Aihearkisto: Yhteiskunta

Työelämävalmennus

Työllistyin nykyiseen työhöni neljä vuotta sitten työelämävalmennuksen kautta. Työelämävalmennuksen aikana työnantaja ei maksa harjoittelijalle palkkaa, vaan työelämävalmennettava saa ansiosidonnaista normaalisti harjoittelun aikana, jonka päälle tulee verotonta ylläpitokorvausta joko 9 tai 18€/pvä työmatkan pituudesta (80km raja) riippuen.

Nykyinen hallitus on ehdottanut uutta työkokeilua työllistämisen helpottamiseksi. Työkokeilussa ei ole juuri mitään uutta työelämävalmennukseen verrattuna, paitsi nimi.

Työelämävalmennuksesta ei saanut verotuksessa matkavähennyksiä, kuten ei saanut haettua matkatukeakaan kelalta. Myöskään töitä ei saa tehdä yksin, vaan työnantajan tulisi olla vieressä kokoajan. Samaisesta syystä työkohteeseenkaan ei saa matkustaa yksin, vaan pitää kulkea työnantajan mukana ja olla jatkuvan valvonnan alla.

Tästä syystä työharjoittelijalle ei saa syntyä kuluja. Toisaalta jos kuluja syntyi, niin niiden korvaaminen oli hankalaa, sillä sellaisten olemassaolosta ei saisi jäädä mitään merkintöjä, koska alun perin kuluja ei olisi pitänyt edes syntyä. Tämän sain huomata kun kyselin työvoimatoimistosta asiasta; tuli hieman tiukkasanaista kommenttia etten kai vaan töitä tee… Niin, mitä varten siellä työelämävalmennuksessa ollaan, jollei oppimassa uusia asioita? Ja asioitahan oppii parhaiten tekemällä työtä… Tämän jälkeen tajusin olla kyselemättä enää mitään.

Työelämävalmennuksen tarkoituksena ei ole antaa työnantajalle ilmaista työvoimaa, mutta käytännössä sitähän tuollaiset harjoittelut aina ovat, tavalla tai toisella. Työelämävalmennuksen hyvänä puolena pidin sitä, että koska opettelin uusia asioita, ei ollut mitään kiirettä tai painetta hoitaa asioita tietyllä nopeudella, vaan asioiden tekemiseen pystyi käyttämään niin paljon aikaa kuin se tarvitsi. Toisaalta Cypress Wind Turbinesin riitaisan konkurssin jälkeen olin henkisesti väsynyt ja siitä toipumiseen työelämävalmennus oli erittäin hyvä lääke. Tarvitsin pehmeän laskun työelämään uudelleenkäynnistämiseen. Uuden oppiminen ja mielenkiintoiset asiat palauttivat itsetunnon kohtalaisen nopeasti takaisin normaalille tasolle.

Pidän omalta osaltani työelämävalmennusta erittäin toimivana ja onnistuneena. Työelämävalmennuksen toimivuus ja lopputulos on myös työnantajan tarkoitusperistä kiinni. Olen kuullut tapauksista joissa työnantaja x on valittanut että kun juuri on saanut koulutettua kaverin tekemään töitä, harjoittelu loppuu. Ja sitten kun ottaa seuraavan ilmaisen harjoittelijan, joutuu aloittamaan taas saman työlään koulutusprosessin alusta.

Mikäli työnantajalla on rehelliset tavoitteet, eli tarkoitus kouluttaa harjoittelijasta hyvä työntekijä ja harjoittelun päätyttyä palkata tämä, järjestelmä toimii niin kuin sen on tarkoitettu. Muistelen jostain lukeneeni, että vain alle 10 % työelämävalmennettavista työllistyy yritykseen jossa harjoittelu on suoritettu. Tämä on todella huono tulos, mutta toisaalta jos vaihtoehtona on olla työttömänä vastaava jakso, valitsisin ilman muuta harjoittelun. En kuitenkaan jaksa uskoa että 90 % harjoittelijoista olisi ollut niin huonoja etteivätkö olisi kyenneet ja kelvanneet palkkatyöhön. Todennäköisesti osa tapauksista johtuu siitä että työnantaja on halunnut vain ilmaista työvoimaa.

Työelämävalmennus ei ollut työvoimatoimiston järjestelemä juttu, vaan hoidin harjoittelupaikan hankkimisen itse ja ehdotin asiaa työvoimatoimistolle. Koska olin koulutukseen nähden vaihtamassa alaa, sain sovittua 6kk mittaisesta jaksosta (9kk maksimi). Työelämävalmennuksen jälkeen työllistyin Nocart Oy:lle ja olen työskennellyt siellä viimeiset neljä vuotta ja jatkan edelleen.

Työn hakeminen ja työhakemuksen sisältö

Työn hakeminen ei ole helppoa (ainakaan minulle), sillä jokaista työpaikkaa/tehtävää varten olisi hyvä olla enempivähempi räätälöity työhakemus. Tämä vaatii aikaa ja vaivaa. Työhakemus on mieluiten vain sivun mittainen esittely taidoistasi ja itsestäsi. Työhakemus on työntekijän markkinointikirje, joten siihen tulee panostaa.

CV:täkin on hyvä pitää ajan tasalla, mutta sekään ei saisi olla liian pitkä. Oma CV:ni on 5 sivua, ja se on ehdottomasti liian pitkä. Ei se tietysti itsestäni pitkältä tunnu, mutta siinä vaiheessa kun olet työhakemuksia lukeva osapuoli, jo 2-sivuinen CV tuntuu pitkältä siinä vaiheessa kun hakemuksia on nenän edessä esimerkiksi kuusi kappaletta. CV:n lisäksi on myös ne aiemmin mainitsemat hakemukset luettavana. Kun tätä työhakemusten nippua luetaan muiden työkiireiden ohessa, niin sivun mittainen esittely ja sivun mittainen CV olisi ainakin omasta mielestäni aika ihanteellinen, näin lukijan kannalta. Vaikka hakemuksen ja CV:n typistää näin lyhyiksi, tulisi niistä löytyä kaikki tarpeellinen tieto hakemasi paikan kannalta.

Mutta vaikuttaa työnhaun onnistumiseen myös mieliala. Kun on hyvässä työpaikassa töissä, ei todennäköisesti edes etsi aktiivisesti uutta työtä. Ja vaikka hakemuksen jättäisikin, ei hakijalla ole mitään menetettävää. Nykyinen työ on ja pysyy lopputuloksesta riippumatta. Itse koen tämän takia työn etsimisen kaikkein helpoimmaksi työsuhteessa ollessa. Paitsi että en työpaikkoja juurikaan katsele.

Työttömyys itsessään on kova paikka, puhumattakaan syistä miksi työttömäksi on joutunut ja onko poislähtö ollut riitaisa. Myöskään työkkärin asiakkuus ei juuri ole mieltäni lämmittänyt.

Cypress Wind Turbines Oy, joka oli ensimmäinen kokopäivä työ opiskelujen päätyttyä, asetettiin konkurssiin vuoden 2011 lopussa. Irtisanomisilmoitus annettiin käteen 24.11.2011 ja työsuhde päättyi 24.12.2011. Ihan kiva joululahja. Ajankohta ei minua harmittanut, mutta suuret palkkasaatavat ja niistä riitely työnantajan kanssa sitä vastoin oli rankkaa (asia ei ole vieläkään päätöksessä, vaikka on kulunut jo yli 4,5 vuotta). Tilannetta ei helpottanut tieto siitä että palkkoja jää saamatta joka tapauksessa noin 10000€, teki mitä tahansa. Ilman oikeudenkäyntiä summa voi nousta yli 15000€:oon.

Työttömyyden aikana täytin lisäksi 30. Minun pitäisi olla urani parhaassa nousukiidossa, mutta taistelinkin palkoista käräjillä, työttömänä, itsetunto maassa. Työttömänä minulla oli vain aikaa, mutta en saanut lähdetyksi edes kuntosalille, vaikka olin viimeiset 2 vuotta käynyt 3-4 kertaa viikossa säännöllisesti salilla irtisanomiseen asti. Tunsin oloni täysin arvottomaksi, elämässäni epäonnistuneeksi… Joten ei ihme että työn hakeminenkaan ei ollut helppoa.

Nykyinen työnantajani tunsi minut Cypressin loppumetreiltä ja oli nähnyt minkälaisessa työympäristössä olin jaksanut ja pystynyt työskentelemään lähes 3 vuotta. Noin 4 kuukauden työttömyyden jälkeen sain järjestettyä kuuden kuukauden mittaisen työelämävalmennuksen uudelle työnantajalle. Iloinen asia, mutta olin edelleen henkisesti rikki. Työnantaja totesikin, että yritä nyt vähän tsempata työhaastattelussa. Tein minkä voin, sain paikan, mutta samalla todettiin tietyllä tapaa hauskasti että haastattelun perusteella en olisi tullut missään nimessä valituksi. Niin huono olin.

Tarinan opetus on, että työtä kannattaa hakea mieluiten silloin kun asiat on hyvin. Silloin ei ole mitään menetettävää ja uuden paikan työssäkäyvä saa todennäköisesti helpommin kuin työtön. Toki pätevä työtön ei pitkään työttömänä ole, olettaen että osaa hakea töitä. Itse olen työn hakemisessa todella huono, mutta toisaalta kahteen ensimmäiseen työpaikkaan minua on pyydetty, ilman aktiivista hakemista. Kolmatta paikkaa ei ole vielä tullut vastaan, enkä sitä ole myöskään hakenut, mutta ehkä sinnekin pyydetään…

Mutta, palataanpa siihen työn hakemisen käytännön puoleen.

Työnhakijan motivaation lähteitä hakea töitä on monia, kuten:

  • Omat kehittymismahdollisuudet
  • Ilmapiiri / yhteisö
  • Palautteen saanti
  • Palkka, elämäntilanteesta riippuen
  • Suorituksen ilo, työ itsessään, työn merkitys
  • Yhteisöön kuuluminen
  • Itsenäisyys, vapaus
  • Eettisyys
  • Säännöllinen elämänrytmi
  • Itsearvostus
  • Sosiaaliset kontaktit
  • Vastuu

Itselleni työn olemassaolo on elinehto, ei niinkään rahan vaan henkisen hyvinvoinnin kannalta. On tuskaa jos ei ole mitään elämää rytmittävää ja mielenkiintoista tekemistä. Toki kotoakin hommia saattaa löytyä liuta, mutta monesti niiden loppuunsaattamiseen tarvitaan rahaa, jota työttömänä ei yleensä liiemmin ole. Kun määrätietoisesti ja elämäniloisella asenteella hakee töitä, on onnistuminen paljon varmempaa kuin loppuun palaneella kaverilla.

Entäpä minkälaisia asioita työnantaja arvostaa työntekijässä?

  • Kokenut
  • Ryhmätyökyky (myös yksintyöskentely)
  • Ongelmanratkaisukyky
  • Kielitaito
  • Keskittymiskyky
  • Isojen kokonaisuuksien hallinta
  • Kirjallinen ilmaisu (dokumentointitaito)
  • Kommunikointikyky
  • Ohjelmistojen hallinta
  • Vuorovaikutustaidot
  • Pitkäjänteisyys
  • Ajanhallinta
  • Nopea oppimiskyky
  • Kyky sopeutua jatkuvaan muutokseen
  • Huolellisuus, tarkkuus
  • Priorisointitaito
  • Luotettavuus
  • Ennakointikyky
  • Paineensietokyky
  • Delegointikyky
  • Neuvottelutaidot
  • Tavoitteissa pysyminen
  • Kannustavuus
  • Motivointikyky

Edellä olevia asioita oppii pääasiassa tekemällä, kokemuksen kautta. Toki oma motivaatio ja kehittymishalut vaikuttavat paljon. Edellä listattuja asioita on syytä korostaa hakemuksessa niiltä osin kuin haetun työtehtävän kannalta on oleellista.

Mutta, minkälainen on hyvä työhakemus, eli markkinointikirje?  Hakemuksesta tulee löytyä seuraavat tiedot:

Omat tiedot, päivämäärä

Vastaanottaja = tuleva esimiehesi / todellinen päättäjä

Mielenkiinnon herättävä otsikko tai tehtävänimike

Yrityksen tavoitteet + motivaatio + perustelu

  • Yrityksen kotisivuilta esimerkiksi heidän tavoitteensa ja soveltaa tätä tietoa omiin taitoihin ja kokemuksiin
  • Älä kerro että ole kiinnostunut tietystä tehtävästä, viittaa lehti-ilmoitukseen tai kerro itsestäsi lyhyesti
    • Kerro kuitenkin itsestäsi siten, että yritys voisi hyödyntää monipuolista työkokemusta, tai uusia tietoja jos olet vasta valmistunut
  • Jos haet avointa paikkaa, älä soita ennen hakemuksen lähettämistä, mutta selvitä henkilön nimi etukäteen
  • Jos vuorostaan haet haettua paikkaa, soita ensin, kysele työn oikeista vaatimuksista.
    • Käytä tätä tietoa hakemusta tehdessäsi, mutta älä paljasta miksi hakemuksesi on niin hyvä (=älä kerro hakemuksessa soittaneesi)

Mikä on tarjoamasi hyöty

  • Korosta tuoretta tietouttasi (mikäli olet juuri valmistunut), tuore koulutus

Millaista palautetta olet saanut työnantajalta, työkavereilta tai asiakkailta

  • Voi ottaa työtodistuksesta lainauksia

Luonteenpiirteet + työskentelyote

  • Minua on luonnehdittu, sanottu
    • Reippaaksi, energiseksi, auttamisenhaluiseksi, huolelliseksi, pitkäjänteiseksi, innostavaksi, täsmällinen
  • Poimi vain ne asiat esille mitkä ovat hakemasi työtehtävän kannalta oleellisimmat asiat
  • Kirjoita tähän kohtaan enemmän materiaalia kuin edelliseen kohtaan

Muuta

  • Joustavuus, jota voit osoittaa työnantajan, työpaikan sijainnin ja työtehtävien  sisällön suhteen
  • Muut valtit, ellet ole niitä ansioluettelossa maininnut
  • Ilmaise halukkuutesi tapaamiseen, ja lupaa ottaa yhteyttä vastaanottajaan n. 1-1,5 viikon kuluttua markkinointikirjeen lähettämisen jälkeen.

Allekirjoitus

Liitteet, esim. CV

Kotivakuutus on halpa turva

Muistan kun opiskeluaikana KOAS (Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö) suositteli kotivakuutuksen hankkimista vuokra-asuntoon, pakollista se ei kuitenkaan ollut. Monet vuokranantajat sitä vastoin vaativat kotivakuutusta yhtenä vuokrauksen ehtona.

Opiskelun alkuaikana en kotivakuutusta ottanut, sillä minulla ei juuri ollut omaisuutta ja toisaalta opiskelijalle 100-150e/vuosi on iso raha. Opiskelun loppuajalla tulin lopulta hankkineeksi kotivakuutuksen, sillä omaisuutta oli alkanut karttua hiljalleen lisää. Sittemmin on tullut muutettua pariinkin otteeseen ja nykyisessä 111 neliöisessä rivitalon pätkässä maksu on reilu 200e/vuosi.

Vakuutus jäi hankinnan jälkeen ’unohduksiin’, sillä vaikka laitteita hajoilikin, ei koskaan tullut mieleen hyödyntää vakuutusta. Ajattelin, että vakuutus on lähinnä niitä tilanteita varten jos asunto palaa ja kaikki menee tai jos joku ihan uusi laite hajoaa tms.

Kun äidiltä vuodenvaihteessa hajosi kohtalaisen uusi puhelin, oli hän kokeillut laittaa puhelimen oman kotivakuutuksen piikkiin. Eihän korvaus suuri ollut, olikohan ollut jotain 75€ luokkaa, mutta tyhjää parempi. Tämän tapauksen innoittamana päätin kokeilla muuton yhteydessä (reilu 5kk aiemmin) vaurioituneen valkokankaan, sekä rikkoutuneen partakoneen ja kannettavan tietokoneen näytön laittamista vakuutukseen.

Vaikka kaikki kolme tuotetta vaurioituivat muuton yhteydessä, ne eivät kuitenkaan vaurioituneet samalla ajanhetkellä. Tämän seurauksena omavastuu (150e) otettiin jokaisesta vahinkotapauksesta erikseen, yhteensä 450e. Tämä tietysti latisti tunnelmaa ja ehdin jo todeta että olisi ollut parempi jättää vahingot kirjaamatta vakuutukseen, niin olisi säästynyt mielipahalta.

Vaan eipä olisi pitänyt hätiköidä, sillä tilille kolahti ~800e riihikuivaa, laitteiden ikävähennyksien ja omavastuiden vähentämisen jälkeen. Olihan näillä laitteilla ollut arvoa hankintahetkellä yhteensä hieman yli 2000e, mutta korvaus on tyhjää parempi ja itse asiassa yllätyin korvauksen suuruudesta lopulta positiivisesti. Toki summa olisi voinut ollut 300e suurempi, mikäli ko. tuotteet olisivat hajonneet samanaikaisesti, esimerkiksi kuljetuksen yhteydessä, mutta kun eivät hajonneet niin omavastuu meni kolmesti.

Noin vuosi muutosta uuteen kotiin, videotykki sanoi käynnistettäessä poks ja siitä levisi hyvin voimakas ja epämiellyttävä haju. Asuntoa sai tuuletella pari tuntia, eikä haju kokonaan edes poistunut parituntisella tuuletuksella. Videotykillä oli ikää 7 vuotta, joten en suorilta käsin laittanut korvaushakemusta LähiTapiolaan, vaan lähetin yleisen yhteydenottolomakkeen kautta tiedustelun, miten sen kanssa kannattaisi toimia. Eli onko ylipäätään järkevää edes täyttää vahinkoilmoitus ja jos näin, niin yritetäänkö sitä korjata vai meneekö suoraan romuttamoon ja muutama euro käteen.

Seuraavana päivän olin saanut puhelun, mutta en ollut kuullut sitä ja puhelu oli jäänyt sivusuun. LähiTapiolasta oli tullut myös tekstiviesti, jossa mainittiin yhteydenottoyrityksestä. Soitin perään ja tiedustelin mitä asia koskee.  Toki tiesin että kyseessä on yhteydenotto videotykkiin liittyen ja odotin neuvoja kuinka asian kanssa tulee edetä. Yllätys oli kuitenkin suuri kun totesivat suoriltaan, että maksavat ~900e, olisi sitten itsestäni kiinni yritänkö huollattaa sen vai ostanko uuden (ostin uuden). Olin toki tätä ennen kysynyt huollosta arviota korjauksen kustannuksista ja ilmoittanut tämän tiedon yhteydenoton yhteydessä. Olin kuitenkin ällikältä lyöty että ilman varsinaisen vahinkoilmoituksen tekemistä rahat ropsahti tilille. Toki yhteydenottolomakkeella oli jotakuinkin samat tiedot annettu kuin mitä varsinaisessa vahinkoilmoituksessakin kysytään, mutta olin silti yllättynyt tilanteesta koska olin vain kysynyt neuvoa, en rahaa.

Videotykin hajoaminen harmitti vietävästi, sillä se oli viimeinen laite jonka odotin kyseisenä ajanhetkenä hajoavan. Videotykki maksoi uutena 2800e, enää kyseistä mallia ei ollut myynnissä, mutta lähin vastaava malli maksoi 1920e. Vakuutusyhtiö käytti siis tätä summaa hankintahintana. Omavastuu ja ikävähennykset huomioon ottaen korvattiin lopulta noin 50%.

Mikäli äidiltäni ei olisi hajonnut kännykkä, olisi itseltäni jäänyt kyseiset korvaukset saamatta, en nimittäin olisi tajunnut täytellä mitään hakemuksia kumpanakaan kertana. Minulla on ollut oletus, että kun on kyse vanhasta laiteesta, niin eihän sillä mitään arvoa ole, ja koska muutoinkin aikansa elänyt, niin joutaa kierrätykseen => ei edes yritetä hakea vakuutuksesta korvauksia.

Kuinkahan moni muu ihminen toimii ja ajattelee samalla tavalla kuin minä ennen?

Kotivakuutuksesta ei ole suurta apua edullisten laitteiden kohdalla, johtuen omavastuusta. Esimerkiksi 200e arvoisesta vuoden ikäisestä pesukoneesta saa 50e suuruisen korvauksen. Mitä kalliimmista laitteista on kyse, sitä suuremmaksi korvaussummat nousevat, mutta niin myös menetyksen suuruus kasvaa samassa suhteessa. Totuus on kuitenkin se, että kun laite hajoaa, ei siinä koskaan voitolle jää. Tappiota voi kuitenkin pienentää hakemalla korvauksia kotivakuutuksesta.

Olen ollut LähiTapiolan asiakas noin 10 vuotta, ensimmäiset 9 vuotta ovat olleet vahingottomia, tai ainakin niin etten ole hölmöyksissäni ymmärtänyt aiemmin hakea korvauksia. Vakuutusmaksujen muodossa rahaa on toki uponnut jotakuinkin saman verran kuin mitä näinä kahtena kertana olen saanut korvauksia takaisin. Vakuutusten ideana onkin hajauttaa riskiä, ei saada taloudellista hyötyä. Jos kuitenkin iso vahinko sattuu, esimerkiksi asuntopalo, kotivakuutus on ehdottoman tärkeä tilanteesta selviämiseksi. Jokin aika sitten joltain perheeltä paloi asunto ja Facebookissa kiersi rahankeräyskampanja perheen auttamiseksi, koska oli säästetty väärässä paikassa, eli jätetty kotivakuutus hankkimatta. Toki aina voi luottaa yhteisön tukeen, mutta en uskaltaisi ainakaan lapsettomana jättää asiaa tuntemattomien varaan, voi pian jäädä luu käteen.

Olen erittäin tyytyväinen LähiTapiolan korvauspalvelun toimivuuteen ja suosittelen LähiTapiolan asiakkuutta lämpimästi. Loppujenlopuksi lienee jotakuinkin yksi ja sama minkä yhtiön asiakas on, pääasia on että sinulla on mistä tahansa yhtiöstä hankittuna irtaimiston täysarvo kotivakuutus.

S-ryhmän osuusmaksut vuonna 2016

Taas on vuosi kulunut ja S-ryhmä on saanut jaettua osuusmaksujen korot eri osuuskunnista. Kuten viime vuonna, osusmaksujen korkojen maksupäivät vaihtelevat alueittain.

Ennen kuin käyn läpi korkotulokset, niin käyn läpi erään pienen muutoksen jonka HOK-elanto teki kuluvan tarkastelujakson aikana.

HOK-elanto nosti 35€ suuruisen jäsenmaksunsa muiden osuuskuntien kanssa samalle tasolle, eli 100€:n. Uudet jäsenet joutuvat maksamaan liittyessään 100€, mutta vanhojen jäsenten ei tarvinnut maksaa syntynyttä erotusta, vaan erotuksen sai lahjana. Tämä erotus realisoituu tuotoksi vasta kun osuudestaan luopuu, joka on siis suuruudeltaan 65€.

Mutta entä miten osuusmaksujen korkojen kävi halpuutuksen seurauksena? Viimuvuoteen verrattuna Varuborden-osla ei tälläkertaa maksanut osuusmaksun korkoa ollenkaan, mutta Maakunta sitävastoin tuli uutena tilalle.

Vuoteen 2015 verrattuna PKO maksoi osuusmaksun koron lisäksi tälläkertaa myös ylijäämäpalautusta. Etelä-Karjalan OSK pudotti koron puoleen 10€ => 5€, HOK-elannolla nousi vuorostaan 3,5€:stä 10€:n (johtuen osuusmaksun kasvusta, korko prosentti pysyi samana), Kymen seutu pudotti 5€:stä 3€:n, sekä SSO pudotti 10€:stä 6€:n.

Kaiken kaikkiaan korkoja maksettiin tälläkertaa 126,00€, verojen jälkeen käeen jää 116,55€, eli veroihin upposi tälläkertaa 9,45€. Verothan lasketaan vasta lopullisessa verotuksessa, joten tähän hätään kaikki rahat ovat ns. suoraan käytettävissä. Ylijäämäpalautusta maksettiin 3,40€, joka on verotonta tuloa. Vastaavat luvut vuonna 2014 olivat 135,50€ (verojen jälkeen 125,34€) ja 0,50€, eli pienoista pudotusta havaittavissa. Tähän syynä lienee talouden kangertelu, kiristynyt kilpailu eri kauppaketjujen kesken sekä tästä johtuva ruoan halpuuttaminen.

MaksupäiväOsuuskauppaKorkoYlijäämäpalautus
25.4.2016SSO6€
25.5.2016OK SUUR-SAVO10€
25.5.2016PKO12€1,75€
25.5.2016
KYMEN SEUTU3€
25.5.2016KPO20€
25.5.2016HOK-ELANTO10€
25.5.2016PEEÄSSÄ1,65€
25.6.2016OK HÄMEENMAA5€
25.6.2016KESKIMAA6€
25.6.2016ETELÄ-KARJALAN OSK5€
25.6.2016MAAKUNTA5€
25.6.2016SATAKUNTA6€
25.6.2016TURUN OSUUSKAUPPA10€
25.6.2016EEPEE20€
25.8.2016PIRKANMAAN OK8€
Yhteensä:126€3,40€

Osuusmaksujen pääoma on 2100€, 119,95€ tuotolla (korot + ylijäämäpalautus) tämä tarkoittaa ~5,7% tuottoa, joka on vajaa prosenttiyksikön pienempi kuin edellisvuonna, mutta tätä voidaan pitää silti edelleen erittäin hyvänä sijoituksena. Toisaalta jos optimoijalla olisi ollut vain niiden osuuskuntien osuudet hallussaan jotka korkoa maksoivat, olisi tuottoprosentti ollut ~8%, joskin käteen olisi jäänyt tasan sama rahasumma kuin täyden osuusmaksusalkun tapauksessa. Toisaalta olisi saanut olla jonkinlainen virtuoosi jotta olisi osanut ennustaa että kaksi jättää osuusmaksun korot tälläkertaa kokonaan väliin ja yksi uusi toisaalta tulee tilalle.

Päivitys 25.8.2016: Pirkanmaan OK maksoi sittenkin osuusmaksun korkoa, mutta viimevuotiseen verrattuna 2kk myöhemmin. Laskelmat päivitetty.

PC ja teini-iän pelit

Viimeisenä laitteistokehityksessä tuli PC. Vuosien varrella PC:t ovat kehittyneet huimasti ja täten myös monenlaista rautaa on pöydältä löytynyt. Ensimmäinen kone oli muistaakseni Pentium 75MHz, sittemmin oli 200MHz, 1GHz AMD:tä jne. Koskaan minulla ei kuitenkaan ole ollut viimeisintä huutoa ollutta pelikonetta, vaikka 3D-näytönohjain joskus tulikin hankittua ja koneeni oli kulmakunnan nopein lyhyen hetken.

Viimeaikaiset tietokoneet ovat olleet sellaisia nuhapumppuja ettei niillä pelaa mitään nettisivuilla pyörivää peliä kummempaa. Pelaamiset on pitkälti pelattu työlämän kiireiden ja kiinostuksen kohteiden muuttumisen myötä. Joskus tulee PlayStation 3:lla pelattua GT5:sta, tosin sekin ilo jäi lyhyeen kun pleikasta hajosi laseri pian pelin hankkimisen jälkeen. Laserin tosin sain vaihdettua ja taas toimii, pelata en kuitenkaan ole ehtinyt. Laserin vaihto-ohjeet tulevat lähitulevaisuudessa sivuilleni 😉

Käyttöjärjestelminä PC koneissa minulla on ollut DOS, Windows 3.11, Windows 95 ja sitärataa. Myös OS/2 Warp ja eri Linux versiot ovat vuosien varrella ollut kokeilussa. Pelejä olen pelaillut kuitenkin pääasiassa vain DOS alustalla, vain jotkin pelit ovat pyörineet Windowsin päällä.

PC oli jo sellaista aikakautta jossa useimat pelit tuli ostettua kaupasta. Vuosien varrella ostettuja pelejä siunaantui noin 40kpl verran, hintaa peleillä oli 300-360mk/kpl, eli huomattavan kalliita. Toki pelit maksavat tänäpäivänä euroissa jotakuinkin saman verran, mutta rahan arvo itsessään on muuttunut huomattavasti, sen lisäksi että pelejä tuli ostettua kesätyörahoilla jolloin palkka oli luokkaa 1500mk/kk.

Alle olen listaillut teini-iän hittipelejä. Missään parhausjärjestyksessä nämäkään eivät ole, mutta koska asiat kehittyivät nopeasti vuosien varrella, pelejä on hieman järjestelty iän mukaan, eli alussa on graafisesti kehittymättömämpiä pelejä, loppua kohden parantuen.

1. Slicks ’n’ Slide

2. Day of the Tentacle

3. Sam & Max: Hit the Road

4. Settlers 1

5. Slipstream 5000

6. Hioctane

7. Settlers 2

8. SimTower

9. Crusader: No Remorse

10. Crusader: No Regret

11. Duke Nukem 3D

12. Heretic

13. Doom

14. Doom 2

15. Jagged Alliance

16. War Craft 1

17. Heroes of Might and Magic 2

18. SimCity 2000

19. Warcraft 2

20. Death Rally

21. Ignition

22. Quake 1

23. Leisure Suit Larry 6

24. Magic Carpet

25. Steel Panthers

26. Apache Longbow

27. Command & Conquer

28. Command & Conquer: Red Alert

29. Jagged Alliance 2

30. Quake 2

31. Warcraft 3

32. Quake 3

33. Command & Conquer: Tiberian Sun

Amiga 500 ja nuoruuden pelit

Comodore 64:n jälkeen tuli jonkinlaisena luonnollisena jatkumona Amiga 500. Sekä grafiikka että äänet olivat parantuneet merkittävästi, joten pelaaminen oli yhtä juhlaa.

Yksikään Amigan peli ei ollut ns. aito, vaan kaikki olivat kopioiden kopioita. Näin oli myös Commodore 64:n kohdalla. Tuolloin ei ollut mitään käsitystä mistä pelit tulivat (että joku on ne tehnyt) tai että niitä olisi voinut ylipäätään ostaa mistään (ei ollut nettiä tai lehtiä joista olisi voinut katsoa mainoksia). Kivan pelin sai aina kopioitua kaverilta, riitti että oli tyhjä levyke. Nykypäivänä tätä kutsutaan pirastimiksi, tulloin ei kuitenkaan ollut mitään käsitystä siitä että pelien kopiointi olisi ollut jotenkin väärin, vaan sitä tekivät kaikki ja se oli täysin arkipäivästä ja normaalia. Joten ei ole ihme että vastaava toiminta tuntuu enempivähempi hyväksyttävältä myös 2000-luvulla.

Monella kaverilla ensimmäisenä koneena oli 8 bit Nintendo, tai Amiga päivittyi siihen. Itselläni Amiga päivittyi suoraan PC:hen ja konsolivaihe jäi minulta kokonaan väliin, vaikka vierestä olen seurannutkin niillä pelaamista. Toki myöhemmässä vaiheessa on vähän tullut kokeiltua PlayStation 1, 2 ja 3 laitteita. PS3 on tosin ollut pääasiassa leffapyörittimenä ja pelaaminen sillä on jäänyt kolmeen peliin, josta vain GT5 on ostettu (kaksi muuta sai ilmaiseksi PS verkon hakkeroinnista johtuneen kaatumisen takia).

Jälleen kerran pelit eivät ole missään parhausjärjestyksessä. Tässä on lueteltuna vain osa peleistä joita nuoruusvuosina tuli pelattua. Pelit herättävät muistoja mieleen, oi niitä vanhoja hyviä aikoja.

1. Nort & South

2. Cabal

3. Moonstone

4. Battle Chess

5. Superfrog

6. Monkey Island 2

7. Persian Gulf Inferno

8. Street Rod

9. Prince of Persia

10. The Blues Brothers

11. Super Cars 2

12. Flashback

13. Desert Strike

14. Wings of Fury

15. Pinball Dreams

16. Speedball 2

17. Lemmings

18. Mega lo Mania

19. Cannon Fodder

20. Another World

Vankeustuomiot ja ensikertalaisuus

Oletko kuullut että rikoksen tekijä voi olla ensikertalainen periaatteessa rajattoman määrän kunhan edellisestä tuomiosta on kulunut muutama vuosi. Ja jos saat tuomion erityyppisestä rikoksesta, olet jokatapauksessa ensikertalainen. Älytöntä.

Ensikertalaisuus on rikosoukeudellinen outolintu. Ensikertalaisuus tarkoittaa että istut saamastasi tuomiosta käytännössä vain puolet.

Joissain tilantiessa ensikertalaisuus on varmasti ok, kuten rikoksissa jotka on tehty oikeasti ensimmäistä kertaa, epähuomiossa/vahingossa. Mutta sellaiset rikokset jotka on tehty harkintaa käyttäen, tulisi ensikertalaisuus käsite poistaa kokonaan. Murhat, raiskaukset, talousrikokset, rattijuopumus, jne ovat tiedostettuja, harkittuja tekoja jolloin näissä ei edes pitäisi olla ensikertalaisuus mahdollisuutta. Toisaalta, kun näistä jää kiinni, on todennäköisesti tehnyt jo aiemmin mutta ei jäänyt kiinni, eli ei oikeasti olla edes ensikertalaisia enää.

Jonkun voi tappaa vahingossa, joten ensikertalaisuus tällaisessa asiassa saattaa olla perusteltavissa. Kun näin käy toisen kerran, on joko todella huonoa tuuria tai sitten itse jostain syystä ajautuu tällaisiin tilanteisiin, esimerkiksi oman äkkipikaisuutensa takia.

Edellä kuvatut ovat vain esimerkkejä, joissa tuomioita voisi hieman rukata tiukemmalle ja samalla poistaa ensikertalaisuuskäsite kokonaan. Se mitkä rikokset kuuluvat ensikertalaisuuden piiriin ja mitkä eivät, on jonkun toisen tehtävä määrittää. Lisäksi ensikertalaisuus ei välttämättä tarvitsisi olla automaatti, vaan erikseen myönnettävä tarveharkinainen mahdollisuus rikoksentekijälle rikoksen kokonaisvakavuus huomioonttaen.

Toisaalta suomessa voisi olla kiristyvä rangaistusasteikko rikoksen uusimisessa. Mutta onko vankeus aina se oikea ratkaisu, vai olisiko yhteiskunnallisesti parempi että näille tekijöille annettaisiin sopivaa apua koulutusten ym. muodossa. Vankilassa istuminen tuskin ketään parantaa, todennäköisesti vain tekee entistä kovanaamaisempia rikollisia. Lisäksi linnapäivä maksaa yhteiskunnalle noin 200€/päivä.

Toisaalta liian tiukka ja järjetön rangaistusateikko aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin esimerkiksi USA:ssa: pienikin rikos eskaloituu äkkiä todella suureksi ja monesti saattaa päättyä tekijän kuolemaan. Kaikki vain siitä syystä että olet saamassa esimerkiksi kolmatta ylinopeussakkoa ja linnatuomiota, jonka seurauksena istut linnassa koko lopun elämäsi ja täten elämäsi on pilalla. Tällöin ei ole enää mitään väliä vaikka tappaa paetessaan pari sivullista, ja itsensä, koska kaikki on jo menetetty. Toki tästä tilanteesta voi syyttää itseään, mutta toisaalta tuomion täytyy olla jossain suhteessa teon vakavuuteen ja seurauksiin nähden.

Vankiloiden hotellitasoiset oltavatkaan eivät saa rangaistusta tuntumaan samalla tavalla rangaistukselta kuin jossain venäjän kurjissa vankiloissa jonne menemiessä on hieman suurempi kynnys kuin suomen vankilaan. Toki olojen pitää olla inhimilliset.

Ilmaista käytetään aina väärin

Jokin aika sitten kävi keskustelu Tampereen keskustan näivettymisestä. Ihmisiä ei käy enää keskustan liikkeissä joten liikkeet ovat joutuneet sulkemaan oviaan.

Parkkipaikkojen maksullisuudella ei ole kuulemma mitään vaikutusta asiaan, sillä kun ihmisillä on varaa ajaa 40000€ autoilla, niin on heillä varaa maksaa euron pari tunnissa parkkeeraamisesta.

Ilmeisesti keskustan kauppojen ongelmat alkoivat sen jälkeen kun parkkiruudut muuttuivat maksullisiksi. Sitä ennen ne olivat aina ihan täynnä, maksullisuuden jälkeen on ollut tyhjää.

Virkamies on varmasti väärässä, useammassakin asiassa. Ensinnäkään suurin osa ei ajele 40000 € autoilla. Toisaalta ei myöskään pidä aliarvioida maksullisuuden vaikutusta ihmismielissä. Eihän euro tunnilta ole paljoa, ei vaikka autoa pitäisi parkissa koko päivän. Saman rahan saa uppoamaan helposti moneen muuhunkin turhuuteen.

Monet, itseni mukaanlukien, karttavat maksullisia parkkiruutuja kuin ruttoa. Joko matkat tehdään silloin kun ruudut eivät ole enää maksullisia, etsitään ilmainen paikka jostain kauempaa tai sitten mennään jonnekin muualle ostoksille.

Euro ei ole paljoa, mutta kun autoilu itsessään on kallista, ja kaikki muukin on kallista, niin jos jossain voi säästää, vaikka ihan vähänkin, niin säästämistä varmasti tapahtuu. Moni lähtee hakemaan muutamaa kahvipakettia kaukaakin vaikka saatu alennus on vain pari euroa. Tämä säästö ei kata edes matkakustannuksia, puhumattakaan menetetystä ajasta. Silti näin tehdään säästämisen nimissä.

Kun jotakin saadaan ilmaiseksi, sitä käytetään väärin. Ei ole väliä onko kyse ilmaisista parkkiruuduista tai vaikka työpaikan sairauskassasta, niin jos ei ole jonkinlaista omavastuuta tai maksua, niin järjestelmää tullaan käyttämään väärin. Tämä on fakta.

Eräässä yrityksessä sairauskassan kulut olivat nousseet vuosien varrella merkittävästi. Oli käymässä niin että kassan varat olivat ehtymässä ja vaihtoehtoina oli joko nostaa jäsenmaksua merkittävästi tai sitten lisätä pieni omavastuu. Yrityksessä päädyttiin valitsemaan pieni omavastuu, ja nimenomaan pieni. Hierojalla käyminen maksaa muistaakseni 3e/kerta, eli omavastuu on luokkaa 5%.

Näin pieni muutos sai aikaan sen, että kassan käyttö väheni muistaakseni noin 66%:lla. Jälleen luulisi että kenenkään talous ei muutamaan euroon kaadu. Mutta tosiasiassa kun jotain saa ilmaiseksi, niin sitä myös käytetään törkeästi hyväksi. Mutta jos jotain ei tarvitakaan ihan oikeasti, niin silloin ei olla valmiita maksamaan edes paria euroa.

Palataanpa niihin parkkiruutuihin. Jos ne ovat ilmaisia, niissä pidetään autoja pitkäaikais parkissa ja tämä luonnollisesti aiheuttaa hankaluutta ahtaissa keskutoissa. Paikkoja on kuitenkin aina vapaana ja ilmaisia paikkoja metsästetään vaikka vähän pidempäänkin, että päästään käymään kaupoilla kun ollaan vaivauduttu lähtemään liikkeelle.

Kun ruutuihin lyödään maksu, niin ihmiset kaikkoavat. Muutama satunnainen 40000€  autolla ajava siellä autoaan saattaa parkissa pitää, mutta siinä ne sitten ovatkin. Näillä tuloilla kaupunki ei kata ruutujen rakentamista tai ylläpitoa, kuten ei tietysti täysin ilmaisten ruutujen tapauksessa.

Miten kävisi jos parkkeeraamisen hinta olisi 10snt/h ja vapaita aikoja ei parkkeeraamisella olisi. Tämä maksaisi vuorokaudessa vain 2.4€, mutta vuodessa jo 876€. Tietysti autoa ei kukaan pidä yhtäjaksoisesti parkissa, mutta väitän, että tuokin on jo sellainen hinta mitä ei olla valmiita maksamaan turhasta parkkeeraamisesta. Helsingissä kun on noussut vuosia sitten poru siitä kun kadunvasrsi asukaspysäköinnnin hinta nousi 36€:stä johonkin huomattavasti korkeampaan tasoon (ja tämä siis on vuosihinta, ei kuukausihinta). Tätä kadunvarsipysäköinnin hintaa hilataan ylös jatkuvasti. Onhan tuollainen 900€ vuodessa paljon, mutta jos sen jakaa tuntia kohden, hinta onkin aika mitätön. Myös vuorokausitasolla.

Olematon nimellinen hinta vähentäisi varmasti merkittävästi turhaa parkkeeraamista, todennäköisesti jopa kokonaan. Tällöin parkkiruudut jäisivät maksavien asiakkaiden käyttöön. Tällöin ei myöskään tarvitsisi kytätä että onkohan parkkilipukkeenseen upotettu riittävästi euroja, kun 50snt kolikolla saa 5 tuntia pysäköintiaikaa. Tämä lienee jo niin pieni summa että moni todennäköisesti ajattelee ”sentti sinne tänne”, vaikka sitten pysäköisi todellisuudessa vain 3,5 tuntia.

Olisi mielenkiintoista nähdä jos jossain järjestettäisiin tällainen parkkipaikka kokeilu, koko kaupungin alueelle, ja kuulla vuoden kuluttua tulokset. Olisi hyvinkin mahdollista että kokeilu otettaisiin pysyvästi käyttöön ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

Kun omatoiminen työnhaku on työvoimatoimistolle liikaa

Eräs läheinen haki taannoin muutamaa avointa työpaikkaa, ja sai yhdestä paikasta noin kuukauden mittaisen määraikaisen pestin. Hieno homma, paitsi että tuli 2kk karenssi. Mikä meni pieleen?

Työkkärin kanssa oli reilu vuosi sitten sovittu, että työtön työnhakija hakee töitä omatoimisesti. Omatoiminen haku oli toiminut loistavasti, vaikka töitä ei lähes aina ollutkaan saatavilla. Kuitenkin sen verran että vaaditut työehtoviikot ehtivät kertyä tarkastelujaksolla (ansiosidonnaisen nollaantuminen). Työkkärin työllistymissuunnitelma oli voimassa vuoden, sillä vähän aikaa sitten alkoi postiluukusta pudota työhönosoituksia.

Työhönosoitukset ovat työkkärin pakottamia, eli niihin on jätettävä työhakemus. Sillä ei ole väliä vastasiko ehdotettu paikka ollenkaan omaa osaamista, tai tuleeko tehtävään valituksi vai ei, mutta haettava on. Työkkärille pitää ilmoittaa onko osoitettuun paikkaan haettu vai ei, ja minä päivänä haku on tapahtunut. Jos jättää hakematta, siitä seuraa karenssi. Ihan loogista tähän asti.

2403 te-toimisto
Kuva: Jenny Huttunen / Yle

Työnhakija oli omatoisesesti hakenut kolmeen paikkaan, palvelutaloihin A, B ja C. Paikoista A ja B ei ollut vielä tullut vastausta, mutta paikkaan C hän oli saanut kuukauden mittaisen työsopimuksen, jota myöhemmin jatkettiin kolmella viikolla. Työt alkaisivat viikon kahden päästä paikassa C. Hieman näiden hakemusten lähettämisen jälkeen työkkäristä tuli työhönosoitus, paikkoihin A ja B. Eikä vain samoihin paikkoihin, vaan myös samoihin tehtäviin, joihin aiemmin oli jo haettu (noin viikkoa aiemmin). Työtön on siis ollut omatoimisesti aktiivinen ja hakenut samoihin paikkoihin ennen työkkärin patistuskirjettä. Ihailtavaa omatoimisuutta, eikövain?

Työkkärin nettipalvelun kautta pitää ilmoittaa minä päivänä kyseistä työtehtävää on haettu. Järjestelmään ei voi kirjata kuitenkaan aikaisempaa päivää kuin milloin työhönosoituskirje on postitettu. Tämä on estetty järjestelmätasolla. Eli vaihtoehtoina on joko merkata ettei ole hakenut paikkaa ollenkaan tai sitten jokin kirjeen lähettämisen jälkeinen päivä (päivä jolloin on työtä haettu).

Työkkärin velvoitteet hoidettiin ja kuukauden pätkätyö edessä, voisiko asiat olla paremmin? Tietysti työ voisi olla vakituinen. Ja se, että tästä ei olisi tarvinnut tulla kahden kuukauden karenssia.

Valituskierroksen jälkeen päätös ei muuttunut, uusintavalitusta ei voi tehdä työkkärille. Sillä ei ollut väliä vaikka samaan aikaan toisaalla oli kuukauden mittainen työrupeama alkamassa. Hakea on jokatapauksessa pakko, kun käsketään. Syynä oikaisuvaatimuksen hylkäykselle oli, että paikkaan A oli muka haettu avoimesti, eikä sitä nimenomaista paikkaa ollut haettu jota olisi pitänyt hakea. Väite on väärä.

Mikä siis meni pieleen? No se, että kun olet työkkärin pommituslistalla, tällöin omatoiminen aktiivisuus eli töiden hakeminen pitää lopettaa täysin, niin ei varmasti tule tehtyä mitään virheitä.

Työkkärin kannalta ongelman ydin oli siinä, että viikkoa aiemmin haettuun tehtävään olisi pitäny hakea uudelleen, koska työkäri käski. Kyseessä oli siis yksi ja sama työtehtävä, johon työkkärin mielestä olisi pitänyt hakea kahdesti. Haku ei ollut välillä ehtinyt umpeutua ja avautua uudelleen, vaan yksi ja sama paikka oli ollut koko tämän prosessin ajan avoinna. Mitähän työnantajakin ajattelee jos samaan tehtävään samalla hakukierroksella joku hakee kahteen kertaan? Toisaalta kyseiseen paikkaan pitää hakea sisäisen järjestelmän kautta, joten ei ole tiedossa onko ylipäätään edes mahdollista hakea samaan tehtävään kahteen kertaan, koska homma hoidetaan nettilomakkeen avulla.

Ymmärrän että jos olet hakenut työtehtävää X paikasta A ja työkkäri määrää sinun hakemaan samasta paikasta A tehtävää Y, hakemus on jätettävä. Mutta se että olet itse omatoimisesti hakenut paikasta A tehtävää X viikkoa aiemmin ennenkuin työkkäri on älynnyt ehdottaa täysin saman paikan (A) ja tehtävän (X) hakemista ja saat tästä hyvästä karenssia, on täysin mielipuolista. Toisaalta vaikka hakisitkin avoimesti kaikkia paikkoja, sen kattavuus on näennäisesti paljon suurempi kuin vain osoitetun tehtävän hakeminen, koska avoin hakemus kattaa ihan kaikki tehtävät, ainakin periaatteessa. Paitsi että nyt ei oltu haettu edes avoimesti, vaan kohdistetusti sitä tiettyä tehtävää, jota pitikin hakea.

Työkkärin päätöksen mukaan aiempi haku tehtävään ei ole sellainen syy jonka perusteella voi kieltäytyä ottamasta vastaan tarjottua työtä. Olihan siinä viikko väliä, vaikka täysin samaa paikkaa olikin haettu. Toisaalta työkkärin sanamuoto on väärä. Mitään työtä ei ollut edes tarjolla, ainoastaan mahdollisuus hakea avointa paikkaa josta saattaa mahdollisesti työllistyä.

Työkkäri toimisi paljon paremmin jos ne oikeasti tarjoisivat työtehtäviä ihmisille, joihin heidän pitää mennä tekemään töitä. Tällaisesta tilanteesta kieltäytymisestä pitääkin rangaista, mutta että olet jättänyt hakemuksen, mutta paria päivää liian aikaisin, koska työkkäri oli liian hidas, saat karenssia kaksi kuukautta, on jo täysin mielivaltaista. Tällaisella mielivaltaisella toiminnalla ajetaan jo muutenkin ahtaalla olevat entistä tiukemmalle ja saadaan ihmiset passivoitumaan enstistä enemmän.

Mikään ei ole pahempaa ja nöyryyttävämpää kuin olla työvoimatoimiston asiakas. Olen itse joutunut olemaan siellä kirjoilla noin 3 + 1 + 3 kk, tässäkin on 7kk liikaa. Ei sen takia että olisi kiva olla töissä vaan sen takia kun se on nöyryyttävää, kyykyttävää ja muutenkin täysin perseestä. Ennemmin töissä pienellä palkalla kuin olla työkkärin kyykytettävänä.

Työkkärin päätöksestä ei voi valittaa, mutta työttömyyskassaan voi lähettää kuitenkin oikaisuvaatimuksen kielteisen ansiosidannaispäätöksen saamisen jälkeen. Näin tehtiinkin ja lopulta järki ja oikeus voitti – karenssi peruttiin. Mutta niin taas kului aikaa turhanpäiväiseen säätämiseen ja valituksen tekoon, epävarmuus miten asian kanssa käy, rahaa paloi ja mitä korvaukseksi sait – et mitään. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta perseestä tämä silti on.

S-ryhmän osuusmaksut vuonna 2015

Hieman ennen vuodenvaihdetta tehty sijoitus on tuottanut tulosta. Korko ja ylijäämäpalautus yhteenlaskien tuotto oli 136,00 €.

Koska osuusmaksut ovat kustantaneet yhteensä 2035,00 €, tarkoittaa tämä 6,7% tuottoa. Tosin tuotosta joutuu maksamaan 30% pääomatuloveroa (lasketaan 25% osasta, kun korot alle 1500€/vuosi) [1]. Veronalainen osuus on täten vain 33,88 €. Verojen jälkeen käteen jää 125,34 € (135,50 € – 135,50 € * 0,25 * 0,3 = 125,34€ =>10,16€ veroa).

Veroista huolimatta tuottoprosentiksi muodostuu ~6,2%, joka on todella hyvä ja vielä kaikenlisäksi riskitön.  Pahimmassa tapauksessa tuotto olisi 0%, mutta ei milloinkaan negatiivinen ellei jokin osuuskunta menisi nurin. Tätä tuskin annetaan tapahtua, vaan muut osuuskunnat tukee tappiota tekevää osuuskuntaa (muistaakseni ainakin Hämeenmaata tuettiin tällä tapaa joskus aikoinaan monia vuosia).

Näin hyvää korkoa (6,2%) ei saa missään pankkitilillä. Toki euromääräisesti (125,34 €) tällä ei pääse rikastumaan, mutta pienelle panokselle saa kaikesta huolimatta todella kovan tuoton.

Allaolevassa taulukossa on esitetty minä päivänä rahat ovat kilahtaneet pankkitilille, kuka on maksaja ja kuinka paljon on maksettu (pääomatulovero huomioidaan vasta lopullisessa verotuksessa).

MaksupäiväOsuuskauppaKorkoYlijäämäpalautus
25.3.2015KPO20€
25.4.2015SSO10€
25.5.2015PEEÄSSÄ0,50€
25.5.2015TURUN OSUUSKAUPPA10€
25.5.2015OK SUUR-SAVO10€
25.5.2015PKO12€
25.5.2015VARUBODEN-OSLA10€
25.5.2015KYMEN SEUTU5€
25.5.2015HOK-ELANTO3,50€
25.6.2015OK HÄMEENMAA5€
25.6.2015KESKIMAA6€
25.6.2015ETELÄ-KARJALAN OSK10€
25.6.2015PIRKANMAA OK8€
25.6.2015SATAKUNTA6€
25.6.2015EEPEE20€
Yhteensä:135,50€0,50€

Viimeksi pyörittelin mielessäni, että pienten summien pääomaveron vapauden poistuminen voi vaikuttaa asioihin ja moni myikin osuutensa pois tämän seurauksena (mielestäni hieman typerää, koska tällä kertaa veroihin upposi huikeat 10,16€, mutta tietysti jos osaa rahansa sijoittaa paljon paremmin, niin onhan se tuotto varmasti parempi kuin tuo nyt saavutettu 6,2%). Asia jota en kuitenkaan tullut ajatelleeksi on markkinatilanteen heikentymisen aiheuttamat positiiviset vaikutukset.

Koska osuusmaksut maksetaan osuuskunnan ylijäämän mukaan ja koska markkinoilla menee nyt huonosti, ei investointeja juurikaan tehdä. Ruokaa kuitenkin aina ostetaan. Tämä tarkoittaa että mikäli samaan malliin jatkettaisiin, osuusmaksun korko paisuisi todella suureksi. Tätä ei haluta tehdä, koska silloin ihmiset huomaisivat kuinka ylihintaista ruokaa olemmekaan ostaneet. Vaikka yhä useampi osuuskunta maksoikin korkoa, oli ainoa vaihtoehto lopulta halpuuttaminen, joista me kaikki pääsemme nauttimaan ja täysin verovapaasti (toisin kuin ylijäämä ja korkopalautuksissa, joista jouituisi maksamaan pääomatuloveroa).

[1] Verohallinto: Osuuskunnan jakamat ylijäämät, ennakonpidätys sekä Verohallinnolle annettavat ilmoitukset vuoden 2015 alusta