MMOGA – Edulliset lisenssit

Ostaisitko ohjelmat laillisesti piratoinnin sijaan jos tuotteiden hinnat olisivat edullisemmat? Vastaus tähän kysymykseen riippunee elämäntilanteesta sekä siitä mitä on tottunut käyttämään. Vaihtoehtona on aina Linux, mutta mikäli käyttäjä on tottunut Windows maailmaan eikä halua vaihtaa esimerkiksi yhtä helppokäyttöiseen Ubuntuun niin silloin valinta on selvä.

Jos haluaa ns. huoletonta elämää, on turvallisin vaihtoehto pysytellä laillisissa vaihtoehdoissa. Tällöin voi olla varma ettei Windows heitä itseään ainakaan lisenssin takia juntturaan tai virustorjunta lakkaa toimimasta.

Windows 7 Pro:n OEM lisenssi suomessa maksaa noin 170€. Norton Security Delux 5:lle laitteelle vuodeksi maksaa noin 75€. Aika kallista. Alussa puhuin edullisemmista hinnoista, mutta mistä ja miten, ja kuinka paljon edullisemmin nämä tuotteet sitten voi saada?

Netti on pullollaan kaikenlaisia hintahakukoneita joita kannattaa aina hyödyntää ostaessaan oikeastaan mitä tahansa. Näin saa kohtalaisen hyvän kuvan siitä vedätetäänkö kuluttajaa suomalaisissa kaupoissa ja kuinka paljon.

Yksi käyttämistäni hintahakukoneista on Allkeyshop.com. Sen kautta löytyvät edullisimmat latauslisenssikoodit useille peleille niin PC (Steam/Uplay/Origin), Nintendo (3DS/Wii U), Playstation (3/4) kuin Xbox (360/One) alustoille. En ole kuitenkaan käyttänyt sitä pelien ostamiseen, vaan ohjelmistolisenssien hankkimiseen.

Ohjelmistolisenssien tarjonta on tosin hyvin suppeaa peleihin verrattuna, mutta käyttöjärjestelmistä löytyvät Windows 7 Home/Pro / 8.1 Pro / 10 Home/Pro ( 32/64bit versiot), toimisto-ohjelmista Office 2013/2016 (home/student, home/business versiot) ja virustorjuntaohjelmista AVG, G Data, Kaspersky, McAfee, Trend Micro ja Norton.

Olen etsinyt edullisimman kaupan Allkeyshopin avulla ja päätynyt lopulta hankkimaan lisenssit MMOGA:sta. Olen hankkinut sitä kautta onnistuneesti Windows 7 Pro ja Norton Antivirus lisenssit (2 hankintakertaa). Mutta mitä nämä sitten tulivat kustantamaan? Windows 7 Pro irtoaa 15,99€ ja Norton security 2016 Deluxe 5 käyttäjää/vuosi hinnalla 27,99€. Etenkin käyttöjärjestelmän osalta hintaero on valtaisa, mutta ei virustorjunnan hintaerokaan voi vähätellä.

mmoga

Edullisen hinnan selittää median ja paketoinnin puute, sekä valtavan suuret lisenssien hankintamäärät, jonka seurauksena lisenssejä voi myydä edullisesti. Lataus/lisenssikoodi toimitetaan tyypillisesti 5-10min kuluttua sähköpostiin tilauksesta. Sähköspotin mukana tulee lisenssikoodin ohella ohjeet miten ja mistä lataus suoritetaan. Kaikki ohjeet on luonnollisesti englanninkielellä. Lisäksi tuotteiden hankkimiseksi tarvitsee luottokortin.

Vastaavia lisenssikauppoja löytyy myös suomesta, esimerkiksi halvathinnat.com. Hinnat eivät ole kovinkaan paljoa kalliimmat MMOGA:aan verrattuna, tällä pienellä lisähinnalla saa suomenkieliset nettisivut, asioinnin ja asiakaspalvelun. Halvathinnat.com -sivustoa en ole koskaan aiemmin käyttänyt, joten sen toimivuudesta ja luotettavuudesta en osaa sanoa mitään. MMOGA on toiminut varmasti ja luotettavasti jokaisella kerralla kun sieltä lisenssejä olen hankkinut.

Tapaus ficora – verkkotunnuksen avaaminen

Tämä juttu on julkaistu alunperin kotisivuillani 30.6.2006 ja sitä päivitetty 1.9., 17.8., 8.8., 7.8., 6.8., 31.7., 24.7., 13.7., 11.7., 6.7., 4.7., 3.7., 2.7.2006

 

Alkusanat

Verkkotunnuslaki muuttui 1.3.2006. Muutoksen myötä yksityishenkilöt saivat mahdollisuuden hakea fi -verkkotunnuksia.

Lain tarkoituksena on edistää tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamista tietoverkossa parantamalla fi-verkkotunnusten saatavuutta ja turvaamalla verkkotunnusten tasapuolinen saatavuus.

Kenellä tahansa on mahdollisuus anoa fi-päätteisiä verkkotunnuksia. Verkkotunnus voi muodostua sukunimestä, etu- ja sukunimen yhdistelmästä tai mistä tahansa numeroiden ja kirjaimien yhdistelmästä tietyin rajoituksin. Tällaisia rajoituksia ovat mm. suojatut sukunimet, tuotemerkit tai toisen henkilön luonnollinen nimi. Lisäksi hakijan tulee olla Suomen kansalainen, yli 15 vuotias luonnollinen henkilö.

Viestintävirasto on peruuttamassa sukunimeeni perustuvia, minulle jo myönnettyjä verkkotunnuksia (vähämartti.fi ja vahamartti.fi). Syynä tähän on se, että sukunimeni Vähämartti tulkitaan etunimeksi Martti ja sukunimeksi Vähä, joista pystyy muodostamaan luonnollisen henkilön nimen. Jos lain tarkoituksena oli turvata verkkotunnusten tasapuolinen saatavuus, niin miksi laki kohtelee epäoikeudenmukaisesti tietyn sukunimisiä henkilöitä?

Koska sukunimeen perustuvia verkkotunnuksia myönnetään, niin tällöin jokaisella pitäisi olla siihen myös oikeasti mahdollisuus. Minulla, eikä kenelläkään muulla Vähämartin-sukuun kuuluvalla tunnu olevan oikeutta sukunimeen perustuvaan verkkotunnukseen. Myös muita vastaavia sukunimiä löytyy, jotka kokevat saman vääryyden. Lakiin tulisi saada aikaiseksi muutos, jotta tasapuolisuus oikeasti toteutuisi.

Tämä dokumentin tarkoitus on kertoa omaa tapaustani koskevat asiat aikajärjestyksessä, niin kuin ne ovat todellisuudessa tapahtuneet. Tarkoitus ei ole syyllistää tai loukata ketään. Ainoa tarkoitukseni on kertoa mielestäni laissa olevasta epäkohdasta, joka kohtelee epätasa-arvoisesti tiettyjen sukunimien omaavia henkilöitä, sekä siitä, kuinka monimutkaista verkkotunnuksen avaaminen voi ”parhaassa” tapauksessa olla.

Verkkotunnuslain voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan täältä.

 

HAKEMISTO

Verkkotunnusten avaamisen ongelmat:
1.3.2006 – Käyttäjätunnusten tilaaminen
16.6.2006 – Verkkotunnuksen www.vähämartti.fi hakeminen
20.6.2006 – Yhteydenotto asiakaspalveluun
21.6.2006 – Vastaus asiakaspalvelusta
21.6.2006 – Lisäkysymyksiä asiakaspalveluun
21.6.2006 – Yhteydenotto tekniseen tukeen
21.6.2006 – Teknisen tuen vastaus asiakaspalvelun puolesta
21.6.2006 – Ongelmakuvaus tekniselle tuelle
21.6.2006 – Teknisen tuen vastaus
22.6.2006 – Onnistuminen
22.6.2006 – Verkkotunnuksen www.vahamartti.fi hakeminen
23.6.2006 – Päätökset verkkotunnusten myöntämisestä

Ongelmat viestintäviraston kanssa alkavat:
27.6.2006 – Viestintäviraston lakimiehen selvityspyyntö
27.6.2006 – Vastaus viestintäviraston selvityspyyntöön
29.6.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalta
29.6.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalle
30.6.2006 – Vastaus Jarkko Saarimäeltä
30.6.2006 – Kysely väestörekisterikeskukselle
30.6.2006 – Vastaus Jarkko Saarimäelle
30.6.2006 – Lomavastaaja vastaa Jarkko Saarimäen puolesta
30.6.2006 – Kysely Päivi Rintamaalle

Selvityksiä, yhteydenottoja ja valituksia:
2.7.2006 – Viesti kansanedustaja Seppo Särkiniemelle
3.7.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalta
3.7.2006 – Kansanedustajien fi-verkkotunnukset
3.7.2006 – Verkkotunnuksiin liittyviä uutisartikkeleita
4.7.2006 – Vastaus väestörekisterikeskukselta
4.7.2006 – Sähköpostia kansanedustajille
5.7.2006 – Vastaus Sari Essayahilta
5.7.2006 – Viesti Sari Essayahille
5.7.2006 – Kantelu viestintävirastosta eduskunnan oikeusasiamiehelle
5.7.2006 – Vastaus Sari Essayahilta
6.7.2006 – Eduskunnan oikeusasiamies vastaanottanut lähettämäni kantelun
6.7.2006 – Lakimuutosehdotus Liikenne- ja viestintäministeriölle
6.7.2006 – Viesti Sari Essayahille
6.7.2006 – Valitus kuluttajavirastolle
7.7.2006 – Eduskunnan oikeusasiamieheltä kirjallinen vahvistus
10.7.2006 – je.org internet-blogissa on asiaa
11.7.2006 – Fi-verkkotunnusten hakeminen on helppoa ja kivaa
13.7.2006 – Postia Jyrki J. Kasville ja EFFI:lle
21.7.2006 – Vastaus kuluttajavirastolta
24.7.2006 – Viesti kuluttajavirastolle
24.7.2006 – Vastaus kuluttajavirastolta
31.7.2006 – VISA:lla on hyvä maksaa
31.7.2006 – Uutisvinkki digitoday.fi:lle

Tapauksen käsittely jatkuu:
4.8.2006 – Vastaus Hannu Gyldéniltä
7.8.2006 – Viesti liikenneministeri Susanna Huoviselle
8.8.2006 – Viesti Hannu Gyldénille
9.8.2006 – Postia eräältä tapaustani seuranneelta
14.8.2006 – Vastaus Hannu Gyldénille
15.8.2006 – Vastaus eduskunnan oikeusasiamieheltä
30.8.2006 – Peruutusvaatimus raukesi

 

1.3.2006 – Käyttäjätunnusten tilaaminen

Lakimuutoksen aikaan olin opiskelijavaihdossa Singaporessa, tämä ei kuitenkaan estänyt tarvittavien tunnuksien luomista viestintäviraston domain palveluun. Salasanalista postitettiin 3.3.2006 kotiosoitteeseeni Jyväskylään. Verkkotunnusten hakeminen jäi kuitenkin myöhemmälle ajankohdalle Singaporessa oleskeluni takia.

 

16.6.2006 – Verkkotunnuksen www.vähämartti.fi hakeminen

Päätin aloittaa varovasti ja yrittää vain toisen verkkotunnuksen avaamista. Tällä pyrin selvittämään myönnettäisiinkö tunnus minulle, sekä lähtisikö se toimimaan ongelmitta. Suurin syy varovaisuuteeni oli eräs ehto viestintäviraston sivuilla, jonka mukaan verkkotunnuksen varausmaksua (52e) ei palauteta, mikäli nimipalvelimia ei saada toimimaan kuukauden kuluessa, jos verkkotunnus on rekisteröity väärin tai jos se peruutetaan verkkotunnuslain perusteella. Olisi ikävää käyttää 52 euroa/tunnus saamatta sitä takaisin mikäli jokin menisi pieleen.

 

20.6.2006 – Yhteydenotto asiakaspalveluun

Eilen (19.6.) verkkotunnukseni rekisteröitiin nimipalvelimille, mutta yli vuorokauden odottamisen jälkeen verkkotunnus ei edelleenkään toiminut. Verkkotunnusten hallintasivuilla oli ilmoitettu virheestä, mutta mitään tarkempaa kuvausta virheen laadusta sivulla ei kerrottu. Soitin asiakaspalveluun tiedustellakseni kuinka pitkään tämä rekisteröinti yleensä kestää, minulle vastattiin sen kestävän jonkin aikaa…

Kun saavuin töistä kotiin, huomasin nimipalvelin automaatin lähettäneen sähköpostitse tarkemman kuvauksen viasta. Viestistä ei ollut suuremmin iloa sen teknisyydestä johtuen, joten päätin tällä kertaa tiedustella asiasta sähköpostitse. Olisin jo kovasti halunnut päästä kokeilemaan tunnuksen toimivuutta.

Lue lähettämäni viesti

 

21.6.2006 – Vastaus asiakaspalvelusta

Lue saamani viesti

 

21.6.2006 – Lisäkysymyksiä asiakaspalveluun

Olin ollut yhteydessä palveluntarjoajaani useampaan otteeseen, kaiken piti olla kunnossa heidän osalta. Lisäkysymyksien lähettäminen viestintäviraston asiakaspalveluun oli siis tarpeen.

Lue lähettämäni viesti

 

21.6.2006 – Yhteydenotto tekniseen tukeen

Koska asiakaspalvelusta ei kuulunut vastausta kysymyksiini, päätin ottaa yhteyttä tekniseen tukeen kysyäkseni samoja asioita. Koska kyse on nykyaikaisesta tietotekniikasta, ei yhden nimipalvelintiedon päivittyminen voi kestää muutamaa minuuttia pidempään maapallon ympäri.

Lue lähettämäni viesti

 

21.6.2006 – Teknisen tuen vastaus asiakaspalvelun puolesta

Asiakaspalvelu olikin lähettänyt päivittymisaikoja koskevat kysymykseni tekniseen tukeen, joten vastauksen kestäminen oli ymmärrettävää. Tästä sähköpostiviestistä olen poistanut omat kysymykseni vastausten seasta, joten vastaukset saattavat kuulostaa hieman typistetyiltä.

Lue saamani viesti

 

21.6.2006 – Ongelmakuvaus tekniselle tuelle

Teknisessä tuessa tunnuttiin otettavan asiakaspalvelu vakavasti, sillä minua pyydettiin kertomaan minkälaisesta ongelmasta kärsin.

Lue lähettämäni viesti

 

21.6.2006 – Teknisen tuen vastaus

Teknisen tuen vastaus oli mitä teknisin, mutta silti olisin ehkä kaivannut samanlaista tietoa saatavan myös viestintäviraston domain palvelun hallintasivuston kautta. Se olisi saattanut auttaa ymmärtämään ongelman ytimen siitäkin huolimatta, että suurin osa teksteistä onkin hepreaa minulle ja varmasti monelle muullekin. Tosin web sivuilla olisi varmasti helppo tehdä ohjeistus tuon lukemiseksi ja mahdollisesti myös jonkinlainen scripti, joka osaisi tulkita suoraan tuosta koodista missä vika piilee. Uskoisin sen pystyneen ratkaisemaan ongelmani, en sentään niin käsi tietotekniikassa ole.

Lue saamani viesti

 

22.6.2006 – Onnistuiminen

Eilen saamani sähköpostin perusteella kokeilin vaihtaa nimipalvelimien tiedot nsx.idesun.com:sta dnsx.louhi.net:ksi, koska muutakaan en keksinyt ”asetusten” muuttamiseksi. Ja sehän toimi, nimipalvelimien tilat muuttuivat välittömästi tilaan ”Kunnossa”. Odotin seuraavaan tunnin vaihteeseen, jonka jälkeen tunnus alkoikin toimimaan.

Erikoista sinänsä, että vaikka nimipalvelimet palauttivat tiedon verkkotunnukseni nimipalvelintiedoista, ei tunnus lähtenyt toimimaan. Syynä oli eri palveluntarjoajan nimen palauttaminen nimitietojen yhteydessä, ehkä tämä on tietoturvasyistä johtuvaa… Hyvä kuitenkin että tunnukset lähtivät toimimaan. Lähetin lopuksi kiitos viestin tekniseen tukeen.

Lue lähettämäni viesti

 

22.6.2006 – Verkkotunnuksen www.vahamartti.fi hakeminen

Koska olin juuri äsken saanut ensimmäisen verkkotunnuksen toimimaan, päätin avata www.vahamartti.fi osoitteen. Uusi osoite lähti toimimaan tunnin odotuksen jälkeen, kuten ensimmäinenkin alkuongelmien ratkaisemisen jälkeen.

Tässä vaiheessa en edelleenkään ollut tietoinen sukunimeeni liittyvästä johdannaisnimestä, sillä tunnukset oli myönnetty mukisematta, eikä kukaan ollut muutenkaan maininnut asiasta.

 

23.6.2006 – Päätökset verkkotunnusten myöntämisestä

Tänään saapuivat postitse päätökset verkkotunnusten myöntämisestä. Hassua, että ääkkösellinen verkkotunnus sai kaksi päätöstä. Ainut ero näiden kahden päätöksen välillä on viimeinen voimassaolopäivä, joka toisessa on 18.6. ja toisessa 22.6.

Lue saamani päätös (vähämartti.fi)
Lue saamani päätös (vähämartti.fi)
Lue saamani päätös (vahamartti.fi)

 

27.6.2006 – Viestintäviraston lakimiehen selvityspyyntö

Ehdin jo huokaista helpotuksesta kun tunnukset oli myönnetty ja kaikki toimi niin kuin pitikin pienten alkuvaikeuksien jälkeen. Työpäivän jälkeen palattua kotiini huomasin saaneeni sähköpostia viestintävirastolta. Aluksi luulin sitä vahingossa lähetetyksi, sillä olin saanut saman viestin kahdesti. Asiaa puolsi myös se, että lähettäjänä oli eri henkilö kuin mitä viestin allekirjoituksessa oli. Lisäksi saamani viesti koski vain www.vähämartti.fi verkkotunnusta, lisäksi selvityspyyntö piti toimittaa viimeistään 21.3.2006 mennessä, joka oli ollut yli 3 kuukautta sitten.

Kaikkein ärsyttävimpiä ovat automaattiset sähköpostien generointi ohjelmat, jotka on ohjelmoitu huonosti. Tuonkin viestin olisi voinut muotoilla paljon yksinkertaisempaan ja selkeämpään tavallisten ihmisten ymmärtämään muotoon. Lakitekstit olisi voitu kertoa viestin lopussa, ne olisi myös voitu laittaa linkeiksi tai viittauksiksi viestin loppuun näin lyhentäen ja selkeyttäen ilmoitusta. Viestistä ei edes selvinnyt se, että nimenomaan sukunimeni kaksiosaisuus aiheuttaa tämän ongelman. Tämäkin asia selvisi vasta kun sain vastauksen todelliselta viestintäviraston lakimieheltä.

Lue saamani viesti

 

27.6.2006 – Vastaus viestintäviraston selvityspyyntöön

Päätin vastata viestintävirastolta saamaani viestiin siitäkin huolimatta, vaikka saamassani viestissä olikin vaikutteita siitä että se olisi vahingossa lähetetty. Lievä hämmästykseni on mahdollista havaita kirjoitustyylistäni.

Lue lähettämäni viesti

 

29.6.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalta

Viesti ei ollutkaan vahingossa lähetetty, vaan selvitystä pyydettiin oikeasti. Voin vain todeta, että kyllä viestintäviraston kaltaisen laitoksen tulisi kiinnittää vähän enemmän huomiota oikeinkirjoitukseen. Mitä virkaa on millään dokumentilla, jos niihin kirjoitetut tiedot ovat vääriä, kuten esimerkiksi väärin merkityt päivämäärät.

Lue saamani viesti

 

29.6.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalle

Vaikka sainkin vastauksen Päivi Rintamaalta, hän ei kommentoinut lähettämääni selvityspyyntöä ollenkaan. Koska selvitykseni oli suhteellisen pitkä, on mahdollista että sitä ei oltu jaksettu lukea loppuun asti. Ei olisi ollut tämäkään ensimmäinen kerta kun sähköpostini on luettu kevytmielisesti. Joten lähetin varmuuden vuoksi varmistusviestin, jossa kerroin edellisen viestini sisältäneen sen pyydetyn selvityksen.

Lue lähettämäni viesti

 

30.6.2006 – Vastaus Jarkko Saarimäeltä

Vihdoinkin sain vastauksen viestintäviraston lakimieheltä. Yllätyin vähän saamastani vastauksesta, sillä aiemmin en ollut huomannut tuollaista erityisvaatimusta sukunimen osalta. Osasyy tähän on se, että viestintäviraston verkkotunnussivulla on parhaiten esillä suojatuista nimistä ja merkeistä kertovat linkit. Linkkiä väestörekisterikeskuksen sivuille ei ole edes annettu kuten muille sivustoille, joiden kautta piti tehdä tarvittavat tarkistukset rikkomusten välttämiseksi. Toisaalta ohjesivuilla on niin hirveästi asiaa, että juuri se tärkein asia saattaa luikerrella silmien ohitse. Tulostettuna kyseiset ohjeet vievät 61 sivua A4 paperia! Lisäksi itse sivuilla on valtavasti muuta materiaalia.

On sinänsä mielenkiintoista, että ohjeistuksessa ei vaadita tarkistamaan myös tätä asiaa. Ohjesivulla lukee seuraavasti: Kannattaa varmistaa Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä, ettei verkkotunnukseksi aiottu lempinimi tai oma sukunimi ole jonkun toisen etu- ja sukunimiyhdistelmä. Minkäänlaista malliesimerkkiä ei ole edes annettu selventämään asiaa. Esimerkkinä voisi olla esimerkiksi oma sukunimeni, Vähämartti = Martti Vähä => Ei voi anoa.

Domainin rekisteröinti olisi mielestäni pitänyt keskeytyä siinä vaiheessa kun valitsin verkkotunnukseni koostuvan etu-ja sukunimiyhdistelmästä. Rekisteröinti kuitenkin jatkui ilman esteitä. Jos minkä tahansa muun vaadittavan tarkistuksen jätti merkitsemättä tai valitsi vastaukseksi ei, ei rekisteröintiä pystynyt jatkamaan. Järjestelmässä on siis selvästikin parantamisen varaa. Toisaalta tuskin tämäkään olisi estänyt tunnukseni rekisteröintiä, koska olisin mitä todennäköisimmin valinnut toimivan vaihtoehdon (=ei perustu nimiyhdistelmään).

Jo rekisteröintivaiheessa minua otti päähän se, kun sivulla oli todella puutteelliset ohjeet ja selitykset eri asioiden tarkoituksesta. Tämän takia pähkäilin rekisteröintivaiheessa kumpi rasteista pitäisi valita tapauksessani. Jos erimerkkinä olisi annettu: jos sukunimesi on koostuu kahdesta osasta, kuten esimerkiksi Karikoski, et voi anoa verkkotunnusta, sillä se muodostuu henkilön Kari Koski etu- ja sukunimiyhdistelmästä. Tämä olisi todennäköisesti lopettanut haaveeni anoa verkkotunnusta, mutta todennäköisesti olisin lähettänyt kyselyn asiasta asiakaspalveluun, sillä tuo on aivan järjetöntä että joillekin annetaan ”etuoikeus” sukunimeensä perustuvaan verkkotunnuksen ja toisaalta toisilta taas kielletään koko verkkotunnuksen anominen.

Lue saamani viesti

 

29.6.2006 – Kysely väestörekisterikeskukselle

Koska sukunimestäni on nyt väännetty Martti Vähä, niin päätin selvittää löytyykö suomesta tämän nimistä henkilöä. Väestörekisterikeskuksen nettihaun mukaan suomesta löytyisi 556 kpl (joista 113 kuolleita, entisenä nimenä 121 kpl) Vähä-sukunimistä ihmisiä. Itse kuitenkin epäilen tuota määrää, esimerkiksi Vähämartteja löytyy kaiken kaikkiaan vain 28 kpl. 556 voisi olla kaikkien Vähä-alkuisten sukunimien yhteismäärä. Koska nettihaulla ei pystynyt tekemään tarkempia hakuja, lähetin seuraavanlaisen sähköpostin väestörekisterikeskukselle.

Lue lähettämäni viesti

 

30.6.2006 – Vastaus Jarkko Saarimäelle

Mielestäni on käsittämätöntä, että verkkotunnuslakiin on voitu laittaa kohta, joka antaa toisille ihmisille etuoikeuden hankkia verkkotunnus omalla sukunimellään, ja samalla kieltää se toisilta. Jokaisella suomen kansalaisella tulisi olla yhtäläinen oikeus sukunimeen perustuvan verkkotunnuksen anomiseen, tai vaihtoehtoisesti ei kenelläkään.

Ihmisiä viestintävirastossa työskentelevätkin ovat, he noudattavat lakia niin kuin se on kirjoitettu. On silti uskomatonta että sukunimestäni aletaan viisastelemaan. Kyllähän järjenkin pitäisi sanoa, että sukunimeni vastaa hakemani verkkotunnusta ja että minulla pitäisi olla siihen oikeus, varsinkin kun olen sitä ensiksi anonut. Kukaan toinen ei kyseisiä verkkotunnuksia ole tietojeni mukaan yrittänyt hakea, ei edes Martti Vähä, jonka olemassaolosta ei ole varmuutta.

Lue lähettämäni viesti

 

30.6.2006 – Lomavastaaja vastaa Jarkko Saarimäen puolesta

Kuten yleensä on niin tavallista, tälläkin kertaa asiaa käsittelevä henkilö lähtee kesälomalle kesken asian selvittelyn. Itse en pysty asian tiimoilta pitää hetkeäkään vapaata, vaikka välillä se olisi tarpeen. Selvitysten ja sähköpostien tekemiseen kuluu yllättävän paljon aikaa ja hermoja, itse asiassa niin paljon että se on haitannut jo työntekoa.

Lue saamani viesti

 

30.6.2006 – Kysely Päivi Rintamaalle

Koska viestintäviraston lakimies Jarkko Saarimäki ei ollut enää tavoitettavissa, päätin ilmoittaa asiasta asiakaspalvelusihteeri Päivi Rintamaalle. Todennäköisesti asia ei edisty viestintäviraston osalta ainakaan seuraavaan kahteen viikkoon. Toivottavasti ainakin asiat väestörekisterikeskuksen kanssa etenevät tänä aikana.

Olen alkanut tekemään kirjelmää kuluttaja-asiamiehelle viestintäviraston puutteellisesta ja osittain sekavasta web sivustosta sekä rahojen palauttamista koskevasta kohdasta. Tarkoitus olisi kirjoittaa myös jollekin kansanedustajalle, jolla olisi käytössään sukunimeen perustuva verkkotunnus.

Lue lähettämäni viesti

 

2.7.2006 – Viesti kansanedustaja Seppo Särkiniemelle

Koska jo yksi kansanedustaja löytyi sukunimeen perustuvalla verkkotunnuksella, päätin kirjoittaa hänelle mahdollisimman pikaisesti. Toivon mukaan hän kiinnostuisi asiasta ja ottaisi kantaa asiaan. Hänen vastauksensa ei vaikuta asian kulkuun mitenkään, mutta villeissä unelmissani olisi saada aikaan lakimuutos tuon älyttömyyden poistamiseksi.

Lue lähettämäni viesti

 

3.7.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalta

Niinhän siinä kävi että asian käsittely lykkääntyy kahdella viikolla eteenpäin. Hyvää aikaa siis omien selvitysten tekemiseksi.

Lue saamani viesti

 

3.7.2006 – Kansanedustajien fi-verkkotunnukset

Käytyäni läpi googlettamalla jokaisen Suomen kansanedustajan nimen, sain huomata, etteivät kansanedustajat ole kovin aktiivisesti anoneet fi-päätteisiä verkkotunnuksia. Yhteensä yhdeksällä kansaedustajalla oli käytössään fi-päätteinen verkkotunnus. Kolme näistä perustui pelkkään sukunimeen, loput kuusi joko etunimeen tai etu- ja sukunimen yhdistelmään. Myös muilla kansanedustajilla saattaa olla fi-päätteisiä verkkotunnuksia, mutta pikaisella etsinnällä en löytynyt muita.

Sukunimeen perustuvat:
Essayah Sari		http://www.essayah.fi/
Neittaanmäki Petri	http://www.neittaanmaki.fi/
Särkiniemi Seppo	http://www.sarkiniemi.fi/

Etunimeen tai yhdistemään perustuvat:
Andersson Janina	http://www.janina.fi/
Hyssälä Liisa		http://www.liisahyssala.fi/
Kauppila Matti		http://www.mattikauppila.fi/
Korhonen Martti		http://www.marttikorhonen.fi/
Rauhala Leena		http://www.leenarauhala.fi/
Tynkkynen Oras		http://www.orastynkkynen.fi/

Huomasin kansanedustaja Särkiniemen verkkotunnuksen olevan yhdyssana – Särki ja Niemi. Päätin kokeilin mitä mieltä väestörekisterikeskuksen nimipalvelu on kyseisistä sanoista etunimenä.

Etunimenä Särki ei ollut käytössä kenelläkään, mutta yllättäen Niemi oli käytössä yhteensä kolmella henkilöllä (yhdellä miehellä ja kahdella naisella). Nimipalvelu kertoi Särki-sukunimisiä löytyvän suomesta 71 kpl (joista 36 nykyisenä nimenä). Näiden tietojen valossa Niemi Särki on mahdollinen yhdistelmänimi, kuten Martti Vähä.

Verkkotunnusta ei kuitenkaan ole suljettu. Johtuuko se siitä, että rekisteröinnin on tehnyt yhdistys, vai siitä että Niemi ei ole kovin yleinen etunimi, vai siitä että tunnus on myönnetty 16.3.2005, eli ennen lakiuudistusta. Tällöin yksityishenkilöillä ei ollut vielä oikeutta hakea verkkotunnuksia, joten tunnuksia ei välttämättä ole tarkistettu yhdistelmänimien osalta. Asia pitäisi varmistaa viestintäviraston lakimieheltä.

 

3.7.2006 – Verkkotunnuksiin liittyviä uutisartikkeleita

Lainaus Tietokone-lehden uutisesta (julkaistu 22.2.2006 klo 13:44)
Edellisen kerran verkkotunnuslaki muuttui 1.9.2003, kun fi-tunnusten rekisteröinti vapautui yrityksille ja muille yhteisöille. Silloin eduskunta linjasi, että fi-tunnukset on saatava myös yksityisten kansalaisten saataville. Laki- ja tietojärjestelmäuudistus aloitettiin silloin yksityishenkilöiden osoitteiden mahdollistamiseksi.

Linjaus toteutui lakimuutoksella 1.3.2006, mutta mielestäni nykyinen laki kohtelee Suomen kansalaisia eriarvoisesti tietyissä erikoistapauksissa. Esimerkkinä tästä on oma tapaukseni.

 

Lainaus Tietokone-lehden uutisesta (julkaistu 1.3.2006 klo 12:53)
Viestintävirasto aloitti tänään fi-verkkotunnusten myöntämisen hakemisjärjestyksessä. Elisan mukaan suoraan sukunimestä muodostuva fi-verkkotunnus kiinnostaa eniten.

Kuten tässä uutisessa sanotaankin, suoraan sukunimeen perustuvat verkkotunnukset ovat kiinnostaneet Elisan asiakkaitaan eniten. Sukunimeni takia tämä mahdollisuus on kuitenkin evätty minulta, enkä usko olevani yksin asian kanssa. Olisihan minulla mahdollisuus hakea esimerkiksi www.pasivahamartti.fi osoitetta, mutta kyse on periaatteesta – Jos joku toinen saa, niin miksen minäkin? Kaikkia tulisi kohdella samanarvoisina.

Mikäli sinulla on ollut vastaava ongelma viestintäviraston kanssa, tai mikäli sukunimesi muodostaa mahdollisen etu- ja sukunimiyhdistelmän, kirjoittaisitko kokemuksistasi osoitteeseen pasi.vahamartti(poista)@(tämä)kolumbus.fi.

Hakemisesta ei aiheudu mitään kustannuksia, mikäli verkkotunnusta ei myönnetä.

Koskeeko tämä vain Elisan kautta anottuja verkkotunnuksia, vai myös omatoimisten verkkotunnusten anomista viestintäviraston sivujen kautta? Viestintäviraston ohjeissa puhutaan aivan muuta. Mielestäni vaatimus rahojen palauttamatta jättämisestä on kohtuuton. Ennemminkin viestintävirasto/valituksen tekijä voitaisiin velvoittaa maksamaan kärsineelle osapuolelle kohtuullinen korvaus menetetystä ajasta ja syntyneistä kululuista, mikäli ilmoitus todetaan aiheettomaksi.

 

Lainaus Tietokone-lehden uutisesta (julkaistu tiistaina 11.4.2006 klo 8:04)
Henkilönimeen perustuvia peruutuspäätöksiä emme ole yksityishenkilöille vielä antaneet, vaan tapausten käsittely on vireillä.1.3. jälkeen vireille on tullut yhteensä 73 henkilönimeen perustuvaa peruutusasiaa. Näistä 16 rauennut, kun tunnus on siirretty henkilölle tai yritykselle, jolla on siihen oikeus. Tällä hetkellä vireillä olevista henkilönimiasioista 41 koskee yksityishenkilöitä ja 16 yrityksiä

Kuinkahan moni noista 41:stä ihmisestä vääntää tälläkin hetkellä kättä viestintäviraston kanssa oman sukunimensä puolesta? Kuinkahan monta uutta tapausta on 11.4.2006 jälkeen ilmaantunut, tai kuinka moni kyseisistä tapauksista on saanut jonkinlaisen ratkaisun?

 

4.7.2006 – Vastaus väestörekisterikeskukselta

Melkein voisin julistaa jo erävoiton, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Sain vastauksen väestörekisterikeskukselta ja oli ilo kuulla, ettei yhtään Martti Vähää ole olemassa. Nyt vaan ihmetyttää mikä vielä voi olla esteenä sukunimeeni perustuville verkkotunnuksille. Jos edelleen väittävät luonnollisen henkilön nimeä, niin sitten saavat samalla perusteella irtisanoa kansanedustaja Seppo Särkiniemen verkkotunnuksen. Parasta olisi saada kaikkia tyydyttävä ratkaisu, esimerkiksi lakimuutos, joka sallisi tai kieltäisi kaikki sukunimiin perustuvat verkkotunnuksien myöntämiset.

Lue saamani viesti

 

4.7.2006 – Sähköpostia kansanedustajille

Tänään olivat vuorossa kansanedustajat Petri Neittaanmäki ja Sari Essayah.

Lue Petri Neittaanmäelle lähettämäni viesti
Lue Sari Essayahille lähettämäni viesti

 

5.7.2006 – Vastaus Sari Essayahilta

On kiva saada rakentavaa ja kannustavaa palautetta, se auttaa jaksamaan.

Lue saamani viesti

 

5.7.2006 – Viesti Sari Essayahille

Lue lähettämäni viesti

 

5.7.2006 – Kantelu viestintävirastosta eduskunnan oikeusasiamiehelle

Viestissäni Sari Essayahille sanoin, että tulen todennäköisesti lähettämään valituksen viestintävirastosta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Lähes välittömästi viestin lähettämisen jälkeen päätin käydä tutkimassa eduskunnan oikeusasiamiehen kotisivuja. Koska ohjeistus sivulla oli selkeää (toisin kuin viestintävirastolla), päätin saman tien alkaa valmistella kantelua viestintävirastosta.

Lue lähettämäni viesti

 

5.7.2006 – Vastaus Sari Essayahilta

Mielipiteet ovat samansuuntaiset ja valitus ministeriöön kuulosti hyvältä neuvolta, joten tuota vinkkiä on pakko hyödyntää ennemmin tai myöhemmin.

Lue saamani viesti

 

6.7.2006 – Eduskunnan oikeusasiamies vastaanottanut lähettämäni kantelun

Lue saamani viesti

 

6.7.2006 – Lakimuutosehdotus Liikenne- ja viestintäministeriölle

No, ei siinä kauaa sitten mennyt. Nyt on kantelu tehty ja lähetetty liikenne- ja viestintäministeriölle, saa nähdä kuinka pitkään näin kesälomien aikana asioiden käsittely kestää…

Lue lähettämäni viesti

 

6.7.2006 – Viesti Sari Essayahille

Kiitokset Sarille neuvoista ja tilannekatsaus. Toivon mukaan vinkistä oli hyötyä ja ministeriö ottaisi viestintäviraston tarkempaan syyniinsä.

Lue lähettämäni viesti

 

6.7.2006 – Valitus kuluttajavirastolle

Jo aiemmin mainitsin aloittaneeni kirjelmän tekemisen kuluttajavirastolle. Vihdoinkin olen saanut sen valmiiksi ja lähetetyksi Jyväskylän kuluttajavirastoon. Jännityksellä odotan minkälaisen vastauksen saan. Kovin suurta menestystä en tästä odota, mutta toivon mukaan saisin heiltä edes jonkinlaisia jatko-ohjeita, jotka helpottaisivat jatkotutkimuksia.

Lue lähettämäni viesti

 

7.7.2006 – Eduskunnan oikeusasiamieheltä kirjallinen vahvistus

Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli tänään kirjallinen vahvistus kanteluni vastaanottamisesta, vaikka eilen aamulla olin saanut jo sähköpostilla vahvistuksen sen vastaanottamisesta.

Lue saamani vahvistus

 

10.7.2006 – je.org internet-blogissa on asiaa

Nettissä pyöriessäni törmäsin sattumalta je.org internet-blogiin. Sivulta löytyi useita mielenkiintoisia asioita, kuten kirjoitus viestintäviraston harrastamasta ennakkosensuurista. Koska oma tapaukseni oli osittain samaan aihepiiriin/aiheeseen kuuluva, päätin kirjoittaa sivuston ylläpitäjälle tapauksestani.

Jo samana iltana tapauksestani kertova kirjoitus julkaistiin je.org:in sivuilla. Kirjoituksen voi käydä lukemassa täältä. Toivon mukaan myös media bongaisi tapaukseni jossakin vaiheessa ja toisi tämän järjettömyyden koko kansan tietouteen. Tämä aiheuttaisi varmasti keskustelua niin yksityishenkilöiden kuin tietotekniikka-alalla työskentelevien henkilöidenkin keskuudessa.

 

11.7.2006 – Fi-verkkotunnusten hakeminen on helppoa ja kivaa

Löysin viestintäviraston ylläpitämän omafi.fi (osoite ei enää käytössä) verkkosivun, jossa kerrotaan fi-verkkotunnusten hakemista.

Heti ensimmäisellä sivulla (kielivalinnan jälkeen, ”Oma kotisivuosoite vaivatta”) mainostetaan sitä, kuinka vaivatonta verkkotunnuksen anominen on. Lainaus omafi.fi sivustolta: ”Verkkotunnuksen voit hankkia esimerkiksi lempinimellesi tai omalle nimellesi”. Tässä on kuitenkin kerrottu vasta puolet koko totuudesta.

Vasta kolmannella sivulla (2. Fi-verkkotunnuksen ominaisuudet) aletaan romuttamaan etusivulla synnytettyjä haaveita, tätä ennen kuitenkin valinnanvapautta ja mahdollisuuksia mainostetaan kovasti lisää: ”Fi-verkkotunnus on vapaasti valittavissa. Se voi olla vaikkapa harrastukseen liittyvä yleissana, lempinimesi tai oma nimesi, esimerkiksi saaranreissut.fi, pertsa.fi tai heikkihakija.fi”. Vasta tämän jälkeen kerrotaan salakavalasti myös mahdollisuuksien rajoituksista, joskaan ei kaikenkattavasti. Myöskään väite verkkotunnuksen vapaastivalittavuudesta ei pidä täysin paikkaansa, asiaa on käsitelty tarkemmin je.org:in sivuilla.

Lainaus omafi.fi sivustolta: ”Esimerkiksi yritysten nimiä tai tavaramerkkejä voivat hakea vain kyseiset yritykset. Myöskään toisen henkilön nimeen perustuvaa fi-verkkotunnusta ei voi hakea.” Kaikki väitteet ovat perusteltuja ja ymmärrettäviä, mutta lauseesta tuskin syntyy kuluttajalle ensimmäisenä sellaista mielikuvaa, että hänen oma sukunimensä voisi muodostaa toisen henkilön nimen ja olla näin esteenä verkkotunnuksen myöntämiselle. Tämä voi tulla monelle yllätyksenä, kuten allekirjoittaneellekin. Vaikuttaakin siltä, ettei viestintävirasto itsekään ole täysin varma siitä mikä on sallittua ja mikä ei, esimerkkinä tästä ovat viestintäviraston hallinnassa olevat useat verkkosivut, joissa asioista puhutaan eri tavalla.

Jokaiselle omafi.fi:n sivulle on laitettu kiva tarina siitä, miten verkkotunnuksia voidaan hyödyntää esimerkiksi omien harrastuksiensa kertomiseksi. Yhtään kivaa tarinaa ei ole kuitenkaan asiakkaiden tasapuolisesta kohtelusta verkkotunnuksia myönnettäessä. Tein esimerkkitarinan tapauksestani, joka paikkaa tämän puutteen. Tarinan kerrontatyyli mukailee omafi.fi:n tyyliä.

Lue tekemäni tarina ”koko elämä netissä”

Viestintävirasto voisi lisätä yllä olevan tarinan omafi.fi sivulle esimerkkinä todellisesta tapauksesta, sillä sivustolla olevat tarinat vaikuttavat keksityiltä. Esimerkiksi jaanankämppä.fi osoitetta ei ole kukaan rekisteröinyt itselleen, joka on yksi todiste lisää sivustolla kerrotusta potaskasta.

 

13.7.2006 – Postia Jyrki J. Kasville ja EFFI:lle

Tulipa taas googlattua ajankuluksi ja törmäsin erääseen keskustelufoorumiin. Aika kiihkeätä meininkiä tuntui olevan, mutta seasta löytyi myös järkeviäkin kommentteja. Muutamia hyödylliseltä kuulostavia nimiäkin sivuilla mainittiin, kuten kansaedustaja Jyrki J. Kasvi ja EFFI. Molemmat minulle entuudestaan tuttuja nimiä, mutta heille kirjoittaminen ei ole tullut aikaisemmin mieleen.

Kasvi ja EFFI ovat kansalaisten sähköisten oikeuksien puolustajia, joihin kuuluvat mm. tekijänoikeudet ja muut mysteerit. Koska oma tapaukseni kuuluu osittain heidän aihepiiriinsä ja lakimiehestäkään ei ole vielä kuulunut mitään, päätin vaihteeksi kuluttaa hetken aikaa kirjoitteluun. Jos asioista ei puhuta, ei voi odottaa asiaan tapahtuvan muutostakaan. Kyseisen kirjoittamisen hyöty saattaa jäädä pieneksi, mutta pääasia että tieto tapauksen olemassaolosta leviää.

Lue Jyrki J. Kasville lähettämäni viesti
Lue EFFI:lle lähettämäni viesti

 

21.7.2006 – Vastaus kuluttajavirastolta

Kahdenviikon odottelun jälkeen sain vastauksen kuluttajavirastolta, joka oli odotetun kaltainen.

Lue saamani viesti

On erikoista, ettei kuluttajavirastolla ole minkäänlaista sananvaltaa toisia valtion virastoja vastaan. Olisi voinut luulla, että netissä tapahtuvaan kaupankäyntiin heillä olisi ollut mahdollisuus puuttua jopa viestintäviraston tapauksessa, sillä kyseessä on kuitenkin tuotteiden / palveluiden myymisestä kuluttajille.

En ole vielä saanut vastausta liikenne- ja viestintäministeriöltä, enkä myöskään eduskunnan oikeusasiamieheltä. Eduskunnan oikeusasiamiehen verkkosivuilla kerrotaan asioiden käsittelyn kestävän keskimäärin 7½ kk (vuonna 2004), joten vastausta ei ole tiedossa lähiaikoina. Toivon mukaan liikenne- ja viestintäministeriö vastaisi nopeammin.

Ellei ratkaisua synny heidän kauttaan, on hallinto-oikeus viimeisenä mahdollisuutenani. Toivottavasti näin pitkälle ei kuitenkaan tarvitse mennä ratkaisun saamiseksi.

Odottelen edelleen vastausta viestintävirastolta, josta ei ole kuulunut mitään kolmeen viikkoon. Lakimiehen loman piti päättyä jo reilu viikko sitten, joten vastauksen luulisi tulevan ensiviikon aikana.

 

24.7.2006 – Viesti kuluttajavirastolle

Lue lähettämäni viesti

 

24.7.2006 – Vastaus kuluttajavirastolta

Tämä vastaus tulikin nopeasti. Mielestäni kuluttajavirasto olisi ollut se oikea tutkimaan viestintäviraston nettikaupan toteutusta, mutta koska heillä ei ole mahdollisuuksia puuttua viestintäviraston toimintaan, on asia kuluttajaviraston osalta ohi.

Lue saamani viesti

 

31.7.2006 – VISA:lla on hyvä maksaa

VISA:ssa on suhteellisen pitkä maksuaika, keskimäärin noin 1½kk. Koska maksoin verkkotunnukseni VISA:lla, lähtivät rahat (104e) verkkotunnuksista vasta tänään tililtäni. Saa nähdä lähtivätkö ne viimeiselle matkalleen…

VISA-lasku

 

31.7.2006 – Uutisvinkki digitoday.fi:lle

Ihmeellisen hiljaista on ollut. Viestintävirastostakaan ei ole kuulunut yhtikäs mitään, pitäisi varmaan lähettää kysely että ovatko vielä hengissä. Kotisivujeni statiikoiden mukaan joku oli ficoran hostin kautta käynyt vierailemassa kotisivuillani useampaan otteeseen (joku on ainakin elossa), saa nähdä minkälaisen kävijäryntäyksen he vielä saavat aikaan sivuilleni. Laskeskelin tuossa muutama päivä sitten, että viimeisen kuukauden aikana noin 40% sivustoni kävijöitä tuli avaamieni fi-domainieni kautta, onneksi jokin asia sentään on lähtenyt liikkeelle hyvin.

Tänään tuli lähetettyä ”uutisvinkki” digitodaylle, jospa he kiinnostuisivat tapauksestani. Toivon mukaan myös viestintävirastossa herättäisiin hiljalleen horroksesta. Huomenna voisi lähetellä postia ja kysellä kesäloma kuulumisia Jarkko Saarimäeltä… Seuraavassa kuitenkin lähettämäni sähköposti digitodaylle.

Lue lähettämäni viesti

Lomavastaaja se siellä vastailikin, nythän onkin parhaimmat kelit lomilla.

Lue saamani viesti

Eiköhän tuonkin viestin joku toinen ole vastaanottanut, tuskinpa koko toimitus on kiinni näin kesän aikana. Lomavastaajaviestissä pyydettiin lähettämään postia siihen samaiseen osoitteeseen, johon alunperin lähetinkin tuon uutisvinkin. Joten jään odottelemaan.

 

4.8.2006 – Vastaus Hannu Gyldéniltä

Miehet ovat näemmä vaihtuneet viestintävirastossa, pääasia kuitenkin on, että vihdoin 35 päivän odottelun jälkeen sain vastauksen. Vaikka ihmiset olivatkin kesälomilla, kuukauden odottaminen vastauksen saamiseksi ei ole kohtuullista. Toisaalta Saarimäen piti tulla lomiltaan jo 23 päivää sitten, joten luulisi että tässä ajassa olisi ehtinyt kirjoittamaan useammankin sähköpostin. Huonoa palvelua viestintävirastolta.

Lue saamani viesti

Nyt sekin näyttää varmistuneen, että viestintäviraston mielestä pelkkä mahdollisuus sukunimiyhdistelmän olemassaoloon riittää esteeksi sukunimeen perustuvalle verkkotunnukselle. Asialla ei siis tunnu olevan mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Pitänee vielä ensiviikolla lähettää muutama tarkentava kysymys, mm. Seppo Särkiniemen verkkotunnusta koskien. Lakimiehen sanoman perusteella myös Särkiniemen verkkotunnuksenkin pitäisi rikkoa verkkotunnuslakia.

On myös mielenkiintoista huomata miten viestintävirastolla muuttuu nuo tekstit muutaman viikon välein domain.ficora.fi sivuilla. Silloin kun hain omia verkkotunnuksiani, ei siellä ollut mitään selventävää tekstiä lukuun ottamatta kysymystä ”muodostuuko verkkotunnus henkilön etu- ja sukunimiyhdistelmästä”. Sittemmin sinne ilmestyi ”selventävä” esimerkki Karikoskesta, joka sekään ei ollut kovin selkeä. Nyt kyseistä tekstiä on taas muutettu, tällä kertaa Matti-Pekka Virtanen on otettu avustajaksi esimerkillä ”mattivirtanen.fi”. Jo aiemminkin mattivirtanen.fi on löytynyt sulkeisiin kiedottuna tuon ”muodostuuko verkkotunnus henkilön etu- ja sukunimiyhdistelmästä” kysymyksen perään, mutta teksti ”Matti-Pekka Virtanen ei voi hakea verkkotunnusta mattivirtartanen.fi” on vasta äskettäin lisätty verkkotunnus sivustolle. Edelleenkään tämä esimerkki ei kuvaa mielestäni riittävän hyvin tapausta, johon olen itse törmännyt. Edelleen kaipaisin esimerkkiä, joka selvästi näyttäisi, että Karikoski voidaan tulkita Kari Koskeksi, jolloin sukunimeen perustuvaa verkkotunnusta ei voi hakea.

Pitäisi käydä kokeilemassa joko verkkotunnusten rekisteröintikaavake toimisi oikein. Itse kun tunnuksiani rekisteröin, antoi järjestelmä jatkaa verkkotunnusten rekisteröintiä siitäkin huolimatta, vaikka kysymykseen ”perustuuko verkkotunnus henkilön etu- ja sukunimiyhdistelmästä” vastasi kyllä. Tuosta asiastahan kirjoitin kuluttajavirastolle ja pyysin asiaan oikaisua, valitettavasti heillä ei ollut mahdollisuuksia tutkia viestintäviraston tekemisiä.

 

7.8.2006 – Viesti liikenneministeri Susanna Huoviselle

Noin kuukausi sitten lähetin Liikenne- ja viestintäministeriölle sähköpostia, johon en tosin vielä ole saanut vastausta. Tapaukseni kannalta olisi kuitenkin suotavaa, että asia saataisiin käsittelyyn myös muissa hallintoelimissä. Tällä kertaa ministeriön yleisen osoitteen sijaan päätin lähestyä suoraan liikenneministeri Susanna Huovista, jospa hän saisi suuremmat rattaat pyörimään.

Ennen viestin lähettämistä olin aiemmin päivällä käynyt kokeilemassa verkkotunnusten rekisteröintisivulla tuota ”perustuuko verkkotunnus henkilön etu- ja sukunimiyhdistelmästä” valinta-nappulan toimivuutta. Hämmästykseni sain huomata, ettei nappulaa ole vieläkään saatu toimimaan oikein. Edelleen rekisteröintiä pystyi jatkamaan, vaikka kysymykseen vastasi ´kyllä´. Pitänee huomauttaa tästä toimimattomuudesta Hannu Gyldéniä, mutta tämä saa jäädä vähintäänkin huomiselle. Liikenneministeri Susanna Huovista kuitenkin huomautin asiasta tämänkertaisessa sähköpostissani muutaman muun epäkohdan lisäksi. Epäkohtia löytyy varmasti lisää, mutta viestiä kirjoittaessani muita ei tullut mieleeni.

Lue lähettämäni viesti

 

8.8.2006 – Viesti Hannu Gyldénille

Tällä kertaa tuli ”runoiltua” oikein kunnolla. Asiaa tuli noin kahden A4-paperin verran. Pääpaino viestissä oli verkkotunnuspalvelun virheellinen toiminta ja palvelun puutteet. Selvitin myös tekemäni toimenpiteet ja mitä jatko tuo mahdollisesti tullessaan. Järjen takominen on mitä todennäköisimmin turhaa, mutta yritetään vielä kerran. Saa nähdä kestääkö vastauksen saaminen tälläkin kertaa kuukauden päivät, vai tulisikohan se tällä kertaa hieman rivakkaammin. Ainakin luettavaa on huomattavasti enemmän tällä kertaa.

Lue lähettämäni viesti

 

9.8.2006 – Postia eräältä tapaustani seuranneelta

On ilo nähdä, että sivuillani on alkanut käymään tapauksestani kiinnostuneita henkilöitä yhä enemmän. Osa heistä on ensikertalaisia, osa käy tutkimassa lähes päivittäin onko uutta tietoa ilmestynyt sivuilleni. Tulevaisuudessa sivujeni päivitystahti todennäköisesti laantuu, sillä olen tehnyt lähes kaiken mitä on mieleeni juolahtanut. Enää ei ole oikeastaan jäljellä kuin viestintäviraston päätöksen odottaminen. Tosin vielä ei ole tullut vastausta oikeusasiamieheltä, kuten ei ole liikenne- ja viestintäministeriöstäkään.

Olen saanut lukijoilta muutamia yhteydenottoja tapaukseeni liittyen. En ole aiemmin näistä maininnut, sillä niistä ei ole ollut oleellista apua tapaukseni kannalta. Eräs henkilö kuitenkin lähetti mainitsemisen arvoisia tulkintoja. Hänen nimeään en julkaise, ja saamastani sähköpostista julkaisen vain muutaman pätkän.

Aivan aluksi hän kehotti minua ottamaan yhteyttä Juhani Juseliukseen, joka toimii verkkotunnusyksikön päällikkönä viestintävirastossa. Hän on kuulemma aiemmin suhtautunut tällaisiin tapauksiin kohtuullisen järkevästi. En ole vielä ottanut häneen yhteyttä, mutta myöhemmässä vaiheessa tulen näin tekemään mikäli tarve niin vaatii.

Lisäksi kirjoittaja tulkitsi hieman lain sanaa sen merkityksessään. Itse olen päätynyt lähes vastaaviin johtopäätöksiin. Laissa puhutaan luonnollisesta henkilöstä ”3 § luonnollisen henkilön nimellä nimilain (694/1985) mukaisesta etunimestä ja sukunimestä koostuvaa henkilön virallista nimeä.” Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luonnollisen henkilön nimenä voidaan pitää vain olemassa olevan henkilön nimeä. Kirjoittaja vertasi kyseistä lakipykälää viestintäviraston sivuilla olevaan ehtoon: ”Pelkkää hakijan sukunimeä ei voi hakea verkkotunnukseksi, jos sukunimi voi olla myös etu- ja sukunimiyhdistelmä (esimerkiksi sukunimi Karikoski).” Hänen mielestään kyseinen ehto ei perustu lakiin sanan ”voi” osalta, sillä: ”laissa ei ole tällaista ehdollista kieltoa vaan mielestäni selvä vaatimus Kari Koski- nimisen henkilön olemassa olosta.”

Viestin loppuun kirjoittaja totesi saman, mistä olen sivuillani yrittänyt kertoa. ”Laissa on ongelma, joka kaipaisi korjaamista. Ja se ongelma saattaa itse asiassa olla se syy, miksi Viestintävirasto on kantansa valinnut. Laissa nimittäin ei sidota verkkotunnuksen oikeutta erityisesti siihen ajankohtaa, jolloin tunnusta on haettu. Viestintävirasto on tosin (mahdollisesti lain vastaisesti) ottanut sen kannan, että tunnuksen hakuajankohta ratkaisee. Olisi hyvä kuulla logiikka kaiken tämän takana.” Itsekin haluaisin saada vastauksen kyseisiin kysymyksiin, mutta vastausten saamiseen voi kulua vielä pitkä aikaa. On hienoa huomata, etten ole ainut joka on huomannut tämän ongelman. Liekö sitten viestin kirjoittaja joutunut sukunimensä takia vastaavanlaisiin ongelmiin jo ennen minua. Joka tapauksessa hän on sentään nykyisin onnellinen fi-verkkotunnuksen omistaja.

 

14.8.2006 – Vastaus Hannu Gyldéniltä

Olinpa melkein pudota tuolilta kun sain vastauksen viestintävirastolta. Syynä ei ole se, että tapaukseni olisi ratkennut tai se, että vastaus tuli muutamassa päivässä. Luulin, että kun olen tällaiseen selvitysrumbaan joutunut, niin viestintävirastolla olisi ollut kaikki valmiina, paisti minun selvitykseni. Asia näyttää itse asiassa olevan juurikin päinvastoin. Viestintävirastolla on edelleen selvitystyön alla se, voiko sukunimeni ylipäätään olla hyväksyttävä peruste peruuttamiseksi. Minusta heidän velvollisuuksiin kuuluisi ensin tutkia onko hyväksyttäviä perusteita tunnuksen peruuttamiseksi, ja vasta tämän jälkeen pyytää asiakkaalta selvityspyyntöä mikäli heillä on aihetta epäillä rikkomuksesta.

Olen 95% varma, että viraston sivujen tekstien sisältöä on muokattu paremmaksi tunnuksieni rekisteröinnin jälkeen. Hannu Gyldén kuitenkin väittää, että kyseiset sepitykset ovat olleet tunnuksia hakiessani siellä missä nytkin. Mutta koska en tullut ottaneeksi tulosteita sivujen sisällöstä, ei minulla ole mitään todisteita tästä asiasta. Ja viestintävirasto tuskin varmuuskopiotaan alkaa kaivella minun takiani. Toisaalta, nykymuodossaankin teksti on mielestäni edelleen vajavainen ja kaipaisi tästä syystä hieman uudelleen muotoilua ja parempia sanavalintoja.

Vaikka viestintävirastoa ei koskekaan kuluttajasuojalain etämyyntiä koskevat säännökset, mitä haittaa niistä toimitusehdoista olisi siellä sivuilla? Rikkoisivatko ne kenties lakia? Ohjeistus on aivan liian pitkä ja sekava, joten pääkohtien kertaus olisi paikallaan. Näitä kohtia olisivat ainakin rajoituksia koskevat asiat, kuten haettavien tunnusten ja verkkotunnusmaksujen palautuksen rajoitukset.

Lue saamani viesti

 

15.8.2006 – Vastaus eduskunnan oikeusasiamieheltä

Eipä sitten tullut mieleen kantelua tehdessäni, että myös viestintävirasto on viranomainen. Eli eduskunnan oikeusasiamies ei ota asiaa käsittelyynsä ennen kuin verkkotunnukseni on peruutettu. Jos peruutus tulee, lähtee asia uudelleen käsiteltäväksi. Oikeusasiamiehen apu ei tunnu muutenkaan kovin hyödylliseltä, sillä hekään eivät voi muuttaa viestintäviraston päätöstä. Voisikohan edes hallinto-oikeus muuttaa päätöstä, no se selviää myöhemmin mikäli asia tulee ajankohtaiseksi.

Lue saamani viesti

 

30.8.2006 – Peruutusvaatimus raukesi

Näemmä selitykseni kelpasi hyväksyttäväksi perusteeksi. Järki voitti, mutta tuskin ilman korkeimman hallinto-oikeuden aiemmin tekemää päätöstä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (3.7.2006 / 1697 KHO:2006:41, Dno. 2923/2/05)

Jos kyseistä päätöstä ei olisi tehty, olisi lopputulos saattanut olla toisenlainen. Hyvä että asia päättyi niin kuin päättyi. Toivon mukaan tuo relevantti peruste pätee myös siinä vaiheessa, kun jostain ihmeestä putkahtaa tuo mystinen Martti Vähä vaatimaan verkkotunnuksia itselleen.

Lue saamani päätös (vähämartti.fi)
Lue saamani päätös (vahamartti.fi)

SPR veripalvelun veribarometrin lisääminen kotisivuille

Olen pitänyt SPR:n veribarometriä kotisivuillani näkyvissä. Aina silloin tällöin SPR kuitenkin muuttaa koodia tavalla tai toisella, jonka seurauksena grafiikka kuolee.

veribarometri

Aiemmin olen kaivellut sopivaa koodinpitkää muilta sivuilta, joilla veribarometri on ollut käytössä, sillä minulla ei ole ollut tietoa mistä ohjeet löytyvät. Iskemäradion kotisivut ovat olleet koodin hankintapaikka aiempina kertoina, mutta sielläkään veribarometriä ei ole ollut pitkään aikaan. Ainoa paikka, josta veribarometrin olen löytänyt, on Suomen punaisen ristin veripalvelun kotisivuilla. Useista yrityksistä huolimatta en ole saanut sivuilta ottamaani koodia toimimaan. Tästä syystä veribarometri ehti olla kuolleena kotisivuillani ainakin puoli vuotta.

Asiasta olisi tietysti voinut kysyä suoraan SPR:ltä, mutta en vaivautunut. Lopulta päätin tutkia kotisivujen kaikki sopukat, sillä olihan jostain löydyttävä ohjeet veribarometrin lisäämiseksi kotisivuille.

Lopulta törmäsin Veripalvelun aineistopankkiin. Ehdin jo todeta että vesiperä, sillä sivut vaativat käyttäjätunnukset sisään kirjautumista varten. Mistä tunnukset ja kenelle sellaiset annetaan? Ja mitä aineistopankista ylipäätään löytyy? Sivun alalaidassa oli kuitenkin linkki, jolla aineistopankkia pääsee käyttämään ilman tunnuksia, joten ei muuta kuin tutkimaan.

Lopulta tärppäsi, eli löysin ohjeet veribarometrin lisäämiseksi sivuille. Ohje löytyy polun Aineistot / Bannerit, Flashit -alta. Tiedosto on nimeltään ’2016_Ohje_Veritilannebarometrin näyttäminen ulkoisilla verkkosivuilla.docx’. Näillä ohjeilla bannerin lisääminen olikin helppoa ja yksinkertaista. Koodi on täysin erilainen joka näkyy veripalvelun omilla sivuilla, mutta tämä johtunee siitä että sisäisesti heillä on oma koodinsa ja ulkopuolisille käyttäjille omansa.

Veribarometrin ohje on päivitetty viimeksi 3.5.2016 ja veribarometri toimii ainakin 4.9.2016, mutta on vain ajan kysymys koska jotain taas muuttuu ja veritilanne kuva kuolee. Todennäköisesti päivitetyt ohjeet löytyvät jälleen aineistopankista.

Sivuilleni valitsin seuraavan koodivaihtoehdon, joka tuottaa alussa nähdyn kuvan mukaisen grafiikan. Tilanne päivittyy kuvaan aina sivujen uudelleenlatauksen yhteydessä.

<iframe src="https://www.veripalvelu.fi/_layouts/15/innofactor.veripalvelu.web/veribarometriNew.aspx?orientation=horizontal&key=mediapaate&delay=5&iframe=1" frameborder="0" height="300" width="400"></iframe>

Vaihtoehtoina on myös vaakasuuntainen grafiikka, sekä vastaavat kuvat joissa halutulla viiveellä vaihtuu tekstimainoksen ja veritilanteen kesken.

A-link LanDisk LD1, verkkolevy

Tämä juttu on julkaistu alunperin kotisivuillani 20.7.2006 ja sitä on päivitetty 23.7.2006

Laitteen hankkiminen

Nettori.org:in sivuilla törmäsin A-Linkin LanDisk LD1 verkkolevykoteloon, hinta oli mielestäni yllättävän edullinen, 70,80€. Kyse on siis pelkästä kotelosta ilman kiintolevyä, joka on yhtenä syynä edullisuuteen. Mitä muuta verkkolevykotelolla on tarjota kuin edullinen hinta, selviää pikapuolin.

Koska kyseessä on pelkkä kotelo, piti siihen hankkia sopiva kiintolevy. Pienen etsinnän jälkeen päädyin Seagate Barracuda 7200.10 320 Gt kiintolevyyn (94,54€). Yhteishinnaksi muodostui 165,64€. Vertailunvuoksi edullisin 320 Gt verkkolevy (Western Digitalin valmistama) maksoi Nettorissa 212,20€, joten 46,56€ hintaero kokoonpanojen välillä opiskelijalle on huomattava. Hintaero voi tosin selittyä myös laadulla.

Ennen lopullista ostopäätöstä yritin turhaan etsiä arvosteluja, sillä ensimmäistäkään ei löytynyt (tämä kertomus paikkaa puutteen suomalaisten osalta). Edes A-linkin kotisivuilla käynti ei tuottanut tulosta, sillä manuaalia ei ollut ladattavissa. Tekniset tiedot sentään löytyivät, mutta niistäkin sai korkeintaan väärän mielikuvan laitteen ominaisuuksista. Lähetin sähköpostilla kyselyn manuaalista, mutta vastausta ei ikinä tullut.

Alkumetrit LanDiskin parissa

LanDisk oli pakattu pieneen siistiin laatikkoon. Laatikosta löytyi kaikki teknisissä tiedoissa luvattu, eli itse laitteen lisäksi RJ45- ja USB-kaapelit, muuntaja, ruuveja, cd-levy, sekä pienellä tekstillä präntätty asennusohje. CD-levyltä löytyi kaipaamani manuaali.

Ei ole ihme ettei manuaalia ole julkisesti saatavilla, se näyttää todella motivoituneen kesätyöntekijän tekemältä. Kuvituksessa on käytetty ainakin kolmesta (USB, USB & 2x FireWire ja USB & LAN) eri LanDiskin versiota otettuja kuvia. Kuvituksesta ilmenee myös hallintasivuston toteutus. En ihmettelisi yhtään jos asiakkaat jättäisivät laitteen ostamatta manuaalin nähtyään. Edelliset neljä kuvaa on otettu LanDiskin manuaalista, kuvien oikeudet omistaa A-link.

LanDiskin suunnittelussa on selvästikin otettu vaikutteita Mac ministä. Kannet ovat väriltään valkoiset, kyljet hopeiset. Kotelot ovat korkeutta lukuun ottamatta millilleen samankokoiset. Etulevyssä oleva pieni kirkkaansininen led-valo sijaitsee samassa kohdassa molemmissa laitteissa. Takalevyn liittimet sentään eroavat toisistaan (onhan kyseessä kuitenkin täysin eri tuote, verkkolevy vs tietokone), mutta yhdennäköisyys on silti ilmeinen. Vasemmalla LanDisk, oikealla Mac mini.

hq_landisk_paalta hq_mini_paalta hq_landisk_takaa 

Takalevystä löytyy tuuletin, virtakytkin, merkkivalot (ACT, LINK), reset-nappula, virtaliitin, sekä USB- ja RJ45-liittimet. Verkkoliitännässä käytetty liitin on varmasti halvinta mallia oleva, siinä ei ole merkkivaloja, eikä sitä ole suojattu metallisella kuorella (kuten vähän laadukkaampien laitteiden liittimet). Lisäksi verkkoliitin on hieman huteran oloinen.

hq_liittimet

Kiintolevyn asentaminen oli suhteellisen helppoa, joskaan ei ongelmatonta. Mukana toimitettiin vain kaksi sormin/ristipäämeisselillä pyöritettävää ruuvia. Muovitelineen reiät eivät olleet pystysuunnassa aivan kohdallaan, kotelo on myös aika ahdas liitinpuolella, joka vaikeuttaa hieman levyn kiinnittämistä.

hq_levy_paikallaan

Verkkoon liittäminen ja ohjelmisto

Lähiverkkoon liittäminen oli helppoa. Laitteessa on oma DHCP palvelin, joka kytkeytyy automaattisesti pois päältä mikäli verkosta löytyy toimiva DHCP palvelin. Hallintasivustoon pääsee käsiksi laittamalla nettiselaimen osoiteriville boxin IP-osoitteen (selvitä osoite esim. DHCP-palvelimen IP-listasta).

Eteen avautuu karu näkymä. Käyttöliittymä on todella pelkistetty ja suorastaan törkeän näköinen. Toisaalta tällä ei olisi suuremmin väliä jos laite hoitaisi tehtävänsä asianmukaisesti, valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Testaamani verkkolevyn ohjelmistoversio oli NAS-BASIC40, LOADER 067.

hq_etusivu

Ensimmäinen havaitsemani ohjelmistovika löytyi salasanan vaihtamisen yhteydessä, pääkäyttäjän salasanaa ei nimittäin pystynyt vaihtamaan ollenkaan. Tämä on vakava ongelma, sillä kuka tahansa lähiverkkoon liittynyt voi muutella asetuksia ja vaikka formatoida koko levyn! Vika on sitä kriittisempi, mikäli lähiverkko on liitettynä VPN-yhteyden kautta muihin lähiverkkoihin, kuten omassa tapauksessani.

Toinen vähemmän vakava ohjelmistovika löytyi aika-asetuksista. Buuttien yhteydessä aika-asetukset muuttuivat yleensä alkuarvoihin. Jos buuttia tarvitaan vain harvoin, voi asetukset käydä muuttamassa oikeiksi pienellä vaivalla. Pidemmän päälle tämäkin voi alkaa sapettamaan, etenkin jos levy ei ole akkuvarmennuksen perässä ja alueella on ajoittain sähkökatkoksia.

Ikävin yllätys tuli kuitenkin mielestäni kaikkein oleellisimman ominaisuuden kanssa, nimittäin hakemisto- ja käyttöoikeuksien määrittelyssä. Yhdelle käyttäjätunnukselle ei voi määrittää erilaisia oikeuksia eri kansioihin. Toisin sanoen yhdelle käyttäjälle ei voi esimerkiksi määrittää lukuoikeutta yhteen kansioon ja kirjoitusoikeuksia toiseen. Oikeudet määritellään kirjaimellisesti käyttäjäkohtaisesti, ei siis kansio- tai ryhmäkohtaisesti, kuten pitäisi. Tämän ominaisuuden luulisi olevan vakiona halvimmissakin boxeissa, mutta ilmeisesti olen väärässä. Laite toimii hyvin tilanteissa, jossa jokaiselle käyttäjälle määritellään oma henkilökohtainen kansio. Ongelmat tulevat vasta sitten, kun halutaan henkilökohtaisten kansioiden lisäksi myös yhteisiä vain lukuoikeuksilla varustettuja kansioita.

Nämä puutteet saataisiin varmasti korjattua ohjelmistopäivityksillä, mutta valmistaja ei tarjoa päivityksiä sivuillaan. Manuaalissa pyydetään ottamaan yhteyttä jälleenmyyjään, jolla tosin ei ollut sen parempaa tietoa päivityksistä kuin minullakaan. Toivon mukaan maahantuoja tietäisi asiasta enemmän. Nähtäväksi myös jää tuleeko tulevien ohjelmistopäivityksien myötä lisää ominaisuuksia, jos päivityksiä tullaan edes tekemään. A-Link voisi julkaista ohjelmistonsa sorsat D-Linkin verkkolevyn DSM-G600 tapaan GPL-lisenssin alaisena, jolloin aivan varmasti joku alkaisi tehdä käyttökelpoista ohjelmistoa, tehden myös itse boxista käyttökelpoisen. D-Link DSM-G600 onkin saanut innostuneen joukon kehittämään sen ohjelmistoa.

Kotelossa on paikka vain yhdelle levylle, joten siinä ei ole mahdollisuutta käyttää RAIDia. Täten tietojen manuaalinen varmiskopioiminen ajoittain on ehdottoman tärkeää.

Lisää ongelmia

Laite ei ehtinyt olla käytössä viikkoakaan, kun se sanoi työsopimuksensa irti. Vika koskee vain lähiverkkoliitäntää, sillä tiedostoihin pääsi edelleen käsiksi USB-liitänään kautta. Hallintasivulle pääsy ei ollut kuitenkaan enää mahdollista. Jo kerran aiemmin boxi oli mennyt vastaavalla tavalla jumiin. Tuolloin tilanne ratkesi resetoimalla asetukset, tälläkertaa se ei tepsinytkään. Se ei hakenut IP-osoitetta DHCP:ltä edes resetoinnin jälkeen.

Ilmeisesti laitteen rautaan on tullut jotain vikaa, sillä enää verkkoliitännän ACT valo ei pala ollenkaan, LINK valo palaa välillä vilkkuen (automaattinen nopeudentunnistin [10/100] ei ilmeisesti toimi oikein?). Toimiessaan oikein laitteen LINK-valo palaa kokoajan, ACT-valo vilkkuu tietoa siirrettäessä.

Suorituskyky

Koska boxi ehti levitä ennen suorituskykymittausten tekemistä, jäävät tulokset myös puuttumaan tästä raportista. USB-liitännä nopeuksia en mittaa ennen kuin lähiverkkoliitäntä saadaan uudelleen toimimaan. En myöskään ehtinyt testaamaan FTP:n toimivuutta.

Loppusanat

Valitettavasti liian monessa paikassa on säästelty, tämä näkyy erityisesti ohjelmistopuolella. Pienellä lisäpanoksella boxista olisi saanut hyvinkin käyttökelpoisen laitteen.

Edullisesta hinnasta huolimatta boxi ei vakuuttanut minua. Mikäli kaipaat edullista verkkolevyratkaisua ilman kunnollisia säätömahdollisuuksia, saattaa A-linkin LanDisk olla juuri sinun valintasi. Kotelon hinnan tuplaamalla saa kuitenkin huomattavasti monipuolisempia verkkolevyjä, joten kannattaa harkita tarkoin minkä verkkolevyn valitsee. Omia tarpeitani A-Linkin LanDisk ei täyttänyt, se oli suorastaan pettymys. Laitteen kestävyydestä voin sanoa sen, että todennäköisesti se on yhtä kestävä ja luotettava kuin mikä tahansa muu laite. Minua vaan tuntuu aina vainoavan huono onni minkä tahansa esineen tai asian kanssa, joten toisaalta tämän laitteen viallisuus ei tullut yllätyksenä. Olisin yllättynyt enemmän, jos olisin saanut ensimmäisellä kerralla toimivan laitteen. Sinun käytössäsi LanDisk toimii todennäköisesti ilman minkäänlaisia ongelmia, ohjelmiston puutteita lukuunottamatta.

Toivonmukaan tulevat ohjelmistopäivitykset paikkaavat ohjelmiston puutteita, jolloin LanDiskistä tulee varteenotettava vaihtoehto edulliseksi verkkolevyratkaisuksi.

Mielestäni tällaista laitetta ei voi vakavissaan kutsua verkkolevyksi. Parempi, kuvaavampi nimi tällaisille laitteille olisi ennemmin ”Lähiverkkoon liitettävä henkilökohtainen kiintolevy”. Verkkolevyjen lähtökohtana on käyttäjien- ja oikeuksienhallinta, vasta kun nämä perusasiat saadaan toimimaan asianmukaisella tavalla, voidaan oikeasti alkaa puhua verkkolevystä.

Hyvää & Huonoa

Hyvää
– Edullinen hinta
– Tyylikkään näköinen
– 64 Samba ja 5 FTP käyttäjää
– Sopii ulkonäöllisesti Mac minin rinnalle

Huonoa
– Manuaalin viimeistely
– Keskeneräinen käyttöliittymä
– Virheet ja puutteet suunnittelussa
– A-Linkille lähetettyihin sähköposti kyselyihin ei vastata
– Paikka vain yhdelle levylle, ei RAID tukea

NORDIC MP4-soitin (256Mt)

Tämä juttu on julkaistu alunperin kotisivuillani 6.1.2008 ja sitä on päivitetty 12.1., 14.1. sekä 21.1.2008.

Laitteen hankkiminen

Bonneirs houkuttelee tilaajia jos jonkinlaisilla tilaajalahjoilla, tällä kertaa tarjolla oli Nordic MP4-soitin (256Mt) Tieteen kuvalehden kylkijäiseksi. Koska ennestään en omistanut edes MP3-soitinta, päätin tarttua tilaisuuteen ja tilata lehden.

Tarkkaa lehden tilauspäivää en muista, mutta se oli jossain elokuun puolenvälin nurkilla. Lokakuun puolenvälin jälkeen sain kirjeen liittyen tilaajalahjaani, jossa pahoiteltiin toimituksen viivästymistä. Kirjeessä lupailtiin soitinta marraskuun puolenvälin jälkeen. Joulukuun puoleenväliin mennessä soittimesta ei ollut kuulunut mitään. Asiakaspalvelussa soitinta lupailtiin saapuvaksi lähipäivinä. Soitin saapui vihdoin ja viimein joskus joulun jälkeisinä päivinä. Lehden tilaamisesta tilaajalahjan saantiin kesti siis noin neljä kuukautta. Laskun maksamisestakin laskettuna toimitusaika oli huikeat kolme kuukautta. Sen lisäksi että toimitusaika venyi näin pitkäksi, en säästynyt ongelmilta saatika laiterikoilta. Mikäli koko tapahtumaketjun ja ongelmien selvittely kiinnostavat, voit lukea siitä lisää täältä.

Alkumetrit MP4-soittimen parissa

Avattuani pikkuruisen paketin huomasin toisen kuulokenapin olevan rikki, muovikuori oli kahdessa osassa. No, ei muuta kuin sormilla muoviosa takaisin paikalleen ja virtaa koneeseen.

IMG_4192

Oli pienoinen yllätys että laitteessa oli värinäyttö, ei kovin hääppöinen mutta värinäyttö kuitenkin. Laitteen muistista löytyi valmiiksi kolme MP3-tiedostoa, kolme kuvaa sekä yksi videotiedosto. Ensimmäistä kappaletta kuunnellessani sain huomata että toinen kuulokenapeista oli täysin mykkä. Kyse oli samasta vasemmanpuoleisesta kuulokkeesta joka oli jo paketista otettaessa kahdessa osassa.

IMG_4194

Seuraavaksi tulikin sitten testattua toimivuutta tietokoneen kanssa. Ensimmäiseksi sainkin ihmetellä todella oudon näköistä USB-johtoa. Ensimmäiseksi ajattelin että onpa hienoa kun taas on keksitty käyttää epästandardia liitintä. Tarkempi tutustuminen liittimeen (vasta vahingon tapahtumisen jälkeen, josta hetkenkuluttua lisää) kuitenkin osoitti että kyse oli aivan perinteisestä mini USB-liittimestä, mutta sen ympäriltä puuttui suojaava ja tukevoittava metallikuori. Voihan olla että kyseessä oli jokin sekunda-kaapeli, sillä se oli jonkin verrat vinksallaan. Näytti myös siltä että johdossa on jopa saattanut ollakin se kaipaamani metalli suojus, mutta joka jossainvaiheessa on irronnut ja kadonnut. Paketissa puuttuvaa osaa ei kuitenkaan näkynyt.

IMG_4197 IMG_4199 IMG_4203 IMG_4211

Alkuperäinen johto kiinni soittimeen ja tietokoneeseen… tietokone jumiutuu samantien piippauksen säestämänä. Virrat pois koneesta ja soitin irti. Uudelleen käynnistys… eikä ulkoista FireWire-levyä enää näkynytkään laitehallinnassa. Itseasiassa mitkään muutkaan laitteet eivät enää toiminneet kannettavani PCMCIA-laajennuskortissa soittimen kytkemisen jälkeen. Ilmeisesti (vioittunut?) kaapeli aiheutti oikosulun ja poltti korttini, tai soitin otti yli sallitun määrän virtaa väylästä näin polttaen kortin. Niin tai näin, todella hieno homma! Onneksi kannettavani ei ole kovin uusi, kohta jo kuusi vuotias, joten suurta vahinkoa ei olisi syntynytkään vaikka se olisi hajonnut lopullisesti. Tosin hyvän LaCien USB/FireWire kortin tuhoutuminen jäi harmittamaan. Ei auta kuin yrittää hakea korvausta Bonnierilta, mutta sieltä tuskin on tulossa mitään. Vastaavanlainen kortti verkkokauppa.com:ssa maksaa 62,90€).

Edellisen jälkeen päätin testata soitinta digikameran USB-johdolla ja kannettavan omalla USB-liittimellä. Tällöin tosin ei ollut vielä varmuutta mitä oikeasti oli tapahtunut. Tälläkertaa yhteys kuitenkin onnistui ja soitin näkyi siirrettävänä levyasemana. Alkuperäiset biisit pois ja omat tilalle. Samalla tuli tutustuttua laitteen käyttöohjeisiin, jotka löytyivät soittimen mukana tulleelta pieneltä CD-levyltä.

Soittimen käyttäminen

Soittimessa käytetty ohjelmisto on selvästikin käytössä myös valmistajan muissa soittimissa. Valikkoon on jätetty muutama sellainen kuvake näkyviin joita ei valita, vaan ne hypätään yli. Kuvakkeista päätellen ainakin ääninauhuri ja radio-ominaisuus löytyy jostain hieman paremmasta mallista. Myös kaiuttimen kuvan yli hypätään.

Valikkorakenne:

  • Music
  • AMV
  • Photo
  • Setup
    • System Time
    • LCD set
      • Brightness
      • GrayMore
      • DarkMode
      • Exit
    • Language
    • English
    • Power off
      • Off time
      • Sleep time
    • Replay mode
      • Manual replay
      • Auto replay
    • Memory info
    • Firmware version
    • Firmware upg
    • Exit

Hetken käyttämisen jälkeen alkoi valikoissa surffaileminen onnistua. Tosin kankeaa se siitä huolimatta oli. Liikkuminen on tehty hyvin vaivalloiseksi lyhyiden ja pitkien napinpainallusten ja soittimen tilasta riippuen. Tiettyjä asioita pääsee tekemään vain silloin kun esim. musiikki soi, ja toisia silloin kun se ei soi.

Ominaisuudet ja manuaali

Mitat: 4,0 x 8,2 x 0,8mm (LxKxS)
Tiedostotuki: MP3, WMA, WMV, ASF, WAV, AMV, JPG, GIF ja BMP

Näppäimet ja liittimet:

  • Näppäinlukitus
  • Virtanappula
  • 2,5mm stereo plug
  • Standardi mini USB-liitin
  • Äänenvoimakkuus +/-
  • Kelaus eteen/taakse
  • Play/pause
  • Menu

Manuaalin rakenteeseen tai kuvitukseen ei ole kiinnitetty juuri mitään huomiota. Ohjekirjaa voit vilkaista täältä. Kuvat todellakin ovat tuollatavalla hassusti pois paikoiltaan, osittain selitetekstien päällä.

Loppusanat

Kuten ”meicä” suomi24:n keskustelupalstalla toteaa: ”just niin laadukas soitin kuin mitä muutaman euron hinnan perusteella voi olettaa.” Olen itse aivan samoilla linjoilla. Mainoksessa väitettiin soittimen olevan 53€ arvoinen, jos näin olisi ihan aikuisten oikeasti ja joku olisi mennyt vielä maksamaan kapineesta kannattaisi käydä kyllä pyytämässä rahansa heti takaisin. Halvalla ei hyvää saa.

Minulla ei ennestään ole ollut MP3/4-soitinta, joten yleisesti laitteen toimintoja en voi vertailla. Jokatapauksessa tie on ollut kivinen, äänenlaatu ei todellakaan korvia hivellyt, käytettävyys oli jokseenkin hirveää eikä laiterikoiltakaan voitu välttyä.

Soittimesta ei loppujenlopuksi jäänyt kuin paskan maku suuhun. Sen lisäksi ettei itse soitin ole kovin häävi, eniten minua jäi harmittamaan PCMCIA-adapterin rikkoutuminen. Bonneirs tuskin korvaa aiheutunutta vahinkoa, joten eipä tämäkään paljoa minua lohduta, mutta yritetään kuitenkin. Tästä ilmestynee aikanaan seikkaperäinen selostus sivuilleni. Ainut valonpilkahdus tässä on se, että jatkossa minulta ei kulu senttiäkään Bonneirsin myymiin tuotteisiin. Toinen pilkahdus voisi olla vaikka tämän testin kirjoittaminen, ja etenkin tämän ilosanoman eteenpäin vieminen siitä kuinka hyvin (huonosti) Bonniers hoitaa asiakassuhteitaan. Boikotoikaamme siis Bonniersin tuotteita sankoin joukoin.

Hyvää & Huonoa

Hyvää
– Edullinen hinta
– Ihan ok näköinen kapistus
– Pienikokoinen

Huonoa
– Vakio kuulokkeet
– Tuhosi PCMCIA-kortin kiinni kytkettäessä

FreeNAS levypalvelimen raudan valinta

Vanhasta levypalvelimesta alkoi loppua tila kesken. Se koostui kahdesta erillisestä Buffalon levypalvelimesta, josta uudempi LinkStation LS-WXL toimi varsinaisena tietovarastona ja vanhempi LinkStation LS-WTGL teki kerran viikkoon varmuuskopiot. Kummankin laitteen kaksi levyä oli peilattu, jolloin tieto oli nelinkertaisesti varmistettu. Tämän takia tallennuskapasiteettia on ollut käytössä vain 500 Gt (25 % levykapasiteetista).

IMG_2462

RAID levyjärjestelmät ja tasot

RAID levyjärjestelmän huonona puolena voidaan pitää sitä, että vaikka ne selviävät levyrikosta, niin ohjainkortin leviäminen onkin kinkkisempi juttu. Jotta vanhan levypakan tiedot saisi luettua, tarvitaan identtinen laite (ohjain) johon levyt kytkeä. Vastaavan raudan hankkiminen voi kuitenkin olla hankalaa tai jopa mahdotonta kun aikaa on kulunut muutamia vuosia laitteen hankkimisesta. RAID -ohjaimen muokkaama ja tallentama data on aina valmistajakohtaista, jolloin eri valmistajan ohjain ei toimi vanhojen levyjen tietojen lukemiseen. Tämän takia vara ohjain tulisi hankkia samalla kertaa kun muuta järjestelmää on hankkimassa.

Softa RAID poistaa rautariippuvuuden, mutta koska aiemmin olen käyttänyt kaupallisia tuotteita, ongelma on aina ollut läsnä. Tästä syytä vanhassa järjestelmässä kummankin laitteen levyt oli peilattu laitekohtaisesti, sekä laitteet keskenään. Tällainen järjestely hukkaa valtavasti levytilaa, mutta sen pitäisi olla hyvin vikasietoinen sekä ohjainkortti että levyvikoja vastaan. RAID -tason valinta vaikuttaa myös tietojen luku ja kirjoitusnopeuteen.

RAID -tasoja löytyy muutamia:

  • RAID 0, eli tietojen lomitus. Tässä yhdistetään levyt yhdeksi asemaksi. Jos yksi levy hajoaa, kaikki tiedot katoavat. Tästä syystä RAID 0-tasoa ei tulisi käyttää sellaisenaan missään, ei ainakaan ilman varmuuskopiointia. Tämä vaihtoehto tarjoaa käyttöön 100 % asennetusta kapasiteetista. Tarvitsee vähintään kaksi levyä.
  • RAID 1, eli tietojen peilaus. Tässä sama data tallennetaan kahdelle levylle. Yhden levyn hajoaminen ei vaikuta tallennettuun dataan. Tämä vaihtoehto tarjoaa kahdella levyllä 50 % asennetusta kapasiteetista. Tarvitsee vähintään kaksi levyä.
  • RAID 5, vähän kuin RAID 0, mutta sisältää lisäksi pariteetti data levyn, jolloin minkä tahansa yksittäisen levyn hajoaminen ei kadota tietoja. Tämä vaihtoehto tarjoaa C * (N-1) kokoisen kapasiteetin, esimerkiksi kolmella levyllä toteutettuna 66 % asennetusta kapasiteetista saadaan hyötykäyttöön. Tarvitsee vähintään kolme levyä.
  • RAID 6 on kuten RAID 5, mutta yhden levyn sijaan siinä on kaksi pariteetti levyä, jolloin kaksi levyistä voi hajota tietojen katoamatta. Tämä vaihtoehto tarjoaa C * (N-2) kokoisen kapasiteetin, esimerkiksi neljällä levyllä toteutettuna 50 % kapasiteetista jää hyötykäyttöön, kuudella levyllä hyötysuhde nousee jo 66 %:iin. Tarvitsee vähintään neljä levyä.
  • RAID 0+1, yhdistää sekä tietojen lomituksen että peilauksen. Pelkkää 0-tasoa ei kannata käyttää, vaan käyttää esimerkiksi 0+1. Tämä vaihtoehto tarjoaa 50 % asennetusta kapasiteetista. Tarvitsee vähintään neljä levyä.
  • Lisäksi löytyy tasot 10, 50 ja 60, joita en tässä ala käymään läpi. Lisätietoa näistä ja edellä mainituista tasoista voi käydä lukemassa esimerkiksi täältä.

RAID levyjärjestelmä ei poista tietojen varmuuskopioinnin tarvetta, tästä syystä vanha järjestelmä oli toteutettu kahdella erillisellä laitteella jossa data sijaitsi. Täten myös uusi järjestelmä tulee sisältämään datat kahdessa eri järjestelmässä.

Vaatimukset uudelle levypalvelimelle:

  • Alhainen tehonkulutus
  • Nykyistä järjestelmää nopeampi (vanhassa noin 6Mbit/s)
  • Nykyistä vikasietoisempi => RAID 6 levyjärjestelmä
  • Reilusti kapasiteettia
  • Levyjen salausmahdollisuus
  • Helpompi korjata ja päivittää tarpeen tullen
  • Pitää saada sijoitettua räkkikaappiin
  • Etähallinta mahdollisuus


Vaihtoehdot

Kaupalliset isokapasiteettiset levypalvelimet ovat arvokkaita. Western Digitalin, WD My Cloud EX4 24 Tt -levypalvelin kustantaa 1710€, tukien tasoja 0, 1, 5 ja 10. RAID 5-tasolla kapasiteettia jää hyötykäyttöön 18 Tt. Tällöin varmennetun terabitin hinnaksi muodostuu 95€.

WD:n levypalvelin ei kuitenkaan tue RAID 6-tasoa, jolla seuraava levypalvelin oli tarkoitus toteuttaa. Koska tämä malli on jo näin kallis, laite joka tukisi 6-tasoa on vieläkin kalliimpi. Täten vaihtoehdoksi jää rakentaa levypalvelin itse. Näin toteutettuna levypalvelimesta saa juuri sellaisen kun haluaa ja varaosien hankkiminen on huomattavasti helpompaa ja halvempaa. Lisäksi omilla valinnoilla voi vaikuttaa järjestelmän kokonaishintaan, mutta valitettava tosiasia on että levykapasiteetti on se mikä maksaa kaikkein eniten.

Komponentit

Seuraavassa on listaus komponenteista jotka levypalvelimen osiksi lopulta valikoitui. Osa komponenteista on hankittu jo 4 vuotta sitten virtuaalipalvelinta varten, jotka jatkossa hoitavat levypalvelimen virkaa. Alle listatut hinnat ovat hankintahetkien hintoja, joten tänä päivänä saa varmasti nopeampaa ja halvempaa rautaa.

TuoteKuvausMääräá-hintaHinta yht.
KoteloSharkoon MS120 MicroATX144,90€44,90€
EmolevyAsus P7F-M1202,90€202,90€
ProsessoriIntel Core i5-760 2.8GHz1158,90€158,90€
KeskusmuistiG.Skill Ares DDR3 1333MHz 2x4Gb247,90€95,80€
TeholähdeSilentiumPC Vero L1 500W149,90€49,90€
KovalevytWestern Digital Red 3TB7113,90€797,30€
SSD-levytKingston HyperX FURY SSD 120 Gb244,90€89,80€
USB-muistiKingston DataTraveller micro 8GB17,90€7,90€
EtähallintaAsus ASMB4-iKVM1~20€~20€
RAID-ohjainLSI SAS 9211-8i164,77€64,77€
SATA-kaapelitHP Amphenol MiniSAS SFF-8087 to 4xSATA29,79€19,58€
Toimituskulut~15€
Yhteensä~1567€

Tällä kokoonpanolla kahdella pariteettilevyllä varmistetun levypalvelimen hyötykäyttö terabitin hinnaksi muodostuu 104,50€/Tt. Tässä ei selvinnyt yhtään halvemmalla kuin valmiilla kaupallisella tuotteella, mutta näin saan RAID 6 käyttöön, järjestelmä ei ole enää rautariippuvainen softa RAID:in ansiosta, sekä tietysti rakentamisen ilo. Lisäksi FreeNAS mahdollistaa julmetun määrän säätömahdollisuuksia, levyjen salauksen sekä erilaisten palveluiden ajamista, kuten iSCSI ja PLEX. Tosin vastaavia ominaisuuksia löytyy myös kaupallisista laitteista nykypäivänä.

Valintakriteerit

Levypalvelimeen ei kannata valita mitään kallista ja nopeinta rautaa. Emolevyksi kelpaa mikä tahansa emolevy, sen ei ole pakko olla palvelinkäyttöön tarkoitettu. Jos nurkissa pyörii vanha, mutta edelleen toimiva tietokone, on siinä hyvä alusta levypalvelimelle.

Koska halusin mahdollisuuden etäkäyttöön, oli ainoa vaihtoehto käyttää palvelinemolevyä. Palvelinkäyttöön tarkoitettuja microATX emolevyjä kourallisella SATA -liittimiä ei kuitenkaan ole helppo löytää ja kun sellaisen löytää, on hinta huikea (~600€). Prosessoriksi on valittu edullisin malli joka emolevyn kantaan sopii.

Koska halusin iKVM etähallinnan koneelle, enkä halunnut maksaa uudesta emolevystä järkyttäviä summia, tuli eteen levy/RAID -ohjaimen hankkiminen. Lähtökohtaisesti kaikki alle 100€ hintaiset ohjainkortit kannattaa unohtaa. LSI 9211-8i on piireissä hyväksi ja luotettavaksi kehuttu, joten päädyin itsekin samaan valintaan. Kyseinen ohjain on huomattavan kallis, noin 400€, mutta kuten laiteluettelosta voit huomata, en moista summaa ole kortista kuitenkaan maksanut. Lisää ohjainkortin hankkimisesta ja ohjelmiston päivittämisestä voi lukea toisesta blogauksestani.

ZFS -tiedostojärjestelmä on muistisyöppö, mitä enemmän keskusmuistia on, sitä parempi. Minimi muistinmäärä on 8 Gt, suositus vähintään 16 Gt. Koska entiseen virtuaalipalvelimeen olin aikoinani ostanut 16 Gt muistia, oli tämä puoli siltä osin kunnossa.

Kovalevyiksi valikoitui 7 kpl Western Digital RED 3 Tt, jotka on tarkoitettu NAS käyttöön. 3 Tt mallit valikoituivat kokonaishinnan perusteella. RAIDZ2 järjestelmässä on kaksi pariteettilevyä, halvin kombinaatio levyjen määrä suhteessa niiden hintaan muodostui 3 Tt levyistä, kun käyttökapasiteettitavoitteeksi asetti noin 15 Tt.

SSD levyt eivät ole pakollisia, mutta niillä pitäisi voida nopeuttaa levypalvelimelle kirjoittamista ja lukemista. Levyt toimivat välimuistina, mikäli keskusmuisti ei riitä. Jättämällä nämä levyt pois, saa systeemin hintaa pudotettua 90€.

Kotelo valikoitui ulkomittojen, sekä etusäleikön tuplapuhaltimien takia. Kotelo vetää vakiona tosin vain 2kpl 3,5″ kovalevyjä tai 4 kpl 2,5″ levyjä. Mikäli valmistaja olisi suunnitellut kovalevykehikon noin 5mm leveämmiksi, sekä olisi lisännyt reiät kovalevyille, olisi kotelossa ollut tilaa seitsemälle levylle, sentin ilmanvaihtoraoilla. Koska koteloa ei ollut näin toteutettu, piti sitä hieman modifioida. 5.25″ asemapaikalle saa asennettua vielä yhden kovalevyn, jota tulevaisuudessa voin hyödyntää vaikka Hot-Spare -levynä RAID -pakassa.

IMG_2266 IMG_2265

Vaikka kovalevyt ovat virtapihejä, vajaa 5W/kpl kirjoittaessa/lukiessa ja prosessori mahdollisimman pienitehoinen, valitsin hyvähyötysuhteisen 500W teholähteen. Järjestelmä syö arviolta 60W verran tehoa ollessaan päällä, joten teholähde riittää paremmin kuin hyvin. Virtalähde on mitoitettu lähinnä käynnistyshetkeä varten, sekä toimimaan mahdollisimman hiljaisesti alhaisella kuormituksella, sillä laitteisto tulee olemana päällä 24/7/365.

FreeNAS:in kotisivuilta voi lukea lisää järjestelmän minimivaatimuksista.

Jutun seuraavassa osassa käsittelen FreeNAS:in asennusta ja parametrointia.

StarTech HDMM30MAO – aktiivinen optinen HDMI kaapeli (AOC)

Muutto uuteen kotiin ja siitä seurannut kotiteatterin päivitysrumba ei ole vielä päättynyt. Edellisessä kotiteatterissa käytetyt 10 metrin pituiset HDMI ja virtajohdot eivät enää riittäneet uuden olohuoneen mittojen muututtua muuta kuin lattian poikki roikkoasennukseen. Tällä konstruktiolla on eletty viimeinen vuosi. Lattialla luikertelevat kaksi mustaa kaapelia eivät ole kaunista katsottavaa, ovat siivouksen tiellä ja alttiina myös mahdollisille vaurioille.

Viimeksi käytössä oli Haman keskihintainen passiivinen HDMI-kaapeli (HDMI-DVI -adapteri + DVI-HDMI -kaapeli). Kelalla ollessaan 10 metrin kaapeli aiheutti kuvaan pieniä häiriöitä, suoraksi vedettynä toimien ongelmitta. Vaikka HDMI standardissa ei ole määriteltykään kaapelin maksimipituutta, käytettävä resoluutio ja virkistystaajuus vaikuttavat siihen. Kaapelin laadusta riippuen passiivisilla kaapeleilla pääsee enintään 15 metrin tuntumaan. [Lähde]

15 metriä riittäisi tarkoitukseen juuri, mutta koska olemassa olevat kaapelikourut ovat hyvin täynnä kaiutinkaapeleita, GLM verkon kaapelointia, antennijohtoja sekä sähköjohtoja, mahdollisimman ohut HDMI kaapeli sopisi tarkoitukseen parhaiten. Pitkä ja ohut eivät laadun kanssa sovi samaan lauseeseen. Täten passiivinen 15 metrin kaapeli ei tule enää kyseeseen, kuten ei aktiivinenkaan koska sekin on liian paksu, joten ainoiksi vaihtoehdoiksi jää optinen HDMI tai ethernet-kaapeleilla toteutettu HDMI. Optinen kaapeli on näistä ohuin vaihtoehto, joten kuitu sen olla pitää.

Koska kyse on aktiivisesta kaapelista, tarkalleen ottaen signaalimuuntimesta, tarvitsee kaapeli toimiakseen sähköä. Eri valmistajilla on tarjolla erilaisia ratkaisuja. Joissain tuotteissa ulkoinen sähkönsyöttö tarvitaan kaapelin molemmissa päissä, joissain vain vastaanottavassa päässä ja joissain ei ollenkaan (ottaa tällöin käyttösähkönsä HDMI liittimen nastoista). Lähettävän pään ulkoinen virtalähde olisi ollut vielä siedettävä vaihtoehto, mutta vastaanoton tulee ehdottomasti olla virtalähteetön.

MyTrendyPhone Oy myy verkkokaupassaan StarTech AOC (Active Optical Cable) valokuitu HDMI-kaapelia, jonka pituus on 30 metriä. Pituutta on tarpeisiini nähden 10-15 metriä liikaa, eikä hintaakaan voi pitää kovin edullisena, 370€ ilman toimituskuluja. Sivustolla ei kerrota tuotteen tarkempaa tyyppiä, mutta googlaamalla oikea mallinumero selvisi nopeasti.

Kyseessä on StarTech HDMM30MAO. Pituutta kaapelilla on 30 metriä. Kaapeli tukee Ultra HD 4k-resoluutiota 30Hz kuvataajuuteen asti, hyväksyen kaikki alemmat resoluutiot. 1080p kuvan kaapeli välittää aina 120Hz kuvataajuuteen asti, tukee 3D kuvasignaalia sekä kuljettaa äänen. Kaapelilla on 2 vuoden takuu. Lisäksi kaapeli ei tarvitse ulkoista sähkönsyöttöä ollenkaan. Tämä on toteutettu hybridi-kaapeli rakenteella, eli kuidun rinnalla kulkee kuparijohtimet, jotka syöttänevät lähettävästä päästä sähköä vastaanottimeen. Lähettävä pää ottaa käyttösähköt suoraan HDMI-liittimestä. Itse kaapelilla on paksuutta vain 5x3mm ja se on hyvin taipuisaa. Vanha HDMI-kaapeli on vertailun vuoksi halkaisijaltaan 8mm, pinta-alassa ero on 6,7 kertainen.

IMG_2420

Tällainen kaapeli oli siis saatava. Jälleen kerran on kuitenkin syytä tarkistaa saatavuus ja hinnat muista kaupoista. Suomesta en tätä kaapelia löytänyt kenenkään muun myyvän, mutta saksalainen hintahakukone idealo.de on lyömätön apuväline edullisimpien saksalaisten kauppojen metsästykseen.

Tyypillinen hinta saksassa on siellä 320€ tietämissä, eli jonkin verran suomen hintaa edullisempi. Eräänä päivänä amazon.de sivulla hinta oli pudonnut  261,90€:oon (itse asiassa noin 10€ pienempi, mutta ostoskoriin lisäämisen jälkeen verot lasketaan suomen mukaan 19% => 24%, jolloin hinta nousi noin 10€:llä tuohon 261,90€:oon).

Koska mytrendyphone.fi sivuilla mainostetaan ’oletko löytänyt tuotteen halvemmalla’, päätin kokeilla kepillä jäätä, vaikka arvasin ettei ulkomaisen kaupan hinta varmastikaan kelpaa, edes siitä huolimatta että mainostavat itseään 13 maan kansainväliseksi yritykseksi. Ja eihän se kelvannut. Ei koske ulkomaalaisia kauppoja, ei yli 150€ hintaisia tuotteita, ei tarjoustuotteita jne… No, eipä ole minun ongelma ettei kauppa suomessa käy, joten tilasin kaapelin saman tien Amazon.de:n kautta. Kaapeli saapui tilauksesta vajaassa kahdessa viikossa. Tilattu 19.8., toimitettu 22.8., saapui 31.8.

Hintaa toimituskuluineen kertyi 272,58€, kun suomesta tilattuna se olisi kustantanut toimituskuluineen 379,50€, eli 106,92€ enemmän. Tätä voisi kutsua jo ryöstöksi, mutta kukaan ei ole pakottanut tilaamaan suomesta.

Kaapeli tuli sisäkkäin pakattuihin pahvilaatikoihin pakattuna, kuitukaapeli kelan ympärille kiedottuna. Mitään ohjeita mukana ei tule. Asentaminen on kuitenkin helppoa, sillä itse kaapelissa lukee kumpi pää tulee kytkeä kuvalähteeseen ja kumpi näyttölaitteeseen. Väärinpäin kytkettynä kaapeli ei toimi.

IMG_2413 IMG_2414 IMG_2415 IMG_2419

Missään ei kerrota kaapelin maksimi taivutussädettä, mutta ainakin 10mm taivutussäteelle kaapeli muovautui hyvin. Kaapelia ei kuitenkaan tule runnoa tiukkaan 90-asteen kulmaan, muuten se on ihan varmasti entinen. R10 vaikuttaa kuitenkin vielä turvalliselta.

IMG_2424 IMG_2426

Kuvanlaatu ei muuttunut suuntaan tai toiseen kaapelin vaihdon seurauksena. Eikä pitäisikään, sillä kyse on digitaalisesta signaalista jota välitetään ilman kuvankäsittelyä. Kuvassa ei ole havaittavissa mitään eroa tavanomaiseen HDMI-kaapeliin verrattuna.

Kahden päivän käytön perusteella ei ole tullut vastaan ongelmia, vaan tuote toimii kuten sen pitääkin. Kaikin puolin pätevä tuote ja pituuden puolesta se on hyödynnettävissä tulevaisuudessa osana isompaa kotiteatteria.

LSI SAS 9211-8i levyohjain ja P20 IT firmwaren päivittäminen

Hankin Kiinasta levypalvelinta varten PCIe-liitäntäisen LSI SAS 9211-8i -levyohjaimen, sillä emolevyssä ei ollut riittävästi SATA-portteja tarpeisiini. Kyseinen kortti on ns. OEM-tuote ja näyttää täysin identtiseltä kuin Avago SAS 9211-8i (Avago on entinen LSI). Avagon sivuilta löytyvät ohjekirjat, ohjelmistot jne. soveltuvat suoraan OEM-ohjaimelle. Eroa on ainoastaan paketoinnissa sekä hinnassa.

Siinä missä LSI/Avago SAS 9211-8i maksaa suomessa 335-470€, maksoi se Kiinasta tilattuna vain 64€. Tätä juttua kirjoitettaessa hinta on pudonnut 48€ paikkeille toimituskuluineen. Myyjänä toimi eBayssä käyttäjä alex_xu10, joka vastasi kyselyihin nopeasti ja hoiti postittamisen ym. kommervenkit kunnialla, joita matkalla oli Kiinan turvatarkastusten kanssa. Kokemusteni perusteella luotettava ja hyvä myyjä, suosittelen. Linkki ohjainkorttiin myyjän sivuille. Mukana seuraa ohjainkortti, matalan ja korkean pofiliin kiinnitysrauta sekä ajurilevy, josta löytyy aika vanhahkot (P14) ajuriversiot.

IMG_2319 IMG_2321

Pelkkä ohjainkortti ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös kaapelit kovalevyjen kytkemiseksi ohjainkorttiin. Kaapelin tulee olla oikean tyyppinen, jotta halutun tyyppiset kovalevyt toimivat ohjaimen kanssa. Tässä tapauksessa ohjainkortin päässä on 2 kpl MiniSAS SFF-8087 liittimiä, jotka tarvitsee saada muutetuksi SATA-liittimiksi SATA-levyille (ei SAS-levyille).

IMG_2320

Tilasin kaapeleita kaksi kappeletta eBaystä. Myyjänä qbtl, tuote HP Amphenol MiniSAS SFF-8087 to 4xSATA, hintaa toimituskuluineen kahdelle kaapelille yhteensä vajaa 20€. Tämäkin myyjä oli nopea ja luotettava, suosittelen. Suomessa yksittäinen vastaavan tyyppinen kaapeli maksaa valmistajasta riippuen 20-60€/kpl.

IMG_2264

Sitten itse asiaan, eli ohjelmiston version tarkistaminen, esivalmistelut sekä päivittäminen.

FreeNAS:in asennuksen jälkeen järjestelmä antoi varotuksen väärästä ohjelmaversiosta ohjainkortilla. Tähän osasin varautua, sillä kortit toimitetaan IR ohjelmistolla (Integrated RAID), joka tarkoittaa kortin sisäistä RAID toimintoa. Ohjelmisto pitää päivittää IT-versioon (Initiator Target), jotta ohjainta voi käyttää softa raidin kanssa. Levyt löytyvät ja näkyvät FreeNAS:ssa väärästä ohjelmaversiosta huolimatta, joten tämän ei pidä antaa hämätä.

lsi_versio

FreeNAS 9.10-STABLE versiossa on bugi, sillä P21 ohjelmistoversiota ei ole olemassa ohjainkortille. Uusin versio on P20, jonka kanssa FreeNAS toimii vaikka versio virhettä kiljuukin vielä päivityksen teon jälkeenkin.

lsi_versio2

Ohjelmiston päivittämisen kanssa tulee olla varovainen, sillä buuttaus tai sähkökatko kesken firmwaren päivittämisen saa aikaan kortin hajoamisen.


Mitä tarvitaan:

  • LSI SAS 9211-8i ohjain
  • USB muisti, koolla ei väliä
  • Rufus, USB-tikun formatoimiseksi
  • Uusin versio kortin firmwaresta ja asentaja ohjelmasta
    • 9211-8i_Package_P20_IR_IT_Firmware_BIOS_for_MSDOS_Windows
    • Installer_P20_for_MSDOS_and_Windows


USB-muistin luominen:

Formatoi USB-muisti alla olevan kuvan asetuksilla.

rufus_lsi_usb_format

Kopioi USB-muistiin seuraavat tiedostot lataamistasi paketeista:

  • sas2flsh.exe (asentaja paketin hakemistosta \sas2flash_dos_rel\)
  • 2118it.bin (P20 firmis paketin hakemistosta \Firmware\HBA_9211_8i_IT\)
  • mptsas2.rom (P20 firmis paketin hakemistosta \sasbios_rel\)

Tämän jälkeen varmista BIOS asetuksista, että kone buuttaa USB muistilta.

Firmwaren päivittäminen:

    1. Ensimmäiseksi tarkistetaan, että päivitysohjelma näkee oikean ohjainkortin. Tähän käytetään komentoa sas2flsh.exe -listall. Operaatio kestää noin minuutin.lsi_2_listall

      Vaikka kyseessä on SAS 9211-8i ohjain, syystä tai toisesta ohjelma näyttää valitun ohjaimen olevan SAS2008(B2). Kyseessä on yksi ja sama ohjain, nimeäminen voisi vain olla loogisempaa. Tämän nimen näkee koneen buutin yhteydessä, samassa listassa johon ohjain luettelee liitetyt kovalevyt. Jutun lopussa palaan asiaan lyhyesti. Ongelmien välttämiseksi kaikki muut ohjaimet ja lisäkortit kannattaa poistaa koneesta ennen päivityksen tekemistä.

    2. Kun oikea ohjain on varmuudella löydetty, voidaan jatkaa ohjaimen firmwaren poistamisella. Poistaminen tapahtuu komennolla sas2flsh.exe -o -e 6. Tyhjentämisessä menee hetki. Tämän komennon suorittamisen jälkeen koneen sammuminen on ohjaimen kannalta katastrofaalista.lsi_3_erase
    3. Onnistuneen tyhjennyksen jälkeen on aika ajaa uusi ohjelmaversio sisälle. Tämä tapahtuu komennolla sas2flsh.exe -o -f 2118it.bin -b mptsas2.rom. Päivityksen aikana vilisee pari ruudullista päivitykseen liittyvää statustietoa.lsi_4_update2
    4. Lopuksi tarkistetaan sas2flsh.exe -listall komennolla, että ohjelmaversio on päivittynyt.lsi_5_listall
    5. Päivitys on valmis ja koneen voi käynnistää uudelleen.

Koneen käynnistymisen yhteydessä ohjain luettelee siihen liitetyt levyt, mutta myös itsensä. Kun aiemmin puhuin ohjaimen epäloogisesta nimeämisestä, niin ensimmäiseltä listan riviltä löytyy tämä mystinen nimi, joka vahvistaa kyseessä olevan yksi ja sama ohjain.

lsi_6_buutti

Kun buutin yhteydessä paina Ctrl-C, voi käydä vielä asetusohjelman kautta tarkistamassa asennetun ohjelmaversion, joka tässä tapauksessa on siis 20.00.07.00-IT.  Tätä kautta tarkasteltuna ohjaimen nimi vastaa sen tyyppiä.

lsi_7_versio

Vaihtoehtoisesti päivittämisessä voisi käyttää EFI shell:iä, mutta koska Asuksen lankku ei tätä menetelmää tukenut, turvauduin DOS vaihtoehtoon. Myös versiot VMwarelle, Solarikselle, Linuxille ja FreeBSD:lle on tarjolla, joista voi valita haluamansa. Ylläolevat ohjeet pätevät, käytit sitten mitä asentajaa tahansa.

Kotiteatterin laitteiden sijoittaminen räkkitelineeseen

Kotiteatterissa alkaa olemaan jo aikamoinen arsenaali kaikenlaista pyöritintä ja vimputinta, eikä niiden sijoittaminen TV-tason lokerikoihin ole enää mitenkään itsestäänselvyys. Itseasiassa olin jo pitkään etsinyt mahdollisimman leveää ja monilokeroista matalaa hyllykköä/TV-tasoa, mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Mikä tahansa kötöstys ei ulkonäöllisesti kelpaa ja niin siinä lopulta kävikin ettei mitään sopivaa hyllykköä löytynyt, edes ulkonäöllisesti huonoa vaihtoehtoa.

Työhuoneessa minulla on sijoitettuna palvelimet ym. laitteet pieneen räkkikaappiin. Se on kaukana kauniista, mutta toisaalta se on erittäin käytännöllinen. Niinpä aloinkin selvittämään eri vaihtoehtoja, sekä tilantarpeen määrää. Thomann.de my kahta keskikokoista räkkikaappia, Samson SRK21 (jollainen löytyy työhuoneesta), sekä Millenium SR-2024. Ensin mainitussa on 21U verran laitepaikkoja ja hintaa 159€, jälkimmäisessä vuorostaan 24U ja hintaa 129€.

Samson SRK21 on todella jämäkkä teline, se ei hytky eikä hulju. Tämä näkyy myös hinnassa. Millenium SR-2024:stä ei vuorostaan ole mitään kokemusta, mutta laskelmien mukaan 24U paikkaa on siinä ja siinä että ne edes riittävät. Tässäkin tapauksessa vinyylisoitin pitäisi sijoittaa kaapin päälle. Täten kaapiksi valikoitui SR-2024, vaikka sen laatu hieman epäilyttikin.

Kun rakennussarja lopulta saapui, huomasi heti että kyseessä on halpis tuote. Rungon sisäosan kiskot olivat hieman epämuodostuneet, eli saaneet kipeää jossain vaiheessa. Nämä sai pienellä vaivalla oiottua, kun muutoin totesin tuotteen olevan asiallisessa kunnossa.

Kaapin kasauksen jäleen huomasi että tämä on kertaluokkaa jos toistakin huterampi Samsonin kaappiin verrattuna. Toisaalta välihyllyjä tulisi laitettua useita kappaleita, jotka tukevoittaisivat rakennelmaa. Välihyllyistä ja asennetuista laitteista huolimatta vakauteen jäi toivomisen varaa, Samson on tyhjiltäänkin vakaampi kuin Millenium täyteen kalustettuna. Toisaalta telineen on tarkoitus nököttää paikallaan ja sitä siirrellään vain siivouksen tieltä, joten vakauden voi katsoa olevan riittävä.

Ulkonäöstä voidaan sitten olla montaa mieltä, mutta sitä ei ole kiistäminen etteikö se olisi erittäin toiminnallinen. Aluksi se näytti omaankin silmään rujolta kapistukselta olohuoneen nurkassa, mutta nyt siihen on jo tottunut eikä siihen tule juurikaan kiinnitettyä huomiota. Laitteet nököttävät omilla hyllyillään nätisti päällekäin ja ilmanvaihtokin tuntuu pelaavan hyvin.

rakki_sivulta rakki_edesta

Hylystä löytyy seuraavat laitteet (linkit kirjoittamiini blogauksiin):
Pro-Ject Essential II Phono USB – vinyylilevysoitin
– Cambridge Audio Azur 540R – AV-viritinvahvistin
– 2kpl MadBoy U-Tube 20P – mikrofonivastaanotin
– MadBoy REMIX-32 – mikseri
MadBoy MFP-2000 – karaokesoitin
– DeamBox DM8000 – digiboxi
– Cambridge Audio Azur 752BD – moninormisoitin
– PlayStation 3
– X-Box 360

Lisäksi hyllystä löytyy:
– APC upsi
-HDMI kytkin
– GLM huonekorjain
– Cisco Kaapelimodeemi
– HP Gigabit kytkin
– 2kpl virtapaneeli

Sony Bravia KD-55X8505C ja langattoman yhteyden ongelma

Kaveri otti yhteyttä tiedustellakseen, osaisinko auttaa miksi hänen uusi TV ei saa yhteyttä langattomaan lähiverkkoon. Erikoiseksi tilanteen teki se, että kännykällä luodun WLAN-verkon TV löysi, mutta tukiseman verkkoa ei.

Ongelmana voisi olla piilotettu SSDI (verkon nimi), yhteensopimaton standardi (b, g, a, n) tai kuuluvuus. Verkon nimi oli kuitenkin näkyvissä (esim. kännykälle) ja käytetty tukiasema (ZyXEL NBG v2) tukee kaikkia tavanomaisia standardeja. TV pitäisi siis kyetä löytämään verkko ongelmitta, vaikka sen manuaaleista tai spekseistä en löytänytkään tarkempaa tietoa sen tukemista WLAN versioista.

Kun ilmiselvät asiat oli käyty läpi eikä ongelma ollut rakennut, kokeiltiin toista kikkaa.

WLAN kanavia on yhteensä 13 kpl, joista Euroopassa on käytössä kaikki 13, mutta USA:ssa ja Canadassa vain kanavat 1-11. Sony on Japanilainen yhtiö, mutta valmistaa tuotteita globaalisti.

Tukiseamassa oli käytössä kanava 13. Kun tukiaseman kanavaksi muutti 11, löysi TV verkon heti. On siis hyvin mahdollista että TV tukee vain kanavia 1-11, tai sitten syynä on ohjelmisto bugi.

Ongelma ei ole kovin kummoinen, mutta en pidä sitä ihan tavanomaisenakaan. Ei siis ihme että ensimmäinen IT-kaveri joka ongelmaa oli yrittänyt ratkoa, päätyi vesiperään. Ei itsellänikään WLAN kanavan vaihtaminen tullut ensimmäisenä mieleen.