PPA kuulokevahvistimen NiMH akkupaketin lataussäätimen toimintaan saattaminen

Ammattikorkeakoulun loppupuolella (kohta 15 vuotta sitten) tilasin luokkakaverin kanssa NiMH battery board + PPA v2 amplifier board -kitit. Kyseessä on kuulokevahvistin, jota voi käyttää muuntajalla, tai akulla häiriöttömämmän toiston aikaansaamiseksi.

Mistään täysin valmiista rakennussarjasta ei ollut kyse. Valmiit piirilevyt tilattiin suunnittelijalta USA:sta, komponentit Farnelilta ja lyötiin laitteet kasaan. Luokkakaverin setin tilanteesta en tiedä, mutta omani ei lähtenyt toimimaan. Tämän takia myös kaikki viimeistely jäi tekemättä.

Yhtenä haittatekijänä oli joidenkin osaluettelon mukaisten osien puute, jolloin turvauduttiin korvaaviin tai korvaavien korvaaviin osiin. Näissä taas pitää ottaa huomioon mahdollinen asennussuunnan vaihtumien. Myös se on tärkeää, että korvaavan osan laittaa oikean korvattavan osan tilalle, tai että korvaava osa ylipäätään on oikea.

Toisena syynä oli malttamattomuus/kiire, eli ohjeita sen syvällisemmin lukematta pistin laitteet kerralla nippuun. Ja kun yksinkertaiselta tuntunut projekti ei odotusten mukaan lähtenytkään laakista toimimaan, jätin ongelman selvittelyn myöhemmälle.

Kun lopulta päätin pistää laitteet kuntoon, täytyi ohjeita lueskella muistin virkistämiseksi. Vasta nyt ymmärsin, että kyseessä ei ollut täysin pistä kasaan ja kovaa ajoa paketti. Joitain asioita tarvitsi mm. mitoittaa ja tehdä valintoja.

Kaikki lähtee NiMH lataussäätimestä

Ainakin korjausprojekti. Tämä johtuu siitä, että lataussäädin on yksinkertaisempi näistä kahdesta. Toisaalta osien irrottaminen näiltä levyiltä ilman kunnollista tinaimuria oli täyttä tuskaa, joten vahvistimen korjaus alkaa vasta, kun uusi sähköinen tinaimuri saapuu.

Akkupaketin etupuoli …
… ja takapuoli

Lataussäädin on toteutettu MC33340P piirillä. Datalehden sivulta 10 löytyy esimerkkikytkentä, jota on käytetty muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sellaisenaan lataussäätimen suunnittelussa. Yhdelle piirilevylle on suunniteltu kaksi erilaista lataussäädintä; hidas ja pikalaturi. Pikalaturi sisältää myös hidaslatauksen, joskin sen toteutus on hieman erilainen kuin pelkän hidaslatauksen omaava toteutus.

Erot esimerkin ja toteutuksen välillä johtuvat korkeammasta käyttöjännitteestä kuin mitä lataussäädinpiiri kestää. Korkeampi käyttöjännite on vuorostaan kiinni siitä, minkälaisen akkupaketin haluat kasata. Suunnittelijan mukaan koteloon mahtuu enintään 18 x AAA tai 10 x AA. Pienellä kennomäärällä jännite ei muodostu ongelmaksi, jolloin säätimestä voi jättää turhaksi jääviä osia pois.

Alun perin kasasin koteloon 4 kpl 3:n AAA patterin telineitä. Korjausoperaation yhteydessä päätin kasvattaa akkukapasiteettia 750mAh:sta 2500mAh:n, eli vaihdoin tilalle 6 kpl 2:n AA patterin telineet. Muutoksen myötä jännite ei muuttunut alkuperäisestä.

12kpl akkuja vaatii noin 18V latausjännitteen. Laturissa tapahtuvien jännitehäviöiden myötä ihanteellinen teholähteen jännite olisi reilu 22V, jolloin tehoa tarvitsee hukata lämmöksi mahdollisimman vähän. Teholähteeksi valikoitui 24V, sillä lämpöhukkaa lukuun ottamatta se ei muuttaisi laturin rakennetta yhtään edullisemmaksi (jonka lisäksi kaikki osat on ostettu vuosikymmen sitten).

Lataussäätimen komponenettipuoli

Kasaajan valinnat

Osittain sekavuutta saattaa aiheuttaa se, että käyttäjä saa valita minkälaisen laturin haluaa. Teetkö hitaan laturin, vai pikalaturin? Käytätkö yli vai alle 20V syöttöjännitettä laturille? Minkä latausnopeuden haluat? Käytätkö aikaan vai ylilämpöön perustuvaa latauksen katkaisua?

Suunnittelija on hienosti dokumentoinut ja käynyt läpi jokaisen komponentin käyttötarkoituksen ja osan valinnaisuuden. Toisaalta tiedon paljous ja kokonaisuuden hahmottaminen voivat hämmentää rakentelijaa.

Valintoja tehdään useammalle osalle, mutta käyn alla läpi merkittävimmät pikalaturin näkökulmasta:

  1. Jännitteenalennus lataussäätimelle, mikäli käyttöjännite yli 20V (U2, U4)
  2. Akkupaketin latausnopeus (akkukapasiteetti vs. latausvirta) (R1, R2)
  3. Jännitejakajan mitoitus lataustason tunnistamiseksi (R4, R5)
  4. Pikalatauksen aika- tai lämpötila katkaisun konfigurointi (R6-8)

Suunnittelijan sivuilta löytyy kätevä laskuri, joka auttaa osien (U1-4, R1, R2, R4, R5) valinnassa. Laskuri antaa myös aikakatkaisun konfiguraation, mutta ei lämpötilakatkaisulle – josta myöhemmin lisää.

Vianetsintä

Kuten alussa jo kerroin, lähti vianetsintä liikkeelle koko ohjeistuksen lukemisella. Tämän jälkeen tarkistin mitä osia aikanaan kortille tuli laitettua ja mitä siellä pitäisi olla.

Tarvittavat muutokset liittyivät latausnopeuden asetteluun (R1, R2) akkujen kapasiteetin muuttumisen takia. Pientä säätöä tarvitsi tehdä myös jännitejakajan mitoitukseen, joskaan en vieläkään ole täysin tyytyväinen latauksen päättymisjännitteeseen (17,1V => 1,425V/kenno). Toisaalta parempi pieni ali- kuin ylijännite. Nyt kuitenkin menin hieman asioiden edelle, sillä ennen kuin lataustasoa pääsin virittelemään, lataus piti ylipäätään saada toimimaan.

Laturi tekee yhden latauspulssin, jonka jälkeen se jäi aina hidaslataukselle. Tätä se on tehnyt alusta asti. Testasin NTC vastuksen mittausarvot vesilasissa 0 ja 45C lämpötiloissa, jotka vastasivat tekemiäni vastusvalintoja lämpötilarajojen asetteluun. Erikoinen havainto oli, että kun anturin laittoi 0C veteen, lataus lähti toimimaan jotenkuten. Tästä heräsi epäilys, josko ylä- ja alarajan vastukset olisi menneet ristiin. Ainoa asia, josta suunnittelijan dokumentista ei ollut tarkempia selityksiä, liittyi nimenomaan tuohon latauksen lämpötilakatkaisuun. Myöskään se laskuri ei ollut toiminnassa, edes näin 15 vuoden jälkeen.

Tutkin lataussäätimen datalehteä, mutta edes siellä ei ollut kunnolla selitetty tuota rajojen säätöä. Seuraava selostus datalehdessä löytyy rajojen säätöön liittyen:

The temperature limits are set by a resistor that connects from the t1/Tref High and the t3/Tref Low inputs to ground. Since all three inputs contain matched 30 uA current source pull−ups, the required programming resistor values are identical to that of the thermistor at the desired over and under trip temperature.

Siis kyllä, siinähän lukee, että vastusten asetusarvot lämpötiloille on sama kuin NTC vastuksen arvo vastaavissa lämpötiloissa. Nämä olivat 0C (34kohm) ja 45C (4,3kohm) arvoille ihan oikein, tämän varmistin dippaamalla anturin vastaavan lämpöiseen veteen. Eli tämä pitäisi olla niin suoraviivainen prosessi, että sitä ei ole tarvinnut rautalangasta vääntää ohjeissa. Mutta kun lataussäädin ei toiminut ollenkaan, niin tämä asia oli yksi sellaisista, joista olisi toivonut olevan enemmän tietoa tarjolla. Tokihan säätimen toimimattomuuden syy oli edelleen mysteeri, eikä edes tarkempi kuvaus olisi ongelmaa ratkaissut. Se olisi voinut kuitenkin vähentää pähkäilyä tämän asian ympärillä.

Vaihdoin vastusten järjestystä, mutta tällä ei ollut vaikutusta. Korvasin vastukset potentiometreillä, jotta pystyin helposti testaamaan eri asetusarvoja. Yritin myös poistaa käytöstä matalan lämpötilan suojan, koska laitetta käytetään ja ladataan vain sisätiloissa. Mutta edes tällä ei ollut vaikutusta.

Kokeilin säätää rajat mahdollisimman ylös ja alas, vaihtaa niitä ristiin, poistaa käytöstä, tehdä rajoista mahdollisimman pienet suhteessa lämpötilaan. Ei vaikutusta. Olin jo luovuttamassa koko asian suhteen, joten ehdin purkaa tekemäni kytkennät ja siivota paikkoja, kun huomasin että R8 vastuksen jalka on todella lähellä sulakkeen F1 jalkaa. Siinä oli myös pieniä määriä juottamisesta jäänyttä fluxia, joten pesin kaikki juotospisteet isopropanolilla. Mutta ei.

Juotin potentiometrit takaisin paikalleen rajojen säätämiseksi. Vaan ei. Aloin jo epäillä, onko manuaalissa mainittu NTC sittenkin vääräntyyppinen, eli pitäisikö sen ollakin PTC. Korvasin anturin potentiometrillä, jotta voin simuloida myös lämpötilaa. Mutta ei vieläkään.

Tämän jälkeen syynäsin kytkentäkuvan kauttaaltaan läpi, luin U1, U2 ja U3 datalehdet läpi, etsien syytä mikä voisi olla ongelma. Ainoa poikkeus valmistajan esittämään kytkentään oli nuo U2 ja U4 rail splitterit, jotka puolittavat käyttöjännitteen lataussäätimelle. Tutkin näiden piirien jalkajärjestyksen sekä pähkäilin kytkennän toimivuutta ja toteutustapaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi alkoi jäämään se, että itse lataussäädin piiri on viallinen. Mutta kun poistin lämpötilaseurannan käytöstä, lataussäädin alkoi toimimaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun testasin laturin toimivuutta ilman lämpötilapysäytystä, ja ilo oli suuri, kun laturi lähti toimimaan. Olin jälleen aikeissa luovuttaa, aikakatkaisu saisi riittää ja piirin sielunelämä vei voiton.

Mutta entä se todellinen syy?

Mutta! Jos kerran aikakatkaisu toimii, niin sehän tarkoittaa, että komparaattorit toimivat. Joten miksi lämpötilavalvonta ei voisi toimia?

Kytkin lämpötila-anturin takaisin paikalleen ja kas, sehän toimikin, mutta vain hetken – pidempään kuitenkin kuin koskaan aiemmin. Resetoin laturin katkaisemalla sähköt ja uusintayritys. Sama juttu. Useiden kokeilukertojen aikana välillä lataus toimi pidempään (max 1 min), välillä lyhyempään. Mittailin rajojen ja anturin tuottamia jännitteitä piirillä tarkastellessani, että ollaanhan rajojen sisällä. Usein lataus sattui katkeamaan mittausyrityksen hetkellä. Lataus katkesi myös yleensä välittömästi, kun koskin anturiin sormella hieman sitä lämmittääkseni. Mittasin anturilta tulevaa jännitettä, mutta sormenkosketus ei muuttanut sen jännitettä kuin 0,001V. Jopa on herkässä.

Aikani asioita mittaillessa alkoi alitajuinen tietoisuus heräämään ongelman todellisesta luonteesta. Ahaa-elämys oli jonkinlainen, kun huomasin että jo käsien liikuttelu anturin lähellä katkaisi latauksen. Kokeilin varmistaakseni asian muutaman otteeseen ja kyllä, pelkkä käsien läheisyys sai aikaan latauksen katkeamisen.

Mieleeni palasi kouluaikaiset opetukset häiriöistä, kapasitiivisestä kytkeytymistä… Koulussa oli esimerkki piirilevystä, jossa oli muistaakseni 7-segmentti näyttöjä, ja kun sitä nosteli pöydän pinnalla niin näytössä luki ihan mitä sattuu. Tuossa esimerkissä kyse oli kapasitiivisestä kytkeytymisestä, ja havainnot puhuvat puolestaan myös lämpötilalaukaisun käyttäytymisen osalta. Piirilevyltä puutuu kokonaan kouluaikoinakin suositellut tyhjien alueiden täyttö maatasolla (0V), joka vähentää kummasti kapasitiivistä kytkeytymistä. Alla kuva yhdestä kouluaikana tekemästäni levystä, jossa tällainen täyttö on (nuo isot tasaiset alueet).

Levyn täyttö maatasolla…
…molemmin puolin

Lisäsin anturin rinnalle miljoonalaatikosta löytyvän 4.7nF keraamisen kondensaattorin ja kas, ongelma poistui kuin taikaiskusta. Tämän muutoksen jälkeen lämpötilarajojen säädöt toimivat järjellisesti. Kun kylmän rajaa nosti yli anturin mittalämmön, laturi siirtyi hidas/ylläpitolataukseen odottamaan akkujen lämpenemistä. Rajan lasku vuorostaan vapautti pikalatauksen. Kun ylärajan lämpötilaa laski, siirtyi laturi pysyvästi hidaslataukseen – ihan kuten ylilämpötilanteessa pitääkin. Pikalataus oli mahdollista palauttaa laturin resetillä.

Tämä pieni kondensaattori ratkaisi kaikki ongelmat

Kaikki ongelmat ja sekoilut johtui vain ja ainoastaan kapasitiivisestä kytkeytymisestä. Laturi oli ollut kaiken aikaa kasattuna oikein, mutta kapasitiivinen kytkeytyminen sai laturin pysähtymään ylilämpöön. Ja koska toimintalogiikka ylilämpötilassa on, että normaaliin lataukseen ei palata ilman resettiä, vaikutti kuin laturi ei toimisi ollenkaan – ylläpitolataus on kuitenkin vain noin 60mA.

Pohdintaa

Väkisin herää ajatus syistä, miksi muuten kätevästä laskentatyökalusta puuttuu lämpötilaan liittyvät mitoituslaskelmat. Kyse tuskin on pelkästään siitä, että laskuria ei ole ehditty tekemään – sisältäähän laskuri kuitenkin jonkinlaista optimointihakulaskentaa, useampien yhtäaikaisten vastausten (R4, R5) muodossa.

Tokihan jokainen NTC on omanlaisensa, joten kahden erimallisen anturin antama tulos voi olla erilainen samassa lämpötilassa. Tähän vaikuttaa kalibrointiresistanssi (esim 10kohm), kalibrointilämpötila (esim 25C, jossa resistanssi on 10kohm) sekä termistorin beta-arvo (joka kuvaa lämpötila vs. resistanssi käyrämuotoa). Tämä täytyisi ottaa laskurin teossa huomioon, mutta sen toteutus tuskin olisi mikään kovin iso rasti. Kun käyrämuoto on tiedossa, halutut vastusarvot on helppoa laskea halutuilla lämpötilapisteillä.

Veikkaukseni onkin, että laskuria ei toteutettu, koska lämpötilakatkaisua ei oltu saatu toimimaan, samoista syistä johtuen, joihin törmäsin. Eikä syytä mahdollisesti koskaan saatu selvitettyä, jonka takia laskuriakaan ei päivitetty toimivaksi – koska tälle ei ollut mitään edellytyksiä.

Loppusanat

Hyvä muistutus on, että kun jotain rakennussarjaa lähtee tekemään, kannattaa ohjeet lukea huolellisesti läpi riittävän monta kertaa, että asia tulee ymmärretyksi. Tämän jälkeen tekee asiat askel askeleelta, tarkistaa tekemänsä ja mahdollisesti testaa toimivuutta. Tällöin ongelman löytäminen on paljon helpompaa.

Kotelon pohjalevyä vaille valmis, toimivalla lataussäätimellä varustettu akkupaketti

Vaikka tässä tapauksessa ohjeet olisi kunnolla lukenutkin, lopputulos olisi ollut toimimattomuus, mikäli sattui valitsemaan sen järkevimmän, eli ylilämpöön perustuvan latauksen pysäytyksen. Tällaiset suunnitteluvirheistä johtuvat toimimattomuudet ovat rakentelijan kannalta todella ikäviä, koska ongelman syyn löytäminen vaatii aikaa ja joskus hieman tuuriakin / ahaa-elämyksiä.

En tunteja syyn löytämiseen laskenut, mutta jos sanon 30 tuntia, niin ei se kaukana varmasti ole. Tämä aika sisältää dokumentoinnin ja datalehtien lukemisen, potikka- ja lämpötilatestailut, pähkäilyä ja pohdintaa, keskustelufoorumeiden lukemista, sekä kytkentäesimerkkien etsimistä kyseiselle piirille (en löytänyt). Vaikka minulla onkin pitkä pinna, niin jo kahteen kertaan meinasin luovuttaa, mutta lopulta sinnikkyys palkittiin. Toivottavasti vahvistimen korjaaminen sujuu helpommin, vaikka kyse onkin monimutkaisemmasta laitteesta.

Philips CDR-765 modchip

Sain lahjoituksena Philipsin CD-tallentimen lähemmäs 20 vuotta sitten. Laite itsessään toimi, mutta sen suurin ’ongelma’ oli sen käyttämät kalliimmat CD-R-Audio levyt. Tavalliset CD-R levyt siinä ei toimi, vaikka ne ovat käytännössä identtisiä CD-R-Audio levyjen kanssa – ainoa ero on levylle kirjoitettu disc application code, joka kertoo kyseessä olevan lisensoidun audiolevyn. Tällaisesta levystä on maksettu rojalteja levy-yhtiölle kompensoimaan kotikopioinnista aiheutuvia taloudellisia menetyksiä – soitin siis valvoo ja sallii maksua vastaan tehtävän kopioinnin.

Tätä ’ongelmaa’ varten hankin mod-piirin (lähemmäs 15 vuotta sitten). Piirin asennus oli varsin yksinkertainen toimenpide, mutta se ei lähtenyt toimimaan. Ilmoitin asiasta myyjälle ja sain uuden piirin, mutta sekään ei toiminut. Tämän myötä soitin jäi pölyttymään muuttolaatikkoon. Pikaisen laskelman mukaan soitin on ollut mukana 5-6 muutossa.

Oliko verkonpainon mukana rahtaaminen kaikki nämä vuodet järkevää? Ehdottomasti! 😀

Menneen talven lumia

Aika on ajanut tällaisista tallentimista ohi, joten mod-piirin toimintaan saaminen on lähinnä työvoitto. Myöskin levyjen hinnat ovat pudonnut vuosien varrella järkevälle tasolle, joten CD-R-Audio -levyjen kustannuskaan ei muodostuisi ongelmaksi, mikäli fyysisiä levyjä vielä haluaa kopioida ja käyttää. Pikaisella tarkastuksella halvimmat CD-R-Audio levyt ilman koteloa lähtee mukaan 50snt/kpl, kun tavallinen CD-R vuorostaan 17 snt/kpl.

Hankittu mikä hankittu

Piirin hankin aikanaan modchip.it -kaupasta, josta sitä nykyisinkin saa. Piiri kustantaa 20€ + postit. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mod-piiri on PIC16C54 mikrokontrolleri, jossa on pieni ohjelma, joka tunnistaa levyntunnistus rutiinin, ja palauttaa vastauksena kyseessä olevan CD-R-Audio levyn – vaikka todellisuudessa ei olekaan.

Hataralla pohjalla, silti välillä onnistaa

Asennusohjeet on vuosien saatossa kadonneet johonkin, eikä valmistajan sivujenkaan ohjeet toimineet. Kovin suuria toiveita mahdollisen kytkentävirheen löytämiseksi ei ollut. Kytkennät olin tehnyt ohjeiden mukaan, enkä sen syvällisemmin niitä edes tuolloin miettinyt – modin piti olla yksinkertainen. Ainoa mitä tähän hätään pystyin tekemään, oli käydä piirin pinnit läpi datalehdestä ja tutkia onko siellä jotain epämääräisen oloista. Ja sieltä se syyllinen löytyikin, piiriltä puuttui kätevästi käyttöjännite.

Piirille kyllä tuli käyttöjännite, mutta se oli kytketty Vpp-pinniin (jalka 4), joka myös resettinä toimii. Oikea olisi ollut Vdd-pinni (jalka 14). Kun siirsin johdon oletettuun oikeaan paikkaan, niin soitin lähti ’laakista’ toimimaan. Soitin tunnisti levyn tallennuskelpoiseksi, mutta kun tallennusta yritti, sain virheen NO-OPC.

Ongelmasta toiseen

NO-OPC ilmoitus ei johdu mod-piiristä, vaan kyse on Optical Power Calibration viasta. Ennen levyn polttamista, soitin kalibroi laserin tehon optimaaliseksi parhaan polttotuloksen aikaansaamiseksi. Tämä kalibrointi siis epäonnistui.

Tällainen vika voi aiheutua huonosta levystä (laadulla on väliä, toiset merkit toimivat paremmin kuin toiset), mutta yleensä syynä on laserin ikä – sekään ei ole ikuinen. Vaihtamalla tämäkin korjaantuisi, mutta varaosa maksaa reilu 50€ ja siitäkin löytyi tarinoita, että vaihdon jälkeen kirjoitus ei toiminut sitäkään vähää – luennan toimiessa yhtä hyvin kuin aiemmin. Ottaen huomioon laitteen hyödyllisyys vuonna 2023, ei uutta laseria kannata hankkia.

Silmiin osui myös mielenkiintoinen havainto, jonka joku oli tehnyt – kun laitteen jättää lämpenemään joksikin aikaa, NO-OPC ongelma korjaantuu. Soitin levyä puolisen tuntia, vaihdoin tilalle tyhjän levyn, kokeilin kopiointia ja toden totta – toimii!

Mod-piiri toimii, käyttö sekavaa

Oli hienoa saada korjattua kytkentä ja testattua, että kopiointi todella toimi.

Kopiointiprosessi itsessään oli jotenkin todella sekava ja tuntui, että laite jäi jotenkin ajoittain jumittamaan. Tuo lämpenemällä aikaansaatu korjautuminen voikin viitata toiseen ongelmaan, kondensaattoreihin. Jumittelu voi olla seurausta huonolaatuisesta sähköstä, jolloin siihen auttaisi aika varmasti kondensaattoriremontti. Täytyy katsoa, josko tällaisen operaation vielä jonain päivänä tekisi.

Todellinen yllätys

Kyseinen mod-piiri toimii myyjän mukaan Philips 560/760/765/870/880, Marantz DR700 sekä Traxdata 900 kopioijilla, näissä on todennäköisesti sama kirjoittava asema käytössä. Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen aiheeseen, nimittäin tuohon levyntunnistus prosessiin ja mikrokontrollerilla olevaan ohjelmaan. Hallussani olevan piirin lähdekoodia ei saa mistään, mutta nelisen vuotta sitten joku oli selvitellyt asiaa ja tehnyt oman mod-piirin käyttäen Arduino Nanoa. Ja kaikkien iloksi vielä julkaissut tulokset Githubissa, mukaan lukien lähdekoodin.

Githubin materiaaleista löytyi myös vahvistus epäilykseni väärästä pinnijärjestyksestä.

Kuvia omista säädöistä

Lopuksi vielä kasa kuvia mod-piirin asennuksesta. Työn jäljestä saattaa tulla sanomista, ainakaan Voultar ei tällaista kelpuuttaisi. Kolvailut tuota korjausta lukuun ottamatta olen tehnyt jo ennen kuin alaa AMK:ssa olin opiskellut. Juotosten kestävyyteen luotan, mutta kuumaliiman pitoon en niinkään – eikä kuumaliimaa tuolla edes tarvitsisi. Asennuksesta olisi tullut siistimpi, mikäli mikrokontrolleri olisi ollut SSOP pintaliitos kotelossa, sekä kiinnitetty palaan piirilevyä.

Alla yleiskuva soittimen sisällöstä, sekä mikrokontrollerin asennuksesta.

Yleiskuva tehdyistä kytkennöistä:

Lähikuvia kytkentäpisteistä:

Linkkejä:
Ohjekirja
Huolto-ohjekirja

Sähkön järkyttävä kallistuminen ja tekemäni säästötoimet

Olin pörssisähkön piirissä noin 6 vuotta, vuoden 2021 joulukuun alkuun asti. Tuolloin pörssisähkön hinta huiteli pahimmillaan 1.4 €/kWh, joten päädyin vaihtamaan Fortumin Vakaa 6kk sopimukseen. Uudessa sopimuksessa hinta oli varsin kohtuullinen, 7.64 snt/kWh. Kesällä hinta päivitettiin ja uusi hinta oli 7.75 snt/kWh. Kauan tätä iloa ei kuitenkaan kestänyt, sillä Fortum päätti lakkauttaa kyseisen tuotteen ja siirtää kaikki sen piirissä olevat asiakkaat 3kk välein päivittyvään sopimukseen. Tämän myötä hinta nousi ensin elo-syyskuu ajalle 11,4 snt/kWh ja loka-joulukuulla hinta oli jo 35.16 snt/kWh. Tammi-maaliskuussa 2023 hinta tulee olemaan vuorostaan jo 46,73 snt/kWh – siirron kanssa noin 55.88 snt/kWh (ALV ale huomioiden). Aiempaan reilu 15 snt/kWh (sis. siirto) hintaan verrattuna nousu on raju. Alla olevassa kuvaajassa on toteutuneen pörssisähkön ja siirtomaksujen kehitys joulukuulle 2021 asti. Vuosi 2022 on vaihtuvahintaisen sopimuksen aikaansaannosta.

Hintojen noustessa en jäänyt tuleen makaamaan, vaan jo elokuussa 2021 aloin katsomaan tarkemmin kulutuksen perään. Tätä ennen normaali kulutus oli vuosien varrella päässyt hivuttautumaan hiljalleen 510-665 kWh/kk lukemiin. Kulutus on seurausta alati kasvavasta laitemäärästä. Sähköä on aiemmin saanut kulua sen mitä sitä on kulunut, koska se on ollut puoli ilmaista (vuonna 2020 sähköä kului 6822 kWh ja energian osuus oli hieman vajaa 300€). En tosin valoja turhaan ole polttanut, tai muutenkaan laitteita päällä tarpeettomasti pitänyt.

Säästötoimenpiteet

Olen aiemmin kirjoittanut sähkön ja sähkösiirron kustannuksista. Jutun lopussa kävin lyhyesti läpi, mitä 1W jatkuva kulutus maksaa vuodessa. Sähkölaskuni loppusumma koostuu pitkältä tällaisesta jatkuvasta pohjakuormasta. Ennen mitään toimenpiteitä, kulutus oli jatkuvasti luokkaa 600W mihin tahansa vuorokauden aikaa, ympäri vuoden. Suurimmat sähkösyöpöt ovat palvelinräkki, sekä kotiteatteriräkki. Mutta koska sähkö on ollut puoli-ilmaista, kulutukseen suuruuteen ei ole tullut puututtua. Energian kustannus on ollut useimpina kuukausina luokkaa 25-35e/kk, siirron kanssa 70-80e/kk.

Yksi merkittävä säästö syntyi yllättäen kotiteatterivahvistimesta. Vaikka vahvistimen sammutti, jäi se todellisuudessa päälle – syöttämään olematonta zone 2/3 kaiutinryhmää. Yksin tämä toimenpide pudotti kulutusta syksyllä 2021 noin 80 kWh/kk. Olin toki tiedostanut tämän suuren kulutuksen jo aiemmin, ja useamman kerran yrittänyt selvittää miten sitä saisi pienemmäksi. Vasta kun tajusin kyseessä olevan zone syötön, sain ongelman ratkottua. Kulutusseurannasta näkee selvästi, että asetus oli päällä kaikkiaan 21 kuukautta (joulukuusta 2019 lähtien heinäkuun 2021 loppuun).

Ihan muista syistä kuin energian hinnan takia tuli uusittua jääkaappi, pakastin, kuivausrumpu, pesukone ja tiskikone keväällä 2021. Näiden uusiminen näkyi myös pienenä pudotuksena energiankulutuksessa.

Koska sähkön hinta nousi elokuussa 2022, ja vielä rajummin lokakuussa, aloitin suuremmat säästötoimet ja opettelin elää aiempaa niukemmin. Toisaalta säästöt tehtyäni olen huomannut, kuinka vähän näillä kotkotuksilla on oikeasti ollut päivittäistä käyttöä – tai edes kuukausittaista käyttöä.

Levy- ja kellopalvelimien sammuttaminen pudotti kulutusta noin 100kWh/kk. Loppu säästäminen on ollut enemmän näpertelyä: vaihdoin kaikki loput energiansäästölamput LED-valoiksi, irrotin kaikki sellaiset laitteet, jota en käytä päivittäin, sekä käytän liesituuletinta vain, kun sille on tarvetta (ruoanlaitto, suihku). Tiskikoneella pesen astiat nykyisin Eco-ohjelmalla, joka vie puolet vähemmän sähköä kuin Intensive-pesu, jota käytin aiemmin aina. Pöytätietokoneen näyttöineen ja oheislaitteineen irrotin myös, sillä tämä alensi kulutusta 50W. Kyse on varsin pienistä tehoista, mutta kulutus kuukausitasolla on pudonnut puoleen, ja pohjakuormakin on enää 200W paikkeilla – kun pahimmillaan se oli reilu 600W. Oheisessa kuvassa näkyy tuntikohtainen vuorokauden kulutus (5.7 kWh), jolloin asunto oli täysin tyhjillään.

Saunassa tulee käytyä muutenkin todella harvoin, joten sitä ei voi säästökohteeksi laskea (viimeksi tuli käytyä 3kk sitten). Ruokaa uunissa valmistettaessa pyrin tekemään useampia ruokia kerralla, jolloin lämmityssykleihin kuluvassa energiassa säästää hieman.

Asunto ja käyttövesi lämpenevät kaukolämmöllä, joten huoneiden lämmönlasku ei suoranaisesti näy missään – paitsi tietysti taloyhtiön laskuissa pienenä pudotuksena. 20C ei toki ole mikään kovin matala, etenkään kun ottaa huomioon, kuinka alas jotkut ovat joutuneet lämmöt laskemaan sähkönhinnan takia.

Entäpä ne säästöt?

Mikäli olisin käyttänyt sähköä samaan malliin kuin ennen säästötoimenpiteitä, lasku siirtoineen olisi ollut joulukuussa 260€ ja tammikuussa 330€ (perustuen aiempien vuosien kulutukseen). Säästötoimenpiteillä kulutus on jopa puoliintunut, laskun samalla lähes kolminkertaistuttua. Alla oleva kuvaaja näyttää toteutuneen kulutuksen ja laskut kuukausittain (joulukuu ja tammikuu 2022 ovat ennusteita). Vaikka kulutus on puolittunut huipusta, on sähkölaskut ennätyssuuria. Juuri tämän ennusteen antaman ennakkotiedon takia aloin tekemään toimenpiteitä sähkön säästämiseksi.

Säästäminen on ollut varsin helppoa, ja samalla on tullut huomattua kuinka paljon turhat seinään kytketyt laitteet vievät sähköä. Elämisen laatuun säästäminen ei tapauksessani ole vaikuttanut käytännössä mitenkään. Valitettavasti monella tilanne ei ole näin, vaan seinässä on kiinni vain kaikki välttämättömin. Välttämättömän käyttäminen ei ihan poskettomia maksa, vaikka sähkön hinta onkin noussut merkittävästi. On kuitenkin ihan eri asia, jos energian osuus laskusta kasvaa esim. 20€:stä 200€:oon, kuin 200€:stä 2000€:oon. Toki monelle aiheuttaa ongelmia tuo hyppy 200€:oon, sähkölämmittäjistä puhumattakaan, joille jälkimmäinen tilanne voi hyvinkin toteutua.

Lopuksi

Kannattaa muistaa, että jokainen jatkuva kulutettu watti tekee vuodessa lähes 9kWh. 100W jatkuva turha kulutus tekee vuorostaan 900kWh, joka tulevalla sähkösopimukseni hinnalla tekisi 490e loven kukkaroon vuodessa (olettaen, että sähkön keskihinta pysyisi näin korkealla koko vuoden). Jokainen säästetty watti on kotiinpäin, joka auttaa energiapulassa ja myös pörssisähkön hinnassa alentavasti. Vaikka sinulla olisikin kiinteä sähkösopimus vielä vuoden päivät voimassa, niin kannattaa vakavasti harkita kulutuksen vähentämistä.

Passin myöntämisajankohta ja voimassaoloaika

Ennen passiuudistusta vuonna 2006, passit olivat voimassa 10 vuotta. Biopassien tultua ne olivat voimassa enää 5 vuotta. Useat maat myös vaativat, että passin tulee olla voimassa vähintään 6 kuukautta matkan päättymisen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että passin käypä aika voi olla vain 4 vuotta 6 kuukautta.

Taas kerran passi meni vanhaksi, eli edessä oli sen uusiminen. Uusi passi tuli vaivattomasti, sillä hakemuksen pystyi tekemään täysin sähköisesti, eikä poliisilaitoksella käyntiä tarvinnut. Tämä on mahdollista, mikäli sormenjälkien ottamisesta on kulunut alle 6 vuotta. Passin haku on siis varsin vaivatonta joka toisella hakukerralla. Tarkat ohjeet ja ehdot voit käydä lukemassa poliisin sivuilta.

Passi tuli varsin nopeasti luvatussa ajassa. Passikuvassa kävin 13.6., jolloin jätin myös passihakemuksen. Seuraavana päivänä sain tiedon passin myöntämisestä. 23.6. sain tiedon Passin saapumisesta postiin ja 24.6. kävin noutamassa sen. Hakemuksesta noutoon aikaa kului 10 vuorokautta.

Kun alussa puhuin, että passi on useimmiten käytettävissä vain 4 vuotta 6 kuukautta, niin todellisuus on tätäkin huonompi. Passi on voimassa myöntämishetkestä eteenpäin (uusi passini 14.6.), mutta passia et saa haltuusi myöntämispäivänä, vaan 8-12 arkipäivän kuluessa (normaali toimitusnopeus). Tämä odotusaika on luonnollisesti pois käytettävissä olevasta ajasta. Mikäli et hae passia saapumispäivänä, pahimmillaan voimassaoloajasta on hävinnyt kuukausi.

Passin ottajan kannalta reilumpaa olisi, että passin voimassaolo alkaisi siitä, kun se on mennyt painokoneeseen, tai jopa muutaman päivän päähän painokoneeseen menosta, kun ottaa huomioon postin kulkuviiveen. Jos passin hakujärjestelmää haluaisi hieman kehittää, niin siihen voisi lisätä mahdollisuuden valita voimassaolon alkamisajankohdan vapaasti, esim. max kuukauden päähän passin toimitushetkestä. Myös toimitusajankohdan valinta voisi olla kätevä, esim. max 6kk päähän tilaamisesta. Joillekin voisi olla myös hyödyksi Poliisin muistutus OmaPostiin passin vanhenemisesta, esim. 6 kuukautta ja toisen kerran 2 viikkoa ennen vanhenemista.

Kaikki yllä oleva on varsin vähäpätöistä, maailmassa on paljon suurempiakin ongelmia. Mutta maailma ei kehity ilman ideoita.

Polttonesteiden hinnan muodostuminen

Lähes poikkeuksetta kaikkien tuotteiden ja palveluiden hinnat sisältävät arvonlisäveron, niin myös polttonesteet. Mutta tankkauskuitissa näkyvät lukemat eivät ole koko totuus.

Todellisuudessa polttonesteen hinta koostuu polttonesteen verottomasta hinnasta (joka sisältää myyjän katteen), energiasisältöverosta, hiilidioksidiverosta, huoltovarmuusmaksusta sekä arvonlisäverosta, joka lasketaan kaikkien edellisten summasta.

Voit käydä tutustumassa eri polttonesteiden verotaulukoihin täällä.

Energiasisältövero bensiinille on 0,5379e/L, hiilidioksidivero 0,2149e/L sekä huoltovarmuusmaksu 0,0068e/L. Yhteensä näistä kertyy 0,7596e/L, mutta ei tässä vielä kaikki, sillä verolle pitää luonnollisesti maksaa veroa, eli ALV, joka on 24%. Verojen ja veroluontoisten maksujen arvonlisäveron suuruudeksi muodostuu 0,1823e/L, jolloin kokonaishinnaksi muodostuu 0,942e/L. Tämän verran maksaisi ilmainen bensalitra, kallista.

Bensan litrahinta muodostuukin todellisuudessa kaavalla veroton_hinta + ALV 24% + 0,942e. Eli kun pumpulla hinnaksi on ilmoitettu 2,687e/L, oikeasti veroton hinta on 1,400e/L, eikä 2,160e/L, kuten kuitissa näkyy. Veroja ja veroluontoisia maksuja kerätään esimerkkitapauksessa 1,278e/litra, jolloin verojen osuus onkin 48% loppusummasta. Aika paljon.

Koska polttonesteen verotus koostuu sekä kiinteistä e/litraa maksuista, että arvonlisäverosta (24%), veron suhteellinen osuus pienenee hinnan kasvaessa. Jos polttonesteen veroton hinta olisi 0€/L, verojen osuus loppusummasta on luonnollisesti 100% (0,942e/L). Vastaavasti jos veroton hinta olisi 1,5e/L, verojen osuus on 46% ja 3e/L tapauksessa 36%. Vaikka veron suhteellinen osuus laskeekin, ei tieto helpota tankkaajaa yhtään, sillä tankkaaminen on kalliimpaa kuin koskaan aiemmin.

Alla olevassa kuvaajassa X-akselilla on bensiinin veroton hinta, Y-akselilla on verollinen pumppuhinta, sekä toissijaisella Y-akselilla veron suhteellinen osuus prosentteina myyntihinnasta.

Entäpä miten polttoaineen hintaa saisi laskettua? Veroja alentamalla tämä olisi ainakin teoriassa helppoa ja nopeaa, eri asia on, päätyisikö hinnanalennus pupuille asti. Yksi kätevä tapa pudottaa hintaa edes hieman olisi kaksoisverotuksen poistaminen, eli ALV:n poistaminen energiasisältöverosta, hiilidioksidiverosta sekä huoltovarmuusmaksusta. Yksin tällä toimenpiteellä saisi aikaan -0,182e/L muutoksen pumppuhintaan.

Monelle kuluttajalle yllä esitetty kuvaus polttonesteiden verotuksesta voi tulla täytenä yllätyksenä. Tämän takia olisikin tärkeää, että polttonesteiden hinnoittelu olisi läpinäkyvää. Kuitissa tulisi näkyä polttonesteen todellinen veroton hinta, mutta myös energiasisältöveron, hiilidioksidiveron ja huoltovarmuusmaksun määrä, sekä arvonlisäveron määrästä (ainoa luku, joka nykyisissä kuiteissa on oikein). Lisäbonuksena olisi hyvä näkyä myös todellinen verojen määrä, sekä verojen osuus %:na.

Nykyisin kuitissa esitetään tiedot seuraavasti:
Tankattu 50 litraa, hinnalla 2,678e/L. Veroton loppusumma 107,98e, ALV24% 25,92e, yhteensä 133,90e.

Läpinäkyvämpi tapa olisi esittää tiedot jotenkin seuraavasti:
Tankattu 50 litraa, hinnalla 2,678e/L. Veroton hinta 1,400e/L. Polttonesteen osuus 70,00e, energiasisältöveroa 26,90e, hiilidioksidiveroa 10,75e, huoltovarmuusmaksua 0,34e, ALV24% 25,92e, yhteensä 133,90e, josta veroja ja veroluontoisia maksuja yhteensä 63,90e. Veron osuus loppusummasta 47,7%.

Jälkimmäinen esitystapa on luonnollisesti paljon sekavampi, mutta ehkä tämä esitystapa saisi kuluttajat havahtumaan polttonesteiden kohtuuttoman suureen verotukseen, jopa järjettömyyteen. Ehkä näin saisimme painetta päättäjiin tekemään asialle jotain.

Auton kustannukset, 8. tarkasteluvuosi

Omistin Hyundai i30 SW:n 8 vuotta ja 6 päivää. Dieselkäyttöinen menopeli vaihtui bensakäyttöiseen Skoda Octaviaan syksyllä 2020. Hyundain kahdeksasvuosi kustannustarkastelu tulee vuoden viiveellä, sillä dieselveron lopputasaus tuli vasta nyt. Hyundain osalta tämä on viimeinen kustannustarkastelu, mutta todennäköisesti jatkan vastaavaa juttusarjaa Skodan osalta.

Hyundain mittariin kertyi kymmenessä vuodessa 182196 km, joista 151554 km kertyi kahdeksan omistusvuoden aikana. Keskimäärin 18892km/vuosi, josta työnantajan määräämiä ajoja 10368km/vuosi.

Dieseliä paloi kaikkinensa 8300,79 litraa. Tankkiin mahtui keskimäärin 54,25 litraa, jolla liikkui 991km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo oli 1,353€/L, käyttövoimavero huomioiden 1,740€/L.

Keskikulutus kahdeksan vuoden aikana oli 5,48L/100km. Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa oli 9,51€/100km, eli 9,5 snt/km.

Kun huomioidaan kaikki kulut, todellinen arvonalenema mukaan lukien, maksoi autoilu kahdeksassa vuodessa 53388,16€. Polttoaineiden ja käyttövoimaverojen osuus tästä summasta on 14444,56€. Todellinen arvonalenema oli 11790€ (myyntihinta 3200€, ostohinta 14990€). Autoilun kokonaiskustannukseksi muodostui täten 35snt/km, josta polttoaineiden osuus 9,5snt/km. Auto oli ostettu ilman rahoitusta, joka laskee kustannuksia hieman. Samoin itse tekemällä on säästänyt kustannuksissa (esim. pesut, imuroinnit, renkaanvaihdot)

Kuukausitasolla tämä tarkoittaa keskimäärin 554,61€ menoa. Kun työajojen (54,9%) osuuden vähentää tästä, jää omakäytön osuudeksi 250,30€/kk. Jos kyseessä olisi vapaa autoetu, olisi tämä 250€ se hyöty, jonka auton omakäytöstä olisin saanut. Autoedun suuruus olisi kuitenkin ihan jotain muuta, josta itsessään saisi hyvän bloggaus aiheen.

Näin lopuksi ei voi kuin kehua Hyundaita, todella hyvä ja luotettava kaikki nämä vuodet. Määräaikaishuolloissa tuli käytyä säännöllisesti ja korjautettua ilmenneet viat sitä mukaan, kun niitä tuli – joita ei kovin paljoa ollut. Kokonaisuudessaan korjattavia vikoja näiden vuosien aikana oli todella vähän. Muutaman koiranluun, pallonivelen ja jarrujen remonttien lisäksi, tuli akku vaihdettua kahdesti, lasinpesunesteen pumppu kerran, sekä kuljettajan oven vaijeri uusittua. Ainoa ominaisuus oli lyhyiden valojen lyhyt kestoikä, vain noin 10000km.

Veden lämmittämiseen tarvittava teho

Hyvä nyrkkisääntö on, että 1000 litran lämmön nostaminen yhdellä asteella kuluttaa energiaa 1kWh.

Energiamäärä saadaan laskettua kaavalla Q = c * m * Δt, jossa Q on lämpömäärä, c on ominaislämpökapasiteetti, m kappaleen massa ja Δt kappaleen lämpötilan muutos.

Ominaislämpökapasiteetti on riippuvainen kappaleesta, jota lämmitetään. Vedellä tämä arvo on 4,1876 kJ/kg°C. Yksi litra vettä painaa 1000g (4 °C lämpötilassa).

1000 litran lämmittämiseen yhdellä asteella tarvittava energiamäärä saadaan laskettua seuraavasti: 4,1876 kJ/kg°C * 1000 kg * 1°C = 4187,6 kJ. Kun saadun tuloksen jakaa 3600 sekunnilla (=1h), saadaan tehoksi 1,16 kW. Vastaava energiamäärä on 1,16 kWh.

Mutta, kuinka suurella teholla kylmää vettä pitää lämmittää, jotta hanasta tullessaan se on kuumaa?

Katselin kaukolämmön tehomittaria, ja ihmettelin todella suurta tehonkulutusta. Kokeilin laskea 10 litran ämpärin täyteen kuumaa vettä, ottoteho kasvoi suurimmillaan 50kW:ia. Ehdin jo epäillä vikaa, sillä eihän veden lämmittäminen voi tuollaisia tehoja ottaa, vai voiko?

Tarkat lämpötilat ja virtausmäärät eivät ole tiedossa, joten tein laskelman arvioiduilla luvuilla. Käyttämäni arvioluvut ovat seuraavat: hanasta tulee 12 litraa / min, tuloveden lämpö 8 °C ja lähtevän 60 °C (=> lämpötilaero 52 °C).

Näillä arvoilla energiaa kuluu: 4,1876 kJ/kg°C * 12 kg * 52 °C = 2613 kJ.

Tulos saadaan muutettua lämmitystehoksi jakamalla se ajalla, jolla ko. energiamäärä otetaan ulos: 2613 kJ / 60 s = 43,5 kW. Laskettu tulos on pienempi kuin tehomittarin näyttämä, tämä selittyy vääristä lähtöarvoista, eli virtaus on voinut olla suurempi, tuloveden lämpö matalampi ja lähtöveden lämpö suurempi.

Kukaan ei tietenkään laske tulikuumaa vettä suihkussa päälleen. Esimerkin oli tarkoitus osoittaa, että veden lämmittäminen todella vaatii suurta tehoa ja että kaukolämpömittarissa näkyvät luvut pitivät todellakin paikkansa.

Paperisen osakekirjan siirtäminen osakehuoneistorekisteriin

Keväällä 2020 tuli käyttöön sähköinen osakehuoneistorekisteri. Lyhykäisyydessään tämä tarkoittaa, että paperiset osakekirjat poistuvat reilun 10 vuoden aikana.

Uudet taloyhtiöt perustetaan suoraan osakehuoneistoreksiteriin. Ennen vuotta 2019 perustetut yhtiöt siirtyvät kaksivaiheisesti sähköiseen rekisteriin:

  • Taloyhtiö siirtää osakeluettelon rekisteriin vuoden 2022 loppuun mennessä
  • Kun rekisteri on siirretty, osakkeenomistaja rekisteröi omistuksensa.

Mikään kiire rekisteröinnin tekemisellä ei ole, sillä tähän on aikaa 10 vuotta sen jälkeen, kun osakeluettelo on siirretty. Siirto tapahtuu myös, kun myyt asunnon. Täten jos tiedät muuttavasi seuraavan 10 vuoden sisällä, voi asian hoitaa sitten.

Miten rekisteröidään?

Mitä osakkeenomistajan tulee käytännössä tehdä siirron tekemiseksi? Lyhykäisyydessään täytyy täyttää lomake, sekä toimittaa se yhdessä alkuperäisen osakekirjan kanssa maanmittauslaitokselle, mieluiten joko kirjattuna kirjeenä, tai viemällä.

Lomake oli kuitenkin saatu piilotettua jotenkin mystisesti sivuston syövereihin ja siellä sai risteillä edestakaisin pidemmän aikaa, ennen kuin se löytyi. On hyvin mahdollista, että juuri tästä syystä olet päätynyt lukemaan bloggausta. Ei huolta, lomakkeen saat ladattua helposti täältä.

Useimmat meistä tekevät tämän operaation vain kerran elämässä, joten lomakkeen täyttäminen ensimmäistä kertaa voi tuntua hankalalta. Lomakkeen täyttämiseksi on olemassa ohje, jonka löydät täältä.

Ohjeesta huolimatta lomakkeen täyttäminen tuntui vaikealta, ainakin jos tavoitteena on täyttää lomake mahdollisimman virheettömästi ja välttää mahdollinen bumerangi. Soittelin siis osakehuoneistorekisterin neuvontapuhelimeen, mutta heillekin asia oli vielä sen verran tuore, että eivät oikein osanneet vastata kaikkiin kysymyksiini.

En varmasti ole ongelman kanssa yksin, sillä olen suullisesti ja kirjallisesti avustanut yhtä osakkeenomistajaa tekemään saman. Tästä syystä päätin kirjoittaa lyhyen ohjeen, joka toivottavasti auttaa sinua hakemuksen täyttämisessä.

Haluan vielä huomauttaa, että en todellakaan ole mikään osakehuoneistosiirto expertti, vaan itse oppinut tässä matkanvarrella. Pääasia kuitenkin on, että sain osakkeeni siirrettyä ilman ongelmia täyttämällä lomakkeen kuten alla esitetty. Näillä neuvoilla myös sinunkin pitäisi onnistua.

Jutussa viitattu esimerkkiosakekirja löytyy bloggauksen lopusta.

Voit seurata seuraavaa askelaskeleelta ohjetta esimerkkilomakkeen kanssa, ja vaikka täyttää omaasi siinä ohessa.

Täyttöohjeet

Kohteen tiedot:

  • Yhtiön nimi, eli taloyhtiön nimi. Tämä löytyy esimerkiksi osakekirjasta (esimerkkiosakekirjan ensimmäinen ympyröity kohta).
  • Y-tunnus, eli taloyhtiön Y-tunnus. Tämän löytää helposti Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (YTJ), syöttämällä hakukenttään taloyhtiön nimen.
  • Osakeryhmätunnus / osakkeet, eli osakekirjaan merkittyjen osakkeiden numerot (esimerkkiosakekirjan toinen ympyröity kohta). Esimerkiksi 5000-7500.
  • Huoneiston sijaintiosoite, eli asuinhuoneiston postiosoite, minun tapauksessani siis kotiosoitteeni
  • Kunta, jonka alueella asunto sijaitsee. Tässä tapauksessa siis Lahdessa.

Saajat:

  • Saajan nimi ja henkilötunnus tai Y-tunnus. Tähän luetellaan kaikkien osakkeen omistajien täydelliset nimitiedot, sekä henkilötunnukset.
  • Omistusosuus -kohtaan merkitään kunkin omistajan omistusosuus. Monasti omistus kahden omistajan kesken on 50/50%, eli tällöin kummankin nimen perään laitetaan 1/2.

Saajan yhteystiedot:

  • Osoitetieto-kohtaan laitoin väestörekisterikeskuksen mukaan, eli lyhyesti ’VRK mukaan’
  • Sähköpostiosoite-kohtaan laitoin kummankin omistajan osoitteet

Saanto:

  • Tähän merkitään, millä tavoin olet osakekirjan saanut haltuusi. Useimmiten kauppakirjalla, kuten minun tapauksessa. Yhtä hyvin olet voinut saada sen esimerkiksi perintönä. Merkitse myös päiväys, jolloin osakekirja on vaihtanut omistajaa. Kauppakirjaa tai muutakaan todistetta ei tarvitse liittää mukaan, joten tämän kohdan syvempi olemus jäi hämärän peittoon.

Rekisteröinnin peruste:

  • Omistusoikeuden rekisteröinnin peruste: ’Paperinen osakekirja’, koska paperista osakekirjaa ollaan muuttamassa sähköiseksi.
  • Sinulla on mahdollisuus saada vanha osakekirja takaisin 10€ maksua vastaan, kun laitat rastin ruutuun

Liitteet:

  • Kirjoita kohtaan ’Paperinen osakekirja’

Yhteyshenkilö:

  • Yhteyshenkilön nimeksi hakijan nimi
  • Postiosoite
  • Sähköpostiosoite
  • Puhelinnumero

Laskutusosoite:

  • Nimi -kohtaan hakijan nimi
  • Y-tunnus/henkilötunnus -kohtaan hakijan henkilötunnus
  • Postiosoitteeksi hakijan osoite

Päiväys ja allekirjoitus:

  • Paikka ja päivä, missä ja milloin lomake allekirjoitettiin
  • Yhteyshenkilön allekirjoitus ja nimenselvennyskohtaan laitoin molempien omistajien nimenselvennöksen, ja allekirjoitukset. Voi olla, että tässä olisi riittänyt pelkkä oma allekirjoitus, mutta varmuuden vuoksi tein näin.

Lomakkeella oli myös muita kohtia, joita yllä ei mainittu. Nämä kohdat jätin tyhjiksi, sillä ne eivät koskettaneet minua. Mikäli sinulla on turvakielto, jätetään tällöin osoite täyttämättä ja vastaava rasti laitetaan ruutuun. Mikäli taasen omistajana on ulkomaalainen yhtiö, on sille myös muutama ruutu täytettäväksi.

Kiikutin täytetyn lomakkeen alkuperäisellä osakekirjalla maanmittauslaitokseen ja parin viikon päästä sain ilmoituksen, että vanha osake on noudettavissa. Hieman myöhemmin postista kolahti lasku.

Monet kohdista oli varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta toivottavasti tästä bloggauksesta oli apua ongelmakohtien selättämiseen.

Alla kopio mitätöidystä osakekirjasta

PS. Mikäli osakekirja on pankin hallussa (panttina), voit pyytää pankkia hoitamaan siirron puolestasi.

FreeNAS:in sammutus UPS:lla

Useista UPS-laitteista löytyy USB ja/tai sarjaportti vakiona, joihinkin saa laajennuskortilla Ethernetin. Näiden liitäntävaihtoehtojen kautta on mahdollista monitoroida UPS:in tilaa. Tätä tietoa voidaan käyttää esimerkiksi palvelimen sammuttamiseen ennen, kuin akut loppuvat. Toimimalla näin, vältytään palvelimen ennakoimattomalta sammuttamiselta, josta voi aiheutua tiedon korruptoitumista.

Vanhin UPS, joka on käytössäni, on kytketty reitittimen, kytkimen ja levypalvelimen perään. Laite on malliltaan APC Smart-UPS OL 1000 XL. Vakiona tästä löytyy sarjaportti, mutta olen hankkinut siihen aikoinaan myös AP9619 verkonhallintakortin, joka lisää Ethernet-portin ja muutaman muun lisäominaisuuden.

Tähän asti olen käyttänyt verkonhallintakorttia paikalliseen monitorointiin, sekä virhetilanteista raportointiin sähköpostitse. Tämä on riittänyt tähän asti varsin mainiosti, etenkin kun sähkökatkoksia ei juurikaan ole ollut.

Syksyn 2020 ensimmäisen Aila-myrskyn ennustetaan olevan ajoittain hyvinkin voimakas. Kaupungeissa sähkökatkokset eivät ole kovin yleisiä, mutta eivät täysin ennenkuulumattomiakaan. Oli siis vidoin hyvä aika kokeilla jotain uutta, eli säätää FreeNAS:in asetukset kuntoon siten, että se sammuu ennen kuin UPS:in akut loppuvat.

Tämänkertainen säätö oli sikäli harvinaista herkkua, että kaikki sujui ilman minkäänlaista säätöä ja vääntöä.

Koska UPS:ssa on Ethernet-liitäntä, säädin FreeNAS:in asetukset toimimaan tätä kautta seuraavasti:

  • Valitse vasemmalta reunalta Services, ja etsi oikealta UPS. Asetukset tulee ensin säätää kohdalleen, ennen kuin palvelun voi aktivoida. Asetuksien säätämiseksi, paina oikealla reunalla olevaa kynää (ei näy kuvassa)
  • Alla on esitetty asetukset, joita käytin. Pakollisia näistä ovat UPS Mode, Driver (liikennöintitapa UPS:iin) ja Hostname (UPS:in IP-osoite).
  • Näiden lisäksi määritin Identifier (UPSin nimi), Shutdown mode (joko heti sammutus tai vasta kun akut vähissä), no communication warning time (0 => 30, eli valvonta-aika jonka jälkeen hälytys lähetetään, mikäli kommunikaatio UPS:iin on menetetty), sekä määrittelin ja aktivoin sähköposti hälytykset.

Tallenna asetukset, aktivoi palvelu käyttöön, sekä määritä UPS-palvelu lähtemään automaattisesti käyuntiin.

’Suurin’ työ koko operaatiossa oli etsiä toimiva ajuri. Vaikka asetuksista löytyykin muutamia oikeankuuloisia APC:n ajureita, ei ne kuitenkaan toimineet. Various ups 3 (various) SNMP – RFC 1628 (snmp-ups) sijaitsi APC ajureiden keskellä, joka taisi olla neljäs ajuri, jota kokeilin. Tämä lähtikin toimimaan ja samalla myös jatkuvasti hyppivät virheilmoitukset loppuivat.

Lopulta kokeilin toimivuutta irrottamalla UPS:in sähköverkosta, ja pian sähköpostiin saapuikin sekä UPS:in että NAS:in lähettämänä tieto UPS:in siirtymisestä akulle.

Asus ASMB7-iKVM firmware päivitys ongelma

iKVM on etähallintasovitin, jolla palvelinta voidaan ohjata etänä. KVM ei ole pelkkä käyttöjärjestelmän etäohjaus, kuten esimerkiksi Windows Remote Desktop, vaan täysvaltainen koneen etäohjaus. Palvelin on mm. mahdollista käynnistää etänä, joka ei käyttöjärjestelmien etätyöpöydillä ole mahdollista (sammutus on). iKVM:n avulla koneen käynnistymistä on mahdollista seurata buuttilogosta lähtien (ja säätää vaikka BIOS asetuksia), ihan samaan tapaan kuin koneen vieressä ollessa.

Asuksen iKVM toimii Javan avulla. Java 8 update 131 jälkeen iKVM 2.01 ei ole toiminut ollenkaan, koska Javan turvaominaisuudet kiristyivät. Tätä ongelmaa paikkaamaan tuli iKVM:n firmware 2.03. Päivittäminen 2.02 tai 2.03 versioon ei ole mahdollista bugin myötä, joka estää päivityksen tekemisen versiosta 2.01.

Mikäli työpöydän etäohjausta halusi käyttää, ainoa vaihtoehto oli pitäytyä Javan 8 update 121 tai aiemmassa versiossa. Javaan julkaistaan jatkuvasti uusia päivityksiä siitä löytyvien aukkojen paikkaamiseksi, jonka takia iänikuisen vanhan version käyttäminen ei ole järkevää. Tätä kirjoitettaessa uusin versio on 8 update 231.

Pitkä tie

Olen paininut ongelman kanssa pari vuotta, siitä lähtien kun sain koneen lopulta toimimaan. Vaikka osat ja moduulit ostinkin ennen Java update 131:tä, sain koneen toimimaan vasta tämän päivityksen jälkeen.

Täten etähallinta ei ole toiminut kertaakaan koneen valmistumisen jäkeen (toisen palvelimen ASBM4 toimii ongelmitta). Yritin ratkoa ongelmaa tavalla, jos toisella, mutta mikään ei auttanut. Matkan varrella oppi paljon uutta. Kuten sen, että tuo 2.03 päivitys on aivan pakollinen, mikäli Javan haluaa toimimaan.

Pidän laitteistojeni ohjelmistot ajan tasalla jokseenkin hyvin (etenkin reitittimen). Täten halusin ehdottomasti saada päivitettyä iKVM:n, joskin vääristä syistä. En hahmottanut kunnolla, että Java ongelman ratkaisu on firmiksessä (kuvittelin, että asetuksilla homma ratkeaa, kuten muissa vastaavissa tilanteissa).

Ongelmaa tuli ratkottua yhdessä Asuksen teknisen tuen kanssa pidempi tovi. Yksi jos toinen asia käytiin läpi. Loppupäätelmä oli, että iKVM moduulini on rikki. Kuten myöhemmin selviää, tämä ei pitänyt paikkaansa.

Olen ollut viimeiset 1½ vuotta siinä uskossa, että moduuli on rikki. Tämä on luonnollisesti lähes kokonaan seisauttanut ongelman ratkomisen.

Olin jo tilaamassa uutta moduulia, mutta kävi ’tuuri’, eikä niitä enää saa. Tai, saa niitä eBaystä tai AliExpressistä, mutta en ole halukas maksamaan 60$ + alv. Suomesta moduulin olisi vielä saanut kohtuullisen 40€ hintaan, paitsi ei saanut.

Tämä takaisku luonnollisesti harmitti, mutta antoi vielä viimeisen sysäyksen ongelman ratkaisemiseksi. Hyvä näin, sillä minulla saattaisi pahimmassa tapauksessa olla kaksi ’viallista’ moduulia käsissäni.

Kun asioita tutkii ja säätää riittävän monta kertaa, alkavat palaset hiljalleen loksahdella paikoilleen. Ensinnäkin, miksi 2.01:llä päivittäminen onnistuu joka kerta, mutta uudemmat versiot ei? Entä toimisiko Java oikeasti tällä 2.01:llä, jos asennan vanhemman Javan?

Löysin yhden ongelmakuvaukseen, joka täsmäsi omani kanssa. Emolevyn versio oli eri, mutta muutoin kuulosti tutulta. On mahdollista, että en ole ainoa viallisen piirin haltija, mutta jos se olisi viallinen, miksi 2.01 menee kuitenkin sisään? Tämä sai mielenkiintoni todella heräämään, ja jo samana yönä pienellä riskillä koko ongelma ratkesi.

Ratkaisun hetket

Ensin oli kokeiltava, toimisiko etähallinta ylipäätään vanhemmalla Javalla. Jos ei, olisi piiri todennäköisimmin sökönä. Latasin Java 8 update 121:n, konsoli aukesi ongelmitta. Jotain ongelmaa piirissä saattoi silti olla, ja olin vähällä jäädä update 121:n käyttäjäksi, kunnes tulin järkiini.

Kokeilin muutamaan otteeseen vielä varmuudeksi 2.02, 2.03, sekä 2.01 päivityksiä webbikäyttöliittymän kautta, jonka iKVM moduuli tarjoaa. Lopputulos oli odotetun lainen, päivitettäessä ilmestyy seuraava virheilmoitus.

Syy löytyy

Päivityspaketin mukana tulee myös DOS päivittäjä, jota en ole aiemmin kokeillut. Tarkemmat ohjeet buuttilevyn luomiseksi ja päivityksen tekemiseksi löytyy toisesta bloggauksesta.

Ongelman syyt alkavat selvitä. iKVM moduulissa on ast2300 piirin firmis, kun päivityspaketissa on vuorostaan ast2300e piirille tarkoitettu firmis. Toisin sanoen näyttäisi siltä, että MV mallille ei ehkä sittenkään ole päivitystä tarjolla. Toisaalta, toisella käyttäjällä oli M-versio, eikä siinäkään päivitys toiminut, vaikka sille on varmuudella olemassa dedikoitu versio päivityksestä. Joten voisiko olla, että itse päivityspaketti on viallinen / käännetty väärin?

Olen aina kuvitellut, että iKVM piiri on vain jokin ylihinnoiteltu muistipiiri, mutta selvisikin, että se on 400MHz ARM9 prosessori. Valmistajana on Taiwanilainen Aspeed Tech, joka on erikoistunut etähallintaratkaisujen piirien suunnitteluun.

Valmistajan sivuilta löytyy luettelo eri piirien versioista. Etsinnöistä huolimatta en löytänyt ast2300-piirin e-versiota.

On vaikea sanoa, onko e-versio todellinen, vai jonkinlainen kirjoitusvirhe päivityspakettia tehtäessä (hymiöt ja sydän viittaavat vähän tähän suuntaan). Niin tai näin, tämä on syy, miksi webbikäyttöliittymä kieltäytyi tekemästä päivitystä. Koska versio ei täsmää, niin DOS päivittäjäkin varoittaa asiasta. Toisin kuin webbikäyttöliittymässä, DOS päivittäjässä on mahdollisuus pakottaa firmis sisään versioristiriidasta huolimatta.

Vastaamalla Y ja Y kyselyihin, noin 15 minuuttia kestävä päivitys alkaa. Päivityksen aikana sähköjä ei saa katkaista tai muutoin keskeyttää päivitystä.

Onnistunut lopputulos

Päivitys meni ongelmitta sisään. Webbikäyttöliittymään on päivittynyt versio 2.03.

Käynnistyessä Java antaa asianmukaisesti varoituksen. Rasti ruutuun ja Run, ja niin yhteys aukeaa.

Etäohjaus Javan avulla toimii ongelmitta. Ohessa kuva etäyhteyden läpi monitoroituna koneen käynnistymisen aloitusruutu.

Loppusanat

Lopulta kyse ei ollut isosta ongelmasta, mutta ratkaisun löytyminen kesti sitäkin pidempään.

Pienoinen riski tuli otettua firmiksen pakottamisessa, koska se kuitenkin toimi vanhalla Javan versiolla (jota olisi voinut käyttää tarvittaessa virtuaalikoneen kautta). Riskin ottaminen kuitenkin kannatti, ja pääsen vihdoin viimeistelemään palvelimen käyttökuntoon.