Helsingin Sanomat uutisoi tänään valtionvarainministeriön suunnitelmista leikata työnantajien maksaman kilometrikorvauksen suuruutta. Tällä muutoksella tavoitellaan jopa 70 miljoonan euron säästöä.
Työmatka käsite ei internetissä seuraamani keskustelun perusteella tunnu olevan kaikille läheskään selvä. Työmatkalla tarkoitetaan työpaikan ja työkohteen välistä matkaa, ei siis kotimatkaa (jota niinikään kutsutaan työmatkaksi). Kilometrikorvausta maksetaan työntekijälle, joka on käyttänyt omaa ajoneuvoa työnantajan määräämien työmatkojen tekemiseen. Kyse ei siis ole huviajelusta, josta maksetaan korvauksia.
Kilometrikorvauksia maksettiin vuonna 2010 yhteensä 728 000 palkansaajalle. Heistä 38000 ajoi yli 15000km, joihin ehdotettu muutos iskisi kaikkein kovimmin. Suurin osa paljon ajavien ryhmästä lienee myyntimiehiä, mutta mukaan mahtuu myös muita, esimerkiksi huollosta ja käyttöönotosta vastaavia henkilöitä. Vaikka ehdotettu uudistus ei tavalliseen autoilijaan vaikuta mitenkään, saattaa muutoksella olla ennalta-arvaamattomia vaikutuksia talouteen.
Mistä valtio sitten aikoo saada havittelemansa 70 miljoonan euron säästöt? Ei ainakaan suoraan kilometrikorvausten leikkaamisella, sillä valtio ei ole tähänkään asti osallistunut missään muodossa niiden maksamiseen. Korvauksen suuruus on perustunut verottajan vuosittaiseen arvioon auton käytöstä aiheutuvista kuluista. Korvaus on veroton, koska sillä korvataan aiheutuneita veronalaisia kuluja, aivan kuten työnantaja korvaa esimerkiski työpaikalle osatamasi toimistotarvikkeet verottomasti (kyse on veronalaisten kulujen korvaamisesta). Mikäli tällaiset korvaukset pistettäisiin verolle, tarkoittaisi se työnantajan suoraa rahallista tukemista, jossa työntekijä joutuu maksumieheksi. Tai mikäli maksajaksi pistettäisiin työnantaja, tarkoittaisi se verovähennysoikeuden poistamista.
Ainakin vielä työnantaja saa vähentää tuloksestaan matkakulut ennen yhteisöveron maksua. Tässä mielessä matkakulujen leikkaaminen kasvattaa yhteisöveron tuottoa, koska yhtiön tulos paranee pienentyneiden matkakulujen muodossa. Tuloksen parannus tehdää kuitenkin työntekijän kustannuksella, jossa työntekijä joutuu omalla palkkatulollaan kustantamaan osan työmatkoista aiheutuneista kuluista.
Matkakulukorvauksen leikkaaminen karsii todennäköisesti osan tehtävistä matkoista pois, jotta 15000km raja ylittyisi mahdollisimman vähän (jos tällainen vaara on olemassa). Vähentyneiden ajojen seurauksena polttoaineen menekki pienenee, jolloin siitä saatavat verotulot pienenevät niinikään. Koska matkoja karsitaan, saattaa sillä olla haitallisia vaikutuksia yhtiön tulokseen esimerkiksi vähentyneen myynnin seurauksena.
Mikäli palkkoja on maksettu kilometreinä, saattaa muutoksen myötä valtion kirstuun kilahtaa lisää rahaa, mutta vain mikäli pimeät palkat realisoituvat todelliseksi verotettavaksi palkaksi. Palkkojen maksaminen kilometreinä on lainvastaista ja rangaistavaa, ollut iät ja ajat. Valvonta lienee kuitenkin hankalaa ja kiinni jää vain jäävuoren huippu. Toisaalta jos valvontaa ei tiukenneta, kilometreillä voi huijata jatkossakin entiseen malliin, joskin kilometrejä pitää merkitä enstistä enemmän halutun rahamäärän saamiseksi.
Kaavailtu muutos ei juuri näy vähää ajavan kukkarossa. Nykyiseen verratuna 15000 km vuodessa ajava saisi uudella mallilla 300 € vähemmän. Leikkuri iskee rajusti paljon ajavalle, sillä korvaus leikkaantuu 1000 €:llä jokaista ajettua 5000 km kohti 15000 km jälkeen. Kyseessä on merkittävä tulonsiirto työntekijältä työnantajalle.
Graafisesti esitettynä ehdotus näyttää seuraavalta (x=km, y=€):
Kuvaajasta näkee hyvin kuinka raju leikkaus tapahtuu 15000 km jälkeen. Vihreä ”Vaikutus”-käyrä kertoo kuinka paljon vähemmän kilometrikorvausta (pystyakseli) saa tietyllä kilometrimäärällä (vaaka-akseni). 30000 km vuodessa ajava saa lähes 4000 € vähemmän korvausta vuoteen 2012 verrattuna.
Koska matkatyöläisiä ollaan sakottamassa, niin uudistusten tulisi koskea myös kansanedustajia. Tällähetkellä heille maksetaan könttäsummana kulukorvausta, jonka suuruuteen vaikuttaa mm.kotipaikkakunta (kaksi asuntoa). Tämän lisäksi taksia käytetään suruutta, jonka käytön kustannukset eivät sisälly aiemmin mainittuun könttään. Jotta kansanedustajat oikeasti ymmärtäisivät mihin ovat ryhtyneet, pitäisi heidän korvaukset käsitellä kuten missä tahansa työpaikassa. Taksia tulisi käyttää vain välttämättömissä tapauksisa ja oman auton käyttö korvataan vain virkatehtäviin liittyvissä matkoissa. Julkisten käyttöä tulisi niinikään suosia. Kotipaikkakunta asiassa kansanedustajaa tulee kohdella verotuksellisesti kuten työntekijää, siitä ei tule maksaa mitään erillistä verotonta korvausta.