Aihearkisto: Säätöä

VMware ESXi virtuaalipalvelimen raudan valinta ja virheellisesti valitun raudan kirous

Lähiverkko, Säätöä, , , , , , , , , , , , , , , , ,

Puolisen vuotta sitten kasasin FreeNAS levypalvelimen. Tuohon koneeseen päätyi edellisen virtuaalipalvelimen emolevy, prosessori ja muistit. Uutta virtuaalipalvelinta varten tarvitaan luonnollisesti uudet osat.

VMware ESXi pyörii hyvin moninaisen raudan päällä, siitä huolimatta, vaikka komponentteja ei löytyisikään yhteensopivuusluettelosta. Yhteensopivuusluettelosta löytyy komponentit, jotka varmuudella toimivat. Puuttuvat toimivat todennäköisesti, mutta jotkin toiminnallisuudet voivat puuttua tai toimia epävakaasti. Tukea luettelon ulkopuolisille laitteille ei tarjota, mutta epävirallisia viritysohjeita netistä kuitenkin löytyy, joilla toimimattomia ominaisuuksia saattaa hyvällä tuurilla saada toimimaan.

Mutta sitten itse asiaan, eli raudan valintaan.

Olen tykästynyt Asuksen palvelinemolevyihin, koska niissä on kätevä KVM etähallinta (löytyy muiltakin, mutta Asuksesta ainoastaan kokemuksia). KVM palikka pitää ostaa erikseen, jonka hinnalla saa halvimman emolevyn. Muihin vaatimuksiin kuuluu MicroATX koko ja sisältää mahdollisimman monta SATA-porttia (vähintään 6). Myös mahdollisimman edullinen hinta on plussaa.

Vaihtoehtoja oli näillä spekseillä hyvin niukalti, joten emolevyksi valikoitui Asus P9D-MV ja sen kaveriksi Asus ASMB7-iKVM. Jälkimmäisen tilasin ebaysta (myyjänä avides) hintaan 41,77€, koska se oli noin puolet halvempi kuin suomessa. iKVM tuli nopeasti, täysin alkuperäisessä pakkauksessa kaikkine materiaaleineen.

 

Emolevyn yhteensopivuuslistasta valitsin prosessorin, joka tukee varmuudella VGA lähtöä ja olisi toisaalta mahdollisimman edullinen. Tällainen oli Intel Core i3-4160. Muisteiksi valitsin 32GB Kingston HyperX Fury Black, joka myöhemmin selvisi virhevalinnaksi. Ennen asian selviämistä, moni asia meni pieleen, jonka seurauksena aikaa ja rahaa paloi. Koska kyseessä on harrastus, ei ajankäytöllä sinällään ole väliä, mutta rahapuoli harmittaa.

Ongelmat alkoivat heti koneen kasauksen jälkeen; näytönohjaimesta ei tullut kuvaa, eikä KVM pelastanut tilannetta. Myöskään erillinen näytönohjain ei muuttanut tilannetta. Asuksen teknisen tuen kautta selvisi, että kaikissa toimitetuissa emolevyissä on vanhin mahdollinen BIOS versio sisällä (ei pitänyt paikkaansa), jonka seurauksena valitsemaani prosessorimallia ei tueta. Emolevy pitäisi siis saada päivitetyksi, varmuudella tuetulla prosessorilla. Tällainen olisi esimerkiksi Intel Xeon E3-1220v3.

Lahden alueella kaikki yritykset Datatronicia lukuun ottamatta sanoivat eioota. Vielä ennen päivitykseen viemistä varmistin, että prosessori on varmasti kunnolla paikallaan ja kaikki muutoinkin ok. Näin olikin, mutta tarkistaminen olisi kannattanut jättää väliin. Tämä selvisi karvaasti, kun huollosta ilmoitettiin, että emolevy on entinen, prosessorikannan pinnit olivat vääntyneet. Joten päivitystä ei luonnollisesti edes yritetty tehdä. Tämä virheliike kustansi hajonneen emolevyn lisäksi 32,50€ huoltokustannuksina. Tekevälle sattuu, sanovat… Ensimmäinen kerta minulle tosin. Toisaalta en pysty käsittämään, miten pinnit pääsi vääntymään. Eniten harmitti 182,90€ arvoisen emolevyn romuttuminen. Takuuseen sitä on turha edes yrittää laittaa, koska oma moka.

Tämän jälkeen suoristin emolevyn pinnit (4kpl) ja hankin yhteensopivan prosessorin (Intel Xeon E3-1220v3). Yksi jaloista oli kuitenkin mennyt peruuttamattomasti poikki, joten sama näytön pimeys jatkui. iKVM näytti edelleen prosessorin lämmöiksi 130C. Tämä lämpö ei ole todellinen, vaan toimintahäiriöstä johtuvaa.

Seuraava luonnollinen toimenpide oli hankkia uusi emolevy. Mutta mitä ihmettä, sama laulu jatkuu, vaikka nyt on varmuudella yhteensopiva prosessori ja emolevykin varmuudella ehjä (varmistin vielä pinnit, etten taas hajottanut niitä => en ollut). Otin jälleen yhteyttä Asuksen tekniseen tukeen. Kävin asioita läpi ja loppulauseessa totesin, voisiko ongelma olla muisteissa, koska kaikki muu oli jo vaihdettu ja silti mikään ei toimi.

Hankkimani muistit eivät totta tosiaan olleet yhteensopivat emolevyn kanssa. Olin mennyt hankkimaan NON-ECC muisteja, kun tämä emolevy söi vain ja ainoastaan kalliimpaa ECC muistia. Koska tähän mennessä oli kulunut jo 6kk laitteiden hankkimisesta, oli turhaa edes kysyä, josko myyjä olisi halukas ottaa alun perin tilaamiani muisteja takaisin.

ECC muisti on noin 50 % kalliimpaa kuin NON-ECC. Sinällään kalliimpi hinta ei olisi ongelma, mutta DDR3 muistien yleinen hintakehitys on ollut +100 % viimeisen 6kk aikana. Tämän seurauksena alkuperäinen 123,80€ hankinta paisuisi 350€:ksi, jonka lisäksi minulla oli käsissä ylimääräiset toimimattomat muistit ja prosessori, sekä tietysti se hajonnut emolevy… Kohtahan tässä onkin osat kahteen koneeseen, yhteen toimivaan ja yhteen toimimattomaan.

Tässä välissä tulee kuvioihin jälleen kerran Lahden Datatronic. Tilaan yleensä tietokoneiden osat verkkokauppa.com:sta tai jostain muusta verkkokaupasta ja ohitan kivijalkakaupat suosiolla. Datatronicilla on kivijalkakaupan lisäksi verkkokauppa. Positiivisena yllätyksenä sain huomata, että heillä on erittäin kilpailukykyiset hinnat, sekä miellyttävä asiakaspalvelu. Oikeaa muistityyppiä ei suoraan hyllystä löytynyt sen harvinaisuuden ja hinnan vuoksi, mutta asia ratkesi tilaamalla ja odottamalla pari päivää. Verkkokauppa.com:iin verrattuna säästin noin 100€, joskin rahaa kului silti yli tuplat alkuperäisestä projektin muistibudjetista. Positiivisesta kokemuksesta viisastuneena pitää hyödyntää useammin paikallista Datatronicin liikettä.

Uusien muistien myötä kone lähti vihdoin päälle ja lämpötilatkin näyttävät oikein. Mikäli muistivalinta olisi osunut nappiin tai vähintäänkin niiden osuus ongelmien aiheuttajana olisi selvinnyt heti alkumetreillä, olisi minulla ehjä kone ilman ylimääräisiä kuluja ja kommervenkkeja.

Tämä on ensimmäinen kerta koskaan, kun minulla on ollut näin paljon ongelmia. Jatkossa onkin syytä muistaa vähintään seuraavat asiat:

  • Emolevyvalmistaja ei välttämättä tiedä emolevyistään kaikkea:
    • 1801 emolevyn tarrassa tarkoitti todellakin käytössä olevaa BIOS versiota
    • Emolevyssä voi olla valmiiksi viimeisin julkaistu BIOS versio (1801)
  • Yhteensopivuuslistat on syytä käydä tarkasti läpi:
    • Mitä prosessoreita emolevy tukee mistäkin BIOS-versiosta lähtien
      • Jos mahdollista, kysy myyjältä mikä BIOS versio emolevyssä on.
      • Tilaa BIOS päivitys emolevyn hankinnan yhteydessä, jos olet hankkimassa sellaista prosessoria, joka vaatii toimiakseen uunituoreen BIOSin.
    • Varmista, että haluamasi prosessori tukee emolevyyn integroitua näytönohjainta
    • Varmista emolevyn tukemat muistityypit (ECC / NON-ECC, muiden normaalien speksien lisäksi)
  • Prosessorin asennuksessa kannattaa olla extra varovainen, ettei vahingoita emolevyn pinnejä.

Saa nähdä minkälaisia yhteensopivuusongelmia ESXi:n asentamisen kanssa vielä tulee. Näistä kokemuksista kuulemme myöhemmin, kävi niin tai näin.

Lopulta kokoonpanoksi muodostui:

  • Emolevy: Asus P9D-MV + ASMB7-iKVM
  • Prosessori: Intel Xeon E3-1220v3
  • Muisti: Kingston KVR16LE11/8HD, 4 x 8GB
  • Teholähde: SilentiumPC Vero L1 500W
  • Kotelo: Fractal design Core 1000 USB 3.0
  • Kovalevyt: 500GB Samsung HD502HI ja 80GB Samsung HM080HI

Kovalevyinä käytän toistaiseksi vanhoja kiekkoja, jotka löytyivät hyllystä. Lähitulevaisuudessa tarkoitus hankkia reilusti levykapasiteettia, jotta saan tehtyä levypalvelimen varmuuskopiot tälle koneelle.

Alla kuva paikalleen asennetusta iKVM piiristä. Hieman peukalon kynttä suuremmalla palikalla on kilohinta kohdallaan.

 

Windows 10:n hankkiminen

Nettiostokset, Säätöä, Windows, , , , , ,

Vanhempien tietokone sanoi työsopimuksensa irti. Siinä oli käytössä Windows 7 Pro, mutta uuden raudan myötä päätin tehdä jotain radikaalia ja hankkia tilalle Windows 10 Pro:n. Tämä siitä huolimatta, että olen vannonut, että ellei Windows 7:n jälkeen tule jotain parempaa, jää se viimeiseksi Windowsiksi. Tämä oli kuitenkin vanhempieni kone, joten lupausta ei ole rikottu, ainakaan toistaiseksi.

Lisenssin hankkiminen

Eräässä aiemmassa jutussa olen maininnut allkeyshop.com:in, jonka kautta saa etsittyä edullisia lisenssejä. Sen kautta olen hankkinut menestyksekkäästi kahteen kertaan Norton Security -virustorjunta ohjelmiston sekä Windows 7 Pro -käyttöjärjestelmän. Tuttuun tapaan suuntasin etsimään edullista lisenssiä allkeyshop.com:in kautta, sillä suomessa Win 10 Pro:n OEM versio kustantaa noin 190€ ja normaali versio 260€.

OEM ja normaaliversion ero on siinä, että OEM lukittuu toimimaan yhdelle koneelle, kun normaalin version voi poistamisen jälkeen asentaa toiselle koneelle. OEM ei myöskään tarjoa Microsoftin puhelintukea, eikä sitä voi käyttää aiemman Windows version päivittämiseen (=vaatii aina uudelleenasennuksen). Muutoin versiot ovat täysin identtisiä keskenään. Hinnassa on toki pieni ero, OEM kustantaa psngames.org:ssa 13,98€, normaali vuorostaan 24,99€. Päädyin jälkimmäiseen, koska rauta vanhenee nopeammin kuin softa.

Kaupaksi valikoitui siis psngames.org, joka lupasi toimittaa asennuskoodin välittömästi. Maksutapahtuma oli PayPalilla nopeaa ja mutkatonta, koodi lävähti näyttöruutuun saman tien maksutapahtuman päätyttyä. Koodi toimitettiin myös sähköpostiin.

Lisenssikoodi on kuitenkin vain puolet, sillä ilman asennusmediaa koodilla ei tee mitään.

Asennusmedian hankkiminen

Piratebayn ja muiden vastaavien palveluiden kautta saisi todennäköisesti tarvittavan asennusmedian, mutta kielivaihtoehdot voivat olla rajalliset. Lisäksi nämä voivat sisältää viruksia, tai mediassa voi olla syystä tai toisesta virheitä. Onneksi Microsoft on herännyt tähän päivään ja asennusmedioita saa ladattua heidän sivuiltaan, ilman mitään kommervenkkeja.

Windows 10:n asennusmedian saa siis ladattua suoraan Microsoftilta, käyttäen Media Creation Tool:ia. Tällä työkalulla saa ladattua haluamansa Windows 10:n version koneelle, joko päivittämällä ko. kone suoraan, tai luomalla asennusmedia (ISO-tiedosto, USB-asennusmedian luominen). Asennuskielen saa valita vapaasti. Latausohjelman kieli määräytyy olemassa olevan käyttöjärjestelmän kielen mukaan (vanhempien koneessa suomi, työkoneessa englanti, josta kuvakaappaus otettu).

Microsoftin työkalu ei kuitenkaan tunnistanut SanDisk Cruzer Force 64GB USB-muistia muistitikuksi, joten latasin ISO-tiedoston ja loin muistitikusta Rufuksen avulla asennusmedian. Tämän jälkeen asennus sujui leikiten, nopeasti ja vaivattomasti.

Syötin ostamani lisenssikoodin Windowsin sitä kysyessä ja aktivointi meni ilman ongelmia läpi.

Tokihan tässä tavassa joutui näkemään hieman vaivaa, mutta mielestäni pieni vaiva ei ole pahitteeksi, kun säästö on noin 235€. Samalla rahalla saikin itseasiassa ostettua prosessorin, emolevyn ja DVD-aseman. Eli lopulta ”maksettavaksi” jäi vain teholähde ja muisti. Kotelo löytyi ennestään. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot!

Ensivaikutelmat

Onhan 10:ssä paljon eroa, ensimmäisenä silmään pistää musta käynnistä palkki, sekä omituinen käynnistä valikko. Kopiointi/siirto ikkunaan on tullut siirron pysäytys niin että voi jatkaa siitä mihin jäi, nyt myös siirrot ryhmittyvät yhteen ikkunaan monen ikkunan sijasta, jonka lisäksi mukana on myös siirtonopeudesta kertova trendiviiva. Aluksi oudokseltaan hieman opettelua vaativaa, mutta suhteellisen nopeasti lähti homma sujumaan. Kun käynnistä valikon tunkkasi tutumman näköiseksi, helpottui käyttö entisestään. Myös käynnistyminen on salaman nopeaa, osin varmasti uuden tehokkaamman prosessorin ja SSD levyn takia, mutta 10 on toisaalta tehty myös muutoinkin nopeammin buuttaavaksi.

Windows 10:n käynnistävalikko uuteen uskoon Classic Start Menun avulla

Säätöä, Windows, , ,

Windows 10:n ulkoasu poikkeaa Windows 7:sta merkittävästi, jolla on vaikutusta käytettävyyteen. Uudesta ulkoasusta ja käyttöliittymästä joko pitää, tai sitten ei. Itse olen tykästynyt vanhaan käynnistä valikon ulkoasuun ja sellaiseksi sen halusin muuttaa myös vanhempieni takia, joille uusi kone on tulossa.

Microsoft ei kuitenkaan tarjoa käynnistä valikon muokkaamiseen mitään kättä pidempää, ei teemoja, ei työkaluja. Onneksi netti on täynnä ystävällisiä ihmisiä, jotka ovat nähneet vaivaa, jotta me muut pääsisimme hieman helpommalla. Yksi tällainen on Ivo Beltchev:in luoma Classic Shell, jolla saa perinteisen näköisen käynnistä valikon (Classic Start Menu) käyttöön. Tämän työkalun avulla käynnistysvalikon muokkaaminen haluamakseen käy vaivattomasti, joskin englanninkielen osaaminen helpottaa.

Asennuksen jälkeen käynnistä valikon ulkoasun asetuksia pääsee säätämään käynnistä napin päällä painamalla oikeanpuoleista hiiren painiketta ja valitsemalla Asetukset.

Asetusnäkymästä on saatavilla kaksi versiota, suppea ja laaja. Suppeassa näkymässä pääsee muokkaamaan ainoastaan käynnistä valikkoa, kun taas laajassa näkymässä voi säätää paljon enemmän ja yksityiskohtaisemmin, kuten alapalkin kuvakekokoa, läpinäkyvyyttä, väriä jne.

Alla kaksi esimerkkiä ulkoasuista, joita löytyy tukku lisää, ja joita voi muokata mielin määrin mieleisekseen. Pikaisen säädön ja virittelyn myötä päädyin oikeanpuoleiseen ratkaisuun. Saa nähdä mihin ajan kanssa tuo valikko muodostuu, vai jääkö nykyiselleen.

Vuotava WC kuluttaa euroja

Korjausohjeet, Säätöä, , , , , ,

Vuodenvaihteessa alakerran WC alkoi pitää ihme mekkalaa. Syyksi paljastui vuotava tyhjennysventtiilin tiiviste, joka aiheutti säiliön täydentymisen noin 10 min välein. Tiivisteen iästä ei ole tietoa, mutta se oli päässyt heikkoon kuntoon, kuten alla olevista kuvista näkyy.

Täyttöventtiilin hystereesi kyseisessä pöntössä oli noin 1,2 litraa, eli tuon verran pönttö ehti vuotamaan ennen kuin säiliö täyttyi uudelleen. 10 min täyttövälillä tämä tarkoittaa noin 7,2 litran vesikulutusta tunnissa. Vuorokaudessa vettä valuu viemäriin reilu 170 litraa ja vuodessa hulppeat 63 kuutiota. Näin sivuhuomautuksena todettakoon, että taloyhtiön (jossa asun) keskimääräinen vedenkulutus asukasta kohden on vajaa 100 litraa vuorokaudessa (lämmin + kylmä yhteensä). Eli hiljalleen vuotava pönttö kolminkertaistaa vedenkulutuksen tuosta vain (yhden hengen tapauksessa).

Tällainen vedenkulutus syntyy siis kohtalaisen pienestä vuodosta, jonka pystyy huomaamaan katsomalla tarkasti. Mutta kukapa sitä pöntön aukkoa tuijottelisi. Riippuen vuodon tyypistä, sen saattaa pystyä havaitsemaan kuuntelemalla. Mikäli pönttö pitää ajoittain itsestään mekkalaa, on se merkki vuodosta. Vuoto voi tosin johtua myös täyttöventtiilistä, jolloin toistuvaa täytön ääntä ei synnykään ja vuoto on täysin äänetön. Joissain tapauksissa vuoto voi olla niin voimakasta, että vedenpinnan väreilyn huomaa sen suurempia edes tutkimatta.

Yksi merkki pitkään vuotaneesta pöntöstä on ruskea vana pöntön takaosassa (useimmiten täyttöventtiili vuodon aiheuttama). Mikäli havaitset tällaisen jäljen, on pönttö vuotanut jo pidemmän tovin ja korjaustoimenpiteisiin on syytä alkaa välittömästi (kuten minkä tahansa vuodon yhteydessä muutoinkin). Vuotavan pöntön huomaa myös vedenkulutuksesta, olettaen että on pitänyt kirjaa kuukausittaisesta vedenkulutuksesta. Tilastojen pitämisestä ja seuraamisesta on siis käytännön hyötyä.

Helpoin testi vuodon tarkistamiseksi on vessapaperi. Ota pala paperia ja laita se pöntön takareunaan. Mikäli pönttö vuotaa, paperin yläreuna kastuu ja suht lyhyessä ajassa koko paperi menee täysin märäksi. Vaikka pöntön vuoto olikin kohtalaisen pieni, paperi testi osoitti että vettä valuu tosiasiassa aikamoista vauhtia, sillä se kastui kokonaan noin 10 sekunnissa. Alla olevat kuvat esittävät vuodon testaamisen vessapaperilla.

 

Mutta entäpä mitä tuollainen vähän vuotava pönttö tarkoittaa rahallisesti? Laskeskelin, että vesikuutio (sis. jätevesi) kustantaa 3,7€/m³. 63 kuution vuosivuoto tarkoittaa rahassa noin 234€! Pienestä vuodosta aiheutuu siis merkittävät kustannukset. Vielä kun ottaa huomioon että uusi tiiviste kustantaa noin 13 euroa (IDO:n alkuperäinen) ja sen vaihtaminen pitäisi onnistua meiltä jokaiselta suhteellisen helposti, niin tiiviste kannattaa ehdottomasti vaihtaa. Ja vaikka et saisi vaihtoa itse tehtyä, joku lähipiiristäsi varmasti sen osaa. Vaihtoehtona on myös tilata huoltomies vaihtamaan tiiviste. En tiedä paljon tiivisteen vaihdosta veloitetaan töineen, ehkä 60-80€, mutta tämä raha kannattaa ehdottomasti maksaa, sillä säästät tämän summan vesilaskussasi jo muutamassa kuukaudessa korjaamisen jälkeen.

Alla hyvä video, jossa kerrotaan miten WC:n koneisto huolletaan. Jokainen pönttömalli on luonnollisesti omanlaisensa, joten video ei välttämättä sellaisenaan sovellu juuri sinun pönttöösi. Perusperiaate jokaisessa pöntössä on kuitenkin samanlainen.

Veden kulutuksen kalleutta on aika vaikea hahmottaa. Jos kerran pieni vuoto kustantaa vuositasolla noin paljon, niin mitä isompi kulutus sitten kustantaa?

Sähkö on itselleni kulutusmielessä helpompi hahmottaa kuin vesi. Eräässä aiemmassa postauksessa puhuin, että 1W jatkuva kulutus kustantaa ~1€/vuosi. Vettä ei kuitenkaan kulu jatkuvasti, olettaen että missään ei ole vuotoja. Täten mielekkäämpää onkin puhua esimerkiksi suihkussa käynnin kustannuksista.

Testasin, että perus Oraksen suihkupäällä vettä tulee 21 litraa/min (3,5 litraa/10s testissä, mitattu kaksi kertaa), kun hana on täysin auki. Kylmän veden hinnalla veden lotraus maksaa siis lähes 8snt/min. Jotta sähköllä päästäisiin samaan minuuttikulutukseen, tulisi vastaavan sähkökuorman olla peräti 38kW. Tällaisiin tehoihin päästään sähköauton pikalatausasemilla tai ison uimahallin saunan [tilavuus 30-50m³] kiukaalla.

Omakotitaloissa on tyypillisesti 25A kokoiset pääsulakkeet, jolloin maksimi tehonsiirtokapasiteetti kolmella vaiheella on vajaa 17,2kVA (resistiivisellä kuormalla, esim. kiukaalla tai hehkulampuilla kuormitettavuus on siis 17,2kW). Toisin sanoen sähköliittymän pitäisi olla hulppean 3x63A kokoinen jotta vastaava kylmänveden kulutus (21 litraa/min) pystyttäisiin suihkussa kattamaan.

Täytyy kuitenkin muistaa, että useimmat eivät käy suihkussa jääkylmällä vedellä. Täten kustannus on edellistä esimerkkiä paljon suurempi, koska veden lämmittäminen maksaa myös (lämmin vesi on lähes 3 kertaa kalliimpaa kylmään verrattuna).

Edellisestä esimerkistä ainakin opimme sen, että hanaa ei missään nimessä kannata pitää täysillä. Useimmissa uusissa hanoissa on ns. Eco -asento. Vaikka eco -asentoa ei olisikaan, järjestyy se helposti ranneliikkeellä: Älä väännä hanaa täysille. Myöskään suihkussa ei pidä lotrata tarpeettoman pitkiä aikoja (joidenkin arvioiden mukaan yli 8min suihkuaika tulee kalliimmaksi kuin ammeessa lotraaminen => eli 8 minuutissa kulutat ammeellisen verran vettä).

FreeNAS – osa 2: Levypakan ja datasetin luominen

Lähiverkko, Säätöä, , , , , , , , , , , ,

Edellisessä osassa kävin läpi FreeNAS:in asentamisen sekä perusasetusten säätämisen. Asentamisessa ei ollut mitään sen erikoisempaa, itseasiassa jopa suoraviivaisempaa kuin vaikkapa Windows 7:n asentaminen.

Tälläkertaa käyn läpi kuinka FreeNAS:iin luodaan levypakka sekä datasetit. Lisäksi käyn läpi kirjoitusvälimuistin ja salauksen lisäämisen.

Levypakan luominen

Seuraavaksi luodaan tallennustilaan käytettävä levypakka. Tämä tapahtuu Storage / Volumes / Volume Manager kautta. Anna asemalla jokin nimi, laita rasti Encryption-kohtaan mikäli haluat salata koko levypakan, valitse levyt joista levypakka luodaan, sekä RAID-aseman tyyppi. Tässä tapauksessa minulla on käytössä 7 levyä, joista kaksi pyhitetään pariteettidatalle, jolloin valitsin RaidZ2, joka vastaa siis RAID 6-tasoa. Paina lopuksi Add Volume.

freenas_15

Kirjoitusvälimuistin lisääminen

Log (ZIL), eli kirjoitusvälimuistin lisääminen tapahtuu pitkälti samalla tavalla kuin levypakan luominen. Tämä tehdään samassa paikassa kuin levypakka luotiin, eli Storage / Volumes / Volume Manager. Aiempaan verrattuna asemalle ei annata nimeä, vaan pudotusvalikosta valitaan mitä asemaa halutaan laajentaa. Tässä tapauksessa haluan laajentaa data-nimistä asemaa, joka edellisessä vaiheessa luotiin. Kirjoitusvälimuistia ei salata, sillä sitä käytetään nimenomaan tiedonsiirron nopeutamiseen verkosta levypalvelimelle päin kirjoitettaessa, SSD on nopea levyasema joten sine data valuu liukkaasti ja vastaavasti tiedon siirtäminen SSD:ltävarsinaiselle levypakalle ja tiedon salaaminen ottaa aikaa. Lisätään haluttu asema(t) välimuistiksi ja valitaan tyypiksi Log (ZIL) ja painetaan lopuksi Extend Volume. Välimusitina toimivan levyn tulee olla mahdollisimman nopea SSD-levy.

freenas_16

Levyaseman laajentaminen, tässä tapauksessa kirjoitusvälimuistin lisääminen, resetoi tunnussanan sekä palautusavaimen levyaseman salauksesta. Koska näitä ei oltu vielä aiemmin määritelty, ei tällä ole väliä. Mikäli kuitenkin lisäsit aseman olemassaolevaan järjestelmään, tulee tunnussana ja palautusavain luoda uudelleen.

Salauksen lisääminen levylle

Pelkkä enctyptio -valinnan tekeminen levypakkaa luodessa ei vielä tee levyistä salattua. Salaaminen tapahtuu vasta sen jälkeen kun levylle on määrittänyt tunnuslauseen.

Tunnuslause määritellään samassa paikkaa jossa itse levyjärjestelmä luotiin, eli Storage / Volumes. Tämän jälkeen valitaan listasta luotu levy, joka tässä tapauksessa on nimeltään data. Tunnuslause määritellään painamalla avaimen kuvaa. Tunnuslause ei varsinaisesti ole salasana, mutta on toiminnan kannalta pitkälti samanlainen. Ilman oikeaa tunnuslausetta levyllä oleviin tietoihin ei pääse käsiksi. Tunnuslause voi olla vaikka elämäsi motto, mutta sen tulee kuitenkin olla sellainen jota kukaan muu ei tiedä. Tunnuslause saa sisältää välilyöntejä, esimerkiksi ’kaikki tai ei mitaan’ on toimiva tunnuslause.

freenas_17a

freenas_17b

On ehdottoman tärkeää muistaa määrittämäsi tunnuslause, sillä ilman sitä levyillä olevat tiedot on ja pysyvät salattuina, eikä niihin pääse enää millään käsiksi. Unohtamisen varalle on kuitenkin olemassa avaimen varmuuskopio, joka täytyy ladata joka kerta avaimesta jonka vieressä on nuoli alaspäin, kun tunnusanaa on muuttanut. Tämä tiedosto on pidettävä visusti tallessa jossain turvallisessa paikkaa, sillä sen avulla tiedostoihin pääsee käsiksi ilman tunnussanaa.

freenas_17c

Dataset ja sen luominen

Dataset ei suoranaisesti ole kansio levypakan juuressa, vaan sitä voidaan pitää eräänlaisena asemana aseman (levypakan) sisällä. Tämä vaikuttaa aseman/levyjaon toimintatapaan. Kun kahden kansion välillä siirtää tiedostoja, muutetaan levyllä todellisuudessa vain hakemistopolun viittausta, jolloin varsinaista dataa ei liikutella ollenkaan. Eri datasetit sitävastoin toimivat kuin fyysisesti erilliset levyt, jolloin tieto siirretään todellisuudessa levyasemalta toiselle, vaikka kummatkin datasetit sijaitsevat samassa RAID-pakassa.

Mitä hyötyä datasetistä on kansioon verrattuna? FreeNAS on hyvin monipuolinen palvelinohjelmisto, joka mahdollistaa erilaisia säätömahdollisuuksia. Levyasemaan liittyviä säätöjä ovat mm. tiedostojen pakkaamisen taso, identtisten tiedostojen viittaukset säästämään levytilaa (deduplication), levykiintiöt jne. Jo valmiiksi pakattuja tiedostoja on turha yrittää pakata uudelleen, kuten kuva ja videotiedostoja, sitävastoin tekstitiedostot pakkaantuvat merkittävästi pienemmiksi.

Koska tiedostojen pakkaaminen vie palvelimelta prosessointitehoa, siis hidastaa tiedostojen siirtämistä, erityyppisiä materiaaleja varten kannattaa luoda erilliset datasetit ja säätää asetukset dataset kohtaisesti. Erillisistä dataseteistä on myös helppoa ottaa snapshotteja, eli varmuuskopiota tietyllä ajanhetkellä. Tällaisia snapshotteja voi olla useita eri ajanhetkiltä, jolloin jälkikäteen tilanne levyllä on mahdollista palauttaa tiettyyn hetkeen, ei siis välttämättä viimeisimpään.

Jotta varsinainen levyjako voidaan tehdä lähiverkkoon, pitää ensin luoda haluttu määrä datasettejä. Dataset luodaan Storage / Volumes -kautta. Valitaan luotu levyasema, tässä tapauksessa data ja painetaan taulukko painiketta jonka oikeassa yläkulmassa on + -merkki.

freenas_19

Tämän jälkeen määritellään datasetille nimi, jolle tässä tapauksessa annoin nimeksi testisetti. Jaon tyypiksi valitsin Windows, muihin asetuksiin en koskenut. Lopuksi painetaan Add Dataset ja datasetti on valmis, levyjakoa verkkoon tästä ei kuitenkaan vielä syntynyt, vaan se on tehtävä erikseen.

freenas_20

Levyjakojen ja käyttöoikeuksien lisäämisestä juttusarjan seuraavassa osassa.

 

Skype: Kansion käyttöoikeudet estävät sitä toimimasta

Säätöä, Vinkit, ,

Otsikon mukainen virheilmoitus on häirinnyt työelämääni työkoneessa Skypen käynnistymisen yhteydessä ainakin viimeisen 6kk ajan. Kuten virheilmoituskin kertoo, estää se Skypen käyttämisen kyseisellä laitteella. Tämä on todella raivostuttavaa, sillä tietokoneella kirjoittelu olisi merkittävästi helpompaa kuin kännykällä. Erityisen harmittavan tilanteesta tekee se, että Skypen käyttö puhelimen kautta hidastaa työskentelyä tolkuttomasti, sillä kommunikaatio ulkomaille tapahtuu usein nimenomaan Skypen kautta kirjoittaen ja liitteitä lähettäen.

skype_virhe

Alun perin toimimattomuus seurasi päivityksestä, eikä poistaminen ja uudelleenasentaminen auttanut asiaan. Salasanan vaihtaminen ei auttanut, vaikka sitä ehdoteltiin eri foorumeissa (joillain on auttanut). Kansion käyttöoikeuksissa ei ollut mitään poikkeuksellista, ne olivat identtiset toimivan koneen Skypen kanssa, mutta silti sain ilmoituksen kansion käyttöoikeuksista. Olen ajanut koneessa myös erilaisia puhdistusohjelmia (kuten IObit Advanced SystemCare 9.2 ja IObit Uninstaller 5.2) asennusten välissä, mutta tämäkään ei ole auttanut. Olen paininut ongelman kanssa aina silloin tällöin, mutta syytä toimimattomuuteen ei ole löytynyt.

Tänään pitkästä aikaa Skypelle tuli tavanomaista suurempaa käyttöä ja ei mennyt kuin hetki kun asetelma alkoi taas ottaa päähän oikein todenteolla. Tällä kertaa päätin ratkaista Skype ongelman, käytetystä ajasta viis. Koneen uudelleenasennus ei ole vaihtoehto, vaikka se ongelman varmasti ratkaisisikin.

Perinteinen uudelleenasennus ja salasanan vaihto eivät tuottaneet tulosta tälläkään kertaa, mikä ei sinänsä yllättänyt yhtään. Jotain uutta piti keksiä.

Vaikka Skypen kansiossa itsessään ei vaikuta olevan mitään ongelmaa käyttöoikeuksien suhteen, siellä jossain ongelma kuitenkin on.

Lopulta ratkaisu oli hyvinkin yksinkertainen: Skype-kansion uudelleennimeäminen. Tällä taktiikalla ominaisuudet eivät varmasti periydy kun Skype luo uuden kansion puuttuneen tilalle. Uudelleennimeäminen säilyttää vanhat viestit ja keskustelut, joskin tämä vaatii käyttäjäprofiili kansion siirtämisen vanhasta uuteen paikkaan (tätä voi hyödyntää myös uuden koneen asennuksessa).

Kansion uudelleennimeäminen:

  1. Varmista että Skype on pois päältä (ei vain piilotettu).
  2. Minun tapauksessa viallinen Skype-kansio sijaitsee polun C:\Users\Pasi\AppData\Roaming\ takana. Helpoiten oikeaan paikkaan löytää käyttämällä Windowsin haku toimintoa ja kirjoittamalla siihen hakusanaksi %appdata% ja painamalla Enter.
    skype
  3. Etsi avautuneesta ikkunasta Skype-niminen kansio. Uudelleennimeä se vaikka Skype_old -nimiseksi.
  4. Käynnistä Skype. Mikäli ongelma korjaantui, kyselee Skype joitakin asioita koska kuvittelee kansion puutteen takia olevansa ensiasennettu koneeseen.

On mahdollista että toimimattomuuteen on muitakin syitä samalla virheilmoituksella, mutta ainakin tällä kikalla ongelma lopulta ratkesi omalla kohdallani.

Mikäli haluat että vanhat viestit ja liitteet löytyvät Skypestä, on ne mahdollista palauttaa vanhasta Skype-kansiosta seuraavalla ohjeella.

Vanhojen viestien palautus:

  1. Sulje Skype kokonaan.
  2. Mene taas Skypen tiedostojen majapaikkaan %appdata% + Enter -yhdistelmällä.
  3. Mene vanhaan Skype kansioon (..\Skype_old\) ja kopio/siirrä käyttäjänimesi mukainen kansio vastaavaan sijaintiin uuden Skype-kansion (..\Skype\) alle. Todennäköisesti saat ilmoituksia olemassa olevista tiedostoista ja kansioista, hyväksy ja ylikirjoita nämä (tähän mennessä kertyneet viestit voivat kadota).
  4. Käynnistä Skype, kaikki viestisi ja liitteesi pitäisi olla taas nähtävissä.
  5. Vanhan Skype-kansion (..\Skype_old\) voi lopuksi poistaa.

FreeNAS – osa 1: Levypalvelimen asentaminen ja perusasetukset

Lähiverkko, Säätöä, , , , , , , ,

FreeNAS on täysin ilmainen palvelinohjelmisto, jonka voi asentaa lähes kaikenlaisen raudan päälle jakamaan tiedostoja lähiverkkoon. Lyhyesti sanottuna kyse on levypalvelimesta, eli NAS:sta (Netowork Attached Storage).

FreeNAS hoitaa ja tekee samoja asioita kuin kaupalliset levypalvelimet, ainoa ero on että FreeNAS:in tapauksessa käyttäjä voi itse valita järjestelmän komponentit ja tehdä järjestelmästä omia tarpeitaan vastaavan.

Ohjelmiston asentamisen jälkeen kaikki asetukset tehdään web käyttöliittymän kautta. FreeNAS kykenee jakelemaan tiedostoja niin Windows (SMB/CIFS), Unix/Linux (NFS) kuin Apple (AFP) käyttöjärjestelmille. FreeNAS kykenee jakelemaan tiedostoja myös mm. FTP, iSCSI, WebDAV protokollilla. Mukana tulee luonnollisesti kattavat varmuuskopiointi mahdollisuudet, joihin kuuluvat tuki windows backup, rsync, Apple Time Machine ja PC-BSD Life Preserver.

FreeNAS:iin on saatavilla myös liuta erilaisia plugineja, joista ainakin elokuvaharrastajana minua kiinnostaa PLEX mediaserver. Myös oman pilvipalvelun pystyttäminen onnistuu.

FreeNAS käyttää ZFS tiedostojärjestelmää, joka on Sun Microsystemsin kehittämä. ZFS:n ominaisuuksiin kuuluvat suojaus tietojen korruptoitumisen estämiseksi, tuki suurelle tallennuskapasiteetille, tehokas tietojen pakkaus, jatkuva virheentarkistus ja automaattinen korjaus, ohjelmallinen RAID sekä tietojen salaaminen, muutamia mainitakseni. Huonona puolena voidaan pitää suurta muistintarvetta, mitä enemmän keskusmuistia on, sen parempi. 8 Gt on ehdoton minimi, suositeltava 16 Gt.  Joidenkin lähteiden mukaan itse käyttöjärjestelmä tarvitsee 4 Gt RAM, ja jokainen tallennus teratavu 512 Mt RAM. Toinen nyrkkisääntö on 1 Gt RAM / 1 Tt tallennuskapasiteettia. Toteuttamani järjestelmän osalta kummatkin ehdot täyttyvät, joten muistin määrän ei pitäisi olla pullonkaula.

Esittelyt saavat riittää ja siirrytään itse asiaan, eli FreeNAS:in asentamiseen.

FreeNAS lataaminen ja asentaminen

Ensimmäiseksi haetaan uusin versio FreeNAS:sta, joka jutun kirjoitushetkellä oli 9.10.1.  Tämän jälkeen luodaan asennusmedia (CD) tai lisätään levykyva suoraan iKVM:n kautta virtuaali CD-asemaksi. Myös USB muistilta buuttaus on mahdollinen.

Asentaminen

  1. Varmista BIOS-asetuksista, että kone buuttaa valitsemasi median kautta. Tämän jälkeen asentaminen on hyvin suoraviivaista. Asentaja lähtee käyntiin 15 sekunnin kuluttua automaattisesti.
    freenas_1
  2. Valitse 1, Install/Upgrade. Tämä vaihtoehto asentaa tai päivittää vanhan FreeNAS version.
    freenas_2
  3. Tämän jälkeen valitaan mille levylle palvelinohjelmisto asennetaan. Valmistajan suositus on USB muisti, jonka tulee olla kooltaan vähintään 8 Gt. Tässä tapauksessa USB muisti löytyy asemasta da7.
    freenas_3
  4. Tämän jälkeen tulee varoitus valitun levyn tyhjentämisestä.
    freenas_4 freenas_5
  5. Lopuksi annetaan pääkäyttäjän salasana, joka on syytä muistaa jatkossa. Tämän jälkeen alkaa varsinainen asennus, jossa vierähtää noin 5-10 min.
    freenas_6
  6. Kun asenus on valmis,  asennusmedian voi poistaa. Lopuksi käynnistä kone uudelleen painamalla OK ja valitsemalla 3, Reboot system.
    freenas_7
  7. Jos saat virheilmoituksen puuttuvasta järjestelmälevystä, tarkista BIOS asetukset.
    freenas_7b
  8. Asus P7F-M emolevyn BIOS:ssa piti ensin käydä Hard Disk Drives valikosta valitsemassa 1st Drive asemeksi USB: Kingston DT ja tämän jälkeen vielä Boot Device Prioritystä 1st Boot Deviseksi USB: Kingston DT.
    freenas_8 freenas_9
  9. Buutin jälkeen varsinainen asentaminen on valmis. Konsolissa ilmoitetaan palvelimen saama IP-osoite DHCP:ltä, joka tässä tapauksessa on 192.168.4.102. Kun tämän osoitteen kirjoittaa web selaimeen, avautuu ensimmäisenä salasanakysely, jonka jälkeen pääsee tekemään varsinaista palvelimen konfigurointia. Seuraavassa osioissa käyn ensin läpi IP-osoitteen muuttamisen ennen muiden asetusmuutosten tekemistä.
    freenas_10

Perusasetusten säätäminen

  1. Ensimmäiseksi vaihdetaan palvelimen IP-osoite staattiseksi, sillä dynaamisesti vaihteleva osoite ei ole käytännöllinen. Toki DHCP palvelimen voi määrittää antamaan osoitteen aina samaksi MAC-osoitteen perusteella, mutta itse pidän saattisista osoitteista enemmän. Osoitteen muutos tapahtuu kätevimmin konsolissa:
      • Paina 1 (Configure Network Interface) ja enter
      • Valitse oikea verkkosovitin, minun tapauksessa 1, em0
      • Reset network configuration? (y/n) => n
      • Configure interface for DHCP? (y/n) => n
      • Configure IPv4? (y/n) => y
      • Interface name: kirjoita tähän kohtaan sen verkkosovittimen tunnus jonka asetuksia olet muuttamassa, minun tapauksessa em0
      • Syötä uusi IP-osoite ja aliverkon peite esimerkiksi CIDR notaatiolla, minun tapauksessa 192.168.4.11/24 (/24 => 255.255.255.0)
      • Configure IPv6? (y/n) => n

    Tämän jälkeen FreeNAS päivittää  verkkosovittimen tiedot ja uusi osoite on hetken päästä käytössä. Päivittynyt osoite näkyy komentokehotteessa.
    freenas_12

  2. Kirjaudutaan web selaimen kautta käytten päivitettyä IP-osoitetta. Käyttäjätunnus on root ja salasana aiemmin määrittämäsi.

    freenas_11
  3. Seuraavaksi muutetaan System / General -välilehdeltä WebGUI IPv4 osoitteeksi 192.168.4.11, konsolin näppäimistökartta (Finnish ISO-8859-1) ja aikavyöhykkeeksi Europe/Helsinki.
    freenas_13
  4. Määritellään pääkäyttäjälle, eli root:lle sähköpostiosoite, jonne kaikki palvelimen tilaviestit toimitetaan. Tämä tapahtuu valikon Account / Users kautta, valitse käyttäjä root ja sen jälkeen Change E-mail. Anna sähköpostiosoite jonne ilmoitusten halut menevän.
    freenas_14
    freenas_14b
  5. Tämän jälkeen määritellään varsinaiset sähköpostiasetukset, joka tapahtuu valikon System / Email kautta. Syötettävät tiedot ovat peruskamaa, eli lähettäjän (palvelimen) sähköpostiosoite, sähköpostipalvelimen osoite, portti (salaamaton = 25, SSL = 465), salauksen tyyppi (Plain/TLS/SSL). rasti ruutuun Use SMTP Authentication mikäli lähtevän postin palvelin tarvitsee käyttäjätunnukset, sekä postipalvelimen käyttäjätunnus ja salasana kahteen kertaan. Paina lopuksi Save. Tämän jälkeen voit kokeilla sähköpostin toimivuutta Send Test Mail painikkeella. Sähköpostilaatikkoon pitäisi kolahtaa postia hetken kuluttua.
    freenas_14c

Seuraavassa osassa käydään läpi levypakan sekä datasettien luominen.

MMOGA – Edulliset lisenssit

Säätöä, Vinkit, Windows, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Ostaisitko ohjelmat laillisesti piratoinnin sijaan jos tuotteiden hinnat olisivat edullisemmat? Vastaus tähän kysymykseen riippunee elämäntilanteesta sekä siitä mitä on tottunut käyttämään. Vaihtoehtona on aina Linux, mutta mikäli käyttäjä on tottunut Windows maailmaan eikä halua vaihtaa esimerkiksi yhtä helppokäyttöiseen Ubuntuun niin silloin valinta on selvä.

Jos haluaa ns. huoletonta elämää, on turvallisin vaihtoehto pysytellä laillisissa vaihtoehdoissa. Tällöin voi olla varma ettei Windows heitä itseään ainakaan lisenssin takia juntturaan tai virustorjunta lakkaa toimimasta.

Windows 7 Pro:n OEM lisenssi suomessa maksaa noin 170€. Norton Security Delux 5:lle laitteelle vuodeksi maksaa noin 75€. Aika kallista. Alussa puhuin edullisemmista hinnoista, mutta mistä ja miten, ja kuinka paljon edullisemmin nämä tuotteet sitten voi saada?

Netti on pullollaan kaikenlaisia hintahakukoneita joita kannattaa aina hyödyntää ostaessaan oikeastaan mitä tahansa. Näin saa kohtalaisen hyvän kuvan siitä vedätetäänkö kuluttajaa suomalaisissa kaupoissa ja kuinka paljon.

Yksi käyttämistäni hintahakukoneista on Allkeyshop.com. Sen kautta löytyvät edullisimmat latauslisenssikoodit useille peleille niin PC (Steam/Uplay/Origin), Nintendo (3DS/Wii U), Playstation (3/4) kuin Xbox (360/One) alustoille. En ole kuitenkaan käyttänyt sitä pelien ostamiseen, vaan ohjelmistolisenssien hankkimiseen.

Ohjelmistolisenssien tarjonta on tosin hyvin suppeaa peleihin verrattuna, mutta käyttöjärjestelmistä löytyvät Windows 7 Home/Pro / 8.1 Pro / 10 Home/Pro ( 32/64bit versiot), toimisto-ohjelmista Office 2013/2016 (home/student, home/business versiot) ja virustorjuntaohjelmista AVG, G Data, Kaspersky, McAfee, Trend Micro ja Norton.

Olen etsinyt edullisimman kaupan Allkeyshopin avulla ja päätynyt lopulta hankkimaan lisenssit MMOGA:sta. Olen hankkinut sitä kautta onnistuneesti Windows 7 Pro ja Norton Antivirus lisenssit (2 hankintakertaa). Mutta mitä nämä sitten tulivat kustantamaan? Windows 7 Pro irtoaa 15,99€ ja Norton security 2016 Deluxe 5 käyttäjää/vuosi hinnalla 27,99€. Etenkin käyttöjärjestelmän osalta hintaero on valtaisa, mutta ei virustorjunnan hintaerokaan voi vähätellä.

mmoga

Edullisen hinnan selittää median ja paketoinnin puute, sekä valtavan suuret lisenssien hankintamäärät, jonka seurauksena lisenssejä voi myydä edullisesti. Lataus/lisenssikoodi toimitetaan tyypillisesti 5-10min kuluttua sähköpostiin tilauksesta. Sähköspotin mukana tulee lisenssikoodin ohella ohjeet miten ja mistä lataus suoritetaan. Kaikki ohjeet on luonnollisesti englanninkielellä. Lisäksi tuotteiden hankkimiseksi tarvitsee luottokortin.

Vastaavia lisenssikauppoja löytyy myös suomesta, esimerkiksi halvathinnat.com. Hinnat eivät ole kovinkaan paljoa kalliimmat MMOGA:aan verrattuna, tällä pienellä lisähinnalla saa suomenkieliset nettisivut, asioinnin ja asiakaspalvelun. Halvathinnat.com -sivustoa en ole koskaan aiemmin käyttänyt, joten sen toimivuudesta ja luotettavuudesta en osaa sanoa mitään. MMOGA on toiminut varmasti ja luotettavasti jokaisella kerralla kun sieltä lisenssejä olen hankkinut.

SPR veripalvelun veribarometrin lisääminen kotisivuille

Säätöä, Web,

Olen pitänyt SPR:n veribarometriä kotisivuillani näkyvissä. Aina silloin tällöin SPR kuitenkin muuttaa koodia tavalla tai toisella, jonka seurauksena grafiikka kuolee.

veribarometri

Aiemmin olen kaivellut sopivaa koodinpitkää muilta sivuilta, joilla veribarometri on ollut käytössä, sillä minulla ei ole ollut tietoa mistä ohjeet löytyvät. Iskemäradion kotisivut ovat olleet koodin hankintapaikka aiempina kertoina, mutta sielläkään veribarometriä ei ole ollut pitkään aikaan. Ainoa paikka, josta veribarometrin olen löytänyt, on Suomen punaisen ristin veripalvelun kotisivuilla. Useista yrityksistä huolimatta en ole saanut sivuilta ottamaani koodia toimimaan. Tästä syystä veribarometri ehti olla kuolleena kotisivuillani ainakin puoli vuotta.

Asiasta olisi tietysti voinut kysyä suoraan SPR:ltä, mutta en vaivautunut. Lopulta päätin tutkia kotisivujen kaikki sopukat, sillä olihan jostain löydyttävä ohjeet veribarometrin lisäämiseksi kotisivuille.

Lopulta törmäsin Veripalvelun aineistopankkiin. Ehdin jo todeta että vesiperä, sillä sivut vaativat käyttäjätunnukset sisään kirjautumista varten. Mistä tunnukset ja kenelle sellaiset annetaan? Ja mitä aineistopankista ylipäätään löytyy? Sivun alalaidassa oli kuitenkin linkki, jolla aineistopankkia pääsee käyttämään ilman tunnuksia, joten ei muuta kuin tutkimaan.

Lopulta tärppäsi, eli löysin ohjeet veribarometrin lisäämiseksi sivuille. Ohje löytyy polun Aineistot / Bannerit, Flashit -alta. Tiedosto on nimeltään ’2016_Ohje_Veritilannebarometrin näyttäminen ulkoisilla verkkosivuilla.docx’. Näillä ohjeilla bannerin lisääminen olikin helppoa ja yksinkertaista. Koodi on täysin erilainen joka näkyy veripalvelun omilla sivuilla, mutta tämä johtunee siitä että sisäisesti heillä on oma koodinsa ja ulkopuolisille käyttäjille omansa.

Veribarometrin ohje on päivitetty viimeksi 3.5.2016 ja veribarometri toimii ainakin 4.9.2016, mutta on vain ajan kysymys koska jotain taas muuttuu ja veritilanne kuva kuolee. Todennäköisesti päivitetyt ohjeet löytyvät jälleen aineistopankista.

Sivuilleni valitsin seuraavan koodivaihtoehdon, joka tuottaa alussa nähdyn kuvan mukaisen grafiikan. Tilanne päivittyy kuvaan aina sivujen uudelleenlatauksen yhteydessä.

<iframe src="https://www.veripalvelu.fi/_layouts/15/innofactor.veripalvelu.web/veribarometriNew.aspx?orientation=horizontal&key=mediapaate&delay=5&iframe=1" frameborder="0" height="300" width="400"></iframe>

Vaihtoehtoina on myös vaakasuuntainen grafiikka, sekä vastaavat kuvat joissa halutulla viiveellä vaihtuu tekstimainoksen ja veritilanteen kesken.

FreeNAS levypalvelimen raudan valinta

Lähiverkko, Säätöä, , , , , , ,

Vanhasta levypalvelimesta alkoi loppua tila kesken. Se koostui kahdesta erillisestä Buffalon levypalvelimesta, josta uudempi LinkStation LS-WXL toimi varsinaisena tietovarastona ja vanhempi LinkStation LS-WTGL teki kerran viikkoon varmuuskopiot. Kummankin laitteen kaksi levyä oli peilattu, jolloin tieto oli nelinkertaisesti varmistettu. Tämän takia tallennuskapasiteettia on ollut käytössä vain 500 Gt (25 % levykapasiteetista).

IMG_2462

RAID levyjärjestelmät ja tasot

RAID levyjärjestelmän huonona puolena voidaan pitää sitä, että vaikka ne selviävät levyrikosta, niin ohjainkortin leviäminen onkin kinkkisempi juttu. Jotta vanhan levypakan tiedot saisi luettua, tarvitaan identtinen laite (ohjain) johon levyt kytkeä. Vastaavan raudan hankkiminen voi kuitenkin olla hankalaa tai jopa mahdotonta kun aikaa on kulunut muutamia vuosia laitteen hankkimisesta. RAID -ohjaimen muokkaama ja tallentama data on aina valmistajakohtaista, jolloin eri valmistajan ohjain ei toimi vanhojen levyjen tietojen lukemiseen. Tämän takia vara ohjain tulisi hankkia samalla kertaa kun muuta järjestelmää on hankkimassa.

Softa RAID poistaa rautariippuvuuden, mutta koska aiemmin olen käyttänyt kaupallisia tuotteita, ongelma on aina ollut läsnä. Tästä syytä vanhassa järjestelmässä kummankin laitteen levyt oli peilattu laitekohtaisesti, sekä laitteet keskenään. Tällainen järjestely hukkaa valtavasti levytilaa, mutta sen pitäisi olla hyvin vikasietoinen sekä ohjainkortti että levyvikoja vastaan. RAID -tason valinta vaikuttaa myös tietojen luku ja kirjoitusnopeuteen.

RAID -tasoja löytyy muutamia:

  • RAID 0, eli tietojen lomitus. Tässä yhdistetään levyt yhdeksi asemaksi. Jos yksi levy hajoaa, kaikki tiedot katoavat. Tästä syystä RAID 0-tasoa ei tulisi käyttää sellaisenaan missään, ei ainakaan ilman varmuuskopiointia. Tämä vaihtoehto tarjoaa käyttöön 100 % asennetusta kapasiteetista. Tarvitsee vähintään kaksi levyä.
  • RAID 1, eli tietojen peilaus. Tässä sama data tallennetaan kahdelle levylle. Yhden levyn hajoaminen ei vaikuta tallennettuun dataan. Tämä vaihtoehto tarjoaa kahdella levyllä 50 % asennetusta kapasiteetista. Tarvitsee vähintään kaksi levyä.
  • RAID 5, vähän kuin RAID 0, mutta sisältää lisäksi pariteetti data levyn, jolloin minkä tahansa yksittäisen levyn hajoaminen ei kadota tietoja. Tämä vaihtoehto tarjoaa C * (N-1) kokoisen kapasiteetin, esimerkiksi kolmella levyllä toteutettuna 66 % asennetusta kapasiteetista saadaan hyötykäyttöön. Tarvitsee vähintään kolme levyä.
  • RAID 6 on kuten RAID 5, mutta yhden levyn sijaan siinä on kaksi pariteetti levyä, jolloin kaksi levyistä voi hajota tietojen katoamatta. Tämä vaihtoehto tarjoaa C * (N-2) kokoisen kapasiteetin, esimerkiksi neljällä levyllä toteutettuna 50 % kapasiteetista jää hyötykäyttöön, kuudella levyllä hyötysuhde nousee jo 66 %:iin. Tarvitsee vähintään neljä levyä.
  • RAID 0+1, yhdistää sekä tietojen lomituksen että peilauksen. Pelkkää 0-tasoa ei kannata käyttää, vaan käyttää esimerkiksi 0+1. Tämä vaihtoehto tarjoaa 50 % asennetusta kapasiteetista. Tarvitsee vähintään neljä levyä.
  • Lisäksi löytyy tasot 10, 50 ja 60, joita en tässä ala käymään läpi. Lisätietoa näistä ja edellä mainituista tasoista voi käydä lukemassa esimerkiksi täältä.

RAID levyjärjestelmä ei poista tietojen varmuuskopioinnin tarvetta, tästä syystä vanha järjestelmä oli toteutettu kahdella erillisellä laitteella jossa data sijaitsi. Täten myös uusi järjestelmä tulee sisältämään datat kahdessa eri järjestelmässä.

Vaatimukset uudelle levypalvelimelle:

  • Alhainen tehonkulutus
  • Nykyistä järjestelmää nopeampi (vanhassa noin 6Mbit/s)
  • Nykyistä vikasietoisempi => RAID 6 levyjärjestelmä
  • Reilusti kapasiteettia
  • Levyjen salausmahdollisuus
  • Helpompi korjata ja päivittää tarpeen tullen
  • Pitää saada sijoitettua räkkikaappiin
  • Etähallinta mahdollisuus


Vaihtoehdot

Kaupalliset isokapasiteettiset levypalvelimet ovat arvokkaita. Western Digitalin, WD My Cloud EX4 24 Tt -levypalvelin kustantaa 1710€, tukien tasoja 0, 1, 5 ja 10. RAID 5-tasolla kapasiteettia jää hyötykäyttöön 18 Tt. Tällöin varmennetun terabitin hinnaksi muodostuu 95€.

WD:n levypalvelin ei kuitenkaan tue RAID 6-tasoa, jolla seuraava levypalvelin oli tarkoitus toteuttaa. Koska tämä malli on jo näin kallis, laite joka tukisi 6-tasoa on vieläkin kalliimpi. Täten vaihtoehdoksi jää rakentaa levypalvelin itse. Näin toteutettuna levypalvelimesta saa juuri sellaisen kun haluaa ja varaosien hankkiminen on huomattavasti helpompaa ja halvempaa. Lisäksi omilla valinnoilla voi vaikuttaa järjestelmän kokonaishintaan, mutta valitettava tosiasia on että levykapasiteetti on se mikä maksaa kaikkein eniten.

Komponentit

Seuraavassa on listaus komponenteista jotka levypalvelimen osiksi lopulta valikoitui. Osa komponenteista on hankittu jo 4 vuotta sitten virtuaalipalvelinta varten, jotka jatkossa hoitavat levypalvelimen virkaa. Alle listatut hinnat ovat hankintahetkien hintoja, joten tänä päivänä saa varmasti nopeampaa ja halvempaa rautaa.

TuoteKuvausMääräá-hintaHinta yht.
KoteloSharkoon MS120 MicroATX144,90€44,90€
EmolevyAsus P7F-M1202,90€202,90€
ProsessoriIntel Core i5-760 2.8GHz1158,90€158,90€
KeskusmuistiG.Skill Ares DDR3 1333MHz 2x4Gb247,90€95,80€
TeholähdeSilentiumPC Vero L1 500W149,90€49,90€
KovalevytWestern Digital Red 3TB7113,90€797,30€
SSD-levytKingston HyperX FURY SSD 120 Gb244,90€89,80€
USB-muistiKingston DataTraveller micro 8GB17,90€7,90€
EtähallintaAsus ASMB4-iKVM1~20€~20€
RAID-ohjainLSI SAS 9211-8i164,77€64,77€
SATA-kaapelitHP Amphenol MiniSAS SFF-8087 to 4xSATA29,79€19,58€
Toimituskulut~15€
Yhteensä~1567€

Tällä kokoonpanolla kahdella pariteettilevyllä varmistetun levypalvelimen hyötykäyttö terabitin hinnaksi muodostuu 104,50€/Tt. Tässä ei selvinnyt yhtään halvemmalla kuin valmiilla kaupallisella tuotteella, mutta näin saan RAID 6 käyttöön, järjestelmä ei ole enää rautariippuvainen softa RAID:in ansiosta, sekä tietysti rakentamisen ilo. Lisäksi FreeNAS mahdollistaa julmetun määrän säätömahdollisuuksia, levyjen salauksen sekä erilaisten palveluiden ajamista, kuten iSCSI ja PLEX. Tosin vastaavia ominaisuuksia löytyy myös kaupallisista laitteista nykypäivänä.

Valintakriteerit

Levypalvelimeen ei kannata valita mitään kallista ja nopeinta rautaa. Emolevyksi kelpaa mikä tahansa emolevy, sen ei ole pakko olla palvelinkäyttöön tarkoitettu. Jos nurkissa pyörii vanha, mutta edelleen toimiva tietokone, on siinä hyvä alusta levypalvelimelle.

Koska halusin mahdollisuuden etäkäyttöön, oli ainoa vaihtoehto käyttää palvelinemolevyä. Palvelinkäyttöön tarkoitettuja microATX emolevyjä kourallisella SATA -liittimiä ei kuitenkaan ole helppo löytää ja kun sellaisen löytää, on hinta huikea (~600€). Prosessoriksi on valittu edullisin malli joka emolevyn kantaan sopii.

Koska halusin iKVM etähallinnan koneelle, enkä halunnut maksaa uudesta emolevystä järkyttäviä summia, tuli eteen levy/RAID -ohjaimen hankkiminen. Lähtökohtaisesti kaikki alle 100€ hintaiset ohjainkortit kannattaa unohtaa. LSI 9211-8i on piireissä hyväksi ja luotettavaksi kehuttu, joten päädyin itsekin samaan valintaan. Kyseinen ohjain on huomattavan kallis, noin 400€, mutta kuten laiteluettelosta voit huomata, en moista summaa ole kortista kuitenkaan maksanut. Lisää ohjainkortin hankkimisesta ja ohjelmiston päivittämisestä voi lukea toisesta blogauksestani.

ZFS -tiedostojärjestelmä on muistisyöppö, mitä enemmän keskusmuistia on, sitä parempi. Minimi muistinmäärä on 8 Gt, suositus vähintään 16 Gt. Koska entiseen virtuaalipalvelimeen olin aikoinani ostanut 16 Gt muistia, oli tämä puoli siltä osin kunnossa.

Kovalevyiksi valikoitui 7 kpl Western Digital RED 3 Tt, jotka on tarkoitettu NAS käyttöön. 3 Tt mallit valikoituivat kokonaishinnan perusteella. RAIDZ2 järjestelmässä on kaksi pariteettilevyä, halvin kombinaatio levyjen määrä suhteessa niiden hintaan muodostui 3 Tt levyistä, kun käyttökapasiteettitavoitteeksi asetti noin 15 Tt.

SSD levyt eivät ole pakollisia, mutta niillä pitäisi voida nopeuttaa levypalvelimelle kirjoittamista ja lukemista. Levyt toimivat välimuistina, mikäli keskusmuisti ei riitä. Jättämällä nämä levyt pois, saa systeemin hintaa pudotettua 90€.

Kotelo valikoitui ulkomittojen, sekä etusäleikön tuplapuhaltimien takia. Kotelo vetää vakiona tosin vain 2kpl 3,5″ kovalevyjä tai 4 kpl 2,5″ levyjä. Mikäli valmistaja olisi suunnitellut kovalevykehikon noin 5mm leveämmiksi, sekä olisi lisännyt reiät kovalevyille, olisi kotelossa ollut tilaa seitsemälle levylle, sentin ilmanvaihtoraoilla. Koska koteloa ei ollut näin toteutettu, piti sitä hieman modifioida. 5.25″ asemapaikalle saa asennettua vielä yhden kovalevyn, jota tulevaisuudessa voin hyödyntää vaikka Hot-Spare -levynä RAID -pakassa.

IMG_2266 IMG_2265

Vaikka kovalevyt ovat virtapihejä, vajaa 5W/kpl kirjoittaessa/lukiessa ja prosessori mahdollisimman pienitehoinen, valitsin hyvähyötysuhteisen 500W teholähteen. Järjestelmä syö arviolta 60W verran tehoa ollessaan päällä, joten teholähde riittää paremmin kuin hyvin. Virtalähde on mitoitettu lähinnä käynnistyshetkeä varten, sekä toimimaan mahdollisimman hiljaisesti alhaisella kuormituksella, sillä laitteisto tulee olemana päällä 24/7/365.

FreeNAS:in kotisivuilta voi lukea lisää järjestelmän minimivaatimuksista.

Jutun seuraavassa osassa käsittelen FreeNAS:in asennusta ja parametrointia.