Aihearkisto: Yhteiskunta

Auton kustannukset, 3. tarkasteluvuosi

Työelämä, Yhteiskunta, , ,

Kahtena aikaisempana vuonna olen julkaissut autonkäytön kululaskemien lopputulokst blogissani, eikä tämä kerta ole poikkeus.

Autolla on ikää viisi vuotta, itselläni se on ollut käytössä tasan 3 vuotta. Kilometrejä autossa on tällä hetkellä 104020, joista 73378 km on siunaantunut viimeisen 3 vuoden aikana. Keskimäärin siis 24459km/vuosi. Työajoa on ollut yhteensä 48363km (16121km/vuosi), omia ajoja 7515km (2505km/vuosi) ja puolison ajoja 17501km (5834km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuvat: työ 65,9% / omat 10,2% / puoliso 23,8%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 3888 litraa, keskimäärin 54,8 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 1033 km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,448 €/l. Käyttövoimavero huomioonotaen litrahinnaksi muodostuu 1,758 €/l.

Keskikulutus on ollut 5,3 l/100km (3 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa on 9,04 €/100km, eli hieman päälle 9 snt/km.

Muuttuvat kulut kolmen vuoden aikana on ollut yhteensä 19797,77 €. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuunottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9 snt/km.

Kuluvana vuonna verottajan ilmoittama kilometrikorvaus nousi 44 snt/km. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013) ja 43 snt/km (2014). Lasken siis tälläkin kertaa 44 snt keskiarvon mukaan auton arvonalenemaan varatun summan, joka ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 12474,26 €.

Auton hintaa en tälläkään kertaan käynyt kysymässä, netissä vastaavan ikäisestä ja kilometreillä olevasta autosta pyydetään 9300 €, vaihdossa autosta saanee jotain 7500€ luokkaa. Viidessä vuodessa hinta on pudonnut 16500 €, joka tekee vuotta kohden 3300 € (kolmessa vuodessa 9900 €).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta, olisi korvausta maksettu 2574,26 € (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (65,9%), putoaa summa 1696,44 €:n.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. 70 km/h keskinopeudella 48363 km ajamiseen kuluu 691 tuntia (=vastaa reilun 18 viikon ylimääräistä työtuntimäärää kolmessa vuodessa, eli noin 1½ kk ylimääräistä ”työaikaa” vuodessa). Netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu täten 2,45 €/h. Aikaisempiin vuosiin verrattuna nousu on reilu kaksinkertainen.

Viimevuonna kustannuksia nosti pieni kolhu, joka maksoi pienen omaisuuden. Kuluvana vuonna tällaisia suurempia havereita ei ollut, vaikka joku hyväkäs autollaan törttöilikin vasemman takakulman solmuun, eikä edes ilmoittanut itsestään. Tämä meni vakuutuksesta, kustantaen kuitenkin 200€ ylimääräistä. Samalla reissulla myös pahasti haljennut tuulilasi vaihdettiin, joka niin ikään kustansi 200€.

Kesärenkaat alkavat olla jo sakoilla, mutta tämän sykysyn niillä vielä ajelee. Keväällä tulee kuitenkin niiden osto vihdoin ja viimein eteen. Talvirenkaat ovat niin ikään lopussa, eli kunhan ensimmäiset lumet tulee niin tällöin renkaat menee vaihtoon. Tosin voi olla että joutuu jo aiemminkin hankkimaan, koska yhdessä renkaassa on reikä, ja jos paikka ei pidä niin vaihto on vääjäämätön. Talvirenkaat päällelaitettuna kustantavat noin 550€, kesärenkaat 450€.

Koska auto oli jo ostohetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana.

Keskimääräisellä 24 tkm vuotuisella ajosuoritteella ja 5 vuotta vanhalla autolla näyttäisi pääsevän jo pieneen kreikkalaisen verotuksen makuun. Tämäkin on paljon kiinni siitä kuinka auto itsessään toimii. Ainakin takapää kolisee, joten sen remppaamiseen kulunee jonkin verran rahaa, kun takuukin pääsi loppumaan. Myös renkaat kustantavat paljon, joskin ne kestävät sitten muutaman vuoden ajoa. Mikäli olisin renkaat ehtinyt hankkia ennen laskelmien tekemistä, olisi kulut kasvaneet sen verran että arvonaleneman erotus olisi pudonnut noin 1600 €:n. Tällöin työmatkoista maksettu liika kilometrikorvaus olisi pudonnut noin 1050 €:oon, vuotta kohden siis 350 € liikaa, jolloin ylimääräinen veroton hyöty olisi ollut noin 1,5€/h. Sen verran surkea korvaus etten kyllä vapaaehtoisesti viitsi ajella yhtään ylimääräistä kilometriä, vaan aina mennään nopeinta/lyhintä reittiä käyttäen.

Monesti paljon ajava vaihtaa autonsa 3-5 vuoden ikäisenä, itse meinasin kuitenkin ajella vielä lisää kilometrejä mittariin kun pirssi on toiminut ilman suurempia ongelmia. Mikäli auton kuitenkin olisi vaihtanut, alkaisi kululaskelman tekeminen ns. nollasta, jolloin minun kilometrimäärillä menisi sen 3-5 vuotta jotta pääsisin seuraavan kerram tienaamaan verottomasti. Täten väittäisinkin, että ne jotka vaihtavat autoaan 3 vuoden välein, eivät kilometreillä pääse tienaamaan yhtään tai todella vähän (korkeintaan parisataa vuodessa). Ja mikäli ajelee hintaluokaltaan kalliimmalla autolla, ei varmasti pääse tienaamaan euroakaan, vaan jokainen työnantajan osoittama työmatka aiheuttaa negatiivisen kassavirran kukkaroon. Että se siitä Kreikkalaisesta verotuksesta taas tälläkin kertaa. Ehkä sitten ensivuonna pääsen todenteolla niihin luvattuihin 10€/h tienisteihin. Minun ajoilla tämä tarkoittaisi 2300 €/vuodessa, joka vastaa yhden kuukauden palkan käteen jäävää summaa. Vielä siis jäisi 2 vko edestä teoreettisiä ’palkkoja’ saamatta.

Kieltenopiskelun sietämätön vaikeus

Yhteiskunta, , , , , , ,

Olin koulussa todella huono kielissä. Matemaattiset aineet sitävastoin sujui hyvin.

En ymmärrä äidinkielestäkään mitään, siis imperfekteistä, adjektiiveistä ym. höpö höpö sanoista tai niiden merkityksestä. Yksi syy on se, että termit itsessään eivät kiinnosta (kuka millään termeillä mitään tekee), toisaalta kaikenmaailman epäsäännöllisyydet ja poikkeukset eivät mahdu matemaattiseen ajattelumalliin. Niin sanottu yhdenmukaisuus puuttuu kielistä kokonaan. Kielet ovat vähän sama asia kuin jos matikassa 1+1=2, mutta 1+2 = 4 tms.

Kieltenopiskelun ongelma ei kuitenkaan ole se että jokin kieli olisi turha (ruotsi) tai vaikea opiskella (ruotsi). Itselläni taisi olla enkusta 6 (4-10) niin ala-asteen kuin yläasteenkin päästötodistuksessa. Olikohan sama numero tai putosiko 5:een lukiossa. AMK:ssa enkusta taisi tulla 2 tai 3 (1-5), ruotsista säälillä läpi.

Vaikka olin koulussa surkea englannissa, pärjään näillä englannin numeroilla odotuksiin nähden varsin hyvin. Ruotsia en sitten puhu tai kirjoita ollenkaan, koska sehän on… Ruotsin opettajakin sanoi lukiossa että mitä mä siellä teen kun en mitään osaa… Niin, mulla oli mm. fysiikasta ja tähtitieteestä 10, matikasta tais olla jotain 8 tienoilla (laski loppua kohden kun tiesin että lukio jää ruotsin takia jokatapauksessa kesken). Em. aineiden opettaja oli hyvin pahoillaan kuullessani lopetuspäätöksestäni, mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Mikäli koulussa ei olisi opetettu että ruotsi on syvältä, niin varmaan sitäkin uskaltaisin käyttää, tai käyttäisin, jos olisin oppinut jotakin, mutta kun haluttomalle yritetään opettaa tarpeetonta niin… lopputulos on aika selvä.

Kielikellon kielipoliisit, entiset sekä nykyiset kieltenopettajat varmaan kääntyvät haudassaan, mutta kieltenopiskelun suurin ongelma on mielestä liiallinen täydellisyyden tavoittely. Ymmärrän että matematiikassa kaikki pitää olla oikein että tulee oikea lopputulos. Näinhän se pitkälti kielissäkin varmaan on (vaikka siellä lasketaankin väärin). Mikäli kieliä opetattaisiin miten sattuu niin kieli voisi lähteä kehittymään arvaamattomaan suuntaan. En siis väitä että kieliopin opiskelu pitäisi lopettaa koulussa tai että pitäisi opettaa väärin tai huonosti.

Se että joku oppiaine (tai kieli) on syvältä, ei välttämättä johdu itse aineesta, tai opettajasta, vaan niistä kokemuksista mitä luokassa kokonaisuudessaan tapahtuu. Se voi olla jokin yksittäinen herkkä hetki kun opettaja vastaa jotenkin ivallisen oloisesti ”vastasit väärin”, tai että joku oppilas naurahtaa väärälle vastauksellesi, näiden yhdistelmät tai ihan mitä tahansa. Tällaisen kokemuksen jälkeen mistä tahansa voi tulla inhokki.

Oli hirveän noloa olla tyhmä kielissä, ja ihmetellä sitä miten jotkut muut osaavat vastata johonkin poikkeukselliseen aikamuoto kysymykseen oikein. Ja vielä selittää että joku imperfektin diipadaapa ja jedi jedi jedi jutun takia asia on näin. No näinhän se tietysti on, mutta hitto sentään, en minä elävässä elämässä noita hienoja selityksiä ole tarvinnut (en kyllä osaisikaan). Pärjää muuten hiton hyvin ilmankin, tai niin ainakin uskottelen itselleni.

Kun työelämässä on jonkin verran tullut maailmaa reissattua, pystyn sanomaan, että vastapuoli on harvemminen täydellistä kieltä puhuva. Itseasiassa osa on puhunut niin huonoa englantia että ei sitä enää ehkä englanniksi voisi kutsua. Aika monesti olen keskusteluissa huomannut, että olenkin keskustelun paras osaaja… Mutta pääasia että kommunikaatio kulkee, ei sillä kuka osaa parhaiten.

Ja tässä on mielestäni suomalaisen opetuksen kompastuskivi. Vaaditaan ’täydellilistä’ osaamista. Aikamuotoja on hyvä osata joo, sanastokin todella tärkeä, mutta kaikkein tärkeintä on rokeus käyttää kieltä. Ei sillä ole mitään merkitystä osaatko kieltä hyvin tai huonosti jos sitä ei käytä ollenkaan. Tällöin on mennyt opit kokonaan hukkaan.

Työelämässä ulkomaalainen vastapuoli ei ole koskaan ujostellut, vaikka on puhunut miten huonsti tahanta. Hän on itseasiassa ylpeä että osaa edes sen vähän, koska englanninkielen osaaminen on iso juttu (ja halu oppia ja kehittyä jatkuvasti on kova). Näin sen pitäisi olla myös suomessa ja minusta opettajien tulisikin painottaa opetuksessaan sitä, että rohkaisee oppilaitaan käyttämään kieltä, viis siitä vaikka ei ihan täydellisesti menisikään. Jos asia tulee ymmärretyksi, vaikka pitkän kaavan mukaan, niin tällöin tehtävä on suoritettu. Tyylin pitäisi antaa olla vapaa. Kun kieltä käyttää niin siinä samalla sitä oppii jatkuvasti lisää.

Onpa vastaan tullut sellaisiakin tilanteita jossa vastapuoli osaa niin täydellisesti englantia, että jos hänelle puhuu tai kirjoittaa vähänkin väärin niin ymmärrys katoaa samantien. Kun taas huonosti puhuvan kanssa kommunikoi huonosti, menee juttu monesti paljon paremmin perille, ja jopa vähemmällä selittelyllä.

Omasta kielitaidostani saan kiittää isääni ja jo edesmennyttä Raija -mummoa, jolla oli käytännön läheisiä esimerkkejä opetuksessa. Ilman heidän apua en välttämättä edes uskaltaisi puhua englantia (en ole siinä hyvä vieläkään, mutta uskallan käyttää sitä).

Tärkeintä on taitotasosta huolimatta uskaltaa käyttää kieltä, koska vain tosielämän kanssakäyminen kehittää kielitaitoasi. Oppimista ei siis kannata jättää pelkän koulun varaan. Netissä puörimällä oppii paljon, kuten myös elokuvia ilman tekstitystä katsomalla, mutta parasta oppia on hankkia ulkomaalaisia kavereita joiden kanssa kommunikoi yhteisellä kielellä, oli se sitten vaikka ruotsiksi.

Hyvää opintojen alkua kaikille uusille ja vanhoille koulukkaille.

Työhaastattelu

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , , , ,

Työpaikka on yksi elämän tärkeistä asioista, sen saamisen esteenä on vain työhaastattelu.

Varsinkin vastavalmistuneelle työhaastattelu on jännittävä tilanne, mutta tuskin se kenellekään helppoa tai ainakaan stressitöntä ole, koska työpaikan saanti ei ole automaatti vaikka haastattelu menisi kuinka hyvin tahansa. Toisaalta työhaastattelussa käyminen on ainakin itselleni työsuhteen aikana paljon helpompaa kuin työttömänä ollessa. Tämä osin saattaa johtua siitä että työssäkäyvänä epäonnistuminen ei välttämättä ole niin iso juttu. Toisaalta työttömänä mieli on monesti sen verran maassa, että on ylipäätään vaikea nousta ”ylös”, vaikka tällöin olisi kaikkein tärkeintä panostaa täysillä.

Olen käynyt muutamissa työhaastatteluissa, joista on kertynyt paljonkin hyviä kokemuksia vaikka eivät ole työllistymiseen johtaneetkaan. Jokaisesta kerrasta oppii jotakin ja sitä kautta seuraavalla kerralla osaa välttää aiemmin tekemiään virheitä. Mikään kokenut kehäkettu työhaastatteluissa käyjä en kuitenkaan ole. Olen itseasiassa todella huono työnhakijana, vaikka työntekijänä hyvä ja pätevä.

Olen kokenut joissakin haastattelutilanteissa sen hetken kun homma on mennyt ns. pieleen ja joka on ollut se todennäköinen syy putoamiseen. Se, onko tämä tunne oikea oikeasta asiasta on kokonaan toinen asia, mutta hyvin mahdollista että syy on oikeakin. Toisaalta omasta mielestä huonosti mennyt haastattelu saattaa yllättää positiivisesti.

Työnhaussa ei kannata lannistua. Se että on päässyt haastatteluun on jo voitto itsessään ja merkki siitä että olet tehnyt asioita oikein.

Tässä listaa paikoista joissa olen käynyt työhaastattelussa, sekä syyt miksi en tullut valituksi. Tähdellä merkityt ovat työnantajan kertomia syitä. Kahdella tähdellä oma kuviteltu syy tai oma vastakommentti työnantajan ilmoittamaan syyhyn. Työnantajat eivät ole missään erityisessä järjestyksessä kahta viimeistä lukuunottamatta.

  • Enermet Oy, Jyväskylä *Liian kriittiset kommentit edellisestä työnantajasta **Kritisoin psykologisen testauksen yritystä, joka oli kirjoitellut osin paikkaansapitämättömiä johtopäätöksiä. Tutkimus oli tehty toiselle työnantajalle aiemmin. Totesin että kunhan joku muu firma hoitaa psykologiset testit kuin ko. yritys niin minulla ei ole mitään psykologisia testejä vastaan. Borealis Polymers Oy:stä minulla ei ollut haasattelussa mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Ilmeisesti työnantajalla meni nämä kaksi asiaa ristiin, ja loppu onkin historiaa.
  • Protacon Oy, Jyväskylä * Työnantajan mukaan maksavat kesätyö palkkaa opintotuen rinnalla saatavan kuukausittaisen tulorajan mukaan. ** Annoin oman selvityksen kuinka paljon voin rajojen puitteissa tienata enintään/kk ja homma jäi tähän. Vaikka tulorajat on ilmoitettu kuukausikohtaisesti, tuettomilta ja tuetuilta kuukausilta, niin tulon voi tienata tarvittaessa vaikka kuukaudessa, kunhan vuositasolla yhteenlaskettu rajasumma ei ylity. En tarkkaan muista oliko vielä niin, että opintotukea olisi pitänyt nostaa tässä työn ohessa, jolloin varsinainen palkka olisi ollut vain 505e/kk tms.
  • Digita Oy, Anjalankoski **Fyysisen kunnon puute/kantin kesto korkean paikan työssä. Myöhemmässä vaiheessa olen kyllä mastoissa kiipeillyt ja ollut korkeimmillaan 96m:ssä, pääosin pystytikkaita kiiveten.
  • Oy LM Ericsson Ab, Jorvas **Saattoi kaatua siihen kun köyhänä opiskelijana luonnollisesti laskeskelin euroja kuinka paljon maksaa mennä haastatteluun. Toisaalta en löytänyt alueelta vapaita asuntoja (työnantaja avusti osoittamalla paikan josta asuntoja voi kysellä, pian tosin huomasin että minkään jonon ohi ei pääse vaan ihan normaaliin jonoon muiden perän), joten ilmoitus siitä että asuntoa ei nyt saa, viimeistään sinetöi hommat.
  • RFID LabFinlad ry, Vantaa **En tiedä erityisempä syytä kuin sen että 5 haastateltavaa ja 4 valittiin tehtäviin. Todennäköisesti olin näistä viidestä kaikkein huonoin vaihtoehto, ainakin ulosannilta.
  • Ele-Products Oy, Tyrnävä **Todennäköisesti epäilevä asenteeni kiinteää vuosipalkkaa kohtaan ilman erilliskorvauksia (sisältää lomat, ylityöt, yms.)
  • Tecalemit Flow Oy, Helsinki *Molemmat kaksi haastateltavaa todella tasaväkiset ja erittäin vaikea valinta. ** Todennäköisesti lopulta ratkaisi että olin itse töissä ja vastaehdokas oli työtön, ja hyvä näin jolloin yhden sijaan kahdella oli töitä.
  • Perimeter Protection Oy, Vantaa **Tulin valituksi, mutta jätin väliin koska toinen työpaikka oli jo varmistumassa. Toisaalta tässä hommassa taidot olisivat menneet osin ”hukkaan”, ainakin alkuvaiheessa. Mielenkiintoinen työ olisi kuitenkin varmasti ollut kyseessä ja olisin ollut siinä täysillä mukana, mikäli työn olisin päätynyt ottamaan vastaan.
  • Cypress WindTurbines Oy, Helsinki ** Tämä oli ensimmäinen vakituinen työpaikka valmistumisen jälkeen. Työllistyin pikaisen noin 30 min kestävän työhaastattelun jälkeen, aloittaen työt siltä istumalta.
  • Nocart Oy, Lahti ** Toinen työpaikkani, edellisen mentyä konkurssiin. Työnantaja totesi, että haastattelun perusteella ei olisi ottanut töihin, mutta kun tiesi ja tunsi minut edellisen työnantajan loppumetreiltä, oli hän nähnyt minussa todella kovan potentiaalin, eikä hän tässä väärässä ollutkaan. Olin vain niin loppu, pettynyt, nöyryytetty ja huijattu Cypressin mentyä nurin, että itsetunto ja arvostus oli todella nollassa. Työnantaja toki pyysi että yrittäisin nyt edes vähän tsempata haastattelussa, ja parhaani toki yritin. Näin pahaa rimanalitusta en koskaan ole tehnyt missään aiemmassa työhaastattelussa.

Olen kiitollinen että olen päässyt käymään näissä kaikissa työpaikoissa työhaastattelussa. Se että en tullut valituksi haettuun tehtävään, ei ole ollut työnantajan syytä, vaan omaa kokemattomuutta.

Jotta työhaastattelu menisi mahdollisimman mutkattomasti, on siihen hyvä valmistautua etukäteen. Alle olen listannut asioista joita on hyvä tehdä ja selvittää ennen haastattelua, miten haastattelussa on hyvä toimia.

Loppupuolella on liuta kysymyksiä, joita sinulta tullaan mahdollisesti kysymään, sekä kysymyksiä joita itse voit kysyä. Lista ei luonnollisestikaan ole kaiken kattava ja sisältö vaihdella haettavan työtehtävän mukaan. Tekemäni listan lisäksi kannattaa käydä katsomassa Moster.fi:n tekemä lista työhaastattelukysymyksistä, joita työnantajien suositellaan kysyvän.

Työhaastatteluun valmistautuminen (ennen haastattelua)

  • Selvitä haastattelupaikan sijainti etukäteen, ole ajoissa paikalla
  • Huoliteltu ulkoasu (kyseiseen työpaikkaan ja tehtävään sopeutuva linja)
  • Valmistaudu yllättäviin tilanteisiin (esim. sää, liikenneonnettomuudet)
  • Selvitä taustatiedot: Työnantajasta, toimialasta ja tehtävästä
  • Pohdi mitä vaikeita kysymyksiä sinulle voidaan esittää ja mitä kysymyksiä haluaisit itse esittää
  • Valmistaudu kertomaan oman elämänkerran tarina lyhyesti
  • Mieti miksi juuri sinut kannattaisi valita tehtävään (esim. vahvuudet)
  • Mitä tarjoan yritykselle (asiantuntijuus, lisäarvo, uudet kontaktit ja suhdeverkostot jne.)
  • Omien kehittämisalueiden tunnistaminen
  • Valmistele keskustelutilaisuus etukäteen harjoittelemalla
  • Ota mukaan alkuperäiset työ ja opiskelijatodistukset sekä mahdollinen portfolio
  • Yritä ennakkoon luoda mahdollisimman hyvä fiilis
  • Sulje kännykkä

Haastattelussa:

  • Positiivinen ensivaikutelma, esittäydy kaikille, kättele reippaasti, katso silmiin
  • Rentous, ole oma itsesi, pieni jännitys ei kuitenkaan ole pahasta
  • Aitous, rehellisyys, avoimmuus
  • Osoita motivoituneisuutesi, ole aktiivinen
  • Asennoidu positiivisesti
  • Ryhdikkyys ja selkeys asioiden käsittelyssä
  • Älä rönsyile
  • Katsekontakti
  • Tilannetaju, tilannekomiikka, huumori
  • Puhetyyli, äänenkäyttö, ilmeikkyys, havainnollisuus, mielenkiintoisuus
  • Ole myyntihenkinen
  • Tärkeää oma aktiivisuus esitellä omaa ammatillista ja erikoisosaamista
  • Pyri ongelmien havainnointiin ja ratkaisuun
  • Ole joustava
  • Kerro mahdollisuudestasi olla heti käytettävissä
  • Älä väittele tai kritisoi
  • Tee muistiinpanoja – se osoittaa kiinnostustasi
  • Oman persoonan kytkeminen työhön – ole itsesi näköinen
  • Esitä omat näkemykset, innovaatiot ja tavoitteet
  • Älä ole ylimielinen tai liian vaatimaton
  • Älä tee johtopäätöksiä siitä, että tämä ei ole minun paikkani
  • Haastattelu on kaksisuuntainen vuorovaikutustilaisuus
  • Kuuntele mitä muut sanovat, älä keskeytä
  • Omat kysymykset ja kommentit
  • Mene haastatteluun, tunne tulevasi neuvottelusta poislähtiessäsi
  • Palkkatoivomuksen esittämisessä muista olla joustava ja realistinen

Haastattelun jälkeen:

  • Loppuvaikutelma – kiitä kohteliaasti kaikkia tunnelmasta, ajasta ja käydystä keskustelusta
  • Jos jotain tärkeää unohtui, voit palata vielä myöhemmin asiaan esim. puhelimitse tai sähköpostitse
  • Voit myös muistiinpanojasi apuna käyttäen käydä haastattelun mielessäsi läpi; missä onnistuin, mitä olisin ehkä voinut tehdä toisin
  • Jos et tullut valituksi, niin itse ainakin mielenkiinnosta kysyn mikä oli merkittävin syy miksi juuri minua ei valittu. Vastauksesta voi oppia jotain seuraavaan haastatteluun mennessä.

Haastattelun kysymyksiä:

  1. Miksi sinulla on ollut niin monia / vain yksi työpaikka?
  2. Miltä alalta olet hakenut aiemmin työtä?
  3. Mikä on paras aikaansaannoksesi?
  4. Kerro luonteestasi?
  5. Miten määrittelet asiakaspalvelun?
  6. Kerro kaksi hyvää ja kaksi kehittämistä vaativaa asiaa itsestäsi?
  7. Miten arvioit edellistä esimiestäsi?
  8. Entä työtovereitasi?
  9. Minkälaisena koit työilmapiirin?
  10. Miten työskentelet stressin alaisena?
  11. Millainen perhe sinulla on ja mitä harrastat?
  12. Miten varma olet, että haluat tälle alalle?
  13. Mitä tiedät yrityksestämme?
  14. Miksi tämä työ kiinnostaa sinua?
  15. Kuinka kauan tarvitset aikaa ennen kuin hallitset työn täydellisesti?
  16. Mikä on palkkatoivomuksesi?
  17. Kerro kokemuksia tähän astisista työkokemuksista?
  18. Mainitse kolme sinulle tärkeää asiaa?
  19. Mikä on sinulle tärkeää työssäsi?
  20. Minkälaiset ovat työtapasi ja miten koet työelämäjoustot?
  21. Miksi sinusta tuntuu, että tämä on sinun juttusi?
  22. Miksi vaihdat työpaikkaa/tehtävää/alaa?
  23. Miksi meidän pitäisi valita juuri sinut?
  24. Miten viihdyit edellisessä työpaikassasi?
  25. Miten haluat kehittää itseäsi?
  26. Miksi haet tätä tehtävää?
  27. Miten koet asiakaskontaktoinnin?
  28. Miten ajattelet vuorovaikutuksesta asiakasneuvotteluissa?

Mitä haluaisit kysyä haastattelussa?

  • Henkilöstön hyvinvointi
  • Missä voi syödä
  • Minkälainen ilmapiiri
  • Avustatteko asunnon etsimisessä
  • Mahdollisuus kouluttautua
  • Yhteistyökumppanit, sidosryhmät
  • Kulttuuri
  • Miten suhtaudutte ylityöhön
  • Lomat
  • Perehdytys
  • Asiakkaat
  • Työn jatkuvuus
  • Joustava työaika
  • Omistajat
  • Työvälineet
  • Liikkuminen
  • Setelit (ruoka, )
  • Henkilöstön vaihtuvuus
  • Keihityssuunta
  • Pukeutuminen
  • Uusi vai vanha tehtävä
  • Työvälineet
  • Työterveyshuolto
  • Puhelin/netti
  • Organisaatio
  • Kilpailijat
  • Toimialan kehitys
  • Merkittävini saavutus

Valehdella ei pidä, mutta liian rehellinenkään ei kannata olla. Jos minulta nyt kysyttäisiin minkälainen edellinen työnantajani oli (Cypress Wind Turbines Oy), olisi vastaukset niin karua luettavaa että niiden perusteella tuskin töihin pääsisi. Toisaalta, minkäs sitä totuudelle voi… Onnea työnhakuun!

Päivitys 19.9.2017: Lisätty linkki Monster.fi:n työhaastattelukysymyksiin

Työttömyyskassan asiakkuuden optimoiva pätkätyöläinen

Työelämä, Työsuhdeasiat, Yhteiskunta, , , ,

Ansiosidonnaisen järjestelmän speksejä:

  • 500 ansiosidonnaispäivää vastaa 100 viikkoa, eli 1 vuotta ja 11 kuukautta jatkuvaa työttömyyttä.
  • Työssäoloehdon saa nollattua kun on ollut 26 kalenteriviikkoa, tai vähintään 18 tuntia/viikko, 26 viikon ajan työssä 28 tarkastelukuukauden aikana. 28 kuukautta vastaa 2 vuotta ja 4kk aikaa kerryttää työssäoloehto.
  • Lisäksi työttömyysturvassa on nykyään 300e suojaosa.

Leikitelläänpä hieman näillä luvuilla.

Oletetaan että työttömällä on mahdollisuus optimoida pätkätyöskentelynsä siten että hän työskentelee  kolmena päivänä yhden viikon ajan yhteensä 18 tuntia, eli 6 tuntia/päivä. Näiltä 18 tunnilta hän saa palkkaa yhteensä 300e (sisältäen lisät ja lomarahat jne.). Sopivasti siis suojaosan sisällä, jolloin saatu tulo ei vaikuta ansiosidonnaisen suuruuteen (soviteltu päiväraha).

Täten kuukautta kohden hänellä on vain 3 päivää töitä, loput vapaata. Samalla hän saa kerrytettyä yhden työehtoviikon kuukautta kohden. Koska työehtoviikkoja on aikaa kerätä 28 kuukauden ajan, ehtii 26 työehtoviikkoa saada mukavasti kasaan tässä ajassa.

Tekemällä yhteensä 78 päivää töitä 2 vuoden ja 2 kuukauden aikana (3pvä/kk), jää ansiosidonnaisia päiviä käyttämättä 13 päivää ja aikaakin työehdon kerryttämiseen jää jäljelle 2 kuukautta (tosin 13 päivää ei riitä edes kuukauden verran pitkittämiseen, eli optimoinnissa saa olla todella tarkkana). 78 työpäivän vastapainoksi on ehtinyt viettämään vapaa-aikaa sopivat 712 päivää. Tarkasteluajanjakson pituus on 2 vuotta 2 kuukuatta, eli 790 päivää. Päivät jakautuvat seuraavasti: 487 ansiosidonnaista päivää, 78 työpäivää sekä 225 viikonloppupäivää, joista siis yhteensä vapaata tuo 712 päivää. Optimoijan työvuorotaulukko löytyy täältä.

Hesari julkaisi 3.9.2013 laskelman 300e suojaosan vaikutuksista pätkätyöläisen ansioihin. Esimerkissä on Helsingissä yksin asuva ihminen, joka asuu 40 neliön asunnossa jonka vuokra on 600e/kk. Ansiosidonnaisen päivärahan laskennan perusteena oleva palkka 3000e/kk.

Hesarin jutusta on kerätty arvot allaolevaan taulukkoon. Tämän perusteella esimerkkitapaus hyötyy 300e työskentelystä 160e netto.

Ennen 31.12.2013Jälkeen 1.1.2014Vaikututs
Palkka300,00300,000
Soviteltu päiväraha1531,221681,32+150,10
Verot397,39438,19-40,80
Asumistuki-22,47+22,47
Nettotulot1433,931594,60+160,67
Vuokra-600,00-600,000
Nettotulot vuokran jälkeen833,93994,60+160,67

Toisinsanoen kolmella työpäivällä voisi optimitilanteessa saada 160e hyödyn, sekä maksimoida vapaajana määrän (noin 1:10, ei huono).

Kokonaan toinen asia on, kuinka helppoa tällainen kikkailu käytännössä olisi. Mutta teoriassa on mahdollista minimoida työnteko ja maksimoida vapaa-aika, sekä siinä samalla saaden hieman ekstraa, sekä varmuuden siitä että päivät nollautuvat ajallaan ennenkuin ne kuluvat loppuun. Jotta tämä onnistuisi täydellisesti, se vaatisi että myöskään työkkäri ei hätistele aktivoimiskursseilla jne.

Toki tästä kikkailusta aiheutuu se, että mikäli aiemmin päivärahan laskentaperusteena oleva palkka oli 3000e/kk, tämän kikkailun myötä tulon laskentaperuste putoaa ilmeisesti 1980e/kk:ssa. Toisinsasanoen päivien nollautumisen jälkeen seuraavat 2 vuotta menee pykälää kurjemmissa oloissa, joskin asumistuen määrä ilmeisesti tulojen laskun myötä kasvaa. Tämä on kuitenkin se hinta jonka joutuu maksamaan optimoinnista, eli minimoimalla työnteon määrän ilman että ansiosidonnaisen tulo katkeaa.

Esimerkin tarkoitus on osoittaa, että kikkailemalla on periaatteessa mahdollista käyttää järjestelmää hyväksi. Helppoa tälläinen elämä ei ole taloudellisesti kuten ei myöskään työn järjestämisen suhteen. Teoriassa tämä on kuitenkin mahdollista ja täten se osoittaa nykyisen järjestelmän heikkouden, joka mahdollisesti vähentää halua ottaa työtä vastaan. Toisaalta jos on valmis ottamaan työtä vastaan, niin todennäköisesti sitä ottaa niin paljon kuin sitä tarjotaan (useimmat varmasti haluaisi tehdä täyspäiväistä työtä, jos sitä vaan olisi tarjolla). Lisäksi työnteko todennäköisesti helpottaa työllistymistä, mahdollisesti johtaen vakituiseen työsuhteeseen aikanaan. Kotona löhöäjä tuskin sitä saa.

Työttömyyskorvausjärjestelmän pitäisi olla työntekoa kannustava, sitä se ei välttämättä optimoijalle ole. Toisaalta en halua uskoa että tällaisia ihmisiä on olemassa. Itse ainakin olen luonteeltani sellainen että töihin vaikka pienemmällä palkalla, jottein työkkärin asiakkaana tarvitse olla yhtään ylimääräistä päivää.

Autonkäytön kulujen korvaaminen

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , ,

Tämän kirjoituksen kirjoitin yli 3 vuotta sitten. Julkaisu on kuitenkin jäänyt roikkumaan syystä tai toisesta. Sisältö on edelleen validia, kuten myös esitetyt mielipiteet ennen auton omistamista.

 

En ole koskaan omistanut autoa (tai työsuhdeautoa). Matkakorvauksia auton käytöstä minulle on maksettu edellisen kerran noin 10 vuotta sitten kerran tai kaksi. Joukkoliikennettä olen sitävastoin käyttänyt useamman vuoden ajan, etenkin Helsingissä.

Oman auton käyttöön on monia syitä. Merkittävin lienee mukavuus ja mahdollisuus matkustaa joustavasti. Kyse ei ole pelkästään halusta käyttää auto, vaan monesti myös käytännön sanelemasta pakosta päästä ylipäätään perille.

Autonkäyttökysymyksessä pitää huomioida julkisen liikenteen toimivuus. Se toimii vain suurimmissa kaupungeissa (sisäisesti), pienimmillä paikkakunnilla sellaista ei ole ollenkaan. Käytännössä tämä takoittaa sitä, että lähelle saatetaan päästä, muttei perille. Hintana kohtuuton ajankäyttö => työreissujen tekeminen julkista liikenettä käyttäen mahdotonta. Toisaalta vaikka perille pääsisikin, saattaa mukana joutua kuljettamaan niin paljon tavaraa, ettei niiden kuljettaminen julkisissa ole yksinkertaisesti mahdollista.

Verottajan vahvistaman ja monesti myös työnantajan maksaman maksimikorvauksen suuruus oman auton käytöstä työreissujen tekemiseen kuluvana vuonna (2012) on 45snt/km.

Autoilun kustannukset nousevat muiden kustannusten noustessa yhtälailla. Autoista on tullut polttoainepihimpiä, joka vähentää hieman käytöstä aiheutuvia kuluja. Täten voi olla täysin perusteltua laskea korvauksen suuruutta 45snt/km => 43snt/km, kuten viimeaikaisissa keskusteluissa on paljon puhuttu.

Itse en autoa omista, ainakaan vielä. Tulevan työn kannalta sellaisen hankkiminen on kuitekin käytännössä pakollista. Olen käyttänyt julkisia Helsingissä noin kolmen vuoden ajan. Siellä homma toimii mielestäni kohtuullisen hyvin. Asia monimutkaistuu kuitenkin hyvin äkkiä kun matkat suuntautuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Työmatka Lahteen sujuu, mutta aikaa siihen palaa tuhottomasti.

Kun työreissuja tehdään julkisia käyttäen, muuttuu matkustaminen kertaluokkaa monimutkaisemmaksi. Ongelmana on aikataulujen yhteensovittaminen. Esimerkiksi matka Lahdesta Loviisaan kestää vähintään 2-3h/suunta. Omalla autolla tämä matka taittuisi huomattavasti lyhyempää reittiä, vajaassa 1½ tunnissa. Ja tämäkin vain siinä tapauksessa että riittää päästä keskustasta keskustaan. Vielä kun mukana tarvitsee kuljettaa vähänkin enemmän tavaraa, voi julkisten käytön suosiolla unohtaa. Jos matka suuntautuu vielä harvemmin asutuille seuduille, ei niihin pääse julkisilla ollenkaan tai sitten matka-aika venyy 1-2 päivän pituiseksi.

Kilometrikorvauksen suuruuden oikeellisuudesta voidaan keskustella. Sen leikkaaminen jopa puolella ei kuitenkaan kuulosta kohtuulliselta. Toisaalta minua ihmetyttää, miten valtio muka säästää tällä leikkauksella yhtään mitään? Korvaus on toki verotonta työntekijälle, mutta valtio ei osallistu sen maksuun millään muotoa. Todennäköisesti asiaa on ajateltu siltä kantilta, että palkkoja on maksettu kilometrikorvausten muodossa. Tämä on rikollista ja se on jo nykyisin rangaistavaa, valvonnan toimivuus on kokonaan toinen asia. Nyt ilmeisesti kuitenkin ajatellaan, että pimeät palkat muuttuvat suoraan palkaksi, jolloin valtio saa lisää verotuloja (näin voi toki käydäkin). Tällaisen veronkierron yleisyydestä en tiedä, mutta epäilen että tällaista vilunkia on häviävän pieni osa kaikista maksetusta kilometrikorvauksista.

Kerran olin työhaastattelussa, jossa ilmeni, että autonkäyttöä olisi 30000-40000km/vuosi. Kyse olisi ollut radioaktiivisten mittalaitteiden (virtausmittaus, pinannmittaus, tiheysmittaus) käyttönotto, kalibrointi ja huolto tehtävät. Kyseisessä yrityksessä olisi maksettu myös matka-ajan palkkaa täyden kilometrikorvauksen lisäksi, mutta kaikissa yrityksissä näin ei ole. Tämäkin on epäkohta joka pitäisi saada korjattua ja yhdenmukaistettua. Itse kilometrikorvausten kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Kilometrikorvaus on korvausta auton käyttämisestä aiheutuneiden kulujen kattamiseen, ei palkkaa ajamisesta.

On myös hieman ristiriitaista, että eduskunnassa ajellaan taksilla tuhansilla euroilla kuukaudessa. Tasapuolusuuden nimessä kansanedustajien ja ministerien tulisi siirtyä käyttämään julkisia, kiinteät matkakakorvaukset pois ja kilometrilaskutus kuten työssäkäyvillä ihmisillä. Taksin käyttöön jonkinlainen eurokatto, jonka jälkeen kulut omasta pussista (=yritetään ohjata käyttämään halvempia liikkumistapoja).

 

Vaihtoehto nykyiseen korvauskäytäntöön:

Lyhyesti sanottuna todellisten kulujen mukaan. Idea perustuu ajettujen kilometrien suhteeseen.

Jos työntekijä ajaa vuositasolla autollaan yheensä 50000km, josta työajoa on 20000km, tarkoittaa tämä kustannusten jakautumista 2:3.

Kustannuksiin pitäisi ottaa kaikki kulut huomioon:
– Auton arvonalenema
– Vakuutukset
– Huollot, varaosat, renkaat
– Polttoaine
– Kastastus
– jne.

Kaikki muut paitsi auton arvonalenema on helppoja todeta suoraan kuisteista.

Sanotaan, että kaikki em. kulut ovat 20000e vuodessa. Em. suhteella tämä tarkoittaisi, että työnantajan osuus kuluista on 8000e, työntekijän osuuden ollessa 12000e (omien ajojen osuus kaikista autoilun kuluista).

Tämä malli olisi kaikkein kannalta tasapuolisin, sillä silloin auton kulut menevät juuri sille taholle jonka ajojen seurauksena kulut ovat syntyneet. Mutta käytännössä tämä menisi ihan älyttömäksi säätämiseksi. Tämä on syy miksi kilometrikorvaukset on alunalkujaan otettu käyttöön, helpottamaan kululaskutusta. Kilometrikorvaus on keskimäärin käyttäjälle reilu. Vähän ajava joutuu maksamaan työajojen kustannuksia omasta pussista, kohtuullisesti ajava saa omansa pois ja huomattavan paljon ajava voi saada muutaman satasen ylimääräistä. Lopputulokseen vaikuttaa käytetyn auton kalleus ja täten sen hinnanalenema.

 

Oman auton sijan vaihtoehtona on autoetu.

Edun arvo on auton arvosta riippuva, ja on tyypillisesti noin 500e/kk. Tämä tarkoittaa palkkakuitissa näkyvää suurempaa palkkasummaa, josta maksetaan vero. Jos tulosi ovat ilman autoa 3000e/kk, on vuositulosi noin 37000e, josta maksat veroa kaikkineen kuluineen noin 28,8%. Autoetu kohottaa vuositulot noin 44000 euroon, joka tarkoittaa veroasteen nousua 31,6%:iin.

Bruttopalkkana tämä tarkoittaa seuraavaa:

Ei autoa: 3000 * (1-0,288) =2136e/kk

Auto palkan päälle: 3500 * (1-0,316) = 2394e/kk, mutta koska 500e oli ”ilmaa”, käteen jää 3000 * (1-0,316) = 2052e/kk.

Auto sisältyy palkkaan: 3000 * (1-0,288) =2136e/kk, mutta koska 500e oli ”ilmaa”, käteen jää 2500 * (1-0,288) = 1780e/kk

Mikäli autoedun saa palkan päälle, maksaa se esimerkin käyttäjälle 84e/kk. Jos työntekijä saisi auton sijasta palkkaa vastavalla summalla, olisi kuukausitulot 258e/kk suuremmat (2395-2052). Mikäli taas saat käyttöösi auton, mutta palkkasi ei nouse, eli toisinsanoen auto sisältyy palkkaan, maksaa auto 356e/kk (2136-1780).

Autoetu ei ole ilmainen etu, vaan siitä joutuu maksamaan kuukausittain pienemmän palkkapussin muodossa. Käyttäjälleen autoetu on kannatavin silloin kun sen saa palkan päälle. Autoetu voi kuitenkin tulla kalliiksi, etenkin jos henkilökohtainen ajo jää todella vähäiseksi. Toisaalta taas jos kodin ja työpaikan välinen etäisyys on esimerkiksi 70km/suunta, joutuu autosta maksamaan korotettua veroa, koska autosta on saatu enemmän hyötyä kuin mitä verottaja auton verotusarvoon on laskenut sisältyvän.

 

Kommenttina vanhaan kirjoitukseen: Pian uuden työn aloitetuani päädyin hankkimaan auton. Tähän oli käytännössä yksi syy: julkisilla ei pystynyt tekemään työreissuja työpaikan ja asiakaskohteen välillä, edes järkevän kuuloisten paikkakuntien välillä (Lahti – Loviisa). Sittemmin työkohteet ovat sijainneet mitä erinäisemmissä paikoissa, joihin julkisilla matkustaminen olisi ollut sula mahdottomuus. Puhumattakaan että farmarin takakontti on ollut täynnä työhön liittyvää tavaraa, työkaluja ja tarvikkeita useiden kymmenien kilojen edestä. Vaikka kovasti yritin vältellä oman auton käyttöä vielä sen hankkimisen jälkeenkin, siis yrittäen käyttää sinnikkäästi julkisia, oli realiteetit pakko tunnustaa. Julkisista ei ole matkatyöläisen kulkuvälineeksi.

Kuluttajan oikeudet konkurssissa

Kuluttajansuoja, Yhteiskunta, , , ,

Matkanjärjestäjät on velvoitettu maksamaan Kuluttajavirastolle vakuus konkurssin varalta. Air Finlandin tapauksessa (2012) vakuuden suuruus on kaksi miljoonaa euroa. Tämä summa ei välttämättä riitä korvaamaan kaikkia kuluja täydellisesti ja loppuviimeksi maksajaksi ja kärsijäksi jää kuluttaja. Tämä vakuus tosin koskee vain valmismatkoja. Ne, jotka ovat ostaneet pelkät lennot tai majoituksen, kärsivät nahoissaan koko summan.

Yhtenä mahdollisuutena on valvoa saatavansa konkurssin yhteydessä. Valitettavasti kuluttaja ei ole velkojalistan etuoikeutetulla puolella, joten rahojen takaisin saamisen suhteen ei kannata elätellä liikoja toiveita. Toisaalta konkurssiyhtiöiltä harvoin löytyy varallisuutta, ellei sitä sitten ole sidottu esimerkiksi kiinteistöihin. Yleensä velkojien velat yhteensä ovat niin suuria, että yksittäisen kuluttajan muutamankin tuhanen euron osuus koko potista on häviävän pieni. Pari takaisin saatua euroa ei pientä velkojaa lohduta.

Mikäli matkansa on sattunut maksamaan luotolla, voi saamatta jääneistä palveluista reklamoida suoraan luotonantajaa ja saada tätä kautta rahansa takaisin. Valitettavasti luottolimiitti on usein niin pieni, että harva pystyy matkansa luotolla maksamaan.

Sama ongelma koskee mitä tahansa konkurssia. Jos netissä toimiva postimyyntikauppa menee konkurssiin ja on sattunut maksamaan tilauksen etukäteen, jää tavarat ja todennäköisesti rahatkin saamatta. Näissä tapauksissa kun ei ole erillisiä vakuuksia joiden kautta kuluttajalle korvattaisiin menetykset. Täten ainoa järkevä tapa on maksaa tuotteet luotolla. Mikäli tuotteet jää saamatta, voi luotonantajalta vaatia rahojaan takaisin. Luottokortti onkin käytännössä ainut turva konkurssin varalle.

Koulukiusaaminen ja kiusatuksi tuleminen

Yhteiskunta, , ,

Allaolevan kirjoitin erään lehden pyytäessä kokemuksia koulukiusaamisesta. Alla oma vastineeni.

 

Olen 32 ja työssäkäyvä. Työelämässä ei ole tarvinnut kiusaamiseen törmätä.

Ala-asteen noin 3-luokasta lähtien kiusatuksi tuleminen kuitenkin alkoi.

Muistan elävästi kun koulun uusi rehtori sanoi, että jos jotakuta kiusataan siitä pitää tulla heti kertomaan. Kun näin sitten omalla kohdallani kävi, kävin kertomassa kuten oli neuvottu. Vastaus oli tyly, älä tule kantelemaan.

Kiusaaminen paheni vuosien varrella, olin kuitenkin rehtorin kommentin saattamana päättänyt että en asiasta kerro kenellekään. Ala-asteella kiusaaminen oli kohdallani nimittelyä ja tönimistä.

Yläasteella tilanne paheni, tuolloin nytkit alkoi heilumaan. Osumat tulivat onneksi pääasiassa paikkoihin joita ei päällepäin huomannut.

Pääasiassa kiusaaminen oli sanallista, tai esimerkiksi kenkien kastelua liikuntatunnin aikana.

Pahimmillaan minua potkaistiin päähän (näin tapahtui vain kerran tai kaksi, onneksi), opettaja ei ottanut asiaan mitään kantaa vaikka sattui tulemaan paikalle heti tapahtuman jälkeen (ei nähnyt itse tapahtumaa).

Välillä mitta tuli kiusaamisesta täyteen ja sain ”roivokohtauksen”. Kenelläpä ei hermo menisi. Tietysti kiusaajille tässä oli taas mukava hetki naureskella ja tietyisti opettajakin sattuu osumaan paikalle juuri ”oikeaan” aikaan. Kiusaajat pääsivät aina kuin koira veräjästä, kiusattua monesti syyllistetään riehumisesta ja vaikka mistä. Jälki-istuntoa en onneksi koskaan saanut, se olisi ollut oikeusmurha ja epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tuleminen olisi voinut tuoda mukanaan vakavempia seuraamuksia. Valitettavan usein taitaa kuitenkin olla niin, että kiusattu saa lisää kuraa niskaan siitä ainoasta tukiverkosta joka hänellä pitäisi olla, opettajilta.

Kävihän se monesti mielessä, että jos maailmaan saisi rauhan yhden ihmisen uhrauksella, olisin valmis tekemään tämän uhrauksen kaikkien kiusattujen ja kiusaajien puolesta.

En koskaan vaipunut epätoivoon, vaan yritin olla kova ja olla näyttämättä tunteitani. Vaikka en uskovainen ollut/ole, rukoilin kiusaamisen loppumisen puolesta joka ilta. Mitään ihmettä ei kuitenkaan tapahtunut, joten usko jumalaan lopullisesti sammui.

Kiusaaminen ei loppunut täysin vielä lukiossakaan (sama fyysinen koulu jossa yläaste toimi), vaikka helpotti huomattavasti. Tähän vaikutti luonnollisesti pahimpien kiusaajien mennessä jonnekin muualle opiskelemaan.

Lukio jäi muista syistä kesken ja siirryin ammattikouluun. Vasta tuolloin kiusaaminen loppui kokonaan.

Ammattikoulussa muutuin ihmisenä todella paljon. Eräällä oppilasvaihto reissulla avauduin historiastani ensimmäistä kertaa kenellekään. Tuolloin koulukaverini ymmärsivät, etten ollutkaan niin täydellinen ja vahva kuin miltä olin ulkopuolin näyttänyt. He olivat jopa ihailleet minua kuinka helppoa minulla oli, vailla mitään ongelmia.

Asioista kertominen pudotti suuren kiven pois sydämeltä. Sen jälkeen asioista kertominen on ollut helpompaa ja siitä myös aina kerron kun suinkin mahdollista. Tuolloin myös päätin, että autan muita, tilanteessa kuin tilanteessa.

Kun olen lukenut koulukiusaamisesta aikuisiällä, on vastaan tullut paljon todella rajuja tapauksia. Pahimpiin tapauksiin verrattuna itse pääsin todella ”helpolla”. Jokainen kuitenkin tulkitsee kiusatuksi tulemisen eri tavalla. Toiselle pienikin läppä voi olla tosi iso juttu, toisten mielestä se ei ole mitään.

Jokaisella on kuitenkin itsemääräämisoikeus, oikeus opiskella rauhassa, kuten myös olla oma itsensä. Siksi kukaan ei ole ansainnut tulla kiusatuksi millään muotoa.

Jo koulu aikana, kun minua vielä kiusattiin, annoin kiusaajilleni anteeksi (hiljaa itseksieni). En ollut heille vihainen silloin, enkä nyt. Olin heidän puolestaan jopa surullinen, koska tekivät mitä tekivät.

Kun olen ajatellut asioita tässä vuosien varrella, olen havahtunut ajatukseen että itseasiassa itsekin olin koulukiusaaja hetken aikaa ala-asteen alkuvaiheessa, ennenkuin itsestäni tuli kiusattu. Olen tästä luonnollisesti hyvin pahoillani, mutta kuten niin monesti kiusaajat jälkikäteen sanovat, eivät he tienneet kiusaavansa tai että se oli vain semmosta pientä sanallista läppää.

Ehkä sain ansioni mukaan ja sain kestää oman lyhyen hölmöilyni takia 9 vuoden ”helvetin”. Ainakin olen monta kokemusta rikkaampi, jos asiasta jotain ”hyvää” pitää etsiä.

Commodore 64 ja lapsuuden pelit

Retro, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Commodore 64 oli ensimmäinen tietokone meidän taloudessa, täten se oli myös osa lapsuuttani ja on jäänyt ikimuistoisesti mieleen. Valitettavasti tämä, kuten myös Amiga 500, tuli myytyä kun ne olivat pölyttyneet pitkän aikaa ”parempien” laitteiden tullessa tilalle (PC). Näin myöhemmällä iällä on tullut harmiteltua C64:stä luopumista. Ehkäpä joskus huuto.net:stä tai jostain muualta se tulee vielä hankittua uudelleen.

Pelit on edelleen elävästi mielessä, mutta niiden nimet ovat kadoksissa. Onneksi vanhojen pelien pelaamista voi katsella youtuben kautta ja täten verestään muistia peliäänien ja grafiikan osalta. Samalla saa pelien nimetkin selville. Toki emulaattoreiden avulla näitä pelejä pääsee pelaamaankin, joten muiden pelaamisen katseluun ei tarvitse tyytyä.

Alla on listattu muutamia pelejä joita tuli tahkottua päivästä toiseen. Pelit eivät ole missään parhausjärjestyksessä, ne ovat kuitenkin sellaisia pelejät jotka erityisesti ovat jääneet mieleen.

Myös monia muita pelejä muistuu mieleen, ne eivät kuitenkaan ole tähän hall of fame listaukseen pääseet. Toisaalta on vielä muutamia pelejä jotka muistan ja jotka haluan ehdottomasti lisätä tähän listaukseen. Valitettavasti näiden pelivideot eivät ole vielä osuneet kohdalle.

1. Boulder Dash

2. Wizard of Wor

3. Space Taxi

4. Donald Duck´s Playground

5. Pitfall 2

6. Super Pipeline

7. Blue Max

8. Choplifter

9. Raid on Bungeling Bay

10. Pitstop 2

11. Slamball

12. Up N Down

13. Lazy Jones

14. River Raid

15. Tapper

16. Staff of Karnath

17. Pac-Man

18. Spy Hunter

19. Gateway To Apshai

20. Donkey Kong

21. Shamus

22. Snoopy

Rahat tuottamaan korkoa S-ryhmän osuusmaksuilla

Sijoittaminen, Yhteiskunta, , , , , , ,

Asiana tämä ei ole uusi, mutta kuten monen muunkin osalta, saatat kuulla asiasta ensimmäistä kertaa vasta nyt.

Suurimmalle osalle S-ryhmän asiakkaista ei tule yllätyksenä että osuusmaksulle maksetaan vuosittainen korko. Alueosuuskunnasta riippuen korko on 0 – 20 % välillä. Myöskään tuoton verottumuus ei välttämättä yllätä vielä ketään (joskin muuttumassa verolliseksi). Se mikä itselleni ja varmasti monelle muullekin tulee yllätyksenä, on mahdollisuus liittyä kaikkiin S-ryhmän osuuskuntiin (eikä vain pelkästään siihen yhteen, oman alueen osuuskuntaan).

Itse sain tietää asiasta vasta noin kuukausi takaperin. Vihdoin toissapäivänä sain aloitettua ja hoidettua asian kerralla loppuun, eli hankkimalla kaikki puuttuvat 20 osuutta (1 oli jo ennestään). Aikaa tämä vei noin 45min, vaati 80 allekirjoitusta sekä 1935 € rahaa. Mikäli et ole vielä jäsen, tulee samalla avata tili, jolloin koko operaatio vie noin tunnin. Ruuhkattomaan aikaan koko asian voi hoitaa kerralla pois alta, ruuhkaisemmalla ajalla en suosittele hoitamaan kuin 1-2 jäsenyyttä kerralla (eivätkä todennäköisesti suurempaan suostukaan).

Mitä tällä sitten käytännössä saa, muutakin kuin ranteen kipeäksi?

Esimerkiksi Osuuskauppa Hämeenmaa maksaa 100 € osuusmaksulle 10 % korkoa. Tämä tekee 10 €/vuosi puhdasta rahaa. Summa ei ole suuri, mutta 10 % tuotto on huikean hyvä lähes mihin tahansa muuhun verrattuna. Puhumattakaan siitä että sijoitus on käytännössä riskitön. Tällaisia osuuksia ostaisi mielellään kerralla vaikka 100, jolloin vuodessa saisi tuottoa 1000 €. Valitettavasti tämä ei ole mahdollista, eli vain yksi osuus / henkilö / osuuskunta on mahdollinen.

Mikään ei kuitenkaan rajoita kuulumasta kaikkiin osuuskuntiin (joita on 21 kpl). Tämä on ok S-ryhmälle, vaikkakaan eivät asiaa aktiivisesti markkinoi. Näin on tehnyt ilmeisesti jo reilu 13000 henkilöä ja määrä kasvaa. Marssi siis lähimmälle S-Pankin tiskille ja ilmoita halusi liittyä yhteen tai useamman osuuskunnan jäseneksi. Avuksesi voit tulostaa postauksen lopussa olevan listan, liittyminen kannattaa aloittaa korkojärjestyksessä suuremmasta pienempään (siltä varalta jos et saa kerralla hoidettua kaikkia pois alta tai haluat napsia vain parhaimmat paikat).

Osuuskuntien fuusioitumisien jälkeen määrä on alentunut 21:een. Helsingin 35 € osuusmaksua lukuunottamatta kaikkialla muualla on 100 €. Kaikkiin liittyminen maksaa siis 2035 €. Ihan jokainen osuuskunta ei maksa osuusmaksun korkoja, joten jos haluaa sijoittaa ”varmasti” ja maksimoida prosentuaalisen tuoton sijoitukselleen, kannattaa liittyä vain niihin jotka korkoja ovat aiempina vuosina maksaneet.

Nuo muutamat paikat voivat vielä joskus maksaa korkoa, joten jos ei katsele pelkästään kokonaistuottoprosenttia ja taskussa on muutama ylimääräinen satanen,  on reilua liittyä näihin loppuihinkin kun kerran on liittymisen aloittanut. Liittyä pitää kuitenkin vuoden loppuun mennessä mikäli haluaa saada korot seuraavana vuonna. Fuusioiden yhteydessä rahansa saa pois, ja voi olla että rahaa tulee enemmän takaisin kuin mitä alunperin siihen olet sijoittanut. Mahdollisen pörssiin listautumisen myötä osuusmaksujen arvo voi nousta arvaamattomasti, joskin pörssiin listautuminen on hyvin epätodennäköistä, mutta ehkä joskus…

Alla lista alueosuuskaupoista ja niiden maksamista koroista:

OsuuskauppaOsuusmaksuOsuusmaksun korko €Osuusmaksun korko % (2014)
Osuuskauppa KPO100 €20 €20 %
Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa100 €15 €15 %
Pohjois-Karjalan Osuuskauppa 100 €12 €12 %
Etelä-Karjalan Osuuskauppa100 €10 €10 %
Osuuskauppa Hämeenmaa100 €10 €10 %
Osuuskauppa Suur-Savo100 €10 €10 %
Suur-Seudun Osuuskauppa SSO100 €10 €10 %
Turun Osuuskauppa100 €10 €10 %
Varuboden-Osla100 €10 €10 %
HOK-Elanto35 €3,5 €10 %
Pirkanmaan Osuuskauppa100 €8 €8 %
Osuuskauppa Keskimaa100 €6 €6 %
Satakunnan Osuuskauppa100 €6 €6 %
Kymen Seudun Osuuskauppa100 €5 €5 %
Jukolan Osuuskauppa100 €0 €0 %
Koillismaan Osuuskauppa100 €0 €0 %
Lappajärven Osuuskauppa100 €0 €0 %
Osuuskauppa Keula100 €0 €0 %
Osuuskauppa Arina100 €0 €0 %
Osuuskauppa Maakuunta100 €0 €0 %
Osuuskauppa PeeÄssä100 €0 €0 %
Yhteensä2035 €135,50 €6,7 %

Tuottoa vuodessa voi saada tämän hetkisillä koroilla 135,50 €. Koko summasta laskettuna kokonaistuotto on 6,66 %. Optimoija hankkii vain ne osuudet joista korkoja maksetaan, jolloin prosenteissa tuotto nousee huikeaan 10,15 %:iin, joskin käteen saa edelleen sen samat 135,50 €. Ei tällä riskatumaan pääse, mutta paremman koron rahoilleen näin saa kuin pankkitilillä.

Työsuojelulakien rikkomisen sietämätön helppous

Työelämä, Työhyvinvointi, Työsuhdeasiat, , , , , , , ,

On useita ammatteja, joita ei saa tehdä ilman viranomaisen myöntämää lupaa. Useimmat varmasti tietävätkin, ettei esimerkiksi lääkäriksi voi ryhtyä hetken mielijohteesta. Mutta kuinka itsestäänselvää on että esimerkiksi hissihuoltaja, sähköasentaja (+jänniteytöt erillisellä luvalla) ja kylmälaiteasentaja tarvitsevat luvan, mutta LVI-asentaja, kiinteistön kuntotarkastaja tai kirvesmies ei, vaikka rautaista ammattitaitoa hekin tarvitsevat suoriutuakseen työstään. Luvanvaraisista elinkeinoista löytyy listoja esimerkiksi täältä, täältä ja täältä. Luvan omaavia yrityksiä/työntekijöitä voi etsiä esimerkiksi täältä ja täältä.

Entäpä kuinka monelle on itsestäänselvää, että telineille nousu on kielletty mikäli niille ei ole tehty käyttöönottotarkastusta. Tarkistetut telineet merkitään vihreällä telinekortilla, josta löytyy tietoa telineiden kestävyydestä ja mm. tarkastuksen suorittajasta. Mikäli telineissä on havaittu vika tai tarkastusta ei ole tehty, on vihreä kortti käännettynä, joka kieltää telineiden käytön. Esimerkki telinekortin sisällöstä. Kuva telinekortista.

Entäpä esimerkiski kuumailmapuhaltimen käyttö, vaatiiko se jotakin erityistä? Mikäli ilman lämpötila ylittää 200°C, tai se muuten aiheuttaa palovaaran, vaditaan sen käyttöön tulityölupa. Yksistään lupa ei riitä, vaan kohteesssa tulee olla alkusammutuskalusto (vähintään kaksi 43A 183BC -teholuokan käsisammutinta, joista toisen voi korvata pikapalopostilla tai kahdella 27A 144BC-teholuokan käsisammuttimella) sekä erillinen tulityövahti. Kotona itsetehty tulityö ei lupaa vaadi, mutta ukopuolisen tekemänä vaatii. Tulityötä ovat kaikki sellaiset työt, joista syntyy kipinöitä tai joissa käytetään liekkiä tai muuta lämpöä ja jotka aiheuttavat palovaaraa. Tulityön tekijältä vaaditaan tulityökurssin käyminen, josta merkiksi annetaan määräaikainen tulityökortti. Lisätietoa tulityöstä saa finanssialankeskusliiton tulityö suojeluohjeesta.

Moni itsestäänselvältä vaikuttava asia ei sitä välttämättä ole. Jos uusi työntekijä ei ole koskaan kuullut tällaisista vaatimuksista, ei hän niitä osaa myöskään työnantajalta vaatia. Työnantajakin saattaa olla täysin tietämätön näistä asioista, tai rikkoa niitä tietoisesti säästääkseen koulutuskuluissa. Asian esilletuominen ei välttämättä ole helppoa, tämä riippuu työnantajan asenteesta. Ja vaikka asian saisi kerrottua niin että sopu säilyy, niin reagoiko työnantaja tähän loppujenlopuksi mitenkään? Itse väänsin tulitöistä, mastotyökoulutuksesta, ensiapukoulutuksesta, sähkötyöturvallisuuskouluksen ja muiden koulutusten puutteista kättä reilu 2 vuotta edellisen työnantajan leivissä ennenkuin asiaan saatiin edes jonkinmoinen parannus.

Entäpä ylityöt? Jos työntekijä on halukas tekemään niitä niin paljon kuin työnantaja niitä suinkin suostuu antamaan, ja jos työnantaja maksaa asianmukaisesti palkan niin onko tässä ongelmaa? Ylityön tekemistä rajoittaa laki. Lailla on tarkoitus suojella työntekijää, myös itseltään. Toinen asia on, puuttuuko asiaan kukaan. Työsuojeluviranomainen puuttuu asiaan jos työntekijä ilmoittaa heille asiasta, työpaikan työsuojeluvaltuutettu huomaa asian (jos valittu) tai pistotarkastusten yhteydessä. Mutta mikä on tolkuttoman ylityön teetättämisen hinta?

Vaikka tehdyistä ylitöistä saisikin asianmukaisen korvauksen, on pitkillä työpäivillä henkisiä ja fyysisiä vaikutuksia. Väsyneenä tekee myös herkemmin virheitä, jotka voivat olla kohtalokkaita. Työntekijä saattaa sairastua esimerkiksi työuupumukseen.

Työnantajalle olisi edullisempaa palkata lisää työntekijöitä ylityön teettämisen sijaan, mutta välttämättä tämä ei ole koko totuus. Vaikka yksi työntekijä tekisi 16h pitkää työpäivää, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä että kaksi tekijää saisi työt valmiiksi samassa ajassa tai että molemmille ylipäätään riittäisi töitä edes täyspäiväisesti.

Kun työnantaja tuomitaan törkeästä ylityön teettämisestä, saattaa tuomio tulla yllätyksenä kaikille. 1050h ylityöstä on työnataja tuomittu maksamaan 400€ sakkoa (sallitty määrä 250h + 80h, jos paikallisesti erikseen sovittu. Lisäksi ylityöntekoa rajoittaa 138h/4kk ikkuna). Mutta on niitä 5000€ sakkojakin nähty. Summa on kuitenki pieni, ja koska muita riskejä ei juurikaan ole, niin työtä voi teetättää suruutta. Työn teettäminen ylitöinä ei kuitenkaan ole halpaa.

Hieman sama tilanne on huonoissa työoloissa ja vaarallisissa koneissa. Jos työntekijä kuolee työsuojelurikkomusten takia, on kuoleman hinta aika pieni aiheutuneeseen vahinkoon nähden. Toinen asia on, jos työntekijä vammautuu ja työnanta on ollut tietoinen puutteista. Tällöin tulee sakkojen lisäksi maksettavaksi vammautumisesta aiheutuvaa korvausta, vamman suuruudesta ja kosmeettisen haitan suuruudesta riippuen jopa tuhansia euroja.

On hienoa, että on säädetty lait suojelemaan työntekijöitä. Toisaalta on naurettavaa, että näiden lakien rikkomisesta annetaan nimellinen sakko, jolla ei ole välttämättä minkäänlaista painostavaa vaikutusta asioiden muuttumiseki. Sakkojen tulisi olla sen suuruiset, että se pistäisi oikeasti työnantajat ajattelemaan tekemisiään.

Työntekijällä on oikeus tehdä työtä turvallisesti ja palata kotiin terveenä. Työnantajalle sairaustyöpäivä maksaa 240-380 euroa. Sairauspäivän hinta riippuu siitä, kuinka pitkä sairauspoissaolo on, palkataanko sairastuneen henkilön tilalle sijainen ja otetaanko huomioon työnantajalle aiheutuneiden työvoimakustannusten lisäksi myös tuottavuuden menetykset. Vaikka työturvallisuuteen panostaminen maksaakin, syntyy siitä pitkässä juoksussa merkittäviä säästöjä. Työntekijöiden jaksamiseen, terveyteen ja työoloihin on siis syytä kiinnittää huomioita. Valtiovarainministeriö on kirjoittanut hyvän selvityksen sairauspoissaoloihin liittyen: Miten hallita sairauspoissaoloja.

Yhtenä merkittävänä ongelmana pidän työsuojeluun liittyvistä rikkomuksista langetettavien tuomioiden mitäänsanomattomuuden. Toisaalta itse yrityksen perustamisen helppous on sekin ongelma, sillä koulutus ei ole pakollinen. Koulutuksen puute tarkoittaa yleensä tietämättömyyttä. Yrityksen perustajille pitäisikin järjestää aiottuun alaan liittyvä räätälöity koulutus, joka sisältäisi tietoa asioista jotka tulee ottaa huomioon yrityksen toiminnassa (mahdollinen luvanvaraisuus, työntekijöiltä vaadittavat koulutukset, yleiset työturvallisuusasiat jne.). Tällainen toisaalta hankaloittaa yrityksen perustamista entisestään ja toisaalta, ne jotka ovat hälläväliä asenteella liikkellä, tuskin tapojaan muuttaisivat koulutuksesta huolimatta. Loppuviimeksi kärsijänä olisivat ne kaikkein tunnollisimmat yrityksen perustajat.