Työvoimatoimisto ei palvele tarkoitustaan

Kun aikanaan valmistuin koulusta, oli ensimmäinen tehtävä suunnata kohti työvoimatoimistoa. Minulla oli kovat kuvitelmat työvoimatoimiston toiminnasta. Tällainen kuva annettiin myös pakollisen esittelykurssin yhteydessä.

Tuolla esittelykurssilla kerrottiiin ja annettiin tärkeää tietoa työvoimatoimiston toiminnasta. Siellä myös varoteltiin karensseista ja siitä kuinka tärkeää on hoitaa asiat ajallaan. Muistan myös elävästi kun työvoimatoimiston tarkoitusta esiteltiin. Esittelijä sanoi, että monelle se on ensisijaisesti vain leimat paperiin jotta saa ansiosidonnaista liiton työttömyyskassasta.

Karu todellisuus työvoimatoimistosta paljastui kun kävin ensimmäistä kertaa virkailijan luona. Kaikki tiedot oli kuulemma työkkärin järjestelmässä päin persettä. Olin noin 5 min sisällä, jonka jälkeen ulos. Leima paperiin ja ansiosidonnaista saamaan. Lupauksista huolimatta työkkäri oli sittenkin pelkkä kumileimasin. Toki tässä taisi olla virkailijalla huono päivä, mutta ei se ainakaan kovin hyvää kuvaa toiminnasta ensimmäisellä käyntikerralla antanut. Tosin eipä työkkäri mitään työtäkään auttanut löytämään, työn löytäminen on puhtaasti itsestä kiinni. Työkkärin varaan työn löytymistä ei kannata jättää tai huomaa olevansa työtön vielä kahden vuoden päästäkin.

Järjestettiinpä siellä jotain kurssejakin, yhdellä jopa kävin. Tosin ensiapukorttia, työturvallisuuskorttia, sähkötyöturvallisuuskorttia tai tulityökorttia siellä katsottiin pitkin hampain, eikä niitä myöskään järjestetty. Minun alalla työn saamisen kannalta nämä kortit eivät ole pakollisia, mutta työnantaja ne joutuu jokatapauksessa järjestämään, koska ne ovat pakollisia työmailla. Toisaalta omissa hommissa olisi muutenkin vaikea kuvitella pätkätyötä, sillä töitä joko on tai ei ollenkaan. Siihen välimaastoon ei osu oikein mitään sellaista mitä voisi pätkissä tehdä.

Tilanne on kokonaan erilainen lähihoitajille, jossa tehdään todella paljon pätkätyötä. Heidän ammatissaan ensiapukortti, pistoslupa ja love-koulutus (lääkehoidon koulutus) ovat pakollisia. Nämä kaikki ovat voimassaololtaan määräaikaisia ja niitä on suoritettava 1-5 vuoden välein. Näistä kaikkein tärkein koulutus on love-koulutus, jota ilman ei työtä voi tehdä. Myös muiden puute on merkittävä haitta työnteolle jotka vähintäänkin rajoittavat sallittujen työtehtävien määrää. Kurssien puute on merkittävä este pätkätöiden tekemiselle. Työnantajat eivät kuitenkaan näitä koulutuksia pätkätyöläisille järjestä, sillä se maksaa, vie työaikaa ja mikä pahinta, hyöty voi mennä muille työnantajille. Joten pätkätyökäisille näitä kursseja ei järjestetä. Vakituisille nämä sentään saadaan järjestettyä, jotka painivat alituisesta työvoimapulasta sairaustapauksien takia. Työntekijöitä tarvittaisiin, mutta luvat ja kurssit kunnossa olevia ei ole riittävästi. Osa saattaa päästä töihin lähes valehoitajana kurssien puutteista huolimatta.

Mutta meillähän on työvoimatoimisto, jonka tarkoitus on edistää työnsaantia/työllistymistä. Vaikka em. kurssit ovat lähihoitajan työn kannalta ehdottoman tärkeitä, ei niitä myöskään työvoimatoimisto järjestä/maksa.  Ainoa vaihtoehto työttömälle vaikuttaakin olevan kurssien kustantaminen omasta pussista. Monellakaan ei ole varaa tai halua käyttää rahojaan näihin kursseihin. Tästä aiheutuu pattitilanne, jossa työntekijä ei voi työllistyä koska hänellä ei ole lupien puolesta siihen edellytyksiä.

Työnsaannin kannalta ehdottomien kurssien pitäisi kuulua työvoimatoimiston kurssivalikoimaan. Ymmärrän kyllä että työttömien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti samalla kun työvoimatoimistojen määrärahoja on leikattu. Työllistymistilanne ei kuitenkaan parane jos edes yksinkeraisimpia työlistymisen esteitä ei saada poistetuksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.