Wings of Fury | Blogi | Pasi Vähämartti

Comodore 64:n jälkeen tuli jonkinlaisena luonnollisena jatkumona Amiga 500. Sekä grafiikka että äänet olivat parantuneet merkittävästi, joten pelaaminen oli yhtä juhlaa.

Yksikään Amigan peli ei ollut ns. aito, vaan kaikki olivat kopioiden kopioita. Näin oli myös Commodore 64:n kohdalla. Tuolloin ei ollut mitään käsitystä mistä pelit tulivat (että joku on ne tehnyt) tai että niitä olisi voinut ylipäätään ostaa mistään (ei ollut nettiä tai lehtiä joista olisi voinut katsoa mainoksia). Kivan pelin sai aina kopioitua kaverilta, riitti että oli tyhjä levyke. Nykypäivänä tätä kutsutaan pirastimiksi, tulloin ei kuitenkaan ollut mitään käsitystä siitä että pelien kopiointi olisi ollut jotenkin väärin, vaan sitä tekivät kaikki ja se oli täysin arkipäivästä ja normaalia. Joten ei ole ihme että vastaava toiminta tuntuu enempivähempi hyväksyttävältä myös 2000-luvulla.

Monella kaverilla ensimmäisenä koneena oli 8 bit Nintendo, tai Amiga päivittyi siihen. Itselläni Amiga päivittyi suoraan PC:hen ja konsolivaihe jäi minulta kokonaan väliin, vaikka vierestä olen seurannutkin niillä pelaamista. Toki myöhemmässä vaiheessa on vähän tullut kokeiltua PlayStation 1, 2 ja 3 laitteita. PS3 on tosin ollut pääasiassa leffapyörittimenä ja pelaaminen sillä on jäänyt kolmeen peliin, josta vain GT5 on ostettu (kaksi muuta sai ilmaiseksi PS verkon hakkeroinnista johtuneen kaatumisen takia).

Jälleen kerran pelit eivät ole missään parhausjärjestyksessä. Tässä on lueteltuna vain osa peleistä joita nuoruusvuosina tuli pelattua. Pelit herättävät muistoja mieleen, oi niitä vanhoja hyviä aikoja.

1. Nort & South