Avainsana-arkisto: kotivakuutus

Sony VPL-HW45ES -videoprojektori Mareksoundilta

Kotiteatteri, Videotykki, , , , , , , , , ,

Kotiteatteri on kokenut paljon viimeisen 2,5 vuoden aikana. Videotykki oli kuitenkin viimeinen asia, jota olin ajatellut päivittää. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja tykistä pääsi toimintasavut ulos keväällä 2016. Lamppu on ’liimautunut’ paikkaansa niin hyvin, ettei sitä hajottamatta saa irti. Vähintäänkin sen virtaliitin on sulanut, mutta hajusta päätellen ei taida lampun virtalähdekään olla kunnossa.

Uusi videotykki piti luonnollisesti saada tilalle, mutta vastaan tuleekin valinnanvaikeus. LED tai laser-valolähteellä varustettu tykki olisi kiva, sillä sen lampun voidaan ajatella olevan elinikäinen (yli 20000 h). Myös 4K kiinnostaisi. Mutta jälleen kerran realiteetit, eli kukkaro saneli, että molemmista haaveista olisi luovuttava. Edullisimman LED/laser tykin (FullHD) hinta keväällä 2016 liikkui siellä 2500-3000€ tietämillä (ViewSonice Pro 9000 / Optoma HD90). Edullisin 4K tykki liikkuu samassa hintaluokassa (Epson EH-TW7300). Mutta kun nämä ominaisuudet yhdistää yksiin kuoriin, hinta nousee roimasti. Nämä ovat lisäksi kategoriansa edullisimmat mallit, ja tyypillisesti edullisin ei tarkoita välttämättä hyvää, eikä varmastikaan parasta.

Vaikka rahaa olisikin käytettävissä paljon, ei sitä kannata ehdoin tahdoin törsätä. Muutoin voi jäädä jotain muuta tärkeää hankkimatta, puhumattakaan jos tulee äkillinen tarve jollekin asialle.

Uuden tykin hankintaa helpotti hieman se seikka, että vakuutusyhtiö maksoi kotivakuutuksen kautta vanhasta videotykin raadosta vähän vajaa 1000€. Vanha tykki oli maksanut aikanaan 2800€, ja nykyisin lähin vastaava videotykki (tarjouksessa) maksoi noin 2000€. Vakuutusyhtiö käytti tätä arvoa 7 vuotta vanhan tykin arvon laskemiseksi.

Mikä tykki tilalle?

BenQ W2000 videotykkiä on kehuttu hyväkuvaiseksi ja päteväksi laitteeksi, lisäksi hintaa sillä on ainoastaan 1150€. Muutoin olisin saattanut tähän vaihtoehtoon päätyäkin, mutta ongelmana oli linssinsiirron rajallisuus, joka ei olisi ollut riittävä tapauksessani. W3000-mallissa linssinsiirto olisi ollut riittävä, mutta muutoin laitteena se on taas huonompi kuin W2000.

Panasonic PT-AE6000 olisi ollut myös looginen jatkumo vanhan 3000-mallin tilalle. Myyjät kuitenkin sanoivat, että aika on ajanut Panasta ohi, ja että samaan rahaan saa paljon parempaa rautaa. Pana siis sai jäädä kaupan hyllylle.

Sonyltä oli kesän 2016 korvilla saapumassa suomeen uusittu VPL-HW45ES. Myös 65 malli oli tulossa, mutta erot näillä malleilla olivat hyvin vähäiset: Dynaaminen iiris ja Ethernet liitäntä lisää 45:een verrattuna. Hintaa oli 65:llä noin 800€ enemmän, ja se on aika paljon näistä lisäominaisuuksista. Ethernet on myös aika turha, sillä sitä ei voi käyttää edes firmwaren päivittämiseen. Se ei myöskään ilmeisesti toimi tykin ollessa sammuksissa ja muutoinkin sieltä voi tarkastella vain tykin käyttötuntilaskuria ja jotain muita tietoja. Täten päädyin lopulta 45-mallin.

Omani kävin noutamassa mukavan ja asiantuntevan Mareksoundin kivijalkamyymälästä. Kävin liikkeessä istumassa ja katsomassa tykin tarjoamaa kuvanlaatua silmät ristissä, sillä saavuin liikkeeseen suoraan lentokentältä ja edelleen Keniasta, huonosti nukutun yön ja pitkän työpäivän (ja viikon) päätteeksi. Lyhyen tuokion jälkeen tykki lähti kainalossa kohti kotia. Tosin kotiin saapumisen jälkeen suuntasin suoraan kohti Vapepan etsintä- ja viestikurssia, joten tykin asentaminen tapahtui vasta pari päivää myöhemmin.

Entä minkälaiset kokemukset tykistä on?

Lamppuun on nakutettu reilussa vuodessa 1200 tuntia. Tosin kesällä 2016 tuli remontoitua 2kk tauotta, joten tykin katsominen tuolla ajanjaksolla jäi hieman vähemmälle. Eco-moodissa lampulle on luvattu 6000 tunnin kestoikä. Normaaliteholle kestoikää ei ole ilmoitettu. Pitkän lampun kestoiän lisäksi mukavaa on ’edullinen’ varalampun hinta, noin 300€. Onhan tuokin paljon rahaa, mutta edullinen edellisen tykin lamppuun verrattuna joka normaali moodissa kesti 2000h ja eco moodissakin vain 3000h. Ostaessani Panan, sen vaihtolampulla oli hintaa noin 600€, joskin vuosia myöhemmin hinta oli pudonnut 350€ tietämille. Sonyssä tuntihinta on joka tapauksessa puolet pienempi kuin Panasonicissa pidemmän lamppukeston myötä.

Koska en saa kotiteatteriani täysin pimeäksi, kärsii mustantaso tästä. Dynaamisen iiriksen vaikutusta en luonnollisesti pysty sanomaan mitään, koska 45-mallissa sitä ei ole. Toisaalta itse kuvakennossa on valovuotoa, sen huomaa parhaiten, kun seisoo tykin ja taulun välissä. Ja huomaa sen taulun valoisuutena pimeässä huoneessa mustalla kuvallakin, tähän ei enää seinien väri vaikuta juurikaan. Kennon valovuoto olisi saanut olla vähäisempää, tämä ei kuitenkaan selvinnyt testipaikan kuvasta, koska siellä screeni oli huomattavasti omaani (120″) isompi.

Valotehoa lampusta löytyy kuin pienestä kylästä. Arvosteluissa on moitittu eco-moodin tavanomaista suurempaa valotehon pudotusta. Eco-moodissa valoa lähtee joka tapauksessa enemmän kuin tarpeeksi, ainakin minun tapauksessa. Isomman valotehon asetuksen muutoksen huomaa selvästi, mutta en kutsuisi eroa kuitenkaan kovin dramaattiseksi. Eco moodia isompaa valotehoa nykyisellä kangaskoolla en osaa edes kaivata. Jos tehoa voisi pudottaa vielä enemmän, tekisin sen todennäköisesti.

Uuden videotykin kuva on paljon värikylläisempi ja skarpimpi kuin Panan. Sony SXRD paneelit, eli LCoS tekniikkaan perustuvan kuvapaneelin pikseliverkko on paljon huomaamattomampi kuin PT-AE3000:ssa (toki tekniikka on ehtinyt kehittyä paljon noin 10:ssä vuodessa). Istumapaikalta kummankaan verkkoa ei huomaa. Paneelien kohdistus Sonyssä ei ollut ihan priimaa saapuessaan, mutta onneksi 45:stä löytyy sähköinen paneelien säätö, jolla ongelman sai korjattua helposti.

Videotykin lämmetessä sen kotelo elää hieman, jonka seurauksena kuuluu pari paukahdusta ensimmäisen 30min aikana, kun kotelo vaihtaa mukavampaan tilaan. Onneksi tämä tapahtuu vain pari kertaa/käynnistys, eikä ole jatkuvaa katsontasession aikana. Tämän hintaluokan laitteessa ei kuitenkaan soisi olevan tällaisia natinoita.

Yksi säätöjen kannalta erikoinen asia on lampputeho asetus (koskettaa myös kaikkia muitakin asetuksia). Tehon saa säädettyä sekä HDMI -otto että kuvamoodikohtaisesti. Jos haluaa ajaa kaikissa tiloissa eco -teholla, on edessä aikamoinen eco -moodien päälle kytkentä. Enennen kuin huomasin tämän ominaisuuden, menin lankaan siinä, miten kuvanlaatuero voi olla niin valtaisa perinteisen HDMI -kaapelin ja kuitu HDMI:n kesken, kuidun hyväksi. Ero luonnollisesti kutistui nollaan siinä vaiheessa kun huomasin muuttaa asetukset identtisiksi tulojen kesken, koska samaa dataahan se siellä piuhassa kulkee, oli siirtomedia mikä tahansa.

Tykissä on 3D tuki, mutta mukana ei toimiteta laseja. Lasit toimivat RF-linkin kautta. 3D-lasit tuli hankittua reilu vuoden käytön jälkeen, joista olen tehnyt jutun aiemmin. Onhan tuo 3D ihan mahtava kokemus, tosin alussa kestää hieman aikaa, että silmät tottuu tähän uuteen maailmaan. Kuvassa on jonkin verran ristivuotoa, joka näkyy selkeimmin suurissa kontrastieroissa. 3D-katselussa lampputeho on täysillä, sillä lasit syövät valotehoa runsaasti.

Kaiken kaikkiaan pidän hankintaa hyvänä parannuksena aiempaan, vaikka en vielä 4K / LED maailmaan päässytkään. Ehkä sitten 10 vuoden päästä, kun seuraava hankintakierros edessä.

Kotivakuutus on halpa turva

Vakuuttaminen, Yhteiskunta, , , , , ,

Muistan kun opiskeluaikana KOAS (Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö) suositteli kotivakuutuksen hankkimista vuokra-asuntoon, pakollista se ei kuitenkaan ollut. Monet vuokranantajat sitä vastoin vaativat kotivakuutusta yhtenä vuokrauksen ehtona.

Opiskelun alkuaikana en kotivakuutusta ottanut, sillä minulla ei juuri ollut omaisuutta ja toisaalta opiskelijalle 100-150e/vuosi on iso raha. Opiskelun loppuajalla tulin lopulta hankkineeksi kotivakuutuksen, sillä omaisuutta oli alkanut karttua hiljalleen lisää. Sittemmin on tullut muutettua pariinkin otteeseen ja nykyisessä 111 neliöisessä rivitalon pätkässä maksu on reilu 200e/vuosi.

Vakuutus jäi hankinnan jälkeen ’unohduksiin’, sillä vaikka laitteita hajoilikin, ei koskaan tullut mieleen hyödyntää vakuutusta. Ajattelin, että vakuutus on lähinnä niitä tilanteita varten jos asunto palaa ja kaikki menee tai jos joku ihan uusi laite hajoaa tms.

Kun äidiltä vuodenvaihteessa hajosi kohtalaisen uusi puhelin, oli hän kokeillut laittaa puhelimen oman kotivakuutuksen piikkiin. Eihän korvaus suuri ollut, olikohan ollut jotain 75€ luokkaa, mutta tyhjää parempi. Tämän tapauksen innoittamana päätin kokeilla muuton yhteydessä (reilu 5kk aiemmin) vaurioituneen valkokankaan, sekä rikkoutuneen partakoneen ja kannettavan tietokoneen näytön laittamista vakuutukseen.

Vaikka kaikki kolme tuotetta vaurioituivat muuton yhteydessä, ne eivät kuitenkaan vaurioituneet samalla ajanhetkellä. Tämän seurauksena omavastuu (150e) otettiin jokaisesta vahinkotapauksesta erikseen, yhteensä 450e. Tämä tietysti latisti tunnelmaa ja ehdin jo todeta että olisi ollut parempi jättää vahingot kirjaamatta vakuutukseen, niin olisi säästynyt mielipahalta.

Vaan eipä olisi pitänyt hätiköidä, sillä tilille kolahti ~800e riihikuivaa, laitteiden ikävähennyksien ja omavastuiden vähentämisen jälkeen. Olihan näillä laitteilla ollut arvoa hankintahetkellä yhteensä hieman yli 2000e, mutta korvaus on tyhjää parempi ja itse asiassa yllätyin korvauksen suuruudesta lopulta positiivisesti. Toki summa olisi voinut ollut 300e suurempi, mikäli ko. tuotteet olisivat hajonneet samanaikaisesti, esimerkiksi kuljetuksen yhteydessä, mutta kun eivät hajonneet niin omavastuu meni kolmesti.

Noin vuosi muutosta uuteen kotiin, videotykki sanoi käynnistettäessä poks ja siitä levisi hyvin voimakas ja epämiellyttävä haju. Asuntoa sai tuuletella pari tuntia, eikä haju kokonaan edes poistunut parituntisella tuuletuksella. Videotykillä oli ikää 7 vuotta, joten en suorilta käsin laittanut korvaushakemusta LähiTapiolaan, vaan lähetin yleisen yhteydenottolomakkeen kautta tiedustelun, miten sen kanssa kannattaisi toimia. Eli onko ylipäätään järkevää edes täyttää vahinkoilmoitus ja jos näin, niin yritetäänkö sitä korjata vai meneekö suoraan romuttamoon ja muutama euro käteen.

Seuraavana päivän olin saanut puhelun, mutta en ollut kuullut sitä ja puhelu oli jäänyt sivusuun. LähiTapiolasta oli tullut myös tekstiviesti, jossa mainittiin yhteydenottoyrityksestä. Soitin perään ja tiedustelin mitä asia koskee.  Toki tiesin että kyseessä on yhteydenotto videotykkiin liittyen ja odotin neuvoja kuinka asian kanssa tulee edetä. Yllätys oli kuitenkin suuri kun totesivat suoriltaan, että maksavat ~900e, olisi sitten itsestäni kiinni yritänkö huollattaa sen vai ostanko uuden (ostin uuden). Olin toki tätä ennen kysynyt huollosta arviota korjauksen kustannuksista ja ilmoittanut tämän tiedon yhteydenoton yhteydessä. Olin kuitenkin ällikältä lyöty että ilman varsinaisen vahinkoilmoituksen tekemistä rahat ropsahti tilille. Toki yhteydenottolomakkeella oli jotakuinkin samat tiedot annettu kuin mitä varsinaisessa vahinkoilmoituksessakin kysytään, mutta olin silti yllättynyt tilanteesta koska olin vain kysynyt neuvoa, en rahaa.

Videotykin hajoaminen harmitti vietävästi, sillä se oli viimeinen laite jonka odotin kyseisenä ajanhetkenä hajoavan. Videotykki maksoi uutena 2800e, enää kyseistä mallia ei ollut myynnissä, mutta lähin vastaava malli maksoi 1920e. Vakuutusyhtiö käytti siis tätä summaa hankintahintana. Omavastuu ja ikävähennykset huomioon ottaen korvattiin lopulta noin 50%.

Mikäli äidiltäni ei olisi hajonnut kännykkä, olisi itseltäni jäänyt kyseiset korvaukset saamatta, en nimittäin olisi tajunnut täytellä mitään hakemuksia kumpanakaan kertana. Minulla on ollut oletus, että kun on kyse vanhasta laiteesta, niin eihän sillä mitään arvoa ole, ja koska muutoinkin aikansa elänyt, niin joutaa kierrätykseen => ei edes yritetä hakea vakuutuksesta korvauksia.

Kuinkahan moni muu ihminen toimii ja ajattelee samalla tavalla kuin minä ennen?

Kotivakuutuksesta ei ole suurta apua edullisten laitteiden kohdalla, johtuen omavastuusta. Esimerkiksi 200e arvoisesta vuoden ikäisestä pesukoneesta saa 50e suuruisen korvauksen. Mitä kalliimmista laitteista on kyse, sitä suuremmaksi korvaussummat nousevat, mutta niin myös menetyksen suuruus kasvaa samassa suhteessa. Totuus on kuitenkin se, että kun laite hajoaa, ei siinä koskaan voitolle jää. Tappiota voi kuitenkin pienentää hakemalla korvauksia kotivakuutuksesta.

Olen ollut LähiTapiolan asiakas noin 10 vuotta, ensimmäiset 9 vuotta ovat olleet vahingottomia, tai ainakin niin etten ole hölmöyksissäni ymmärtänyt aiemmin hakea korvauksia. Vakuutusmaksujen muodossa rahaa on toki uponnut jotakuinkin saman verran kuin mitä näinä kahtena kertana olen saanut korvauksia takaisin. Vakuutusten ideana onkin hajauttaa riskiä, ei saada taloudellista hyötyä. Jos kuitenkin iso vahinko sattuu, esimerkiksi asuntopalo, kotivakuutus on ehdottoman tärkeä tilanteesta selviämiseksi. Jokin aika sitten joltain perheeltä paloi asunto ja Facebookissa kiersi rahankeräyskampanja perheen auttamiseksi, koska oli säästetty väärässä paikassa, eli jätetty kotivakuutus hankkimatta. Toki aina voi luottaa yhteisön tukeen, mutta en uskaltaisi ainakaan lapsettomana jättää asiaa tuntemattomien varaan, voi pian jäädä luu käteen.

Olen erittäin tyytyväinen LähiTapiolan korvauspalvelun toimivuuteen ja suosittelen LähiTapiolan asiakkuutta lämpimästi. Loppujenlopuksi lienee jotakuinkin yksi ja sama minkä yhtiön asiakas on, pääasia on että sinulla on mistä tahansa yhtiöstä hankittuna irtaimiston täysarvo kotivakuutus.