Blogi | Pasi Vähämartti

Yhteiskunta

Pakkasvahti Green Start PV02

by on huhti.23, 2017, under Liikenne, Yhteiskunta

Talvi alkaa olla jo ohi, eikä autoa tarvitse juurikaan enää aamuisin lämmittää. Säätiedotuksetkin ovat sen verran tarkkoja, että edellisenä iltana tietää varmuudella tarvitseeko autoa tulevana aamuna lämmittää vaiko ei.

Mutta entäpä jos lämmityksen (lämmitysajan keston säädön) voisi hoitaa täysin automaattisesti ympäri talven, ilman tarvetta seurata säätiedotuksia?

Tai entäpä jos hotellin lämmitystolpassa ei ole kelloa ollenkaan; jättääkö auton koko yöksi lämmitykselle, vai herätäkö hieman aiemmin ja käy aamutuimaan laittamassa menopelin lämmitykseen? Entäpä jos auto olisi aina lähtövalmis, säällä kuin säällä.

Yksi vaihtoehto kellokytkimen tilalle tai sen kaveriksi on Pakkasvahti Green Start PV02. Sen toimintaidea on hyvin yksinkertainen, ulkolämpötilan mukaan ohjautuva termostaattijohto. Mitä kylmempi ulkona on, sitä pidempiä jaksoja se kerralla lämmittää. Pakkasvahti alkaa toimia noin +5C lämpötilassa, jolloin johto on noin 15% ajasta päällä (9min / 60min). Nollassa lämmityssykli on noin 27% (16min / 60min). 50% päällä olo saavutetaan noin -7C:ssä ja jatkuva lämmitys yli -18C pakkasilla. Lämmityssykli tapahtuu valmistajan mukaan noin 20 minuutin ikkunoissa, joka takaa tasaisen lämmityksen, pienentäen lämpötilavaihteluita moottorissa ja sisätiloissa (mikäli autossa sisätilalämmitin).

Ulkolämpötilan lisäksi pakkasvahti huomioi auringonpaisteen lämmittävän ja tuulen kylmentävän vaikutuksen. Näillä on vaikutusta noin ±2ºC toiminta-alueeseen (lähtee päälle +7…+3ºC, täysiteho -16…-20ºC).

Koska lämmitys ei ole jatkuvasti päällä, säästää tämä luonnollisesti sähköä. Toisaalta jos auton pitää lämmityksessä periaatteella aina valmis, kuluu energiaa vuorokaudessa ulkolämpötilasta riippuen roimasti. Tässä mielessä kellokytkimen yhdistäminen pakkasvahtiin on kätevä tapa pienentää sähkölaskua, joskin kellokytkimen aika tulee säätää riittävän pitkäksi, se tavallinen parituntinen ei pakkasvahdin kanssa riitä, koska lämmitys on päällä vain osan ajasta (ulkolämpötilasta riippuen).

Pakkasvahdin toiminta perustuu kaksoismetalli kytkimeen, ilmeisesti pieneen erilliseen lämmitysvastukseen, kuorman aiheuttamaan lämpöhäviöön, sekä ulkoilman jäähdyttävään vaikutukseen. Erittäin yksinkertainen ja toimiva rakenne. Jahka tästä johdosta joskus aika jättää, täytynee tehdä sille ruumiinavaus.

Pakkasvahdin käyttö eroaa kellokytkimestä siten, että sen kanssa auto ei ole koskaan sauna. Kellokytkimeen tottuneella saunojalla haalea auto on aluksi hieman outo, koska tuntuu että lämmitys on epäonnistunut. Toisaalta saunaksi lämmitetty ohjaamo viilenee esilämmityksestä huolimatta heti liikkeellelähdön jälkeen hetkellisesti, joten pakkasvahdin avulla käyttäjä koskee pienemmän lämpötilavaihtelun.

Esimerkiksi taksiautoilijalle tämä tuote sopii hyvin, sillä auto on aina lähtövalmis. Vastaavasti myös traktorit yms. työkoneet saa pidettyä talvella lämpöisenä ilman ylikuumenemisen vaaraa.

Pakkasvahdin käyttäminen on helppoa, se liitetään pistokkeen ja lämmitysjohdon väliin, ja siinä kaikki. Pituutta johdolla on 80 cm. Hintaa 80€, jota myy esimerkiksi Fixus Varaosalinna.

10A kuormitusvirralla (2300W) eliniäksi luvataan 100000 kytkentäkertaa (vastaa ~15 vuoden käyttöä) ja 16A kuormitusvirralla (3600W) 30000 kytkentäkertaa (vastaa ~4 vuoden käyttöä).

Itselläni tuote on ollut käytössä nelisen vuotta. Käyttö painottuu hotellien jatkuvan sähkön pistorasioihin, muutoin käytän kellokytkintä (koska taloyhtiöllä kiinteä 2h ajastin => ei riittävä pakkasvahdin kanssa käytettäväksi). Olen ollut tyytyväinen tuotteeseen ja suosittelen sen hankkimista, siitäkin huolimatta, että kyseisen tuotteen keksijä on kiistänyt ja jättänyt palkkojani maksamatta erään toisen yrityksen konkurssin yhteydessä.

Leave a Comment :, , , , more...

Vapepa, eli vapaaehtoinen pelastuspalvelu

by on tammi.01, 2017, under Vapepa, Yhteiskunta

30.12.2016 oli harvinainen tilanne, jolloin kahta ihmistä ja koiraa etsittiin lähes samanaikaisesti (kolme erillistä tapausta: 1, 2, 3). Koira on ehtinyt olla kadoksissa jo viikkoja, ihmiset vain tunteja. Tätä kirjoittaessani koiraa ei ole vieläkään saatu kiinni, mutta molemmat ihmiset löytyivät hyväkuntoisina katoamispäivänä. Aina etsinnän tulos ei ole näin onnellinen, vaan ajoittain etsittävä löytyy menehtyneenä.

Itse kuulun Vapepaan, eli vapaaehtoiseen pelastuspalveluun. Vapepa toimii poliisin alaisuudessa ja poliisin pyynnöstä. Omatoimisesti ei siis lähdetä Vapepa etsintöjä järjestämään.

Vapepalaiset ovat etsintöihin koulutettuja vapaaehtoisia ihmisiä, jotka kutsutaan tarvittaessa. Koska kyse on vapaaehtoisuudesta, ei etsintöihin osallistumisesta makseta palkkaa tai muutakaan korvausta (matkakuluja lukuun ottamatta). Etsintöihin ei myöskään ole pakko osallistua vaikka kutsu tulisi, sillä kyse on vapaaehtoisuudesta.

Koulutettuja vapaaehtoisia on rajallinen määrä (noin 22500, jotka muodostavat noin 1500 hälytysryhmää ympäri suomen). Tästä seuraa tilanne, että kun kutsu käy, paikasta ja ajasta riippuen on hyvä, jos tunnin sisään saadaan kasaan 10 henkeä. Kun aikaikkunaa venytetään 2-4 tuntiin, saadaan kasaan noin 30 etsijää.

Tätä yhtä koiraa oli kiinni ottamassa arvioiden mukaan parhaimmillaan jopa yli 500 henkeä. Kuulostaa uskomattomalta, mutta hienoa jos näin paljon vapaaehtoisia löytyy Hämeen alueelta. Koiraa voi kuka tahansa lähteä etsimään (esim. Facebook kutsulla, kuten tässä tapauksessa oli toimittu), kun taas ihmisen etsintään osallistuvat vain koulutetut henkilöt poliisin pyynnöstä. Lapakiston luonnonsuojelualueelle eksynyttä ihmistä oli etsimässä helikopteri ja pari koirapartiota. Muulle etsintäjoukolle tuli ennakkohälytys mahdollisesta etsintätehtävästä, joka kuitenkin peruuntui kun helikopteri tavoitti eksyneen hyväkuntoisena.

Vapepalaiset ovat vaitiolovelvollisia, eli he eivät saa puhua etsinnöissä kuulemistaan tai näkemistään asioita enempää kuin mitä mediaan asiasta on tiedotettu.

Koska halukkaita auttajia näyttää Hämeestä löytyvän näin paljon, millähän heidät saataisiin aktivoitumaan myös Vapepa toimintaan? Etsijöitä kun ei koskaan ole liikaa. Mitä enemmän etsijöitä on, sitä isompia alueita saadaan tutkittua lyhyemmässä ajassa, nopeuttaen etsittävän löytymistä.

Lemmikit ovat rakkaita ja tunteita herättäviä. Suloinen koira voi saada kenen tahansa sympatiat puolelle, vaikka koira olisikin täysin tuntematon. Kadonnut ihminen ei välttämättä aiheuta samanlaista tunnereaktiota, vaikka on läheisilleen hyvin tärkeä ja rakas. Parasta Vapepassa on, että pääsee auttamaan avuntarvitsijaa.

Asiaa kannattaa ajatella myös toisinpäin. Mitä jos itse tarvitsisit apua? Haluatko että sinua tultaisiin etsimään? Jos vastasit tähän kysymykseen myöntävästi, suosittelen tutustumaan ja osallistumaan Vapepan toimintaan.

Jokainen Vapepalainen kuuluu johonkin jäsenjärjestöön. Itse kuulun Vapepaan radioamatööriliiton kautta, mutta kaikkiaan Vapepaan kuuluu 52 eri järjestöä. Jäsenjärjestöihin kuuluu muun muassa SPR, Marttalitto, Reserviläislitto, MPK, Sukeltajaliitto, Metsästäjäliitto, Suunnistusliitto, Lentopelastusseura, Pelastuskoiraliitto ja WWF, näin muutamia mainitakseni. Edellisestä linkistä löytyy täydellinen luettelo kaikista Vapepaan kuuluvista järjestöistä.

Mikäli kuulut johonkin jäsenjärjestöön valmiiksi, riittää että hakeudut jäsenjärjestösi hälytysryhmään ja osallistut kursseille. Kursseilla voit kouluttautua juuri sinua kiinnostaviin tehtäviin. Kursseista peritään nimellinen maksu, joka kattaa mahdollisen majoittumisen ja ateriat. Itse toimin radioamatööritaustasta johtuen viestissä, mutta olen saanut myös etsijän koulutuksen. Osoituksena käydyistä kursseista saa merkinnät kurssitodistukseen.

 

Kun koiran etsintään on löytynyt näin valtava määrä ihmisiä, pitäisi ihmisenkin etsintään löytyä vähintään sama määrä halukkaita. Eli jokainen asiasta kiinnostunut tehköön lupauksen vuodelle 2017: Osallistua Vapepan toimintaan.

Hyvää ja turvallista vuotta 2017!

Leave a Comment :, , , , , , , , , , , , , more...

Kirkosta eroaminen

by on joulu.30, 2016, under Verotus, Yhteiskunta

Kirkosta eroamiselle voi olla monia syitä. Jotkut ovat eronneet kirkosta vastalauseena yleisradioveron käyttöönoton takia (jolla ei luonnollisesti ole mitään tekemistä kirkon kanssa), toiset Päivi Räsäsen lausahduksista (Räsänen oli KD:n puheenjohtaja, eikä hänelläkään ollut mitään tekemistä kirkon kanssa), toiset eivät koe kirkkoa tarpeelliseksi ja jotkut ajattelevat pelkkää rahansäästöä.

Jokainen tekee omat päätöksensä kirkosta eroamisesta / kirkkoon liittymisestä. En tuputa kenellekään kumpaakaan. Alla käyn läpi kirkosta eroamiseen liittyviä asioista. Mikäli koet, että asiasta puhuminen loukkaa sinua, pyydän lopettamaan lukemisen tähän ja siirtymään blogauksen viimeiseen lauseeseen.

Itse erosin kirkosta aikanaan eroakirkosta.fi -palvelun kautta. Se oli nopeaa ja vaivatonta. Itselläni eron syyt liittyivät tunteeseen, ettei kirkko tarjonnut minulle mitään, ja siihen etten tarvitse ahnaita välikäsiä uskoakseni johonkin. Se ei välttämättä ole Jumala johon uskon, mutta johonkin korkeampaan voimaan joka tapauksessa. Ei tästä sen enempää. Jokainen saa uskoa mihin haluaa, ja miten haluaa.

Puhun usein rahasta, ja niin puhun tälläkin kertaa.

Kirkollisveroprosentin suuruus riippuu asuinpaikkakunnasta. Esimerkiksi Lahdessa kirkollisveroprosentti oli 1,5 % vuonna 2016. Pienimmillään vero on pääkaupunkiseudun kaupungeilla (1 %) ja suurimmillaan Kyyjärvi, Kihniö, Karijoki, Honkajoki, sekä pari muuta kuntaa (2 %). Muiden kuntien kirkollisveroprosentti osuu tälle välille. Ajantasaiset tiedot kirkollisveroprosenteista ja kirkon verotuloista/verotilityksistä löytyy SAKASTI:n sivuilta.

Eroakirkosta.fi -sivuilta löytyy kirkollisverolaskuri, jolla voi laskea kuinka paljon kirkon tarjoamista palveluista maksaa vuosittain. Itselläni tämä vapaaehtoinen jäsenmaksu kustantaisi hieman vajaa 600 €/vuosi, ja tämä on siis puhdasta netto rahaa, eli pois päivittäisestä kulutuksesta.

Joillain ihmisillä on ollut harhaluulo, että eroamalla kirkosta, seuraisi veromätkyjä, koska on maksanut vähemmän veroja. Tämä väite ei pidä paikkaansa, koska kirkollisverolla ei ole mitään tekemistä valtion tai kunnan verotuksen kanssa. Kirkollisvero on ainoastaan lisävero muiden verojen päälle, joka on vapaaehtoinen. Vapaaehtoisista maksuista ei luonnollisestikaan seuraa veromätkyjä.

Kirkosta eroaminen tulee tehdä vuoden loppuun mennessä, sillä verotuksellisesti muutos astuu voimaan vasta seuraavan vuoden alussa. Mikäli eroaa kirkosta joulukuussa, verokortillasi tulee näkymään kirkollisveroprosentti ja vero kannetaan koko seuraavana vuonna. Tämä johtuu siitä että verokortit painetaan marraskuun lopussa. Ei kuitenkaan syytä huoleen, sillä tämä virhe korjaantuu vuoden viiveellä veroilmoituksen yhteydessä, eli toisin sanoen tulet saamaan veronpalautuksia maksamasi kirkollisveron verran enemmän. Mikäli taas olet eronnut kirkosta viimeistään marraskuun loppuun mennessä, pääset nauttimaan pienemmästä veroprosentista jo heti vuoden alusta.

Sähköisesti eroamaan vielä ehtii (aikaa jäljellä vajaa 30h), mutta kirjeitse ei, koska ero astuu voimaan vasta eroilmoituksen saapumishetkellä ja veroihin ero vaikuttaa vasta seuraavana alkavana vuonna.

Vastaavasti kirkkoon ehtii myös liittyä liitykirkkoon.fi -palvelun kautta. Teit sitten kumman valinnan tahansa, lienee se juuri oikea sinulle.

Leave a Comment :, , , , , , , , , more...

Sähköä kuluu, mutta mitä se maksaa vuodessa?

by on joulu.10, 2016, under Yhteiskunta

Oletko koskaan ajatellut kuinka paljon valmiustilassa oleva laite kuluttaa sähköä, tai minkälaisen loven se tekee kukkaroon vuodessa?

Jos laitteen (jatkuva) tehonkulutus on tiedossa, pystyy vuosittaisen kustannuksen arvioimaan kätevällä muistisäännöllä: 1W = 1€/vuosi.

Mutta voiko näin yksinkertainen muistisääntö todella pitää paikkaansa? Kyllä voi, sillä nykyisillä sähkön siirto ja energiamaksuilla kustannus on tosiaan tuota luokkaa.

Vuodessa on 365 päivää ja vuorokaudessa 24 tuntia, täten vuodessa on 8760 tuntia. 1W jatkuva kulutus vie vuodessa siis 8760 Wh, eli 8,76 kWh. Muistisäännön mukaan 1W kulutuksen kustannus olisi 1€/vuosi, joten 1 kWh:n kokonaishinta saadaan laskettua 1€ / 8,76 kWh = 0,114€/kWh. Jos siis sähkön siirto + energia + verot + perusmaksu tekevät keskimäärin yhteensä 11,4 snt/kWh, pitää muistisääntö täysin kutinsa.

Sähkön siirtohinta on sähköverkkoyhtiökohtainen, eikä sitä voi kilpailuttaa. Täten sähkön siirron kustannus on kiinni siitä missä asut. Esimerkiksi Lahden alueella, jossa itse asun, toteutunut siirron kustannus on ollut viimeisten 3kk aikana keskimäärin 7,12 snt/kWh (sis. kaikki kulut).

Toisin kuin sähkön siirtoa, sähköenergian hinnan voi kilpailuttaa. Itselläni on käytössä SPOT, eli pörssisähkö (Fortum Tarkka). Pörssisähkössä sähköenergian hinta muutuu tunneittain. Viimeisen 3 kk aikana sähkön keskimyyntihinta on ollut 5,27 snt/kWh (sis. kaikki kulut). Täten kokonaishinnaksi muodostuu 12,34 snt/kWh, joka on hieman enemmän kuin aiemmin laskemani 11,4 snt/kWh. Reaalikustannuksilla laskettuna 1W vuosikustannuksesi muodostuu 1,08€. Lopputulos on siis riittävän tarkka karkean kustannusarvioin tekemiseksi.

Toisin sanoen esimerkiksi 10W tehoisten jouluvalojen ympärivuorokautinen polttaminen 4 kk ajan kustantaa noin 3,3€. Valojen sammuttaminen 8h ajaksi päivittäin pudottaa sähkölaskun 2,4€:oon, eli sammuttamisesta saatu hyöty on vajaan euron.

PS. Sähkö on Suomessa todella halpaa, lähes ilmaista (ostovoimaan suhteutettuna).

Leave a Comment :, , , , , , , , , more...

Veroilmoitus, verovähennykset ja veronpalautus

by on loka.18, 2016, under Sijoittaminen, Verotus, Yhteiskunta

Verovuotta 2015 koskeva esitäytetty veroehdotus saapui keväällä 2016. Olen kahlannut veroehdotukset läpi joka vuosi, tarkistaen että kaikki tiedot on merkitty oikein. Pitkästä aikaa sinne oli ilmaantunut uusi kohta, ensiasunnon velan korot. Tämähän johtuu luonnollisesti siitä, että ostin kesällä 2015 asunnon, joten ei siinä sen ihmeempää. Sen lisäksi että veroehdotuksessa kaikki tiedot näkyvät oikein, voi sieltä myös puuttua verovähennyksiä joihin saatat olla oikeutettu. Tällisiä ovat tyypillisesti työmatka- ja tulonhankkimisvähennys (alan kirjallisuus, työvaatteet, työkalut jne.), sekä kotitalousvähennys. Tässä jutussa käyn läpi veroehdotukseen tekemäni muutokset, sekä tietysti sen kuinka lopulta kävi.

img_2836

Asuntolainan korot

Veroehdotukseen oli ilmoitettu lainan osuudeksi 50/50 %, vaikka itse asunto oli ostettu, maksettu ja lainaa lyhennetty 80/20 % suhteella. Omistussuhde näkyi ihan oikein (80/20), mutta lainan osuus ei. Pankki on ilmoittanut tiedot verottajalle, mutta miksi näin? Siitä syystä, että laina on pankin kannalta yhteisvastuullinen. Mikäli kummallakin osapuolella olisi ollut oma lainansa, olisi tilanne ollut suoraan oikein. Erilliset lainat ovat käsittääkseni hyvin harvinaisia, mutta esimerkiksi toisella veljistäni on erillinen asuntolaina yhteiseen asuntoon puolisonsa kanssa.

Onko tällä sitten mitään merkitystä, kokonaiskorot kun ovat ja pysyvät, jakautuvat ne missä tahansa suhteessa. Jos kyse on ensiasunnosta, niin tällöin tällä on pieni merkitys sen lisäksi, että korkovähennys kohdentuu väärin henkilöiden kesken (talouden sisällä tällä ei sinällään ole mitään merkitystä).

Vuonna 2015 asuntolainan koroista sai vähentää 65 %. Jos vuoden 2015 aikana korkoja on maksettu 1000€, tarkoittaa tämä, että koroista saa vähentää 650€. Jos lainanottajalla ei ole pääomatuloja, koroista syntyy alijäämää, jolloin korot vähennetään alijäämähyvityksenä ansiotulojen verotuksessa. Normaalisti alijäämähyvitys on 30 %, mutta ensiasunnonostajan alijäämähyvitystä on korotettu 2% yksiköllä, tällöin ylijäämähyvitys on 32 %. Toisin sanoen 1000€ asuntolainan koroilla alijäämähyvitys on joko 195€ (30 %) tai 208€ (32 %). Kyse ei ole siis isosta summasta 1000€ vuosikoroilla (13€).

80/20 % omistussuhteella kokonaisalijäämähyvitys on 205,40€ (1000*0,65*0,8*0,32=166,40€ ja 1000*0,65*0,2*0,3=39€). Verottajan ehdotuksen mukaan (50/50 %) kokonaisalijäämähyvitys olisi esimerkin summalla ollut 201,50€, eli 3,90€ vähemmän. Merkitys ei siis ole kovin suuri, mutta miksi sitä turhia euroja valtiolle antaa jotka ei sille edes kuulu. Puhumattakaan jos 100000 ihmistä jättää vastaavia pieniä asioita huomioimatta verotuksessa, nettoaa valtio ko. lainojen koroilla 390000€ perusteetonta verotuloa. Eihän valtio tällä rahamäärällä saa hankittua kuin pullakahvit eduskuntaan, mutta miksi maksaa veroja perusteettomasti liikaa?

Mutta, kun lainanottajalla on pääomatuloja, tilanne muuttuu. Kun pääomatuloista on maksettu veroa, vähennetään esimerkiksi asuntolainan korko, aiemman esimerkin 650€, suoraan näistä veroista ilman omavastuuta. Eli kun ensiasunnon ostaja saa 32 % alijäämähyvityksen ja muu asunnon hankkija 30 %, pääomasijoittaja saa vähentää 100 % pääomatulojen veroista. Tämä tietysti edellyttää, että veroja on maksettu esimerkin tapauksessa vähintään 520€ (80% osuus kokonaiskoron [650€] määrästä) edestä jotta lainan oman osuuden kulut saisi kokonaan vähennettyä.

Oma sijoitustoimintani on ollut pienimuotoista, mutta ajan kanssa tilanne toivottavasti kehittyy. Joka tapauksessa pääomatuloja on ollut, joten vähennyshyöty on omassa tapauksessani suurempi kuin puolisolla, jolla pääomatuloja ei ole laisinkaan.

Ei tietenkään ollut varmaa hyväksyisikö verottaja lainasuhteen muutoksen, mutta muutoksen hakeminen ei maksa muuta kuin hetken aikaa. Muutospyyntö tehtiin kummankin lainanottajan veroehdotukseen siten, että kummankin ilmoitus on yhtenäinen, mutta tiedot vastaavat aina kertojaa itseään.

Alla allekirjoittaneen sanatarkka selvitys verottajalle:

”Asunto ostettiin 80/20 % osuuksin. Asunnon hinta 165000€, josta maksoin käteisellä 61000€ ja puoliso 20000€. Lainaa otettiin 85000€ (1000€ varattiin lainan järjestelypalkkioon sekä varainsiirtoveroon). Lainaa maksetaan omistussuhteen mukaisesti 80/20 %, eli minä 1200€/kk ja puoliso 300€/kk. Jostain syystä pankki on ilmoittanut lainan suhteeksi 50/50, vaikka sen pitäisi olla 80/20. Täten lainan summa on väärin, itselläni sen pitäisi olla 60265,73€ ja puolisolla 15066,43€. Samaisesta syystä ensiasunnon velan korot ovat väärin, minulla niiden pitäisi olla 441,73€ ja puolisolla 110,43€.”

Tästä pääsenkin sopivalla aasinsillalla sijoitustoiminnan kulujen vähentämiseen verotuksessa.

Sijoitustoiminta

Kuten aiemmin totesin, pääomatuloista voidaan vähentää kaikki kulut, ja vieläpä ilman omavastuuta. Vaatimuksena tietysti on, että veroja on maksettu riittävästi vähennysten tekemiseksi. Omalla kohdalla näin ei vielä ole, mutta ylimenevä osuus huomioidaan kuitenkin ylijäämähyvityksenä palkkatuloista.

Jotta sijoitustoimintaa voidaan tehdä, tarvitaan sen tekemiseen luonnollisesti työhuone. Lisäksi myös nettiyhteys on tarpeellinen väline. Myös alan lehdistä voi tehdä vähennykset. Nämä olivat juuri niitä kuluja, jotka ilmoitin veroilmoituksessa.

Veronmaksajain keskusliiton vuosijäsenmaksu on 25€ (maksetaan 2v erissä, eli 50€/kerta). Nettiyhteyden kustannuksista voi vähentää 50% kun on näyttöä työkäytöstä (omassa tapauksessa 50% = 208,80€), työhuoneesta voi hakea vähennystä alimman kategorian mukaan (kiinteä 205€) kun sitä on käytetty satunnaisten sivutulojen hankkimiseen. Yhteensä näistä kuluista kertyy vähennettävää 438,80€.

Mikäli pääomatuloja ei olisi ollut yhtään, alijäämähyvityksenä (30% mukaan) vähennettävää olisi syntynyt edellisistä kuluista 131,64€ (= palautuksen määrä). Myös tietokoneen ja sen oheislaitteet, kirjallisuuden jne. voi vähentää verotuksessa, mutta edellisestä tietokoneen hankkimisesta on jo aikaa.

Selitykseksi oheisille kuluille kirjailin seuraavaa:

”Nettiä käytetty kaupantekoon rahastoilla ja osakkeilla, sekä tiedonhankintaan yritysten kotisivuilta, osavuosikatsauksista ja talousaiheisilta foorumeilta. Lehdestä lisätietoa ja vinkkejä sijoittamiseen. Työhuonetta käytetty sivutulojen ansaintaan.”

Puhelinetu

Lisäksi ilmoitin verottajalle, että en käytä työsuhdepuhelinta omiin puheluihin, sillä minulla on omakin puhelin jonka puhepaketista ja netistä maksan ~31€/kk.

Vuosituloja puhelinetu kasvattaa 20€/kk, eli 240€ vuodessa. Tästä summasta maksetaan tuloveroa normaalisti, eli puhelinedun olemassaolo laskee käteen jäävää palkkatuloa vuodessa esimerkiksi 25% tuloverolla 60€. Puhelinedun poispudotuksella 25% tuloveroilla palautuksen määrä kasvaa siis 60€:lla ja vuosiansiot putoaa 240€.

Puhelinedun poistattaminen ei ollut varmaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. En halua maksaa 60€ vuodessa tyhjästä. Ja en, en halua alkaa käyttämään työpuhelinta myös vapaa-ajan puhelimena, etenkään kun siihen ei ole saatavissa viiden kortin multi-SIM:iä.

Tositteet

Kun verovähennyksiä tekee, tulee vähennyksen perusteena käytettyjä kuitteja säilyttää mahdollisia myöhempiä kyselyjä varten. Tämän takia on myös tärkeää, että vähennyksen perusteena käytetyt summat ovat oikein.

Lopputulos

Kun korjattu verotuspäätös saapui, sain ilokseni huomata, että kaikki vaaditut muutokset oli hyväksytty. Veronpalautusten määrä em. muutoksilla nousi 275,68€:lla. Tosin, jokin oli muuttunut, eli kaikki ei ollut kohdillaan.

Luottamustoimesta minulle oli maksettu 400€ korvaus. Aiemmassa veroehdotuksessa se oli merkittynä sivutoimen palkaksi, josta ei peritä päivärahamaksua. Puhelinedun muutos oli syystä tai toisesta sysännyt luottamustoimimaksun päivärahamaksun piiriin.

Päivärahamaksun suuruus on 0,78 % tulosta, eli tässä tapauksessa verot nousivat 3,12€, joskin vaikutus on todellisuudessa pienempi, sillä päivärahamaksu vähentää ansiotulon määrää valtionverotuksessa ja kunnallisverotuksessa. Mutkikasta. Käytännön vaikutus 400€ joutumisesta väärään lokeroon vähennysten jälkeen oli 1,79€.

15 minuuttia kestävä puhelu verotoimistolle maksoi enemmän aikaa ja rahaa kuin virheen oikaisusta koitunut hyöty, jonka tiesin jo etukäteen. Eri tulkinnat kahden verotuspäätöksen välillä kuitenkin ihmetytti, jonka takia halusin selvittää, kumpi tulkinnoista oli oikein; alkuperäinen vai oikaistu.

Alkuperäinen oli tosiaan oikein, eli luottamustoimimaksut eivät kuulu sairausvakuutusmaksun perusteiden päivärahamaksun piiriin.

Lopulta kaikkien kommervenkkien jälkeen sain palautusta alkuperäiseen nähden 277,47€ enemmän. Ihan hyvä tuntipalkka. Puolisolla palautusten määrä vuorostaan laski noin 30€:lla asuntolainan korkojen uudelleenjakautumisen seurauksena.

Leave a Comment :, , , , , , , , , , , , more...

Renkaat ja niiden turvallisuus

by on syys.12, 2016, under Liikenne, Yhteiskunta

Syksy saapuu hiljalleen ja ennen kuin huomaammekaan, on jo talvi.

Hiljalleen alkaa siis lähestyä se ajanjakso vuodesta, kun talvirenkaiden vaihtorumba taas alkaa. Toiset käyvät vaihdattamassa renkaat rengasliikkeissä, toiset vaihtavat ne itse.

Renkaiden kulutuspinnan kunnosta, eli urasyvyydestä on syytä pitää huolta. Kesärenkaissa minimi urasyvyys on 1,6 mm ja talvirenkaissa 3 mm. Nämä ovat lain määräämiä minimi arvoja ja renkaiden suorituskyky näissä lukemissa on jo merkittävästi heikentynyt. Mikäli renkaat ovat 5-10 vuotta vanhat, eivät ne ole läheskään uudenveroiset pidon kannalta, vaikka niissä olisi uutta vastaava kulutuspinta jäljellä ja niillä olisi ajettu vain muutama tuhat kilometriä. Autoilu on tunnetusti kallista joten usein renkaat ajetaan sakkorajalle niiden iästä ja turvallisuudesta välittämättä.

Suositus on, että kesärenkaat vaihdettaisiin uusiin kun niiden urasyvyys on alle 4 mm. Edellisessä rengassetissä kulutuspintaa oli vähän renkaasta ja mittauskohdasta riippuen siellä 2-2,5 mm paikkeilla. Rankassa vesisateessa kuluneiden renkaiden pitokyvyn heikkenemisen huomasi, nopeutta joutui laskemaan aiempaa enemmän tiellä pysyäkseen. Autosalvan huollossa vaihdatin 120 tkm huollon yhteydessä alle uudet Continental ContiPremiumContact 5 renkaat.

Talvirenkaissa suositeltava urasyvyys vaihdolle on 5 mm. Nykyisissä renkaissa pintaa on jäljellä noin 3,5-4 mm, eli alle 2€ kolikon kauluksen verran. Renkaiden 5 vuoden iän ja kuluneisuuden huomasi jo viimetalvella, sillä ne olivat todella liukkaat ja arvaamattomat mutkissa. Täten renkaat saavat mennä vaihtoon tulevana talvena.

Netti on täynnä pullollaan erilaisia rengaskauppoja. Euromaster on monelle todennäköisesti hyvin tuttu, mutta kesärenkaiden kohdalla se oli noin 50€ kalliimpi Autosalvan kautta hankittujen ja asentamaan hintaan verrattuna.

Olen katsellut kahta testivoittaja vaihtoehtoa seuraavaksi nastarengas vaihtoehdoksi, nämä ovat Nokian Hakkapelliitta 8 ja Continental IceContact 2, rengaskokona 195/65/15. Nokian rengashuijauskohun takia voi kuitenkin olla että se putoaa lopullisessa valintatilanteessa pois, sillä on mahdollista että kärkisija on ollut seurausta vilunkista. Renkaiden ei tietysti tarvitse olla testivoittajat, mutta testeissä menestyneet renkaat ovat todennäköisimmin muita ainakin hitusen paremmat.

Vertailtavien yrityksien joukkoon olen valinnut muutamia yrityksiä joilla on renkaiden nettikauppa. Joukosta voi puuttua joitain edullisia kauppoja, joko siitä syystä että en ole törmännyt kyseiseen yritykseen, tai molempia rengasvaihtoehtoja ei ole ollut tarjolla. Ne joissa on ollut vain toinen rengastyyppi tarjolla, ei ole ollut edullisempi kuin nyt esitellyt vaihtoehdot.

Hinnat on ilmoitettu 4kpl sarjana. Mikäli rengassetin hinta sisältää toimituskulun, ne on eritelty omaan sarakkeeseen (toimituskuluja ei kuitenkaan ole vähennetty renkaiden hinnasta). Mikäli renkaan asennus on pakollinen ominaisuus, on siitä mainittu erikseen ja asennuskustannus vähennetty renkaiden hinnoista helpottamaan varsinaisten renkaiden hintavertailun tekemistä eri hankintapaikkojen välillä. Hinnat sisältävät siis toimituskulut, arvonlisäverot ja kierrätysmaksut.

 Continental IceContact 2Nokian Hakkapelliitta 8Toimituskulujen osuus rengassetin hinnasta + asennusLuvattu toimitusaika
rengas-online.fi413,60€395,20€ilmainen toimitus + asennus~4 arkipäivää
rengaskontti.fi420€424€ilmainen toimitus + asennus2-5 päivää
renkaatvaihtoon.fi426,56€421,60€29,76€ + asennus3-5 arkipävää
euromaster.fi437,34€438,70€ilmainen toimitus + asennus 86€ (pakollinen)1-2 vko (asennusajankohta)
autosalpa.fi504€569€ilmainen toimitus + asennus 40 / 0€ (pakollinen)1-2 vko (asennusajankohta)

Renkaat on asennettava vanteille ja tasapainotettava, joista tulee päälle asennuskulut. Ainoastaan Euromasterilla ja Autosalvalla pelkkiä renkaita ei voi ostaa sellaisenaan, vaan asennus kuuluu aina osana palvelua. Mikäli renkaat vaihdattaa autosalvassa huollon yhteydessä, ei erillistä asennuskustannusta veloiteta, muutoin se on 40€.

Edullisimmat renkaat löytyy rengas-online.fi:stä, kalleimmat Autosalvasta. Kokonaishinta määräytyy kumien vaihtokustannuksista vanteille / renkaan vaihdosta. Paikasta ja ajankohdasta kumien/renkaiden asennushinta liikkuu siellä 30-80€ +-10€ välillä.

Olen ostanut autoilun historiassa vasta yhdet renkaat, ne olivat kuluvana kesänä 2016, jotka hankin autosalvan kautta. Talvirenkaiden hankinta on edessä, enkä vielä ole päättänyt mistä ne hankkisin. Ehdottomasti edullisimmat olivat rengas-online, renkaatvaihtoon ja rengaskontti. Euromasterin hinnoittelun romuttaa asennuksen suuri kustannus ja Autosalvalla vuorostaan 100-200€ kalliimmat renkaiden lähtöhinnat. Itse renkaanvaihdon hoitavalle kaksi viimeistä tosin eivät ole vaihtoehdot muutoinkaan.

Mikäli päätän hankkia renkaat verkkokaupasta ja asennuksen omatoimisesti, kirjoitan tästä kokemuksesta erillisen blogauksen alkutalvesta.

Leave a Comment :, , , , , , , , , more...

Tapaus ficora – verkkotunnuksen avaaminen

by on syys.05, 2016, under Kuluttajansuoja, Yhteiskunta

Tämä juttu on julkaistu alunperin kotisivuillani 30.6.2006 ja sitä päivitetty 1.9., 17.8., 8.8., 7.8., 6.8., 31.7., 24.7., 13.7., 11.7., 6.7., 4.7., 3.7., 2.7.2006

 

Alkusanat

Verkkotunnuslaki muuttui 1.3.2006. Muutoksen myötä yksityishenkilöt saivat mahdollisuuden hakea fi -verkkotunnuksia.

Lain tarkoituksena on edistää tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamista tietoverkossa parantamalla fi-verkkotunnusten saatavuutta ja turvaamalla verkkotunnusten tasapuolinen saatavuus.

Kenellä tahansa on mahdollisuus anoa fi-päätteisiä verkkotunnuksia. Verkkotunnus voi muodostua sukunimestä, etu- ja sukunimen yhdistelmästä tai mistä tahansa numeroiden ja kirjaimien yhdistelmästä tietyin rajoituksin. Tällaisia rajoituksia ovat mm. suojatut sukunimet, tuotemerkit tai toisen henkilön luonnollinen nimi. Lisäksi hakijan tulee olla Suomen kansalainen, yli 15 vuotias luonnollinen henkilö.

Viestintävirasto on peruuttamassa sukunimeeni perustuvia, minulle jo myönnettyjä verkkotunnuksia (vähämartti.fi ja vahamartti.fi). Syynä tähän on se, että sukunimeni Vähämartti tulkitaan etunimeksi Martti ja sukunimeksi Vähä, joista pystyy muodostamaan luonnollisen henkilön nimen. Jos lain tarkoituksena oli turvata verkkotunnusten tasapuolinen saatavuus, niin miksi laki kohtelee epäoikeudenmukaisesti tietyn sukunimisiä henkilöitä?

Koska sukunimeen perustuvia verkkotunnuksia myönnetään, niin tällöin jokaisella pitäisi olla siihen myös oikeasti mahdollisuus. Minulla, eikä kenelläkään muulla Vähämartin-sukuun kuuluvalla tunnu olevan oikeutta sukunimeen perustuvaan verkkotunnukseen. Myös muita vastaavia sukunimiä löytyy, jotka kokevat saman vääryyden. Lakiin tulisi saada aikaiseksi muutos, jotta tasapuolisuus oikeasti toteutuisi.

Tämä dokumentin tarkoitus on kertoa omaa tapaustani koskevat asiat aikajärjestyksessä, niin kuin ne ovat todellisuudessa tapahtuneet. Tarkoitus ei ole syyllistää tai loukata ketään. Ainoa tarkoitukseni on kertoa mielestäni laissa olevasta epäkohdasta, joka kohtelee epätasa-arvoisesti tiettyjen sukunimien omaavia henkilöitä, sekä siitä, kuinka monimutkaista verkkotunnuksen avaaminen voi ”parhaassa” tapauksessa olla.

Verkkotunnuslain voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan täältä.

 

HAKEMISTO

Verkkotunnusten avaamisen ongelmat:
1.3.2006 – Käyttäjätunnusten tilaaminen
16.6.2006 – Verkkotunnuksen www.vähämartti.fi hakeminen
20.6.2006 – Yhteydenotto asiakaspalveluun
21.6.2006 – Vastaus asiakaspalvelusta
21.6.2006 – Lisäkysymyksiä asiakaspalveluun
21.6.2006 – Yhteydenotto tekniseen tukeen
21.6.2006 – Teknisen tuen vastaus asiakaspalvelun puolesta
21.6.2006 – Ongelmakuvaus tekniselle tuelle
21.6.2006 – Teknisen tuen vastaus
22.6.2006 – Onnistuminen
22.6.2006 – Verkkotunnuksen www.vahamartti.fi hakeminen
23.6.2006 – Päätökset verkkotunnusten myöntämisestä

Ongelmat viestintäviraston kanssa alkavat:
27.6.2006 – Viestintäviraston lakimiehen selvityspyyntö
27.6.2006 – Vastaus viestintäviraston selvityspyyntöön
29.6.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalta
29.6.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalle
30.6.2006 – Vastaus Jarkko Saarimäeltä
30.6.2006 – Kysely väestörekisterikeskukselle
30.6.2006 – Vastaus Jarkko Saarimäelle
30.6.2006 – Lomavastaaja vastaa Jarkko Saarimäen puolesta
30.6.2006 – Kysely Päivi Rintamaalle

Selvityksiä, yhteydenottoja ja valituksia:
2.7.2006 – Viesti kansanedustaja Seppo Särkiniemelle
3.7.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalta
3.7.2006 – Kansanedustajien fi-verkkotunnukset
3.7.2006 – Verkkotunnuksiin liittyviä uutisartikkeleita
4.7.2006 – Vastaus väestörekisterikeskukselta
4.7.2006 – Sähköpostia kansanedustajille
5.7.2006 – Vastaus Sari Essayahilta
5.7.2006 – Viesti Sari Essayahille
5.7.2006 – Kantelu viestintävirastosta eduskunnan oikeusasiamiehelle
5.7.2006 – Vastaus Sari Essayahilta
6.7.2006 – Eduskunnan oikeusasiamies vastaanottanut lähettämäni kantelun
6.7.2006 – Lakimuutosehdotus Liikenne- ja viestintäministeriölle
6.7.2006 – Viesti Sari Essayahille
6.7.2006 – Valitus kuluttajavirastolle
7.7.2006 – Eduskunnan oikeusasiamieheltä kirjallinen vahvistus
10.7.2006 – je.org internet-blogissa on asiaa
11.7.2006 – Fi-verkkotunnusten hakeminen on helppoa ja kivaa
13.7.2006 – Postia Jyrki J. Kasville ja EFFI:lle
21.7.2006 – Vastaus kuluttajavirastolta
24.7.2006 – Viesti kuluttajavirastolle
24.7.2006 – Vastaus kuluttajavirastolta
31.7.2006 – VISA:lla on hyvä maksaa
31.7.2006 – Uutisvinkki digitoday.fi:lle

Tapauksen käsittely jatkuu:
4.8.2006 – Vastaus Hannu Gyldéniltä
7.8.2006 – Viesti liikenneministeri Susanna Huoviselle
8.8.2006 – Viesti Hannu Gyldénille
9.8.2006 – Postia eräältä tapaustani seuranneelta
14.8.2006 – Vastaus Hannu Gyldénille
15.8.2006 – Vastaus eduskunnan oikeusasiamieheltä
30.8.2006 – Peruutusvaatimus raukesi

 

1.3.2006 – Käyttäjätunnusten tilaaminen

Lakimuutoksen aikaan olin opiskelijavaihdossa Singaporessa, tämä ei kuitenkaan estänyt tarvittavien tunnuksien luomista viestintäviraston domain palveluun. Salasanalista postitettiin 3.3.2006 kotiosoitteeseeni Jyväskylään. Verkkotunnusten hakeminen jäi kuitenkin myöhemmälle ajankohdalle Singaporessa oleskeluni takia.

 

16.6.2006 – Verkkotunnuksen www.vähämartti.fi hakeminen

Päätin aloittaa varovasti ja yrittää vain toisen verkkotunnuksen avaamista. Tällä pyrin selvittämään myönnettäisiinkö tunnus minulle, sekä lähtisikö se toimimaan ongelmitta. Suurin syy varovaisuuteeni oli eräs ehto viestintäviraston sivuilla, jonka mukaan verkkotunnuksen varausmaksua (52e) ei palauteta, mikäli nimipalvelimia ei saada toimimaan kuukauden kuluessa, jos verkkotunnus on rekisteröity väärin tai jos se peruutetaan verkkotunnuslain perusteella. Olisi ikävää käyttää 52 euroa/tunnus saamatta sitä takaisin mikäli jokin menisi pieleen.

 

20.6.2006 – Yhteydenotto asiakaspalveluun

Eilen (19.6.) verkkotunnukseni rekisteröitiin nimipalvelimille, mutta yli vuorokauden odottamisen jälkeen verkkotunnus ei edelleenkään toiminut. Verkkotunnusten hallintasivuilla oli ilmoitettu virheestä, mutta mitään tarkempaa kuvausta virheen laadusta sivulla ei kerrottu. Soitin asiakaspalveluun tiedustellakseni kuinka pitkään tämä rekisteröinti yleensä kestää, minulle vastattiin sen kestävän jonkin aikaa…

Kun saavuin töistä kotiin, huomasin nimipalvelin automaatin lähettäneen sähköpostitse tarkemman kuvauksen viasta. Viestistä ei ollut suuremmin iloa sen teknisyydestä johtuen, joten päätin tällä kertaa tiedustella asiasta sähköpostitse. Olisin jo kovasti halunnut päästä kokeilemaan tunnuksen toimivuutta.

Lue lähettämäni viesti

 

21.6.2006 – Vastaus asiakaspalvelusta

Lue saamani viesti

 

21.6.2006 – Lisäkysymyksiä asiakaspalveluun

Olin ollut yhteydessä palveluntarjoajaani useampaan otteeseen, kaiken piti olla kunnossa heidän osalta. Lisäkysymyksien lähettäminen viestintäviraston asiakaspalveluun oli siis tarpeen.

Lue lähettämäni viesti

 

21.6.2006 – Yhteydenotto tekniseen tukeen

Koska asiakaspalvelusta ei kuulunut vastausta kysymyksiini, päätin ottaa yhteyttä tekniseen tukeen kysyäkseni samoja asioita. Koska kyse on nykyaikaisesta tietotekniikasta, ei yhden nimipalvelintiedon päivittyminen voi kestää muutamaa minuuttia pidempään maapallon ympäri.

Lue lähettämäni viesti

 

21.6.2006 – Teknisen tuen vastaus asiakaspalvelun puolesta

Asiakaspalvelu olikin lähettänyt päivittymisaikoja koskevat kysymykseni tekniseen tukeen, joten vastauksen kestäminen oli ymmärrettävää. Tästä sähköpostiviestistä olen poistanut omat kysymykseni vastausten seasta, joten vastaukset saattavat kuulostaa hieman typistetyiltä.

Lue saamani viesti

 

21.6.2006 – Ongelmakuvaus tekniselle tuelle

Teknisessä tuessa tunnuttiin otettavan asiakaspalvelu vakavasti, sillä minua pyydettiin kertomaan minkälaisesta ongelmasta kärsin.

Lue lähettämäni viesti

 

21.6.2006 – Teknisen tuen vastaus

Teknisen tuen vastaus oli mitä teknisin, mutta silti olisin ehkä kaivannut samanlaista tietoa saatavan myös viestintäviraston domain palvelun hallintasivuston kautta. Se olisi saattanut auttaa ymmärtämään ongelman ytimen siitäkin huolimatta, että suurin osa teksteistä onkin hepreaa minulle ja varmasti monelle muullekin. Tosin web sivuilla olisi varmasti helppo tehdä ohjeistus tuon lukemiseksi ja mahdollisesti myös jonkinlainen scripti, joka osaisi tulkita suoraan tuosta koodista missä vika piilee. Uskoisin sen pystyneen ratkaisemaan ongelmani, en sentään niin käsi tietotekniikassa ole.

Lue saamani viesti

 

22.6.2006 – Onnistuiminen

Eilen saamani sähköpostin perusteella kokeilin vaihtaa nimipalvelimien tiedot nsx.idesun.com:sta dnsx.louhi.net:ksi, koska muutakaan en keksinyt ”asetusten” muuttamiseksi. Ja sehän toimi, nimipalvelimien tilat muuttuivat välittömästi tilaan ”Kunnossa”. Odotin seuraavaan tunnin vaihteeseen, jonka jälkeen tunnus alkoikin toimimaan.

Erikoista sinänsä, että vaikka nimipalvelimet palauttivat tiedon verkkotunnukseni nimipalvelintiedoista, ei tunnus lähtenyt toimimaan. Syynä oli eri palveluntarjoajan nimen palauttaminen nimitietojen yhteydessä, ehkä tämä on tietoturvasyistä johtuvaa… Hyvä kuitenkin että tunnukset lähtivät toimimaan. Lähetin lopuksi kiitos viestin tekniseen tukeen.

Lue lähettämäni viesti

 

22.6.2006 – Verkkotunnuksen www.vahamartti.fi hakeminen

Koska olin juuri äsken saanut ensimmäisen verkkotunnuksen toimimaan, päätin avata www.vahamartti.fi osoitteen. Uusi osoite lähti toimimaan tunnin odotuksen jälkeen, kuten ensimmäinenkin alkuongelmien ratkaisemisen jälkeen.

Tässä vaiheessa en edelleenkään ollut tietoinen sukunimeeni liittyvästä johdannaisnimestä, sillä tunnukset oli myönnetty mukisematta, eikä kukaan ollut muutenkaan maininnut asiasta.

 

23.6.2006 – Päätökset verkkotunnusten myöntämisestä

Tänään saapuivat postitse päätökset verkkotunnusten myöntämisestä. Hassua, että ääkkösellinen verkkotunnus sai kaksi päätöstä. Ainut ero näiden kahden päätöksen välillä on viimeinen voimassaolopäivä, joka toisessa on 18.6. ja toisessa 22.6.

Lue saamani päätös (vähämartti.fi)
Lue saamani päätös (vähämartti.fi)
Lue saamani päätös (vahamartti.fi)

 

27.6.2006 – Viestintäviraston lakimiehen selvityspyyntö

Ehdin jo huokaista helpotuksesta kun tunnukset oli myönnetty ja kaikki toimi niin kuin pitikin pienten alkuvaikeuksien jälkeen. Työpäivän jälkeen palattua kotiini huomasin saaneeni sähköpostia viestintävirastolta. Aluksi luulin sitä vahingossa lähetetyksi, sillä olin saanut saman viestin kahdesti. Asiaa puolsi myös se, että lähettäjänä oli eri henkilö kuin mitä viestin allekirjoituksessa oli. Lisäksi saamani viesti koski vain www.vähämartti.fi verkkotunnusta, lisäksi selvityspyyntö piti toimittaa viimeistään 21.3.2006 mennessä, joka oli ollut yli 3 kuukautta sitten.

Kaikkein ärsyttävimpiä ovat automaattiset sähköpostien generointi ohjelmat, jotka on ohjelmoitu huonosti. Tuonkin viestin olisi voinut muotoilla paljon yksinkertaisempaan ja selkeämpään tavallisten ihmisten ymmärtämään muotoon. Lakitekstit olisi voitu kertoa viestin lopussa, ne olisi myös voitu laittaa linkeiksi tai viittauksiksi viestin loppuun näin lyhentäen ja selkeyttäen ilmoitusta. Viestistä ei edes selvinnyt se, että nimenomaan sukunimeni kaksiosaisuus aiheuttaa tämän ongelman. Tämäkin asia selvisi vasta kun sain vastauksen todelliselta viestintäviraston lakimieheltä.

Lue saamani viesti

 

27.6.2006 – Vastaus viestintäviraston selvityspyyntöön

Päätin vastata viestintävirastolta saamaani viestiin siitäkin huolimatta, vaikka saamassani viestissä olikin vaikutteita siitä että se olisi vahingossa lähetetty. Lievä hämmästykseni on mahdollista havaita kirjoitustyylistäni.

Lue lähettämäni viesti

 

29.6.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalta

Viesti ei ollutkaan vahingossa lähetetty, vaan selvitystä pyydettiin oikeasti. Voin vain todeta, että kyllä viestintäviraston kaltaisen laitoksen tulisi kiinnittää vähän enemmän huomiota oikeinkirjoitukseen. Mitä virkaa on millään dokumentilla, jos niihin kirjoitetut tiedot ovat vääriä, kuten esimerkiksi väärin merkityt päivämäärät.

Lue saamani viesti

 

29.6.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalle

Vaikka sainkin vastauksen Päivi Rintamaalta, hän ei kommentoinut lähettämääni selvityspyyntöä ollenkaan. Koska selvitykseni oli suhteellisen pitkä, on mahdollista että sitä ei oltu jaksettu lukea loppuun asti. Ei olisi ollut tämäkään ensimmäinen kerta kun sähköpostini on luettu kevytmielisesti. Joten lähetin varmuuden vuoksi varmistusviestin, jossa kerroin edellisen viestini sisältäneen sen pyydetyn selvityksen.

Lue lähettämäni viesti

 

30.6.2006 – Vastaus Jarkko Saarimäeltä

Vihdoinkin sain vastauksen viestintäviraston lakimieheltä. Yllätyin vähän saamastani vastauksesta, sillä aiemmin en ollut huomannut tuollaista erityisvaatimusta sukunimen osalta. Osasyy tähän on se, että viestintäviraston verkkotunnussivulla on parhaiten esillä suojatuista nimistä ja merkeistä kertovat linkit. Linkkiä väestörekisterikeskuksen sivuille ei ole edes annettu kuten muille sivustoille, joiden kautta piti tehdä tarvittavat tarkistukset rikkomusten välttämiseksi. Toisaalta ohjesivuilla on niin hirveästi asiaa, että juuri se tärkein asia saattaa luikerrella silmien ohitse. Tulostettuna kyseiset ohjeet vievät 61 sivua A4 paperia! Lisäksi itse sivuilla on valtavasti muuta materiaalia.

On sinänsä mielenkiintoista, että ohjeistuksessa ei vaadita tarkistamaan myös tätä asiaa. Ohjesivulla lukee seuraavasti: Kannattaa varmistaa Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä, ettei verkkotunnukseksi aiottu lempinimi tai oma sukunimi ole jonkun toisen etu- ja sukunimiyhdistelmä. Minkäänlaista malliesimerkkiä ei ole edes annettu selventämään asiaa. Esimerkkinä voisi olla esimerkiksi oma sukunimeni, Vähämartti = Martti Vähä => Ei voi anoa.

Domainin rekisteröinti olisi mielestäni pitänyt keskeytyä siinä vaiheessa kun valitsin verkkotunnukseni koostuvan etu-ja sukunimiyhdistelmästä. Rekisteröinti kuitenkin jatkui ilman esteitä. Jos minkä tahansa muun vaadittavan tarkistuksen jätti merkitsemättä tai valitsi vastaukseksi ei, ei rekisteröintiä pystynyt jatkamaan. Järjestelmässä on siis selvästikin parantamisen varaa. Toisaalta tuskin tämäkään olisi estänyt tunnukseni rekisteröintiä, koska olisin mitä todennäköisimmin valinnut toimivan vaihtoehdon (=ei perustu nimiyhdistelmään).

Jo rekisteröintivaiheessa minua otti päähän se, kun sivulla oli todella puutteelliset ohjeet ja selitykset eri asioiden tarkoituksesta. Tämän takia pähkäilin rekisteröintivaiheessa kumpi rasteista pitäisi valita tapauksessani. Jos erimerkkinä olisi annettu: jos sukunimesi on koostuu kahdesta osasta, kuten esimerkiksi Karikoski, et voi anoa verkkotunnusta, sillä se muodostuu henkilön Kari Koski etu- ja sukunimiyhdistelmästä. Tämä olisi todennäköisesti lopettanut haaveeni anoa verkkotunnusta, mutta todennäköisesti olisin lähettänyt kyselyn asiasta asiakaspalveluun, sillä tuo on aivan järjetöntä että joillekin annetaan ”etuoikeus” sukunimeensä perustuvaan verkkotunnuksen ja toisaalta toisilta taas kielletään koko verkkotunnuksen anominen.

Lue saamani viesti

 

29.6.2006 – Kysely väestörekisterikeskukselle

Koska sukunimestäni on nyt väännetty Martti Vähä, niin päätin selvittää löytyykö suomesta tämän nimistä henkilöä. Väestörekisterikeskuksen nettihaun mukaan suomesta löytyisi 556 kpl (joista 113 kuolleita, entisenä nimenä 121 kpl) Vähä-sukunimistä ihmisiä. Itse kuitenkin epäilen tuota määrää, esimerkiksi Vähämartteja löytyy kaiken kaikkiaan vain 28 kpl. 556 voisi olla kaikkien Vähä-alkuisten sukunimien yhteismäärä. Koska nettihaulla ei pystynyt tekemään tarkempia hakuja, lähetin seuraavanlaisen sähköpostin väestörekisterikeskukselle.

Lue lähettämäni viesti

 

30.6.2006 – Vastaus Jarkko Saarimäelle

Mielestäni on käsittämätöntä, että verkkotunnuslakiin on voitu laittaa kohta, joka antaa toisille ihmisille etuoikeuden hankkia verkkotunnus omalla sukunimellään, ja samalla kieltää se toisilta. Jokaisella suomen kansalaisella tulisi olla yhtäläinen oikeus sukunimeen perustuvan verkkotunnuksen anomiseen, tai vaihtoehtoisesti ei kenelläkään.

Ihmisiä viestintävirastossa työskentelevätkin ovat, he noudattavat lakia niin kuin se on kirjoitettu. On silti uskomatonta että sukunimestäni aletaan viisastelemaan. Kyllähän järjenkin pitäisi sanoa, että sukunimeni vastaa hakemani verkkotunnusta ja että minulla pitäisi olla siihen oikeus, varsinkin kun olen sitä ensiksi anonut. Kukaan toinen ei kyseisiä verkkotunnuksia ole tietojeni mukaan yrittänyt hakea, ei edes Martti Vähä, jonka olemassaolosta ei ole varmuutta.

Lue lähettämäni viesti

 

30.6.2006 – Lomavastaaja vastaa Jarkko Saarimäen puolesta

Kuten yleensä on niin tavallista, tälläkin kertaa asiaa käsittelevä henkilö lähtee kesälomalle kesken asian selvittelyn. Itse en pysty asian tiimoilta pitää hetkeäkään vapaata, vaikka välillä se olisi tarpeen. Selvitysten ja sähköpostien tekemiseen kuluu yllättävän paljon aikaa ja hermoja, itse asiassa niin paljon että se on haitannut jo työntekoa.

Lue saamani viesti

 

30.6.2006 – Kysely Päivi Rintamaalle

Koska viestintäviraston lakimies Jarkko Saarimäki ei ollut enää tavoitettavissa, päätin ilmoittaa asiasta asiakaspalvelusihteeri Päivi Rintamaalle. Todennäköisesti asia ei edisty viestintäviraston osalta ainakaan seuraavaan kahteen viikkoon. Toivottavasti ainakin asiat väestörekisterikeskuksen kanssa etenevät tänä aikana.

Olen alkanut tekemään kirjelmää kuluttaja-asiamiehelle viestintäviraston puutteellisesta ja osittain sekavasta web sivustosta sekä rahojen palauttamista koskevasta kohdasta. Tarkoitus olisi kirjoittaa myös jollekin kansanedustajalle, jolla olisi käytössään sukunimeen perustuva verkkotunnus.

Lue lähettämäni viesti

 

2.7.2006 – Viesti kansanedustaja Seppo Särkiniemelle

Koska jo yksi kansanedustaja löytyi sukunimeen perustuvalla verkkotunnuksella, päätin kirjoittaa hänelle mahdollisimman pikaisesti. Toivon mukaan hän kiinnostuisi asiasta ja ottaisi kantaa asiaan. Hänen vastauksensa ei vaikuta asian kulkuun mitenkään, mutta villeissä unelmissani olisi saada aikaan lakimuutos tuon älyttömyyden poistamiseksi.

Lue lähettämäni viesti

 

3.7.2006 – Vastaus Päivi Rintamaalta

Niinhän siinä kävi että asian käsittely lykkääntyy kahdella viikolla eteenpäin. Hyvää aikaa siis omien selvitysten tekemiseksi.

Lue saamani viesti

 

3.7.2006 – Kansanedustajien fi-verkkotunnukset

Käytyäni läpi googlettamalla jokaisen Suomen kansanedustajan nimen, sain huomata, etteivät kansanedustajat ole kovin aktiivisesti anoneet fi-päätteisiä verkkotunnuksia. Yhteensä yhdeksällä kansaedustajalla oli käytössään fi-päätteinen verkkotunnus. Kolme näistä perustui pelkkään sukunimeen, loput kuusi joko etunimeen tai etu- ja sukunimen yhdistelmään. Myös muilla kansanedustajilla saattaa olla fi-päätteisiä verkkotunnuksia, mutta pikaisella etsinnällä en löytynyt muita.

Sukunimeen perustuvat:
Essayah Sari		http://www.essayah.fi/
Neittaanmäki Petri	http://www.neittaanmaki.fi/
Särkiniemi Seppo	http://www.sarkiniemi.fi/

Etunimeen tai yhdistemään perustuvat:
Andersson Janina	http://www.janina.fi/
Hyssälä Liisa		http://www.liisahyssala.fi/
Kauppila Matti		http://www.mattikauppila.fi/
Korhonen Martti		http://www.marttikorhonen.fi/
Rauhala Leena		http://www.leenarauhala.fi/
Tynkkynen Oras		http://www.orastynkkynen.fi/

Huomasin kansanedustaja Särkiniemen verkkotunnuksen olevan yhdyssana – Särki ja Niemi. Päätin kokeilin mitä mieltä väestörekisterikeskuksen nimipalvelu on kyseisistä sanoista etunimenä.

Etunimenä Särki ei ollut käytössä kenelläkään, mutta yllättäen Niemi oli käytössä yhteensä kolmella henkilöllä (yhdellä miehellä ja kahdella naisella). Nimipalvelu kertoi Särki-sukunimisiä löytyvän suomesta 71 kpl (joista 36 nykyisenä nimenä). Näiden tietojen valossa Niemi Särki on mahdollinen yhdistelmänimi, kuten Martti Vähä.

Verkkotunnusta ei kuitenkaan ole suljettu. Johtuuko se siitä, että rekisteröinnin on tehnyt yhdistys, vai siitä että Niemi ei ole kovin yleinen etunimi, vai siitä että tunnus on myönnetty 16.3.2005, eli ennen lakiuudistusta. Tällöin yksityishenkilöillä ei ollut vielä oikeutta hakea verkkotunnuksia, joten tunnuksia ei välttämättä ole tarkistettu yhdistelmänimien osalta. Asia pitäisi varmistaa viestintäviraston lakimieheltä.

 

3.7.2006 – Verkkotunnuksiin liittyviä uutisartikkeleita

Lainaus Tietokone-lehden uutisesta (julkaistu 22.2.2006 klo 13:44)
Edellisen kerran verkkotunnuslaki muuttui 1.9.2003, kun fi-tunnusten rekisteröinti vapautui yrityksille ja muille yhteisöille. Silloin eduskunta linjasi, että fi-tunnukset on saatava myös yksityisten kansalaisten saataville. Laki- ja tietojärjestelmäuudistus aloitettiin silloin yksityishenkilöiden osoitteiden mahdollistamiseksi.

Linjaus toteutui lakimuutoksella 1.3.2006, mutta mielestäni nykyinen laki kohtelee Suomen kansalaisia eriarvoisesti tietyissä erikoistapauksissa. Esimerkkinä tästä on oma tapaukseni.

 

Lainaus Tietokone-lehden uutisesta (julkaistu 1.3.2006 klo 12:53)
Viestintävirasto aloitti tänään fi-verkkotunnusten myöntämisen hakemisjärjestyksessä. Elisan mukaan suoraan sukunimestä muodostuva fi-verkkotunnus kiinnostaa eniten.

Kuten tässä uutisessa sanotaankin, suoraan sukunimeen perustuvat verkkotunnukset ovat kiinnostaneet Elisan asiakkaitaan eniten. Sukunimeni takia tämä mahdollisuus on kuitenkin evätty minulta, enkä usko olevani yksin asian kanssa. Olisihan minulla mahdollisuus hakea esimerkiksi www.pasivahamartti.fi osoitetta, mutta kyse on periaatteesta – Jos joku toinen saa, niin miksen minäkin? Kaikkia tulisi kohdella samanarvoisina.

Mikäli sinulla on ollut vastaava ongelma viestintäviraston kanssa, tai mikäli sukunimesi muodostaa mahdollisen etu- ja sukunimiyhdistelmän, kirjoittaisitko kokemuksistasi osoitteeseen pasi.vahamartti(poista)@(tämä)kolumbus.fi.

Hakemisesta ei aiheudu mitään kustannuksia, mikäli verkkotunnusta ei myönnetä.

Koskeeko tämä vain Elisan kautta anottuja verkkotunnuksia, vai myös omatoimisten verkkotunnusten anomista viestintäviraston sivujen kautta? Viestintäviraston ohjeissa puhutaan aivan muuta. Mielestäni vaatimus rahojen palauttamatta jättämisestä on kohtuuton. Ennemminkin viestintävirasto/valituksen tekijä voitaisiin velvoittaa maksamaan kärsineelle osapuolelle kohtuullinen korvaus menetetystä ajasta ja syntyneistä kululuista, mikäli ilmoitus todetaan aiheettomaksi.

 

Lainaus Tietokone-lehden uutisesta (julkaistu tiistaina 11.4.2006 klo 8:04)
Henkilönimeen perustuvia peruutuspäätöksiä emme ole yksityishenkilöille vielä antaneet, vaan tapausten käsittely on vireillä.1.3. jälkeen vireille on tullut yhteensä 73 henkilönimeen perustuvaa peruutusasiaa. Näistä 16 rauennut, kun tunnus on siirretty henkilölle tai yritykselle, jolla on siihen oikeus. Tällä hetkellä vireillä olevista henkilönimiasioista 41 koskee yksityishenkilöitä ja 16 yrityksiä

Kuinkahan moni noista 41:stä ihmisestä vääntää tälläkin hetkellä kättä viestintäviraston kanssa oman sukunimensä puolesta? Kuinkahan monta uutta tapausta on 11.4.2006 jälkeen ilmaantunut, tai kuinka moni kyseisistä tapauksista on saanut jonkinlaisen ratkaisun?

 

4.7.2006 – Vastaus väestörekisterikeskukselta

Melkein voisin julistaa jo erävoiton, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Sain vastauksen väestörekisterikeskukselta ja oli ilo kuulla, ettei yhtään Martti Vähää ole olemassa. Nyt vaan ihmetyttää mikä vielä voi olla esteenä sukunimeeni perustuville verkkotunnuksille. Jos edelleen väittävät luonnollisen henkilön nimeä, niin sitten saavat samalla perusteella irtisanoa kansanedustaja Seppo Särkiniemen verkkotunnuksen. Parasta olisi saada kaikkia tyydyttävä ratkaisu, esimerkiksi lakimuutos, joka sallisi tai kieltäisi kaikki sukunimiin perustuvat verkkotunnuksien myöntämiset.

Lue saamani viesti

 

4.7.2006 – Sähköpostia kansanedustajille

Tänään olivat vuorossa kansanedustajat Petri Neittaanmäki ja Sari Essayah.

Lue Petri Neittaanmäelle lähettämäni viesti
Lue Sari Essayahille lähettämäni viesti

 

5.7.2006 – Vastaus Sari Essayahilta

On kiva saada rakentavaa ja kannustavaa palautetta, se auttaa jaksamaan.

Lue saamani viesti

 

5.7.2006 – Viesti Sari Essayahille

Lue lähettämäni viesti

 

5.7.2006 – Kantelu viestintävirastosta eduskunnan oikeusasiamiehelle

Viestissäni Sari Essayahille sanoin, että tulen todennäköisesti lähettämään valituksen viestintävirastosta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Lähes välittömästi viestin lähettämisen jälkeen päätin käydä tutkimassa eduskunnan oikeusasiamiehen kotisivuja. Koska ohjeistus sivulla oli selkeää (toisin kuin viestintävirastolla), päätin saman tien alkaa valmistella kantelua viestintävirastosta.

Lue lähettämäni viesti

 

5.7.2006 – Vastaus Sari Essayahilta

Mielipiteet ovat samansuuntaiset ja valitus ministeriöön kuulosti hyvältä neuvolta, joten tuota vinkkiä on pakko hyödyntää ennemmin tai myöhemmin.

Lue saamani viesti

 

6.7.2006 – Eduskunnan oikeusasiamies vastaanottanut lähettämäni kantelun

Lue saamani viesti

 

6.7.2006 – Lakimuutosehdotus Liikenne- ja viestintäministeriölle

No, ei siinä kauaa sitten mennyt. Nyt on kantelu tehty ja lähetetty liikenne- ja viestintäministeriölle, saa nähdä kuinka pitkään näin kesälomien aikana asioiden käsittely kestää…

Lue lähettämäni viesti

 

6.7.2006 – Viesti Sari Essayahille

Kiitokset Sarille neuvoista ja tilannekatsaus. Toivon mukaan vinkistä oli hyötyä ja ministeriö ottaisi viestintäviraston tarkempaan syyniinsä.

Lue lähettämäni viesti

 

6.7.2006 – Valitus kuluttajavirastolle

Jo aiemmin mainitsin aloittaneeni kirjelmän tekemisen kuluttajavirastolle. Vihdoinkin olen saanut sen valmiiksi ja lähetetyksi Jyväskylän kuluttajavirastoon. Jännityksellä odotan minkälaisen vastauksen saan. Kovin suurta menestystä en tästä odota, mutta toivon mukaan saisin heiltä edes jonkinlaisia jatko-ohjeita, jotka helpottaisivat jatkotutkimuksia.

Lue lähettämäni viesti

 

7.7.2006 – Eduskunnan oikeusasiamieheltä kirjallinen vahvistus

Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli tänään kirjallinen vahvistus kanteluni vastaanottamisesta, vaikka eilen aamulla olin saanut jo sähköpostilla vahvistuksen sen vastaanottamisesta.

Lue saamani vahvistus

 

10.7.2006 – je.org internet-blogissa on asiaa

Nettissä pyöriessäni törmäsin sattumalta je.org internet-blogiin. Sivulta löytyi useita mielenkiintoisia asioita, kuten kirjoitus viestintäviraston harrastamasta ennakkosensuurista. Koska oma tapaukseni oli osittain samaan aihepiiriin/aiheeseen kuuluva, päätin kirjoittaa sivuston ylläpitäjälle tapauksestani.

Jo samana iltana tapauksestani kertova kirjoitus julkaistiin je.org:in sivuilla. Kirjoituksen voi käydä lukemassa täältä. Toivon mukaan myös media bongaisi tapaukseni jossakin vaiheessa ja toisi tämän järjettömyyden koko kansan tietouteen. Tämä aiheuttaisi varmasti keskustelua niin yksityishenkilöiden kuin tietotekniikka-alalla työskentelevien henkilöidenkin keskuudessa.

 

11.7.2006 – Fi-verkkotunnusten hakeminen on helppoa ja kivaa

Löysin viestintäviraston ylläpitämän omafi.fi (osoite ei enää käytössä) verkkosivun, jossa kerrotaan fi-verkkotunnusten hakemista.

Heti ensimmäisellä sivulla (kielivalinnan jälkeen, ”Oma kotisivuosoite vaivatta”) mainostetaan sitä, kuinka vaivatonta verkkotunnuksen anominen on. Lainaus omafi.fi sivustolta: ”Verkkotunnuksen voit hankkia esimerkiksi lempinimellesi tai omalle nimellesi”. Tässä on kuitenkin kerrottu vasta puolet koko totuudesta.

Vasta kolmannella sivulla (2. Fi-verkkotunnuksen ominaisuudet) aletaan romuttamaan etusivulla synnytettyjä haaveita, tätä ennen kuitenkin valinnanvapautta ja mahdollisuuksia mainostetaan kovasti lisää: ”Fi-verkkotunnus on vapaasti valittavissa. Se voi olla vaikkapa harrastukseen liittyvä yleissana, lempinimesi tai oma nimesi, esimerkiksi saaranreissut.fi, pertsa.fi tai heikkihakija.fi”. Vasta tämän jälkeen kerrotaan salakavalasti myös mahdollisuuksien rajoituksista, joskaan ei kaikenkattavasti. Myöskään väite verkkotunnuksen vapaastivalittavuudesta ei pidä täysin paikkaansa, asiaa on käsitelty tarkemmin je.org:in sivuilla.

Lainaus omafi.fi sivustolta: ”Esimerkiksi yritysten nimiä tai tavaramerkkejä voivat hakea vain kyseiset yritykset. Myöskään toisen henkilön nimeen perustuvaa fi-verkkotunnusta ei voi hakea.” Kaikki väitteet ovat perusteltuja ja ymmärrettäviä, mutta lauseesta tuskin syntyy kuluttajalle ensimmäisenä sellaista mielikuvaa, että hänen oma sukunimensä voisi muodostaa toisen henkilön nimen ja olla näin esteenä verkkotunnuksen myöntämiselle. Tämä voi tulla monelle yllätyksenä, kuten allekirjoittaneellekin. Vaikuttaakin siltä, ettei viestintävirasto itsekään ole täysin varma siitä mikä on sallittua ja mikä ei, esimerkkinä tästä ovat viestintäviraston hallinnassa olevat useat verkkosivut, joissa asioista puhutaan eri tavalla.

Jokaiselle omafi.fi:n sivulle on laitettu kiva tarina siitä, miten verkkotunnuksia voidaan hyödyntää esimerkiksi omien harrastuksiensa kertomiseksi. Yhtään kivaa tarinaa ei ole kuitenkaan asiakkaiden tasapuolisesta kohtelusta verkkotunnuksia myönnettäessä. Tein esimerkkitarinan tapauksestani, joka paikkaa tämän puutteen. Tarinan kerrontatyyli mukailee omafi.fi:n tyyliä.

Lue tekemäni tarina ”koko elämä netissä”

Viestintävirasto voisi lisätä yllä olevan tarinan omafi.fi sivulle esimerkkinä todellisesta tapauksesta, sillä sivustolla olevat tarinat vaikuttavat keksityiltä. Esimerkiksi jaanankämppä.fi osoitetta ei ole kukaan rekisteröinyt itselleen, joka on yksi todiste lisää sivustolla kerrotusta potaskasta.

 

13.7.2006 – Postia Jyrki J. Kasville ja EFFI:lle

Tulipa taas googlattua ajankuluksi ja törmäsin erääseen keskustelufoorumiin. Aika kiihkeätä meininkiä tuntui olevan, mutta seasta löytyi myös järkeviäkin kommentteja. Muutamia hyödylliseltä kuulostavia nimiäkin sivuilla mainittiin, kuten kansaedustaja Jyrki J. Kasvi ja EFFI. Molemmat minulle entuudestaan tuttuja nimiä, mutta heille kirjoittaminen ei ole tullut aikaisemmin mieleen.

Kasvi ja EFFI ovat kansalaisten sähköisten oikeuksien puolustajia, joihin kuuluvat mm. tekijänoikeudet ja muut mysteerit. Koska oma tapaukseni kuuluu osittain heidän aihepiiriinsä ja lakimiehestäkään ei ole vielä kuulunut mitään, päätin vaihteeksi kuluttaa hetken aikaa kirjoitteluun. Jos asioista ei puhuta, ei voi odottaa asiaan tapahtuvan muutostakaan. Kyseisen kirjoittamisen hyöty saattaa jäädä pieneksi, mutta pääasia että tieto tapauksen olemassaolosta leviää.

Lue Jyrki J. Kasville lähettämäni viesti
Lue EFFI:lle lähettämäni viesti

 

21.7.2006 – Vastaus kuluttajavirastolta

Kahdenviikon odottelun jälkeen sain vastauksen kuluttajavirastolta, joka oli odotetun kaltainen.

Lue saamani viesti

On erikoista, ettei kuluttajavirastolla ole minkäänlaista sananvaltaa toisia valtion virastoja vastaan. Olisi voinut luulla, että netissä tapahtuvaan kaupankäyntiin heillä olisi ollut mahdollisuus puuttua jopa viestintäviraston tapauksessa, sillä kyseessä on kuitenkin tuotteiden / palveluiden myymisestä kuluttajille.

En ole vielä saanut vastausta liikenne- ja viestintäministeriöltä, enkä myöskään eduskunnan oikeusasiamieheltä. Eduskunnan oikeusasiamiehen verkkosivuilla kerrotaan asioiden käsittelyn kestävän keskimäärin 7½ kk (vuonna 2004), joten vastausta ei ole tiedossa lähiaikoina. Toivon mukaan liikenne- ja viestintäministeriö vastaisi nopeammin.

Ellei ratkaisua synny heidän kauttaan, on hallinto-oikeus viimeisenä mahdollisuutenani. Toivottavasti näin pitkälle ei kuitenkaan tarvitse mennä ratkaisun saamiseksi.

Odottelen edelleen vastausta viestintävirastolta, josta ei ole kuulunut mitään kolmeen viikkoon. Lakimiehen loman piti päättyä jo reilu viikko sitten, joten vastauksen luulisi tulevan ensiviikon aikana.

 

24.7.2006 – Viesti kuluttajavirastolle

Lue lähettämäni viesti

 

24.7.2006 – Vastaus kuluttajavirastolta

Tämä vastaus tulikin nopeasti. Mielestäni kuluttajavirasto olisi ollut se oikea tutkimaan viestintäviraston nettikaupan toteutusta, mutta koska heillä ei ole mahdollisuuksia puuttua viestintäviraston toimintaan, on asia kuluttajaviraston osalta ohi.

Lue saamani viesti

 

31.7.2006 – VISA:lla on hyvä maksaa

VISA:ssa on suhteellisen pitkä maksuaika, keskimäärin noin 1½kk. Koska maksoin verkkotunnukseni VISA:lla, lähtivät rahat (104e) verkkotunnuksista vasta tänään tililtäni. Saa nähdä lähtivätkö ne viimeiselle matkalleen…

VISA-lasku

 

31.7.2006 – Uutisvinkki digitoday.fi:lle

Ihmeellisen hiljaista on ollut. Viestintävirastostakaan ei ole kuulunut yhtikäs mitään, pitäisi varmaan lähettää kysely että ovatko vielä hengissä. Kotisivujeni statiikoiden mukaan joku oli ficoran hostin kautta käynyt vierailemassa kotisivuillani useampaan otteeseen (joku on ainakin elossa), saa nähdä minkälaisen kävijäryntäyksen he vielä saavat aikaan sivuilleni. Laskeskelin tuossa muutama päivä sitten, että viimeisen kuukauden aikana noin 40% sivustoni kävijöitä tuli avaamieni fi-domainieni kautta, onneksi jokin asia sentään on lähtenyt liikkeelle hyvin.

Tänään tuli lähetettyä ”uutisvinkki” digitodaylle, jospa he kiinnostuisivat tapauksestani. Toivon mukaan myös viestintävirastossa herättäisiin hiljalleen horroksesta. Huomenna voisi lähetellä postia ja kysellä kesäloma kuulumisia Jarkko Saarimäeltä… Seuraavassa kuitenkin lähettämäni sähköposti digitodaylle.

Lue lähettämäni viesti

Lomavastaaja se siellä vastailikin, nythän onkin parhaimmat kelit lomilla.

Lue saamani viesti

Eiköhän tuonkin viestin joku toinen ole vastaanottanut, tuskinpa koko toimitus on kiinni näin kesän aikana. Lomavastaajaviestissä pyydettiin lähettämään postia siihen samaiseen osoitteeseen, johon alunperin lähetinkin tuon uutisvinkin. Joten jään odottelemaan.

 

4.8.2006 – Vastaus Hannu Gyldéniltä

Miehet ovat näemmä vaihtuneet viestintävirastossa, pääasia kuitenkin on, että vihdoin 35 päivän odottelun jälkeen sain vastauksen. Vaikka ihmiset olivatkin kesälomilla, kuukauden odottaminen vastauksen saamiseksi ei ole kohtuullista. Toisaalta Saarimäen piti tulla lomiltaan jo 23 päivää sitten, joten luulisi että tässä ajassa olisi ehtinyt kirjoittamaan useammankin sähköpostin. Huonoa palvelua viestintävirastolta.

Lue saamani viesti

Nyt sekin näyttää varmistuneen, että viestintäviraston mielestä pelkkä mahdollisuus sukunimiyhdistelmän olemassaoloon riittää esteeksi sukunimeen perustuvalle verkkotunnukselle. Asialla ei siis tunnu olevan mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Pitänee vielä ensiviikolla lähettää muutama tarkentava kysymys, mm. Seppo Särkiniemen verkkotunnusta koskien. Lakimiehen sanoman perusteella myös Särkiniemen verkkotunnuksenkin pitäisi rikkoa verkkotunnuslakia.

On myös mielenkiintoista huomata miten viestintävirastolla muuttuu nuo tekstit muutaman viikon välein domain.ficora.fi sivuilla. Silloin kun hain omia verkkotunnuksiani, ei siellä ollut mitään selventävää tekstiä lukuun ottamatta kysymystä ”muodostuuko verkkotunnus henkilön etu- ja sukunimiyhdistelmästä”. Sittemmin sinne ilmestyi ”selventävä” esimerkki Karikoskesta, joka sekään ei ollut kovin selkeä. Nyt kyseistä tekstiä on taas muutettu, tällä kertaa Matti-Pekka Virtanen on otettu avustajaksi esimerkillä ”mattivirtanen.fi”. Jo aiemminkin mattivirtanen.fi on löytynyt sulkeisiin kiedottuna tuon ”muodostuuko verkkotunnus henkilön etu- ja sukunimiyhdistelmästä” kysymyksen perään, mutta teksti ”Matti-Pekka Virtanen ei voi hakea verkkotunnusta mattivirtartanen.fi” on vasta äskettäin lisätty verkkotunnus sivustolle. Edelleenkään tämä esimerkki ei kuvaa mielestäni riittävän hyvin tapausta, johon olen itse törmännyt. Edelleen kaipaisin esimerkkiä, joka selvästi näyttäisi, että Karikoski voidaan tulkita Kari Koskeksi, jolloin sukunimeen perustuvaa verkkotunnusta ei voi hakea.

Pitäisi käydä kokeilemassa joko verkkotunnusten rekisteröintikaavake toimisi oikein. Itse kun tunnuksiani rekisteröin, antoi järjestelmä jatkaa verkkotunnusten rekisteröintiä siitäkin huolimatta, vaikka kysymykseen ”perustuuko verkkotunnus henkilön etu- ja sukunimiyhdistelmästä” vastasi kyllä. Tuosta asiastahan kirjoitin kuluttajavirastolle ja pyysin asiaan oikaisua, valitettavasti heillä ei ollut mahdollisuuksia tutkia viestintäviraston tekemisiä.

 

7.8.2006 – Viesti liikenneministeri Susanna Huoviselle

Noin kuukausi sitten lähetin Liikenne- ja viestintäministeriölle sähköpostia, johon en tosin vielä ole saanut vastausta. Tapaukseni kannalta olisi kuitenkin suotavaa, että asia saataisiin käsittelyyn myös muissa hallintoelimissä. Tällä kertaa ministeriön yleisen osoitteen sijaan päätin lähestyä suoraan liikenneministeri Susanna Huovista, jospa hän saisi suuremmat rattaat pyörimään.

Ennen viestin lähettämistä olin aiemmin päivällä käynyt kokeilemassa verkkotunnusten rekisteröintisivulla tuota ”perustuuko verkkotunnus henkilön etu- ja sukunimiyhdistelmästä” valinta-nappulan toimivuutta. Hämmästykseni sain huomata, ettei nappulaa ole vieläkään saatu toimimaan oikein. Edelleen rekisteröintiä pystyi jatkamaan, vaikka kysymykseen vastasi ´kyllä´. Pitänee huomauttaa tästä toimimattomuudesta Hannu Gyldéniä, mutta tämä saa jäädä vähintäänkin huomiselle. Liikenneministeri Susanna Huovista kuitenkin huomautin asiasta tämänkertaisessa sähköpostissani muutaman muun epäkohdan lisäksi. Epäkohtia löytyy varmasti lisää, mutta viestiä kirjoittaessani muita ei tullut mieleeni.

Lue lähettämäni viesti

 

8.8.2006 – Viesti Hannu Gyldénille

Tällä kertaa tuli ”runoiltua” oikein kunnolla. Asiaa tuli noin kahden A4-paperin verran. Pääpaino viestissä oli verkkotunnuspalvelun virheellinen toiminta ja palvelun puutteet. Selvitin myös tekemäni toimenpiteet ja mitä jatko tuo mahdollisesti tullessaan. Järjen takominen on mitä todennäköisimmin turhaa, mutta yritetään vielä kerran. Saa nähdä kestääkö vastauksen saaminen tälläkin kertaa kuukauden päivät, vai tulisikohan se tällä kertaa hieman rivakkaammin. Ainakin luettavaa on huomattavasti enemmän tällä kertaa.

Lue lähettämäni viesti

 

9.8.2006 – Postia eräältä tapaustani seuranneelta

On ilo nähdä, että sivuillani on alkanut käymään tapauksestani kiinnostuneita henkilöitä yhä enemmän. Osa heistä on ensikertalaisia, osa käy tutkimassa lähes päivittäin onko uutta tietoa ilmestynyt sivuilleni. Tulevaisuudessa sivujeni päivitystahti todennäköisesti laantuu, sillä olen tehnyt lähes kaiken mitä on mieleeni juolahtanut. Enää ei ole oikeastaan jäljellä kuin viestintäviraston päätöksen odottaminen. Tosin vielä ei ole tullut vastausta oikeusasiamieheltä, kuten ei ole liikenne- ja viestintäministeriöstäkään.

Olen saanut lukijoilta muutamia yhteydenottoja tapaukseeni liittyen. En ole aiemmin näistä maininnut, sillä niistä ei ole ollut oleellista apua tapaukseni kannalta. Eräs henkilö kuitenkin lähetti mainitsemisen arvoisia tulkintoja. Hänen nimeään en julkaise, ja saamastani sähköpostista julkaisen vain muutaman pätkän.

Aivan aluksi hän kehotti minua ottamaan yhteyttä Juhani Juseliukseen, joka toimii verkkotunnusyksikön päällikkönä viestintävirastossa. Hän on kuulemma aiemmin suhtautunut tällaisiin tapauksiin kohtuullisen järkevästi. En ole vielä ottanut häneen yhteyttä, mutta myöhemmässä vaiheessa tulen näin tekemään mikäli tarve niin vaatii.

Lisäksi kirjoittaja tulkitsi hieman lain sanaa sen merkityksessään. Itse olen päätynyt lähes vastaaviin johtopäätöksiin. Laissa puhutaan luonnollisesta henkilöstä ”3 § luonnollisen henkilön nimellä nimilain (694/1985) mukaisesta etunimestä ja sukunimestä koostuvaa henkilön virallista nimeä.” Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luonnollisen henkilön nimenä voidaan pitää vain olemassa olevan henkilön nimeä. Kirjoittaja vertasi kyseistä lakipykälää viestintäviraston sivuilla olevaan ehtoon: ”Pelkkää hakijan sukunimeä ei voi hakea verkkotunnukseksi, jos sukunimi voi olla myös etu- ja sukunimiyhdistelmä (esimerkiksi sukunimi Karikoski).” Hänen mielestään kyseinen ehto ei perustu lakiin sanan ”voi” osalta, sillä: ”laissa ei ole tällaista ehdollista kieltoa vaan mielestäni selvä vaatimus Kari Koski- nimisen henkilön olemassa olosta.”

Viestin loppuun kirjoittaja totesi saman, mistä olen sivuillani yrittänyt kertoa. ”Laissa on ongelma, joka kaipaisi korjaamista. Ja se ongelma saattaa itse asiassa olla se syy, miksi Viestintävirasto on kantansa valinnut. Laissa nimittäin ei sidota verkkotunnuksen oikeutta erityisesti siihen ajankohtaa, jolloin tunnusta on haettu. Viestintävirasto on tosin (mahdollisesti lain vastaisesti) ottanut sen kannan, että tunnuksen hakuajankohta ratkaisee. Olisi hyvä kuulla logiikka kaiken tämän takana.” Itsekin haluaisin saada vastauksen kyseisiin kysymyksiin, mutta vastausten saamiseen voi kulua vielä pitkä aikaa. On hienoa huomata, etten ole ainut joka on huomannut tämän ongelman. Liekö sitten viestin kirjoittaja joutunut sukunimensä takia vastaavanlaisiin ongelmiin jo ennen minua. Joka tapauksessa hän on sentään nykyisin onnellinen fi-verkkotunnuksen omistaja.

 

14.8.2006 – Vastaus Hannu Gyldéniltä

Olinpa melkein pudota tuolilta kun sain vastauksen viestintävirastolta. Syynä ei ole se, että tapaukseni olisi ratkennut tai se, että vastaus tuli muutamassa päivässä. Luulin, että kun olen tällaiseen selvitysrumbaan joutunut, niin viestintävirastolla olisi ollut kaikki valmiina, paisti minun selvitykseni. Asia näyttää itse asiassa olevan juurikin päinvastoin. Viestintävirastolla on edelleen selvitystyön alla se, voiko sukunimeni ylipäätään olla hyväksyttävä peruste peruuttamiseksi. Minusta heidän velvollisuuksiin kuuluisi ensin tutkia onko hyväksyttäviä perusteita tunnuksen peruuttamiseksi, ja vasta tämän jälkeen pyytää asiakkaalta selvityspyyntöä mikäli heillä on aihetta epäillä rikkomuksesta.

Olen 95% varma, että viraston sivujen tekstien sisältöä on muokattu paremmaksi tunnuksieni rekisteröinnin jälkeen. Hannu Gyldén kuitenkin väittää, että kyseiset sepitykset ovat olleet tunnuksia hakiessani siellä missä nytkin. Mutta koska en tullut ottaneeksi tulosteita sivujen sisällöstä, ei minulla ole mitään todisteita tästä asiasta. Ja viestintävirasto tuskin varmuuskopiotaan alkaa kaivella minun takiani. Toisaalta, nykymuodossaankin teksti on mielestäni edelleen vajavainen ja kaipaisi tästä syystä hieman uudelleen muotoilua ja parempia sanavalintoja.

Vaikka viestintävirastoa ei koskekaan kuluttajasuojalain etämyyntiä koskevat säännökset, mitä haittaa niistä toimitusehdoista olisi siellä sivuilla? Rikkoisivatko ne kenties lakia? Ohjeistus on aivan liian pitkä ja sekava, joten pääkohtien kertaus olisi paikallaan. Näitä kohtia olisivat ainakin rajoituksia koskevat asiat, kuten haettavien tunnusten ja verkkotunnusmaksujen palautuksen rajoitukset.

Lue saamani viesti

 

15.8.2006 – Vastaus eduskunnan oikeusasiamieheltä

Eipä sitten tullut mieleen kantelua tehdessäni, että myös viestintävirasto on viranomainen. Eli eduskunnan oikeusasiamies ei ota asiaa käsittelyynsä ennen kuin verkkotunnukseni on peruutettu. Jos peruutus tulee, lähtee asia uudelleen käsiteltäväksi. Oikeusasiamiehen apu ei tunnu muutenkaan kovin hyödylliseltä, sillä hekään eivät voi muuttaa viestintäviraston päätöstä. Voisikohan edes hallinto-oikeus muuttaa päätöstä, no se selviää myöhemmin mikäli asia tulee ajankohtaiseksi.

Lue saamani viesti

 

30.8.2006 – Peruutusvaatimus raukesi

Näemmä selitykseni kelpasi hyväksyttäväksi perusteeksi. Järki voitti, mutta tuskin ilman korkeimman hallinto-oikeuden aiemmin tekemää päätöstä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (3.7.2006 / 1697 KHO:2006:41, Dno. 2923/2/05)

Jos kyseistä päätöstä ei olisi tehty, olisi lopputulos saattanut olla toisenlainen. Hyvä että asia päättyi niin kuin päättyi. Toivon mukaan tuo relevantti peruste pätee myös siinä vaiheessa, kun jostain ihmeestä putkahtaa tuo mystinen Martti Vähä vaatimaan verkkotunnuksia itselleen.

Lue saamani päätös (vähämartti.fi)
Lue saamani päätös (vahamartti.fi)

Leave a Comment :, , , more...

Työturvallisuus ja koulutukset

by on elo.23, 2016, under Työelämä, Työhyvinvointi, Yhteiskunta

Työnantaja ei palkkaa työntekijöitä hyvää hyvyyttään, vaan taustalla on aina arvonlisäyksen aikaansaaminen. Arvonlisäyksellä tarkoitetaan sitä rahamäärää, jonka työntekijä tekemällään työllä on tuottanut (suorasti tai epäsuorasti) työnantajalle. Näistä rahoista maksetaan palkat, verot, investoinnit, kiinteät kulut, voitonjako jne. Työnantaja ei kuitenkaan onnistu tavoitteessaan, mikäli työntekijä sairastuu, loukkaantuu tai pahimmassa tapauksessa kuolee. Uusia työntekijöitä saa tilalle, mutta uudelleenkouluttaminen ja saman tietotaidon kartuttaminen voi viedä vuosia. Jotta töihin mentäisiin terveenä ja sieltä palattaisiin terveenä, täytyy työpaikalla osata toimia oikein ja turvallisesti. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle, mutta kaikkia asioita ei voi tietää. Tämän takia on olemassa erilaisia työturvallisuuteen liittyviä koulutuksia.

Biisonmafian Jorkki ja kumppanit näyttävät, kuinka työmaalla ei tule toimia.

Usein varsinkin startup-yrittäjää kiinnostaa enemmän bisneksen tekeminen kuin ’vähemmän’ tärkeiden asioiden, kuten työturvallisuuteen tai työsuhteeseen liittyvien asioiden lainmukainen hoitaminen. Pahimmassa tapauksessa työnantaja sulkee silmänsä kokonaan näiltä asioilta, eikä edes yritä selvittää ja korjata asioita (vaikka puutteista ilmoittasi), tai ne hoidetaan mutu-tuntumalla päin prinkkalaa. Mikäli vastavalmistuneen ensimmäiseksi työpaikaksi sattuu tällainen työnantaja, voivat asiat mennä pahastikin pieleen.

Yrityksen talous on alkumetreillä tiukoilla, mutta työntekijän ei pitäisi antaa asioiden olla hyvää hyvyyttään rempallaan, sillä ajan saatossa rempallaan olevilla asioilla on tapana kasautua. Tämä koskee myös ylitöiden tekemistä, lakisääteisiä palkankorotuksia, lomapäiviä, lomarahoja jne. Näistäkin on syytä pitää huolta ja korjata tilanne heti kun ongelma ilmenee.

Uutena työntekijänä ei luonnollisesti halua olla liian tiukka asioiden suhteen, koeajan jälkeen on hieman helpompi ottaa asioihin kantaa. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeammaksi ainakin itselleni tuli asioiden hoitaminen, ja ajan saatossa sitä enemmän puutteellisia asioita kerääntyi korjattavaksi.

Kun ongelmat hoitaa ilmenemisjärjestyksessä yksi kerrallaan kuntoon, ei työnantajallekaan tule kerralla isoa kustannusta ja työtaakkaa asioiden hoitamisesta. Siksi myös uuden työntekijän on syytä asialliseesti ilmoittaa puutteista työnantajalle, silläkin uhalla että suhtautuminen tehtyyn ilmoitukseen ei ole hyvä. Mikäli työnantaja ei suhtaudu asiallisesti tehtyyn ilmoitukseen, on se merkki mahdollisesti vakavista ongelmista ja tällöin voi olla syytä alkaa etsimään uutta työpaikkaa saman tien ja vaihtaa heti kun vain mahdollista.

Työnantajan tulee järjestää perehdytys työhön, jonka tulee olla riittävän kattava työnkuvaan nähden. Perehdytyksen yhtenä osa-alueena on työturvallisuuteen ja vaaroihin liittyvät asiat. Työturvallisuuteen liittyvät asiat on syytä ottaa vakavasti, sillä pahimmassa tapauksessa kyse on elämästä ja kuolemasta.

Työpaikan toimialasta riippuen, työnantajan tulee perehdytyksen lisäksi järjestää tarvittavat koulutukset. Toisaalta työntekijän tulee vaatia näitä kursseja järjestettäväksi, mikäli työnantaja ei niitä omatoimisesti järjestä. Tosin sekään ei ole tavatonta että pyynnöistä huolimatta kursseja ei haluta järjestää, tai järjestäminen venyy aina vain kauemmas ja kauemmas tulevaisuuteen. Työnantaja saattaa ehdottaa myös että kurssit suoritettaisiin palkattomasti, omalla vapaa-ajalla. Tähän ei tule suostua, edes osittain, sillä kurssiella käynti on työaikaa.

Vaikka kursseilla istuminen saattaakin tuntua ikävältä ja turhalta, niiden tarkoitus on antaa perustietoa työturvallisuuteen liittyvistä asioista, sillä kaikki eivät ole itsestään selviä. Etenkin ensikertaa kursseilla istuvan on syytä kiinnittää asioihin huomiota. Kun asioita ajattelee maalaisjärjellä, selviää kohtalaisen pitkälle. On kuitenkin asioita joita on kuitenkin hyvin vaikea tietää tai edes päätellä mikäli asioista ei ole aiemmin kuullut. Tilannetta hankaloittaa entisestään se, mikäli työnantaja on vakuuttavan oloinen ja sanoo että jokin asia on niin tai näin, vaikkei oikeasti olekaan. Hyvässä yrityksessä on hyvä ilmapiiri, siellä neuvoitaan ja opastetaan toisia.

Mastoissa työskentelystä minulla ei ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta. Työnantaja totesi että pelkkä turvavälineiden käytön perehdytys riittää, ja näillä opeilla ehdin työskennellä kaksi vuotta. Mastoissa ei kiipeilty päivittäin, ei edes viikoittain, mutta aina silloin tällöin (välillä kokonaisia päiviä, aamusta iltaan, suurimman osan ajasta yksin). Vasta kun eräs henkilö sanoi, että mastotöitä varten tarvitsee liudan erilaisia koulutuksia sekä mastotyöryhmän, aloin selvittämään asiaa tarkemmin. Ja toden totta, mastoissa työskentelyynkin on oma koulutuksensa, ihan kuten on tulitöihin, kattotulitöihin, tiellä työskentelyyn tai vaikkapa vaarallisten aineiden kuljettamiseen (ADR). Korkeanpaikan työskentelyn koulutus saatiin järjestettyä lopulta 2,5 vuotta työsuhteen alkamisen jälkeen. Koulutuksessa selvisi muun muassa, ettei saamani perehdytys turvavälineiden käytöstä ollut oikeaoppista, vaan tietyissä tilanteissa olisi voinut aiheuttaa jopa putoamisen. Tästä syystä kouluttajan tulee olla pätevä, eikä mutu-tuntumalla itse oppinut.

Kyse voi olla välinpitämättömyydestä tai tietämättömyydestä asioita kohtaan, mutta jos jotakin asiaa ei tiedä, pitäisi työnantajan selvittää asia. Itse en ollut kuullutkaan mastotyöskentelykoulutuksesta, vaikka tulityö, ensiapu, työturvallisuus, sähkötyöturvallisuus -kurssit tuttuja olivatkin. Mielestäni kouluissa tulisi painottaa erilaisten kurssien olemassaolosta, jotta työmarkkinoille saapuva uusi työntekijä ei olisi täysin ummikko turvallisuuteen liittyvissä asioissa.

Vaikka kortti-koulutukset maksavat (työnantajalle) ja työaikaa kuluu niiden suorittamiseen muutamia päiviä yhteensä, syntyy säästöä pitkässä juoksussa suuriakin määriä. On siis työnantajan etu että työntekijät työskentelevät turvallisesti ja terveinä.

Leave a Comment :, , , more...

Ensimmäinen auto ja vakuutukset

by on elo.22, 2016, under Vakuuttaminen

Kun olet ostamassa ensimmäistä autoa, tarvitset autolle vakuutuksen.

Liikennevakuutus on pakollinen, kasko vapaaehtoinen. Liikennevakuutus korvaa toiselle aiheutetut vahingot (sekä henkilövahingot kaikille osapuolille), kasko vuorostaan korvaa oman töppäilyn aiheuttamat korjauskulut omalle menopelille.

Kaskovakuutuksia on tarjolla muutamia vaihtoehtoja, esimerkiksi IF:llä on tarjolla huipukasko, täyskasko, etukasko, osakasko sekä pelkkä liikennevakuutus (joka sisältyy kaikkiin em. vakuutstyyppeihin).  Vakuutusten ero on kattavuudessa sekä luonnollisesti vakuutusmaksuissa.

Kun auton ostaa autoliikkeestä, niin vanhan auton vakutukset siirretään kaupan yhteydessä uuteen autoon, tai jos ostat ensimmäisen auton, saat autoliikkeestä vakuutukset kaupanteon yhteydessä. Mutta jos ostat auton suoraan yksityiseltä myyjältä, vakuutusten siirtäminen / hankkiminen on yksin sinun vastuulla.

Vakuutus kannattaa ottaa heti kaupanteon yhteydessä, sillä autossa ei ole kuin (myyjän) pakollinen liikennevakuutus voimassa 7 päivää kaupanteosta, jonka sisällä myös omistajanvaihdos tulee tehdä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli töppäilet autolla heti kaupanteon jälkeen, ei kukaan ole korvaamassa vahinkoja ellet ole vakuutusta ottanut.

Aina voi yrittää neuvotella auton myyjän kanssa, jos vahingon voisi laittaa myyjän myymän auton vanhan vakuutuksen piikkiin (olettaen että autossa on kaskovakuutus) ja maksat vakutusmaksujen nousun erotuksen myyjälle. Myyjä ei tähän välttämättä suostu, joten tähän tilanteeseen ei kannata edes joutua, vaan ottaa suosiolla minkä tahansa yhtiön vakuutus ensihätään. Vakuutusyhtiön vaihtaminen on helppoa ja sen voi yleensä tehdä koska tahansa.

Leave a Comment :, , , , , , , more...

Työelämävalmennus

by on heinä.28, 2016, under Työelämä, Työnhaku, Työsuhdeasiat, Työttömyys

Työllistyin nykyiseen työhöni neljä vuotta sitten työelämävalmennuksen kautta. Työelämävalmennuksen aikana työnantaja ei maksa harjoittelijalle palkkaa, vaan työelämävalmennettava saa ansiosidonnaista normaalisti harjoittelun aikana, jonka päälle tulee verotonta ylläpitokorvausta joko 9 tai 18€/pvä työmatkan pituudesta (80km raja) riippuen.

Nykyinen hallitus on ehdottanut uutta työkokeilua työllistämisen helpottamiseksi. Työkokeilussa ei ole juuri mitään uutta työelämävalmennukseen verrattuna, paitsi nimi.

Työelämävalmennuksesta ei saanut verotuksessa matkavähennyksiä, kuten ei saanut haettua matkatukeakaan kelalta. Myöskään töitä ei saa tehdä yksin, vaan työnantajan tulisi olla vieressä kokoajan. Samaisesta syystä työkohteeseenkaan ei saa matkustaa yksin, vaan pitää kulkea työnantajan mukana ja olla jatkuvan valvonnan alla.

Tästä syystä työharjoittelijalle ei saa syntyä kuluja. Toisaalta jos kuluja syntyi, niin niiden korvaaminen oli hankalaa, sillä sellaisten olemassaolosta ei saisi jäädä mitään merkintöjä, koska alun perin kuluja ei olisi pitänyt edes syntyä. Tämän sain huomata kun kyselin työvoimatoimistosta asiasta; tuli hieman tiukkasanaista kommenttia etten kai vaan töitä tee… Niin, mitä varten siellä työelämävalmennuksessa ollaan, jollei oppimassa uusia asioita? Ja asioitahan oppii parhaiten tekemällä työtä… Tämän jälkeen tajusin olla kyselemättä enää mitään.

Työelämävalmennuksen tarkoituksena ei ole antaa työnantajalle ilmaista työvoimaa, mutta käytännössä sitähän tuollaiset harjoittelut aina ovat, tavalla tai toisella. Työelämävalmennuksen hyvänä puolena pidin sitä, että koska opettelin uusia asioita, ei ollut mitään kiirettä tai painetta hoitaa asioita tietyllä nopeudella, vaan asioiden tekemiseen pystyi käyttämään niin paljon aikaa kuin se tarvitsi. Toisaalta Cypress Wind Turbinesin riitaisan konkurssin jälkeen olin henkisesti väsynyt ja siitä toipumiseen työelämävalmennus oli erittäin hyvä lääke. Tarvitsin pehmeän laskun työelämään uudelleenkäynnistämiseen. Uuden oppiminen ja mielenkiintoiset asiat palauttivat itsetunnon kohtalaisen nopeasti takaisin normaalille tasolle.

Pidän omalta osaltani työelämävalmennusta erittäin toimivana ja onnistuneena. Työelämävalmennuksen toimivuus ja lopputulos on myös työnantajan tarkoitusperistä kiinni. Olen kuullut tapauksista joissa työnantaja x on valittanut että kun juuri on saanut koulutettua kaverin tekemään töitä, harjoittelu loppuu. Ja sitten kun ottaa seuraavan ilmaisen harjoittelijan, joutuu aloittamaan taas saman työlään koulutusprosessin alusta.

Mikäli työnantajalla on rehelliset tavoitteet, eli tarkoitus kouluttaa harjoittelijasta hyvä työntekijä ja harjoittelun päätyttyä palkata tämä, järjestelmä toimii niin kuin sen on tarkoitettu. Muistelen jostain lukeneeni, että vain alle 10 % työelämävalmennettavista työllistyy yritykseen jossa harjoittelu on suoritettu. Tämä on todella huono tulos, mutta toisaalta jos vaihtoehtona on olla työttömänä vastaava jakso, valitsisin ilman muuta harjoittelun. En kuitenkaan jaksa uskoa että 90 % harjoittelijoista olisi ollut niin huonoja etteivätkö olisi kyenneet ja kelvanneet palkkatyöhön. Todennäköisesti osa tapauksista johtuu siitä että työnantaja on halunnut vain ilmaista työvoimaa.

Työelämävalmennus ei ollut työvoimatoimiston järjestelemä juttu, vaan hoidin harjoittelupaikan hankkimisen itse ja ehdotin asiaa työvoimatoimistolle. Koska olin koulutukseen nähden vaihtamassa alaa, sain sovittua 6kk mittaisesta jaksosta (9kk maksimi). Työelämävalmennuksen jälkeen työllistyin Nocart Oy:lle ja olen työskennellyt siellä viimeiset neljä vuotta ja jatkan edelleen.

Leave a Comment :, , , , more...