Aihearkisto: Painettu teksti

Elisa Kirja – eKirja- ja äänikirjapalvelu

eKirjat, Painettu teksti, , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Olen kautta aikain ollut todella huono lukemaan kirjoja. Kannesta kanteen olen elämäni aikana lukenut yhden käden sormin laskettavan määrän kirjoja (ennen Elisa Kirjaa). Useita kirjoja olen aloittanut lukemaan, mutta ne ovat aina jääneet kesken.

Kuulun ns. vanhaan koulukuntaan, eli vaikka lapsena olinkin tekniikan ihmelapsi (kuten varmasti monet teistä, jotka ovat syntyneet 80-luvulla, ja sen jälkeen), niin elokuvat ja sarjat katson edelleen levyltä, lehdet luen lehtinä, ja kirjat kirjoina.

Kirjahyllyyn olen ostanut kevyttä iltalukemista, kuten Anneli Auer – Murhalesken muistelmat, Juoksukengät, Sata tapaa tappaa sielu, Syötäväksi kasvatetut, Hukassa huostassa, The Lord of the Rings (eng), The Hobbit (eng)… Yhteistä näille kaikille kirjoille on se, että joko en ole edes alkanut lukemaan niitä, tai olen lukenut enintään 1/5-osan. Ajan puutetta, vai kenties sittenkin huono media?

Vuoden 2016 alussa törmäsin Elisa Kirjaan. Tuolloin tutustumislahjana sai ilmaisen kirjan, ja ajan kuluessa muutaman muunkin kirjan (asiakkuuteni aikana yhdeksän kirjaa, tosin, ainakin yhden olen missannut). Testasin pikaisesti ja totesin että ei ole minun juttu (vielä). Fyysinen kirja tuntui edelleen luontevammalta, kuten lukumääristäkin on ’selvästi’ nähtävissä.

Niin aika kuitenkin kului, ja kerran aloin lukemaan Juoppohullun päiväkirjaa. Mikään erikoinen kirja tämä ei ollut, mutta sellainen hyvä, kevyt aloitus ja alkukosketus kirjojen ihmeelliseen maailmaan (151 sivua tuntuivat todella pitkältä). Pieneltä kännykän näytöltä lukeminen oli tuskaa, siitä huolimatta, että fonttikokoa, taustaväriä ja näytön kirkkautta saa muuttaa. (Taustaväriä muuttamalla saa luentakokemuksesta hieman silmiä vähemmän rasittavan, etenkin jos lukee hämärässä/pimeässä.)

Tämän jälkeen innostuin lukemaan Kun suljen silmäni, joka olikin todella jännittävä ja mukaansa tempaava 278 sivuinen trilleri. Sitten tuli luettua Minä, Ozzy, 324 sivuinen viinan ja huumeiden huuruinen elämänkerta Ozzy Osbournen elämästä. Enpä olisi uskonut, että kenenkään elämänkerta voisi olla näin kiinnostava, etenkään sellaisen, jota en ole koskaan seurannut/fanittanut.

En ole vertaillut eKirjoja fyysisiin vastineisiinsa. eKirja sisältää kansikuvan, takakannen tekstit yms, eli todennäköisesti kaikki samat asiat kuin fyysinen kirja. eKirja sisältää lisäksi ostajan tiedot aina siellä täällä sivun lopussa, sekä varoituksen mahdollisuudesta selvittää kirjan alkuperäinen ostaja, mikäli teosta jaellaan laittomasti.

Näiden lukeminen otti aikaa pidemmän tovin, mutta sain luettua loppuun! eKirja osoittautui erittäin käteväksi lentokoneessa ja laivassa matkustaessa (miksei junassa, linja-autossa ja taksissakin, näitä ei vaan ole tullut käytettyä ainakaan viiteen vuoteen). Ensimmäiset eKirjat tuli tiirailtua pienen kännykän näytöltä, mutta eKirjojen lukemisen makuun pääsin näiden teosten myötä.

Todellinen lukuelämys irtosi vasta isomman näytön, eli tabletin myötä. Lukeminen helpottui isomman fonttikoon myötä (kokoa voi kasvattaa asetuksista, mutta pienellä näytöllä sivua saa olla kääntämässä jatkuvasti kuin Tinderin tykkäyssivua konsanaan). Isomman näytön myötä sivujen kääntelytarve putosi kolmannekseen.

Sain juuri päätökseen neljännen eKirjani, joka oli samalla pisin tähän mennessä lukemani kirja; 572 sivuisen George Lucasin elämästä kertovan kirjan. Mielenkiintoinen kirja, jonka myötä oppi uusia asioita niin Star Warsista, THX äänimaailmasta, Pixarista, ILM:stä, elokuvien digitalisaation vallankumouksesta, tekijätietojen siirtämisestä elokuvan loppuun sekä sen, että George Lucas on ollut kaikkien näiden alullepanija. George on ollut aikaansa edellä, todellinen keksijä ja visionääri.

Tämä ei ole kuitenkaan mitään kirja-arvostelu, vaan piti puhumani Elisa Kirjasta. Kuten jo edellä selvisikin, innostuin eKirjoista Elisa Kirjan myötä. Sovellus itsessään ei ole mikään erikoinen, tekee sen minkä pitää. Sovellus muistaa mille sivulle olet viimeksi jäänyt ja mikäli käytät samaa käyttäjätunnusta useammassa laitteessa, osaa se kirjaa avatessa kertoa, että olet lukenut kirjaa toisella laiteella, haluatko siirtyä sivulle x. Saat myös jätettyä kirjanmerkkejä sivuille, jotta voit palata haluamaasi kohtaan myös näitä käyttäen.

Valikosta voi tarkastella mitkä kirjat ovat laitteella ja mitkä kaikki kirjat olet ostanut. Ostetut kirjat saa ladattua laitteelle (saatavilla Apple and Android alustoille) kätevästi kirjan kuvaa painamalla. Kirjojen ostaminen tapahtuu ainoastaan Elisa Kirja nettisivujen kautta, joka toteutettu suojaviivaisesti ja on helppo käyttää.

Sovellus on täysin ilmainen, eikä vaadi toimiakseen Elisan muita asiakkuuksia. Tällä hetkellä palvelun kautta on mahdollista ladata täysin ilmaiseksi 414 klassikko kirjaa (=> hyvä mahdollisuus kokeilla, kuinka sovellus toimii). Kaikkiaan suomenkielisiä kirjoja on tarjolla lähes 10000, ruotsiksi lähes 25000 ja englanniksi 3000, eli yhteensä hieman päälle 37000 kpl. Elisa Kirja onkin suomen suurin ja kattavin eKirjojen myyntipaikka, ei lopu lukeminen kesken paatuneimmaltakaan lukutoukalta. Kirjojen lisäksi, joistain teoksista on mahdollisuus hankkia myös äänikirja versio. Äänikirjoja en ole kokeillut.

Myös noin kolmesti vuodessa on ollut mahdollisuus valita neljän tai kuuden maksullisen kirjan/äänikirjan listasta yksi ilmainen tuote. Nuo aiemmin mainitsemani kirjat ovat olleet tällaisia tarjouskirjoja. Kirjoja on tullut siihen tahtiin ilmaiseksi, että minun lukuvauhdilla en mitenkään pysy ilmaiskirjojen jakeluvauhdissa mukana, etenkin kun aloin lukemaan näitä kirjoja hieman jälkijunassa. Kirjojen hinnat vaihtelevat palvelussa 8-30€ välillä, joskin jotkin teokset maksavat yli 100e ja toiset vuorostaan tarjouksessa vain muutamia euroja. Hinnat ovat eKirja versiona jotakuinkin saman hintaisia kuin painettuna versiona.

Käyttämäni ohjelmaversio Elisa Kirjasta oli 2.5.7.

Kuvakaappaukset on otettu Elisa Kirja -ohjelmasta, sekä Kun suljen silmäni -eKirjasta (Elisa Kirjaa käyttäen). Kuvien sisällön oikeudet omistaa Elisa ja kirjojen kustantajat.

Tähdet ja avaruus -lehti

Lehdet, Painettu teksti, , , , , ,

Hyvää ja mielenkiintoista lukemista voi olla hankala löytää. Tämähän riippuu tietysti siitä, mikä lukijaa kiinnostaa.

Tieteen kuvalehti on mielenkiintoinen lehti, mutta myös todella kallis. Tokihan 9,75€/lehti on aika normi hinta mille tahansa lehdelle, mutta koska lehti ilmestyy jopa 18 kertaa vuodessa, muodostuu tästä 175,50€ vuosikustannus. Tieku käsittelee hyvin laajasti sitä mikä itseäni kiinnostaa. Vuositilauksen kipukynnys liikkuu kuitenkin siellä 80-90€ paikkeilla, jonka seurauksena Tiekua ei ole tullut tilattua kuin silloin tällöin lyhyitä jaksoja. Edellisestä Tiekun tilausjaksosta on kuitenkin aikaa. Välillä olen vilkuillut tarjouksia, josko lyhyen aikaa taas kokeilisi tilata, mutta tilaus on kuitenkin jäänyt tekemättä.

Opiskeluaikana törmäsin Tähdet ja avaruus -lehteen. Jo tuolloin se oli hyvä sisältöinen ja kauniisti taitettu täysväri lehti. Ja sitä se on edelleen. Kuten lehden nimikin kertoo, käsittelee se avaruuteen ja sen havainnointiin liittyviä asioita. Tämän seurauksena sisältö on huomattavasti aiheiltaan rajoittuneempaa kuin Tiekun, se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei T&A olisi todella hyvä lehti. T&A on mielestäni ainoa ja lähin vastine Tiekulle, ja omassa aihekategoriassaan pesee Tiekun mennen tuleen. Suosittelen tutustumaan T&A lehteen kaupan lehtihyllyllä, tiedä vaikka sinäkin innostuisit.

Erittäin hyvän sisällön lisäksi Tähdet ja avaruus -lehdessä on hyvää myös sen hinta. Liittymällä Ursan jäseneksi, saa T&A lehden jäsenlehtenä. Vuosijäsenyys vuodelle 2017 maksaa 45€ (alle 18-vuotiaille 35/vuosi). Täten yksittäisen lehden hinnaksi muodostuu 5,63€ (4,38€), sillä lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Irtonumerolla on hintaa 8,80€, eli vuodessa 70,40€. Lisäksi Ursan jäsenenä T&A:ta pääsee lukemaan ilman lisämaksua digitaalisena painoksena. Ursan jäsenyys siis kannattaa.

Mikäli myös muut tähtitieteelliset julkaisut kiinnostavat, saa Ursan verkkokaupasta kirjoista noin 25% ja havaintolaitteista 10% alennuksen. Pari kirjaa olenkin sieltä tilannut, ja eiköhän joskus tulevaisuudessa näistäkin kirjoista jonkinlainen arvioi tänne blogiin saada aikaiseksi.

PS. Olen ollut Ursan jäsen useita vuosia, käytännössä lehden takia. Ei sillä, ettei tähtien havainnointi kiinnostaisi, en vain kaikkeen mahdolliseen ole elämäni aikana ehtinyt sotkeutua (vielä, tämä on työn alla). Lahden paikallisyhdistyksellä käyminen on käynyt useasti mielessä, kuten myös oman havaintokaluston hankkiminen. Tähtivalokuvaus kun hieman polttelisi. Mutta tämä olisi taas yksi aikaa ja rahaa vievä harrastus lisää, joten ihan heppoisin perustein moiseen en lähde.

 

Skrolli -lehti

Lehdet, Painettu teksti, , , , , ,

Mikäli olet 80-luvun lapsi, muistat varmaan Mikrobitti-lehden, siis sen aidon ja alkuperäisen. Nykyinen Mikrobitti on vain varjo entisestään, se on tehty suurta yleisöä varten, ilman mitään syvällisiä juttuja. Muistan kun aikoinaan lehdessä oli paljon ohjelmointiin, rakenteluun yms. liittyviä mielenkiintoisia juttuja, toisin on nykyään. Pilattua tusina bittiä en ole lukenut yli kymmeneen vuoteen.

Muutama vuosi sitten tilanne muuttui, kun Skrolli-lehden ensimmäinen numero julkaistiin 25.3.2013. Skrolli on täysin suomalainen, pääosin vapaaehtoisvoimin tehty tietokonekulttuurin lehti.

Skrolli poikkeaa monessa asiassa muihin kaupallisiin lehtiin verrattuna. Sisältö koostuu aiheista ja näkökulmista, joita tusinamarkkinoiden tekniikkamedia väheksyy. Toisin sanoen sisältö koostuu tee-se-itse- jutuista (rakentelua, ohjelmointia jne.), asioiden läpikäyntiä pintaa syvemmältä (mm. 3D moottorin toiminta), juttuja 80-luvun pelikoneista, peleistä, yms. Eli pitkälti niistä samoista asioista joita alkuperäisessä Mikrobitissäkin aikoinaan käsiteltiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei Skrollissa käsiteltäisi myös ajankohtaisia asioita.

Ennen aikoinaan tietokone ja tekniikka oli jännää, jopa hieman mystistä. Nykyisin ne vain ovat, tavallisia kulutushyödykkeitä ilman sen suurempaa jännitystä. Lehden lukeminen tuo mukanaan nostalgisen tunteen, on mahtavaa palata nuoruusvuosien pariin.

Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Se on myös edullinen, vuoden 2017 tilaus maksoi vielä vuoden alussa 29€. Lehti julkaistaan sekä paperisena (hyvälle, paksulle paperille painettuna), että suojaamattomana PDF-versiona. Toinen erikoisuus on se, että lehti julkaistaan vapaasti (ilmaiseksi) jaettavana kotisivuilla, linkit löytyvät kunkin lehden numeron esittelysivun lopusta. Ilmaisversio julkaistaan tosin aina lehden viiveellä, eli edellinen numero julkaistaan vapaaseen jakeluun vasta kun seuraava numero on julkaistu.

Olen tilannut painettua paperiversiona ihan kannatuksen vuoksi, joskin olen myös pääasiassa vain paperisena sitä lukenut. Pieneltä kännykän näytöltä, tai edes tietokoneen näytöltä lukeminen ei ole minun juttu. Jotenkin paperi tuntuu luonnollisemmalta alustalta lukea, niin lehtiä kuin kirjojakin, siitäkin huolimatta että olen syntynyt tietokoneiden nousukiidon aikana.

Lehteen tutustuminen ei maksa mitään, sitä kun voi lukea lehden sivujen kautta ilmeiseksi. Suosittelen kuitenkin tilaamaan lehden, sillä se on ainoa mahdollisuus pitää lehti saatavilla myös jatkossa.