Aihearkisto: Työelämä

Auton kustannukset, 3. tarkasteluvuosi

Työelämä, Yhteiskunta, , ,

Kahtena aikaisempana vuonna olen julkaissut autonkäytön kululaskemien lopputulokst blogissani, eikä tämä kerta ole poikkeus.

Autolla on ikää viisi vuotta, itselläni se on ollut käytössä tasan 3 vuotta. Kilometrejä autossa on tällä hetkellä 104020, joista 73378 km on siunaantunut viimeisen 3 vuoden aikana. Keskimäärin siis 24459km/vuosi. Työajoa on ollut yhteensä 48363km (16121km/vuosi), omia ajoja 7515km (2505km/vuosi) ja puolison ajoja 17501km (5834km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuvat: työ 65,9% / omat 10,2% / puoliso 23,8%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 3888 litraa, keskimäärin 54,8 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 1033 km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,448 €/l. Käyttövoimavero huomioonotaen litrahinnaksi muodostuu 1,758 €/l.

Keskikulutus on ollut 5,3 l/100km (3 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa on 9,04 €/100km, eli hieman päälle 9 snt/km.

Muuttuvat kulut kolmen vuoden aikana on ollut yhteensä 19797,77 €. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuunottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9 snt/km.

Kuluvana vuonna verottajan ilmoittama kilometrikorvaus nousi 44 snt/km. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013) ja 43 snt/km (2014). Lasken siis tälläkin kertaa 44 snt keskiarvon mukaan auton arvonalenemaan varatun summan, joka ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 12474,26 €.

Auton hintaa en tälläkään kertaan käynyt kysymässä, netissä vastaavan ikäisestä ja kilometreillä olevasta autosta pyydetään 9300 €, vaihdossa autosta saanee jotain 7500€ luokkaa. Viidessä vuodessa hinta on pudonnut 16500 €, joka tekee vuotta kohden 3300 € (kolmessa vuodessa 9900 €).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta, olisi korvausta maksettu 2574,26 € (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (65,9%), putoaa summa 1696,44 €:n.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. 70 km/h keskinopeudella 48363 km ajamiseen kuluu 691 tuntia (=vastaa reilun 18 viikon ylimääräistä työtuntimäärää kolmessa vuodessa, eli noin 1½ kk ylimääräistä ”työaikaa” vuodessa). Netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu täten 2,45 €/h. Aikaisempiin vuosiin verrattuna nousu on reilu kaksinkertainen.

Viimevuonna kustannuksia nosti pieni kolhu, joka maksoi pienen omaisuuden. Kuluvana vuonna tällaisia suurempia havereita ei ollut, vaikka joku hyväkäs autollaan törttöilikin vasemman takakulman solmuun, eikä edes ilmoittanut itsestään. Tämä meni vakuutuksesta, kustantaen kuitenkin 200€ ylimääräistä. Samalla reissulla myös pahasti haljennut tuulilasi vaihdettiin, joka niin ikään kustansi 200€.

Kesärenkaat alkavat olla jo sakoilla, mutta tämän sykysyn niillä vielä ajelee. Keväällä tulee kuitenkin niiden osto vihdoin ja viimein eteen. Talvirenkaat ovat niin ikään lopussa, eli kunhan ensimmäiset lumet tulee niin tällöin renkaat menee vaihtoon. Tosin voi olla että joutuu jo aiemminkin hankkimaan, koska yhdessä renkaassa on reikä, ja jos paikka ei pidä niin vaihto on vääjäämätön. Talvirenkaat päällelaitettuna kustantavat noin 550€, kesärenkaat 450€.

Koska auto oli jo ostohetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana.

Keskimääräisellä 24 tkm vuotuisella ajosuoritteella ja 5 vuotta vanhalla autolla näyttäisi pääsevän jo pieneen kreikkalaisen verotuksen makuun. Tämäkin on paljon kiinni siitä kuinka auto itsessään toimii. Ainakin takapää kolisee, joten sen remppaamiseen kulunee jonkin verran rahaa, kun takuukin pääsi loppumaan. Myös renkaat kustantavat paljon, joskin ne kestävät sitten muutaman vuoden ajoa. Mikäli olisin renkaat ehtinyt hankkia ennen laskelmien tekemistä, olisi kulut kasvaneet sen verran että arvonaleneman erotus olisi pudonnut noin 1600 €:n. Tällöin työmatkoista maksettu liika kilometrikorvaus olisi pudonnut noin 1050 €:oon, vuotta kohden siis 350 € liikaa, jolloin ylimääräinen veroton hyöty olisi ollut noin 1,5€/h. Sen verran surkea korvaus etten kyllä vapaaehtoisesti viitsi ajella yhtään ylimääräistä kilometriä, vaan aina mennään nopeinta/lyhintä reittiä käyttäen.

Monesti paljon ajava vaihtaa autonsa 3-5 vuoden ikäisenä, itse meinasin kuitenkin ajella vielä lisää kilometrejä mittariin kun pirssi on toiminut ilman suurempia ongelmia. Mikäli auton kuitenkin olisi vaihtanut, alkaisi kululaskelman tekeminen ns. nollasta, jolloin minun kilometrimäärillä menisi sen 3-5 vuotta jotta pääsisin seuraavan kerram tienaamaan verottomasti. Täten väittäisinkin, että ne jotka vaihtavat autoaan 3 vuoden välein, eivät kilometreillä pääse tienaamaan yhtään tai todella vähän (korkeintaan parisataa vuodessa). Ja mikäli ajelee hintaluokaltaan kalliimmalla autolla, ei varmasti pääse tienaamaan euroakaan, vaan jokainen työnantajan osoittama työmatka aiheuttaa negatiivisen kassavirran kukkaroon. Että se siitä Kreikkalaisesta verotuksesta taas tälläkin kertaa. Ehkä sitten ensivuonna pääsen todenteolla niihin luvattuihin 10€/h tienisteihin. Minun ajoilla tämä tarkoittaisi 2300 €/vuodessa, joka vastaa yhden kuukauden palkan käteen jäävää summaa. Vielä siis jäisi 2 vko edestä teoreettisiä ’palkkoja’ saamatta.

Työhaastattelu

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , , , ,

Työpaikka on yksi elämän tärkeistä asioista, sen saamisen esteenä on vain työhaastattelu.

Varsinkin vastavalmistuneelle työhaastattelu on jännittävä tilanne, mutta tuskin se kenellekään helppoa tai ainakaan stressitöntä ole, koska työpaikan saanti ei ole automaatti vaikka haastattelu menisi kuinka hyvin tahansa. Toisaalta työhaastattelussa käyminen on ainakin itselleni työsuhteen aikana paljon helpompaa kuin työttömänä ollessa. Tämä osin saattaa johtua siitä että työssäkäyvänä epäonnistuminen ei välttämättä ole niin iso juttu. Toisaalta työttömänä mieli on monesti sen verran maassa, että on ylipäätään vaikea nousta ”ylös”, vaikka tällöin olisi kaikkein tärkeintä panostaa täysillä.

Olen käynyt muutamissa työhaastatteluissa, joista on kertynyt paljonkin hyviä kokemuksia vaikka eivät ole työllistymiseen johtaneetkaan. Jokaisesta kerrasta oppii jotakin ja sitä kautta seuraavalla kerralla osaa välttää aiemmin tekemiään virheitä. Mikään kokenut kehäkettu työhaastatteluissa käyjä en kuitenkaan ole. Olen itseasiassa todella huono työnhakijana, vaikka työntekijänä hyvä ja pätevä.

Olen kokenut joissakin haastattelutilanteissa sen hetken kun homma on mennyt ns. pieleen ja joka on ollut se todennäköinen syy putoamiseen. Se, onko tämä tunne oikea oikeasta asiasta on kokonaan toinen asia, mutta hyvin mahdollista että syy on oikeakin. Toisaalta omasta mielestä huonosti mennyt haastattelu saattaa yllättää positiivisesti.

Työnhaussa ei kannata lannistua. Se että on päässyt haastatteluun on jo voitto itsessään ja merkki siitä että olet tehnyt asioita oikein.

Tässä listaa paikoista joissa olen käynyt työhaastattelussa, sekä syyt miksi en tullut valituksi. Tähdellä merkityt ovat työnantajan kertomia syitä. Kahdella tähdellä oma kuviteltu syy tai oma vastakommentti työnantajan ilmoittamaan syyhyn. Työnantajat eivät ole missään erityisessä järjestyksessä kahta viimeistä lukuunottamatta.

  • Enermet Oy, Jyväskylä *Liian kriittiset kommentit edellisestä työnantajasta **Kritisoin psykologisen testauksen yritystä, joka oli kirjoitellut osin paikkaansapitämättömiä johtopäätöksiä. Tutkimus oli tehty toiselle työnantajalle aiemmin. Totesin että kunhan joku muu firma hoitaa psykologiset testit kuin ko. yritys niin minulla ei ole mitään psykologisia testejä vastaan. Borealis Polymers Oy:stä minulla ei ollut haasattelussa mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Ilmeisesti työnantajalla meni nämä kaksi asiaa ristiin, ja loppu onkin historiaa.
  • Protacon Oy, Jyväskylä * Työnantajan mukaan maksavat kesätyö palkkaa opintotuen rinnalla saatavan kuukausittaisen tulorajan mukaan. ** Annoin oman selvityksen kuinka paljon voin rajojen puitteissa tienata enintään/kk ja homma jäi tähän. Vaikka tulorajat on ilmoitettu kuukausikohtaisesti, tuettomilta ja tuetuilta kuukausilta, niin tulon voi tienata tarvittaessa vaikka kuukaudessa, kunhan vuositasolla yhteenlaskettu rajasumma ei ylity. En tarkkaan muista oliko vielä niin, että opintotukea olisi pitänyt nostaa tässä työn ohessa, jolloin varsinainen palkka olisi ollut vain 505e/kk tms.
  • Digita Oy, Anjalankoski **Fyysisen kunnon puute/kantin kesto korkean paikan työssä. Myöhemmässä vaiheessa olen kyllä mastoissa kiipeillyt ja ollut korkeimmillaan 96m:ssä, pääosin pystytikkaita kiiveten.
  • Oy LM Ericsson Ab, Jorvas **Saattoi kaatua siihen kun köyhänä opiskelijana luonnollisesti laskeskelin euroja kuinka paljon maksaa mennä haastatteluun. Toisaalta en löytänyt alueelta vapaita asuntoja (työnantaja avusti osoittamalla paikan josta asuntoja voi kysellä, pian tosin huomasin että minkään jonon ohi ei pääse vaan ihan normaaliin jonoon muiden perän), joten ilmoitus siitä että asuntoa ei nyt saa, viimeistään sinetöi hommat.
  • RFID LabFinlad ry, Vantaa **En tiedä erityisempä syytä kuin sen että 5 haastateltavaa ja 4 valittiin tehtäviin. Todennäköisesti olin näistä viidestä kaikkein huonoin vaihtoehto, ainakin ulosannilta.
  • Ele-Products Oy, Tyrnävä **Todennäköisesti epäilevä asenteeni kiinteää vuosipalkkaa kohtaan ilman erilliskorvauksia (sisältää lomat, ylityöt, yms.)
  • Tecalemit Flow Oy, Helsinki *Molemmat kaksi haastateltavaa todella tasaväkiset ja erittäin vaikea valinta. ** Todennäköisesti lopulta ratkaisi että olin itse töissä ja vastaehdokas oli työtön, ja hyvä näin jolloin yhden sijaan kahdella oli töitä.
  • Perimeter Protection Oy, Vantaa **Tulin valituksi, mutta jätin väliin koska toinen työpaikka oli jo varmistumassa. Toisaalta tässä hommassa taidot olisivat menneet osin ”hukkaan”, ainakin alkuvaiheessa. Mielenkiintoinen työ olisi kuitenkin varmasti ollut kyseessä ja olisin ollut siinä täysillä mukana, mikäli työn olisin päätynyt ottamaan vastaan.
  • Cypress WindTurbines Oy, Helsinki ** Tämä oli ensimmäinen vakituinen työpaikka valmistumisen jälkeen. Työllistyin pikaisen noin 30 min kestävän työhaastattelun jälkeen, aloittaen työt siltä istumalta.
  • Nocart Oy, Lahti ** Toinen työpaikkani, edellisen mentyä konkurssiin. Työnantaja totesi, että haastattelun perusteella ei olisi ottanut töihin, mutta kun tiesi ja tunsi minut edellisen työnantajan loppumetreiltä, oli hän nähnyt minussa todella kovan potentiaalin, eikä hän tässä väärässä ollutkaan. Olin vain niin loppu, pettynyt, nöyryytetty ja huijattu Cypressin mentyä nurin, että itsetunto ja arvostus oli todella nollassa. Työnantaja toki pyysi että yrittäisin nyt edes vähän tsempata haastattelussa, ja parhaani toki yritin. Näin pahaa rimanalitusta en koskaan ole tehnyt missään aiemmassa työhaastattelussa.

Olen kiitollinen että olen päässyt käymään näissä kaikissa työpaikoissa työhaastattelussa. Se että en tullut valituksi haettuun tehtävään, ei ole ollut työnantajan syytä, vaan omaa kokemattomuutta.

Jotta työhaastattelu menisi mahdollisimman mutkattomasti, on siihen hyvä valmistautua etukäteen. Alle olen listannut asioista joita on hyvä tehdä ja selvittää ennen haastattelua, miten haastattelussa on hyvä toimia.

Loppupuolella on liuta kysymyksiä, joita sinulta tullaan mahdollisesti kysymään, sekä kysymyksiä joita itse voit kysyä. Lista ei luonnollisestikaan ole kaiken kattava ja sisältö vaihdella haettavan työtehtävän mukaan. Tekemäni listan lisäksi kannattaa käydä katsomassa Moster.fi:n tekemä lista työhaastattelukysymyksistä, joita työnantajien suositellaan kysyvän.

Työhaastatteluun valmistautuminen (ennen haastattelua)

  • Selvitä haastattelupaikan sijainti etukäteen, ole ajoissa paikalla
  • Huoliteltu ulkoasu (kyseiseen työpaikkaan ja tehtävään sopeutuva linja)
  • Valmistaudu yllättäviin tilanteisiin (esim. sää, liikenneonnettomuudet)
  • Selvitä taustatiedot: Työnantajasta, toimialasta ja tehtävästä
  • Pohdi mitä vaikeita kysymyksiä sinulle voidaan esittää ja mitä kysymyksiä haluaisit itse esittää
  • Valmistaudu kertomaan oman elämänkerran tarina lyhyesti
  • Mieti miksi juuri sinut kannattaisi valita tehtävään (esim. vahvuudet)
  • Mitä tarjoan yritykselle (asiantuntijuus, lisäarvo, uudet kontaktit ja suhdeverkostot jne.)
  • Omien kehittämisalueiden tunnistaminen
  • Valmistele keskustelutilaisuus etukäteen harjoittelemalla
  • Ota mukaan alkuperäiset työ ja opiskelijatodistukset sekä mahdollinen portfolio
  • Yritä ennakkoon luoda mahdollisimman hyvä fiilis
  • Sulje kännykkä

Haastattelussa:

  • Positiivinen ensivaikutelma, esittäydy kaikille, kättele reippaasti, katso silmiin
  • Rentous, ole oma itsesi, pieni jännitys ei kuitenkaan ole pahasta
  • Aitous, rehellisyys, avoimmuus
  • Osoita motivoituneisuutesi, ole aktiivinen
  • Asennoidu positiivisesti
  • Ryhdikkyys ja selkeys asioiden käsittelyssä
  • Älä rönsyile
  • Katsekontakti
  • Tilannetaju, tilannekomiikka, huumori
  • Puhetyyli, äänenkäyttö, ilmeikkyys, havainnollisuus, mielenkiintoisuus
  • Ole myyntihenkinen
  • Tärkeää oma aktiivisuus esitellä omaa ammatillista ja erikoisosaamista
  • Pyri ongelmien havainnointiin ja ratkaisuun
  • Ole joustava
  • Kerro mahdollisuudestasi olla heti käytettävissä
  • Älä väittele tai kritisoi
  • Tee muistiinpanoja – se osoittaa kiinnostustasi
  • Oman persoonan kytkeminen työhön – ole itsesi näköinen
  • Esitä omat näkemykset, innovaatiot ja tavoitteet
  • Älä ole ylimielinen tai liian vaatimaton
  • Älä tee johtopäätöksiä siitä, että tämä ei ole minun paikkani
  • Haastattelu on kaksisuuntainen vuorovaikutustilaisuus
  • Kuuntele mitä muut sanovat, älä keskeytä
  • Omat kysymykset ja kommentit
  • Mene haastatteluun, tunne tulevasi neuvottelusta poislähtiessäsi
  • Palkkatoivomuksen esittämisessä muista olla joustava ja realistinen

Haastattelun jälkeen:

  • Loppuvaikutelma – kiitä kohteliaasti kaikkia tunnelmasta, ajasta ja käydystä keskustelusta
  • Jos jotain tärkeää unohtui, voit palata vielä myöhemmin asiaan esim. puhelimitse tai sähköpostitse
  • Voit myös muistiinpanojasi apuna käyttäen käydä haastattelun mielessäsi läpi; missä onnistuin, mitä olisin ehkä voinut tehdä toisin
  • Jos et tullut valituksi, niin itse ainakin mielenkiinnosta kysyn mikä oli merkittävin syy miksi juuri minua ei valittu. Vastauksesta voi oppia jotain seuraavaan haastatteluun mennessä.

Haastattelun kysymyksiä:

  1. Miksi sinulla on ollut niin monia / vain yksi työpaikka?
  2. Miltä alalta olet hakenut aiemmin työtä?
  3. Mikä on paras aikaansaannoksesi?
  4. Kerro luonteestasi?
  5. Miten määrittelet asiakaspalvelun?
  6. Kerro kaksi hyvää ja kaksi kehittämistä vaativaa asiaa itsestäsi?
  7. Miten arvioit edellistä esimiestäsi?
  8. Entä työtovereitasi?
  9. Minkälaisena koit työilmapiirin?
  10. Miten työskentelet stressin alaisena?
  11. Millainen perhe sinulla on ja mitä harrastat?
  12. Miten varma olet, että haluat tälle alalle?
  13. Mitä tiedät yrityksestämme?
  14. Miksi tämä työ kiinnostaa sinua?
  15. Kuinka kauan tarvitset aikaa ennen kuin hallitset työn täydellisesti?
  16. Mikä on palkkatoivomuksesi?
  17. Kerro kokemuksia tähän astisista työkokemuksista?
  18. Mainitse kolme sinulle tärkeää asiaa?
  19. Mikä on sinulle tärkeää työssäsi?
  20. Minkälaiset ovat työtapasi ja miten koet työelämäjoustot?
  21. Miksi sinusta tuntuu, että tämä on sinun juttusi?
  22. Miksi vaihdat työpaikkaa/tehtävää/alaa?
  23. Miksi meidän pitäisi valita juuri sinut?
  24. Miten viihdyit edellisessä työpaikassasi?
  25. Miten haluat kehittää itseäsi?
  26. Miksi haet tätä tehtävää?
  27. Miten koet asiakaskontaktoinnin?
  28. Miten ajattelet vuorovaikutuksesta asiakasneuvotteluissa?

Mitä haluaisit kysyä haastattelussa?

  • Henkilöstön hyvinvointi
  • Missä voi syödä
  • Minkälainen ilmapiiri
  • Avustatteko asunnon etsimisessä
  • Mahdollisuus kouluttautua
  • Yhteistyökumppanit, sidosryhmät
  • Kulttuuri
  • Miten suhtaudutte ylityöhön
  • Lomat
  • Perehdytys
  • Asiakkaat
  • Työn jatkuvuus
  • Joustava työaika
  • Omistajat
  • Työvälineet
  • Liikkuminen
  • Setelit (ruoka, )
  • Henkilöstön vaihtuvuus
  • Keihityssuunta
  • Pukeutuminen
  • Uusi vai vanha tehtävä
  • Työvälineet
  • Työterveyshuolto
  • Puhelin/netti
  • Organisaatio
  • Kilpailijat
  • Toimialan kehitys
  • Merkittävini saavutus

Valehdella ei pidä, mutta liian rehellinenkään ei kannata olla. Jos minulta nyt kysyttäisiin minkälainen edellinen työnantajani oli (Cypress Wind Turbines Oy), olisi vastaukset niin karua luettavaa että niiden perusteella tuskin töihin pääsisi. Toisaalta, minkäs sitä totuudelle voi… Onnea työnhakuun!

Päivitys 19.9.2017: Lisätty linkki Monster.fi:n työhaastattelukysymyksiin

Työttömyyskassan asiakkuuden optimoiva pätkätyöläinen

Työelämä, Työsuhdeasiat, Yhteiskunta, , , ,

Ansiosidonnaisen järjestelmän speksejä:

  • 500 ansiosidonnaispäivää vastaa 100 viikkoa, eli 1 vuotta ja 11 kuukautta jatkuvaa työttömyyttä.
  • Työssäoloehdon saa nollattua kun on ollut 26 kalenteriviikkoa, tai vähintään 18 tuntia/viikko, 26 viikon ajan työssä 28 tarkastelukuukauden aikana. 28 kuukautta vastaa 2 vuotta ja 4kk aikaa kerryttää työssäoloehto.
  • Lisäksi työttömyysturvassa on nykyään 300e suojaosa.

Leikitelläänpä hieman näillä luvuilla.

Oletetaan että työttömällä on mahdollisuus optimoida pätkätyöskentelynsä siten että hän työskentelee  kolmena päivänä yhden viikon ajan yhteensä 18 tuntia, eli 6 tuntia/päivä. Näiltä 18 tunnilta hän saa palkkaa yhteensä 300e (sisältäen lisät ja lomarahat jne.). Sopivasti siis suojaosan sisällä, jolloin saatu tulo ei vaikuta ansiosidonnaisen suuruuteen (soviteltu päiväraha).

Täten kuukautta kohden hänellä on vain 3 päivää töitä, loput vapaata. Samalla hän saa kerrytettyä yhden työehtoviikon kuukautta kohden. Koska työehtoviikkoja on aikaa kerätä 28 kuukauden ajan, ehtii 26 työehtoviikkoa saada mukavasti kasaan tässä ajassa.

Tekemällä yhteensä 78 päivää töitä 2 vuoden ja 2 kuukauden aikana (3pvä/kk), jää ansiosidonnaisia päiviä käyttämättä 13 päivää ja aikaakin työehdon kerryttämiseen jää jäljelle 2 kuukautta (tosin 13 päivää ei riitä edes kuukauden verran pitkittämiseen, eli optimoinnissa saa olla todella tarkkana). 78 työpäivän vastapainoksi on ehtinyt viettämään vapaa-aikaa sopivat 712 päivää. Tarkasteluajanjakson pituus on 2 vuotta 2 kuukuatta, eli 790 päivää. Päivät jakautuvat seuraavasti: 487 ansiosidonnaista päivää, 78 työpäivää sekä 225 viikonloppupäivää, joista siis yhteensä vapaata tuo 712 päivää. Optimoijan työvuorotaulukko löytyy täältä.

Hesari julkaisi 3.9.2013 laskelman 300e suojaosan vaikutuksista pätkätyöläisen ansioihin. Esimerkissä on Helsingissä yksin asuva ihminen, joka asuu 40 neliön asunnossa jonka vuokra on 600e/kk. Ansiosidonnaisen päivärahan laskennan perusteena oleva palkka 3000e/kk.

Hesarin jutusta on kerätty arvot allaolevaan taulukkoon. Tämän perusteella esimerkkitapaus hyötyy 300e työskentelystä 160e netto.

Ennen 31.12.2013Jälkeen 1.1.2014Vaikututs
Palkka300,00300,000
Soviteltu päiväraha1531,221681,32+150,10
Verot397,39438,19-40,80
Asumistuki-22,47+22,47
Nettotulot1433,931594,60+160,67
Vuokra-600,00-600,000
Nettotulot vuokran jälkeen833,93994,60+160,67

Toisinsanoen kolmella työpäivällä voisi optimitilanteessa saada 160e hyödyn, sekä maksimoida vapaajana määrän (noin 1:10, ei huono).

Kokonaan toinen asia on, kuinka helppoa tällainen kikkailu käytännössä olisi. Mutta teoriassa on mahdollista minimoida työnteko ja maksimoida vapaa-aika, sekä siinä samalla saaden hieman ekstraa, sekä varmuuden siitä että päivät nollautuvat ajallaan ennenkuin ne kuluvat loppuun. Jotta tämä onnistuisi täydellisesti, se vaatisi että myöskään työkkäri ei hätistele aktivoimiskursseilla jne.

Toki tästä kikkailusta aiheutuu se, että mikäli aiemmin päivärahan laskentaperusteena oleva palkka oli 3000e/kk, tämän kikkailun myötä tulon laskentaperuste putoaa ilmeisesti 1980e/kk:ssa. Toisinsasanoen päivien nollautumisen jälkeen seuraavat 2 vuotta menee pykälää kurjemmissa oloissa, joskin asumistuen määrä ilmeisesti tulojen laskun myötä kasvaa. Tämä on kuitenkin se hinta jonka joutuu maksamaan optimoinnista, eli minimoimalla työnteon määrän ilman että ansiosidonnaisen tulo katkeaa.

Esimerkin tarkoitus on osoittaa, että kikkailemalla on periaatteessa mahdollista käyttää järjestelmää hyväksi. Helppoa tälläinen elämä ei ole taloudellisesti kuten ei myöskään työn järjestämisen suhteen. Teoriassa tämä on kuitenkin mahdollista ja täten se osoittaa nykyisen järjestelmän heikkouden, joka mahdollisesti vähentää halua ottaa työtä vastaan. Toisaalta jos on valmis ottamaan työtä vastaan, niin todennäköisesti sitä ottaa niin paljon kuin sitä tarjotaan (useimmat varmasti haluaisi tehdä täyspäiväistä työtä, jos sitä vaan olisi tarjolla). Lisäksi työnteko todennäköisesti helpottaa työllistymistä, mahdollisesti johtaen vakituiseen työsuhteeseen aikanaan. Kotona löhöäjä tuskin sitä saa.

Työttömyyskorvausjärjestelmän pitäisi olla työntekoa kannustava, sitä se ei välttämättä optimoijalle ole. Toisaalta en halua uskoa että tällaisia ihmisiä on olemassa. Itse ainakin olen luonteeltani sellainen että töihin vaikka pienemmällä palkalla, jottein työkkärin asiakkaana tarvitse olla yhtään ylimääräistä päivää.

Autonkäytön kulujen korvaaminen

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , ,

Tämän kirjoituksen kirjoitin yli 3 vuotta sitten. Julkaisu on kuitenkin jäänyt roikkumaan syystä tai toisesta. Sisältö on edelleen validia, kuten myös esitetyt mielipiteet ennen auton omistamista.

 

En ole koskaan omistanut autoa (tai työsuhdeautoa). Matkakorvauksia auton käytöstä minulle on maksettu edellisen kerran noin 10 vuotta sitten kerran tai kaksi. Joukkoliikennettä olen sitävastoin käyttänyt useamman vuoden ajan, etenkin Helsingissä.

Oman auton käyttöön on monia syitä. Merkittävin lienee mukavuus ja mahdollisuus matkustaa joustavasti. Kyse ei ole pelkästään halusta käyttää auto, vaan monesti myös käytännön sanelemasta pakosta päästä ylipäätään perille.

Autonkäyttökysymyksessä pitää huomioida julkisen liikenteen toimivuus. Se toimii vain suurimmissa kaupungeissa (sisäisesti), pienimmillä paikkakunnilla sellaista ei ole ollenkaan. Käytännössä tämä takoittaa sitä, että lähelle saatetaan päästä, muttei perille. Hintana kohtuuton ajankäyttö => työreissujen tekeminen julkista liikenettä käyttäen mahdotonta. Toisaalta vaikka perille pääsisikin, saattaa mukana joutua kuljettamaan niin paljon tavaraa, ettei niiden kuljettaminen julkisissa ole yksinkertaisesti mahdollista.

Verottajan vahvistaman ja monesti myös työnantajan maksaman maksimikorvauksen suuruus oman auton käytöstä työreissujen tekemiseen kuluvana vuonna (2012) on 45snt/km.

Autoilun kustannukset nousevat muiden kustannusten noustessa yhtälailla. Autoista on tullut polttoainepihimpiä, joka vähentää hieman käytöstä aiheutuvia kuluja. Täten voi olla täysin perusteltua laskea korvauksen suuruutta 45snt/km => 43snt/km, kuten viimeaikaisissa keskusteluissa on paljon puhuttu.

Itse en autoa omista, ainakaan vielä. Tulevan työn kannalta sellaisen hankkiminen on kuitekin käytännössä pakollista. Olen käyttänyt julkisia Helsingissä noin kolmen vuoden ajan. Siellä homma toimii mielestäni kohtuullisen hyvin. Asia monimutkaistuu kuitenkin hyvin äkkiä kun matkat suuntautuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Työmatka Lahteen sujuu, mutta aikaa siihen palaa tuhottomasti.

Kun työreissuja tehdään julkisia käyttäen, muuttuu matkustaminen kertaluokkaa monimutkaisemmaksi. Ongelmana on aikataulujen yhteensovittaminen. Esimerkiksi matka Lahdesta Loviisaan kestää vähintään 2-3h/suunta. Omalla autolla tämä matka taittuisi huomattavasti lyhyempää reittiä, vajaassa 1½ tunnissa. Ja tämäkin vain siinä tapauksessa että riittää päästä keskustasta keskustaan. Vielä kun mukana tarvitsee kuljettaa vähänkin enemmän tavaraa, voi julkisten käytön suosiolla unohtaa. Jos matka suuntautuu vielä harvemmin asutuille seuduille, ei niihin pääse julkisilla ollenkaan tai sitten matka-aika venyy 1-2 päivän pituiseksi.

Kilometrikorvauksen suuruuden oikeellisuudesta voidaan keskustella. Sen leikkaaminen jopa puolella ei kuitenkaan kuulosta kohtuulliselta. Toisaalta minua ihmetyttää, miten valtio muka säästää tällä leikkauksella yhtään mitään? Korvaus on toki verotonta työntekijälle, mutta valtio ei osallistu sen maksuun millään muotoa. Todennäköisesti asiaa on ajateltu siltä kantilta, että palkkoja on maksettu kilometrikorvausten muodossa. Tämä on rikollista ja se on jo nykyisin rangaistavaa, valvonnan toimivuus on kokonaan toinen asia. Nyt ilmeisesti kuitenkin ajatellaan, että pimeät palkat muuttuvat suoraan palkaksi, jolloin valtio saa lisää verotuloja (näin voi toki käydäkin). Tällaisen veronkierron yleisyydestä en tiedä, mutta epäilen että tällaista vilunkia on häviävän pieni osa kaikista maksetusta kilometrikorvauksista.

Kerran olin työhaastattelussa, jossa ilmeni, että autonkäyttöä olisi 30000-40000km/vuosi. Kyse olisi ollut radioaktiivisten mittalaitteiden (virtausmittaus, pinannmittaus, tiheysmittaus) käyttönotto, kalibrointi ja huolto tehtävät. Kyseisessä yrityksessä olisi maksettu myös matka-ajan palkkaa täyden kilometrikorvauksen lisäksi, mutta kaikissa yrityksissä näin ei ole. Tämäkin on epäkohta joka pitäisi saada korjattua ja yhdenmukaistettua. Itse kilometrikorvausten kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Kilometrikorvaus on korvausta auton käyttämisestä aiheutuneiden kulujen kattamiseen, ei palkkaa ajamisesta.

On myös hieman ristiriitaista, että eduskunnassa ajellaan taksilla tuhansilla euroilla kuukaudessa. Tasapuolusuuden nimessä kansanedustajien ja ministerien tulisi siirtyä käyttämään julkisia, kiinteät matkakakorvaukset pois ja kilometrilaskutus kuten työssäkäyvillä ihmisillä. Taksin käyttöön jonkinlainen eurokatto, jonka jälkeen kulut omasta pussista (=yritetään ohjata käyttämään halvempia liikkumistapoja).

 

Vaihtoehto nykyiseen korvauskäytäntöön:

Lyhyesti sanottuna todellisten kulujen mukaan. Idea perustuu ajettujen kilometrien suhteeseen.

Jos työntekijä ajaa vuositasolla autollaan yheensä 50000km, josta työajoa on 20000km, tarkoittaa tämä kustannusten jakautumista 2:3.

Kustannuksiin pitäisi ottaa kaikki kulut huomioon:
– Auton arvonalenema
– Vakuutukset
– Huollot, varaosat, renkaat
– Polttoaine
– Kastastus
– jne.

Kaikki muut paitsi auton arvonalenema on helppoja todeta suoraan kuisteista.

Sanotaan, että kaikki em. kulut ovat 20000e vuodessa. Em. suhteella tämä tarkoittaisi, että työnantajan osuus kuluista on 8000e, työntekijän osuuden ollessa 12000e (omien ajojen osuus kaikista autoilun kuluista).

Tämä malli olisi kaikkein kannalta tasapuolisin, sillä silloin auton kulut menevät juuri sille taholle jonka ajojen seurauksena kulut ovat syntyneet. Mutta käytännössä tämä menisi ihan älyttömäksi säätämiseksi. Tämä on syy miksi kilometrikorvaukset on alunalkujaan otettu käyttöön, helpottamaan kululaskutusta. Kilometrikorvaus on keskimäärin käyttäjälle reilu. Vähän ajava joutuu maksamaan työajojen kustannuksia omasta pussista, kohtuullisesti ajava saa omansa pois ja huomattavan paljon ajava voi saada muutaman satasen ylimääräistä. Lopputulokseen vaikuttaa käytetyn auton kalleus ja täten sen hinnanalenema.

 

Oman auton sijan vaihtoehtona on autoetu.

Edun arvo on auton arvosta riippuva, ja on tyypillisesti noin 500e/kk. Tämä tarkoittaa palkkakuitissa näkyvää suurempaa palkkasummaa, josta maksetaan vero. Jos tulosi ovat ilman autoa 3000e/kk, on vuositulosi noin 37000e, josta maksat veroa kaikkineen kuluineen noin 28,8%. Autoetu kohottaa vuositulot noin 44000 euroon, joka tarkoittaa veroasteen nousua 31,6%:iin.

Bruttopalkkana tämä tarkoittaa seuraavaa:

Ei autoa: 3000 * (1-0,288) =2136e/kk

Auto palkan päälle: 3500 * (1-0,316) = 2394e/kk, mutta koska 500e oli ”ilmaa”, käteen jää 3000 * (1-0,316) = 2052e/kk.

Auto sisältyy palkkaan: 3000 * (1-0,288) =2136e/kk, mutta koska 500e oli ”ilmaa”, käteen jää 2500 * (1-0,288) = 1780e/kk

Mikäli autoedun saa palkan päälle, maksaa se esimerkin käyttäjälle 84e/kk. Jos työntekijä saisi auton sijasta palkkaa vastavalla summalla, olisi kuukausitulot 258e/kk suuremmat (2395-2052). Mikäli taas saat käyttöösi auton, mutta palkkasi ei nouse, eli toisinsanoen auto sisältyy palkkaan, maksaa auto 356e/kk (2136-1780).

Autoetu ei ole ilmainen etu, vaan siitä joutuu maksamaan kuukausittain pienemmän palkkapussin muodossa. Käyttäjälleen autoetu on kannatavin silloin kun sen saa palkan päälle. Autoetu voi kuitenkin tulla kalliiksi, etenkin jos henkilökohtainen ajo jää todella vähäiseksi. Toisaalta taas jos kodin ja työpaikan välinen etäisyys on esimerkiksi 70km/suunta, joutuu autosta maksamaan korotettua veroa, koska autosta on saatu enemmän hyötyä kuin mitä verottaja auton verotusarvoon on laskenut sisältyvän.

 

Kommenttina vanhaan kirjoitukseen: Pian uuden työn aloitetuani päädyin hankkimaan auton. Tähän oli käytännössä yksi syy: julkisilla ei pystynyt tekemään työreissuja työpaikan ja asiakaskohteen välillä, edes järkevän kuuloisten paikkakuntien välillä (Lahti – Loviisa). Sittemmin työkohteet ovat sijainneet mitä erinäisemmissä paikoissa, joihin julkisilla matkustaminen olisi ollut sula mahdottomuus. Puhumattakaan että farmarin takakontti on ollut täynnä työhön liittyvää tavaraa, työkaluja ja tarvikkeita useiden kymmenien kilojen edestä. Vaikka kovasti yritin vältellä oman auton käyttöä vielä sen hankkimisen jälkeenkin, siis yrittäen käyttää sinnikkäästi julkisia, oli realiteetit pakko tunnustaa. Julkisista ei ole matkatyöläisen kulkuvälineeksi.

Työsuojelulakien rikkomisen sietämätön helppous

Työelämä, Työhyvinvointi, Työsuhdeasiat, , , , , , , ,

On useita ammatteja, joita ei saa tehdä ilman viranomaisen myöntämää lupaa. Useimmat varmasti tietävätkin, ettei esimerkiksi lääkäriksi voi ryhtyä hetken mielijohteesta. Mutta kuinka itsestäänselvää on että esimerkiksi hissihuoltaja, sähköasentaja (+jänniteytöt erillisellä luvalla) ja kylmälaiteasentaja tarvitsevat luvan, mutta LVI-asentaja, kiinteistön kuntotarkastaja tai kirvesmies ei, vaikka rautaista ammattitaitoa hekin tarvitsevat suoriutuakseen työstään. Luvanvaraisista elinkeinoista löytyy listoja esimerkiksi täältä, täältä ja täältä. Luvan omaavia yrityksiä/työntekijöitä voi etsiä esimerkiksi täältä ja täältä.

Entäpä kuinka monelle on itsestäänselvää, että telineille nousu on kielletty mikäli niille ei ole tehty käyttöönottotarkastusta. Tarkistetut telineet merkitään vihreällä telinekortilla, josta löytyy tietoa telineiden kestävyydestä ja mm. tarkastuksen suorittajasta. Mikäli telineissä on havaittu vika tai tarkastusta ei ole tehty, on vihreä kortti käännettynä, joka kieltää telineiden käytön. Esimerkki telinekortin sisällöstä. Kuva telinekortista.

Entäpä esimerkiski kuumailmapuhaltimen käyttö, vaatiiko se jotakin erityistä? Mikäli ilman lämpötila ylittää 200°C, tai se muuten aiheuttaa palovaaran, vaditaan sen käyttöön tulityölupa. Yksistään lupa ei riitä, vaan kohteesssa tulee olla alkusammutuskalusto (vähintään kaksi 43A 183BC -teholuokan käsisammutinta, joista toisen voi korvata pikapalopostilla tai kahdella 27A 144BC-teholuokan käsisammuttimella) sekä erillinen tulityövahti. Kotona itsetehty tulityö ei lupaa vaadi, mutta ukopuolisen tekemänä vaatii. Tulityötä ovat kaikki sellaiset työt, joista syntyy kipinöitä tai joissa käytetään liekkiä tai muuta lämpöä ja jotka aiheuttavat palovaaraa. Tulityön tekijältä vaaditaan tulityökurssin käyminen, josta merkiksi annetaan määräaikainen tulityökortti. Lisätietoa tulityöstä saa finanssialankeskusliiton tulityö suojeluohjeesta.

Moni itsestäänselvältä vaikuttava asia ei sitä välttämättä ole. Jos uusi työntekijä ei ole koskaan kuullut tällaisista vaatimuksista, ei hän niitä osaa myöskään työnantajalta vaatia. Työnantajakin saattaa olla täysin tietämätön näistä asioista, tai rikkoa niitä tietoisesti säästääkseen koulutuskuluissa. Asian esilletuominen ei välttämättä ole helppoa, tämä riippuu työnantajan asenteesta. Ja vaikka asian saisi kerrottua niin että sopu säilyy, niin reagoiko työnantaja tähän loppujenlopuksi mitenkään? Itse väänsin tulitöistä, mastotyökoulutuksesta, ensiapukoulutuksesta, sähkötyöturvallisuuskouluksen ja muiden koulutusten puutteista kättä reilu 2 vuotta edellisen työnantajan leivissä ennenkuin asiaan saatiin edes jonkinmoinen parannus.

Entäpä ylityöt? Jos työntekijä on halukas tekemään niitä niin paljon kuin työnantaja niitä suinkin suostuu antamaan, ja jos työnantaja maksaa asianmukaisesti palkan niin onko tässä ongelmaa? Ylityön tekemistä rajoittaa laki. Lailla on tarkoitus suojella työntekijää, myös itseltään. Toinen asia on, puuttuuko asiaan kukaan. Työsuojeluviranomainen puuttuu asiaan jos työntekijä ilmoittaa heille asiasta, työpaikan työsuojeluvaltuutettu huomaa asian (jos valittu) tai pistotarkastusten yhteydessä. Mutta mikä on tolkuttoman ylityön teetättämisen hinta?

Vaikka tehdyistä ylitöistä saisikin asianmukaisen korvauksen, on pitkillä työpäivillä henkisiä ja fyysisiä vaikutuksia. Väsyneenä tekee myös herkemmin virheitä, jotka voivat olla kohtalokkaita. Työntekijä saattaa sairastua esimerkiksi työuupumukseen.

Työnantajalle olisi edullisempaa palkata lisää työntekijöitä ylityön teettämisen sijaan, mutta välttämättä tämä ei ole koko totuus. Vaikka yksi työntekijä tekisi 16h pitkää työpäivää, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä että kaksi tekijää saisi työt valmiiksi samassa ajassa tai että molemmille ylipäätään riittäisi töitä edes täyspäiväisesti.

Kun työnantaja tuomitaan törkeästä ylityön teettämisestä, saattaa tuomio tulla yllätyksenä kaikille. 1050h ylityöstä on työnataja tuomittu maksamaan 400€ sakkoa (sallitty määrä 250h + 80h, jos paikallisesti erikseen sovittu. Lisäksi ylityöntekoa rajoittaa 138h/4kk ikkuna). Mutta on niitä 5000€ sakkojakin nähty. Summa on kuitenki pieni, ja koska muita riskejä ei juurikaan ole, niin työtä voi teetättää suruutta. Työn teettäminen ylitöinä ei kuitenkaan ole halpaa.

Hieman sama tilanne on huonoissa työoloissa ja vaarallisissa koneissa. Jos työntekijä kuolee työsuojelurikkomusten takia, on kuoleman hinta aika pieni aiheutuneeseen vahinkoon nähden. Toinen asia on, jos työntekijä vammautuu ja työnanta on ollut tietoinen puutteista. Tällöin tulee sakkojen lisäksi maksettavaksi vammautumisesta aiheutuvaa korvausta, vamman suuruudesta ja kosmeettisen haitan suuruudesta riippuen jopa tuhansia euroja.

On hienoa, että on säädetty lait suojelemaan työntekijöitä. Toisaalta on naurettavaa, että näiden lakien rikkomisesta annetaan nimellinen sakko, jolla ei ole välttämättä minkäänlaista painostavaa vaikutusta asioiden muuttumiseki. Sakkojen tulisi olla sen suuruiset, että se pistäisi oikeasti työnantajat ajattelemaan tekemisiään.

Työntekijällä on oikeus tehdä työtä turvallisesti ja palata kotiin terveenä. Työnantajalle sairaustyöpäivä maksaa 240-380 euroa. Sairauspäivän hinta riippuu siitä, kuinka pitkä sairauspoissaolo on, palkataanko sairastuneen henkilön tilalle sijainen ja otetaanko huomioon työnantajalle aiheutuneiden työvoimakustannusten lisäksi myös tuottavuuden menetykset. Vaikka työturvallisuuteen panostaminen maksaakin, syntyy siitä pitkässä juoksussa merkittäviä säästöjä. Työntekijöiden jaksamiseen, terveyteen ja työoloihin on siis syytä kiinnittää huomioita. Valtiovarainministeriö on kirjoittanut hyvän selvityksen sairauspoissaoloihin liittyen: Miten hallita sairauspoissaoloja.

Yhtenä merkittävänä ongelmana pidän työsuojeluun liittyvistä rikkomuksista langetettavien tuomioiden mitäänsanomattomuuden. Toisaalta itse yrityksen perustamisen helppous on sekin ongelma, sillä koulutus ei ole pakollinen. Koulutuksen puute tarkoittaa yleensä tietämättömyyttä. Yrityksen perustajille pitäisikin järjestää aiottuun alaan liittyvä räätälöity koulutus, joka sisältäisi tietoa asioista jotka tulee ottaa huomioon yrityksen toiminnassa (mahdollinen luvanvaraisuus, työntekijöiltä vaadittavat koulutukset, yleiset työturvallisuusasiat jne.). Tällainen toisaalta hankaloittaa yrityksen perustamista entisestään ja toisaalta, ne jotka ovat hälläväliä asenteella liikkellä, tuskin tapojaan muuttaisivat koulutuksesta huolimatta. Loppuviimeksi kärsijänä olisivat ne kaikkein tunnollisimmat yrityksen perustajat.

Työttömyyskassat ja työntekijäliittot

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , , , , ,

Jokainen meistä on kuullut puhuttavan työttömyyskassoista ja työntekijäliitoista. Ellet ole, tulet törmäämään näihin viimeistään työelämässä. Itsesi kannalta näihin kannattaa törmätä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mieluiten jo ennen ensimmäistä työsuhdetta (myös kesätyöt lasketaan). Jos et ole näistä aiemmin kuullut, suosittelen jatkamaan lukemista. Jos et ole kummankaan jäsen tai vain työttömyyskassan jäsen, ei lukeminen mene tällöinkään hukkaan.

Lyhyesti sanottuna työttömyyskassat antavat turvaa työttömyyden varalta, työntekijäliitot antavat vuorostaan monia hyödyllisiä palveluita ja pitävät huolta kaikkien työtenkijöiden työehdoista.

Myös liittoon kuulumattomat nauttivat työehtojen antimista, mutta vapaamatkustajat heikentävät liittojen neuvotteluasemia ja tämä saattaa johtaa ajan kanssa meidän kaikkien työehtojen heikkenemiseen.

Työttömyyskassan jäsenmaksu on noin 100€/vuosi, liiton jäsenmaksu työttömyyskassan maksun kanssa riippuu liitosta. Jäsenmaksu voi olla tietty prosentti palkasta tai kiinteä summa.

Esimerkiksi Insinööriliitossa jäsenmaksu vuodelle 2014 oli 384€, tämän voi maksaa kerralla tai 12 erässä. YTK on nimensä mukaisesti pelkkä työttömyyskassa ja sen jäsenmaksu on 99€ vuodelle 2014. Vaikka summat saattavat kuulostaa suurilta, kannattaa muistaa että verotuksessa jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia ja käytännössä kustannus sinulle verotuksen jälkeen on vain 50% ilmoitetusta summasta.

Kaikkien olisi syytä kuulua vähintään työttömyyskassaan ja useimmiten liiton jäsenyys antaa paljon enemmän kuin ottaa ja sen takia suosittelen kaikkia liittymään oman alan liittoon. Tämän blogauksen lopussa on lista suurimmista ammattiliitoista ja työttömyyskassoista.

 

Työttömyyskassa

Työttömyyskassan jäsenellä tulotason romahtaminen työttömyystilanteessa on huomattavasti vähäisempää verrattuna henkilöön joka ei kassaan kuulu. Työttömyyskassa ei sisällä mitään muuta palvelua kuin ansioon sidonnaisen työttömyyskorvauksen.

Kassaan on syytä liittyä heti kuin suinkin mahdollista, eli heti ensimmäisenä työpäivänä. Näin kannattaa tehdä jo opiskeluaikana, sillä kesälomien aikana opiskelija ehtii kartuttamaan todennäköisesti riittävän määrän työssäoloehdon vaatiman määrän työtä. Tällöin vastavalmistuneella työttömällä ei ole välitön hätä rahan ja työn löytämisen kanssa.

Oheinen kuvaaja näyttää työttömyyskassaan kuuluvan ja kuulumattoman työttömyyskorvauksen suuruuden. Kuvaajaa luetaan siten, että X-akselilla on bruttopalkka ja Y-akselilla kyseistä bruttopalkkaa vastaava ansiosidonnaisen korvauksen suuruus (vihreä). Esimerkiksi 3500€ kuukausiansiolla on oikeutettu noin 1900e/kk suuruiseen työttömyyskorvaukseen (mikäli työssäoloehto on täyttynyt). Mikäli ei ole työttömyyskassan jäsen, jämähtää kiinteään siniseen tasoon, eli noin 700€:n, tulotasosta riippumatta.

KASSAKUVA

Kuvaaja on peräisin Insinööriliiton kotisivuilta (ilry)

Nykyisin ainakin joidenkin työtenkijäliittojen työttömyyskassoihin voi kuulua ilman jäsenyyttä liittoon. Mikäli tämä on mahdollista, suosittelen käyttämään oman liiton työttömyyskassaa yleisen työttömyyskassan sijaan.

 

Työntekijäliitto

Työntekekijäliittoon kuuluminen tuo mukanaan liudan etuja. Näkyvimpiä etuja ovat taskukalenteri, jäsenlehti, jäsenkortti ja edulliset lehtitilaukset. Vähemmän näkyviä etuja ovat oikuesturvavakuutus, vapaa-ajan tapaturmavakuutus ja matkatavaravakuutus. Kaikki liitot eivät välttämättä tarjoa kaikkia edellämainittuja etuja, joku toinen liitto voi tarjota jotakin enemmän. Kaikkien liittojen yhteinen tavoite on pitää kiinni sovituista eduista sekä neuvotella uusista eduista sekä työelämän pelisäännöistä työehtosopimuksen muodossa. Työehtosopimukseen neuvotellaan mm. yleiset palkankorotukset.

Vaikka työntekijäliittoon ei kuuluisikaan, pätee työehtosopimukset kaikkiin työtekijöihin, myös palkankorotusten osalta. Miksi siis kuulua liittoon?

Ensinnäkin, työtenkijäliiton on helpompi päästä sopuun työehtosopimuksen sisällöstä, mitä suurempi ja vahvempi jäsenmäärä heillä on. Kaikkein rahan-arvoisin etu on kuitenkin oikeusturvavakuutus, joka korvaa (insinööriliitossa) max 20000€ edestä oikeudenkäyntikuluja (15% omavastuu osuus). Pienikin pyrähdys käräjillä esimerkiksi palkkasaatavien takia maksaa helposti vähintään 6000€ (josta omavastuuosuus on 900€). Toisaalta, useimmat eivät koskaan joudu käräjöimään ja nekin vähät jotka käräjöivät, suurimmalla osalla se taitaa jäädä siihen ensimmäiseen kertaan. Tuollainen 6000€ käräjöinti reissu tarkoittaa noin 30 vuoden jäsenmaksuja (50% osuus jäsenmaksusta), joten oman tapauksen kuolettamiseen on käytännössä koko työura aikaa, ja silti saat vielä kaikki muut liiton tarjoamat edut päälle.

Isoissa ja vakaissa yrityksissä, joissa käytännöt ovat vakiintuneet, ei todennäköisesti ainakaan suurempia ongelmia tule vastaan jotta tarvitsisi lähteä käräjöimään. Tällaisessa ympäristössä liittoon kuuluminen ei välttämättä houkuta, mutta 200€ säästö ei toisaalta näy juuri missään (johonkin turhanpäiväiseen se raha kuitenkin uppoaa). Monet meistä maksaa kirkollisveroa huomattavasti suuremmalla summalla joka vuosi, eli miksei samalla kuuluisi liittoonkin?

Suosittelen erityisesti kaikille pienissä yrityksessä työskenteleville liittymään työntekijäliittoon, sillä niissä ne suurimmat ongelmat yleensä pesii. Toisaalta ongelmien kehittymiseen voi vaikuttaa itsekin (riippumatta siitä kuuluit liittoon tai et): tee kaikki sopimukset kirjallisena, pidä huoli että palkat, lisät ja palkankorotukset maksetaan ajallaan. Koviin puheisiin ja lupauksiin ei kannata uskoa, sillä konkurssin tullessa kaikki lupaukset haihtuvat savuna tuuleen ja niiden perään on enää turha haikailla. Toisinsanoen älä jätä mitään roikkumaan, sillä esimerkiksi palkkaturva ei korvaa yli 3kk vanhoja saatavia ollenkaan ja mikäli työnantaja vielä kiistää selvätkin palkkasaatavat, et saa edes niitä palkkaturvasta. Tällöin on edessä pitkä käräjöinti, joka maksaa ja tässä välissä liiton ilmaisista neuvoista ja oikeusturvavakuutuksesta on hyötyä.

Suosittelen siis kaikille lämpimästi liittymään vähintäänkin työttömyyskassaan, ja samalla vaivalla myös työntekijäliiton jäseneksi. Liitosta on oikeasti apua kun tiukka paikka tulee. Tästä on omakohtaisia kokemuksia ja kunhan saan oman tapaukseni päätökseen, tulen kertomaan oman surullisen tarinani, jonka seurauksena palkkoja jäi lopulta saamatta noin 14000€ edestä.

 

Jos tämän kirjoituksen innoittamana päätät liittyä Insinööriliiton jäseneksi, ilmoitathan minut suosittelijaksi seuraavilla tiedoilla: Pasi Vähämartti / 1738873

 

Keskusjärjestöt:

Suurimpia ammattiliittoja:

Työttömyyskassoja:

Työvoimatoimisto ei palvele tarkoitustaan

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , ,

Kun aikanaan valmistuin koulusta, oli ensimmäinen tehtävä suunnata kohti työvoimatoimistoa. Minulla oli kovat kuvitelmat työvoimatoimiston toiminnasta. Tällainen kuva annettiin myös pakollisen esittelykurssin yhteydessä.

Tuolla esittelykurssilla kerrottiiin ja annettiin tärkeää tietoa työvoimatoimiston toiminnasta. Siellä myös varoteltiin karensseista ja siitä kuinka tärkeää on hoitaa asiat ajallaan. Muistan myös elävästi kun työvoimatoimiston tarkoitusta esiteltiin. Esittelijä sanoi, että monelle se on ensisijaisesti vain leimat paperiin jotta saa ansiosidonnaista liiton työttömyyskassasta.

Karu todellisuus työvoimatoimistosta paljastui kun kävin ensimmäistä kertaa virkailijan luona. Kaikki tiedot oli kuulemma työkkärin järjestelmässä päin persettä. Olin noin 5 min sisällä, jonka jälkeen ulos. Leima paperiin ja ansiosidonnaista saamaan. Lupauksista huolimatta työkkäri oli sittenkin pelkkä kumileimasin. Toki tässä taisi olla virkailijalla huono päivä, mutta ei se ainakaan kovin hyvää kuvaa toiminnasta ensimmäisellä käyntikerralla antanut. Tosin eipä työkkäri mitään työtäkään auttanut löytämään, työn löytäminen on puhtaasti itsestä kiinni. Työkkärin varaan työn löytymistä ei kannata jättää tai huomaa olevansa työtön vielä kahden vuoden päästäkin.

Järjestettiinpä siellä jotain kurssejakin, yhdellä jopa kävin. Tosin ensiapukorttia, työturvallisuuskorttia, sähkötyöturvallisuuskorttia tai tulityökorttia siellä katsottiin pitkin hampain, eikä niitä myöskään järjestetty. Minun alalla työn saamisen kannalta nämä kortit eivät ole pakollisia, mutta työnantaja ne joutuu jokatapauksessa järjestämään, koska ne ovat pakollisia työmailla. Toisaalta omissa hommissa olisi muutenkin vaikea kuvitella pätkätyötä, sillä töitä joko on tai ei ollenkaan. Siihen välimaastoon ei osu oikein mitään sellaista mitä voisi pätkissä tehdä.

Tilanne on kokonaan erilainen lähihoitajille, jossa tehdään todella paljon pätkätyötä. Heidän ammatissaan ensiapukortti, pistoslupa ja love-koulutus (lääkehoidon koulutus) ovat pakollisia. Nämä kaikki ovat voimassaololtaan määräaikaisia ja niitä on suoritettava 1-5 vuoden välein. Näistä kaikkein tärkein koulutus on love-koulutus, jota ilman ei työtä voi tehdä. Myös muiden puute on merkittävä haitta työnteolle jotka vähintäänkin rajoittavat sallittujen työtehtävien määrää. Kurssien puute on merkittävä este pätkätöiden tekemiselle. Työnantajat eivät kuitenkaan näitä koulutuksia pätkätyöläisille järjestä, sillä se maksaa, vie työaikaa ja mikä pahinta, hyöty voi mennä muille työnantajille. Joten pätkätyökäisille näitä kursseja ei järjestetä. Vakituisille nämä sentään saadaan järjestettyä, jotka painivat alituisesta työvoimapulasta sairaustapauksien takia. Työntekijöitä tarvittaisiin, mutta luvat ja kurssit kunnossa olevia ei ole riittävästi. Osa saattaa päästä töihin lähes valehoitajana kurssien puutteista huolimatta.

Mutta meillähän on työvoimatoimisto, jonka tarkoitus on edistää työnsaantia/työllistymistä. Vaikka em. kurssit ovat lähihoitajan työn kannalta ehdottoman tärkeitä, ei niitä myöskään työvoimatoimisto järjestä/maksa.  Ainoa vaihtoehto työttömälle vaikuttaakin olevan kurssien kustantaminen omasta pussista. Monellakaan ei ole varaa tai halua käyttää rahojaan näihin kursseihin. Tästä aiheutuu pattitilanne, jossa työntekijä ei voi työllistyä koska hänellä ei ole lupien puolesta siihen edellytyksiä.

Työnsaannin kannalta ehdottomien kurssien pitäisi kuulua työvoimatoimiston kurssivalikoimaan. Ymmärrän kyllä että työttömien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti samalla kun työvoimatoimistojen määrärahoja on leikattu. Työllistymistilanne ei kuitenkaan parane jos edes yksinkeraisimpia työlistymisen esteitä ei saada poistetuksi.

Työttömyyskassojen toiminta estää työn vastaanottamista

Työelämä

Ongelman juuri liittyy ansiodisonnaisen maksatukseen ja työehtoviikkoihin. Uusi 300e/kk raja ei sekään välttämättä kannusta tekemään töitä, vaan sillä saattaa olla jopa passivoiva vaikutus.

Ansiosidonnaisen maksatuksen ongelma liittyy palkkatodistuksiin, käsittelyaikoihin ja siitä seuraavaan viivästyneeseen ansiosidonnaisen maksamiseen. Ansiosidonnaista haetaan kerran kuukaudessa, joko täysillä viikoilla (4-5 viikkoa kerralla) tai kokonaisina kuukausina. Kun on työtön kuukauden jokaisena päivänä, hakuprosessi on hyvin yksinkerainen. Hakemus sisään ja rahat ovat tilillä noin viikon kuluessa.

Ongelmia syntyy, jos sattuu tekemään yhdenkin päivän töitä. Ongelma on sitä suurempi mitä vähemmän työpäiviä kuukaudessa on. Pätkätöitä tehdessä ongelmana on usein myöt useat työnantajat, tai oikeammin viivästyneet palkkatodistukset. Ansiosidonnaisen hakemuksen voi lähettää heti kun hakujakso on täynnä, mutta yksikin työpäivä johtaa aina soviteltuun päivärahaan. 300e/kk poistaa tämän ongelman 1-3 päivää kuukaudessa työtä tekevältä, paitsi että ei poista. Työttömyyskassat haluavat nimittäin varmistaa joka kerta että et ole saanut liikaa palkkaa, toisinsanoen vaikuttaako se saamaasi ansiosidonnaiseen alentavasti.

Työnantajalta saadut pari euroa ei juurikaan lohduta taloudellisessa ahdingossa olevaa työtöntä. Nämä muutamat eurot lisäksi lykkäävät ansiosidonnaisen maksatusta, koska palkkatodistus pitää toimittaa. Olen saanut sivusta seurata että pätkätyöläisellä palkkatodistus ei ole ns. automaatti, vaan sitä joutuu joskus odottelemaan pitkään ja pyytämään useita kertoja. Tämä on tietysti työanantajan syytä, mutta siitä kärsii pätkätyöläinen. Vasta palkkatodistuksen saatuaan työttömyyskassa saa tehtyä laskelmansa ja rahat maksuun. Tämän odottelun seurauksena monen talous voi mennä sekaisin. Monesti säännöllinen pieni tulo voi olla parempi vaihtoehto kuin miten sattuu tulevat palkat ja ansiosidonnaiset.

Ratkaisuna tähän ongelmaan olisi, että ansiosidonnaisesta maksettaisiin esimerkiksi 50% siitä osuudesta joka on täysin selvä. Loput maksettaisiin sitten kun tarvittavat todistukset on saatu toimitetuksi. Tämä toisi tasaisuutta tulovirtoihin, eikä ajaisi ajaisi työn vastaanottamisen välttelyyn. Työn välttely voi olla suurinta kuukauden loppupuolella, kun palkka ei kuluvalle kuulle välttämättä ehdi saamaan ja ansiosidonnaisen maksatuskin siirtyy reilusti seuraavan kuun puolelle. Kuun vaihde rahatta on monelle kriittinen asia, sillä tuolloin erääntyy yleensä suurin osa laskuista (vuokra ennenkaikkea). Tosin ei sitä ansiosidonnaista saa kouraan heti ensimmäinen päivä vaikka olisi ollut työttömänä koko kuukauden, joten säästöjä täytyy olla kuun vaihteen laskusumaan jokatapauksessa.

Toinen ongelma on työehtoviikot. Jotta ansiosidonnaisen päivät joskus nollaantuisivat, pitää viikossa tehdä tietty määrä työtä. Pätkätyöläinen ei välttämättä saa kerrytettyä riittävästi tunteja viikolle jotta ehto täyttyy. Tosin työssäkäynti säästää työttömyyspäiviä, mutta vähäinen työ ei myöskään kartuta päiviä. Tekemällä vähintään 20 tuntia viikossa, ehto täyttyy. Tekemällä vähemmän, ehto ei täyty ja työnteko on tavallaan mennyt hukkaan. Toisaalta tekemällä 40 tuntisen viikon, ei tämä kartuta työehtoviikkoja yhtään sen enempää kuin minimimäärän tekevänkään.

Ratkaisuna tähän ongelmaan voisi olla laskentatavan muutos. Kun aiemmin on vaadittu 26 työviikkoa kahden vuoden ikkunassa, voisi tilanteen kääntää kannustavammaksi siten, että tekemällä työtä, saisi samantien lisää työttömyyspäiviä. 26 työviikkoa vastaa kuutta työkuukautta. Työssäoloehto täyttyy vähintään 20 tunnilla/viikko = 520 tuntia työtä. Tällä työmäärällä ansisidonnaislaskuri on nollautunut, eli on saanut täydet 500 ansiosidonnaisen työttömyyspäivää käytettäväkseen. Tuntien ja päivien korrelaatio on selvä, tekemällä yhden tunnin työtä, saa siitä yhden tyttömyyspäivän lisää. Miksei siis samaa voisi käyttää myös kannustimena? Kun teet 7 tuntia työtä, saat 7 lisätyöttömyyspäivää. Kerroin voisi olla huonompikin, esimerkiksi puolet (1000h => 500 päivää), tai se voisi kiristyä mitä enemän päiviä on tallessa (monimutkaistaa järjestelmää tarpeettomasti). Kahden vuoden tarkasteluikkunan poisto voisi niinikään olla uuden järjestelmän myötä tarpeeton.

Kolmas ongelma on uusi 300e/kk raja tienata ilman että se vaikuttaa ansiosidonnaiseen. Jokut voivat minimoida työnteon kuukausikohtaisesti, eli jos töitä ei ole ollut tarjolla alkukuusta, ei loppukuustakaan sitä kannata ottaa paria päivää enempää, jos ollenkaan, koska ansiosidonnaisen saanti lykkääntyy. Kun rajan ylittää, se kannattaa ylittää mieluiten kunnolla. Valitettavasti työn saanti ei ole niin helppoa, edes lähihoitajille.

Lähihoitajan palkalla 3 päivää kuussa tuottaa noin 300e. Tällä työmäärällä ylittää juuri myös työehtoviikon vaatimuksen. Vuodessa työviikkoja kertyisi tosin vain 12, kahdessa vuodessa 24. Tämä on vain hieman vähemmän kuin vaadittavat 26 työehtoviikkoa. Jos tarkoituksena on nauttia elämästä, voi periaatteessa elellä lungisti ja tehdä töitä vain 3:na päivänä kuukaudessa. CV:ssä tämä ei luonnollisestikaan näytä nätiltä, kuten ei kukkarossakaan. Meitä on kuitenkin moneen junaan ja en yhtään ihmettele vaikka joku olisi taktikoinut työnteon näin. Tosin ansiosidonnaisen päiviä ollaan vähentämässä, joten ongelma hieman lievenee.

Kaikkein tärkein korjattava asia on maksatukseen liittyvän viiveen minimointi, joka aiheutuu palkkatodistuksista. Tämä helpottaisi kummasti työn vastaanottamista. Lopuilla kahdella kohdalla ei välttämättä ole niin suurta vaikutusta, koska näihin vaikuttaa eniten työnhakijan ajattalutapa ja asenne.

Jälleen tuli tienattua kreikkalaisella verotuksella (kilometrikorvauksilla) sievoinen summa verotonta palkkaa

Työelämä, Yhteiskunta, , ,

Tasan vuosi sitten julkaisin ensimmäisen kululaskelman autonkäytön kuluista. Tienaamaan tuolloin en vielä päässyt, mutta toisen vuoden jälkeen pankki räjähti korvauksen leikkauksesta huolimatta. Tässä siis kahdenvuoden kumulatiivinen laskelma auton käytön kustannuksista.

Kahdessa vuodessa kilometrejä on kertynyt yhteensä 47378 km, joista työajoa on ollut 28380 km, omia ajoja 5118 km ja puolison ajoja 13880 km.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 2470 litraa. Keskimäärin tankkiin on uponnut 54,9 litraa, jolla on päässyt liikkumaan keskimäärin 1053 km. Dieselin litrahinnan painotetu keskiarvo on 1,513 €/l. Kun huomioi käyttövoimaveron (ns. dieselveron), litrahinnaksi muodostuu 1,838 €/l.

Auton keskikulutus oli 5,21 l/100km tarkastelujaksolla (2 vuotta). Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa on 9,59 €/100km, eli lähes 10 snt/km.

Muuttuvat kulut kahden vuoden aikana on ollut yhteensä 13488,51 €. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuunottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannuksesi 29 snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin laskettu vajaa 10 snt/km.

Vuoden 2014 alusta verottaja pudotti kilometrikorvauksen 45 snt/km => 43 snt/km. Tässä laskelmassa olen oikonut sen verran, etten ole ottanut vuoden vaihtumista laskelmissa huomioon muuten kuin laskemalla korvauksen keskiarvon (molempina vuosina olen ajanut jotakuinkin saman verran, joskaan kilometrikorvauksen suuruus ei muuttunut puolessavälilssä tarkastelujaksoa).

44 snt/km keskiarvo korvaussummaa käyttäen auton arvonalenemaan jää jäljelle 15 snt/km. Ajetulla konaiskilometrimäärällä tämä tarkoittaa 7106,70 €.

Auton hintaa en käynyt arvioituttamassa enkä myöskään tänävuonna saanut vaihtotarjousta postitse. Netin myyntipalstojen perusteella vastaavilla kilometreillä, vuosmallilla ja varusteilla autosta saa maksaa noin 12000€. Auton vaihtoarvo on kuitenkin tätä pienempi, automyyjä kun pistää pienen katteen päälle kattaakseen omia kulujaan, myös autolle annettava takuu ei ole ilmainen (mahdolliset korjauskulut myynnin jälkeen).  Hyvällä tuurilla vaihdossa autostani saattaisi saada noin 11000€, todennäköisesti tämä on yläkanttiin. Auton uusmyyntihinta oli noin 24000€. Neljässä vuodessa hinta on alentunut 13000€, joka tekee vuotta kohden 3250€ (kahdessa vuodessa 6500€).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta, olisi korvausta maksettu 606,70 € (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (59,9% kaikista ajoista), putoaa summa 363,41 €:n.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. 70 km/h keskinopeudella 28380 km ajamiseen kuluu 405 tuntia (=vastaa 11 viikon ylimääräistä työtuntimäärää kahdessa vuodessa, eli noin 1½ kk ylimääräistä ”työaikaa” vuodessa). Nettotuntipalkaksi kilometrikorvauksista muodostuu täten 0,90 €/h. Aika nihkeä korvaus insinöörin vapaa-ajasta. Tosin mikään korvaus ajasta kilometrikorvaus ei ole.

Syy kustannusten lievään kasvuun johtuu pienestä haverista, joka sattui jotakuinkin heti edellisen kulukatsauksen jälkeen vuosi takaperin. Puoliso peruutteli betoniporsaaseen saaden takapuskurin lommolle ja takasumuvalon rikki (uusi puskuri + maalaus + valo + asennus). Elämän realiteetti kuitenkin on että havereita sattuu ja näistä syntyy lisäkustannuksia. Myös nämä ovat kuluja jotka ovat osa autoilun kustannuksia. Lisäksi suhteellisia kustannuksia kasvatti ajamisen vähentyminen.

Tuulilasia en ole vielä vaihtanut uuteen (vakuutuksen omavastuu 200€), vaikka halkeama on lähtenyt leviämään korjauskohdasta. Myöskään talvi- tai kesärenkaita en ole vielä ostanut (yhteensä noin 900€ paketti). Lisäksi kuukauden päästä tehtävä 80 tkm huolto kustantaa arviolta noin 600€.  Renkaita lukuunottamatta kulut vaikuttavat lyhyenaikavälin kuluihin merkittävästi. Lisäksi usein auto ostetaan lainarahalla, joten korko- ja lainanhoitokulut nostavat menoja jonkin verran. Omani olen ostanut ilman velkaa, eli tästä ei synny lisäkustannuksia.

Maasto-olosuhteet eivät ole muuttuneet työajojen osalta oleellisesti viimevuodesta, vaan edelleen työmatkoja tulee tehytä niin hiekka kuin metsäteillä (onneksi näitä ei kuitenkaan ole kokonaisajomäärästä kovinkaan paljoa). Tämä on jokatapauksessa normaalia maantieajoa kuluttavampaa, eli jälleenmyyntiarvo heikkenee nopeammin kuluttavammasta käytöstä johtuen. Tämän vaikutus nähdään vasta auton vaihdon/myynnin yhteydessä.

Keskimääräisellä 24 tkm vuotuisella ajosuoritteella ei edelleenkään pääse tienaamaan senttiäkään, ei edes silloin vaikka aivan kaikki ajot olisivat työajoa. Uusi 43 snt/km kilometrikorvaus on merkittävä heikennys korvaukseen ja osittain sen seurauksena pieni osa työajojen kustannuksista menee omasta pussista. Toisinsanoen kilometrikorvaus ei riitä kattamaan työkäytöstä aiheutuvien kustannuksien osuutta täysimääräisesti (tosin jos työajoja ei olisi ollenkaan, omien ajojen kustannukset lähes kaksinkertaistuisivat nykyisestä. Toisaalta olen ostanut auton työn takia ja täten olisin varmasti edelleen ilman autoa jos työ ei sitä vaatisi).

Jos jotain hyvää kuluvassa vuodessa oli, niin hallituksen päätös 15 tkm kilometrikatosta ei tullut voimaan. Itse en tätä rajaa ole ylittänyt omilla ajoillani, mutta on ehdottomasti selvää ettei 15 tkm työajoilla ja 10 tkm omilla ajoilla 43snt/km korvauksella pääse tienaamaan senttiäkään.

Tällaista kreikkalaista verotusta tälläkertaa.

Työsopimus ja sen tekeminen

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , , , , ,

Elämän aikana teemme monia sopimuksia. Työsopimus on yksi tärkeimmistä, ellei jopa kaikkein tärkein sopimus kaikista. Se on tärkeä siksi, että usein ihmisillä ei ole muita tulonlähteitä kuin työ. Työstä saatu palkka ratkaisee kuinka paljon pystyy kuluttamaan. Raha ei ole ainut elämän laatuun vaikuttava tekijä, siihen vaikuttaa myös työajat, työpäivän pituus, työpaikan etäisyys, työn mielekkyys jne.

Edullinen asuntolainasopimus on toki järkevämpi kuin kalliimpi, mutta kaikesta huolimatta lainaa tullaan tyypillisimmin lyhentämään työsuhteesta saadulla palkalla. Huonosti laadittu työsopimus voi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin työntekijän kannalta, mutta myös merkittäviin palkanmenetyksiin. Mikäli kuulut työntekijäliitoon, kannattaa ehdotettu työsopimus luetuttaa liiton mahdollisesti tarjoamalla työsuhdeasiamiehellä tai lakimiehellä, sillä se ei maksa mitään.

Mikäli työnanaja on vastahakoinen tekemään mitä tahansa sopimusta kirjallisena, voi se olla merkki ongelmallisesta työpaikastaja ja tietää vaikeuksia pitkässä juoksussa. Viimeistään siinä vaiheessa kun työnantaja ajautuu konkurssiin, kaikki suullisesti sovittu tullaan todennäköisesti kiistämään, siitäkin huolimatta että ennen konkurssia kaikki on sujunut sovitun mukaisesti (yleensä ongelmitta ei ole selvitty).

Jotta sudenkuopat välttää, tulisi työsopimuksesta löytyä ainakin seuraavat kohdat:

  • Työsopimuksen osapuolet (työnantaja, työntekijä)
  • Työnantajan ja työntekijän koti- tai liikepaikka
  • Työnteon alkamisajankohta
  • Määräaikaisen työsopimuksen kesto ja määräaikaisuuden peruste
  • Koeajan pituus, jos siitä sovittu
  • Työntekopaikka tai jos työntekijällä ei ole pääasiallista kiinteää työntekopaikkaa, selvistys niistä periatteista, joiden mukaan työntekijä työskentelee eri työkohteissa (huomioi, että on suuri merkitys merkitäänkö työsopimukseen tietty osoite vai koskeeko sopimus kaikkia yhtiön toimipisteitä)
  • Työntekijän pääasialliset työtehtävät
  • Työhön sovellettava työehtosopimus
  • Palkan ja muun vastikkeen määräytymisen perusteet sekä palkanmaksukausi
  • Säännöllinen työaika
  • Vuosiloman määräytyminen
  • Vähintään kuukauden kestävässä ulkomaantyössä työn kesto, valuutta, jossa rahapalkka maksetaan, ulkomailla suoritettavat rahalliset korvaukset ja luontoisedut sekä työntekijän kotiuttamisen ehdot

Lisäksi työsopimuksessa olisi hyvä olla maininta seuraavista asioista:

  • Lomaraha / lomaltapaluuraha
  • Sairausajan palkka
  • Yrityksen järjestämä koulutus
  • Palkkakehitys
  • Matkapäivien määrä
  • Matka- ja ym. kustannusten korvaukset

Koeajasta, kilpailukieltoehdoista tai salassapidosta ei ole pakko sopia työsopimuksessa.

Muutamia erityishuomioita:

Koeaika saa olla enintään 50% määräaikaisen työsuhteen pituudesta, kuitenkin enintään 6kk. Tästä ei voi poiketa edes yhteisellä päätöksellä (tai voi, mutta oikeudessa sopimus tältä osin pätemätön). Samaan työtehtävään ketjutetuissa määräaikaisissa työsopimuksissa koeaikaa ei voi määrätä uudelleen, molemmat osapuolet tietävät mitä on luvassa ja tiedossa.

Työntekopaikan määrittäminen työsopimukseen on oleellista, sillä kodin ja työpaikan väliset työmatkat maksaa työntekijä omasta pussistaan. Jos työsopimukseen on määritelty työntekopaikaksi kaikki yrityksen toimipaikat, tarkoittaa se käytännössä sitä että joudut omalla kustannuksella matkustamaan esimerkiksi Helsingistä Rovaniemen toimipisteeseen. Jos työntekopaikaksi on määritelty edellä mainittu Helsingin toimipiste, on työnajanta velvollinen maksamaan matkakorvauksen ja mahdollisen matka-ajan palkan muualle kohdistuvista työmatkoista. Keikkatyötä tekevän pahin moka olisi hyväksyä työsopimukseen kohta, jossa koko suomi on määritetty työntekoalueeksi. Tällöin kaikki kustannukset työmatkoista kaatuisi työntekijän niskaan. Tällainen sopimus voitaisiin oikeudessa tosin todeta kohtuuttomaksi, mutta tämän varaan en asiaa jättäisi.

Niinsanottuja nollatunti työsopimuksia tulisi välttää. Nollatuntisopimus tarkoittaa sitä, että työnantaja ei lupaa sinulle töitä, mutta varaa itselleen oikeuden milloin tahansa kutsua sinut töihin. Sopimukseen kirjattu 10-40h/vko on parempi kuin 0-40h/vko (=nollatuntisopimus), sillä vaikka työtä ei olisikaan tarjolla, on työnantaja velvollinen maksamaan sopimuksen mukaisen minimituntimäärän mukaisen palkan.

Matkapäivien osalta on hyvä sopia kuinka monta matkapäivää vuodessa suunnilleen tehdään, millä ajalla matkustaminen tehdään ja korvataanko työajan ulkopuolella tehty matkustaminen jotenkin. Tai tehdäänkö matkat kenties vailla minkäänlaista korvausta omalla vapaa-ajalla (asiaan vaikuttaa työehtosopimus). Jos matkapäivien määrää ei ole rajattu, eikä matka-ajan käytöstä työkohteeseen sovittu, voi se teoriassa johtaa tilanteeseen, jossa työntekijä matkustaa työkohteiden välillä kaiken vapaa-aikansa työajan ulkopuolella, saaden palkkaa vain varsinaiselta työajalta. Toisaalta, eipä kukaan tällaista rääkkiä pitkään kestä vaikka palkattomuus ei tekijää haittaisikaan.

Kilpailukiellon osalta on syytä huomioida, että se rajaa työn vastaanottomahdollisuutta kilpailevalta työnantajalta tietyksi määräajaksi irtisanoutumisen jälkeen. Aika voi olla esimerkiksi 6kk. Toisaalta jos työnantaja irtisanoo työsopimuksen, tulkitaan tämä käsittääkseni samalla kilpailukiellon purkamiseksi, jolloin töitä voi vastaanottaa mistä tahansa. Toisaalta täytyy muistaa, että kilpailukiellon ei koskaan pitäisi koskea tavallista työntekijää, vaan hieman suurempaa kihoa, yhtiölle strategisesti merkittävää henkilöä.

Summa summarum: Epäselvyyksien välttämiseksi työsopimus on aina syytä tehdä kirjallisesti, vaikka suullinen sopimus on täysin pätevä. Pahan paikan tullen suullista sopimusta on vaikea näyttää toteen, ja kuka oikeastikaan muistaa mitä 5 vuotta sitten sovittiin? Sama koskee mitä tahansa muutakin sopimista, joten olkaa tiukkoina että sopimukset tehdään aina kirjallisena.