Piratismi, eli merirosvous on vuosisatoja vanha ilmiö. Itse asiassa sitä on tapahtunut jo ennen ajanlaskun alkua; ensimmäiset merirosvouksen vastaiset lait on säädetty 101 eaa. Piratismia on kuitenkin aina ollut, ihan viimepäiviin asti ja näin varmaan tulee myös aina olemaan. Piratismin syynä on usein köyhyys.
Sana piratismi tarkoittaa nykyään muutakin kuin merirosvousta. Vaikka merirosvousta tapahtuu vielä 2000-luvullakin, ei se enää ole niin yleistä kuin joskus aikanaan. 2000-luvulla piratismi on iskostettu tarkoittamaan kopiointia. Kopiointi voidaan jakaa kahteen ryhmään:
- näköistuotteen valmistaminen (tuoteväärennös, myyminen ansaintatarkoituksessa)
- kopion tekeminen omaan käyttöön (CD, DVD jne. -levyt)
Aiemmin blogauksissani olen käynyt läpi lapsuuden, nuoruuden ja teini-iän pelejä. Kuten näissä postauksissa olen todennut, 80-luvun alussa ei ollut edes tietoa mistä pelit olivat peräisin. Niitä sai kopioimalla kaverilta. Yksikään Commodore 64:n peli ei ollut aito, kuten ei itse asiassa ollut Amiga 500:n pelikään. Ja melkein voisi kysyä, kuinka olisikaan voinut olla. Olen asunut maalla aikuisikään asti, kaukana mahdollisista pelikaupoista. Eikä aluksi ollut edes Internetiä käytössä, jonka kautta olisi mahdollisesti voinut saada vihiä pelien ostamismahdollisuudesta.
Yllätys yllätys, pelien kopioiminen ei tuntunut mitenkään väärältä. Sitä tekivät kaikki ja olihan se siistiä kun sai uuden pelin pelattavakseen. Toki ihmettelin niitä pelien alussa olevia introja musiikkeineen ja välkkyvine ruutuineen (C64). Joskus ajattelin värien olevan pelin datan latautumisen visualisoitumista ruutuun. Usein musiikit olivat ihan mukiinmeneviä. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että kyse oli pelin suojauksen kräkkäyksen tehneen tiimin mainoksesta.
Ohjelmistokopioinnin haitallisesta vaikutuksesta on toitotettu ainakin 2000-luvun alusta lähtien. Kummasti ohjelma, peli, musiikki, elokuva ja esimerkiksi vaatekauppa käy, vaikka ilmiö on ollut siitä lähtien olemassa kun tietokoneita on ollut olemassa. Fyysisten tuotteiden osalta ilmiön on ollut olemassa vielä paljon aikaisemmin. Mutta entäpä sitten piraattituotteiden laatu?
Piraattituotteista varoitetaan niiden huonommasta laadusta ja mahdollisesta vaarallisuudesta. Näin varmasti pääsääntöisesti onkin, siis kun puhutaan fyysisestä tuoteväärennöksestä. Digitaalisten kopioiden kohdalla väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä kopiot ovat täydellisiä (levykopiot). Joissain tilanteissa digitaalinen piraattikopio voi olla jopa alkuperäistä parempi. Tästä aiheesta olen aiemmin kirjoittanut otsikolla ’Kulttuurista maksavien kuluttajien huono kohtelu’. Tosin esimerkiksi ohjelmistojen suojaukset ohittavat kräkit saattavat sisältää haitta-ohjelmia, jotka voivat vakoilla koneen käyttöä, käyttää konetta bottiverkon osana lähettämässä roskapostia tai osallistua palvelunestohyökkäyksiin.
Monesti kuulee sanottavan, että piratismi on varastamista. Varastaminen on luonnollisesti haitallista, mutta digitaaliseen maailmaan tämä analogia ei ainakaan ihan yksi yhteen sovellu, jo ihan siitäkin syystä että missään piratismin muodossa alkuperäinen tuote ei katoa mihinkään. Alkuperäismyynnistä se saattaa olla pois, mutta silloinkaan alkuperäistä tuotetta ei ole varastettu vaan se on jäänyt kaupan hyllylle oikean varkaan varastettavaksi. Ymmärrän kyllä täysin mistä ’piratismi on varastamista’ -vertauskuva tulee.
Tuoteväärennös, esimerkiksi Niken lenkkarit, eivät nekään välttämättä ole alkuperäisen valmistajan myynnistä pois, sillä todennäköisesti ostajalla ei kuitenkaan olisi varaa ostaa aitoja ja alkuperäisiä. Imagohaittaa huonolaatuisista piraattikengistä valmistajalle sitä vastoin todennäköisesti tulee, koska ainakin osa voi luulla niitä halvasta hinnasta huolimatta aidoksi, laadun ollessa mitä on. Tosin, jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta (halpa hinta), se todennäköisesti ei ole totta (ei aitoa).
Joskus 20 vuotta takaperin tuli käytyä ostoksilla Mustamäen-torilla Tallinnassa. Sieltä sai ostaa halvalla niin musiikkia, ohjelmia, pelejä kuin vaatteitakin. Syystä tai toisesta tuolloin tuntui hienolta maksaa tuotteista, siis kun sai ’alennuksella’ kalliita tuotteita. Kaupallinen toiminta piraattituotteilla on kuitenkin erittäin haitallista, sillä tällä toiminnalla rahoitetaan rikollisjärjestöjen toimintaa. Siksi mielestäni softan kopiointi (kotikäyttöön) on vähemmän tuomittavaa kuin sen ostaminen hämärämiehiltä.
Piraatteja sanotaan vapaamatkustajiksi, jotka haluavat kaiken ilmaiseksi. Jos kaikki haluaisivat kaiken ilmaiseksi, niin mistä palkka tekijöille? Eihän kukaan työtä ilmaiseksi tee, harrastelijat ovat oma lukunsa (joka ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä että harrastelijan tuotos olisi huonompaa kuin kaupallinen). Asia ei kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoinen ja tätä onkin pyritty selvittämään eri tutkimusten avulla, joissa on pyritty selvittämään piratismin vaikutusta kuluttamiseen. Tutkimuksen lopputulokseen tuntuu vaikuttavan tutkimuksen teettäjän intressit. Joidenkin tulosten mukaan piratismi on haitallista, joidenkin mukaan vaikutusta saattaa olla suuntaan tai toiseen ja joidenkin mukaan piratismi jopa lisää kulutusta.
Itse olen sekä piraatti että kuluttaja. Etenkin nuorempana tuli latailtua musiikkia, elokuvia, pelejä ja ohjelmia netin loputtomasta kirjastosta. Toki lataamisessa ei aina ollut ’järkeä’, sikäli että tuli latailtua kaikkea mahdollista, sellaista jolla ei tehnyt mitään. Olihan se tietysti kiva ’omistaa’ 50000 markan arvoinen AutoCAD ohjelma kaikkine lisäosineen, vaikka sitä ikinä edes koneelle tullut asennettua. Elokuvia tuli ladattua niin hyviä kuin huonoja, kuten myös musiikkia, eikä kaikkea ladattua materiaalia tullut koskaan edes katseltua/kuunneltua. Osa tästä tauhkasta saattaa edelleen olla painolastina jossain kovalevyjen syövereissä. Tiedän, pitäisi siivota, kuten kotiakin aina silloin tällöin.
Kopioimisen vastapainoksi olen kyllä kuluttanutkin rahaa paljon sisältöön, todella paljon. Ostin nuoruudessa yli 30 peliä, joista kukin maksoi tutut 280-300mk/peli. Tuohon aikaan raha oli ihan eri arvossaan, toisin sanoen kyse oli kalliista peleistä, vaikka edelleen tänä päivänä pelit maksavatkin sen 50-80e, rahan arvo on vain hieman eri tänään kuin silloin joskus. Eniten olen kuitenkin kunnostautunut elokuvien hankinnassa, niitä olen ostanut tähän mennessä 604 kpl, TV-sarjojen tuotantokausiakin alkaa kohta olla 150. Musiikkia en sitä vastoin ole juurikaan ostanut, vain muutamia harvoja levyjä (Lady Gagan sekä Within Temptationin vinyyli levy boxit), sekä jotain Il Divon tuotantoa CD-muodossa… Mutta toisaalta enpä ole musiikkiakaan kopioinut enää vuosiin. Radiosta musiikkia tulee jonkin verran kuitenkin kuunneltua. Ja tietysti Youtubesta. Mutta musiikin ostaja kuluttaja en varsinaisesti kuitenkaan ole, minun rahani valuvat 99 prosenttisesti elokuviin.
Edellisestä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että kopioimalla paljon myös vastapainona kuluttaa merkittävän paljon vastaavaan sisältöön. Näin ei varmastikaan kaikkien kohdalla ole, mutta tällöin se raha menee todennäköisesti johonkin muuhun, tai sitten sitä ei yksinkertaisesti ole käytettäväksi kuin pakollisten elinkustannusten kattamiseen.
Maailma on toki muuttunut vuosien saatossa paljonkin. Nykyään on kaikenlaista suoratoistopalvelua edullisilla kuukausimaksuilla höystettynä. Tosin piratismin juurisyyt saattoivat johtua nimenomaan niukkuudesta, eli tuotteita ei ollut tarjolla siinä muodossa jossa niitä todellisuudessa halutaan kuluttaa. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin piratismin määrä on laskenut merkittävästi. Enkä usko että Piratebayn ratsialla, täysin järjettömillä korvauksilla tai kiristyskirjeillä olisi kovin merkittävää vaikutusta piratismin vähenemiseen. Ajat muuttuvat. Lailliset suoratoistopalvelut ovat se todennäköinen syy tähän kehitykseen. Kun jotakin saa todella helposti käytettäväkseen, kohtuullisella hinnalla, ollaan tällaisesta valmiit maksamaan. Ilmaista vastaan voi siis kilpailla, tarjoamalla parempaa palvelua, jota PirateBayn kautta ei saa.
Ja, onhan meillä kirjastot. Kävin kirjastossa ensimmäistä kertaa sitten viimeisen 8 vuoden. On ajat hieman muuttuneet myös tällä saralla. Muistan joskus aikanaan että kirjastossa oli joku 10 DVD elokuvalevyä lainattavissa, saattoi olla musiikkiakin…. Mutta tässä pari viikkoa sitten kun kävin kirjastossa, olin suorastaan äimistynyt tarjonnan määrästä. Hylly toisensa perään notkui musiikkia ja elokuvia. Lisäksi kirjaston sähköisten palveluiden kautta on mahdollista lainata posketon määrä eri aikakausilehtiä. Tämä jos joku on varsinaista ’piratismia’, toki eihän kirjastokaan näitä materiaaleja ilmaiseksi hyllyynsä ole saanut, vaan on joutunut maksamaan pitkän pennin niistä. Mutta silti kirjastotoiminta säväytti näin monen vuoden jälkeen.
Väittäisin, että kehityksen kannalta piratismi on ollut välttämätön paha, joka ei varmasti koskaan tule lopullisesti poistumaan, mutta Netflixin, Spotifyn, Youtuben ja muiden vastaavien laillisten palveluiden myötä laillisen materiaalin saaminen käsiin on paljon vaivattomampaa ja nopeampaa kuin harmaita teitä pitkin hankittu. Ainoastaan sellainen sisältö mikä ei ole päätynyt mihinkään palveluun, voi olla ainoa syy enää kohta käyttää näitä vähemmän laillisia palveluita. Vielä kun kotikäyttäjien softillekin saataisiin jokin vastaavanlainen palvelu pystyyn. Onhan toki Linuxille ja Windowsillekin saatavilla liuta ilmaista softaa, mutta puhun kuukausimaksullisesta palvelusta (esim. 10e/kk) jolla saisi jotakuinkin kaikki maailman maksulliset ohjelmat yhtä kätevästi käyttöönsä kuin elokuvat Netflixistä tai musiikit Spotifystä. Tätä päivää odotellessa.