Kiireellisimpinä vuosina minulla on ollut noin 140 matkapäivää. Ulkomaan matkapäiviä parhaimpana vuotena on olut noin 100. Tällainen matkustelu käy kukkarolla ahkerasti.

Suurimmat kulut syntyvät lentolipuista, hotelliyöpymisistä ja taksimatkoista. Myös autovuokra, tankkaukset, tietullit, siltatullit ja lauttamatkat voivat tulla kyseeseen. Ei ole myöskään mahdotonta, että joutuu ostamaan työkaluja, tarvikkeita tai varaosia. Kuukaudessa summat voivat nousta todella suuriksi.

Etenkin startup yrityksissä korttikäytännöt ovat kirjavia.

Kortteja on kahta tyyppiä: Maksuaikakortti (lyhennys 100%), sekä luottokortti (minimilyhennys). Tämän lisäksi kortti voi olla työnantajan takaama (työntekijä maksaa laskun), tai työnantajan maksamana.

Edellisessä työpaikassa minulla oli tällainen työnantajan takaama kortti. Lasku tuli joka kuukausi kotiini, joka piti maksaa eräpäivänä. Useinkaan kulukorvaus ei ehtinyt tulla ajoissa, joten tilillä piti olla riittävästi katetta.

Perustelu miksi en saanut yrityksen maksamaa luottokorttia, oli että yritysten kortteja käytetään niin paljon väärin, ja että tällaisia kortteja ei yleisesti ottaen myönnetä enää missään yrityksessä kenellekään. Pureskellaanpa asioita hieman.

Mitä tarkoittaa yrityksen takaama kortti?

• Mahdollistaa suuremman limiitin, joka tässä tapauksessa oli 5000€/kk. Henkilökohtaisessa kortissa oli 2000€ raja, joskin sen olisi saanut helposti nostettua suuremmaksi => tapauksessani yrityksen kortista ei ollut hyötyä.
• Vastaat kortin veloista, ja jos ulosoton jälkeen jää maksettavaa, käännytään vasta tämän jälkeen takaajan, eli työnantajan puoleen.
• Kun työnantaja menee konkurssiin, takaaja katoaa. Tällöin vastaat kortin veloista, kuten käytännössä tähänkin asti. Palkkaturvasta näitä kuluja voi saada takaisin, tai olla saamatta.

Yrityksen luottokortti on ainoa oikea vaihtoehto työntekijälle, sillä

• Väärinkäytöstä aiheutuva riski työnantajalle on mitätön. 5000€ limiitillä ei tehdä 5000€ suurempaa laskua. Työnantajan pystyy vähentämään väärinkäytökset palkasta ja ottamaan tarvittaessa kortin pois. Myös rikosilmoituksen tekeminen on aina mahdollista. Työnantajan riski on täysin olematon.
• Yritys maksaa kortin laskun, jolloin työntekijän ei tarvitse rahoittaa työnantajan toimintaa.
• Konkurssitilanteessa konkurssipesä vastaa kortin veloista.

Lyhyesti sanottuna yrityksen takaamat kortit pitäisi kieltää lailla. Työntekijän tehtäviin ei kuulu rahoittaa työnantajan toimintaa antamalla ilmaista lainaa, samalla todellisuudessa ottaen taloudellisen riskin kortin veloista.

Työnantajan väittäessä, että taattu kortti on ainoa vaihtoehto väärinkäyttöriskin takia, on täysin höpö puhetta. Tällaiseen korttiin ei pidä suostua, tai työnantajalta on saatava kortin limiittiä vastaava summa ennakkomaksuna. Ennakolla voi maksaa kortin laskun sen saapuessa, jonka lisäksi kaikissa tilanteessa saa ns. omansa pois.

Blogin aihe kumpusi tällä kertaa siitä, että edellinen työnantaja meni konkurssiin marraskuussa 2018 ja osa kulukorvauksista jäi saamatta. Omalta osalta saavat jäivät vähäisiksi, toisilla saatavat olivat merkittävästi suurempia.

Loppuvaiheessa korttiostoja ei onneksi ollut kovin paljoa, mutta yhden kuukauden kulukorvaukset jäivät kokonaan saamatta. Ne minulle periaatteessa maksettiin, mutta koska palkka ja kulukorvaukset maksettiin tuolloin ilman palkkalaskelmaa, niin seuraavan kuun palkkalaskeman kirjausvirhe teki maksun mitättömäksi.

Aiempi potti kirjattiin kokonaisuudessaan palkkaennakoksi, jolloin sain vain puolikkaan kuun palkan ja kulukorvaukset muuttuivat jälleen saataviksi. Konkurssihetkellä tästä oli kulunut juuri sen verran aikaa, että jo maksettu kulukorvaus katosi olemasta. Näin kävi myös palkkaturvan silmissä, koska konkurssihetkellä tästä oli juuri sopivasti kulunut yli 3 kuukautta. Tarkalleen ottaen tässä tuli tupaan 1383,72€.

Jokaisella konkurssi ja palkkaturva kierroksella oppii jotain. Takana on kaksi työpaikkaa, kaksi konkurssia ja kaksi palkkaturvaan turvautumista viimeisten 10 vuoden ajalta.