Blogi | Pasi Vähämartti

Kuluttajansuoja

Tapaus ficora – verkkotunnuksen avaaminen

by on syys.05, 2016, under Kuluttajansuoja, Yhteiskunta

Tämä juttu on julkaistu alunperin kotisivuillani 30.6.2006 ja sitä päivitetty 1.9., 17.8., 8.8., 7.8., 6.8., 31.7., 24.7., 13.7., 11.7., 6.7., 4.7., 3.7., 2.7.2006

 

Alkusanat

Verkkotunnuslaki muuttui 1.3.2006. Muutoksen myötä yksityishenkilöt saivat mahdollisuuden hakea fi -verkkotunnuksia.

Lain tarkoituksena on edistää tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamista tietoverkossa parantamalla fi-verkkotunnusten saatavuutta ja turvaamalla verkkotunnusten tasapuolinen saatavuus.

Kenellä tahansa on mahdollisuus anoa fi-päätteisiä verkkotunnuksia. Verkkotunnus voi muodostua sukunimestä, etu- ja sukunimen yhdistelmästä tai mistä tahansa numeroiden ja kirjaimien yhdistelmästä tietyin rajoituksin. Tällaisia rajoituksia ovat mm. suojatut sukunimet, tuotemerkit tai toisen henkilön luonnollinen nimi. Lisäksi hakijan tulee olla Suomen kansalainen, yli 15 vuotias luonnollinen henkilö.

Viestintävirasto on peruuttamassa sukunimeeni perustuvia, minulle jo myönnettyjä verkkotunnuksia (vähämartti.fi ja vahamartti.fi). Syynä tähän on se, että sukunimeni Vähämartti tulkitaan etunimeksi Martti ja sukunimeksi Vähä, joista pystyy muodostamaan luonnollisen henkilön nimen. Jos lain tarkoituksena oli turvata verkkotunnusten tasapuolinen saatavuus, niin miksi laki kohtelee epäoikeudenmukaisesti tietyn sukunimisiä henkilöitä?

Koska sukunimeen perustuvia verkkotunnuksia myönnetään, niin tällöin jokaisella pitäisi olla siihen myös oikeasti mahdollisuus. Minulla, eikä kenelläkään muulla Vähämartin-sukuun kuuluvalla tunnu olevan oikeutta sukunimeen perustuvaan verkkotunnukseen. Myös muita vastaavia sukunimiä löytyy, jotka kokevat saman vääryyden. Lakiin tulisi saada aikaiseksi muutos, jotta tasapuolisuus oikeasti toteutuisi.

Tämä dokumentin tarkoitus on kertoa omaa tapaustani koskevat asiat aikajärjestyksessä, niin kuin ne ovat todellisuudessa tapahtuneet. Tarkoitus ei ole syyllistää tai loukata ketään. Ainoa tarkoitukseni on kertoa mielestäni laissa olevasta epäkohdasta, joka kohtelee epätasa-arvoisesti tiettyjen sukunimien omaavia henkilöitä, sekä siitä, kuinka monimutkaista verkkotunnuksen avaaminen voi ”parhaassa” tapauksessa olla.

Verkkotunnuslain voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan täältä.

 

HAKEMISTO

Verkkotunnusten avaamisen ongelmat:
1.3.2006 – Käyttäjätunnusten tilaaminen
16.6.2006 – Verkkotunnuksen www.vähämartti.fi hakeminen
20.6.2006 – Yhteydenotto asiakaspalveluun
21.6.2006 – Vastaus asiakaspalvelusta
21.6.2006 – Lisäkysymyksiä asiakaspalveluun
21.6.2006 – Yhteydenotto tekniseen tukeen
21.6.2006 – Teknisen tuen vastaus asiakaspalvelun puolesta
21.6.2006 – Ongelmakuvaus tekniselle tuelle
21.6.2006 – Teknisen tuen vastaus
22.6.2006 – Onnistuminen
22.6.2006 – Verkkotunnuksen www.vahamartti.fi hakeminen
23.6.2006 – Päätökset verkkotunnusten myöntämisestä

Ongelmat viestintäviraston kanssa alkavat:
27.6.2006 – Viestintäviraston lakimiehen selvityspyyntö
27.6.2006 – Vastaus viestintäviraston selvityspyyntöön
29.6.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalta
29.6.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalle
30.6.2006 – Vastaus Jarkko Saarimäeltä
30.6.2006 – Kysely väestörekisterikeskukselle
30.6.2006 – Vastaus Jarkko Saarimäelle
30.6.2006 – Lomavastaaja vastaa Jarkko Saarimäen puolesta
30.6.2006 – Kysely Päivi Rintamaalle

Selvityksiä, yhteydenottoja ja valituksia:
2.7.2006 – Viesti kansanedustaja Seppo Särkiniemelle
3.7.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalta
3.7.2006 – Kansanedustajien fi-verkkotunnukset
3.7.2006 – Verkkotunnuksiin liittyviä uutisartikkeleita
4.7.2006 – Vastaus väestörekisterikeskukselta
4.7.2006 – Sähköpostia kansanedustajille
5.7.2006 – Vastaus Sari Essayahilta
5.7.2006 – Viesti Sari Essayahille
5.7.2006 – Kantelu viestintävirastosta eduskunnan oikeusasiamiehelle
5.7.2006 – Vastaus Sari Essayahilta
6.7.2006 – Eduskunnan oikeusasiamies vastaanottanut lähettämäni kantelun
6.7.2006 – Lakimuutosehdotus Liikenne- ja viestintäministeriölle
6.7.2006 – Viesti Sari Essayahille
6.7.2006 – Valitus kuluttajavirastolle
7.7.2006 – Eduskunnan oikeusasiamieheltä kirjallinen vahvistus
10.7.2006 – je.org internet-blogissa on asiaa
11.7.2006 – Fi-verkkotunnusten hakeminen on helppoa ja kivaa
13.7.2006 – Postia Jyrki J. Kasville ja EFFI:lle
21.7.2006 – Vastaus kuluttajavirastolta
24.7.2006 – Viesti kuluttajavirastolle
24.7.2006 – Vastaus kuluttajavirastolta
31.7.2006 – VISA:lla on hyvä maksaa
31.7.2006 – Uutisvinkki digitoday.fi:lle

Tapauksen käsittely jatkuu:
4.8.2006 – Vastaus Hannu Gyldéniltä
7.8.2006 – Viesti liikenneministeri Susanna Huoviselle
8.8.2006 – Viesti Hannu Gyldénille
9.8.2006 – Postia eräältä tapaustani seuranneelta
14.8.2006 – Vastaus Hannu Gyldénille
15.8.2006 – Vastaus eduskunnan oikeusasiamieheltä
30.8.2006 – Peruutusvaatimus raukesi

 

1.3.2006 – Käyttäjätunnusten tilaaminen

Lakimuutoksen aikaan olin opiskelijavaihdossa Singaporessa, tämä ei kuitenkaan estänyt tarvittavien tunnuksien luomista viestintäviraston domain palveluun. Salasanalista postitettiin 3.3.2006 kotiosoitteeseeni Jyväskylään. Verkkotunnusten hakeminen jäi kuitenkin myöhemmälle ajankohdalle Singaporessa oleskeluni takia.

 

16.6.2006 – Verkkotunnuksen www.vähämartti.fi hakeminen

Päätin aloittaa varovasti ja yrittää vain toisen verkkotunnuksen avaamista. Tällä pyrin selvittämään myönnettäisiinkö tunnus minulle, sekä lähtisikö se toimimaan ongelmitta. Suurin syy varovaisuuteeni oli eräs ehto viestintäviraston sivuilla, jonka mukaan verkkotunnuksen varausmaksua (52e) ei palauteta, mikäli nimipalvelimia ei saada toimimaan kuukauden kuluessa, jos verkkotunnus on rekisteröity väärin tai jos se peruutetaan verkkotunnuslain perusteella. Olisi ikävää käyttää 52 euroa/tunnus saamatta sitä takaisin mikäli jokin menisi pieleen.

 

20.6.2006 – Yhteydenotto asiakaspalveluun

Eilen (19.6.) verkkotunnukseni rekisteröitiin nimipalvelimille, mutta yli vuorokauden odottamisen jälkeen verkkotunnus ei edelleenkään toiminut. Verkkotunnusten hallintasivuilla oli ilmoitettu virheestä, mutta mitään tarkempaa kuvausta virheen laadusta sivulla ei kerrottu. Soitin asiakaspalveluun tiedustellakseni kuinka pitkään tämä rekisteröinti yleensä kestää, minulle vastattiin sen kestävän jonkin aikaa…

Kun saavuin töistä kotiin, huomasin nimipalvelin automaatin lähettäneen sähköpostitse tarkemman kuvauksen viasta. Viestistä ei ollut suuremmin iloa sen teknisyydestä johtuen, joten päätin tällä kertaa tiedustella asiasta sähköpostitse. Olisin jo kovasti halunnut päästä kokeilemaan tunnuksen toimivuutta.

Lue lähettämäni viesti

 

21.6.2006 – Vastaus asiakaspalvelusta

Lue saamani viesti

 

21.6.2006 – Lisäkysymyksiä asiakaspalveluun

Olin ollut yhteydessä palveluntarjoajaani useampaan otteeseen, kaiken piti olla kunnossa heidän osalta. Lisäkysymyksien lähettäminen viestintäviraston asiakaspalveluun oli siis tarpeen.

Lue lähettämäni viesti

 

21.6.2006 – Yhteydenotto tekniseen tukeen

Koska asiakaspalvelusta ei kuulunut vastausta kysymyksiini, päätin ottaa yhteyttä tekniseen tukeen kysyäkseni samoja asioita. Koska kyse on nykyaikaisesta tietotekniikasta, ei yhden nimipalvelintiedon päivittyminen voi kestää muutamaa minuuttia pidempään maapallon ympäri.

Lue lähettämäni viesti

 

21.6.2006 – Teknisen tuen vastaus asiakaspalvelun puolesta

Asiakaspalvelu olikin lähettänyt päivittymisaikoja koskevat kysymykseni tekniseen tukeen, joten vastauksen kestäminen oli ymmärrettävää. Tästä sähköpostiviestistä olen poistanut omat kysymykseni vastausten seasta, joten vastaukset saattavat kuulostaa hieman typistetyiltä.

Lue saamani viesti

 

21.6.2006 – Ongelmakuvaus tekniselle tuelle

Teknisessä tuessa tunnuttiin otettavan asiakaspalvelu vakavasti, sillä minua pyydettiin kertomaan minkälaisesta ongelmasta kärsin.

Lue lähettämäni viesti

 

21.6.2006 – Teknisen tuen vastaus

Teknisen tuen vastaus oli mitä teknisin, mutta silti olisin ehkä kaivannut samanlaista tietoa saatavan myös viestintäviraston domain palvelun hallintasivuston kautta. Se olisi saattanut auttaa ymmärtämään ongelman ytimen siitäkin huolimatta, että suurin osa teksteistä onkin hepreaa minulle ja varmasti monelle muullekin. Tosin web sivuilla olisi varmasti helppo tehdä ohjeistus tuon lukemiseksi ja mahdollisesti myös jonkinlainen scripti, joka osaisi tulkita suoraan tuosta koodista missä vika piilee. Uskoisin sen pystyneen ratkaisemaan ongelmani, en sentään niin käsi tietotekniikassa ole.

Lue saamani viesti

 

22.6.2006 – Onnistuiminen

Eilen saamani sähköpostin perusteella kokeilin vaihtaa nimipalvelimien tiedot nsx.idesun.com:sta dnsx.louhi.net:ksi, koska muutakaan en keksinyt ”asetusten” muuttamiseksi. Ja sehän toimi, nimipalvelimien tilat muuttuivat välittömästi tilaan ”Kunnossa”. Odotin seuraavaan tunnin vaihteeseen, jonka jälkeen tunnus alkoikin toimimaan.

Erikoista sinänsä, että vaikka nimipalvelimet palauttivat tiedon verkkotunnukseni nimipalvelintiedoista, ei tunnus lähtenyt toimimaan. Syynä oli eri palveluntarjoajan nimen palauttaminen nimitietojen yhteydessä, ehkä tämä on tietoturvasyistä johtuvaa… Hyvä kuitenkin että tunnukset lähtivät toimimaan. Lähetin lopuksi kiitos viestin tekniseen tukeen.

Lue lähettämäni viesti

 

22.6.2006 – Verkkotunnuksen www.vahamartti.fi hakeminen

Koska olin juuri äsken saanut ensimmäisen verkkotunnuksen toimimaan, päätin avata www.vahamartti.fi osoitteen. Uusi osoite lähti toimimaan tunnin odotuksen jälkeen, kuten ensimmäinenkin alkuongelmien ratkaisemisen jälkeen.

Tässä vaiheessa en edelleenkään ollut tietoinen sukunimeeni liittyvästä johdannaisnimestä, sillä tunnukset oli myönnetty mukisematta, eikä kukaan ollut muutenkaan maininnut asiasta.

 

23.6.2006 – Päätökset verkkotunnusten myöntämisestä

Tänään saapuivat postitse päätökset verkkotunnusten myöntämisestä. Hassua, että ääkkösellinen verkkotunnus sai kaksi päätöstä. Ainut ero näiden kahden päätöksen välillä on viimeinen voimassaolopäivä, joka toisessa on 18.6. ja toisessa 22.6.

Lue saamani päätös (vähämartti.fi)
Lue saamani päätös (vähämartti.fi)
Lue saamani päätös (vahamartti.fi)

 

27.6.2006 – Viestintäviraston lakimiehen selvityspyyntö

Ehdin jo huokaista helpotuksesta kun tunnukset oli myönnetty ja kaikki toimi niin kuin pitikin pienten alkuvaikeuksien jälkeen. Työpäivän jälkeen palattua kotiini huomasin saaneeni sähköpostia viestintävirastolta. Aluksi luulin sitä vahingossa lähetetyksi, sillä olin saanut saman viestin kahdesti. Asiaa puolsi myös se, että lähettäjänä oli eri henkilö kuin mitä viestin allekirjoituksessa oli. Lisäksi saamani viesti koski vain www.vähämartti.fi verkkotunnusta, lisäksi selvityspyyntö piti toimittaa viimeistään 21.3.2006 mennessä, joka oli ollut yli 3 kuukautta sitten.

Kaikkein ärsyttävimpiä ovat automaattiset sähköpostien generointi ohjelmat, jotka on ohjelmoitu huonosti. Tuonkin viestin olisi voinut muotoilla paljon yksinkertaisempaan ja selkeämpään tavallisten ihmisten ymmärtämään muotoon. Lakitekstit olisi voitu kertoa viestin lopussa, ne olisi myös voitu laittaa linkeiksi tai viittauksiksi viestin loppuun näin lyhentäen ja selkeyttäen ilmoitusta. Viestistä ei edes selvinnyt se, että nimenomaan sukunimeni kaksiosaisuus aiheuttaa tämän ongelman. Tämäkin asia selvisi vasta kun sain vastauksen todelliselta viestintäviraston lakimieheltä.

Lue saamani viesti

 

27.6.2006 – Vastaus viestintäviraston selvityspyyntöön

Päätin vastata viestintävirastolta saamaani viestiin siitäkin huolimatta, vaikka saamassani viestissä olikin vaikutteita siitä että se olisi vahingossa lähetetty. Lievä hämmästykseni on mahdollista havaita kirjoitustyylistäni.

Lue lähettämäni viesti

 

29.6.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalta

Viesti ei ollutkaan vahingossa lähetetty, vaan selvitystä pyydettiin oikeasti. Voin vain todeta, että kyllä viestintäviraston kaltaisen laitoksen tulisi kiinnittää vähän enemmän huomiota oikeinkirjoitukseen. Mitä virkaa on millään dokumentilla, jos niihin kirjoitetut tiedot ovat vääriä, kuten esimerkiksi väärin merkityt päivämäärät.

Lue saamani viesti

 

29.6.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalle

Vaikka sainkin vastauksen Päivi Rintamaalta, hän ei kommentoinut lähettämääni selvityspyyntöä ollenkaan. Koska selvitykseni oli suhteellisen pitkä, on mahdollista että sitä ei oltu jaksettu lukea loppuun asti. Ei olisi ollut tämäkään ensimmäinen kerta kun sähköpostini on luettu kevytmielisesti. Joten lähetin varmuuden vuoksi varmistusviestin, jossa kerroin edellisen viestini sisältäneen sen pyydetyn selvityksen.

Lue lähettämäni viesti

 

30.6.2006 – Vastaus Jarkko Saarimäeltä

Vihdoinkin sain vastauksen viestintäviraston lakimieheltä. Yllätyin vähän saamastani vastauksesta, sillä aiemmin en ollut huomannut tuollaista erityisvaatimusta sukunimen osalta. Osasyy tähän on se, että viestintäviraston verkkotunnussivulla on parhaiten esillä suojatuista nimistä ja merkeistä kertovat linkit. Linkkiä väestörekisterikeskuksen sivuille ei ole edes annettu kuten muille sivustoille, joiden kautta piti tehdä tarvittavat tarkistukset rikkomusten välttämiseksi. Toisaalta ohjesivuilla on niin hirveästi asiaa, että juuri se tärkein asia saattaa luikerrella silmien ohitse. Tulostettuna kyseiset ohjeet vievät 61 sivua A4 paperia! Lisäksi itse sivuilla on valtavasti muuta materiaalia.

On sinänsä mielenkiintoista, että ohjeistuksessa ei vaadita tarkistamaan myös tätä asiaa. Ohjesivulla lukee seuraavasti: Kannattaa varmistaa Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä, ettei verkkotunnukseksi aiottu lempinimi tai oma sukunimi ole jonkun toisen etu- ja sukunimiyhdistelmä. Minkäänlaista malliesimerkkiä ei ole edes annettu selventämään asiaa. Esimerkkinä voisi olla esimerkiksi oma sukunimeni, Vähämartti = Martti Vähä => Ei voi anoa.

Domainin rekisteröinti olisi mielestäni pitänyt keskeytyä siinä vaiheessa kun valitsin verkkotunnukseni koostuvan etu-ja sukunimiyhdistelmästä. Rekisteröinti kuitenkin jatkui ilman esteitä. Jos minkä tahansa muun vaadittavan tarkistuksen jätti merkitsemättä tai valitsi vastaukseksi ei, ei rekisteröintiä pystynyt jatkamaan. Järjestelmässä on siis selvästikin parantamisen varaa. Toisaalta tuskin tämäkään olisi estänyt tunnukseni rekisteröintiä, koska olisin mitä todennäköisimmin valinnut toimivan vaihtoehdon (=ei perustu nimiyhdistelmään).

Jo rekisteröintivaiheessa minua otti päähän se, kun sivulla oli todella puutteelliset ohjeet ja selitykset eri asioiden tarkoituksesta. Tämän takia pähkäilin rekisteröintivaiheessa kumpi rasteista pitäisi valita tapauksessani. Jos erimerkkinä olisi annettu: jos sukunimesi on koostuu kahdesta osasta, kuten esimerkiksi Karikoski, et voi anoa verkkotunnusta, sillä se muodostuu henkilön Kari Koski etu- ja sukunimiyhdistelmästä. Tämä olisi todennäköisesti lopettanut haaveeni anoa verkkotunnusta, mutta todennäköisesti olisin lähettänyt kyselyn asiasta asiakaspalveluun, sillä tuo on aivan järjetöntä että joillekin annetaan ”etuoikeus” sukunimeensä perustuvaan verkkotunnuksen ja toisaalta toisilta taas kielletään koko verkkotunnuksen anominen.

Lue saamani viesti

 

29.6.2006 – Kysely väestörekisterikeskukselle

Koska sukunimestäni on nyt väännetty Martti Vähä, niin päätin selvittää löytyykö suomesta tämän nimistä henkilöä. Väestörekisterikeskuksen nettihaun mukaan suomesta löytyisi 556 kpl (joista 113 kuolleita, entisenä nimenä 121 kpl) Vähä-sukunimistä ihmisiä. Itse kuitenkin epäilen tuota määrää, esimerkiksi Vähämartteja löytyy kaiken kaikkiaan vain 28 kpl. 556 voisi olla kaikkien Vähä-alkuisten sukunimien yhteismäärä. Koska nettihaulla ei pystynyt tekemään tarkempia hakuja, lähetin seuraavanlaisen sähköpostin väestörekisterikeskukselle.

Lue lähettämäni viesti

 

30.6.2006 – Vastaus Jarkko Saarimäelle

Mielestäni on käsittämätöntä, että verkkotunnuslakiin on voitu laittaa kohta, joka antaa toisille ihmisille etuoikeuden hankkia verkkotunnus omalla sukunimellään, ja samalla kieltää se toisilta. Jokaisella suomen kansalaisella tulisi olla yhtäläinen oikeus sukunimeen perustuvan verkkotunnuksen anomiseen, tai vaihtoehtoisesti ei kenelläkään.

Ihmisiä viestintävirastossa työskentelevätkin ovat, he noudattavat lakia niin kuin se on kirjoitettu. On silti uskomatonta että sukunimestäni aletaan viisastelemaan. Kyllähän järjenkin pitäisi sanoa, että sukunimeni vastaa hakemani verkkotunnusta ja että minulla pitäisi olla siihen oikeus, varsinkin kun olen sitä ensiksi anonut. Kukaan toinen ei kyseisiä verkkotunnuksia ole tietojeni mukaan yrittänyt hakea, ei edes Martti Vähä, jonka olemassaolosta ei ole varmuutta.

Lue lähettämäni viesti

 

30.6.2006 – Lomavastaaja vastaa Jarkko Saarimäen puolesta

Kuten yleensä on niin tavallista, tälläkin kertaa asiaa käsittelevä henkilö lähtee kesälomalle kesken asian selvittelyn. Itse en pysty asian tiimoilta pitää hetkeäkään vapaata, vaikka välillä se olisi tarpeen. Selvitysten ja sähköpostien tekemiseen kuluu yllättävän paljon aikaa ja hermoja, itse asiassa niin paljon että se on haitannut jo työntekoa.

Lue saamani viesti

 

30.6.2006 – Kysely Päivi Rintamaalle

Koska viestintäviraston lakimies Jarkko Saarimäki ei ollut enää tavoitettavissa, päätin ilmoittaa asiasta asiakaspalvelusihteeri Päivi Rintamaalle. Todennäköisesti asia ei edisty viestintäviraston osalta ainakaan seuraavaan kahteen viikkoon. Toivottavasti ainakin asiat väestörekisterikeskuksen kanssa etenevät tänä aikana.

Olen alkanut tekemään kirjelmää kuluttaja-asiamiehelle viestintäviraston puutteellisesta ja osittain sekavasta web sivustosta sekä rahojen palauttamista koskevasta kohdasta. Tarkoitus olisi kirjoittaa myös jollekin kansanedustajalle, jolla olisi käytössään sukunimeen perustuva verkkotunnus.

Lue lähettämäni viesti

 

2.7.2006 – Viesti kansanedustaja Seppo Särkiniemelle

Koska jo yksi kansanedustaja löytyi sukunimeen perustuvalla verkkotunnuksella, päätin kirjoittaa hänelle mahdollisimman pikaisesti. Toivon mukaan hän kiinnostuisi asiasta ja ottaisi kantaa asiaan. Hänen vastauksensa ei vaikuta asian kulkuun mitenkään, mutta villeissä unelmissani olisi saada aikaan lakimuutos tuon älyttömyyden poistamiseksi.

Lue lähettämäni viesti

 

3.7.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalta

Niinhän siinä kävi että asian käsittely lykkääntyy kahdella viikolla eteenpäin. Hyvää aikaa siis omien selvitysten tekemiseksi.

Lue saamani viesti

 

3.7.2006 – Kansanedustajien fi-verkkotunnukset

Käytyäni läpi googlettamalla jokaisen Suomen kansanedustajan nimen, sain huomata, etteivät kansanedustajat ole kovin aktiivisesti anoneet fi-päätteisiä verkkotunnuksia. Yhteensä yhdeksällä kansaedustajalla oli käytössään fi-päätteinen verkkotunnus. Kolme näistä perustui pelkkään sukunimeen, loput kuusi joko etunimeen tai etu- ja sukunimen yhdistelmään. Myös muilla kansanedustajilla saattaa olla fi-päätteisiä verkkotunnuksia, mutta pikaisella etsinnällä en löytynyt muita.

Sukunimeen perustuvat:
Essayah Sari		http://www.essayah.fi/
Neittaanmäki Petri	http://www.neittaanmaki.fi/
Särkiniemi Seppo	http://www.sarkiniemi.fi/

Etunimeen tai yhdistemään perustuvat:
Andersson Janina	http://www.janina.fi/
Hyssälä Liisa		http://www.liisahyssala.fi/
Kauppila Matti		http://www.mattikauppila.fi/
Korhonen Martti		http://www.marttikorhonen.fi/
Rauhala Leena		http://www.leenarauhala.fi/
Tynkkynen Oras		http://www.orastynkkynen.fi/

Huomasin kansanedustaja Särkiniemen verkkotunnuksen olevan yhdyssana – Särki ja Niemi. Päätin kokeilin mitä mieltä väestörekisterikeskuksen nimipalvelu on kyseisistä sanoista etunimenä.

Etunimenä Särki ei ollut käytössä kenelläkään, mutta yllättäen Niemi oli käytössä yhteensä kolmella henkilöllä (yhdellä miehellä ja kahdella naisella). Nimipalvelu kertoi Särki-sukunimisiä löytyvän suomesta 71 kpl (joista 36 nykyisenä nimenä). Näiden tietojen valossa Niemi Särki on mahdollinen yhdistelmänimi, kuten Martti Vähä.

Verkkotunnusta ei kuitenkaan ole suljettu. Johtuuko se siitä, että rekisteröinnin on tehnyt yhdistys, vai siitä että Niemi ei ole kovin yleinen etunimi, vai siitä että tunnus on myönnetty 16.3.2005, eli ennen lakiuudistusta. Tällöin yksityishenkilöillä ei ollut vielä oikeutta hakea verkkotunnuksia, joten tunnuksia ei välttämättä ole tarkistettu yhdistelmänimien osalta. Asia pitäisi varmistaa viestintäviraston lakimieheltä.

 

3.7.2006 – Verkkotunnuksiin liittyviä uutisartikkeleita

Lainaus Tietokone-lehden uutisesta (julkaistu 22.2.2006 klo 13:44)
Edellisen kerran verkkotunnuslaki muuttui 1.9.2003, kun fi-tunnusten rekisteröinti vapautui yrityksille ja muille yhteisöille. Silloin eduskunta linjasi, että fi-tunnukset on saatava myös yksityisten kansalaisten saataville. Laki- ja tietojärjestelmäuudistus aloitettiin silloin yksityishenkilöiden osoitteiden mahdollistamiseksi.

Linjaus toteutui lakimuutoksella 1.3.2006, mutta mielestäni nykyinen laki kohtelee Suomen kansalaisia eriarvoisesti tietyissä erikoistapauksissa. Esimerkkinä tästä on oma tapaukseni.

 

Lainaus Tietokone-lehden uutisesta (julkaistu 1.3.2006 klo 12:53)
Viestintävirasto aloitti tänään fi-verkkotunnusten myöntämisen hakemisjärjestyksessä. Elisan mukaan suoraan sukunimestä muodostuva fi-verkkotunnus kiinnostaa eniten.

Kuten tässä uutisessa sanotaankin, suoraan sukunimeen perustuvat verkkotunnukset ovat kiinnostaneet Elisan asiakkaitaan eniten. Sukunimeni takia tämä mahdollisuus on kuitenkin evätty minulta, enkä usko olevani yksin asian kanssa. Olisihan minulla mahdollisuus hakea esimerkiksi www.pasivahamartti.fi osoitetta, mutta kyse on periaatteesta – Jos joku toinen saa, niin miksen minäkin? Kaikkia tulisi kohdella samanarvoisina.

Mikäli sinulla on ollut vastaava ongelma viestintäviraston kanssa, tai mikäli sukunimesi muodostaa mahdollisen etu- ja sukunimiyhdistelmän, kirjoittaisitko kokemuksistasi osoitteeseen pasi.vahamartti(poista)@(tämä)kolumbus.fi.

Hakemisesta ei aiheudu mitään kustannuksia, mikäli verkkotunnusta ei myönnetä.

Koskeeko tämä vain Elisan kautta anottuja verkkotunnuksia, vai myös omatoimisten verkkotunnusten anomista viestintäviraston sivujen kautta? Viestintäviraston ohjeissa puhutaan aivan muuta. Mielestäni vaatimus rahojen palauttamatta jättämisestä on kohtuuton. Ennemminkin viestintävirasto/valituksen tekijä voitaisiin velvoittaa maksamaan kärsineelle osapuolelle kohtuullinen korvaus menetetystä ajasta ja syntyneistä kululuista, mikäli ilmoitus todetaan aiheettomaksi.

 

Lainaus Tietokone-lehden uutisesta (julkaistu tiistaina 11.4.2006 klo 8:04)
Henkilönimeen perustuvia peruutuspäätöksiä emme ole yksityishenkilöille vielä antaneet, vaan tapausten käsittely on vireillä.1.3. jälkeen vireille on tullut yhteensä 73 henkilönimeen perustuvaa peruutusasiaa. Näistä 16 rauennut, kun tunnus on siirretty henkilölle tai yritykselle, jolla on siihen oikeus. Tällä hetkellä vireillä olevista henkilönimiasioista 41 koskee yksityishenkilöitä ja 16 yrityksiä

Kuinkahan moni noista 41:stä ihmisestä vääntää tälläkin hetkellä kättä viestintäviraston kanssa oman sukunimensä puolesta? Kuinkahan monta uutta tapausta on 11.4.2006 jälkeen ilmaantunut, tai kuinka moni kyseisistä tapauksista on saanut jonkinlaisen ratkaisun?

 

4.7.2006 – Vastaus väestörekisterikeskukselta

Melkein voisin julistaa jo erävoiton, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Sain vastauksen väestörekisterikeskukselta ja oli ilo kuulla, ettei yhtään Martti Vähää ole olemassa. Nyt vaan ihmetyttää mikä vielä voi olla esteenä sukunimeeni perustuville verkkotunnuksille. Jos edelleen väittävät luonnollisen henkilön nimeä, niin sitten saavat samalla perusteella irtisanoa kansanedustaja Seppo Särkiniemen verkkotunnuksen. Parasta olisi saada kaikkia tyydyttävä ratkaisu, esimerkiksi lakimuutos, joka sallisi tai kieltäisi kaikki sukunimiin perustuvat verkkotunnuksien myöntämiset.

Lue saamani viesti

 

4.7.2006 – Sähköpostia kansanedustajille

Tänään olivat vuorossa kansanedustajat Petri Neittaanmäki ja Sari Essayah.

Lue Petri Neittaanmäelle lähettämäni viesti
Lue Sari Essayahille lähettämäni viesti

 

5.7.2006 – Vastaus Sari Essayahilta

On kiva saada rakentavaa ja kannustavaa palautetta, se auttaa jaksamaan.

Lue saamani viesti

 

5.7.2006 – Viesti Sari Essayahille

Lue lähettämäni viesti

 

5.7.2006 – Kantelu viestintävirastosta eduskunnan oikeusasiamiehelle

Viestissäni Sari Essayahille sanoin, että tulen todennäköisesti lähettämään valituksen viestintävirastosta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Lähes välittömästi viestin lähettämisen jälkeen päätin käydä tutkimassa eduskunnan oikeusasiamiehen kotisivuja. Koska ohjeistus sivulla oli selkeää (toisin kuin viestintävirastolla), päätin saman tien alkaa valmistella kantelua viestintävirastosta.

Lue lähettämäni viesti

 

5.7.2006 – Vastaus Sari Essayahilta

Mielipiteet ovat samansuuntaiset ja valitus ministeriöön kuulosti hyvältä neuvolta, joten tuota vinkkiä on pakko hyödyntää ennemmin tai myöhemmin.

Lue saamani viesti

 

6.7.2006 – Eduskunnan oikeusasiamies vastaanottanut lähettämäni kantelun

Lue saamani viesti

 

6.7.2006 – Lakimuutosehdotus Liikenne- ja viestintäministeriölle

No, ei siinä kauaa sitten mennyt. Nyt on kantelu tehty ja lähetetty liikenne- ja viestintäministeriölle, saa nähdä kuinka pitkään näin kesälomien aikana asioiden käsittely kestää…

Lue lähettämäni viesti

 

6.7.2006 – Viesti Sari Essayahille

Kiitokset Sarille neuvoista ja tilannekatsaus. Toivon mukaan vinkistä oli hyötyä ja ministeriö ottaisi viestintäviraston tarkempaan syyniinsä.

Lue lähettämäni viesti

 

6.7.2006 – Valitus kuluttajavirastolle

Jo aiemmin mainitsin aloittaneeni kirjelmän tekemisen kuluttajavirastolle. Vihdoinkin olen saanut sen valmiiksi ja lähetetyksi Jyväskylän kuluttajavirastoon. Jännityksellä odotan minkälaisen vastauksen saan. Kovin suurta menestystä en tästä odota, mutta toivon mukaan saisin heiltä edes jonkinlaisia jatko-ohjeita, jotka helpottaisivat jatkotutkimuksia.

Lue lähettämäni viesti

 

7.7.2006 – Eduskunnan oikeusasiamieheltä kirjallinen vahvistus

Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli tänään kirjallinen vahvistus kanteluni vastaanottamisesta, vaikka eilen aamulla olin saanut jo sähköpostilla vahvistuksen sen vastaanottamisesta.

Lue saamani vahvistus

 

10.7.2006 – je.org internet-blogissa on asiaa

Nettissä pyöriessäni törmäsin sattumalta je.org internet-blogiin. Sivulta löytyi useita mielenkiintoisia asioita, kuten kirjoitus viestintäviraston harrastamasta ennakkosensuurista. Koska oma tapaukseni oli osittain samaan aihepiiriin/aiheeseen kuuluva, päätin kirjoittaa sivuston ylläpitäjälle tapauksestani.

Jo samana iltana tapauksestani kertova kirjoitus julkaistiin je.org:in sivuilla. Kirjoituksen voi käydä lukemassa täältä. Toivon mukaan myös media bongaisi tapaukseni jossakin vaiheessa ja toisi tämän järjettömyyden koko kansan tietouteen. Tämä aiheuttaisi varmasti keskustelua niin yksityishenkilöiden kuin tietotekniikka-alalla työskentelevien henkilöidenkin keskuudessa.

 

11.7.2006 – Fi-verkkotunnusten hakeminen on helppoa ja kivaa

Löysin viestintäviraston ylläpitämän omafi.fi (osoite ei enää käytössä) verkkosivun, jossa kerrotaan fi-verkkotunnusten hakemista.

Heti ensimmäisellä sivulla (kielivalinnan jälkeen, ”Oma kotisivuosoite vaivatta”) mainostetaan sitä, kuinka vaivatonta verkkotunnuksen anominen on. Lainaus omafi.fi sivustolta: ”Verkkotunnuksen voit hankkia esimerkiksi lempinimellesi tai omalle nimellesi”. Tässä on kuitenkin kerrottu vasta puolet koko totuudesta.

Vasta kolmannella sivulla (2. Fi-verkkotunnuksen ominaisuudet) aletaan romuttamaan etusivulla synnytettyjä haaveita, tätä ennen kuitenkin valinnanvapautta ja mahdollisuuksia mainostetaan kovasti lisää: ”Fi-verkkotunnus on vapaasti valittavissa. Se voi olla vaikkapa harrastukseen liittyvä yleissana, lempinimesi tai oma nimesi, esimerkiksi saaranreissut.fi, pertsa.fi tai heikkihakija.fi”. Vasta tämän jälkeen kerrotaan salakavalasti myös mahdollisuuksien rajoituksista, joskaan ei kaikenkattavasti. Myöskään väite verkkotunnuksen vapaastivalittavuudesta ei pidä täysin paikkaansa, asiaa on käsitelty tarkemmin je.org:in sivuilla.

Lainaus omafi.fi sivustolta: ”Esimerkiksi yritysten nimiä tai tavaramerkkejä voivat hakea vain kyseiset yritykset. Myöskään toisen henkilön nimeen perustuvaa fi-verkkotunnusta ei voi hakea.” Kaikki väitteet ovat perusteltuja ja ymmärrettäviä, mutta lauseesta tuskin syntyy kuluttajalle ensimmäisenä sellaista mielikuvaa, että hänen oma sukunimensä voisi muodostaa toisen henkilön nimen ja olla näin esteenä verkkotunnuksen myöntämiselle. Tämä voi tulla monelle yllätyksenä, kuten allekirjoittaneellekin. Vaikuttaakin siltä, ettei viestintävirasto itsekään ole täysin varma siitä mikä on sallittua ja mikä ei, esimerkkinä tästä ovat viestintäviraston hallinnassa olevat useat verkkosivut, joissa asioista puhutaan eri tavalla.

Jokaiselle omafi.fi:n sivulle on laitettu kiva tarina siitä, miten verkkotunnuksia voidaan hyödyntää esimerkiksi omien harrastuksiensa kertomiseksi. Yhtään kivaa tarinaa ei ole kuitenkaan asiakkaiden tasapuolisesta kohtelusta verkkotunnuksia myönnettäessä. Tein esimerkkitarinan tapauksestani, joka paikkaa tämän puutteen. Tarinan kerrontatyyli mukailee omafi.fi:n tyyliä.

Lue tekemäni tarina ”koko elämä netissä”

Viestintävirasto voisi lisätä yllä olevan tarinan omafi.fi sivulle esimerkkinä todellisesta tapauksesta, sillä sivustolla olevat tarinat vaikuttavat keksityiltä. Esimerkiksi jaanankämppä.fi osoitetta ei ole kukaan rekisteröinyt itselleen, joka on yksi todiste lisää sivustolla kerrotusta potaskasta.

 

13.7.2006 – Postia Jyrki J. Kasville ja EFFI:lle

Tulipa taas googlattua ajankuluksi ja törmäsin erääseen keskustelufoorumiin. Aika kiihkeätä meininkiä tuntui olevan, mutta seasta löytyi myös järkeviäkin kommentteja. Muutamia hyödylliseltä kuulostavia nimiäkin sivuilla mainittiin, kuten kansaedustaja Jyrki J. Kasvi ja EFFI. Molemmat minulle entuudestaan tuttuja nimiä, mutta heille kirjoittaminen ei ole tullut aikaisemmin mieleen.

Kasvi ja EFFI ovat kansalaisten sähköisten oikeuksien puolustajia, joihin kuuluvat mm. tekijänoikeudet ja muut mysteerit. Koska oma tapaukseni kuuluu osittain heidän aihepiiriinsä ja lakimiehestäkään ei ole vielä kuulunut mitään, päätin vaihteeksi kuluttaa hetken aikaa kirjoitteluun. Jos asioista ei puhuta, ei voi odottaa asiaan tapahtuvan muutostakaan. Kyseisen kirjoittamisen hyöty saattaa jäädä pieneksi, mutta pääasia että tieto tapauksen olemassaolosta leviää.

Lue Jyrki J. Kasville lähettämäni viesti
Lue EFFI:lle lähettämäni viesti

 

21.7.2006 – Vastaus kuluttajavirastolta

Kahdenviikon odottelun jälkeen sain vastauksen kuluttajavirastolta, joka oli odotetun kaltainen.

Lue saamani viesti

On erikoista, ettei kuluttajavirastolla ole minkäänlaista sananvaltaa toisia valtion virastoja vastaan. Olisi voinut luulla, että netissä tapahtuvaan kaupankäyntiin heillä olisi ollut mahdollisuus puuttua jopa viestintäviraston tapauksessa, sillä kyseessä on kuitenkin tuotteiden / palveluiden myymisestä kuluttajille.

En ole vielä saanut vastausta liikenne- ja viestintäministeriöltä, enkä myöskään eduskunnan oikeusasiamieheltä. Eduskunnan oikeusasiamiehen verkkosivuilla kerrotaan asioiden käsittelyn kestävän keskimäärin 7½ kk (vuonna 2004), joten vastausta ei ole tiedossa lähiaikoina. Toivon mukaan liikenne- ja viestintäministeriö vastaisi nopeammin.

Ellei ratkaisua synny heidän kauttaan, on hallinto-oikeus viimeisenä mahdollisuutenani. Toivottavasti näin pitkälle ei kuitenkaan tarvitse mennä ratkaisun saamiseksi.

Odottelen edelleen vastausta viestintävirastolta, josta ei ole kuulunut mitään kolmeen viikkoon. Lakimiehen loman piti päättyä jo reilu viikko sitten, joten vastauksen luulisi tulevan ensiviikon aikana.

 

24.7.2006 – Viesti kuluttajavirastolle

Lue lähettämäni viesti

 

24.7.2006 – Vastaus kuluttajavirastolta

Tämä vastaus tulikin nopeasti. Mielestäni kuluttajavirasto olisi ollut se oikea tutkimaan viestintäviraston nettikaupan toteutusta, mutta koska heillä ei ole mahdollisuuksia puuttua viestintäviraston toimintaan, on asia kuluttajaviraston osalta ohi.

Lue saamani viesti

 

31.7.2006 – VISA:lla on hyvä maksaa

VISA:ssa on suhteellisen pitkä maksuaika, keskimäärin noin 1½kk. Koska maksoin verkkotunnukseni VISA:lla, lähtivät rahat (104e) verkkotunnuksista vasta tänään tililtäni. Saa nähdä lähtivätkö ne viimeiselle matkalleen…

VISA-lasku

 

31.7.2006 – Uutisvinkki digitoday.fi:lle

Ihmeellisen hiljaista on ollut. Viestintävirastostakaan ei ole kuulunut yhtikäs mitään, pitäisi varmaan lähettää kysely että ovatko vielä hengissä. Kotisivujeni statiikoiden mukaan joku oli ficoran hostin kautta käynyt vierailemassa kotisivuillani useampaan otteeseen (joku on ainakin elossa), saa nähdä minkälaisen kävijäryntäyksen he vielä saavat aikaan sivuilleni. Laskeskelin tuossa muutama päivä sitten, että viimeisen kuukauden aikana noin 40% sivustoni kävijöitä tuli avaamieni fi-domainieni kautta, onneksi jokin asia sentään on lähtenyt liikkeelle hyvin.

Tänään tuli lähetettyä ”uutisvinkki” digitodaylle, jospa he kiinnostuisivat tapauksestani. Toivon mukaan myös viestintävirastossa herättäisiin hiljalleen horroksesta. Huomenna voisi lähetellä postia ja kysellä kesäloma kuulumisia Jarkko Saarimäeltä… Seuraavassa kuitenkin lähettämäni sähköposti digitodaylle.

Lue lähettämäni viesti

Lomavastaaja se siellä vastailikin, nythän onkin parhaimmat kelit lomilla.

Lue saamani viesti

Eiköhän tuonkin viestin joku toinen ole vastaanottanut, tuskinpa koko toimitus on kiinni näin kesän aikana. Lomavastaajaviestissä pyydettiin lähettämään postia siihen samaiseen osoitteeseen, johon alunperin lähetinkin tuon uutisvinkin. Joten jään odottelemaan.

 

4.8.2006 – Vastaus Hannu Gyldéniltä

Miehet ovat näemmä vaihtuneet viestintävirastossa, pääasia kuitenkin on, että vihdoin 35 päivän odottelun jälkeen sain vastauksen. Vaikka ihmiset olivatkin kesälomilla, kuukauden odottaminen vastauksen saamiseksi ei ole kohtuullista. Toisaalta Saarimäen piti tulla lomiltaan jo 23 päivää sitten, joten luulisi että tässä ajassa olisi ehtinyt kirjoittamaan useammankin sähköpostin. Huonoa palvelua viestintävirastolta.

Lue saamani viesti

Nyt sekin näyttää varmistuneen, että viestintäviraston mielestä pelkkä mahdollisuus sukunimiyhdistelmän olemassaoloon riittää esteeksi sukunimeen perustuvalle verkkotunnukselle. Asialla ei siis tunnu olevan mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Pitänee vielä ensiviikolla lähettää muutama tarkentava kysymys, mm. Seppo Särkiniemen verkkotunnusta koskien. Lakimiehen sanoman perusteella myös Särkiniemen verkkotunnuksenkin pitäisi rikkoa verkkotunnuslakia.

On myös mielenkiintoista huomata miten viestintävirastolla muuttuu nuo tekstit muutaman viikon välein domain.ficora.fi sivuilla. Silloin kun hain omia verkkotunnuksiani, ei siellä ollut mitään selventävää tekstiä lukuun ottamatta kysymystä ”muodostuuko verkkotunnus henkilön etu- ja sukunimiyhdistelmästä”. Sittemmin sinne ilmestyi ”selventävä” esimerkki Karikoskesta, joka sekään ei ollut kovin selkeä. Nyt kyseistä tekstiä on taas muutettu, tällä kertaa Matti-Pekka Virtanen on otettu avustajaksi esimerkillä ”mattivirtanen.fi”. Jo aiemminkin mattivirtanen.fi on löytynyt sulkeisiin kiedottuna tuon ”muodostuuko verkkotunnus henkilön etu- ja sukunimiyhdistelmästä” kysymyksen perään, mutta teksti ”Matti-Pekka Virtanen ei voi hakea verkkotunnusta mattivirtartanen.fi” on vasta äskettäin lisätty verkkotunnus sivustolle. Edelleenkään tämä esimerkki ei kuvaa mielestäni riittävän hyvin tapausta, johon olen itse törmännyt. Edelleen kaipaisin esimerkkiä, joka selvästi näyttäisi, että Karikoski voidaan tulkita Kari Koskeksi, jolloin sukunimeen perustuvaa verkkotunnusta ei voi hakea.

Pitäisi käydä kokeilemassa joko verkkotunnusten rekisteröintikaavake toimisi oikein. Itse kun tunnuksiani rekisteröin, antoi järjestelmä jatkaa verkkotunnusten rekisteröintiä siitäkin huolimatta, vaikka kysymykseen ”perustuuko verkkotunnus henkilön etu- ja sukunimiyhdistelmästä” vastasi kyllä. Tuosta asiastahan kirjoitin kuluttajavirastolle ja pyysin asiaan oikaisua, valitettavasti heillä ei ollut mahdollisuuksia tutkia viestintäviraston tekemisiä.

 

7.8.2006 – Viesti liikenneministeri Susanna Huoviselle

Noin kuukausi sitten lähetin Liikenne- ja viestintäministeriölle sähköpostia, johon en tosin vielä ole saanut vastausta. Tapaukseni kannalta olisi kuitenkin suotavaa, että asia saataisiin käsittelyyn myös muissa hallintoelimissä. Tällä kertaa ministeriön yleisen osoitteen sijaan päätin lähestyä suoraan liikenneministeri Susanna Huovista, jospa hän saisi suuremmat rattaat pyörimään.

Ennen viestin lähettämistä olin aiemmin päivällä käynyt kokeilemassa verkkotunnusten rekisteröintisivulla tuota ”perustuuko verkkotunnus henkilön etu- ja sukunimiyhdistelmästä” valinta-nappulan toimivuutta. Hämmästykseni sain huomata, ettei nappulaa ole vieläkään saatu toimimaan oikein. Edelleen rekisteröintiä pystyi jatkamaan, vaikka kysymykseen vastasi ´kyllä´. Pitänee huomauttaa tästä toimimattomuudesta Hannu Gyldéniä, mutta tämä saa jäädä vähintäänkin huomiselle. Liikenneministeri Susanna Huovista kuitenkin huomautin asiasta tämänkertaisessa sähköpostissani muutaman muun epäkohdan lisäksi. Epäkohtia löytyy varmasti lisää, mutta viestiä kirjoittaessani muita ei tullut mieleeni.

Lue lähettämäni viesti

 

8.8.2006 – Viesti Hannu Gyldénille

Tällä kertaa tuli ”runoiltua” oikein kunnolla. Asiaa tuli noin kahden A4-paperin verran. Pääpaino viestissä oli verkkotunnuspalvelun virheellinen toiminta ja palvelun puutteet. Selvitin myös tekemäni toimenpiteet ja mitä jatko tuo mahdollisesti tullessaan. Järjen takominen on mitä todennäköisimmin turhaa, mutta yritetään vielä kerran. Saa nähdä kestääkö vastauksen saaminen tälläkin kertaa kuukauden päivät, vai tulisikohan se tällä kertaa hieman rivakkaammin. Ainakin luettavaa on huomattavasti enemmän tällä kertaa.

Lue lähettämäni viesti

 

9.8.2006 – Postia eräältä tapaustani seuranneelta

On ilo nähdä, että sivuillani on alkanut käymään tapauksestani kiinnostuneita henkilöitä yhä enemmän. Osa heistä on ensikertalaisia, osa käy tutkimassa lähes päivittäin onko uutta tietoa ilmestynyt sivuilleni. Tulevaisuudessa sivujeni päivitystahti todennäköisesti laantuu, sillä olen tehnyt lähes kaiken mitä on mieleeni juolahtanut. Enää ei ole oikeastaan jäljellä kuin viestintäviraston päätöksen odottaminen. Tosin vielä ei ole tullut vastausta oikeusasiamieheltä, kuten ei ole liikenne- ja viestintäministeriöstäkään.

Olen saanut lukijoilta muutamia yhteydenottoja tapaukseeni liittyen. En ole aiemmin näistä maininnut, sillä niistä ei ole ollut oleellista apua tapaukseni kannalta. Eräs henkilö kuitenkin lähetti mainitsemisen arvoisia tulkintoja. Hänen nimeään en julkaise, ja saamastani sähköpostista julkaisen vain muutaman pätkän.

Aivan aluksi hän kehotti minua ottamaan yhteyttä Juhani Juseliukseen, joka toimii verkkotunnusyksikön päällikkönä viestintävirastossa. Hän on kuulemma aiemmin suhtautunut tällaisiin tapauksiin kohtuullisen järkevästi. En ole vielä ottanut häneen yhteyttä, mutta myöhemmässä vaiheessa tulen näin tekemään mikäli tarve niin vaatii.

Lisäksi kirjoittaja tulkitsi hieman lain sanaa sen merkityksessään. Itse olen päätynyt lähes vastaaviin johtopäätöksiin. Laissa puhutaan luonnollisesta henkilöstä ”3 § luonnollisen henkilön nimellä nimilain (694/1985) mukaisesta etunimestä ja sukunimestä koostuvaa henkilön virallista nimeä.” Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luonnollisen henkilön nimenä voidaan pitää vain olemassa olevan henkilön nimeä. Kirjoittaja vertasi kyseistä lakipykälää viestintäviraston sivuilla olevaan ehtoon: ”Pelkkää hakijan sukunimeä ei voi hakea verkkotunnukseksi, jos sukunimi voi olla myös etu- ja sukunimiyhdistelmä (esimerkiksi sukunimi Karikoski).” Hänen mielestään kyseinen ehto ei perustu lakiin sanan ”voi” osalta, sillä: ”laissa ei ole tällaista ehdollista kieltoa vaan mielestäni selvä vaatimus Kari Koski- nimisen henkilön olemassa olosta.”

Viestin loppuun kirjoittaja totesi saman, mistä olen sivuillani yrittänyt kertoa. ”Laissa on ongelma, joka kaipaisi korjaamista. Ja se ongelma saattaa itse asiassa olla se syy, miksi Viestintävirasto on kantansa valinnut. Laissa nimittäin ei sidota verkkotunnuksen oikeutta erityisesti siihen ajankohtaa, jolloin tunnusta on haettu. Viestintävirasto on tosin (mahdollisesti lain vastaisesti) ottanut sen kannan, että tunnuksen hakuajankohta ratkaisee. Olisi hyvä kuulla logiikka kaiken tämän takana.” Itsekin haluaisin saada vastauksen kyseisiin kysymyksiin, mutta vastausten saamiseen voi kulua vielä pitkä aikaa. On hienoa huomata, etten ole ainut joka on huomannut tämän ongelman. Liekö sitten viestin kirjoittaja joutunut sukunimensä takia vastaavanlaisiin ongelmiin jo ennen minua. Joka tapauksessa hän on sentään nykyisin onnellinen fi-verkkotunnuksen omistaja.

 

14.8.2006 – Vastaus Hannu Gyldéniltä

Olinpa melkein pudota tuolilta kun sain vastauksen viestintävirastolta. Syynä ei ole se, että tapaukseni olisi ratkennut tai se, että vastaus tuli muutamassa päivässä. Luulin, että kun olen tällaiseen selvitysrumbaan joutunut, niin viestintävirastolla olisi ollut kaikki valmiina, paisti minun selvitykseni. Asia näyttää itse asiassa olevan juurikin päinvastoin. Viestintävirastolla on edelleen selvitystyön alla se, voiko sukunimeni ylipäätään olla hyväksyttävä peruste peruuttamiseksi. Minusta heidän velvollisuuksiin kuuluisi ensin tutkia onko hyväksyttäviä perusteita tunnuksen peruuttamiseksi, ja vasta tämän jälkeen pyytää asiakkaalta selvityspyyntöä mikäli heillä on aihetta epäillä rikkomuksesta.

Olen 95% varma, että viraston sivujen tekstien sisältöä on muokattu paremmaksi tunnuksieni rekisteröinnin jälkeen. Hannu Gyldén kuitenkin väittää, että kyseiset sepitykset ovat olleet tunnuksia hakiessani siellä missä nytkin. Mutta koska en tullut ottaneeksi tulosteita sivujen sisällöstä, ei minulla ole mitään todisteita tästä asiasta. Ja viestintävirasto tuskin varmuuskopiotaan alkaa kaivella minun takiani. Toisaalta, nykymuodossaankin teksti on mielestäni edelleen vajavainen ja kaipaisi tästä syystä hieman uudelleen muotoilua ja parempia sanavalintoja.

Vaikka viestintävirastoa ei koskekaan kuluttajasuojalain etämyyntiä koskevat säännökset, mitä haittaa niistä toimitusehdoista olisi siellä sivuilla? Rikkoisivatko ne kenties lakia? Ohjeistus on aivan liian pitkä ja sekava, joten pääkohtien kertaus olisi paikallaan. Näitä kohtia olisivat ainakin rajoituksia koskevat asiat, kuten haettavien tunnusten ja verkkotunnusmaksujen palautuksen rajoitukset.

Lue saamani viesti

 

15.8.2006 – Vastaus eduskunnan oikeusasiamieheltä

Eipä sitten tullut mieleen kantelua tehdessäni, että myös viestintävirasto on viranomainen. Eli eduskunnan oikeusasiamies ei ota asiaa käsittelyynsä ennen kuin verkkotunnukseni on peruutettu. Jos peruutus tulee, lähtee asia uudelleen käsiteltäväksi. Oikeusasiamiehen apu ei tunnu muutenkaan kovin hyödylliseltä, sillä hekään eivät voi muuttaa viestintäviraston päätöstä. Voisikohan edes hallinto-oikeus muuttaa päätöstä, no se selviää myöhemmin mikäli asia tulee ajankohtaiseksi.

Lue saamani viesti

 

30.8.2006 – Peruutusvaatimus raukesi

Näemmä selitykseni kelpasi hyväksyttäväksi perusteeksi. Järki voitti, mutta tuskin ilman korkeimman hallinto-oikeuden aiemmin tekemää päätöstä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (3.7.2006 / 1697 KHO:2006:41, Dno. 2923/2/05)

Jos kyseistä päätöstä ei olisi tehty, olisi lopputulos saattanut olla toisenlainen. Hyvä että asia päättyi niin kuin päättyi. Toivon mukaan tuo relevantti peruste pätee myös siinä vaiheessa, kun jostain ihmeestä putkahtaa tuo mystinen Martti Vähä vaatimaan verkkotunnuksia itselleen.

Lue saamani päätös (vähämartti.fi)
Lue saamani päätös (vahamartti.fi)

Leave a Comment :, , , more...

Kuluttajan oikeudet konkurssissa

by on helmi.22, 2015, under Kuluttajansuoja, Yhteiskunta

Matkanjärjestäjät on velvoitettu maksamaan Kuluttajavirastolle vakuus konkurssin varalta. Air Finlandin tapauksessa (2012) vakuuden suuruus on kaksi miljoonaa euroa. Tämä summa ei välttämättä riitä korvaamaan kaikkia kuluja täydellisesti ja loppuviimeksi maksajaksi ja kärsijäksi jää kuluttaja. Tämä vakuus tosin koskee vain valmismatkoja. Ne, jotka ovat ostaneet pelkät lennot tai majoituksen, kärsivät nahoissaan koko summan.

Yhtenä mahdollisuutena on valvoa saatavansa konkurssin yhteydessä. Valitettavasti kuluttaja ei ole velkojalistan etuoikeutetulla puolella, joten rahojen takaisin saamisen suhteen ei kannata elätellä liikoja toiveita. Toisaalta konkurssiyhtiöiltä harvoin löytyy varallisuutta, ellei sitä sitten ole sidottu esimerkiksi kiinteistöihin. Yleensä velkojien velat yhteensä ovat niin suuria, että yksittäisen kuluttajan muutamankin tuhanen euron osuus koko potista on häviävän pieni. Pari takaisin saatua euroa ei pientä velkojaa lohduta.

Mikäli matkansa on sattunut maksamaan luotolla, voi saamatta jääneistä palveluista reklamoida suoraan luotonantajaa ja saada tätä kautta rahansa takaisin. Valitettavasti luottolimiitti on usein niin pieni, että harva pystyy matkansa luotolla maksamaan.

Sama ongelma koskee mitä tahansa konkurssia. Jos netissä toimiva postimyyntikauppa menee konkurssiin ja on sattunut maksamaan tilauksen etukäteen, jää tavarat ja todennäköisesti rahatkin saamatta. Näissä tapauksissa kun ei ole erillisiä vakuuksia joiden kautta kuluttajalle korvattaisiin menetykset. Täten ainoa järkevä tapa on maksaa tuotteet luotolla. Mikäli tuotteet jää saamatta, voi luotonantajalta vaatia rahojaan takaisin. Luottokortti onkin käytännössä ainut turva konkurssin varalle.

Leave a Comment :, , , , more...

Energiasäästölamppujen kestävyys

by on maalis.24, 2014, under Kuluttajansuoja, Luonto, Yhteiskunta

Energiasäästölamppujen pitäisi mainospuheiden mukaan kestää paljon pidempään kuin tavallisten hehkulamppujen. Energiasäästölamppuja olen käyttänyt ainakin vuodesta 2008 lähtien, ja tuntuu että niitä saa olla vaihtamassa tuon tuosta, siis paljon tiheämmin kuin hehkulamppuja. Käyttämäni lamput ovat ns. halpamerkkejä, hinnaltaan noin 3-5e/kpl (ei kovin edullisia, mutta tätä halvempia lamppuja ei ole tullut vielä vastaan). Tämä saattaa siis olla yksi syy tiheään vaihtoväliin. Toisaalta joidenkin tutukimusten mukaan kaikkein kestävimpiä lamppuja on löytynyt nimenomaan sieltä hintahaitarin edullisimmasta päästä.

Vuonna 2011 aloin pitämään kirjaa lamppujen asennus ja vaihtopäivistä. Vaikka pelkkien käyttöpäivien laskeminen ei anna tulokseksi lamppujen eksaktia käyttötuntimäärää, kuvaa se hyvin lamppujen kestoa normaalissa käyttöolosuhteessa.

Useissa lampuissa luvataan 8000h kestoikä. Yhtäjaksoisesti poltettuna tämä tarkoittaa 333 päivää, eli vajaata vuotta. Jos oletetaan, että lamppua poltettaisiin joka päivä 8h, pitäisi lampun kestää 1000 päivää, eli 2 vuotta ja 9 kuukautta. Yhtäjaksoisen paloajan sijaan lamppuja sytytellään ja sammutellaan enempivähempi.  Lampun kestoon vaikuttaakin paloajan lisäksi myös sytytyskertojen määrä ja sytytystiheys. Myös ympäristön lämpötilalla on vaikutusta elinikään (asunnossani lämpötila vaihtelee talven vakaasta 22 asteesta kesän kuumimpien hellepäivien 28 asteeseen).

Meillä ei lamput turhaan pala, eli ne sammutetaan kun niitä ei tarvita. Tyypillisesti lamput ovat ”pitkään” päällä yhtäjaksoisesti, poikkeuksena eteisen lamput, jotka ovat tyypillisesti vain muutaman minuutin päällä kerrallaan. Meillä lamppujen vuorokautinen paloaika tilasta riippuen vaihtelee arviolta vessan puolesta tunnista työhuoneen kahteen tuntiin. Tämän pitäisi tarkoittaa lamppujen kestoiässä 11-44 vuotta, kun referenssinä käytetään 8000h kestoikää. Taloudessa on tasan yksi lamppu joka palaa useita tunteja päivässä (päivästi riippuen 3-8h) ja se loimottaa videotykin sisällä.

Miten sitten kävikään normaalissa arkikäytössä? Allaolevaa listaa päivittelen sitämukaan kun lampunvaihdon yhteydessä tulee vastaan päivämäärä merkinnällä varustettu lamppu. Vielä toistaiseksi lista on lyhyt, sillä suurin osa hajonneista lampuista on ollut päivämäärättömiä. Yksikään lamppu ei tähän mennessä ole vielä kestänyt yli kahta vuotta, joten aika heikolta näyttää… Pesuhuoneen valo on kestänyt tähän mennessä pisiten, joka tarkoittaa että lampun olisi pitänyt palaa keskimäärin lähes 12 tuntia päivässä lupaukseen nähden, kun todellisuudessa aika on ollut enintään tunnin päivässä. Haiskahtaa hieman kuluttajan harhaanjohtamiselta.

MerkkiTehoKantaKäyttöpaikkaAsennettuHajonnutElinikä (pvä)
HongKong7WE14Keittiö9.4.201118.4.2012375 / 1v 0kk 9pvä
HongKong7WE14Keittiö8.5.20115.3.2013667 / 1v 9kk 25pvä
HongKong7WE14Keittiö12.8.201118.4.2013615 / 1v 8kk 6pvä
North light11WE27Keittiö1.12.201325.1.201455 / 0v 1kk 24pvä
HongKong9WE14Pesuhuone18.4.201223.3.2014704 / 1v 11kk 5pvä
Merkitön9WE14Tuulikaappi3.6.201224.8.2014812 / 2v 2kk 21pvä
HongKong9WE14Pesuhuone5.10.201312.5.2015584 / 1v 7kk 7pvä
North light11WE27Työhuone4.10.201116.7.20151381 / 3v 9kk 12pvä
HongKong9WE14Olohuone19.6.201123.7.20151475 / 4v 0kk 14pvä
Airam (Longlife)11WE14Keittiö7.3.201410.9.2015552 / 1v 6kk 3pvä
HongKong9WE14Työhuone23.3.20148.11.2015595 / 1v 7kk 16pvä
HongKong9WE14Työhuone18.4.20139.11.2015

Eittämättä enegriansäästölamput kuluttavat merkittävästi vähemmän energiaa kuin hehkulamput, mutta kumpi on luonnolle oikeasti se parempi vaihtoehto. Lamppu jossa on tyhjiö ja lasia, vai sellainen jossa on ties mitä ympäristömyrkkyjä?

Laskuri päivien ja vuosien laskemiseksi.

2 Comments : more...

SmartPOST lähetyksen katoaminen

by on tammi.18, 2014, under Kuluttajansuoja, Yhteiskunta

Muutamia kuukausia sitten uutisoitiin postin kirjattujen kirjeiden katoamisesta. Itselläni kävi vastaavanlainen tilanne samoihin aikoihin SmartPOST lähetyksen kanssa.

Tilasin verkkokauppa.com:sta iPad laitteelle suojakuoren. Sain ilmoituksen sähköpostiin ja tekstiviestitse lähetyksen liikkeellelähdöstä. Kun nouto oli käsillä, sain luukku koodin tekstiviestillä. Paketti oli saapunut Holman Prisman pakettiautomaattiin.

Suurempaa jännitystä ei ollut, vaikka ensimmäistä kertaa automaattia käytinkin. Sen käyttö oli tehty helpoksi ja loogiseksi. Vaan yllätys oli suuri kun avautuneen luukun takaa ei löytynytkään mitään.

Soitin samantien SmartPOST asiakaspalveluun ilmoittaakseni tapauksesta, sillä yhtään myöhemmin on mahdotonta todistaa että luukku oli tyhjä ja että paketti jäi saamatta. Järjestelmähän on suunniteltu idioottivarmaksi, tai vähintään yhtä varmaksi kuin postivirkailija. Vaan eivät ne R-kioskin asiakaspostin henkilötkään ihan erehtymättömiä ole…

Puheluun vastasi selvästi virosta alunperin kotoisin oleva nainen. Asiani otettiin asiallisesti vastaan ja tilannetta pahoiteltiin. Minulle lupailtiin paketin saapuvan seuraavan viikon alkupuolella. Vielä samana iltana ilmoitin asiasta sähköpostitse verkkokauppa.com:lle, sekä Itellan asiakaspalveluun tapahtuneesta sähköpostitse. Lähetystä etsittiin kuumeisesti sekä SmartPOST:in asiakaspalvelun että Itellan asiakaspalvelun voimin.

Lopputuloksena oli, että lähetystä ei koskaan löytynyt. Tosin minulta tiedusteltiin oliko kadonnut lähetys kenties suurikokoinen matto, joka ei ollut automaattiin mahtunut. No ei ollut. Minua pyydettiin tekemään katoamis- ja korvausilmoitus Itellan sivuilta. Tosin viikkoa myöhemmin tuli tieto, että en voi hakea korvausta. Korvausta pitää kuulemma vaatia lähettäjältä, ja lähettäjä sitten voi yrittää hakea korvausta Itellalta. Sanojen asettelu haiskahti hieman siltä, että Itella ei ota mitään vastuuta kadottamistaan paketeista, jolloin yksin lähettäjä on vastuussa Itellan tekemisistä.

Tiedustelu tilanteen yleisyydestä ei tuottanut tulosta Itellan puolelta. Verkkokaupasta kerrotiin, että muutamia kertoja lähetyksiä on kadonnut aiemmin, mutta että aina ne ovat löytäneet perille. No, eipä löytänyt tällä kertaa. Tämä on tätä minun tuuriani.

Kun ilmoitin Itellan kannan verkkokaupalle korvauksesta, tuli rahat asiakastilille seuraavana päivänä. Verkkokaupan puolelta siis erittäin hyvää ja nopeaa palvelua, Itellalla pallo tuntui vuorostaan olevan enemmän hukassa, aivan kuin pakettinikin.

Alla kuvakaappaus paketin seurantiedoista.

Seurantatiedot

Seurantatiedot

Heti kun luukku aukesi, merkittiin paketin noudetuksi. Seurantatietoihin ei tullut missään vaiheessa mitään muutoksia, vaikka ilmoitin lähetyksen kadonneeksi. Olisihan se Itellalle noloa jättää paketin toimitus roikkumaan…

2 Comments :, , , more...

Kulttuurista maksavien kuluttajien huono kohtelu

by on heinä.03, 2012, under Kuluttajansuoja, Piratismi

Vuosien verralla olen törmännyt jos jonkinlaiseen antipiratismimainontaan. Tällaiseen mainontaan törmää lähes jokaisen laillisesti hankitun DVD elokuvan alussa. Blu-Ray elokuvissa tämä on onneksi harvinaisempaa, mutta FBI ja muita varotuksia näistä sitävastoin edelleenkin löytyy.

Jo reilu vuosi takaperin törmäsin uudenlaiseen antipiratismimainontaan kahdessa ostamassani DVD:ssä. X-men Wolverines origins levyn alussa vertailtiin kahta kaveriporukkaa, jossa ensinmainitun porukan elokuvaillan järjestäjä oli ostanut levynsä kaupasta, kun taas toisen porukan piraatti oli ostanut piraattiversion torilta. Mainoksessa kehuttiin kuinka hyvä äänen- ja kuvanlaatu alkuperäisestä tuotteesta löytyy. Piratoidusta tuotteessa mikään ei toiminut: kuva pätki, puhekieli vaihtui siansaksaksi, teksitys sekoili jne. Tämän kaiken seurauksena piraatin kaverit olivat vihaisia, eikä hänellä enää ollut kavereita tämän pieleen menneen illan jälkeen, kun taas rehellinen tyyppi korjasi koko potin itselleen. Hieman vastaava mainos löytyy Night at the museum 2 DVD-julkaisun alusta, jossa pääosiin pääsi BitTorrent tekniikka.

Koska en löytänyt edellä mainuttuja videoita mistään, jouduin tekemään pienen tekijänoikeusrikoksen ja rippaamaan nuo mainokset levyiltä ja pistämään YouTubeen jakoon. Pahoitteluni mikäli oikeudenomistajat loukkaantuvat teostani, mutta tekoni edesauttaa levittämään piratisminvastaista kampanjointimateriaalia, jonka pitäisi käsittääkseni olla hyvä asia em. tahojen kannalta.

Palataanpa kuitenkin todellisuuteen ja omakohtaisiin kokemuksiini. Kopion löytäminen netistä ei välttämättä ole helppoa, joskus ladattu tiedosto ei myöskään ole sitä mitä kuvausteksteissä kerrotaan. Tällainen huijaaminen on kuitenkin vähentynyt tiedostojen kommentointimahdollisuuksien takia. Toisaalta nopeiden nettiyhteyksien takia hukkalataus on oikeastaan yhdentekevää.

Tiedoston lataaminen saattaa olla tuskaisen hidasta, mutta eipä elokuvalevyn ostaminen kaupastakaan käy sekään sekunneissa. Jollet asu elokuvia myyvän kaupan yläkerrassa, et mitenkään saa käsiisi elokuvaa 10 minuutissa, puhumattakaan siitä jos satut asumaan maaseudulla. Posti tuo elokuvat kotiovelle, mutta parhaassa tapauksessa pääset katsomaan elokuvaa vasta seuraavana päivänä, todennäköisesti kuitenkin vasta ylihuomenna.

Tosiasia kuitenkin on, että netin kautta valikoiman laajuus on huomattavasti laajempi kuin kivijalkakaupassa, vielä sillä erotuksella, että ns. laittomissa lähteissä valikoima on nettikauppaakin laajempi.

Mikä sitten kaupallisissa tuotteissa ottaa kaaliin?

  • Paketointi moneen laatikkoon ja suojamuoviin
  • Paketoinnin levyjärjestys
  • Esittäjätiedot väärin (esim. Legally Blondes & Reese Witherspoon, ei näyttele elokuvassa, ääni tosin taisi kuulua minuutin ajan)
  • Lukuisat versiot (rated edition, unrated edition, special edition, ultimate edition, collectors edition jne.)
  • Kuvasuhteiden kirjo (widescreen, fullscreen, sekä 4:3 LB muodossa tallennettu 16:9, esim. TAXI 1, Asterix & Obelix vs Caesar)
  • Aluekoodit (1-6)
  • Levyn tiedot (ei löydy esim soittoaikaa, mutta kaikkea muuta epäoleellista kyllä)
  • Soittoajat ilmoitettu miten sattuu, välillä tunneissa, välillä minuuteissa. Välillä saa etsiä todenteolla, joskus löytyy todella pienellä präntillä painettuna tai ei ollenkaan. Joskus ilmoitetaan koko boksin soittoaika, muttei yksittäisten elokuvien kestoja.
  • Menut (trailerit, logot, fbi-varoitukset, menun painaminen aloittaa koko paletin alusta)
  • Navigointi DVD-valikoissa (episodi valinnat, kielivalinnat)
  • Pieni naarmu levyllä saattaa estää sen toiminnan kokonaan (vrt vhs jonka laatu heikentyy, mutta toimii kuitenkin)

Piraattina ja täten elokuvateollisuuden vihollisena noin 30 Blu-Ray,  20 DVD-elokuvaa sekä 20 TVsarja-boksia vuodessa ostavana minua on ihmetyttänyt, miksi ylipäätään edes ostan elokuvani, kun saisin ne piratoituna paljon parempilaatuisina ja kaikenlisäksi täysin ilmaiseksi.

Allaoleva kuvaa kertoo karua kieltään käyttäjäystävällisyydestä (klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana):

Kuten edellisessä kuvassa hyvin kiteytettiin, toisin kuin maksava asiakas, piraatti nauttii ihannetapauksesta: levy sisään => menuun => kielivalinta => elokuva alkaa.

Faktahan on se, että ostaville kuluttajille tällaiset mainokset ovat turhia, sillä hehän ovat tuotteen jo ostaneet. Jos jossain tällaisia mainoksia pitäisi olla, niin piraattituotteiden alussa. Toisaalta on pakko mainita, että useimmissa Blu-ray elokuvissa antipiratismimainonnasta on luovuttu ja elokuvatrailerit on siirretty BD Live:n puolelle. Silti käynnistystä hidastavasta roskasta ei vieläkään ole päästy eroon. Toivottavasti tulevaisuudessa maksavia asiakkaita palvellaan paremmin.

Tämän kirjoituksen innoittajana on toiminut CineMassacren You know whats bullshit – DVDs -video, josta on otettu useita kohtia tämän kirjoituksen tekoon.

Jutussa mainitut antipiratismi-videot löytyvä täältä:
Watch real DVD´s and Blu-Ray´s

Get real DVD´s and Blu-Ray´s

Leave a Comment :, , , more...

Ohjelmistopiratismi ja maksavien asiakkaiden kohtelu

by on maalis.15, 2010, under Kuluttajansuoja, Piratismi

Pakko tunnustaa: olen aikoinani käyttänyt piraattiversiota mm. virustorjuntaohjelmista. Nuorempana tähän syynä oli puhtaasti rahanpuute. Nykyisin työssäkäyvänä tätä ongelmaa ei ole, joten ostan mielelläni esimerkiksi virustorjuntani – tai näin ainakin luulin ennen tämänpäiväistä.

Olen useamman vuoden käyttänyt Norton Antivirusta. Ensimmäiset käyttämäni versiot olivat kräkättyjä. Vuosi sitten tuli kuitenkin ostettua ihan aito lisenssi. En jaksanut enää kikkailla aktivointien ja kräkkien kanssa, etenkään kun parilla kympillä sain varman vuoden rauhan ja toimivuuden kolmelle koneelleni.

Vuosi alkoi kuitenkin olemaan takana, joten päivitysversion hankkiminen oli edessä. Vanha lisenssi oli päättymässä 23.4.2010, eli reilun kuukauden päästä kirjoitushetkestä laskien. Olisin hyvin voinut käydä ostamassa lisenssin myöhemmin ja syöttää koodin vasta kun sille on oikeasti tarvetta. Koska koneesta hajosi kuitenkin virtalähde, päätin ostaa päivityspaketin samalla reissulla.

Luottavaisin mielin naputtelin koodin päivittääkseni ohjelman. Homma onnistui ilman kommervenkkejä – kuten maksava asiakas odottaakin. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun tilaus olikin voimassa vain 366 päivää, eikä 406 – kuten olin kuvitellut. Lisenssin päivittäminen tarkoittikin uuden tilausjakson aloittamista aktivointihetkestä. Kun olin reilu ja rehti, mutta liian aikasin liikkeellä, jäi reilun kuukauden osuus edellisestä lisenssistä käyttämättä. Toisaalta ei tullut suurena yllätyksenä sekään, että vanhaa lisenssiä ei vapautettu uusiokäyttöön: mynortonaccount -sivu osaa kertoa kaikkien kolmen vanhan lisenssin olevan käytössä, siitä huolimatta että uusi lisenssi näkyy omana rivinään.

Tilanne olisi vastaava jos uusisin määräaikaisen lehtitilauksen pari kuukautta ennen aiemman tilauksen päättymistä ja uusi tilausjakso alkaisi samantien uusimishetkestä ilman että jäljellejäänyttä tilausta huomioitaisiin mitenkään. Tällöin minulta jäisi saamatta kuukauden tai kahden lehdet, joista kuitenkin olen jo aiemmin maksanut.

Sitten yritykset vielä ihmettelevät miksi heidän tuotteitaan kräkätään eikä kukaan halua niitä ostaa. Kräkätyt Nortonit toimivat jotakuinkin yhtä hyvin kuin ostettu tuote – mitä nyt kerran pari vuodessa tuote piti aktivoida uudelleen. Ostetussa versiossa tälläistä aktivointia ei tarvinnut tehdä kuin asennuksen yhteydessä, mutta minkä ihmeen takia minulta ryöstettiin reilu kuukausi käyttöaikaa siitä hyvästä että maksoin tuotteesta?

Jos asiakkaita kohdellaan tällä tavalla, ei ole ihmekään että osa turvautuu piraattilisenssin käyttöön. Toisaalta ei-kaupalliseen käyttöön on tarjolla useita täysin maksuttomia virustorjunta- ja palomuuri ohjelmistoja, kuten hyväksi havaitsemani Comodo. Myös monesta muusta kaupallisesta ohjelmasta on tarjolla vapaa vastine: Microsoft Officen sijaan voi käyttää OpenOfficea ja Adobe PhotoShopin sijaan Gimppiä. Usein todellista tarvetta piraattilisenssin käytöön ei ole, kyse on ennemminkin asenteesta. Kun kouluissa opetetaan käyttämään MS Officea, niin sitä halutaan käyttää myös kotona. Kalliin hinnan takia sitä ei kuitenkaan haluta ostaa.

Ohjelmistoa valmistavan yrityksen kannalta lienee jokseenkin yhdentekevää valitseeko kuluttaja laillisen vapaan version vai piraattiversion. Kummassakaan tapauksessa ohjelmistoyritys ei saa senttiäkään. Mutta maksavien asiakkaiden huijaminen on älytöntä, sillä pian he ovat entisiä asiakkaita. Sitten kehdataan vielä valittaa kuinka piratismi syö heidän tulosta, vaikka välillä saattaisi olla syytä katsoa peiliin.

Päivitys:

Norton ei koskaan vastannut lähettämääni yhteydenottopyyntöön. Myöhemmin huomasin linkin suomenkieliseen live-chat tukeen. Chatissa selitin tilanteen ja ongelma olikin ratkaistu hetkessä, uuden lisenssikoodin merkeissä. Kaikesta tästä aiheutui kuitenkin paljon ylimääräistä vaivaa.  Mikäli haluat päästä helpommalla, ainakaan Norton Antivirus 2010:tä ei kannata päivittää päivääkään ennen edellisen lisenssin loppumista.

Leave a Comment :, more...