Aihearkisto: Säätöä

Rigol MSO5074:een kaikki ominaisuudet

Rigol on kiinalainen elektronisten testilaitteiden valmistaja. Repertuaarista löytyy oskilloskooppeja, funktiogeneraattoreita, spektrianalysaattoreita, RF generaattoreita, yleismittareita, teholähteitä, DC kuormia, sekä tiedonkeruulaitteita.

MSO5000-sarjan laitteet ovat sekasignaalioskilloskooppeja, tämä tarkoittaa, että yksiin kuoriin on pakattu seitsemän toimintoa: Oskilloskooppi, logiikka analysaattori, spektrianalysaattori, funktiogeneraattori (optio), jännitemittari, taajuuslaskuri, sekä protokolla analysaattorit (optio).

Eräänlaisena erikoisuutena voinee pitää sitä, että vaikka MSO5000 laitteita on tarjolla kuutta eri mallia, niissä kaikissa on täysin identtinen rauta. Hintahaitari on noin 1000-3000€. Ainoa fyysinen ero on 2 tai 4 mittapäätä (hintavaikutus laitetta hankittaessa noin 100€), muutoin erot ovat puhtaasti ohjelmallisia (2 tai 4 kanavaa, 70/100/250/350MHz kaistanleveys + muut softaoptiot). Rahalla halvimmasta mallista saa päivitettyä täysin kalleinta mallia vastaavan version. Lista kaikista optioista ja niiden verottomista hinnoista löytyy täältä.

Koska kyse on ohjelmistosta, on joku tietysti keksinyt miten päivitykset saa käyttöön ilmaiseksi. Rigolilla on välillä kampanjoita, joissa mukana saa todella kattavan paketin (MSO5000-BND) optioita ilmaiseksi (arvo 743€). Itsesiassa ainoat optiot, jotka tästä paketista jäävät uupumaan, ovat muistin laajennus optio 2RL (hinta 420€), kanavamäärän kasvatus 2=>4 (hinta 420€), sekä kaistanleveys päivitys mallista riippuen (70=>100, 70=>200, 70=> 350, 100 =>200, 100=>350, 200=>350MHz), joiden hintahaarukka on 330-2730€.

Rigol on ollut tietoinen tästä ’ominaisuudesta’ ainakin vuodesta 2018 lähtien, ja koska asialle ei ole tehty mitään, herää epäilys onko aukko jätetty tarkoituksella harrastajien houkuttelemiseksi heidän tuotteidensa käyttäjiksi. Ja tämähän ei ole ainoa Rigolin laite, jolla ominaisuuksia saa näin lisättyä.

Tähän väliin on sanottava, että mikäli laite on yrityskäytössä tai teet skoopin avulla rahaa, siirry suoraan kauppaan ostamaan ne optiot, joita tarvitset. Mikäli taasen olet harrastelija, teet seuraavat toimenpiteet omalla vastuulla. Omalta osaltani voin sanoa, että päivitys onnistui ongelmitta – mutta tämä ei ole tae, etteikö jotain voisi mennä pieleen. Jos jotain menee pieleen, en osaa auttaa. Eli, omalla vastuulla.

Päivittäminen

Tarvitset päivityksen tekemiseen vähintään 2GB kokoisen USB muistitikun, joka on formatoitu FAT:ksi. Ilmeisesti skooppi on jonkin verran nirso muistien kanssa, eli mikäli yksi ei toimi, kokeile toista. Ilmeisesti iäkkäämmät (hitaammat) toimivat uusia paremmin.

Uutta skooppia suositellaan pidettäväksi päällä vähintään 30 min ennen päivityksen aloittamista. Tämä saattaa liittyä jollain tavalla trial lisensseihin ja niiden käyttöajan laskurien kuluttamiseen. Lisäksi ennen operaation aloittamista, skooppi on suositeltavaa palauttaa perusasetuksiinsa painamalla Default-painiketta.

  1. Tietojen varmuuskopiointi ei ole pakollista, mutta siitä voi olla hyötyä, mikäli jokin menee pieleen. Varmuuskopiointi on kaksivaiheinen; FRAM muisti ja asetus dumppi, sekä täydellinen NAND backup.
    • Lataa foorumi-viestin lopusta molemmat bakcup scripti -tiedostot:
    • Kopioi ensimmäisen paketin DS5000Update.GEL tiedosto tyhjän muistitikun juureen. Tikku skooppiin kiinni ja valitse: Utility => System => Help => Local upgrade. Seuraa näytön ohjeita ja odota valmistumista.
    • Siirrä tämän jälkeen tikun sisältö (noin 450Mt) talteen, ja toista edellinen toisen paketin samannimisellä scriptillä. Tämä kestää hieman edellistä pidempää. Lopuksi siirrä tikun sisältö (1Gt) talteen.
  2. Päivitä uusimpaan firmwareen mikäli tarve. Omassani on v00.01.03.02.02, joten päivitystarvetta ei ollut.
    • Lataa virallinen firmware valmistajan sivuilta. Huomaa, että lataat oikean version; MSO5000 ja MSO5000-E ovat eri laitteita!
    • Rigol sekoilee firmware nimeämisten kanssa, kun lataat 1.3.2.2 version, niin koneellesi latautuukin tiedostonimen mukaan 1.1.4.4. Release notesta selviää, että kyseessä on 1.3.2.2.
    • Siirrä lataamasi paketin DS5000Update.GEL tiedosto tyhjän muistitikun juureen, ja toimi kuten aiempina kertoina.
    • Päivityksen jälkeen, tarkista Utility => System => Help => About, että firmware on päivittynyt.
  3. Optioiden lisääminen, eli Patchin asentaminen
    • Foorumiviestin linkistä löytyy firmware 1.3.2.2:lle tehty patch. Huomaa, että patchin ja firmwaren versioiden tulee täsmätä keskenään. Eri versiot eivät toimi keskenään ristiin.
    • Tämä paketti sisältää myös backup scriptin, että skoopin firmiksen. En kuitenkaan käyttänyt näitä, vaan käytin aiemmin mainitsemani lähteen tiedostoja.
    • Kyseisen foorumiviestin lähettäjä on lähettänyt ainoastaan yhden viestin, joka tietysti herättää kysymyksiä. Hänen linkkaamansa tiedosto kuitenkin toimii.
    • Kopioi files3-hakemiston sisällä olevat kaikki tiedostot tyhjän muistitikun juureen. Ja toimi samoin kuin aiempina kertoina. Tällä kertaa päivitysprosessi poikkeaa aiemmista, koska kyseessä on erävirallinen viritys. Seuraa näytön ohjeita ja odota päivityksen valmistumista.
  4. Skoopin kalibrointi
    • Skoopin kalibrointiasetukset ilmeisesti nollautuvat patchin asentamisen seurauksena, jonka takia laite ei toimi enää optimaalisesti. On tehtävä sisäinen kalibrointi.
    • Irrota kaikki mittakaapelit
    • Valitse: Utility => System => SelfCal
    • Kalibrointi kestää yli 30min,
    • Lopuksi uudelleenkäynnistä skooppi

Lopuksi tarkista miten kävi, eli Utility => System => Help => About.

Mallinumero ei muutu, mutta Max BW on kasvanut aiemmasta 70 => 350M.

sekä Utility => System => Help => Option list.

Jokaisen option kohdalla näkyy Forever, eli optio on käytössä.

Näytön alalaitaan on ilmestynyt funktiogeneraattorin (GI ja GII) operointipainikkeet.

Ja käyttövalikon aiemmin harmaana näkynyt sähkönlaadun analyysi Power-painike on saanut värin ja sitä on nyt mahdollista operoida.

En ole kokeillut, mutta lukemani perusteella skooppi palaa alkuperäiseen tilaansa, kun sen päivittää valmistajan firmwarella. Eli patchin asennuksen saa aina peruttua, mikäli myöhemmin selviäisi, että se aiheuttaa ongelmia tai muutoin haluaa palauttaa laitteen alkuperäiseen tilaansa. Tämä palautuminen koskee luonnollisesti myös normaalia skoopin firmwaren päivittämistä uusimpaan versioon, eli patch on aina asennettava uusiksi. Ennen kuin teet päivityksen, varmista että uusimpaan versioon on tarjolla patch-tiedosto, ja että muilla on siitä positiivisia kokemuksia.

Velodyne HGS-18 korjaaminen

Vuonna 2011 ostin käytetyn Velodyne HGS-18 subwooferin. Kyseessä on 18″ elementillä varustettu 1250W jatkuvaa ja 3000W hetkellistä tehoa syöttävä tehokas ja aikakautensa laadukas subbari. Erikoisen tästä tekee kaiutinelementin liiketakaisinkytkentä, jonka tarkoituksena on vähentää signaalin säröä ja parantaa soinnin tarkkuutta. Tämä on toteutettu elementtiin kiinnitetyllä kiihtyvyysanturilla sekä ohjelmistolla. Toinen erikoisuus on puhdas sointi aina 10Hz asti, ja kovaa. Subbarin kyvyistä ja mittaustuloksia voi käydä lukemassa täältä. Vastaavaa tekniikkaa on tutkinut tamperelainen Jäykät Säätäjät ry:n Eki, joiden sivut olivat ainakin kirjoitushetkellä alhaalla.

Nykymittapuulla tarjolla lienee parempia ja edullisempia vaihtoehtoja. Uutena tämä köriläs maksoi 3000$, käytettynäkin maksoin sievoisen summan – 1175€. Tämä tuli aikanaan hankittua osaksi kotiteatteria, kunnes päivitin koko systeemin Geneleceillä. Vaikka Genelecin subbarissa on vain 8″ elementti, se kieltämättä tuntui pesevän Velodynen monella osa-alueella. Toki osasyynä voi olla kaiuttimien keskinen yhteensovitus, joka tapahtuu Genelec GLM:n avulla sormia napsauttamalla.

Surkeaa laatua

Mutta, HGS-sarjan vahvistimet ovat myös surullisen kuuluisia hajoamaan. Heti subin hankkimisen jälkeen kiinnitin huomiota aika kovaan taustahurinaan. Yritin etsiä huoltomanuaalia, siinä onnistumatta. Tiedustelin manuaalin perään vuonna 2011 yhdellä foorumilla, mutta siinäkin tuli vesiperä. Vuoteen 2023 mennessä en manuaalia ole löytänyt.

Suomessa olisi ollut ainakin yksi paikka joka olisi huoltanut näitä vahvistimia. Hän totesi, että suuntaa antavia sekalaisia valmistuskuvia löytyy, mutta siinäpä se. Samalla selvisi, että vahvistimen sarjanumeron puute indikoi sitä, että vahvistin on jo kertaalleen vaihdettu uuteen. Ostohetkellä subilla oli ikää noin 10 vuotta, nyt mittariin on kertynyt jo toinen mokoma.

Subbari toimi taustahurinoista huolimatta, kunnes se eläköityi kotiteatterikäytöstä ja pääsi osaksi tietokoneen äänentoistojärjestelmää – Genelec 8010A kaiuttimien kaveriksi. Ellet satu tietämään, on 8010 Genelecin pienin kaiutin – 3″ bassoelementillä ja 0,75″ diskantilla. Tehoa 25 + 25W 🙂 Joten 18″ Velodynen 1250W on ihan täydellinen kaveri täyttämään alarekisteriä.

Ongelmat alkavat

Aikansa tuo toimi, kunnes alkoi kaikenlainen temppuilu. Subi alkoi lähtemään itsekseen päälle, piti isomman poksahduksen käynnistyksessä, kaukosäädin lopetti reagoimasta… ja se taustahurinakin oli kasvanut. Loppu häämötti.

Vahvistin oli levällään pöydällä varmaan 2 vuotta. Sen purkaminen oli aikamoinen operaatio, koska vahvistin oli kasattu ahtaaseen metallikoteloon ja transistorien mutterit olivat siellä kotelon sisäpuolelle. Pientä sormitaiteilua sai harrastaa sen purkamiseksi.

Korjaamista helpottaa, jos on käsillä edes jonkinlaiset kuvat. Niitä ei edelleenkään ollut, enkä sitten ole ehtinyt / jaksanut alkaa paneutua sielunelämään sen tarkemmin. Myös vahvistimen rakenne oli sellainen, että sen korjaaminen ilman isoa pöytää – koko subbari pöydällä, olisi ollut hankalaa.

Jotain materiaalia lopulta löytyi

Huoltomanuaalia en edelleenkään ole löytänyt (sellaista ei ilmeisesti ole koskaan tehty), mutta löysin sentään jonkinlaisen vajavaisen kytkentäkuvan 1250W AMP VSS vahvistimesta, sekä melkein yhtenevän kytkentäkuvan HGS-15/18 ohjainyksiköstä – jossa kaikki äly ja signaalinkäsittely majailee.

Vahvistimen itsestään käynnistyminen ja kaukosäätimen toimintahäiriöt viittasivat vahvasti sähkönsyötön ongelmiin. Kuuman muuntajan ja regulaattoreiden viereen oli sijoitettu useampi kondensaattori – selvä suunnitteluvirhe. Myös kondensaattorien ikä saattaa olla syyllinen, vaikka päällisin puolin kaikki näytti hyvältä.

Kondensaattorivika on hyvin yleinen syy laitteiden toimimattomuuteen, kuten useammassa laitteessa, joita olen vuosien varrella korjaillut. On myös mahdollista, että regulaattori(t) ovat viallisia, tai että ne alkavat sekoilemaan jossain tietyssä toimintapisteessä, vaikka muutoin ne vaikuttaisivat toimivan ok. Tästä asiasta Youtubessa on puhunut mm. MrCarlsonsLab, mutta en tähän hätään löytänyt tuota regulaattori videota.

Kytkentäkuvia käytin lähinnä varmistaakseni, että jätän audiopuolen kondensaattorit rauhaan. Muutoin vaihdoin kaikki osat surutta uusiin, sen suurempia tutkimatta. Ja koska korjauksen lopputulos oli vähintäänkin riittävä, niin en ainakaan toistaiseksi ole kuvien kanssa lähtenyt selvittämään viimeisiä 50Hz hurinoita.

Vahvistin

Vahvistimessa on 8 pientä kondensaattoria, sekä 8 reilumman kokoista. Pienimmät ovat ohjainpuolen ja isommat vahvistimen tehoasteeseen liittyviä. Isompia konkkia en lähtenyt vaihtamaan, mutta kaikki pikkukonkat menivät vaihtoon. Regulaattoritkin meinasin vaihtaa, mutta jonkinlaisen ajatuskatkoksen myötä unohdin tilata ne.

Vaihdettavat osat tällä erää olivat:
2kpl C18, 22: 25V 47uF
6kpl C4, 23: 35V 33uF

Ohjainkortti

Ohjainkortilla on sitäkin enemmän kondensaattoreita, joista useimmat audio-linjassa. Audiolinjan konkkia en lähtenyt vaihtamaan, sillä siellä puolella olisi hyvä olla audio käyttöön tarkoitetut konkat. Poweri puolella kokkien (10 kpl) tyypillä ei ole ihan niin suurta väliä. Ohjainkorttiin sentään muistin tilata regulaattorit (5 kpl). Tosin yksi regulaattoreista on jälkitoimituksessa.

Ohjaimeen vaihdoin seuraavat osat:
8kpl C51, 55, 56, 57, 59, 60, 61, 63: 50V 10uF
2kpl C58, 64: 35V 470uF
1kpl U13: L79L12ACZ
1kpl U14: MC79M12BTG
1kpl U15: L78L05ABZ
1kpl U16: L78M12CV
1kpl U19: LM78L12ACZ

Vaihdetut regulaattorit ja kondensaattorit sijaitsevat kuvan vasemmalla reunalla, muuntajan ympäristössä

Ohjainkortin C64 konkan kanssa kävi sikäli köpelösti, että asensin sen väärin päin. Sähköt kun kytki päälle, niin ensin kuulu pieni rits. Katkaisin sähköt heti, mutta kun mitään ei löytänyt niin sähköt takaisin päälle. 1-2 min kuluttua alkoi kuulumaan pihinää, ja pieni savumerkki. Konkka keitti.

Olin toki tiedostunut, että kaikkien konkkien miinukset osoittavat ylöspäin… ja yhden pikkukonkan väärän suunnan huomasinkin ennen juottamista. Jotenkin tuo yksi jäi huomaamatta. Onneksi tämä ei hajottanut mitään, mutta on hyvä opetus tarkistaa osien orientaatio kahteen kertaan.

Toistaiseksi tilalle meni vanha kondensaattori, mutta pitää tilata uusi ja samalla ne puuttuvat vahvistimen regulaattorit. Jospa sitten muistaisin ottaa vahvistimen sisältä kuvia, nyt nekin pääsivät jotenkin unohtumaan.

Ja lopputulos?

Toimii. Vahvistimen humina on edelleen kuultavissa, myös etäältä hiljaisessa huoneessa. Tyypiltään ääni on varsin tasaisen rauhallinen, vaimeampi kuin aiemmin. Huminan taajuus on 50Hz, eli sähköverkon taajuus. Pitäisi mittailla mistä kohtaa tämä hurina tulee, ohjainyksiköstä vai vahvistimesta. Toisaalta sen yhden puuttuvan regulaattorin vaihtaminen ohjainkortilla voisi auttaa, tai niiden parin regun vahvistimessa, jotka unohdin tilata. Aiemmin osa hurinasta oli todennäköisesti lähtöisin servotakaisinkytkennän värähtelystä, joka on nyt korjaantunut kokonaan. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen, samalla sain pöytää tyhjemmäksi 🙂

Ääninäytteestä

Yllä oleva ääninäyte on tallennettu käyttäen Audio-Technica AT8024 mikrofonia (hieman alaviistoon suunnattuna kartion keskikohtaan, suojakankaassa melkein kiinni), sekä Tascam DR60DmkII tallenninta käyttäen.

Mikrofonissa asetuksina: stereo, 0dB vaimennusta ja tasainen profiili. Nauhurin asetukset: tulokanavan vahvistus hi-plus, sekä vahvistin namiska käännetty melkein tappiin – sen verran vajaaksi, ettei subin käynnistämisen alun naps-ääni saa signaalia leikkaamaan.

Ääninäyte on ainoastaan lyhennetty, muuta muokkausta sille ei ole tehty. Ääni on todellisuudessa lähempänä puhaltimen huminaa, mutta äänitallenteen suuresta vahvistuksesta johtuen kaikki mahdollinen rohina kuuluu varsin korostuneesti.

Kun kohinasta olen puhunut aiemmin, niin nauhoituksessa kuuluu Tascamin nauhurin / Audio Technican mikin vahvistimen kohina selvästi. Tämä johtuu siitä, että kaikki mahdolliset vahvistukset on käännetty maksimiin, jolloin piirien sisäinen kohina vahvistuu myös. Tein näin, jotta sain hurinan riittävän hyvin kuuluviin. Vähempikohinaisemman lopputuloksen olisi todennäköisesti saanut, jos olisi nauhoittanut pienemmällä vahvistuksella ja vahvistanut signaalia vasta audiokäsittelyohjelmassa.

PPA v2 kuulokevahvistimen toimintaan saattaminen

Tämä on jatko-osa noin 15 vuotta sitten aloittamalleni PPA kuulokevahvistimen rakennusprojektille. Edellisessä bloggauksessa kirjoitin vahvistimen akkulaturin lataussäätimen korjaamisesta. Tuon korjaaminen osoittautuikin varsin kinkkiseksi, sillä kapasitiivisen kytkeytymisen aiheuttaman toimintahäiriön keksiminen otti aikansa.

Kuulokevahvistimen korjaus sitä vastoin ei vaatinut kuin kourallisen uusia osia, ja se lähti toimimaan ilman ongelmia. 15 vuotta kului muiden kiireiden parissa, ei korjauksen vaikeudesta vaan silkasta laiskuudesta. Korjausnäkökulmasta tästä jutusta tulee varsin kuiva, mutta kyllähän sitä aina jotain jutunjuurta saa aikaan – joten jatka lukemista.

Korjaaminen

Toimimattomuuden syytä en lähtenyt osa kerrallaan selvittämään, vaan irrotin kerralla kaikki fetit ja transistorit (uuden tinaimurin innoittamana). Tämän jälkeen osatyyppi kerrallaan laitoin osat paikalleen, lukuun ottamatta Q1 ja Q2, jotka lisäsin vasta toiminnan varmistamisen jälkeen.

Seuraavat osat kokivat muutoksia remontin yhteydessä:
3kpl Q4: 2N5486 (N) => PN4392 (N)
9kpl Q21-23: 2N3906 (PNP) => 2N5087 (PNP)
9kpl Q31-33: 2N3906 (PNP) => 2N5088 (NPN)
1kpl C6: Mitoitus sama (10pF), mutta laadukkaampi tilalle
2kpl C7: Mitoitus sama (0,05uF), mutta laadukkaampi tilalle
2kpl R7: 10 kohm => pois
1kpl ZNR: 11V => 9,1V (1N5239)

Korvatut / pois jääneet osat – kaksi kondensaattoreista ehti kadota ennen kuvan ottamista

Tarkkasilmäisimmät varmasti jo löysivätkin syyn toimimattomuudelle. Q31-33 olivat PNP tyyppiset, kun niiden olisi pitänyt olla NPN. Tämä luonnollisesti halvautti kaikkien kanavien toiminnan. Vaikka Q4 sekä Q21-23 olivatkin erimalliset, ne olisivat todennäköisesti toimineet hyvin (korvaava osa). Vaihdoin nämäkin osat suunnittelijan suosittelemiin malleihin, koska niiden pitäisi antaa paras äänenlaatu.

Kun luin ohjepumaskaa läpi, siellä mainittiin audiolinjan kondensaattorien laadussa. Tämän myötä hankin paremmat osat C6 ja C7 tilalle. Tosin C7 valinnassa kävi sikäli köpelösti, että fyysisesti tuo osa on ihan mahdottoman kokoinen. Alla kuva alkuperäisen ja uuden kondensaattorin kokoerosta (vanha uuden päällä). C7 mitoitus vaikuttaa bassovahvistuksen suuruuteen, puolivälin (0,05 uF) mitoitus (rajat 0,01-0,1 uF) tuntuu olevan varsin passeli. Kuulokkeisiin tulee bassoa täydessä potentiometrin asennossa vähintäänkin riittävästi. Pääasia, että säätöalue on järkevä.

Kannattaa tarkistaa datalehdestä komponentin mitat ennen tilaamista

Poistin vastuksen R7, sillä se on kiinteä vaihtoehto basson tasolle. Basson säätö potentiometrillä toimi rinnakkaisella vastuksellakin, mutta säädöstä tulee tällöin varsin epälineaarinen, jonka lisäksi potentiometrin alue rajautuu vain reiluun 8 kohm (vastusten rinnankytkentä 10 ja 50 kohm), jolloin vahvistus jää varsin olemattomaksi. Yllä olevassa kuvassa näkyvä oranssi/valkoinen johto on tärkeä, sillä tämä kytkee basso buusti potentiometrin oikeaan kanavaan. Alun perin kokoamassani ainoastaan vasemman kanavan säätö toimi tämän johdon puuttumisen seurauksena.

Laskin ZNR:n jännitettä, sillä alkuperäisellä versiolla vahvistimen LED sammui turhan aikaisin lataamistarpeen merkiksi. Nyt LED lähtee himmenemään, kun akkujen jännite navoilta mitattuna on noin 14V ja on täysin pimeänä jännitteen laskiessa 11,5V:iin (0,95V/kenno). NiMH akku on tyhjä, kun kennojännite on 0,9V.

Sopivaa rajaa etsiessä tulee huomioida, että akun jälkeen on yksi diodi, joka laskee lähtöjännitettä. Tämän takia vahvistimen akku liitännästä tehty valon tuunaustestit säädettävällä virtalähteellä eivät ole paikkansapitäviä, vaan vaikuttaa että akku menee liian tyhjäksi ennen valon sammumista. Vahvistimen poweri -liitännässä sitä vastoin on vastaava diodi, joten se on parempi paikka jänniterajojen etsimiseksi.

Viimeisenä asiana ennen säätöjen tekemistä oli hurinan poistaminen. Aina kun potentiometreihin tai koteloon koski, tuli kaikenlaisia häiriöääniä. Tämän saa korjattua ohjeessa kerrotun potentiometrien maadoittamisen avulla.

Potentiometrien maadoittaminen ruuvin kannasta

Potentiometrissä itsessään ei ole maadoituspistettä, vaan johto pitää juottaa yhteen potentiometrin kasassa pitävistä ruuveista. Ruuvi kannattaa irrottaa ja lisätä päähän juottotahnaa tinan tarttumisen parantamiseksi. Tämän jälkeen tein tinaan pienen viilloin, jotta sain ruuvin ruuvattua takaisin paikalleen. Lopuksi johdon tinaaminen kiinni ruuvin kantaan, sekä lähimpään maapisteeseen levyllä. Hurinat ja poksahtelut katosivat kuin taikaiskusta.

Muut huomiot ja viilailut

Kytkimen S2 olisi voinut jättää pois, sillä en havainnut korvin kuultavaa eroa bassovahvistuksessa, kun potentiometri on nollissa (resistanssi ~0 ohm) tai kun piiri on ohitettuna (0 ohm). Mutta koska kytkin on kotelossa, niin asialle ei voi mitään.

Toinen asia mikä jäi mietityttämään, oli virtakytkimen sijoittaminen laitteen taakse. Sen olisi voinut sijoittaa laitteen naamatauluun. Koska bassokytkin oli asennettuna, olisi kotelon sisälle tullut kasa ristiin rastiin risteileviä johtoja. Tämä oli syy, jonka takia jätin virtakytkimen taakse.

Mutta, ehkä se kaikkein järkevin toteutus olisi kuitenkin ollut sijoittaa kuulokeliitäntä etupaneeliin. Alumiinin värisiä päätylevyjä myydään ainoastaan 10-pakkauksia, eri sävyisiä (punainen, sininen, keltainen jne.) saa myös 2-pakettina. Ehkä laturinkin liittimien sijoittelua ja tarpeellisuutta voisi joskus tulevaisuudessa miettiä, tosin yli jäisi vielä 6 levyä…

Säädöt

Riippuen vahvistimen toteutustavasta, säätöjä on joko yksi tai kaksi (per kanava). Vaikka kyse on kaksikanavaisesta vahvistimesta, on kanavia todellisuudessa kolme. Kolmas on molemmille kanaville yhteinen maa -kanava. Kaikkiin kolmeen kanavaan säädetään samat asetukset.

Lähtöasteen bias-virran säätö

Lähtöasteen bias säädetään molemmissa toteutustavoissa (oli operaatiovahvistimen toiminta muutettu A-luokaksi tai ei). Oletusavo on 20mA, mutta sitä voi säätää 10-30mA välillä. Myös 40mA on mahdollinen, mutta mitä korkeampi virta, sitä suurempi tehonkulutus ja vahvistimen lämpeneminen. Toisaalta mittausten mukaan yli 30mA virta ei tuo hyötyjä.

Bias virran kasvattaminen pienentää signaalin säröä, mutta vastaavasti se kasvattaa tehonkulutusta ja lämmöntuottoa. Äänenlaadullisesti parhaan tuloksen saa tekijän mittausten perusteella 30mA virralla.

Bias asetuksella on vaikutusta tehonkulutukseen sekä lämpenemiseen. Alla oleva taulukko on tehty 14,5V akkujännitteellä. Virrankulutus ei muuttunut, vaikka tulojännite vaihteli 11-24V välillä. Mittaushetkellä huoneessa oli 27C. Lämpötila on mitattu pinta-anturilla transistorin metallipinnasta.

BiasLämpötilaOttovirtaAkkukesto 2500mAh akustolla (arvio)
10 mA32 C60 mA42,5 h
20 mA40 C100 mA25,0 h
30 mA48 C150 mA16,5 h

Listasin yllä olevaan taulukkoon myös laskennalliset akkukestot eri bias virroilla (2500mAh akuilla). Ei ole ihme, että suunnittelija suosittelee akkukäyttöiseen 10mA bias virtaa, sillä tällä saavuttaa varsin hyvät kuuntelutuntimäärät äänenlaadun suuremmin kärsimättä. Koska en huomannut mitään eroa 10mA ja 30mA välillä, päädyin akkukäyttöisessä kultaiseen keskitiehen, eli 20mA bias virtaan – joka on myös suunnittelijan lähtökohta asetus.

Bias virta mitataan vastuksen jännitehäviöstä, sekä säädetään halutuksi viereisellä trimmerillä

Täydellisyyteen bias virran säätämisessä ei kannata, sillä se on tekemätön tehtävä. Syynä tähän on transistorin lämpötilan vaikutus, transistorien keskinäiset erot (pitäisi parittaa) sekä vastusten resistanssierot. Tästä syystä, kun bias virtaa säätää, kannattaa se tehdä aina samoja vastuksia käyttäen (käytin säädössä transistorin Q24 puoleisia vastuksia, kuva yllä).

Alla säädön jälkeiset tulokset:

VasenMaaOikea
34 (vasen)41,2 mV44,3 mV41,5 mV
24 (oikea)44,0 mV43,8 mV44,0 mV

Kannattaa huomata, että päätevastusten mitoitus vaikuttaa virranlaskentaan. Toisin sanoen 2,2 ohm vastuksilla 22mV jännitepudotus vastaa 10mA bias virtaa, mutta jollain toisella vastuskoolla sama virta saadaan eri jännitteellä.

Operaatiovahvistimen bias-virran säätö

Mikäli vahvistimen operaatiovahvistimen rakensi toimimaan A-luokassa, lisättiin kytkentään fetit Q1 ja Q2, vastus sekä trimmeri. Samalla mukana tuli toinen säädettävä asia, operaatiovahvistimen bias-virta.

Tämän säätäminen on tavallaan helpompaa, koska säädön jälkeen se ei juoksentele minne sattuu. Jännite pysyy vakaana säädetyssä pisteessä. Ainoa hankaluus on varsin ahdas väli, josta mittaus pitää suorittaa, vastuksen R9 yli (kuva alla).

Varsin ahdas rako operaatiovahvistimen bias virran mittaamiseen. Säätö tehdään vastuksen viereisellä trimmerillä.

Jälleen kerran tämänkin säätöarvo riippuu valitusta vastuksesta. Mikäli R9 on jotain muuta kuin 1 kohm, on jännitekin jotain muuta kuin tässä esitetty. Suunnittelija suosittelee aloittamaan 1mA bias-virralla, joka saadaan aikaan 1V jännitteellä vastuksen R9 yli. Suunnittelija kannustaa kokeilemaan myös muita arvoja, mutta en huomannut eroa. En, vaikka ihan aluksi nuo säädöt olivat missä sattuu (2.5mA (vasen), 0.6mA (maa) ja 0.6mA (oikea)). Tästä huolimatta vahvistin toimi hyvin 🙂 Jätin asetuksen siis 1mA:iin, sen suurempia kokeilematta.

Kustannukset

Vuodet ovat vierineet ja niin ovat hinnatkin. Minulla ei ole enää missään alkuperäisten osien hintoja tallella, mutta tein uuden listan osista vuoden 2023 hinnoilla – pääasiassa DigiKey.fi, sekä Mouser.fi hintoja käyttäen. Vahvistimelle koteloineen tulee hintaa noin 315e.

Mikäli satuit kiinnostumaan tällaisesta projektista, niin piirilevyn joudut teettämään tai tekemään itse, sillä niitä ei enää saa. Osat saa sentään ilman toimituskuluja, kun tilauserän suuruus on vähintään 50e. Mouserin hinnat sisältävät ALV:n, kun DigiKeyn hinnat taas eivät => laskin puuttuvan ALV:n mukaan.

Lopputulema

Eli noin 350e:llä saa rakenneltua kuulokevahvistimen, mutta onko se hyvä? Vertailukohtaa minulla ei ole, mutta ei tämä missään nimessä huono ole.

Toimii vahvistimena kuten pitää, ilman häiriöääniä tai muutenkaan sävyttämättä ääntä. Kun volumet kääntää maksimiin, en huomaa vahvistinkohinan kasvua – se puuttuu täysin. Tämä on ainakin yksi merkki vahvistimen laadusta.

Lisäksi nyt ei tule vastaan ongelmaksi kuulokkeiden impedanssi (Beyerdynamics DT 770 PRO 250 ohm) minkään laitteen kanssa. Jos jonkun laitteen pitäisi tulla päivittäiseen käyttöön, niin tämän ehdottomasti. Ja todennäköisesti vahvistinta tuleekin käytettyä jatkossa ahkerasti.

Jos 350e kuulostaa paljolta, niin onhan se paljon rahaa kasasta komponentteja, jotka pitää vielä itse kasata. Toisaalta voidaan ajatella, että rahat on panostettu laadukkaisiin osiin, toisin kuin valmiissa, jossa mukana on myyjän ja valmistajan katteet, sekä suunnittelu- ja kokoonpanokustannukset. Lisäksi jos pitää rakentelusta ja musiikin kuuntelusta, niin tämä on varsin mukava projekti. Jos osat laittaa oikeinpäin ja oikeisiin paikkoihin, niin vaikein vaihe juottamisessa on operaatiovahvistimien kolvaaminen adapterilevylle, jolla SOIC koteloinen pintaliitoskomponentti saadaan DIP-8 kantaan sopivaksi.

Pikaisella googletuksella kuulokevahvistimia saa alkaen 30e, kalleimmillaan hinnan noustessa 5900e:oon. Tokihan nuo ovat keskenään täysin eri laitteita, vaikka samaa asiaa toteuttavatkin. Itse koottu sijoittuu hinnaltaan korkeintaan keskikastiin. Itsetehdyn ulkonäöstä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin se tällaisen harrastepöydän / elektroniikka korjauspisteen habitukseen sopii hyvin 🙂

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että sain vahvistimen valmiiksi näin 15 vuoden jälkeen. Nuo uudet Beyerdynamicsin kuulokkeet ovat olleet kovassa käytössä, joiden tyytyväinen uusi omistaja viimeiset 2 viikkoa olen ollut. Kuulokkeiden hankkiminen oli yksi syy saada vahvistin toimimaan – sillä pelkona oli, että jaksaisiko monikaan laite syöttää näitä. No jaksaa ne pääsääntöisesti varsin hyvin, vaikka volumen saakin monesti kääntää täysille tai melkein täysille sopivan kuunteluvoimakkuuden saavuttamiseksi.

Rakentaisinko kokemusten perusteella uudestaan? Ehdottomasti. Entä jos saisin koe kuunnella vahvistinta jonkin toisen vahvistimen rinnalla, jonka hinta olisi 100e ja ääni olisi yhtä hyvä. Todennäköisesti en. Mutta löytyykö yhtä hyvää 100e hintaista vahvistinta, tai ylipäätään samantasoita 350e hintaan? Olisi kiva tietää.

PPA kuulokevahvistimen NiMH akkupaketin lataussäätimen toimintaan saattaminen

Ammattikorkeakoulun loppupuolella (kohta 15 vuotta sitten) tilasin luokkakaverin kanssa NiMH battery board + PPA v2 amplifier board -kitit. Kyseessä on kuulokevahvistin, jota voi käyttää muuntajalla, tai akulla häiriöttömämmän toiston aikaansaamiseksi.

Mistään täysin valmiista rakennussarjasta ei ollut kyse. Valmiit piirilevyt tilattiin suunnittelijalta USA:sta, komponentit Farnelilta ja lyötiin laitteet kasaan. Luokkakaverin setin tilanteesta en tiedä, mutta omani ei lähtenyt toimimaan. Tämän takia myös kaikki viimeistely jäi tekemättä.

Yhtenä haittatekijänä oli joidenkin osaluettelon mukaisten osien puute, jolloin turvauduttiin korvaaviin tai korvaavien korvaaviin osiin. Näissä taas pitää ottaa huomioon mahdollinen asennussuunnan vaihtumien. Myös se on tärkeää, että korvaavan osan laittaa oikean korvattavan osan tilalle, tai että korvaava osa ylipäätään on oikea.

Toisena syynä oli malttamattomuus/kiire, eli ohjeita sen syvällisemmin lukematta pistin laitteet kerralla nippuun. Ja kun yksinkertaiselta tuntunut projekti ei odotusten mukaan lähtenytkään laakista toimimaan, jätin ongelman selvittelyn myöhemmälle.

Kun lopulta päätin pistää laitteet kuntoon, täytyi ohjeita lueskella muistin virkistämiseksi. Vasta nyt ymmärsin, että kyseessä ei ollut täysin pistä kasaan ja kovaa ajoa paketti. Joitain asioita tarvitsi mm. mitoittaa ja tehdä valintoja.

Kaikki lähtee NiMH lataussäätimestä

Ainakin korjausprojekti. Tämä johtuu siitä, että lataussäädin on yksinkertaisempi näistä kahdesta. Toisaalta osien irrottaminen näiltä levyiltä ilman kunnollista tinaimuria oli täyttä tuskaa, joten vahvistimen korjaus alkaa vasta, kun uusi sähköinen tinaimuri saapuu.

Akkupaketin etupuoli …
… ja takapuoli

Lataussäädin on toteutettu MC33340P piirillä. Datalehden sivulta 10 löytyy esimerkkikytkentä, jota on käytetty muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sellaisenaan lataussäätimen suunnittelussa. Yhdelle piirilevylle on suunniteltu kaksi erilaista lataussäädintä; hidas ja pikalaturi. Pikalaturi sisältää myös hidaslatauksen, joskin sen toteutus on hieman erilainen kuin pelkän hidaslatauksen omaava toteutus.

Erot esimerkin ja toteutuksen välillä johtuvat korkeammasta käyttöjännitteestä kuin mitä lataussäädinpiiri kestää. Korkeampi käyttöjännite on vuorostaan kiinni siitä, minkälaisen akkupaketin haluat kasata. Suunnittelijan mukaan koteloon mahtuu enintään 18 x AAA tai 10 x AA. Pienellä kennomäärällä jännite ei muodostu ongelmaksi, jolloin säätimestä voi jättää turhaksi jääviä osia pois.

Alun perin kasasin koteloon 4 kpl 3:n AAA patterin telineitä. Korjausoperaation yhteydessä päätin kasvattaa akkukapasiteettia 750mAh:sta 2500mAh:n, eli vaihdoin tilalle 6 kpl 2:n AA patterin telineet. Muutoksen myötä jännite ei muuttunut alkuperäisestä.

12kpl akkuja vaatii noin 18V latausjännitteen. Laturissa tapahtuvien jännitehäviöiden myötä ihanteellinen teholähteen jännite olisi reilu 22V, jolloin tehoa tarvitsee hukata lämmöksi mahdollisimman vähän. Teholähteeksi valikoitui 24V, sillä lämpöhukkaa lukuun ottamatta se ei muuttaisi laturin rakennetta yhtään edullisemmaksi (jonka lisäksi kaikki osat on ostettu vuosikymmen sitten).

Lataussäätimen komponenettipuoli

Kasaajan valinnat

Osittain sekavuutta saattaa aiheuttaa se, että käyttäjä saa valita minkälaisen laturin haluaa. Teetkö hitaan laturin, vai pikalaturin? Käytätkö yli vai alle 20V syöttöjännitettä laturille? Minkä latausnopeuden haluat? Käytätkö aikaan vai ylilämpöön perustuvaa latauksen katkaisua?

Suunnittelija on hienosti dokumentoinut ja käynyt läpi jokaisen komponentin käyttötarkoituksen ja osan valinnaisuuden. Toisaalta tiedon paljous ja kokonaisuuden hahmottaminen voivat hämmentää rakentelijaa.

Valintoja tehdään useammalle osalle, mutta käyn alla läpi merkittävimmät pikalaturin näkökulmasta:

  1. Jännitteenalennus lataussäätimelle, mikäli käyttöjännite yli 20V (U2, U4)
  2. Akkupaketin latausnopeus (akkukapasiteetti vs. latausvirta) (R1, R2)
  3. Jännitejakajan mitoitus lataustason tunnistamiseksi (R4, R5)
  4. Pikalatauksen aika- tai lämpötila katkaisun konfigurointi (R6-8)

Suunnittelijan sivuilta löytyy kätevä laskuri, joka auttaa osien (U1-4, R1, R2, R4, R5) valinnassa. Laskuri antaa myös aikakatkaisun konfiguraation, mutta ei lämpötilakatkaisulle – josta myöhemmin lisää.

Vianetsintä

Kuten alussa jo kerroin, lähti vianetsintä liikkeelle koko ohjeistuksen lukemisella. Tämän jälkeen tarkistin mitä osia aikanaan kortille tuli laitettua ja mitä siellä pitäisi olla.

Tarvittavat muutokset liittyivät latausnopeuden asetteluun (R1, R2) akkujen kapasiteetin muuttumisen takia. Pientä säätöä tarvitsi tehdä myös jännitejakajan mitoitukseen, joskaan en vieläkään ole täysin tyytyväinen latauksen päättymisjännitteeseen (17,1V => 1,425V/kenno). Toisaalta parempi pieni ali- kuin ylijännite. Nyt kuitenkin menin hieman asioiden edelle, sillä ennen kuin lataustasoa pääsin virittelemään, lataus piti ylipäätään saada toimimaan.

Laturi tekee yhden latauspulssin, jonka jälkeen se jäi aina hidaslataukselle. Tätä se on tehnyt alusta asti. Testasin NTC vastuksen mittausarvot vesilasissa 0 ja 45C lämpötiloissa, jotka vastasivat tekemiäni vastusvalintoja lämpötilarajojen asetteluun. Erikoinen havainto oli, että kun anturin laittoi 0C veteen, lataus lähti toimimaan jotenkuten. Tästä heräsi epäilys, josko ylä- ja alarajan vastukset olisi menneet ristiin. Ainoa asia, josta suunnittelijan dokumentista ei ollut tarkempia selityksiä, liittyi nimenomaan tuohon latauksen lämpötilakatkaisuun. Myöskään se laskuri ei ollut toiminnassa, edes näin 15 vuoden jälkeen.

Tutkin lataussäätimen datalehteä, mutta edes siellä ei ollut kunnolla selitetty tuota rajojen säätöä. Seuraava selostus datalehdessä löytyy rajojen säätöön liittyen:

The temperature limits are set by a resistor that connects from the t1/Tref High and the t3/Tref Low inputs to ground. Since all three inputs contain matched 30 uA current source pull−ups, the required programming resistor values are identical to that of the thermistor at the desired over and under trip temperature.

Siis kyllä, siinähän lukee, että vastusten asetusarvot lämpötiloille on sama kuin NTC vastuksen arvo vastaavissa lämpötiloissa. Nämä olivat 0C (34kohm) ja 45C (4,3kohm) arvoille ihan oikein, tämän varmistin dippaamalla anturin vastaavan lämpöiseen veteen. Eli tämä pitäisi olla niin suoraviivainen prosessi, että sitä ei ole tarvinnut rautalangasta vääntää ohjeissa. Mutta kun lataussäädin ei toiminut ollenkaan, niin tämä asia oli yksi sellaisista, joista olisi toivonut olevan enemmän tietoa tarjolla. Tokihan säätimen toimimattomuuden syy oli edelleen mysteeri, eikä edes tarkempi kuvaus olisi ongelmaa ratkaissut. Se olisi voinut kuitenkin vähentää pähkäilyä tämän asian ympärillä.

Vaihdoin vastusten järjestystä, mutta tällä ei ollut vaikutusta. Korvasin vastukset potentiometreillä, jotta pystyin helposti testaamaan eri asetusarvoja. Yritin myös poistaa käytöstä matalan lämpötilan suojan, koska laitetta käytetään ja ladataan vain sisätiloissa. Mutta edes tällä ei ollut vaikutusta.

Kokeilin säätää rajat mahdollisimman ylös ja alas, vaihtaa niitä ristiin, poistaa käytöstä, tehdä rajoista mahdollisimman pienet suhteessa lämpötilaan. Ei vaikutusta. Olin jo luovuttamassa koko asian suhteen, joten ehdin purkaa tekemäni kytkennät ja siivota paikkoja, kun huomasin että R8 vastuksen jalka on todella lähellä sulakkeen F1 jalkaa. Siinä oli myös pieniä määriä juottamisesta jäänyttä fluxia, joten pesin kaikki juotospisteet isopropanolilla. Mutta ei.

Juotin potentiometrit takaisin paikalleen rajojen säätämiseksi. Vaan ei. Aloin jo epäillä, onko manuaalissa mainittu NTC sittenkin vääräntyyppinen, eli pitäisikö sen ollakin PTC. Korvasin anturin potentiometrillä, jotta voin simuloida myös lämpötilaa. Mutta ei vieläkään.

Tämän jälkeen syynäsin kytkentäkuvan kauttaaltaan läpi, luin U1, U2 ja U3 datalehdet läpi, etsien syytä mikä voisi olla ongelma. Ainoa poikkeus valmistajan esittämään kytkentään oli nuo U2 ja U4 rail splitterit, jotka puolittavat käyttöjännitteen lataussäätimelle. Tutkin näiden piirien jalkajärjestyksen sekä pähkäilin kytkennän toimivuutta ja toteutustapaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi alkoi jäämään se, että itse lataussäädin piiri on viallinen. Mutta kun poistin lämpötilaseurannan käytöstä, lataussäädin alkoi toimimaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun testasin laturin toimivuutta ilman lämpötilapysäytystä, ja ilo oli suuri, kun laturi lähti toimimaan. Olin jälleen aikeissa luovuttaa, aikakatkaisu saisi riittää ja piirin sielunelämä vei voiton.

Mutta entä se todellinen syy?

Mutta! Jos kerran aikakatkaisu toimii, niin sehän tarkoittaa, että komparaattorit toimivat. Joten miksi lämpötilavalvonta ei voisi toimia?

Kytkin lämpötila-anturin takaisin paikalleen ja kas, sehän toimikin, mutta vain hetken – pidempään kuitenkin kuin koskaan aiemmin. Resetoin laturin katkaisemalla sähköt ja uusintayritys. Sama juttu. Useiden kokeilukertojen aikana välillä lataus toimi pidempään (max 1 min), välillä lyhyempään. Mittailin rajojen ja anturin tuottamia jännitteitä piirillä tarkastellessani, että ollaanhan rajojen sisällä. Usein lataus sattui katkeamaan mittausyrityksen hetkellä. Lataus katkesi myös yleensä välittömästi, kun koskin anturiin sormella hieman sitä lämmittääkseni. Mittasin anturilta tulevaa jännitettä, mutta sormenkosketus ei muuttanut sen jännitettä kuin 0,001V. Jopa on herkässä.

Aikani asioita mittaillessa alkoi alitajuinen tietoisuus heräämään ongelman todellisesta luonteesta. Ahaa-elämys oli jonkinlainen, kun huomasin että jo käsien liikuttelu anturin lähellä katkaisi latauksen. Kokeilin varmistaakseni asian muutaman otteeseen ja kyllä, pelkkä käsien läheisyys sai aikaan latauksen katkeamisen.

Mieleeni palasi kouluaikaiset opetukset häiriöistä, kapasitiivisestä kytkeytymistä… Koulussa oli esimerkki piirilevystä, jossa oli muistaakseni 7-segmentti näyttöjä, ja kun sitä nosteli pöydän pinnalla niin näytössä luki ihan mitä sattuu. Tuossa esimerkissä kyse oli kapasitiivisestä kytkeytymisestä, ja havainnot puhuvat puolestaan myös lämpötilalaukaisun käyttäytymisen osalta. Piirilevyltä puutuu kokonaan kouluaikoinakin suositellut tyhjien alueiden täyttö maatasolla (0V), joka vähentää kummasti kapasitiivistä kytkeytymistä. Alla kuva yhdestä kouluaikana tekemästäni levystä, jossa tällainen täyttö on (nuo isot tasaiset alueet).

Levyn täyttö maatasolla…
…molemmin puolin

Lisäsin anturin rinnalle miljoonalaatikosta löytyvän 4.7nF keraamisen kondensaattorin ja kas, ongelma poistui kuin taikaiskusta. Tämän muutoksen jälkeen lämpötilarajojen säädöt toimivat järjellisesti. Kun kylmän rajaa nosti yli anturin mittalämmön, laturi siirtyi hidas/ylläpitolataukseen odottamaan akkujen lämpenemistä. Rajan lasku vuorostaan vapautti pikalatauksen. Kun ylärajan lämpötilaa laski, siirtyi laturi pysyvästi hidaslataukseen – ihan kuten ylilämpötilanteessa pitääkin. Pikalataus oli mahdollista palauttaa laturin resetillä.

Tämä pieni kondensaattori ratkaisi kaikki ongelmat

Kaikki ongelmat ja sekoilut johtui vain ja ainoastaan kapasitiivisestä kytkeytymisestä. Laturi oli ollut kaiken aikaa kasattuna oikein, mutta kapasitiivinen kytkeytyminen sai laturin pysähtymään ylilämpöön. Ja koska toimintalogiikka ylilämpötilassa on, että normaaliin lataukseen ei palata ilman resettiä, vaikutti kuin laturi ei toimisi ollenkaan – ylläpitolataus on kuitenkin vain noin 60mA.

Pohdintaa

Väkisin herää ajatus syistä, miksi muuten kätevästä laskentatyökalusta puuttuu lämpötilaan liittyvät mitoituslaskelmat. Kyse tuskin on pelkästään siitä, että laskuria ei ole ehditty tekemään – sisältäähän laskuri kuitenkin jonkinlaista optimointihakulaskentaa, useampien yhtäaikaisten vastausten (R4, R5) muodossa.

Tokihan jokainen NTC on omanlaisensa, joten kahden erimallisen anturin antama tulos voi olla erilainen samassa lämpötilassa. Tähän vaikuttaa kalibrointiresistanssi (esim 10kohm), kalibrointilämpötila (esim 25C, jossa resistanssi on 10kohm) sekä termistorin beta-arvo (joka kuvaa lämpötila vs. resistanssi käyrämuotoa). Tämä täytyisi ottaa laskurin teossa huomioon, mutta sen toteutus tuskin olisi mikään kovin iso rasti. Kun käyrämuoto on tiedossa, halutut vastusarvot on helppoa laskea halutuilla lämpötilapisteillä.

Veikkaukseni onkin, että laskuria ei toteutettu, koska lämpötilakatkaisua ei oltu saatu toimimaan, samoista syistä johtuen, joihin törmäsin. Eikä syytä mahdollisesti koskaan saatu selvitettyä, jonka takia laskuriakaan ei päivitetty toimivaksi – koska tälle ei ollut mitään edellytyksiä.

Loppusanat

Hyvä muistutus on, että kun jotain rakennussarjaa lähtee tekemään, kannattaa ohjeet lukea huolellisesti läpi riittävän monta kertaa, että asia tulee ymmärretyksi. Tämän jälkeen tekee asiat askel askeleelta, tarkistaa tekemänsä ja mahdollisesti testaa toimivuutta. Tällöin ongelman löytäminen on paljon helpompaa.

Kotelon pohjalevyä vaille valmis, toimivalla lataussäätimellä varustettu akkupaketti

Vaikka tässä tapauksessa ohjeet olisi kunnolla lukenutkin, lopputulos olisi ollut toimimattomuus, mikäli sattui valitsemaan sen järkevimmän, eli ylilämpöön perustuvan latauksen pysäytyksen. Tällaiset suunnitteluvirheistä johtuvat toimimattomuudet ovat rakentelijan kannalta todella ikäviä, koska ongelman syyn löytäminen vaatii aikaa ja joskus hieman tuuriakin / ahaa-elämyksiä.

En tunteja syyn löytämiseen laskenut, mutta jos sanon 30 tuntia, niin ei se kaukana varmasti ole. Tämä aika sisältää dokumentoinnin ja datalehtien lukemisen, potikka- ja lämpötilatestailut, pähkäilyä ja pohdintaa, keskustelufoorumeiden lukemista, sekä kytkentäesimerkkien etsimistä kyseiselle piirille (en löytänyt). Vaikka minulla onkin pitkä pinna, niin jo kahteen kertaan meinasin luovuttaa, mutta lopulta sinnikkyys palkittiin. Toivottavasti vahvistimen korjaaminen sujuu helpommin, vaikka kyse onkin monimutkaisemmasta laitteesta.

Philips CDR-765 modchip

Sain lahjoituksena Philipsin CD-tallentimen lähemmäs 20 vuotta sitten. Laite itsessään toimi, mutta sen suurin ’ongelma’ oli sen käyttämät kalliimmat CD-R-Audio levyt. Tavalliset CD-R levyt siinä ei toimi, vaikka ne ovat käytännössä identtisiä CD-R-Audio levyjen kanssa – ainoa ero on levylle kirjoitettu disc application code, joka kertoo kyseessä olevan lisensoidun audiolevyn. Tällaisesta levystä on maksettu rojalteja levy-yhtiölle kompensoimaan kotikopioinnista aiheutuvia taloudellisia menetyksiä – soitin siis valvoo ja sallii maksua vastaan tehtävän kopioinnin.

Tätä ’ongelmaa’ varten hankin mod-piirin (lähemmäs 15 vuotta sitten). Piirin asennus oli varsin yksinkertainen toimenpide, mutta se ei lähtenyt toimimaan. Ilmoitin asiasta myyjälle ja sain uuden piirin, mutta sekään ei toiminut. Tämän myötä soitin jäi pölyttymään muuttolaatikkoon. Pikaisen laskelman mukaan soitin on ollut mukana 5-6 muutossa.

Oliko verkonpainon mukana rahtaaminen kaikki nämä vuodet järkevää? Ehdottomasti! 😀

Menneen talven lumia

Aika on ajanut tällaisista tallentimista ohi, joten mod-piirin toimintaan saaminen on lähinnä työvoitto. Myöskin levyjen hinnat ovat pudonnut vuosien varrella järkevälle tasolle, joten CD-R-Audio -levyjen kustannuskaan ei muodostuisi ongelmaksi, mikäli fyysisiä levyjä vielä haluaa kopioida ja käyttää. Pikaisella tarkastuksella halvimmat CD-R-Audio levyt ilman koteloa lähtee mukaan 50snt/kpl, kun tavallinen CD-R vuorostaan 17 snt/kpl.

Hankittu mikä hankittu

Piirin hankin aikanaan modchip.it -kaupasta, josta sitä nykyisinkin saa. Piiri kustantaa 20€ + postit. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mod-piiri on PIC16C54 mikrokontrolleri, jossa on pieni ohjelma, joka tunnistaa levyntunnistus rutiinin, ja palauttaa vastauksena kyseessä olevan CD-R-Audio levyn – vaikka todellisuudessa ei olekaan.

Hataralla pohjalla, silti välillä onnistaa

Asennusohjeet on vuosien saatossa kadonneet johonkin, eikä valmistajan sivujenkaan ohjeet toimineet. Kovin suuria toiveita mahdollisen kytkentävirheen löytämiseksi ei ollut. Kytkennät olin tehnyt ohjeiden mukaan, enkä sen syvällisemmin niitä edes tuolloin miettinyt – modin piti olla yksinkertainen. Ainoa mitä tähän hätään pystyin tekemään, oli käydä piirin pinnit läpi datalehdestä ja tutkia onko siellä jotain epämääräisen oloista. Ja sieltä se syyllinen löytyikin, piiriltä puuttui kätevästi käyttöjännite.

Piirille kyllä tuli käyttöjännite, mutta se oli kytketty Vpp-pinniin (jalka 4), joka myös resettinä toimii. Oikea olisi ollut Vdd-pinni (jalka 14). Kun siirsin johdon oletettuun oikeaan paikkaan, niin soitin lähti ’laakista’ toimimaan. Soitin tunnisti levyn tallennuskelpoiseksi, mutta kun tallennusta yritti, sain virheen NO-OPC.

Ongelmasta toiseen

NO-OPC ilmoitus ei johdu mod-piiristä, vaan kyse on Optical Power Calibration viasta. Ennen levyn polttamista, soitin kalibroi laserin tehon optimaaliseksi parhaan polttotuloksen aikaansaamiseksi. Tämä kalibrointi siis epäonnistui.

Tällainen vika voi aiheutua huonosta levystä (laadulla on väliä, toiset merkit toimivat paremmin kuin toiset), mutta yleensä syynä on laserin ikä – sekään ei ole ikuinen. Vaihtamalla tämäkin korjaantuisi, mutta varaosa maksaa reilu 50€ ja siitäkin löytyi tarinoita, että vaihdon jälkeen kirjoitus ei toiminut sitäkään vähää – luennan toimiessa yhtä hyvin kuin aiemmin. Ottaen huomioon laitteen hyödyllisyys vuonna 2023, ei uutta laseria kannata hankkia.

Silmiin osui myös mielenkiintoinen havainto, jonka joku oli tehnyt – kun laitteen jättää lämpenemään joksikin aikaa, NO-OPC ongelma korjaantuu. Soitin levyä puolisen tuntia, vaihdoin tilalle tyhjän levyn, kokeilin kopiointia ja toden totta – toimii!

Mod-piiri toimii, käyttö sekavaa

Oli hienoa saada korjattua kytkentä ja testattua, että kopiointi todella toimi.

Kopiointiprosessi itsessään oli jotenkin todella sekava ja tuntui, että laite jäi jotenkin ajoittain jumittamaan. Tuo lämpenemällä aikaansaatu korjautuminen voikin viitata toiseen ongelmaan, kondensaattoreihin. Jumittelu voi olla seurausta huonolaatuisesta sähköstä, jolloin siihen auttaisi aika varmasti kondensaattoriremontti. Täytyy katsoa, josko tällaisen operaation vielä jonain päivänä tekisi.

Todellinen yllätys

Kyseinen mod-piiri toimii myyjän mukaan Philips 560/760/765/870/880, Marantz DR700 sekä Traxdata 900 kopioijilla, näissä on todennäköisesti sama kirjoittava asema käytössä. Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen aiheeseen, nimittäin tuohon levyntunnistus prosessiin ja mikrokontrollerilla olevaan ohjelmaan. Hallussani olevan piirin lähdekoodia ei saa mistään, mutta nelisen vuotta sitten joku oli selvitellyt asiaa ja tehnyt oman mod-piirin käyttäen Arduino Nanoa. Ja kaikkien iloksi vielä julkaissut tulokset Githubissa, mukaan lukien lähdekoodin.

Githubin materiaaleista löytyi myös vahvistus epäilykseni väärästä pinnijärjestyksestä.

Kuvia omista säädöistä

Lopuksi vielä kasa kuvia mod-piirin asennuksesta. Työn jäljestä saattaa tulla sanomista, ainakaan Voultar ei tällaista kelpuuttaisi. Kolvailut tuota korjausta lukuun ottamatta olen tehnyt jo ennen kuin alaa AMK:ssa olin opiskellut. Juotosten kestävyyteen luotan, mutta kuumaliiman pitoon en niinkään – eikä kuumaliimaa tuolla edes tarvitsisi. Asennuksesta olisi tullut siistimpi, mikäli mikrokontrolleri olisi ollut SSOP pintaliitos kotelossa, sekä kiinnitetty palaan piirilevyä.

Alla yleiskuva soittimen sisällöstä, sekä mikrokontrollerin asennuksesta.

Yleiskuva tehdyistä kytkennöistä:

Lähikuvia kytkentäpisteistä:

Linkkejä:
Ohjekirja
Huolto-ohjekirja

Paperisen osakekirjan siirtäminen osakehuoneistorekisteriin

Keväällä 2020 tuli käyttöön sähköinen osakehuoneistorekisteri. Lyhykäisyydessään tämä tarkoittaa, että paperiset osakekirjat poistuvat reilun 10 vuoden aikana.

Uudet taloyhtiöt perustetaan suoraan osakehuoneistoreksiteriin. Ennen vuotta 2019 perustetut yhtiöt siirtyvät kaksivaiheisesti sähköiseen rekisteriin:

  • Taloyhtiö siirtää osakeluettelon rekisteriin vuoden 2022 loppuun mennessä
  • Kun rekisteri on siirretty, osakkeenomistaja rekisteröi omistuksensa.

Mikään kiire rekisteröinnin tekemisellä ei ole, sillä tähän on aikaa 10 vuotta sen jälkeen, kun osakeluettelo on siirretty. Siirto tapahtuu myös, kun myyt asunnon. Täten jos tiedät muuttavasi seuraavan 10 vuoden sisällä, voi asian hoitaa sitten.

Miten rekisteröidään?

Mitä osakkeenomistajan tulee käytännössä tehdä siirron tekemiseksi? Lyhykäisyydessään täytyy täyttää lomake, sekä toimittaa se yhdessä alkuperäisen osakekirjan kanssa maanmittauslaitokselle, mieluiten joko kirjattuna kirjeenä, tai viemällä.

Lomake oli kuitenkin saatu piilotettua jotenkin mystisesti sivuston syövereihin ja siellä sai risteillä edestakaisin pidemmän aikaa, ennen kuin se löytyi. On hyvin mahdollista, että juuri tästä syystä olet päätynyt lukemaan bloggausta. Ei huolta, lomakkeen saat ladattua helposti täältä.

Useimmat meistä tekevät tämän operaation vain kerran elämässä, joten lomakkeen täyttäminen ensimmäistä kertaa voi tuntua hankalalta. Lomakkeen täyttämiseksi on olemassa ohje, jonka löydät täältä.

Ohjeesta huolimatta lomakkeen täyttäminen tuntui vaikealta, ainakin jos tavoitteena on täyttää lomake mahdollisimman virheettömästi ja välttää mahdollinen bumerangi. Soittelin siis osakehuoneistorekisterin neuvontapuhelimeen, mutta heillekin asia oli vielä sen verran tuore, että eivät oikein osanneet vastata kaikkiin kysymyksiini.

En varmasti ole ongelman kanssa yksin, sillä olen suullisesti ja kirjallisesti avustanut yhtä osakkeenomistajaa tekemään saman. Tästä syystä päätin kirjoittaa lyhyen ohjeen, joka toivottavasti auttaa sinua hakemuksen täyttämisessä.

Haluan vielä huomauttaa, että en todellakaan ole mikään osakehuoneistosiirto expertti, vaan itse oppinut tässä matkanvarrella. Pääasia kuitenkin on, että sain osakkeeni siirrettyä ilman ongelmia täyttämällä lomakkeen kuten alla esitetty. Näillä neuvoilla myös sinunkin pitäisi onnistua.

Jutussa viitattu esimerkkiosakekirja löytyy bloggauksen lopusta.

Voit seurata seuraavaa askelaskeleelta ohjetta esimerkkilomakkeen kanssa, ja vaikka täyttää omaasi siinä ohessa.

Täyttöohjeet

Kohteen tiedot:

  • Yhtiön nimi, eli taloyhtiön nimi. Tämä löytyy esimerkiksi osakekirjasta (esimerkkiosakekirjan ensimmäinen ympyröity kohta).
  • Y-tunnus, eli taloyhtiön Y-tunnus. Tämän löytää helposti Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (YTJ), syöttämällä hakukenttään taloyhtiön nimen.
  • Osakeryhmätunnus / osakkeet, eli osakekirjaan merkittyjen osakkeiden numerot (esimerkkiosakekirjan toinen ympyröity kohta). Esimerkiksi 5000-7500.
  • Huoneiston sijaintiosoite, eli asuinhuoneiston postiosoite, minun tapauksessani siis kotiosoitteeni
  • Kunta, jonka alueella asunto sijaitsee. Tässä tapauksessa siis Lahdessa.

Saajat:

  • Saajan nimi ja henkilötunnus tai Y-tunnus. Tähän luetellaan kaikkien osakkeen omistajien täydelliset nimitiedot, sekä henkilötunnukset.
  • Omistusosuus -kohtaan merkitään kunkin omistajan omistusosuus. Monasti omistus kahden omistajan kesken on 50/50%, eli tällöin kummankin nimen perään laitetaan 1/2.

Saajan yhteystiedot:

  • Osoitetieto-kohtaan laitoin väestörekisterikeskuksen mukaan, eli lyhyesti ’VRK mukaan’
  • Sähköpostiosoite-kohtaan laitoin kummankin omistajan osoitteet

Saanto:

  • Tähän merkitään, millä tavoin olet osakekirjan saanut haltuusi. Useimmiten kauppakirjalla, kuten minun tapauksessa. Yhtä hyvin olet voinut saada sen esimerkiksi perintönä. Merkitse myös päiväys, jolloin osakekirja on vaihtanut omistajaa. Kauppakirjaa tai muutakaan todistetta ei tarvitse liittää mukaan, joten tämän kohdan syvempi olemus jäi hämärän peittoon.

Rekisteröinnin peruste:

  • Omistusoikeuden rekisteröinnin peruste: ’Paperinen osakekirja’, koska paperista osakekirjaa ollaan muuttamassa sähköiseksi.
  • Sinulla on mahdollisuus saada vanha osakekirja takaisin 10€ maksua vastaan, kun laitat rastin ruutuun

Liitteet:

  • Kirjoita kohtaan ’Paperinen osakekirja’

Yhteyshenkilö:

  • Yhteyshenkilön nimeksi hakijan nimi
  • Postiosoite
  • Sähköpostiosoite
  • Puhelinnumero

Laskutusosoite:

  • Nimi -kohtaan hakijan nimi
  • Y-tunnus/henkilötunnus -kohtaan hakijan henkilötunnus
  • Postiosoitteeksi hakijan osoite

Päiväys ja allekirjoitus:

  • Paikka ja päivä, missä ja milloin lomake allekirjoitettiin
  • Yhteyshenkilön allekirjoitus ja nimenselvennyskohtaan laitoin molempien omistajien nimenselvennöksen, ja allekirjoitukset. Voi olla, että tässä olisi riittänyt pelkkä oma allekirjoitus, mutta varmuuden vuoksi tein näin.

Lomakkeella oli myös muita kohtia, joita yllä ei mainittu. Nämä kohdat jätin tyhjiksi, sillä ne eivät koskettaneet minua. Mikäli sinulla on turvakielto, jätetään tällöin osoite täyttämättä ja vastaava rasti laitetaan ruutuun. Mikäli taasen omistajana on ulkomaalainen yhtiö, on sille myös muutama ruutu täytettäväksi.

Kiikutin täytetyn lomakkeen alkuperäisellä osakekirjalla maanmittauslaitokseen ja parin viikon päästä sain ilmoituksen, että vanha osake on noudettavissa. Hieman myöhemmin postista kolahti lasku.

Monet kohdista oli varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta toivottavasti tästä bloggauksesta oli apua ongelmakohtien selättämiseen.

Alla kopio mitätöidystä osakekirjasta

PS. Mikäli osakekirja on pankin hallussa (panttina), voit pyytää pankkia hoitamaan siirron puolestasi.

FreeNAS:in sammutus UPS:lla

Useista UPS-laitteista löytyy USB ja/tai sarjaportti vakiona, joihinkin saa laajennuskortilla Ethernetin. Näiden liitäntävaihtoehtojen kautta on mahdollista monitoroida UPS:in tilaa. Tätä tietoa voidaan käyttää esimerkiksi palvelimen sammuttamiseen ennen, kuin akut loppuvat. Toimimalla näin, vältytään palvelimen ennakoimattomalta sammuttamiselta, josta voi aiheutua tiedon korruptoitumista.

Vanhin UPS, joka on käytössäni, on kytketty reitittimen, kytkimen ja levypalvelimen perään. Laite on malliltaan APC Smart-UPS OL 1000 XL. Vakiona tästä löytyy sarjaportti, mutta olen hankkinut siihen aikoinaan myös AP9619 verkonhallintakortin, joka lisää Ethernet-portin ja muutaman muun lisäominaisuuden.

Tähän asti olen käyttänyt verkonhallintakorttia paikalliseen monitorointiin, sekä virhetilanteista raportointiin sähköpostitse. Tämä on riittänyt tähän asti varsin mainiosti, etenkin kun sähkökatkoksia ei juurikaan ole ollut.

Syksyn 2020 ensimmäisen Aila-myrskyn ennustetaan olevan ajoittain hyvinkin voimakas. Kaupungeissa sähkökatkokset eivät ole kovin yleisiä, mutta eivät täysin ennenkuulumattomiakaan. Oli siis vidoin hyvä aika kokeilla jotain uutta, eli säätää FreeNAS:in asetukset kuntoon siten, että se sammuu ennen kuin UPS:in akut loppuvat.

Tämänkertainen säätö oli sikäli harvinaista herkkua, että kaikki sujui ilman minkäänlaista säätöä ja vääntöä.

Koska UPS:ssa on Ethernet-liitäntä, säädin FreeNAS:in asetukset toimimaan tätä kautta seuraavasti:

  • Valitse vasemmalta reunalta Services, ja etsi oikealta UPS. Asetukset tulee ensin säätää kohdalleen, ennen kuin palvelun voi aktivoida. Asetuksien säätämiseksi, paina oikealla reunalla olevaa kynää (ei näy kuvassa)
  • Alla on esitetty asetukset, joita käytin. Pakollisia näistä ovat UPS Mode, Driver (liikennöintitapa UPS:iin) ja Hostname (UPS:in IP-osoite).
  • Näiden lisäksi määritin Identifier (UPSin nimi), Shutdown mode (joko heti sammutus tai vasta kun akut vähissä), no communication warning time (0 => 30, eli valvonta-aika jonka jälkeen hälytys lähetetään, mikäli kommunikaatio UPS:iin on menetetty), sekä määrittelin ja aktivoin sähköposti hälytykset.

Tallenna asetukset, aktivoi palvelu käyttöön, sekä määritä UPS-palvelu lähtemään automaattisesti käyuntiin.

’Suurin’ työ koko operaatiossa oli etsiä toimiva ajuri. Vaikka asetuksista löytyykin muutamia oikeankuuloisia APC:n ajureita, ei ne kuitenkaan toimineet. Various ups 3 (various) SNMP – RFC 1628 (snmp-ups) sijaitsi APC ajureiden keskellä, joka taisi olla neljäs ajuri, jota kokeilin. Tämä lähtikin toimimaan ja samalla myös jatkuvasti hyppivät virheilmoitukset loppuivat.

Lopulta kokeilin toimivuutta irrottamalla UPS:in sähköverkosta, ja pian sähköpostiin saapuikin sekä UPS:in että NAS:in lähettämänä tieto UPS:in siirtymisestä akulle.

Asus ASMB7-iKVM firmware päivitys ongelma

iKVM on etähallintasovitin, jolla palvelinta voidaan ohjata etänä. KVM ei ole pelkkä käyttöjärjestelmän etäohjaus, kuten esimerkiksi Windows Remote Desktop, vaan täysvaltainen koneen etäohjaus. Palvelin on mm. mahdollista käynnistää etänä, joka ei käyttöjärjestelmien etätyöpöydillä ole mahdollista (sammutus on). iKVM:n avulla koneen käynnistymistä on mahdollista seurata buuttilogosta lähtien (ja säätää vaikka BIOS asetuksia), ihan samaan tapaan kuin koneen vieressä ollessa.

Asuksen iKVM toimii Javan avulla. Java 8 update 131 jälkeen iKVM 2.01 ei ole toiminut ollenkaan, koska Javan turvaominaisuudet kiristyivät. Tätä ongelmaa paikkaamaan tuli iKVM:n firmware 2.03. Päivittäminen 2.02 tai 2.03 versioon ei ole mahdollista bugin myötä, joka estää päivityksen tekemisen versiosta 2.01.

Mikäli työpöydän etäohjausta halusi käyttää, ainoa vaihtoehto oli pitäytyä Javan 8 update 121 tai aiemmassa versiossa. Javaan julkaistaan jatkuvasti uusia päivityksiä siitä löytyvien aukkojen paikkaamiseksi, jonka takia iänikuisen vanhan version käyttäminen ei ole järkevää. Tätä kirjoitettaessa uusin versio on 8 update 231.

Pitkä tie

Olen paininut ongelman kanssa pari vuotta, siitä lähtien kun sain koneen lopulta toimimaan. Vaikka osat ja moduulit ostinkin ennen Java update 131:tä, sain koneen toimimaan vasta tämän päivityksen jälkeen.

Täten etähallinta ei ole toiminut kertaakaan koneen valmistumisen jäkeen (toisen palvelimen ASBM4 toimii ongelmitta). Yritin ratkoa ongelmaa tavalla, jos toisella, mutta mikään ei auttanut. Matkan varrella oppi paljon uutta. Kuten sen, että tuo 2.03 päivitys on aivan pakollinen, mikäli Javan haluaa toimimaan.

Pidän laitteistojeni ohjelmistot ajan tasalla jokseenkin hyvin (etenkin reitittimen). Täten halusin ehdottomasti saada päivitettyä iKVM:n, joskin vääristä syistä. En hahmottanut kunnolla, että Java ongelman ratkaisu on firmiksessä (kuvittelin, että asetuksilla homma ratkeaa, kuten muissa vastaavissa tilanteissa).

Ongelmaa tuli ratkottua yhdessä Asuksen teknisen tuen kanssa pidempi tovi. Yksi jos toinen asia käytiin läpi. Loppupäätelmä oli, että iKVM moduulini on rikki. Kuten myöhemmin selviää, tämä ei pitänyt paikkaansa.

Olen ollut viimeiset 1½ vuotta siinä uskossa, että moduuli on rikki. Tämä on luonnollisesti lähes kokonaan seisauttanut ongelman ratkomisen.

Olin jo tilaamassa uutta moduulia, mutta kävi ’tuuri’, eikä niitä enää saa. Tai, saa niitä eBaystä tai AliExpressistä, mutta en ole halukas maksamaan 60$ + alv. Suomesta moduulin olisi vielä saanut kohtuullisen 40€ hintaan, paitsi ei saanut.

Tämä takaisku luonnollisesti harmitti, mutta antoi vielä viimeisen sysäyksen ongelman ratkaisemiseksi. Hyvä näin, sillä minulla saattaisi pahimmassa tapauksessa olla kaksi ’viallista’ moduulia käsissäni.

Kun asioita tutkii ja säätää riittävän monta kertaa, alkavat palaset hiljalleen loksahdella paikoilleen. Ensinnäkin, miksi 2.01:llä päivittäminen onnistuu joka kerta, mutta uudemmat versiot ei? Entä toimisiko Java oikeasti tällä 2.01:llä, jos asennan vanhemman Javan?

Löysin yhden ongelmakuvaukseen, joka täsmäsi omani kanssa. Emolevyn versio oli eri, mutta muutoin kuulosti tutulta. On mahdollista, että en ole ainoa viallisen piirin haltija, mutta jos se olisi viallinen, miksi 2.01 menee kuitenkin sisään? Tämä sai mielenkiintoni todella heräämään, ja jo samana yönä pienellä riskillä koko ongelma ratkesi.

Ratkaisun hetket

Ensin oli kokeiltava, toimisiko etähallinta ylipäätään vanhemmalla Javalla. Jos ei, olisi piiri todennäköisimmin sökönä. Latasin Java 8 update 121:n, konsoli aukesi ongelmitta. Jotain ongelmaa piirissä saattoi silti olla, ja olin vähällä jäädä update 121:n käyttäjäksi, kunnes tulin järkiini.

Kokeilin muutamaan otteeseen vielä varmuudeksi 2.02, 2.03, sekä 2.01 päivityksiä webbikäyttöliittymän kautta, jonka iKVM moduuli tarjoaa. Lopputulos oli odotetun lainen, päivitettäessä ilmestyy seuraava virheilmoitus.

Syy löytyy

Päivityspaketin mukana tulee myös DOS päivittäjä, jota en ole aiemmin kokeillut. Tarkemmat ohjeet buuttilevyn luomiseksi ja päivityksen tekemiseksi löytyy toisesta bloggauksesta.

Ongelman syyt alkavat selvitä. iKVM moduulissa on ast2300 piirin firmis, kun päivityspaketissa on vuorostaan ast2300e piirille tarkoitettu firmis. Toisin sanoen näyttäisi siltä, että MV mallille ei ehkä sittenkään ole päivitystä tarjolla. Toisaalta, toisella käyttäjällä oli M-versio, eikä siinäkään päivitys toiminut, vaikka sille on varmuudella olemassa dedikoitu versio päivityksestä. Joten voisiko olla, että itse päivityspaketti on viallinen / käännetty väärin?

Olen aina kuvitellut, että iKVM piiri on vain jokin ylihinnoiteltu muistipiiri, mutta selvisikin, että se on 400MHz ARM9 prosessori. Valmistajana on Taiwanilainen Aspeed Tech, joka on erikoistunut etähallintaratkaisujen piirien suunnitteluun.

Valmistajan sivuilta löytyy luettelo eri piirien versioista. Etsinnöistä huolimatta en löytänyt ast2300-piirin e-versiota.

On vaikea sanoa, onko e-versio todellinen, vai jonkinlainen kirjoitusvirhe päivityspakettia tehtäessä (hymiöt ja sydän viittaavat vähän tähän suuntaan). Niin tai näin, tämä on syy, miksi webbikäyttöliittymä kieltäytyi tekemästä päivitystä. Koska versio ei täsmää, niin DOS päivittäjäkin varoittaa asiasta. Toisin kuin webbikäyttöliittymässä, DOS päivittäjässä on mahdollisuus pakottaa firmis sisään versioristiriidasta huolimatta.

Vastaamalla Y ja Y kyselyihin, noin 15 minuuttia kestävä päivitys alkaa. Päivityksen aikana sähköjä ei saa katkaista tai muutoin keskeyttää päivitystä.

Onnistunut lopputulos

Päivitys meni ongelmitta sisään. Webbikäyttöliittymään on päivittynyt versio 2.03.

Käynnistyessä Java antaa asianmukaisesti varoituksen. Rasti ruutuun ja Run, ja niin yhteys aukeaa.

Etäohjaus Javan avulla toimii ongelmitta. Ohessa kuva etäyhteyden läpi monitoroituna koneen käynnistymisen aloitusruutu.

Loppusanat

Lopulta kyse ei ollut isosta ongelmasta, mutta ratkaisun löytyminen kesti sitäkin pidempään.

Pienoinen riski tuli otettua firmiksen pakottamisessa, koska se kuitenkin toimi vanhalla Javan versiolla (jota olisi voinut käyttää tarvittaessa virtuaalikoneen kautta). Riskin ottaminen kuitenkin kannatti, ja pääsen vihdoin viimeistelemään palvelimen käyttökuntoon.

Asus ASMB7-iKVM firmware päivitys 2.01 => 2.03 (P9D-MV emolevyllä)

ASMB7-iKVM:n firmwaren päivittäminen ei ole ongelmatonta, sillä päivityspaketti sisältää virheen. Asiasta ei ollut saatavilla tietoa, eikä edes Asuksen tekninen tuki osannut auttaa. Pitkällisen prosessin jälkeen ongelma kuitenkin ratkesi, josta tein erillisen bloggauksen. Tuo bloggaus kannattaa lukea ennen tämän ohjeen suorittamista.

Lyhyesti sanottuna 2.01 päivittäminen ei onnistu iKVM:n webbikäyttöliittymän kautta. 2.02 päivitys 2.03:ksi sitä vastoin pitäisi onnistua. Päivitys versiosta 2.01 on mahdollista tehdä DOS päivittäjän avulla, joskin ’väkisin runnomalla’. Tämä pitää sisällään riskin, mutta ainakin itselläni tuo toimi.

Firmwaren päivittäminen:

  1. Lataa ja asenna Rufus.
  2. Formatoi USB-muisti alla olevavilla asetuksilla
  1. Lataa emolevyä vastaava iKVM:n firmware Asuksen kotisivuilta. Itselläni on P9D-MV, jonka kanssa yhteensopiva versio on P9D-M series:in firmis.
  2. Pura firmis valmistelemasi USB-muistin juureen / kansion alle.
  3. Buuttaa kone käyttäen USB-muistia (säädä tarvittaessa BIOS asetuksia).
  4. Käynnistä iKVM:n päivitys flash2.bat -komennolla.
  5. Päivittäjä kysyy, haluatko varmasti päivittää, vastaa Y.
  1. Päivittäjä huomaa, että firmware ei vastaa iKVM:n rautaversiota (ast2300 vs. ast2300e), joka on myös syy miksi web päivitys ei onnistu. DOS päivittäjällä tämä varoitus on mahdollista ohittaa. Eli, vastaamalla tähän Y, alkaa päivitys. Päivitys kestää noin 15 minuuttia.
  1. Lopuksi kone buutataan ja valmista tuli.

Javan uusin versio lähti toimimaan ongelmitta.

Päivittäminen itsessään ei ole vaikea tehdä. Suurin hankaluus itselleni oli, että iKVM ei ’toiminut’ alunalkujaankaan. Tilannetta ei helpottanut Asuksen toteamus moduulin viallisuudesta, eikä internet tuntunut tietävän ongelmasta mitään.

IPsec XAuth (IKEv1) VPN:n käyttöönotto DrayTek Vigor 2960 reitittimessä

Esimerkin kuvat on otettu DrayTek Vigor 2960 firmware versio 1.4.4:n käyttöliittymästä.

  1. Jotta voit käyttää VPN:ää, tarvitset kiinteän IP-osoitteen tai voit käyttää Dynaamista DNS:ää, esimerkiksi DrayDDNS.
  2. Aktivoidaan IPsec palvelu: Remote Access => Remote Access Control, täppä kohtaan Enable IPsec Service
  1. Luodaan IPsec VPN profiili: VPN and Remote Access => VPN Profiles => IPsec, Paina +Add
  2. Annetaan profiilille nimi, enabloidaan profiili, sallitaan yhteys etäkäyttäjälle (täppä kohtaan For Remote Dial-In User: Enable), sekä määritetään paikallisen verkon IP / aliverkonpeite, johon yhteyttä ollaan luomassa.
  1. Määritetään PSK-avain (PreShared Key): VPN and Remote Access => IPsec General Setup, syötä haluamasi avain kohtaan ’IPsec User Preshared Key’. Vahvan avaimen voit halutessasi generoida esimerkiksi RandomKeygenin sivuilla (esimerkiksi kohdasta CodeIgniter Encryption Keys).
  1. Luodaan käyttäjäprofiili, eli käyttäjätunnus ja salasana: User Management => User Profile. Määritellään käyttäjänimi, aktivoidaan tili (Enable), salasana, sekä aktivoidaan XAuth käyttö IPsec User Settings:in alta ko. käyttäjälle.

Reitittimen pään asetukset ovat tässä.

Päätelaitteella, esimerkiksi matkapuhelimessa tulee enää määritellä VPN palvelimen osoite, käyttäjätunnus, salasana, IKE sekä yhteyden tyyppi (IPsec XAuth).

Pääteohjelmia eri alustoille löytyy DtayTekin sivuilta.