Blogi | Pasi Vähämartti

Säätöä

Norton Securityn lisenssin uusiminen/päivittäminen

by on syys.13, 2018, under Säätöä, Vinkit

Olen käyttänyt Norton Antivirus / Norton Security -tuotetta viimeiset noin 10 vuotta maksavana asiakkaana. Lisenssit olen ostanut joko tarjouksesta kivijalkakaupasta tai netin lisenssikaupoista.

Lisenssin päivittäminen on ollut helppoa, kun ohjelma on ilmoittanut vanhentumisesta. Tällöin valitaan uudista nyt, ja sen jälkeen on voinut valita kahden vaihtoehdon väliltä; tilata jatkoa, jonka jälkeen laskutus tapahtuu automaattisesti luottokortilta vuosittain, tai koodin syöttämällä.

Näin ei ole kuitenkaan enää, sillä uudista nyt -nappia painamalla tulee alla oleva ilmoitus ja nettiselain aukeaa. Kun ostoksen tekee näin, niin luottokorttia veloitetaan automaattisesti aina lisenssin vanhettua. Tämä on toki kätevää, mutta myös todella kallis tapa. Vuoden lisenssi viidelle koneelle maksaa nettikaupan kautta ostettuna 94,90€, kahdeksi vuodeksi sama paketti maksaa 189,90€. MMOGA:n kautta ostettuna kahden vuoden lisenssit viidelle koneelle kustansi ainoastaan 30,99€. Hintaeroa on huikeat 158,91€. Ei siis ihme, että erillisen lisenssin syöttämistä on hankaloitettu.

Oikea paikka löytyy Ohje-painikkeen takaa, joka löytyy samaiselta sivulta Uudista nyt -painikkeen kanssa. Ohje -painikkeen alta aukeaa help center, jonka viimeisenä kohtana löytyy Anna tuotetunnus.

Tästä eteenpäin koodin syöttäminen tapahtuukin samalla tavalla kuin aiemmin. Hetki meni ihmetellessä mitä kautta tuon koodin saa syötettyä. Ihan ensimmäisenä kun ei tullut mieleen mennä mihinkään ohjeisiin…

Lisenssi päivittyi tämän jälkeen mukavasti ja huoletonta käyttöä on seuraavat kaksi vuotta edessä.

Mutta, on vielä toinen asia, jota on heikennetty, nimittäin lisenssin kirjaaminen toiselle koneelle. Aiemmin riitti, että kirjautui omalle tilille Norton Security ohjelmassa, jolloin uusi lisenssi asettui koneelle. Näin ei ole enää. Nyt se sama pitkä koodirimpsu pitää naputella siitä huolimatta edellä kuvatulla tavalla, vaikka lisenssi olisikin aktivoitu kyseiselle tilille (koodi voi olla käytössä vain yhdellä käyttäjätunnuksella).

Toinen vaihtoehto on lähettää latauslinkki, johon tarvitaan sähköpostiosoitetta. Sähköpostiin saapuu latauslinkki, josta klikkaamalla ohjelmisto latautuu koneelle ja asentuu. Näin tehdään, vaikka virustorjunta olisikin valmiiksi asennettuna koneelle. Tällä tavoin lisenssi kuitenkin seuraa mukana, ilman lisenssiavaimen syöttöä.

Vielä viimeinen koiruus liittyy useamman lisenssin käyttöön. Kun laitteita on enemmän kuin ostettu lisenssipaketti antaa myöten, täytyy tällöin ostaa lisää lisenssejä. Ainoa hankaluus on, että ylimääräisten lisenssien käyttöönottaminen on vielä hankalampaa kuin jo olemassa olevan, mikäli aktivointi pitää tehdä mobiililaitteella.

Ainoa tapa, jolla sain selätettyä tämän ongelman, oli mennä Norton Mobilen sivuille rekisteröimään koodi erikseen. Tämän jälkeen piti lähettää latauslinkki sähköpostitse, ja asentaa ohjelmisto uudelleen linkin kautta. Tämän jälkeen laite rekisteröityi oikein.

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka hankalaksi maksavan asiakkaan elämä on voitukaan tehdä. Pari kertaa piti nimittäin käyttää googlea apuna näiden ongelmien selvittämiseksi.

2 Comments :, , , , , , more...

XLR Y-haarajohdon tekeminen

by on syys.09, 2018, under Kotiteatteri, Säätöä, Vinkit

Tietokoneen musiikin toisto järjestelmä koostuu DSPeaker Anti-Mode 2.0 Dual core audio prosessorista, kahdesta Genelec 8010 kaiuttimesta sekä Velodyne HGS-18 subbarista.

Genelecit on kytkettynä XLR liittimin prosessoriin, mutta subbari RCA:lla. Tämä on toiminut, mutta yksi miinuskin tässä toteutustavassa on ollut. Mikäli subbarin unohtaa päälle, niin aina kun Genelecit sammuu tai lähtevät päälle, subbarista kuuluu hirveä tömähdys. Audio linjassa tapahtuu siis jotain erikoista, jonka juurisyytä en kuitenkaan tullut selvittäneeksi.

Koska subbarista löytyy XLR sisäänmeno, päätin kokeilla sen käyttämistä ongelman poistamiseksi. XLR kaapelit ovat balansoidulla kytkennällä toteutettuja, kun RCA:t ovat balansoimattomia. Tästä syystä signaalitie on kelluva, eikä mahdollisia vaippavirtoja pääse muodostumaan. Vaippavirta olikin todennäköisin syy pamauksen aiheuttaja.

Koska Anti-Modessa on ainoastaan 2 kpl XLR ulostuloa, eikä Geneleceissä tai Velodynessä ole signaalin läpiketjutusta, tarvintaan Y-haara XLR kaapeli. Y-haara ei eroa kytkennältään millään tavalla suoraan johtoon verrattuna, ainoastaan että signaali jakautuu kahdelle liitimelle. Koska tässä ei olla yhdistämässä signaaleita, ei liittimien sisälle tarvitse rakennella ylimääräisiä kytkentöjä.

Y-haaroja löytyy kaupasta valmiina, eikä niiden hintaa ole juurikaan kalliimpi irto-osiin verrattuna. Itse rakenteleminen on kuitenkin kivaa, ja siksi tein kaapelit itse.

Y-haara koostuu yhdestä naaras XLR liittimestä ja kahdesta uros XLR liittimestä. Kaapelin tekeminen on helppoa, kunhan löytyy oikeat välineet; eli sivuleikkurit, tinakolvi ja tinaa. Johtoja tinaillessa tulee kiinnittää huomiota, että johtimet kytketään oikeassa järjestyksessä oikeisiin liittimiin.

Kun johtimet ovat kolvattu paikoilleen, kasataan liittimen ulkokuori lopuksi.

Lopullisista kaapeleista tuli siistin näköiset. Ja mikä parasta, subbarin jysähdykset poistuivat XLR kaapeloinnin myötä.

 

Leave a Comment :, , , , more...

FreeNAS:in automaattinen varmuuskopiointi Rsync:llä

by on syys.08, 2018, under Lähiverkko, Säätöä, Vinkit

Varmuuskopioiden tekeminen on tunnetusti ikävää puuhaa, koska se ei yleensä ole automaattista. Koska varmuuskopioiden tekeminen jää yleensä muistin varaan, jää se usein kokonaan tekemättä, tai kopiot ovat todella vanhoja. Ja sitten kun se odottamaton joskus tapahtuu, alkaa harmittaa.

Digikuvia olen varmuuskopioinut levypalvelimelta ulkoiselle kovalevylle käyttäen FreeFileSync nimistä ohjelmaa, joka on täysin vapaa ohjelmisto. Ohjelman käyttäminen on helppoa ja se tutkii kohteiden väliset erot, jonka jälkeen se kopioi, poistaa tai päivittää levyjen keskinäiset sisällöt yksisuuntaisesti tai kaksisuuntaisesti käyttäjän valintojen mukaisesti. Mikäli levypalvelimella on useita käyttäjiä (jokaisella henkilökohtainen levyasema yhteisten asemien lisäksi), niin tällöin jokaiselle käyttäjälle pitäisi asentaa tämä ohjelma… kuulostaa hankalalta.

Oma konstruktio

Levypalvelimen olen rakentanut itse, joka koostuu FreeNAS ohjelmistosta, sekä seitsemästä 3TB levystä yhdessä muiden tietokoneen peruskomponenttien kanssa. Levyt ovat ZFS RAID-Z2:ssa, eli se on kuin RAID 5 mutta sillä erolla, että pariteettilevyjä on yhden sijaan kaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mitkä tahansa kaksi levyä saa hajota järjestelmästä ilman, että tiedot katoavat. Kolmannen hajotessa menetetään kaikki data. RAID:in käyttäminen useine pariteettilevyineen ei kuitenkaan ole varmuuskopiointia.

Tästä syystä johtuen, rakensin toisen levypalvelimen (virtuaalikoneeseen, jolla ajetaan samalla muitakin palveluita). Toistaiseksi varmuuskopioille on varattuna ainoastaan 4TB tilaa (myöhemmässä vaiheessa on tarkoitus ostaa kolme 8TB levyä). Näitä levyjä ajetaan tällä hetkellä RAID 0 moodissa, joka yhdistää neljä teran levyä yhdeksi neljän teran levyksi. Mikäli yksi levyistä hajoaa, kadotetaan kaikki tiedot. Se mahdollisuus, että kahdesta erillisestä levypalvelimesta hajoaisi levyt yhtä aikaa, on todella epätodennäköistä. Toisaalta tulipalon varalta, varmuuskopiopalvelimen olisi syytä olla fyysisesti eri sijainnissa.

Mutta sitten itse asiaan, eli kuinka automaattinen varmuuskopiointi kahden FreeNAS levypalvelimen kesken saadaan toteutettua Rsyncin avulla

Rsync asutukset

Kumpaankin palvelimeen syötetään lähes identtiset asetukset, jolla varmuuskopiointi saadaan toimimaan.

 

Varsinaisen levypalvelimen asetukset:

Ensin lisätään Rsync moduuli, jonka saa tehtyä valikon Services – Rsync – rsync modules – add rsync module kautta.

Moduulille annetaan haluttu nimi, valitaan mikä polku halutaan synkata (tässä tapauksessa koko data pooli, joka sisältää ihan kaikki lähiverkon jaot kaikille käyttäjille). Käyttäjäksi määritellään root ja ryhmäksi wheel.

Tämän jälkeen lisätään Rsync task, joka saa tehtyä valikon Tasks – rsync tasks – add rsync task kautta.

Jälleen valitaan sama polku kuin edellä, joka halutaan varmuuskopioida. Käyttäjäksi määritellään root. Määritellään varmuuskopiolevypalvelimen IP osoite (ei siis varsinaisen palvelimen omaa osoitetta). Annetaan vapaasti valittava nimi taskille. Lisäksi on tärkeää huomioida, että direction -kohtaan on valittu Push. Loput asetukset toimivat sellaisenaan, niitä voi muokata haluamakseen ja määrittää milloin ja kuinka usein varmuuskopioin tekeminen tapahtuu.

 

Varmuuskopiopalvelimen asetukset:

Varmuuskopiopalvelimella säädetään asetukset lähes identtisesti kuin varsinaisella levypalvelimella.

Ensin lisätään varmuuskopio moduuli, joka saa tehtyä valikon Services – Rsync – rsync modules – add rsync module kautta.

Poluksi valitaan se paikka, jonne kopio halutaan tehtävän. Polun ei tarvitse olla identtinen varsinaisen levypalvelimen polun kanssa.

Tämän jälkeen lisätään Rsync task, joka saa tehtyä valikon Tasks – rsync tasks – add rsync task kautta.

Jälleen valitaan sama polku kuin edellä, jonne varmuuskopio halutaan tehtävän. Käyttäjäksi määritellään root. Määritellään varsinaisen levypalvelimen IP osoite (ei siis varmuuskopiopalvelimen omaa osoitetta). Annetaan vapaasti valittava nimi. Lisäksi tärkeää on huomioida, että direction kohtaan on valittu Pull.

Lopuksi kummankin palvelimen asetuksista käydään aktivoimassa Rsync moduuli päälle, joka tapahtuu services – control services kautta. Ativoi Rsync ja laita start on boot -kohtaan täppä. Nyt varmuuskopioinnin pitäisi aktivoitua automaattisesti käyttöön jokaisen bootin yhteydessä. Jotta moduuli lähtee saman tien päällä ilman boottia, tulee vielä painaa start now.

 

Tämän jälkeen päästäänkin kokeilemaan, toimiiko varmuuskopioiden tekeminen. Mene Tasks – rsync taks – view rsync tasks, ja valitse taski jonka hetki sitten loit, paina Run Now. Kestää hetken ennen kuin kopioiminen alkaa. Missään ei kuitenkaan ole edistymisestä kertovaa prosenttilukua tai muutakaan indikaattoria, miten kopiointi etenee.

Reporting -välilehden kautta voidaan käydä tutkailemassa ethernet interfacen liikennettä sekä kovalevyjen luku ja kirjoitus tiedonsiirtonopeutta. Kun varmuuskopiointi on alkanut, alkaa näissä käyrissä tapahtua liikehdintää.

Myös Display system Processes kautta voidaan käydä katsomassa, että Rsync on päällä ja että se käyttää prosessoria. Varsinaisen levypalvelimen prosessori huutaa lähes 100% kuormalla, mutta backup kone selviää 10% kuormalla.

 

Hyvin yksinkertaista, ja nyt jatkossa kaikki varmuuskopiot tapahtuvat automaattisesti. Tämä oli pieni pinta raapaisu asetusten tekemiseen, jotta varmuuskopiointi saatiin ylipäätään päälle. Asetukset kannattaa käydä viilaamassa kuntoon omien tarpeiden mukaisiksi.

On syytä muistaa aina ajoittain käydä tarkistamassa, että onhan palvelimilla kaikki kunnossa ja että varmuuskopioita tosiasiallisesti tehdään. Joskus kun voi käydä niin, että kopioiden tekeminen vain loppuu ja siitä ollaan täysin tietämättömiä, kunnes se pahin tapahtuu, jonka jälkeen taas harmittaa.

Leave a Comment :, , , , , more...

Techno line BC-900 akkulaturin latausongelma

by on syys.06, 2018, under Korjausohjeet, Säätöä

Noin 10 vuotta sitten ostin techno line BC-900 akkulaturin, jolla voi ladata AA ja AAA -koon akkuja. Latausominaisuuden lisäksi laturissa on kapasiteetin mittaus sekä akun elvytys ominaisuus. Eri toimintoja on voinut käyttää ristiin eri akkujen osalta, varsin hieno laturi.

Laturin hankin aikanaan digikameran salaman akkujen lataamiseen. Sittemmin akuista loppui henki ja siirryin käyttämään pattereita. Laturi ehti olla muutaman vuoden telakalla.

Uuden digikameran myötä tilasin kasan akkuja, ideana käyttää akkuja jatkossa myös kotiteatterin kaukosäätimissä, sekä vähentää patteri jätteen muodostumista.

Uusien akkujen piti olla tehtaalla valmiiksi ladattuja. Latasin akut kuitenkin varmuudenvuoksi ennen käyttöä. Ihmettelin, kun lataaminen on todella hidasta, ja että 1900mAh akkuihin uppoaa lähes 3000mAh. Lataamisessa on toki häviönsä, mutta akkujenhan piti olla täynnä…

Välillä laturi boottaili ihmeellisesti, etenkin kun akut laittoi paikalleen ja laturi alkoi lataamaan. Myöskään lataus/purkuvirran valinta ei toiminut kuin satunnaisesti, sama koski moodin valintaa (lataaminen, elvyttäminen, purkaminen). Kävi jo mielessä uuden laturin hankkiminen, mutta pitihän sitä hieman tutkia.

Laturin sisältä ei löytynyt mitään ihmeellisempää, odotin enemmän osia ja isoja purkuvastuksia, joita ei ollut ollenkaan. Tämän jälkeen mittailin laturin tulo jännitettä, joka näytti 2,8V. Powerin mukaan jännitteen pitäisi olla 3V. Laturi toimi kuitenkin tällä hetkellä ok. Hetken päällä olon jälkeen laturi oli pimentynyt. Uusi mittaus ja jännitettä oli enää 1,8V. Vika oli selkeästikin powerin puolella.

Powerin kotelo oli kuitenkin ultraäänihitsattu, joten ainoa vaihtoehto oli avata kotelo Dremelillä varovasti. Ongelma paikantuikin välittömästi, kolme ulostulo suodattimen kondensaattoria olivat pullistuneet. Syy hajoamisille oli ilmeinen, kondensaattorien läheinen jäähdytyslevy käy todella kuumana, ja lämpö ei tunnetusti ole kondensaattoreiden kaveri. Selvää suunniteltua vanhenemista, hyi! Jo koulussa opetetaan, että kondensaattorit ja lämmönlähteet kauas toisistaan. Tämä on kuitenkin tapa, jolla saadaan uutta kauppaa, ja elektroniikkajätettä aikaiseksi, valitettavasti.

Irrotin kondensaattorit ja mittasin ne. Lähinnä jäähdytyslevyä ollut kondensaattori ei antanut minkäänlaista mittaustulosta (kotelo eniten pullistunut). Kahden muun kondensaattorin arvot heittelivät villisti 318-416uF (ka. 353uF) ja 326-429uF (ks. 331uF) välillä. Alun perin kondensaattorien arvot olivat 1000uF/10V. Ei siis ihme, ettei hakkuri toiminut kunnolla.

Miljoonalaatikosta ei tosi löytynyt kuin 1000uF/6,3V kondensaattorit, joten nämä saivat kelvata. Ulostulo jännite on 3V, joten teoriassa pitäisi olla 100% verran varaa jännitteelle. Käytännössä hakkurin ulostulo jännitteessä on rippeliä, jota en kuitenkaan tullut mitanneeksi. 6,3V pitäisi tästä huolimatta olla riittävästi, jos ei niin sitten paukkuu…

Tämän jälkeen teippasin powerin kotelon kiinni lasikuituteipillä ja ei muuta kuin kokeilemaan. Laturin kaikki toiminnot toimivat kuten pitikin. Ulostulo jännite kuormittamattomana oli 3V ja kuormitettuna 2,8V, eli samat kuin ennen kondensaattorien korjaamista. Suotokondensaattorien hajoamisen takia ulostulon rippelijännite oli huomattavasti suurempaa kuin ehjillä, joka luonnollisesti vaikutti laturin ohjauselektroniikan toimintaan. Rippelijännitteen mittaukset olisivat olleet kiva lisä tähän juttuun, mutta pitäisi hankkia esimerkiksi Rigol DS1054Z oskilloskooppi joskus.

Ammattikorkeakouluaikana tuli käytyä hakkuriteholähdesuunnittelu -kurssi. Mikäli hakkurin suunnittelu ja sielunelämä kiinnostaa, tässä linkki raporttiin hakkurivirtalähteestä, jonka suunnittelin kurssilla. Näin vuosia myöhemmin harmittaa, kun raporttia ei ole tullut kirjoitettua seikkaperäisemmin.

Leave a Comment :, , , , , , more...

Suojaerotusmuuntaja videotykin sähkönsyöttöön

by on elo.28, 2018, under Kotiteatteri, Säätöä, Vinkit

Kuten aktiivisimmat lukijat ovat huomanneet, on kotiteatterin kanssa ollut pientä ongelmaa. Näitä ongelmia on ratkottu jo pidemmän aikaa, nyt toivon mukaan nämä on vihdoin selätetty.

Edellisessä jutussa uumoilin, että todennäköisesti pitää hankkia antennivahvistin, jotta antennijohtoon liitettyjen vaippavirranerottimen aiheuttaman signaalin vaimenemisen saisi kumottua. Otin yhteyttä DNA:n tukeen, jossa todettiin, että tilaa mittamies paikalle. Käynti olisi maksanut 55€.

Signaalin vaimeus ei kuitenkaan ole se todellinen ongelma, vaan digiboxista kaapeli tv-verkkoon menevä maavuotovirta. Oli jo alusta asti selvää, että ongelma ei ole mitenkään yksioikoinen, ja siksi antenniasentajan tilaaminen ei todennäköisesti edes ratkaise ongelmaa. Toki jos vahvistimesta olisi kääntänyt lisää gainia, olisi ongelma liian heikosta signaalista korjautunut, mutta tämä ei ole varsinainen lääke vaippavirta ongelmaan (+ naapurit olisivat joutuneet hankkimaan signaalivaimentimet). Vaippavirtaerotin oli lääke, jolla oli kuitenkin sivuvaikutus. Sivuvaikutusten korjaaminen uudella lääkkeellä ei kuulosta kovin hyvältä. Eli, oli paneuduttava ongelman alkujuurille.

Kiinteistössä on suojamaadoitetut pistorasiat, mutta tosiasiassa kaikki rasiat on nollattu jakorasiassa. Sähkökeskukselta siis tulee L + PEN, joka jakautuu kytkentärasioissa L + N + PE. Nollaus on monesti ongelmallinen, ja saattaa olla merkittävä osasyyllinen havaitsemiini ongelmiin.

Vuotovirta antenniverkkoon vaihtelee sähköverkon kuormituksesta riippuen 30-140mA välillä. Virran suuruuden muuttuessa, videotykin kuva häviää. Tästä olen tehnyt aiemmin jutun, joka on luettavissa täältä (jutussa myös video, joka havainnollistaa hyvin ongelman häiritsevyyttä).

Nyt kun asiaa on tutkittu jo pidempi tovi, niin voisi tietysti sanoa, että edelliset oireet ovat antaneet vihjeitä siitä, millä suunnalla ongelma sijaitsee. Koska kuva häviää, niin ongelma on jossain näyttöketjun loppupäässä. Harmi, että nyt vasta tässä vaiheessa tajusin alkaa mittailemaan vuotovirtoja laitekohtaisesti. Aiemmin näitä virtoja tuli mitattua ainoastaan antennipistokkeen ja antennijohdon väliltä.

Vuotovirran lähde paikantui lopulta hyvin nopeasti; nypin vuorotellen HDMI johtoja irti esivahvistimesta, ja seurasin, kuinka vuotovirran suuruus muuttuu. Kun nyppäsin digiboxin irti, niin virta putosi olemattomiin. Tämän jälkeen kokeilin ottaa videotykille lähtevän optisen HDMI kaapelin irti, ja kas, virta putosi jälleen olemattomiin. Tämän jälkeen kokeilin, vaikuttaako videotykin sähköjohdon kytkentäsuunta virtaan; ei vaikutusta. Sähköjohdon irrottaminen luonnollisesti poisti vuotovirran.

Koko AV räkin vuotovirta kaapeli-TV verkkoon on 3mA ilman videotykin HDMI kytkentää. Videotykin lisääminen yhtälöön HDMI-kaapelin kytkennällä nosti vuotovirran tällä kertaa 64mA:han. Pikaisella etsinnällä en löytänyt galvaanisia erottimia HDMI liittimiin. Ja toisin kuin voisi äkkiä luulla, niin optinen HDMI ei sekään erota järjestelmää galvaanisesti, koska kuidun ohella kyseisessä kaapelissa menee myös vastaanottimen sähkönsyöttö ja HDMI-liittimien runkomaadoitus.

Koska HDMI:tä ei saanut erotettua galvaanisesti, niin seuraavaksi helpointa oli erottaa videotykin sähkönsyöttö sähköverkosta galvaanisesti. Hyllystä sattui löytymään kaksi 350VA suojaerotusmuuntajaa, joista toinen ylimääräinen. Tehonsa puolesta tämä riittää juuri kattamaan tykin sähkönsyöttötarpeen (310W, cos fi hyvin lähellä ykköstä), niin olihan sitä pakko kokeilla.

Suojaerotusmuuntajan lisäämisen myötä antenniverkon vuotovirta oli enää 3mA, ilman antennisignaalia vaimentavia erotuskondensaattoreita. Enää kuva ei pätki, kun rappukäytävään laittaa valot, ei vaikka kuivausrummun käynnistäisi. Myös kaikki TV-kanavat näkyvät häiriöttä, eli signaali on jälleen riittävän voimakas.

Muutaman tunnin yhtäjaksoisen käytön jälkeen kuvanpätkimisongelmaa ei esiintynyt kertaakaan. Suojaerotusmuuntaja sitävastoin lämpenee ihan mukavasti, mutta sen pitäisi kestää tämä hyvin, koska sen nimellistehoa ei ylitetä. Muuntajassa on integroitu ylivirtasuoja, joka on suuruudeltaan 2A. Videotykki ottaa maksimissaan 1,3A virran.

Miten suojaerotusmuuntaja toimii?

Muuntajan ensiö ja toisio sisältää yhtä monta kierrosta, eli sen muuntosuhde on 1:1. Täten kun sisään syöttää 230VAC, tulee ulos sama jännite. Muuntajan ensiö ja toisio eivät ole galvaanisesti toisiinsa yhteydessä, teho ja jännite siirtyvät magneettisesti muuntajasydämen kautta ensiöltä toisiolle. Koska toisio on täysin kelluva, eli sillä ei ole minkäänlaista yhteyttä maahan, ei koskettamalla kumpaakaan johdinta erikseen saa sähköiskua.  Sähköverkon puolelta sitä vastoin saa sähköiskun, koska muuntajan nolla (N) on yhteydessä myös maahan (PE). Tästä syystä huollettavat laitteet kytketään / olisi syytä kytkeä suojaerotusmuuntajan taakse, henkilöturvallisuuden nimissä (etenkin paikoissa, joissa ei ole vikavirtasuojia).

Kuva otettu Intertrafo Oy:n kotisivuilta.

Koska aiemmin virtapiiri syntyi sähköverkon, videotykin, HDMI-kaapelin ja digiboxin kautta antenniverkkoon, niin katkaisemalla yhteys jossain kohtaa piiriä, lakkaa myös vuotovirran kulkeminen.

Hintaa käyttämälläni muuntajalla on 125€, jota myy esimerkiksi Partco. Tätä juttua varten minun ei kuitenkaan tarvinnut ostaa suojaerotusmuuntajaa, sillä olen saanut nämä joskus 20 vuotta sitten täysin ehjänä purkujätteenä.

Leave a Comment :, , , , , , more...

Madboy MFP-2000 levykelkka ei aukea

by on elo.28, 2018, under Korjausohjeet, Säätöä

Uuden esivahvistimen myötä kotiteatteri alkaa olla hyvällä mallilla. Tämän avulla sain myös ratkaistua pitkään vaivanneen ongelman kuvan ja äänen yhdistämisen kanssa. Parin vuoden tauon jälkeen karaokesoitin ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, levykelkka ei auennut.

Avauspainikkeen painallus saa selkeän hurinan aikaiseksi, eli moottori on varmasti ehjä. Epäilin välittömästi syyksi katkennutta levykelkan hihnaa. Asia selviää avaamalla konepelti, eli neljä ruuvia takaa ja kaksi kummaltakin kyljeltä. Ensin kuitenkin irrotetaan laite seinästä, jotta vältytään hengenvaaralta.

Tämän jälkeen irrotetaan kaksi ruuvia levykelkan päältä, jotta laser suoja ja vastamagneetti saadaan pois tieltä.

 

Levykelkkaa ei tule pakottaa käsin, vaan tässä vaiheessa on syytä kytkeä sähköt päälle. Avauspainike ei luonnollisestikaan saa kelkkaa auki, mutta vapauttaa mekanismin muutoin, jotta sitä pystyy käsin liikuttelemaan. Kun avaustoimenpide on tehty, katkaisin virrat.

Pieni varoituksen sana, laser lähtee päälle, kun laitteen käynnistää. Laseriin ei tule katsoa, ja turvallisinta onkin asettaa laserin päälle pieni pala puhdasta paperia. Tämänkin jälkeen laseriin katsomista on syytä välttää. Mikäli käytössäsi on laser suojalasit, on niitä suositeltavaa käyttää. Itselläni tällaisia ei kuitenkaan ole.

Hihna tosiaan oli poikki. Hihan koko, eli halkaisija on 25mm, eli 8cm pitkä.

 

Hihnoja myy mm. Partco, mutta yhtä hihnaa en lähtenyt tilaamaan korkeiden postikulujen takia. Purin vanha CD-aseman, jonka avausmekanismista otin hihnan. Asema oli peräisin vuodelta 2004, hihna vaikutti olevan uuden veroisessa kunnossa. Samaa ei voi sanoa MadBoyn hihnasta, joka oli täysin hapertunut (hihnan laatu lienee alinta, mitä markkinoilta löytyy). Uuden hihna halkaisija oli noin 27mm, eli hieman liian iso. Tämän huomaa myös hihnan kireydessä, joka on löysähkö. Kelkka toimii, mutta aina se ei jaksa lähteä kiinni, jolloin kelkkaa pitää hieman avustaa käsin. Auki se kuitenkin menee joka kerta. Tämä on tällainen hätävara ratkaisu. Mikäli vastaan tulee joskus sopivankokoinen hihna tai muutoin tulee tarve tilata isompi erä tavaraa, niin pitää vaihtaa oikeanpituinen hihna nykyisin hätävaran tilalle.

Lopuksi laite kasataan päinvastaisessa järjestyksessä.

 

 

Leave a Comment :, , , , , , more...

APC Network Management Card – Kirjautumisongelma

by on elo.26, 2018, under Säätöä, Vinkit

Minulla on kolme APC:n UPS:ia, joissa jokaisessa on Network Manegement Card (NMC). NMC kortin webbikäyttöliittymän kautta pääsee muuttamaan laitteen asetuksia, tarkastelemaan tilaa ja hälytyshistoriaa.

Käyttöliittymä on suhteellisen tarkka uloskirjautumisen suhteen. Jos suljet selaimen suoraan, saat seuraavalla kerralla todennäköisesti virheilmoituksen ”Someone is currently logged into the APC Management Web Server”. Tämä saattaa poistua ajan kanssa, tai kuten tällä kertaa, ei suostunut poistumaan ollenkaan.

Onneksi tähän on olemassa todella yksinkertainen ratkaisu, eli lisäämällä laitteen IP-osoitteen perään /logout.htm. Tämän jälkeen ilmestyy normaali uloskirjautumisesta ilmoittava sivu, jonka jälkeen sisäänkirjautuminen onnistuu normaaliin tapaan.

Leave a Comment :, , , , more...

DIY taulun ripustin

by on elo.19, 2018, under Säätöä, Vinkit

Tuli ostettua muutama taulun kehys, joista kuitenkin puuttui ehkä se tärkein, ripustuspiste. Takaa löytyy kaksi metallista lenkkiä, joiden väliin on tarkoitus laittaa naru, jolla se puuttuva ripustuspiste saadaan aikaiseksi.

Tavallinen naru olisi liian helppo ratkaisu, toisaalta ohuet kiinnikkeet hiertäisivät narun ajan saatossa poikki. Toinen vaihtoehto on käyttää jekkulankaa, jota sitäkin kaapista löytyisi ennestään. Sekin voi kuitenkin ajan saatossa venyä / liikkua, ja halusinkin jotain vielä parempaa, vaijeria.

Koska vaijeria ei voi pyörittää itsensä ympäri kuten jekkulankaa, tarvitaan vaijerille sopivat kiinnikkeet. Sopivia kiinnikkeitä en kuitenkaan löytänyt. Kiinnikkeet piti tehdä itse, tai paremminkin DIY-hengessä purkaa abiko-johdon jatkojen sisältä (mikään ei sinällään olisi estänyt käyttämästä liittimiä muovieristeen kanssa). Käytin siis sinisiä, eli 2,5mm² johtimelle tarkoitettua jatkoa, jonka läpi 1mm halkaisijaltaan oleva vaijeri sujahtaa kivasti kahteen kertaan, kunhan liittimen keskellä olevan esteen saa poistettua (yksi syy, miksi lopulta päädyin muovieristeen poistamiseen => se lähti irti, kun estettä poisti).

Liittimen ulossaaminen ja esteen poistaminen tapahtuu yhdellä toimenpiteellä, eli laittamalla piikkityökalu estekaaren ulkopuolelle, ja napauttamalla pari kertaa kevyesti vasaralla. Lopussa liitintä pitää vielä kerran kopauttaa vasaralla reunaa vasten, jotta liitin tulee kaikkinensa ulos, joka lähtee tämän jälkeen helposti sormin irti vetämällä. Kun liitin on ulkona, on estekin siinä samassa siirtynyt alkuperäisille synnyinsijoilleen.

Sitten tarvitaan sopivan pituinen pätkä sopivan paksuista vaijeria. Tähän tarkoitukseen hankin 1mm paksuista vaijeria, joka meni tavallisilla sivuleikkureilla helposti poikki. Yhtään paksumpi vaijeri olisi todennäköisesi vioittanut sivuleikkureita. Eli, kannatta varoen testata katkeaako vaijeri vai tuleeko sivuleikkureihin lovi. Sopiva vaijerin pituus on se, kun paikalleen asennettuna se jää kehyksen sisäpuolelle (+pätkät, jotka taitetaan päissä liitoksen tekoa varten).

Kun vaijeri on pätkitty sopivaan mittaan (ylläolevan kuvan mukaisesti, noin 1cm yläreunasta irti), sujauta kaksi liitintä vaijeriin. Taita tämän jälkeen vaijerin päät sormin niin, että se on sopivan mittainen. Vaijeria ei kannata tehdä liian lyhyeksi, koska mitä vaakasuorempi vaijeri on lopullisessa asennuksessa, sitä suuremman voiman se aiheuttaa kiinnityspisteille. Eli, mahdollisimman pitkä ja loiva vaijeri on syntyvien voimien minimoimiseksi paras ratkaisu.

Lopuksi onkin jäljellä enää vaijerin paikalleen puristaminen. Sujauta liitin alla olevan kuvan mukaisesti, ja purista se paikalleen sopivilla pihdeillä. Itselläni on kahdenlaista pihtiä, perus abiko pihti, sekä pienille kaapelikengille tarkoitetut pihdit. Kaapelikengille tarkoitetut pihdit toimivat paremmin tässä tarkoituksessa, koska ne puristavat liitintä paremmin, joka suunnasta – toisin kuin abiko-pihdit, jotka vain litistävät liitintä. Tulee kuitenkin huomata, että tällaiset pienikokoisten johtimien pihdit puristavat tyypillisesti vain toisesta laidasta. Täten jouduin tekemään kaksi puristusta.

Alla kuva valmiista tuotoksesta, sekä testi vaijerin pituudesta. Yhden taulun osalta (sen ensimmäisen kokeilun) jouduin uusimaan vaijerin, koska se ulottui juuri taulun yläreunaan asti, eli oli noin sentin verran liian pitkä vaijeri.

Vielä en tauluja seinälle ehtinyt viritellä, mutta vaijeriliitos vaikutti erittäin jämäkältä.

Leave a Comment :, , , more...

Galvaaninen maaerotin antennijohtoon

by on heinä.12, 2018, under DigiTV, Kotiteatteri, Laitteet, Säätöä

Taustaa

Syksyllä 2016 ostin optisen HDMI kaapelin. Muutaman päivän käytön jälkeen vastaan tuli kuitenkin ongelma, jossa kuva pätki lyhytaikaisesti, tai jäi pätkimään loputtomasti.

Tuolloin epäilin HDMI-portin riittämätöntä sähkön syöttöä, mutta myöhemmin selvisi, että syynä on todennäköisimmin maavirta luuppi antennijohdon kautta. Antennijohto irrotettuna ongelmia ei ole ilmennyt kertaakaan, mutta tämä luonnollisesti estää digiboxin käytön.

Uusi esivahvistin toi mukanaan vielä uuden ongelman, jossa ilmeisesti laitteiden käynnistysjärjestys yhdessä maavirtaluupin kanssa aiheuttaa tilanteen, jossa kuva jää välillä kokonaan näkymättä. Tämän sai ’korjattua’ nyppäämällä esivahvistimen sähköjohdon irti ja kytki takaisin. Laitteen sammuttaminen kaukosäätimestä ei siis riittänyt. Tämä oli kuitenkin hyvin rasittavaa, sillä näin joutui tekemään useamman kertaa viikossa.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, olen elänyt tuon kuvan pätkimisongelman kanssa jo reilu 1½ vuotta. Uusi esivahvistinkin on ehtinyt olla reilu puoli vuotta käytössä, oman ongelmansa kanssa. Töissä on ollut sen verran kiirettä ja elämässä muutenkin hyvin paljon yhtä sun toista menoa ja harrastetta, että tämän pienen ongelman ratkaiseminen on vaan jäänyt. Nyt tilanne vihdoin kuitenkin muuttuu.

Ratkaisuna ongelmaan on galvaaninen maaerotin laitteen ja antennipistokkeen välille.

Hinta

Galvaanisia maaerottimia myydään vähän siellä sun täällä, hintahaitari sitä vastoin on todella laaja. Pikaisella etsinnällä hinta vaihteli alle kolmesta eurosta 30 euroon, kyseessä ollen vielä saman valmistajan täysin identtinen tuote.

Halvimmalla löysin tuotteen satshop.fi:stä, hinnan ollessa 2,70€/kpl, verkkokauppa.com:ssa hinta vuorostaan oli 8,90€/kpl. Clash Ohlson myy teknisesti samaa tuotetta, vaikka onkin ulkoisesti hieman erinäköinen. Hintaa Clasulla on 12,99€/kpl. Satshopin toimituskulut olivat kohtuulliset 2,90€ kolmelle erottimelle, kokonaishinnaksi muodostuen 11€:ksi. Yksi radiolle ja yksi kullekin TV-virittimelle digiboxissa, kaapeli modeemi jää erotuksen ulkopuolelle.

Mikä galvaaninen erotin?

Laitteena galvaaninen erotin on hyvin yksinkertainen laite; sen tehtävänä on erottaa kaksi piiriä toisistaan, päästäen lävitseen hyötysignaalin. TV:n tapauksessa hyötysignaali on luonnollisesti kuva ja ääni, katkaistava häiriösignaali vuorostaan laitteiden ja TV-pistokkeen välinen vuotovirta. Joskus erotus on tehtävä esimerkiksi suuren jännite-eron takia (esimerkiksi logiikan 24VDC kanava ohjaa 230VAC syöttöä/valaistusta).

Kuljetettavasta signaalityypistä riippuen, erotus voidaan toteuttaa muuntajalla, kondensaattorilla, optoerottimella tai releellä/kontaktorilla (myös muutama muu vaihtoehto on olemassa). Täytyy kuitenkin muistaa, että kondensaattori ei erota virtapiirin osia toisistaan galvaanisesti, vaikka se tasavirran katkaiseekin. Täten on virheellistä puhua galvaanisesta erottimesta kondensaattoreilla toteutettujen laitteiden osalta, siitä huolimatta tätä virheellistä nimitystä näistä tuotteista käytetään ihan markkinointia myöten. Ja koska suurin osa tämän lukijoista on nimenomaan etsinyt galvaanista erotinta, en lähde muuttamaan jutun otsikkoakaan asiavirheestä huolimatta.

Koska hankkimani erotin on toteutettu kondensaattorein, käyn pikaisesti läpi sen rakenteen. Ulkovaipassa on 20uF ja keskinastassa 10uF suuruinen kondensaattori sarjassa uros- ja naarasliittimen välillä. Sähköisesti uros ja naarasliitin ovat identtisiä, eli signaalin kulkusuunnalla ei ole merkitystä toiminnan kannalta (toimii niin radion kuin tv:nkin kanssa). Alla piirtämäni kytkentäkuva rakenteesta.

Alla kuva varsinaisesta tuotteesta.

Lähtötilanne ja lopputulos

Ennen erottimien asentamista, kuivausrummun päällä ollessa vuotovirtaa antennikaapelin ulkovaipassa vaihteli 30-140mA välillä, siis järjettömän suuri. Virta oli suuri kuivausrummusta huolimatta, se saa vaan suurimpana kuormana aikaan kaikkein suurimmat heilahtelut aikaan.

Henkilösuojaukseen tarkoitetut vikavirtasuojat (joita kiinteistössä ei ole) laukeavat vikavirran ylittäessä 30mA. 50mA voi riittää aiheuttamaan sydämen pysähtymisen tai kammiovärinän. Kyse ei ole mistää pienistä virroista. Jännite-ero on tosin luokkaa 1,3-2,5V, jolloin ihmisen kehon kokonaisimpedanssi on näillä jännitteillä yli 2000 ohmia => virtatie on olematon, ei pitäisi olla vaaraa (max ~1,5mA). Tästä huolimatta pitäisin näppini erossa, sähkön kanssa ei koskaan tule leikkiä.

Erottimen lisäämisen jälkeen kuva ei ole enää pätkinyt, eikä esivahvistimen HDMI lähtö jumiutunut. Ongelma siis ratkesi ja syynä oli maavirtaluuppi antennijohdossa. Vuotovirta putosi 0,4mA paikkeille. Alla kuvat paikalleen asennetuista erottimista.

Mutta, kondensaattorit aiheuttavat signaalitiellä hyötysignaalin vaimenemista, jonka myötä HD kanavat lakkasivat pääsääntöisesti toimimasta kokonaan, muutaman kohdalla kuva meni mosaiikiksi. Myös National Geographic kanava palikoitui täysin, vaikka ei HD kanava olekaan.

Yksi ongelma selätetty, toinen tuli tilalle. Seuraavaksi täytynee hankkia signaalivahvistin, joka kykenee läpäisemään kaapelimodeemin signaalin, tai sitten täytyy tehdä toisenlainen kaapelointiratkaisu, jossa modeemi ottaa netin vahvistimen ohitse, mikäli netti yhteensopivaa vahvistinta ei löydy.

Leave a Comment :, , , , , , , , , , , , more...

VMware ESXi virtuaalipalvelimen raudan valinta ja virheellisesti valitun raudan kirous

by on huhti.07, 2017, under Lähiverkko, Säätöä

Puolisen vuotta sitten kasasin FreeNAS levypalvelimen. Tuohon koneeseen päätyi edellisen virtuaalipalvelimen emolevy, prosessori ja muistit. Uutta virtuaalipalvelinta varten tarvitaan luonnollisesti uudet osat.

VMware ESXi pyörii hyvin moninaisen raudan päällä, siitä huolimatta, vaikka komponentteja ei löytyisikään yhteensopivuusluettelosta. Yhteensopivuusluettelosta löytyy komponentit, jotka varmuudella toimivat. Puuttuvat toimivat todennäköisesti, mutta jotkin toiminnallisuudet voivat puuttua tai toimia epävakaasti. Tukea luettelon ulkopuolisille laitteille ei tarjota, mutta epävirallisia viritysohjeita netistä kuitenkin löytyy, joilla toimimattomia ominaisuuksia saattaa hyvällä tuurilla saada toimimaan.

Mutta sitten itse asiaan, eli raudan valintaan.

Olen tykästynyt Asuksen palvelinemolevyihin, koska niissä on kätevä KVM etähallinta (löytyy muiltakin, mutta Asuksesta ainoastaan kokemuksia). KVM palikka pitää ostaa erikseen, jonka hinnalla saa halvimman emolevyn. Muihin vaatimuksiin kuuluu MicroATX koko ja sisältää mahdollisimman monta SATA-porttia (vähintään 6). Myös mahdollisimman edullinen hinta on plussaa.

Vaihtoehtoja oli näillä spekseillä hyvin niukalti, joten emolevyksi valikoitui Asus P9D-MV ja sen kaveriksi Asus ASMB7-iKVM. Jälkimmäisen tilasin ebaysta (myyjänä avides) hintaan 41,77€, koska se oli noin puolet halvempi kuin suomessa. iKVM tuli nopeasti, täysin alkuperäisessä pakkauksessa kaikkine materiaaleineen.

 

Emolevyn yhteensopivuuslistasta valitsin prosessorin, joka tukee varmuudella VGA lähtöä ja olisi toisaalta mahdollisimman edullinen. Tällainen oli Intel Core i3-4160. Muisteiksi valitsin 32GB Kingston HyperX Fury Black, joka myöhemmin selvisi virhevalinnaksi. Ennen asian selviämistä, moni asia meni pieleen, jonka seurauksena aikaa ja rahaa paloi. Koska kyseessä on harrastus, ei ajankäytöllä sinällään ole väliä, mutta rahapuoli harmittaa.

Ongelmat alkoivat heti koneen kasauksen jälkeen; näytönohjaimesta ei tullut kuvaa, eikä KVM pelastanut tilannetta. Myöskään erillinen näytönohjain ei muuttanut tilannetta. Asuksen teknisen tuen kautta selvisi, että kaikissa toimitetuissa emolevyissä on vanhin mahdollinen BIOS versio sisällä (ei pitänyt paikkaansa), jonka seurauksena valitsemaani prosessorimallia ei tueta. Emolevy pitäisi siis saada päivitetyksi, varmuudella tuetulla prosessorilla. Tällainen olisi esimerkiksi Intel Xeon E3-1220v3.

Lahden alueella kaikki yritykset Datatronicia lukuun ottamatta sanoivat eioota. Vielä ennen päivitykseen viemistä varmistin, että prosessori on varmasti kunnolla paikallaan ja kaikki muutoinkin ok. Näin olikin, mutta tarkistaminen olisi kannattanut jättää väliin. Tämä selvisi karvaasti, kun huollosta ilmoitettiin, että emolevy on entinen, prosessorikannan pinnit olivat vääntyneet. Joten päivitystä ei luonnollisesti edes yritetty tehdä. Tämä virheliike kustansi hajonneen emolevyn lisäksi 32,50€ huoltokustannuksina. Tekevälle sattuu, sanovat… Ensimmäinen kerta minulle tosin. Toisaalta en pysty käsittämään, miten pinnit pääsi vääntymään. Eniten harmitti 182,90€ arvoisen emolevyn romuttuminen. Takuuseen sitä on turha edes yrittää laittaa, koska oma moka.

Tämän jälkeen suoristin emolevyn pinnit (4kpl) ja hankin yhteensopivan prosessorin (Intel Xeon E3-1220v3). Yksi jaloista oli kuitenkin mennyt peruuttamattomasti poikki, joten sama näytön pimeys jatkui. iKVM näytti edelleen prosessorin lämmöiksi 130C. Tämä lämpö ei ole todellinen, vaan toimintahäiriöstä johtuvaa.

Seuraava luonnollinen toimenpide oli hankkia uusi emolevy. Mutta mitä ihmettä, sama laulu jatkuu, vaikka nyt on varmuudella yhteensopiva prosessori ja emolevykin varmuudella ehjä (varmistin vielä pinnit, etten taas hajottanut niitä => en ollut). Otin jälleen yhteyttä Asuksen tekniseen tukeen. Kävin asioita läpi ja loppulauseessa totesin, voisiko ongelma olla muisteissa, koska kaikki muu oli jo vaihdettu ja silti mikään ei toimi.

Hankkimani muistit eivät totta tosiaan olleet yhteensopivat emolevyn kanssa. Olin mennyt hankkimaan NON-ECC muisteja, kun tämä emolevy söi vain ja ainoastaan kalliimpaa ECC muistia. Koska tähän mennessä oli kulunut jo 6kk laitteiden hankkimisesta, oli turhaa edes kysyä, josko myyjä olisi halukas ottaa alun perin tilaamiani muisteja takaisin.

ECC muisti on noin 50 % kalliimpaa kuin NON-ECC. Sinällään kalliimpi hinta ei olisi ongelma, mutta DDR3 muistien yleinen hintakehitys on ollut +100 % viimeisen 6kk aikana. Tämän seurauksena alkuperäinen 123,80€ hankinta paisuisi 350€:ksi, jonka lisäksi minulla oli käsissä ylimääräiset toimimattomat muistit ja prosessori, sekä tietysti se hajonnut emolevy… Kohtahan tässä onkin osat kahteen koneeseen, yhteen toimivaan ja yhteen toimimattomaan.

Tässä välissä tulee kuvioihin jälleen kerran Lahden Datatronic. Tilaan yleensä tietokoneiden osat verkkokauppa.com:sta tai jostain muusta verkkokaupasta ja ohitan kivijalkakaupat suosiolla. Datatronicilla on kivijalkakaupan lisäksi verkkokauppa. Positiivisena yllätyksenä sain huomata, että heillä on erittäin kilpailukykyiset hinnat, sekä miellyttävä asiakaspalvelu. Oikeaa muistityyppiä ei suoraan hyllystä löytynyt sen harvinaisuuden ja hinnan vuoksi, mutta asia ratkesi tilaamalla ja odottamalla pari päivää. Verkkokauppa.com:iin verrattuna säästin noin 100€, joskin rahaa kului silti yli tuplat alkuperäisestä projektin muistibudjetista. Positiivisesta kokemuksesta viisastuneena pitää hyödyntää useammin paikallista Datatronicin liikettä.

Uusien muistien myötä kone lähti vihdoin päälle ja lämpötilatkin näyttävät oikein. Mikäli muistivalinta olisi osunut nappiin tai vähintäänkin niiden osuus ongelmien aiheuttajana olisi selvinnyt heti alkumetreillä, olisi minulla ehjä kone ilman ylimääräisiä kuluja ja kommervenkkeja.

Tämä on ensimmäinen kerta koskaan, kun minulla on ollut näin paljon ongelmia. Jatkossa onkin syytä muistaa vähintään seuraavat asiat:

  • Emolevyvalmistaja ei välttämättä tiedä emolevyistään kaikkea:
    • 1801 emolevyn tarrassa tarkoitti todellakin käytössä olevaa BIOS versiota
    • Emolevyssä voi olla valmiiksi viimeisin julkaistu BIOS versio (1801)
  • Yhteensopivuuslistat on syytä käydä tarkasti läpi:
    • Mitä prosessoreita emolevy tukee mistäkin BIOS-versiosta lähtien
      • Jos mahdollista, kysy myyjältä mikä BIOS versio emolevyssä on.
      • Tilaa BIOS päivitys emolevyn hankinnan yhteydessä, jos olet hankkimassa sellaista prosessoria, joka vaatii toimiakseen uunituoreen BIOSin.
    • Varmista, että haluamasi prosessori tukee emolevyyn integroitua näytönohjainta
    • Varmista emolevyn tukemat muistityypit (ECC / NON-ECC, muiden normaalien speksien lisäksi)
  • Prosessorin asennuksessa kannattaa olla extra varovainen, ettei vahingoita emolevyn pinnejä.

Saa nähdä minkälaisia yhteensopivuusongelmia ESXi:n asentamisen kanssa vielä tulee. Näistä kokemuksista kuulemme myöhemmin, kävi niin tai näin.

Lopulta kokoonpanoksi muodostui:

  • Emolevy: Asus P9D-MV + ASMB7-iKVM
  • Prosessori: Intel Xeon E3-1220v3
  • Muisti: Kingston KVR16LE11/8HD, 4 x 8GB
  • Teholähde: SilentiumPC Vero L1 500W
  • Kotelo: Fractal design Core 1000 USB 3.0
  • Kovalevyt: 500GB Samsung HD502HI ja 80GB Samsung HM080HI

Kovalevyinä käytän toistaiseksi vanhoja kiekkoja, jotka löytyivät hyllystä. Lähitulevaisuudessa tarkoitus hankkia reilusti levykapasiteettia, jotta saan tehtyä levypalvelimen varmuuskopiot tälle koneelle.

Alla kuva paikalleen asennetusta iKVM piiristä. Hieman peukalon kynttä suuremmalla palikalla on kilohinta kohdallaan.

 

1 Comment :, , , , , , , , , , , , , , , , , more...