Blogi | Pasi Vähämartti

Laitteet

Panasonic eneloop AAA/AA akut

by on loka.14, 2018, under Laitteet, Testit

Uuden digikameran myötä tuli hankittua akkuja lisälaitteita varten (mm. ääninauhuria, mikkiä ja salamaa varten). Samalla selvisi vanhan luottolaturin hajoaminen, jonka korjaamisesta tein jokin aika sitten kirjoituksen.

Alun perin ei ollut edes aikomusta tehdä juttua näistä akuista, mutta koska yksittäinen akku kenno oli merkittävästi pienempikapasiteettisempi kuin muut, päätin testata kaikkien kunnon. Samalla vaivalla tuli sitten kirjoitettua tämä juttukin.

Kennon alhainen kapasiteetti ilmeni ääninauhurin käytön yhteydessä, nauhuri näytti akkukapasiteettia olevan reilusti jäljellä, kunnes se yhtäkkiä vain sammui. Laittaessani akut laturiin, huomasin että kolme akuista on lähes täynnä (~1,20V), mutta tuon yhden akun osalta jännite oli vain ~0,78V. Tästä heräsi luonnollisesti kiinnostus akkujen todelliseen kapasiteettiin ja lupausten täyttymiseen.

Akkujen valmistaja on Panasonic, tuotemerkki eneloop. Akuista on saatavilla kolmea versiota; eneloop lite, eneloop ja eneloop pro. Listasin alla olevaan taulukkoon akkutyyppien väliset erot. Akkujen kappalehinnat on laskettu neljän pakettien hinnoista, reichelt.de -kaupan hintoja käyttäen.

 eneloop liteeneloopeneloop pro
Kapasiteetti (AAA / AA)550 / 950 mAh750 / 1900 mAh900 / 2450 mAh
Syklit30001800500
Itsepurkautuminen (kapasiteettia jäljellä x vuoden jälkeen)>70% / 5 vuotta85% / 1 vuosi85% / 5 vuotta
SoveltuvuusPienelle/keskisuurelle energiakuluttajalle: langattomat puhelimet, kaukosäätimet, kellotUniversaali kaikkeen käyttöön: kamerat, lelutKorkeaan energiakulutukseen: salamat, kamerat, ohjaimet, kosketinsoittimet
Hinta (AAA / AA) / kpl1,80€ / 2,20€2,46€ / 2,46€4,15€ / 3,92€

Olin ostamassa Pro akkuja, kunnes tarkempi vertailu sai muuttamaan ajatukset normaaliversion puolelle. Pro:n hinta on lähes tuplasti kalliimpi, mutta suurin syy oli lataus/purkusyklien määrä. Pro:lle luvataan ainoastaan 500 sykliä, kun tavallisille jopa 1800. Lite olisi ollut tässä kategoriassa ehdoton voittaja 3000 syklillään, mutta sen merkittävästi pienempi kapasiteetti ei houkuttanut. Normaaliversiossa on merkittävästi suurempi itsepurkautuminen kuin muissa versioissa, mutta akkuja joutuu joka tapauksessa lataamaan tuon tuosta, joten en pitänyt tätä merkittävänä miinuksena.

Tehcnolite laturissa on lataamisen lisäksi akkujen kapasiteettimittaus sekä elvytystoiminto. Pakasta otetut akut eivät välttämättä anna ensimmäisellä kerralla oikeaa kapasiteettilukemaan, jonka takia ajoin kaikki akut elvytystoiminnolla. Elvytystoiminto toimii käytännössä siten, että akku puretaan tyhjäksi ja ladataan täyteen muutamia kertoja, kunnes mittaustulos (kapasiteetti) ei kasva merkittävästi.

Eneloop AA akkujen tyypilliseksi kapasiteetiksi luvataan 2000mAh ja minimiksi 1900mAh. Ostamieni akkujen keskiarvokapasiteetti oli 1975mAh. Kapasiteetti vaihteli 1933-2020mAh välillä, kun yksi alisuoriutuja (1824mAh) on jätetty huomiotta. Alla oleva kuvaaja esittää kunkin akun kapasiteetin. Kuten huomataan, eivät akut ole keskenään identtisiä, vaan hajontaa löytyy.

Eneloop AAA akkujen tyypilliseksi kapasiteetiksi luvataan 800mAh ja minimiksi 750mAh. Akkujen keskiarvokapasiteetti oli 787mAh, kapasiteetin vaihdellessa 760-811mAh välillä. Alla olevassa kuvaajassa on esitetty kapasiteettimittauksen tulokset. Kuten nähdään, on täälläkin nähtävissä yhtä lailla hajontaa, vaikka otanta onkin vain kolmasosa.

Kapasiteettimittaukset tein käyttäen 100mA purkuvirtaa ja 200mA latausvirtaa. Akkuvalmistaja on käyttänyt 2000mA latausvirtaa, sekä 400, 1000, 2000, 4000 ja 6000mA purkuvirtoja. Näillä arvoilla akkujen (eneloop, AA) keskimääräiseksi kapasiteetiksi valmistaja on saanut 1920, 1877, 1842, 1896 ja 1712mAh. Isompi purkuvirta antaa huonomman tuloksen, koska sisäiset häviöt kasvavat (=>akku lämpenee).

Koska käytin neljäsosan (100mA) suuruista purkuvirtaa kuin valmistaja pienimmässä testissään (400mA), on tulos luonnollisesti hieman suurempi. Akkujen kapasiteetti ilmoitetaan usein C10 purkuvirralla, eli akun kapasiteetin kymmenesosan suuruisella purkuvirralla, eli ajalla, jolla akku tyhjenee 10 tunnissa. 1900mAh akun optimaalinen purkuvirta olisi siis 190mA. Valmistaja on käyttänyt C5 purkuvirtaa kapasiteetin määrittämisessä, jolla luvattu minimi 1900mAh pitäisi täyttyä (mitä korkeammalla virralla tulos saavutetaan, sen parempi). Tekemäni testit on vuorostaan C20 virralla tehdyt.

Mittausten perusteella voidaan todeta, että akut täyttävät kapasiteettilupauksen, tuota yhtä kennoa lukuun ottamatta. Akut ovat toimineet hyvin Canon EOS 80D kameran, Canon Speedlite 430EX salaman ja Tascam DR-60DmkII nauhurin kanssa, joista jokainen on jonkinlainen virtasyöppö.

Leave a Comment :, , , , , , , more...

Kärcher Puzzi 8/1 C – tekstiilipesuri

by on syys.04, 2018, under Laitteet

Hankinnan taustaa

Elämässä on paljon asioita, joita olisi kiva olla. Tekstiilipesuri on ollut yksi pidemmän ajan haave, joka tuli lopulta hankittua kesällä 2018. Tätä ennen, kolme vuotta sitten vuokrasin pesurin ensimmäistä kertaa. Tuolloin tuli pestyä sohva ja mattoja, jotka lienevätkin ne tyypillisimmät kohdin pesukohteet tekstiilipesurilla, ja samalla myös sellaisia, joita kaikkein harvimmin kodeissa pestään, etenkin sohvia.

Ensimmäisen vuokrauskerran jälkeen en kuitenkaan tullut vuokranneeksi laitetta uudelleen, vaikka olin pesutulokseen todella tyytyväinen. Osittain syynä oli vuokraamisen näennäinen kalleus ja toisaalta pesemiseen kuluvan ajan määrä. Tein sen virheen, että vuokrasin laitteen vain päiväksi, jolloin pesemiselle tuli todella hoppu, jonka myötä se oli stressaava ja ikäväkin kokemus. Haave omasta laitteesta jäi kuitenkin elämään.

Kysymys siitä, kannattaako laite lopulta ostaa vai vuokrata, riippuu tarpeesta. Mikäli perheeseen kuuluu eläimiä ja/tai pieniä lapsia, niin laitteen hankkiminen on todennäköisesti kannattavaa. Matolle kaatuneet juomat, ruoat tai eläimen sotkut saa kätevästi ja nopeasti siivottua pois. Jos et ole varma ylipäätään koko laitteesta, niin vuokraa, kokeile ja ihastu. Tee tämän jälkeen päätös. Itse koen että vuokraaminen on hukkaan heitettyä rahaa, joten päätös oman hankinnasta yhdessä lemmikkien läsnäolon myötä oli looginen valinta.

Tekstiilipesurin vuokra riippuu asunpaikkakunnasta, päivästä, laitteen mallista sekä vuokrauksen kestosta riippuen 20-45€/vrk, viikonlopuksi 40-50€ ja viikoksi 60-70€. Hinnasto ei ole kaikenkattava, vaan koostuu netistä pikaisesti silmäilemällä kerättyihin hintoihin. Näillä hinnoilla saa vain pienikokoisimpia ammattikäyttöön tarkoitettuja malleja, kuten tässäkin jutussa mainitun laitteen. Kaikki järeämmät mallit ovat näiden hintojen ulkopuolella.

Laitteen valinta

Olen monesti joutunut toteamaan, että kotikäyttöön tarkoitetut laitteet ovat vain keskinkertaisia laadultaan. Jotta laitteen elinikä olisi pitkä ja kestävyys mahdollisimman hyvä, päädyin ratkaisuun ammattikäyttöön tarkoitetun laitteen hankinnasta. Koska tällaiset laitteet ovat kuluttajalaitteita vähintään tuplasti kalliimpia, päädyin edullisimpaan Kärcherin ammattilaismalliin, eli Puzzi 8/1:een.

Puzzi 8/1 C:n suositus hinta on 548€, mutta halvimmillaan sitä saa suomesta 479€ (ulkomailta vieläkin halvemmalla). Osti laitteen sitten mistä tahansa, niin hankinta hinnalla saa vuokrattua laitteen jo hyvin moneksi päiväksi, joten kannattaa harkita ottaako nurkkiin pyörimään yhden laitteen lisää.

Minkälainen laite

Normaali imuriin verrattuna laite on kookas, mitat ovat 53 x 33 x 44cm (PLK).

Tyhjäpaino on 9,8kg, jonka päälle tulee vielä pesuveden paino, jota laitteeseen mahtuu 8 litraa. Likavesisäiliön tilavuus on litran pienempi, sillä vaikka laite kuinka imeekin ruiskuttamansa nesteen pois, jää siitä osa aina kankaaseen. Vettä laite ruiskuttaa 1 Bar paineella 1 litran minuutissa. Pesemisestä lisää jutun loppupuolella.

Sähköteho on 1.2 kW, joka aikaansaa 61 litraa/sekunti ilmavirran sekä 230 mbar alipaineen. Mitä isompi alipaine ja virtaama, sitä paremmin pestävästä kohteesta saadaan vesi imetyksi pois. Imurille ja vesipumpulle on omat painikkeensa, eli niitä voi käyttää toisistaan riippumatta.

Melu taso on korkeahko 71 dB, ja pidänkin mieluusti kuulosuojaimia pestessä, vaikka ei tämä vielä ylitäkään kuulosuojainten käyttösuositusrajaa (80dB) 8h altistusajalla. Pitkään pestessä en yksinkertaisesti jaksa kuunnella imurin ääntä, ja kuulosuojaimet helpottavat kummasti.

Vakiona mukana tuleva imuletku vedensyötöllä on 2,5m pitkä. Useimpiin tilanteisiin tämä on riittävä, mutta 50cm lisää pituutta ei olisi vakioletkuunkaan pahitteeksi. Lisävarusteena on saatavilla 2,5 ja 4m pitkiä letkuja. Nämä ovat kuitenkin kohtalaisen arvokkaita, jonka takia jätin ostamatta. Imuletkun päähän tulee käsisuutin, johon saa liitettyä erilaisia suulakkeita. Vakiona mukana tulee läpinäkyvä imusuulake (josta näkee, milloin vettä ei irtoa kankaasta enempää), jolla saa pestyä matot ja huonekalut. Matoille on myytävissä erillinen lattiasuutin, joka maksaa noin 150€.

Yleensä peseminen tapahtuu pienellä alueella, jonka takia sähköjohdon 7,5m pituus on vähintäänkin riittävä. Johdolle ei ole kelaa, mutta kyljestä löytyy ulos taitettava koukku, johon johdon saa ripustettua.

Laitteen kyljestä löytyy selkeät ohjeet käyttämiseksi. Tärkeintä on putsata ja kuivata laite lopuksi kunnolla.

Peseminen

Palatkaamme kuitenkin siihen kiinnostavimpaan osaan, eli pesemiseen. Peseminen on rankkaa puuhaa, ja suhteellisen hidasta. Voisikin sanoa, että tekstiilipesuri mahdollistaa pesemisen, ei tee siitä yhtä lailla helppoa kuin esimerkiksi pyykinpesukone pyykkien pesemisen suhteen. Toki, kyllä tämä aina juuriharjan voittaa. Kaikki riippuu siis näkökulmasta.

Mainosvideoissa näytetään, kuinka likaista vettä pestävästä kohteesta lähtee. On totta, että pesuvesi, ja yleensä myös huuhteluvesi, ovat todella likaista. Mutta läpinäkyvässä suuttimessa nopeasti ohivirtaava vesi näyttää minun silmiini hyvinkin puhtaalta, toisin kuin mainosvideoissa, jossa vesi on todella ruskeaa. Tai sitten yksinkertaisesti toisilla on vain likaisemmat pesukohteet kuin itselläni. Puhdasta tulee joka tapauksessa.

Peseminen riippuu pestävästä materiaalista. Esimerkiksi omistamani sohvan kangas ei ime ohutta pintakerrosta syvemmälle vettä. Tämä aiheuttaa haasteita pesemiseen, sillä vettä ei voi laskea liipaisin pohjassa, tai muutoin joka paikka tulvii. Liipaisimella voi säätää veden tuloa, mutta mitenkään kovin hyvä se tähän tehtävään ei ole. Toimivampi ratkaisu saattaisi olla, mikäli käsisuuttimessa olisi erillinen veden virtausta kuristava säätöruuvi. Veden määrää onkin tullut lopulta säädeltyä pulssittamalla suihkutusta päälle/pois sopivalla syklillä.

Alla kuvat sohvan kankaasta ennen pesua ja kuivumisen jälkeen (samasta kohdasta). Lisäksi pari kuvaa sohvan huuhteluvedestä. Ja kyllä, myös tuo hiekka oli peräisin sohvasta (raoista)!

Mattojen peseminen oli vuorostaan helpompaa, imukyvyn ja tasaisen pinnan takia. Tietysti kun mattoja oli kymmenkunta, niin hommaa riitti pariksi päiväksi osin kuivumistilan loppumisenkin takia. Matot pesin siten, että ensin levitin pesuaineen suuttimella. Tämän jälkeen annoin pesuaineen vaikuttaa hetken. Laitoin pesuriin puhdasta vettä (ilman saippuaa), ja imuroin maton puhtaaksi samalla puhdasta vettä ruiskuttaen. Tämän jälkeen huuhtelin maton suihkun alla, ja imin vielä kertaalleen kuivaksi. Näin toteutettuna työ on moninkertainen, mutta jotta kangas pysyy mahdollisimman puhtaana myös pesun jälkeen, pitäisi pesuainejäämät saada mahdollisimman hyvin poistettua. Kankaaseen jäänyt pesuaine alkaa keräämään likaa paljon nopeammin kuin puhdas kangas samoissa olosuhteissa.

Sohva oli pinta kuiva noin 2h kuluttua pesemisen päättymisestä ja kaikki raotkin olivat kuivuneet 24h kuluttua pesemisestä. Ohuet matot olivat niin ikään pinta kuivia noin 2h kuluttua ja vuorokauden kuluttua läpikuivia. Paksumpi kangasmatto (luokkaa 2cm) kuivui noin 48h:ssa. Jotta kuivuminen olisi mahdollisimman nopeaa, on tärkeää, että imurilla pyritään kuivaamaan pestävä kohde mahdollisimman hyvin.

Huuhteluveden lämpötila saa olla korkeintaan +50C ja pesuaineen tulee olla vaahtoamatonta, muutoin vesipumppu on valmistajan mukaan vaarassa rikkoutua. Kärcher myy luonnollisesti omia pesuaineita, näitä en kuitenkaan ole käyttänyt. Olen käyttänyt Kiilto Jiffy pesuainetta, jota monet painehuuhtelupesureiden käyttäjät ovat kehuneet. Se on hyvin miedon tuoksuinen ja pesun jälkeen pesty kohde tuoksuu puhtaalle, ei voimakkaalle pesuaineelle. Jiffyä annostellaan pesuveteen 1-5 ml/litra. Oikein vaikeille tahroille voi seossuhteeksi laittaa huikeat 100ml/litra.

 

PS. Laite on ostettu omilla rahoilla, ilman mitään alennuksia tai kenenkään kehotuksia. Eli tämä juttu, kuten kaikki muutkin jutut tässä blogissa, ovat täysin alusta loppuun itseni tekemiä, ja 100% omiin mielipiteisiini perustuvia.

 

Leave a Comment :, , , , more...

Skross PRO – World & USB -matka-adapteri

by on syys.01, 2018, under Laitteet, Matkailu, Yhteiskunta

Matkusteletko paljon? Jos vastaus on myöntävä, tiedät että monen maan sähköpistokkeet eroavat merkittävästi meille tutusta schuko -pistokkeesta. Eri maiden pistokkeetkaan eivät ole keskenään samannäköisiä / yhteensopivia. Tämän takia sähkölaitteita ei saa kytketyksi pistorasiaan ilman oikeanlaista adapteria.

Olen työn puolesta matkustanut Saksassa, Virossa, Nepalissa, Venäjällä ja Keniassa. Vapaa-ajalla olen vuorostaan käynyt Norjassa, Bulgariassa, Singaporessa, Turkissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa… Toisissa maissa suomalainen pistoke toimii suoraan, toisissa ei. UK-tyylistä pistoketta käytetään luonnollisesti Iso-Britanniassa, mutta myös esimerkiksi Keniassa, Nepalissa ja Singaporessa.

Vanha adapteri

Minulla on Keniasta ostettu noin 3€ maksava adapteri, jota olen matkoilla käyttänyt. Tämä sopii ainoastaan UK pistokkeeseen, mutta kaikkein hienointa tässä hapis-adapterissa on kolme erillistä ulostuloa. Ylä- ja alapuolelle toimii 2-napainen eurooppalainen maadoittamaton pistoke, mutta myös 2-napainen USA ja 2-napainen australialainen pistoke. Etupuolella toimii 2/3-napainen UK, 2/3-napainen USA, 2/3-napainen Australia, sekä maadoittamaton litteä eurooppalainen 2-napainen pistoke. Myös schuko toimii, mutta ilman maadoitusta. Alla kuvia Keniasta ostetusta adapterista.

Uusi tilalle

Olen jo useamman vuoden ajatellut hankkia monikäyttöisen matka-adapterin, johon on kompaktiin kokoon pakattu mahdollisimman monta eri pistoketyyppiä. Tämä ei luonnollisesti ole kaikenkattava adapteri monipuolisuudestaan huolimatta, sen luvataan toimivan yli 120 maassa (maita on kaikkiaan 236). Tällä pärjää siis jo yli puolessa maailman maista.

Erilaisten pistoketyyppien lisäksi eri maissa on myös meistä poikkeavia verkkojännitteitä ja taajuuksia. Meille tuttu on 230VAC/50Hz, mutta esimerkiksi USA:ssa on 115V/60Hz. Matka-adapteri on passiivinen laite, se muuttaa vain pistokkeen tyyppiä. Se ei siis muokkaa jännitettä tai taajuutta. Onneksi useimmat nykypäivän laitteet sisältävät universaalin virtalähteen; esimerkkisi kannettavan tietokoneen virtalähde toimii tyypillisesti 110-240VAC jännitteellä ja 50-60Hz taajuudella, eli kaikkialla maailmassa.

Erilaisia pistoketyyppejä on olemassa ainakin kymmentä eri mallia. Hankkimani Skrossin matka-adapteri tukee näistä viittä:

  • USA
  • UK
  • Australia / Kiina
  • Italia
  • Sveitsi

Puuttumaan jäävät ainakin seuraavat pistokemallit:

  • Tanska
  • Israel
  • Intia / Hongkong
  • Etelä-Afrikka

Adapterissa on 5x20mm kokoinen 6,3A lasiputkisulake, joka on käyttäjän vaihdettavissa. Tämä rajaa käyttöjännitteestä riippuen liitettävän laitteen maksimi tehon 630-1575W välille. 230V verkkojännitteellä käytettäessä teho todennäköisesti riittää kaikkiin mukana kuljetettavien laitteiden ruokkimiseen.

Käyttäminen on hyvin yksinkertaista, kyljessä on neljä liukua, sekä päädyssä lukituksen vapautuspainike. Mikä tahansa neljästä pistokkeesta voidaan ottaa käyttöön työntämällä liu’usta. Kun liuku on työnnetty pohjaan, se lukittuu. Tämän jälkeen adapteri on valmis käyttöön. Kun pistokkeen tyyppiä haluaa muuttaa tai laittaa takaisin kuljetuskuntoon, tulee päädyssä olevaa mustaa painiketta painaa ja samalla työntää liukua toiseen suuntaan. Italia / Sveitsi pistoke saadaan molemmat yhdestä adapterista, jossa maadoitustapin kulman saa vaihdettua sormin.

Ulkoisesti matka-adapteri on todella hyvää työnlaatua. Suunnittelu on tehty Sveitsissä, mutta kokoonpano Thaimaassa. Ulkoisessa laadussa tämä ei kuitenkaan näy millään tavalla.

World to Europe USB-adapteri

Hankkimani adapteri malli on PRO World & USB. Tämä on muuten sama malli kuin PRO-sarja, ainoana erona on irrallinen USB laturi/Schukosta viiteen muuhun pistoketyyppiin muuttava adapteri. Tämän lisäpalan avulla on mahdollista ladata yhtä USB laitetta sekä käyttää suojamaadoittamatonta eurooppalaista pistotulppaa yhtaikaa, tai vaihtoehtoisesti USA / UK / Australia / Kiina / Italia / Sveitsi pistotulppaa.

USB laturi antaa merkintöjen mukaan max 2,1A@5V ulos, eli se jaksaa ruokkia suurinta osaa isovirtaisia laitteita. Jotkut tabletit käyttävät jopa 2,4A, mutta oletettavasti ne toimivat myös hieman pienemmällä laturilla, lataus vain kestää hieman tehokkaampaa laturia pidempään. Testasin USB keino kuormalla laturin virranantokykyä, ylivirtasuojaus astui kuvioon 2,3A kohdalla. Ilman kuormitusta laturin jännite on 4,8V, mutta nousee kuormituksen kasvaessa 4,96V:iin.

Pitkäaikaisessa kuormituksessa laturi lämpenee ja ilmeisesti sisäinen lämpösuoja alkaa alentamaan jännitettä virran pienentämiseksi ja edelleen ylikuumenemisen estämiseksi.

Loppuajatukset

Keniasta hankittuun 3€ hintaiseen UK adapteriin nähden, Skross on painava kapistus, ja myös samalla kymmenen kertaa kalliimpi (~30€). Yhdessä Schuko osan kanssa painoa on kertynyt 207g (pelkkä adapteri 147g). Ulkoisilta mitoiltaan tämä on myös noin tuplasti paksumpi (SLK: 72x57x75mm).

Skrossilla pärjää useammassa maassa, sen mukana tarvitsee kuljettaa myös jatkojohtoa, mikäli haluaa käyttää useampaa kuin yhtä laitetta kerrallaan. Toisaalta erillinen läpisyöttävä USB laturi mahdollistaa sen, että esimerkiksi kännykän lataaminen ja tietokoneen käyttäminen onnistuu yhtaikaa. Toisaalta se kolmas laite jää sitten kytkemättä, esimerkiksi hyttyskarkote.

 

Tuotteen sivut

Datalehti

Manuaali

Leave a Comment :, , , , , , , , more...

Bose QuietComfort 25 vastamelukuulokkeet

by on heinä.21, 2017, under Laitteet

Olen pitkään haaveillut Bose QuietComfort 25 (QC25) vastamelukuulokkeista. Suurin syy tähän on ollut lentokonematkustaminen: kova humina rasittaa/häiritsee hereillä ollessa (esimerkiksi elokuvan katsomista), sekä yölentojen aikaan nukkumista.

Kyse ei ole mistään ihan halvoista kuulokkeista, keskihinta suomessa on 370€ tietämillä. Amsterdamin Schipolin lentokentällä näitä on saanut hieman edullisempaan, 259€ hintaan.

Kävin DNA:n myymälässä ihan muissa merkeissä ja olin jo maksamassa ostostani, kun myyjä alkoi toppuutella, että nyt olisi kaikenlaisia tuotteita tarjouksessa. Yksi tarjoustuotteista oli otsikon vastamelukuulokkeet, hintaan 199€. Tällä kertaa hinta oli niin houkutteleva, että kuulokkeet jäivät haaviin. Näitä kun tuli kaivattua edellisellä Nepalin työreissulla, jälleen kerran.

Mutta sitten itse asiaan, eli mitä rahalla saa.

Pakettiin kuuluu:

  • Kuljetuskotelo
  • Kuulokkeet
  • Lentokone adapteri
  • AAA patteri
  • Kuulokejohto
  • Ohjekirja

Bose QC25 kuulokkeita on tarjolla kahta mallia; Apple tai Android -yhteensopivat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että johdossa olevilla painikkeilla puhelinta voi ohjata samoin kuin puhelimen alkuperäisten korvanappien avulla. Koska työ- ja siviilipuhelin ovat omena merkkisiä, ostin luonnollisesti Apple-yhteensopivan mallin.

Värivaihtoehtoina kuulokkeista löytyy kahta mallia; mustat sangat mustin pehmustein ja mustalla johdolla, tai valkoiset sangat vaaleanruskein pehmustein ja turkoosin värisellä johdolla. Likaantumisen aiheutumia värjäytymiä vastaan päädyin mustaan vaihtoehtoon, vaikka muutoin valkoinen malli kovasti houkuttelikin.

Kuulokkeita olen käyttänyt pääasiassa töissä toimistolla, musiikkia kuunnellen, mutta aina puhelun tullen käyttänyt handsfree laitteena. Kuulokkeiden johdossa on toimintapainikkeiden lisäksi myös mikrofoni. Kahdesti olen päässyt kokeilemaan kuulokkeiden toimintaa myös lentokoneessa.

Matkakäyttöä ajatellen kuulokkeet saa kätevästi taitettua hieman pienempään tilaan. Kuljetuskotelo on jäykähkö, eli se suojaa kuulokkeita puristumiselta.

Kuulokkeet käyttävät yhtä AAA paristoa, joka kestää lupausten mukaan 35 tuntia. Toiset patterimallit kestävät vähintään tämän, toiset reilusti vähemmän. Patterivalinnalla on siis väliä. Kuulokkeita voi käyttää ilman vastamelutoimintoa, tällöin ääni on kuitenkin tunkkainen, verhoutunut ja bassoköyhä. Tämä ominaisuus oli yksi syistä, jonka takia kuulokkeiden hankkimista olen lykännyt kerta toisensa jälkeen korkean hinnan ohella.

Vaikka kuulokkeet ovat kokonaan korvat peittävät, eivät ne vaimenna ulkoa tulevaa ääntä kovinkaan hyvin. Kun vastamelutoiminnon kytkee päälle, muuttuu tilanne täysin ja tuntuu kuin olisi laittanut kuulosuojaimet päähän. Tasainen taustamelu vaimenee merkittävästi. Mukaan tulee pieni vahvistimen kohina, mutta tämä ei ole mitenkään häiritsevää. Esimerkiksi Genelec 8320:n diskanteista kuuluu läheltä kuunneltuna vastaavanlainen vaimea vahvistimen aiheuttama kohina, joten sinänsä kyse ei ole ongelmasta suunnittelusta, vaan kaikkein vahvistimien ominaisuus.

Kohinaa ei erota ollenkaan, kun taustalla on muuta kuin täysi hiljaisuus, puhumattakaan jos soittelee musiikkia.

Kuulokkeet ovat päässä mukavat, toimistotyöskentelyssä ne eivät ole hiostaneet tai painanut korvia, vaikka takana on parisataa tuntia kuuntelua ja pisimmät yhtämittaiset kuuntelut ovat olleet varmaan siellä neljän tunnin tietämillä. Lentokoneen lämpimämmässä ympäristössä kuulokkeet sitä vastoin hiostavat jonkin verran. Koneessa torkkumista/nukkumista tämä sitä vastoin ei ainakaan itseäni ole haitannut, sillä taustamelun merkittävä vaimeneminen on se ykkösasia jota kuulokkeilta lähtökohtaisesti hain. Tietysti täysin hiostamattomat kuulokkeet olisi viimeinen silaus muutoin huippukuulokkeille.

Lentokone on ollut tähän mennessä paras testauspaikka, sillä siellä eron huomaa kaikkein suurimpana. On vaikeaa sanoin kuvailla vastamelutoiminnon lopputulosta, parasta on päästä kokeilemaan kuulokkeita omin korvin, esimerkiksi lentokoneessa. Otin kaksi ääninäytepätkää edelliseltä Saksan lennolta, josta saa jonkinlaisen käsityksen kuulokkeiden kyvyistä.

Ensimmäisessä testissä lentokoneen normaali melu kuuluu aikaväleillä 0:00-0:06 ja 0:12-0:14. Aikavälillä 0:06-0:12 kuullaan äänimaailma kuulokkeiden alta vastemelutoiminnon ollessa käytössä.

Toisessa testissä lentokoneen normaali melu kuuluu aikaväleillä 0:00-0:11 ja 0:27-0:32. Aikavälillä 0:11-0:17 kuullaan äänimaailma kuulokkeiden alta, kun vastamelutoiminto EI ole käytössä. Aikavälillä 0:17-0:27 vastamelutoiminto on käytössä.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että puhelimen mikrofonin ja kuulokkeen ympärillä ei ole mitään lisäeristystä. Täten sivuista on voinut päästä vuotamaan häiriöääniä. Vaikka videot ovat mitä ovat, ne antavat mielestäni hyvän kuvan kuulokkeiden kyvyistä taistella häiriöääniä vastaan.

Täyttä hiljaisuutta kuulokkeet eivät kuitenkaan tuo, ja esimerkiksi lentoemäntien puhe kuuluu taustamelun vaimenemisen myötä merkittävästi selkeämmin kuin ilman kuulokkeita, vaikka puheäänen voimakkuutta kuulokkeet eivät vahvistakaan. Parhaiten vastamelutoiminto puree tasaista ääntä vastaan, kuten lentokoneen ääniin.

Moottorin korkeataajuisimmat käyntiäänet häviävät/vaimenee, samoin tuulen aiheuttama humina. Kaikki muukin melu vaimenee mukavasti, vaikka matalataajuuksinen moottorin käyntiääni jääkin selvimmin jäljelle, joskin vaimentuneena sekin. Nopeisiin muutoksiin, kuten oven paukauksiin, puheeseen jne. vastamelutoiminta ei ehdi mukaan.

Muita vastamelukuulokkeita en ole testannut, joten en pysty vertailemaan suorituskykyä, mutta nopeisiin äänenmuutoksiin eivät muutkaan kunnolla kykene. Netissä olevien testien perusteella QC25 vaikuttaa yhdeltä parhaimmista tällä hetkellä markkinoilla olevista vastamelukuulokkeista.

Kuulokkeiden mukana seuraa lentokone adapteri, jossa on sisäänrakennettu kiinteä vaimennin. Vaimennin tasoittaa kuulutusten ja esimerkiksi elokuvan välistä äänenvoimakkuuseroa. Lentokoneen omilla kuulokkeilla äänet saa pitää täysillä, jotta elokuvan ääniraidasta saisi edes jotakin tolkuua (taustamelusta johtuen, huonojen kuulokkeiden lisäksi), mutta samalla kuulutukset tulevat entistä kovempaa. Vastamelukuulokkeilla tilanne helpottuu, koska taustamelun vaimenemisen takia ääniä ei tarvitse enää pitää tapissa. Nyt elokuvista voi jopa nauttia lentokoneessa, kun ei anna pienen ruudun häiritä liiaksi.

Kuulokkeita tulee käytettyä päivittäin ja olen erittäin tyytyväinen niiden laatuun. Lentokoneella usein matkustavalle nämä ovat mielestäni pakkohankinta. Mikäli päädyt hankkimaan nämä, en usko, että petyt. Ainoa pieni miinus jonka kuulokkeista olen löytänyt, on äänenlaatu ilman vastamelutoimintoa, mutta kun mukana pitää varaparistoa, ei tämäkään muodostu ongelmaksi ikinä pitkähkön patterikeston takia.

Leave a Comment :, , , more...

Bosch IXO kulma-adapteri

by on joulu.23, 2016, under Laitteet, Työkalut

Rappuja remontoidessa portaiden väliset tukipuut olivat hyvin ahtaassa raossa askelmien välissä, jonne uusi ruuviväännin ei mahtunut pienestä koostaan huolimatta. IXO:n on saatavissa pari kätevää lisävarustetta, joista yksi on kulma-adapteri.

Kulma-adapterin ideana on päästä ahtaisiin väleihin. Sen saa asennettua 8 eri asentoon ruuvivääntimen päähän, mahdollistaen tilanteeseen kuin tilanteeseen mahdollisimman hyvän käyttöasennon ja tilankäytön. Kulmassa on 1:1 vaihteisto, eli sen ulostulo pyörii samaa nopeutta kuin ruuviväännin, eli noin 200 rpm. Hintaa kulma-adapterilla on noin 10€ ja se sopii IXO 4 ja 5 -malleihin. Pahvilaatikko jossa kulma tulee, ei ole koolla pilattu; se on vain hieman kulmaa suurempi. Yksinkertainen käyttöohje on painettu laatikon välikanteen. Adapterin ulostulo on samankokoinen kuin ruuvivääntimenkin, eli standardi 1/4″.

 

Kulma-adapterin asentaminen on hyvin helppoa; ruuvivääntimen päästä otetaan kuminen suoja pois ja napsautetaan kulma yhteen kahdeksasta vaihtoehtoisesta asennosta tarpeen mukaan. Kulma lukittuu automaattisesti. Irrottaminen tapahtuu yhtä helposti; kiertämällä kehää nuolen suuntaan ja vetämällä kulma ulos ruuvivääntimestä.

  

Kulma-adapteri oli erittäin hyvä hankinta, helpottaen ja nopeuttaen rappujen remontointia merkittävästi.

Leave a Comment :, , , , , , more...

Bosch IXO IV -ladattava ruuviväännin

by on joulu.23, 2016, under Laitteet, Työkalut

Muuttaminen paikasta toiseen on mukavaa, toisaalta ikävää. Monet kerrat olen kironnut kun on pitänyt pöydän jalkoja, lamppuja ym. kaappeja ruuvailla irti ja osiin ja taas takaisin paikalleen. Muutaman jutun ruuvailu käsin on vielä ok, mutta kun puhutaan esimerkiksi sadasta ruuvista, kaipaa hyvin äkkiä apuvälineitä.

Kesälomalle olin buukannut liudan erilaisia tehtäviä, kuten keittiötason LED-valaistuksen asentamisen, rappujen purkamisen, hiomisen, maalaamisen ja LED-valojen asentamisen rappujen kaiteeseen, sekä uusien verhokiskojen asentamisen. Näissä kaikissa on yhteistä se, että edes takaisin ruuvaamista on enempivähempi. Hermoja säästämään ja projekteja jouduttamaan hankin samanlaisen ruuvivääntimen kuin isälläni; Bosch IXO IV.

Bosch IXO on pienikokoinen, mutta kuitenkin reilun väännön omaava ladattava ruuviväännin. IXO tuotesarjan historia ulottuu vuoteen 2003, jolloin julkaistiin ensimmäinen versio. Viimeisin versio on numeroltaan 5, mutta kaupoista saa vielä myös versiota 4, ainakin osana laitepaketteja.

Yleensä hankin uusinta ja viimeisintä tekniikkaa, mutta IXO:n kohdalla tein poikkeuksen. 5-version mukana ei tule laitetelakkaa ja lataaminen tapahtuu micro-USB:n kautta, joka on tunnettu heiveröisestä rakenteestaan. USB lataaminen voi olla monessa tilanteessa kätevä ominaisuus, se on käyttöpaikasta kiinni (kotona / reissun päällä). Todennäköisesti olisin päätynyt 5-versioon, mikäli latauspistokkeena olisi käytetty mini-USB:tä. Telakka itsessään ei tuo juurikaan lisäarvoa, mutta toimii toki latausasemana 4-version ruuvivääntimelle. Nelosversion ruuvivääntimessä ei ole erillistä latauspistoketta, joten lataaminen ilman telakkaa ei onnistu. Vasemmalla 4-version latausliitäntä ja telakka, oikealla 5-version latausliitäntä.

  

4 ja 5 version välillä on muutakin eroa. Nelosessa pyörimissuunnan saa valittua kätevästi liipaisimen yläpuolelta, kun viitosessa suuntaa vaihdetaan vuorostaan koneen päältä. Myös liipaisin on erimuotoinen ja ainakin itseni käteen 4-versio sopi paremmin. Vasemmalla 4-version ja oikealla 5-version suunnanvaihto ja liipaisin.

   

Akku on tyypiltään Lion, jännite 3.6 V, kapasiteetti 1.5 Ah ja se laututuu täyteen noin 3 tunnissa. Vääntöä löytyy 3 / 4,5 Nm, joka pienestä luvusta huolimattaan riittää todella pitkälle. Painoa on kertynyt 300g, kahva on mukavan kuminen parantamaan pitoa kädessä. Vääntimen päässä on pieni valo helpottamaan työskentelyä, sekä päällä latauksen merkivalo joka ilmoitta myös akun loppumisesta.

Pelkkää 4-versiota en Kodin Terrasta, Prismasta tai Motonetistä löytynyt, joten hieman vastentahtoisesti hankin yhdistelmäpaketin jossa oli mukana laser etäisyysmittari (Bosch PLR 15). Tämä oli mielekkäämpi vaihtoehto kuin joku grillaussetti pippurimyllyllä varustettuna, siitäkin huolimatta että olen kova grillaamaan.

Mutta entäpä sitten käytännössä?

Ruuvivääntimestä oli merkittävää apua kaikkien satojen ruuvien vääntelyyn auki ja kiinni. Yhdellä latauksella pääsi todella pitkälle (en laskenut, mutta sinne 100 tuntumaan meni), myös vääntö riitti lähes kaikissa tilanteissa. Ainoa tilanne jolloin voima loppui kesken, oli kun yritin ruuvata hieman isohkoja ruuveja pieniin betoniproppuihin kiinni. Tässä siis betoni ja pieni holkki alkoivat ahdistaa, joka vaati valtavasti ylimääräistä voimaa. Vasta järeämpi akkuporakone sai hoidettua tämän pois päiväjärjestyksestä. Toisaalta IXO:a ei ehkä ole tarkoitettu näin rajuun käyttöön. Kaikki muut rappusten ruuvit, verhotangot, LED-kiskot, pöydänjalat, kalusteet jne. sai vallan mainiosti osiin ja takaisin kasaan, ilman kipeitä kämmenpohjia ja hikeä.

Ainoa miinus mikä tuli parin kuukauden rempan aikana vastaan, oli nopeudensäädön puuttuminen. Väännin pyörii tasaisella noin 200 rpm nopeudella, joka on turhan paljon pieniä talttapäisiä ruuveja kovaan lastulevyyn poratessa. Portaaton nopeudensäätö, tai edes kiinteä nopeuden rampitus olisi tehnyt paljon. Toisaalta talttapäisiä ruuveja ei pitäisi käyttää missään. Verhotankojen vanhat ruuvit olivat kuitenkin tällaisia, joten siksi tuli harjoiteltua tätäkin.

Pienestä koostaan huolimatta todella monipuolinen ja kätevä laite. Pienestä koosta on myös hyötyä, sillä tällä pääsee moneen paikkaan mihin isommalla akkuporakoneella ei pääse. Ja mikäli IXO ei tässä muodossaan mahdu johonkin rakoon, on siihen saatavilla pari lisälaitetta, joilla ahtaampaakin rakoon on helpompi päästä. Pian IXO:n hankkimisen jälkeen tuli hankittua myös kulma-adapteri helpottamaan työskentelyä.

Mikäli pientä ruuvattavaa on paljon, suosittelen ehdottomasti hankkimaan IXO:n, tai pyytämään sellaisen lahjaksi joulupukilta. Hyvää Joulua!

Leave a Comment :, , , , , , , more...

United Office UAV 250 A1 paperisilppuri

by on loka.18, 2016, under Laitteet

Olen tuhonnut henkilökohtaisia tietoja sisältävät dokumentit paperisilppurilla ainakin viimeiset 6 vuotta.

Vanha silppuri toimii edelleen, mutta alkaa olla hieman aikansa elänyt. Sen keräyssäiliö on pieni ja täyttyy nopeasti, se tekee vajaa 8mm leveitä suikaleita, eikä se viime aikoina aina ole kunnolla silpunnut, vaan paperi on joiltain osin mennyt vain hieman lyttyyn painuneena läpi. Laite kykenee käsittelemään maksimissaan 5 sivua kerrallaan niitteineen. Isompaa erää ajettaessa laite ylikuumenee. En ole koskaan laskenut monta sivua ehtii silppuamaan ennen kuin tulee pakollinen jäähdytystauko, ehkä sentin paksun nipun. Aina silloin tällöin mielessä on ollut uuden hankkiminen, mutta mitenkään aktiivisesti en uutta ole etsinyt, etenkään kun vanha on vielä jotenkin toiminut.

Vanha silppuri ei silpunnut materiaalia kovinkaan pieneksi. Suikaleet vaikeuttavat lukemista, mutta eivät sitä estä, mikäli joku oikeasti haluaa leikellä ja liimailla. Minkään Top Secret materiaalin tuhoamiseen en silppuria ole käyttänyt, kun ei sellaista edes ole. Tuhottava materiaali koostuu kuiteista, tiliotteista ja laskuista, ei sen kummemmasta. Pitkät suikaleet vievät kuitenkin paljon tilaa ja pieni keräysastia täyttyy nopeasti.

DIN 66399 standardi määrittää seitsemän turvaluokitus tasoa asiakirjojen tuhoajille, eli maksimimitat suikaleiden leveydelle sekä partikkelin koolle.

Turvaluokka: [Lähde]
P-1: Yleiset asiakirjat, suikaleleveys enintään 12 mm, ei pituusrajoitusta
P-2: Sisäiset asiakirjat, suikaleleveys enintään 6 mm, ei pituusrajoitusta
P-3: Luottamukselliset asiakirjat, suikaleleveys enintään 2 mm, ei pituusrajoitusta tai <320 mm² (esim. 4 x 80 mm)
P-4: Salaiset asiakirjat, suikaleleveys enintään 6 mm ja <160 mm² (esim. 4 x 40 mm)
P-5: Erittäin salaiset asiakirjat, suikaleleveys enintään 2 mm ja <30 mm² (esim. 2 x 15 mm)
P-6: Maksimaalinen turvavaatimus, suikaleleveys enintään 1 mm ja <10 mm² (esim. 0.8 x 12 mm)
P-7: Maksimaalinen turvavaatimus, suikaleleveys enintään 1 mm ja <5 mm² (esim. 1 x 5 mm)

Turvaluokka vaikuttaa myös siihen kuinka paljon paperijäte vie tilaa. Joidenkin valmistajien mukaan P-4 silppua mahtuu samaan tilaan 5 kertaa enemmän kuin P-1 suikaleita.  Vasemmalla vanhan silppurin tuotos, oikealla uuden. Tilantarve ero on merkittävä.

IMG_2480 IMG_2481

Eräänä päivänä käydessäni Lidlissä, törmäsin United Office silppuriin. Värivaihtoehtoina musta ja valkoinen, silpun turvaluokitus P-4 ja takuu 2 vuotta. Hintaa oli vajaa 40€. Hetken mietittyä päädyin ostamaan valkoisen version, vaikka alun perin en ollut edes menossa ostamaan mitään laitteita. No sellaisia ne heräteostokset ovat. Mutta minkälaisen laitteen sain?

Vanhaan verrattuna sähköiset toiminnallisuudet ovat samat: automaattinen käynnistys, pakki ja pois päältä.

IMG_2271 IMG_2272

Laite on siisti ja jämäkkä, sisältää kaksi erillistä säiliötä, isompi paperisilpulle ja pienempi muovisilpulle, jota syntyy erillisessä luottokorttien ja CD-levyjen tuhoamiseen tarkoitetussa katkaisulaitteessa. Iso säiliö on 21 litrainen, jonne mahtuu isompikin satsi silputtavaa paperia. Pienempään säiliöön mahtuu kymmeniä silputtuja luottokortteja helposti, myös CD-levyjä mahtuu useampi kappale.

IMG_2273 IMG_2281IMG_2280

Laitteen tehoa ei ilmoiteta arvokilvessä, mutta ottovirraksi kerrotaan 1,2A. Manuaalissa tehoksi ilmoitetaan 250W. Ääntä siitä kerrotaan lähtevän 69dB. Kokoa laitteella on 35x44x22 cm (LxKxS). Sähköjohdolla on pituutta 1,5m.

IMG_2278

Paperisilppurin teriä ei laitteen alapuolella ole suojattu, mutta tämä helpottaa jumiutuneen paperisilpun poistamista. Avonaisuudesta ei myöskään tarvitse olla huolissaan, sillä laite sammuu turvakytkimen seurauksena, mikäli sen nostaa pois keräysastiasta.

IMG_2277 IMG_2279

Silppurin tuottama silppu on kooltaan 5x18mm (90mm^2), joka on lähes puolet pienempää, joka vaaditaan P-4 turvaluokituksen saamiseksi (160mm^2, esim. 4x40mm).

IMG_2285

Lupausten mukaan laite silppuaa kerralla 10 sivua (80g/m^2), ja sen se tekeekin. Äänestä päätellen se ottaa jonkin verran voimille, joten maksimi määrää ei kannattane ajaa pitkiä aikoja kerralla. Valmistaja lupaa silppuamisnopeudeksi 50 sivua/minuutti, eli yhden nipun (10 sivua) silppuamiseen kuluu 12 sekuntia, eli viisi nippua minuutissa.

Video kymmenen sivun silppuamisesta kerralla:

Video viiden sivun silppuamisesta kerralla.

Silppurilla on tarkoitus tuhota kortit pituussuunnassa. Tässä asennossa korttien reunoilta lähtee kapeat siivut, jolloin varsinaiset tiedot jäävät näkyviin kortin keskiosaan. Myös magneettinauha säilyy koskemattomana, joka mahdollistaa korttien lukemisen. Alla video kortintuhoajan toiminnasta kortin pituussuunnassa.

Kortit voi tuhota myös vaakasuunnassa, mutta ongelmana on silppurin käynnistyminen. Kortit pitää työntää todella syvälle ennen kuin silppuri lähtee käyntiin. Tällä taktiikalla kortit saa silputtua niin ikään vain kolmeen osaan, mutta ainakin magneettinauha tuhoutuu tässä operaatiossa, joskaan osaavalle tietojen palautus ei edes näin silputusta kortista ole ongelma. Alla video kortintuhoajan toiminnasta kortin vaakasuunnassa.

Alla olevan kuvan kortteja olen silpunnut sekä vaaka että pysty suunnassa, joitain kortteja kumminkin päin. Tästä huolimatta palat ovat kohtalaisen suuria. Saksia käyttäen olen silpunnut kortit yleensä 16 osaan.

IMG_2485

Kokeilin silputa yhden kortin myös paperi silppurin puolella, vaikka siellä kortteja ei ole tarkoitus tuhota. Paperisilppurin puoli tuottaa luonnollisesti vastaavaa silppua muovikortista kuin paperistakin. Olisin toivonut, että CD/kortti tuhoaja olisi tuhonnut materiaalin jotakuinkin samankokoiseksi silpuksi kuin paperi puoli. Paperisilppuripuolen kestävyyttä korttien tuhoamiseen on vaikea arvioida. Jos siellä kortteja kuitenkin meinaa silputa, niin muovisilppua ei pidä sekoittaa paperinsilpun kanssa. CD-levyjä en lähtisi edes yrittämään tällä puolella.

IMG_2486

Entäpä kokonaisarvio? CD/kortti tuhoajaa lukuun ottamatta toimiva ja siisti silppuri. Merkittävä parannus vanhaan ja hintakaan ei lopulta ollut kovin paha (joskin vanha taisi maksaa aikoinaan noin 10€).

Työpaikalla käytössä oleva Rexel 60X silppuri on laadullisesti huonompi kuin Lidlin United Office silppuri. Rexel on lähes kolme kertaa kalliimpi (joskin siinä automaattinen 60 sivun paperisyötin), mutta vaakasuuntainen silppukaukalo tukkii sen nopeasti ja silppua saa olla kauhomassa käsin tuon tuosta. Myös luukun turvakytkimen kanssa on tuon tuosta ongelmia (kantta saa painaa käsin jotta laite pysyy käynnissä). Muovikortit Rexel silppuua pieneksi silpuksi ongelmitta (tämä tehdään paperi silppurin terillä). Onneksi en tullut hankkineeksi kotia Rexeliä, sillä se ei todellakaan ole hintansa väärti.

Laitteen manuaalia voi käydä tarkastelemassa täältä.

Leave a Comment :, , , , , , more...

A-link LanDisk LD1, verkkolevy

by on syys.04, 2016, under Laitteet

Tämä juttu on julkaistu alunperin kotisivuillani 20.7.2006 ja sitä on päivitetty 23.7.2006

Laitteen hankkiminen

Nettori.org:in sivuilla törmäsin A-Linkin LanDisk LD1 verkkolevykoteloon, hinta oli mielestäni yllättävän edullinen, 70,80€. Kyse on siis pelkästä kotelosta ilman kiintolevyä, joka on yhtenä syynä edullisuuteen. Mitä muuta verkkolevykotelolla on tarjota kuin edullinen hinta, selviää pikapuolin.

Koska kyseessä on pelkkä kotelo, piti siihen hankkia sopiva kiintolevy. Pienen etsinnän jälkeen päädyin Seagate Barracuda 7200.10 320 Gt kiintolevyyn (94,54€). Yhteishinnaksi muodostui 165,64€. Vertailunvuoksi edullisin 320 Gt verkkolevy (Western Digitalin valmistama) maksoi Nettorissa 212,20€, joten 46,56€ hintaero kokoonpanojen välillä opiskelijalle on huomattava. Hintaero voi tosin selittyä myös laadulla.

Ennen lopullista ostopäätöstä yritin turhaan etsiä arvosteluja, sillä ensimmäistäkään ei löytynyt (tämä kertomus paikkaa puutteen suomalaisten osalta). Edes A-linkin kotisivuilla käynti ei tuottanut tulosta, sillä manuaalia ei ollut ladattavissa. Tekniset tiedot sentään löytyivät, mutta niistäkin sai korkeintaan väärän mielikuvan laitteen ominaisuuksista. Lähetin sähköpostilla kyselyn manuaalista, mutta vastausta ei ikinä tullut.

Alkumetrit LanDiskin parissa

LanDisk oli pakattu pieneen siistiin laatikkoon. Laatikosta löytyi kaikki teknisissä tiedoissa luvattu, eli itse laitteen lisäksi RJ45- ja USB-kaapelit, muuntaja, ruuveja, cd-levy, sekä pienellä tekstillä präntätty asennusohje. CD-levyltä löytyi kaipaamani manuaali.

Ei ole ihme ettei manuaalia ole julkisesti saatavilla, se näyttää todella motivoituneen kesätyöntekijän tekemältä. Kuvituksessa on käytetty ainakin kolmesta (USB, USB & 2x FireWire ja USB & LAN) eri LanDiskin versiota otettuja kuvia. Kuvituksesta ilmenee myös hallintasivuston toteutus. En ihmettelisi yhtään jos asiakkaat jättäisivät laitteen ostamatta manuaalin nähtyään. Edelliset neljä kuvaa on otettu LanDiskin manuaalista, kuvien oikeudet omistaa A-link.

LanDiskin suunnittelussa on selvästikin otettu vaikutteita Mac ministä. Kannet ovat väriltään valkoiset, kyljet hopeiset. Kotelot ovat korkeutta lukuun ottamatta millilleen samankokoiset. Etulevyssä oleva pieni kirkkaansininen led-valo sijaitsee samassa kohdassa molemmissa laitteissa. Takalevyn liittimet sentään eroavat toisistaan (onhan kyseessä kuitenkin täysin eri tuote, verkkolevy vs tietokone), mutta yhdennäköisyys on silti ilmeinen. Vasemmalla LanDisk, oikealla Mac mini.

hq_landisk_paalta hq_mini_paalta hq_landisk_takaa 

Takalevystä löytyy tuuletin, virtakytkin, merkkivalot (ACT, LINK), reset-nappula, virtaliitin, sekä USB- ja RJ45-liittimet. Verkkoliitännässä käytetty liitin on varmasti halvinta mallia oleva, siinä ei ole merkkivaloja, eikä sitä ole suojattu metallisella kuorella (kuten vähän laadukkaampien laitteiden liittimet). Lisäksi verkkoliitin on hieman huteran oloinen.

hq_liittimet

Kiintolevyn asentaminen oli suhteellisen helppoa, joskaan ei ongelmatonta. Mukana toimitettiin vain kaksi sormin/ristipäämeisselillä pyöritettävää ruuvia. Muovitelineen reiät eivät olleet pystysuunnassa aivan kohdallaan, kotelo on myös aika ahdas liitinpuolella, joka vaikeuttaa hieman levyn kiinnittämistä.

hq_levy_paikallaan

Verkkoon liittäminen ja ohjelmisto

Lähiverkkoon liittäminen oli helppoa. Laitteessa on oma DHCP palvelin, joka kytkeytyy automaattisesti pois päältä mikäli verkosta löytyy toimiva DHCP palvelin. Hallintasivustoon pääsee käsiksi laittamalla nettiselaimen osoiteriville boxin IP-osoitteen (selvitä osoite esim. DHCP-palvelimen IP-listasta).

Eteen avautuu karu näkymä. Käyttöliittymä on todella pelkistetty ja suorastaan törkeän näköinen. Toisaalta tällä ei olisi suuremmin väliä jos laite hoitaisi tehtävänsä asianmukaisesti, valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Testaamani verkkolevyn ohjelmistoversio oli NAS-BASIC40, LOADER 067.

hq_etusivu

Ensimmäinen havaitsemani ohjelmistovika löytyi salasanan vaihtamisen yhteydessä, pääkäyttäjän salasanaa ei nimittäin pystynyt vaihtamaan ollenkaan. Tämä on vakava ongelma, sillä kuka tahansa lähiverkkoon liittynyt voi muutella asetuksia ja vaikka formatoida koko levyn! Vika on sitä kriittisempi, mikäli lähiverkko on liitettynä VPN-yhteyden kautta muihin lähiverkkoihin, kuten omassa tapauksessani.

Toinen vähemmän vakava ohjelmistovika löytyi aika-asetuksista. Buuttien yhteydessä aika-asetukset muuttuivat yleensä alkuarvoihin. Jos buuttia tarvitaan vain harvoin, voi asetukset käydä muuttamassa oikeiksi pienellä vaivalla. Pidemmän päälle tämäkin voi alkaa sapettamaan, etenkin jos levy ei ole akkuvarmennuksen perässä ja alueella on ajoittain sähkökatkoksia.

Ikävin yllätys tuli kuitenkin mielestäni kaikkein oleellisimman ominaisuuden kanssa, nimittäin hakemisto- ja käyttöoikeuksien määrittelyssä. Yhdelle käyttäjätunnukselle ei voi määrittää erilaisia oikeuksia eri kansioihin. Toisin sanoen yhdelle käyttäjälle ei voi esimerkiksi määrittää lukuoikeutta yhteen kansioon ja kirjoitusoikeuksia toiseen. Oikeudet määritellään kirjaimellisesti käyttäjäkohtaisesti, ei siis kansio- tai ryhmäkohtaisesti, kuten pitäisi. Tämän ominaisuuden luulisi olevan vakiona halvimmissakin boxeissa, mutta ilmeisesti olen väärässä. Laite toimii hyvin tilanteissa, jossa jokaiselle käyttäjälle määritellään oma henkilökohtainen kansio. Ongelmat tulevat vasta sitten, kun halutaan henkilökohtaisten kansioiden lisäksi myös yhteisiä vain lukuoikeuksilla varustettuja kansioita.

Nämä puutteet saataisiin varmasti korjattua ohjelmistopäivityksillä, mutta valmistaja ei tarjoa päivityksiä sivuillaan. Manuaalissa pyydetään ottamaan yhteyttä jälleenmyyjään, jolla tosin ei ollut sen parempaa tietoa päivityksistä kuin minullakaan. Toivon mukaan maahantuoja tietäisi asiasta enemmän. Nähtäväksi myös jää tuleeko tulevien ohjelmistopäivityksien myötä lisää ominaisuuksia, jos päivityksiä tullaan edes tekemään. A-Link voisi julkaista ohjelmistonsa sorsat D-Linkin verkkolevyn DSM-G600 tapaan GPL-lisenssin alaisena, jolloin aivan varmasti joku alkaisi tehdä käyttökelpoista ohjelmistoa, tehden myös itse boxista käyttökelpoisen. D-Link DSM-G600 onkin saanut innostuneen joukon kehittämään sen ohjelmistoa.

Kotelossa on paikka vain yhdelle levylle, joten siinä ei ole mahdollisuutta käyttää RAIDia. Täten tietojen manuaalinen varmiskopioiminen ajoittain on ehdottoman tärkeää.

Lisää ongelmia

Laite ei ehtinyt olla käytössä viikkoakaan, kun se sanoi työsopimuksensa irti. Vika koskee vain lähiverkkoliitäntää, sillä tiedostoihin pääsi edelleen käsiksi USB-liitänään kautta. Hallintasivulle pääsy ei ollut kuitenkaan enää mahdollista. Jo kerran aiemmin boxi oli mennyt vastaavalla tavalla jumiin. Tuolloin tilanne ratkesi resetoimalla asetukset, tälläkertaa se ei tepsinytkään. Se ei hakenut IP-osoitetta DHCP:ltä edes resetoinnin jälkeen.

Ilmeisesti laitteen rautaan on tullut jotain vikaa, sillä enää verkkoliitännän ACT valo ei pala ollenkaan, LINK valo palaa välillä vilkkuen (automaattinen nopeudentunnistin [10/100] ei ilmeisesti toimi oikein?). Toimiessaan oikein laitteen LINK-valo palaa kokoajan, ACT-valo vilkkuu tietoa siirrettäessä.

Suorituskyky

Koska boxi ehti levitä ennen suorituskykymittausten tekemistä, jäävät tulokset myös puuttumaan tästä raportista. USB-liitännä nopeuksia en mittaa ennen kuin lähiverkkoliitäntä saadaan uudelleen toimimaan. En myöskään ehtinyt testaamaan FTP:n toimivuutta.

Loppusanat

Valitettavasti liian monessa paikassa on säästelty, tämä näkyy erityisesti ohjelmistopuolella. Pienellä lisäpanoksella boxista olisi saanut hyvinkin käyttökelpoisen laitteen.

Edullisesta hinnasta huolimatta boxi ei vakuuttanut minua. Mikäli kaipaat edullista verkkolevyratkaisua ilman kunnollisia säätömahdollisuuksia, saattaa A-linkin LanDisk olla juuri sinun valintasi. Kotelon hinnan tuplaamalla saa kuitenkin huomattavasti monipuolisempia verkkolevyjä, joten kannattaa harkita tarkoin minkä verkkolevyn valitsee. Omia tarpeitani A-Linkin LanDisk ei täyttänyt, se oli suorastaan pettymys. Laitteen kestävyydestä voin sanoa sen, että todennäköisesti se on yhtä kestävä ja luotettava kuin mikä tahansa muu laite. Minua vaan tuntuu aina vainoavan huono onni minkä tahansa esineen tai asian kanssa, joten toisaalta tämän laitteen viallisuus ei tullut yllätyksenä. Olisin yllättynyt enemmän, jos olisin saanut ensimmäisellä kerralla toimivan laitteen. Sinun käytössäsi LanDisk toimii todennäköisesti ilman minkäänlaisia ongelmia, ohjelmiston puutteita lukuunottamatta.

Toivonmukaan tulevat ohjelmistopäivitykset paikkaavat ohjelmiston puutteita, jolloin LanDiskistä tulee varteenotettava vaihtoehto edulliseksi verkkolevyratkaisuksi.

Mielestäni tällaista laitetta ei voi vakavissaan kutsua verkkolevyksi. Parempi, kuvaavampi nimi tällaisille laitteille olisi ennemmin ”Lähiverkkoon liitettävä henkilökohtainen kiintolevy”. Verkkolevyjen lähtökohtana on käyttäjien- ja oikeuksienhallinta, vasta kun nämä perusasiat saadaan toimimaan asianmukaisella tavalla, voidaan oikeasti alkaa puhua verkkolevystä.

Hyvää & Huonoa

Hyvää
– Edullinen hinta
– Tyylikkään näköinen
– 64 Samba ja 5 FTP käyttäjää
– Sopii ulkonäöllisesti Mac minin rinnalle

Huonoa
– Manuaalin viimeistely
– Keskeneräinen käyttöliittymä
– Virheet ja puutteet suunnittelussa
– A-Linkille lähetettyihin sähköposti kyselyihin ei vastata
– Paikka vain yhdelle levylle, ei RAID tukea

Leave a Comment :, , , more...

NORDIC MP4-soitin (256Mt)

by on syys.04, 2016, under Laitteet

Tämä juttu on julkaistu alunperin kotisivuillani 6.1.2008 ja sitä on päivitetty 12.1., 14.1. sekä 21.1.2008.

Laitteen hankkiminen

Bonneirs houkuttelee tilaajia jos jonkinlaisilla tilaajalahjoilla, tällä kertaa tarjolla oli Nordic MP4-soitin (256Mt) Tieteen kuvalehden kylkijäiseksi. Koska ennestään en omistanut edes MP3-soitinta, päätin tarttua tilaisuuteen ja tilata lehden.

Tarkkaa lehden tilauspäivää en muista, mutta se oli jossain elokuun puolenvälin nurkilla. Lokakuun puolenvälin jälkeen sain kirjeen liittyen tilaajalahjaani, jossa pahoiteltiin toimituksen viivästymistä. Kirjeessä lupailtiin soitinta marraskuun puolenvälin jälkeen. Joulukuun puoleenväliin mennessä soittimesta ei ollut kuulunut mitään. Asiakaspalvelussa soitinta lupailtiin saapuvaksi lähipäivinä. Soitin saapui vihdoin ja viimein joskus joulun jälkeisinä päivinä. Lehden tilaamisesta tilaajalahjan saantiin kesti siis noin neljä kuukautta. Laskun maksamisestakin laskettuna toimitusaika oli huikeat kolme kuukautta. Sen lisäksi että toimitusaika venyi näin pitkäksi, en säästynyt ongelmilta saatika laiterikoilta. Mikäli koko tapahtumaketjun ja ongelmien selvittely kiinnostavat, voit lukea siitä lisää täältä.

Alkumetrit MP4-soittimen parissa

Avattuani pikkuruisen paketin huomasin toisen kuulokenapin olevan rikki, muovikuori oli kahdessa osassa. No, ei muuta kuin sormilla muoviosa takaisin paikalleen ja virtaa koneeseen.

IMG_4192

Oli pienoinen yllätys että laitteessa oli värinäyttö, ei kovin hääppöinen mutta värinäyttö kuitenkin. Laitteen muistista löytyi valmiiksi kolme MP3-tiedostoa, kolme kuvaa sekä yksi videotiedosto. Ensimmäistä kappaletta kuunnellessani sain huomata että toinen kuulokenapeista oli täysin mykkä. Kyse oli samasta vasemmanpuoleisesta kuulokkeesta joka oli jo paketista otettaessa kahdessa osassa.

IMG_4194

Seuraavaksi tulikin sitten testattua toimivuutta tietokoneen kanssa. Ensimmäiseksi sainkin ihmetellä todella oudon näköistä USB-johtoa. Ensimmäiseksi ajattelin että onpa hienoa kun taas on keksitty käyttää epästandardia liitintä. Tarkempi tutustuminen liittimeen (vasta vahingon tapahtumisen jälkeen, josta hetkenkuluttua lisää) kuitenkin osoitti että kyse oli aivan perinteisestä mini USB-liittimestä, mutta sen ympäriltä puuttui suojaava ja tukevoittava metallikuori. Voihan olla että kyseessä oli jokin sekunda-kaapeli, sillä se oli jonkin verrat vinksallaan. Näytti myös siltä että johdossa on jopa saattanut ollakin se kaipaamani metalli suojus, mutta joka jossainvaiheessa on irronnut ja kadonnut. Paketissa puuttuvaa osaa ei kuitenkaan näkynyt.

IMG_4197 IMG_4199 IMG_4203 IMG_4211

Alkuperäinen johto kiinni soittimeen ja tietokoneeseen… tietokone jumiutuu samantien piippauksen säestämänä. Virrat pois koneesta ja soitin irti. Uudelleen käynnistys… eikä ulkoista FireWire-levyä enää näkynytkään laitehallinnassa. Itseasiassa mitkään muutkaan laitteet eivät enää toiminneet kannettavani PCMCIA-laajennuskortissa soittimen kytkemisen jälkeen. Ilmeisesti (vioittunut?) kaapeli aiheutti oikosulun ja poltti korttini, tai soitin otti yli sallitun määrän virtaa väylästä näin polttaen kortin. Niin tai näin, todella hieno homma! Onneksi kannettavani ei ole kovin uusi, kohta jo kuusi vuotias, joten suurta vahinkoa ei olisi syntynytkään vaikka se olisi hajonnut lopullisesti. Tosin hyvän LaCien USB/FireWire kortin tuhoutuminen jäi harmittamaan. Ei auta kuin yrittää hakea korvausta Bonnierilta, mutta sieltä tuskin on tulossa mitään. Vastaavanlainen kortti verkkokauppa.com:ssa maksaa 62,90€).

Edellisen jälkeen päätin testata soitinta digikameran USB-johdolla ja kannettavan omalla USB-liittimellä. Tällöin tosin ei ollut vielä varmuutta mitä oikeasti oli tapahtunut. Tälläkertaa yhteys kuitenkin onnistui ja soitin näkyi siirrettävänä levyasemana. Alkuperäiset biisit pois ja omat tilalle. Samalla tuli tutustuttua laitteen käyttöohjeisiin, jotka löytyivät soittimen mukana tulleelta pieneltä CD-levyltä.

Soittimen käyttäminen

Soittimessa käytetty ohjelmisto on selvästikin käytössä myös valmistajan muissa soittimissa. Valikkoon on jätetty muutama sellainen kuvake näkyviin joita ei valita, vaan ne hypätään yli. Kuvakkeista päätellen ainakin ääninauhuri ja radio-ominaisuus löytyy jostain hieman paremmasta mallista. Myös kaiuttimen kuvan yli hypätään.

Valikkorakenne:

  • Music
  • AMV
  • Photo
  • Setup
    • System Time
    • LCD set
      • Brightness
      • GrayMore
      • DarkMode
      • Exit
    • Language
    • English
    • Power off
      • Off time
      • Sleep time
    • Replay mode
      • Manual replay
      • Auto replay
    • Memory info
    • Firmware version
    • Firmware upg
    • Exit

Hetken käyttämisen jälkeen alkoi valikoissa surffaileminen onnistua. Tosin kankeaa se siitä huolimatta oli. Liikkuminen on tehty hyvin vaivalloiseksi lyhyiden ja pitkien napinpainallusten ja soittimen tilasta riippuen. Tiettyjä asioita pääsee tekemään vain silloin kun esim. musiikki soi, ja toisia silloin kun se ei soi.

Ominaisuudet ja manuaali

Mitat: 4,0 x 8,2 x 0,8mm (LxKxS)
Tiedostotuki: MP3, WMA, WMV, ASF, WAV, AMV, JPG, GIF ja BMP

Näppäimet ja liittimet:

  • Näppäinlukitus
  • Virtanappula
  • 2,5mm stereo plug
  • Standardi mini USB-liitin
  • Äänenvoimakkuus +/-
  • Kelaus eteen/taakse
  • Play/pause
  • Menu

Manuaalin rakenteeseen tai kuvitukseen ei ole kiinnitetty juuri mitään huomiota. Ohjekirjaa voit vilkaista täältä. Kuvat todellakin ovat tuollatavalla hassusti pois paikoiltaan, osittain selitetekstien päällä.

Loppusanat

Kuten ”meicä” suomi24:n keskustelupalstalla toteaa: ”just niin laadukas soitin kuin mitä muutaman euron hinnan perusteella voi olettaa.” Olen itse aivan samoilla linjoilla. Mainoksessa väitettiin soittimen olevan 53€ arvoinen, jos näin olisi ihan aikuisten oikeasti ja joku olisi mennyt vielä maksamaan kapineesta kannattaisi käydä kyllä pyytämässä rahansa heti takaisin. Halvalla ei hyvää saa.

Minulla ei ennestään ole ollut MP3/4-soitinta, joten yleisesti laitteen toimintoja en voi vertailla. Jokatapauksessa tie on ollut kivinen, äänenlaatu ei todellakaan korvia hivellyt, käytettävyys oli jokseenkin hirveää eikä laiterikoiltakaan voitu välttyä.

Soittimesta ei loppujenlopuksi jäänyt kuin paskan maku suuhun. Sen lisäksi ettei itse soitin ole kovin häävi, eniten minua jäi harmittamaan PCMCIA-adapterin rikkoutuminen. Bonneirs tuskin korvaa aiheutunutta vahinkoa, joten eipä tämäkään paljoa minua lohduta, mutta yritetään kuitenkin. Tästä ilmestynee aikanaan seikkaperäinen selostus sivuilleni. Ainut valonpilkahdus tässä on se, että jatkossa minulta ei kulu senttiäkään Bonneirsin myymiin tuotteisiin. Toinen pilkahdus voisi olla vaikka tämän testin kirjoittaminen, ja etenkin tämän ilosanoman eteenpäin vieminen siitä kuinka hyvin (huonosti) Bonniers hoitaa asiakassuhteitaan. Boikotoikaamme siis Bonniersin tuotteita sankoin joukoin.

Hyvää & Huonoa

Hyvää
– Edullinen hinta
– Ihan ok näköinen kapistus
– Pienikokoinen

Huonoa
– Vakio kuulokkeet
– Tuhosi PCMCIA-kortin kiinni kytkettäessä

Leave a Comment :, , , , , , more...

StarTech HDMM30MAO – aktiivinen optinen HDMI kaapeli (AOC)

by on syys.01, 2016, under Kotiteatteri, Laitteet, Laitteet

Muutto uuteen kotiin ja siitä seurannut kotiteatterin päivitysrumba ei ole vielä päättynyt. Edellisessä kotiteatterissa käytetyt 10 metrin pituiset HDMI ja virtajohdot eivät enää riittäneet uuden olohuoneen mittojen muututtua muuta kuin lattian poikki roikkoasennukseen. Tällä konstruktiolla on eletty viimeinen vuosi. Lattialla luikertelevat kaksi mustaa kaapelia eivät ole kaunista katsottavaa, ovat siivouksen tiellä ja alttiina myös mahdollisille vaurioille.

Viimeksi käytössä oli Haman keskihintainen passiivinen HDMI-kaapeli (HDMI-DVI -adapteri + DVI-HDMI -kaapeli). Kelalla ollessaan 10 metrin kaapeli aiheutti kuvaan pieniä häiriöitä, suoraksi vedettynä toimien ongelmitta. Vaikka HDMI standardissa ei ole määriteltykään kaapelin maksimipituutta, käytettävä resoluutio ja virkistystaajuus vaikuttavat siihen. Kaapelin laadusta riippuen passiivisilla kaapeleilla pääsee enintään 15 metrin tuntumaan. [Lähde]

15 metriä riittäisi tarkoitukseen juuri, mutta koska olemassa olevat kaapelikourut ovat hyvin täynnä kaiutinkaapeleita, GLM verkon kaapelointia, antennijohtoja sekä sähköjohtoja, mahdollisimman ohut HDMI kaapeli sopisi tarkoitukseen parhaiten. Pitkä ja ohut eivät laadun kanssa sovi samaan lauseeseen. Täten passiivinen 15 metrin kaapeli ei tule enää kyseeseen, kuten ei aktiivinenkaan koska sekin on liian paksu, joten ainoiksi vaihtoehdoiksi jää optinen HDMI tai ethernet-kaapeleilla toteutettu HDMI. Optinen kaapeli on näistä ohuin vaihtoehto, joten kuitu sen olla pitää.

Koska kyse on aktiivisesta kaapelista, tarkalleen ottaen signaalimuuntimesta, tarvitsee kaapeli toimiakseen sähköä. Eri valmistajilla on tarjolla erilaisia ratkaisuja. Joissain tuotteissa ulkoinen sähkönsyöttö tarvitaan kaapelin molemmissa päissä, joissain vain vastaanottavassa päässä ja joissain ei ollenkaan (ottaa tällöin käyttösähkönsä HDMI liittimen nastoista). Lähettävän pään ulkoinen virtalähde olisi ollut vielä siedettävä vaihtoehto, mutta vastaanoton tulee ehdottomasti olla virtalähteetön.

MyTrendyPhone Oy myy verkkokaupassaan StarTech AOC (Active Optical Cable) valokuitu HDMI-kaapelia, jonka pituus on 30 metriä. Pituutta on tarpeisiini nähden 10-15 metriä liikaa, eikä hintaakaan voi pitää kovin edullisena, 370€ ilman toimituskuluja. Sivustolla ei kerrota tuotteen tarkempaa tyyppiä, mutta googlaamalla oikea mallinumero selvisi nopeasti.

Kyseessä on StarTech HDMM30MAO. Pituutta kaapelilla on 30 metriä. Kaapeli tukee Ultra HD 4k-resoluutiota 30Hz kuvataajuuteen asti, hyväksyen kaikki alemmat resoluutiot. 1080p kuvan kaapeli välittää aina 120Hz kuvataajuuteen asti, tukee 3D kuvasignaalia sekä kuljettaa äänen. Kaapelilla on 2 vuoden takuu. Lisäksi kaapeli ei tarvitse ulkoista sähkönsyöttöä ollenkaan. Tämä on toteutettu hybridi-kaapeli rakenteella, eli kuidun rinnalla kulkee kuparijohtimet, jotka syöttänevät lähettävästä päästä sähköä vastaanottimeen. Lähettävä pää ottaa käyttösähköt suoraan HDMI-liittimestä. Itse kaapelilla on paksuutta vain 5x3mm ja se on hyvin taipuisaa. Vanha HDMI-kaapeli on vertailun vuoksi halkaisijaltaan 8mm, pinta-alassa ero on 6,7 kertainen.

IMG_2420

Tällainen kaapeli oli siis saatava. Jälleen kerran on kuitenkin syytä tarkistaa saatavuus ja hinnat muista kaupoista. Suomesta en tätä kaapelia löytänyt kenenkään muun myyvän, mutta saksalainen hintahakukone idealo.de on lyömätön apuväline edullisimpien saksalaisten kauppojen metsästykseen.

Tyypillinen hinta saksassa on siellä 320€ tietämissä, eli jonkin verran suomen hintaa edullisempi. Eräänä päivänä amazon.de sivulla hinta oli pudonnut  261,90€:oon (itse asiassa noin 10€ pienempi, mutta ostoskoriin lisäämisen jälkeen verot lasketaan suomen mukaan 19% => 24%, jolloin hinta nousi noin 10€:llä tuohon 261,90€:oon).

Koska mytrendyphone.fi sivuilla mainostetaan ’oletko löytänyt tuotteen halvemmalla’, päätin kokeilla kepillä jäätä, vaikka arvasin ettei ulkomaisen kaupan hinta varmastikaan kelpaa, edes siitä huolimatta että mainostavat itseään 13 maan kansainväliseksi yritykseksi. Ja eihän se kelvannut. Ei koske ulkomaalaisia kauppoja, ei yli 150€ hintaisia tuotteita, ei tarjoustuotteita jne… No, eipä ole minun ongelma ettei kauppa suomessa käy, joten tilasin kaapelin saman tien Amazon.de:n kautta. Kaapeli saapui tilauksesta vajaassa kahdessa viikossa. Tilattu 19.8., toimitettu 22.8., saapui 31.8.

Hintaa toimituskuluineen kertyi 272,58€, kun suomesta tilattuna se olisi kustantanut toimituskuluineen 379,50€, eli 106,92€ enemmän. Tätä voisi kutsua jo ryöstöksi, mutta kukaan ei ole pakottanut tilaamaan suomesta.

Kaapeli tuli sisäkkäin pakattuihin pahvilaatikoihin pakattuna, kuitukaapeli kelan ympärille kiedottuna. Mitään ohjeita mukana ei tule. Asentaminen on kuitenkin helppoa, sillä itse kaapelissa lukee kumpi pää tulee kytkeä kuvalähteeseen ja kumpi näyttölaitteeseen. Väärinpäin kytkettynä kaapeli ei toimi.

IMG_2413 IMG_2414 IMG_2415 IMG_2419

Missään ei kerrota kaapelin maksimi taivutussädettä, mutta ainakin 10mm taivutussäteelle kaapeli muovautui hyvin. Kaapelia ei kuitenkaan tule runnoa tiukkaan 90-asteen kulmaan, muuten se on ihan varmasti entinen. R10 vaikuttaa kuitenkin vielä turvalliselta.

IMG_2424 IMG_2426

Kuvanlaatu ei muuttunut suuntaan tai toiseen kaapelin vaihdon seurauksena. Eikä pitäisikään, sillä kyse on digitaalisesta signaalista jota välitetään ilman kuvankäsittelyä. Kuvassa ei ole havaittavissa mitään eroa tavanomaiseen HDMI-kaapeliin verrattuna.

Kahden päivän käytön perusteella ei ole tullut vastaan ongelmia, vaan tuote toimii kuten sen pitääkin. Kaikin puolin pätevä tuote ja pituuden puolesta se on hyödynnettävissä tulevaisuudessa osana isompaa kotiteatteria.

Leave a Comment :, , , , , , , , , , , more...