Blogi | Pasi Vähämartti

Yhteiskunta

Paperisen osakekirjan siirtäminen osakehuoneistorekisteriin

by on syys.19, 2020, under Vinkit, Yhteiskunta

Keväällä 2020 tuli käyttöön sähköinen osakehuoneistorekisteri. Lyhykäisyydessään tämä tarkoittaa, että paperiset osakekirjat poistuvat reilun 10 vuoden aikana.

Uudet taloyhtiöt perustetaan suoraan osakehuoneistoreksiteriin. Ennen vuotta 2019 perustetut yhtiöt siirtyvät kaksivaiheisesti sähköiseen rekisteriin:

  • Taloyhtiö siirtää osakeluettelon rekisteriin vuoden 2022 loppuun mennessä
  • Kun rekisteri on siirretty, osakkeenomistaja rekisteröi omistuksensa.

Mikään kiire rekisteröinnin tekemisellä ei ole, sillä tähän on aikaa 10 vuotta sen jälkeen, kun osakeluettelo on siirretty. Siirto tapahtuu myös, kun myyt asunnon. Täten jos tiedät muuttavasi seuraavan 10 vuoden sisällä, voi asian hoitaa sitten.

Miten rekisteröidään?

Mitä osakkeenomistajan tulee käytännössä tehdä siirron tekemiseksi? Lyhykäisyydessään täytyy täyttää lomake, sekä toimittaa se yhdessä alkuperäisen osakekirjan kanssa maanmittauslaitokselle, mieluiten joko kirjattuna kirjeenä, tai viemällä.

Lomake oli kuitenkin saatu piilotettua jotenkin mystisesti sivuston syövereihin ja siellä sai risteillä edestakaisin pidemmän aikaa, ennen kuin se löytyi. On hyvin mahdollista, että juuri tästä syystä olet päätynyt lukemaan bloggausta. Ei huolta, lomakkeen saat ladattua helposti täältä.

Useimmat meistä tekevät tämän operaation vain kerran elämässä, joten lomakkeen täyttäminen ensimmäistä kertaa voi tuntua hankalalta. Lomakkeen täyttämiseksi on olemassa ohje, jonka löydät täältä.

Ohjeesta huolimatta lomakkeen täyttäminen tuntui vaikealta, ainakin jos tavoitteena on täyttää lomake mahdollisimman virheettömästi ja välttää mahdollinen bumerangi. Soittelin siis osakehuoneistorekisterin neuvontapuhelimeen, mutta heillekin asia oli vielä sen verran tuore, että eivät oikein osanneet vastata kaikkiin kysymyksiini.

En varmasti ole ongelman kanssa yksin, sillä olen suullisesti ja kirjallisesti avustanut yhtä osakkeenomistajaa tekemään saman. Tästä syystä päätin kirjoittaa lyhyen ohjeen, joka toivottavasti auttaa sinua hakemuksen täyttämisessä.

Haluan vielä huomauttaa, että en todellakaan ole mikään osakehuoneistosiirto expertti, vaan itse oppinut tässä matkanvarrella. Pääasia kuitenkin on, että sain osakkeeni siirrettyä ilman ongelmia täyttämällä lomakkeen kuten alla esitetty. Näillä neuvoilla myös sinunkin pitäisi onnistua.

Jutussa viitattu esimerkkiosakekirja löytyy bloggauksen lopusta.

Voit seurata seuraavaa askelaskeleelta ohjetta esimerkkilomakkeen kanssa, ja vaikka täyttää omaasi siinä ohessa.

Täyttöohjeet

Kohteen tiedot:

  • Yhtiön nimi, eli taloyhtiön nimi. Tämä löytyy esimerkiksi osakekirjasta (esimerkkiosakekirjan ensimmäinen ympyröity kohta).
  • Y-tunnus, eli taloyhtiön Y-tunnus. Tämän löytää helposti Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (YTJ), syöttämällä hakukenttään taloyhtiön nimen.
  • Osakeryhmätunnus / osakkeet, eli osakekirjaan merkittyjen osakkeiden numerot (esimerkkiosakekirjan toinen ympyröity kohta). Esimerkiksi 5000-7500.
  • Huoneiston sijaintiosoite, eli asuinhuoneiston postiosoite, minun tapauksessani siis kotiosoitteeni
  • Kunta, jonka alueella asunto sijaitsee. Tässä tapauksessa siis Lahdessa.

Saajat:

  • Saajan nimi ja henkilötunnus tai Y-tunnus. Tähän luetellaan kaikkien osakkeen omistajien täydelliset nimitiedot, sekä henkilötunnukset.
  • Omistusosuus -kohtaan merkitään kunkin omistajan omistusosuus. Monasti omistus kahden omistajan kesken on 50/50%, eli tällöin kummankin nimen perään laitetaan 1/2.

Saajan yhteystiedot:

  • Osoitetieto-kohtaan laitoin väestörekisterikeskuksen mukaan, eli lyhyesti ’VRK mukaan’
  • Sähköpostiosoite-kohtaan laitoin kummankin omistajan osoitteet

Saanto:

  • Tähän merkitään, millä tavoin olet osakekirjan saanut haltuusi. Useimmiten kauppakirjalla, kuten minun tapauksessa. Yhtä hyvin olet voinut saada sen esimerkiksi perintönä. Merkitse myös päiväys, jolloin osakekirja on vaihtanut omistajaa. Kauppakirjaa tai muutakaan todistetta ei tarvitse liittää mukaan, joten tämän kohdan syvempi olemus jäi hämärän peittoon.

Rekisteröinnin peruste:

  • Omistusoikeuden rekisteröinnin peruste: ’Paperinen osakekirja’, koska paperista osakekirjaa ollaan muuttamassa sähköiseksi.
  • Sinulla on mahdollisuus saada vanha osakekirja takaisin 10€ maksua vastaan, kun laitat rastin ruutuun

Liitteet:

  • Kirjoita kohtaan ’Paperinen osakekirja’

Yhteyshenkilö:

  • Yhteyshenkilön nimeksi hakijan nimi
  • Postiosoite
  • Sähköpostiosoite
  • Puhelinnumero

Laskutusosoite:

  • Nimi -kohtaan hakijan nimi
  • Y-tunnus/henkilötunnus -kohtaan hakijan henkilötunnus
  • Postiosoitteeksi hakijan osoite

Päiväys ja allekirjoitus:

  • Paikka ja päivä, missä ja milloin lomake allekirjoitettiin
  • Yhteyshenkilön allekirjoitus ja nimenselvennyskohtaan laitoin molempien omistajien nimenselvennöksen, ja allekirjoitukset. Voi olla, että tässä olisi riittänyt pelkkä oma allekirjoitus, mutta varmuuden vuoksi tein näin.

Lomakkeella oli myös muita kohtia, joita yllä ei mainittu. Nämä kohdat jätin tyhjiksi, sillä ne eivät koskettaneet minua. Mikäli sinulla on turvakielto, jätetään tällöin osoite täyttämättä ja vastaava rasti laitetaan ruutuun. Mikäli taasen omistajana on ulkomaalainen yhtiö, on sille myös muutama ruutu täytettäväksi.

Kiikutin täytetyn lomakkeen alkuperäisellä osakekirjalla maanmittauslaitokseen ja parin viikon päästä sain ilmoituksen, että vanha osake on noudettavissa. Hieman myöhemmin postista kolahti lasku.

Monet kohdista oli varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta toivottavasti tästä bloggauksesta oli apua ongelmakohtien selättämiseen.

Alla kopio mitätöidystä osakekirjasta

PS. Mikäli osakekirja on pankin hallussa (panttina), voit pyytää pankkia hoitamaan siirron puolestasi.

Leave a Comment :, , , , , , , , more...

DHL:n itsetullauksen luovutuspalvelumaksu

by on joulu.31, 2019, under Kuluttajansuoja, Nettiostokset, Yhteiskunta

Jos Postilla ei kaikki mene aina putkeen, niin osataan sitä muuallakin – joskin hieman eri syystä.

Kun käyttää jotain palvelua paljon, tulee vastaan väistämättä myös ongelmia. Toisilla yhtiöillä ongelmia on enemmän kuin toisilla.

Päivittäistavarat tulee hankittua kivijalkakaupoista, mutta lähes kaikki muu kulkee rahtina. Pääsääntöisesti tavara lähtee toiseksi viimeiselle matkalleen kohti minua joko Suomesta, Saksasta tai Kiinasta. Ei siis mikään yllätys, että posti/rahti palveluiden kanssa on ajoittain ongelmia.

Kaikki alkaa tilauksesta

Tämän blogauksen juuret ovat peräisin syksyltä 2016, jolloin tilasin Kiinasta 60€ edestä tavaroita. Summasta johtuen ALV maksu oli odotettavissa. Tullauksen tekeminen ei ole mikään uusi asia, olen tehnyt sitä monesti ennenkin.

Sain tekstiviestin, jota minulla ei valitettavasti enää ole. Se oli joka tapauksessa sekavan oloinen, ja poikkesi aiemmasta täysin. Olin yhteydessä DHL:n asiakaspalveluun, jossa karu totuus selvisi.

DHL:n tekemä tulliselvitys maksaa 20€ + ALV + tuotteiden ALV tullille, yhteensä 39,49€. Tässä ei ole mitään kummallista, sillä kun pyydät toista tekemään asioita puolestasi, siitä pääsääntöisesti maksetaan.

Yllätys sitä vastoin oli itsetullauksen hinta. Aiemmin tämä on ollut täysin ilmaista, mutta ilman eri ilmoitusta DHL oli laittanut itsetullauksen hinnaksi 40€ + ALV + tuotteiden ALV tullille. Täten itsetullauksen hinnaksi olisi muodostunut 49,60€ + 14,69€ = 64,29€. Aiemmin itsetullaus olisi maksanut tuon 14,69€, eli verot tullille. Maksoin DHL:n tekemästä tulliselvityksestä, koska se oli halvin näistä kahdesta vaihtoehdosta.

Reklamointi

Ei tullut mieleen pyytää lähettämään pakettia takaisin, vaikka tällaisesta maksusta ei ollut tietoa / sovittu. Toisaalta muutoinkaan minulla ei ole tapana lähetellä tavaraa takaisin, vaan sen minkä, ostan myös pidän. Ellei tuote ole täysin susi.

Täytyy tunnustaa, että minulta meni hieman puurot ja vellit sekaisin, koska kyseessä oli sekä palvelumaksusta, että tullimaksusta. Tullimaksu oli näistä se voimakkaimmin mielessä oleva asia, eikä tullimaksuista voi valittaa kuluttajariitalautakunnalle.

Tosin, protestoin luovutuspalvelumaksun järjettömyyttä ja vaadin DHL:ää palauttamaan rahat. En kuitenkaan vienyt asiaa tässä vaiheessa tämän pidemmälle, koska en syystä tai toisesta tajunnut DHL:n asemaa kuviossa, jolla ei ole mitään tekemistä tullin kanssa.

DHL on huolintaliike, joka hoitaa tarvittaessa tullauksen ja maksut puolestasi rahaa vastaan. Tästä palvelusta ja myös niistä perityistä maksuista on mahdollista valittaa kuluttajariitalautakuntaan, mikäli asiaa ei muutoin saada sovittua.

Muut ensin

Toiset olivat minua paremmin hereillä asian suhteen, ja valittivat asiasta kuluttajariitalautakuntaan. 26.6.2017 asiasta annettiin ensimmäinen päätös, jossa DHL:n toiminta todettiin kohtuuttomaksi. DHL sitoutui 1.9.2017 lähtien olla veloittamatta itsetullauksesta luovutuspalvelumaksua, mikäli

  • kuluttaja ja DHL eivät ole sopineet luovutuspalvelusta ja sitä koskevasta palvelumaksusta keskenään siten, että luovutuspalvelu on tullut osaksi kuljetus- tai muuta sopimusta, tai
  • verkkokaupan myyjä ei ole ennen kuluttajan tekemää tilaussopimusta ilmoittanut hänelle lähetyskulujen lisäksi veloitettavasta DHL:n luovutuspalvelua koskevasta palvelumaksusta.

Jotkut tuttuni olivat saaneet perityt palvelumaksut takaisin, ilman asian viemistä kuluttajariitalautakuntaan (ehtona tosin oli käsittääkseni sopimus, joka kielsi asiasta puhumisen). Tästä rohkaistuneena päätin vaatia maksujen palautusta vielä kertaalleen.

Säätö alkaa

30.8.2017 vaadin DHL:ää palauttamaan maksut, viitaten kuluttajariitalautakunnan päätökseen. Vähemmän yllättäen rahoja ei haluttu palauttaa. Sinällään jännää, että osalle rahat palautettiin, osalle ei. Omalta osaltaan syynä saattoi olla se, että en ollut tehnyt asiasta valitusta kuluttajariitalautakunnalle välittömästä, vaan vasta vuoden viiveellä.

Vastauksessaan DHL käytti vakiomuotoista viestiä, joka ei vastannut esitettyihin kysymyksiin ja vaatimuksiin, jonka lisäksi myös nimeni oli vaihtunut Joniksi. Tämän jälkeen tein viimeisen vaatimuksen, jossa ilmoitin vieväni asian kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi, minimoimaan DHL:n käyttöä työssäni, sekä tekemään asiasta blogauksen. Vajaa 2 kuukautta kului, ei vastausta. Laitoin vielä viimeisen muistutuksen asiasta 20.10., johon sain vastauksen vielä samana päivänä.

Vastaamattomuutta perusteltiin sillä, että ’luulivat’ asian olevan osaltani käsitelty. Maksusta kieltäydyttiin seuraavin sanoin ”DHL Express on luopunut palvelumaksusta 01.09.2017 kuluttaja-asiamiehen yhteydenoton jälkeen, mutta ei ole samaa mieltä kuluttaja-asiamiehen oikeudellisesta tulkinnasta asiassa. Maksusta luopuminen ei kuitenkaan vaikuta taannehtivasti jo maksettuihin palvelumaksuihin.”.

No, en varsinaisesti vaatinut maksuja taannehtivasti takaisin, koska vaadin niitä maksettavaksi heti sen jälkeen, kun olin maksun suorittanut. Ja jo ennen maksun tekemistä, reklamoin asian älyttömyydestä. Nyt vain pyysin toistamiseen tätä palautusta, koska asiasta oli olemassa myös virallinen päätös. DHL halusi kuitenkin toisin, joten…

Kuluttajariitalautakunta kutsuu

Tämän jälkeen asia lähti kuluttajariitalautakunnan käsittelyyn 20.10.2017. Puolisen vuotta kului, ennen kuin asiaa alettiin käsittelemään. Tämän jälkeen oli muutamat kommenttikierrokset, johon viimeinen kommentti lähti 29.4.2018.

Yli vuoteen ei kuulunut mitään. 27.9.2019 kyselin asian käsittelyn laitaa, johon mennessä useat olivat ehtineet saaneet rahansa takaisin. Lopulta 3.10.2019 asiaan tui päätös (D/5122/36/2017). Päätöksen lopputulos ei ollut yllätys; DHL:ää suositeltiin palauttamaan maksamani luovutuspalvelumaksu.

7.11.2019 tilille ilmestyi viivästyskorot (3,57€) ja päivää myöhemmin tullausmaksu 24,80€. Kiitin DHL:ään yhteiskunnan resurssien turhasta käyttämisestä täysin itsestään selvän asian uudelleenkäsittelyyn. Lisäksi, tuskinpa DHL selvisi ilman kustannuksia asian selvittelyyn käytetyn ajan takia. Toisaalta, palkka juoksee joka tapauksessa…

Loppusanat

Asiakas ei aina ole oikeassa, mutta toisinaan on. On totta, että en maksanut tuota 49,60€ hintaa, joka sinällään oli kiistakapulan ydin. Alun perin olisin ottanut itsetullauksen, mikä sitä ei olisi riistohinnoiteltu. Täten oli luonnollista valita se halvin vaihtoehto, joka tässä tapauksessa oli DHL:n suorittama tullaus. Vaadin maksua palautettavaksi sillä perusteella, että käytäntö muuttui ilman mitään ilmoitusta ja että hinta on täysin kohtuuton.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, ei edes yrityksen. Virheitä sattuu, se on inhimillistä. Ymmärrän DHL:n näkökulman vaatia rahaa itsetullauksesta, sillä heidän prosesseissaan tuollainen manuaalinen tullaus lienee poikkeama, josta syntyy enemmän kustannuksia kuin normaalissa prosessissa.

Kaipa DHL:n päässä oli alun perin mietitty ja tutkittu asiaa tarkkaan, ennen kuin 49,60€ veloitukseen oli päädytty. En vain pysty ymmärtämään, mitä siellä kuviteltiin kuluttaja-asiakkaiden tekevän? Siirtyvän mukisematta DHL:n 24,80€ maksavaan palveluun, kun aiemmin itse tekemällä saman sai tehtyä ilmaiseksi.

Tehdyt virheet voi usein korjata. Tämä virhe olisi ollut DHL:n osalta helppo korjata ottamalla yhteyttä kaikkiin asiakkaisiin, joilta maksu perittiin, ja palauttamalla rahat. Tai vaihtoehtoisesti nakertaa mainettaan kuluttajien silmissä venkoilemalla asiassa. Vaikea sanoa kumpi näistä on pitkällä tähtäimellä taloudellisesti suurempi vahinko. Ilmeisesti rahojen palauttaminen, koska päätyivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Leave a Comment :, , , , more...

S-Pankin luottokortin tilinhoitopalkkio

by on joulu.31, 2019, under Säätöä, Vinkit, Yhteiskunta

S-Pankissa peruspankkipalvelut ovat ilmaisia. Myös luottokortti kuului tähän kategoriaan pitkän aikaa, mutta jokunen vuosi takaperin tilanne muuttui.

Muutoksen jälkeen kortin käyttämisestä on veloitettu tilinhoitopalkkio, 2€/kk.

Tilinhoitopalkkio lisätään kuitenkin vain silloin, kun laskun loppusaldo on jotain muuta kuin 0€. Toisin sanoen, maksamalla laskun pois muutamia päiviä ennen laskun generoitumisajankohtaa (itselläni kuun 14 pvä), välttyy maksulta.

Tällä tavalla voi vuodessa säästää 24€, olettaen että korttia käytetään kuukausittain.

Leave a Comment :, , more...

S-ryhmän osuusmaksun korot 2019

by on joulu.30, 2019, under Sijoittaminen, Yhteiskunta

Tämän blogauksen postaaminen aiempiin vuosiin verrattuna on todella myöhässä, eikä tämä ole ainut blogaus, jolle on käynyt näin. Kiireiden lisäksi osasyynä tämän postauksen viivästymiselle oli odotus osuusmaksujen korkojen maksamiselle, sillä niitä tuli todella nihkeästi. Nyt kun vuosi on lähellä loppua, on jo varmaa, että euroakaan ei ole tulossa lisää.

Vuosi 2019 oli vaisu. Jukola yhdistyi Pohjois-Karjalan Osuuskuntaan, jonka sulautuminen toteutui 1.9. (sijoittamani 100€ palautettiin). Muutoin jälkipolville ei jäänyt juurikaan kerrottavaa.

Osuusmaksun korot olivat historiallisen surkeat. Tuotto vuonna 2019 jäi vaivaiseen 48€. Tämä kehitys oli hyvin nähtävissä, sillä vuosi vuodelta maksetut korot ovat tulleet tasaista tahtia alaspäin. Tähän päälle, kun huomioidaan vielä talouden kehitys, joka on polkenut paikallaan, niin olisi suorastaan ihme, jos suunta olisi toinen.

MaksupäiväOsuuskauppaKorkoYlijäämäpalautus
25.4.2019KPO10€
25.5.2019MAAKUNTA5€
25.5.2019PKO12€
25.5.2019ETELÄ-KARJALAN OSK0,39€
25.5.2019KYMEN SEUTU6,35€
25.6.2019EEPEE5€
25.6.2019KESKIMAA6€1,06€
25.6.2019TURUN OSUUSKAUPPA10€
Yhteensä:48€7,80€

Vuoteen 2018 verrattuna:

  • Osuuskauppa KPO pudotti maksamansa koron 20€:sta 10€:oon (KPO -10€).
  • Koron maksu loppui vuorostaan Suur-Seudun Osuuskaupalla (SSO -5€), Suur-Savon Osuuskaupalla (OK SUUR-SAVO -10€), Etelä-Karjalan Osuuskaupalla (SATAKUNTA -6€) ja Pirkanmaan Osuuskaupalla (PIRKANMAA -8€).
  • Maksajien joukkoon liittyi Maakunnan Osuuskauppa (MAAKUNTA +5€).

Vaikka tuotot ovatkin heikenneet, niin en ainakaan toistaiseksi ole aikeissa irrottaa osuusmaksuja. Optimoijalta olisi jäänyt tällä kertaa Maakunan Osuuskaupan maksu saamatta, vaikka se olikin vain 5€.

Aika näyttää, miten tuottojen käy. Todennäköisesti koskaan ei enää palata vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin tuotot olivat reilusti 100€ paremmalla puolella. Toisaalta, vastaavalla summalla pankkitilillä rahoja makuuttamalla ei saa edes tätä vähää korkoa.

Leave a Comment :, , , more...

Tulipalo ja alkusammutuksen tärkeys – osa 2

by on joulu.29, 2019, under Yhteiskunta

Tämä on jatkoa edelliselle Tulipalo ja alkusammutuksen tärkeys -blogaukselle. Jaoin jutun kahteen osaan, jotta yksittäisestä blogauksesta ei tulisi megalomaanisen pitkä.

Tässä osassa käsitellään palo- ja häkävaroitinta, sammutuspeittoa ja jauhesammutinta, sekä sammuttimien teholuokkia.

Mitä nopeammin

Mitä aikaisemmassa vaiheessa tieto palosta saadaan, sitä paremmat mahdollisuudet on välttyä suurilta vahingoilta.

Toimiva palovaroitin varoittaa alkaneesta palosta hyvissä ajoin, palon alkuvaiheessa. Häkävaroitin varoittaa vuorostaan ilmassa olevasta häkäkaasusta, jota ei voi haistaa tai nähdä. Häkä on peräisin hapettomasta palamisesta, joten savua tai tulta ei ole havaittavissa => palovaroitin ei hälytä.

Sammutuspeitto ja jauhesammutin ovat parhaat ensisammutusvälineet kotioloissa. Sammutustilanteessa voi myös soveltaa, kunhan käyttää järkeä. Esimerkiksi talvella voi käyttää lunta, kesällä puutarhaletkua tai järvivettä. Rasvapalossa lunta tai vettä ei tule käyttää.

Palovaroitin

Palovaroitin on meille kaikille tuttu, joka on lainsäädännönkin mukaan pakollinen. Sellainen on oltava jokaista alkavaa 60m^2 kohden. SPEK suosittaa, että palovaroitin sijoitettaisiin jokaiseen makuuhuoneeseen (keskelle kattoa), portaikon yläpuolelle (jos useampia kerroksia), eteiseen ja autotalliin.

Palovaroittimet eivät ole ikuisia, kuten eivät patteritkaan. Siksi palovaroittimen toimintaa olisi syytä testata kuukausittain. Palovaroittimen vaihtoväli on 5-10 vuotta. Patterit olisi syytä vaihtaa vuosittain.

Palovaroitin havaitsee oikein sijoitettuna palon sen alkuvaiheessa. Se on myös väsymätön vahti, herättäen keskellä yötä palon alkuvaiheessa, jolloin alkusammutuksella palo on vielä sammutettavissa ja vähintään kaikki henkilöt siirrettävissä turvaan.

Häkävaroitin

Häkä on osin tulipalon vastakohta. Häkää syntyy epätäydellisessä palamisessa, eli kun happea on liian vähän, esimerkiksi kun uuninpelti suljettu liian aikaisin. Häkä on väritön, hajuton ja mauton kaasu, joka sitoutuu punasoluihin happea hanakammin. Tästä seuraa hapenpuute ja pahimmassa tapauksessa kuolema.

Häkävaroitin kannattaa hankkia koteihin, joissa on puuhella tai takka. Asennuksessa tulee noudattaa valmistajan antamia ohjeita. Usein häkävaroitin asennetaan pään korkeudelle.

Häkävarottimen vaihtoväli on 3-5 vuotta, eli se tulee uusia palovaroitinta merkittävästi useammin. Myös häkävaroittimen toiminta on syytä testata kuukausittain testipainikkeella, sekä vaihtaa patterit määräajoin.

Sammutuspeite

Sammutuspeite on etenkin keittiössä ehdoton väline. Sillä sammuttaa helposti tukahduttamalla hellapalon.

Hellasta on syytä kytkeä sähköt pois heti kun se on turvallista (viimeistään kun palo on saatu tukahdutettua). Peitettä ei myöskään kannata kiirehtiä ottaa kattilan päältä pois, koska palo voi syttyä uudelleen.

Peitettä on muistettava käyttää oikein. Kädet on syytä pyöräyttää reunan alle siten, että ne eivät ole liekeille alttiina. Myöskään peitteen yli ei pidä kuikkia, vaan pää on syytä pitää mahdollisimman kaukana liekeistä.

Sammutuspeite on etenkin hellapaloissa turvallisin sammutusväline, sillä vesi aiheuttaa räjähdysmäisen palon. Oheisessa videossa palaa rasvaa, jonka sekaan laitetaan 1 dl vettä. Tästä aiheutuu valtava tulipallo, keittiössä on tällaisen virheen jälkeen tukalat paikat.

Jauhesammutin

Jauhesammuttimia löytyy erikokoisia. Tyypillinen sammutusaineen määrä on 6kg (täysi sammutin painaa reilu 9kg), joka on käsiteltävyydeltään ja sammutusteholtaan optimi. Muita jauhemääriä on mm. 2, 3, 4 ja 12kg. Näiden lisäksi löytyy suurempia malleja, jotka eivät ole enää käsin kuljetettavia.

Ei ole yhdentekevää minkä sammuttimen ostat. Sammuttimien kyljestä löytyy mystinen numerokirjainyhdistelmä, esimerkiksi 43A 233B C. Kyseessä on sammuttimen teholuokka.

Kirjain tarkoittaa palavan materiaalin tyyppiä seuraavasti:

  • A – Hehkupalot (esim. puu, tekstiili, paperi)
  • B – Neste ja öljypalot
  • C – Kaasupalot
  • D – Metallipalot
  • F – Elintarvikerasvapalot

Numero kirjaimen edessä kuvaa sammutustehoa, eli ilmoitetun teholuokan sammutin kykenee sammuttamaan erityyppisiä paloja ilmoitetun määrän.

  • 43A – 4,3m pituinen 0,5×0,5m puutapuli
  • 233B – 233 litraa palavaa nestettä
  • C ja D luokilla ei ole teholuokkaa
  • 75F – 75 litraa palavalaa ruokaöljyä

Oheinen kuva kuvaa sammutustehoa A ja B luokissa.

This image has an empty alt attribute; its file name is AB_sammutusteho-1024x486.jpg
Kuva Presto Oy

6kg jauhesammutin tyhjenee noin 26 sekunnissa. Jauhesammuttimen käytöstä aiheutuu valtava sotku ja peittää näkyvyyden, jonka myötä nestesammutin voi olla parempi vaihtoehto (jos ei ole neste- tai kaasupalon vaaraa). Vaikka jauhesammutinta voi yleensä käyttää nestepalojen sammuttamiseen (B-luokka), liian läheltä ei kannata sammutusta yrittää => sammuttimen paine voi roiskauttaa palavan nesteen ympäriinsä, levittäen paloa entisestään.

Jauhesammutin ei ole ainoa sammutintyyppi, muita tyyppejä ovat muun muassa vaahtosammutin, rasvapalosammutin ja hiilidioksidisammutin. Lisätietoja eri sammutintyypeistä löytyy esimerkiksi Preston sivuilta.

Loppusanat

Omasta asunnostani löytyy 4 palovaroitinta (kustakin makuuhuoneesta ja rapuista), sammutuspeitto sekä jauhesammutin (6kg / 43A 233B C).

Perinteisen punaisella suojapussilla varustetun sammutuspeiton saa 10€:llä, erilaisilla design kuosituksella olevia saa alkaen 20€. Täten jokaisen kodin tyyliin löytyy varmasti sopiva sammutuspeitto. Suosittelen hankkimaan vähintään sammutuspeiton, sillä se on hyvin monikäyttöinen ja tehokas väline.

Jauhesammuttimet ovat aina punaisia, joten näiden suhteen ei juurikaan ole ulkonäöllisiä vaihtoehtoja tarjolla. Halvimmat 6kg jauhesammuttimet maksavat 35€. Mikäli mistään nurkasta löytyy tilaa sammuttimelle, suosittelen myös tällaisen hankkimista.

Mitenkään kovin kalliista välineistä ei ole kyse, eikä omaisuudestaan tietoiselle (lue kaikkien) näiden hankinta pitäisi olla rahasta kiinni. Näihin on mielestäni syytä panostaa, sillä ne maksavat itsensä heti takaisin, kun tarve niille ensimmäisen kerran tulee.

Leave a Comment :, , , , , , , , more...

Tulipalo ja alkusammutuksen tärkeys – osa 1

by on joulu.28, 2019, under Yhteiskunta

Työn puolesta on tullut vuosien varrella käytyä useampaan otteeseen tulityökurssilla. Kurssi on ollut joka kerta hyvä muistutus tulipalon vaaroista ja siitä, kuinka nopeasti palo leviää. Tätä ei tajuakaan, ennen kuin se osuu omalle kohdalle.

Jo ennestään keittiöstä löytyy sammutuspeitto. Edellisen kerran kurssilla käytyäni hankin jauhesammuttimen. Uusimman käynnin myötä päädyin kirjoittamaan tämän blogauksen, sillä asian tärkeyttä ei voi vähätellä. Jokaisen tulisi saada alkusammutuskoulutus, jotta hädän tullessa ei tarvitse alkaa harjoitelmaan.

Henkilökohtainen kokemus muistuttaa todellisuudesta

Kesällä 2018 minulla syttyi grilli kirjaimellisesti palamaan. Kuumana kesäpäivänä kanankoipia kaasugrillissä grillatessani, grilliin kertynyt rasva syttyi. Kaikki tapahtui periaatteessa hitaasti, mutta tapahtumien eteneminen oli rivakkaa.

Erinäisiä tuotteita grillatessa putoaa rasvaa/marinadia, josta osa palaa saman tien. Osa jää ritilään, osa putoaa rasvalevylle. Ajansaatossa rasvaa kertyy ritilöille. Grillaus oli loppusuoralla, kun liekit alkoivat nuolemaan koipia. Tällöin sammutin kaasunsyötön, ja aloin ottamaan koipia pois. Viimeistä koipea ulosottaessani liekit olivat kasvaneet merkittävästi. Tilanne tuntui olevan hallussa, vaikka todellisuudessa näin ei enää ollut. Lämmön lisääntyessä rasva paloi yhä voimakkaammin, joka lämmitti entistä enemmän, kiihdyttäen paloa entisestään.

Noin minuutissa tilanne oli ehtinyt kehittyä vaaralliseksi. Savunmuodostus oli sankkaa. Irrotin kaasupullon, suljin kannen ja vedin grillin keskelle pihaa, kauas kaikesta palavasta materiaalista. Siirron jälkeen liekit kasvoivat vieläkin suuremmaksi, polttaen osan kannen maalista, sulattaen sytytysjohdot, sekä pilaten emaloidut ritilätasot.

Ennen siirtoa, grilli sijaitsi maatasossa kaksikerroksisen rivitalon parvekkeenreunan ulkorajan alapuolella. Tämä paikka oli vakiintunut grillauspaikaksi mm. sen tarjoaman sateensuojan, sekä laatoituksen takia. Tulevaisuudessa grillille on tarkoitus järjestää parempi paikka takapihalla.

Parvekkeella grillaaminen

Pahimmassa tapauksessa grillipalossa olisi voinut käydä hieman vastaavasti kuin alla olevassa videossa, vaikka en kerrostalossa asukaan. Onneksi grillin sai siirrettyä kauas kaikesta, jossa palo kiihtyi ja hiipui itsestään rasvan palaessa pois. Ainoat tuhot kohdistuivat grilliin. Grilli on edelleen käytössä.

Kuten edellisestä videosta nähtiin, pieni palonalku riistäytyi todella suureksi paloksi. Valitettavasti videota on leikattu, joten palon kehittymistä ajan suhteen on hankala hahmottaa. Alkusammutus olisi todennäköisesti estänyt suuremmat tuhot.

Parvekegrillausta ei ole suomen laissa kielletty, kielto tulee taloyhtiöiden säännöstä (jos se on kielletty). Edellisen videon perusteella sanoisin, että grillaamista parvekkeella kannattaa todellakin harkita tarkkaan, vaikka se ei kiellettyä olisikaan. Grilliä ei myöskään tule jättää valvomatta missään olosuhteessa.

Huoneistopalon kehittyminen

Alussa kävin läpi kokemukseni grillipalosta. Palon kehittyminen tapahtuu kuitenkin samalla tavalla, kehittyen ensin hitaasti kiihtyen nopeasti voimakkaaksi paloksi.

Seuraavalla videolla esitetään, kuinka nopeasti palo etenee ja kuinka korkeaksi lämpötila nousee.

Mikä siinä pelastuslaitoksen saapumisessa kestää?

Viivettä tulee itse ilmoituksen tekemisestä. Tämän jälkeen hälytys lähtee pelastusasemalle, jossa lähdön pitäisi tapahtua minuutin kuluttua hälytyksen saapumisesta. Esimerkiksi Lahdessa keskimääräinen lähtöaika kiireelliseen tehtävään on 1.06 min (lähde). Tämän päälle tulee siirtyminen kohteeseen, johon vaikuttaa liikennetilanne ja etäisyys.

Kohteessa sammutuskalusto pitää ottaa esiin. Mikäli pelastusteille on pysäköity autoja tai paikalle pääsy on estynyt jostain muusta syystä, joudutaan nämä esteet ensin siirtämään. Mikäli asuntoon on jäänyt henkilöitä, heidät noudetaan ensin, ennen varsinaiseen sammutustyön aloitusta.

Pelastuslaitoksen saapumiseen kuluu kaupunkialueella 10-15 minuuttia hätäpuhelun alkamisesta. Maaseudulla palokunnan saapumiseen saattaa kulua lähemmäs tunti. Toisin sanoen kohde on lähes poikkeuksetta täyden palamisen vaiheessa pelastuslaitoksen saapuessa, mikäli alkusammutusta ei ole tehty. Tästä syystä alkusammutus on erittäin tärkeä toimenpide, jolla saadaan vähintään lisäaikaa sammutuskaluston paikalle saamiseksi. Parhaassa tapauksessa palo saadaan sammumaan ennen pelastuslaitoksen saapumista ja suurempien vahinkojen syntymistä.

Seuraava hätäpuhelu on 80-luvulta. Vaikka kyse on isosta vesivuodosta, niin palokunnan paikalle saapumisen pitkittyessä alkaa pinna kiristymään, kun omaisuus on vaarassa tuhoutua lopullisesti.

Ehkäisevät toimenpiteet

Tulipalon syttymisriskiä voi alentaa irrottamalla kaikki turhat sähkölaitteet. Kuivausrumpua ei kannata jättää yksin pyörimään. Myöskään kynttilöitä ei tule jättää yksin palamaan. Myös oma huolellisuus on ratkaisevassa asemassa; tarkista, että uuni ja hella on pois päältä, sekä kahvinkeitin ja hiustenkuivaaja irti seinästä, kun et ole kotona. Saunassa kiukaan lähellä tai päällä ei saa olla mitään sinne kuulumatonta (esim. kuivumassa), kiukaan ollessa päällä.

Jos tulipalo kuitenkin osuu omalle kohdalle, on olemassa toimenpiteitä, joilla edesautetaan ihmisten pelastumista sekä suojataan omaisuutta, ennen kuin palokunta ehtii paikalle. Näistä voi lukea tarkemmin jutun seuraavassa osassa.

Leave a Comment :, , , , , , , , more...

Jätteiden lajittelemisen vaikeus

by on joulu.28, 2019, under Luonto, Yhteiskunta

Välillä tuntuu, että osalle (suomessa) jätteiden lajitteleminen tuottaa suuria vaikeuksia. Täytyy tunnustaa, että minullakin oli elämässä vaihe, jolloin heitin energiajätteen sekajätteeseen. En kuitenkaan ole esimerkiksi lasipurkkeja, metallipurkkeja tai sähkölaitteita heittänyt sekajätteeseen, joita toisilla sinne näyttää välillä lipsahtavan. Toisaalta tämä on paljon parempi vaihtoehto kuin luontoon heittäminen, jota myöskin tapahtuu.

Jätteiden lajittelematta jättäminen on todella helppoa, sen kun vaan kippaa kaikki roskat sekajätteeseen. Toisaalta eri jakeiden lajitteleminen ei vaadi kovinkaan paljoa ajatusta ja vaivaa, se tapahtuu kuin itsestään kun sen ottaa tavaksi.

Lajitteleminen

Kiinteistön koosta riippuu, minkälaiset jäteastiat sieltä löytyy. Esimerkiksi Lahdessa 1-2 huoneiston kiinteistöltä vaaditaan energia ja sekajäteastiat. 3-9 huoneiston kiinteistöltä vaaditaan taajama-alueilla myös paperinkeräys. Mikäli huoneistoja on vähintään 10, tulee edellisten lisäksi olla astiat myös biojätteelle, kartongille, lasille ja metallille.

Alla lista jätejakeista, jotka lajittelen:
– *Energia
– *Muovi (kierrätin jo ennen kuin astia hankittiin taloyhtiöön kesällä 2019)
– Metalli
– Lasi
– Vaaralliset (lamput, akut/patterit)
– *Paperi
– Kartonki
– Sähkölaitteet
– *Sekajäte
– Tyhjät pullot/tölkit

Tähdellä merkityt keräysastiat löytyvät taloyhtiöstämme, loput jakeet vien kierrätyspisteisiin. Biojäte jää lajittelematta, koska tälle ei ole järjestetty erillistä keräysastiaa=> päätyy sekajätteen joukkoon, kierrätysohjeiden mukaisesti. Toisaalta biojätettä syntyy taloudessamme hyvin vähän, eikä ruokaa muutoinkaan tule kevein perustein heitettyä menemään.

Kierrättämisen toteutumiseen on vaikuttanut itselläni ainakin liikkumisen helppous, eli autonkäyttö. Myös asenteeni kierrättämisen tärkeydestä on kasvanut työskennellessäni mm. Nepalissa ja Keniassa.

Asenne vaikuttaa ympäristöömme

Kun maailmalla kiertää, näkee siellä yhtä ja toista. Olen nähnyt jätteitä poltettavan kadunvarsilla, vietävän megalomaanisen suuriin jätekasoihin (jotka saattavat myös palaa) tai kipattavan jokeen. Yhteistä näillä on ollut jätteiden jälkikäsittelyn riittämättömyys tai sen puuttuminen kokonaan. Myös tietämättömyydellä lienee merkittävä osa toiminnassa.

Alla olevan kaltaiset videot ovat surullinen esimerkki ihmisten välinpitämättömyydestä, jätteenkäsittelyn puutteesta ja näiden vaikutuksista elinympäristöömme. Tällaisia videoita löytyy esimerkiksi hakusanalla plastic river tai dirty river.

Miten jätteiden lajittelua saisi tehostettua suomessa?

Kierrättäminen on pitkälti kiinni asenteesta, ja lapsuudessa opituista tavoista, kuten moni muukin asia. Mutta, miten suomalaiset saataisiin paremmin kierrättämään? Vaikka suomessa kierrättäminen ei olekaan vaikeaa, niin kierrättämättä jättämisestä on tehty liian helppoa: sekajäte.

Mikäli sekajäteastiat sijaitsisivat kaukana (esim. kauppojen pihoilla) ja muut keräysastiat lähempää (pihoissa), pistäisi tämä aika varmasti ihmiset lajittelemaan tarkemmin, jotta mahdollisimman vähän tarvitsisi viedä jätteitään kauas. Voisi käydä myös toisin: lajitellaan väärin, tai pahimmassa tapauksessa heittämään roskat luontoon. Myös tilanahtaus monen jäteastian sijoittamiselle olisi ongelmallista.

Jäte on kallista

Kannattaa pitää mielessä, että jäte maksaa. Energiajätteen hinta Lahdessa on 70€/tonni ja sekajäte 145€/tonni (jäteautojen kuljettamana, hinnat ALV 0%). Pahvit, lasit, metallit, muovit, lamput, patterit ja sähkölaitteet saa vielä ilmaiseksi esimerkiksi Prismojen pihoista löytyviin keräysastioihin.

Kun lajittelee oikein, sekajätettä tulee lopulta hyvin vähän. Meidän taloudessa kaksi roskapussillista kuukauteen. Kun aloin lajittelemaan muovin erikseen (ennen kuin taloyhtiöllä oli keräysastiaa muoville), havahduin, kuinka suuri määrä energiajätteestä on muovia. Muovia tulee viikossa jopa kaksi roskapussillista, energiajätettä yhden pussin verran. Lasia, metallia ja pahvia tulee vietyä kerran kuussa vaihteleva määrä.

Ja se lajittelemisen hankaluus suomessa?

Lajittelussa mielestäni kaikkein hankalinta on tilan järjestäminen, useat keräysastiat vievät paljon tilaa. Tästä syystä meillä eri jakeet sijaitsee vähän eripuolilla asuntoa:

  • Keittiön roskis käsittää energiajakeen, muovin ja sekajätteen. Sekajäte on viimeisenä, jotta sinne päätyisi mahdollisimman vähän jätettä (eräänlaista pakkolajittelua)
  • Pahvi, lasi, metalli, paperi ja palautuspullot sijaitsee keittiön aputason alapuolella, pesukoneen vieressä.
  • Patterit ja lamput sijaitsee pienessä korissa eteisen laatikossa.
  • SER sijaitsee työhuoneen hyllyssä.

Loppusanat

Olen miettinyt, miten sekajätteen määrää saisi edelleen vähennettyä, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että monille jätetyypeille ei yksinkertaisesti ole muuta sijoituspaikkaa kuin sekajäte.

Muistelen lukeneeni, että jäteasemilla jätteet lajiteltaisiin kaikkinensa 27 tai 28 eri jakeeseen. Toisin sanoen, lajittelu jatkuu siitä, mihin se on kotona päättynyt. Jälkikäteen lajittelu on hankalaa ja kallista. Siksi on tärkeää, että jätteet lajitellaan mahdollisimman hyvin.

Leave a Comment :, , more...

Hozelock Superhoze 30m – laajeneva letku

by on marras.09, 2019, under Kuluttajansuoja, Yhteiskunta

Saatat muistaa ihmeletkun Ostos-TV:stä. Letkun idea on olla kevyt, vähän tilaa vielä, kestävä, solmuun menemätön… Alla oleva mainosvideo kertoo kaiken oleellisen ihmeletkun ideasta.

Olen aina pitänyt Ostos-TV tuotteita B-laatuisina ihmekeksintöinä, jotka ei tavalliseen kauppaan edes kelpaa (miksi muuten niitä saisi vain ja ainoastaan yksinoikeudella TV-shopista?)

En ole koskaan ostanut Ostos-TV:stä mitään, en tälläkään kertaa. Muistikuva tästä ihmeletkusta on kuitenkin jäänyt mieleen.

Kesällä 2016 istutin uuden aidan. Aitaa oli tarve kastella, mutta taloyhtiön oma letku oli epäkäytännöllisen painava, muotoonsa jämähtänyt osin litassa oleva letku. Tämä johti oman letkun hankkimiseen. Vaihtoehtoina oli perinteinen letku ja ihmeletku. Perinteisen letkun kategoriaan kuuluvat kaikki sotkeentumattomat ja littaan menemättömät letkut.

Ihmeletkun kestävyys oli suurin huolenaihe. Kun tavalliseen letkuun tulee reikä, voi sen katkaista ja tarvittaessa tehdä jatkon. Tämä ei ole mahdollista ihmeletkulla, vaan se on kerrasta entinen.

Hozelock Superhoze letkulle luvataan 5v takuu, joten se antaa uskoa letkun laatuun. Yleensähän takuu mitoitetaan siten, että se kestää takuuajan.

Paketin mukana tulee itse letku (10m => 30m), jonka molempiin päihin on integroitu jatkoliitin vesilukolla (aquastop). Lisäksi mukana tulee säädettävä suutin, sekä adapterit letkun kiinnittämiseksi 3/4″ ja 1/2″ hanaliittimeen.

Letku on todella kevyt ja menee pieneen tilaan. 30m versiolla saa mukavasti ulottuvuutta. Käyttö on huomattavasti mielekkäämpää kuin tavallisella letkulla, jonka myötä letkun ottaa paljon helpommin käyttöön pientäkin juttua varten.

Tästä huolimatta letku ei ole ollut kovinkaan ahkerassa käytössä. Itseasiassa sillä on alle 20 käyttökertaa takana. Käytön vähäisyyteen ei ole mitään muuta syytä kuin se, että letkulle ei tämän useammin ole käyttöä.

Loppukesästä 2019, noin kolme kuukautta takaperin, letkun paine yhtäkkiä hävisi. Kävin varmistamalle, ettei kukaan ollut laittanut hanaa kiinni – ei ollut. Letku vuoti välittömästi alkupäästä. Suojaavan kuoren alle, kun ei näe, niin on vaikea sanoa minkälaiset vahingot on kyseessä. Veden vuotamistavasta päätellen letku on revennyt pituussuunnassa. Letku on uudesta asti hieman vuotanut liittimen juuresta, joten on mahdollista, että tämä kyseinen vaurio laajeni ja teki letkusta käyttökelvottoman.

Takuu

Ostin letkun Lahden Kodin Terrasta. Kyseistä liikettä ei kuitenkaan enää ole olemassa. Takuun hoitaminen mutkistuu tämän myötä hieman.

Etsin takuukuitin käsiini. Yllätyksekseni siinä lukee takuuajan olevan vain 2 vuotta, vaikka pakkauksen kyljessä mainostetaan viittä vuotta.

Yllätykset eivät loppuneet tähän. Kyseisestä tuotteesta on olemassa kahdenlaista pakkausta, joiden välillä ainoa ero on kyljessä komeileva takuuaika, joka on 3 tai 5 vuotta.

Kuvia kummastakin pakkausmallista käytetään sekalaisesti mainonnassa, ja yhtä sekalaisesti takuuksi liikkeet ilmoittavat 2 tai 3 vuotta. Missään (Suomessa) en kuitenkaan ole törmännyt luvattuun viiteen vuoteen.

Saa nähdä, mikä letkun todellinen takuuaika on. Ostohetkellä olin siinä käsityksessä pakkauksen perusteella, että takuu on 5 vuotta. Letkulla oli hintaa 44,95€, joten sen soisi kestävän joka tapauksessa enemmän kuin 3 vuotta, oli sen takuuaika sitten 2, 3 tai 5 vuotta.

Noin kuukausi sitten laitoin takuupyynnön suoraan Hozelockin suomen sivujen kautta, joskaan vastausta ei ole vielä kuulunut. Tilannepäivityksiä seuraa sitä mukaan, kun asioita selviää.

Leave a Comment :, , , more...

Työnantajan tarjoama luottokortti

by on elo.11, 2019, under Työelämä, Työsuhdeasiat, Yhteiskunta

Kiireellisimpinä vuosina minulla on ollut noin 140 matkapäivää. Ulkomaan matkapäiviä parhaimpana vuotena on olut noin 100. Tällainen matkustelu käy kukkarolla ahkerasti.

Suurimmat kulut syntyvät lentolipuista, hotelliyöpymisistä ja taksimatkoista. Myös autovuokra, tankkaukset, tietullit, siltatullit ja lauttamatkat voivat tulla kyseeseen. Ei ole myöskään mahdotonta, että joutuu ostamaan työkaluja, tarvikkeita tai varaosia. Kuukaudessa summat voivat nousta todella suuriksi.

Etenkin startup yrityksissä korttikäytännöt ovat kirjavia.

Kortteja on kahta tyyppiä: Maksuaikakortti (lyhennys 100%), sekä luottokortti (minimilyhennys). Tämän lisäksi kortti voi olla työnantajan takaama (työntekijä maksaa laskun), tai työnantajan maksamana.

Edellisessä työpaikassa minulla oli tällainen työnantajan takaama kortti. Lasku tuli joka kuukausi kotiini, joka piti maksaa eräpäivänä. Useinkaan kulukorvaus ei ehtinyt tulla ajoissa, joten tilillä piti olla riittävästi katetta.

Perustelu miksi en saanut yrityksen maksamaa luottokorttia, oli että yritysten kortteja käytetään niin paljon väärin, ja että tällaisia kortteja ei yleisesti ottaen myönnetä enää missään yrityksessä kenellekään. Pureskellaanpa asioita hieman.

Mitä tarkoittaa yrityksen takaama kortti?

  • Mahdollistaa suuremman limiitin, joka tässä tapauksessa oli 5000€/kk. Henkilökohtaisessa kortissa oli 2000€ raja, joskin sen olisi saanut helposti nostettua suuremmaksi => tapauksessani yrityksen kortista ei ollut hyötyä.
  • Vastaat kortin veloista, ja jos ulosoton jälkeen jää maksettavaa, käännytään vasta tämän jälkeen takaajan, eli työnantajan puoleen.
  • Kun työnantaja menee konkurssiin, takaaja katoaa. Tällöin vastaat kortin veloista, kuten käytännössä tähänkin asti. Palkkaturvasta näitä kuluja voi saada takaisin, tai olla saamatta.

Yrityksen luottokortti on ainoa oikea vaihtoehto työntekijälle, sillä

  • Väärinkäytöstä aiheutuva riski työnantajalle on mitätön. 5000€ limiitillä ei tehdä 5000€ suurempaa laskua. Työnantajan pystyy vähentämään väärinkäytökset palkasta ja ottamaan tarvittaessa kortin pois. Myös rikosilmoituksen tekeminen on aina mahdollista. Työnantajan riski on täysin olematon.
  • Yritys maksaa kortin laskun, jolloin työntekijän ei tarvitse rahoittaa työnantajan toimintaa.
  • Konkurssitilanteessa konkurssipesä vastaa kortin veloista.

Lyhyesti sanottuna yrityksen takaamat kortit pitäisi kieltää lailla. Työntekijän tehtäviin ei kuulu rahoittaa työnantajan toimintaa antamalla ilmaista lainaa, samalla todellisuudessa ottaen taloudellisen riskin kortin veloista.

Työnantajan väittäessä, että taattu kortti on ainoa vaihtoehto väärinkäyttöriskin takia, on täysin höpö puhetta. Tällaiseen korttiin ei pidä suostua, tai työnantajalta on saatava kortin limiittiä vastaava summa ennakkomaksuna. Ennakolla voi maksaa kortin laskun sen saapuessa, jonka lisäksi kaikissa tilanteessa saa ns. omansa pois.

Blogin aihe kumpusi tällä kertaa siitä, että edellinen työnantaja meni konkurssiin marraskuussa 2018 ja osa kulukorvauksista jäi saamatta. Omalta osalta saavat jäivät vähäisiksi, toisilla saatavat olivat merkittävästi suurempia.

Loppuvaiheessa korttiostoja ei onneksi ollut kovin paljoa, mutta yhden kuukauden kulukorvaukset jäivät kokonaan saamatta. Ne minulle periaatteessa maksettiin, mutta koska palkka ja kulukorvaukset maksettiin tuolloin ilman palkkalaskelmaa, niin seuraavan kuun palkkalaskeman kirjausvirhe teki maksun mitättömäksi.

Aiempi potti kirjattiin kokonaisuudessaan palkkaennakoksi, jolloin sain vain puolikkaan kuun palkan ja kulukorvaukset muuttuivat jälleen saataviksi. Konkurssihetkellä tästä oli kulunut juuri sen verran aikaa, että jo maksettu kulukorvaus katosi olemasta. Näin kävi myös palkkaturvan silmissä, koska konkurssihetkellä tästä oli juuri sopivasti kulunut yli 3 kuukautta. Tarkalleen ottaen tässä tuli tupaan 1383,72€.

Jokaisella konkurssi ja palkkaturva kierroksella oppii jotain. Takana on kaksi työpaikkaa, kaksi konkurssia ja kaksi palkkaturvaan turvautumista viimeisten 10 vuoden ajalta.

Leave a Comment :, , , more...

Suomi, sähköautojen luvattu maa?

by on huhti.13, 2019, under Liikenne, Yhteiskunta

Ilmasto lämpenee, johon vaikuttaa fossiilisten polttoaineiden käyttö. Jotta ilmaston lämpötilan kasvua saataisiin hillittyä, on tapahduttava muutos. Suomessa on asetettu tiukat päästötavoitteet liikenteelle, jota vauhdittamaan on ajateltu jopa kieltää polttomoottoriautojen myynti nopeutetussa aikataulussa. Tavoitteissa on saada liikenteeseen 250000 täyssähköautoa/hybridiä vuoteen 2030 mennessä, jotta tavoitteissa pysyttäisiin.

Useimmilla ei kuitenkaan ole varaa ostaa uutta autoa. Moni ei myöskään halua ostaa uutta, tai edes uudehkoa autoa; auto kun on taloudellisesti surkea ’sijoitus’. Käytettyjä sähköautoja on vähän tarjolla, ja ne ovat kalliita. Käytetyissä hybrideissä tilanne on aavistuksen parempi, mutta niitäkin on edelleen vähän tarjolla.

Sähköautoja valmistetaan toistaiseksi verrattain vähän, johon syynä on kallis hinta (rajoittaa menekkiä). Myös pelot uutta tekniikkaa kohtaan, sekä ehkä se suurin kysymys, toimintasäde ja latausaika, hillitsevät ostohaluja. Ajan saatossa käytettyjä sähkö ja hybridiautoja alkaa ilmestymään markkinoille.

Sähköautoja ei riitä kaikille tältä istumalta, eikä varmasti pidemmälläkään aikataululla, sillä paine tavoitteiden saavuttamiseen tuntuu olevan kova, ympäri maailman. Toisaalta koko autokantaa ei olla päivittämässä yhdellä hetkellä, mutta sähköautobuumi tulee luomaan haasteita markkinoille, eikä yksin autojen valmistuksessa.

Unohdetaan kuitenkin edellä mainittu, ja puhutaan energiasta.

Energia

Energiaa tarvitaan pyörittämään jokapäiväistä elämäämme. Ensimmäisenä miellämme energian sähköksi, jolla kaikki laitteet toimivat. Liikennekin liikkuu energialla, pääsääntöisesti nestemäisillä tai kaasumaisilla polttoaineilla. Energiaa kuluu päivä päivältä enemmän, jonka takia uusia voimalaitoksia tarvitaan. Energiaa halutaan tuottaa puhtaasti, jonka takia vanhoja saastuttavia laitoksia suljetaan. Mutta, onko kukaan ajatellut mitä sähköautoihin siirtyminen käytännössä tarkoittaa?

Otetaan esimerkki omasta autoilustani, se on helpointa, sillä olen pitänyt kirjaa kaikista siihen liittyvistä kuluista. Autoni on Hyundai i30 CW, menovetenä toimii Diesel. Olen omistanut kyseisen kulkuvälineen 6,28 vuotta, tankkiin on uponnut 7178,41 litraa ja tällä on ajeltu yhteensä 131744 km. Vuodessa polttoainetta on kulunut keskimäärin 1143 litraa (keskikulutus 5,45 l/100km), ja keskimääräinen ajosuorite vuodessa on ollut hieman vajaa 21000km.

Litra dieseliä sisältää energiaa noin 10 kWh. 5,45 litran keskikulutuksella energiaa kuluu siis 54,5 kWh/100km. Vuotuisella ajomäärälläni energiankulutus on noin 11,4 MWh. Dieselmoottorin hyötysuhde on kuormituksesta riippuen noin 25-40%, jolloin liikuttamiseen on päätynyt 4,0 MWh määrä energiaa (35% hyötysuhteella). Toisin sanoen, auton liikuttamiseen hyötysuhde huomioiden on kulunut noin 19kWh/100km. Sähköllä saman auton liikuttamiseen kuluu saman verran energiaa (kun puhutaan liikuttamiseen käytetyn hyötyenergian osuudesta, eli akselitehosta).

Sähköautojen kuluttama teho on auton koosta, ajotavasta, nopeudesta jne. riippuen 14-20kWh/100km, isotehoisissa ja painavissa autoissa enemmänkin. Ensipäätelmä tuloksista on, että sähköauto on merkittävästi dieseliä parempi. Invertterin ja sähkömoottorin hyötysuhde liikkuu siellä 95% tietämillä, joten akselille päätyy lähes kaikki kulutettu energia. Polttomoottorissa suurin osa energiasta häviää lämpönä taivaalle, joka toden totta on typerää energian hukkaa, mutta nykyteknologia ei parempaan pysty.

Hyvä hyötysuhde autossa, huono toisaalla

Ydinvoimaloissa hyötysuhde on 33-40%, hiilivoimaloissa 40%, vesivoimaloissa 90%, aurinkovoimassa 18%, tuulivoimalassa 45%… Ydinvoimalan ja hiilivoimalan hyötysuhdetta saadaan nostettua merkittävästi, kun myös lämpö otetaan talteen (kaukolämmöksi). Ylläolevat hyötysuhteet koskevat pelkästään sähkön tuotantoa. Kuten aiemmin mainitsin, polttomoottorin hyötysuhde on kuormituksesta riippuen 25-40%. Hyötysuhde voi olla suurempikin, mutta ei toteudu autoissa, koska moottorin kuormitus ei ole optimaalinen. Tasaisessa ajossa moottorin kuormitus on suhteellisen matala, jolloin hyötysuhde huononee. [Lähde]

Kuten huomataan, ei hyötysuhde ole millään energiantuotannolla 100%. Vesivoima on lähinnä tätä. Aurinkopaneelien hyötysuhteella ei ole muuta merkitystä kuin kenttien vatimaan koon kannalta (suurempi hyötysuhde => pienempi ala). Tuulivoiman hyötysuhteella ei myöskään ole niin suurta merkitystä, koska tässäkään ei varsinaisesti hukata resursseja, osa energiasta jää yksinkertaisesti hyödyntämättä. Toisin on lauhdevoiman kanssa, jossa lämpöä ajetaan valtavasti hukkaan (ellei sitä oteta hyötykäyttöön kaukolämpönä).

Päästöt siirtyvät sähköautojen myötä autoista voimalaitoksiin. Täten on erittäin tärkeää, että energiaa tuotetaan kestävästi ja puhtaasti, muussa tapauksessa sähköautoista ei ole päästöjen kannalta juurikaan hyötyä.

Energian kulutus

Sähkönkulutus Suomessa vuonna 2017 oli 85,4 TWh, eli 85400 GWh. Reilu 25% tästä on tuotettu ydinvoimalla, 17% vesivoimalla… mutta ehkä suurin ongelma on nettotuonti, joka on lähes 24%. Toisin sanoen, energia kulutetaan reilusti enemmän, kuin mitä tuotamme. [Lähde]

Mitä sähköautojen kasvava määrä tarkoittaa sähkön kulutukselle? Se tietysti kasvaa, ja nettotuonnin tarve lisääntyy, ellei omaa tuotantokapasiteettia rakenneta lisää. Nettotuonnissakin on ongelmansa, sillä silläkin on rajansa siirtolinjojen kapisiteettien puitteissa.  Mutta, kuinka paljon liikenteen sähköistäminen vaatii lisäenergiaa?

Vuosittaisilla ajokilometreilläni syntyisi täyssähköautolla 4 MWh lisäys sähkönkulutukseen (olettaen, että kulutus olisi identtinen dieseliin verrattuna hyötysuhde huomioiden). Mutta, mitä 250000 auton tavoite tarkoittaa, jonka verran niitä pitäisi olla vuoteen 2030 mennessä.

Tällä hetkellä sähköautoja on 1682 ja hybrideitä 5719 kpl. Täten uusia sähkö/hybridiautoja pitäisi rekisteröidä noin 20000 kpl/vuosi, jotta tavoitteeseen päästään. Vuonna 2017 rekisteröitiin henkilöautoja yhteensä noin 120000 kpl, täten täyssähkö/hybridien myynnin pitäisi olla vajaa 20% kaikista myydyistä uusista autoista.

Jos vuosittain myytäisiin 20000 täyssähköautoa, tarkoittaa se 17000km keskimääräisellä ajosuoritteella (ja 17kWh/100km keskimääräisellä kulutuksella) energiankulutuksen kasvamista 57,8 GWh:lla / vuosi. 250000 täyssähköautoa tarkoittaisi 722,5 GWh lisäystä sähkönkulutukseen. Koko autokannan päivittäminen täyssähköiseksi tarkoittaisi vuorostaan noin 10 TWh lisäenergiatarvetta, joka on yli 10% lisäys nykyiseen koko suomen energiankulutukseen nähden. Esimerkiksi Loviisan yksiköt tuottavat yhteensä noin 8 TWh vuodessa. Energiankulutuksen lisääntyminen ei kuitenkaan ole ihan näin suoraviivaista, sillä talvella autojen lohkolämmittimien kuluttama energiamäärä poistuu sähköautojen myötä (joskin sisätiloja lämmitetään jatkossakin).

Lisää energiaa

Seuraava kysymys onkin, mistä kaikki energia näille sähköautoille, kun jo tällä hetkellä kovimmilla paukkupakkasilla sähköntuotanto ja tuonti käyvät äärirajoilla. Onneksi Olkiluoto 3 on ehkä jo kohta valmis, mutta sen tuotanto kattaa vain nettotuontia. Sähkönkulutus kasvaa luonnostaan, ja liikenteen sähköistyminen kiihdyttää tätä tahtia entisestään.

Sähköverkosta on tehtävä sähköautomullistuksen aikana älykäs, sillä sähköautoja tullaa lataamaan pääsääntöisesti yöaikaan (kotona), sekä päiväsaikaan (työpaikalla). Tämä tarkoittaa merkittävää kuormaprofiilin muutosta, eli säätövoimaa tarvitaan lisää tasaamaan kuormitusvaihteluita, sekä lisää perusvoimaa kattamaan muutoinkin alijäämäistä tuotantoa. Kannattaisi vakavasti harkita esimerkiksi yhden uuden ydinvoimalareaktorin rakentamista, jonka rinnalle lisää vesi-, aurinko- ja tuulivoimaa.

Energian hinta

Sähkön hinta on ollut koholla jo pidemmän aikaa. Myös siirtomaksut veroineen ovat kovia. Sähkön hinnan voi kilpailuttaa, siirtoa ei. Tämä asettaa kuluttajat eriarvoiseen asemaan. Tämä eriarvoisuus tulee rokottamaan niitä autoilijoita enemmän, jotka asuvat korkeiden siirtohintojen alueilla.

Energian hinta tulee tulevaisuudessa aika varmasti kasvamaan. Syynä vanhentuvien voimalaitosten uusimistarve, saastuttavien voimaloiden ennenaikainen sulkeminen, energiatarpeen lisääntyminen ja siitä aiheutuva energian rajallisuus, sähkön myyminen yli rajojen niille, jotka maksavat siitä meitä enemmän (joiden oma tuotanto on kalliimpaa) … Halpa sähköautoilu ei tulevaisuudessa ehkä olekaan niin halpaa kuin mitä se nyt on. Vaikka sähköautoilu maksisi tulevaisuudessa saman kuin polttonesteillä ajaminen nyt, ei tämä varmaan kenellekään ongelma olisi, mutta suurin ongelma tästä muodostuu kaikelle muulle sähkönkulutukselle, josta maksamme.

Polttonesteille on suunniteltu toistuvia veronkorotuksia, tämä rankaisee kaikkein eniten niitä, joilla ei ole varaa hankkia uutta hienoa autoa, tai edes käytettyä. Toki ajan kanssa polttomoottoriautot poistuvat käytöstä.

Sähköauton lataaminen

Suomessa on tällä hetkellä noin 1700 julkista latauspistettä. Osa näistä on pikalatausasemia, osa keskinopeusasemia. Suurin osa on edelleen hitaampia latauspisteitä. Latauspisteiden määrä on kasvanut mukavaa vauhtia, ja näin pitääkin olla, mikäli pyörät halutaan pitää pyörimässä. Latauskapasiteetti ei saa tulla pullonkaulaksi kehitykselle.

Pikalataaminen on suhteellinen käsite. Jos verrataan esimerkiksi dieselin tankkaamisen, parin minuutin tankkauksella saa 1000 km toimintasäteen. Supercharger asemalla 30min pysähdyksellä saa noin 270 km lisää toimintasädettä. En pidä tätä mitenkään superina, tai edes pikana. Lataaminen yöllä hitaasti ei ole ongelma, kuten ei päivälläkään työpaikan parkkipaikalla, autohan kuitenkin seisoo paikallaan 95% ajasta. Pikalatauksen hitautta pidänkin yhtenä merkittävänä ongelmana, mutta latausasemaverkoston tiheneminen pienentää tätä haittaa, joskin ’tankilla’ saa käydä alvariinsa. Toisaalta kaasuautoilijat tekevät tätä jo nyt, tankaten pari kertaa viikossa.

Sähköauto. Nyt

Useimmille kaupunkilaisille täyssähköauto voisi olla täydellinen kumppani jo nyt, maaseudulle sopisi todennäköisesti paremmin hybridit pidempien etäisyyksien ja rajallisen latausverkon takia.

Kaikille täyssähkö ei kuitenkaan sovellu, vielä. Reissutyötä tekevälle tällä hetkellä paras valinta on mielestäni hybridit. Alla lueteltu muutama syy, miksi valitsisin hybridin täyssähkön sijaan:

  • uusissa hybrideissä pieni polttoaineenkulutus (3,3l/100km)
  • akulla pääsee tekemään suurimman osan lähiajoista (kantama ~50 km/lataus) + akku mahdollistaa jarruenergian talteenoton
  • kokonaistoimintasäde merkittävästi suurempi kuin täyssähköautolla (1000 km vs. 200-400 km ), yhdensuuntainen ajomatka reissaajalle on helposti 600km =>  olisi kiva päästä perille yhdellä istumalla
  • plug-in hybridin tankkausnopeus (pari minuuttia tankilla noin 1000 km välein ja noin 2 tuntia roikan perässä aina kun siihen mahdollisuus [ei pakollista] vs. 60 min supercharger asemalla jokaisen 400 km välein, ja lataus aina muutoinkin kuin mahdollista + tankkia ei koskaan saa/kannata ladata täyteen, koska hinnoittelu)
  • hinta täyssähköautoa edullisempi, vaikkakin kalliimpi kuin perinteinen.

Ylläolevat tiedot peilaavat Hyundai Ioniq plug-in hybridin tietoihin, jollaista olen haaveillut jo jonkin aikaa. Hintaa tosin saisi olla 10000€ vähemmän, käytettyjäkään ei vielä ole tarjolla. Kun sähköauton lataus kehittyy siten, että tankki on täynnä 15 minuutissa, yhdellä latauksella pääsee 600km, aletaan olla jo käyttäjäystävällisellä tasolla.

Lopuksi

Hallituksen 250000 auton tavoite sisältää sekä täyssähköautoja että hybrideitä. En lähtökohtaisesti lähtisi kieltämään polttomoottoriautojen myyntiä kokonaan kovinkaan nopealla aikataululla, ennen kuin sähkö- ja hybridiautojen hinnat ovat tulleet alas ja käytettyjen tarjonta on riittävää. Jatkossa polttomoottoriautojen tulisi kuitenkin täyttää tiukat päästönormit, ja kulutusta ohjaamaan poistaisin autoveron kokonaan täyssähköautoilta ja hybrideiltä. Veromuutoksella kulutus ohjautuisi automaattisesti näihin vaihtoehtoihin, kun hinta saataisiin lähemmäs kuluttajan kukkaroa.

Leave a Comment :, , , , , , more...