Avainsana-arkisto: kilometrikorvaus

Auton kustannukset, 6. tarkasteluvuosi

Työelämä, Yhteiskunta, , , ,

Kuudes omistusvuosi on nyt takana. Ainoastaan yksi jännityksen hetki oli kuluneen vuoden aikana; vasemman etujarrun jumiutuminen viron maalla. Onneksi matkaa pääsi kuitenkin jatkamaan, kun hieman herkisteli jarrusatulaa ja paloja tien päällä, jotta akuuteimman jarrupalojen kantamisen sai pois. Etupään levyjen ja palojen vaihtaminen kustansi 255€. Normaalin 140tkm huollon yhteydessä vaihdettiin myös vasemman takarenkaan koiranluu (140tkm huolto + koiranluu maksoi 240€).

Auto meni katsastuksesta läpi ilman huomautuksia, kuten kaikkina aiempinakin kertoina. Täten auton voikin viedä hyvillä mielin 160tkm huoltoon (~600€).

Mutta, mennäänpä sitten itse lukuihin.

Autolla ikää 8 vuotta, josta käytössäni se on ollut 6 vuotta. Kilometrejä mittarissa 156149, joista 125507 kertynyt viimeisen 6 vuoden aikana. Keskimäärin siis 20918km/vuosi. Työ ajoa on ollut yhteensä 74086km (12348km/vuosi), omia ajoja 20471km (3412km/vuosi) ja puolison ajoja 30951km (5155km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuivat: työ 59,0% / omat 16,3% / puoliso 24,7%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 6848,88 litraa, keskimäärin 54,36 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 996km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,353€/l. Käyttövoima vero huomioon ottaen litrahinnaksi muodostuu 1,705€/l.

Keskikulutus on ollut 5,46 l/100km (6 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoima veron kanssa on 9,30 €/100km, eli 9,3 snt/km.

Muuttuvat kulut kuuden vuoden aikana on ollut yhteensä 28535,82€. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuun ottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9,3 snt/km. Auton arvon alenema on ollut keskimäärin 12 snt/km. Täten kokonaiskuluiksi kaikkineen kuluineen saadaan 38 snt/km.

Koska auto oli osto hetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana.

Verottajan ilmoittama kilometrikorvaus nousi parin vuoden laskun jälkeen sentillä, ollen siis 42snt/km vuonna 2018. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013), 43 snt/km (2014), 44 snt/km (2015), 43 snt/km (2016), 41snt/km (2017). Lasken 43 snt keskiarvon mukaan auton arvon alenemaan varatun summan, vaikka todellisuudessa vuosittaiset kilometrit pitäisi painottaa ja suhteuttaa todellisen keskimääräisen kilometrikorvauksen määrittämiseksi. 43 snt mukaan laskien auton arvon alenemaa varten ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 20303,89€.

Autoa en tällä kertaa käynyt tarjoamassa autoliikkeessä, eikä netissäkään ei ollut myynnissä saman vuosimallin ja samoilla kilometreillä varustettua autoa. Vuoden ja kahden tuoreempaa mallia löytyi samoilla kilometreillä. Vuosi sitten autoliike tarjosi vaihdossa 6000€, joten oletettavasti vaihtoarvo on nyt jossain 5000-5500€ tietämillä. Autoliikkeen jälleenmyyntiarvo lienee jossain siellä 7500€ titämillä. Ajetuilla kilometreillä auton arvon heittäminen esimerkiksi 500€:llä ei vaikuta laskelmiin sentin tarkkuudella tarkasteltuna ollenkaan (tarkastellessa kilometrikorvauksen riittävyyttä). Oletetaan siis arvoksi 5500€, jolloin auton arvo olisi laskenut kahdeksassa vuodessa 18500€, joka tekee vuotta kohden 2313€ (kuudessa vuodessa 13875€).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta (43snt mukaan), olisi korvausta maksettu 6428,89€ (=arvon aleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (59,0%), putoaa summa 3794,94 €:n. Vuotta kohti tämä tekee 632€ liikaa. Vuosi takaperin tämä liikasumma oli 370€. Toisaalta jos auton arvon alenema olisi määritelty 500€ suuremmaksi ja 160tkm ehditty saada tarkastelu jaksolle, olisi kulut olleet noin 1500€ suuremmat, joka on olisi vastaavalla matematiikalla suhteutettuna laskenut liikasummaa 497€:oon. Summa on joka tapauksessa kasvanut viimevuodesta, laski miten päin tahansa.

Ylimäärä johtuu pääasiassa siitä, että auton arvon ei laske enää yhtä rajusti kuin alussa. Myös ei merkkihuollossa käyttäminen säästää rahaa arviolta 30% huoltokuluissa. Toisaalta autoa ei myöskään ole tullut käytettyä yhtä usein pestävänä kuin alkuaikoina, jonka lisäksi sisätilalämmitin, navigaattori yms. laitteiden hankintahinta ei vaikuta juurikaan tässä vaiheessa. Auton kulut koostuvat siis enää pääsääntöisesti vakuutuksista, polttoaineesta ja huolloista.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. Tosin työpaikalla otettiin käyttöön alkuvuodesta järjestelmä, jossa vapaa-ajalla matkustamisesta saa vastaavan tuntimäärän vapaata, kuitenkin korkeintaan yhden työpäivän verran. Täten kuluneen vuoden aikana netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu 3,07€/h, kun keskinopeudeksi on määritelty 60km/h (=632,49€ / (12348km/60km/h) ). Tämä on vielä aika kaukana aikoinaan uutisissa mainitusta 10€/h verottomasta palkasta, jota ajamalla saa, mutta näköjään hiljalleen alan lähestymään tätä maagista lukua. Vuosi takaperin vastaava luku oli 2,04€/h, kun summa laskettiin koko ajetusta kilometrimäärästä 70km/h mukaan lasketulla keskinopeudella.

Lopuksi täytyy vielä todeta, että kilometrikorvaus on kaikille autoilijoille sama, oli auto uusi tai vanha, kallis tai halpa. Toiset siis häviävät, toiset voittavat. Kilometrikorvauksen on tarkoitus olla keskimäärin hyvä kaikille. Pieni kolhu tai tekninen vika kustantavat helposti useita satasia, jopa tuhansia, jolloin pieni plussa historiassa kääntyy pitkällä juoksulla aika lähelle verottajan määrittämää kilometrikorvausta. Minun tapauksessa hyöty on tällä hetkellä noin 632€/vuosi, eli noin 5snt/km.

Auton kustannukset, 5. tarkasteluvuosi

Työelämä, Yhteiskunta, , ,

Viimevuonna kustannustarkastelu jäi kokonaan tekemättä, vaikka kaikki kulut olenkin kirjannut ylös.

Kulurintamalla ei ole tullut mitään järisyttävää vastaan. Uudet kesä- ja talvirenkaat tuli hankittua viimevuonna. Kuukausi sitten uusin takajarrut kokonaisuudessaan.

Kuljettajan oven sisäkahvan vaijeri katkesi, joka menee maanantaina korjaukseen. Tämän myötä olen viivästyttänyt auton katsastukseen viemistä ja edelleen myöskin 140tkm huolto on odottamassa katsastuksen tulosta. Nämä kulut eivät luonnollisestikaan näy tässä tarkastelussa, koska maksu tapahtuu vasta seuraavalla tarkasteluvuodella. Mikäli huoltojono ei olisi ollut pitkä, olisivat nämäkin kulut (yhteensä noin 455€) ehtineet todennäköisesti tähän tarkasteluun.

Ilman tämän suurempia höpinöitä siirrytään itse asiaan.

Autolla on ikää 7 vuotta, joista käytössäni se on ollut 5 vuotta. Kilometrejä mittarissa on 135162, joista 104520 on kertynyt viimeisen 5 vuoden aikana. Keskimäärin siis 20904km/vuosi. Työajoa on ollut yhteensä 63599km (12720km/vuosi), omia ajoja 14076km (2815km/vuosi) ja puolison ajoja 26845km (5369km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuivat: työ 60,8% / omat 13,5% / puoliso 25,7%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 5648,12 litraa, keskimäärin 54,31 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 1005km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,368€/l. Käyttövoimavero huomioon ottaen litrahinnaksi muodostuu 1,794€/l.

Keskikulutus on ollut 5,40 l/100km (5 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa on 9,69 €/100km, eli 9,7 snt/km.

Muuttuvat kulut viiden vuoden aikana on ollut yhteensä 28535,82€. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuun ottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9,7 snt/km. Auton arvonalenema on ollut keskimäärin 12 snt/km. Täten kokonaiskuluiksi kaikkineen kuluineen saadaan 40 snt/km.

Verottajan ilmoittama kilometrikorvaus on pudonnut viimeisenä kahtena vuotena perättäin, ollen vuonna 2017 vain 41snt/km. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013), 43 snt/km (2014), 44 snt/km (2015), 43 snt/km (2016). Lasken 43 snt keskiarvon mukaan auton arvonalenemaan varatun summan, vaikka todellisuudessa vuosittaiset kilometrit pitäisi painottaa ja suhteuttaa todellisen keskimääräisen kilometrikorvauksen määrittämiseksi. 43 snt mukaan laskien auton arvonalenemaa varten ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 16549,26 €.

Tällä kertaa kävin autoliikkeessä kysymässä hintaa nykyiselle kulkupelille vaihdokkina 2 vuotta vanhalle Hyundai ix35:lle, ja tosiaan auton arvon arviointi on ollut hyvin kartalla näinä vuosina, ollen tällä kertaa 6000€. Seitsemässä vuodessa hinta on pudonnut noin 18000 €, joka tekee vuotta kohden 2600 € (viidessä vuodessa 13000 €).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta (43snt mukaan), olisi korvausta maksettu 3049,26€ (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (60,8%), putoaa summa 1853,95 €:n. Vuotta kohti tämä tekee 370€ liikaa (johtuu alkuajan korkeammasta kilometrikorvauksesta ja siitä, että keskiarvoinen 43 snt ei ole painotetulla keskiarvolla laskettu).

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. 70 km/h keskinopeudella 63599 km ajamiseen kuluu 909 tuntia (=vastaa reilun 24 viikon ylimääräistä työtuntimäärää viidessä vuodessa, eli noin 5 vko ylimääräistä ”työaikaa” vuodessa). Netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu täten 2,04 €/h. Aikaisempiin vuosiin verrattuna pudotusta oli 40 snt/h. Kilometrikorvauksen leikkaaminen siis puree. Toisaalta keskinopeus voi olla lähempänä 60km/h, jolloin verottomasti ”tienatun” tuntipalkka pienenee merkittävästi.

Kuten jo alussa kirjoitinkin, mitään suurempia yllätyksiä ei kulupuolella ole ollut. Takajarrujen remontoiminen maksoi 259€ (merkkiliikkeessä olisi maksanut 480€). Kesä ja talvirenkaat kustansivat yhteensä lopulta yhteensä noin 850€.

Koska auto oli jo ostohetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana. Rahoituskustannukset olisi todennäköisesti nostanut kulut vähintään 41snt/km tasolle.

Aiemmin mainitsin, että keskimäärin vuodessa on tullut 370€ liikaa korvauksia. Summa voi kuulostaa paljolta, mutta kuluissa ei tarvitse tapahtua kovinkaan suurta heilahdusta, niin tilanne kääntyy päälaelleen. Esimerkiksi yksi pieni kolhu kustantaa helposti 500€ omavastuuna ja vakuutusmaksujen bonusten putoamisen myötä kolhun todelliseksi hinnaksi muodostuu 1500-2000€. Toisin sanoen yksi pieni vahinko kerran neljässä vuodessa takaa sen, että plussalle ei varmasti jäädä. Toisaalta autot voivat olla oikukkaita, ja niihin tulla mitä mystisempiä vikoja. Oli vika mikä tahansa, se kustantaa vähintään 100€/kerta, ja lähes taivas on rajana kustannuksissa.

Omistusauto ei ole todellakaan mikään rahasampo, vaan pohjaton kuluerä. Autottomat ja kilometrikorvauksista kateelliset, älkää olko kateellisia. Julkisen liikenteen kuukausi lippu on sikapaljon halvempi vaihtoehto kuin auton omistaminen (minun tapauksessa auto kustantaa kaikkineen keskimäärin 610e/kk). Auton todelliset kulut ovat tähän mennessä kaikkineen ollut 40 snt/km.

Päivitys 30.8.2017: Polttoaineen kulutuksessa ja kuluissa olleet virheet korjattu; 5,47 l/100km => 5,40 l/100km, 9,41 €/100km => 9,70 €/100km, 9,4 snt/km => 9,7 snt/km. Muuttuviin kuluihin oli lisäksi lipsahtanut yksi tankkaus liikaa, 28603,38€ => 28535,82€. Auton arvonalenema kilometriä kohden oli uusi laskenta aiempiin vuosiin nähden, ja siinä oli myös jokin virhe, jonka myötä summa korjaantui 17,2 snt/km => 12 snt/km, jolloin auton kokonaiskustannus putosi 44,2 snt/km => 40 snt/km. Poistin myös maininnan maksumieheksi joutumisesta työajoissa, koska käytännössä nykyinen korvaustaso kattaa juuri ja juuri kaikki kulut.

Auton kustannukset, 3. tarkasteluvuosi

Työelämä, Yhteiskunta, , ,

Kahtena aikaisempana vuonna olen julkaissut autonkäytön kululaskemien lopputulokst blogissani, eikä tämä kerta ole poikkeus.

Autolla on ikää viisi vuotta, itselläni se on ollut käytössä tasan 3 vuotta. Kilometrejä autossa on tällä hetkellä 104020, joista 73378 km on siunaantunut viimeisen 3 vuoden aikana. Keskimäärin siis 24459km/vuosi. Työajoa on ollut yhteensä 48363km (16121km/vuosi), omia ajoja 7515km (2505km/vuosi) ja puolison ajoja 17501km (5834km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuvat: työ 65,9% / omat 10,2% / puoliso 23,8%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 3888 litraa, keskimäärin 54,8 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 1033 km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,448 €/l. Käyttövoimavero huomioonotaen litrahinnaksi muodostuu 1,758 €/l.

Keskikulutus on ollut 5,3 l/100km (3 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa on 9,04 €/100km, eli hieman päälle 9 snt/km.

Muuttuvat kulut kolmen vuoden aikana on ollut yhteensä 19797,77 €. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuunottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9 snt/km.

Kuluvana vuonna verottajan ilmoittama kilometrikorvaus nousi 44 snt/km. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013) ja 43 snt/km (2014). Lasken siis tälläkin kertaa 44 snt keskiarvon mukaan auton arvonalenemaan varatun summan, joka ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 12474,26 €.

Auton hintaa en tälläkään kertaan käynyt kysymässä, netissä vastaavan ikäisestä ja kilometreillä olevasta autosta pyydetään 9300 €, vaihdossa autosta saanee jotain 7500€ luokkaa. Viidessä vuodessa hinta on pudonnut 16500 €, joka tekee vuotta kohden 3300 € (kolmessa vuodessa 9900 €).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta, olisi korvausta maksettu 2574,26 € (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (65,9%), putoaa summa 1696,44 €:n.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. 70 km/h keskinopeudella 48363 km ajamiseen kuluu 691 tuntia (=vastaa reilun 18 viikon ylimääräistä työtuntimäärää kolmessa vuodessa, eli noin 1½ kk ylimääräistä ”työaikaa” vuodessa). Netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu täten 2,45 €/h. Aikaisempiin vuosiin verrattuna nousu on reilu kaksinkertainen.

Viimevuonna kustannuksia nosti pieni kolhu, joka maksoi pienen omaisuuden. Kuluvana vuonna tällaisia suurempia havereita ei ollut, vaikka joku hyväkäs autollaan törttöilikin vasemman takakulman solmuun, eikä edes ilmoittanut itsestään. Tämä meni vakuutuksesta, kustantaen kuitenkin 200€ ylimääräistä. Samalla reissulla myös pahasti haljennut tuulilasi vaihdettiin, joka niin ikään kustansi 200€.

Kesärenkaat alkavat olla jo sakoilla, mutta tämän sykysyn niillä vielä ajelee. Keväällä tulee kuitenkin niiden osto vihdoin ja viimein eteen. Talvirenkaat ovat niin ikään lopussa, eli kunhan ensimmäiset lumet tulee niin tällöin renkaat menee vaihtoon. Tosin voi olla että joutuu jo aiemminkin hankkimaan, koska yhdessä renkaassa on reikä, ja jos paikka ei pidä niin vaihto on vääjäämätön. Talvirenkaat päällelaitettuna kustantavat noin 550€, kesärenkaat 450€.

Koska auto oli jo ostohetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana.

Keskimääräisellä 24 tkm vuotuisella ajosuoritteella ja 5 vuotta vanhalla autolla näyttäisi pääsevän jo pieneen kreikkalaisen verotuksen makuun. Tämäkin on paljon kiinni siitä kuinka auto itsessään toimii. Ainakin takapää kolisee, joten sen remppaamiseen kulunee jonkin verran rahaa, kun takuukin pääsi loppumaan. Myös renkaat kustantavat paljon, joskin ne kestävät sitten muutaman vuoden ajoa. Mikäli olisin renkaat ehtinyt hankkia ennen laskelmien tekemistä, olisi kulut kasvaneet sen verran että arvonaleneman erotus olisi pudonnut noin 1600 €:n. Tällöin työmatkoista maksettu liika kilometrikorvaus olisi pudonnut noin 1050 €:oon, vuotta kohden siis 350 € liikaa, jolloin ylimääräinen veroton hyöty olisi ollut noin 1,5€/h. Sen verran surkea korvaus etten kyllä vapaaehtoisesti viitsi ajella yhtään ylimääräistä kilometriä, vaan aina mennään nopeinta/lyhintä reittiä käyttäen.

Monesti paljon ajava vaihtaa autonsa 3-5 vuoden ikäisenä, itse meinasin kuitenkin ajella vielä lisää kilometrejä mittariin kun pirssi on toiminut ilman suurempia ongelmia. Mikäli auton kuitenkin olisi vaihtanut, alkaisi kululaskelman tekeminen ns. nollasta, jolloin minun kilometrimäärillä menisi sen 3-5 vuotta jotta pääsisin seuraavan kerram tienaamaan verottomasti. Täten väittäisinkin, että ne jotka vaihtavat autoaan 3 vuoden välein, eivät kilometreillä pääse tienaamaan yhtään tai todella vähän (korkeintaan parisataa vuodessa). Ja mikäli ajelee hintaluokaltaan kalliimmalla autolla, ei varmasti pääse tienaamaan euroakaan, vaan jokainen työnantajan osoittama työmatka aiheuttaa negatiivisen kassavirran kukkaroon. Että se siitä Kreikkalaisesta verotuksesta taas tälläkin kertaa. Ehkä sitten ensivuonna pääsen todenteolla niihin luvattuihin 10€/h tienisteihin. Minun ajoilla tämä tarkoittaisi 2300 €/vuodessa, joka vastaa yhden kuukauden palkan käteen jäävää summaa. Vielä siis jäisi 2 vko edestä teoreettisiä ’palkkoja’ saamatta.

Autonkäytön kulujen korvaaminen

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , ,

Tämän kirjoituksen kirjoitin yli 3 vuotta sitten. Julkaisu on kuitenkin jäänyt roikkumaan syystä tai toisesta. Sisältö on edelleen validia, kuten myös esitetyt mielipiteet ennen auton omistamista.

 

En ole koskaan omistanut autoa (tai työsuhdeautoa). Matkakorvauksia auton käytöstä minulle on maksettu edellisen kerran noin 10 vuotta sitten kerran tai kaksi. Joukkoliikennettä olen sitävastoin käyttänyt useamman vuoden ajan, etenkin Helsingissä.

Oman auton käyttöön on monia syitä. Merkittävin lienee mukavuus ja mahdollisuus matkustaa joustavasti. Kyse ei ole pelkästään halusta käyttää auto, vaan monesti myös käytännön sanelemasta pakosta päästä ylipäätään perille.

Autonkäyttökysymyksessä pitää huomioida julkisen liikenteen toimivuus. Se toimii vain suurimmissa kaupungeissa (sisäisesti), pienimmillä paikkakunnilla sellaista ei ole ollenkaan. Käytännössä tämä takoittaa sitä, että lähelle saatetaan päästä, muttei perille. Hintana kohtuuton ajankäyttö => työreissujen tekeminen julkista liikenettä käyttäen mahdotonta. Toisaalta vaikka perille pääsisikin, saattaa mukana joutua kuljettamaan niin paljon tavaraa, ettei niiden kuljettaminen julkisissa ole yksinkertaisesti mahdollista.

Verottajan vahvistaman ja monesti myös työnantajan maksaman maksimikorvauksen suuruus oman auton käytöstä työreissujen tekemiseen kuluvana vuonna (2012) on 45snt/km.

Autoilun kustannukset nousevat muiden kustannusten noustessa yhtälailla. Autoista on tullut polttoainepihimpiä, joka vähentää hieman käytöstä aiheutuvia kuluja. Täten voi olla täysin perusteltua laskea korvauksen suuruutta 45snt/km => 43snt/km, kuten viimeaikaisissa keskusteluissa on paljon puhuttu.

Itse en autoa omista, ainakaan vielä. Tulevan työn kannalta sellaisen hankkiminen on kuitekin käytännössä pakollista. Olen käyttänyt julkisia Helsingissä noin kolmen vuoden ajan. Siellä homma toimii mielestäni kohtuullisen hyvin. Asia monimutkaistuu kuitenkin hyvin äkkiä kun matkat suuntautuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Työmatka Lahteen sujuu, mutta aikaa siihen palaa tuhottomasti.

Kun työreissuja tehdään julkisia käyttäen, muuttuu matkustaminen kertaluokkaa monimutkaisemmaksi. Ongelmana on aikataulujen yhteensovittaminen. Esimerkiksi matka Lahdesta Loviisaan kestää vähintään 2-3h/suunta. Omalla autolla tämä matka taittuisi huomattavasti lyhyempää reittiä, vajaassa 1½ tunnissa. Ja tämäkin vain siinä tapauksessa että riittää päästä keskustasta keskustaan. Vielä kun mukana tarvitsee kuljettaa vähänkin enemmän tavaraa, voi julkisten käytön suosiolla unohtaa. Jos matka suuntautuu vielä harvemmin asutuille seuduille, ei niihin pääse julkisilla ollenkaan tai sitten matka-aika venyy 1-2 päivän pituiseksi.

Kilometrikorvauksen suuruuden oikeellisuudesta voidaan keskustella. Sen leikkaaminen jopa puolella ei kuitenkaan kuulosta kohtuulliselta. Toisaalta minua ihmetyttää, miten valtio muka säästää tällä leikkauksella yhtään mitään? Korvaus on toki verotonta työntekijälle, mutta valtio ei osallistu sen maksuun millään muotoa. Todennäköisesti asiaa on ajateltu siltä kantilta, että palkkoja on maksettu kilometrikorvausten muodossa. Tämä on rikollista ja se on jo nykyisin rangaistavaa, valvonnan toimivuus on kokonaan toinen asia. Nyt ilmeisesti kuitenkin ajatellaan, että pimeät palkat muuttuvat suoraan palkaksi, jolloin valtio saa lisää verotuloja (näin voi toki käydäkin). Tällaisen veronkierron yleisyydestä en tiedä, mutta epäilen että tällaista vilunkia on häviävän pieni osa kaikista maksetusta kilometrikorvauksista.

Kerran olin työhaastattelussa, jossa ilmeni, että autonkäyttöä olisi 30000-40000km/vuosi. Kyse olisi ollut radioaktiivisten mittalaitteiden (virtausmittaus, pinannmittaus, tiheysmittaus) käyttönotto, kalibrointi ja huolto tehtävät. Kyseisessä yrityksessä olisi maksettu myös matka-ajan palkkaa täyden kilometrikorvauksen lisäksi, mutta kaikissa yrityksissä näin ei ole. Tämäkin on epäkohta joka pitäisi saada korjattua ja yhdenmukaistettua. Itse kilometrikorvausten kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Kilometrikorvaus on korvausta auton käyttämisestä aiheutuneiden kulujen kattamiseen, ei palkkaa ajamisesta.

On myös hieman ristiriitaista, että eduskunnassa ajellaan taksilla tuhansilla euroilla kuukaudessa. Tasapuolusuuden nimessä kansanedustajien ja ministerien tulisi siirtyä käyttämään julkisia, kiinteät matkakakorvaukset pois ja kilometrilaskutus kuten työssäkäyvillä ihmisillä. Taksin käyttöön jonkinlainen eurokatto, jonka jälkeen kulut omasta pussista (=yritetään ohjata käyttämään halvempia liikkumistapoja).

 

Vaihtoehto nykyiseen korvauskäytäntöön:

Lyhyesti sanottuna todellisten kulujen mukaan. Idea perustuu ajettujen kilometrien suhteeseen.

Jos työntekijä ajaa vuositasolla autollaan yheensä 50000km, josta työajoa on 20000km, tarkoittaa tämä kustannusten jakautumista 2:3.

Kustannuksiin pitäisi ottaa kaikki kulut huomioon:
– Auton arvonalenema
– Vakuutukset
– Huollot, varaosat, renkaat
– Polttoaine
– Kastastus
– jne.

Kaikki muut paitsi auton arvonalenema on helppoja todeta suoraan kuisteista.

Sanotaan, että kaikki em. kulut ovat 20000e vuodessa. Em. suhteella tämä tarkoittaisi, että työnantajan osuus kuluista on 8000e, työntekijän osuuden ollessa 12000e (omien ajojen osuus kaikista autoilun kuluista).

Tämä malli olisi kaikkein kannalta tasapuolisin, sillä silloin auton kulut menevät juuri sille taholle jonka ajojen seurauksena kulut ovat syntyneet. Mutta käytännössä tämä menisi ihan älyttömäksi säätämiseksi. Tämä on syy miksi kilometrikorvaukset on alunalkujaan otettu käyttöön, helpottamaan kululaskutusta. Kilometrikorvaus on keskimäärin käyttäjälle reilu. Vähän ajava joutuu maksamaan työajojen kustannuksia omasta pussista, kohtuullisesti ajava saa omansa pois ja huomattavan paljon ajava voi saada muutaman satasen ylimääräistä. Lopputulokseen vaikuttaa käytetyn auton kalleus ja täten sen hinnanalenema.

 

Oman auton sijan vaihtoehtona on autoetu.

Edun arvo on auton arvosta riippuva, ja on tyypillisesti noin 500e/kk. Tämä tarkoittaa palkkakuitissa näkyvää suurempaa palkkasummaa, josta maksetaan vero. Jos tulosi ovat ilman autoa 3000e/kk, on vuositulosi noin 37000e, josta maksat veroa kaikkineen kuluineen noin 28,8%. Autoetu kohottaa vuositulot noin 44000 euroon, joka tarkoittaa veroasteen nousua 31,6%:iin.

Bruttopalkkana tämä tarkoittaa seuraavaa:

Ei autoa: 3000 * (1-0,288) =2136e/kk

Auto palkan päälle: 3500 * (1-0,316) = 2394e/kk, mutta koska 500e oli ”ilmaa”, käteen jää 3000 * (1-0,316) = 2052e/kk.

Auto sisältyy palkkaan: 3000 * (1-0,288) =2136e/kk, mutta koska 500e oli ”ilmaa”, käteen jää 2500 * (1-0,288) = 1780e/kk

Mikäli autoedun saa palkan päälle, maksaa se esimerkin käyttäjälle 84e/kk. Jos työntekijä saisi auton sijasta palkkaa vastavalla summalla, olisi kuukausitulot 258e/kk suuremmat (2395-2052). Mikäli taas saat käyttöösi auton, mutta palkkasi ei nouse, eli toisinsanoen auto sisältyy palkkaan, maksaa auto 356e/kk (2136-1780).

Autoetu ei ole ilmainen etu, vaan siitä joutuu maksamaan kuukausittain pienemmän palkkapussin muodossa. Käyttäjälleen autoetu on kannatavin silloin kun sen saa palkan päälle. Autoetu voi kuitenkin tulla kalliiksi, etenkin jos henkilökohtainen ajo jää todella vähäiseksi. Toisaalta taas jos kodin ja työpaikan välinen etäisyys on esimerkiksi 70km/suunta, joutuu autosta maksamaan korotettua veroa, koska autosta on saatu enemmän hyötyä kuin mitä verottaja auton verotusarvoon on laskenut sisältyvän.

 

Kommenttina vanhaan kirjoitukseen: Pian uuden työn aloitetuani päädyin hankkimaan auton. Tähän oli käytännössä yksi syy: julkisilla ei pystynyt tekemään työreissuja työpaikan ja asiakaskohteen välillä, edes järkevän kuuloisten paikkakuntien välillä (Lahti – Loviisa). Sittemmin työkohteet ovat sijainneet mitä erinäisemmissä paikoissa, joihin julkisilla matkustaminen olisi ollut sula mahdottomuus. Puhumattakaan että farmarin takakontti on ollut täynnä työhön liittyvää tavaraa, työkaluja ja tarvikkeita useiden kymmenien kilojen edestä. Vaikka kovasti yritin vältellä oman auton käyttöä vielä sen hankkimisen jälkeenkin, siis yrittäen käyttää sinnikkäästi julkisia, oli realiteetit pakko tunnustaa. Julkisista ei ole matkatyöläisen kulkuvälineeksi.

Jälleen tuli tienattua kreikkalaisella verotuksella (kilometrikorvauksilla) sievoinen summa verotonta palkkaa

Työelämä, Yhteiskunta, , ,

Tasan vuosi sitten julkaisin ensimmäisen kululaskelman autonkäytön kuluista. Tienaamaan tuolloin en vielä päässyt, mutta toisen vuoden jälkeen pankki räjähti korvauksen leikkauksesta huolimatta. Tässä siis kahdenvuoden kumulatiivinen laskelma auton käytön kustannuksista.

Kahdessa vuodessa kilometrejä on kertynyt yhteensä 47378 km, joista työajoa on ollut 28380 km, omia ajoja 5118 km ja puolison ajoja 13880 km.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 2470 litraa. Keskimäärin tankkiin on uponnut 54,9 litraa, jolla on päässyt liikkumaan keskimäärin 1053 km. Dieselin litrahinnan painotetu keskiarvo on 1,513 €/l. Kun huomioi käyttövoimaveron (ns. dieselveron), litrahinnaksi muodostuu 1,838 €/l.

Auton keskikulutus oli 5,21 l/100km tarkastelujaksolla (2 vuotta). Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa on 9,59 €/100km, eli lähes 10 snt/km.

Muuttuvat kulut kahden vuoden aikana on ollut yhteensä 13488,51 €. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuunottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannuksesi 29 snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin laskettu vajaa 10 snt/km.

Vuoden 2014 alusta verottaja pudotti kilometrikorvauksen 45 snt/km => 43 snt/km. Tässä laskelmassa olen oikonut sen verran, etten ole ottanut vuoden vaihtumista laskelmissa huomioon muuten kuin laskemalla korvauksen keskiarvon (molempina vuosina olen ajanut jotakuinkin saman verran, joskaan kilometrikorvauksen suuruus ei muuttunut puolessavälilssä tarkastelujaksoa).

44 snt/km keskiarvo korvaussummaa käyttäen auton arvonalenemaan jää jäljelle 15 snt/km. Ajetulla konaiskilometrimäärällä tämä tarkoittaa 7106,70 €.

Auton hintaa en käynyt arvioituttamassa enkä myöskään tänävuonna saanut vaihtotarjousta postitse. Netin myyntipalstojen perusteella vastaavilla kilometreillä, vuosmallilla ja varusteilla autosta saa maksaa noin 12000€. Auton vaihtoarvo on kuitenkin tätä pienempi, automyyjä kun pistää pienen katteen päälle kattaakseen omia kulujaan, myös autolle annettava takuu ei ole ilmainen (mahdolliset korjauskulut myynnin jälkeen).  Hyvällä tuurilla vaihdossa autostani saattaisi saada noin 11000€, todennäköisesti tämä on yläkanttiin. Auton uusmyyntihinta oli noin 24000€. Neljässä vuodessa hinta on alentunut 13000€, joka tekee vuotta kohden 3250€ (kahdessa vuodessa 6500€).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta, olisi korvausta maksettu 606,70 € (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (59,9% kaikista ajoista), putoaa summa 363,41 €:n.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. 70 km/h keskinopeudella 28380 km ajamiseen kuluu 405 tuntia (=vastaa 11 viikon ylimääräistä työtuntimäärää kahdessa vuodessa, eli noin 1½ kk ylimääräistä ”työaikaa” vuodessa). Nettotuntipalkaksi kilometrikorvauksista muodostuu täten 0,90 €/h. Aika nihkeä korvaus insinöörin vapaa-ajasta. Tosin mikään korvaus ajasta kilometrikorvaus ei ole.

Syy kustannusten lievään kasvuun johtuu pienestä haverista, joka sattui jotakuinkin heti edellisen kulukatsauksen jälkeen vuosi takaperin. Puoliso peruutteli betoniporsaaseen saaden takapuskurin lommolle ja takasumuvalon rikki (uusi puskuri + maalaus + valo + asennus). Elämän realiteetti kuitenkin on että havereita sattuu ja näistä syntyy lisäkustannuksia. Myös nämä ovat kuluja jotka ovat osa autoilun kustannuksia. Lisäksi suhteellisia kustannuksia kasvatti ajamisen vähentyminen.

Tuulilasia en ole vielä vaihtanut uuteen (vakuutuksen omavastuu 200€), vaikka halkeama on lähtenyt leviämään korjauskohdasta. Myöskään talvi- tai kesärenkaita en ole vielä ostanut (yhteensä noin 900€ paketti). Lisäksi kuukauden päästä tehtävä 80 tkm huolto kustantaa arviolta noin 600€.  Renkaita lukuunottamatta kulut vaikuttavat lyhyenaikavälin kuluihin merkittävästi. Lisäksi usein auto ostetaan lainarahalla, joten korko- ja lainanhoitokulut nostavat menoja jonkin verran. Omani olen ostanut ilman velkaa, eli tästä ei synny lisäkustannuksia.

Maasto-olosuhteet eivät ole muuttuneet työajojen osalta oleellisesti viimevuodesta, vaan edelleen työmatkoja tulee tehytä niin hiekka kuin metsäteillä (onneksi näitä ei kuitenkaan ole kokonaisajomäärästä kovinkaan paljoa). Tämä on jokatapauksessa normaalia maantieajoa kuluttavampaa, eli jälleenmyyntiarvo heikkenee nopeammin kuluttavammasta käytöstä johtuen. Tämän vaikutus nähdään vasta auton vaihdon/myynnin yhteydessä.

Keskimääräisellä 24 tkm vuotuisella ajosuoritteella ei edelleenkään pääse tienaamaan senttiäkään, ei edes silloin vaikka aivan kaikki ajot olisivat työajoa. Uusi 43 snt/km kilometrikorvaus on merkittävä heikennys korvaukseen ja osittain sen seurauksena pieni osa työajojen kustannuksista menee omasta pussista. Toisinsanoen kilometrikorvaus ei riitä kattamaan työkäytöstä aiheutuvien kustannuksien osuutta täysimääräisesti (tosin jos työajoja ei olisi ollenkaan, omien ajojen kustannukset lähes kaksinkertaistuisivat nykyisestä. Toisaalta olen ostanut auton työn takia ja täten olisin varmasti edelleen ilman autoa jos työ ei sitä vaatisi).

Jos jotain hyvää kuluvassa vuodessa oli, niin hallituksen päätös 15 tkm kilometrikatosta ei tullut voimaan. Itse en tätä rajaa ole ylittänyt omilla ajoillani, mutta on ehdottomasti selvää ettei 15 tkm työajoilla ja 10 tkm omilla ajoilla 43snt/km korvauksella pääse tienaamaan senttiäkään.

Tällaista kreikkalaista verotusta tälläkertaa.

Leikkuri iskemässä kilometrikorvauksiin

Työelämä,

Helsingin Sanomat uutisoi tänään valtionvarainministeriön suunnitelmista leikata työnantajien maksaman kilometrikorvauksen suuruutta. Tällä muutoksella tavoitellaan jopa 70 miljoonan euron säästöä.

Työmatka käsite ei internetissä seuraamani keskustelun perusteella tunnu olevan kaikille läheskään selvä. Työmatkalla tarkoitetaan työpaikan ja työkohteen välistä matkaa, ei siis kotimatkaa (jota niinikään kutsutaan työmatkaksi). Kilometrikorvausta maksetaan työntekijälle, joka on käyttänyt omaa ajoneuvoa työnantajan määräämien työmatkojen tekemiseen.  Kyse ei siis ole huviajelusta, josta maksetaan korvauksia.

Kilometrikorvauksia maksettiin vuonna 2010 yhteensä 728 000 palkansaajalle. Heistä 38000 ajoi yli 15000km, joihin ehdotettu muutos iskisi kaikkein kovimmin. Suurin osa paljon ajavien ryhmästä lienee myyntimiehiä, mutta mukaan mahtuu myös muita, esimerkiksi huollosta ja käyttöönotosta vastaavia henkilöitä. Vaikka ehdotettu uudistus ei tavalliseen autoilijaan vaikuta mitenkään, saattaa muutoksella olla ennalta-arvaamattomia vaikutuksia talouteen.

Mistä valtio sitten aikoo saada havittelemansa 70 miljoonan euron säästöt? Ei ainakaan suoraan kilometrikorvausten leikkaamisella, sillä valtio ei ole tähänkään asti osallistunut missään muodossa niiden maksamiseen. Korvauksen suuruus on perustunut verottajan vuosittaiseen arvioon auton käytöstä aiheutuvista kuluista. Korvaus on veroton, koska sillä korvataan aiheutuneita veronalaisia kuluja, aivan kuten työnantaja korvaa esimerkiski työpaikalle osatamasi toimistotarvikkeet verottomasti (kyse on veronalaisten kulujen korvaamisesta). Mikäli tällaiset korvaukset pistettäisiin verolle, tarkoittaisi se työnantajan suoraa rahallista tukemista, jossa työntekijä joutuu maksumieheksi. Tai mikäli maksajaksi pistettäisiin työnantaja, tarkoittaisi se verovähennysoikeuden poistamista.

Ainakin vielä työnantaja saa vähentää tuloksestaan matkakulut ennen yhteisöveron maksua. Tässä mielessä matkakulujen leikkaaminen kasvattaa yhteisöveron tuottoa, koska yhtiön tulos paranee pienentyneiden matkakulujen muodossa. Tuloksen parannus tehdää kuitenkin työntekijän kustannuksella, jossa työntekijä joutuu omalla palkkatulollaan kustantamaan osan työmatkoista aiheutuneista kuluista.

Matkakulukorvauksen leikkaaminen karsii todennäköisesti osan tehtävistä matkoista pois, jotta 15000km raja ylittyisi mahdollisimman vähän (jos tällainen vaara on olemassa). Vähentyneiden ajojen seurauksena polttoaineen menekki pienenee, jolloin siitä saatavat verotulot pienenevät niinikään. Koska matkoja karsitaan, saattaa sillä olla haitallisia vaikutuksia yhtiön tulokseen esimerkiksi vähentyneen myynnin seurauksena.

Mikäli palkkoja on maksettu kilometreinä, saattaa muutoksen myötä valtion kirstuun kilahtaa lisää rahaa, mutta vain mikäli pimeät palkat realisoituvat todelliseksi verotettavaksi palkaksi. Palkkojen maksaminen kilometreinä on lainvastaista ja rangaistavaa, ollut iät ja ajat. Valvonta lienee kuitenkin hankalaa ja kiinni jää vain jäävuoren huippu. Toisaalta jos valvontaa ei tiukenneta, kilometreillä voi huijata jatkossakin entiseen malliin, joskin kilometrejä pitää merkitä enstistä enemmän halutun rahamäärän saamiseksi.

Kaavailtu muutos ei juuri näy vähää ajavan kukkarossa. Nykyiseen verratuna 15000 km vuodessa ajava saisi uudella mallilla 300 € vähemmän. Leikkuri iskee rajusti paljon ajavalle, sillä korvaus leikkaantuu 1000 €:llä jokaista ajettua 5000 km kohti 15000 km jälkeen. Kyseessä on merkittävä tulonsiirto työntekijältä työnantajalle.

Graafisesti esitettynä ehdotus näyttää seuraavalta (x=km, y=€):

Kuvaajasta näkee hyvin kuinka raju leikkaus tapahtuu 15000 km jälkeen. Vihreä ”Vaikutus”-käyrä kertoo kuinka paljon vähemmän kilometrikorvausta (pystyakseli) saa tietyllä kilometrimäärällä (vaaka-akseni). 30000 km vuodessa ajava saa lähes 4000 € vähemmän korvausta vuoteen 2012 verrattuna.

Koska matkatyöläisiä ollaan sakottamassa, niin uudistusten tulisi koskea myös kansanedustajia. Tällähetkellä heille maksetaan könttäsummana kulukorvausta, jonka suuruuteen vaikuttaa mm.kotipaikkakunta (kaksi asuntoa). Tämän lisäksi taksia käytetään suruutta, jonka käytön kustannukset eivät sisälly aiemmin mainittuun könttään. Jotta kansanedustajat oikeasti ymmärtäisivät mihin ovat ryhtyneet, pitäisi heidän korvaukset käsitellä kuten missä tahansa työpaikassa. Taksia tulisi käyttää vain välttämättömissä tapauksisa ja oman auton käyttö korvataan vain virkatehtäviin liittyvissä matkoissa. Julkisten käyttöä tulisi niinikään suosia. Kotipaikkakunta asiassa kansanedustajaa tulee kohdella verotuksellisesti kuten työntekijää, siitä ei tule maksaa mitään erillistä verotonta korvausta.