Blogi | Pasi Vähämartti

Kolme vuotta sitten vanha työjuhta sanoi työsopimuksen irti. Kuului kova paukahdus, jota seurasi pimeys ja kimalteleva lumisade. Tämän jälkeen ilmassa alkoi leijailemaan paha elektroniikan käry. Lampun hajoaminen ei ole uusi juttu, kuten ei lamppuliittimen sulaminenkaan. Hajusta päätellen tällä kertaa meni jotain muutakin rikki.

Lamppu oli jymähtänyt paikalleen todella tiukasti. Soitto huoltoon ja kustannusarvio korjaukselle oli alkaen 600e ja ylöspäin, riippuen mitä rikki. Tämän jälkeen marssin kauppaan ostamaan uuden projektorin.

Uuden projektorin myötä vanha jäi lojumaan työpöydän nurkalle odottamaan tarkempaa diagnoosia ja korjausta.

Diagnoosi

Projektori piti saada auki, jotta syntyneet vauriot voi tutkia. Lamppu oli hyvin tiukasti kiinni paikoillaan, joka esti kotelon avaamisen. Ainoa vaihtoehto oli ottaa lamppu ulos väkivalloin, eli ’pala’ kerrallaan.

Väkivalta ei tässä tapauksessa tarkoita mitään älytöntä voimankäyttämistä, vaan sen käyttöä tilanteen vaatimalla tavalla. Välillä sitä piti olla enemmän, esimerkiksi lampun suojakotelon murtamisessa. Lamppu oli tarkoitus saada irti siten, että mikään ympärillä oleva ei mene rikki. Tässä myös onnistuin, mutta aikaa se vei.

Lamppuliittimeen oli sulanut reikä, joka lukitsi lampun niille sijoilleen. Tämä oli ainoa syy lamppurungon irtoamattomuuteen. Lamppu itsessään oli halki, ja koska lamppurunko on osa lamppua, sen tuhoaminen irrotusoperaatiossa ei ollut mikään menetys.

Lamppuliitin oli sulanut niin hyvin yhteen, että sekään ei ilman sivuleikkureita ja muita työkaluja suostunut irtaantumaan. Lopputuloksena hyvin järsityn näköinen liitin projektorin päässä.

Lamppuliitintä ei olisi tarvinnut irrottaa, sillä liitin oli joka tapauksessa vaihdettava uuteen. Myöhemmässä vaiheessa tästä oli kuitenkin hyötyä, eli ei kannata hötkyillä, vaan tehdä asiat vasta sitten kun ne on pakko tehdä.

Korjaamisen vaikeus

Ajatus projektorin korjaamisesta on ollut mielessä hajoamisesta lähtien. Varaosien löytäminen on ollut todella vaikeaa, eikä 10 vuoden ikä helpota asiaa.

Moduulitasolla varaosia saisi, mutta hinnat ovat älyttömiä. Useimpia komponentteja saa esimerkiksi Farnelilta, joten komponenttitason korjaaminen on mahdollista – paitsi jos kyse on projektorin pään lamppuliittimestä. Mutta, kun tuhojen laajuudesta ei ole mitään tietoa.

Lamppu on varmasti mennyt, kuten myös lamppuliitin. Myös B-moduuli (Ballast unit), tyyppi TXANP03VKJ8, on todennäköisesti saanut kipeää. Tämä yksikkö hoitaa lampun sytytyksen ja sähkönsyötön.

Sytytysjännite on ymmärtääkseni reilusti yli 1000V, joten tavallisella yleismittarilla sitä on turha mennä mittailemaan. Jännitteen mittaamalla sytytysyksikön kunnosta saisi edes jotain vihiä. Soveltuvaa mittaria minulla ei kuitenkaan ole.

Sytytysyksikkö sijaitsee alimpana, joten projektorin joutuisi purkamaan lähes alkutekijöihin. Olenkin siis toivonut, että vika olisi lopulta vain liittimessä ja lampussa.

Olen etsinyt lamppuliittimen tyyppiä vuosien varrella aina silloin tällöin, tuloksetta. Myöskään itse liittimiä en ole mistään löytänyt. Liittimet vaikuttavat olevan kiinteä osa B-yksikköä, joka vaihdetaan kokonaisuudessaan. Se siitä korjattavuudesta. Huollettu B-yksikkö maksaa noin 100€ + ALV + postit. Jos kyseessä sattuisi olemaan pelkkä liitinvika, olisi mukava löytää edullisempi ratkaisu.

Yritin etsiä huutokaupoista viallista projektoria, jossa olisi ehjä liitin. Samaa liitintä (ja lamppuyksikköä) käytetään PT-AE1000, -2000 ja -3000 -malleissa. Eipä löytynyt. Ehjiä projektoreja olisi löytynyt joitakin kappaleita, mutta hintaa oli ihan liian paljon (enkä halunnut ehjää, vaan korjata viallisen). USA:sta olisi löytynyt myös risoja, mutta lähtöhinta oli itsessään kohtuuton, puhumattakaan postimaksuista. Joten, se siitä.

Ajoittain olen kysellyt Kiinan suunnalta pelkkiä liittimiä. Kukaan ei tuntunut tietävän mikä liittimen tyyppi on tai mistä niitä saisi. Vähän aikaa sitten sain uuden idean; ballast unit -kauppiaita löytyy useita, joten löytyisikö joltakin risaa ballastia, josta voisi viedä liittimen? Monen kieltävän vastauksen jälkeen onnisti. lamp-book Store -niminen kauppias alibaba.com:in kautta suostui selvittämään asiaa, ja tarjosi lopulta pelkkää liitinjohtoa. Hintaa liittimelle tuli toimituskuluineen 22,76€. Toimitusaika tilauksesta tilauksen saapumiseen oli 10 päivää.

Nyt kun liitin olisi käsillä, enää tarvitaan lopullinen vikadiagnoosi. Mitäpä sitä liitimellä, jos vika on jossain muualla. Eli, oli testattava, toimiiko projektori vai ei, ennen varaosan tilaamista.

Lopullinen vikadiagnoosi

Kun varaosa oli tiedossa, sai vianetsintä ihan uudenlaista puhtia.

Minulla on ennestään pari eri tavoin vioittunutta lamppua. Kasasin näistä vanhoista lamppurungoista yhden toimivan lampun. Yhdessä rungossa oli ehjä liitin, toisessa ehjä lamppu, kolmannessa ehjä runko.

Yhdistin lampun ja lamppurungon liittimen toisiinsa puristusliitoksella käyttäen Abiko jatkoliittimen ydintä, sekä lampun johdon ylimääräistä suojaa. Kolvaaminen ei ole vaihtoehto, sillä lamppu käy todella kuumana, enkä halua ottaa riskiä liitoksen pettämisestä, vaikka lyhytaikaisesta testistä onkin kyse.

Tällä ’uudella’ lampulla saisin selville, onko vika vain liittimessä ja lampussa, vai jossain syvemmällä.

Viallisen liittimen paikalleen jättämisessä (se aiempi hötkyily kommentti) oli kaksi hyvää puolta. Ensimmäinen on johtojen napaisuus ja toinen johdon päissä olevat liittimet, joka helpottaa testaamista merkittävästi, vaikka itse runko onkin tohjona. Purin liitinrungon, putsasin liittimien sisäpinnat, ja tökkäsin päät suoraan lamppurungon kontakteihin.

Eihän tämä mikään kaunis tai turvallinen ole, mutta tämä oli väliaikainen kytkentä testausta varten. Varmistin myös, että liittimet eivät pääse koskettamaan toisiaan tai putoamaan.

Tökkäsin lampun omalle paikalleen projektorin sisälle, ilman ulointa ulosvedin kehikkoa. Lampussa itsessään oli ohjurit paikallaan, joten se oli testin aikana prikulleen oikeassa kohdassa projektorin sisällä.

Se elää!

Sähköjen päälle kytkeminen on aina jännää puuhaa. Testilaitteita käytän aina suojaerotusmuuntajan kanssa. Mitään poksahduksia suojaerotusmuuntaja ei estä, mutta koska konepelti oli auki, niin sen läsnäolo parantaa merkittävästi henkilöturvallisuutta.

Kaikeksi onneksi tykki hyrähti käyntiin ja kuva ilmestyi ruutuun! Eli, käytännössä ainoat rikkinäiset osat ovat Ballast yksikön lamppuliitin, sekä lamppu.

Korjaaminen

Jo varaosajohtoa tilatessa tiesin, että johdon pituus (20cm) ei ole riittävä. Johdon jatkaminen ei ole hankalaa, eristämisessä on kuitenkin syytä olla tarkkana, sillä lampun sytytysjännite on yli 1000V. Jatkamisen tein samoin kuin lamppumoduulia kasatessa, eli Abiko jatkoliittimen ydintä, sekä lamppumoduulin johdoista ylijäänyttä eristettä käyttäen. Jatkos sijaitsee heti liittimen vieressä, eli projektorin sisällä jatkos roikkuu ilmassa => ei pääse osumaan mihinkään.

Lopuksi projektorin konepelti kiinni ja valmista tuli.

Aika vs. raha

Moni laite heitetään turhaan menemään, sillä ne ovat usein helposti korjattavissa. Tai olisi, mikäli valmistaja olisi mahdollistanut sen tarjoamalla varaosia. Nykyaikainen ’korjaaminen’ on isojen kokonaisuuksien vaihtamista, ja usein myös niin kallista, ettei korjaaminen ei ole järkevää.

Tämä korjaus osoitti, että sinnikkyys palkittiin ja projektori saatiin kuntoon, paljon edullisemmin kuin huollon tekemänä. Huoltaminen olisi ollut paljon nopeampaa, mikäli olisi ollut jonkinlainen järkevä kanava varaosien hankkimiseksi.

Eihän korjaamisessa mennytkään kuin kolme vuotta. Todellisuudessa mikäli varaosia olisi ollut saatavissa nopeasti ja helposti, koko operaatio olisi ollut ohi noin kahdessa tunnissa. Kaikkinensa aikaa kului ainakin parin työviikon verran.

Ajankäytöllisesti tällaisessa korjaamisessa ei juurikaan ole järkeä, mutta harrastusmielessä omia laitteita voi korjailla ilman aikataulupaineita.

PS. Jos sinulla on joku mielenkiintoinen viallinen laite, sellaisen voi minulle lahjoittaa korjattavaksi. Onnistuessaan siitä putkahtaa juttu blogiini.

Uusi lamppu

Vaikka kasattu lamppu toimii moitteetta, oli sen ainoa tarkoitus toimia B-yksikön toiminnan varmistamisessa.

Aiemmin olen ostanut lamppuja Kiinasta. Edelliskerralla kopio kustansi 90$, tänään vastaavan kopion saa 23$. Tällä kertaa en aio päätyä kaikkein halvimpaan vaihtoehtoon.

Lamppuliittimen sulaminen on tyyppivika. On mahdotonta sanoa olisiko alkuperäisen lamppumoduulin käyttäminen estänyt sulamista. Oletettavasti kopioiden laatu on kaikilta osin heikompaa kuin alkuperäisen. Koska sain projektorin vihdoin ja viimein korjattua, aion hankkia alkuperäistä vastaavan lamppumoduulin siinä toivossa, että liitin kestää aiempaa pidempää.

Alkuperäinen ET-LAE1000 lamppumoduuli maksaa verkkokauppa.com:ssa 399,90€, tarvike vuorostaan 185,90€. Saksassa vastaava tarvikemoduuli feldmann-led:ssa 104,27€. Tarvikemoduulissa on alkuperäinen polttimo, rungon (muovinen ulosvedin) ollessa kopio.

Projektori toimii täysin ongelmitta. Ainoa ongelma on kaksi toimivaa projektoria, sillä toiselle ei ole sijoituspaikkaa.

Sain käsiini 42″ Philipsin taulu TV:n vuodelta 2010. Se oli yhtenä yönä (sammuksissa ollessaan) lopettanut toimintansa ilman mitään varoitusta.

Koska TV:llä oli ikää noin 9 vuotta, oli ensimmäinen epäilys virtalähteen kondensaattoreissa. Virtalähteen visuaalinen tarkastus ei kuitenkaan antanut mitään ilmeistä syytä pimentymiselle.

Vianetsintä

Netistä löytyi helposti TV:n huoltomanuaali. Manuaalin mukaan powerikortti on huollon kannalta musta laatikko, eli sellainen osa, joka vaihdetaan aina uuteen (ellei sulakkeen vaihtaminen korjaa tilannetta). Täten huoltomanuaalista ei juurikaan ollut apua.

Powerikortti on Delta:n valmistama, mallimerkiltään DPS-298CP-4A. Tälle mallille ei löytynyt piirikaaviota, mutta -2A mallille löytyi. Ero näiden mallien välillä ei selvinnyt, mutta joidenkin tietojen mukaan erot löytyvät piirikortin alkupäästä.

Powerin sulake oli ehjä, tasasuuntaajakin toimi, mutta 3,3V standby jännite oli ainoastaan 0,6V. Ei siis ihme, että mitään ei tapahtunut. Hakkuripuolella oli selvästikin jotain vialla. Tämän jälkeen mittasin diodi mittauksella fetit, jotka osoittautuivat ehjiksi. Sitten oli diodien vuoro. 3,3V linjasta löytyikin kaksi rinnan olevaa schottky-diodia (D907 ja D911), jotka näyttivät mittauksen perusteella olevan oikosulussa.

Suoraan pirilevyltä mittaaminen ei välttämättä anna luotettavaa tulosta, joten osat irti ja uusintamittaus. Osoittautui, että toinen oli oikosulussa. Kyseessä on schottky-diodi, jonka tyyppi on SB260, eli 2A / 60V.

Diodien erot

Tavanomaiset diodit eivät jaa niiden läpi kulkevaa virtaa tasan, sillä niiden lämpötilakerroin on negatiivinen. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä kuumempi osa on, sitä alhaisemmaksi sen Vf (forward voltage, ’jännitehäviö’) muuttuu, ja täten virtaa alkaa kulkemaan entistä enemmän. Täten kaksi rinnankytkettyä diodia ilman erillistä virrantasauspiiriä on tuhoon tuomittu kytkentä, ellei komponentteja reilusti ylimitoiteta.

Schottky-diodien lämpötilakerroin sitä vastoin on positiivinen. Täten kaksi tai useampi schottky-diodi tasaa niiden läpi menevän virran automaattisesti lämpötilan vakiinnuttua.

Kahden rinnakkain kytketyn schottky-diodin tarkoitus on kasvattaa virtakapasiteettia. Virtakapasiteettia voisi kasvattaa myös isovirtaisemmalla komponentilla, mutta näissä on korkeampi Vf => hyötysuhde heikkenee aavistuksen.

Alla olevassa videossa vertaillaan tavallisen diodin ja schottky-diodin ominaisuuksia rinnankytketyssä piirissä. Lisätietoa schottky-diodeista löytyy esimerkiksi täältä.

Hajoamisen syyt

Diodit harvemmin hajoavat itsestään, vaan se on yleensä seurausta jostakin muusta ongelmasta. En tullut mitanneeksi schottkyn anodijännitettä, mutta koska kyse on hakkuritehonlähteestä, siellä on todennäköisesti suuria jännitepiikkejä, jotka lähentelevät schottky-diodin jännitekestoisuutta. Myös schottkyn perässä olleen kondensaattorin heikko kunto saattoi aiheuttaa ylimääräistä kuormitusta. Myös lämpörasitus on voinut heikentää komponentin runkoa, jolloin johtimen juuresta on voinut päästä vuotamaan ilmaa puolijohteeseen, joka on saanut sen tuhoutumaan.

Korjaaminen

Koska hyllystä ei löytynyt sopivaa schottky-diodia, testasin pikaisesti telkkaria viallinen diodi poistettuna. TV lähti käyntiin ongelmitta. Tämän jälkeen olikin helppoa marssia kauppaan, ja ostaa koko sarja kondensaattoreita, sekä yksi SB560 (ainoa koko, jota löytyi Bebekiltä). SB560 kestää yksistään 5A virran.

Vaihdoin kahta kondensaattoria lukuun ottamatta muut uuteen (näitä kahta mallia ei löytynyt Bebekiltä). Schottky-diodin kanssa osat tulivat maksamaan 6€, pelkkä viallinen kondensaattori + schottky-diodi olisivat maksaneet 1,5€.

Vian paikantamiseen yhdessä manuaalin etsimisen ja selailun kanssa kului noin 60 min. Kondensaattorien vaihtamiseen ja mittaamiseen (ei olisi ollut pakollista) ESR mittarilla kului 30min.

Kaupallinen korjaaminen

On vaikea arvioida paljon huoltoliike olisi korjaamisesta veloittanut. Todennäköisesti eivät olisi edes etsineet vikaa, vaan vaihtaneet uuden powerikortin tilalle. Liikkeessä uusi varaosa maksaisi todennäköisesti yli 100€ (eBayssa käytetty maksaa reilu 50€). Tämän päälle tulee korjaajan kustannus. Tällöin puhutaan noin 200-300€ korjauskustannuksista.

Nykyaikaisia, sirompia, kevyempiä telkkareita saa isommassa tuumakoossa 400€ hintaan, joten en ihmettele, että viallinen laite heitetään menemään ja ostetaan uusi tilanne. Tämä on todella sääli, sillä yleensä vika on yksittäisessä osassa (tällä kertaa olisi selvinnyt minimissään 1,5€ osilla). Etenkin poweri viat ovat helppoja korjata, mikäli omaa sopivat mittalaitteet, työkalut ja hyppysellisen taitoa.

Toinenkin tietokoneen näyttö alkoi temppuilemaan. Samsungissa vika ilmentyi täysin eri tavalla kuin ViewSonic:ssa, jonka korjaamisesta tein aiemmin jutun. Oheisessa videossa näkyy, kuinka näyttö välähtää pari kertaa kirkkaasti käynnistyksen yhteydessä, tämän jälkeen kuva näkyy vakaana ongelmitta. Välähdys ei kuulu normaaliin toimintaan, joten näyttö on selvästi vikaantunut.

Vaikka tämä näyttö ei ole ihan yhtä vanha (valmistettu elokuu 2007) kuin ViewSonic, niin epäilin ensimmäisenä kondensaattorivikaa. Syynä epäilyyn on puhtaasti se, että elektrolyyttikondensaattori viat ovat tyypillisimpiä ikääntymisestä aiheutuvia vikoja.

Useimmiten kondensaattoriviat ovat helppoja paikantaan niiden pullistuneiden kotelon vuoksin. Tosin, kondensaattori voi olla ulkoisesti myös täysin virheetön, jolloin vian löytäminen ilman mittalaitetta (ESR) on vaikeaa. Näkymättömiä vikoja voi yrittää etsiä myös kylmäsprayta ja hiustenkuivaajaa (lämpö) käyttäen.

Tässä tapauksessa kondensaattorivika oli täysin ilmeinen, sillä kotelot olivat pullistuneet niin paljon, että murtolinjat olivat revenneet ja elektrolyyttineste oli vuotanut ulos.

Tällä kertaa miljoonalaatikosta ei löytynyt sopivia elkoja (2kpl 820uF / 25V), vaan kävin ostamassa ne Bebekistä. Hintaa kertyi kahdelle elkolle yhteensä 2€ (ostin toki kerralla enemmän). Uusi kondensaattori oli halkaisijaltaan noin 3mm suurempi, mutta ne mahtuivat sopivasti niille varatuille paikoilleen. Korjaustyö itsessään kesti tälläkin kertaa puolisen tuntia, vaikka tämä näyttö oli hieman työläämpi purkaa ja kasata.

Näyttö korjaantui tällä operaatiolla alkuperäiseen uskoonsa, eikä käynnistymisessä ole enää ylimääräistä välkkymistä. Tämän näytön käynnistymisessä menee hieman pidempään kuin ViewSonicin tapauksessa, mutta tämä on ominaisuus, ei vika.

Kuten jo aiemmin olen todennut, ovat kondensaattoriviat yksiä yleisimpiä syitä, miksi laite lopettaa toimintansa. Aiemmin olen käsitellyt blogissani levypalvelinta, akkulaturia ja näyttöä, joissa jokaisessa on ollut kondensaattorivika toimintahäiriön aiheuttajana. Vuosien varrella on ollut muitakin kondensaattorivikaisia laitteita useita, joiden korjaaminen on ollut nopeaa ja helppoa.

Sinulle heräsi tietysti kysymys, miksi en vaihtanut samalla vaivalla kaikkia kondensaattoreita. Näin olisin tosiaan voinut tehdä, mutta ensisijainen tarkoitus oli saada näytöt toimimaan. Toiseksi, ei kannata vaihtaa kerralla kaikkia osia, sillä mikäli vika ei korjaantuisikaan, olisin tehnyt turhaa työtä ja rahaa olisi mennyt hukkaan osien muodossa. Kolmanneksi, miljoonalaatikon sisältö on lopulta aika rajallinen, jolloin olisin joutunut tekemään toisen varaosien hankintakierroksen. Ennemmin tai myöhemmin myös nämä loput konkat porsivat, mutta koska korjausoperaatio on suhteellisen nopea, jätän niiden huoltamisen seuraavaan kertaan.

PS. Mikäli sinulla sattuu olemaan jotain minua mahdollisesti kiinnostavaa viallista (miksei ehjääkin) elektroniikkaa, niin ole yhteydessä minuun. Tällaista tavaraa voisi olla esimerkiksi ammattikäyttöön tarkoitettu VHS nauhuri (esim. Panasonic AG-8700), aikavirhekorjain (TBC), säädettävä virtalähde, oskilloskooppi, Commodore C64 jne.

Tämä näyttö on ollut käytössä vuoden 2005 syksystä lähtien (valmistettu viikolla 32 vuonna 2005). Näytön alkutaival ei ollut kovin häävi, sillä ensimmäinen näyttö oli rikki heti uutena, kuten myös sen vaihtokappale. Tämän jälkeen vaihdokit loppuivat, ja sain tilalle pykälää arvokkaamman mallin. Tämä näyttö onkin palvellut hyvin nämä viimeiset 13 vuotta.

Muutama kuukausi sitten näytön käynnistyminen alkoi kestää todella pitkään. Näytön ’lämmettyä’ noin 7min ajan, kuva ilmestyi ja toimi tämän jälkeen muutoin ongelmitta. Vähän aikaa sitten näyttöön tuli uusi vika; kuvanlaatu heikkeni erikoisella tavalla, ihan kuin signaaliin summautuisi jonkinlainen kohina häiriö, joka tuli ja meni ajoittain.

Poweri valon vilkkuminen käynnistystilanteessa viittaa vahvasti ongelmaan virtalähteessä. Myös myöhemmät kuvaan ilmestyneet häiriöt voivat hyvin johtua virtalähteestä lähtöisin olevasta ongelmasta.

Ongelma paljastuikin välittömästi kotelon avaamisen jälkeen; yksi powerin kondensaattoreista oli pullistunut (merkitty punaisella ympyrällä).

Näytön purkamisessa, korjaamisessa ja kasaamisessa kului noin 30min. Korjaamista nopeutti miljoonalaatikosta löytynyt oikealla mitoituksella (220uF / 25V) varustettu kondensaattori (Bebekissä kondensaattori kustantaa 0,40€). Samalla havaitsin myös päävirtakytkimessä olleen kylmäjuotoksen, jonka korjasin samalla (punainen ympyrä piirikortilla).

Näiden korjaustöiden jälkeen näyttö oli kuin uusi; se lähti käyntiin noin kahdessa sekunnissa, ihan kuten uutena. Myös kuvan häiriöt ovat tiessään.

Tämähän ei ole ensimmäinen konkan korjausjuttu blogissani, eikä varmasti myöskään viimeinen. Tämä toisaalta osoittaa, että usein toimimattoman laitteen syynä on todennäköisesti jokin hyvin simppeli vika (lue kondensaattori), jonka korjaaminen on helppoa ja nopeaa (ja itse tehtynä halpaa).

HUOM! Koska kyse on sähkölaitteista, tulee huomioida, että korjaaminen on syytä jättää ammattilaisen tehtäväksi. Väärin tehty korjaus voi aiheuttaa pahimmillaan kuoleman tai omaisuusvahinkoja. Tämän jutun tarkoituksena on lähinnä muistuttaa, että useimmat laitteet on mahdollista korjata pienellä vaivalla, ja että aina ei tarvitse ostaa uutta. Säästetään siis luontoa korjaamalla vanhat laitteet, eikä osteta aina uutta parin vuoden välein!

Noin 10 vuotta sitten ostin techno line BC-900 akkulaturin, jolla voi ladata AA ja AAA -koon akkuja. Latausominaisuuden lisäksi laturissa on kapasiteetin mittaus sekä akun elvytys ominaisuus. Eri toimintoja on voinut käyttää ristiin eri akkujen osalta, varsin hieno laturi.

Laturin hankin aikanaan digikameran salaman akkujen lataamiseen. Sittemmin akuista loppui henki ja siirryin käyttämään pattereita. Laturi ehti olla muutaman vuoden telakalla.

Uuden digikameran myötä tilasin kasan akkuja, ideana käyttää akkuja jatkossa myös kotiteatterin kaukosäätimissä, sekä vähentää patteri jätteen muodostumista.

Uusien akkujen piti olla tehtaalla valmiiksi ladattuja. Latasin akut kuitenkin varmuudenvuoksi ennen käyttöä. Ihmettelin, kun lataaminen on todella hidasta, ja että 1900mAh akkuihin uppoaa lähes 3000mAh. Lataamisessa on toki häviönsä, mutta akkujenhan piti olla täynnä…

Välillä laturi boottaili ihmeellisesti, etenkin kun akut laittoi paikalleen ja laturi alkoi lataamaan. Myöskään lataus/purkuvirran valinta ei toiminut kuin satunnaisesti, sama koski moodin valintaa (lataaminen, elvyttäminen, purkaminen). Kävi jo mielessä uuden laturin hankkiminen, mutta pitihän sitä hieman tutkia.

Laturin sisältä ei löytynyt mitään ihmeellisempää, odotin enemmän osia ja isoja purkuvastuksia, joita ei ollut ollenkaan. Tämän jälkeen mittailin laturin tulo jännitettä, joka näytti 2,8V. Powerin mukaan jännitteen pitäisi olla 3V. Laturi toimi kuitenkin tällä hetkellä ok. Hetken päällä olon jälkeen laturi oli pimentynyt. Uusi mittaus ja jännitettä oli enää 1,8V. Vika oli selkeästikin powerin puolella.

Powerin kotelo oli kuitenkin ultraäänihitsattu, joten ainoa vaihtoehto oli avata kotelo Dremelillä varovasti. Ongelma paikantuikin välittömästi, kolme ulostulo suodattimen kondensaattoria olivat pullistuneet. Syy hajoamisille oli ilmeinen, kondensaattorien läheinen jäähdytyslevy käy todella kuumana, ja lämpö ei tunnetusti ole kondensaattoreiden kaveri. Selvää suunniteltua vanhenemista, hyi! Jo koulussa opetetaan, että kondensaattorit ja lämmönlähteet kauas toisistaan. Tämä on kuitenkin tapa, jolla saadaan uutta kauppaa, ja elektroniikkajätettä aikaiseksi, valitettavasti.

Irrotin kondensaattorit ja mittasin ne. Lähinnä jäähdytyslevyä ollut kondensaattori ei antanut minkäänlaista mittaustulosta (kotelo eniten pullistunut). Kahden muun kondensaattorin arvot heittelivät villisti 318-416uF (ka. 353uF) ja 326-429uF (ks. 331uF) välillä. Alun perin kondensaattorien arvot olivat 1000uF/10V. Ei siis ihme, ettei hakkuri toiminut kunnolla.

Miljoonalaatikosta ei tosi löytynyt kuin 1000uF/6,3V kondensaattorit, joten nämä saivat kelvata. Ulostulo jännite on 3V, joten teoriassa pitäisi olla 100% verran varaa jännitteelle. Käytännössä hakkurin ulostulo jännitteessä on rippeliä, jota en kuitenkaan tullut mitanneeksi. 6,3V pitäisi tästä huolimatta olla riittävästi, jos ei niin sitten paukkuu…

Tämän jälkeen teippasin powerin kotelon kiinni lasikuituteipillä ja ei muuta kuin kokeilemaan. Laturin kaikki toiminnot toimivat kuten pitikin. Ulostulo jännite kuormittamattomana oli 3V ja kuormitettuna 2,8V, eli samat kuin ennen kondensaattorien korjaamista. Suotokondensaattorien hajoamisen takia ulostulon rippelijännite oli huomattavasti suurempaa kuin ehjillä, joka luonnollisesti vaikutti laturin ohjauselektroniikan toimintaan. Rippelijännitteen mittaukset olisivat olleet kiva lisä tähän juttuun, mutta pitäisi hankkia esimerkiksi Rigol DS1054Z oskilloskooppi joskus.

Ammattikorkeakouluaikana tuli käytyä hakkuriteholähdesuunnittelu -kurssi. Mikäli hakkurin suunnittelu ja sielunelämä kiinnostaa, tässä linkki raporttiin hakkurivirtalähteestä, jonka suunnittelin kurssilla. Näin vuosia myöhemmin harmittaa, kun raporttia ei ole tullut kirjoitettua seikkaperäisemmin.

Uuden esivahvistimen myötä kotiteatteri alkaa olla hyvällä mallilla. Tämän avulla sain myös ratkaistua pitkään vaivanneen ongelman kuvan ja äänen yhdistämisen kanssa. Parin vuoden tauon jälkeen karaokesoitin ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, levykelkka ei auennut.

Avauspainikkeen painallus saa selkeän hurinan aikaiseksi, eli moottori on varmasti ehjä. Epäilin välittömästi syyksi katkennutta levykelkan hihnaa. Asia selviää avaamalla konepelti, eli neljä ruuvia takaa ja kaksi kummaltakin kyljeltä. Ensin kuitenkin irrotetaan laite seinästä, jotta vältytään hengenvaaralta.

Tämän jälkeen irrotetaan kaksi ruuvia levykelkan päältä, jotta laser suoja ja vastamagneetti saadaan pois tieltä.

 

Levykelkkaa ei tule pakottaa käsin, vaan tässä vaiheessa on syytä kytkeä sähköt päälle. Avauspainike ei luonnollisestikaan saa kelkkaa auki, mutta vapauttaa mekanismin muutoin, jotta sitä pystyy käsin liikuttelemaan. Kun avaustoimenpide on tehty, katkaisin virrat.

Pieni varoituksen sana, laser lähtee päälle, kun laitteen käynnistää. Laseriin ei tule katsoa, ja turvallisinta onkin asettaa laserin päälle pieni pala puhdasta paperia. Tämänkin jälkeen laseriin katsomista on syytä välttää. Mikäli käytössäsi on laser suojalasit, on niitä suositeltavaa käyttää. Itselläni tällaisia ei kuitenkaan ole.

Hihna tosiaan oli poikki. Hihan koko, eli halkaisija on 25mm, eli 8cm pitkä.

 

Hihnoja myy mm. Partco, mutta yhtä hihnaa en lähtenyt tilaamaan korkeiden postikulujen takia. Purin vanha CD-aseman, jonka avausmekanismista otin hihnan. Asema oli peräisin vuodelta 2004, hihna vaikutti olevan uuden veroisessa kunnossa. Samaa ei voi sanoa MadBoyn hihnasta, joka oli täysin hapertunut (hihnan laatu lienee alinta, mitä markkinoilta löytyy). Uuden hihna halkaisija oli noin 27mm, eli hieman liian iso. Tämän huomaa myös hihnan kireydessä, joka on löysähkö. Kelkka toimii, mutta aina se ei jaksa lähteä kiinni, jolloin kelkkaa pitää hieman avustaa käsin. Auki se kuitenkin menee joka kerta. Tämä on tällainen hätävara ratkaisu. Mikäli vastaan tulee joskus sopivankokoinen hihna tai muutoin tulee tarve tilata isompi erä tavaraa, niin pitää vaihtaa oikeanpituinen hihna nykyisin hätävaran tilalle.

Lopuksi laite kasataan päinvastaisessa järjestyksessä.

 

 

Vuodenvaihteessa alakerran WC alkoi pitää ihme mekkalaa. Syyksi paljastui vuotava tyhjennysventtiilin tiiviste, joka aiheutti säiliön täydentymisen noin 10 min välein. Tiivisteen iästä ei ole tietoa, mutta se oli päässyt heikkoon kuntoon, kuten alla olevista kuvista näkyy.

Täyttöventtiilin hystereesi kyseisessä pöntössä oli noin 1,2 litraa, eli tuon verran pönttö ehti vuotamaan ennen kuin säiliö täyttyi uudelleen. 10 min täyttövälillä tämä tarkoittaa noin 7,2 litran vesikulutusta tunnissa. Vuorokaudessa vettä valuu viemäriin reilu 170 litraa ja vuodessa hulppeat 63 kuutiota. Näin sivuhuomautuksena todettakoon, että taloyhtiön (jossa asun) keskimääräinen vedenkulutus asukasta kohden on vajaa 100 litraa vuorokaudessa (lämmin + kylmä yhteensä). Eli hiljalleen vuotava pönttö kolminkertaistaa vedenkulutuksen tuosta vain (yhden hengen tapauksessa).

Tällainen vedenkulutus syntyy siis kohtalaisen pienestä vuodosta, jonka pystyy huomaamaan katsomalla tarkasti. Mutta kukapa sitä pöntön aukkoa tuijottelisi. Riippuen vuodon tyypistä, sen saattaa pystyä havaitsemaan kuuntelemalla. Mikäli pönttö pitää ajoittain itsestään mekkalaa, on se merkki vuodosta. Vuoto voi tosin johtua myös täyttöventtiilistä, jolloin toistuvaa täytön ääntä ei synnykään ja vuoto on täysin äänetön. Joissain tapauksissa vuoto voi olla niin voimakasta, että vedenpinnan väreilyn huomaa sen suurempia edes tutkimatta.

Yksi merkki pitkään vuotaneesta pöntöstä on ruskea vana pöntön takaosassa (useimmiten täyttöventtiili vuodon aiheuttama). Mikäli havaitset tällaisen jäljen, on pönttö vuotanut jo pidemmän tovin ja korjaustoimenpiteisiin on syytä alkaa välittömästi (kuten minkä tahansa vuodon yhteydessä muutoinkin). Vuotavan pöntön huomaa myös vedenkulutuksesta, olettaen että on pitänyt kirjaa kuukausittaisesta vedenkulutuksesta. Tilastojen pitämisestä ja seuraamisesta on siis käytännön hyötyä.

Helpoin testi vuodon tarkistamiseksi on vessapaperi. Ota pala paperia ja laita se pöntön takareunaan. Mikäli pönttö vuotaa, paperin yläreuna kastuu ja suht lyhyessä ajassa koko paperi menee täysin märäksi. Vaikka pöntön vuoto olikin kohtalaisen pieni, paperi testi osoitti että vettä valuu tosiasiassa aikamoista vauhtia, sillä se kastui kokonaan noin 10 sekunnissa. Alla olevat kuvat esittävät vuodon testaamisen vessapaperilla.

 

Mutta entäpä mitä tuollainen vähän vuotava pönttö tarkoittaa rahallisesti? Laskeskelin, että vesikuutio (sis. jätevesi) kustantaa 3,7€/m³. 63 kuution vuosivuoto tarkoittaa rahassa noin 234€! Pienestä vuodosta aiheutuu siis merkittävät kustannukset. Vielä kun ottaa huomioon että uusi tiiviste kustantaa noin 13 euroa (IDO:n alkuperäinen) ja sen vaihtaminen pitäisi onnistua meiltä jokaiselta suhteellisen helposti, niin tiiviste kannattaa ehdottomasti vaihtaa. Ja vaikka et saisi vaihtoa itse tehtyä, joku lähipiiristäsi varmasti sen osaa. Vaihtoehtona on myös tilata huoltomies vaihtamaan tiiviste. En tiedä paljon tiivisteen vaihdosta veloitetaan töineen, ehkä 60-80€, mutta tämä raha kannattaa ehdottomasti maksaa, sillä säästät tämän summan vesilaskussasi jo muutamassa kuukaudessa korjaamisen jälkeen.

Alla hyvä video, jossa kerrotaan miten WC:n koneisto huolletaan. Jokainen pönttömalli on luonnollisesti omanlaisensa, joten video ei välttämättä sellaisenaan sovellu juuri sinun pönttöösi. Perusperiaate jokaisessa pöntössä on kuitenkin samanlainen.

Veden kulutuksen kalleutta on aika vaikea hahmottaa. Jos kerran pieni vuoto kustantaa vuositasolla noin paljon, niin mitä isompi kulutus sitten kustantaa?

Sähkö on itselleni kulutusmielessä helpompi hahmottaa kuin vesi. Eräässä aiemmassa postauksessa puhuin, että 1W jatkuva kulutus kustantaa ~1€/vuosi. Vettä ei kuitenkaan kulu jatkuvasti, olettaen että missään ei ole vuotoja. Täten mielekkäämpää onkin puhua esimerkiksi suihkussa käynnin kustannuksista.

Testasin, että perus Oraksen suihkupäällä vettä tulee 21 litraa/min (3,5 litraa/10s testissä, mitattu kaksi kertaa), kun hana on täysin auki. Kylmän veden hinnalla veden lotraus maksaa siis lähes 8snt/min. Jotta sähköllä päästäisiin samaan minuuttikulutukseen, tulisi vastaavan sähkökuorman olla peräti 38kW. Tällaisiin tehoihin päästään sähköauton pikalatausasemilla tai ison uimahallin saunan [tilavuus 30-50m³] kiukaalla.

Omakotitaloissa on tyypillisesti 25A kokoiset pääsulakkeet, jolloin maksimi tehonsiirtokapasiteetti kolmella vaiheella on vajaa 17,2kVA (resistiivisellä kuormalla, esim. kiukaalla tai hehkulampuilla kuormitettavuus on siis 17,2kW). Toisin sanoen sähköliittymän pitäisi olla hulppean 3x63A kokoinen jotta vastaava kylmänveden kulutus (21 litraa/min) pystyttäisiin suihkussa kattamaan.

Täytyy kuitenkin muistaa, että useimmat eivät käy suihkussa jääkylmällä vedellä. Täten kustannus on edellistä esimerkkiä paljon suurempi, koska veden lämmittäminen maksaa myös (lämmin vesi on lähes 3 kertaa kalliimpaa kylmään verrattuna).

Edellisestä esimerkistä ainakin opimme sen, että hanaa ei missään nimessä kannata pitää täysillä. Useimmissa uusissa hanoissa on ns. Eco -asento. Vaikka eco -asentoa ei olisikaan, järjestyy se helposti ranneliikkeellä: Älä väännä hanaa täysille. Myöskään suihkussa ei pidä lotrata tarpeettoman pitkiä aikoja (joidenkin arvioiden mukaan yli 8min suihkuaika tulee kalliimmaksi kuin ammeessa lotraaminen => eli 8 minuutissa kulutat ammeellisen verran vettä).

Kaveri osti käytetyn 23″ Samsung T23C350EW TV:n 25€:llä. Toimiva laite, mutta ruudun oikeassa reunasa oli pahat naarmut. TV:n ollessa päällä naarmut eivät juurikaan näy, mutta etenkin sammuksissa olessa ne erottuvat selvästi.

Käytetty tuote on käytetty, siinä on käytön jälkiä eikä se tietenkään vastaa enää uutta. Mutta mikäli jollain konstilla naarmuja saisi edes vähän häivytettyä, niin näyttäisi edes vähemmän käytetyltä.

Vaan miltä kuulostaa hammastahnan sotkeminen ruutuun? No hieman hassulta, vaan kuinkas kävikään?

Hammastahnaa tarvitsee vain hyvin pienen nokareen sormenpäihin, jota kevyesti hierotaan naarmun päällä. Mikä tahansa hammastahna ei kelpaa, vaan siinä tulee olla hiovia ainesosia seassa, kuten esimerkiksi Sensodyne Vital, jota tämän näytön fixaamisessa käytetiin.

Näytössä olleet naarmut olivat hyvin pinnallisia, joihin hammastahnan hiova vaikutus puree todella hyvin. Syville ja teräville naarmuille hammastahnasta ei kuitenkaan ole apua.

Pientä hammastahnanokaretta hierotaan varovasti naarmun päälle pyörivin liikkein muutaman sekunnin ajan, pyyhi lopuksi puhtaaksi esimerkiksi näytön putsaamisella tarkoitetulla kostealla liinalla. Mikäli jälki ei poistunut, voit antaa uusintakäsittelyn. Kerralla kannattaa hioa mielummin liian vähän kuin liikaa. Mikäli jälki ei suostu lähtemään pois, ei sitä väkisinkään kannata yrittää saada pois, sillä liika hiominen pilaa näytön pinnan.

Tässä tapauksessa naarmut katosivat lähes jäljettömiin, vain auringon valoa kulmassa katsomalla on mahdollista nähdä pieni jälki ruudulla. Alla kuvasarja hionnan tuloksista. Aika huikeaa, näytöstä tuli melkein kuin uusi.

Kiitokset Juha / OH3HPU:lle kuvista ja jutun aiheesta.

Viimeaikaiset sähkötyöt lähialueella sekä lumimyräkkä ovat aiheuttaneet useita pitkiä sähkökatkoksia lyhyen ajan sisään. Akuston noin 3 vuoden ikä yhdistettynä lukuisiin sähkökatkoksiin taisi olla UPS:in akuille liikaa.

Akkujen vaihtaminen on helppoa, ostaa vain uuden mallikohtaisen paketin kaupasta ja tuuppaa UPS:in sisään. Ainut ikävä puoli tässä on hinta, nimittäin APC:n alkuperäinen akkupaketti RBC 7 SUA1500:lle maksaa verkkokaupassa hulppeat 231,90€. Ihan uutta vastaavantehoista true-sini upsia tällä hinnalla ei vielä saa, mutta on noin puolet siitä. Todella kalliita akkuja UPS:in muuhun tekniikkaan verrattuna…

Ovatko APC:n akut jotakin erityistä, heidän itsensä valmistamia tai valmistuttamia jollain omilla erikoisilla spekseillä? Halkaisin UPS:in alkuperäisen akkupaketin kahtia ja akun kyljistä paljastui seuraavat tiedot:

Kung Long batteries
Long WP18-12
12V 18Ah
Cycle use: 14,4-15,0V (20C)
Standby use: 13,5-13,8V (20C)
Initial current : 5,4A max
Made in Vietnam

Kyse on puhtaasti APC:n tuotetarroilla varustetuista tavallisista AGM VRLA akuista. Tässä ko. akun speksit.

Työn puolesta puljaan jonkin verran akkujen kanssa. 200€:llä saa jo hyvälaatuisia ja suurikapasiteettisia akkuja. Toki tässä tapauksessa tarvitaan 2kpl 12V akkuja, mutta kaikesta huolimatta pyydetty hinta on täysin kohtuuton (suomen verotus ja tolkuttomat katteet lienevät pääasiassa syyllisiä korkeaan hintaan, sekä tietysti APC brändi).

Nyt kun tiedämme, ettei näissä akuissa ole mitään eksoottista, voidaan lähteä etsimään korvaavia vaihtoehtoja.

Kung Long WP18-12, speksit, hinta 35,95€ (alkuperäiset)
Power Kingdom PS18-12, speksit hinta 31,00€
Maxton MP12-20, speksit, hinta 38,42€
Panasonic LC-XD1217P, speksit, hinta 67,32€

Kun vertaillaan akkuspeksejä keskenään, huomataan että erot ovat suhteelisen pieniä:

	Kung Long (alkuperäinen)	Power Kingdonm	Maxton	Panasonic
Tyyppi	WP18-12	PS18-12	MP12-20	LC-XD1217P
Jännite	12 V	12 V	12 V	12 V
Nimelliskapasiteetti	18 Ah	18 Ah	20 Ah	18 Ah
Sisäinen resistanssi	10 mohm	18 mohm	12 mohm	12 mohm
Max purkuvirta	270A (5s)	270A (5s)	300A (5s)	ei ilmoitettu
Koko (SxLxK)	181 x 76 x 167 mm	181 x 77 x 167 mm	181 x 77 x 167 mm	181 x 76 x 167 mm
Paino	6,3 kg	4,9 kg	5,4 kg	6,5 kg
Syklinen käyttö	14,4 - 15,0 V	14,5 - 14,9 V	14,5 - 14,9 V
Standy käyttö	13,5 - 13,8 V	13,6 - 13,8 V	13,5 - 13,8 V	13,6 - 13,8 V
Max latausvirta:	5,4 A	5,4 A	6 A	2,55A

Panasonicin akkuun oli heikohkosti saatavilla teknistä tietoa. Latausvirtarajan osalta sitä ei voi suositella käytettäväksi, sillä UPS:in käyttämästä latasvirrasta ei ole tietoa (oletetttavasti hyvin lähellä sallittua maksimia, latausajan minimoimiseksi).

Panasonicin hinta muihin vaihtoehtoihin verrattuna selittynee pitkälti sen tuotemerkillä sekä suuremmalla painolla. Halvemmat vaihtoehdot ovat alkuperäistä kilon kevyemmät. Tämä kertonee jotakin laadusta, mutta jos halpis akkupaketti kestää esimerkiksi vain yhden vuoden, tulee silti halvemmaksi vaihtaa akut kerran vuoteen kuin 3 vuoden välein APC:n brändäämillä akuilla (suomesta hankitut), jolloin kustannut on edelleen halpisakkujen puolella (vaihtotyötä ja syntyvää jätettä lukuunottamatta, joka ei todellakaan ole hyvä asia).

Pienemmässä APC SmartUPS SUA750:ssa on niinikään Kung Long:in akut, mutta tyypiltään WP 7.2-12, 6.3mm liittimillä. Näitä akkuja on niinikään 2kpl.

Verkkokaupassa RBC 48 kustantaa 112,90€. Merkittävästi vähemmän kuin isomman upsin ja sikäli paremmin hyvksyttävissä oleva hinta. Paitsi että todellisuudessa tämäkin hinta on tolkuton. Vastaavat akut ilman APC:n paketin mukana tulevia liittimiä ja tarroja maksaa yhteensä noin 30€, eli vain neljänneksen alkuperäisistä.

Tilasin samalla kertaa kumpaankin upsiin uudet akut  http://www.reichelt.de/:sta. Lähetyksen paino noin 20kg, toimituskuluineen koko satsin sai 121€:llä. Vaihtoehtoisilla fyysisesti samankokoisilla akuilla olisi voinut saada jopa 20% lisää kapasiteettia ja täten myös pidemmän varakäyntiajan. Pienet erot spekseissä ja alkuperäisten akkujen edullinen hinta verrokkeihin nähden kallisti valinnan lopulta APC:n alunperin tekemään akkuvalmistajan puolelle. Todennäköisesti nuo muut Panasonicia lukuunottamatta ovat täysin toimivia vaihtoehtoja.

Myös täysin valmiita paketteja löytyy, puoleen hintaan suomen hinnoista. Jos siis haluaa välttyä askartelulta, on helponta tilata valmiit akkupaketit suoraan Saksasta. Hintaa paketeilla on 95€ (RBC 7) ja 53€ (RBC 48). Toimituskuluineen tämän setin saisi 168€:oon. Verkkokaupasta vastaavasta setistä saisi pulittaa toimituskuluineen 360€. Pelkät akut ostamalla ja pienellä askartelulla selviää 121€:llä.

Jo jonkin aikaa olen ihmetellyt kun varmuuskopiopalvelimelta ei ole tullut sähköpostia levytarkastuksista ja muista toimenpiteistä.

Pienen tutkinnan jälkeen löytyi kaksi syytä:

1. Laite jumissa. Syy epäselvä, sillä LinkStationit ovat toimineet tähän asti ilman minkäänlaisia ongelmia ja jumeja useita vuosia. Ongelma poistui buuttaamalla.
2. Väärä internet gateway. Tätä en huomannut muuttaa kun siirryin käyttämään varareititintä. Uuden osoitteen vaihtaminen tepsi ja sähköpostia alkoi tulemaan.

Vaan jo vuorokauden kuluttua laite oli jälleen jumissa. Pingiin vastaamista lukuunottamatta laitteeseen ei saanut minkäänlaista yhteyttä.

Käynnistelin laitetta muutamia kertoja, välillä ihmetellen pyöriikö ne levyt ollenkaan kun tuntui olevan hiljaista. Välillä etupanelin valotkin käyttäytyivät epänormaalisti: Power-valo oli pois päältä, mutta kovalevyjen aktiviteetista kertova valo välkkyi silloin tällöin. Epäilys teholähteen viallisuudesta nousi mieleen.

Tässä mallissa on sisäinen teholähde, toisin sanoen juuri tällaisiin malleihin Buffalo ei varavirtalähteitä tarjoa. Joten edessä oli omatoiminen vianetsintä ja mahdollisesti korjaaminen.

 

Ennen vianetsinnän aloitusta on syytä muistaa että  laitteen sisällä on hengenvaarallisia jännitteitä. Kenenkään ilman soveltuvia taitoja ei tule yrittää omatoimista korjaamista, niin helpolta kuin se usein vaikuttaakin.

 

Teholähde sijaitsee kotelon yläosassa (kuva 1). 230VAC syöttö tulee sisään oikealta laitteen takaosasta (kuva 2) ja vasemmalta lähtee 6-napainen liitin 12V (keltainen) ja 5V (punainen) jännitteille, sekä yhteinen nolla (musta).

Kuva 1 – Teholähde yläreunassa ja muu ohjauselektroniikka oikealla

Kuva 2 – Teholähde ylhäältäpäin kuvattuna

Jännitemittarin mukaan jännitteet olivat 4,5V ja 11,5V, eli lievästi notkolla. Eri käynnistyskerroilla jännitteet kuitenkin vaihtelivat. Joillain käynnistyskerroilla 5V jännite pumppasi 3-5,5V välillä ~6Hz rippelitaajuudella, joskus taas ollen vakaa 1,6V tai 0V. Ilmiselvä teholähde vika.

Pienikokoisia kondensaattoreita on yhteensä 7 kpl. Parasta olisi vaihtaa kaikki kondesaattorit samalla kertaa, mutta miljoonalaatikosta ei luonnollisestikaan löydy juuri niitä kokoja joita tarvittaisiin. Muutamaa osaa ei viitsi lähteä tilaamaankaan, puhumattakaan että varmuuskopioiden tekeminen viivästyisi entisestään.

Päällisin puolin kaikki kondesaattorit vaikuttivat hyväkuntoisilta. Viallinen kondensaattori löytyi helposti ja nopeasti kylmäspryta (kuva 3) käyttämällä. Jännitteet putosivat nolliin löytymisen merkiksi. Etsintä tapahtui sähköt päällä, sprayta suihkuttamalla kunkin kondensaattorin päälle yksitellen.

Kuva 3 – Kylmäspraylla saa kylmää aina -49C asti.

Syyllinen (kuva 4) oli yksittäinen harkkurimuuntajan vieressä sijaitseva 47uF 25V elko.

Kuva 4 – Syyllinen

Kapasitanssimittaus (kuvasarja 5) kertoi kovasti heitellen arvoksi 32-36uF. Kun päälle antoi suihkauksen kylmäspraytä, putosi arvo nollaan. Voittaja oli siis löytynyt, mutta eihän tätäkään kokoa voi tietysti laatikosta löytyä. Onneksi seiltä löytyi kasa 100uF 25V. Näitä kaksi sarjaan ja saadaan noin 50uF kondensaattori, joka on riittävän lähellä alkuperäistä (47uF).

   
Kuvasarja 5 – Kondensaattorin kapasitanssimittauksia lämpimässä ja kylmässä

Osa vaihtoon (kuvasarja 6) ja virrat päälle. Levyt hurahti nätisti päälle, samoin kaikki valot alkoivat palamaan/vilkkumaan järjellisesti.

 
Kuvasarja 6 – Konensaattori ennen ja jälkeen vaihdon

5V jännite on nyt kohdallaan, 12V jännitteen ollessa edelleen lievästi notkolla (kuvasarja 7). Todennäköisin syy on teholähteen suunnittelu, eli siellä on vain 5V piiristä takaisinkytkentä säätöpiirille, jolloin muut teuottavat jännitteet ovat sinnepäin. Samaa jännitteensöötötapaa käytetään ATX virtalähteissäkin (niissä tosin saattaa olla tuplasäädin pienemmillä jännitteillä).

 
Kuvasarja 7 – Lähtöjännitteet korjauksen jälkeen

Koska laite oli mennyt alkunperin jumiin / sammutettu väärin, ensimmäinen toimenpide jonka laite tekee automaattisesti on RAID pakan tarkistus (vilkkuva oranssi valo, kuva 8). Tänä aikana tiedoistoihin käsiksipääsy voi olla hankalaa, ainakin toiminta on hidastunut rajusti. Usean tunnin rouskuttamisen jälkeen kaikki alkoi kuitenkin toimimaan normaalisti. Koska pääasiallinen tiedostopalvelin ei ollut kyennyt tekemään varmuuskopiota pitkään aikaan, tein täydellisen varmuuskopion jonka tekeminen kestä noin 2 vuorokautta (lähes täydet 500gt).

Kuva 8 – Up and running