Avainsana-arkisto: sähkö

Kannattaako pörssisähkösopimus?

Pörssisähkön hinta on puhuttanut kovasti viimepäivinä, eikä ihme, sillä hinta kävi ilmeisesti korkeammalla kuin koskaan aiemmin – 2,35€/kWh:ssa.

Vuoden 2021 joulukuussa hinnat käväisivät korkeimmillaan 1,4€/kWh tuntumassa. Hinnat olivat muutenkin reilusti tavanomaista korkeammalla ja suunta vaikutti olevan vain ylöspäin. Tilanne ei näyttänyt laantumisen merkkejä, jonka myötä päädyin vaihtamaan pörssisähkön kiinteähintaiseksi sopimukseksi. Pientä kusetuksen makuahan tuossa oli, kun Fortum lakkautti myöhemmin tuotteen ja vaihdatti kalliimpaan.

31.12.2022 päädyin vaihtamaan takaisin pörssisähköön, sillä pörssisähkö oli ollut joulukuussa kaksi viikkoa hyvin edullista. Koko vuosi 2023 meni pörssisähköllä, ja samalla linjalla jatketaan.

Mutta varsinaisen jutun aiheeseen, eli onko pörssisähkö kannattava vaihtoehto?

Vertailun hankaluus

Pörssisähkön hinta vaihtelee tunneittain, jonka takia todellinen kannattavuus saattaa jäädä äkkiseltään hämärän peittoon. Toki kuukauden lopussa näet laskussa paljon sähköä ja rahaa meni. Tätä kautta saa keskihinnan ja lukua voi verrata kiinteään sähkösopimukseen. Mutta kuinka hyvin lopulta osasit hyödyntää pörssisähkön hinnanvaihteluita?

Toisaalta jos sinulla on kiinteä hinta, niin mistä tiedät mitä käyttäminen pörssisähköllä olisi tullut maksamaan? Lisäksi kiinteähintaisessa olet käyttänyt sähköä vapaasti, jonka myötä kulutus ei todennäköisesti ole osunut optimaalisesti edullisille tunneille. Tämäkin hankaloittaa vertaamista.

Suurimpana vaikuttimena valintaan on asunnon lämmitysmuoto. Jos talo lämpenee suorasähköllä tai maalämmöllä, on sähkönkulutus ihan toisenlaista kuin kaukolämpötalossa. Koska energiankulutus on talvella suurempaa kuin kesällä, ja samaisesta syystä myös sähkö on kalliimpaa kuin kesällä, niin pörssisähkö voi tulla kiinteää sopimusta kalliimmaksi. Talon lämmityksen ohjaus on mahdollista kytkeä pörssisähkö ohjatuksi, jolloin käyttäjältä ei vaadita aktiivista lämmityksen ohjausta ja säätöä. Jos taloudesta löytyy sähköauto, niin sen lataaminen pörssiohjatusti voi tuoda suuriakin säästöjä.

Viimeisenä hankaluutena on sähkön hinnan ennustettavuus. Futuurien hintoja voi tutkia, mutta futuurit eivät ole takuu tulevasta. Kiinteässä sopimuksessa tietää varmasti, että hinta on se mikä on sovittu tietyksi määräajaksi.

Syksyllä 2023 katselin futuurihintoja, ja näiden pohjalta päätin pitäytyä pörssissä. Tätä kirjoittaessani alkuvuoden futuuri hinnat povaavat noin 10snt hintaa.

Lähde: https://www.fortum.fi/media/fortum-markkinakatsaus

Apuun tulee Virtanen.ai

Virtanen.ai on nettisivu, jonne voit ladata sähkönkulutustietosi. Se analysoi kulutuksesi tunti tunnilta, katsoo säästöpotentiaalin ja kertoo paljon kulutuksesi olisi pörssissä maksanut. Se myös kertoo, kuinka hyvin olet onnistunut kohdentamaan kulutusta ja minkälainen säästöpotentiaali sinulla vielä voisi olla.

On syytä muistaa, että työkalu on tarkoitettu menneen tiedon analysointiin, ei tulevan ennustamiseen. Tulosten perusteella ei voi vetää johtopäätöstä, että pörssisähkö olisi tulevana vuonna halvempi, vaikka se viimevuonna olisi ollut ylivoimaisesti edullisin. Sillä voi kuitenkin selvittää kätevästi, mitä kiinteähintaisen sopimuksen vapaalla käyttötavalla sama olisi tullut maksamaan pörssissä. Tulos voi olla edullinen, tai hyvin kallis. Lisäksi tulos kertoo sähkönkäyttötavoistasi.

Virtanen.ai -sivun käyttö on varsin suoraviivaista. Sivulta löytyy kuvalliset ohjeet kulutustietojen hakemiseen Fingridin sivuilta. Tämän jälkeen tiedosto ladataan palveluun ja voidaan alkaa tarkastelemaan kuukausikohtaisia kulutuksia.

Alla esimerkki joulukuulta 2023. S-laitteet ovat teholtaan alle 650W tehoisia, nähdäkseni suurin osa tähän kategoriaan osuvasta kulutuksesta on kotiteatterijärjestelmän kulutusta. Myös tässä kategoriassa olisi suurin potentiaalinen säästö, joskin joulukuussa sähkö oli sen verran edullista, että kovin isosta rahallisesta säästöstä ei ole kyse vaikka tekisi mitä.

Eläminen pörssisähkön kanssa

Se ei ole kovin vaikeaa, ainakaan kaukolämmöllä lämpenevässä kiinteistössä. Sähkön hintaa on nopea ja helppo seurata puhelimella, eikä sitä toisaalta tarvitse edes päivittäin seurata. Tämä toki riippuu hieman siitä, miten sähköä on tottunut käyttämään.

Minulla tiskikone pyörii usein yöllä, ja tyypillisesti halvin hetki on siellä klo 2-5 välillä. Pyykkiä tulee pestyä viikonloppuisin, jolloin sähkö yleensä edullista. Saunassa tulee käytyä hyvin harvoin, joka ei johdu sähkön hinnasta – ei vaan tule ylipäätään kovin usein käytyä. Tosin edullinen sähkö toisinaan on ollut syynä käydä saunassa. Niin ikään ruoanlaitto usein painottuu viikonloppuihin. TV:tä sitä vastoin katsotaan lähes joka ilta hintaan katsomatta, ellei sähkö ole öky kallista.

Kannattavaa?

Historiassa sähkö on ollut välillä halvempaa, välillä kalliimpaa. Joskus kiinteähintainen sopimus olisi ollut edullisempi, toisinaan kalliimpi. Jos nyt verrataan, vaikka vuotta 2023, jolloin monelle ihmiselle lähes huijauksen omaisesti myytiin sähkösopimuksia hintaan 38snt/kWh tai jotain sinnepäin, ja toteutunut sähkönhinta oli minulla 6,35 snt/kWh, niin onhan noissa aika paljon ilmaa… Eli tuollaiseen sopimukseen verrattuna pörssisähkö ainakin itselleni oli todella hyvä vaihtoehto. Myös verrattuna noihin 12 ja 10snt sopimuksiin, joita syksyllä myytiin, ero on lähes tuplat. Toisaalta tammikuun 2024 keskihinta on näin viikon jälkeen 25,40 snt/kWh – toki kuukautta on vielä jäljellä reilusti, joten hinta ehtii muuttumaan moneen kertaan.

Talvelle asetin tyytyväisyysrajat, eli jos sähkön hinta on reilu 10snt niin hyvä, ja jos hinta on lähempänä 20 snt niin vielä menettelee. Toki toivon, että hinta olisi lähempänä 10snt, joka siis se futuurinkin ennuste on. Jännityksellä jään odottamaan, millaiseksi alkuvuoden hinta muodostuu.

Minulle pörssisähkö on mielekkäin vaihtoehto, silloin saa ainakin jonkinlaisen mahdollisuuden vaikuttaa sähkön hintaan. Toki se vaatii hieman vaivaa ja harrastuneisuutta, mutta ainakin itselle sähkön hinnan seuraaminen on niin rutiininomaista, että se on melkein kuin kellosta ajan katsominen.

PS. Vuoden 2023 toteutuneet hinnat: Tammikuu 8,02 snt/kWh, Helmikuu 7,94 snt/kWh, Maaliskuu 7,91 snt/kWh, Huhtikuu 6,23 snt/kWh, Toukokuu 2,95 snt/kWh, Kesäkuu 3,44 snt/kWh, Heinäkuu 3,87 snt/kWh, Elokuu 7,43 snt/kWh, Syyskyy 3,40 snt/kWh, Lokakuu 4,08 snt/kWh, Marraskuu 6,17 snt/kWh, Joulukuu 8,56 snt/kWh. Koko vuosi 6,35 snt/kWh.

Sähkön hintakehitystä voi käydä ihmettelemässä aiemmasta kirjoituksesta: Sähkön järkyttävä kallistuminen ja tekemäni säästötoimet

Sähkön järkyttävä kallistuminen ja tekemäni säästötoimet

Olin pörssisähkön piirissä noin 6 vuotta, vuoden 2021 joulukuun alkuun asti. Tuolloin pörssisähkön hinta huiteli pahimmillaan 1.4 €/kWh, joten päädyin vaihtamaan Fortumin Vakaa 6kk sopimukseen. Uudessa sopimuksessa hinta oli varsin kohtuullinen, 7.64 snt/kWh. Kesällä hinta päivitettiin ja uusi hinta oli 7.75 snt/kWh. Kauan tätä iloa ei kuitenkaan kestänyt, sillä Fortum päätti lakkauttaa kyseisen tuotteen ja siirtää kaikki sen piirissä olevat asiakkaat 3kk välein päivittyvään sopimukseen. Tämän myötä hinta nousi ensin elo-syyskuu ajalle 11,4 snt/kWh ja loka-joulukuulla hinta oli jo 35.16 snt/kWh. Tammi-maaliskuussa 2023 hinta tulee olemaan vuorostaan jo 46,73 snt/kWh – siirron kanssa noin 55.88 snt/kWh (ALV ale huomioiden). Aiempaan reilu 15 snt/kWh (sis. siirto) hintaan verrattuna nousu on raju. Alla olevassa kuvaajassa on toteutuneen pörssisähkön ja siirtomaksujen kehitys joulukuulle 2021 asti. Vuosi 2022 on vaihtuvahintaisen sopimuksen aikaansaannosta.

Hintojen noustessa en jäänyt tuleen makaamaan, vaan jo elokuussa 2021 aloin katsomaan tarkemmin kulutuksen perään. Tätä ennen normaali kulutus oli vuosien varrella päässyt hivuttautumaan hiljalleen 510-665 kWh/kk lukemiin. Kulutus on seurausta alati kasvavasta laitemäärästä. Sähköä on aiemmin saanut kulua sen mitä sitä on kulunut, koska se on ollut puoli ilmaista (vuonna 2020 sähköä kului 6822 kWh ja energian osuus oli hieman vajaa 300€). En tosin valoja turhaan ole polttanut, tai muutenkaan laitteita päällä tarpeettomasti pitänyt.

Säästötoimenpiteet

Olen aiemmin kirjoittanut sähkön ja sähkösiirron kustannuksista. Jutun lopussa kävin lyhyesti läpi, mitä 1W jatkuva kulutus maksaa vuodessa. Sähkölaskuni loppusumma koostuu pitkältä tällaisesta jatkuvasta pohjakuormasta. Ennen mitään toimenpiteitä, kulutus oli jatkuvasti luokkaa 600W mihin tahansa vuorokauden aikaa, ympäri vuoden. Suurimmat sähkösyöpöt ovat palvelinräkki, sekä kotiteatteriräkki. Mutta koska sähkö on ollut puoli-ilmaista, kulutukseen suuruuteen ei ole tullut puututtua. Energian kustannus on ollut useimpina kuukausina luokkaa 25-35e/kk, siirron kanssa 70-80e/kk.

Yksi merkittävä säästö syntyi yllättäen kotiteatterivahvistimesta. Vaikka vahvistimen sammutti, jäi se todellisuudessa päälle – syöttämään olematonta zone 2/3 kaiutinryhmää. Yksin tämä toimenpide pudotti kulutusta syksyllä 2021 noin 80 kWh/kk. Olin toki tiedostanut tämän suuren kulutuksen jo aiemmin, ja useamman kerran yrittänyt selvittää miten sitä saisi pienemmäksi. Vasta kun tajusin kyseessä olevan zone syötön, sain ongelman ratkottua. Kulutusseurannasta näkee selvästi, että asetus oli päällä kaikkiaan 21 kuukautta (joulukuusta 2019 lähtien heinäkuun 2021 loppuun).

Ihan muista syistä kuin energian hinnan takia tuli uusittua jääkaappi, pakastin, kuivausrumpu, pesukone ja tiskikone keväällä 2021. Näiden uusiminen näkyi myös pienenä pudotuksena energiankulutuksessa.

Koska sähkön hinta nousi elokuussa 2022, ja vielä rajummin lokakuussa, aloitin suuremmat säästötoimet ja opettelin elää aiempaa niukemmin. Toisaalta säästöt tehtyäni olen huomannut, kuinka vähän näillä kotkotuksilla on oikeasti ollut päivittäistä käyttöä – tai edes kuukausittaista käyttöä.

Levy- ja kellopalvelimien sammuttaminen pudotti kulutusta noin 100kWh/kk. Loppu säästäminen on ollut enemmän näpertelyä: vaihdoin kaikki loput energiansäästölamput LED-valoiksi, irrotin kaikki sellaiset laitteet, jota en käytä päivittäin, sekä käytän liesituuletinta vain, kun sille on tarvetta (ruoanlaitto, suihku). Tiskikoneella pesen astiat nykyisin Eco-ohjelmalla, joka vie puolet vähemmän sähköä kuin Intensive-pesu, jota käytin aiemmin aina. Pöytätietokoneen näyttöineen ja oheislaitteineen irrotin myös, sillä tämä alensi kulutusta 50W. Kyse on varsin pienistä tehoista, mutta kulutus kuukausitasolla on pudonnut puoleen, ja pohjakuormakin on enää 200W paikkeilla – kun pahimmillaan se oli reilu 600W. Oheisessa kuvassa näkyy tuntikohtainen vuorokauden kulutus (5.7 kWh), jolloin asunto oli täysin tyhjillään.

Saunassa tulee käytyä muutenkin todella harvoin, joten sitä ei voi säästökohteeksi laskea (viimeksi tuli käytyä 3kk sitten). Ruokaa uunissa valmistettaessa pyrin tekemään useampia ruokia kerralla, jolloin lämmityssykleihin kuluvassa energiassa säästää hieman.

Asunto ja käyttövesi lämpenevät kaukolämmöllä, joten huoneiden lämmönlasku ei suoranaisesti näy missään – paitsi tietysti taloyhtiön laskuissa pienenä pudotuksena. 20C ei toki ole mikään kovin matala, etenkään kun ottaa huomioon, kuinka alas jotkut ovat joutuneet lämmöt laskemaan sähkönhinnan takia.

Entäpä ne säästöt?

Mikäli olisin käyttänyt sähköä samaan malliin kuin ennen säästötoimenpiteitä, lasku siirtoineen olisi ollut joulukuussa 260€ ja tammikuussa 330€ (perustuen aiempien vuosien kulutukseen). Säästötoimenpiteillä kulutus on jopa puoliintunut, laskun samalla lähes kolminkertaistuttua. Alla oleva kuvaaja näyttää toteutuneen kulutuksen ja laskut kuukausittain (joulukuu ja tammikuu 2022 ovat ennusteita). Vaikka kulutus on puolittunut huipusta, on sähkölaskut ennätyssuuria. Juuri tämän ennusteen antaman ennakkotiedon takia aloin tekemään toimenpiteitä sähkön säästämiseksi.

Säästäminen on ollut varsin helppoa, ja samalla on tullut huomattua kuinka paljon turhat seinään kytketyt laitteet vievät sähköä. Elämisen laatuun säästäminen ei tapauksessani ole vaikuttanut käytännössä mitenkään. Valitettavasti monella tilanne ei ole näin, vaan seinässä on kiinni vain kaikki välttämättömin. Välttämättömän käyttäminen ei ihan poskettomia maksa, vaikka sähkön hinta onkin noussut merkittävästi. On kuitenkin ihan eri asia, jos energian osuus laskusta kasvaa esim. 20€:stä 200€:oon, kuin 200€:stä 2000€:oon. Toki monelle aiheuttaa ongelmia tuo hyppy 200€:oon, sähkölämmittäjistä puhumattakaan, joille jälkimmäinen tilanne voi hyvinkin toteutua.

Lopuksi

Kannattaa muistaa, että jokainen jatkuva kulutettu watti tekee vuodessa lähes 9kWh. 100W jatkuva turha kulutus tekee vuorostaan 900kWh, joka tulevalla sähkösopimukseni hinnalla tekisi 490e loven kukkaroon vuodessa (olettaen, että sähkön keskihinta pysyisi näin korkealla koko vuoden). Jokainen säästetty watti on kotiinpäin, joka auttaa energiapulassa ja myös pörssisähkön hinnassa alentavasti. Vaikka sinulla olisikin kiinteä sähkösopimus vielä vuoden päivät voimassa, niin kannattaa vakavasti harkita kulutuksen vähentämistä.

Suomi, sähköautojen luvattu maa?

Ilmasto lämpenee, johon vaikuttaa fossiilisten polttoaineiden käyttö. Jotta ilmaston lämpötilan kasvua saataisiin hillittyä, on tapahduttava muutos. Suomessa on asetettu tiukat päästötavoitteet liikenteelle, jota vauhdittamaan on ajateltu jopa kieltää polttomoottoriautojen myynti nopeutetussa aikataulussa. Tavoitteissa on saada liikenteeseen 250000 täyssähköautoa/hybridiä vuoteen 2030 mennessä, jotta tavoitteissa pysyttäisiin.

Useimmilla ei kuitenkaan ole varaa ostaa uutta autoa. Moni ei myöskään halua ostaa uutta, tai edes uudehkoa autoa; auto kun on taloudellisesti surkea ’sijoitus’. Käytettyjä sähköautoja on vähän tarjolla, ja ne ovat kalliita. Käytetyissä hybrideissä tilanne on aavistuksen parempi, mutta niitäkin on edelleen vähän tarjolla.

Sähköautoja valmistetaan toistaiseksi verrattain vähän, johon syynä on kallis hinta (rajoittaa menekkiä). Myös pelot uutta tekniikkaa kohtaan, sekä ehkä se suurin kysymys, toimintasäde ja latausaika, hillitsevät ostohaluja. Ajan saatossa käytettyjä sähkö ja hybridiautoja alkaa ilmestymään markkinoille.

Sähköautoja ei riitä kaikille tältä istumalta, eikä varmasti pidemmälläkään aikataululla, sillä paine tavoitteiden saavuttamiseen tuntuu olevan kova, ympäri maailman. Toisaalta koko autokantaa ei olla päivittämässä yhdellä hetkellä, mutta sähköautobuumi tulee luomaan haasteita markkinoille, eikä yksin autojen valmistuksessa.

Unohdetaan kuitenkin edellä mainittu, ja puhutaan energiasta.

Energia

Energiaa tarvitaan pyörittämään jokapäiväistä elämäämme. Ensimmäisenä miellämme energian sähköksi, jolla kaikki laitteet toimivat. Liikennekin liikkuu energialla, pääsääntöisesti nestemäisillä tai kaasumaisilla polttoaineilla. Energiaa kuluu päivä päivältä enemmän, jonka takia uusia voimalaitoksia tarvitaan. Energiaa halutaan tuottaa puhtaasti, jonka takia vanhoja saastuttavia laitoksia suljetaan. Mutta, onko kukaan ajatellut mitä sähköautoihin siirtyminen käytännössä tarkoittaa?

Otetaan esimerkki omasta autoilustani, se on helpointa, sillä olen pitänyt kirjaa kaikista siihen liittyvistä kuluista. Autoni on Hyundai i30 CW, menovetenä toimii Diesel. Olen omistanut kyseisen kulkuvälineen 6,28 vuotta, tankkiin on uponnut 7178,41 litraa ja tällä on ajeltu yhteensä 131744 km. Vuodessa polttoainetta on kulunut keskimäärin 1143 litraa (keskikulutus 5,45 l/100km), ja keskimääräinen ajosuorite vuodessa on ollut hieman vajaa 21000km.

Litra dieseliä sisältää energiaa noin 10 kWh. 5,45 litran keskikulutuksella energiaa kuluu siis 54,5 kWh/100km. Vuotuisella ajomäärälläni energiankulutus on noin 11,4 MWh. Dieselmoottorin hyötysuhde on kuormituksesta riippuen noin 25-40%, jolloin liikuttamiseen on päätynyt 4,0 MWh määrä energiaa (35% hyötysuhteella). Toisin sanoen, auton liikuttamiseen hyötysuhde huomioiden on kulunut noin 19kWh/100km. Sähköllä saman auton liikuttamiseen kuluu saman verran energiaa (kun puhutaan liikuttamiseen käytetyn hyötyenergian osuudesta, eli akselitehosta).

Sähköautojen kuluttama teho on auton koosta, ajotavasta, nopeudesta jne. riippuen 14-20kWh/100km, isotehoisissa ja painavissa autoissa enemmänkin. Ensipäätelmä tuloksista on, että sähköauto on merkittävästi dieseliä parempi. Invertterin ja sähkömoottorin hyötysuhde liikkuu siellä 95% tietämillä, joten akselille päätyy lähes kaikki kulutettu energia. Polttomoottorissa suurin osa energiasta häviää lämpönä taivaalle, joka toden totta on typerää energian hukkaa, mutta nykyteknologia ei parempaan pysty.

Hyvä hyötysuhde autossa, huono toisaalla

Ydinvoimaloissa hyötysuhde on 33-40%, hiilivoimaloissa 40%, vesivoimaloissa 90%, aurinkovoimassa 18%, tuulivoimalassa 45%… Ydinvoimalan ja hiilivoimalan hyötysuhdetta saadaan nostettua merkittävästi, kun myös lämpö otetaan talteen (kaukolämmöksi). Ylläolevat hyötysuhteet koskevat pelkästään sähkön tuotantoa. Kuten aiemmin mainitsin, polttomoottorin hyötysuhde on kuormituksesta riippuen 25-40%. Hyötysuhde voi olla suurempikin, mutta ei toteudu autoissa, koska moottorin kuormitus ei ole optimaalinen. Tasaisessa ajossa moottorin kuormitus on suhteellisen matala, jolloin hyötysuhde huononee. [Lähde]

Kuten huomataan, ei hyötysuhde ole millään energiantuotannolla 100%. Vesivoima on lähinnä tätä. Aurinkopaneelien hyötysuhteella ei ole muuta merkitystä kuin kenttien vatimaan koon kannalta (suurempi hyötysuhde => pienempi ala). Tuulivoiman hyötysuhteella ei myöskään ole niin suurta merkitystä, koska tässäkään ei varsinaisesti hukata resursseja, osa energiasta jää yksinkertaisesti hyödyntämättä. Toisin on lauhdevoiman kanssa, jossa lämpöä ajetaan valtavasti hukkaan (ellei sitä oteta hyötykäyttöön kaukolämpönä).

Päästöt siirtyvät sähköautojen myötä autoista voimalaitoksiin. Täten on erittäin tärkeää, että energiaa tuotetaan kestävästi ja puhtaasti, muussa tapauksessa sähköautoista ei ole päästöjen kannalta juurikaan hyötyä.

Energian kulutus

Sähkönkulutus Suomessa vuonna 2017 oli 85,4 TWh, eli 85400 GWh. Reilu 25% tästä on tuotettu ydinvoimalla, 17% vesivoimalla… mutta ehkä suurin ongelma on nettotuonti, joka on lähes 24%. Toisin sanoen, energia kulutetaan reilusti enemmän, kuin mitä tuotamme. [Lähde]

Mitä sähköautojen kasvava määrä tarkoittaa sähkön kulutukselle? Se tietysti kasvaa, ja nettotuonnin tarve lisääntyy, ellei omaa tuotantokapasiteettia rakenneta lisää. Nettotuonnissakin on ongelmansa, sillä silläkin on rajansa siirtolinjojen kapisiteettien puitteissa.  Mutta, kuinka paljon liikenteen sähköistäminen vaatii lisäenergiaa?

Vuosittaisilla ajokilometreilläni syntyisi täyssähköautolla 4 MWh lisäys sähkönkulutukseen (olettaen, että kulutus olisi identtinen dieseliin verrattuna hyötysuhde huomioiden). Mutta, mitä 250000 auton tavoite tarkoittaa, jonka verran niitä pitäisi olla vuoteen 2030 mennessä.

Tällä hetkellä sähköautoja on 1682 ja hybrideitä 5719 kpl. Täten uusia sähkö/hybridiautoja pitäisi rekisteröidä noin 20000 kpl/vuosi, jotta tavoitteeseen päästään. Vuonna 2017 rekisteröitiin henkilöautoja yhteensä noin 120000 kpl, täten täyssähkö/hybridien myynnin pitäisi olla vajaa 20% kaikista myydyistä uusista autoista.

Jos vuosittain myytäisiin 20000 täyssähköautoa, tarkoittaa se 17000km keskimääräisellä ajosuoritteella (ja 17kWh/100km keskimääräisellä kulutuksella) energiankulutuksen kasvamista 57,8 GWh:lla / vuosi. 250000 täyssähköautoa tarkoittaisi 722,5 GWh lisäystä sähkönkulutukseen. Koko autokannan päivittäminen täyssähköiseksi tarkoittaisi vuorostaan noin 10 TWh lisäenergiatarvetta, joka on yli 10% lisäys nykyiseen koko suomen energiankulutukseen nähden. Esimerkiksi Loviisan yksiköt tuottavat yhteensä noin 8 TWh vuodessa. Energiankulutuksen lisääntyminen ei kuitenkaan ole ihan näin suoraviivaista, sillä talvella autojen lohkolämmittimien kuluttama energiamäärä poistuu sähköautojen myötä (joskin sisätiloja lämmitetään jatkossakin).

Lisää energiaa

Seuraava kysymys onkin, mistä kaikki energia näille sähköautoille, kun jo tällä hetkellä kovimmilla paukkupakkasilla sähköntuotanto ja tuonti käyvät äärirajoilla. Onneksi Olkiluoto 3 on ehkä jo kohta valmis, mutta sen tuotanto kattaa vain nettotuontia. Sähkönkulutus kasvaa luonnostaan, ja liikenteen sähköistyminen kiihdyttää tätä tahtia entisestään.

Sähköverkosta on tehtävä sähköautomullistuksen aikana älykäs, sillä sähköautoja tullaa lataamaan pääsääntöisesti yöaikaan (kotona), sekä päiväsaikaan (työpaikalla). Tämä tarkoittaa merkittävää kuormaprofiilin muutosta, eli säätövoimaa tarvitaan lisää tasaamaan kuormitusvaihteluita, sekä lisää perusvoimaa kattamaan muutoinkin alijäämäistä tuotantoa. Kannattaisi vakavasti harkita esimerkiksi yhden uuden ydinvoimalareaktorin rakentamista, jonka rinnalle lisää vesi-, aurinko- ja tuulivoimaa.

Energian hinta

Sähkön hinta on ollut koholla jo pidemmän aikaa. Myös siirtomaksut veroineen ovat kovia. Sähkön hinnan voi kilpailuttaa, siirtoa ei. Tämä asettaa kuluttajat eriarvoiseen asemaan. Tämä eriarvoisuus tulee rokottamaan niitä autoilijoita enemmän, jotka asuvat korkeiden siirtohintojen alueilla.

Energian hinta tulee tulevaisuudessa aika varmasti kasvamaan. Syynä vanhentuvien voimalaitosten uusimistarve, saastuttavien voimaloiden ennenaikainen sulkeminen, energiatarpeen lisääntyminen ja siitä aiheutuva energian rajallisuus, sähkön myyminen yli rajojen niille, jotka maksavat siitä meitä enemmän (joiden oma tuotanto on kalliimpaa) … Halpa sähköautoilu ei tulevaisuudessa ehkä olekaan niin halpaa kuin mitä se nyt on. Vaikka sähköautoilu maksisi tulevaisuudessa saman kuin polttonesteillä ajaminen nyt, ei tämä varmaan kenellekään ongelma olisi, mutta suurin ongelma tästä muodostuu kaikelle muulle sähkönkulutukselle, josta maksamme.

Polttonesteille on suunniteltu toistuvia veronkorotuksia, tämä rankaisee kaikkein eniten niitä, joilla ei ole varaa hankkia uutta hienoa autoa, tai edes käytettyä. Toki ajan kanssa polttomoottoriautot poistuvat käytöstä.

Sähköauton lataaminen

Suomessa on tällä hetkellä noin 1700 julkista latauspistettä. Osa näistä on pikalatausasemia, osa keskinopeusasemia. Suurin osa on edelleen hitaampia latauspisteitä. Latauspisteiden määrä on kasvanut mukavaa vauhtia, ja näin pitääkin olla, mikäli pyörät halutaan pitää pyörimässä. Latauskapasiteetti ei saa tulla pullonkaulaksi kehitykselle.

Pikalataaminen on suhteellinen käsite. Jos verrataan esimerkiksi dieselin tankkaamisen, parin minuutin tankkauksella saa 1000 km toimintasäteen. Supercharger asemalla 30min pysähdyksellä saa noin 270 km lisää toimintasädettä. En pidä tätä mitenkään superina, tai edes pikana. Lataaminen yöllä hitaasti ei ole ongelma, kuten ei päivälläkään työpaikan parkkipaikalla, autohan kuitenkin seisoo paikallaan 95% ajasta. Pikalatauksen hitautta pidänkin yhtenä merkittävänä ongelmana, mutta latausasemaverkoston tiheneminen pienentää tätä haittaa, joskin ’tankilla’ saa käydä alvariinsa. Toisaalta kaasuautoilijat tekevät tätä jo nyt, tankaten pari kertaa viikossa.

Sähköauto. Nyt

Useimmille kaupunkilaisille täyssähköauto voisi olla täydellinen kumppani jo nyt, maaseudulle sopisi todennäköisesti paremmin hybridit pidempien etäisyyksien ja rajallisen latausverkon takia.

Kaikille täyssähkö ei kuitenkaan sovellu, vielä. Reissutyötä tekevälle tällä hetkellä paras valinta on mielestäni hybridit. Alla lueteltu muutama syy, miksi valitsisin hybridin täyssähkön sijaan:

  • uusissa hybrideissä pieni polttoaineenkulutus (3,3l/100km)
  • akulla pääsee tekemään suurimman osan lähiajoista (kantama ~50 km/lataus) + akku mahdollistaa jarruenergian talteenoton
  • kokonaistoimintasäde merkittävästi suurempi kuin täyssähköautolla (1000 km vs. 200-400 km ), yhdensuuntainen ajomatka reissaajalle on helposti 600km =>  olisi kiva päästä perille yhdellä istumalla
  • plug-in hybridin tankkausnopeus (pari minuuttia tankilla noin 1000 km välein ja noin 2 tuntia roikan perässä aina kun siihen mahdollisuus [ei pakollista] vs. 60 min supercharger asemalla jokaisen 400 km välein, ja lataus aina muutoinkin kuin mahdollista + tankkia ei koskaan saa/kannata ladata täyteen, koska hinnoittelu)
  • hinta täyssähköautoa edullisempi, vaikkakin kalliimpi kuin perinteinen.

Ylläolevat tiedot peilaavat Hyundai Ioniq plug-in hybridin tietoihin, jollaista olen haaveillut jo jonkin aikaa. Hintaa tosin saisi olla 10000€ vähemmän, käytettyjäkään ei vielä ole tarjolla. Kun sähköauton lataus kehittyy siten, että tankki on täynnä 15 minuutissa, yhdellä latauksella pääsee 600km, aletaan olla jo käyttäjäystävällisellä tasolla.

Lopuksi

Hallituksen 250000 auton tavoite sisältää sekä täyssähköautoja että hybrideitä. En lähtökohtaisesti lähtisi kieltämään polttomoottoriautojen myyntiä kokonaan kovinkaan nopealla aikataululla, ennen kuin sähkö- ja hybridiautojen hinnat ovat tulleet alas ja käytettyjen tarjonta on riittävää. Jatkossa polttomoottoriautojen tulisi kuitenkin täyttää tiukat päästönormit, ja kulutusta ohjaamaan poistaisin autoveron kokonaan täyssähköautoilta ja hybrideiltä. Veromuutoksella kulutus ohjautuisi automaattisesti näihin vaihtoehtoihin, kun hinta saataisiin lähemmäs kuluttajan kukkaroa.

Sähkö ja sähkön siirto

Uutisista on saanut lukea useaan otteeseen, kuinka sähkönsiirto on maksanut sata euroa, mutta sähköä on käytetty vain muutamalla eurolla. Miten tämä on mahdollista, onko siirtomaksut jossain päin suomea todella näin järjettömät, vai onko sittenkään?

Sähkön hintaa tulee seurattua lähes päivittäin, jonka myötä olen huomannut sähkön hinnan olleen koholla jo pidemmän aikaa. Sähkönsiirron hintaan sitä vastoin harvemmin tulee kiinnitettyä huomiota, kun siihen ei voi vaikuttaa. Siirtolaskujen suurempi hinta on niin ikään ollut tiedossa.

En kuitenkaan ole koskaan sen tarkemmin tutkinut, miten laskujen summat jakautuvat keskenään, ja mistä osista ne muodostuvat. Jotta arvailut loppuvat, niin tarkastellaan tilannetta toteutuneiden sähkö- ja siirtolaskujen perusteella viimeisten 12 kuukauden ajalta.

Tarkastellaan ensimmäiseksi, mistä kaikista elementeistä sähkön kokonaishinta muodostuu. Kuten alla olevasta listasta huomataan, sähkön kokonaishinta ei koostu kahdesta tai kolmesta osatekijästä, vaan kaikkinensa kuudesta. Näiden summien takana on kolmen tahon näpit pelissä; energiaa tuottavan yrityksen, sähköä siirtävän yrityksen, sekä verottajan.

Sähkölasku koostuu seuraavista osatekijöistä:
– Sähköliittymän perusmaksusta (€/kk)
– Siirtomaksusta (snt/kWh)
– Energian perusmaksusta (€/kk)
– Energiasta (snt/kWh)
– Sähköverosta (2,79 snt/kWh, sis. ALV)
– Arvonlisäverosta (24%)

Esimerkiksi LE-sähköverkko Oy:llä (Lahti energia) sähköliittymän perusmaksu on 5,21€/kk/asunto (3x25A/asunto, 8 huoneiston rivitalo). Siirtomaksu 4,21snt/kWh, sähkövero 2,79snt/kWh (joka on kaikille yhtä suuri). Fortumilla energian perusmaksu on 4,02€/kk, ja sähkön hinta määräytyy minulla sähköpörssin mukaan (SPOT hinta). Lisäksi tästä kaikesta maksetaan arvonlisäveroa, myös sähköverosta (ylläolevaan sähköveroon ALV on valmiiksi laskettu mukaan).

Kun kilpailutat sähkön toimittajaa, kysytään vuosikulutusta. Vuosikulutus kerrotaan, jotta laskuri saa arvioitua vuosittaisen sähkölaskun suuruuden. Laskuri laskee myös sähkön keskihinnan (snt/kWh), johon on jyvitetty kuukausimaksu. Toisin sanoen, mitä vähemmän sähköä käytät, sitä kalliimmalta kWh hinta vaikuttaa. Nämä laskurit näyttävät kuitenkin vain energian osuuden, mutta samaa laskentatapaa voidaan käyttää myös energiansiirron kWh hinnan laskemisessa (kuten myöhemmin esittämieni kuvien laskennassa olen tehnyt).

Kun uutisissa on puhuttu sähkönsiirron olevan jopa 100€@3kk ja energialaskun vain muutamia euroja samalta ajalta, niin tällöin sekoitetaan sähkönsiirto ja liittymän perusmaksu. On jokseenkin väärin puhua perusmaksusta sähkönsiirtona, koska se on kiinteä summa, käytti sähköä tai ei. Siirtohinnoissa on vuorostaan suuria alueellisia eroja, jossain siirto voi olla 4snt/kWh, toisaalla lähemmäs 20snt/kWh (hintatilasto), ei kuitenkaan euroja/kWh. Mikäli sähköä ei ole käyttänyt, ei siirtomaksuakaan muodostu. Tällöin laskutetaan ainoastaan liittymän perusmaksu, joka määräytyy sulakekoon sekä sähköverkkoyhtiön (alueellinen hinta) mukaan. Laskutus perustuu vain ja ainoastaan käyttöön (perusmaksuja lukuun ottamatta).

Alla oleva kuvaaja näyttää sähkön (harmaa) ja siirron (oranssi) hintakehityksen (snt/kWh) aikavälillä 7/2015 – 3/2019. Sininen käyrä esittää näiden summan hintakehitystä.

Sähkönsiirron hinta päivittyy kerran vuodessa, aina vuoden alussa (vuonna 2019 hinta ei kuitenkaan noussut). Kuvaajassa näkyvät siirtohinnan vaihtelut johtuvat kuukausimaksun jyvittämisestä kulutettuun sähkönmäärään. Kun sähköä on kulunut vähemmän, vaikuttaa siirto kalliimmalta ja päinvastoin. Sama pätee myös energian hintaan, mutta SPOT hinnoittelusta johtuen kuukausimaksun osuuden vaihtelu ei ole selkeästi nähtävissä.

Minulla on ollut SPOT hinnoiteltu sähkö käytössä 7/2015 lähtien. Energian ja siirron hinnat ovat kasvaneet aikavälillä 7/2015 – 3/2019 keskimäärin noin 35% (11,3 => 15,1 snt/kWh), eli keskimäärin noin 10%/vuosi.

Samalla, kun sähkön hinta on noussut, niin myös kulutus on kasvanut. Oheisessa kuvaajassa sininen osoittaa kuukausikohtaisen kulutuksen (kWh/kk) ja oranssi kuukausikohtaisen sähkölaskun suuruuden (energia + siirto, €/kk).

Mutta, missä suhteessa verkkoyhtiö, energiayhtiö ja verottaja käyvät kuluttajan kukkarolla? Energialaskussa maksetaan energian tuottajille ja verottajalle (alv), siirtolaskussa maksetaan siirtoverkon omistajalle ja verottajalle (sähkövero + alv). ALV:n prosentuaalinen osuus pysyy aina samana, koska se lasketaan laskun loppusummasta, täten sen osuus on aina 19,4%. Loppujen suhde vaihtelee kuukausimaksujen, kWh hinnan ja kulutuksen mukaan. Viimeisten 12kk laskujen keskiarvon mukaan osuudet ovat jakautuneet minulla alla olevan kuvaajan mukaisesti (vuosikulutus 5947,75kWh).

Kun tästä kuvaajasta yhdistetään vielä kunkin saajan osuudet, huomataan, ettei ainakaan Lahden alueella verkkoyhtiö ole rivitaloasujalle rosvo. Itseasiassa, siirtoyhtiön kustannus on saajista kaikkein matalin, vain 27,8%. Verottaja vie seuraavaksi eniten 34,4% (alv + sähkövero), ja kalleinta on olut itse energia 37,9% osuudella. Itseasiassa jokainen segmenttiosuus tuli pienoisena yllätyksenä, sillä odotusarvo oli, että siirto on kallein, tämän jälkeen energia ja viimeisenä verottaja.

Se mikä osin aiheuttaa harhaa sähkönsiirron kalleudesta, johtuu siitä, että siirtoyhtiö velottaa sähköveron, jolloin käykin niin, että siirtolaskun osuus on 53% ja energialaskun 47% (sisältäen verottajan osuudet).

Mutta, onko reilua jyvittää liittymän kuukausimaksu kWh hintaan kulutuksen mukaan? Ilman sähköliittymää ei ole sähköä. Liittymän perusmaksua maksetaan mahdollisuudesta käyttää sähköä. Tämän päälle maksetaan siirretystä energiasta siirtomaksua. Jos kulutusta ei ole, on kWh hinta tällöin määrittelemätön (nollalla jakaminen). Kun sähköä käyttää vähän, tulee jyvittäen yksikköhinnaksi suuri luku. Mitä enemmän sähköä käyttää, sitä edullisempaa näin laskettu siirtomaksu on.

Esittämissäni grafiikoissa jyvitin liittymän maksut osaksi sähkönhintaa, koska kaikesta maksetaan kuitenkin. Mielestäni on silti väärin puhua, että on maksanut sähkönsiirrosta 100€/3kk, vaikka on samaan aikaan kuluttanut sähköä eurolla. Syynä näkemykseeni on se, että sähköliittymän perusmaksu mahdollistaa sähkön käytön, kyse ei siis suoranaisesti ole sähkön siirtomaksusta (joka laskutetaan siirretyn energiamäärän mukaan). Tämä ei silti tee asiasta yhtään vähäpätöisempää, rahaa lähtee tililtä käytetyistä termeistä huolimatta yhtä paljon.

Lopuksi täytyy vielä sanoa, että tiedostan hyvin sen, että rivitalossa asuvan sähköliittymän kuukausimaksu on ihan eri luokkaa kuin omakotiasujan. Omakotiasuja maksaa vähintään 30€/kk, kun itse selviän reilulla 5€/kk.

Alla oleva kuvaaja sisältää samat tiedot, kun jutun ensimmäinen kuvaaja, mutta hieman eri tavalla esitettynä. Tässä oranssi pylväs esittää siirtomaksun ja harmaa pylväs energian hintaa. Myös tässä kuvaajassa kuukausimaksut on jyvitetty kulutetun sähkön mukaan, joka aiheuttaa pientä kuukausittaista vaihtelua.

Nykyisellä sähkön hinnalla (keskimääräisen trendin mukaan määriteltynä maaliskuussa 2019, 15,1 snt/kWh) 1W jatkuva kulutus maksaa vuodessa 1,32€ ( [1W * 24h * 365pvä] / 1000 = 8,76kWh, [8,76kWh * 15,1 snt/kWh] / 100 = 1,32€). Täten aiemmin hyvin toiminut euro per watti muistisääntö ei enää ole kovin tarkka. Valmiustilassa olevat laitteet muodostavat vuosittaisesta sähkölaskusta helposti merkittävän siivun, kuten minunkin tapauksessa.