Matkanjärjestäjät on velvoitettu maksamaan Kuluttajavirastolle vakuus konkurssin varalta. Air Finlandin tapauksessa (2012) vakuuden suuruus on kaksi miljoonaa euroa. Tämä summa ei välttämättä riitä korvaamaan kaikkia kuluja täydellisesti ja loppuviimeksi maksajaksi ja kärsijäksi jää kuluttaja. Tämä vakuus tosin koskee vain valmismatkoja. Ne, jotka ovat ostaneet pelkät lennot tai majoituksen, kärsivät nahoissaan koko summan.

Yhtenä mahdollisuutena on valvoa saatavansa konkurssin yhteydessä. Valitettavasti kuluttaja ei ole velkojalistan etuoikeutetulla puolella, joten rahojen takaisin saamisen suhteen ei kannata elätellä liikoja toiveita. Toisaalta konkurssiyhtiöiltä harvoin löytyy varallisuutta, ellei sitä sitten ole sidottu esimerkiksi kiinteistöihin. Yleensä velkojien velat yhteensä ovat niin suuria, että yksittäisen kuluttajan muutamankin tuhanen euron osuus koko potista on häviävän pieni. Pari takaisin saatua euroa ei pientä velkojaa lohduta.

Mikäli matkansa on sattunut maksamaan luotolla, voi saamatta jääneistä palveluista reklamoida suoraan luotonantajaa ja saada tätä kautta rahansa takaisin. Valitettavasti luottolimiitti on usein niin pieni, että harva pystyy matkansa luotolla maksamaan.

Sama ongelma koskee mitä tahansa konkurssia. Jos netissä toimiva postimyyntikauppa menee konkurssiin ja on sattunut maksamaan tilauksen etukäteen, jää tavarat ja todennäköisesti rahatkin saamatta. Näissä tapauksissa kun ei ole erillisiä vakuuksia joiden kautta kuluttajalle korvattaisiin menetykset. Täten ainoa järkevä tapa on maksaa tuotteet luotolla. Mikäli tuotteet jää saamatta, voi luotonantajalta vaatia rahojaan takaisin. Luottokortti onkin käytännössä ainut turva konkurssin varalle.