Blogi | Pasi Vähämartti

Tämä blogaus on kirjoitettu vuoden 2016 joulukuussa, syystä tai toisesta tämä on jäänyt aikanaan julkaisematta. Sisältö on alkuperäisessä asussaan yhtä kommenttia lukuun ottamatta. Hinnat ovat nousseet kolmessa vuodessa, joten ne ovat luonnollisesti ’väärin’. Valokuvat olivat ajan saatossa jonnekin kadonneet, joten ne on otettu ja lisätty blogaukseen julkaisupäivänä.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Minimalististen ja tyylikkäiden hyllyjen löytäminen ei ole helppoa. Edellinen haaste kosketti kotiteatterin laitehyllyä. Tuolloin päädyin käytännölliseen, joskin rujoon valintaan; 19″ metalliseen räkkitelineeseen.

Hylly ongelma on alkanut ~15 vuotta sitten, kun alati kasvavalle DVD ja Blu-ray levykokoelmalle piti saada paikka. Tuolloin ei löytynyt mitään hyvää hyllykköä, jolloin päädyin tekemään sellaisen itse. Tuo hylly on ollut jo pitkään täynnä ja kesällä 2016 päädyin väsäilemään kolme vastaavaa hyllyä lisää (jotka vuonna 2019 ovat ääriään myöten täynnä). Katsotaan josko saisin näistä jonkinlaisen jutun jossain välissä tehtyä.

Puoliso tarvitsi CD- ja LP-levykokoelmalle hyllyjä. Vaihtoehtona olisi ollut rakentaa sellaiset, mutta yritin etsiä netistä sopivia hyllyvaihtoehtoja. Tällä kertaa tärppäsi. Nyt oli löytynyt sellainen kultasuoni, että suorastaan harmittelin, kun olin juuri saanut rakennettua omat hyllyköt valmiiksi.

Suomalainen musiikin.com Oy tuo maahan Euroopassa valmistettua, puusta ja lasista tehtyjä CD/DVD/Blu-ray/vinyyli/laitehylly telineitä, jotka ainakin omaa silmää hivelee tyylikkyydellään. Nämä ovat tosin erillistilaustuotteita, eikä niillä täten ole palautusoikeutta. Myös hintaa on reilunpuoleisesti, mutta design maksaa.

Esimerkiksi 256 vetoinen vinyylilevyhylly (6120k) maksaa 350€, 600 CD-levyn vetoinen hylly (6054k) maksaa 325€. Hintaan vaikuttaa valittu puumateriaali (kirsikkapuu / vaalea saarni / pähkinäpuu), sekä hyllyjen lasilevyjen tyyppi (kirkas / satiini). Päälle tulee lisäksi toimituskulut, joka on 8-20kg painoisilla lähetyksillä 18,50€ ja 20-60kg lähetyksillä 43,50€. Toimitusajaksi luvataan 3 päivää – 3 viikkoa.

Koska tuote on eurooppalainen ja vain toimitustilaustuote, niin varmasti joku muukin näitä myy. Koska valmistajan nimeä tai tuotekoodia ei kerrota (myöhemmin selvisi, että musiikin.com käyttämä tuotekoodi on sama kuin valmistajan tuotekoodi), niin saman tuotteen metsästäminen netin pohjattomasta tarjonnasta kesti hetken, mutta löytyi kuitenkin todella kivuttomasti moneen muuhun vastaavaan etsintään verrattuna.

Selvisi, että useampi eurooppalainen nettikauppa myy samaa tuotesarjaa. Näissä hinnat olivat keskenään käytännössä täysin identtiset. Eroa kuitenkin suomessa myytävään hintaa oli melkoisesti, tässä tapauksessa saksalaisten hyväksi.

Siinä missä 6120k maksaa suomessa 350€, maksoi se woodandmore.de:ssä ainoastaan 204,95€. Ja siinä missä 6054k maksaa suomessa 325€, kustantaa se woodandmore.de:ssä 214,95€. Tokihan päälle tulee toimituskulut, jotka ovat painosta riippuen: 26€ (<20kg), 38€ (<30kg), 59€ (<40kg) jne… Lisäksi Paypal maksusta peritään 2,5€ + 0,63% maksu, joka tässä tapauksessa olisi 5,50€. Täten tilauksen kokonaissummaksi muodostui 484,40€. Vastaava tilaus musiikin.com:n kautta tilattuna olisi kustantanut 718,50€, eli siis 234,10€ enemmän.

Tilasin tuotteet woodandmore.de:stä sunnuntaina 4.12.2016, tilausvahvistus saapui 5.12. Tilaus splitattiin kahtia toimittajan toimesta automaattisesti, koska toista tuotetta ei ollut heti saatavissa. Ensimmäinen osa lähti liikkeelle 6.12. ja toinen 7.12.. Tuotteet saapuivat 9.12. ja 12.12. UPS:n kuljettamana, nopeaa toimintaa, ei voi muuta sanoa.

Tavarat oli todella hyvin pakattu, ja ne saapuivat vahingoittumattomina. Kasaaminen oli helppoa ja nopeaa. CD-levyhylly kiinnittyy seinään kolmella propulla ja LP-hylly kahdella. LP-hyllyssä on kumipohjaiset kromatut jalat.

Ainoa huomautuksen aihe on lasilevyjen paikallaan pysyminen CD-telineessä. Slotti puussa on jonkin verran leveämpi kuin lasi, joten lasi ei lukkiudu paikalleen, vaan liikkuu helposti. Ongelma pienenee, kun päälle kasaa painoa, mutta ei poista sitä. Jonkinlainen todella ohut kumi tai teippi lasin ja lovetuksen välissä korjaisi tämän ongelma.

Tässä vielä muutama kuva paikalleen asennetuista hyllyistä.

CD-hylly

LP-hylly

Kolme vuotta sitten vanha työjuhta sanoi työsopimuksen irti. Kuului kova paukahdus, jota seurasi pimeys ja kimalteleva lumisade. Tämän jälkeen ilmassa alkoi leijailemaan paha elektroniikan käry. Lampun hajoaminen ei ole uusi juttu, kuten ei lamppuliittimen sulaminenkaan. Hajusta päätellen tällä kertaa meni jotain muutakin rikki.

Lamppu oli jymähtänyt paikalleen todella tiukasti. Soitto huoltoon ja kustannusarvio korjaukselle oli alkaen 600e ja ylöspäin, riippuen mitä rikki. Tämän jälkeen marssin kauppaan ostamaan uuden projektorin.

Uuden projektorin myötä vanha jäi lojumaan työpöydän nurkalle odottamaan tarkempaa diagnoosia ja korjausta.

Diagnoosi

Projektori piti saada auki, jotta syntyneet vauriot voi tutkia. Lamppu oli hyvin tiukasti kiinni paikoillaan, joka esti kotelon avaamisen. Ainoa vaihtoehto oli ottaa lamppu ulos väkivalloin, eli ’pala’ kerrallaan.

Väkivalta ei tässä tapauksessa tarkoita mitään älytöntä voimankäyttämistä, vaan sen käyttöä tilanteen vaatimalla tavalla. Välillä sitä piti olla enemmän, esimerkiksi lampun suojakotelon murtamisessa. Lamppu oli tarkoitus saada irti siten, että mikään ympärillä oleva ei mene rikki. Tässä myös onnistuin, mutta aikaa se vei.

Lamppuliittimeen oli sulanut reikä, joka lukitsi lampun niille sijoilleen. Tämä oli ainoa syy lamppurungon irtoamattomuuteen. Lamppu itsessään oli halki, ja koska lamppurunko on osa lamppua, sen tuhoaminen irrotusoperaatiossa ei ollut mikään menetys.

Lamppuliitin oli sulanut niin hyvin yhteen, että sekään ei ilman sivuleikkureita ja muita työkaluja suostunut irtaantumaan. Lopputuloksena hyvin järsityn näköinen liitin projektorin päässä.

Lamppuliitintä ei olisi tarvinnut irrottaa, sillä liitin oli joka tapauksessa vaihdettava uuteen. Myöhemmässä vaiheessa tästä oli kuitenkin hyötyä, eli ei kannata hötkyillä, vaan tehdä asiat vasta sitten kun ne on pakko tehdä.

Korjaamisen vaikeus

Ajatus projektorin korjaamisesta on ollut mielessä hajoamisesta lähtien. Varaosien löytäminen on ollut todella vaikeaa, eikä 10 vuoden ikä helpota asiaa.

Moduulitasolla varaosia saisi, mutta hinnat ovat älyttömiä. Useimpia komponentteja saa esimerkiksi Farnelilta, joten komponenttitason korjaaminen on mahdollista – paitsi jos kyse on projektorin pään lamppuliittimestä. Mutta, kun tuhojen laajuudesta ei ole mitään tietoa.

Lamppu on varmasti mennyt, kuten myös lamppuliitin. Myös B-moduuli (Ballast unit), tyyppi TXANP03VKJ8, on todennäköisesti saanut kipeää. Tämä yksikkö hoitaa lampun sytytyksen ja sähkönsyötön.

Sytytysjännite on ymmärtääkseni reilusti yli 1000V, joten tavallisella yleismittarilla sitä on turha mennä mittailemaan. Jännitteen mittaamalla sytytysyksikön kunnosta saisi edes jotain vihiä. Soveltuvaa mittaria minulla ei kuitenkaan ole.

Sytytysyksikkö sijaitsee alimpana, joten projektorin joutuisi purkamaan lähes alkutekijöihin. Olenkin siis toivonut, että vika olisi lopulta vain liittimessä ja lampussa.

Olen etsinyt lamppuliittimen tyyppiä vuosien varrella aina silloin tällöin, tuloksetta. Myöskään itse liittimiä en ole mistään löytänyt. Liittimet vaikuttavat olevan kiinteä osa B-yksikköä, joka vaihdetaan kokonaisuudessaan. Se siitä korjattavuudesta. Huollettu B-yksikkö maksaa noin 100€ + ALV + postit. Jos kyseessä sattuisi olemaan pelkkä liitinvika, olisi mukava löytää edullisempi ratkaisu.

Yritin etsiä huutokaupoista viallista projektoria, jossa olisi ehjä liitin. Samaa liitintä (ja lamppuyksikköä) käytetään PT-AE1000, -2000 ja -3000 -malleissa. Eipä löytynyt. Ehjiä projektoreja olisi löytynyt joitakin kappaleita, mutta hintaa oli ihan liian paljon (enkä halunnut ehjää, vaan korjata viallisen). USA:sta olisi löytynyt myös risoja, mutta lähtöhinta oli itsessään kohtuuton, puhumattakaan postimaksuista. Joten, se siitä.

Ajoittain olen kysellyt Kiinan suunnalta pelkkiä liittimiä. Kukaan ei tuntunut tietävän mikä liittimen tyyppi on tai mistä niitä saisi. Vähän aikaa sitten sain uuden idean; ballast unit -kauppiaita löytyy useita, joten löytyisikö joltakin risaa ballastia, josta voisi viedä liittimen? Monen kieltävän vastauksen jälkeen onnisti. lamp-book Store -niminen kauppias alibaba.com:in kautta suostui selvittämään asiaa, ja tarjosi lopulta pelkkää liitinjohtoa. Hintaa liittimelle tuli toimituskuluineen 22,76€. Toimitusaika tilauksesta tilauksen saapumiseen oli 10 päivää.

Nyt kun liitin olisi käsillä, enää tarvitaan lopullinen vikadiagnoosi. Mitäpä sitä liitimellä, jos vika on jossain muualla. Eli, oli testattava, toimiiko projektori vai ei, ennen varaosan tilaamista.

Lopullinen vikadiagnoosi

Kun varaosa oli tiedossa, sai vianetsintä ihan uudenlaista puhtia.

Minulla on ennestään pari eri tavoin vioittunutta lamppua. Kasasin näistä vanhoista lamppurungoista yhden toimivan lampun. Yhdessä rungossa oli ehjä liitin, toisessa ehjä lamppu, kolmannessa ehjä runko.

Yhdistin lampun ja lamppurungon liittimen toisiinsa puristusliitoksella käyttäen Abiko jatkoliittimen ydintä, sekä lampun johdon ylimääräistä suojaa. Kolvaaminen ei ole vaihtoehto, sillä lamppu käy todella kuumana, enkä halua ottaa riskiä liitoksen pettämisestä, vaikka lyhytaikaisesta testistä onkin kyse.

Tällä ’uudella’ lampulla saisin selville, onko vika vain liittimessä ja lampussa, vai jossain syvemmällä.

Viallisen liittimen paikalleen jättämisessä (se aiempi hötkyily kommentti) oli kaksi hyvää puolta. Ensimmäinen on johtojen napaisuus ja toinen johdon päissä olevat liittimet, joka helpottaa testaamista merkittävästi, vaikka itse runko onkin tohjona. Purin liitinrungon, putsasin liittimien sisäpinnat, ja tökkäsin päät suoraan lamppurungon kontakteihin.

Eihän tämä mikään kaunis tai turvallinen ole, mutta tämä oli väliaikainen kytkentä testausta varten. Varmistin myös, että liittimet eivät pääse koskettamaan toisiaan tai putoamaan.

Tökkäsin lampun omalle paikalleen projektorin sisälle, ilman ulointa ulosvedin kehikkoa. Lampussa itsessään oli ohjurit paikallaan, joten se oli testin aikana prikulleen oikeassa kohdassa projektorin sisällä.

Se elää!

Sähköjen päälle kytkeminen on aina jännää puuhaa. Testilaitteita käytän aina suojaerotusmuuntajan kanssa. Mitään poksahduksia suojaerotusmuuntaja ei estä, mutta koska konepelti oli auki, niin sen läsnäolo parantaa merkittävästi henkilöturvallisuutta.

Kaikeksi onneksi tykki hyrähti käyntiin ja kuva ilmestyi ruutuun! Eli, käytännössä ainoat rikkinäiset osat ovat Ballast yksikön lamppuliitin, sekä lamppu.

Korjaaminen

Jo varaosajohtoa tilatessa tiesin, että johdon pituus (20cm) ei ole riittävä. Johdon jatkaminen ei ole hankalaa, eristämisessä on kuitenkin syytä olla tarkkana, sillä lampun sytytysjännite on yli 1000V. Jatkamisen tein samoin kuin lamppumoduulia kasatessa, eli Abiko jatkoliittimen ydintä, sekä lamppumoduulin johdoista ylijäänyttä eristettä käyttäen. Jatkos sijaitsee heti liittimen vieressä, eli projektorin sisällä jatkos roikkuu ilmassa => ei pääse osumaan mihinkään.

Lopuksi projektorin konepelti kiinni ja valmista tuli.

Aika vs. raha

Moni laite heitetään turhaan menemään, sillä ne ovat usein helposti korjattavissa. Tai olisi, mikäli valmistaja olisi mahdollistanut sen tarjoamalla varaosia. Nykyaikainen ’korjaaminen’ on isojen kokonaisuuksien vaihtamista, ja usein myös niin kallista, ettei korjaaminen ei ole järkevää.

Tämä korjaus osoitti, että sinnikkyys palkittiin ja projektori saatiin kuntoon, paljon edullisemmin kuin huollon tekemänä. Huoltaminen olisi ollut paljon nopeampaa, mikäli olisi ollut jonkinlainen järkevä kanava varaosien hankkimiseksi.

Eihän korjaamisessa mennytkään kuin kolme vuotta. Todellisuudessa mikäli varaosia olisi ollut saatavissa nopeasti ja helposti, koko operaatio olisi ollut ohi noin kahdessa tunnissa. Kaikkinensa aikaa kului ainakin parin työviikon verran.

Ajankäytöllisesti tällaisessa korjaamisessa ei juurikaan ole järkeä, mutta harrastusmielessä omia laitteita voi korjailla ilman aikataulupaineita.

PS. Jos sinulla on joku mielenkiintoinen viallinen laite, sellaisen voi minulle lahjoittaa korjattavaksi. Onnistuessaan siitä putkahtaa juttu blogiini.

Uusi lamppu

Vaikka kasattu lamppu toimii moitteetta, oli sen ainoa tarkoitus toimia B-yksikön toiminnan varmistamisessa.

Aiemmin olen ostanut lamppuja Kiinasta. Edelliskerralla kopio kustansi 90$, tänään vastaavan kopion saa 23$. Tällä kertaa en aio päätyä kaikkein halvimpaan vaihtoehtoon.

Lamppuliittimen sulaminen on tyyppivika. On mahdotonta sanoa olisiko alkuperäisen lamppumoduulin käyttäminen estänyt sulamista. Oletettavasti kopioiden laatu on kaikilta osin heikompaa kuin alkuperäisen. Koska sain projektorin vihdoin ja viimein korjattua, aion hankkia alkuperäistä vastaavan lamppumoduulin siinä toivossa, että liitin kestää aiempaa pidempää.

Alkuperäinen ET-LAE1000 lamppumoduuli maksaa verkkokauppa.com:ssa 399,90€, tarvike vuorostaan 185,90€. Saksassa vastaava tarvikemoduuli feldmann-led:ssa 104,27€. Tarvikemoduulissa on alkuperäinen polttimo, rungon (muovinen ulosvedin) ollessa kopio.

Projektori toimii täysin ongelmitta. Ainoa ongelma on kaksi toimivaa projektoria, sillä toiselle ei ole sijoituspaikkaa.

Uuden vaihtuvakuvasuhteisen valkokankaan myötä vastaan tuli uusi ongelma, tekstityksen sijainti elokuvalevyillä.

Elokuvien katselu luonnistuu itseltä ilman tekstityksiä, mutta näin ei välttämättä ole kaikkien katselijoiden kohdalla. Täten elokuvien tekstitykset on syytä olla näkyvillä. Muuttuvakuvasuhteinen valkokangas aiheutti kuitenkin sen, että kun mustat verhot nostaa palkkien eteen, se vaimentaa valoa niin voimakkaasti ettei edes valkoinen tekstitys erotu. Puolittaisesta tekstityksestä ei ole iloa kenellekään. Tietysti tekstitysten ei edes pitäisi sijaita mustalla alueella ylipäätään, mutta syystä tai toisesta elokuvien julkaisijat toimivat toisin.

Playstation 3 on tähän asti toiminut Blu-ray pyörittimenä, siinä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta säätää tekstityksen sijaintia. Lisäksi sen laseri on temppuillut pidemmän aikaa, elokuvan sai tyypillisesti pyörimään vasta tunnin lämmittelyn jälkeen. Minulla oli kolme vaihtoehtoa mielessä, ostaa pleikkariin uusi laser ja toivoa että se lähtee toimimaan, ostaa uusi pleikkari tai ostaa sellainen soitin, joka kykenee siirtämään tekstityksiä. Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa ei kuitenkaan ratkaise tekstitysongelmaa, mutta silloin olisi edes jokin toimiva ohjelmalähde.

Markkinoilla on tietääkseni kaksi soitinta, joissa tekstityksen sijainnin muuttaminen on mahdollista. Nämä ovat kuitenkin erittäin kalliita highend laitteita, kyseessä on Cambridge Audio Azur 752BD sekä Oppo BDP-105EU.  Cambridge Audio Azur 752BD:n valmistus on tätä kirjoitettaessa lopetettu ja sen tilalle on tullut päivitetty CXU. Hintaa Opolla on 1600€, CXU:lla 1300€ ja 752BD:llä poisto myynnissä 865€ (normaali 1250€).

Tarjoushinnallakin 752BD on todella kallis ja aikoinaan ihmettelin kuka ihme ostaa tämän hintaisia laitteita, kun levyjä pyörittäviä soittimia saa halvimmillaan satasella. No, näköjään minä ainakin, kun oli tarve tietylle ominaisuudelle, jota ei halvemmallakaan saanut. Tietokoneella olisi voinut tietysti softien kanssa leikkiä, mutta halusin ihan dedikoidun soittimen tehtävään enkä PC:tä.

Oppo ja 752BD ovat testien mukaan hyvin tasaväkiset ja ilmeisesti konepellin alla pyörii pitkälti identtinen rauta suorittamassa tehtäviä. 752BD:n ostamisen suhteen tuli kiire, sillä niitä oli vain muutamia jäljellä ja nekin hupenivat edullisen hinnan vuoksi nopeasti. Hinnastakaan ei enää pystynyt tinkimään yhtään enempää kuin mitä hinnaksi oli verkkokaupoissa lätkäisty.

752BD:sta on kirjoitettu Audiovideo.fi:ssä kaksi eri testiä. Ensimmäinen testi painottuu kuvaan ja ääneen, eli elokuvien pyörittämiseen. Toinen testi painottuu vakavaan musiikinkuunteluun. Molempien testien perusteella voidaan sanoa, että kyseessä on huippulaite. Ja sitä se tosiaan on ollutkin.

Levyt pyörähtävät käyntiin todella vikkelästi eikä sen kanssa ole ollut muutoinkaan ongelmia, mutta on siinä pari pikku juttua, jotka voisi päivittää.

Tekstinsiirto on hyvä ja toimiva, mutta on siinä pieni puutekin. Tekstitys on koko kuva-alan kokoinen näkymätön kenttä, josta näytetään vain ne rivit, joilla on tekstiä. Monissa julkaisuissa tekstiä on kuitenkin ripoteltu niin kuvan ylä- kuin alalaitaankin. Kun alalaidan tekstin säätää näkyviin, karkaa yläreunassa oleva tekstitys yleensä piiloon. Onneksi yläreunan tekstityksiä on hyvin vähän käytössä, joten kyse ei ole kovin suuresta ongelmasta. Toisaalta jos tekstinsiirrosta haluaisi tehdä viimeisen päälle hyvän, tulisi ylä- ja alaosan tekstityksiä pystyä säätämään joko erikseen, tai sitten siten että tekstit liikkuvat vastakkaisiin suuntiin, jolloin kaikki tekstit saisi säädettyä kohdalleen kerralla.

Toinen vielä mitättömämpi viilaustarve liittyy HDMI oton signaalin katkeamiseen. Eli jos sammutan digiboxin, joka on kyseisen oton perässä, alkaa kuva hyppimään, asetusvalikko näyttöä myöden. Tämä ei estä laitteen käyttöä, mutta näin kalliissa laitteessa soisi olla kaikki ominaisuudet pitkälle viilattuja.

752BD:llä on tullut pyöriteltyä mediaa tähän mennessä arviolta lähemmäs 2000h edestä. Samalla tulin tosin hankkineeksi PS3:een uuden laserin ja sekin tuli korjattua toimivaksi. Nyt sitäkin voi tarvittaessa käyttää hopeakiekkojen pyörittämiseen.

Tietokoneen musiikin toisto järjestelmä koostuu DSPeaker Anti-Mode 2.0 Dual core audio prosessorista, kahdesta Genelec 8010 kaiuttimesta sekä Velodyne HGS-18 subbarista.

Genelecit on kytkettynä XLR liittimin prosessoriin, mutta subbari RCA:lla. Tämä on toiminut, mutta yksi miinuskin tässä toteutustavassa on ollut. Mikäli subbarin unohtaa päälle, niin aina kun Genelecit sammuu tai lähtevät päälle, subbarista kuuluu hirveä tömähdys. Audio linjassa tapahtuu siis jotain erikoista, jonka juurisyytä en kuitenkaan tullut selvittäneeksi.

Koska subbarista löytyy XLR sisäänmeno, päätin kokeilla sen käyttämistä ongelman poistamiseksi. XLR kaapelit ovat balansoidulla kytkennällä toteutettuja, kun RCA:t ovat balansoimattomia. Tästä syystä signaalitie on kelluva, eikä mahdollisia vaippavirtoja pääse muodostumaan. Vaippavirta olikin todennäköisin syy pamauksen aiheuttaja.

Koska Anti-Modessa on ainoastaan 2 kpl XLR ulostuloa, eikä Geneleceissä tai Velodynessä ole signaalin läpiketjutusta, tarvintaan Y-haara XLR kaapeli. Y-haara ei eroa kytkennältään millään tavalla suoraan johtoon verrattuna, ainoastaan että signaali jakautuu kahdelle liitimelle. Koska tässä ei olla yhdistämässä signaaleita, ei liittimien sisälle tarvitse rakennella ylimääräisiä kytkentöjä.

Y-haaroja löytyy kaupasta valmiina, eikä niiden hintaa ole juurikaan kalliimpi irto-osiin verrattuna. Itse rakenteleminen on kuitenkin kivaa, ja siksi tein kaapelit itse.

Y-haara koostuu yhdestä naaras XLR liittimestä ja kahdesta uros XLR liittimestä. Kaapelin tekeminen on helppoa, kunhan löytyy oikeat välineet; eli sivuleikkurit, tinakolvi ja tinaa. Johtoja tinaillessa tulee kiinnittää huomiota, että johtimet kytketään oikeassa järjestyksessä oikeisiin liittimiin.

Kun johtimet ovat kolvattu paikoilleen, kasataan liittimen ulkokuori lopuksi.

Lopullisista kaapeleista tuli siistin näköiset. Ja mikä parasta, subbarin jysähdykset poistuivat XLR kaapeloinnin myötä.

 

Kuten aktiivisimmat lukijat ovat huomanneet, on kotiteatterin kanssa ollut pientä ongelmaa. Näitä ongelmia on ratkottu jo pidemmän aikaa, nyt toivon mukaan nämä on vihdoin selätetty.

Edellisessä jutussa uumoilin, että todennäköisesti pitää hankkia antennivahvistin, jotta antennijohtoon liitettyjen vaippavirranerottimen aiheuttaman signaalin vaimenemisen saisi kumottua. Otin yhteyttä DNA:n tukeen, jossa todettiin, että tilaa mittamies paikalle. Käynti olisi maksanut 55€.

Signaalin vaimeus ei kuitenkaan ole se todellinen ongelma, vaan digiboxista kaapeli tv-verkkoon menevä maavuotovirta. Oli jo alusta asti selvää, että ongelma ei ole mitenkään yksioikoinen, ja siksi antenniasentajan tilaaminen ei todennäköisesti edes ratkaise ongelmaa. Toki jos vahvistimesta olisi kääntänyt lisää gainia, olisi ongelma liian heikosta signaalista korjautunut, mutta tämä ei ole varsinainen lääke vaippavirta ongelmaan (+ naapurit olisivat joutuneet hankkimaan signaalivaimentimet). Vaippavirtaerotin oli lääke, jolla oli kuitenkin sivuvaikutus. Sivuvaikutusten korjaaminen uudella lääkkeellä ei kuulosta kovin hyvältä. Eli, oli paneuduttava ongelman alkujuurille.

Kiinteistössä on suojamaadoitetut pistorasiat, mutta tosiasiassa kaikki rasiat on nollattu jakorasiassa. Sähkökeskukselta siis tulee L + PEN, joka jakautuu kytkentärasioissa L + N + PE. Nollaus on monesti ongelmallinen, ja saattaa olla merkittävä osasyyllinen havaitsemiini ongelmiin.

Vuotovirta antenniverkkoon vaihtelee sähköverkon kuormituksesta riippuen 30-140mA välillä. Virran suuruuden muuttuessa, videotykin kuva häviää. Tästä olen tehnyt aiemmin jutun, joka on luettavissa täältä (jutussa myös video, joka havainnollistaa hyvin ongelman häiritsevyyttä).

Nyt kun asiaa on tutkittu jo pidempi tovi, niin voisi tietysti sanoa, että edelliset oireet ovat antaneet vihjeitä siitä, millä suunnalla ongelma sijaitsee. Koska kuva häviää, niin ongelma on jossain näyttöketjun loppupäässä. Harmi, että nyt vasta tässä vaiheessa tajusin alkaa mittailemaan vuotovirtoja laitekohtaisesti. Aiemmin näitä virtoja tuli mitattua ainoastaan antennipistokkeen ja antennijohdon väliltä.

Vuotovirran lähde paikantui lopulta hyvin nopeasti; nypin vuorotellen HDMI johtoja irti esivahvistimesta, ja seurasin, kuinka vuotovirran suuruus muuttuu. Kun nyppäsin digiboxin irti, niin virta putosi olemattomiin. Tämän jälkeen kokeilin ottaa videotykille lähtevän optisen HDMI kaapelin irti, ja kas, virta putosi jälleen olemattomiin. Tämän jälkeen kokeilin, vaikuttaako videotykin sähköjohdon kytkentäsuunta virtaan; ei vaikutusta. Sähköjohdon irrottaminen luonnollisesti poisti vuotovirran.

Koko AV räkin vuotovirta kaapeli-TV verkkoon on 3mA ilman videotykin HDMI kytkentää. Videotykin lisääminen yhtälöön HDMI-kaapelin kytkennällä nosti vuotovirran tällä kertaa 64mA:han. Pikaisella etsinnällä en löytänyt galvaanisia erottimia HDMI liittimiin. Ja toisin kuin voisi äkkiä luulla, niin optinen HDMI ei sekään erota järjestelmää galvaanisesti, koska kuidun ohella kyseisessä kaapelissa menee myös vastaanottimen sähkönsyöttö ja HDMI-liittimien runkomaadoitus.

Koska HDMI:tä ei saanut erotettua galvaanisesti, niin seuraavaksi helpointa oli erottaa videotykin sähkönsyöttö sähköverkosta galvaanisesti. Hyllystä sattui löytymään kaksi 350VA suojaerotusmuuntajaa, joista toinen ylimääräinen. Tehonsa puolesta tämä riittää juuri kattamaan tykin sähkönsyöttötarpeen (310W, cos fi hyvin lähellä ykköstä), niin olihan sitä pakko kokeilla.

Suojaerotusmuuntajan lisäämisen myötä antenniverkon vuotovirta oli enää 3mA, ilman antennisignaalia vaimentavia erotuskondensaattoreita. Enää kuva ei pätki, kun rappukäytävään laittaa valot, ei vaikka kuivausrummun käynnistäisi. Myös kaikki TV-kanavat näkyvät häiriöttä, eli signaali on jälleen riittävän voimakas.

Muutaman tunnin yhtäjaksoisen käytön jälkeen kuvanpätkimisongelmaa ei esiintynyt kertaakaan. Suojaerotusmuuntaja sitävastoin lämpenee ihan mukavasti, mutta sen pitäisi kestää tämä hyvin, koska sen nimellistehoa ei ylitetä. Muuntajassa on integroitu ylivirtasuoja, joka on suuruudeltaan 2A. Videotykki ottaa maksimissaan 1,3A virran.

Miten suojaerotusmuuntaja toimii?

Muuntajan ensiö ja toisio sisältää yhtä monta kierrosta, eli sen muuntosuhde on 1:1. Täten kun sisään syöttää 230VAC, tulee ulos sama jännite. Muuntajan ensiö ja toisio eivät ole galvaanisesti toisiinsa yhteydessä, teho ja jännite siirtyvät magneettisesti muuntajasydämen kautta ensiöltä toisiolle. Koska toisio on täysin kelluva, eli sillä ei ole minkäänlaista yhteyttä maahan, ei koskettamalla kumpaakaan johdinta erikseen saa sähköiskua.  Sähköverkon puolelta sitä vastoin saa sähköiskun, koska muuntajan nolla (N) on yhteydessä myös maahan (PE). Tästä syystä huollettavat laitteet kytketään / olisi syytä kytkeä suojaerotusmuuntajan taakse, henkilöturvallisuuden nimissä (etenkin paikoissa, joissa ei ole vikavirtasuojia).

Kuva otettu Intertrafo Oy:n kotisivuilta.

Koska aiemmin virtapiiri syntyi sähköverkon, videotykin, HDMI-kaapelin ja digiboxin kautta antenniverkkoon, niin katkaisemalla yhteys jossain kohtaa piiriä, lakkaa myös vuotovirran kulkeminen.

Hintaa käyttämälläni muuntajalla on 125€, jota myy esimerkiksi Partco. Tätä juttua varten minun ei kuitenkaan tarvinnut ostaa suojaerotusmuuntajaa, sillä olen saanut nämä joskus 20 vuotta sitten täysin ehjänä purkujätteenä.

Taustaa

Syksyllä 2016 ostin optisen HDMI kaapelin. Muutaman päivän käytön jälkeen vastaan tuli kuitenkin ongelma, jossa kuva pätki lyhytaikaisesti, tai jäi pätkimään loputtomasti.

Tuolloin epäilin HDMI-portin riittämätöntä sähkön syöttöä, mutta myöhemmin selvisi, että syynä on todennäköisimmin maavirta luuppi antennijohdon kautta. Antennijohto irrotettuna ongelmia ei ole ilmennyt kertaakaan, mutta tämä luonnollisesti estää digiboxin käytön.

Uusi esivahvistin toi mukanaan vielä uuden ongelman, jossa ilmeisesti laitteiden käynnistysjärjestys yhdessä maavirtaluupin kanssa aiheuttaa tilanteen, jossa kuva jää välillä kokonaan näkymättä. Tämän sai ’korjattua’ nyppäämällä esivahvistimen sähköjohdon irti ja kytki takaisin. Laitteen sammuttaminen kaukosäätimestä ei siis riittänyt. Tämä oli kuitenkin hyvin rasittavaa, sillä näin joutui tekemään useamman kertaa viikossa.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, olen elänyt tuon kuvan pätkimisongelman kanssa jo reilu 1½ vuotta. Uusi esivahvistinkin on ehtinyt olla reilu puoli vuotta käytössä, oman ongelmansa kanssa. Töissä on ollut sen verran kiirettä ja elämässä muutenkin hyvin paljon yhtä sun toista menoa ja harrastetta, että tämän pienen ongelman ratkaiseminen on vaan jäänyt. Nyt tilanne vihdoin kuitenkin muuttuu.

Ratkaisuna ongelmaan on galvaaninen maaerotin laitteen ja antennipistokkeen välille.

Hinta

Galvaanisia maaerottimia myydään vähän siellä sun täällä, hintahaitari sitä vastoin on todella laaja. Pikaisella etsinnällä hinta vaihteli alle kolmesta eurosta 30 euroon, kyseessä ollen vielä saman valmistajan täysin identtinen tuote.

Halvimmalla löysin tuotteen satshop.fi:stä, hinnan ollessa 2,70€/kpl, verkkokauppa.com:ssa hinta vuorostaan oli 8,90€/kpl. Clash Ohlson myy teknisesti samaa tuotetta, vaikka onkin ulkoisesti hieman erinäköinen. Hintaa Clasulla on 12,99€/kpl. Satshopin toimituskulut olivat kohtuulliset 2,90€ kolmelle erottimelle, kokonaishinnaksi muodostuen 11€:ksi. Yksi radiolle ja yksi kullekin TV-virittimelle digiboxissa, kaapeli modeemi jää erotuksen ulkopuolelle.

Mikä galvaaninen erotin?

Laitteena galvaaninen erotin on hyvin yksinkertainen laite; sen tehtävänä on erottaa kaksi piiriä toisistaan, päästäen lävitseen hyötysignaalin. TV:n tapauksessa hyötysignaali on luonnollisesti kuva ja ääni, katkaistava häiriösignaali vuorostaan laitteiden ja TV-pistokkeen välinen vuotovirta. Joskus erotus on tehtävä esimerkiksi suuren jännite-eron takia (esimerkiksi logiikan 24VDC kanava ohjaa 230VAC syöttöä/valaistusta).

Kuljetettavasta signaalityypistä riippuen, erotus voidaan toteuttaa muuntajalla, kondensaattorilla, optoerottimella tai releellä/kontaktorilla (myös muutama muu vaihtoehto on olemassa). Täytyy kuitenkin muistaa, että kondensaattori ei erota virtapiirin osia toisistaan galvaanisesti, vaikka se tasavirran katkaiseekin. Täten on virheellistä puhua galvaanisesta erottimesta kondensaattoreilla toteutettujen laitteiden osalta, siitä huolimatta tätä virheellistä nimitystä näistä tuotteista käytetään ihan markkinointia myöten. Ja koska suurin osa tämän lukijoista on nimenomaan etsinyt galvaanista erotinta, en lähde muuttamaan jutun otsikkoakaan asiavirheestä huolimatta.

Koska hankkimani erotin on toteutettu kondensaattorein, käyn pikaisesti läpi sen rakenteen. Ulkovaipassa on 20uF ja keskinastassa 10uF suuruinen kondensaattori sarjassa uros- ja naarasliittimen välillä. Sähköisesti uros ja naarasliitin ovat identtisiä, eli signaalin kulkusuunnalla ei ole merkitystä toiminnan kannalta (toimii niin radion kuin tv:nkin kanssa). Alla piirtämäni kytkentäkuva rakenteesta.

Alla kuva varsinaisesta tuotteesta.

Lähtötilanne ja lopputulos

Ennen erottimien asentamista, kuivausrummun päällä ollessa vuotovirtaa antennikaapelin ulkovaipassa vaihteli 30-140mA välillä, siis järjettömän suuri. Virta oli suuri kuivausrummusta huolimatta, se saa vaan suurimpana kuormana aikaan kaikkein suurimmat heilahtelut aikaan.

Henkilösuojaukseen tarkoitetut vikavirtasuojat (joita kiinteistössä ei ole) laukeavat vikavirran ylittäessä 30mA. 50mA voi riittää aiheuttamaan sydämen pysähtymisen tai kammiovärinän. Kyse ei ole mistää pienistä virroista. Jännite-ero on tosin luokkaa 1,3-2,5V, jolloin ihmisen kehon kokonaisimpedanssi on näillä jännitteillä yli 2000 ohmia => virtatie on olematon, ei pitäisi olla vaaraa (max ~1,5mA). Tästä huolimatta pitäisin näppini erossa, sähkön kanssa ei koskaan tule leikkiä.

Erottimen lisäämisen jälkeen kuva ei ole enää pätkinyt, eikä esivahvistimen HDMI lähtö jumiutunut. Ongelma siis ratkesi ja syynä oli maavirtaluuppi antennijohdossa. Vuotovirta putosi 0,4mA paikkeille. Alla kuvat paikalleen asennetuista erottimista.

Mutta, kondensaattorit aiheuttavat signaalitiellä hyötysignaalin vaimenemista, jonka myötä HD kanavat lakkasivat pääsääntöisesti toimimasta kokonaan, muutaman kohdalla kuva meni mosaiikiksi. Myös National Geographic kanava palikoitui täysin, vaikka ei HD kanava olekaan.

Yksi ongelma selätetty, toinen tuli tilalle. Seuraavaksi täytynee hankkia signaalivahvistin, joka kykenee läpäisemään kaapelimodeemin signaalin, tai sitten täytyy tehdä toisenlainen kaapelointiratkaisu, jossa modeemi ottaa netin vahvistimen ohitse, mikäli netti yhteensopivaa vahvistinta ei löydy.

Kotiteatteri on kokenut paljon viimeisen 2,5 vuoden aikana. Videotykki oli kuitenkin viimeinen asia, jota olin ajatellut päivittää. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja tykistä pääsi toimintasavut ulos keväällä 2016. Lamppu on ’liimautunut’ paikkaansa niin hyvin, ettei sitä hajottamatta saa irti. Vähintäänkin sen virtaliitin on sulanut, mutta hajusta päätellen ei taida lampun virtalähdekään olla kunnossa.

Uusi videotykki piti luonnollisesti saada tilalle, mutta vastaan tuleekin valinnanvaikeus. LED tai laser-valolähteellä varustettu tykki olisi kiva, sillä sen lampun voidaan ajatella olevan elinikäinen (yli 20000 h). Myös 4K kiinnostaisi. Mutta jälleen kerran realiteetit, eli kukkaro saneli, että molemmista haaveista olisi luovuttava. Edullisimman LED/laser tykin (FullHD) hinta keväällä 2016 liikkui siellä 2500-3000€ tietämillä (ViewSonice Pro 9000 / Optoma HD90). Edullisin 4K tykki liikkuu samassa hintaluokassa (Epson EH-TW7300). Mutta kun nämä ominaisuudet yhdistää yksiin kuoriin, hinta nousee roimasti. Nämä ovat lisäksi kategoriansa edullisimmat mallit, ja tyypillisesti edullisin ei tarkoita välttämättä hyvää, eikä varmastikaan parasta.

Vaikka rahaa olisikin käytettävissä paljon, ei sitä kannata ehdoin tahdoin törsätä. Muutoin voi jäädä jotain muuta tärkeää hankkimatta, puhumattakaan jos tulee äkillinen tarve jollekin asialle.

Uuden tykin hankintaa helpotti hieman se seikka, että vakuutusyhtiö maksoi kotivakuutuksen kautta vanhasta videotykin raadosta vähän vajaa 1000€. Vanha tykki oli maksanut aikanaan 2800€, ja nykyisin lähin vastaava videotykki (tarjouksessa) maksoi noin 2000€. Vakuutusyhtiö käytti tätä arvoa 7 vuotta vanhan tykin arvon laskemiseksi.

Mikä tykki tilalle?

BenQ W2000 videotykkiä on kehuttu hyväkuvaiseksi ja päteväksi laitteeksi, lisäksi hintaa sillä on ainoastaan 1150€. Muutoin olisin saattanut tähän vaihtoehtoon päätyäkin, mutta ongelmana oli linssinsiirron rajallisuus, joka ei olisi ollut riittävä tapauksessani. W3000-mallissa linssinsiirto olisi ollut riittävä, mutta muutoin laitteena se on taas huonompi kuin W2000.

Panasonic PT-AE6000 olisi ollut myös looginen jatkumo vanhan 3000-mallin tilalle. Myyjät kuitenkin sanoivat, että aika on ajanut Panasta ohi, ja että samaan rahaan saa paljon parempaa rautaa. Pana siis sai jäädä kaupan hyllylle.

Sonyltä oli kesän 2016 korvilla saapumassa suomeen uusittu VPL-HW45ES. Myös 65 malli oli tulossa, mutta erot näillä malleilla olivat hyvin vähäiset: Dynaaminen iiris ja Ethernet liitäntä lisää 45:een verrattuna. Hintaa oli 65:llä noin 800€ enemmän, ja se on aika paljon näistä lisäominaisuuksista. Ethernet on myös aika turha, sillä sitä ei voi käyttää edes firmwaren päivittämiseen. Se ei myöskään ilmeisesti toimi tykin ollessa sammuksissa ja muutoinkin sieltä voi tarkastella vain tykin käyttötuntilaskuria ja jotain muita tietoja. Täten päädyin lopulta 45-mallin.

Omani kävin noutamassa mukavan ja asiantuntevan Mareksoundin kivijalkamyymälästä. Kävin liikkeessä istumassa ja katsomassa tykin tarjoamaa kuvanlaatua silmät ristissä, sillä saavuin liikkeeseen suoraan lentokentältä ja edelleen Keniasta, huonosti nukutun yön ja pitkän työpäivän (ja viikon) päätteeksi. Lyhyen tuokion jälkeen tykki lähti kainalossa kohti kotia. Tosin kotiin saapumisen jälkeen suuntasin suoraan kohti Vapepan etsintä- ja viestikurssia, joten tykin asentaminen tapahtui vasta pari päivää myöhemmin.

Entä minkälaiset kokemukset tykistä on?

Lamppuun on nakutettu reilussa vuodessa 1200 tuntia. Tosin kesällä 2016 tuli remontoitua 2kk tauotta, joten tykin katsominen tuolla ajanjaksolla jäi hieman vähemmälle. Eco-moodissa lampulle on luvattu 6000 tunnin kestoikä. Normaaliteholle kestoikää ei ole ilmoitettu. Pitkän lampun kestoiän lisäksi mukavaa on ’edullinen’ varalampun hinta, noin 300€. Onhan tuokin paljon rahaa, mutta edullinen edellisen tykin lamppuun verrattuna joka normaali moodissa kesti 2000h ja eco moodissakin vain 3000h. Ostaessani Panan, sen vaihtolampulla oli hintaa noin 600€, joskin vuosia myöhemmin hinta oli pudonnut 350€ tietämille. Sonyssä tuntihinta on joka tapauksessa puolet pienempi kuin Panasonicissa pidemmän lamppukeston myötä.

Koska en saa kotiteatteriani täysin pimeäksi, kärsii mustantaso tästä. Dynaamisen iiriksen vaikutusta en luonnollisesti pysty sanomaan mitään, koska 45-mallissa sitä ei ole. Toisaalta itse kuvakennossa on valovuotoa, sen huomaa parhaiten, kun seisoo tykin ja taulun välissä. Ja huomaa sen taulun valoisuutena pimeässä huoneessa mustalla kuvallakin, tähän ei enää seinien väri vaikuta juurikaan. Kennon valovuoto olisi saanut olla vähäisempää, tämä ei kuitenkaan selvinnyt testipaikan kuvasta, koska siellä screeni oli huomattavasti omaani (120″) isompi.

Valotehoa lampusta löytyy kuin pienestä kylästä. Arvosteluissa on moitittu eco-moodin tavanomaista suurempaa valotehon pudotusta. Eco-moodissa valoa lähtee joka tapauksessa enemmän kuin tarpeeksi, ainakin minun tapauksessa. Isomman valotehon asetuksen muutoksen huomaa selvästi, mutta en kutsuisi eroa kuitenkaan kovin dramaattiseksi. Eco moodia isompaa valotehoa nykyisellä kangaskoolla en osaa edes kaivata. Jos tehoa voisi pudottaa vielä enemmän, tekisin sen todennäköisesti.

Uuden videotykin kuva on paljon värikylläisempi ja skarpimpi kuin Panan. Sony SXRD paneelit, eli LCoS tekniikkaan perustuvan kuvapaneelin pikseliverkko on paljon huomaamattomampi kuin PT-AE3000:ssa (toki tekniikka on ehtinyt kehittyä paljon noin 10:ssä vuodessa). Istumapaikalta kummankaan verkkoa ei huomaa. Paneelien kohdistus Sonyssä ei ollut ihan priimaa saapuessaan, mutta onneksi 45:stä löytyy sähköinen paneelien säätö, jolla ongelman sai korjattua helposti.

Videotykin lämmetessä sen kotelo elää hieman, jonka seurauksena kuuluu pari paukahdusta ensimmäisen 30min aikana, kun kotelo vaihtaa mukavampaan tilaan. Onneksi tämä tapahtuu vain pari kertaa/käynnistys, eikä ole jatkuvaa katsontasession aikana. Tämän hintaluokan laitteessa ei kuitenkaan soisi olevan tällaisia natinoita.

Yksi säätöjen kannalta erikoinen asia on lampputeho asetus (koskettaa myös kaikkia muitakin asetuksia). Tehon saa säädettyä sekä HDMI -otto että kuvamoodikohtaisesti. Jos haluaa ajaa kaikissa tiloissa eco -teholla, on edessä aikamoinen eco -moodien päälle kytkentä. Enennen kuin huomasin tämän ominaisuuden, menin lankaan siinä, miten kuvanlaatuero voi olla niin valtaisa perinteisen HDMI -kaapelin ja kuitu HDMI:n kesken, kuidun hyväksi. Ero luonnollisesti kutistui nollaan siinä vaiheessa kun huomasin muuttaa asetukset identtisiksi tulojen kesken, koska samaa dataahan se siellä piuhassa kulkee, oli siirtomedia mikä tahansa.

Tykissä on 3D tuki, mutta mukana ei toimiteta laseja. Lasit toimivat RF-linkin kautta. 3D-lasit tuli hankittua reilu vuoden käytön jälkeen, joista olen tehnyt jutun aiemmin. Onhan tuo 3D ihan mahtava kokemus, tosin alussa kestää hieman aikaa, että silmät tottuu tähän uuteen maailmaan. Kuvassa on jonkin verran ristivuotoa, joka näkyy selkeimmin suurissa kontrastieroissa. 3D-katselussa lampputeho on täysillä, sillä lasit syövät valotehoa runsaasti.

Kaiken kaikkiaan pidän hankintaa hyvänä parannuksena aiempaan, vaikka en vielä 4K / LED maailmaan päässytkään. Ehkä sitten 10 vuoden päästä, kun seuraava hankintakierros edessä.

Noin vuosi sitten hankin Sony VPL-HW45ES videotykin, kun edellinen Panasonic irtisanoi työsopimuksensa.

Uusi videotykki on kehittyneempi kuin edellinen ja toi mukanaan mm. 3D tuen. Tykin mukana ei kuitenkaan tullut ensimmäisiäkään 3D laseja. Toisaalta 3D elokuvat on voinut laskea yhden käden sormin, samaten 3D PS3 pelit, joten 3D:lle ei ole ollut varsinaisesti edes tarvetta.

Vanhempien 48″ TV:llä olen katsonut joskus Avatarin 3D:nä. 3D efekti toimi, mutta pienen ruutukoon takia se oli kuitenkin aika vaisu elämys. Parhaiten efekti toimi, kun meni reilun metrin päähän ruudusta. Elokuvat ovat muutenkin parhaimmillaan isolta ruudulta katsottuna, joten sama pätenee myös 3D:hen.

Vielä vuosi takaperin Sonyn 3D lasit maksoi muistaakseni 80€/kpl, nyt niitä saa 60€:llä. Koska laseja täytyy käytännössä ostaa vähintään kahdet, tulee tämä hintoihinsa. Koska 3D kuitenkin on houkutellut jo jonkin aikaa ja 2D + 3D elokuva yhdistelmäbokseja on aina välillä puolivahingossa hyllyyn eksynyt, aloin etsiä edullisia 3D laseja.

Etsiessä tuli vastaan, että lasien ei tarvitse olla valmistajan omat, vaan samaa tekniikka käyttävän toisen valmistajan lasit toimivat yhtä hyvin. Tällaiset ovat ainakin otsikossa mainitut Samsung SSG-P51002 lasit, jotka toimivat siis Sony VPL-HW45ES videotykin kanssa. Ja mikä parasta, lasien hinta on vain 35€ parilta, eli 17,50€/kpl. Ostin kerralla kaksi pakettia, eli neljät lasit.

Pakkauksen mukana toimitetaan:

• 2 kpl 3D lasit + sangat osina
• 2 kpl CR2025 patterit
• 1 kpl mikrokuituliina
• 1 kpl pikaohjekirja

Lasit osineen on pakattu omiin pusseihinsa. Pussiin on painettu ohjeet lasien kasaamisesta ja patterin vaihtamisesta. Samaiset ohjeet, sekä lasien operointiohjeet löytyvät 25 kielisestä oppaasta.

Patteri sijaitsee nenäsillan sisällä ja sen vaihtaminen on yksinkertaista. Patterina käytetään hieman harvinaisempaa CR2025 tyyppiä, joka on ohuempi versio CR2035 patterista, jota tyypillisesti käytetään esimerkiksi rannekelloissa. Pienempi patteri tarkoittaa lyhyempää käyttöaikaa, joskin luvattu 150h katseluaika on mielestäni hyvä. Olen vasta sen veran vähän katsellut 3D sisältöä, että patterin kestosta ei voi sanoa vielä mitään.

Merkittävin ulkoinen ero Sonyn ja Samsungin lasien välillä on sangat, joita Samsungeissa ei voi taittaa. Lasit vievät siis jatkuvasti täyden tilan, itseäni tämä ei ole haitannut, sillä lasit säilyvät mukavasti pöytälaatikossa. Sangat voi toki irrottaa, mutta ne on aika heppoisen oloista muovia, joten ne kovin monia irroitus-kiinnitys kertoja tuskin kestävät.

Lasit istuvat päähäni hyvin, ne ei paina ja ovat muutenkin miellyttävät pitää. Toimivat todella hyvin myös silmälasien päällä, ainakin jos silmälasien yläreuna on suora, eikä linssit ole liian korkeat. Myös lasten päässä lasit istuvat hyvin.

Lasit ovat aktiiviset, eli nestekidesuljin sulkee vuorotellen kummankin silmän näkymän. Koska paneelien sulkimien aukeamisella ja sulkeutumisella on rajallinen nopeus, aiheutuu tästä viiveestä pieni kuvien ristiin vuoto. Helpoiten ristiin vuodon havaitsee suurissa kontrastieroissa, eli tummassa kohdassa näkyy samalla toiselle silmälle tarkoitettua vaaleaa kuvaa. Tallainen on esimerkiksi tekstitys tummaa taustaa vasten. Toisaalta kun vuotoa ei ajattele, ei sitä yleensä edes huomaa.

Lasit tummentavat merkittävästi katsottavaa kuvaa, joten valotehon saa ruuvata täysille. Mikäli katseluhuonetta ei saa täysin pimeäksi, tai siellä on vaaleita seiniä, lasien sivuilta tuleva hajavalo häiritsi katselua alussa hieman. Sittemmin tähänkin on jo tottunut, mutta ei olisi pahitteeksi, vaikka lasien sangoissa olisi pienet läpät estämässä hajavaloa saapumasta silmiin.

3D elokuvien katselun mielekkyys riippuu ihan henkilöstä. Toisille jo lyhyt katselu saattaa aiheuttaa migreenin. Itselläni elokuvaa katsoessa kuluu ehkä noin 10 minuuttia ennekuin kuvaan tottuu. Vastaavasti 1,5h katselun jälkeen silmät saattavat alkaa harittamaan ristiin, todennäköisesti katseluväsymyksestä johtuen. 3D katseleminen on siis huomattavasti vaativampaa kuin tavallisen 2D kuvan katseleminen. Välillä tuntuu, että 3D kuva on ylikorostunutta, eli syvyysvaikutelma on realistisempaa kuin todellisessa elämässä, sen verran vahvasti syvyysvaikutelma pomppaa esille.

3D tuo mukanaan elokuviin uutta ulottuvuutta, ja sen myötä olenkin innostunut hankkimaan liudan uusia elokuvia (3D) hyllyyni. 3D on mielestäni ihan kiva lisä, ja halpojen lasien myötä 3D aikaan siirtyminen ei ole edes kallista, mikäli vain olemassa oleva laitteisto muutoin kykenee 3D toistoon.

Lasien käyttäminen on yksinkertaista, niissä on vain yksi painike, jonka avulla lasit kytketään päälle/pois, sekä tehdään paritus näyttölaitteen kanssa. Lasien painikkeen valo palaa vain hetken päälle kytkettäessä (vihreänä) ja sammutettaessa (punainen). Paritusta tehdessä valo vilkkuu vuorotellen punaisena ja vihreänä.

 

Pari päivää kuitu HDMI:tä käytettyäni vastaan alkoi tulla ikävä ongelma, kuvan pätkiminen. Aikani valmistajan teknisen tuen kanssa asiaa tutkiessani ja erilaisia testejä tehden, päädyttiin lopputulokseen että itse tuotteessa ei ole vikaa, mutta ongelma on HDMI-portin sähkönsyötön riittämättömyys.

Ongelman selvittelyä hankaloitti se, että kuvan pätkiminen oli säännöllisen epäsäännöllistä. Välillä kuva pätki reilun tunnin välein, välillä seuraava pätkäsy saattoi tulla 5min päästä edellisestä, välillä väliä saattoi olla useampia tunteja. Vaikka katkos ei tyypillisesti kestä kuin 1-2 sekuntia, eli sen aikaa että näyttö saa synkronoitua itsensä uudelleen signaaliin, on pätkiminen ikävä ominaisuus. Pahimmassa tapauksessa kuva ei pelkästään pätkinyt, vaan tuli kohina ja pinkkejä kokoruutukuvia, kuten oheisessa videossa nähdään. Tällainen saattoi kestää useampia minuutteja, mahdollisesti jopa äärettömän pitkään.

Mutta, millä saisin HDMI linjaan lisää virtaa? Vaihtoehtona on hankkia sellainen laite, esimerkiksi AV-vahvistin jonka lähdössä on riittävästi tehoa. Ongelma vain on, että valmistajat eivät ilmoita HDMI portista saatavaa tehoa. HDMI standardi määrittää minimivaatimukseksi 55mA@5V, joten se ei riitä alkuunkaan aktiivisten laitteiden käyttämiseksi, jotka tyypillisesti toimiakseen vaativat 100-150mA virtaa.

Tämän takia valmistajat tekevät tyypillisesti laitteensa siten, että ne antavat standardin vaatimusta enemmän virtaa. Ongelma vain on, että jokainen valmistaja päättää itse paljon virtaa haluaa tarjoilla, eikä tätä tietoa löydy laitteen spekseistä. Tämä tekee sähköä kuluttavien HDMI laitevalmistajien elämästä hankalampaa, sillä koskaan ei voi olla varma minkä verran virtaa on tarjolla. Ongelma ratkeaa helpoiten sisällyttämällä tuotteeseen ulkoisen sähkönsyötön liitännän, paitsi että sellaista ei löytynyt Startech AOC kuitu HDMI-kaapelista, jonka kanssa törmäsin ongelmaan. Mukana ei myöskään toimitettu HDMI virransyöttäjää.

Cambridge Audio Azur 752BD, PlayStation 3 slim eikä myöskään Avid HDMI kytkin tunnu jaksavan syöttää tehoa riittävästi. 752BD kanssa ongelmat ovat kaikkein suurimpia, oletettavasti se siis tarjoilee kaikkein vähiten tehoa HDMI liitännästä. Xbox360 sitä vastoin syöttää tehoa riittävästi, ongelma vain on että se ei toimi kodin viihdekeskuksen keskipisteenä, sillä siinä ei ole HDMI inputia. Ja vaikka olisikin, sen kanssa voisi sinnitellä, joskin tekisi kotiteatterin käytöstä hyvin monimutkaista kun sen pitäisi olla aina päällä kun katsoo esimerkiksi digiboxia.

Uusi AV-esivahvistin on hankintalistalla, mutta ei ole mitään takeita että se jaksaisi syöttää virtaa yhtään sen enempää. AV-vahvistimen hankinta on vasta vuodenvaiheen korvilla, joten välkkymistä joutuisi kestämään monta kuukautta, ja toisaalta ei ole varmuutta että sen hankkiminen korjaisi tilanteen (riittävä virransyöttö).

Googlettamisen myötä löysin HDMI power inserter ja HDMI voltage inserter nimisiä tuotteita, jotka on tarkoitettu lisätehon syöttämiseen HDMI linjaan. Ulkomailta tilatessa toimituskuluineen tuotteen hinnaksi edullisimmillaankin muodostuu 37,67€, joka on kohtuuttoman paljon pienestä HDMI jatkopalasta, jossa on vain pätkä USB-kaapelia lisänä. Mukana ei tule edes USB virtalähdettä. Liitin itsessään on täysin passiivinen, se vain katkaisee alkuperäisen HDMI jännitesyötön pinnin ja kytkee siihen USB virtalähteen jännitteensyötön tilalle.

Jostain syystä hakukoneet löysivät todella heikosti englanninkielisillä hakusanoilla suomenkielisiltä sivuilta hakutuloksia. Vaikutti siltä, ettei tällaisia tuotteita myydä suomessa ollenkaan. Vasta kun aloin etsiä tuotenimellä ja numerolla tuotteita suomalaisilta sivuilta, alkoi hakutuloksiakin ilmestyä. Löytämäni tuote on Cable to Go, eli C2G:n valmistama tuote 82236. Verkkokauppa.com lisäsi Fuj:tech valmistaman vastaavan tuotteen valikoimiinsa sen jälkeen kun tiedustelin tämänkaltaista tuotetta heiltä, ja nimesi tuotteen loogisesti HDMI 5V USB virransyöttäjäksi. Nyt suomessa on siis ainakin yksi kauppa joka myy tuotetta ihan suomalaisella nimikkeellä.

Alla olevaan taulukkoon listasin paikkoja, joista löysin myytävän C2G / Fuj:Tech valmistamia injektoreita.

Kauppa	Tuote	Toimituskulut	Yhteensä
Multitronic	18,90 €	4,10 €	23,00 €
Data-systems	18,30 €	4,90 €	23,20 €
Evenet	16,08 €	8,90 €	24,98 €
Kasuplan	24,28 €	6,45 €	30,73 €
Timeimage	15,49 €	8,60 €	24,09 €
Nettitavaratalo	20,40 €	10 €	30,40 €
Verkkokauppa.com	18,90 €	2,90 €	21,80 €
eBay	17,03 €	21,83 €	37,86 €

Tilasin tuotteen Timeimage:lta, mutta vajaan viikon odottelun jälkeen vasta kyseltyäni tilauksen perään, sain kuulla että päälle olisi tullut vielä 8,60€ toimituskulut, jotka eivät tilausta tehdessä näkyneet. Joten peruin tilauksen. Tästä viivästyksestä johtuen asia jäi tauolle, enkä tullut tilanneeksi heti uutta power inserteriä muualta.

Kun eräänä iltana katselin ohjelmaa ja puoliso laittoi yläkerrassa valot päälle (kuulin kytkimen naksahduksen), kuva hävisi. Tällöin tajusin, ettei ongelma (ainakaan kaikissa tapauksissa) ole HDMI-portin tehon riittämättömyydessä, vaan kyse on jonkinlaisesta sähköverkon häiriöistä. Ongelman todellista syytä en ole vielä saanut varmistettua, todennäköisesti se liittyy kiinteistön sähköverkon toteutustavasta johtuviin kiertäviin maavirtoihin. HDMI liitännän kuoren ja laitteen välillä kulkee 30-140mA virta, jännite eroa 1,3-2,5V ja taajuus 50Hz. Nämä mittaukset vahvistavat ainakin sen, että potentiaalieroa löytyy. Kunhan saan vian aiheuttajan paikannettua, ja toivonmukaan myös ratkaistuksi, seuraa tästä uusi postaus.

Muutto uuteen kotiin ja siitä seurannut kotiteatterin päivitysrumba ei ole vielä päättynyt. Edellisessä kotiteatterissa käytetyt 10 metrin pituiset HDMI ja virtajohdot eivät enää riittäneet uuden olohuoneen mittojen muututtua muuta kuin lattian poikki roikkoasennukseen. Tällä konstruktiolla on eletty viimeinen vuosi. Lattialla luikertelevat kaksi mustaa kaapelia eivät ole kaunista katsottavaa, ovat siivouksen tiellä ja alttiina myös mahdollisille vaurioille.

Viimeksi käytössä oli Haman keskihintainen passiivinen HDMI-kaapeli (HDMI-DVI -adapteri + DVI-HDMI -kaapeli). Kelalla ollessaan 10 metrin kaapeli aiheutti kuvaan pieniä häiriöitä, suoraksi vedettynä toimien ongelmitta. Vaikka HDMI standardissa ei ole määriteltykään kaapelin maksimipituutta, käytettävä resoluutio ja virkistystaajuus vaikuttavat siihen. Kaapelin laadusta riippuen passiivisilla kaapeleilla pääsee enintään 15 metrin tuntumaan. [Lähde]

15 metriä riittäisi tarkoitukseen juuri, mutta koska olemassa olevat kaapelikourut ovat hyvin täynnä kaiutinkaapeleita, GLM verkon kaapelointia, antennijohtoja sekä sähköjohtoja, mahdollisimman ohut HDMI kaapeli sopisi tarkoitukseen parhaiten. Pitkä ja ohut eivät laadun kanssa sovi samaan lauseeseen. Täten passiivinen 15 metrin kaapeli ei tule enää kyseeseen, kuten ei aktiivinenkaan koska sekin on liian paksu, joten ainoiksi vaihtoehdoiksi jää optinen HDMI tai ethernet-kaapeleilla toteutettu HDMI. Optinen kaapeli on näistä ohuin vaihtoehto, joten kuitu sen olla pitää.

Koska kyse on aktiivisesta kaapelista, tarkalleen ottaen signaalimuuntimesta, tarvitsee kaapeli toimiakseen sähköä. Eri valmistajilla on tarjolla erilaisia ratkaisuja. Joissain tuotteissa ulkoinen sähkönsyöttö tarvitaan kaapelin molemmissa päissä, joissain vain vastaanottavassa päässä ja joissain ei ollenkaan (ottaa tällöin käyttösähkönsä HDMI liittimen nastoista). Lähettävän pään ulkoinen virtalähde olisi ollut vielä siedettävä vaihtoehto, mutta vastaanoton tulee ehdottomasti olla virtalähteetön.

MyTrendyPhone Oy myy verkkokaupassaan StarTech AOC (Active Optical Cable) valokuitu HDMI-kaapelia, jonka pituus on 30 metriä. Pituutta on tarpeisiini nähden 10-15 metriä liikaa, eikä hintaakaan voi pitää kovin edullisena, 370€ ilman toimituskuluja. Sivustolla ei kerrota tuotteen tarkempaa tyyppiä, mutta googlaamalla oikea mallinumero selvisi nopeasti.

Kyseessä on StarTech HDMM30MAO. Pituutta kaapelilla on 30 metriä. Kaapeli tukee Ultra HD 4k-resoluutiota 30Hz kuvataajuuteen asti, hyväksyen kaikki alemmat resoluutiot. 1080p kuvan kaapeli välittää aina 120Hz kuvataajuuteen asti, tukee 3D kuvasignaalia sekä kuljettaa äänen. Kaapelilla on 2 vuoden takuu. Lisäksi kaapeli ei tarvitse ulkoista sähkönsyöttöä ollenkaan. Tämä on toteutettu hybridi-kaapeli rakenteella, eli kuidun rinnalla kulkee kuparijohtimet, jotka syöttänevät lähettävästä päästä sähköä vastaanottimeen. Lähettävä pää ottaa käyttösähköt suoraan HDMI-liittimestä. Itse kaapelilla on paksuutta vain 5x3mm ja se on hyvin taipuisaa. Vanha HDMI-kaapeli on vertailun vuoksi halkaisijaltaan 8mm, pinta-alassa ero on 6,7 kertainen.

Tällainen kaapeli oli siis saatava. Jälleen kerran on kuitenkin syytä tarkistaa saatavuus ja hinnat muista kaupoista. Suomesta en tätä kaapelia löytänyt kenenkään muun myyvän, mutta saksalainen hintahakukone idealo.de on lyömätön apuväline edullisimpien saksalaisten kauppojen metsästykseen.

Tyypillinen hinta saksassa on siellä 320€ tietämissä, eli jonkin verran suomen hintaa edullisempi. Eräänä päivänä amazon.de sivulla hinta oli pudonnut  261,90€:oon (itse asiassa noin 10€ pienempi, mutta ostoskoriin lisäämisen jälkeen verot lasketaan suomen mukaan 19% => 24%, jolloin hinta nousi noin 10€:llä tuohon 261,90€:oon).

Koska mytrendyphone.fi sivuilla mainostetaan ’oletko löytänyt tuotteen halvemmalla’, päätin kokeilla kepillä jäätä, vaikka arvasin ettei ulkomaisen kaupan hinta varmastikaan kelpaa, edes siitä huolimatta että mainostavat itseään 13 maan kansainväliseksi yritykseksi. Ja eihän se kelvannut. Ei koske ulkomaalaisia kauppoja, ei yli 150€ hintaisia tuotteita, ei tarjoustuotteita jne… No, eipä ole minun ongelma ettei kauppa suomessa käy, joten tilasin kaapelin saman tien Amazon.de:n kautta. Kaapeli saapui tilauksesta vajaassa kahdessa viikossa. Tilattu 19.8., toimitettu 22.8., saapui 31.8.

Hintaa toimituskuluineen kertyi 272,58€, kun suomesta tilattuna se olisi kustantanut toimituskuluineen 379,50€, eli 106,92€ enemmän. Tätä voisi kutsua jo ryöstöksi, mutta kukaan ei ole pakottanut tilaamaan suomesta.

Kaapeli tuli sisäkkäin pakattuihin pahvilaatikoihin pakattuna, kuitukaapeli kelan ympärille kiedottuna. Mitään ohjeita mukana ei tule. Asentaminen on kuitenkin helppoa, sillä itse kaapelissa lukee kumpi pää tulee kytkeä kuvalähteeseen ja kumpi näyttölaitteeseen. Väärinpäin kytkettynä kaapeli ei toimi.

Missään ei kerrota kaapelin maksimi taivutussädettä, mutta ainakin 10mm taivutussäteelle kaapeli muovautui hyvin. Kaapelia ei kuitenkaan tule runnoa tiukkaan 90-asteen kulmaan, muuten se on ihan varmasti entinen. R10 vaikuttaa kuitenkin vielä turvalliselta.

Kuvanlaatu ei muuttunut suuntaan tai toiseen kaapelin vaihdon seurauksena. Eikä pitäisikään, sillä kyse on digitaalisesta signaalista jota välitetään ilman kuvankäsittelyä. Kuvassa ei ole havaittavissa mitään eroa tavanomaiseen HDMI-kaapeliin verrattuna.

Kahden päivän käytön perusteella ei ole tullut vastaan ongelmia, vaan tuote toimii kuten sen pitääkin. Kaikin puolin pätevä tuote ja pituuden puolesta se on hyödynnettävissä tulevaisuudessa osana isompaa kotiteatteria.