Aihearkisto: Työelämä

Työnantajan tarjoama luottokortti

Kiireellisimpinä vuosina minulla on ollut noin 140 matkapäivää. Ulkomaan matkapäiviä parhaimpana vuotena on olut noin 100. Tällainen matkustelu käy kukkarolla ahkerasti.

Suurimmat kulut syntyvät lentolipuista, hotelliyöpymisistä ja taksimatkoista. Myös autovuokra, tankkaukset, tietullit, siltatullit ja lauttamatkat voivat tulla kyseeseen. Ei ole myöskään mahdotonta, että joutuu ostamaan työkaluja, tarvikkeita tai varaosia. Kuukaudessa summat voivat nousta todella suuriksi.

Etenkin startup yrityksissä korttikäytännöt ovat kirjavia.

Kortteja on kahta tyyppiä: Maksuaikakortti (lyhennys 100%), sekä luottokortti (minimilyhennys). Tämän lisäksi kortti voi olla työnantajan takaama (työntekijä maksaa laskun), tai työnantajan maksamana.

Edellisessä työpaikassa minulla oli tällainen työnantajan takaama kortti. Lasku tuli joka kuukausi kotiini, joka piti maksaa eräpäivänä. Useinkaan kulukorvaus ei ehtinyt tulla ajoissa, joten tilillä piti olla riittävästi katetta.

Perustelu miksi en saanut yrityksen maksamaa luottokorttia, oli että yritysten kortteja käytetään niin paljon väärin, ja että tällaisia kortteja ei yleisesti ottaen myönnetä enää missään yrityksessä kenellekään. Pureskellaanpa asioita hieman.

Mitä tarkoittaa yrityksen takaama kortti?

  • Mahdollistaa suuremman limiitin, joka tässä tapauksessa oli 5000€/kk. Henkilökohtaisessa kortissa oli 2000€ raja, joskin sen olisi saanut helposti nostettua suuremmaksi => tapauksessani yrityksen kortista ei ollut hyötyä.
  • Vastaat kortin veloista, ja jos ulosoton jälkeen jää maksettavaa, käännytään vasta tämän jälkeen takaajan, eli työnantajan puoleen.
  • Kun työnantaja menee konkurssiin, takaaja katoaa. Tällöin vastaat kortin veloista, kuten käytännössä tähänkin asti. Palkkaturvasta näitä kuluja voi saada takaisin, tai olla saamatta.

Yrityksen luottokortti on ainoa oikea vaihtoehto työntekijälle, sillä

  • Väärinkäytöstä aiheutuva riski työnantajalle on mitätön. 5000€ limiitillä ei tehdä 5000€ suurempaa laskua. Työnantajan pystyy vähentämään väärinkäytökset palkasta ja ottamaan tarvittaessa kortin pois. Myös rikosilmoituksen tekeminen on aina mahdollista. Työnantajan riski on täysin olematon.
  • Yritys maksaa kortin laskun, jolloin työntekijän ei tarvitse rahoittaa työnantajan toimintaa.
  • Konkurssitilanteessa konkurssipesä vastaa kortin veloista.

Lyhyesti sanottuna yrityksen takaamat kortit pitäisi kieltää lailla. Työntekijän tehtäviin ei kuulu rahoittaa työnantajan toimintaa antamalla ilmaista lainaa, samalla todellisuudessa ottaen taloudellisen riskin kortin veloista.

Työnantajan väittäessä, että taattu kortti on ainoa vaihtoehto väärinkäyttöriskin takia, on täysin höpö puhetta. Tällaiseen korttiin ei pidä suostua, tai työnantajalta on saatava kortin limiittiä vastaava summa ennakkomaksuna. Ennakolla voi maksaa kortin laskun sen saapuessa, jonka lisäksi kaikissa tilanteessa saa ns. omansa pois.

Blogin aihe kumpusi tällä kertaa siitä, että edellinen työnantaja meni konkurssiin marraskuussa 2018 ja osa kulukorvauksista jäi saamatta. Omalta osalta saavat jäivät vähäisiksi, toisilla saatavat olivat merkittävästi suurempia.

Loppuvaiheessa korttiostoja ei onneksi ollut kovin paljoa, mutta yhden kuukauden kulukorvaukset jäivät kokonaan saamatta. Ne minulle periaatteessa maksettiin, mutta koska palkka ja kulukorvaukset maksettiin tuolloin ilman palkkalaskelmaa, niin seuraavan kuun palkkalaskeman kirjausvirhe teki maksun mitättömäksi.

Aiempi potti kirjattiin kokonaisuudessaan palkkaennakoksi, jolloin sain vain puolikkaan kuun palkan ja kulukorvaukset muuttuivat jälleen saataviksi. Konkurssihetkellä tästä oli kulunut juuri sen verran aikaa, että jo maksettu kulukorvaus katosi olemasta. Näin kävi myös palkkaturvan silmissä, koska konkurssihetkellä tästä oli juuri sopivasti kulunut yli 3 kuukautta. Tarkalleen ottaen tässä tuli tupaan 1383,72€.

Jokaisella konkurssi ja palkkaturva kierroksella oppii jotain. Takana on kaksi työpaikkaa, kaksi konkurssia ja kaksi palkkaturvaan turvautumista viimeisten 10 vuoden ajalta.

Huonosti tehty sopimus voi tulla todella kalliiksi

Olen aiemmin puhunut sopimusten tärkeydestä ja siitä, kuinka huono sopimus mutkistaa asioita. Tästä syntyy yleensä riita, jonka seurauksena asioiden selvittely alkaa viemään aikaa, rahaa ja hermoja. Myöskään lopputulos on harvoin molempia osapuolia tyydyttävä.

En ole sanonut tätä syyttä, sillä itselläni on tästä syvää kokemusta. Prosessin läpikäynti kesti hieman yli kuusi vuotta, ja vihdoin se on saatu päätökseen. Nyt on aika käydä läpi, miten kävi.

Muutama sisältöön liittyvä asia 

Heti alkuun on huomautettava, että palkkasaatavia on käräjöity vain työsuhteen viimeisten 3kk ajalta, sillä palkkaturva ei korvaa sitä vanhempia saatavia. Palkkaturvassa on myös maksimikorvauskatto, 15200€, joka ylittyi tapauksessani. Tämän korvauskaton pystyy ylittämään työaikapankin avulla, kunhan vain sopimukset ovat kunnossa.

Jutussa esitetyt laskelmat sisältävät maksamatta jääneen osan palkkavaatimuksista, joita työnantajalta ennen konkurssia vaadin maksettavaksi. Lain voimaa kaikilla satavilla ei ole, mutta mikäli yritys olisi jatkanut toimintaansa ja käräjillä vaatimusten perusteet olisi vahvistettu (uskon vakaasti, että olisi, koska kaikki 3kk ajalta olevat vaatimukset menivät läpi), on loppusumma se hinta, jonka jouduin maksamaan puuteellisten ja puuttuvien sopimusten, sekä ”en halua riitaa” asenteestani.

Omalta osaltani tämä tapaus on käsitelty ja kuopattu. Ainoa, jota tästä kaikesta voi lopulta syyttää, on itseäni. Tämän jutun on tarkoitus olla esimerkki lukijoilleni siitä, miten sopimusasioita ei tule hoitaa ja kuinka kalliiksi tällaiset virheet voivat käydä. Asioiden ei myöskään pidä antaa kasautua, vaan ne kannattaa hoitaa heti kun asia tulee ilmi.

Taustaa

Ennen ensimmäistä vakituista työpaikkaa, olin ollut kesäharjoittelijana isossa yrityksessä useampana kesänä. Isoissa työpaikoissa työturvallisuus ja sopimusasiat ovat yleensä kunnossa, eikä asioista juurikaan tarvitse pelätä tai huolehtia. Palkka tulee ajallaan ja mahdolliset lisät ja palkankorotukset automaattisesti. Ja jos jotain on sovittu suullisesti, se myös on pitänyt (esim. ylityöt). Helposti tulee siis mielikuva, että näin ne asiat hoituu kaikkialla.

Kun opiskelujen päättymisen jälkeen etsii sitä ensimmäistä työpaikkaa muutenkin huonossa työtilanteessa, jokainen tarjottu paikka on vakavasti otettava vaihtoehto. Valmistumisen jälkeen ehdin olla työttömänä vajaa neljä kuukautta, kunnes minulta kysyttiin olinko vielä työtön. Työnantaja oli löytänyt kotisivuni ja CV:ni googlettamalla. Sovimme haastattelun muutaman päivän päähän ja 30min kestäneen haastattelun jälkeen löin kättä päälle ja työt alkoivat heti. Kävi aika hyvä tuuri aikana, jolloin työttömyyskassojen käsittelyajatkin olivat 5 kuukautta.

Sopimusten aika

Työsopimuksen vakiolomakepohja täytettiin kaikkine tarvittavine tietoineen. Työsopimuksessa itsessään ei ollut mitään sen ihmeellisempää.

Myöhemmässä vaiheessa työsuhdetta työnantaja ehdotti työaikapankin käyttöönottoa. Sen tarkoitus oli tasata työaikaa, eli kun välillä piti olla pidempään töissä, niin toisaalla sitten näitä tunteja voisi ottaa takaisin vapaina, kun oli hiljaisempia hetkiä.

Pyysin työnantajaa päivittämään työsopimustani, jonne olisi kirjattu sekä palkankorotus että työaikapankin käyttöönotto. Työnantaja kuitenkin totesi, että aivan turhaa vaivaa moisesta, kun ei siitä ole mitään hyötyä. Joten tiedot jätettiin päivittämättä, kun oli tiedossa, että kaikki kirjalliset asiat olivat jotenkin todella hankalia työnantajalle suoritettavaksi. Toisaalta tähän mennessä oli väännetty työturvallisuus asioista yms. niin paljon, että en halunnut ottaa taas yhtä väännettävää asiaa lisää työlistalle. Eli annoin olla, en halunnut olla ’hankala’… olisi ehkä sittenkin kannattanut…

Sopimus käytännössä

Työaikapankki toimi loistavasti. Mikäli oli tarvetta tehdä pitempää päivää, tunnit kertyivät sinne ja toisaalta kun tein lyhennettyä päivää, tunnit poistuivat sieltä. Tai näin ainakin luulin. Kun velkojat hakivat työnantajan konkurssiin, ongelmat alkoivat.

Työnantaja kiisti koko työaikapankin olemassaolon (ja samalla liudan muita palkkoja). Pankkiin oli ehtinyt kertyä 130 tunnin edestä töitä. Tosin sopimuksen mukaan sinne voi tallentaa vain 75h edestä tunteja 9kk ikkunassa, jonka jälkeen ne on käytettävä.

Yhtiön toiminnan loppumetreillä olin ainoa työntekijä, eikä minulla ollut käytännössä mahdollisuutta enää pitää tunteja pois, sillä työnantaja vaati läsnäoloa. Lopussa yritettiin tehdä korjaavia toimenpiteitä tuotteiden osalta, jotta yritys olisi saatu pelastettua. Tästä seurasi liuta ylimääräisiä työtunteja, jotka saivat pankin saldon karkaamaan tuosta maksimi katosta.

Palkkaturva

Palkkaturvahakemuksen jättämisen jälkeen minulle alkoi selvitä, että työnantajan olisi tullut tehdä kirjallinen allekirjoitettu työaikapankkisopimus. Työnantajan olisi pitänyt työtuntikirjanpidon ohella pitää tiedot myös kirjanpidossa, työaikapankin saldon kun pitäisi näkyä velkana yhtiön taseessa.

Olin saanut sähköpostiin speksit työaikapankin ehdoista, sekä kuukausittain tilin saldon. Tämä ei ollut palkkaturvan mukaan sopimus. Edes Helsingin käräjäoikeuden päätös sopimuksen olemassaolosta ei muuttanut ELY-keskuksen kantaa, vaikka käräjäoikeus puolsi kaikkia palkkasaatavia.

ELY-keskuksen tulkinta ei muuttunut palkkaturvan muutoksenhakulautakunnassa, eikä vakuutusoikeudessa, johon tämä riita sai päätöksensä, kuuden vuoden taistelun jälkeen.

Sopimisen vaikeus

Mikäli olisin tiennyt, että työaikapankissa pitää olla kirjallinen sopimus, olisin sitä ilman muuta vaatinut ja vienyt sen läpi vaikka väkisin. Koska olin hölmö ja uskoin työnantajaa, sekä olin kyllästynyt asioiden kanssa ainaiseen vääntämiseen, annoin asian olla.

Hälytyskellojen olisi pitänyt kuitenkin alkaa soimaan jo paljon aiemmin, eli silloin kun minkään kirjallisen asian tekeminen ei oikein luonnistunut.

Jos mitä tahansa sopimusta, allekirjoitettuna asiakirjana, ei haluta tehdä, ei silloin pidä suostua koko sopimukseen.

Mitä tämä kaikki tuli maksamaan?

Palkkasaatavat ovat kertyneet työsuhteen alusta asti, joihin lukeutuu arkipyhäkorvauksia, ylityökorvauksia, palkankorotuksia… Näitä saatavia kertyi aikavälillä 8.4.2009-30.9.2011 yhteensä 11439,29€. Tähän päälle tulee vielä työaikapankki 1449,75€ (vain 75h osuus), sekä palkkaturvan yli mennyt osuus 1478,58€ (viimeisten 3kk aikana kertyneet saatavat). Työaikapankin ainoa lohtu olisi ollut sen kuulumattomuus tuon 15200€ korvauskaton piiriin. Yhteensä saamatta jäi 14367,62€, josta kiistatonta käräjäoikeuden tuomiolla oli 2928,33€. Tämä osuus jäi kuitenkin saamatta, koska palkkaturva saavutti kattonsa.

Sen lisäksi, että palkkoja jäi lopulta saamatta, ei taistelu ollut ilmaista.

Käräjäoikeuskierros tuli maksamaan liiton vakuutuksesta huolimatta 959,40€. Tämän päälle tuli ulosottoselvitys 10€ ja haastemiehen tiedoksianto 30€. Yhteensä näistä kertyi 999,40€ suuruinen ylimääräinen kulu. Tämä vajaa tonni piti tienata työllä, eli noin 1500€ edestä sai tehdä töitä, että tämänkin summan sai maksetuksi.

Oikeudenkäyntikuluja ei myöskään pystynyt vähentämään tulonhankkimiskuluina, koska minun olisi pitänyt kuulemma kiistää tuo lasku, mennä ilmeisesti käräjille, jonka tuomio olisi pakottanut minut maksamaan laskun. Tämän jälkeen verottaja olisi hyväksynyt kulun tulonhankkimiskuluiksi. Mikäli vastapuoli olisi ollut maksukykyinen, olisi tämä kustannus jäänyt vastapuolen (hävinneen) maksettavaksi. Voittajaa ei siis paljoa lohduta, jos vastapuoli on varaton, kaikki kustannukset kaatuvat lopulta voittajan maksettavaksi. 

Tulostelin kaikki tarvittavat paperit omalla tulostimella, joten tästä aiheutunutta kustannusta on hankala laskea. En myöskään koskaan laskenut kuinka monta sivua asiaan liittyviä papereita tuli kaikkinensa tulostettua, lähemmäs 500 joka tapauksessa. Tulosteet sisälsivät työaikakirjanpidon, sähköposteja, palkkalaskelmia, siis helposti aikaansaatavia materiaaleja, mutta kaikenlaiset laskelmat, vastineet ja selvitykset piti kirjoittaa ajan kanssa.

Materiaalien etsimiseen, vastineiden kirjoittamiseen ja laskelmien tekemiseen upposi todella paljon aikaa. Käytettyä aikaa en myöskään laskenut, ja varmaan ihan hyvä niin, sillä siitä tulisi vain paha mieli. Ajallisesti suurin ajankäyttö sijoittui heti konkurssin jälkeiseen aikaa, eli palkkaturvahakemusten ja liitteiden kirjoittamiseen. Tämän jälkeen vastineita tuli kirjoiteltua muutaman kuukauden välein prosessin tahdissa. Loppua kohti asioiden eteneminen hidastui, jolloin asioihin tarvitsi puuttua enää noin vuoden välein. Sanoisin, että vähintään kuukauden työpanos tuli annettua asian läpiviemiseen. Tai kaksi.

Kaikki tämä oli hyvin raskasta, etenkin niinä hetkinä, kun postiluukusta kolahti mitä tahansa asiaan liittyvää. Tämä sai aina v-käyrän nousemaan, sen verran paksua asiaa sieltä aina tuli.

Asian päättäminen

Keväällä 2018 luovutin, vakuutusoikeuden hylkäävään päätökseen. Oli selvää, että vaikka sinällään todistusaineisto oli kiistaton työaikapankin suhteen, niin ilman allekirjoitettua sopimusta, sopimusta ei katsottu olevan.

Jo pelkkä suullinen sopimus on sitova, sellaisen sopimuksen sisällön osoittaminen on vain hyvin vaikeaa. Tässä tapauksessa minulla oli kiistattomat todisteet pankin olemassaolosta kirjallisessa muodossa, vain allekirjoitettu sopimus puuttui. Monessa muussa tilanteessa tällaiset todisteet olisi katsottu sopimukseksi, mutta koska lopussa syytettynä oli valtio, niin mitä muutakaan lopputulokselta voisi odottaa kuin hylkäävää päätöstä.

Syy lopettamiselle oli lopulta ajankäyttö, kustannukset sekä asiasta aiheutuva jatkuva v-käyrä. Lisäksi voittaessanikin olisin saanut ainoastaan 1449,75€ + viivästyskorot, joten asian tämän pidemmälle viemisessä ei ollut järkeä.

Kannattiko oikeustaistelu?

Kyllä ja ei. Oikeuden päätöksellä sain palkkataatavia haettavaksi lisää 5791,06€ + työaikapankin sisällön 1449,75€ + korot. ELY-keskus ei kuitenkaan hyväksynyt käräjäoikeuden päätöstä työaikapankista, koska allekirjoitettua sopimusta ei pankista edelleenkään ollut esittää. Lisäksi työnantaja oli vielä toistamiseen kiistänyt työaikapankin olemassaolon ELY-keskuksen pyytäessä lausuntoa uusimpaan palkkaturvahakemukseeni työnantajalta käräjäoikeuden päätöksen jälkeen. Tämän myötä menetin uskoani suomalaiseen oikeusjärjestelmään.

Ilman oikeustaistelua olisin säästänyt vajaa 1000€, valtavasti aikaa ja vaivaa. Toisaalta, ilman taistelua olisi jäänyt saamatta 4312,48€. Ajankäytölliseltä kannalta tämä ei ollut järkevää, mutta koska minulla oli mahdollisuus ja rahaa harrastaa tätä leikkiä kuutisen vuotta, niin halusin sen tehdä. Mikäli ELY-keskus olisi noudattanut käräjäoikeuden päätöstä, niin olisin saanut 1449,75€ + viivästyskorot 24.12.2011 lähtien (~684,53€, 1.3.2018 asti, viivekorkolaskuri) lisää tässä taistossa.

Neuvoja

Kannattaa muistaa, että vaikka olisit kuinka rehellinen ja tunnollinen työantajaa kohtaan, vastavuoroisesti näin ei aina ole. Ainakaan siinä vaiheessa, kun ongelmat alkavat / yhtiötä haetaan konkurssiin. Vaikka työnantaja olisi kuinka mukava tahansa, suojelee hän omaa nahkaansa konkurssissa. Tällä tarkoitan sitä, että mikäli tietyt asiat on hoidettu huonosti tai ei ollenkaan, työnantaja voi olla näistä tekemättä jättämisistä rikosoikeudellisessa vastuussa. Siksi on järkevää ja luonnollistakin, että työnantaja kiistää kaikki vähänkään epäselvät asiat. Todennäköisesti toimisin itsekin vastaavasti vastaavassa tilanteessa, joka on toki työntekijän kannalta todella ikävää. Mutta tähän on ratkaisu: tee sopimukset kunnolla ja hoida epäselvät asiat heti pois alta.

Älä ole siis liian kiltti, edes startup yrittäjää kohtaan. Työnantaja on palkannut sinut tekemään työtä ja ratkomaan ongelmat, joita työnajantalla on. Mikäli hän tarvitsee apua niiden ratkaisemiseksi, sitä ei tule tehdä ilmaiseksi. Et ole yrittäjä, eikä sinulla ole yrittäjän vastuuta, olet työntekijä. Työpäiväsi loppuu silloin kun tunnit tulevat täyteen, ja mikäli päivä venähtää tänään pitkäksi, on syytä jo heti huomenna ottaa tunnit takaisin, ellei ylityökorvauksia makseta.

En sano, että työntekijän pitää olla ilkeä, joustavuutta on hyvä olla ja sitä pitääkin olla, mutta joustossakin pitää olla rajansa. Lisäksi joustoa pitää olla myös työnantajan puolella, jousto ei saa olla vain toispuoleista.

Lisäksi jos sinua alkaa missään vaiheessa epäilyttämään työantajan toiminta missään muodossa, siis mikä tahansa mikä vain ei tunnu oikealta tai normaalilta, on tällöin syytä havahtua ja pysähtyä ajattelemaan asiaa tarkemmin, josko näissä tuntemuksissa on oikeasti jotain perää.

Itselläni tuli moinen tunne jo noin viikon jälkeen töiden aloittamisen jälkeen. Halusin kuitenkin uskoa, että yritys alkaa menestymään maailmanlaajuisesti ja uskoin, että kyllä se tilanne paranee tästä vielä. Todennäköisesti vaikka yritys olisi menestynytkin, ei toimintatavat olisi muuttuneet mihinkään. Lisäksi on sanottava, että on onni, etten pistänyt rahojani kiinni yrityksen osakkeisiin, muutoin olisin menettänyt nekin.

Lopuksi

Pelkän työaikapankin takia en todennäköisesti olisi käräjille lähtenyt, mutta koska työnantaja kiisti täysin selviä palkkasaatavia, oli käräjöinti käytännössä ainoa vaihtoehto turvata palkkoja.

Työaikapankkisaatavissa ei lopulta ollut kyse kuin 1449,75€ + viivästyskorot.  Kyse ei siis ollut isoista rahoista tämän osalta. Ylityöt, tekemättömät palkankorotukset yms. kuitenkin kasvattivat pottia merkittävästi. Oikeuteen lähtemisen taustalla ei niinkään ollut raha, vaan oikeudenmukaisuus. Toisaalta kun tein sopimuksia huonosti/en ollenkaan, on sitten sama viedä asia pitkän kaavan mukaan loppuun asti, ja nähdä minkälaisen vaivan ja polun asian käsittely vaatii. Ja toivon mukaan toimia varoittavana esimerkkinä teille kaikille muille, miksi sopimusten kirjaaminen on niin tärkeää.

Noista vajaasta kolmesta vuodesta sain valtavasti kokemusta ja tietotaitoa. Toisaalta ilman tätä vaihetta elämässäni, en olisi työllistynyt seuraavaan työpaikkaan (johonkin muuhun, mahdollisesti eri alan yritykseen kylläkin).

Näistä palkkasaatava sotkuista ja surkeista sopimuksista on yritetty ottaa oppia. Ikävistä kokemuksista on ollut myös hyötyä muita vastaavissa tilanteissa olevia neuvoessa. Lisäksi tämä on opettanut itseäni toimimaan järkevämmin sopimusasioissa.

Auton kustannukset, 6. tarkasteluvuosi

Kuudes omistusvuosi on nyt takana. Ainoastaan yksi jännityksen hetki oli kuluneen vuoden aikana; vasemman etujarrun jumiutuminen viron maalla. Onneksi matkaa pääsi kuitenkin jatkamaan, kun hieman herkisteli jarrusatulaa ja paloja tien päällä, jotta akuuteimman jarrupalojen kantamisen sai pois. Etupään levyjen ja palojen vaihtaminen kustansi 255€. Normaalin 140tkm huollon yhteydessä vaihdettiin myös vasemman takarenkaan koiranluu (140tkm huolto + koiranluu maksoi 240€).

Auto meni katsastuksesta läpi ilman huomautuksia, kuten kaikkina aiempinakin kertoina. Täten auton voikin viedä hyvillä mielin 160tkm huoltoon (~600€).

Mutta, mennäänpä sitten itse lukuihin.

Autolla ikää 8 vuotta, josta käytössäni se on ollut 6 vuotta. Kilometrejä mittarissa 156149, joista 125507 kertynyt viimeisen 6 vuoden aikana. Keskimäärin siis 20918km/vuosi. Työ ajoa on ollut yhteensä 74086km (12348km/vuosi), omia ajoja 20471km (3412km/vuosi) ja puolison ajoja 30951km (5155km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuivat: työ 59,0% / omat 16,3% / puoliso 24,7%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 6848,88 litraa, keskimäärin 54,36 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 996km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,353€/l. Käyttövoima vero huomioon ottaen litrahinnaksi muodostuu 1,705€/l.

Keskikulutus on ollut 5,46 l/100km (6 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoima veron kanssa on 9,30 €/100km, eli 9,3 snt/km.

Muuttuvat kulut kuuden vuoden aikana on ollut yhteensä 28535,82€. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuun ottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9,3 snt/km. Auton arvon alenema on ollut keskimäärin 12 snt/km. Täten kokonaiskuluiksi kaikkineen kuluineen saadaan 38 snt/km.

Koska auto oli osto hetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana.

Verottajan ilmoittama kilometrikorvaus nousi parin vuoden laskun jälkeen sentillä, ollen siis 42snt/km vuonna 2018. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013), 43 snt/km (2014), 44 snt/km (2015), 43 snt/km (2016), 41snt/km (2017). Lasken 43 snt keskiarvon mukaan auton arvon alenemaan varatun summan, vaikka todellisuudessa vuosittaiset kilometrit pitäisi painottaa ja suhteuttaa todellisen keskimääräisen kilometrikorvauksen määrittämiseksi. 43 snt mukaan laskien auton arvon alenemaa varten ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 20303,89€.

Autoa en tällä kertaa käynyt tarjoamassa autoliikkeessä, eikä netissäkään ei ollut myynnissä saman vuosimallin ja samoilla kilometreillä varustettua autoa. Vuoden ja kahden tuoreempaa mallia löytyi samoilla kilometreillä. Vuosi sitten autoliike tarjosi vaihdossa 6000€, joten oletettavasti vaihtoarvo on nyt jossain 5000-5500€ tietämillä. Autoliikkeen jälleenmyyntiarvo lienee jossain siellä 7500€ titämillä. Ajetuilla kilometreillä auton arvon heittäminen esimerkiksi 500€:llä ei vaikuta laskelmiin sentin tarkkuudella tarkasteltuna ollenkaan (tarkastellessa kilometrikorvauksen riittävyyttä). Oletetaan siis arvoksi 5500€, jolloin auton arvo olisi laskenut kahdeksassa vuodessa 18500€, joka tekee vuotta kohden 2313€ (kuudessa vuodessa 13875€).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta (43snt mukaan), olisi korvausta maksettu 6428,89€ (=arvon aleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (59,0%), putoaa summa 3794,94 €:n. Vuotta kohti tämä tekee 632€ liikaa. Vuosi takaperin tämä liikasumma oli 370€. Toisaalta jos auton arvon alenema olisi määritelty 500€ suuremmaksi ja 160tkm ehditty saada tarkastelu jaksolle, olisi kulut olleet noin 1500€ suuremmat, joka on olisi vastaavalla matematiikalla suhteutettuna laskenut liikasummaa 497€:oon. Summa on joka tapauksessa kasvanut viimevuodesta, laski miten päin tahansa.

Ylimäärä johtuu pääasiassa siitä, että auton arvon ei laske enää yhtä rajusti kuin alussa. Myös ei merkkihuollossa käyttäminen säästää rahaa arviolta 30% huoltokuluissa. Toisaalta autoa ei myöskään ole tullut käytettyä yhtä usein pestävänä kuin alkuaikoina, jonka lisäksi sisätilalämmitin, navigaattori yms. laitteiden hankintahinta ei vaikuta juurikaan tässä vaiheessa. Auton kulut koostuvat siis enää pääsääntöisesti vakuutuksista, polttoaineesta ja huolloista.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. Tosin työpaikalla otettiin käyttöön alkuvuodesta järjestelmä, jossa vapaa-ajalla matkustamisesta saa vastaavan tuntimäärän vapaata, kuitenkin korkeintaan yhden työpäivän verran. Täten kuluneen vuoden aikana netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu 3,07€/h, kun keskinopeudeksi on määritelty 60km/h (=632,49€ / (12348km/60km/h) ). Tämä on vielä aika kaukana aikoinaan uutisissa mainitusta 10€/h verottomasta palkasta, jota ajamalla saa, mutta näköjään hiljalleen alan lähestymään tätä maagista lukua. Vuosi takaperin vastaava luku oli 2,04€/h, kun summa laskettiin koko ajetusta kilometrimäärästä 70km/h mukaan lasketulla keskinopeudella.

Lopuksi täytyy vielä todeta, että kilometrikorvaus on kaikille autoilijoille sama, oli auto uusi tai vanha, kallis tai halpa. Toiset siis häviävät, toiset voittavat. Kilometrikorvauksen on tarkoitus olla keskimäärin hyvä kaikille. Pieni kolhu tai tekninen vika kustantavat helposti useita satasia, jopa tuhansia, jolloin pieni plussa historiassa kääntyy pitkällä juoksulla aika lähelle verottajan määrittämää kilometrikorvausta. Minun tapauksessa hyöty on tällä hetkellä noin 632€/vuosi, eli noin 5snt/km.

Mitä jos perustaisin yrityksen, kaikille suomen työttömille?

Olen viime aikoina leikitellyt idealla, mitäpä jos perustaisin yrityksen? Sen ainoana tehtävänä olisi ottaa palkkalistoille 0-tuntisopimuksella kaikki suomen työttömät. Tarkoituksena ei olisi tarjota työtä oikeasti kenellekään, ainoastaan antaa työsopimus.

Mitä hyötyä tästä sitten olisi? Voi olla, ettei mitään, tai jos olisikin, niin kohta ei, sillä hallitus kieltäisi todennäköisesti kaikki 0-tuntisopimukset pikimmiten.

Mutta miksi näin päätön idea? Olemme viime aikoina saaneet lukea kaikenlaisista älyttömyyksistä työttömien arjesta, työllistymisestä, töiden loppumisesta, alle 25v iästä, työllistymisen esteistä, karensseista… Lista on loputon. Hallitus on kiristänyt otettaan työttömistä, koska oletus on, että työttömät ovat laiskuuttaan työttömiä. Ongelma vain on, että työttömänä on reilu 200000 ihmistä, avoimia työpaikkoja sitä vastoin vain reilu 30000. Nämä ihmisethän eivät työllisty, ellei lisää työpaikkoja saada.

Olen ollut kaksi kertaa AMK:sta valmistumisen jälkeen työttömänä ja yhden pätkän lomautettuna. Yhteensä olen ollut työvoimatoimiston asiakkaana noin 7kk, tästäkin 7kk on liikaa. Ei sen takia että olisi kiva olla töissä, vaan siksi että työvoimatoimiston asiakkuus on nöyryyttävää, kyykyttävää, syrjivää, sanalla sanoen ihmisarvoa alentavaa. Vaikuttaa siltä, ettei työvoimatoimiston kautta työllisty ketään, koskaan. Toki ilmaisiin työnäytteisiin 6kk ajaksi ihmisiä tuupataan innolla, tekemään oikeita töitä, ilman palkkaa.

En onneksi ole joutunut olemaan työtön yli 4 vuoteen, olen kuitenkin päässyt/joutunut seuraamaan läheltä läheisten ja tuttujen elämää työkkärin asiakkaana. Näiden 4 vuoden aikana vaikuttaa siltä, että työvoimatoimiston asiakkuus on sen kuin huonontunut. Mikään ei sano, ettenkö joskus olisi työkkärin asiakas uudelleen, mutta toiminta siellä vaikuttaa menneen sellaiseen suuntaan, että vähemmillä pettymyksillä selviäisi, kun jättäisi ilmoittamatta olevansa työtön. Tällöin jäisi ansiosidonnainenkin saamatta, mutta ainakin se työkkärin kyykytys loppuisi.

Mutta, olisiko työttömän arki helpompaa, jos edes nimellisesti olisi jonkin yrityksen listoilla? Tähän saumaan oman yrityksen perustaminen iskisi. Se ei toki auttaisi minua itseäni ollenkaan, mutta mahdollisesti kaikkia muita jotka olisivat palkattuina.

Mutta olisiko tällainen toiminta laillista? Jos heti työsopimuksen allekirjoitushetkellä on tiedossa, että työsopimus on 0-tuntisopimus, eikä minulla ole aikomustakaan tarjota minkäänlaista työtä? 0-tuntisopimuksen kanssa moni on käsittääkseni jopa pahassa loukussa, eivät voi irtisanoutua siitä, koska karenssia paukkuu heti. Mutta nyt jos tarkoitus olisikin aivan päinvastainen, saisi olla rauhassa töissä, ja jos ja kun oikean työpaikan joskus löytää, voisi irtisanoutua tästä kuori yrityksestä ilman mitään irtisanomisaikoja. Kätevää.

Entäpä tämä uusi laki, joka astuu voimaan huomenna? Jos työnhakija ei osoita aktiivisuuttaan, eli käy töissä kolmena päivänä , osallistu työkkärin kursseille tai tienaa paria sataa euroa 65 päivän tarkastelujakson aikana, leikataan ansiosidonnaista vajaalla 5%:lla. Mutta entäpä, jos työttömällä olisikin 0-tuntisopimus? Hänellä oolisi työpaikka, joka ei kuitenkaan ikinä anna töitä. Virallisesti työntekijä ei ole lomautettukaan, joihin tämä uusi laki iskee myös. Mutta miten olisikaan 0-tunti sopimuslaiten kohtelun laita?

Tulontasaus verotuksessa

Oletko saamassa kertakorvauksena suurta summaa rahaa työnantajaltasi, joko erorahana, bonuksena tai vaikkapa palkkasaatavien muodossa? Jos vastaus on kyllä, kannattaa selvittää, voitko keventää kertakorvauksen verotusta tulontasauksella.

Tulontasaus keventää verotusta

Palkansaajien verotuksessa tulot verotetaan sen vuoden tulona, jona ne on maksettu tilille. Koska ansiotulojen verotus on progressiivista, tarkoittaa tämä sitä suurempaa veroprosenttia, mitä enemmän vuoden aikana on saanut palkkaa. Täten suuret kertakorvaukset ovat verotuksellisesti kalliita palkansaajalle. Onneksi tähän on myös lääke, tulontasaus.

Tulontasauksen tarkoituksena on keventää verotusta. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että kertakorvauksena maksettu tulo huomioidaan kertymävuosien määrällä, eli jakamalla kertatulo kertymävuosille. Tulontasaus tehdään kuitenkin sen vuoden verotuksessa, jona kertakorvaus on maksettu. Tuloja ei siis siirretä verotettavaksi aikaisempien tai myöhempien vuosien tulojen kanssa. Edellisten tai tulevien vuosien tuloja ei siis tarkastella tulontasausta tehdessä lainkaan. Tulontasaus vaikuttaa ainoastaan valtionveron määrään.

Tulontasausta pitää vaatia

Tulontasausta ei saa automaattisesti, vaan sitä pitää vaatia ennen kuin kyseisen vuoden verotus on valmistunut. Toisin sanoen, mikäli korvaus on maksettu vuonna 2017, tulontaus tulee vaatia lokakuun 2018 loppuun mennessä. Tulontasausta ei voi vaatia verotuksen valmistumisen jälkeen oikaisuvaatimuksella, eli muista olla ajoissa liikkeellä vaatimuksen kanssa. Tulontasausta voi vaatia myös heti, jonka perusteella uusi verokortti lasketaan. Varaudu kuitenkin noin viikon käsittelyaikaan.

Tulontasauksen saamisen ehdot

Jotta tulontasauksen voi saada, tulee kaikkien seuraavien ehtojen täyttyä:

  • Kertatulon oltava vähintään 2500€
  • Kertatulon täytyy olla vähintään 1/4-osa puhtaan ansiotulon yhteismäärästä (tulonhankkimismenot vähennettynä)
  • Kertatulo on kertynyt kahdelta tai useammalta vuodelta, etu- tai jälkikäteen (vähintään 12kk ja 1pv ajalta)
  • Vuositulot ennen kertatuloa tulee olla pienemmät kuin valtion tuloveroasteikon ylimmän portaan, joka vuonna 2017 oli 73100€

2500€ raja on helppo ylittää, mutta kertatulon 1/4-osa vaatimus vuosituloista on jo hankalampi. Mitä suuremmat vuositulot, sitä suuremman täytyy olla kertakorvauksen, jotta vaatimus täyttyy. Mikäli puhtaat ansiotulosi ovat 30000€/vuosi, tulee kertakorvauksen olla vähintään 10000€ (kertymäajalla ei ole väliä).

Lisäksi kertatulon tulee olla kertynyt yhtä vuotta pidemmältä ajalta, eli vähintään 12 kuukauden ja 1 päivän ajalta (=2 vuotta). Tulontasauksesta ei myöskään ole hyötyä, mikäli olet jo valmiiksi tuloveroasteikon ylimmässä portaassa, sillä kertatulo ei voi enää vaikuttaa tuloveroasteikon kiristymiseen => kääntäen, kertatulon osittaminen useammalle vuodelle ei saa tulovero porrasta alenemaan. Täten puhtaan ansiotulon määrä saa olla enintään 73100€ (jolloin kertatulon täytyy olla vähintään 24367€).

Lisäksi kannattaa muistaa, että kertakorvaus on maksettava nimensä mukaisesti kerralla, ei osissa. Tämä johtuu siitä, että jokainen maksu lasketaan omaksi kertatulokseen, jolloin verohyöty jää saamatta.

Minimivero

Kertatulosta menevän valtion tuloveron on oltava vähintään 15%. Mikäli vero jää alle tämän rajan, lasketaan verot 15% mukaan. Tästä ei kannata olla huolissaan, sillä verottaja katsoo aina verovelvollisen kannalta edullisimman ratkaisun. Toisaalta tämän rajan alittuminen voi aiheuttaa sen, että et saa tulontasauksesta mitään hyötyä. Tällöin olet menettänyt ainoastaan omaa aikaa ja vaivaasi. Toisaalta vaatimuksen läpi mennessään, säästät veroissa helposti satasia.

Miten tulontasaus tehdään?

Tulontasauksen voi tehdä enintään viidelle vuodelle, tulo itsessään saa kuitenkin olla kertynyt yli viideltä vuodelta. Mikäli esimerkiksi työsuhteen päättyessä saisit erorahaa, joka on laskettu 9 vuotta kestäneen työsuhteen perusteella, tasattaisiin tämä tulo viidelle vuodelle. Mikäli tulo on kertynyt kahdelta vuodelta, tasataan se kahdelle vuodelle. Jutun lopussa on esimerkkilaskelma tulontasauksen vaikutuksesta verotukseen.

Tulontasausvaatimuksen tekeminen

Kun vaatimusta tulontasauksesta ollaan tekemässä ja pyydetään uutta verokorttia, tulee seuraavat asiat toimittaa verottajalle:

  • Viimeisin tilinauha
  • Arvio loppuvuoden tuloista
  • Laskelma kaikista alkuvuoden tuloista ja maksetuista veroista
  • Työnantajan kanssa tehdään kirjallinen sopimus kertatulosta (kummallekin osapuolelle omansa), josta ilmenee seuraavat tiedot:
    • maksettava summa
    • maininta perusteista (kertymäaika, palkkalaji [esim. ylityökorvaukset], ja esimerkiksi työtunnit [riippuen minkälaisesta kertatulosta on kyse])
    • sopimuksen teko päivämäärä ja paikka
    • molempien allekirjoitukset ja nimenselvennökset
  • Vaatimus tulontasauksen soveltamisesta verotuksessa (kirjallinen vaatimus), muodoltaan vapaamuotoinen

Materiaalin voi toimittaa postitse omaan verotoimistoon. Itse kävin hoitamassa asian suoraan konttorilla, joka tuntui kaikkein varmimmalta ja turvallisimmalta tavalta hoitaa asia.

Esimerkki

Vuositulosi ovat 30000€. Saat kertakorvauksena 30000€, joka on kertynyt kolmelta vuodelta. Kaikki aiemmin mainitut neljä ehtoa täyttyvät, jolloin tulontasausta on mahdollista saada.

Ilman kertakorvausta, olisit toiseksi alimmalla tuloveroasteikon veroportaalla. Mikäli kertatulo verotettaisiin ilman tulontasausta, nousisit veroasteikolla pykälän verran ylöspäin, eli toiseksi korkeimmalle veroportaalle. Tulontasaus muuttaa tilannetta siten, että pysyt edelleen alkuperäisellä veroportaalla.

Laskelma tehdään seuraavasti. Kertakorvaus jaetaan kertymävuosilla; tässä tapauksessa siis 30000€ / 3 = 10000€. Tämän jälkeen muihin ansiotuloihin lisätään kertatulon osa: 30000€ + 10000€ = 40000€. Tästä summasta valtionveron osuus on 3105,50€ (ansiotulon ylitys verorajalla: 40000€ – 25300€ = 14700€, verot: 533€ + 14700€ * 17,5% = 3105,50€). Vastaavasti valtion vero vuosituloista (30000€) on 1355,50€ (ansiotulon ylitys verorajalla: 30000€ – 25300€ = 4700€, verot: 533€ + 4700€ * 17,5% = 1355,50€).

Yhdestä kertatulon osasta maksettava vero on edellä laskettujen verojen erotus, eli 3105,50€ – 1355,50€ = 1750€.

Koko kertatulon vero on esimerkki tapauksessa 3 * 1750€ = 5250€. Tämä ylittää myös 15% verojen vähimmäismäärän (5250€ / 30000€ * 100 = 17,5%). Valtionvero koko vuoden tulosta on 6605,50€ (=5250€ + 1355,50€).

Valtionvero 60000€ (ilman tulontasausta) olisi 7357,50€ (ansiotulon ylitys verorajalla: 60000€ – 41200€ = 18800€, verot: 3315,50€ + 18800€ * 21,5% = 7357,50€).

Etu tulontasauksesta on 752€ (=7357,50€ – 6605,50€).

Tulontasausta kannattaa ehdottomasti vaatia, vaikka ei näillä verosäästöillä rikastumaan pääsekään. Toisaalta veroja maksetaan jo muutenkin vähintäänkin riittävästi, joten vapaaehtoisesti niitä ei liikaa kannata maksaa.

 

Verottajan ohjeet: Tulontasaus ansiotulojen verotuksessa

Auton kustannukset, 5. tarkasteluvuosi

Viimevuonna kustannustarkastelu jäi kokonaan tekemättä, vaikka kaikki kulut olenkin kirjannut ylös.

Kulurintamalla ei ole tullut mitään järisyttävää vastaan. Uudet kesä- ja talvirenkaat tuli hankittua viimevuonna. Kuukausi sitten uusin takajarrut kokonaisuudessaan.

Kuljettajan oven sisäkahvan vaijeri katkesi, joka menee maanantaina korjaukseen. Tämän myötä olen viivästyttänyt auton katsastukseen viemistä ja edelleen myöskin 140tkm huolto on odottamassa katsastuksen tulosta. Nämä kulut eivät luonnollisestikaan näy tässä tarkastelussa, koska maksu tapahtuu vasta seuraavalla tarkasteluvuodella. Mikäli huoltojono ei olisi ollut pitkä, olisivat nämäkin kulut (yhteensä noin 455€) ehtineet todennäköisesti tähän tarkasteluun.

Ilman tämän suurempia höpinöitä siirrytään itse asiaan.

Autolla on ikää 7 vuotta, joista käytössäni se on ollut 5 vuotta. Kilometrejä mittarissa on 135162, joista 104520 on kertynyt viimeisen 5 vuoden aikana. Keskimäärin siis 20904km/vuosi. Työajoa on ollut yhteensä 63599km (12720km/vuosi), omia ajoja 14076km (2815km/vuosi) ja puolison ajoja 26845km (5369km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuivat: työ 60,8% / omat 13,5% / puoliso 25,7%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 5648,12 litraa, keskimäärin 54,31 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 1005km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,368€/l. Käyttövoimavero huomioon ottaen litrahinnaksi muodostuu 1,794€/l.

Keskikulutus on ollut 5,40 l/100km (5 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa on 9,69 €/100km, eli 9,7 snt/km.

Muuttuvat kulut viiden vuoden aikana on ollut yhteensä 28535,82€. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuun ottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9,7 snt/km. Auton arvonalenema on ollut keskimäärin 12 snt/km. Täten kokonaiskuluiksi kaikkineen kuluineen saadaan 40 snt/km.

Verottajan ilmoittama kilometrikorvaus on pudonnut viimeisenä kahtena vuotena perättäin, ollen vuonna 2017 vain 41snt/km. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013), 43 snt/km (2014), 44 snt/km (2015), 43 snt/km (2016). Lasken 43 snt keskiarvon mukaan auton arvonalenemaan varatun summan, vaikka todellisuudessa vuosittaiset kilometrit pitäisi painottaa ja suhteuttaa todellisen keskimääräisen kilometrikorvauksen määrittämiseksi. 43 snt mukaan laskien auton arvonalenemaa varten ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 16549,26 €.

Tällä kertaa kävin autoliikkeessä kysymässä hintaa nykyiselle kulkupelille vaihdokkina 2 vuotta vanhalle Hyundai ix35:lle, ja tosiaan auton arvon arviointi on ollut hyvin kartalla näinä vuosina, ollen tällä kertaa 6000€. Seitsemässä vuodessa hinta on pudonnut noin 18000 €, joka tekee vuotta kohden 2600 € (viidessä vuodessa 13000 €).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta (43snt mukaan), olisi korvausta maksettu 3049,26€ (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (60,8%), putoaa summa 1853,95 €:n. Vuotta kohti tämä tekee 370€ liikaa (johtuu alkuajan korkeammasta kilometrikorvauksesta ja siitä, että keskiarvoinen 43 snt ei ole painotetulla keskiarvolla laskettu).

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. 70 km/h keskinopeudella 63599 km ajamiseen kuluu 909 tuntia (=vastaa reilun 24 viikon ylimääräistä työtuntimäärää viidessä vuodessa, eli noin 5 vko ylimääräistä ”työaikaa” vuodessa). Netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu täten 2,04 €/h. Aikaisempiin vuosiin verrattuna pudotusta oli 40 snt/h. Kilometrikorvauksen leikkaaminen siis puree. Toisaalta keskinopeus voi olla lähempänä 60km/h, jolloin verottomasti ”tienatun” tuntipalkka pienenee merkittävästi.

Kuten jo alussa kirjoitinkin, mitään suurempia yllätyksiä ei kulupuolella ole ollut. Takajarrujen remontoiminen maksoi 259€ (merkkiliikkeessä olisi maksanut 480€). Kesä ja talvirenkaat kustansivat yhteensä lopulta yhteensä noin 850€.

Koska auto oli jo ostohetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana. Rahoituskustannukset olisi todennäköisesti nostanut kulut vähintään 41snt/km tasolle.

Aiemmin mainitsin, että keskimäärin vuodessa on tullut 370€ liikaa korvauksia. Summa voi kuulostaa paljolta, mutta kuluissa ei tarvitse tapahtua kovinkaan suurta heilahdusta, niin tilanne kääntyy päälaelleen. Esimerkiksi yksi pieni kolhu kustantaa helposti 500€ omavastuuna ja vakuutusmaksujen bonusten putoamisen myötä kolhun todelliseksi hinnaksi muodostuu 1500-2000€. Toisin sanoen yksi pieni vahinko kerran neljässä vuodessa takaa sen, että plussalle ei varmasti jäädä. Toisaalta autot voivat olla oikukkaita, ja niihin tulla mitä mystisempiä vikoja. Oli vika mikä tahansa, se kustantaa vähintään 100€/kerta, ja lähes taivas on rajana kustannuksissa.

Omistusauto ei ole todellakaan mikään rahasampo, vaan pohjaton kuluerä. Autottomat ja kilometrikorvauksista kateelliset, älkää olko kateellisia. Julkisen liikenteen kuukausi lippu on sikapaljon halvempi vaihtoehto kuin auton omistaminen (minun tapauksessa auto kustantaa kaikkineen keskimäärin 610e/kk). Auton todelliset kulut ovat tähän mennessä kaikkineen ollut 40 snt/km.

Päivitys 30.8.2017: Polttoaineen kulutuksessa ja kuluissa olleet virheet korjattu; 5,47 l/100km => 5,40 l/100km, 9,41 €/100km => 9,70 €/100km, 9,4 snt/km => 9,7 snt/km. Muuttuviin kuluihin oli lisäksi lipsahtanut yksi tankkaus liikaa, 28603,38€ => 28535,82€. Auton arvonalenema kilometriä kohden oli uusi laskenta aiempiin vuosiin nähden, ja siinä oli myös jokin virhe, jonka myötä summa korjaantui 17,2 snt/km => 12 snt/km, jolloin auton kokonaiskustannus putosi 44,2 snt/km => 40 snt/km. Poistin myös maininnan maksumieheksi joutumisesta työajoissa, koska käytännössä nykyinen korvaustaso kattaa juuri ja juuri kaikki kulut.

Työturvallisuus ja koulutukset

Työnantaja ei palkkaa työntekijöitä hyvää hyvyyttään, vaan taustalla on aina arvonlisäyksen aikaansaaminen. Arvonlisäyksellä tarkoitetaan sitä rahamäärää, jonka työntekijä tekemällään työllä on tuottanut (suorasti tai epäsuorasti) työnantajalle. Näistä rahoista maksetaan palkat, verot, investoinnit, kiinteät kulut, voitonjako jne. Työnantaja ei kuitenkaan onnistu tavoitteessaan, mikäli työntekijä sairastuu, loukkaantuu tai pahimmassa tapauksessa kuolee. Uusia työntekijöitä saa tilalle, mutta uudelleenkouluttaminen ja saman tietotaidon kartuttaminen voi viedä vuosia. Jotta töihin mentäisiin terveenä ja sieltä palattaisiin terveenä, täytyy työpaikalla osata toimia oikein ja turvallisesti. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle, mutta kaikkia asioita ei voi tietää. Tämän takia on olemassa erilaisia työturvallisuuteen liittyviä koulutuksia.

Biisonmafian Jorkki ja kumppanit näyttävät, kuinka työmaalla ei tule toimia.

Usein varsinkin startup-yrittäjää kiinnostaa enemmän bisneksen tekeminen kuin ’vähemmän’ tärkeiden asioiden, kuten työturvallisuuteen tai työsuhteeseen liittyvien asioiden lainmukainen hoitaminen. Pahimmassa tapauksessa työnantaja sulkee silmänsä kokonaan näiltä asioilta, eikä edes yritä selvittää ja korjata asioita (vaikka puutteista ilmoittasi), tai ne hoidetaan mutu-tuntumalla päin prinkkalaa. Mikäli vastavalmistuneen ensimmäiseksi työpaikaksi sattuu tällainen työnantaja, voivat asiat mennä pahastikin pieleen.

Yrityksen talous on alkumetreillä tiukoilla, mutta työntekijän ei pitäisi antaa asioiden olla hyvää hyvyyttään rempallaan, sillä ajan saatossa rempallaan olevilla asioilla on tapana kasautua. Tämä koskee myös ylitöiden tekemistä, lakisääteisiä palkankorotuksia, lomapäiviä, lomarahoja jne. Näistäkin on syytä pitää huolta ja korjata tilanne heti kun ongelma ilmenee.

Uutena työntekijänä ei luonnollisesti halua olla liian tiukka asioiden suhteen, koeajan jälkeen on hieman helpompi ottaa asioihin kantaa. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeammaksi ainakin itselleni tuli asioiden hoitaminen, ja ajan saatossa sitä enemmän puutteellisia asioita kerääntyi korjattavaksi.

Kun ongelmat hoitaa ilmenemisjärjestyksessä yksi kerrallaan kuntoon, ei työnantajallekaan tule kerralla isoa kustannusta ja työtaakkaa asioiden hoitamisesta. Siksi myös uuden työntekijän on syytä asialliseesti ilmoittaa puutteista työnantajalle, silläkin uhalla että suhtautuminen tehtyyn ilmoitukseen ei ole hyvä. Mikäli työnantaja ei suhtaudu asiallisesti tehtyyn ilmoitukseen, on se merkki mahdollisesti vakavista ongelmista ja tällöin voi olla syytä alkaa etsimään uutta työpaikkaa saman tien ja vaihtaa heti kun vain mahdollista.

Työnantajan tulee järjestää perehdytys työhön, jonka tulee olla riittävän kattava työnkuvaan nähden. Perehdytyksen yhtenä osa-alueena on työturvallisuuteen ja vaaroihin liittyvät asiat. Työturvallisuuteen liittyvät asiat on syytä ottaa vakavasti, sillä pahimmassa tapauksessa kyse on elämästä ja kuolemasta.

Työpaikan toimialasta riippuen, työnantajan tulee perehdytyksen lisäksi järjestää tarvittavat koulutukset. Toisaalta työntekijän tulee vaatia näitä kursseja järjestettäväksi, mikäli työnantaja ei niitä omatoimisesti järjestä. Tosin sekään ei ole tavatonta että pyynnöistä huolimatta kursseja ei haluta järjestää, tai järjestäminen venyy aina vain kauemmas ja kauemmas tulevaisuuteen. Työnantaja saattaa ehdottaa myös että kurssit suoritettaisiin palkattomasti, omalla vapaa-ajalla. Tähän ei tule suostua, edes osittain, sillä kurssiella käynti on työaikaa.

Vaikka kursseilla istuminen saattaakin tuntua ikävältä ja turhalta, niiden tarkoitus on antaa perustietoa työturvallisuuteen liittyvistä asioista, sillä kaikki eivät ole itsestään selviä. Etenkin ensikertaa kursseilla istuvan on syytä kiinnittää asioihin huomiota. Kun asioita ajattelee maalaisjärjellä, selviää kohtalaisen pitkälle. On kuitenkin asioita joita on kuitenkin hyvin vaikea tietää tai edes päätellä mikäli asioista ei ole aiemmin kuullut. Tilannetta hankaloittaa entisestään se, mikäli työnantaja on vakuuttavan oloinen ja sanoo että jokin asia on niin tai näin, vaikkei oikeasti olekaan. Hyvässä yrityksessä on hyvä ilmapiiri, siellä neuvoitaan ja opastetaan toisia.

Mastoissa työskentelystä minulla ei ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta. Työnantaja totesi että pelkkä turvavälineiden käytön perehdytys riittää, ja näillä opeilla ehdin työskennellä kaksi vuotta. Mastoissa ei kiipeilty päivittäin, ei edes viikoittain, mutta aina silloin tällöin (välillä kokonaisia päiviä, aamusta iltaan, suurimman osan ajasta yksin). Vasta kun eräs henkilö sanoi, että mastotöitä varten tarvitsee liudan erilaisia koulutuksia sekä mastotyöryhmän, aloin selvittämään asiaa tarkemmin. Ja toden totta, mastoissa työskentelyynkin on oma koulutuksensa, ihan kuten on tulitöihin, kattotulitöihin, tiellä työskentelyyn tai vaikkapa vaarallisten aineiden kuljettamiseen (ADR). Korkeanpaikan työskentelyn koulutus saatiin järjestettyä lopulta 2,5 vuotta työsuhteen alkamisen jälkeen. Koulutuksessa selvisi muun muassa, ettei saamani perehdytys turvavälineiden käytöstä ollut oikeaoppista, vaan tietyissä tilanteissa olisi voinut aiheuttaa jopa putoamisen. Tästä syystä kouluttajan tulee olla pätevä, eikä mutu-tuntumalla itse oppinut.

Kyse voi olla välinpitämättömyydestä tai tietämättömyydestä asioita kohtaan, mutta jos jotakin asiaa ei tiedä, pitäisi työnantajan selvittää asia. Itse en ollut kuullutkaan mastotyöskentelykoulutuksesta, vaikka tulityö, ensiapu, työturvallisuus, sähkötyöturvallisuus -kurssit tuttuja olivatkin. Mielestäni kouluissa tulisi painottaa erilaisten kurssien olemassaolosta, jotta työmarkkinoille saapuva uusi työntekijä ei olisi täysin ummikko turvallisuuteen liittyvissä asioissa.

Vaikka kortti-koulutukset maksavat (työnantajalle) ja työaikaa kuluu niiden suorittamiseen muutamia päiviä yhteensä, syntyy säästöä pitkässä juoksussa suuriakin määriä. On siis työnantajan etu että työntekijät työskentelevät turvallisesti ja terveinä.

Työelämävalmennus

Työllistyin nykyiseen työhöni neljä vuotta sitten työelämävalmennuksen kautta. Työelämävalmennuksen aikana työnantaja ei maksa harjoittelijalle palkkaa, vaan työelämävalmennettava saa ansiosidonnaista normaalisti harjoittelun aikana, jonka päälle tulee verotonta ylläpitokorvausta joko 9 tai 18€/pvä työmatkan pituudesta (80km raja) riippuen.

Nykyinen hallitus on ehdottanut uutta työkokeilua työllistämisen helpottamiseksi. Työkokeilussa ei ole juuri mitään uutta työelämävalmennukseen verrattuna, paitsi nimi.

Työelämävalmennuksesta ei saanut verotuksessa matkavähennyksiä, kuten ei saanut haettua matkatukeakaan kelalta. Myöskään töitä ei saa tehdä yksin, vaan työnantajan tulisi olla vieressä kokoajan. Samaisesta syystä työkohteeseenkaan ei saa matkustaa yksin, vaan pitää kulkea työnantajan mukana ja olla jatkuvan valvonnan alla.

Tästä syystä työharjoittelijalle ei saa syntyä kuluja. Toisaalta jos kuluja syntyi, niin niiden korvaaminen oli hankalaa, sillä sellaisten olemassaolosta ei saisi jäädä mitään merkintöjä, koska alun perin kuluja ei olisi pitänyt edes syntyä. Tämän sain huomata kun kyselin työvoimatoimistosta asiasta; tuli hieman tiukkasanaista kommenttia etten kai vaan töitä tee… Niin, mitä varten siellä työelämävalmennuksessa ollaan, jollei oppimassa uusia asioita? Ja asioitahan oppii parhaiten tekemällä työtä… Tämän jälkeen tajusin olla kyselemättä enää mitään.

Työelämävalmennuksen tarkoituksena ei ole antaa työnantajalle ilmaista työvoimaa, mutta käytännössä sitähän tuollaiset harjoittelut aina ovat, tavalla tai toisella. Työelämävalmennuksen hyvänä puolena pidin sitä, että koska opettelin uusia asioita, ei ollut mitään kiirettä tai painetta hoitaa asioita tietyllä nopeudella, vaan asioiden tekemiseen pystyi käyttämään niin paljon aikaa kuin se tarvitsi. Toisaalta Cypress Wind Turbinesin riitaisan konkurssin jälkeen olin henkisesti väsynyt ja siitä toipumiseen työelämävalmennus oli erittäin hyvä lääke. Tarvitsin pehmeän laskun työelämään uudelleenkäynnistämiseen. Uuden oppiminen ja mielenkiintoiset asiat palauttivat itsetunnon kohtalaisen nopeasti takaisin normaalille tasolle.

Pidän omalta osaltani työelämävalmennusta erittäin toimivana ja onnistuneena. Työelämävalmennuksen toimivuus ja lopputulos on myös työnantajan tarkoitusperistä kiinni. Olen kuullut tapauksista joissa työnantaja x on valittanut että kun juuri on saanut koulutettua kaverin tekemään töitä, harjoittelu loppuu. Ja sitten kun ottaa seuraavan ilmaisen harjoittelijan, joutuu aloittamaan taas saman työlään koulutusprosessin alusta.

Mikäli työnantajalla on rehelliset tavoitteet, eli tarkoitus kouluttaa harjoittelijasta hyvä työntekijä ja harjoittelun päätyttyä palkata tämä, järjestelmä toimii niin kuin sen on tarkoitettu. Muistelen jostain lukeneeni, että vain alle 10 % työelämävalmennettavista työllistyy yritykseen jossa harjoittelu on suoritettu. Tämä on todella huono tulos, mutta toisaalta jos vaihtoehtona on olla työttömänä vastaava jakso, valitsisin ilman muuta harjoittelun. En kuitenkaan jaksa uskoa että 90 % harjoittelijoista olisi ollut niin huonoja etteivätkö olisi kyenneet ja kelvanneet palkkatyöhön. Todennäköisesti osa tapauksista johtuu siitä että työnantaja on halunnut vain ilmaista työvoimaa.

Työelämävalmennus ei ollut työvoimatoimiston järjestelemä juttu, vaan hoidin harjoittelupaikan hankkimisen itse ja ehdotin asiaa työvoimatoimistolle. Koska olin koulutukseen nähden vaihtamassa alaa, sain sovittua 6kk mittaisesta jaksosta (9kk maksimi). Työelämävalmennuksen jälkeen työllistyin Nocart Oy:lle ja olen työskennellyt siellä viimeiset neljä vuotta ja jatkan edelleen.

Työn hakeminen ja työhakemuksen sisältö

Työn hakeminen ei ole helppoa (ainakaan minulle), sillä jokaista työpaikkaa/tehtävää varten olisi hyvä olla enempivähempi räätälöity työhakemus. Tämä vaatii aikaa ja vaivaa. Työhakemus on mieluiten vain sivun mittainen esittely taidoistasi ja itsestäsi. Työhakemus on työntekijän markkinointikirje, joten siihen tulee panostaa.

CV:täkin on hyvä pitää ajan tasalla, mutta sekään ei saisi olla liian pitkä. Oma CV:ni on 5 sivua, ja se on ehdottomasti liian pitkä. Ei se tietysti itsestäni pitkältä tunnu, mutta siinä vaiheessa kun olet työhakemuksia lukeva osapuoli, jo 2-sivuinen CV tuntuu pitkältä siinä vaiheessa kun hakemuksia on nenän edessä esimerkiksi kuusi kappaletta. CV:n lisäksi on myös ne aiemmin mainitsemat hakemukset luettavana. Kun tätä työhakemusten nippua luetaan muiden työkiireiden ohessa, niin sivun mittainen esittely ja sivun mittainen CV olisi ainakin omasta mielestäni aika ihanteellinen, näin lukijan kannalta. Vaikka hakemuksen ja CV:n typistää näin lyhyiksi, tulisi niistä löytyä kaikki tarpeellinen tieto hakemasi paikan kannalta.

Mutta vaikuttaa työnhaun onnistumiseen myös mieliala. Kun on hyvässä työpaikassa töissä, ei todennäköisesti edes etsi aktiivisesti uutta työtä. Ja vaikka hakemuksen jättäisikin, ei hakijalla ole mitään menetettävää. Nykyinen työ on ja pysyy lopputuloksesta riippumatta. Itse koen tämän takia työn etsimisen kaikkein helpoimmaksi työsuhteessa ollessa. Paitsi että en työpaikkoja juurikaan katsele.

Työttömyys itsessään on kova paikka, puhumattakaan syistä miksi työttömäksi on joutunut ja onko poislähtö ollut riitaisa. Myöskään työkkärin asiakkuus ei juuri ole mieltäni lämmittänyt.

Cypress Wind Turbines Oy, joka oli ensimmäinen kokopäivä työ opiskelujen päätyttyä, asetettiin konkurssiin vuoden 2011 lopussa. Irtisanomisilmoitus annettiin käteen 24.11.2011 ja työsuhde päättyi 24.12.2011. Ihan kiva joululahja. Ajankohta ei minua harmittanut, mutta suuret palkkasaatavat ja niistä riitely työnantajan kanssa sitä vastoin oli rankkaa (asia ei ole vieläkään päätöksessä, vaikka on kulunut jo yli 4,5 vuotta). Tilannetta ei helpottanut tieto siitä että palkkoja jää saamatta joka tapauksessa noin 10000€, teki mitä tahansa. Ilman oikeudenkäyntiä summa voi nousta yli 15000€:oon.

Työttömyyden aikana täytin lisäksi 30. Minun pitäisi olla urani parhaassa nousukiidossa, mutta taistelinkin palkoista käräjillä, työttömänä, itsetunto maassa. Työttömänä minulla oli vain aikaa, mutta en saanut lähdetyksi edes kuntosalille, vaikka olin viimeiset 2 vuotta käynyt 3-4 kertaa viikossa säännöllisesti salilla irtisanomiseen asti. Tunsin oloni täysin arvottomaksi, elämässäni epäonnistuneeksi… Joten ei ihme että työn hakeminenkaan ei ollut helppoa.

Nykyinen työnantajani tunsi minut Cypressin loppumetreiltä ja oli nähnyt minkälaisessa työympäristössä olin jaksanut ja pystynyt työskentelemään lähes 3 vuotta. Noin 4 kuukauden työttömyyden jälkeen sain järjestettyä kuuden kuukauden mittaisen työelämävalmennuksen uudelle työnantajalle. Iloinen asia, mutta olin edelleen henkisesti rikki. Työnantaja totesikin, että yritä nyt vähän tsempata työhaastattelussa. Tein minkä voin, sain paikan, mutta samalla todettiin tietyllä tapaa hauskasti että haastattelun perusteella en olisi tullut missään nimessä valituksi. Niin huono olin.

Tarinan opetus on, että työtä kannattaa hakea mieluiten silloin kun asiat on hyvin. Silloin ei ole mitään menetettävää ja uuden paikan työssäkäyvä saa todennäköisesti helpommin kuin työtön. Toki pätevä työtön ei pitkään työttömänä ole, olettaen että osaa hakea töitä. Itse olen työn hakemisessa todella huono, mutta toisaalta kahteen ensimmäiseen työpaikkaan minua on pyydetty, ilman aktiivista hakemista. Kolmatta paikkaa ei ole vielä tullut vastaan, enkä sitä ole myöskään hakenut, mutta ehkä sinnekin pyydetään…

Mutta, palataanpa siihen työn hakemisen käytännön puoleen.

Työnhakijan motivaation lähteitä hakea töitä on monia, kuten:

  • Omat kehittymismahdollisuudet
  • Ilmapiiri / yhteisö
  • Palautteen saanti
  • Palkka, elämäntilanteesta riippuen
  • Suorituksen ilo, työ itsessään, työn merkitys
  • Yhteisöön kuuluminen
  • Itsenäisyys, vapaus
  • Eettisyys
  • Säännöllinen elämänrytmi
  • Itsearvostus
  • Sosiaaliset kontaktit
  • Vastuu

Itselleni työn olemassaolo on elinehto, ei niinkään rahan vaan henkisen hyvinvoinnin kannalta. On tuskaa jos ei ole mitään elämää rytmittävää ja mielenkiintoista tekemistä. Toki kotoakin hommia saattaa löytyä liuta, mutta monesti niiden loppuunsaattamiseen tarvitaan rahaa, jota työttömänä ei yleensä liiemmin ole. Kun määrätietoisesti ja elämäniloisella asenteella hakee töitä, on onnistuminen paljon varmempaa kuin loppuun palaneella kaverilla.

Entäpä minkälaisia asioita työnantaja arvostaa työntekijässä?

  • Kokenut
  • Ryhmätyökyky (myös yksintyöskentely)
  • Ongelmanratkaisukyky
  • Kielitaito
  • Keskittymiskyky
  • Isojen kokonaisuuksien hallinta
  • Kirjallinen ilmaisu (dokumentointitaito)
  • Kommunikointikyky
  • Ohjelmistojen hallinta
  • Vuorovaikutustaidot
  • Pitkäjänteisyys
  • Ajanhallinta
  • Nopea oppimiskyky
  • Kyky sopeutua jatkuvaan muutokseen
  • Huolellisuus, tarkkuus
  • Priorisointitaito
  • Luotettavuus
  • Ennakointikyky
  • Paineensietokyky
  • Delegointikyky
  • Neuvottelutaidot
  • Tavoitteissa pysyminen
  • Kannustavuus
  • Motivointikyky

Edellä olevia asioita oppii pääasiassa tekemällä, kokemuksen kautta. Toki oma motivaatio ja kehittymishalut vaikuttavat paljon. Edellä listattuja asioita on syytä korostaa hakemuksessa niiltä osin kuin haetun työtehtävän kannalta on oleellista.

Mutta, minkälainen on hyvä työhakemus, eli markkinointikirje?  Hakemuksesta tulee löytyä seuraavat tiedot:

Omat tiedot, päivämäärä

Vastaanottaja = tuleva esimiehesi / todellinen päättäjä

Mielenkiinnon herättävä otsikko tai tehtävänimike

Yrityksen tavoitteet + motivaatio + perustelu

  • Yrityksen kotisivuilta esimerkiksi heidän tavoitteensa ja soveltaa tätä tietoa omiin taitoihin ja kokemuksiin
  • Älä kerro että ole kiinnostunut tietystä tehtävästä, viittaa lehti-ilmoitukseen tai kerro itsestäsi lyhyesti
    • Kerro kuitenkin itsestäsi siten, että yritys voisi hyödyntää monipuolista työkokemusta, tai uusia tietoja jos olet vasta valmistunut
  • Jos haet avointa paikkaa, älä soita ennen hakemuksen lähettämistä, mutta selvitä henkilön nimi etukäteen
  • Jos vuorostaan haet haettua paikkaa, soita ensin, kysele työn oikeista vaatimuksista.
    • Käytä tätä tietoa hakemusta tehdessäsi, mutta älä paljasta miksi hakemuksesi on niin hyvä (=älä kerro hakemuksessa soittaneesi)

Mikä on tarjoamasi hyöty

  • Korosta tuoretta tietouttasi (mikäli olet juuri valmistunut), tuore koulutus

Millaista palautetta olet saanut työnantajalta, työkavereilta tai asiakkailta

  • Voi ottaa työtodistuksesta lainauksia

Luonteenpiirteet + työskentelyote

  • Minua on luonnehdittu, sanottu
    • Reippaaksi, energiseksi, auttamisenhaluiseksi, huolelliseksi, pitkäjänteiseksi, innostavaksi, täsmällinen
  • Poimi vain ne asiat esille mitkä ovat hakemasi työtehtävän kannalta oleellisimmat asiat
  • Kirjoita tähän kohtaan enemmän materiaalia kuin edelliseen kohtaan

Muuta

  • Joustavuus, jota voit osoittaa työnantajan, työpaikan sijainnin ja työtehtävien  sisällön suhteen
  • Muut valtit, ellet ole niitä ansioluettelossa maininnut
  • Ilmaise halukkuutesi tapaamiseen, ja lupaa ottaa yhteyttä vastaanottajaan n. 1-1,5 viikon kuluttua markkinointikirjeen lähettämisen jälkeen.

Allekirjoitus

Liitteet, esim. CV

Kun omatoiminen työnhaku on työvoimatoimistolle liikaa

Eräs läheinen haki taannoin muutamaa avointa työpaikkaa, ja sai yhdestä paikasta noin kuukauden mittaisen määraikaisen pestin. Hieno homma, paitsi että tuli 2kk karenssi. Mikä meni pieleen?

Työkkärin kanssa oli reilu vuosi sitten sovittu, että työtön työnhakija hakee töitä omatoimisesti. Omatoiminen haku oli toiminut loistavasti, vaikka töitä ei lähes aina ollutkaan saatavilla. Kuitenkin sen verran että vaaditut työehtoviikot ehtivät kertyä tarkastelujaksolla (ansiosidonnaisen nollaantuminen). Työkkärin työllistymissuunnitelma oli voimassa vuoden, sillä vähän aikaa sitten alkoi postiluukusta pudota työhönosoituksia.

Työhönosoitukset ovat työkkärin pakottamia, eli niihin on jätettävä työhakemus. Sillä ei ole väliä vastasiko ehdotettu paikka ollenkaan omaa osaamista, tai tuleeko tehtävään valituksi vai ei, mutta haettava on. Työkkärille pitää ilmoittaa onko osoitettuun paikkaan haettu vai ei, ja minä päivänä haku on tapahtunut. Jos jättää hakematta, siitä seuraa karenssi. Ihan loogista tähän asti.

2403 te-toimisto
Kuva: Jenny Huttunen / Yle

Työnhakija oli omatoisesesti hakenut kolmeen paikkaan, palvelutaloihin A, B ja C. Paikoista A ja B ei ollut vielä tullut vastausta, mutta paikkaan C hän oli saanut kuukauden mittaisen työsopimuksen, jota myöhemmin jatkettiin kolmella viikolla. Työt alkaisivat viikon kahden päästä paikassa C. Hieman näiden hakemusten lähettämisen jälkeen työkkäristä tuli työhönosoitus, paikkoihin A ja B. Eikä vain samoihin paikkoihin, vaan myös samoihin tehtäviin, joihin aiemmin oli jo haettu (noin viikkoa aiemmin). Työtön on siis ollut omatoimisesti aktiivinen ja hakenut samoihin paikkoihin ennen työkkärin patistuskirjettä. Ihailtavaa omatoimisuutta, eikövain?

Työkkärin nettipalvelun kautta pitää ilmoittaa minä päivänä kyseistä työtehtävää on haettu. Järjestelmään ei voi kirjata kuitenkaan aikaisempaa päivää kuin milloin työhönosoituskirje on postitettu. Tämä on estetty järjestelmätasolla. Eli vaihtoehtoina on joko merkata ettei ole hakenut paikkaa ollenkaan tai sitten jokin kirjeen lähettämisen jälkeinen päivä (päivä jolloin on työtä haettu).

Työkkärin velvoitteet hoidettiin ja kuukauden pätkätyö edessä, voisiko asiat olla paremmin? Tietysti työ voisi olla vakituinen. Ja se, että tästä ei olisi tarvinnut tulla kahden kuukauden karenssia.

Valituskierroksen jälkeen päätös ei muuttunut, uusintavalitusta ei voi tehdä työkkärille. Sillä ei ollut väliä vaikka samaan aikaan toisaalla oli kuukauden mittainen työrupeama alkamassa. Hakea on jokatapauksessa pakko, kun käsketään. Syynä oikaisuvaatimuksen hylkäykselle oli, että paikkaan A oli muka haettu avoimesti, eikä sitä nimenomaista paikkaa ollut haettu jota olisi pitänyt hakea. Väite on väärä.

Mikä siis meni pieleen? No se, että kun olet työkkärin pommituslistalla, tällöin omatoiminen aktiivisuus eli töiden hakeminen pitää lopettaa täysin, niin ei varmasti tule tehtyä mitään virheitä.

Työkkärin kannalta ongelman ydin oli siinä, että viikkoa aiemmin haettuun tehtävään olisi pitäny hakea uudelleen, koska työkäri käski. Kyseessä oli siis yksi ja sama työtehtävä, johon työkkärin mielestä olisi pitänyt hakea kahdesti. Haku ei ollut välillä ehtinyt umpeutua ja avautua uudelleen, vaan yksi ja sama paikka oli ollut koko tämän prosessin ajan avoinna. Mitähän työnantajakin ajattelee jos samaan tehtävään samalla hakukierroksella joku hakee kahteen kertaan? Toisaalta kyseiseen paikkaan pitää hakea sisäisen järjestelmän kautta, joten ei ole tiedossa onko ylipäätään edes mahdollista hakea samaan tehtävään kahteen kertaan, koska homma hoidetaan nettilomakkeen avulla.

Ymmärrän että jos olet hakenut työtehtävää X paikasta A ja työkkäri määrää sinun hakemaan samasta paikasta A tehtävää Y, hakemus on jätettävä. Mutta se että olet itse omatoimisesti hakenut paikasta A tehtävää X viikkoa aiemmin ennenkuin työkkäri on älynnyt ehdottaa täysin saman paikan (A) ja tehtävän (X) hakemista ja saat tästä hyvästä karenssia, on täysin mielipuolista. Toisaalta vaikka hakisitkin avoimesti kaikkia paikkoja, sen kattavuus on näennäisesti paljon suurempi kuin vain osoitetun tehtävän hakeminen, koska avoin hakemus kattaa ihan kaikki tehtävät, ainakin periaatteessa. Paitsi että nyt ei oltu haettu edes avoimesti, vaan kohdistetusti sitä tiettyä tehtävää, jota pitikin hakea.

Työkkärin päätöksen mukaan aiempi haku tehtävään ei ole sellainen syy jonka perusteella voi kieltäytyä ottamasta vastaan tarjottua työtä. Olihan siinä viikko väliä, vaikka täysin samaa paikkaa olikin haettu. Toisaalta työkkärin sanamuoto on väärä. Mitään työtä ei ollut edes tarjolla, ainoastaan mahdollisuus hakea avointa paikkaa josta saattaa mahdollisesti työllistyä.

Työkkäri toimisi paljon paremmin jos ne oikeasti tarjoisivat työtehtäviä ihmisille, joihin heidän pitää mennä tekemään töitä. Tällaisesta tilanteesta kieltäytymisestä pitääkin rangaista, mutta että olet jättänyt hakemuksen, mutta paria päivää liian aikaisin, koska työkkäri oli liian hidas, saat karenssia kaksi kuukautta, on jo täysin mielivaltaista. Tällaisella mielivaltaisella toiminnalla ajetaan jo muutenkin ahtaalla olevat entistä tiukemmalle ja saadaan ihmiset passivoitumaan enstistä enemmän.

Mikään ei ole pahempaa ja nöyryyttävämpää kuin olla työvoimatoimiston asiakas. Olen itse joutunut olemaan siellä kirjoilla noin 3 + 1 + 3 kk, tässäkin on 7kk liikaa. Ei sen takia että olisi kiva olla töissä vaan sen takia kun se on nöyryyttävää, kyykyttävää ja muutenkin täysin perseestä. Ennemmin töissä pienellä palkalla kuin olla työkkärin kyykytettävänä.

Työkkärin päätöksestä ei voi valittaa, mutta työttömyyskassaan voi lähettää kuitenkin oikaisuvaatimuksen kielteisen ansiosidannaispäätöksen saamisen jälkeen. Näin tehtiinkin ja lopulta järki ja oikeus voitti – karenssi peruttiin. Mutta niin taas kului aikaa turhanpäiväiseen säätämiseen ja valituksen tekoon, epävarmuus miten asian kanssa käy, rahaa paloi ja mitä korvaukseksi sait – et mitään. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta perseestä tämä silti on.