Aihearkisto: Yhteiskunta

Mieli ja kuluttaminen muokkaavat rahan arvoa

Yhteiskunta, ,

Opiskelijalle kaikki on kallista, eikä ihme, sillä opintotuki on kohtalaisen pieni ja se uppoaa kokonaisuudessaan vuokraan, ruokaan, koulumatkoihin sekä oppikirjoihin. Monesti opintotuki ei edes riitä, jolloin turvaudutaan opintolainaan. Kesätöistä saa sievoisen summan rahaa verrattuna opintotukeen, vaikka kesätyöpalkka voi olla vaatimaton vakituisesti työssäkäyvän palkkaan verrattuna. Kesätyöt ovat kaikesta huolimatta erittäin tarpeellisia, niin tienistien kuin työkokemuksenkin takia.

Rahan arvo ei kuitenkaan ole kaikille sama, se riippuu tuloista. Jos tulot ovat pienet, kaikki on kallista ja etenkin tällöin hankintoja pitää miettiä tarkkaan. Tämä koskee meitä kaikkia, mutta erityisesti opiskelijoita, työttömiä, eläkeläisiä ja jopa työssäkäyviäkin. Toisin sanoen puhutaan on ostovoimasta.

Kalleuteen havahtuminen

Opintojen päättymisen jälkeen opiskelijakorttini oli voimassa puolisen vuotta. Pääsin vakituiseen työhön muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen. Vaikka palkka alkoi juosta (2200€/kk), myös muut kulut olivat kasvaneet samalla, jolloin rahaa ei jäänyt aiempaa yhtään enemmän yli. Reilu 20€/kk maksava joukkoliikennelippu Helsingissä opiskelijahinnalla oli ihan ok hintainen, mutta kun opiskelijakortti lopetti voimassaolonsa, lippu maksoikin ~43€. Kauhistelin matkustamisen kalleutta, kustannus sentään tuplaantui.

Näin 10 vuotta myöhemmin, kun asiaa ajattelee, asia tuntuu lähinnä hassulta. Nousihan lipun hinta toki kaksinkertaiseksi, mutta siitä huolimatta kyse on aika pienistä rahoista. Varsinkin, kun omistaa auton ja tietää mitä sen omistaminen, ylläpitäminen ja käyttäminen maksaa. Tankatessa heilahtaa 80€/kerta ja tankillinen ei välttämättä kestä viikkoakaan. Ja nyt puhutaan siis vain pelkästä polttoaineesta. Pääkaupunkiseudulla 3-alueen lipun noin 120€ hinta ei lopulta olekaan niin paljoa kun vertaa autoilun 400-600€/kk kuluihin. Mutta, fakta on, että vaikka oman historiani ajatteleminen tuntuu hassulta, on tämä sama tilanne monen edessä päivittäin.

Tuloni ovat nousseet tässä vuosien varrella, jonka lisäksi työantajan määräämistä työmatkoista saa kilometrikorvaukset ja päivärahat. Rahaa tulee tilille siis ihan kohtuullisesti, roppakaupalla opintotukeen verrattuna. Tässä piilee myös vaara, nimittäin kuluttamisen leväperäisyys ja toisaalta kalleuden unohtaminen (etenkin auton hankkimisen jälkeen).

Kuluttaminen

Opiskeluaikoina tuli hyvin tarkkaan katsottua mitä tuli ostettua, mihin hintaan ja mitään ylimääräistä/ tarpeetonta ei todellakaan tullut ostettua. Nykyisinkin kiinnitän huomiota ruoan hintaan ja monesti pyrin ostamaan edullisinta, mutta huonoksi havaitsemani tuotteet jätän hyllylle ja ostan suosiolla kalliimpaa. Mikäli alelaputettuja tuotteita löytyy, ostan myös usein niitä. Nykyisin tulee tosin ostettua myös kaikkea vähemmän tarpeellista, kuten kalliimpia juustoja (makuelämyksen takia) yms.

Opiskeluaikana kaupan ruokalasku oli alimmillaan 80€/kk. Opiskelujen päätyttyä ruokaan kului jo 155€/kk. Nykyisin en ole pitänyt tarkkaa kirjaa ruokalaskusta, mutta sinne 200-250€/kk välille se osuu. Kulutus on siis tuplaantunut, jopa triplaantunut. Toki ruoan hinta on kallistunut vuosien varrella, mutta siitäkin huolimatta nykyisin tulee ostettua paljon sellaista mistä opiskeluaikana ei tullut edes uneksittua.

Todellisuudesta erkaantuminen

Päättäjät päättävät kaikenlaisista asioista, kuten opintotuen suuruudesta. Minulla on edelleen hyvä muisti opiskeluajan taloudenpidosta ja siitä että tarkkana sai olla, että rahat riittävät. Silti asia etääntyy päiväpäivältä, eli vaikka sen muistaa, ei asia tunnu enää niin tärkeältä (enhän ole ollut 10 vuoteen opiskelija). Asiat ovat varmasti muuttuneet viimeisen 10 vuoden aikana, mutta varmasti siellä on myös paljon tuttuja elementtejä. Ymmärrän, että päättäjien pitää tehdä vaikeita päätöksiä, jotta valtion taloutta saataisiin oiottua. Jokainen meistä joutuu tavalla tai toisella näiden päätösten vaikutukseen.

Välillä kuitenkin tuntuu, että päättäjät ovat erkaantuneet reaalimaailmasta täysin. Jokaisen meistä, jolla elämä on ns. helppoa, olisi syytä kokeilla miltä tuntuu olla esimerkiksi sossun vakioasiakas, vain nähdäkseen millaista elämä aidan toisella puolen on. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta sossusta, mutta jo työkkärin asiakkaana oleminen on ollut sen verran syvältä olevaa puuhaa, että sossuilu on varmasti vähintään dekadia tai kahta syvemmältä.

Lienee turha sanoa, että elämä on helppoa, kun saa työttömyyskorvausta, tai että kyllähän se sossu maksaa. Vaikka meillä näitä tukiverkkoja onkin, niin se paperisodan määrä, jatkuva epävarmuus rahojen riittävyydestä, työttömyys, jatkuva kyykytys yms. eivät todellakaan helpota asiaa. Jos yksi asia on pielessä, siitä on monesti vielä helppo selvitä, mutta kun asioita on useita, alkaa taakka kasvamaan, joskus se voi olla jopa musertavaa. Toisaalta, on ihmisiä jotka ovat ’tottuneet’ elämään pienten tukien varassa, joille elintaso on riittävä ja vapaa-aika kaikkein tärkeintä.

Arvon hämärtyminen

20€ joukkoliikenteen lipusta on opiskelijalle paljon, 43€ kohtuullisesti tienaavalle suhteellisen mitätön summa. Autoilijalle koituu vuorostaan helposti 400-600€/kk kulut. Auton omistaminen on todella kallista, mutta kun rahaa tulee ja menee, niin tähän kalleuteen tottuu – vaikka ei pitäisi. Kun rahat ovat tiukissa, kiinnittää huomiota enemmän oleellisiin ja oikeasti tärkeisiin asioihin. Jo pelkästään se, että jouduin ensimmäisen työpaikan jälkeen työttömäksi, muutti kulutuskäyttäytymistä saman tien, siitä huolimatta vaikka tilille oli kerrytetty varmuusvarastoa eikä välitön nuukailu olisi ollut pakollista.

Jos työssäkäyvältä vie 5% palkasta pois, muodostuu siitä helposti 100€/kk alenema palkkaan. Tämä on suoraan ostovoimasta pois, eikä summaa voi pitää mitenkään pienenä. Työssäkäyvillä on sentään jotain mistä leikata, mutta kun vähästä leikkaa vähän, on se suhteessa paljon enemmän, peruasiat kun maksavat kaikille saman verran.

Raha

Jos rikkaalle antaa 1000€, sijoitetaan se tuottamaan lisää rahaa. Jos saman rahasumma antaa sitä oikeasti tarvitsevalle, ostaa hän mitä todennäköisimmin sellaiset asiat, joita on jo pitkään kaivannut: uuden sängyn, tiskikoneen, silitysraudan, lautasia…

Antamalla rikkaalle, ei valtio hyödy siitä välttämättä yhtään. Mutta vähävarainen pistää rahan saman tien hyötykäyttöön (poikkeuksiakin varmasti on), hankkien sellaisia tarve esineitä, joista on apua ja helpotusta jokapäiväisessä elämässä. Tällainen kulutus tuottaa valtion kassaan arvonlisäveroa, työllistää ihmisiä sekä lisää kulutusta (vaikka kulutuksen lisääminen ei itsessään ole hyve) ja täten auttaa myös yrityksiä vaikeina aikoina.

Ottamalla pois vähävaraiselta, se vain näivettää asioita entisestään. Ottamalla pois rikkailta, he muuttavat äkkiä muualle, kevyemmin verotettuihin maihin. Ei ole helppoa olla päättäjä, ja tasapainotella kurjistamisen ja poismuuton välillä. Toisille raha on kalliimpaa kuin toisille, kiitos ostovoiman. Toivottavasti me kaikki osaamme pitää tämän mielessä.

Skross PRO – World & USB -matka-adapteri

Laitteet, Matkailu, Yhteiskunta, , , , , , , ,

Matkusteletko paljon? Jos vastaus on myöntävä, tiedät että monen maan sähköpistokkeet eroavat merkittävästi meille tutusta schuko -pistokkeesta. Eri maiden pistokkeetkaan eivät ole keskenään samannäköisiä / yhteensopivia. Tämän takia sähkölaitteita ei saa kytketyksi pistorasiaan ilman oikeanlaista adapteria.

Olen työn puolesta matkustanut Saksassa, Virossa, Nepalissa, Venäjällä ja Keniassa. Vapaa-ajalla olen vuorostaan käynyt Norjassa, Bulgariassa, Singaporessa, Turkissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa… Toisissa maissa suomalainen pistoke toimii suoraan, toisissa ei. UK-tyylistä pistoketta käytetään luonnollisesti Iso-Britanniassa, mutta myös esimerkiksi Keniassa, Nepalissa ja Singaporessa.

Vanha adapteri

Minulla on Keniasta ostettu noin 3€ maksava adapteri, jota olen matkoilla käyttänyt. Tämä sopii ainoastaan UK pistokkeeseen, mutta kaikkein hienointa tässä hapis-adapterissa on kolme erillistä ulostuloa. Ylä- ja alapuolelle toimii 2-napainen eurooppalainen maadoittamaton pistoke, mutta myös 2-napainen USA ja 2-napainen australialainen pistoke. Etupuolella toimii 2/3-napainen UK, 2/3-napainen USA, 2/3-napainen Australia, sekä maadoittamaton litteä eurooppalainen 2-napainen pistoke. Myös schuko toimii, mutta ilman maadoitusta. Alla kuvia Keniasta ostetusta adapterista.

Uusi tilalle

Olen jo useamman vuoden ajatellut hankkia monikäyttöisen matka-adapterin, johon on kompaktiin kokoon pakattu mahdollisimman monta eri pistoketyyppiä. Tämä ei luonnollisesti ole kaikenkattava adapteri monipuolisuudestaan huolimatta, sen luvataan toimivan yli 120 maassa (maita on kaikkiaan 236). Tällä pärjää siis jo yli puolessa maailman maista.

Erilaisten pistoketyyppien lisäksi eri maissa on myös meistä poikkeavia verkkojännitteitä ja taajuuksia. Meille tuttu on 230VAC/50Hz, mutta esimerkiksi USA:ssa on 115V/60Hz. Matka-adapteri on passiivinen laite, se muuttaa vain pistokkeen tyyppiä. Se ei siis muokkaa jännitettä tai taajuutta. Onneksi useimmat nykypäivän laitteet sisältävät universaalin virtalähteen; esimerkkisi kannettavan tietokoneen virtalähde toimii tyypillisesti 110-240VAC jännitteellä ja 50-60Hz taajuudella, eli kaikkialla maailmassa.

Erilaisia pistoketyyppejä on olemassa ainakin kymmentä eri mallia. Hankkimani Skrossin matka-adapteri tukee näistä viittä:

  • USA
  • UK
  • Australia / Kiina
  • Italia
  • Sveitsi

Puuttumaan jäävät ainakin seuraavat pistokemallit:

  • Tanska
  • Israel
  • Intia / Hongkong
  • Etelä-Afrikka

Adapterissa on 5x20mm kokoinen 6,3A lasiputkisulake, joka on käyttäjän vaihdettavissa. Tämä rajaa käyttöjännitteestä riippuen liitettävän laitteen maksimi tehon 630-1575W välille. 230V verkkojännitteellä käytettäessä teho todennäköisesti riittää kaikkiin mukana kuljetettavien laitteiden ruokkimiseen.

Käyttäminen on hyvin yksinkertaista, kyljessä on neljä liukua, sekä päädyssä lukituksen vapautuspainike. Mikä tahansa neljästä pistokkeesta voidaan ottaa käyttöön työntämällä liu’usta. Kun liuku on työnnetty pohjaan, se lukittuu. Tämän jälkeen adapteri on valmis käyttöön. Kun pistokkeen tyyppiä haluaa muuttaa tai laittaa takaisin kuljetuskuntoon, tulee päädyssä olevaa mustaa painiketta painaa ja samalla työntää liukua toiseen suuntaan. Italia / Sveitsi pistoke saadaan molemmat yhdestä adapterista, jossa maadoitustapin kulman saa vaihdettua sormin.

Ulkoisesti matka-adapteri on todella hyvää työnlaatua. Suunnittelu on tehty Sveitsissä, mutta kokoonpano Thaimaassa. Ulkoisessa laadussa tämä ei kuitenkaan näy millään tavalla.

World to Europe USB-adapteri

Hankkimani adapteri malli on PRO World & USB. Tämä on muuten sama malli kuin PRO-sarja, ainoana erona on irrallinen USB laturi/Schukosta viiteen muuhun pistoketyyppiin muuttava adapteri. Tämän lisäpalan avulla on mahdollista ladata yhtä USB laitetta sekä käyttää suojamaadoittamatonta eurooppalaista pistotulppaa yhtaikaa, tai vaihtoehtoisesti USA / UK / Australia / Kiina / Italia / Sveitsi pistotulppaa.

USB laturi antaa merkintöjen mukaan max 2,1A@5V ulos, eli se jaksaa ruokkia suurinta osaa isovirtaisia laitteita. Jotkut tabletit käyttävät jopa 2,4A, mutta oletettavasti ne toimivat myös hieman pienemmällä laturilla, lataus vain kestää hieman tehokkaampaa laturia pidempään. Testasin USB keino kuormalla laturin virranantokykyä, ylivirtasuojaus astui kuvioon 2,3A kohdalla. Ilman kuormitusta laturin jännite on 4,8V, mutta nousee kuormituksen kasvaessa 4,96V:iin.

Pitkäaikaisessa kuormituksessa laturi lämpenee ja ilmeisesti sisäinen lämpösuoja alkaa alentamaan jännitettä virran pienentämiseksi ja edelleen ylikuumenemisen estämiseksi.

Loppuajatukset

Keniasta hankittuun 3€ hintaiseen UK adapteriin nähden, Skross on painava kapistus, ja myös samalla kymmenen kertaa kalliimpi (~30€). Yhdessä Schuko osan kanssa painoa on kertynyt 207g (pelkkä adapteri 147g). Ulkoisilta mitoiltaan tämä on myös noin tuplasti paksumpi (SLK: 72x57x75mm).

Skrossilla pärjää useammassa maassa, sen mukana tarvitsee kuljettaa myös jatkojohtoa, mikäli haluaa käyttää useampaa kuin yhtä laitetta kerrallaan. Toisaalta erillinen läpisyöttävä USB laturi mahdollistaa sen, että esimerkiksi kännykän lataaminen ja tietokoneen käyttäminen onnistuu yhtaikaa. Toisaalta se kolmas laite jää sitten kytkemättä, esimerkiksi hyttyskarkote.

 

Tuotteen sivut

Datalehti

Manuaali

Auton kustannukset, 6. tarkasteluvuosi

Työelämä, Yhteiskunta, , , ,

Kuudes omistusvuosi on nyt takana. Ainoastaan yksi jännityksen hetki oli kuluneen vuoden aikana; vasemman etujarrun jumiutuminen viron maalla. Onneksi matkaa pääsi kuitenkin jatkamaan, kun hieman herkisteli jarrusatulaa ja paloja tien päällä, jotta akuuteimman jarrupalojen kantamisen sai pois. Etupään levyjen ja palojen vaihtaminen kustansi 255€. Normaalin 140tkm huollon yhteydessä vaihdettiin myös vasemman takarenkaan koiranluu (140tkm huolto + koiranluu maksoi 240€).

Auto meni katsastuksesta läpi ilman huomautuksia, kuten kaikkina aiempinakin kertoina. Täten auton voikin viedä hyvillä mielin 160tkm huoltoon (~600€).

Mutta, mennäänpä sitten itse lukuihin.

Autolla ikää 8 vuotta, josta käytössäni se on ollut 6 vuotta. Kilometrejä mittarissa 156149, joista 125507 kertynyt viimeisen 6 vuoden aikana. Keskimäärin siis 20918km/vuosi. Työ ajoa on ollut yhteensä 74086km (12348km/vuosi), omia ajoja 20471km (3412km/vuosi) ja puolison ajoja 30951km (5155km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuivat: työ 59,0% / omat 16,3% / puoliso 24,7%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 6848,88 litraa, keskimäärin 54,36 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 996km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,353€/l. Käyttövoima vero huomioon ottaen litrahinnaksi muodostuu 1,705€/l.

Keskikulutus on ollut 5,46 l/100km (6 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoima veron kanssa on 9,30 €/100km, eli 9,3 snt/km.

Muuttuvat kulut kuuden vuoden aikana on ollut yhteensä 28535,82€. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuun ottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9,3 snt/km. Auton arvon alenema on ollut keskimäärin 12 snt/km. Täten kokonaiskuluiksi kaikkineen kuluineen saadaan 38 snt/km.

Koska auto oli osto hetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana.

Verottajan ilmoittama kilometrikorvaus nousi parin vuoden laskun jälkeen sentillä, ollen siis 42snt/km vuonna 2018. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013), 43 snt/km (2014), 44 snt/km (2015), 43 snt/km (2016), 41snt/km (2017). Lasken 43 snt keskiarvon mukaan auton arvon alenemaan varatun summan, vaikka todellisuudessa vuosittaiset kilometrit pitäisi painottaa ja suhteuttaa todellisen keskimääräisen kilometrikorvauksen määrittämiseksi. 43 snt mukaan laskien auton arvon alenemaa varten ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 20303,89€.

Autoa en tällä kertaa käynyt tarjoamassa autoliikkeessä, eikä netissäkään ei ollut myynnissä saman vuosimallin ja samoilla kilometreillä varustettua autoa. Vuoden ja kahden tuoreempaa mallia löytyi samoilla kilometreillä. Vuosi sitten autoliike tarjosi vaihdossa 6000€, joten oletettavasti vaihtoarvo on nyt jossain 5000-5500€ tietämillä. Autoliikkeen jälleenmyyntiarvo lienee jossain siellä 7500€ titämillä. Ajetuilla kilometreillä auton arvon heittäminen esimerkiksi 500€:llä ei vaikuta laskelmiin sentin tarkkuudella tarkasteltuna ollenkaan (tarkastellessa kilometrikorvauksen riittävyyttä). Oletetaan siis arvoksi 5500€, jolloin auton arvo olisi laskenut kahdeksassa vuodessa 18500€, joka tekee vuotta kohden 2313€ (kuudessa vuodessa 13875€).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta (43snt mukaan), olisi korvausta maksettu 6428,89€ (=arvon aleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (59,0%), putoaa summa 3794,94 €:n. Vuotta kohti tämä tekee 632€ liikaa. Vuosi takaperin tämä liikasumma oli 370€. Toisaalta jos auton arvon alenema olisi määritelty 500€ suuremmaksi ja 160tkm ehditty saada tarkastelu jaksolle, olisi kulut olleet noin 1500€ suuremmat, joka on olisi vastaavalla matematiikalla suhteutettuna laskenut liikasummaa 497€:oon. Summa on joka tapauksessa kasvanut viimevuodesta, laski miten päin tahansa.

Ylimäärä johtuu pääasiassa siitä, että auton arvon ei laske enää yhtä rajusti kuin alussa. Myös ei merkkihuollossa käyttäminen säästää rahaa arviolta 30% huoltokuluissa. Toisaalta autoa ei myöskään ole tullut käytettyä yhtä usein pestävänä kuin alkuaikoina, jonka lisäksi sisätilalämmitin, navigaattori yms. laitteiden hankintahinta ei vaikuta juurikaan tässä vaiheessa. Auton kulut koostuvat siis enää pääsääntöisesti vakuutuksista, polttoaineesta ja huolloista.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. Tosin työpaikalla otettiin käyttöön alkuvuodesta järjestelmä, jossa vapaa-ajalla matkustamisesta saa vastaavan tuntimäärän vapaata, kuitenkin korkeintaan yhden työpäivän verran. Täten kuluneen vuoden aikana netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu 3,07€/h, kun keskinopeudeksi on määritelty 60km/h (=632,49€ / (12348km/60km/h) ). Tämä on vielä aika kaukana aikoinaan uutisissa mainitusta 10€/h verottomasta palkasta, jota ajamalla saa, mutta näköjään hiljalleen alan lähestymään tätä maagista lukua. Vuosi takaperin vastaava luku oli 2,04€/h, kun summa laskettiin koko ajetusta kilometrimäärästä 70km/h mukaan lasketulla keskinopeudella.

Lopuksi täytyy vielä todeta, että kilometrikorvaus on kaikille autoilijoille sama, oli auto uusi tai vanha, kallis tai halpa. Toiset siis häviävät, toiset voittavat. Kilometrikorvauksen on tarkoitus olla keskimäärin hyvä kaikille. Pieni kolhu tai tekninen vika kustantavat helposti useita satasia, jopa tuhansia, jolloin pieni plussa historiassa kääntyy pitkällä juoksulla aika lähelle verottajan määrittämää kilometrikorvausta. Minun tapauksessa hyöty on tällä hetkellä noin 632€/vuosi, eli noin 5snt/km.

S-ryhmän osuusmaksun korot 2018

Sijoittaminen, Yhteiskunta, , ,

Vuosi 2018 oli merkittävä alamäki osuusmaksujen korkojen kannalta, laskua tuli peräti 28% viimevuoteen verrattuna.

Vuonna 2017 korkoa maksettiin 121€ edestä, mutta 2018 tuotto putosi 87€:oon. Varsin heikkoa.

MaksupäiväOsuuskauppaKorkoYlijäämäpalautus
25.4.2018SSO5€
25.4.2018KPO20€
25.5.2018PKO12€
25.5.2018OK SUUR-SAVO10€0,03€
25.5.2018TURUN OSUUSKAUPPA10 €
25.5.2018PEEÄSSÄ2,48€
25.5.2018PKO1,11€
25.6.2018KESKIMAA6€0,70€
25.6.2018SATAKUNTA6€
25.6.2018EEPEE5€
25.6.2018PIRKANMAA8€
25.6.2018ETELÄ-KARJALAN OSK5€
Yhteensä:87€4,32€

Suurimman pudotuksen koroissa teki Eepee, joka putosi peräti 15€ verran, 20€:stä 5€:oon. SSO pudotti eurolla 6€:sta 5€:oon. HOK, Hämeenmaa ja Maakunta pudottivat koron nollaan, joista tuli laskua yhteensä 18€. Näin muodostui 34€, eli 28% suuruinen pudotus.

Vuosina 2011-2015 korot pysyivät jotakinkin vakaana, vaikka pientä laskua tälläkin aikavälillä on ollut. Vuodesta 2016 eteenpäin laskunopeus on kasvanut kiihtyvää tahtia. Saa nähdä, milloin koronmaksu loppuu tyysti.

Myös verottaja muistaa sijoittajaa; 87€ tuotosta veroja lähtee 0,25 x 0,3 = 6,53€, käteen jäädessä 80,47€. Tämä on edelleen hyvin, kun ottaa huomioon, että Danske Bankin säästötililtä saan lähes puolet vähemmän korkoa vuodessa, jossa rahaa on kuitenkin yli 20 kertaa enemmän kuin S-sijoituksissa.

Ylijäämäpalautukset

Ylijäämäpalautuksia maksetaan kyseisen alueen palveluiden käytön perusteella, ei siis pelkän omistajuuden perusteella. Ylijäämäpalautukset ovat kuukausittain takaisin maksettavien bonusten mukaisesti verovapaita. Ylijäämäpalautukset kohdistuvat siis paremmin oikeasti oman alueen palveluiden käyttäjille, blokaten sijoittajat ulkopuolelle (ellei sijoittaja satu käyttämään kyseisen alueen palveluita). On siis mahdollista, että S-sijoittajien määrän kasvu on aiheuttanut korjausliikkeen sijoittajien kannalta huonompaan suuntaan.

Yksi syy korkojen määrän laskuun voi olla myös bonustasojen pudottaminen. Esimerkiksi Hämeenmaassa aiemmin 5% tason saavutti 1500€ kuukausiostoilla, kun nykyisin 5% tasoon pääsee jo 900€ kuukausiostoilla. Täten bonusta kertyy aiempaa helpommin, ja enemmän.

Osuuskauppojen määrä

Osuuskauppojen määrä laski yhdellä, kun Lappajärven Osuuskauppa yhdistyi KPO:n kanssa. Tämän myötä sijoitettu 100€ palautui tilille automaattisesti, sillä olin jo ennestään KPO:n jäsen. Mikäli en olisi ollut jäsen entuudestaan, olisi osuuskaupan vaihtuminen tapahtunut huomaamatta.

Jäämme jännityksellä odottamaan kehityksen suuntaa.

Mitä jos perustaisin yrityksen, kaikille suomen työttömille?

Työelämä, Työttömyys, Yhteiskunta, , ,

Olen viime aikoina leikitellyt idealla, mitäpä jos perustaisin yrityksen? Sen ainoana tehtävänä olisi ottaa palkkalistoille 0-tuntisopimuksella kaikki suomen työttömät. Tarkoituksena ei olisi tarjota työtä oikeasti kenellekään, ainoastaan antaa työsopimus.

Mitä hyötyä tästä sitten olisi? Voi olla, ettei mitään, tai jos olisikin, niin kohta ei, sillä hallitus kieltäisi todennäköisesti kaikki 0-tuntisopimukset pikimmiten.

Mutta miksi näin päätön idea? Olemme viime aikoina saaneet lukea kaikenlaisista älyttömyyksistä työttömien arjesta, työllistymisestä, töiden loppumisesta, alle 25v iästä, työllistymisen esteistä, karensseista… Lista on loputon. Hallitus on kiristänyt otettaan työttömistä, koska oletus on, että työttömät ovat laiskuuttaan työttömiä. Ongelma vain on, että työttömänä on reilu 200000 ihmistä, avoimia työpaikkoja sitä vastoin vain reilu 30000. Nämä ihmisethän eivät työllisty, ellei lisää työpaikkoja saada.

Olen ollut kaksi kertaa AMK:sta valmistumisen jälkeen työttömänä ja yhden pätkän lomautettuna. Yhteensä olen ollut työvoimatoimiston asiakkaana noin 7kk, tästäkin 7kk on liikaa. Ei sen takia että olisi kiva olla töissä, vaan siksi että työvoimatoimiston asiakkuus on nöyryyttävää, kyykyttävää, syrjivää, sanalla sanoen ihmisarvoa alentavaa. Vaikuttaa siltä, ettei työvoimatoimiston kautta työllisty ketään, koskaan. Toki ilmaisiin työnäytteisiin 6kk ajaksi ihmisiä tuupataan innolla, tekemään oikeita töitä, ilman palkkaa.

En onneksi ole joutunut olemaan työtön yli 4 vuoteen, olen kuitenkin päässyt/joutunut seuraamaan läheltä läheisten ja tuttujen elämää työkkärin asiakkaana. Näiden 4 vuoden aikana vaikuttaa siltä, että työvoimatoimiston asiakkuus on sen kuin huonontunut. Mikään ei sano, ettenkö joskus olisi työkkärin asiakas uudelleen, mutta toiminta siellä vaikuttaa menneen sellaiseen suuntaan, että vähemmillä pettymyksillä selviäisi, kun jättäisi ilmoittamatta olevansa työtön. Tällöin jäisi ansiosidonnainenkin saamatta, mutta ainakin se työkkärin kyykytys loppuisi.

Mutta, olisiko työttömän arki helpompaa, jos edes nimellisesti olisi jonkin yrityksen listoilla? Tähän saumaan oman yrityksen perustaminen iskisi. Se ei toki auttaisi minua itseäni ollenkaan, mutta mahdollisesti kaikkia muita jotka olisivat palkattuina.

Mutta olisiko tällainen toiminta laillista? Jos heti työsopimuksen allekirjoitushetkellä on tiedossa, että työsopimus on 0-tuntisopimus, eikä minulla ole aikomustakaan tarjota minkäänlaista työtä? 0-tuntisopimuksen kanssa moni on käsittääkseni jopa pahassa loukussa, eivät voi irtisanoutua siitä, koska karenssia paukkuu heti. Mutta nyt jos tarkoitus olisikin aivan päinvastainen, saisi olla rauhassa töissä, ja jos ja kun oikean työpaikan joskus löytää, voisi irtisanoutua tästä kuori yrityksestä ilman mitään irtisanomisaikoja. Kätevää.

Entäpä tämä uusi laki, joka astuu voimaan huomenna? Jos työnhakija ei osoita aktiivisuuttaan, eli käy töissä kolmena päivänä , osallistu työkkärin kursseille tai tienaa paria sataa euroa 65 päivän tarkastelujakson aikana, leikataan ansiosidonnaista vajaalla 5%:lla. Mutta entäpä, jos työttömällä olisikin 0-tuntisopimus? Hänellä oolisi työpaikka, joka ei kuitenkaan ikinä anna töitä. Virallisesti työntekijä ei ole lomautettukaan, joihin tämä uusi laki iskee myös. Mutta miten olisikaan 0-tunti sopimuslaiten kohtelun laita?

Mieskaveritoiminta

Yhteiskunta, , , , , , , ,

Reilu vuosi sitten ilmoittauduin mieskaveritoiminnan kurssille. Tämän jälkeen elämässäni on tapahtunut todella paljon uusia asioita. Mutta mitä mieskaveritoiminta on?

Kyse on vapaaehtoistoiminnan muodosta, jossa miehet ovat kavereina yksin lastaan kasvattavien äitien lapsille, joilla ei ole yhteyttä omaan isäänsä tai muihin miehiin. Tavoitteena on antaa lapselle eräänlainen miehen malli, viettämällä aikaa yhdessä; leikkien, pelaten, laulaen, vain taivas on rajana. Yhdessä aikaa viettämällä lapsi pääsee tutustumaan miehen arkeen ja elämään, tapaan toimia ja miten hän suhtautuu eri asioihin. Toiminnalla annetaan lapselle erilaista näkökulmaa asioihin, sitä miehen näkökulmaa.

Itse olen ollut toiminnassa mukana noin yhdeksän kuukauden ajan. Nämä ovat olleet hyvin opettavaisia ja tapahtumarikkaitakin hetkiä. Olen päässyt heittäytymään mukavuusalueeni ulkopuolelle, positiivisessa mielessä. Vielä vuosi takaperin en olisi voinut kuvitella ryömiväni Hoplopin tai Leo’s leikkimaan temppurataa läpi. Puhumattakaan siitä, että minulla ei ole lapsista omakohtaisia kokemuksia ollenkaan, eikä varsinkaan kolmesta teini-ikäisestä tytöstä. Kyllä, luit oikein, minulla on kolme sisarusta kaverinani. Olen saanut siis aimoannoksen naisnäkökulmaa, joten oppi on kahdensuuntaista, kaiken muun upean ja mahtavan aktiviteetin lisäksi.

Kulunut vuosi on ollut elämäni parasta aikaa. Aiemmin elämässäni ei ollut juuri mitään muuta kuin työ ja kotihommat, siinäpä ne. Vaan mieskaveritoiminta toi mukanaan monenlaista uutta juttua ja sisältöä omaankin elämään. Ollaan käyty mm. teattereissa, konsertissa, geokätköilemässä, laavuretkellä, Suomenlinnan luolissa, korjattu polkupyöriä, säädetty ja viritelty kännyköitä ja tietokoneita, avustettu muutossa, käyty koirapuistossa, katsottu elokuvia, ja aloitinpa viulunsoiton opettelun tyttöjen musiikkiharrastuksen myötävaikutuksesta (vaikka eivät viulua soitakaan). Ja paljon muuta. Elämä on avautunut minulle ihan toisen näköisenä tämän mahtavan toiminnan myötä.

Lisäksi olen osallistunut keskustelupaneeliin, ollut torilla vapaaehtoistoiminnan esittelytilaisuudessa haastateltavana, osallistunut mieskaveri-iltoihin, käynyt vapaaehtoistoiminnan messuilla, ollut kiittämistilaisuuksissa jne. Aktiviteettia on ollut kuluneen vuoden aikana enemmän kuin viimeisten 10 vuoden aikana yhteensä.

Olemme nähneet noin 3 kertaa kuukaudessa, 6-10h/kerta. Tämän lisäksi välillä olemme nähneet tilanteesta riippuen jopa muutaman kerran viikossa, lyhyitä alle tunnin pätkiä. Ja jonkin verran videopuheluiden ja tekstiviestien muodossa olemme olleet yhteyksissä, välillä päivittäinkin.

Koska kyse on vapaaehtoistoiminnasta, tarkoitus on, ettei kuluja syntyisi. Moni tekeminen on ilmaista, mutta liikkuminen maksaa. Toki myös jotkin aktiviteetit maksavat, mutta kaikki on kiinni siitä, minkälaiseksi kaverisuhde muotoutuu. Olen maksanut omalta osaltani teatteriliput yms. Ja kun autolla olen liikkunut ja vienyt tyttöjä mukanani, niin en näistä kuskaamisista ole rahaa pyytänyt, koska olen siinä ohessa päässyt itsekin paikalle. Ostin jokaiselle pienet joululahjat ja tarjosin joululounaan koko perheelle. Kustannuksia on siis tullut, mutta rahaa voisi käyttää paljon turhempaankin.

Kiinnostuitko?

Olenko sopiva miehenmalli, osaanko olla lasten seurassa? Nämä pelot olivat lopulta aika turhia, vaikka aluksi minua jännitti varmasti yhtä paljon kuin tyttöjä, todennäköisesti minua jopa vähän enemmän. Tekemistä on keksitty ilman suurempia ponnisteluita ja yhteiselo on sujunut todella hyvin, niin tyttöjen kuin äidinkin kanssa. Toisin sanoen, jokainen täysipäinen on sopiva mieskaveriksi!

Mieskaveritoimintaan voi käydä tutustumassa Pienperheyhdistys ry:n ylläpitämien mieskaverit -sivujen kautta. Päijät-Hämeen alueella mieskaverikursseja järjestää Lahden ensi- ja turvakoti ry.

Vapaaehtoisia ei ole koskaan liikaa, joten mikäli kiinnostuit tästä vapaaehtoistoiminnan muodosta, ole yhteydessä oman alueesi kursseja järjestävään tahoon. Koulutuksia järjestetään Uudellamaalla (Helsinki, Espoo, Vantaa), sekä Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Tampereella, Turussa ja Vaasassa.

Kurssi on ilmainen, ja koostuu yhteensä 15 tunnin mittaisesta koulutuksesta (viikonloppuisin 4 kertaa). Kurssin päätteeksi tarkistetaan rikosrekisteriote. Ja kuten kurssin aikanakin tulee selväksi, vapaaehtoistyötä tehdään luottamuksella, eli perheen asioita ei puhuta ulkopuolisille. Tästä syystä tässäkään postauksessa ei mainittu mitään henkilöitä identifioivaa tietoa.

Tulontasaus verotuksessa

Työelämä, Verotus, , , , ,

Oletko saamassa kertakorvauksena suurta summaa rahaa työnantajaltasi, joko erorahana, bonuksena tai vaikkapa palkkasaatavien muodossa? Jos vastaus on kyllä, kannattaa selvittää, voitko keventää kertakorvauksen verotusta tulontasauksella.

Tulontasaus keventää verotusta

Palkansaajien verotuksessa tulot verotetaan sen vuoden tulona, jona ne on maksettu tilille. Koska ansiotulojen verotus on progressiivista, tarkoittaa tämä sitä suurempaa veroprosenttia, mitä enemmän vuoden aikana on saanut palkkaa. Täten suuret kertakorvaukset ovat verotuksellisesti kalliita palkansaajalle. Onneksi tähän on myös lääke, tulontasaus.

Tulontasauksen tarkoituksena on keventää verotusta. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että kertakorvauksena maksettu tulo huomioidaan kertymävuosien määrällä, eli jakamalla kertatulo kertymävuosille. Tulontasaus tehdään kuitenkin sen vuoden verotuksessa, jona kertakorvaus on maksettu. Tuloja ei siis siirretä verotettavaksi aikaisempien tai myöhempien vuosien tulojen kanssa. Edellisten tai tulevien vuosien tuloja ei siis tarkastella tulontasausta tehdessä lainkaan. Tulontasaus vaikuttaa ainoastaan valtionveron määrään.

Tulontasausta pitää vaatia

Tulontasausta ei saa automaattisesti, vaan sitä pitää vaatia ennen kuin kyseisen vuoden verotus on valmistunut. Toisin sanoen, mikäli korvaus on maksettu vuonna 2017, tulontaus tulee vaatia lokakuun 2018 loppuun mennessä. Tulontasausta ei voi vaatia verotuksen valmistumisen jälkeen oikaisuvaatimuksella, eli muista olla ajoissa liikkeellä vaatimuksen kanssa. Tulontasausta voi vaatia myös heti, jonka perusteella uusi verokortti lasketaan. Varaudu kuitenkin noin viikon käsittelyaikaan.

Tulontasauksen saamisen ehdot

Jotta tulontasauksen voi saada, tulee kaikkien seuraavien ehtojen täyttyä:

  • Kertatulon oltava vähintään 2500€
  • Kertatulon täytyy olla vähintään 1/4-osa puhtaan ansiotulon yhteismäärästä (tulonhankkimismenot vähennettynä)
  • Kertatulo on kertynyt kahdelta tai useammalta vuodelta, etu- tai jälkikäteen (vähintään 12kk ja 1pv ajalta)
  • Vuositulot ennen kertatuloa tulee olla pienemmät kuin valtion tuloveroasteikon ylimmän portaan, joka vuonna 2017 oli 73100€

2500€ raja on helppo ylittää, mutta kertatulon 1/4-osa vaatimus vuosituloista on jo hankalampi. Mitä suuremmat vuositulot, sitä suuremman täytyy olla kertakorvauksen, jotta vaatimus täyttyy. Mikäli puhtaat ansiotulosi ovat 30000€/vuosi, tulee kertakorvauksen olla vähintään 10000€ (kertymäajalla ei ole väliä).

Lisäksi kertatulon tulee olla kertynyt yhtä vuotta pidemmältä ajalta, eli vähintään 12 kuukauden ja 1 päivän ajalta (=2 vuotta). Tulontasauksesta ei myöskään ole hyötyä, mikäli olet jo valmiiksi tuloveroasteikon ylimmässä portaassa, sillä kertatulo ei voi enää vaikuttaa tuloveroasteikon kiristymiseen => kääntäen, kertatulon osittaminen useammalle vuodelle ei saa tulovero porrasta alenemaan. Täten puhtaan ansiotulon määrä saa olla enintään 73100€ (jolloin kertatulon täytyy olla vähintään 24367€).

Lisäksi kannattaa muistaa, että kertakorvaus on maksettava nimensä mukaisesti kerralla, ei osissa. Tämä johtuu siitä, että jokainen maksu lasketaan omaksi kertatulokseen, jolloin verohyöty jää saamatta.

Minimivero

Kertatulosta menevän valtion tuloveron on oltava vähintään 15%. Mikäli vero jää alle tämän rajan, lasketaan verot 15% mukaan. Tästä ei kannata olla huolissaan, sillä verottaja katsoo aina verovelvollisen kannalta edullisimman ratkaisun. Toisaalta tämän rajan alittuminen voi aiheuttaa sen, että et saa tulontasauksesta mitään hyötyä. Tällöin olet menettänyt ainoastaan omaa aikaa ja vaivaasi. Toisaalta vaatimuksen läpi mennessään, säästät veroissa helposti satasia.

Miten tulontasaus tehdään?

Tulontasauksen voi tehdä enintään viidelle vuodelle, tulo itsessään saa kuitenkin olla kertynyt yli viideltä vuodelta. Mikäli esimerkiksi työsuhteen päättyessä saisit erorahaa, joka on laskettu 9 vuotta kestäneen työsuhteen perusteella, tasattaisiin tämä tulo viidelle vuodelle. Mikäli tulo on kertynyt kahdelta vuodelta, tasataan se kahdelle vuodelle. Jutun lopussa on esimerkkilaskelma tulontasauksen vaikutuksesta verotukseen.

Tulontasausvaatimuksen tekeminen

Kun vaatimusta tulontasauksesta ollaan tekemässä ja pyydetään uutta verokorttia, tulee seuraavat asiat toimittaa verottajalle:

  • Viimeisin tilinauha
  • Arvio loppuvuoden tuloista
  • Laskelma kaikista alkuvuoden tuloista ja maksetuista veroista
  • Työnantajan kanssa tehdään kirjallinen sopimus kertatulosta (kummallekin osapuolelle omansa), josta ilmenee seuraavat tiedot:
    • maksettava summa
    • maininta perusteista (kertymäaika, palkkalaji [esim. ylityökorvaukset], ja esimerkiksi työtunnit [riippuen minkälaisesta kertatulosta on kyse])
    • sopimuksen teko päivämäärä ja paikka
    • molempien allekirjoitukset ja nimenselvennökset
  • Vaatimus tulontasauksen soveltamisesta verotuksessa (kirjallinen vaatimus), muodoltaan vapaamuotoinen

Materiaalin voi toimittaa postitse omaan verotoimistoon. Itse kävin hoitamassa asian suoraan konttorilla, joka tuntui kaikkein varmimmalta ja turvallisimmalta tavalta hoitaa asia.

Esimerkki

Vuositulosi ovat 30000€. Saat kertakorvauksena 30000€, joka on kertynyt kolmelta vuodelta. Kaikki aiemmin mainitut neljä ehtoa täyttyvät, jolloin tulontasausta on mahdollista saada.

Ilman kertakorvausta, olisit toiseksi alimmalla tuloveroasteikon veroportaalla. Mikäli kertatulo verotettaisiin ilman tulontasausta, nousisit veroasteikolla pykälän verran ylöspäin, eli toiseksi korkeimmalle veroportaalle. Tulontasaus muuttaa tilannetta siten, että pysyt edelleen alkuperäisellä veroportaalla.

Laskelma tehdään seuraavasti. Kertakorvaus jaetaan kertymävuosilla; tässä tapauksessa siis 30000€ / 3 = 10000€. Tämän jälkeen muihin ansiotuloihin lisätään kertatulon osa: 30000€ + 10000€ = 40000€. Tästä summasta valtionveron osuus on 3105,50€ (ansiotulon ylitys verorajalla: 40000€ – 25300€ = 14700€, verot: 533€ + 14700€ * 17,5% = 3105,50€). Vastaavasti valtion vero vuosituloista (30000€) on 1355,50€ (ansiotulon ylitys verorajalla: 30000€ – 25300€ = 4700€, verot: 533€ + 4700€ * 17,5% = 1355,50€).

Yhdestä kertatulon osasta maksettava vero on edellä laskettujen verojen erotus, eli 3105,50€ – 1355,50€ = 1750€.

Koko kertatulon vero on esimerkki tapauksessa 3 * 1750€ = 5250€. Tämä ylittää myös 15% verojen vähimmäismäärän (5250€ / 30000€ * 100 = 17,5%). Valtionvero koko vuoden tulosta on 6605,50€ (=5250€ + 1355,50€).

Valtionvero 60000€ (ilman tulontasausta) olisi 7357,50€ (ansiotulon ylitys verorajalla: 60000€ – 41200€ = 18800€, verot: 3315,50€ + 18800€ * 21,5% = 7357,50€).

Etu tulontasauksesta on 752€ (=7357,50€ – 6605,50€).

Tulontasausta kannattaa ehdottomasti vaatia, vaikka ei näillä verosäästöillä rikastumaan pääsekään. Toisaalta veroja maksetaan jo muutenkin vähintäänkin riittävästi, joten vapaaehtoisesti niitä ei liikaa kannata maksaa.

 

Verottajan ohjeet: Tulontasaus ansiotulojen verotuksessa

S-ryhmän kassat kuin pankkiautomaatteja, rahaa ei heru mikäli vuorokautinen nostoraja ylittyy

Yhteiskunta, , ,

Käytän käteistä todella harvoin. Taannoin tuli kuitenkin tarve maksaa eräs asia käteisellä. Sain tiedon vain käteismaksumahdollisuudesta sen verran myöhään, että en ehtinyt nostamaan rahaa edellisenä päivänä.

Maksan varmaan 99,9% ostoksistani kortilla. Kortilla olen maksanut isojakin ostoksia, eikä maksamisessa ole koskaan ollut mitään ongelmia. Vastaavasti olen tehnyt isoja tilisiirtoja, eikä silläkään saralla ole tullut kuin kerran ongelma; asuntoa ostaessa. Silloin vuorokautinen tilisiirtoraja ylittyi, eikä maksua voinut tehdä. Asia korjaantui puhelinsoitolla S-pankin asiakaspalveluun.

Palatakseni käteisnostoon, ei siinä ole aiemmin tullut rajaa vastaan, koska en ole nostanut enimmillään kuin muutamia kymppejä. Tällä kertaa piti kuitenkin saada maksettua yli 200€ ostos. Kävelin lähimmän Prisman automaatille, todetakseni että automatti ei suostu antamaan pyytämääni rahamäärää, vaan ilmoitti maksiminostorajaksi 200€. Koska olin Prismalla, ja tiesin että kassalla voi tallettaa ja nostaa rahaa, suuntasin kohti kassaa. Mutta, nostoraja päti myös kassalla, siitä huolimatta, vaikka henkilöllisyys varmistettiin. Vastaukseksi sain ainoastaan, että nosta 200€. Tympeää, sillä en tällä rahamäärällä tee mitään, koska se ei riitä maksuksi. Lähdin pois kassalta tyhjin käsin. Olo oli kuin teinillä, jonka vanhemmat oli asettanut nostorajan kortilleni, enkä asialle voisi mitään.

Menin takaisin automaatille ja pohdin, saisinko puhelimella muutettua nostorajoja. S-pankki sovelluksen kautta en tällaista vaihtoehtoa löytänyt, nettipankissa tällainen vaihtoehto muistaakseni on, mutta en jaksanut lähteä pieneltä näytöltä näppäilemään ja etsimään, kun kiirekin oli. Tämän jälkeen kokeilin, josko ruokatilin kortti suostuisi antamaan haluamani 300€ ulos automaatista, ja antoihan se. Tämän jälkeen siirsin 300€ kännykällä tilitä toiselle, ongelma ratkaistu.

Olen pitänyt nostorajaa omalla kortillani matalalla (en muistanut edes koko rajan suuruutta), koska en rahaa juuri koskaan nosta, enkä varsinkaan suuria summia. Toisaalta kyseisellä tilillä on välillä tuhansia euroja rahaa, jonka takia en ole halunnut ottaa riskiä kortin katoamisen varalta. Olen harhakuvitelmissani luullut, että s-ryhmän kassat toimivat kuin pankki, että siellä ei rajat päde, mikäli rahaa tarvitsee. Olin väärässä.

Ehkä rahaa olisi saanut S-pankin asiakaspalvelupisteeltä, jossa en kuitenkaan huomannut käydä. Toisaalta, en ole varma oliko asiakaspalvelupiste vielä aamu kahdeksalta edes auki. Pääasia että ongelma ratkesi, mutta kannattaa pitää mielessä, että kassa ei eroa millään tavalla pankkiautomaatista. Kassalla olen maksanut satojen eurojen maksuja ongelmitta, mutta käteistä kassoilla ei näytetä myytävän.

Park lite – Elektroninen pysäköintikiekko

Liikenne, Yhteiskunta, , , , , ,

Oletko joskus unohtanut asettaa parkkikiekon, tai onko kiekko liikahtanut hieman paikalleen laskettaessa ja olet saanut sakon? Sakkoja pysäköinnistä en ole saanut, mutta pientä päänvaivaa kiekosta aiheutuu, kun esimerkiksi kaupan ovella muistaa: ai niin, se kiekko. Näitä unohduksia helpottamaan voi hankkia elektronisen pysäköintikiekon. Elektroninen parkkikiekko ei poista velvollisuutta tarkistaa pysäköinnin ehtoja (maksullinen / pysäköintikiekon käyttövelvollisuus).

Kuukausi takaperin ostin Park Liten elektronisen pysäköintikiekon. Hintaa kiekolla oli 25,90€. Laitteella on kahden vuoden takuu ja sen luvataan korvaavan saamasi parkkisakot takuun voimassaoloaikana, mikäli sakko on ollut mittarin toimintavirheestä johtuvaa. Takuu ei siis kata virheellisesti asetettua kellonaikaa tai liian pitkäksi venähtänyttä pysäköintiä.

Elektroninen pysäköintikiekko toimitetaan pienessä pahvilaatikossa, jonka sisältä löytyy itse mittarin lisäksi patteri + teline, tuulilasin puhdistusliina, sekä ohjekirjanen (suomi, ruotsi, englanti).

       

Parkkimittari asennetaan neljällä pienellä tarralla tuulilasiin. Asennuslämpötilan tulee olla yli +15C, jotta teippi tarttuu tuulilasiin varmasti. Itse tein asennuksen noin +8C lämpötilassa siten, että auto oli ajon jälkeen valmiiksi jonkin verran lämmin. Mittari on pysynyt hyvin kiinni.

Ohjekirja suosittaa asentamaan mittarin tuulilasin oikeaan alanurkkaan (sisältä katsottuna). Aluksi pähkäilin mittarin asennusta, mutta lopulta päädyin ohjekirjan suosittelemaan paikkaan. Mittaria ei kuitenkaan kannata asentaa liian alas, jotta patterin vaihtaminen ei myöhemmin muodostu ongelmaksi.

 

Asentamisen jälkeen syötetään päivämäärä ja kelloaika. Päivämäärä syötetään siksi, että kello osaa kääntää automaattisesti kesä/talviajan välillä. Automaattisen kellonkäännön voi poistaa käytöstä, mikäli kellonkäännöstä luovutaan tulevaisuudessa. Päivämäärä on mahdollista asettaa 2012-2038 välille, joten ihan heti mittari ei jää käyttökelvottomaksi (ja jos kellon kääntää manuaalisesti, ei päivämäärällä ole edes väliä). Toisaalta, mittarin elinikä tuskin on 20 vuotta…

Kannattaa huomioida, että aika lähtee juoksemaan vasta, kun ajan asetustilasta poistuu. Mikäli siis haluaa, että kello on tarkasti ajallaan, kannattaa säätää aika esim. minuutin edelle, jolloin ehtii säätämään myös päivämäärän kohdalle ja sitten tasaminuutilla hyväksyä asetukset. Kellon tarkkuudeksi luvataan ±2s / 2vuotta, joten ajan säätämiselle patterin eliniän aikana ei pitäisi olla tarvetta. Kello nollautuu patterinvaihdon yhteydessä, joten se tulee muistaa asettaa kohdalleen.

Patterin vähyydestä ilmoittaa laitteen takana sijaitseva led-valo, joka vilkkuu 10 sekunnin ajan pysäköintitilaan siirtymisen jälkeen, tai siitä poistuttaessa. Patteri kestää noin viikon varoituksen ilmestymisen jälkeen. Patterin pitäisi kestää valmistajan mukaan noin 2 vuotta. Patteri on tyypiltään CR 2450.

Takana on ehtinyt olla -10C pakkasia, ja mittari on toiminut kaikilla kerroilla moitteettomasti. Mittarille luvataankin toimivuus jopa -40C lämpötiloissa. Parkkikiekon käyttö on ollut helppoa, eikä sakkojakaan ole tullut. Saapumisaika aktivoituu noin 20 sekunnin kuluttua ajoneuvon pysähtymisestä, joten sen pystyy tarkistamaan käytännössä heti pysähtymisen jälkeen. Ajan voi asettaa myös manuaalisesti, painamalla mittarin pohjassa olevaa leveää painiketta (30min/painallus).

Lopuksi jää muistettavaksi ainoastaan kuinka pitkän aikaa kiekolla saa pysäköidä. Helppoa ja kätevää.

Auton kustannukset, 5. tarkasteluvuosi

Työelämä, Yhteiskunta, , ,

Viimevuonna kustannustarkastelu jäi kokonaan tekemättä, vaikka kaikki kulut olenkin kirjannut ylös.

Kulurintamalla ei ole tullut mitään järisyttävää vastaan. Uudet kesä- ja talvirenkaat tuli hankittua viimevuonna. Kuukausi sitten uusin takajarrut kokonaisuudessaan.

Kuljettajan oven sisäkahvan vaijeri katkesi, joka menee maanantaina korjaukseen. Tämän myötä olen viivästyttänyt auton katsastukseen viemistä ja edelleen myöskin 140tkm huolto on odottamassa katsastuksen tulosta. Nämä kulut eivät luonnollisestikaan näy tässä tarkastelussa, koska maksu tapahtuu vasta seuraavalla tarkasteluvuodella. Mikäli huoltojono ei olisi ollut pitkä, olisivat nämäkin kulut (yhteensä noin 455€) ehtineet todennäköisesti tähän tarkasteluun.

Ilman tämän suurempia höpinöitä siirrytään itse asiaan.

Autolla on ikää 7 vuotta, joista käytössäni se on ollut 5 vuotta. Kilometrejä mittarissa on 135162, joista 104520 on kertynyt viimeisen 5 vuoden aikana. Keskimäärin siis 20904km/vuosi. Työajoa on ollut yhteensä 63599km (12720km/vuosi), omia ajoja 14076km (2815km/vuosi) ja puolison ajoja 26845km (5369km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuivat: työ 60,8% / omat 13,5% / puoliso 25,7%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 5648,12 litraa, keskimäärin 54,31 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 1005km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,368€/l. Käyttövoimavero huomioon ottaen litrahinnaksi muodostuu 1,794€/l.

Keskikulutus on ollut 5,40 l/100km (5 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa on 9,69 €/100km, eli 9,7 snt/km.

Muuttuvat kulut viiden vuoden aikana on ollut yhteensä 28535,82€. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuun ottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9,7 snt/km. Auton arvonalenema on ollut keskimäärin 12 snt/km. Täten kokonaiskuluiksi kaikkineen kuluineen saadaan 40 snt/km.

Verottajan ilmoittama kilometrikorvaus on pudonnut viimeisenä kahtena vuotena perättäin, ollen vuonna 2017 vain 41snt/km. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013), 43 snt/km (2014), 44 snt/km (2015), 43 snt/km (2016). Lasken 43 snt keskiarvon mukaan auton arvonalenemaan varatun summan, vaikka todellisuudessa vuosittaiset kilometrit pitäisi painottaa ja suhteuttaa todellisen keskimääräisen kilometrikorvauksen määrittämiseksi. 43 snt mukaan laskien auton arvonalenemaa varten ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 16549,26 €.

Tällä kertaa kävin autoliikkeessä kysymässä hintaa nykyiselle kulkupelille vaihdokkina 2 vuotta vanhalle Hyundai ix35:lle, ja tosiaan auton arvon arviointi on ollut hyvin kartalla näinä vuosina, ollen tällä kertaa 6000€. Seitsemässä vuodessa hinta on pudonnut noin 18000 €, joka tekee vuotta kohden 2600 € (viidessä vuodessa 13000 €).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta (43snt mukaan), olisi korvausta maksettu 3049,26€ (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (60,8%), putoaa summa 1853,95 €:n. Vuotta kohti tämä tekee 370€ liikaa (johtuu alkuajan korkeammasta kilometrikorvauksesta ja siitä, että keskiarvoinen 43 snt ei ole painotetulla keskiarvolla laskettu).

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. 70 km/h keskinopeudella 63599 km ajamiseen kuluu 909 tuntia (=vastaa reilun 24 viikon ylimääräistä työtuntimäärää viidessä vuodessa, eli noin 5 vko ylimääräistä ”työaikaa” vuodessa). Netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu täten 2,04 €/h. Aikaisempiin vuosiin verrattuna pudotusta oli 40 snt/h. Kilometrikorvauksen leikkaaminen siis puree. Toisaalta keskinopeus voi olla lähempänä 60km/h, jolloin verottomasti ”tienatun” tuntipalkka pienenee merkittävästi.

Kuten jo alussa kirjoitinkin, mitään suurempia yllätyksiä ei kulupuolella ole ollut. Takajarrujen remontoiminen maksoi 259€ (merkkiliikkeessä olisi maksanut 480€). Kesä ja talvirenkaat kustansivat yhteensä lopulta yhteensä noin 850€.

Koska auto oli jo ostohetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana. Rahoituskustannukset olisi todennäköisesti nostanut kulut vähintään 41snt/km tasolle.

Aiemmin mainitsin, että keskimäärin vuodessa on tullut 370€ liikaa korvauksia. Summa voi kuulostaa paljolta, mutta kuluissa ei tarvitse tapahtua kovinkaan suurta heilahdusta, niin tilanne kääntyy päälaelleen. Esimerkiksi yksi pieni kolhu kustantaa helposti 500€ omavastuuna ja vakuutusmaksujen bonusten putoamisen myötä kolhun todelliseksi hinnaksi muodostuu 1500-2000€. Toisin sanoen yksi pieni vahinko kerran neljässä vuodessa takaa sen, että plussalle ei varmasti jäädä. Toisaalta autot voivat olla oikukkaita, ja niihin tulla mitä mystisempiä vikoja. Oli vika mikä tahansa, se kustantaa vähintään 100€/kerta, ja lähes taivas on rajana kustannuksissa.

Omistusauto ei ole todellakaan mikään rahasampo, vaan pohjaton kuluerä. Autottomat ja kilometrikorvauksista kateelliset, älkää olko kateellisia. Julkisen liikenteen kuukausi lippu on sikapaljon halvempi vaihtoehto kuin auton omistaminen (minun tapauksessa auto kustantaa kaikkineen keskimäärin 610e/kk). Auton todelliset kulut ovat tähän mennessä kaikkineen ollut 40 snt/km.

Päivitys 30.8.2017: Polttoaineen kulutuksessa ja kuluissa olleet virheet korjattu; 5,47 l/100km => 5,40 l/100km, 9,41 €/100km => 9,70 €/100km, 9,4 snt/km => 9,7 snt/km. Muuttuviin kuluihin oli lisäksi lipsahtanut yksi tankkaus liikaa, 28603,38€ => 28535,82€. Auton arvonalenema kilometriä kohden oli uusi laskenta aiempiin vuosiin nähden, ja siinä oli myös jokin virhe, jonka myötä summa korjaantui 17,2 snt/km => 12 snt/km, jolloin auton kokonaiskustannus putosi 44,2 snt/km => 40 snt/km. Poistin myös maininnan maksumieheksi joutumisesta työajoissa, koska käytännössä nykyinen korvaustaso kattaa juuri ja juuri kaikki kulut.