Työllistyin nykyiseen työhöni neljä vuotta sitten työelämävalmennuksen kautta. Työelämävalmennuksen aikana työnantaja ei maksa harjoittelijalle palkkaa, vaan työelämävalmennettava saa ansiosidonnaista normaalisti harjoittelun aikana, jonka päälle tulee verotonta ylläpitokorvausta joko 9 tai 18€/pvä työmatkan pituudesta (80km raja) riippuen.
Nykyinen hallitus on ehdottanut uutta työkokeilua työllistämisen helpottamiseksi. Työkokeilussa ei ole juuri mitään uutta työelämävalmennukseen verrattuna, paitsi nimi.
Työelämävalmennuksesta ei saanut verotuksessa matkavähennyksiä, kuten ei saanut haettua matkatukeakaan kelalta. Myöskään töitä ei saa tehdä yksin, vaan työnantajan tulisi olla vieressä kokoajan. Samaisesta syystä työkohteeseenkaan ei saa matkustaa yksin, vaan pitää kulkea työnantajan mukana ja olla jatkuvan valvonnan alla.
Tästä syystä työharjoittelijalle ei saa syntyä kuluja. Toisaalta jos kuluja syntyi, niin niiden korvaaminen oli hankalaa, sillä sellaisten olemassaolosta ei saisi jäädä mitään merkintöjä, koska alun perin kuluja ei olisi pitänyt edes syntyä. Tämän sain huomata kun kyselin työvoimatoimistosta asiasta; tuli hieman tiukkasanaista kommenttia etten kai vaan töitä tee… Niin, mitä varten siellä työelämävalmennuksessa ollaan, jollei oppimassa uusia asioita? Ja asioitahan oppii parhaiten tekemällä työtä… Tämän jälkeen tajusin olla kyselemättä enää mitään.
Työelämävalmennuksen tarkoituksena ei ole antaa työnantajalle ilmaista työvoimaa, mutta käytännössä sitähän tuollaiset harjoittelut aina ovat, tavalla tai toisella. Työelämävalmennuksen hyvänä puolena pidin sitä, että koska opettelin uusia asioita, ei ollut mitään kiirettä tai painetta hoitaa asioita tietyllä nopeudella, vaan asioiden tekemiseen pystyi käyttämään niin paljon aikaa kuin se tarvitsi. Toisaalta Cypress Wind Turbinesin riitaisan konkurssin jälkeen olin henkisesti väsynyt ja siitä toipumiseen työelämävalmennus oli erittäin hyvä lääke. Tarvitsin pehmeän laskun työelämään uudelleenkäynnistämiseen. Uuden oppiminen ja mielenkiintoiset asiat palauttivat itsetunnon kohtalaisen nopeasti takaisin normaalille tasolle.
Pidän omalta osaltani työelämävalmennusta erittäin toimivana ja onnistuneena. Työelämävalmennuksen toimivuus ja lopputulos on myös työnantajan tarkoitusperistä kiinni. Olen kuullut tapauksista joissa työnantaja x on valittanut että kun juuri on saanut koulutettua kaverin tekemään töitä, harjoittelu loppuu. Ja sitten kun ottaa seuraavan ilmaisen harjoittelijan, joutuu aloittamaan taas saman työlään koulutusprosessin alusta.
Mikäli työnantajalla on rehelliset tavoitteet, eli tarkoitus kouluttaa harjoittelijasta hyvä työntekijä ja harjoittelun päätyttyä palkata tämä, järjestelmä toimii niin kuin sen on tarkoitettu. Muistelen jostain lukeneeni, että vain alle 10 % työelämävalmennettavista työllistyy yritykseen jossa harjoittelu on suoritettu. Tämä on todella huono tulos, mutta toisaalta jos vaihtoehtona on olla työttömänä vastaava jakso, valitsisin ilman muuta harjoittelun. En kuitenkaan jaksa uskoa että 90 % harjoittelijoista olisi ollut niin huonoja etteivätkö olisi kyenneet ja kelvanneet palkkatyöhön. Todennäköisesti osa tapauksista johtuu siitä että työnantaja on halunnut vain ilmaista työvoimaa.
Työelämävalmennus ei ollut työvoimatoimiston järjestelemä juttu, vaan hoidin harjoittelupaikan hankkimisen itse ja ehdotin asiaa työvoimatoimistolle. Koska olin koulutukseen nähden vaihtamassa alaa, sain sovittua 6kk mittaisesta jaksosta (9kk maksimi). Työelämävalmennuksen jälkeen työllistyin Nocart Oy:lle ja olen työskennellyt siellä viimeiset neljä vuotta ja jatkan edelleen.
