Aihearkisto: Yhteiskunta

Kotivakuutus on halpa turva

Muistan kun opiskeluaikana KOAS (Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö) suositteli kotivakuutuksen hankkimista vuokra-asuntoon, pakollista se ei kuitenkaan ollut. Monet vuokranantajat sitä vastoin vaativat kotivakuutusta yhtenä vuokrauksen ehtona.

Opiskelun alkuaikana en kotivakuutusta ottanut, sillä minulla ei juuri ollut omaisuutta ja toisaalta opiskelijalle 100-150e/vuosi on iso raha. Opiskelun loppuajalla tulin lopulta hankkineeksi kotivakuutuksen, sillä omaisuutta oli alkanut karttua hiljalleen lisää. Sittemmin on tullut muutettua pariinkin otteeseen ja nykyisessä 111 neliöisessä rivitalon pätkässä maksu on reilu 200e/vuosi.

Vakuutus jäi hankinnan jälkeen ’unohduksiin’, sillä vaikka laitteita hajoilikin, ei koskaan tullut mieleen hyödyntää vakuutusta. Ajattelin, että vakuutus on lähinnä niitä tilanteita varten jos asunto palaa ja kaikki menee tai jos joku ihan uusi laite hajoaa tms.

Kun äidiltä vuodenvaihteessa hajosi kohtalaisen uusi puhelin, oli hän kokeillut laittaa puhelimen oman kotivakuutuksen piikkiin. Eihän korvaus suuri ollut, olikohan ollut jotain 75€ luokkaa, mutta tyhjää parempi. Tämän tapauksen innoittamana päätin kokeilla muuton yhteydessä (reilu 5kk aiemmin) vaurioituneen valkokankaan, sekä rikkoutuneen partakoneen ja kannettavan tietokoneen näytön laittamista vakuutukseen.

Vaikka kaikki kolme tuotetta vaurioituivat muuton yhteydessä, ne eivät kuitenkaan vaurioituneet samalla ajanhetkellä. Tämän seurauksena omavastuu (150e) otettiin jokaisesta vahinkotapauksesta erikseen, yhteensä 450e. Tämä tietysti latisti tunnelmaa ja ehdin jo todeta että olisi ollut parempi jättää vahingot kirjaamatta vakuutukseen, niin olisi säästynyt mielipahalta.

Vaan eipä olisi pitänyt hätiköidä, sillä tilille kolahti ~800e riihikuivaa, laitteiden ikävähennyksien ja omavastuiden vähentämisen jälkeen. Olihan näillä laitteilla ollut arvoa hankintahetkellä yhteensä hieman yli 2000e, mutta korvaus on tyhjää parempi ja itse asiassa yllätyin korvauksen suuruudesta lopulta positiivisesti. Toki summa olisi voinut ollut 300e suurempi, mikäli ko. tuotteet olisivat hajonneet samanaikaisesti, esimerkiksi kuljetuksen yhteydessä, mutta kun eivät hajonneet niin omavastuu meni kolmesti.

Noin vuosi muutosta uuteen kotiin, videotykki sanoi käynnistettäessä poks ja siitä levisi hyvin voimakas ja epämiellyttävä haju. Asuntoa sai tuuletella pari tuntia, eikä haju kokonaan edes poistunut parituntisella tuuletuksella. Videotykillä oli ikää 7 vuotta, joten en suorilta käsin laittanut korvaushakemusta LähiTapiolaan, vaan lähetin yleisen yhteydenottolomakkeen kautta tiedustelun, miten sen kanssa kannattaisi toimia. Eli onko ylipäätään järkevää edes täyttää vahinkoilmoitus ja jos näin, niin yritetäänkö sitä korjata vai meneekö suoraan romuttamoon ja muutama euro käteen.

Seuraavana päivän olin saanut puhelun, mutta en ollut kuullut sitä ja puhelu oli jäänyt sivusuun. LähiTapiolasta oli tullut myös tekstiviesti, jossa mainittiin yhteydenottoyrityksestä. Soitin perään ja tiedustelin mitä asia koskee.  Toki tiesin että kyseessä on yhteydenotto videotykkiin liittyen ja odotin neuvoja kuinka asian kanssa tulee edetä. Yllätys oli kuitenkin suuri kun totesivat suoriltaan, että maksavat ~900e, olisi sitten itsestäni kiinni yritänkö huollattaa sen vai ostanko uuden (ostin uuden). Olin toki tätä ennen kysynyt huollosta arviota korjauksen kustannuksista ja ilmoittanut tämän tiedon yhteydenoton yhteydessä. Olin kuitenkin ällikältä lyöty että ilman varsinaisen vahinkoilmoituksen tekemistä rahat ropsahti tilille. Toki yhteydenottolomakkeella oli jotakuinkin samat tiedot annettu kuin mitä varsinaisessa vahinkoilmoituksessakin kysytään, mutta olin silti yllättynyt tilanteesta koska olin vain kysynyt neuvoa, en rahaa.

Videotykin hajoaminen harmitti vietävästi, sillä se oli viimeinen laite jonka odotin kyseisenä ajanhetkenä hajoavan. Videotykki maksoi uutena 2800e, enää kyseistä mallia ei ollut myynnissä, mutta lähin vastaava malli maksoi 1920e. Vakuutusyhtiö käytti siis tätä summaa hankintahintana. Omavastuu ja ikävähennykset huomioon ottaen korvattiin lopulta noin 50%.

Mikäli äidiltäni ei olisi hajonnut kännykkä, olisi itseltäni jäänyt kyseiset korvaukset saamatta, en nimittäin olisi tajunnut täytellä mitään hakemuksia kumpanakaan kertana. Minulla on ollut oletus, että kun on kyse vanhasta laiteesta, niin eihän sillä mitään arvoa ole, ja koska muutoinkin aikansa elänyt, niin joutaa kierrätykseen => ei edes yritetä hakea vakuutuksesta korvauksia.

Kuinkahan moni muu ihminen toimii ja ajattelee samalla tavalla kuin minä ennen?

Kotivakuutuksesta ei ole suurta apua edullisten laitteiden kohdalla, johtuen omavastuusta. Esimerkiksi 200e arvoisesta vuoden ikäisestä pesukoneesta saa 50e suuruisen korvauksen. Mitä kalliimmista laitteista on kyse, sitä suuremmaksi korvaussummat nousevat, mutta niin myös menetyksen suuruus kasvaa samassa suhteessa. Totuus on kuitenkin se, että kun laite hajoaa, ei siinä koskaan voitolle jää. Tappiota voi kuitenkin pienentää hakemalla korvauksia kotivakuutuksesta.

Olen ollut LähiTapiolan asiakas noin 10 vuotta, ensimmäiset 9 vuotta ovat olleet vahingottomia, tai ainakin niin etten ole hölmöyksissäni ymmärtänyt aiemmin hakea korvauksia. Vakuutusmaksujen muodossa rahaa on toki uponnut jotakuinkin saman verran kuin mitä näinä kahtena kertana olen saanut korvauksia takaisin. Vakuutusten ideana onkin hajauttaa riskiä, ei saada taloudellista hyötyä. Jos kuitenkin iso vahinko sattuu, esimerkiksi asuntopalo, kotivakuutus on ehdottoman tärkeä tilanteesta selviämiseksi. Jokin aika sitten joltain perheeltä paloi asunto ja Facebookissa kiersi rahankeräyskampanja perheen auttamiseksi, koska oli säästetty väärässä paikassa, eli jätetty kotivakuutus hankkimatta. Toki aina voi luottaa yhteisön tukeen, mutta en uskaltaisi ainakaan lapsettomana jättää asiaa tuntemattomien varaan, voi pian jäädä luu käteen.

Olen erittäin tyytyväinen LähiTapiolan korvauspalvelun toimivuuteen ja suosittelen LähiTapiolan asiakkuutta lämpimästi. Loppujenlopuksi lienee jotakuinkin yksi ja sama minkä yhtiön asiakas on, pääasia on että sinulla on mistä tahansa yhtiöstä hankittuna irtaimiston täysarvo kotivakuutus.

S-ryhmän osuusmaksut vuonna 2016

Taas on vuosi kulunut ja S-ryhmä on saanut jaettua osuusmaksujen korot eri osuuskunnista. Kuten viime vuonna, osusmaksujen korkojen maksupäivät vaihtelevat alueittain.

Ennen kuin käyn läpi korkotulokset, niin käyn läpi erään pienen muutoksen jonka HOK-elanto teki kuluvan tarkastelujakson aikana.

HOK-elanto nosti 35€ suuruisen jäsenmaksunsa muiden osuuskuntien kanssa samalle tasolle, eli 100€:n. Uudet jäsenet joutuvat maksamaan liittyessään 100€, mutta vanhojen jäsenten ei tarvinnut maksaa syntynyttä erotusta, vaan erotuksen sai lahjana. Tämä erotus realisoituu tuotoksi vasta kun osuudestaan luopuu, joka on siis suuruudeltaan 65€.

Mutta entä miten osuusmaksujen korkojen kävi halpuutuksen seurauksena? Viimuvuoteen verrattuna Varuborden-osla ei tälläkertaa maksanut osuusmaksun korkoa ollenkaan, mutta Maakunta sitävastoin tuli uutena tilalle.

Vuoteen 2015 verrattuna PKO maksoi osuusmaksun koron lisäksi tälläkertaa myös ylijäämäpalautusta. Etelä-Karjalan OSK pudotti koron puoleen 10€ => 5€, HOK-elannolla nousi vuorostaan 3,5€:stä 10€:n (johtuen osuusmaksun kasvusta, korko prosentti pysyi samana), Kymen seutu pudotti 5€:stä 3€:n, sekä SSO pudotti 10€:stä 6€:n.

Kaiken kaikkiaan korkoja maksettiin tälläkertaa 126,00€, verojen jälkeen käeen jää 116,55€, eli veroihin upposi tälläkertaa 9,45€. Verothan lasketaan vasta lopullisessa verotuksessa, joten tähän hätään kaikki rahat ovat ns. suoraan käytettävissä. Ylijäämäpalautusta maksettiin 3,40€, joka on verotonta tuloa. Vastaavat luvut vuonna 2014 olivat 135,50€ (verojen jälkeen 125,34€) ja 0,50€, eli pienoista pudotusta havaittavissa. Tähän syynä lienee talouden kangertelu, kiristynyt kilpailu eri kauppaketjujen kesken sekä tästä johtuva ruoan halpuuttaminen.

MaksupäiväOsuuskauppaKorkoYlijäämäpalautus
25.4.2016SSO6€
25.5.2016OK SUUR-SAVO10€
25.5.2016PKO12€1,75€
25.5.2016
KYMEN SEUTU3€
25.5.2016KPO20€
25.5.2016HOK-ELANTO10€
25.5.2016PEEÄSSÄ1,65€
25.6.2016OK HÄMEENMAA5€
25.6.2016KESKIMAA6€
25.6.2016ETELÄ-KARJALAN OSK5€
25.6.2016MAAKUNTA5€
25.6.2016SATAKUNTA6€
25.6.2016TURUN OSUUSKAUPPA10€
25.6.2016EEPEE20€
25.8.2016PIRKANMAAN OK8€
Yhteensä:126€3,40€

Osuusmaksujen pääoma on 2100€, 119,95€ tuotolla (korot + ylijäämäpalautus) tämä tarkoittaa ~5,7% tuottoa, joka on vajaa prosenttiyksikön pienempi kuin edellisvuonna, mutta tätä voidaan pitää silti edelleen erittäin hyvänä sijoituksena. Toisaalta jos optimoijalla olisi ollut vain niiden osuuskuntien osuudet hallussaan jotka korkoa maksoivat, olisi tuottoprosentti ollut ~8%, joskin käteen olisi jäänyt tasan sama rahasumma kuin täyden osuusmaksusalkun tapauksessa. Toisaalta olisi saanut olla jonkinlainen virtuoosi jotta olisi osanut ennustaa että kaksi jättää osuusmaksun korot tälläkertaa kokonaan väliin ja yksi uusi toisaalta tulee tilalle.

Päivitys 25.8.2016: Pirkanmaan OK maksoi sittenkin osuusmaksun korkoa, mutta viimevuotiseen verrattuna 2kk myöhemmin. Laskelmat päivitetty.

PC ja teini-iän pelit

Viimeisenä laitteistokehityksessä tuli PC. Vuosien varrella PC:t ovat kehittyneet huimasti ja täten myös monenlaista rautaa on pöydältä löytynyt. Ensimmäinen kone oli muistaakseni Pentium 75MHz, sittemmin oli 200MHz, 1GHz AMD:tä jne. Koskaan minulla ei kuitenkaan ole ollut viimeisintä huutoa ollutta pelikonetta, vaikka 3D-näytönohjain joskus tulikin hankittua ja koneeni oli kulmakunnan nopein lyhyen hetken.

Viimeaikaiset tietokoneet ovat olleet sellaisia nuhapumppuja ettei niillä pelaa mitään nettisivuilla pyörivää peliä kummempaa. Pelaamiset on pitkälti pelattu työlämän kiireiden ja kiinostuksen kohteiden muuttumisen myötä. Joskus tulee PlayStation 3:lla pelattua GT5:sta, tosin sekin ilo jäi lyhyeen kun pleikasta hajosi laseri pian pelin hankkimisen jälkeen. Laserin tosin sain vaihdettua ja taas toimii, pelata en kuitenkaan ole ehtinyt. Laserin vaihto-ohjeet tulevat lähitulevaisuudessa sivuilleni 😉

Käyttöjärjestelminä PC koneissa minulla on ollut DOS, Windows 3.11, Windows 95 ja sitärataa. Myös OS/2 Warp ja eri Linux versiot ovat vuosien varrella ollut kokeilussa. Pelejä olen pelaillut kuitenkin pääasiassa vain DOS alustalla, vain jotkin pelit ovat pyörineet Windowsin päällä.

PC oli jo sellaista aikakautta jossa useimat pelit tuli ostettua kaupasta. Vuosien varrella ostettuja pelejä siunaantui noin 40kpl verran, hintaa peleillä oli 300-360mk/kpl, eli huomattavan kalliita. Toki pelit maksavat tänäpäivänä euroissa jotakuinkin saman verran, mutta rahan arvo itsessään on muuttunut huomattavasti, sen lisäksi että pelejä tuli ostettua kesätyörahoilla jolloin palkka oli luokkaa 1500mk/kk.

Alle olen listaillut teini-iän hittipelejä. Missään parhausjärjestyksessä nämäkään eivät ole, mutta koska asiat kehittyivät nopeasti vuosien varrella, pelejä on hieman järjestelty iän mukaan, eli alussa on graafisesti kehittymättömämpiä pelejä, loppua kohden parantuen.

1. Slicks ’n’ Slide

2. Day of the Tentacle

3. Sam & Max: Hit the Road

4. Settlers 1

5. Slipstream 5000

6. Hioctane

7. Settlers 2

8. SimTower

9. Crusader: No Remorse

10. Crusader: No Regret

11. Duke Nukem 3D

12. Heretic

13. Doom

14. Doom 2

https://www.youtube.com/watch?v=D7xWJr6tjaY

15. Jagged Alliance

https://www.youtube.com/watch?v=JNidkh8knzI

16. War Craft 1

17. Heroes of Might and Magic 2

https://www.youtube.com/watch?v=X94hafDbYhY

18. SimCity 2000

https://www.youtube.com/watch?v=wjxVci-fWj4

19. Warcraft 2

20. Death Rally

21. Ignition

22. Quake 1

https://www.youtube.com/watch?v=P8QcFd3x-g8

23. Leisure Suit Larry 6

24. Magic Carpet

25. Steel Panthers

26. Apache Longbow

https://www.youtube.com/watch?v=wUFOWf9qmnA

27. Command & Conquer

28. Command & Conquer: Red Alert

29. Jagged Alliance 2

30. Quake 2

31. Warcraft 3

32. Quake 3

33. Command & Conquer: Tiberian Sun

Amiga 500 ja nuoruuden pelit

Comodore 64:n jälkeen tuli jonkinlaisena luonnollisena jatkumona Amiga 500. Sekä grafiikka että äänet olivat parantuneet merkittävästi, joten pelaaminen oli yhtä juhlaa.

Yksikään Amigan peli ei ollut ns. aito, vaan kaikki olivat kopioiden kopioita. Näin oli myös Commodore 64:n kohdalla. Tuolloin ei ollut mitään käsitystä mistä pelit tulivat (että joku on ne tehnyt) tai että niitä olisi voinut ylipäätään ostaa mistään (ei ollut nettiä tai lehtiä joista olisi voinut katsoa mainoksia). Kivan pelin sai aina kopioitua kaverilta, riitti että oli tyhjä levyke. Nykypäivänä tätä kutsutaan pirastimiksi, tulloin ei kuitenkaan ollut mitään käsitystä siitä että pelien kopiointi olisi ollut jotenkin väärin, vaan sitä tekivät kaikki ja se oli täysin arkipäivästä ja normaalia. Joten ei ole ihme että vastaava toiminta tuntuu enempivähempi hyväksyttävältä myös 2000-luvulla.

Monella kaverilla ensimmäisenä koneena oli 8 bit Nintendo, tai Amiga päivittyi siihen. Itselläni Amiga päivittyi suoraan PC:hen ja konsolivaihe jäi minulta kokonaan väliin, vaikka vierestä olen seurannutkin niillä pelaamista. Toki myöhemmässä vaiheessa on vähän tullut kokeiltua PlayStation 1, 2 ja 3 laitteita. PS3 on tosin ollut pääasiassa leffapyörittimenä ja pelaaminen sillä on jäänyt kolmeen peliin, josta vain GT5 on ostettu (kaksi muuta sai ilmaiseksi PS verkon hakkeroinnista johtuneen kaatumisen takia).

Jälleen kerran pelit eivät ole missään parhausjärjestyksessä. Tässä on lueteltuna vain osa peleistä joita nuoruusvuosina tuli pelattua. Pelit herättävät muistoja mieleen, oi niitä vanhoja hyviä aikoja.

1. Nort & South

2. Cabal

3. Moonstone

4. Battle Chess

5. Superfrog

6. Monkey Island 2

7. Persian Gulf Inferno

8. Street Rod

9. Prince of Persia

10. The Blues Brothers

11. Super Cars 2

12. Flashback

13. Desert Strike

14. Wings of Fury

15. Pinball Dreams

16. Speedball 2

17. Lemmings

18. Mega lo Mania

19. Cannon Fodder

20. Another World

Vankeustuomiot ja ensikertalaisuus

Oletko kuullut että rikoksen tekijä voi olla ensikertalainen periaatteessa rajattoman määrän kunhan edellisestä tuomiosta on kulunut muutama vuosi. Ja jos saat tuomion erityyppisestä rikoksesta, olet jokatapauksessa ensikertalainen. Älytöntä.

Ensikertalaisuus on rikosoukeudellinen outolintu. Ensikertalaisuus tarkoittaa että istut saamastasi tuomiosta käytännössä vain puolet.

Joissain tilantiessa ensikertalaisuus on varmasti ok, kuten rikoksissa jotka on tehty oikeasti ensimmäistä kertaa, epähuomiossa/vahingossa. Mutta sellaiset rikokset jotka on tehty harkintaa käyttäen, tulisi ensikertalaisuus käsite poistaa kokonaan. Murhat, raiskaukset, talousrikokset, rattijuopumus, jne ovat tiedostettuja, harkittuja tekoja jolloin näissä ei edes pitäisi olla ensikertalaisuus mahdollisuutta. Toisaalta, kun näistä jää kiinni, on todennäköisesti tehnyt jo aiemmin mutta ei jäänyt kiinni, eli ei oikeasti olla edes ensikertalaisia enää.

Jonkun voi tappaa vahingossa, joten ensikertalaisuus tällaisessa asiassa saattaa olla perusteltavissa. Kun näin käy toisen kerran, on joko todella huonoa tuuria tai sitten itse jostain syystä ajautuu tällaisiin tilanteisiin, esimerkiksi oman äkkipikaisuutensa takia.

Edellä kuvatut ovat vain esimerkkejä, joissa tuomioita voisi hieman rukata tiukemmalle ja samalla poistaa ensikertalaisuuskäsite kokonaan. Se mitkä rikokset kuuluvat ensikertalaisuuden piiriin ja mitkä eivät, on jonkun toisen tehtävä määrittää. Lisäksi ensikertalaisuus ei välttämättä tarvitsisi olla automaatti, vaan erikseen myönnettävä tarveharkinainen mahdollisuus rikoksentekijälle rikoksen kokonaisvakavuus huomioonttaen.

Toisaalta suomessa voisi olla kiristyvä rangaistusasteikko rikoksen uusimisessa. Mutta onko vankeus aina se oikea ratkaisu, vai olisiko yhteiskunnallisesti parempi että näille tekijöille annettaisiin sopivaa apua koulutusten ym. muodossa. Vankilassa istuminen tuskin ketään parantaa, todennäköisesti vain tekee entistä kovanaamaisempia rikollisia. Lisäksi linnapäivä maksaa yhteiskunnalle noin 200€/päivä.

Toisaalta liian tiukka ja järjetön rangaistusateikko aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin esimerkiksi USA:ssa: pienikin rikos eskaloituu äkkiä todella suureksi ja monesti saattaa päättyä tekijän kuolemaan. Kaikki vain siitä syystä että olet saamassa esimerkiksi kolmatta ylinopeussakkoa ja linnatuomiota, jonka seurauksena istut linnassa koko lopun elämäsi ja täten elämäsi on pilalla. Tällöin ei ole enää mitään väliä vaikka tappaa paetessaan pari sivullista, ja itsensä, koska kaikki on jo menetetty. Toki tästä tilanteesta voi syyttää itseään, mutta toisaalta tuomion täytyy olla jossain suhteessa teon vakavuuteen ja seurauksiin nähden.

Vankiloiden hotellitasoiset oltavatkaan eivät saa rangaistusta tuntumaan samalla tavalla rangaistukselta kuin jossain venäjän kurjissa vankiloissa jonne menemiessä on hieman suurempi kynnys kuin suomen vankilaan. Toki olojen pitää olla inhimilliset.

Ilmaista käytetään aina väärin

Jokin aika sitten kävi keskustelu Tampereen keskustan näivettymisestä. Ihmisiä ei käy enää keskustan liikkeissä joten liikkeet ovat joutuneet sulkemaan oviaan.

Parkkipaikkojen maksullisuudella ei ole kuulemma mitään vaikutusta asiaan, sillä kun ihmisillä on varaa ajaa 40000€ autoilla, niin on heillä varaa maksaa euron pari tunnissa parkkeeraamisesta.

Ilmeisesti keskustan kauppojen ongelmat alkoivat sen jälkeen kun parkkiruudut muuttuivat maksullisiksi. Sitä ennen ne olivat aina ihan täynnä, maksullisuuden jälkeen on ollut tyhjää.

Virkamies on varmasti väärässä, useammassakin asiassa. Ensinnäkään suurin osa ei ajele 40000 € autoilla. Toisaalta ei myöskään pidä aliarvioida maksullisuuden vaikutusta ihmismielissä. Eihän euro tunnilta ole paljoa, ei vaikka autoa pitäisi parkissa koko päivän. Saman rahan saa uppoamaan helposti moneen muuhunkin turhuuteen.

Monet, itseni mukaanlukien, karttavat maksullisia parkkiruutuja kuin ruttoa. Joko matkat tehdään silloin kun ruudut eivät ole enää maksullisia, etsitään ilmainen paikka jostain kauempaa tai sitten mennään jonnekin muualle ostoksille.

Euro ei ole paljoa, mutta kun autoilu itsessään on kallista, ja kaikki muukin on kallista, niin jos jossain voi säästää, vaikka ihan vähänkin, niin säästämistä varmasti tapahtuu. Moni lähtee hakemaan muutamaa kahvipakettia kaukaakin vaikka saatu alennus on vain pari euroa. Tämä säästö ei kata edes matkakustannuksia, puhumattakaan menetetystä ajasta. Silti näin tehdään säästämisen nimissä.

Kun jotakin saadaan ilmaiseksi, sitä käytetään väärin. Ei ole väliä onko kyse ilmaisista parkkiruuduista tai vaikka työpaikan sairauskassasta, niin jos ei ole jonkinlaista omavastuuta tai maksua, niin järjestelmää tullaan käyttämään väärin. Tämä on fakta.

Eräässä yrityksessä sairauskassan kulut olivat nousseet vuosien varrella merkittävästi. Oli käymässä niin että kassan varat olivat ehtymässä ja vaihtoehtoina oli joko nostaa jäsenmaksua merkittävästi tai sitten lisätä pieni omavastuu. Yrityksessä päädyttiin valitsemaan pieni omavastuu, ja nimenomaan pieni. Hierojalla käyminen maksaa muistaakseni 3e/kerta, eli omavastuu on luokkaa 5%.

Näin pieni muutos sai aikaan sen, että kassan käyttö väheni muistaakseni noin 66%:lla. Jälleen luulisi että kenenkään talous ei muutamaan euroon kaadu. Mutta tosiasiassa kun jotain saa ilmaiseksi, niin sitä myös käytetään törkeästi hyväksi. Mutta jos jotain ei tarvitakaan ihan oikeasti, niin silloin ei olla valmiita maksamaan edes paria euroa.

Palataanpa niihin parkkiruutuihin. Jos ne ovat ilmaisia, niissä pidetään autoja pitkäaikais parkissa ja tämä luonnollisesti aiheuttaa hankaluutta ahtaissa keskutoissa. Paikkoja on kuitenkin aina vapaana ja ilmaisia paikkoja metsästetään vaikka vähän pidempäänkin, että päästään käymään kaupoilla kun ollaan vaivauduttu lähtemään liikkeelle.

Kun ruutuihin lyödään maksu, niin ihmiset kaikkoavat. Muutama satunnainen 40000€  autolla ajava siellä autoaan saattaa parkissa pitää, mutta siinä ne sitten ovatkin. Näillä tuloilla kaupunki ei kata ruutujen rakentamista tai ylläpitoa, kuten ei tietysti täysin ilmaisten ruutujen tapauksessa.

Miten kävisi jos parkkeeraamisen hinta olisi 10snt/h ja vapaita aikoja ei parkkeeraamisella olisi. Tämä maksaisi vuorokaudessa vain 2.4€, mutta vuodessa jo 876€. Tietysti autoa ei kukaan pidä yhtäjaksoisesti parkissa, mutta väitän, että tuokin on jo sellainen hinta mitä ei olla valmiita maksamaan turhasta parkkeeraamisesta. Helsingissä kun on noussut vuosia sitten poru siitä kun kadunvasrsi asukaspysäköinnnin hinta nousi 36€:stä johonkin huomattavasti korkeampaan tasoon (ja tämä siis on vuosihinta, ei kuukausihinta). Tätä kadunvarsipysäköinnin hintaa hilataan ylös jatkuvasti. Onhan tuollainen 900€ vuodessa paljon, mutta jos sen jakaa tuntia kohden, hinta onkin aika mitätön. Myös vuorokausitasolla.

Olematon nimellinen hinta vähentäisi varmasti merkittävästi turhaa parkkeeraamista, todennäköisesti jopa kokonaan. Tällöin parkkiruudut jäisivät maksavien asiakkaiden käyttöön. Tällöin ei myöskään tarvitsisi kytätä että onkohan parkkilipukkeenseen upotettu riittävästi euroja, kun 50snt kolikolla saa 5 tuntia pysäköintiaikaa. Tämä lienee jo niin pieni summa että moni todennäköisesti ajattelee ”sentti sinne tänne”, vaikka sitten pysäköisi todellisuudessa vain 3,5 tuntia.

Olisi mielenkiintoista nähdä jos jossain järjestettäisiin tällainen parkkipaikka kokeilu, koko kaupungin alueelle, ja kuulla vuoden kuluttua tulokset. Olisi hyvinkin mahdollista että kokeilu otettaisiin pysyvästi käyttöön ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

Kun omatoiminen työnhaku on työvoimatoimistolle liikaa

Eräs läheinen haki taannoin muutamaa avointa työpaikkaa, ja sai yhdestä paikasta noin kuukauden mittaisen määraikaisen pestin. Hieno homma, paitsi että tuli 2kk karenssi. Mikä meni pieleen?

Työkkärin kanssa oli reilu vuosi sitten sovittu, että työtön työnhakija hakee töitä omatoimisesti. Omatoiminen haku oli toiminut loistavasti, vaikka töitä ei lähes aina ollutkaan saatavilla. Kuitenkin sen verran että vaaditut työehtoviikot ehtivät kertyä tarkastelujaksolla (ansiosidonnaisen nollaantuminen). Työkkärin työllistymissuunnitelma oli voimassa vuoden, sillä vähän aikaa sitten alkoi postiluukusta pudota työhönosoituksia.

Työhönosoitukset ovat työkkärin pakottamia, eli niihin on jätettävä työhakemus. Sillä ei ole väliä vastasiko ehdotettu paikka ollenkaan omaa osaamista, tai tuleeko tehtävään valituksi vai ei, mutta haettava on. Työkkärille pitää ilmoittaa onko osoitettuun paikkaan haettu vai ei, ja minä päivänä haku on tapahtunut. Jos jättää hakematta, siitä seuraa karenssi. Ihan loogista tähän asti.

2403 te-toimisto
Kuva: Jenny Huttunen / Yle

Työnhakija oli omatoisesesti hakenut kolmeen paikkaan, palvelutaloihin A, B ja C. Paikoista A ja B ei ollut vielä tullut vastausta, mutta paikkaan C hän oli saanut kuukauden mittaisen työsopimuksen, jota myöhemmin jatkettiin kolmella viikolla. Työt alkaisivat viikon kahden päästä paikassa C. Hieman näiden hakemusten lähettämisen jälkeen työkkäristä tuli työhönosoitus, paikkoihin A ja B. Eikä vain samoihin paikkoihin, vaan myös samoihin tehtäviin, joihin aiemmin oli jo haettu (noin viikkoa aiemmin). Työtön on siis ollut omatoimisesti aktiivinen ja hakenut samoihin paikkoihin ennen työkkärin patistuskirjettä. Ihailtavaa omatoimisuutta, eikövain?

Työkkärin nettipalvelun kautta pitää ilmoittaa minä päivänä kyseistä työtehtävää on haettu. Järjestelmään ei voi kirjata kuitenkaan aikaisempaa päivää kuin milloin työhönosoituskirje on postitettu. Tämä on estetty järjestelmätasolla. Eli vaihtoehtoina on joko merkata ettei ole hakenut paikkaa ollenkaan tai sitten jokin kirjeen lähettämisen jälkeinen päivä (päivä jolloin on työtä haettu).

Työkkärin velvoitteet hoidettiin ja kuukauden pätkätyö edessä, voisiko asiat olla paremmin? Tietysti työ voisi olla vakituinen. Ja se, että tästä ei olisi tarvinnut tulla kahden kuukauden karenssia.

Valituskierroksen jälkeen päätös ei muuttunut, uusintavalitusta ei voi tehdä työkkärille. Sillä ei ollut väliä vaikka samaan aikaan toisaalla oli kuukauden mittainen työrupeama alkamassa. Hakea on jokatapauksessa pakko, kun käsketään. Syynä oikaisuvaatimuksen hylkäykselle oli, että paikkaan A oli muka haettu avoimesti, eikä sitä nimenomaista paikkaa ollut haettu jota olisi pitänyt hakea. Väite on väärä.

Mikä siis meni pieleen? No se, että kun olet työkkärin pommituslistalla, tällöin omatoiminen aktiivisuus eli töiden hakeminen pitää lopettaa täysin, niin ei varmasti tule tehtyä mitään virheitä.

Työkkärin kannalta ongelman ydin oli siinä, että viikkoa aiemmin haettuun tehtävään olisi pitäny hakea uudelleen, koska työkäri käski. Kyseessä oli siis yksi ja sama työtehtävä, johon työkkärin mielestä olisi pitänyt hakea kahdesti. Haku ei ollut välillä ehtinyt umpeutua ja avautua uudelleen, vaan yksi ja sama paikka oli ollut koko tämän prosessin ajan avoinna. Mitähän työnantajakin ajattelee jos samaan tehtävään samalla hakukierroksella joku hakee kahteen kertaan? Toisaalta kyseiseen paikkaan pitää hakea sisäisen järjestelmän kautta, joten ei ole tiedossa onko ylipäätään edes mahdollista hakea samaan tehtävään kahteen kertaan, koska homma hoidetaan nettilomakkeen avulla.

Ymmärrän että jos olet hakenut työtehtävää X paikasta A ja työkkäri määrää sinun hakemaan samasta paikasta A tehtävää Y, hakemus on jätettävä. Mutta se että olet itse omatoimisesti hakenut paikasta A tehtävää X viikkoa aiemmin ennenkuin työkkäri on älynnyt ehdottaa täysin saman paikan (A) ja tehtävän (X) hakemista ja saat tästä hyvästä karenssia, on täysin mielipuolista. Toisaalta vaikka hakisitkin avoimesti kaikkia paikkoja, sen kattavuus on näennäisesti paljon suurempi kuin vain osoitetun tehtävän hakeminen, koska avoin hakemus kattaa ihan kaikki tehtävät, ainakin periaatteessa. Paitsi että nyt ei oltu haettu edes avoimesti, vaan kohdistetusti sitä tiettyä tehtävää, jota pitikin hakea.

Työkkärin päätöksen mukaan aiempi haku tehtävään ei ole sellainen syy jonka perusteella voi kieltäytyä ottamasta vastaan tarjottua työtä. Olihan siinä viikko väliä, vaikka täysin samaa paikkaa olikin haettu. Toisaalta työkkärin sanamuoto on väärä. Mitään työtä ei ollut edes tarjolla, ainoastaan mahdollisuus hakea avointa paikkaa josta saattaa mahdollisesti työllistyä.

Työkkäri toimisi paljon paremmin jos ne oikeasti tarjoisivat työtehtäviä ihmisille, joihin heidän pitää mennä tekemään töitä. Tällaisesta tilanteesta kieltäytymisestä pitääkin rangaista, mutta että olet jättänyt hakemuksen, mutta paria päivää liian aikaisin, koska työkkäri oli liian hidas, saat karenssia kaksi kuukautta, on jo täysin mielivaltaista. Tällaisella mielivaltaisella toiminnalla ajetaan jo muutenkin ahtaalla olevat entistä tiukemmalle ja saadaan ihmiset passivoitumaan enstistä enemmän.

Mikään ei ole pahempaa ja nöyryyttävämpää kuin olla työvoimatoimiston asiakas. Olen itse joutunut olemaan siellä kirjoilla noin 3 + 1 + 3 kk, tässäkin on 7kk liikaa. Ei sen takia että olisi kiva olla töissä vaan sen takia kun se on nöyryyttävää, kyykyttävää ja muutenkin täysin perseestä. Ennemmin töissä pienellä palkalla kuin olla työkkärin kyykytettävänä.

Työkkärin päätöksestä ei voi valittaa, mutta työttömyyskassaan voi lähettää kuitenkin oikaisuvaatimuksen kielteisen ansiosidannaispäätöksen saamisen jälkeen. Näin tehtiinkin ja lopulta järki ja oikeus voitti – karenssi peruttiin. Mutta niin taas kului aikaa turhanpäiväiseen säätämiseen ja valituksen tekoon, epävarmuus miten asian kanssa käy, rahaa paloi ja mitä korvaukseksi sait – et mitään. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta perseestä tämä silti on.

S-ryhmän osuusmaksut vuonna 2015

Hieman ennen vuodenvaihdetta tehty sijoitus on tuottanut tulosta. Korko ja ylijäämäpalautus yhteenlaskien tuotto oli 136,00 €.

Koska osuusmaksut ovat kustantaneet yhteensä 2035,00 €, tarkoittaa tämä 6,7% tuottoa. Tosin tuotosta joutuu maksamaan 30% pääomatuloveroa (lasketaan 25% osasta, kun korot alle 1500€/vuosi) [1]. Veronalainen osuus on täten vain 33,88 €. Verojen jälkeen käteen jää 125,34 € (135,50 € – 135,50 € * 0,25 * 0,3 = 125,34€ =>10,16€ veroa).

Veroista huolimatta tuottoprosentiksi muodostuu ~6,2%, joka on todella hyvä ja vielä kaikenlisäksi riskitön.  Pahimmassa tapauksessa tuotto olisi 0%, mutta ei milloinkaan negatiivinen ellei jokin osuuskunta menisi nurin. Tätä tuskin annetaan tapahtua, vaan muut osuuskunnat tukee tappiota tekevää osuuskuntaa (muistaakseni ainakin Hämeenmaata tuettiin tällä tapaa joskus aikoinaan monia vuosia).

Näin hyvää korkoa (6,2%) ei saa missään pankkitilillä. Toki euromääräisesti (125,34 €) tällä ei pääse rikastumaan, mutta pienelle panokselle saa kaikesta huolimatta todella kovan tuoton.

Allaolevassa taulukossa on esitetty minä päivänä rahat ovat kilahtaneet pankkitilille, kuka on maksaja ja kuinka paljon on maksettu (pääomatulovero huomioidaan vasta lopullisessa verotuksessa).

MaksupäiväOsuuskauppaKorkoYlijäämäpalautus
25.3.2015KPO20€
25.4.2015SSO10€
25.5.2015PEEÄSSÄ0,50€
25.5.2015TURUN OSUUSKAUPPA10€
25.5.2015OK SUUR-SAVO10€
25.5.2015PKO12€
25.5.2015VARUBODEN-OSLA10€
25.5.2015KYMEN SEUTU5€
25.5.2015HOK-ELANTO3,50€
25.6.2015OK HÄMEENMAA5€
25.6.2015KESKIMAA6€
25.6.2015ETELÄ-KARJALAN OSK10€
25.6.2015PIRKANMAA OK8€
25.6.2015SATAKUNTA6€
25.6.2015EEPEE20€
Yhteensä:135,50€0,50€

Viimeksi pyörittelin mielessäni, että pienten summien pääomaveron vapauden poistuminen voi vaikuttaa asioihin ja moni myikin osuutensa pois tämän seurauksena (mielestäni hieman typerää, koska tällä kertaa veroihin upposi huikeat 10,16€, mutta tietysti jos osaa rahansa sijoittaa paljon paremmin, niin onhan se tuotto varmasti parempi kuin tuo nyt saavutettu 6,2%). Asia jota en kuitenkaan tullut ajatelleeksi on markkinatilanteen heikentymisen aiheuttamat positiiviset vaikutukset.

Koska osuusmaksut maksetaan osuuskunnan ylijäämän mukaan ja koska markkinoilla menee nyt huonosti, ei investointeja juurikaan tehdä. Ruokaa kuitenkin aina ostetaan. Tämä tarkoittaa että mikäli samaan malliin jatkettaisiin, osuusmaksun korko paisuisi todella suureksi. Tätä ei haluta tehdä, koska silloin ihmiset huomaisivat kuinka ylihintaista ruokaa olemmekaan ostaneet. Vaikka yhä useampi osuuskunta maksoikin korkoa, oli ainoa vaihtoehto lopulta halpuuttaminen, joista me kaikki pääsemme nauttimaan ja täysin verovapaasti (toisin kuin ylijäämä ja korkopalautuksissa, joista jouituisi maksamaan pääomatuloveroa).

[1] Verohallinto: Osuuskunnan jakamat ylijäämät, ennakonpidätys sekä Verohallinnolle annettavat ilmoitukset vuoden 2015 alusta

Auton kustannukset, 3. tarkasteluvuosi

Kahtena aikaisempana vuonna olen julkaissut autonkäytön kululaskemien lopputulokst blogissani, eikä tämä kerta ole poikkeus.

Autolla on ikää viisi vuotta, itselläni se on ollut käytössä tasan 3 vuotta. Kilometrejä autossa on tällä hetkellä 104020, joista 73378 km on siunaantunut viimeisen 3 vuoden aikana. Keskimäärin siis 24459km/vuosi. Työajoa on ollut yhteensä 48363km (16121km/vuosi), omia ajoja 7515km (2505km/vuosi) ja puolison ajoja 17501km (5834km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuvat: työ 65,9% / omat 10,2% / puoliso 23,8%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 3888 litraa, keskimäärin 54,8 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 1033 km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,448 €/l. Käyttövoimavero huomioonotaen litrahinnaksi muodostuu 1,758 €/l.

Keskikulutus on ollut 5,3 l/100km (3 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa on 9,04 €/100km, eli hieman päälle 9 snt/km.

Muuttuvat kulut kolmen vuoden aikana on ollut yhteensä 19797,77 €. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuunottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9 snt/km.

Kuluvana vuonna verottajan ilmoittama kilometrikorvaus nousi 44 snt/km. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013) ja 43 snt/km (2014). Lasken siis tälläkin kertaa 44 snt keskiarvon mukaan auton arvonalenemaan varatun summan, joka ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 12474,26 €.

Auton hintaa en tälläkään kertaan käynyt kysymässä, netissä vastaavan ikäisestä ja kilometreillä olevasta autosta pyydetään 9300 €, vaihdossa autosta saanee jotain 7500€ luokkaa. Viidessä vuodessa hinta on pudonnut 16500 €, joka tekee vuotta kohden 3300 € (kolmessa vuodessa 9900 €).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta, olisi korvausta maksettu 2574,26 € (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (65,9%), putoaa summa 1696,44 €:n.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. 70 km/h keskinopeudella 48363 km ajamiseen kuluu 691 tuntia (=vastaa reilun 18 viikon ylimääräistä työtuntimäärää kolmessa vuodessa, eli noin 1½ kk ylimääräistä ”työaikaa” vuodessa). Netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu täten 2,45 €/h. Aikaisempiin vuosiin verrattuna nousu on reilu kaksinkertainen.

Viimevuonna kustannuksia nosti pieni kolhu, joka maksoi pienen omaisuuden. Kuluvana vuonna tällaisia suurempia havereita ei ollut, vaikka joku hyväkäs autollaan törttöilikin vasemman takakulman solmuun, eikä edes ilmoittanut itsestään. Tämä meni vakuutuksesta, kustantaen kuitenkin 200€ ylimääräistä. Samalla reissulla myös pahasti haljennut tuulilasi vaihdettiin, joka niin ikään kustansi 200€.

Kesärenkaat alkavat olla jo sakoilla, mutta tämän sykysyn niillä vielä ajelee. Keväällä tulee kuitenkin niiden osto vihdoin ja viimein eteen. Talvirenkaat ovat niin ikään lopussa, eli kunhan ensimmäiset lumet tulee niin tällöin renkaat menee vaihtoon. Tosin voi olla että joutuu jo aiemminkin hankkimaan, koska yhdessä renkaassa on reikä, ja jos paikka ei pidä niin vaihto on vääjäämätön. Talvirenkaat päällelaitettuna kustantavat noin 550€, kesärenkaat 450€.

Koska auto oli jo ostohetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana.

Keskimääräisellä 24 tkm vuotuisella ajosuoritteella ja 5 vuotta vanhalla autolla näyttäisi pääsevän jo pieneen kreikkalaisen verotuksen makuun. Tämäkin on paljon kiinni siitä kuinka auto itsessään toimii. Ainakin takapää kolisee, joten sen remppaamiseen kulunee jonkin verran rahaa, kun takuukin pääsi loppumaan. Myös renkaat kustantavat paljon, joskin ne kestävät sitten muutaman vuoden ajoa. Mikäli olisin renkaat ehtinyt hankkia ennen laskelmien tekemistä, olisi kulut kasvaneet sen verran että arvonaleneman erotus olisi pudonnut noin 1600 €:n. Tällöin työmatkoista maksettu liika kilometrikorvaus olisi pudonnut noin 1050 €:oon, vuotta kohden siis 350 € liikaa, jolloin ylimääräinen veroton hyöty olisi ollut noin 1,5€/h. Sen verran surkea korvaus etten kyllä vapaaehtoisesti viitsi ajella yhtään ylimääräistä kilometriä, vaan aina mennään nopeinta/lyhintä reittiä käyttäen.

Monesti paljon ajava vaihtaa autonsa 3-5 vuoden ikäisenä, itse meinasin kuitenkin ajella vielä lisää kilometrejä mittariin kun pirssi on toiminut ilman suurempia ongelmia. Mikäli auton kuitenkin olisi vaihtanut, alkaisi kululaskelman tekeminen ns. nollasta, jolloin minun kilometrimäärillä menisi sen 3-5 vuotta jotta pääsisin seuraavan kerram tienaamaan verottomasti. Täten väittäisinkin, että ne jotka vaihtavat autoaan 3 vuoden välein, eivät kilometreillä pääse tienaamaan yhtään tai todella vähän (korkeintaan parisataa vuodessa). Ja mikäli ajelee hintaluokaltaan kalliimmalla autolla, ei varmasti pääse tienaamaan euroakaan, vaan jokainen työnantajan osoittama työmatka aiheuttaa negatiivisen kassavirran kukkaroon. Että se siitä Kreikkalaisesta verotuksesta taas tälläkin kertaa. Ehkä sitten ensivuonna pääsen todenteolla niihin luvattuihin 10€/h tienisteihin. Minun ajoilla tämä tarkoittaisi 2300 €/vuodessa, joka vastaa yhden kuukauden palkan käteen jäävää summaa. Vielä siis jäisi 2 vko edestä teoreettisiä ’palkkoja’ saamatta.

Kieltenopiskelun sietämätön vaikeus

Olin koulussa todella huono kielissä. Matemaattiset aineet sitävastoin sujui hyvin.

En ymmärrä äidinkielestäkään mitään, siis imperfekteistä, adjektiiveistä ym. höpö höpö sanoista tai niiden merkityksestä. Yksi syy on se, että termit itsessään eivät kiinnosta (kuka millään termeillä mitään tekee), toisaalta kaikenmaailman epäsäännöllisyydet ja poikkeukset eivät mahdu matemaattiseen ajattelumalliin. Niin sanottu yhdenmukaisuus puuttuu kielistä kokonaan. Kielet ovat vähän sama asia kuin jos matikassa 1+1=2, mutta 1+2 = 4 tms.

Kieltenopiskelun ongelma ei kuitenkaan ole se että jokin kieli olisi turha (ruotsi) tai vaikea opiskella (ruotsi). Itselläni taisi olla enkusta 6 (4-10) niin ala-asteen kuin yläasteenkin päästötodistuksessa. Olikohan sama numero tai putosiko 5:een lukiossa. AMK:ssa enkusta taisi tulla 2 tai 3 (1-5), ruotsista säälillä läpi.

Vaikka olin koulussa surkea englannissa, pärjään näillä englannin numeroilla odotuksiin nähden varsin hyvin. Ruotsia en sitten puhu tai kirjoita ollenkaan, koska sehän on… Ruotsin opettajakin sanoi lukiossa että mitä mä siellä teen kun en mitään osaa… Niin, mulla oli mm. fysiikasta ja tähtitieteestä 10, matikasta tais olla jotain 8 tienoilla (laski loppua kohden kun tiesin että lukio jää ruotsin takia jokatapauksessa kesken). Em. aineiden opettaja oli hyvin pahoillaan kuullessani lopetuspäätöksestäni, mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Mikäli koulussa ei olisi opetettu että ruotsi on syvältä, niin varmaan sitäkin uskaltaisin käyttää, tai käyttäisin, jos olisin oppinut jotakin, mutta kun haluttomalle yritetään opettaa tarpeetonta niin… lopputulos on aika selvä.

Kielikellon kielipoliisit, entiset sekä nykyiset kieltenopettajat varmaan kääntyvät haudassaan, mutta kieltenopiskelun suurin ongelma on mielestä liiallinen täydellisyyden tavoittely. Ymmärrän että matematiikassa kaikki pitää olla oikein että tulee oikea lopputulos. Näinhän se pitkälti kielissäkin varmaan on (vaikka siellä lasketaankin väärin). Mikäli kieliä opetattaisiin miten sattuu niin kieli voisi lähteä kehittymään arvaamattomaan suuntaan. En siis väitä että kieliopin opiskelu pitäisi lopettaa koulussa tai että pitäisi opettaa väärin tai huonosti.

Se että joku oppiaine (tai kieli) on syvältä, ei välttämättä johdu itse aineesta, tai opettajasta, vaan niistä kokemuksista mitä luokassa kokonaisuudessaan tapahtuu. Se voi olla jokin yksittäinen herkkä hetki kun opettaja vastaa jotenkin ivallisen oloisesti ”vastasit väärin”, tai että joku oppilas naurahtaa väärälle vastauksellesi, näiden yhdistelmät tai ihan mitä tahansa. Tällaisen kokemuksen jälkeen mistä tahansa voi tulla inhokki.

Oli hirveän noloa olla tyhmä kielissä, ja ihmetellä sitä miten jotkut muut osaavat vastata johonkin poikkeukselliseen aikamuoto kysymykseen oikein. Ja vielä selittää että joku imperfektin diipadaapa ja jedi jedi jedi jutun takia asia on näin. No näinhän se tietysti on, mutta hitto sentään, en minä elävässä elämässä noita hienoja selityksiä ole tarvinnut (en kyllä osaisikaan). Pärjää muuten hiton hyvin ilmankin, tai niin ainakin uskottelen itselleni.

Kun työelämässä on jonkin verran tullut maailmaa reissattua, pystyn sanomaan, että vastapuoli on harvemminen täydellistä kieltä puhuva. Itseasiassa osa on puhunut niin huonoa englantia että ei sitä enää ehkä englanniksi voisi kutsua. Aika monesti olen keskusteluissa huomannut, että olenkin keskustelun paras osaaja… Mutta pääasia että kommunikaatio kulkee, ei sillä kuka osaa parhaiten.

Ja tässä on mielestäni suomalaisen opetuksen kompastuskivi. Vaaditaan ’täydellilistä’ osaamista. Aikamuotoja on hyvä osata joo, sanastokin todella tärkeä, mutta kaikkein tärkeintä on rokeus käyttää kieltä. Ei sillä ole mitään merkitystä osaatko kieltä hyvin tai huonosti jos sitä ei käytä ollenkaan. Tällöin on mennyt opit kokonaan hukkaan.

Työelämässä ulkomaalainen vastapuoli ei ole koskaan ujostellut, vaikka on puhunut miten huonsti tahanta. Hän on itseasiassa ylpeä että osaa edes sen vähän, koska englanninkielen osaaminen on iso juttu (ja halu oppia ja kehittyä jatkuvasti on kova). Näin sen pitäisi olla myös suomessa ja minusta opettajien tulisikin painottaa opetuksessaan sitä, että rohkaisee oppilaitaan käyttämään kieltä, viis siitä vaikka ei ihan täydellisesti menisikään. Jos asia tulee ymmärretyksi, vaikka pitkän kaavan mukaan, niin tällöin tehtävä on suoritettu. Tyylin pitäisi antaa olla vapaa. Kun kieltä käyttää niin siinä samalla sitä oppii jatkuvasti lisää.

Onpa vastaan tullut sellaisiakin tilanteita jossa vastapuoli osaa niin täydellisesti englantia, että jos hänelle puhuu tai kirjoittaa vähänkin väärin niin ymmärrys katoaa samantien. Kun taas huonosti puhuvan kanssa kommunikoi huonosti, menee juttu monesti paljon paremmin perille, ja jopa vähemmällä selittelyllä.

Omasta kielitaidostani saan kiittää isääni ja jo edesmennyttä Raija -mummoa, jolla oli käytännön läheisiä esimerkkejä opetuksessa. Ilman heidän apua en välttämättä edes uskaltaisi puhua englantia (en ole siinä hyvä vieläkään, mutta uskallan käyttää sitä).

Tärkeintä on taitotasosta huolimatta uskaltaa käyttää kieltä, koska vain tosielämän kanssakäyminen kehittää kielitaitoasi. Oppimista ei siis kannata jättää pelkän koulun varaan. Netissä puörimällä oppii paljon, kuten myös elokuvia ilman tekstitystä katsomalla, mutta parasta oppia on hankkia ulkomaalaisia kavereita joiden kanssa kommunikoi yhteisellä kielellä, oli se sitten vaikka ruotsiksi.

Hyvää opintojen alkua kaikille uusille ja vanhoille koulukkaille.