Avainsana-arkisto: matkustaminen

Skross PRO – World & USB -matka-adapteri

Matkusteletko paljon? Jos vastaus on myöntävä, tiedät että monen maan sähköpistokkeet eroavat merkittävästi meille tutusta schuko -pistokkeesta. Eri maiden pistokkeetkaan eivät ole keskenään samannäköisiä / yhteensopivia. Tämän takia sähkölaitteita ei saa kytketyksi pistorasiaan ilman oikeanlaista adapteria.

Olen työn puolesta matkustanut Saksassa, Virossa, Nepalissa, Venäjällä ja Keniassa. Vapaa-ajalla olen vuorostaan käynyt Norjassa, Bulgariassa, Singaporessa, Turkissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa… Toisissa maissa suomalainen pistoke toimii suoraan, toisissa ei. UK-tyylistä pistoketta käytetään luonnollisesti Iso-Britanniassa, mutta myös esimerkiksi Keniassa, Nepalissa ja Singaporessa.

Vanha adapteri

Minulla on Keniasta ostettu noin 3€ maksava adapteri, jota olen matkoilla käyttänyt. Tämä sopii ainoastaan UK pistokkeeseen, mutta kaikkein hienointa tässä hapis-adapterissa on kolme erillistä ulostuloa. Ylä- ja alapuolelle toimii 2-napainen eurooppalainen maadoittamaton pistoke, mutta myös 2-napainen USA ja 2-napainen australialainen pistoke. Etupuolella toimii 2/3-napainen UK, 2/3-napainen USA, 2/3-napainen Australia, sekä maadoittamaton litteä eurooppalainen 2-napainen pistoke. Myös schuko toimii, mutta ilman maadoitusta. Alla kuvia Keniasta ostetusta adapterista.

Uusi tilalle

Olen jo useamman vuoden ajatellut hankkia monikäyttöisen matka-adapterin, johon on kompaktiin kokoon pakattu mahdollisimman monta eri pistoketyyppiä. Tämä ei luonnollisesti ole kaikenkattava adapteri monipuolisuudestaan huolimatta, sen luvataan toimivan yli 120 maassa (maita on kaikkiaan 236). Tällä pärjää siis jo yli puolessa maailman maista.

Erilaisten pistoketyyppien lisäksi eri maissa on myös meistä poikkeavia verkkojännitteitä ja taajuuksia. Meille tuttu on 230VAC/50Hz, mutta esimerkiksi USA:ssa on 115V/60Hz. Matka-adapteri on passiivinen laite, se muuttaa vain pistokkeen tyyppiä. Se ei siis muokkaa jännitettä tai taajuutta. Onneksi useimmat nykypäivän laitteet sisältävät universaalin virtalähteen; esimerkkisi kannettavan tietokoneen virtalähde toimii tyypillisesti 110-240VAC jännitteellä ja 50-60Hz taajuudella, eli kaikkialla maailmassa.

Erilaisia pistoketyyppejä on olemassa ainakin kymmentä eri mallia. Hankkimani Skrossin matka-adapteri tukee näistä viittä:

  • USA
  • UK
  • Australia / Kiina
  • Italia
  • Sveitsi

Puuttumaan jäävät ainakin seuraavat pistokemallit:

  • Tanska
  • Israel
  • Intia / Hongkong
  • Etelä-Afrikka

Adapterissa on 5x20mm kokoinen 6,3A lasiputkisulake, joka on käyttäjän vaihdettavissa. Tämä rajaa käyttöjännitteestä riippuen liitettävän laitteen maksimi tehon 630-1575W välille. 230V verkkojännitteellä käytettäessä teho todennäköisesti riittää kaikkiin mukana kuljetettavien laitteiden ruokkimiseen.

Käyttäminen on hyvin yksinkertaista, kyljessä on neljä liukua, sekä päädyssä lukituksen vapautuspainike. Mikä tahansa neljästä pistokkeesta voidaan ottaa käyttöön työntämällä liu’usta. Kun liuku on työnnetty pohjaan, se lukittuu. Tämän jälkeen adapteri on valmis käyttöön. Kun pistokkeen tyyppiä haluaa muuttaa tai laittaa takaisin kuljetuskuntoon, tulee päädyssä olevaa mustaa painiketta painaa ja samalla työntää liukua toiseen suuntaan. Italia / Sveitsi pistoke saadaan molemmat yhdestä adapterista, jossa maadoitustapin kulman saa vaihdettua sormin.

Ulkoisesti matka-adapteri on todella hyvää työnlaatua. Suunnittelu on tehty Sveitsissä, mutta kokoonpano Thaimaassa. Ulkoisessa laadussa tämä ei kuitenkaan näy millään tavalla.

World to Europe USB-adapteri

Hankkimani adapteri malli on PRO World & USB. Tämä on muuten sama malli kuin PRO-sarja, ainoana erona on irrallinen USB laturi/Schukosta viiteen muuhun pistoketyyppiin muuttava adapteri. Tämän lisäpalan avulla on mahdollista ladata yhtä USB laitetta sekä käyttää suojamaadoittamatonta eurooppalaista pistotulppaa yhtaikaa, tai vaihtoehtoisesti USA / UK / Australia / Kiina / Italia / Sveitsi pistotulppaa.

USB laturi antaa merkintöjen mukaan max 2,1A@5V ulos, eli se jaksaa ruokkia suurinta osaa isovirtaisia laitteita. Jotkut tabletit käyttävät jopa 2,4A, mutta oletettavasti ne toimivat myös hieman pienemmällä laturilla, lataus vain kestää hieman tehokkaampaa laturia pidempään. Testasin USB keino kuormalla laturin virranantokykyä, ylivirtasuojaus astui kuvioon 2,3A kohdalla. Ilman kuormitusta laturin jännite on 4,8V, mutta nousee kuormituksen kasvaessa 4,96V:iin.

Pitkäaikaisessa kuormituksessa laturi lämpenee ja ilmeisesti sisäinen lämpösuoja alkaa alentamaan jännitettä virran pienentämiseksi ja edelleen ylikuumenemisen estämiseksi.

Loppuajatukset

Keniasta hankittuun 3€ hintaiseen UK adapteriin nähden, Skross on painava kapistus, ja myös samalla kymmenen kertaa kalliimpi (~30€). Yhdessä Schuko osan kanssa painoa on kertynyt 207g (pelkkä adapteri 147g). Ulkoisilta mitoiltaan tämä on myös noin tuplasti paksumpi (SLK: 72x57x75mm).

Skrossilla pärjää useammassa maassa, sen mukana tarvitsee kuljettaa myös jatkojohtoa, mikäli haluaa käyttää useampaa kuin yhtä laitetta kerrallaan. Toisaalta erillinen läpisyöttävä USB laturi mahdollistaa sen, että esimerkiksi kännykän lataaminen ja tietokoneen käyttäminen onnistuu yhtaikaa. Toisaalta se kolmas laite jää sitten kytkemättä, esimerkiksi hyttyskarkote.

 

Tuotteen sivut

Datalehti

Manuaali

Autonkäytön kulujen korvaaminen

Tämän kirjoituksen kirjoitin yli 3 vuotta sitten. Julkaisu on kuitenkin jäänyt roikkumaan syystä tai toisesta. Sisältö on edelleen validia, kuten myös esitetyt mielipiteet ennen auton omistamista.


 

En ole koskaan omistanut autoa (tai työsuhdeautoa). Matkakorvauksia auton käytöstä minulle on maksettu edellisen kerran noin 10 vuotta sitten kerran tai kaksi. Joukkoliikennettä olen sitävastoin käyttänyt useamman vuoden ajan, etenkin Helsingissä.

Oman auton käyttöön on monia syitä. Merkittävin lienee mukavuus ja mahdollisuus matkustaa joustavasti. Kyse ei ole pelkästään halusta käyttää auto, vaan monesti myös käytännön sanelemasta pakosta päästä ylipäätään perille.

Autonkäyttökysymyksessä pitää huomioida julkisen liikenteen toimivuus. Se toimii vain suurimmissa kaupungeissa (sisäisesti), pienimmillä paikkakunnilla sellaista ei ole ollenkaan. Käytännössä tämä takoittaa sitä, että lähelle saatetaan päästä, muttei perille. Hintana kohtuuton ajankäyttö => työreissujen tekeminen julkista liikenettä käyttäen mahdotonta. Toisaalta vaikka perille pääsisikin, saattaa mukana joutua kuljettamaan niin paljon tavaraa, ettei niiden kuljettaminen julkisissa ole yksinkertaisesti mahdollista.

Verottajan vahvistaman ja monesti myös työnantajan maksaman maksimikorvauksen suuruus oman auton käytöstä työreissujen tekemiseen kuluvana vuonna (2012) on 45snt/km.

Autoilun kustannukset nousevat muiden kustannusten noustessa yhtälailla. Autoista on tullut polttoainepihimpiä, joka vähentää hieman käytöstä aiheutuvia kuluja. Täten voi olla täysin perusteltua laskea korvauksen suuruutta 45snt/km => 43snt/km, kuten viimeaikaisissa keskusteluissa on paljon puhuttu.

Itse en autoa omista, ainakaan vielä. Tulevan työn kannalta sellaisen hankkiminen on kuitekin käytännössä pakollista. Olen käyttänyt julkisia Helsingissä noin kolmen vuoden ajan. Siellä homma toimii mielestäni kohtuullisen hyvin. Asia monimutkaistuu kuitenkin hyvin äkkiä kun matkat suuntautuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Työmatka Lahteen sujuu, mutta aikaa siihen palaa tuhottomasti.

Kun työreissuja tehdään julkisia käyttäen, muuttuu matkustaminen kertaluokkaa monimutkaisemmaksi. Ongelmana on aikataulujen yhteensovittaminen. Esimerkiksi matka Lahdesta Loviisaan kestää vähintään 2-3h/suunta. Omalla autolla tämä matka taittuisi huomattavasti lyhyempää reittiä, vajaassa 1½ tunnissa. Ja tämäkin vain siinä tapauksessa että riittää päästä keskustasta keskustaan. Vielä kun mukana tarvitsee kuljettaa vähänkin enemmän tavaraa, voi julkisten käytön suosiolla unohtaa. Jos matka suuntautuu vielä harvemmin asutuille seuduille, ei niihin pääse julkisilla ollenkaan tai sitten matka-aika venyy 1-2 päivän pituiseksi.

Kilometrikorvauksen suuruuden oikeellisuudesta voidaan keskustella. Sen leikkaaminen jopa puolella ei kuitenkaan kuulosta kohtuulliselta. Toisaalta minua ihmetyttää, miten valtio muka säästää tällä leikkauksella yhtään mitään? Korvaus on toki verotonta työntekijälle, mutta valtio ei osallistu sen maksuun millään muotoa. Todennäköisesti asiaa on ajateltu siltä kantilta, että palkkoja on maksettu kilometrikorvausten muodossa. Tämä on rikollista ja se on jo nykyisin rangaistavaa, valvonnan toimivuus on kokonaan toinen asia. Nyt ilmeisesti kuitenkin ajatellaan, että pimeät palkat muuttuvat suoraan palkaksi, jolloin valtio saa lisää verotuloja (näin voi toki käydäkin). Tällaisen veronkierron yleisyydestä en tiedä, mutta epäilen että tällaista vilunkia on häviävän pieni osa kaikista maksetusta kilometrikorvauksista.

Kerran olin työhaastattelussa, jossa ilmeni, että autonkäyttöä olisi 30000-40000km/vuosi. Kyse olisi ollut radioaktiivisten mittalaitteiden (virtausmittaus, pinannmittaus, tiheysmittaus) käyttönotto, kalibrointi ja huolto tehtävät. Kyseisessä yrityksessä olisi maksettu myös matka-ajan palkkaa täyden kilometrikorvauksen lisäksi, mutta kaikissa yrityksissä näin ei ole. Tämäkin on epäkohta joka pitäisi saada korjattua ja yhdenmukaistettua. Itse kilometrikorvausten kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Kilometrikorvaus on korvausta auton käyttämisestä aiheutuneiden kulujen kattamiseen, ei palkkaa ajamisesta.

On myös hieman ristiriitaista, että eduskunnassa ajellaan taksilla tuhansilla euroilla kuukaudessa. Tasapuolusuuden nimessä kansanedustajien ja ministerien tulisi siirtyä käyttämään julkisia, kiinteät matkakakorvaukset pois ja kilometrilaskutus kuten työssäkäyvillä ihmisillä. Taksin käyttöön jonkinlainen eurokatto, jonka jälkeen kulut omasta pussista (=yritetään ohjata käyttämään halvempia liikkumistapoja).

 

Vaihtoehto nykyiseen korvauskäytäntöön:

Lyhyesti sanottuna todellisten kulujen mukaan. Idea perustuu ajettujen kilometrien suhteeseen.

Jos työntekijä ajaa vuositasolla autollaan yheensä 50000km, josta työajoa on 20000km, tarkoittaa tämä kustannusten jakautumista 2:3.

Kustannuksiin pitäisi ottaa kaikki kulut huomioon:
– Auton arvonalenema
– Vakuutukset
– Huollot, varaosat, renkaat
– Polttoaine
– Kastastus
– jne.

Kaikki muut paitsi auton arvonalenema on helppoja todeta suoraan kuisteista.

Sanotaan, että kaikki em. kulut ovat 20000e vuodessa. Em. suhteella tämä tarkoittaisi, että työnantajan osuus kuluista on 8000e, työntekijän osuuden ollessa 12000e (omien ajojen osuus kaikista autoilun kuluista).

Tämä malli olisi kaikkein kannalta tasapuolisin, sillä silloin auton kulut menevät juuri sille taholle jonka ajojen seurauksena kulut ovat syntyneet. Mutta käytännössä tämä menisi ihan älyttömäksi säätämiseksi. Tämä on syy miksi kilometrikorvaukset on alunalkujaan otettu käyttöön, helpottamaan kululaskutusta. Kilometrikorvaus on keskimäärin käyttäjälle reilu. Vähän ajava joutuu maksamaan työajojen kustannuksia omasta pussista, kohtuullisesti ajava saa omansa pois ja huomattavan paljon ajava voi saada muutaman satasen ylimääräistä. Lopputulokseen vaikuttaa käytetyn auton kalleus ja täten sen hinnanalenema.

 

Oman auton sijan vaihtoehtona on autoetu.

Edun arvo on auton arvosta riippuva, ja on tyypillisesti noin 500e/kk. Tämä tarkoittaa palkkakuitissa näkyvää suurempaa palkkasummaa, josta maksetaan vero. Jos tulosi ovat ilman autoa 3000e/kk, on vuositulosi noin 37000e, josta maksat veroa kaikkineen kuluineen noin 28,8%. Autoetu kohottaa vuositulot noin 44000 euroon, joka tarkoittaa veroasteen nousua 31,6%:iin.

Bruttopalkkana tämä tarkoittaa seuraavaa:

Ei autoa: 3000 * (1-0,288) =2136e/kk

Auto palkan päälle: 3500 * (1-0,316) = 2394e/kk, mutta koska 500e oli ”ilmaa”, käteen jää 3000 * (1-0,316) = 2052e/kk.

Auto sisältyy palkkaan: 3000 * (1-0,288) =2136e/kk, mutta koska 500e oli ”ilmaa”, käteen jää 2500 * (1-0,288) = 1780e/kk

Mikäli autoedun saa palkan päälle, maksaa se esimerkin käyttäjälle 84e/kk. Jos työntekijä saisi auton sijasta palkkaa vastavalla summalla, olisi kuukausitulot 258e/kk suuremmat (2395-2052). Mikäli taas saat käyttöösi auton, mutta palkkasi ei nouse, eli toisinsanoen auto sisältyy palkkaan, maksaa auto 356e/kk (2136-1780).

Autoetu ei ole ilmainen etu, vaan siitä joutuu maksamaan kuukausittain pienemmän palkkapussin muodossa. Käyttäjälleen autoetu on kannatavin silloin kun sen saa palkan päälle. Autoetu voi kuitenkin tulla kalliiksi, etenkin jos henkilökohtainen ajo jää todella vähäiseksi. Toisaalta taas jos kodin ja työpaikan välinen etäisyys on esimerkiksi 70km/suunta, joutuu autosta maksamaan korotettua veroa, koska autosta on saatu enemmän hyötyä kuin mitä verottaja auton verotusarvoon on laskenut sisältyvän.


 

Kommenttina vanhaan kirjoitukseen: Pian uuden työn aloitetuani päädyin hankkimaan auton. Tähän oli käytännössä yksi syy: julkisilla ei pystynyt tekemään työreissuja työpaikan ja asiakaskohteen välillä, edes järkevän kuuloisten paikkakuntien välillä (Lahti – Loviisa). Sittemmin työkohteet ovat sijainneet mitä erinäisemmissä paikoissa, joihin julkisilla matkustaminen olisi ollut sula mahdottomuus. Puhumattakaan että farmarin takakontti on ollut täynnä työhön liittyvää tavaraa, työkaluja ja tarvikkeita useiden kymmenien kilojen edestä. Vaikka kovasti yritin vältellä oman auton käyttöä vielä sen hankkimisen jälkeenkin, siis yrittäen käyttää sinnikkäästi julkisia, oli realiteetit pakko tunnustaa. Julkisista ei ole matkatyöläisen kulkuvälineeksi.