Perustin blogin joulukuussa 2010. Välillä olen kirjoitellut aktiivisemmin, toisinaan on ollut pitkiäkin taukoja. Lopulta kyse on ajankäytöstä, ja ajan riittämisestä.
Elämässä on todella paljon mielenkiintoisia asioita, joita olisi mielenkiintoista tehdä ja kokea. Musiikkiharrastus on ollut yksi antoisimpia harrastuksia, joita minulla on ollut, siinä on jatkuvasti paljon uutta opittavaa. Kun töiden jälkeen rientää soittamaan, ei muille aktiviteeteille jää paljoakaan aikaan. Myös taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan tehtävät ovat ottaneet viimeisten parin vuoden aikana reilusti aikaa.
Toisaalta monesti kyse on myös sopivasta aiheesta. Mikäli mitään akuuttia teknistä asiaa ei ole käsillä, ei ole myöskään mitään mistä kirjoittaa. Jutut muodostuvat usein enemmän tai vähemmän spontaanisti, ei niinkään suunnitelmallisesti. Tokihan erilaisia aiheita on mielessä ja keskeneräisiä kirjoituksia on jonossa noin 50 kappaletta. Osa enemmän, osa vähemmän valmiina.
Osasta julkaisemattomia juttuja aika on ehtinyt ajaa jo ohi, ja ne joko odottavat uutta sopivaa julkaisuhetkeä, tai pahimmassa tapauksessa joitain juttuja voi odottaa deletointi. Yksi tällainen deletointia uhkaava juttu on Watchguard x550e palomuurin modaaminen pfSense palomuuriksi, sillä rauta on 32-bittinen ja pfSense on ollut täysin 64 bittinen vuodesta 2018 lähtien. Ellen keksi jotain muuta, koko homma joutaa rautaa myöten romukoppaan.
Tilastoja
Näiden 14 vuoden aikana sivuilla on vieraillut 217986 kävijää, näyttökertoja ollen 289879. En osaa sanoa onko tämä paljon vai vähän, mutta ihan kivasti täysin suomenkieliselle blogille. En tällä kirjoittelulla rahaa tee, enkä sivuille kävijöitä yritä aktiivisesti haalia. Lukijat löytävät sivuille sattumalta, ja tämä riittää minulle.
Viimeisten 7 vuoden aikana kävijöitä on käynyt noin 30000kpl vuosittain. Alla kuvakaappaus kävijämääristä. Kiitokset kaikille sivuilla vierailleille.
Ensimmäiset 100 bloggausta tuli täyteen loppuvuodesta 2016, eli 6 vuotta kirjoittelun aloittamisen jälkeen. Seuraavat 100 tulivat täyteen 7,5 vuoden aikana, kirjoittelun tahti on hieman harventunut. Toisaalta kuukausikävijämäärä on ollut suurinta nimenomaan näiden viimeisten 8 vuoden aikana. Tätä tosin selittää osin bloggausten määrä, eli mitä enemmän niitä on, sitä enemmän sattumia osuu kohdalle. Tietysti iso merkitys on kirjoitetuilla aiheilla. Esimerkiksi lentokenttien taajuudet ovat hyvin suuressa suosiossa, myös veden lämmittämiseen tarvittavan tehon laskeminen on kiinnostanut todella monia.
Toisaalta YouTube videointi on nykyaikaa, harva jaksaa lueskella. Videoiden tekeminen on käynyt mielessä, mutta niiden tekeminenkin ottaa oman aikansa. Kun aika on muutenkin kortilla, niin saattaa olla, että ainoat videot, joissa esiinnyn nyt ja tulevaisuudessa, liittyy koulun musisointeihin. Niistä pitäisikin joskus kirjoitella, etenkin kun kevätkonsertti 2024 oli todella huikea.
LightScribe on vuonna 2004 HP:n kehittämä tekniikka, jolla polttavan CD/DVD-aseman saa kirjoittamaan laserilla levyn etikettipuolelle. Tätä tekniikkaa tukevia asemia minulla on ehtinyt olla vuosien varrella, mutta en tekniikkaa ole koskaan aiemmin käyttänyt. Levyjäkin tätä varten tuli aikoinaan ostettua, mutta yhtään niistä en ole käyttänyt.
CD-levyjen polttelu vuonna 2024 lienee todella harvinaista, LightScribe tulostelut sitäkin harvinaisempaa, sillä HP kuoppasi tekniikan vuonna 2014. Lisäksi suuri kysymys on, pystyykö tekniikkaa ylipäätään käyttämään Windows 11.
Yllättävä tarve
En edes muista, koska viimeksi olisin CD-levyä polttanut. Edellisestä datalevyn käyttämisestäkin on useampi vuosi aikaa. Fyysinen media on jäänyt kuin varkain pois.
Tarve ei varsinaisesti ollut yllättävä, sillä se on ollut olemassa aikaa ennen LightScribe tekniikkaa. Ostin ruotsalaisen artistin (Guppi) levyn sen julkaisuvuonna 1999. Liekkö jo samana tai viimeistään seuraavana vuonna lainasin levyä kaverille. Koska pelkäsin, että kuoret vaurioituivat, lainasin pelkän levyn erillisissä kuorissa. Todennäköisesti tämä päätös edesauttoi levyn katoamista, sillä levyssä itsessään ei ole mitään järjellisiä merkintöjä sisällöstä.
Guppi – Hippiyuppiguppi -levyn pinta
Levy on ollut kadoksissa yli 20-vuotta, tyhjä kotelo sitä vastoin on ollut ainakin kuudessa muutossa mukana. Tällaiset 2 vuosikymmentä pitkät projektit eivät tunnu olevan minulle mikään uusi asia 😀
Niin tai näin, olen todella pitkään miettinyt puuttuvan levyn polttamista. Levyn kuoret tulivat taas kerran siivouksen yhteydessä vastaan. Tällä kertaa etsin LightScribe levyt, sekä tarkistin, että koneessa oleva asema tukee tekniikka.
Asema
Pöytäkoneesta löytyy lukeva BluRay -asema, sekä kirjoittava CD/DVD-asema. Asema on tyypiltään Samsung SH-S223C. Tietojen mukaan tämän pitäisi tukea tekniikkaa, mutta hyppään tässä kohdin hieman asioiden edelle kertoakseni, että ei tue. LightScribe softa ei tunnistanut asemaa ollenkaan. Kaapissa ylimääräisenä ollut LG GH22NS40 ei niin ikään tukenut tekniikkaa. Onneksi jo pitkään romutukseen menossa ollut kone oli edelleen tallella ja siinä asema paikallaan. Aseman tyyppi oli Samsung SH-S223L ja tämä onneksi tekniikkaa tukee.
Asenna ensin LSS, ja tämän jälkeen layout ohjelma. HP:n ohjelma on vuodelta 2007, ja se toimii suorilta käsin Windows 11:ssa ilman tarvetta säätää yhteensopivuustiloja.
Käyttäminen
Täytyy muistaa, että LightScribe ei tue värejä ja tulostus on harmaasävyinen (levypohjia löytyy kuutta eri väriä). Myös tulostuksen kontrasti on varsin vaatimaton, joten tämäkin on syytä ottaa huomioon. Koska kunnollista ja etenkään riittävällä resoluutiolla varustettua levykuvaa ei löytynyt, piirtelin alla olevan kuvan tulostusta varten.
Valitsin täysin tyhjän mallin, ja lisäsin siihen tekemäni kuvan. Kuvan zoomaus on hyvin epätarkkaa ja muutenkin ohjelman ominaisuudet ovat todella heikot. Onneksi kuvaa voi sentään vapaasti liikutella, mutta siihen se sitten jääkin. Esikatselua kannattaa käyttää, sillä suunnittelunäkymän skaalaus ei tunnu täysin vastaavan esikatselun näkymää. Piirtämäni levyn tulostusalueen rajatkaan eivät istu kunnolla kohdilleen, vaikka niiden pitäisi olla millilleen kohdallaan. Lopulliset asettelut ja säädöt tein esikatselun avulla.
Esikatselunäkymässä listataan LightScribeä tukevat asemat. Kontrastiksi kannattaa valita paras, vaikka se ottaa eniten aikaa, noin 17 minuuttia. Normaali ottaa 14 min ja luonnos 10 min. Vaikka kontrastiksi valitsee paras, niin tuo kuvassa näkymä harmaa läntti ei juurikaan tulostettaessa näy.
Se harmaa läiskä näkyy vaivoin kuvassa, ja todellisuudessa jopa vielä huonommin. Jos tuon läiskän tarkoitus mietityttää, niin se kuvaa i-kirjaimen punaista pistettä, ja valon heijastumaa sen pallopinnasta. Alkuperäinen levy oli väriltään punainen, ja heijastuman kohdalla pilkisti levyn värjäämätön pinta.
Tulostuslaatu on varsin hyvää. Pienenä detaljina oikeinkirjoitustarkastus jätti joidenkin sanojen alle punaiset viivat, jotka päätyivät myös levyn pintaan.
24 vuoden jälkeen levy ’löysi’ kotelon.
Lopputulos
Tulostuslaatu on mielestäni vähintäänkin riittävä, ellei jopa todella hyvä. Tekniikan kehityksen loppuvaiheessa tulostuslaatu ehti parantua alkuaikoihin verrattuna ilmeisesti paljonkin. Käyttämäni asema on vuodelta 2009, firmware vuodelta 2011. Sitä en osaa sanoa onko firmwarella vaikutusta tulostuslaatuun.
Mikä Guppi?
Jos tänne asti luit, niin kuuntele samalla vaivalla minkälaista renkutuksesta on kyse. Alla koko levy + kaksi extra biisiä, jotka albumilta puuttuu. Tämmöistähän tämä 🙂
Kuukausi takaperin tuli hankittua Tascam Portacapture X8 ääninauhuri, sekä AK-BT1 Bluetooth adapteri nauhurin ohjaamiseksi etänä.
Nauhuria voi ohjata normaalisti sen omalta kosketusnäytöltä, mutta näytön sisältö on mahdollista peilata puhelimeen Bluetoothin yli. Bluetoothia voi käyttää vaihtoehtoisesti Timecode tiedon välittämiseen. Yhtä aikaa molempia toimintoja ei voi käyttää.
Mutta varsinaiseen aiheeseen, eli tietoturvaan. Bluetoothin yli ei voi kuunnella audiota, mutta sen kautta voi ohjata nauhoituksen päälle/pois, muuttaa mikkien vahvistuksia, poistaa tallennettuja tiedostoja jne. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että kun puhelimen ja nauhurin välille luo yhteyden, ei sitä varmenneta mitenkään. Eli kuka tahansa, jonka puhelimessa on Portacapture Control -sovellus, voi ottaa yhteyden nauhuriin.
Ainoa rajoittava tekijä on yhtäaikaisten yhteyksien määrä, joka on onneksi yksi. Eli jos sinulla on yhteys nauhuriin auki, ei muita yhteyksiä ole mahdollista avata. Toisaalta mikäli tilassa on monia kymmeniä Bluetooth laitteita, olen huomannut, ettei yhteyden muodostaminen ole läpihuuto juttu. Tällöin on mahdollista, että joku muu saa ennen sinua yhteyden nauhuriin.
Nauhuri itsessään ei indikoi näytöllä mitenkään yhteyden avoimena oloa, ainoa merkki yhteydestä on Bluetooth moduulin vakaasti sinisenä palava valo (valo vilkkuu, kun yhteyttä ei ole). Näytön sivut vaihtuvat etänä ohjatessa, eli mikäli nauhuri alkaa tekemään ’omiaan’, on joku ulkopuolinen siinä kiinni.
Yhteys muodistetaan Connect-painiketta painamalla, jonka jälkeen avautuu nauhurin näkymä. Sama näkymä on nähtävillä nauhurin omalta näytöltä.
Toivottavasti tulevaisuudessa ohjelmistopäivityksessä lisätään parituskoodi, jotta kuka tahansa ei voi tuosta vain ottaa yhteyttä nauhuriin.
Viimevuonna asetin tavoitteeksi julkaista keskimäärin yhden jutun viikossa, eli 52 kirjoitusta vuoden aikana. Valitettavasti olen jäänyt pahasti tästä tavoitteesta, en päässyt edes viimevuoden julkaisumäärään, joka oli 43. Vuoden 2017 aikana julkaisin lopulta 25 juttua, joista monet joulukuun aikana.
Vähentynyt julkaisujen määrä näkyy myös kävijämäärien hidastuneena kasvuna. Viimevuonna arvioimastani kävijämäärästä jäätiin lopulta noin 4000:lla. 35932 vierailijaa on kuitenkin hyvä saavutus, joka tarkoittaa 37% kasvua vuodentakaiseen verrattuna. Kuukausittainen kävijämäärä on trendin mukaisessa kasvusuunnassa, vaikka tämän vuoden lopulla S-ryhmän osuusmakuista kertova juttu ei aiheuttanutkaan yleisöryntäystä, kuten vuosi takaperin.
Merkittävin syy vähentyneisiin julkaisumääriin on ollut vapaa-ajan puute, tai oikeammin se, mihin asioihin sitä aikaa olen priorisoinut. Aiemmin minulla ei ollut juuri muita harrastuksia kuin työ ja kotiaskareet (joihin myös blogaus lukeutuu, säätämisen ohella). En käynyt koskaan juuri missään, elokuvissa kävin vain olohuoneessa, vaikka erittäin hyvä ja laadukas kotiteatteri onkin kyseessä.
Kuluva vuosi on ollut uuden oppimista ja heittäytysmistä uusien asioiden pariin, joka on ollut erittäin antoisaa ja mieltä avartavaa. Alkuvuodesta lähdin mukaan mieskaveritoimintaan, joka on useimpina viikkoina vienyt aina kokonaisen päivän, ja välillä keskellä viikkoakin on saattanut muutama tunti vierähtää. Tämä on ollut erittäin antoisaa ja opettavaista aikaa, ja elämäni ehkä merkityksellisin vuosi tähän mennessä. Mieskaveritoiminnan myötävaikutuksesta aloitin mm. geokätköilyn, olen innostunut käymään mm. teattereissa, sekä aloitin viulunsoiton opettelun. Viuluharjoittelu vie päivittäin 30-60 minuuttia, joten ei ihme, että vapaa-aika on ollut kortilla. Kuntosalilla käyn aamulla aikaisin, ennen töihin menoa, joten se korkeintaan syö yöunien määrää. Kuluvana vuonna päivät ovat olleet kuinkin hyvin täyteen ahdettuja erilaisten aktiviteettien muodossa. Tämä ei ole ollenkaan huono asia, kiva että elämään on tullut oikeaakin sisältöä.
Kuluva vuosi on ollut elämäni parasta aikaa, ehdottomasti. Se on tuonut mukanaan perspektiiviä elämään, avannut silmiäni niin lasten kuin työttömienkin arjen osalta. Todennäköisesti vapaa-ajan kiireet jatkuvat, ja blogin päivittäminen ei pysy sillä tahdilla jolla sitä haluaisin päivittää, mutta yritetään silti pitää tavoitteena 52 juttua ensivuoden aikana, ja kävijämääräksi 45000. Vuodentakaisessa blogauksessa sanoin, että työn alla olevia, eli luonnosvaiheessa olevia blogauksia on 30 kpl. Tällä hetkellä saldo näyttää 49 luonnosta, vaikka kuluneena vuotena tulikin 25 postausta julkaistua. Osa oli ihan uusia, osa oli luonnosten viimeistelyjä ja julkaisuja. Juttuaiheita siis riittäisi, aikaa ei niinkään. Eri asia olisi, mikäli blogaamien olisi täysipäiväsitä, jolloin tähän voisi keskittyä kunnolla. Mutta kukapa tällaisten jorinoiden kirjoittamisesta mitään minulle haluaisi maksaa. Täysin omakustanteisesti siis homma pyörii edelleen ja hyvä niin, pystyy jutut riippumattomina ja mielipiteet omina.
Kiitokset kaikille blogini lukijoille. Kulunut vuosi on ollut mielenkiintoinen monessakin suhteessa.
Kuten jutun aihekin kertoo, tämä on sadas postaus. Vaikka vuosi onkin ollut mielenkiintoinen, en ota kantaa Sipilän tai hallituksen sekoiluihin, vaan omahyväisesti käsittelen blogini historiaa ja tilastoja.
Blogi on perustettu helmikuussa 2010, jolloin myös ensimmäinen postaus tapahtui. Kävijäseurannan sain aktivoitua vasta samaisen vuoden joulukuussa. Lisäksi oli noin 9 kuukauden mittainen pätkä, jolloin kävijäseuranta ei toiminut palvelinpään ongelman vuoksi vuosien 2013 ja 2014 vaihteessa. Ensimmäinen postaus käsitteli blogin perustamista, eli sitä kuinka idean toteuttamisessa kesti 10 vuotta. Vielä ei kuitenkaan juhlita tasavuosia, sillä blogi täyttää kohtapuolin vasta 7 vuotta, virstanpylväs sekin!
Aluksi blogin oli tarkoitus olla politiikkaan suuntautunut, piraattipuolue taustani takia. Olen kuitenkin enemmän puuhamies kuin poliitikko, tämän takia myös blogin aihesisältö on vahvasti tekniikkapainotteinen, ja politiikka puoli on käytännössä unohtunut kokonaan. Ehkä hyvä näin, jonninjoutavien valheellisten (olen tosin huono valehtelemaan) poliittisten jorinoiden sijaan pääsette lukeman pitkää ja raskasta jorinaa kaikista päähänpistosta, hankinnoista ja virityksistä. Toivottavasti tästä huolimatta viihdyt juttujeni parissa.
Julkaisen juttuja aina kun mahdollista, käytännössä tätä harrastusta rajoittaa päivätyö ja siihen sisältyvät ulkomaanmatkat, ja ennen kaikkea raha. Kaikki esittelemäni laitteet olen hankkinut itselleni päivittäiseen käyttöön, normaalilla hinnalla (joka usein kerrotaan jutun yhteydessä), ilman mitään tavanomaista suurempia tinkimisalennuksia. Blogin pitämisestä en vuorostaan saa mitään korvausta, sen pyörittäminen vie ajan lisäksi myös rahaa, palvelin- ja domain maksujen muodossa joka vuosi.
Jokainen blogin juttu on lähtenyt henkilökohtaisesta tarpeesta tai muutoin sydäntä lähellä olevasta asiasta. Lähes kaikki blogissa kerrotut korjausvinkit olen tehnyt omakätisesti ja täten todennut asiat käytännössä. Hammastahna juttu oli kaverini suorittama, mutta lopputuloksen prosessin toimivuudesta näin omin silmin ja täten kirjoitin aiheesta jutun, koska mielestäni tämä on aivan huikea Niksi Pirkka juttu, joka oikeasti toimii.
Kirjoittamani jutut ovat myös täysin riippumattomia, eli niiden sisältämää totuutta tai henkilökohtaista mielipidettä ei ole muokannut laitevalmistaja, jälleenmyyjä, painostus tai raha. Muutaman asian olen kuitenkin tehnyt pyynnöstä:
Talvirenkaiden turvallisuus jutun kirjoitin erään jälleenmyyjän pyynnöstä. Aihe oli vapaa, kunhan siihen liittyi auton renkaat. Jutun kirjoittamisesta luvattiin maksaa 100€. Tein myös täysin dedikoidun jutun talvirenkaiden tilaamisesta heidän kauttaan, mutta en sen julkaisemisen jälkeen ole saanut yhteyttä vastuuhenkilöön, enkä hänen varahenkilöön. Myöskään info-osoitteeseen lähettämääni yhteydenottoon kukaan ei vastannut. Eli rahaakaan ei ole näkynyt.
Ultraäänipesuri juttuun lisäsin vuorostaan erään laitejällenmyyjän pyynnöstä pari teknisistä ominaisuuksista kertovaa kohtaa, joiden olemassaolosta en ollut tietoinen (koskee joidenkin ultraäänipesurien ominaisuuksia/tekniikkaa). Näitä ominaisuuksia en ole päässyt kuitenkaan kokeilemaan käytännössä. Tästä lisäyksestä luvattiin myös pieni korvaus, mutta eipä siitäkään ole kuulunut mitään. Toisaalta enpä ole peräänkään kysellyt.
Juttuaiheita saa ehdotella, mutta jos teen vertailun esimerkiksi talvirenkaiden hankintapaikkojen hintaeroista, esittelen tulokset tasapuolisesti, ketään suosimatta. Tällaisissa jutuissa katson ainoastaan hintaa. Sivuston tai asiakaspalvelun toimivuuteen en ota kantaa, ennen kuin olen tilauksen tehnyt. Eli listan ensimmäiseksi pääsee halvimman hinnan perusteella. Ja jokainen listalla olija saa myös linkin sivuilleen, vaikka niiden poistamista rahaa vastaan onkin pyydetty. Linkkejä en ole poistanut, mutta en ole saanut rahaakaan.
Dedikoidun jutun saa ainoastaan kun teen hankinnan. Jutun taas kirjoitan omasta tahdostani, eli sen tekeminen/julkaiseminen ei maksa kenellekään yhtään mitään. Hankinnat ovat vuorostaan henkilökohtaisesta tarpeesta lähtöisin olevia. Jutun kirjoitan kokemusteni pohjalta. Hyvästä kokemuksesta saa kehuja, huonosta risuja. Helpot ja yksinkertaiset periaatteet.
Mikäli joku haluaa tarjota rahaa, se sopii, mutta edelliset periaatteet pätee edelleen. Käytännössä nämä periaatteet karkottaa vähäisetkin rahavirrat. Mutta tämä ei haittaa, sillä jutut teen omien tarpeiden mukaan, harrastemielellä. Tämän takia juttuja ilmestyy säännöllisen epäsäännöllisesti. Jos kuitenkin rahaa sattuisi jotain kautta joskus tulemaankin, se tuskin kiihdyttää julkaisutahtia niin pitkään kunnes blogaaminen on täysipäiväistä. Tätä tuskin tulee tapahtumaan, enkä sitä oikeastaan edes halua. Harrastaminen on silloin mukavaa kun se ei ole työtä. Mahdolliset saamani tulot ilmoitan verottajalle ja maksan niistä asiaankuuluvat verot, sekä teen kuluvähennykset joita sivuston pyörittämisestä aiheutuu. Kun ei ole ollut tuloja, en ole myöskään päässyt kulujani vähentämään.
Tämä juttu oli siis historian sadas postaus. 7 vuoden historiassa tämä tarkoittaa keskimäärin 14 juttua vuodessa, eli noin yhtä juttua kuukaudessa. Tosin julkaisutahti on ollut hyvin epätasaista. Alkuvaiheessa sain aikaan vain pari juttua vuoteen, kun taas kuluvana vuonna julkaisin 43 juttua.
Kulunut vuosi on monessakin suhteessa ollut historiallinen:
Se on ollut vuosi, jona olen julkaissut juttuja enemmän kuin koskaan aiemmin (43 kpl).
Se on ollut vuosi, joka on rikkonut päivittäiset kävijäennätykset kerta toisensa jälkeen, vuoden 2016 aktiivisin päivä oli 30 joulukuuta 319 näyttökerralla.
Joulukuussa kävijöitä on ollut kaikkein eniten aiempiin kuukausiin verrattuna. Joulukuussa oli 4895 näyttökertaa.
Suosituin artikkeli on ollut s-ryhmän vuoden 2016 osuusmaksusta kertova juttu. Aihe kiinnostanee näin vuoden lopussa, sillä tänään oli viimeinen päivä jolloin liittyminen piti tehdä, mikäli halusi ensivuonna saada osuusmaksun korot tililleen.
Lukijamäärän kasvun selittää julkaistujen juttujen määrä raju kasvu aiempiin vuosiin verrattuna, sekä tietysti se että kumulatiivisesti juttujen määrä kasvaa ajan kassa aina vain suuremmaksi, jolloin myös kohdeyleisö kasvaa hiljalleen suuremmaksi.
Julkaisu ja juttujen näyttökertamäärät selviää alla olevasta taulukosta.
Vuosi
Kävijämäärä
Kävijämäärän kasvu
Julkaistut kirjoitukset
2010
ei tilastoja
5
2011
578
3
2012
1468
154 %
8
2013
2434
66 %
4
2014
6215
155 %
24
2015
14749
137 %
13
2016
26322
78 %
43
Yhteensä
51766
100
Edellisen taulukon vuosikävijämääristä piirsin kuvaajan hahmottamaan kävijämäärän kasvua.
Koska jotakuta saattaa kiinnostaa myös kuukausikohtaiset luentakertamäärät, niin tein niistä vielä erillisen kuvaajan. Elokuu 2013 – Toukokuu 2014 välisen ajan lukemat on heitetty hatusta yleisen lukijamäärä trendiin suhteutettuna, sillä kyseisellä aikavälillä kävijäseuranta oli pois käytöstä.
Roskakommenttien määrä on niinkään ollut kaikkein aikojen suurinta. Blogin historiassa sivuille on saapunut yli 23000 roskakommenttia, julkaisuun on päätynyt 59 kommenttia. Roskaviestit ovat bottien kirjoittamia, epämääräistä mainosroskaa. Jokainen viesti käy läpi ennakkomoderoinnin, eli viesti ilmestyy vasta kun olen sen hyväksynyt julkaistavaksi. Tässä onkin työtä, sillä vain noin joka 400. viesti on aiheellinen. Viimeisen 6kk aikana roskaviestejä on saapunut reilu 2900 kpl.
Myös sivustolle epämääräisiä kirjautumis-/hakkerointiyrityksiä on tullut kohtalaisesti, pääasiassa Ukrainasta. Nämäkin tosin hiipuivat, oletettavasti sen seurauksena kun vaihdoin admin-kirjautumisnimen toiseksi.
Pyrin jatkossakin kirjoittamaan erikoisista, ja toivonmukaan mielenkiintoisista jutuista. Toivotaan että saan pidettyä julkaisutahdin vähintään samana kuin menneenä vuotena. Enempivähempi valmiita julkaisemattomia juttuja roikkuu blogialustassa tällä hetkellä 30 ja lisää tulee jatkuvasti lisää.
Hyvää uutta vuotta kaikille vanhoille ja uusille blogini lukijoille.
Oletko kyllästynyt huonosti hiusta leikkaaviin muovisiin halpis rimpuloihin? Itsellänikin oli tälläinen OBH Nordican valmistama leikkuri. Pään leikkaus sillä kesti varmaan 2 tuntia, tai siltä se ainakin on tuntunut. Vastaavia kokemuksia on varmasti monella muullakin. Välttämättä jokainen parinkympin leikkuri ei ole ihan surkea, mutta entäpä jos kotikäyttöön hankkisi parturikampaamoissakin käytetyn leikkurin? Joutuuko sellaisesta maksamaan itsensä kipeäksi ja saako rahoilleen lopulta vastinetta?
Tilasin Saksasta otsikossakin mainitun Moser ProfiLine Primat 1230 hiustenleikkuukoneen. Hintaa itse leikkurilla oli 63,90€, toimituskuluja tuli päälle 14,50€, eli yhteensä 78,40€. Hinta ei ole mitenkään kohtuuttoman suuri, suomen kaupoissa näkee myös tätä kalliimpia ja heppoisempia leikkureita.
Suomessa samaa leikkuria myy esimerkiksi Villikihara, hintaa 88€ + toimituskulut 4,95€, yhteensä 92,95€. Hintaero Saksan hyväksi ei ollut kuin 14,55€, mutta riittävä tekijä hankkia tuote muualta kuin Suomesta ja samalla tukea suomen talouskasvua.
Leikkuri tuli siistiin laatikkoon pakattuna, josta löytyi leikkurin lisäksi korotustallat pidemmän sängen aikaansaamiseksi (4.5 / 9mm), puhdistussudin sekä teräöljyn.
Itse leikkuri on erittäin jämäkkä, painoa on kertynyt mukavat 620g, mutta ainakaan omaan käteen leikkuri ei tunnu liian painavalta (voisi olla vaikka hieman painavampikin, joskin laatu tuntuu kädessä nykyiselläkin painolla). Liitäntäjohto on todella reilun mittainen, 3 metriä, eikä se ole mitään ohutta kalustekaapelia vaan luottamusta herättävän paksu (tietokoneen virtajohdon paksuista). Leikkurissa on portaaton leikkuusyvyyden säätö (0.7 – 3mm), jonka saa halutessaan lukittua (7 asentoa) tai sitä voi käyttää leikkauksen aikana portaattomasti saaden hiusrajan katoamaan (vaatii paljon taitoa). Virtanappula on ’vanhanaikainen’ vipu, mutta eräittäin toimiva ja todennäköisesti myös kestävä.
Mitä taas hiusten leikkaamiseen tulee, niin leikkuri on todella hyvä, ellei ylivoimainen. Käyntiääni on hiljainen. Kovin monista leikkureista minulla ei ole kokemusta, mutta tästä ei vääntö lopu edes paksuja peltihiuksiani leikatessa. Leikkuri syö hiuksia ilman minkäänlaisia tarkertelua, hidastelua tai repimistä. Mikään kaikkein paras laite tämä ei ole rajausten tekemiseen, joten niitä varten on syytä hankkia jokin toinen laite kaveriksi (partakoneen rajain riittää itselleni).
Leikkuri on ollut kohta vuoden käytössä enkä ole katunut hankintaa kertaakaan. Yhtään huonoa puolta en ole löytänyt. Moser 1230:a voi pitää hiustenleikkuukoneiden referenssilaitteena, täyttä saksalaista laatua. Suosittelen lämpimästi.
Tosiaan jo noin 10 vuotta sitten minulla oli mielessä perustaa kotisivuilleni nykyisin blogiksi kutsuttu sivusto. Erilaisia aiheita pyöri päässä tuon tuosta: huonosti käyttäytyvät autoilijat, postin toiminta jne. Välillähän tuo harmitti kun ”hyvältä” vaikuttavia aiheita jäi dokumentoimatta. Ehkä kaikkien kannalta oli parempi että sivut toteutuivat vasta 10 vuotta myöhemmin. En tosin lupaa että nyt perustetusta blogista tulisi sisällöltään yhtään sen parempaa, mutta juttujen aiheiden painopisteen olisi tarkoitus olla yhteiskunnallisissa asioissa – eikä vain pelkästään omaa napaa koskevissa asioissa, joita alkuperäisessä blogissa olisin mitä todennäköisimmin käsitellyt.
Tämä oli ensimmäinen postaustaukseni, jonka lähetin alunperin puhelimen Android sovelluksen kautta.
