Aihearkisto: Yhteiskunta

Työttömyyskassat ja työntekijäliittot

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , , , , ,

Jokainen meistä on kuullut puhuttavan työttömyyskassoista ja työntekijäliitoista. Ellet ole, tulet törmäämään näihin viimeistään työelämässä. Itsesi kannalta näihin kannattaa törmätä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mieluiten jo ennen ensimmäistä työsuhdetta (myös kesätyöt lasketaan). Jos et ole näistä aiemmin kuullut, suosittelen jatkamaan lukemista. Jos et ole kummankaan jäsen tai vain työttömyyskassan jäsen, ei lukeminen mene tällöinkään hukkaan.

Lyhyesti sanottuna työttömyyskassat antavat turvaa työttömyyden varalta, työntekijäliitot antavat vuorostaan monia hyödyllisiä palveluita ja pitävät huolta kaikkien työtenkijöiden työehdoista.

Myös liittoon kuulumattomat nauttivat työehtojen antimista, mutta vapaamatkustajat heikentävät liittojen neuvotteluasemia ja tämä saattaa johtaa ajan kanssa meidän kaikkien työehtojen heikkenemiseen.

Työttömyyskassan jäsenmaksu on noin 100€/vuosi, liiton jäsenmaksu työttömyyskassan maksun kanssa riippuu liitosta. Jäsenmaksu voi olla tietty prosentti palkasta tai kiinteä summa.

Esimerkiksi Insinööriliitossa jäsenmaksu vuodelle 2014 oli 384€, tämän voi maksaa kerralla tai 12 erässä. YTK on nimensä mukaisesti pelkkä työttömyyskassa ja sen jäsenmaksu on 99€ vuodelle 2014. Vaikka summat saattavat kuulostaa suurilta, kannattaa muistaa että verotuksessa jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia ja käytännössä kustannus sinulle verotuksen jälkeen on vain 50% ilmoitetusta summasta.

Kaikkien olisi syytä kuulua vähintään työttömyyskassaan ja useimmiten liiton jäsenyys antaa paljon enemmän kuin ottaa ja sen takia suosittelen kaikkia liittymään oman alan liittoon. Tämän blogauksen lopussa on lista suurimmista ammattiliitoista ja työttömyyskassoista.

 

Työttömyyskassa

Työttömyyskassan jäsenellä tulotason romahtaminen työttömyystilanteessa on huomattavasti vähäisempää verrattuna henkilöön joka ei kassaan kuulu. Työttömyyskassa ei sisällä mitään muuta palvelua kuin ansioon sidonnaisen työttömyyskorvauksen.

Kassaan on syytä liittyä heti kuin suinkin mahdollista, eli heti ensimmäisenä työpäivänä. Näin kannattaa tehdä jo opiskeluaikana, sillä kesälomien aikana opiskelija ehtii kartuttamaan todennäköisesti riittävän määrän työssäoloehdon vaatiman määrän työtä. Tällöin vastavalmistuneella työttömällä ei ole välitön hätä rahan ja työn löytämisen kanssa.

Oheinen kuvaaja näyttää työttömyyskassaan kuuluvan ja kuulumattoman työttömyyskorvauksen suuruuden. Kuvaajaa luetaan siten, että X-akselilla on bruttopalkka ja Y-akselilla kyseistä bruttopalkkaa vastaava ansiosidonnaisen korvauksen suuruus (vihreä). Esimerkiksi 3500€ kuukausiansiolla on oikeutettu noin 1900e/kk suuruiseen työttömyyskorvaukseen (mikäli työssäoloehto on täyttynyt). Mikäli ei ole työttömyyskassan jäsen, jämähtää kiinteään siniseen tasoon, eli noin 700€:n, tulotasosta riippumatta.

KASSAKUVA

Kuvaaja on peräisin Insinööriliiton kotisivuilta (ilry)

Nykyisin ainakin joidenkin työtenkijäliittojen työttömyyskassoihin voi kuulua ilman jäsenyyttä liittoon. Mikäli tämä on mahdollista, suosittelen käyttämään oman liiton työttömyyskassaa yleisen työttömyyskassan sijaan.

 

Työntekijäliitto

Työntekekijäliittoon kuuluminen tuo mukanaan liudan etuja. Näkyvimpiä etuja ovat taskukalenteri, jäsenlehti, jäsenkortti ja edulliset lehtitilaukset. Vähemmän näkyviä etuja ovat oikuesturvavakuutus, vapaa-ajan tapaturmavakuutus ja matkatavaravakuutus. Kaikki liitot eivät välttämättä tarjoa kaikkia edellämainittuja etuja, joku toinen liitto voi tarjota jotakin enemmän. Kaikkien liittojen yhteinen tavoite on pitää kiinni sovituista eduista sekä neuvotella uusista eduista sekä työelämän pelisäännöistä työehtosopimuksen muodossa. Työehtosopimukseen neuvotellaan mm. yleiset palkankorotukset.

Vaikka työntekijäliittoon ei kuuluisikaan, pätee työehtosopimukset kaikkiin työtekijöihin, myös palkankorotusten osalta. Miksi siis kuulua liittoon?

Ensinnäkin, työtenkijäliiton on helpompi päästä sopuun työehtosopimuksen sisällöstä, mitä suurempi ja vahvempi jäsenmäärä heillä on. Kaikkein rahan-arvoisin etu on kuitenkin oikeusturvavakuutus, joka korvaa (insinööriliitossa) max 20000€ edestä oikeudenkäyntikuluja (15% omavastuu osuus). Pienikin pyrähdys käräjillä esimerkiksi palkkasaatavien takia maksaa helposti vähintään 6000€ (josta omavastuuosuus on 900€). Toisaalta, useimmat eivät koskaan joudu käräjöimään ja nekin vähät jotka käräjöivät, suurimmalla osalla se taitaa jäädä siihen ensimmäiseen kertaan. Tuollainen 6000€ käräjöinti reissu tarkoittaa noin 30 vuoden jäsenmaksuja (50% osuus jäsenmaksusta), joten oman tapauksen kuolettamiseen on käytännössä koko työura aikaa, ja silti saat vielä kaikki muut liiton tarjoamat edut päälle.

Isoissa ja vakaissa yrityksissä, joissa käytännöt ovat vakiintuneet, ei todennäköisesti ainakaan suurempia ongelmia tule vastaan jotta tarvitsisi lähteä käräjöimään. Tällaisessa ympäristössä liittoon kuuluminen ei välttämättä houkuta, mutta 200€ säästö ei toisaalta näy juuri missään (johonkin turhanpäiväiseen se raha kuitenkin uppoaa). Monet meistä maksaa kirkollisveroa huomattavasti suuremmalla summalla joka vuosi, eli miksei samalla kuuluisi liittoonkin?

Suosittelen erityisesti kaikille pienissä yrityksessä työskenteleville liittymään työntekijäliittoon, sillä niissä ne suurimmat ongelmat yleensä pesii. Toisaalta ongelmien kehittymiseen voi vaikuttaa itsekin (riippumatta siitä kuuluit liittoon tai et): tee kaikki sopimukset kirjallisena, pidä huoli että palkat, lisät ja palkankorotukset maksetaan ajallaan. Koviin puheisiin ja lupauksiin ei kannata uskoa, sillä konkurssin tullessa kaikki lupaukset haihtuvat savuna tuuleen ja niiden perään on enää turha haikailla. Toisinsanoen älä jätä mitään roikkumaan, sillä esimerkiksi palkkaturva ei korvaa yli 3kk vanhoja saatavia ollenkaan ja mikäli työnantaja vielä kiistää selvätkin palkkasaatavat, et saa edes niitä palkkaturvasta. Tällöin on edessä pitkä käräjöinti, joka maksaa ja tässä välissä liiton ilmaisista neuvoista ja oikeusturvavakuutuksesta on hyötyä.

Suosittelen siis kaikille lämpimästi liittymään vähintäänkin työttömyyskassaan, ja samalla vaivalla myös työntekijäliiton jäseneksi. Liitosta on oikeasti apua kun tiukka paikka tulee. Tästä on omakohtaisia kokemuksia ja kunhan saan oman tapaukseni päätökseen, tulen kertomaan oman surullisen tarinani, jonka seurauksena palkkoja jäi lopulta saamatta noin 14000€ edestä.

 

Jos tämän kirjoituksen innoittamana päätät liittyä Insinööriliiton jäseneksi, ilmoitathan minut suosittelijaksi seuraavilla tiedoilla: Pasi Vähämartti / 1738873

 

Keskusjärjestöt:

Suurimpia ammattiliittoja:

Työttömyyskassoja:

Työvoimatoimisto ei palvele tarkoitustaan

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , ,

Kun aikanaan valmistuin koulusta, oli ensimmäinen tehtävä suunnata kohti työvoimatoimistoa. Minulla oli kovat kuvitelmat työvoimatoimiston toiminnasta. Tällainen kuva annettiin myös pakollisen esittelykurssin yhteydessä.

Tuolla esittelykurssilla kerrottiiin ja annettiin tärkeää tietoa työvoimatoimiston toiminnasta. Siellä myös varoteltiin karensseista ja siitä kuinka tärkeää on hoitaa asiat ajallaan. Muistan myös elävästi kun työvoimatoimiston tarkoitusta esiteltiin. Esittelijä sanoi, että monelle se on ensisijaisesti vain leimat paperiin jotta saa ansiosidonnaista liiton työttömyyskassasta.

Karu todellisuus työvoimatoimistosta paljastui kun kävin ensimmäistä kertaa virkailijan luona. Kaikki tiedot oli kuulemma työkkärin järjestelmässä päin persettä. Olin noin 5 min sisällä, jonka jälkeen ulos. Leima paperiin ja ansiosidonnaista saamaan. Lupauksista huolimatta työkkäri oli sittenkin pelkkä kumileimasin. Toki tässä taisi olla virkailijalla huono päivä, mutta ei se ainakaan kovin hyvää kuvaa toiminnasta ensimmäisellä käyntikerralla antanut. Tosin eipä työkkäri mitään työtäkään auttanut löytämään, työn löytäminen on puhtaasti itsestä kiinni. Työkkärin varaan työn löytymistä ei kannata jättää tai huomaa olevansa työtön vielä kahden vuoden päästäkin.

Järjestettiinpä siellä jotain kurssejakin, yhdellä jopa kävin. Tosin ensiapukorttia, työturvallisuuskorttia, sähkötyöturvallisuuskorttia tai tulityökorttia siellä katsottiin pitkin hampain, eikä niitä myöskään järjestetty. Minun alalla työn saamisen kannalta nämä kortit eivät ole pakollisia, mutta työnantaja ne joutuu jokatapauksessa järjestämään, koska ne ovat pakollisia työmailla. Toisaalta omissa hommissa olisi muutenkin vaikea kuvitella pätkätyötä, sillä töitä joko on tai ei ollenkaan. Siihen välimaastoon ei osu oikein mitään sellaista mitä voisi pätkissä tehdä.

Tilanne on kokonaan erilainen lähihoitajille, jossa tehdään todella paljon pätkätyötä. Heidän ammatissaan ensiapukortti, pistoslupa ja love-koulutus (lääkehoidon koulutus) ovat pakollisia. Nämä kaikki ovat voimassaololtaan määräaikaisia ja niitä on suoritettava 1-5 vuoden välein. Näistä kaikkein tärkein koulutus on love-koulutus, jota ilman ei työtä voi tehdä. Myös muiden puute on merkittävä haitta työnteolle jotka vähintäänkin rajoittavat sallittujen työtehtävien määrää. Kurssien puute on merkittävä este pätkätöiden tekemiselle. Työnantajat eivät kuitenkaan näitä koulutuksia pätkätyöläisille järjestä, sillä se maksaa, vie työaikaa ja mikä pahinta, hyöty voi mennä muille työnantajille. Joten pätkätyökäisille näitä kursseja ei järjestetä. Vakituisille nämä sentään saadaan järjestettyä, jotka painivat alituisesta työvoimapulasta sairaustapauksien takia. Työntekijöitä tarvittaisiin, mutta luvat ja kurssit kunnossa olevia ei ole riittävästi. Osa saattaa päästä töihin lähes valehoitajana kurssien puutteista huolimatta.

Mutta meillähän on työvoimatoimisto, jonka tarkoitus on edistää työnsaantia/työllistymistä. Vaikka em. kurssit ovat lähihoitajan työn kannalta ehdottoman tärkeitä, ei niitä myöskään työvoimatoimisto järjestä/maksa.  Ainoa vaihtoehto työttömälle vaikuttaakin olevan kurssien kustantaminen omasta pussista. Monellakaan ei ole varaa tai halua käyttää rahojaan näihin kursseihin. Tästä aiheutuu pattitilanne, jossa työntekijä ei voi työllistyä koska hänellä ei ole lupien puolesta siihen edellytyksiä.

Työnsaannin kannalta ehdottomien kurssien pitäisi kuulua työvoimatoimiston kurssivalikoimaan. Ymmärrän kyllä että työttömien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti samalla kun työvoimatoimistojen määrärahoja on leikattu. Työllistymistilanne ei kuitenkaan parane jos edes yksinkeraisimpia työlistymisen esteitä ei saada poistetuksi.

Työttömyyskassojen toiminta estää työn vastaanottamista

Työelämä

Ongelman juuri liittyy ansiodisonnaisen maksatukseen ja työehtoviikkoihin. Uusi 300e/kk raja ei sekään välttämättä kannusta tekemään töitä, vaan sillä saattaa olla jopa passivoiva vaikutus.

Ansiosidonnaisen maksatuksen ongelma liittyy palkkatodistuksiin, käsittelyaikoihin ja siitä seuraavaan viivästyneeseen ansiosidonnaisen maksamiseen. Ansiosidonnaista haetaan kerran kuukaudessa, joko täysillä viikoilla (4-5 viikkoa kerralla) tai kokonaisina kuukausina. Kun on työtön kuukauden jokaisena päivänä, hakuprosessi on hyvin yksinkerainen. Hakemus sisään ja rahat ovat tilillä noin viikon kuluessa.

Ongelmia syntyy, jos sattuu tekemään yhdenkin päivän töitä. Ongelma on sitä suurempi mitä vähemmän työpäiviä kuukaudessa on. Pätkätöitä tehdessä ongelmana on usein myöt useat työnantajat, tai oikeammin viivästyneet palkkatodistukset. Ansiosidonnaisen hakemuksen voi lähettää heti kun hakujakso on täynnä, mutta yksikin työpäivä johtaa aina soviteltuun päivärahaan. 300e/kk poistaa tämän ongelman 1-3 päivää kuukaudessa työtä tekevältä, paitsi että ei poista. Työttömyyskassat haluavat nimittäin varmistaa joka kerta että et ole saanut liikaa palkkaa, toisinsanoen vaikuttaako se saamaasi ansiosidonnaiseen alentavasti.

Työnantajalta saadut pari euroa ei juurikaan lohduta taloudellisessa ahdingossa olevaa työtöntä. Nämä muutamat eurot lisäksi lykkäävät ansiosidonnaisen maksatusta, koska palkkatodistus pitää toimittaa. Olen saanut sivusta seurata että pätkätyöläisellä palkkatodistus ei ole ns. automaatti, vaan sitä joutuu joskus odottelemaan pitkään ja pyytämään useita kertoja. Tämä on tietysti työanantajan syytä, mutta siitä kärsii pätkätyöläinen. Vasta palkkatodistuksen saatuaan työttömyyskassa saa tehtyä laskelmansa ja rahat maksuun. Tämän odottelun seurauksena monen talous voi mennä sekaisin. Monesti säännöllinen pieni tulo voi olla parempi vaihtoehto kuin miten sattuu tulevat palkat ja ansiosidonnaiset.

Ratkaisuna tähän ongelmaan olisi, että ansiosidonnaisesta maksettaisiin esimerkiksi 50% siitä osuudesta joka on täysin selvä. Loput maksettaisiin sitten kun tarvittavat todistukset on saatu toimitetuksi. Tämä toisi tasaisuutta tulovirtoihin, eikä ajaisi ajaisi työn vastaanottamisen välttelyyn. Työn välttely voi olla suurinta kuukauden loppupuolella, kun palkka ei kuluvalle kuulle välttämättä ehdi saamaan ja ansiosidonnaisen maksatuskin siirtyy reilusti seuraavan kuun puolelle. Kuun vaihde rahatta on monelle kriittinen asia, sillä tuolloin erääntyy yleensä suurin osa laskuista (vuokra ennenkaikkea). Tosin ei sitä ansiosidonnaista saa kouraan heti ensimmäinen päivä vaikka olisi ollut työttömänä koko kuukauden, joten säästöjä täytyy olla kuun vaihteen laskusumaan jokatapauksessa.

Toinen ongelma on työehtoviikot. Jotta ansiosidonnaisen päivät joskus nollaantuisivat, pitää viikossa tehdä tietty määrä työtä. Pätkätyöläinen ei välttämättä saa kerrytettyä riittävästi tunteja viikolle jotta ehto täyttyy. Tosin työssäkäynti säästää työttömyyspäiviä, mutta vähäinen työ ei myöskään kartuta päiviä. Tekemällä vähintään 20 tuntia viikossa, ehto täyttyy. Tekemällä vähemmän, ehto ei täyty ja työnteko on tavallaan mennyt hukkaan. Toisaalta tekemällä 40 tuntisen viikon, ei tämä kartuta työehtoviikkoja yhtään sen enempää kuin minimimäärän tekevänkään.

Ratkaisuna tähän ongelmaan voisi olla laskentatavan muutos. Kun aiemmin on vaadittu 26 työviikkoa kahden vuoden ikkunassa, voisi tilanteen kääntää kannustavammaksi siten, että tekemällä työtä, saisi samantien lisää työttömyyspäiviä. 26 työviikkoa vastaa kuutta työkuukautta. Työssäoloehto täyttyy vähintään 20 tunnilla/viikko = 520 tuntia työtä. Tällä työmäärällä ansisidonnaislaskuri on nollautunut, eli on saanut täydet 500 ansiosidonnaisen työttömyyspäivää käytettäväkseen. Tuntien ja päivien korrelaatio on selvä, tekemällä yhden tunnin työtä, saa siitä yhden tyttömyyspäivän lisää. Miksei siis samaa voisi käyttää myös kannustimena? Kun teet 7 tuntia työtä, saat 7 lisätyöttömyyspäivää. Kerroin voisi olla huonompikin, esimerkiksi puolet (1000h => 500 päivää), tai se voisi kiristyä mitä enemän päiviä on tallessa (monimutkaistaa järjestelmää tarpeettomasti). Kahden vuoden tarkasteluikkunan poisto voisi niinikään olla uuden järjestelmän myötä tarpeeton.

Kolmas ongelma on uusi 300e/kk raja tienata ilman että se vaikuttaa ansiosidonnaiseen. Jokut voivat minimoida työnteon kuukausikohtaisesti, eli jos töitä ei ole ollut tarjolla alkukuusta, ei loppukuustakaan sitä kannata ottaa paria päivää enempää, jos ollenkaan, koska ansiosidonnaisen saanti lykkääntyy. Kun rajan ylittää, se kannattaa ylittää mieluiten kunnolla. Valitettavasti työn saanti ei ole niin helppoa, edes lähihoitajille.

Lähihoitajan palkalla 3 päivää kuussa tuottaa noin 300e. Tällä työmäärällä ylittää juuri myös työehtoviikon vaatimuksen. Vuodessa työviikkoja kertyisi tosin vain 12, kahdessa vuodessa 24. Tämä on vain hieman vähemmän kuin vaadittavat 26 työehtoviikkoa. Jos tarkoituksena on nauttia elämästä, voi periaatteessa elellä lungisti ja tehdä töitä vain 3:na päivänä kuukaudessa. CV:ssä tämä ei luonnollisestikaan näytä nätiltä, kuten ei kukkarossakaan. Meitä on kuitenkin moneen junaan ja en yhtään ihmettele vaikka joku olisi taktikoinut työnteon näin. Tosin ansiosidonnaisen päiviä ollaan vähentämässä, joten ongelma hieman lievenee.

Kaikkein tärkein korjattava asia on maksatukseen liittyvän viiveen minimointi, joka aiheutuu palkkatodistuksista. Tämä helpottaisi kummasti työn vastaanottamista. Lopuilla kahdella kohdalla ei välttämättä ole niin suurta vaikutusta, koska näihin vaikuttaa eniten työnhakijan ajattalutapa ja asenne.

EU kieltämässä tehoimurit

Luonto, Yhteiskunta, , , , , , , , ,

Reilun viikon päästä 1. lokakuuta asuu voimaan EU:n asetus, joka kieltää yli 1600 wattiset imurit. 1. syyskuuta 2017 rajaa lasketaan entisestään 900W:iin.  Mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja miksi EU puuttuu tällaiseen asiaan?

Ensinnäkin on syytä huomata, että asetus koskee vain kotikäyttöön tarkoitettuja imureita. Se ei siis koske esimerkiksi märkäimureita, teollisuusimureita, keskuspölynimureita, lehti-imureita, lattiankiillottimia tai akkukäyttöisiä imureita.

Energiansäästö ja siitä seuraava hiilidioksidipäästöjen vähentäminen lienee suurin syy, mutta kuinka suuri säästö päätöksestä syntyy?

Kun imuroi kerran viikkoon 2kW tehoisella imurilla 30min/kerta, kuluttaa tämä tehoa 1kWh. Vuodessa tämä tekee 52kWh, joka rahassa vastaa 7,8€ (kun sähkön hinnan oletetaan olevan 15snt/kWh).

EU:n päätös pudottaa imurin tehot lopulta 900W:iin tarkoittaa samoilla parametreillä sähkölaskun reilua puoliintumista (7,8€ => 3,51€). Rikastumaan tällä EU:n päätöksellä kukaan ei pääse, ei vaikka lopettaisi imuroinnin kokonaan.

Hiilidioksidipäästöjen kannalta tämä tarkottaa energiantuotantomuodosta riippuen 0-10kg säästöä/ruokakunta/vuosi. EU:n alueella on ilmeisesti noin 105,5 miljoonaa ruokakuntaa, 200g/kWh CO2 päästön keskiarvolla tämä päätös vähentää päästöjä 4,68kg/ruokakunta => 494 miljoonaa kiloa EU:n alueella/vuosi, ei siis mikään pikkujuttu.

Vertailun vuoksi esimerkiksi eräällä muovitehtaalla käytettävä extruuderi (lihamyllyn tapainen laite, joka tekee muovipulverista muovirakeita, pellettejä) kuluttaa sähköä noin 10MWh/h. Tämä yksinään kuluttaa 250 päivässä yhtä paljon energiaa kuin tulevaisuudessa tavoitteeseen päässyt imureiden tehonrajoitus säästää energiaa vuodessa koko EU:n alueella. Tosin extruuderi ei pyöri yötäpäivää, joten todellisuudessa aika on pidempi. Esimerkin tarkoitus oli lähinnä osoittaa, kuinka paljon yksittäinen moottori voi kuluttaa energiaa teollisuudessa ja kuinka vähän isolta kuulostavat päätökset EU tasolla toisaalta vaikuttavat. Suomessa on paljon teollisuutta, joka käyttää valtavasti energiaa, puhumattakaan kuinka valtavasti energiaa kuluu euroopan tasolla.

Vastaava energiasäästö saadaan aikaan vuodessa, jos valmiustilassa olevien laitteiden kulutusta saadaan vähennettyä yhteensä vain 3,3W:lla/talous. Tämä on häviävän pieni teho, mutta kuluu helposti monenkin kodissa valmistustilassa olevassa yksittäisessä laitteessa. Esimerkiksi TV, kotiteatterivahvistin, digiboxi, HDMI kytkin, videotykki, tietokone, pelikonsolit, myös erilaiset laturit saattavat viedä tämän verran seinään kytkettynä, jopa moninkertaisesti. Tämän takia EU onkin säätänyt myös laitteiden valmiustilaa koskevia energiavaatimuksia. Imureiden tehonpudotus on periaatteessa yhtä tyhjänkanssa, valmiustilan tehonkulutus rajoitus sitävastoin ei, sillä sillä saadaan paljon enemmän säästöä aikaan.

Vanhoja imureita ei tarvitse eikä kannata vaihtaa vaihtaa uusiin, vaan ne saa käyttää elinikänsä loppuun asti. Imurin vaihtaminen ennen tätä on jokseenkin älytön teko, sillä imurin tekeminen kuluttaa sekin energiaa ja luonnonvaroja. Lisäksi vahan hävittäminen aiheuttaa jätettä, vaikka SER kierrätys onkin ihan hyvin järjestetty, ainakin Suomessa. Vähentämällä turhaa kulutusta, säästetään energiaa ja luonnonvaroja, jolla on paljon suurempi vaikutus kuin imurien tehon rajoittamisella.

Sähkötehon pudottaminen pienentää lisäksi hiilidioksidipäästöjä, meteliä, mutta myös imutehoa. EU on ottanut kantaa myös imutehovaatimukseen, joten tulevaisuudessa uusista imureista voi tulla jopa tehokkaampia kuin tämänhetken tehokkaimmista imureista (imuteholtaan).

PS. Itse käytän vesivoimalla tuotettua sähköä, sekä 1250 wattista tehosäädettävää Electrolux UltraSilencer Green -pölynimuria, joka on valmistettu 55% keirrätysmuovista ja jonka kokonaiskierrätysaste romutuksen jälkeen on 92%.

Jälleen tuli tienattua kreikkalaisella verotuksella (kilometrikorvauksilla) sievoinen summa verotonta palkkaa

Työelämä, Yhteiskunta, , ,

Tasan vuosi sitten julkaisin ensimmäisen kululaskelman autonkäytön kuluista. Tienaamaan tuolloin en vielä päässyt, mutta toisen vuoden jälkeen pankki räjähti korvauksen leikkauksesta huolimatta. Tässä siis kahdenvuoden kumulatiivinen laskelma auton käytön kustannuksista.

Kahdessa vuodessa kilometrejä on kertynyt yhteensä 47378 km, joista työajoa on ollut 28380 km, omia ajoja 5118 km ja puolison ajoja 13880 km.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 2470 litraa. Keskimäärin tankkiin on uponnut 54,9 litraa, jolla on päässyt liikkumaan keskimäärin 1053 km. Dieselin litrahinnan painotetu keskiarvo on 1,513 €/l. Kun huomioi käyttövoimaveron (ns. dieselveron), litrahinnaksi muodostuu 1,838 €/l.

Auton keskikulutus oli 5,21 l/100km tarkastelujaksolla (2 vuotta). Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa on 9,59 €/100km, eli lähes 10 snt/km.

Muuttuvat kulut kahden vuoden aikana on ollut yhteensä 13488,51 €. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuunottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannuksesi 29 snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin laskettu vajaa 10 snt/km.

Vuoden 2014 alusta verottaja pudotti kilometrikorvauksen 45 snt/km => 43 snt/km. Tässä laskelmassa olen oikonut sen verran, etten ole ottanut vuoden vaihtumista laskelmissa huomioon muuten kuin laskemalla korvauksen keskiarvon (molempina vuosina olen ajanut jotakuinkin saman verran, joskaan kilometrikorvauksen suuruus ei muuttunut puolessavälilssä tarkastelujaksoa).

44 snt/km keskiarvo korvaussummaa käyttäen auton arvonalenemaan jää jäljelle 15 snt/km. Ajetulla konaiskilometrimäärällä tämä tarkoittaa 7106,70 €.

Auton hintaa en käynyt arvioituttamassa enkä myöskään tänävuonna saanut vaihtotarjousta postitse. Netin myyntipalstojen perusteella vastaavilla kilometreillä, vuosmallilla ja varusteilla autosta saa maksaa noin 12000€. Auton vaihtoarvo on kuitenkin tätä pienempi, automyyjä kun pistää pienen katteen päälle kattaakseen omia kulujaan, myös autolle annettava takuu ei ole ilmainen (mahdolliset korjauskulut myynnin jälkeen).  Hyvällä tuurilla vaihdossa autostani saattaisi saada noin 11000€, todennäköisesti tämä on yläkanttiin. Auton uusmyyntihinta oli noin 24000€. Neljässä vuodessa hinta on alentunut 13000€, joka tekee vuotta kohden 3250€ (kahdessa vuodessa 6500€).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta, olisi korvausta maksettu 606,70 € (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (59,9% kaikista ajoista), putoaa summa 363,41 €:n.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. 70 km/h keskinopeudella 28380 km ajamiseen kuluu 405 tuntia (=vastaa 11 viikon ylimääräistä työtuntimäärää kahdessa vuodessa, eli noin 1½ kk ylimääräistä ”työaikaa” vuodessa). Nettotuntipalkaksi kilometrikorvauksista muodostuu täten 0,90 €/h. Aika nihkeä korvaus insinöörin vapaa-ajasta. Tosin mikään korvaus ajasta kilometrikorvaus ei ole.

Syy kustannusten lievään kasvuun johtuu pienestä haverista, joka sattui jotakuinkin heti edellisen kulukatsauksen jälkeen vuosi takaperin. Puoliso peruutteli betoniporsaaseen saaden takapuskurin lommolle ja takasumuvalon rikki (uusi puskuri + maalaus + valo + asennus). Elämän realiteetti kuitenkin on että havereita sattuu ja näistä syntyy lisäkustannuksia. Myös nämä ovat kuluja jotka ovat osa autoilun kustannuksia. Lisäksi suhteellisia kustannuksia kasvatti ajamisen vähentyminen.

Tuulilasia en ole vielä vaihtanut uuteen (vakuutuksen omavastuu 200€), vaikka halkeama on lähtenyt leviämään korjauskohdasta. Myöskään talvi- tai kesärenkaita en ole vielä ostanut (yhteensä noin 900€ paketti). Lisäksi kuukauden päästä tehtävä 80 tkm huolto kustantaa arviolta noin 600€.  Renkaita lukuunottamatta kulut vaikuttavat lyhyenaikavälin kuluihin merkittävästi. Lisäksi usein auto ostetaan lainarahalla, joten korko- ja lainanhoitokulut nostavat menoja jonkin verran. Omani olen ostanut ilman velkaa, eli tästä ei synny lisäkustannuksia.

Maasto-olosuhteet eivät ole muuttuneet työajojen osalta oleellisesti viimevuodesta, vaan edelleen työmatkoja tulee tehytä niin hiekka kuin metsäteillä (onneksi näitä ei kuitenkaan ole kokonaisajomäärästä kovinkaan paljoa). Tämä on jokatapauksessa normaalia maantieajoa kuluttavampaa, eli jälleenmyyntiarvo heikkenee nopeammin kuluttavammasta käytöstä johtuen. Tämän vaikutus nähdään vasta auton vaihdon/myynnin yhteydessä.

Keskimääräisellä 24 tkm vuotuisella ajosuoritteella ei edelleenkään pääse tienaamaan senttiäkään, ei edes silloin vaikka aivan kaikki ajot olisivat työajoa. Uusi 43 snt/km kilometrikorvaus on merkittävä heikennys korvaukseen ja osittain sen seurauksena pieni osa työajojen kustannuksista menee omasta pussista. Toisinsanoen kilometrikorvaus ei riitä kattamaan työkäytöstä aiheutuvien kustannuksien osuutta täysimääräisesti (tosin jos työajoja ei olisi ollenkaan, omien ajojen kustannukset lähes kaksinkertaistuisivat nykyisestä. Toisaalta olen ostanut auton työn takia ja täten olisin varmasti edelleen ilman autoa jos työ ei sitä vaatisi).

Jos jotain hyvää kuluvassa vuodessa oli, niin hallituksen päätös 15 tkm kilometrikatosta ei tullut voimaan. Itse en tätä rajaa ole ylittänyt omilla ajoillani, mutta on ehdottomasti selvää ettei 15 tkm työajoilla ja 10 tkm omilla ajoilla 43snt/km korvauksella pääse tienaamaan senttiäkään.

Tällaista kreikkalaista verotusta tälläkertaa.

Energiasäästölamppujen kestävyys

Kuluttajansuoja, Luonto, Yhteiskunta

Energiasäästölamppujen pitäisi mainospuheiden mukaan kestää paljon pidempään kuin tavallisten hehkulamppujen. Energiasäästölamppuja olen käyttänyt ainakin vuodesta 2008 lähtien, ja tuntuu että niitä saa olla vaihtamassa tuon tuosta, siis paljon tiheämmin kuin hehkulamppuja. Käyttämäni lamput ovat ns. halpamerkkejä, hinnaltaan noin 3-5e/kpl (ei kovin edullisia, mutta tätä halvempia lamppuja ei ole tullut vielä vastaan). Tämä saattaa siis olla yksi syy tiheään vaihtoväliin. Toisaalta joidenkin tutukimusten mukaan kaikkein kestävimpiä lamppuja on löytynyt nimenomaan sieltä hintahaitarin edullisimmasta päästä.

Vuonna 2011 aloin pitämään kirjaa lamppujen asennus ja vaihtopäivistä. Vaikka pelkkien käyttöpäivien laskeminen ei anna tulokseksi lamppujen eksaktia käyttötuntimäärää, kuvaa se hyvin lamppujen kestoa normaalissa käyttöolosuhteessa.

Useissa lampuissa luvataan 8000h kestoikä. Yhtäjaksoisesti poltettuna tämä tarkoittaa 333 päivää, eli vajaata vuotta. Jos oletetaan, että lamppua poltettaisiin joka päivä 8h, pitäisi lampun kestää 1000 päivää, eli 2 vuotta ja 9 kuukautta. Yhtäjaksoisen paloajan sijaan lamppuja sytytellään ja sammutellaan enempivähempi.  Lampun kestoon vaikuttaakin paloajan lisäksi myös sytytyskertojen määrä ja sytytystiheys. Myös ympäristön lämpötilalla on vaikutusta elinikään (asunnossani lämpötila vaihtelee talven vakaasta 22 asteesta kesän kuumimpien hellepäivien 28 asteeseen).

Meillä ei lamput turhaan pala, eli ne sammutetaan kun niitä ei tarvita. Tyypillisesti lamput ovat ”pitkään” päällä yhtäjaksoisesti, poikkeuksena eteisen lamput, jotka ovat tyypillisesti vain muutaman minuutin päällä kerrallaan. Meillä lamppujen vuorokautinen paloaika tilasta riippuen vaihtelee arviolta vessan puolesta tunnista työhuoneen kahteen tuntiin. Tämän pitäisi tarkoittaa lamppujen kestoiässä 11-44 vuotta, kun referenssinä käytetään 8000h kestoikää. Taloudessa on tasan yksi lamppu joka palaa useita tunteja päivässä (päivästi riippuen 3-8h) ja se loimottaa videotykin sisällä.

Miten sitten kävikään normaalissa arkikäytössä? Allaolevaa listaa päivittelen sitämukaan kun lampunvaihdon yhteydessä tulee vastaan päivämäärä merkinnällä varustettu lamppu. Vielä toistaiseksi lista on lyhyt, sillä suurin osa hajonneista lampuista on ollut päivämäärättömiä. Yksikään lamppu ei tähän mennessä ole vielä kestänyt yli kahta vuotta, joten aika heikolta näyttää… Pesuhuoneen valo on kestänyt tähän mennessä pisiten, joka tarkoittaa että lampun olisi pitänyt palaa keskimäärin lähes 12 tuntia päivässä lupaukseen nähden, kun todellisuudessa aika on ollut enintään tunnin päivässä. Haiskahtaa hieman kuluttajan harhaanjohtamiselta.

MerkkiTehoKantaKäyttöpaikkaAsennettuHajonnutElinikä (pvä)
HongKong7WE14Keittiö9.4.201118.4.2012375 / 1v 0kk 9pvä
HongKong7WE14Keittiö8.5.20115.3.2013667 / 1v 9kk 25pvä
HongKong7WE14Keittiö12.8.201118.4.2013615 / 1v 8kk 6pvä
North light11WE27Keittiö1.12.201325.1.201455 / 0v 1kk 24pvä
HongKong9WE14Pesuhuone18.4.201223.3.2014704 / 1v 11kk 5pvä
Merkitön9WE14Tuulikaappi3.6.201224.8.2014812 / 2v 2kk 21pvä
HongKong9WE14Pesuhuone5.10.201312.5.2015584 / 1v 7kk 7pvä
North light11WE27Työhuone4.10.201116.7.20151381 / 3v 9kk 12pvä
HongKong9WE14Olohuone19.6.201123.7.20151475 / 4v 0kk 14pvä
Airam (Longlife)11WE14Keittiö7.3.201410.9.2015552 / 1v 6kk 3pvä
HongKong9WE14Työhuone23.3.20148.11.2015595 / 1v 7kk 16pvä
HongKong9WE14Työhuone18.4.20139.11.2015631 / 1v 8kk 22pvä
Megaman11WE14Keittiö11.10.201521.8.20191410 / 3v 10kk 10pvä
Airam11WE14Keittiö18.8.201414.5.20202096 / 5v 8kk 26pvä

Eittämättä enegriansäästölamput kuluttavat merkittävästi vähemmän energiaa kuin hehkulamput, mutta kumpi on luonnolle oikeasti se parempi vaihtoehto. Lamppu jossa on tyhjiö ja lasia, vai sellainen jossa on ties mitä ympäristömyrkkyjä?

Laskuri päivien ja vuosien laskemiseksi.

SmartPOST lähetyksen katoaminen

Kuluttajansuoja, Yhteiskunta, , ,

Muutamia kuukausia sitten uutisoitiin postin kirjattujen kirjeiden katoamisesta. Itselläni kävi vastaavanlainen tilanne samoihin aikoihin SmartPOST lähetyksen kanssa.

Tilasin verkkokauppa.com:sta iPad laitteelle suojakuoren. Sain ilmoituksen sähköpostiin ja tekstiviestitse lähetyksen liikkeellelähdöstä. Kun nouto oli käsillä, sain luukku koodin tekstiviestillä. Paketti oli saapunut Holman Prisman pakettiautomaattiin.

Suurempaa jännitystä ei ollut, vaikka ensimmäistä kertaa automaattia käytinkin. Sen käyttö oli tehty helpoksi ja loogiseksi. Vaan yllätys oli suuri kun avautuneen luukun takaa ei löytynytkään mitään.

Soitin samantien SmartPOST asiakaspalveluun ilmoittaakseni tapauksesta, sillä yhtään myöhemmin on mahdotonta todistaa että luukku oli tyhjä ja että paketti jäi saamatta. Järjestelmähän on suunniteltu idioottivarmaksi, tai vähintään yhtä varmaksi kuin postivirkailija. Vaan eivät ne R-kioskin asiakaspostin henkilötkään ihan erehtymättömiä ole…

Puheluun vastasi selvästi virosta alunperin kotoisin oleva nainen. Asiani otettiin asiallisesti vastaan ja tilannetta pahoiteltiin. Minulle lupailtiin paketin saapuvan seuraavan viikon alkupuolella. Vielä samana iltana ilmoitin asiasta sähköpostitse verkkokauppa.com:lle, sekä Itellan asiakaspalveluun tapahtuneesta sähköpostitse. Lähetystä etsittiin kuumeisesti sekä SmartPOST:in asiakaspalvelun että Itellan asiakaspalvelun voimin.

Lopputuloksena oli, että lähetystä ei koskaan löytynyt. Tosin minulta tiedusteltiin oliko kadonnut lähetys kenties suurikokoinen matto, joka ei ollut automaattiin mahtunut. No ei ollut. Minua pyydettiin tekemään katoamis- ja korvausilmoitus Itellan sivuilta. Tosin viikkoa myöhemmin tuli tieto, että en voi hakea korvausta. Korvausta pitää kuulemma vaatia lähettäjältä, ja lähettäjä sitten voi yrittää hakea korvausta Itellalta. Sanojen asettelu haiskahti hieman siltä, että Itella ei ota mitään vastuuta kadottamistaan paketeista, jolloin yksin lähettäjä on vastuussa Itellan tekemisistä.

Tiedustelu tilanteen yleisyydestä ei tuottanut tulosta Itellan puolelta. Verkkokaupasta kerrotiin, että muutamia kertoja lähetyksiä on kadonnut aiemmin, mutta että aina ne ovat löytäneet perille. No, eipä löytänyt tällä kertaa. Tämä on tätä minun tuuriani.

Kun ilmoitin Itellan kannan verkkokaupalle korvauksesta, tuli rahat asiakastilille seuraavana päivänä. Verkkokaupan puolelta siis erittäin hyvää ja nopeaa palvelua, Itellalla pallo tuntui vuorostaan olevan enemmän hukassa, aivan kuin pakettinikin.

Alla kuvakaappaus paketin seurantiedoista.

Seurantatiedot
Seurantatiedot

Heti kun luukku aukesi, merkittiin paketin noudetuksi. Seurantatietoihin ei tullut missään vaiheessa mitään muutoksia, vaikka ilmoitin lähetyksen kadonneeksi. Olisihan se Itellalle noloa jättää paketin toimitus roikkumaan…

Työsopimus ja sen tekeminen

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , , , , ,

Elämän aikana teemme monia sopimuksia. Työsopimus on yksi tärkeimmistä, ellei jopa kaikkein tärkein sopimus kaikista. Se on tärkeä siksi, että usein ihmisillä ei ole muita tulonlähteitä kuin työ. Työstä saatu palkka ratkaisee kuinka paljon pystyy kuluttamaan. Raha ei ole ainut elämän laatuun vaikuttava tekijä, siihen vaikuttaa myös työajat, työpäivän pituus, työpaikan etäisyys, työn mielekkyys jne.

Edullinen asuntolainasopimus on toki järkevämpi kuin kalliimpi, mutta kaikesta huolimatta lainaa tullaan tyypillisimmin lyhentämään työsuhteesta saadulla palkalla. Huonosti laadittu työsopimus voi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin työntekijän kannalta, mutta myös merkittäviin palkanmenetyksiin. Mikäli kuulut työntekijäliitoon, kannattaa ehdotettu työsopimus luetuttaa liiton mahdollisesti tarjoamalla työsuhdeasiamiehellä tai lakimiehellä, sillä se ei maksa mitään.

Mikäli työnanaja on vastahakoinen tekemään mitä tahansa sopimusta kirjallisena, voi se olla merkki ongelmallisesta työpaikastaja ja tietää vaikeuksia pitkässä juoksussa. Viimeistään siinä vaiheessa kun työnantaja ajautuu konkurssiin, kaikki suullisesti sovittu tullaan todennäköisesti kiistämään, siitäkin huolimatta että ennen konkurssia kaikki on sujunut sovitun mukaisesti (yleensä ongelmitta ei ole selvitty).

Jotta sudenkuopat välttää, tulisi työsopimuksesta löytyä ainakin seuraavat kohdat:

  • Työsopimuksen osapuolet (työnantaja, työntekijä)
  • Työnantajan ja työntekijän koti- tai liikepaikka
  • Työnteon alkamisajankohta
  • Määräaikaisen työsopimuksen kesto ja määräaikaisuuden peruste
  • Koeajan pituus, jos siitä sovittu
  • Työntekopaikka tai jos työntekijällä ei ole pääasiallista kiinteää työntekopaikkaa, selvistys niistä periatteista, joiden mukaan työntekijä työskentelee eri työkohteissa (huomioi, että on suuri merkitys merkitäänkö työsopimukseen tietty osoite vai koskeeko sopimus kaikkia yhtiön toimipisteitä)
  • Työntekijän pääasialliset työtehtävät
  • Työhön sovellettava työehtosopimus
  • Palkan ja muun vastikkeen määräytymisen perusteet sekä palkanmaksukausi
  • Säännöllinen työaika
  • Vuosiloman määräytyminen
  • Vähintään kuukauden kestävässä ulkomaantyössä työn kesto, valuutta, jossa rahapalkka maksetaan, ulkomailla suoritettavat rahalliset korvaukset ja luontoisedut sekä työntekijän kotiuttamisen ehdot

Lisäksi työsopimuksessa olisi hyvä olla maininta seuraavista asioista:

  • Lomaraha / lomaltapaluuraha
  • Sairausajan palkka
  • Yrityksen järjestämä koulutus
  • Palkkakehitys
  • Matkapäivien määrä
  • Matka- ja ym. kustannusten korvaukset

Koeajasta, kilpailukieltoehdoista tai salassapidosta ei ole pakko sopia työsopimuksessa.

Muutamia erityishuomioita:

Koeaika saa olla enintään 50% määräaikaisen työsuhteen pituudesta, kuitenkin enintään 6kk. Tästä ei voi poiketa edes yhteisellä päätöksellä (tai voi, mutta oikeudessa sopimus tältä osin pätemätön). Samaan työtehtävään ketjutetuissa määräaikaisissa työsopimuksissa koeaikaa ei voi määrätä uudelleen, molemmat osapuolet tietävät mitä on luvassa ja tiedossa.

Työntekopaikan määrittäminen työsopimukseen on oleellista, sillä kodin ja työpaikan väliset työmatkat maksaa työntekijä omasta pussistaan. Jos työsopimukseen on määritelty työntekopaikaksi kaikki yrityksen toimipaikat, tarkoittaa se käytännössä sitä että joudut omalla kustannuksella matkustamaan esimerkiksi Helsingistä Rovaniemen toimipisteeseen. Jos työntekopaikaksi on määritelty edellä mainittu Helsingin toimipiste, on työnajanta velvollinen maksamaan matkakorvauksen ja mahdollisen matka-ajan palkan muualle kohdistuvista työmatkoista. Keikkatyötä tekevän pahin moka olisi hyväksyä työsopimukseen kohta, jossa koko suomi on määritetty työntekoalueeksi. Tällöin kaikki kustannukset työmatkoista kaatuisi työntekijän niskaan. Tällainen sopimus voitaisiin oikeudessa tosin todeta kohtuuttomaksi, mutta tämän varaan en asiaa jättäisi.

Niinsanottuja nollatunti työsopimuksia tulisi välttää. Nollatuntisopimus tarkoittaa sitä, että työnantaja ei lupaa sinulle töitä, mutta varaa itselleen oikeuden milloin tahansa kutsua sinut töihin. Sopimukseen kirjattu 10-40h/vko on parempi kuin 0-40h/vko (=nollatuntisopimus), sillä vaikka työtä ei olisikaan tarjolla, on työnantaja velvollinen maksamaan sopimuksen mukaisen minimituntimäärän mukaisen palkan.

Matkapäivien osalta on hyvä sopia kuinka monta matkapäivää vuodessa suunnilleen tehdään, millä ajalla matkustaminen tehdään ja korvataanko työajan ulkopuolella tehty matkustaminen jotenkin. Tai tehdäänkö matkat kenties vailla minkäänlaista korvausta omalla vapaa-ajalla (asiaan vaikuttaa työehtosopimus). Jos matkapäivien määrää ei ole rajattu, eikä matka-ajan käytöstä työkohteeseen sovittu, voi se teoriassa johtaa tilanteeseen, jossa työntekijä matkustaa työkohteiden välillä kaiken vapaa-aikansa työajan ulkopuolella, saaden palkkaa vain varsinaiselta työajalta. Toisaalta, eipä kukaan tällaista rääkkiä pitkään kestä vaikka palkattomuus ei tekijää haittaisikaan.

Kilpailukiellon osalta on syytä huomioida, että se rajaa työn vastaanottomahdollisuutta kilpailevalta työnantajalta tietyksi määräajaksi irtisanoutumisen jälkeen. Aika voi olla esimerkiksi 6kk. Toisaalta jos työnantaja irtisanoo työsopimuksen, tulkitaan tämä käsittääkseni samalla kilpailukiellon purkamiseksi, jolloin töitä voi vastaanottaa mistä tahansa. Toisaalta täytyy muistaa, että kilpailukiellon ei koskaan pitäisi koskea tavallista työntekijää, vaan hieman suurempaa kihoa, yhtiölle strategisesti merkittävää henkilöä.

Summa summarum: Epäselvyyksien välttämiseksi työsopimus on aina syytä tehdä kirjallisesti, vaikka suullinen sopimus on täysin pätevä. Pahan paikan tullen suullista sopimusta on vaikea näyttää toteen, ja kuka oikeastikaan muistaa mitä 5 vuotta sitten sovittiin? Sama koskee mitä tahansa muutakin sopimista, joten olkaa tiukkoina että sopimukset tehdään aina kirjallisena.

Kilometrikorvauksilla tienaaminen

Työelämä, Yhteiskunta

Autonomistusta on takana tasan vuosi. Tänä aikana olen pitänyt kirjaa jokaikisestä kilometristä ja eurosta joka autoon on uponnut. Näiden tietojen pohjalta sain laskettua kustannuksen ajettua kilometriä kohti.

Kustannukset olivat reilulla 25 tkm ajosuoritteella todella lähellä verottajan vuosittain vahvistamaa kilometrikorvausta oman auton käytöstä työajossa, joka vuonna 2013 on 45 snt/km.

Vuodessa kilometrejä kertyi 25643 km, joista työajoa oli 16115 km, omia ajoja 2774 km, sekä puolison ajoja 6754 km.

Polttoainetta kului yhteensä 1362,30 litraa. Keskimäärin tankkiin upposi 54,49 litraa, jolla ajeli 1020 km. Dieselin litrahinnan painotettu keskiarvo oli 1,537 €/l. Kun huomioi käyttövoimaveron (dieselveron), litrahinnaksi muodostuu 1,832 €/l.

Auton keskikulutus oli 5,31 l/100 km (valmistaja lupaa maantieajossa 4.2, kaupungissa 5.1, yhdistetty 4.5), joka on lupauksiin nähden aika korkea, mutta ainakaan raskaasta kaasujalasta tuo ei johdu. Jokatapauksessa polttoainekustannuksesi muodostuu käyttövoimavero mukaanlukien 9,45 €/100km, eli lähes 10 snt/km.

Muuttuvat kulut olivat yhteensä 6757,65 €. Tämä summa sisältää polttoaineen, vakuutukset, huollot, parkkipaikan, autoiluun käytetyn rahan korkomenetys (0,5% korolla laskettuna, pääomaverolla vähennettynä), siis ihan kaikki autoilusta aiheutuvat kulut. Muuttuvat kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27 snt/km, josta polttoaineen osuus on tuo aiemmin laskettu ~10 snt/km.

Kun vertailulukuna käytetään verottajan 45 snt/km, jää auton arvonalenemaan jäljelle 18 snt/km. Ajetulla kilometrimäärällä tämä vastaa 4615,74 €.

Entäs auton todellinen arvonaleneminen? Ostin auton käytettynä suoraan yksityiseltä, joten hinta oli autoliikettä jonkin verran edullisempi. Kaikkine varusteineen kyseinen auto on maksanut uutena noin 24000 €. Auton tämänhetkisen absoluuttisen hinnan määrittäminen on hankalaa, koska se vaihtelee jonkin verran riippuen siitä mihin autoon sitä ollaan vaihtamassa. Uuteen KIA:aan vaidettaessa nykyisestä kulkupelistä tarjottiin 12500 €. Tämä siis 3 vuotta vanhasta 60 tkm ajetusta Hyundai i30 SW 1.6 CRDi 60 kW / 90 hv. Keskimääräinen hinnanalenema on siis ollut noin 3800 €/vuosi.

Auton vanhentuessa hinnanalenema hidastuu, mutta huoltokustannukset vastaavasti nousevat. Vahingottomista ajovuosista vakuutusyhtiö muistaa kasvavilla liikennevakuutuksen bonuksilla, jotka olivat nollassa ensimmäisen vuoden aikana. Nyt alennusta on 10%, mutta vakuutuksen loppusumma ei muuttunut nousseiden vakutushintojen seurauksena lainkaan. Myös asuinpaikkakunnalla on vaikutusta vakuutuksen hintaan.

Jos jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta, olisi korvauksia maksettu 816 € (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (62,8% kaikista ajoista), putoaa summa 512 €:n.

Ylemmille toimihenkilöille ei makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla.  70 km/h keskinopeudella 16115 km ajamiseen kuluu 230 tuntia (=vastaa 1½ kuukauden ylimääräistä työtuntimäärää vuodessa). Netto ”tuntipalkaksi” kilometrikorvauksista muodostuu täten 2,23 €/h. Ei siis mikään rahasampo (keskusteluissa on väitetty jopa 10 €/h verottomasta tienistista), mutta tässä ei ole vielä koko totuus.

Tuulilasi halkesi kiveniskemästä, jonka seurauksena vaihto on ennemmin tai myöhemmin edessä (2 vuoden sisällä ennen seuraavaa katsastusta, jos poliisi käskee tai jos halkeama alkaa häiritsemään ajamista liikaa). Tuulilasin vaihto menee lasivakuutuksen piikkiin, mutta siinäkin omavastuu on 200 €. Lisäksi kesä- ja talvirenkaat menevät lähiaikoina vaihtoon (toki niillä ajelee sitten seuraavat 3 vuotta). Huollot olen hoitanut merkkihuollon sijaan Bosch Car Servicessä, sillä  edellinen huolto oli siellä 200 € merkkihuoltoa edullisempi. Seuraava 60 tkm huolto kustantaa noin 600 €, joka ei ihan mahtunut vuoden tarkastelujaksoon. Lisäksi usein auto ostetaan lainarahalla, joten korko- ja lainanhoitokulut nostavat menoja jonkin verran, joskin omani ostin ilman velkaa suoralla käteiskaupalla.

Lisäksi työn takia olen joutunut ajamaan kaikenkuntoisilla teillä, mm. maalipintaa kuluttaa kaikenlaiset oksat ja puskat metsäteiden reunoilla. Pari kertaa myös pohja on ottanut maakosketuksen. Sisätilat kuluvat kaikenlaisten työkalujen ja tavaroiden kuljettamisesta. Auto kuluu työkäytössä siis paljon enemmän kuin tavallisessa kotikäytössä vastaavalla kilometrimäärällä (lapsiperheet saattavat olla asia erikseen). Tällaiselle kulumiselle on vaikea laskea hintaa, loppuviimeksi se näkyy kuitenkin alentuneena jälleenmyyntiarvona.

Toisinsanoen ainakaan 25 tkm ajosuoritteella ei pääse tienaamaan senttiäkään, vaikka aivan kaikki ajot olisi puhtaasti työajoa. Todellinen kulu on siis todella lähellä verottajan 45 snt/km arviota.

Hallituksen päätös ensivuoden kilometrikorvauksen rajaamisesta 15 tkm:iin täydellä korvauksella ja tästä eteenpäin 25 snt/km tarkoittaa käytännössä sitä, että omalla autolla ei ole mitään järkeä ajaa yli 15 tkm työajoja, koska korvauksen erotus menee suoraan omasta pussista. Lisäksi omia ajoja pitää olla työajojen päälle vähintään 10 tkm jotta kustannus laskee 45 snt/km tietämille, pienemmällä ajosuoritteella kustannus on tätä suurempi. Ja tämä siis kohtuullisen pieniruokaisella ja edullisella kulkupelillä, jonka lisäksi kustannuksia on pyritty minimoimaan etsimällä edullisimmat huollot jne. Kalliimmalla ja isoruokaisemmalla autolla kustannukset ovat tätäkin huomattavasti suuremmat, mm. suuremman euromääräisen arvonalaneman takia.

Kustannuksissa voi tietysti säästää, kuten jättämällä kasko vakuutuksen pois, sekä jättää auton pesut ja putsaukset väliin. Likainen auto ei kuitenkaan ole edustava, eikä viihtyisä paikka tehdä pitkiä matkoja. Kaskovakuutuksen poisjättäminen uudesta autosta on vuorostaan kohtuuttoman suuri taloudellinen riski. Todellisuudessa säästökohteita ei montaa ole.

Toiset kutsuvat kilometrikorvauksen maksamista Kreikkalaiseksi verotukseksi, eduskunnan päätöksen myötä minä sanon sen olevan tulonsiirto työntekijöiltä työnantajille.

PS. Liitot voisivat ottaa asiakseen neuvotella matka-aika palkanmaksun piiriin, esimerkiksi puolipalkka työajan ulkopuolella tapahtuvasta matkustamisesta olisi hyvä kompromissi. Hallitus voisi lisäksi tulla vastaan siten, että matka-ajan palkasta ei työnantajan tarvitsisi maksaa sivukuluja. Kilometrikorvauksen porrastuksen sijaan korvaukseen voisi liittää 2 snt/km veron, jolloin hallituksen kaavailema 80 M€ lisäverotulot saataisiin varmasti kasaan.

Leikkuri iskemässä kilometrikorvauksiin

Työelämä,

Helsingin Sanomat uutisoi tänään valtionvarainministeriön suunnitelmista leikata työnantajien maksaman kilometrikorvauksen suuruutta. Tällä muutoksella tavoitellaan jopa 70 miljoonan euron säästöä.

Työmatka käsite ei internetissä seuraamani keskustelun perusteella tunnu olevan kaikille läheskään selvä. Työmatkalla tarkoitetaan työpaikan ja työkohteen välistä matkaa, ei siis kotimatkaa (jota niinikään kutsutaan työmatkaksi). Kilometrikorvausta maksetaan työntekijälle, joka on käyttänyt omaa ajoneuvoa työnantajan määräämien työmatkojen tekemiseen.  Kyse ei siis ole huviajelusta, josta maksetaan korvauksia.

Kilometrikorvauksia maksettiin vuonna 2010 yhteensä 728 000 palkansaajalle. Heistä 38000 ajoi yli 15000km, joihin ehdotettu muutos iskisi kaikkein kovimmin. Suurin osa paljon ajavien ryhmästä lienee myyntimiehiä, mutta mukaan mahtuu myös muita, esimerkiksi huollosta ja käyttöönotosta vastaavia henkilöitä. Vaikka ehdotettu uudistus ei tavalliseen autoilijaan vaikuta mitenkään, saattaa muutoksella olla ennalta-arvaamattomia vaikutuksia talouteen.

Mistä valtio sitten aikoo saada havittelemansa 70 miljoonan euron säästöt? Ei ainakaan suoraan kilometrikorvausten leikkaamisella, sillä valtio ei ole tähänkään asti osallistunut missään muodossa niiden maksamiseen. Korvauksen suuruus on perustunut verottajan vuosittaiseen arvioon auton käytöstä aiheutuvista kuluista. Korvaus on veroton, koska sillä korvataan aiheutuneita veronalaisia kuluja, aivan kuten työnantaja korvaa esimerkiski työpaikalle osatamasi toimistotarvikkeet verottomasti (kyse on veronalaisten kulujen korvaamisesta). Mikäli tällaiset korvaukset pistettäisiin verolle, tarkoittaisi se työnantajan suoraa rahallista tukemista, jossa työntekijä joutuu maksumieheksi. Tai mikäli maksajaksi pistettäisiin työnantaja, tarkoittaisi se verovähennysoikeuden poistamista.

Ainakin vielä työnantaja saa vähentää tuloksestaan matkakulut ennen yhteisöveron maksua. Tässä mielessä matkakulujen leikkaaminen kasvattaa yhteisöveron tuottoa, koska yhtiön tulos paranee pienentyneiden matkakulujen muodossa. Tuloksen parannus tehdää kuitenkin työntekijän kustannuksella, jossa työntekijä joutuu omalla palkkatulollaan kustantamaan osan työmatkoista aiheutuneista kuluista.

Matkakulukorvauksen leikkaaminen karsii todennäköisesti osan tehtävistä matkoista pois, jotta 15000km raja ylittyisi mahdollisimman vähän (jos tällainen vaara on olemassa). Vähentyneiden ajojen seurauksena polttoaineen menekki pienenee, jolloin siitä saatavat verotulot pienenevät niinikään. Koska matkoja karsitaan, saattaa sillä olla haitallisia vaikutuksia yhtiön tulokseen esimerkiksi vähentyneen myynnin seurauksena.

Mikäli palkkoja on maksettu kilometreinä, saattaa muutoksen myötä valtion kirstuun kilahtaa lisää rahaa, mutta vain mikäli pimeät palkat realisoituvat todelliseksi verotettavaksi palkaksi. Palkkojen maksaminen kilometreinä on lainvastaista ja rangaistavaa, ollut iät ja ajat. Valvonta lienee kuitenkin hankalaa ja kiinni jää vain jäävuoren huippu. Toisaalta jos valvontaa ei tiukenneta, kilometreillä voi huijata jatkossakin entiseen malliin, joskin kilometrejä pitää merkitä enstistä enemmän halutun rahamäärän saamiseksi.

Kaavailtu muutos ei juuri näy vähää ajavan kukkarossa. Nykyiseen verratuna 15000 km vuodessa ajava saisi uudella mallilla 300 € vähemmän. Leikkuri iskee rajusti paljon ajavalle, sillä korvaus leikkaantuu 1000 €:llä jokaista ajettua 5000 km kohti 15000 km jälkeen. Kyseessä on merkittävä tulonsiirto työntekijältä työnantajalle.

Graafisesti esitettynä ehdotus näyttää seuraavalta (x=km, y=€):

Kuvaajasta näkee hyvin kuinka raju leikkaus tapahtuu 15000 km jälkeen. Vihreä ”Vaikutus”-käyrä kertoo kuinka paljon vähemmän kilometrikorvausta (pystyakseli) saa tietyllä kilometrimäärällä (vaaka-akseni). 30000 km vuodessa ajava saa lähes 4000 € vähemmän korvausta vuoteen 2012 verrattuna.

Koska matkatyöläisiä ollaan sakottamassa, niin uudistusten tulisi koskea myös kansanedustajia. Tällähetkellä heille maksetaan könttäsummana kulukorvausta, jonka suuruuteen vaikuttaa mm.kotipaikkakunta (kaksi asuntoa). Tämän lisäksi taksia käytetään suruutta, jonka käytön kustannukset eivät sisälly aiemmin mainittuun könttään. Jotta kansanedustajat oikeasti ymmärtäisivät mihin ovat ryhtyneet, pitäisi heidän korvaukset käsitellä kuten missä tahansa työpaikassa. Taksia tulisi käyttää vain välttämättömissä tapauksisa ja oman auton käyttö korvataan vain virkatehtäviin liittyvissä matkoissa. Julkisten käyttöä tulisi niinikään suosia. Kotipaikkakunta asiassa kansanedustajaa tulee kohdella verotuksellisesti kuten työntekijää, siitä ei tule maksaa mitään erillistä verotonta korvausta.