Blogi | Pasi Vähämartti

SD/SDHC/SDXC -> CF muistikorttiadapteri

by on marras.08, 2017, under Nettiostokset

Käytössäni on edelleen hyvin toimiva Canon EOS 350D digijärkkäri. Koska kameralla on ikää noin 10 vuotta, on tekniikka ehtinyt kehittyä niin kameroiden, kuin muistikorttienkin osalta.

10 vuotta sitten oli CF muistikorttien, eli CompactFlashien kulta aika. Niin ovat kuitenkin ajat muuttuneet, että tuolloin lähes joka sovelluksessa käytettyä muistikorttia ei näinä päivinä taideta käyttää enää missään uudessa laitteessa. Eikä toisaalta ihme, sillä CF-kortti on ulkoisilta mitoiltaan suorastaan valtava nykyisiin muistikortteihin verrattuna.

CompactFlash muistikortteja on kahta tyyppiä, tai oikeastaan kokoa, joista käytetään nimitystä Type I ja Type II. Näiden ainoa ero on paksuudessa, joista Type I on ohuempi (3,3mm) ja Type II paksumpi (5,0mm). Tyypin I kortti soveltuu suoraan tyypin II aukkoon, mutta ei päinvastoin. Sähköistä tai muuta toiminnallista eroa näillä ei siis ole.

CompactFlash muistikortteja myydään edelleen, ja ovat luonnollisesti kalliimpia kuin vastaavan kapasiteettiset SD-kortit. Hintaero voi olla helposti kolminkertainen. Tyypillisesti muistikortteja tulee kannettua mukana vähintään pari kappaletta, jolloin hintaa muisteille alkaa kertymään.

Vaihtoehto CF korttien käytölle on SD-korttien käyttäminen adapterin avulla. Suomessa tällaisia adaptereita myydään esimerkiksi verkkokauppa.com:ssa noin 33€ hintaan (ilman toimituskuluja). E-villeltä adapteri irtoaa noin 17€ hintaan toimituskuluineen. Mutta, pystyykö joku pistämään vielä paremmaksi? No tietenkin pystyy, nimittäin aliexpress, hintaan 5,97€, kotiin kannettuna. Myyjänä toimi lopulta Suppion Store.

 

Ensimmäinen tilaus (myyjänä SimpleStone) hävisi jonnekin matkalle, eikä ikinä saapunut. Toinen tilaus saapui noin kahdessa viikossa. Ensimmäisestä tilauksesta sain rahat ongelmitta takaisin.

Mutta, sitten itse tuotteeseen. Tuote on Type I mittojen mukainen, ja toimii ongelmitta. Perinteiseen CF-korttiin verrattuna en ole huomannut sarjakuvauksessa mitään nopeuseroa. Täten alle 6€ hinta ei ole ollenkaan paha.

Adapterin luvataan toimivan SD, SDHC ja SDXC korttien kanssa, ja käytännön testeillä näin myös totesin asian olevan. Myös MicroSD -kokoisia kortteja voi käyttää tämän adapterin kanssa, kunhan sen kanssa käyttää ensin MicroSD => SD adapteria.

Mutta mitä eroa tällaisella 6€ adapterilla on 33€ maksavaan verrattuna? Koska minulla ei ole tällaista kalliimpaa adapteria hallussani, ei vertailua voi luonnollisesti tehdä. Mutta sen minkä ainakin tässä halvassa adapterissa huomaa, on sen rakenne.

Ohuet alumiinilevyt kortin kummallakin puolella ei ole mitenkään kovin tukevasti paikoillaan => irvistää hieman sieltä täältä. Pohjalevy, jossa myös jonkinlaista elektroniikkaa näyttää olevan, on heppoisen oloinen. Pistää siis miettimään, kuinka pitkäikäinen tämä adapteri lopulta on. SD-kortin adapteriaukko on lisäksi hyvin tiukka. Tämä johtuu etu ja takalevyjen muodosta, jotka ovat hieman sisään päin painautuneet. Kun levyjä suoristi, niin äärimmäisin tiukkuus katosi. Tämäkin jälkeen kortti on tiukka, sillä sille ei ole ejektori jousta tai painiketta, kortti pitää siis vetää ulos reunan urasta kynnen avulla. Kalliimpi apdateri on oletettavasti huomattavasti jäykempi rakenteeltaan, kannet tuskin pullistelevat ja SD-kortit liikkuvat paremmin. Toisaalta, ei 6€ adapterilta nyt ihan kaikkea voi vaatia.

 

Kesälomalla tuli otettua parituhatta kuvaa tämän adapterin avulla ilman ongelmia.

2 Comments :, , , , , , , , , , , , , , , more...

Sony VPL-HW45ES -videoprojektori Mareksoundilta

by on marras.06, 2017, under Kotiteatteri, Videotykki

Kotiteatteri on kokenut paljon viimeisen 2,5 vuoden aikana. Videotykki oli kuitenkin viimeinen asia, jota olin ajatellut päivittää. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja tykistä pääsi toimintasavut ulos keväällä 2016. Lamppu on ’liimautunut’ paikkaansa niin hyvin, ettei sitä hajottamatta saa irti. Vähintäänkin sen virtaliitin on sulanut, mutta hajusta päätellen ei taida lampun virtalähdekään olla kunnossa.

Uusi videotykki piti luonnollisesti saada tilalle, mutta vastaan tuleekin valinnanvaikeus. LED tai laser-valolähteellä varustettu tykki olisi kiva, sillä sen lampun voidaan ajatella olevan elinikäinen (yli 20000 h). Myös 4K kiinnostaisi. Mutta jälleen kerran realiteetit, eli kukkaro saneli, että molemmista haaveista olisi luovuttava. Edullisimman LED/laser tykin (FullHD) hinta keväällä 2016 liikkui siellä 2500-3000€ tietämillä (ViewSonice Pro 9000 / Optoma HD90). Edullisin 4K tykki liikkuu samassa hintaluokassa (Epson EH-TW7300). Mutta kun nämä ominaisuudet yhdistää yksiin kuoriin, hinta nousee roimasti. Nämä ovat lisäksi kategoriansa edullisimmat mallit, ja tyypillisesti edullisin ei tarkoita välttämättä hyvää, eikä varmastikaan parasta.

Vaikka rahaa olisikin käytettävissä paljon, ei sitä kannata ehdoin tahdoin törsätä. Muutoin voi jäädä jotain muuta tärkeää hankkimatta, puhumattakaan jos tulee äkillinen tarve jollekin asialle.

Uuden tykin hankintaa helpotti hieman se seikka, että vakuutusyhtiö maksoi kotivakuutuksen kautta vanhasta videotykin raadosta vähän vajaa 1000€. Vanha tykki oli maksanut aikanaan 2800€, ja nykyisin lähin vastaava videotykki (tarjouksessa) maksoi noin 2000€. Vakuutusyhtiö käytti tätä arvoa 7 vuotta vanhan tykin arvon laskemiseksi.

Mikä tykki tilalle?

BenQ W2000 videotykkiä on kehuttu hyväkuvaiseksi ja päteväksi laitteeksi, lisäksi hintaa sillä on ainoastaan 1150€. Muutoin olisin saattanut tähän vaihtoehtoon päätyäkin, mutta ongelmana oli linssinsiirron rajallisuus, joka ei olisi ollut riittävä tapauksessani. W3000-mallissa linssinsiirto olisi ollut riittävä, mutta muutoin laitteena se on taas huonompi kuin W2000.

Panasonic PT-AE6000 olisi ollut myös looginen jatkumo vanhan 3000-mallin tilalle. Myyjät kuitenkin sanoivat, että aika on ajanut Panasta ohi, ja että samaan rahaan saa paljon parempaa rautaa. Pana siis sai jäädä kaupan hyllylle.

Sonyltä oli kesän 2016 korvilla saapumassa suomeen uusittu VPL-HW45ES. Myös 65 malli oli tulossa, mutta erot näillä malleilla olivat hyvin vähäiset: Dynaaminen iiris ja Ethernet liitäntä lisää 45:een verrattuna. Hintaa oli 65:llä noin 800€ enemmän, ja se on aika paljon näistä lisäominaisuuksista. Ethernet on myös aika turha, sillä sitä ei voi käyttää edes firmwaren päivittämiseen. Se ei myöskään ilmeisesti toimi tykin ollessa sammuksissa ja muutoinkin sieltä voi tarkastella vain tykin käyttötuntilaskuria ja jotain muita tietoja. Täten päädyin lopulta 45-mallin.

Omani kävin noutamassa mukavan ja asiantuntevan Mareksoundin kivijalkamyymälästä. Kävin liikkeessä istumassa ja katsomassa tykin tarjoamaa kuvanlaatua silmät ristissä, sillä saavuin liikkeeseen suoraan lentokentältä ja edelleen Keniasta, huonosti nukutun yön ja pitkän työpäivän (ja viikon) päätteeksi. Lyhyen tuokion jälkeen tykki lähti kainalossa kohti kotia. Tosin kotiin saapumisen jälkeen suuntasin suoraan kohti Vapepan etsintä- ja viestikurssia, joten tykin asentaminen tapahtui vasta pari päivää myöhemmin.

Entä minkälaiset kokemukset tykistä on?

Lamppuun on nakutettu reilussa vuodessa 1200 tuntia. Tosin kesällä 2016 tuli remontoitua 2kk tauotta, joten tykin katsominen tuolla ajanjaksolla jäi hieman vähemmälle. Eco-moodissa lampulle on luvattu 6000 tunnin kestoikä. Normaaliteholle kestoikää ei ole ilmoitettu. Pitkän lampun kestoiän lisäksi mukavaa on ’edullinen’ varalampun hinta, noin 300€. Onhan tuokin paljon rahaa, mutta edullinen edellisen tykin lamppuun verrattuna joka normaali moodissa kesti 2000h ja eco moodissakin vain 3000h. Ostaessani Panan, sen vaihtolampulla oli hintaa noin 600€, joskin vuosia myöhemmin hinta oli pudonnut 350€ tietämille. Sonyssä tuntihinta on joka tapauksessa puolet pienempi kuin Panasonicissa pidemmän lamppukeston myötä.

Koska en saa kotiteatteriani täysin pimeäksi, kärsii mustantaso tästä. Dynaamisen iiriksen vaikutusta en luonnollisesti pysty sanomaan mitään, koska 45-mallissa sitä ei ole. Toisaalta itse kuvakennossa on valovuotoa, sen huomaa parhaiten, kun seisoo tykin ja taulun välissä. Ja huomaa sen taulun valoisuutena pimeässä huoneessa mustalla kuvallakin, tähän ei enää seinien väri vaikuta juurikaan. Kennon valovuoto olisi saanut olla vähäisempää, tämä ei kuitenkaan selvinnyt testipaikan kuvasta, koska siellä screeni oli huomattavasti omaani (120″) isompi.

Valotehoa lampusta löytyy kuin pienestä kylästä. Arvosteluissa on moitittu eco-moodin tavanomaista suurempaa valotehon pudotusta. Eco-moodissa valoa lähtee joka tapauksessa enemmän kuin tarpeeksi, ainakin minun tapauksessa. Isomman valotehon asetuksen muutoksen huomaa selvästi, mutta en kutsuisi eroa kuitenkaan kovin dramaattiseksi. Eco moodia isompaa valotehoa nykyisellä kangaskoolla en osaa edes kaivata. Jos tehoa voisi pudottaa vielä enemmän, tekisin sen todennäköisesti.

Uuden videotykin kuva on paljon värikylläisempi ja skarpimpi kuin Panan. Sony SXRD paneelit, eli LCoS tekniikkaan perustuvan kuvapaneelin pikseliverkko on paljon huomaamattomampi kuin PT-AE3000:ssa (toki tekniikka on ehtinyt kehittyä paljon noin 10:ssä vuodessa). Istumapaikalta kummankaan verkkoa ei huomaa. Paneelien kohdistus Sonyssä ei ollut ihan priimaa saapuessaan, mutta onneksi 45:stä löytyy sähköinen paneelien säätö, jolla ongelman sai korjattua helposti.

Videotykin lämmetessä sen kotelo elää hieman, jonka seurauksena kuuluu pari paukahdusta ensimmäisen 30min aikana, kun kotelo vaihtaa mukavampaan tilaan. Onneksi tämä tapahtuu vain pari kertaa/käynnistys, eikä ole jatkuvaa katsontasession aikana. Tämän hintaluokan laitteessa ei kuitenkaan soisi olevan tällaisia natinoita.

Yksi säätöjen kannalta erikoinen asia on lampputeho asetus (koskettaa myös kaikkia muitakin asetuksia). Tehon saa säädettyä sekä HDMI -otto että kuvamoodikohtaisesti. Jos haluaa ajaa kaikissa tiloissa eco -teholla, on edessä aikamoinen eco -moodien päälle kytkentä. Enennen kuin huomasin tämän ominaisuuden, menin lankaan siinä, miten kuvanlaatuero voi olla niin valtaisa perinteisen HDMI -kaapelin ja kuitu HDMI:n kesken, kuidun hyväksi. Ero luonnollisesti kutistui nollaan siinä vaiheessa kun huomasin muuttaa asetukset identtisiksi tulojen kesken, koska samaa dataahan se siellä piuhassa kulkee, oli siirtomedia mikä tahansa.

Tykissä on 3D tuki, mutta mukana ei toimiteta laseja. Lasit toimivat RF-linkin kautta. 3D-lasit tuli hankittua reilu vuoden käytön jälkeen, joista olen tehnyt jutun aiemmin. Onhan tuo 3D ihan mahtava kokemus, tosin alussa kestää hieman aikaa, että silmät tottuu tähän uuteen maailmaan. Kuvassa on jonkin verran ristivuotoa, joka näkyy selkeimmin suurissa kontrastieroissa. 3D-katselussa lampputeho on täysillä, sillä lasit syövät valotehoa runsaasti.

Kaiken kaikkiaan pidän hankintaa hyvänä parannuksena aiempaan, vaikka en vielä 4K / LED maailmaan päässytkään. Ehkä sitten 10 vuoden päästä, kun seuraava hankintakierros edessä.

Leave a Comment :, , , , , , , , , , more...

Park lite – Elektroninen pysäköintikiekko

by on marras.06, 2017, under Liikenne, Yhteiskunta

Oletko joskus unohtanut asettaa parkkikiekon, tai onko kiekko liikahtanut hieman paikalleen laskettaessa ja olet saanut sakon? Sakkoja pysäköinnistä en ole saanut, mutta pientä päänvaivaa kiekosta aiheutuu, kun esimerkiksi kaupan ovella muistaa: ai niin, se kiekko. Näitä unohduksia helpottamaan voi hankkia elektronisen pysäköintikiekon. Elektroninen parkkikiekko ei poista velvollisuutta tarkistaa pysäköinnin ehtoja (maksullinen / pysäköintikiekon käyttövelvollisuus).

Kuukausi takaperin ostin Park Liten elektronisen pysäköintikiekon. Hintaa kiekolla oli 25,90€. Laitteella on kahden vuoden takuu ja sen luvataan korvaavan saamasi parkkisakot takuun voimassaoloaikana, mikäli sakko on ollut mittarin toimintavirheestä johtuvaa. Takuu ei siis kata virheellisesti asetettua kellonaikaa tai liian pitkäksi venähtänyttä pysäköintiä.

Elektroninen pysäköintikiekko toimitetaan pienessä pahvilaatikossa, jonka sisältä löytyy itse mittarin lisäksi patteri + teline, tuulilasin puhdistusliina, sekä ohjekirjanen (suomi, ruotsi, englanti).

       

Parkkimittari asennetaan neljällä pienellä tarralla tuulilasiin. Asennuslämpötilan tulee olla yli +15C, jotta teippi tarttuu tuulilasiin varmasti. Itse tein asennuksen noin +8C lämpötilassa siten, että auto oli ajon jälkeen valmiiksi jonkin verran lämmin. Mittari on pysynyt hyvin kiinni.

Ohjekirja suosittaa asentamaan mittarin tuulilasin oikeaan alanurkkaan (sisältä katsottuna). Aluksi pähkäilin mittarin asennusta, mutta lopulta päädyin ohjekirjan suosittelemaan paikkaan. Mittaria ei kuitenkaan kannata asentaa liian alas, jotta patterin vaihtaminen ei myöhemmin muodostu ongelmaksi.

 

Asentamisen jälkeen syötetään päivämäärä ja kelloaika. Päivämäärä syötetään siksi, että kello osaa kääntää automaattisesti kesä/talviajan välillä. Automaattisen kellonkäännön voi poistaa käytöstä, mikäli kellonkäännöstä luovutaan tulevaisuudessa. Päivämäärä on mahdollista asettaa 2012-2038 välille, joten ihan heti mittari ei jää käyttökelvottomaksi (ja jos kellon kääntää manuaalisesti, ei päivämäärällä ole edes väliä). Toisaalta, mittarin elinikä tuskin on 20 vuotta…

Kannattaa huomioida, että aika lähtee juoksemaan vasta, kun ajan asetustilasta poistuu. Mikäli siis haluaa, että kello on tarkasti ajallaan, kannattaa säätää aika esim. minuutin edelle, jolloin ehtii säätämään myös päivämäärän kohdalle ja sitten tasaminuutilla hyväksyä asetukset. Kellon tarkkuudeksi luvataan ±2s / 2vuotta, joten ajan säätämiselle patterin eliniän aikana ei pitäisi olla tarvetta. Kello nollautuu patterinvaihdon yhteydessä, joten se tulee muistaa asettaa kohdalleen.

Patterin vähyydestä ilmoittaa laitteen takana sijaitseva led-valo, joka vilkkuu 10 sekunnin ajan pysäköintitilaan siirtymisen jälkeen, tai siitä poistuttaessa. Patteri kestää noin viikon varoituksen ilmestymisen jälkeen. Patterin pitäisi kestää valmistajan mukaan noin 2 vuotta. Patteri on tyypiltään CR 2450.

Takana on ehtinyt olla -10C pakkasia, ja mittari on toiminut kaikilla kerroilla moitteettomasti. Mittarille luvataankin toimivuus jopa -40C lämpötiloissa. Parkkikiekon käyttö on ollut helppoa, eikä sakkojakaan ole tullut. Saapumisaika aktivoituu noin 20 sekunnin kuluttua ajoneuvon pysähtymisestä, joten sen pystyy tarkistamaan käytännössä heti pysähtymisen jälkeen. Ajan voi asettaa myös manuaalisesti, painamalla mittarin pohjassa olevaa leveää painiketta (30min/painallus).

Lopuksi jää muistettavaksi ainoastaan kuinka pitkän aikaa kiekolla saa pysäköidä. Helppoa ja kätevää.

Leave a Comment :, , , , , , more...

Auton kustannukset, 5. tarkasteluvuosi

by on elo.27, 2017, under Työelämä, Yhteiskunta

Viimevuonna kustannustarkastelu jäi kokonaan tekemättä, vaikka kaikki kulut olenkin kirjannut ylös.

Kulurintamalla ei ole tullut mitään järisyttävää vastaan. Uudet kesä- ja talvirenkaat tuli hankittua viimevuonna. Kuukausi sitten uusin takajarrut kokonaisuudessaan.

Kuljettajan oven sisäkahvan vaijeri katkesi, joka menee maanantaina korjaukseen. Tämän myötä olen viivästyttänyt auton katsastukseen viemistä ja edelleen myöskin 140tkm huolto on odottamassa katsastuksen tulosta. Nämä kulut eivät luonnollisestikaan näy tässä tarkastelussa, koska maksu tapahtuu vasta seuraavalla tarkasteluvuodella. Mikäli huoltojono ei olisi ollut pitkä, olisivat nämäkin kulut (yhteensä noin 455€) ehtineet todennäköisesti tähän tarkasteluun.

Ilman tämän suurempia höpinöitä siirrytään itse asiaan.

Autolla on ikää 7 vuotta, joista käytössäni se on ollut 5 vuotta. Kilometrejä mittarissa on 135162, joista 104520 on kertynyt viimeisen 5 vuoden aikana. Keskimäärin siis 20904km/vuosi. Työajoa on ollut yhteensä 63599km (12720km/vuosi), omia ajoja 14076km (2815km/vuosi) ja puolison ajoja 26845km (5369km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuivat: työ 60,8% / omat 13,5% / puoliso 25,7%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 5648,12 litraa, keskimäärin 54,31 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 1005km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,368€/l. Käyttövoimavero huomioon ottaen litrahinnaksi muodostuu 1,794€/l.

Keskikulutus on ollut 5,40 l/100km (5 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa on 9,69 €/100km, eli 9,7 snt/km.

Muuttuvat kulut viiden vuoden aikana on ollut yhteensä 28535,82€. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuun ottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9,7 snt/km. Auton arvonalenema on ollut keskimäärin 12 snt/km. Täten kokonaiskuluiksi kaikkineen kuluineen saadaan 40 snt/km.

Verottajan ilmoittama kilometrikorvaus on pudonnut viimeisenä kahtena vuotena perättäin, ollen vuonna 2017 vain 41snt/km. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013), 43 snt/km (2014), 44 snt/km (2015), 43 snt/km (2016). Lasken 43 snt keskiarvon mukaan auton arvonalenemaan varatun summan, vaikka todellisuudessa vuosittaiset kilometrit pitäisi painottaa ja suhteuttaa todellisen keskimääräisen kilometrikorvauksen määrittämiseksi. 43 snt mukaan laskien auton arvonalenemaa varten ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 16549,26 €.

Tällä kertaa kävin autoliikkeessä kysymässä hintaa nykyiselle kulkupelille vaihdokkina 2 vuotta vanhalle Hyundai ix35:lle, ja tosiaan auton arvon arviointi on ollut hyvin kartalla näinä vuosina, ollen tällä kertaa 6000€. Seitsemässä vuodessa hinta on pudonnut noin 18000 €, joka tekee vuotta kohden 2600 € (viidessä vuodessa 13000 €).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta (43snt mukaan), olisi korvausta maksettu 3049,26€ (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (60,8%), putoaa summa 1853,95 €:n. Vuotta kohti tämä tekee 370€ liikaa (johtuu alkuajan korkeammasta kilometrikorvauksesta ja siitä, että keskiarvoinen 43 snt ei ole painotetulla keskiarvolla laskettu).

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. 70 km/h keskinopeudella 63599 km ajamiseen kuluu 909 tuntia (=vastaa reilun 24 viikon ylimääräistä työtuntimäärää viidessä vuodessa, eli noin 5 vko ylimääräistä ”työaikaa” vuodessa). Netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu täten 2,04 €/h. Aikaisempiin vuosiin verrattuna pudotusta oli 40 snt/h. Kilometrikorvauksen leikkaaminen siis puree. Toisaalta keskinopeus voi olla lähempänä 60km/h, jolloin verottomasti ”tienatun” tuntipalkka pienenee merkittävästi.

Kuten jo alussa kirjoitinkin, mitään suurempia yllätyksiä ei kulupuolella ole ollut. Takajarrujen remontoiminen maksoi 259€ (merkkiliikkeessä olisi maksanut 480€). Kesä ja talvirenkaat kustansivat yhteensä lopulta yhteensä noin 850€.

Koska auto oli jo ostohetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana. Rahoituskustannukset olisi todennäköisesti nostanut kulut vähintään 41snt/km tasolle.

Aiemmin mainitsin, että keskimäärin vuodessa on tullut 370€ liikaa korvauksia. Summa voi kuulostaa paljolta, mutta kuluissa ei tarvitse tapahtua kovinkaan suurta heilahdusta, niin tilanne kääntyy päälaelleen. Esimerkiksi yksi pieni kolhu kustantaa helposti 500€ omavastuuna ja vakuutusmaksujen bonusten putoamisen myötä kolhun todelliseksi hinnaksi muodostuu 1500-2000€. Toisin sanoen yksi pieni vahinko kerran neljässä vuodessa takaa sen, että plussalle ei varmasti jäädä. Toisaalta autot voivat olla oikukkaita, ja niihin tulla mitä mystisempiä vikoja. Oli vika mikä tahansa, se kustantaa vähintään 100€/kerta, ja lähes taivas on rajana kustannuksissa.

Omistusauto ei ole todellakaan mikään rahasampo, vaan pohjaton kuluerä. Autottomat ja kilometrikorvauksista kateelliset, älkää olko kateellisia. Julkisen liikenteen kuukausi lippu on sikapaljon halvempi vaihtoehto kuin auton omistaminen (minun tapauksessa auto kustantaa kaikkineen keskimäärin 610e/kk). Auton todelliset kulut ovat tähän mennessä kaikkineen ollut 40 snt/km.

Päivitys 30.8.2017: Polttoaineen kulutuksessa ja kuluissa olleet virheet korjattu; 5,47 l/100km => 5,40 l/100km, 9,41 €/100km => 9,70 €/100km, 9,4 snt/km => 9,7 snt/km. Muuttuviin kuluihin oli lisäksi lipsahtanut yksi tankkaus liikaa, 28603,38€ => 28535,82€. Auton arvonalenema kilometriä kohden oli uusi laskenta aiempiin vuosiin nähden, ja siinä oli myös jokin virhe, jonka myötä summa korjaantui 17,2 snt/km => 12 snt/km, jolloin auton kokonaiskustannus putosi 44,2 snt/km => 40 snt/km. Poistin myös maininnan maksumieheksi joutumisesta työajoissa, koska käytännössä nykyinen korvaustaso kattaa juuri ja juuri kaikki kulut.

2 Comments :, , , more...

S-ryhmän osuusmaksut vuonna 2017

by on elo.26, 2017, under Sijoittaminen, Yhteiskunta

Tämä postaus tulee hieman aiempiavuosia myöhemmin, sillä viimevuonna viimeinen osuusmaksun korko maksettiin vasta 25.8. Tästä syystä viivästin tämän postauksen tekemistä, joskin tässä on ollut viime aikoina aika kiirettä muutoinkin, joka on haitannut julkaisutoimintaa yleisesti.

Kuluvana vuonna Pirkanmaa maksoi tavanomaisen aikataulun mukaisesti koron, joten sitä ei tällä kertaa tarvinnut odottaa. Muita maksuja ei ole kesäkuun jälkeen tullut, joten oletettavaa on, ettei niitä ole enää tulossa. Ja jos tulee, niin päivitän tiedot sivuille.

Kuluva vuosi ei tuonut maksuissa mitään suuria yllätyksiä, kokonaistuotto kuitenkin putosi hieman. Hämeenmaa maksoi viimevuotiseen verrattuna 2€ pienemmän koron (5€ => 3€) ja Kymen seutu jätti koronmaksun tällä kertaa väliin kokonaan (3€ => 0€). Ylijäämäpalautusta PKO ei maksanut tällä kertaa ollenkaan (1,75€ => 0€) ja Peeässän palautus pieneni tasan eurolla (1,65€ => 0,65€). Kokonaisuudessaan vuoden 2017 tuotot putosivat 7,75€:llä vuoteen 2016 verrattuna.

Korkoja maksettiin kokonaisuudessaan 121€ edestä, verojen jälkeen tästä jää käteen 111,92€, eli veroihin meni 9,08€.

MaksupäiväOsuuskauppaKorkoYlijäämäpalautus
25.4.2017SSO6€
25.5.2017OK SUUR-SAVO10€
25.5.2017MAAKUNTA5€
25.5.2017
PKO12€
25.5.2017KPO20€
25.5.2017PEEÄSSÄ0,65€
25.5.2017HOK-ELANTO10€
25.6.2017ETELÄ-KARJALAN OSK5€
25.6.2017KESKIMAA6€
25.6.2017OK HÄMEENMAA3€
25.6.2017SATAKUNTA6€
25.6.2017PIRKANMAAN OK8€
25.6.2017EEPEE20€
25.6.2017TURUN OSUUSKAUPPA10€
Yhteensä:121€0,65€

Osuusmaksujen pääoma on 2100€, 112,57€ tuotolla (korot + ylijäämä) tämä tarkoittaa vajaata 5,4% tuottoa. Viimevuotiseen verrattuna tuotto putosi noin 0,3% yks. Optimoija olisi saanut tuotoksi 7,5%, joka on 0,5% yks. pienempi viimevuotiseen verrattuna.

Vaikka tuotto onkin pienentynyt hiljalleen vuosittain (125,84€@2015 => 119,95€@2016 => 112,57€@2017), on tämä silti edelleen hyvin tuottava tapa sijoittaa pieni summa rahaa.

PS. Eräs blogini lukija totesi, että tällaisten sivujen olemassaolo saa ihmiset hankkimaan osuuksia, jonka seurauksena osuusmaksujen korko henkilöä kohden tulee pienenemään. Tämä on tosiaan hyvin mahdollista, mutta vastaukseksi hänelle laskeskelin, että esimerkiksi Hämeenmaan tapauksessa 5€ maksun pieneminen 4€:oon tarkoittaisi 39500 uutta jäsentä. Koska ainoastaan Hämeenmaan ja Kymen seudun maksut pienenivät, ei tällaisten sivujen olemassaolo ainakaan merkittävissä määrin ole osuusmaksujen hamstraamista aiheuttanut. Toisaalta näiden kahden osuuskunnan korkojen pienenemin lienee ihan jostain muusta johtuvaa kuin järkyttävästä jäsenmäärän lisäyksestä.

 

Leave a Comment :, , , more...

Samsung SSG-P51002 FullHD 3D RF-lasit

by on elo.05, 2017, under Kotiteatteri, Laitteet

Noin vuosi sitten hankin Sony VPL-HW45ES videotykin, kun edellinen Panasonic irtisanoi työsopimuksensa.

Uusi videotykki on kehittyneempi kuin edellinen ja toi mukanaan mm. 3D tuen. Tykin mukana ei kuitenkaan tullut ensimmäisiäkään 3D laseja. Toisaalta 3D elokuvat on voinut laskea yhden käden sormin, samaten 3D PS3 pelit, joten 3D:lle ei ole ollut varsinaisesti edes tarvetta.

Vanhempien 48″ TV:llä olen katsonut joskus Avatarin 3D:nä. 3D efekti toimi, mutta pienen ruutukoon takia se oli kuitenkin aika vaisu elämys. Parhaiten efekti toimi, kun meni reilun metrin päähän ruudusta. Elokuvat ovat muutenkin parhaimmillaan isolta ruudulta katsottuna, joten sama pätenee myös 3D:hen.

Vielä vuosi takaperin Sonyn 3D lasit maksoi muistaakseni 80€/kpl, nyt niitä saa 60€:llä. Koska laseja täytyy käytännössä ostaa vähintään kahdet, tulee tämä hintoihinsa. Koska 3D kuitenkin on houkutellut jo jonkin aikaa ja 2D + 3D elokuva yhdistelmäbokseja on aina välillä puolivahingossa hyllyyn eksynyt, aloin etsiä edullisia 3D laseja.

Etsiessä tuli vastaan, että lasien ei tarvitse olla valmistajan omat, vaan samaa tekniikka käyttävän toisen valmistajan lasit toimivat yhtä hyvin. Tällaiset ovat ainakin otsikossa mainitut Samsung SSG-P51002 lasit, jotka toimivat siis Sony VPL-HW45ES videotykin kanssa. Ja mikä parasta, lasien hinta on vain 35€ parilta, eli 17,50€/kpl. Ostin kerralla kaksi pakettia, eli neljät lasit.

Pakkauksen mukana toimitetaan:

  • 2 kpl 3D lasit + sangat osina
  • 2 kpl CR2025 patterit
  • 1 kpl mikrokuituliina
  • 1 kpl pikaohjekirja

Lasit osineen on pakattu omiin pusseihinsa. Pussiin on painettu ohjeet lasien kasaamisesta ja patterin vaihtamisesta. Samaiset ohjeet, sekä lasien operointiohjeet löytyvät 25 kielisestä oppaasta.

Patteri sijaitsee nenäsillan sisällä ja sen vaihtaminen on yksinkertaista. Patterina käytetään hieman harvinaisempaa CR2025 tyyppiä, joka on ohuempi versio CR2035 patterista, jota tyypillisesti käytetään esimerkiksi rannekelloissa. Pienempi patteri tarkoittaa lyhyempää käyttöaikaa, joskin luvattu 150h katseluaika on mielestäni hyvä. Olen vasta sen veran vähän katsellut 3D sisältöä, että patterin kestosta ei voi sanoa vielä mitään.

Merkittävin ulkoinen ero Sonyn ja Samsungin lasien välillä on sangat, joita Samsungeissa ei voi taittaa. Lasit vievät siis jatkuvasti täyden tilan, itseäni tämä ei ole haitannut, sillä lasit säilyvät mukavasti pöytälaatikossa. Sangat voi toki irrottaa, mutta ne on aika heppoisen oloista muovia, joten ne kovin monia irroitus-kiinnitys kertoja tuskin kestävät.

Lasit istuvat päähäni hyvin, ne ei paina ja ovat muutenkin miellyttävät pitää. Toimivat todella hyvin myös silmälasien päällä, ainakin jos silmälasien yläreuna on suora, eikä linssit ole liian korkeat. Myös lasten päässä lasit istuvat hyvin.

Lasit ovat aktiiviset, eli nestekidesuljin sulkee vuorotellen kummankin silmän näkymän. Koska paneelien sulkimien aukeamisella ja sulkeutumisella on rajallinen nopeus, aiheutuu tästä viiveestä pieni kuvien ristiin vuoto. Helpoiten ristiin vuodon havaitsee suurissa kontrastieroissa, eli tummassa kohdassa näkyy samalla toiselle silmälle tarkoitettua vaaleaa kuvaa. Tallainen on esimerkiksi tekstitys tummaa taustaa vasten. Toisaalta kun vuotoa ei ajattele, ei sitä yleensä edes huomaa.

Lasit tummentavat merkittävästi katsottavaa kuvaa, joten valotehon saa ruuvata täysille. Mikäli katseluhuonetta ei saa täysin pimeäksi, tai siellä on vaaleita seiniä, lasien sivuilta tuleva hajavalo häiritsi katselua alussa hieman. Sittemmin tähänkin on jo tottunut, mutta ei olisi pahitteeksi, vaikka lasien sangoissa olisi pienet läpät estämässä hajavaloa saapumasta silmiin.

3D elokuvien katselun mielekkyys riippuu ihan henkilöstä. Toisille jo lyhyt katselu saattaa aiheuttaa migreenin. Itselläni elokuvaa katsoessa kuluu ehkä noin 10 minuuttia ennekuin kuvaan tottuu. Vastaavasti 1,5h katselun jälkeen silmät saattavat alkaa harittamaan ristiin, todennäköisesti katseluväsymyksestä johtuen. 3D katseleminen on siis huomattavasti vaativampaa kuin tavallisen 2D kuvan katseleminen. Välillä tuntuu, että 3D kuva on ylikorostunutta, eli syvyysvaikutelma on realistisempaa kuin todellisessa elämässä, sen verran vahvasti syvyysvaikutelma pomppaa esille.

3D tuo mukanaan elokuviin uutta ulottuvuutta, ja sen myötä olenkin innostunut hankkimaan liudan uusia elokuvia (3D) hyllyyni. 3D on mielestäni ihan kiva lisä, ja halpojen lasien myötä 3D aikaan siirtyminen ei ole edes kallista, mikäli vain olemassa oleva laitteisto muutoin kykenee 3D toistoon.

Lasien käyttäminen on yksinkertaista, niissä on vain yksi painike, jonka avulla lasit kytketään päälle/pois, sekä tehdään paritus näyttölaitteen kanssa. Lasien painikkeen valo palaa vain hetken päälle kytkettäessä (vihreänä) ja sammutettaessa (punainen). Paritusta tehdessä valo vilkkuu vuorotellen punaisena ja vihreänä.

 

Leave a Comment :, , , more...

Bose QuietComfort 25 vastamelukuulokkeet

by on heinä.21, 2017, under Laitteet

Olen pitkään haaveillut Bose QuietComfort 25 (QC25) vastamelukuulokkeista. Suurin syy tähän on ollut lentokonematkustaminen: kova humina rasittaa/häiritsee hereillä ollessa (esimerkiksi elokuvan katsomista), sekä yölentojen aikaan nukkumista.

Kyse ei ole mistään ihan halvoista kuulokkeista, keskihinta suomessa on 370€ tietämillä. Amsterdamin Schipolin lentokentällä näitä on saanut hieman edullisempaan, 259€ hintaan.

Kävin DNA:n myymälässä ihan muissa merkeissä ja olin jo maksamassa ostostani, kun myyjä alkoi toppuutella, että nyt olisi kaikenlaisia tuotteita tarjouksessa. Yksi tarjoustuotteista oli otsikon vastamelukuulokkeet, hintaan 199€. Tällä kertaa hinta oli niin houkutteleva, että kuulokkeet jäivät haaviin. Näitä kun tuli kaivattua edellisellä Nepalin työreissulla, jälleen kerran.

Mutta sitten itse asiaan, eli mitä rahalla saa.

Pakettiin kuuluu:

  • Kuljetuskotelo
  • Kuulokkeet
  • Lentokone adapteri
  • AAA patteri
  • Kuulokejohto
  • Ohjekirja

Bose QC25 kuulokkeita on tarjolla kahta mallia; Apple tai Android -yhteensopivat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että johdossa olevilla painikkeilla puhelinta voi ohjata samoin kuin puhelimen alkuperäisten korvanappien avulla. Koska työ- ja siviilipuhelin ovat omena merkkisiä, ostin luonnollisesti Apple-yhteensopivan mallin.

Värivaihtoehtoina kuulokkeista löytyy kahta mallia; mustat sangat mustin pehmustein ja mustalla johdolla, tai valkoiset sangat vaaleanruskein pehmustein ja turkoosin värisellä johdolla. Likaantumisen aiheutumia värjäytymiä vastaan päädyin mustaan vaihtoehtoon, vaikka muutoin valkoinen malli kovasti houkuttelikin.

Kuulokkeita olen käyttänyt pääasiassa töissä toimistolla, musiikkia kuunnellen, mutta aina puhelun tullen käyttänyt handsfree laitteena. Kuulokkeiden johdossa on toimintapainikkeiden lisäksi myös mikrofoni. Kahdesti olen päässyt kokeilemaan kuulokkeiden toimintaa myös lentokoneessa.

Matkakäyttöä ajatellen kuulokkeet saa kätevästi taitettua hieman pienempään tilaan. Kuljetuskotelo on jäykähkö, eli se suojaa kuulokkeita puristumiselta.

Kuulokkeet käyttävät yhtä AAA paristoa, joka kestää lupausten mukaan 35 tuntia. Toiset patterimallit kestävät vähintään tämän, toiset reilusti vähemmän. Patterivalinnalla on siis väliä. Kuulokkeita voi käyttää ilman vastamelutoimintoa, tällöin ääni on kuitenkin tunkkainen, verhoutunut ja bassoköyhä. Tämä ominaisuus oli yksi syistä, jonka takia kuulokkeiden hankkimista olen lykännyt kerta toisensa jälkeen korkean hinnan ohella.

Vaikka kuulokkeet ovat kokonaan korvat peittävät, eivät ne vaimenna ulkoa tulevaa ääntä kovinkaan hyvin. Kun vastamelutoiminnon kytkee päälle, muuttuu tilanne täysin ja tuntuu kuin olisi laittanut kuulosuojaimet päähän. Tasainen taustamelu vaimenee merkittävästi. Mukaan tulee pieni vahvistimen kohina, mutta tämä ei ole mitenkään häiritsevää. Esimerkiksi Genelec 8320:n diskanteista kuuluu läheltä kuunneltuna vastaavanlainen vaimea vahvistimen aiheuttama kohina, joten sinänsä kyse ei ole ongelmasta suunnittelusta, vaan kaikkein vahvistimien ominaisuus.

Kohinaa ei erota ollenkaan, kun taustalla on muuta kuin täysi hiljaisuus, puhumattakaan jos soittelee musiikkia.

Kuulokkeet ovat päässä mukavat, toimistotyöskentelyssä ne eivät ole hiostaneet tai painanut korvia, vaikka takana on parisataa tuntia kuuntelua ja pisimmät yhtämittaiset kuuntelut ovat olleet varmaan siellä neljän tunnin tietämillä. Lentokoneen lämpimämmässä ympäristössä kuulokkeet sitä vastoin hiostavat jonkin verran. Koneessa torkkumista/nukkumista tämä sitä vastoin ei ainakaan itseäni ole haitannut, sillä taustamelun merkittävä vaimeneminen on se ykkösasia jota kuulokkeilta lähtökohtaisesti hain. Tietysti täysin hiostamattomat kuulokkeet olisi viimeinen silaus muutoin huippukuulokkeille.

Lentokone on ollut tähän mennessä paras testauspaikka, sillä siellä eron huomaa kaikkein suurimpana. On vaikeaa sanoin kuvailla vastamelutoiminnon lopputulosta, parasta on päästä kokeilemaan kuulokkeita omin korvin, esimerkiksi lentokoneessa. Otin kaksi ääninäytepätkää edelliseltä Saksan lennolta, josta saa jonkinlaisen käsityksen kuulokkeiden kyvyistä.

Ensimmäisessä testissä lentokoneen normaali melu kuuluu aikaväleillä 0:00-0:06 ja 0:12-0:14. Aikavälillä 0:06-0:12 kuullaan äänimaailma kuulokkeiden alta vastemelutoiminnon ollessa käytössä.

Toisessa testissä lentokoneen normaali melu kuuluu aikaväleillä 0:00-0:11 ja 0:27-0:32. Aikavälillä 0:11-0:17 kuullaan äänimaailma kuulokkeiden alta, kun vastamelutoiminto EI ole käytössä. Aikavälillä 0:17-0:27 vastamelutoiminto on käytössä.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että puhelimen mikrofonin ja kuulokkeen ympärillä ei ole mitään lisäeristystä. Täten sivuista on voinut päästä vuotamaan häiriöääniä. Vaikka videot ovat mitä ovat, ne antavat mielestäni hyvän kuvan kuulokkeiden kyvyistä taistella häiriöääniä vastaan.

Täyttä hiljaisuutta kuulokkeet eivät kuitenkaan tuo, ja esimerkiksi lentoemäntien puhe kuuluu taustamelun vaimenemisen myötä merkittävästi selkeämmin kuin ilman kuulokkeita, vaikka puheäänen voimakkuutta kuulokkeet eivät vahvistakaan. Parhaiten vastamelutoiminto puree tasaista ääntä vastaan, kuten lentokoneen ääniin.

Moottorin korkeataajuisimmat käyntiäänet häviävät/vaimenee, samoin tuulen aiheuttama humina. Kaikki muukin melu vaimenee mukavasti, vaikka matalataajuuksinen moottorin käyntiääni jääkin selvimmin jäljelle, joskin vaimentuneena sekin. Nopeisiin muutoksiin, kuten oven paukauksiin, puheeseen jne. vastamelutoiminta ei ehdi mukaan.

Muita vastamelukuulokkeita en ole testannut, joten en pysty vertailemaan suorituskykyä, mutta nopeisiin äänenmuutoksiin eivät muutkaan kunnolla kykene. Netissä olevien testien perusteella QC25 vaikuttaa yhdeltä parhaimmista tällä hetkellä markkinoilla olevista vastamelukuulokkeista.

Kuulokkeiden mukana seuraa lentokone adapteri, jossa on sisäänrakennettu kiinteä vaimennin. Vaimennin tasoittaa kuulutusten ja esimerkiksi elokuvan välistä äänenvoimakkuuseroa. Lentokoneen omilla kuulokkeilla äänet saa pitää täysillä, jotta elokuvan ääniraidasta saisi edes jotakin tolkuua (taustamelusta johtuen, huonojen kuulokkeiden lisäksi), mutta samalla kuulutukset tulevat entistä kovempaa. Vastamelukuulokkeilla tilanne helpottuu, koska taustamelun vaimenemisen takia ääniä ei tarvitse enää pitää tapissa. Nyt elokuvista voi jopa nauttia lentokoneessa, kun ei anna pienen ruudun häiritä liiaksi.

Kuulokkeita tulee käytettyä päivittäin ja olen erittäin tyytyväinen niiden laatuun. Lentokoneella usein matkustavalle nämä ovat mielestäni pakkohankinta. Mikäli päädyt hankkimaan nämä, en usko, että petyt. Ainoa pieni miinus jonka kuulokkeista olen löytänyt, on äänenlaatu ilman vastamelutoimintoa, mutta kun mukana pitää varaparistoa, ei tämäkään muodostu ongelmaksi ikinä pitkähkön patterikeston takia.

Leave a Comment :, , , more...

Pakkasvahti Green Start PV02

by on huhti.23, 2017, under Liikenne, Yhteiskunta

Talvi alkaa olla jo ohi, eikä autoa tarvitse juurikaan enää aamuisin lämmittää. Säätiedotuksetkin ovat sen verran tarkkoja, että edellisenä iltana tietää varmuudella tarvitseeko autoa tulevana aamuna lämmittää vaiko ei.

Mutta entäpä jos lämmityksen (lämmitysajan keston säädön) voisi hoitaa täysin automaattisesti ympäri talven, ilman tarvetta seurata säätiedotuksia?

Tai entäpä jos hotellin lämmitystolpassa ei ole kelloa ollenkaan; jättääkö auton koko yöksi lämmitykselle, vai herätäkö hieman aiemmin ja käy aamutuimaan laittamassa menopelin lämmitykseen? Entäpä jos auto olisi aina lähtövalmis, säällä kuin säällä.

Yksi vaihtoehto kellokytkimen tilalle tai sen kaveriksi on Pakkasvahti Green Start PV02. Sen toimintaidea on hyvin yksinkertainen, ulkolämpötilan mukaan ohjautuva termostaattijohto. Mitä kylmempi ulkona on, sitä pidempiä jaksoja se kerralla lämmittää. Pakkasvahti alkaa toimia noin +5C lämpötilassa, jolloin johto on noin 15% ajasta päällä (9min / 60min). Nollassa lämmityssykli on noin 27% (16min / 60min). 50% päällä olo saavutetaan noin -7C:ssä ja jatkuva lämmitys yli -18C pakkasilla. Lämmityssykli tapahtuu valmistajan mukaan noin 20 minuutin ikkunoissa, joka takaa tasaisen lämmityksen, pienentäen lämpötilavaihteluita moottorissa ja sisätiloissa (mikäli autossa sisätilalämmitin).

Ulkolämpötilan lisäksi pakkasvahti huomioi auringonpaisteen lämmittävän ja tuulen kylmentävän vaikutuksen. Näillä on vaikutusta noin ±2ºC toiminta-alueeseen (lähtee päälle +7…+3ºC, täysiteho -16…-20ºC).

Koska lämmitys ei ole jatkuvasti päällä, säästää tämä luonnollisesti sähköä. Toisaalta jos auton pitää lämmityksessä periaatteella aina valmis, kuluu energiaa vuorokaudessa ulkolämpötilasta riippuen roimasti. Tässä mielessä kellokytkimen yhdistäminen pakkasvahtiin on kätevä tapa pienentää sähkölaskua, joskin kellokytkimen aika tulee säätää riittävän pitkäksi, se tavallinen parituntinen ei pakkasvahdin kanssa riitä, koska lämmitys on päällä vain osan ajasta (ulkolämpötilasta riippuen).

Pakkasvahdin toiminta perustuu kaksoismetalli kytkimeen, ilmeisesti pieneen erilliseen lämmitysvastukseen, kuorman aiheuttamaan lämpöhäviöön, sekä ulkoilman jäähdyttävään vaikutukseen. Erittäin yksinkertainen ja toimiva rakenne. Jahka tästä johdosta joskus aika jättää, täytynee tehdä sille ruumiinavaus.

Pakkasvahdin käyttö eroaa kellokytkimestä siten, että sen kanssa auto ei ole koskaan sauna. Kellokytkimeen tottuneella saunojalla haalea auto on aluksi hieman outo, koska tuntuu että lämmitys on epäonnistunut. Toisaalta saunaksi lämmitetty ohjaamo viilenee esilämmityksestä huolimatta heti liikkeellelähdön jälkeen hetkellisesti, joten pakkasvahdin avulla käyttäjä koskee pienemmän lämpötilavaihtelun.

Esimerkiksi taksiautoilijalle tämä tuote sopii hyvin, sillä auto on aina lähtövalmis. Vastaavasti myös traktorit yms. työkoneet saa pidettyä talvella lämpöisenä ilman ylikuumenemisen vaaraa.

Pakkasvahdin käyttäminen on helppoa, se liitetään pistokkeen ja lämmitysjohdon väliin, ja siinä kaikki. Pituutta johdolla on 80 cm. Hintaa 80€, jota myy esimerkiksi Fixus Varaosalinna.

10A kuormitusvirralla (2300W) eliniäksi luvataan 100000 kytkentäkertaa (vastaa ~15 vuoden käyttöä) ja 16A kuormitusvirralla (3600W) 30000 kytkentäkertaa (vastaa ~4 vuoden käyttöä).

Itselläni tuote on ollut käytössä nelisen vuotta. Käyttö painottuu hotellien jatkuvan sähkön pistorasioihin, muutoin käytän kellokytkintä (koska taloyhtiöllä kiinteä 2h ajastin => ei riittävä pakkasvahdin kanssa käytettäväksi). Olen ollut tyytyväinen tuotteeseen ja suosittelen sen hankkimista, siitäkin huolimatta, että kyseisen tuotteen keksijä on kiistänyt ja jättänyt palkkojani maksamatta erään toisen yrityksen konkurssin yhteydessä.

Leave a Comment :, , , , more...

VMware ESXi virtuaalipalvelimen raudan valinta ja virheellisesti valitun raudan kirous

by on huhti.07, 2017, under Lähiverkko, Säätöä

Puolisen vuotta sitten kasasin FreeNAS levypalvelimen. Tuohon koneeseen päätyi edellisen virtuaalipalvelimen emolevy, prosessori ja muistit. Uutta virtuaalipalvelinta varten tarvitaan luonnollisesti uudet osat.

VMware ESXi pyörii hyvin moninaisen raudan päällä, siitä huolimatta, vaikka komponentteja ei löytyisikään yhteensopivuusluettelosta. Yhteensopivuusluettelosta löytyy komponentit, jotka varmuudella toimivat. Puuttuvat toimivat todennäköisesti, mutta jotkin toiminnallisuudet voivat puuttua tai toimia epävakaasti. Tukea luettelon ulkopuolisille laitteille ei tarjota, mutta epävirallisia viritysohjeita netistä kuitenkin löytyy, joilla toimimattomia ominaisuuksia saattaa hyvällä tuurilla saada toimimaan.

Mutta sitten itse asiaan, eli raudan valintaan.

Olen tykästynyt Asuksen palvelinemolevyihin, koska niissä on kätevä KVM etähallinta (löytyy muiltakin, mutta Asuksesta ainoastaan kokemuksia). KVM palikka pitää ostaa erikseen, jonka hinnalla saa halvimman emolevyn. Muihin vaatimuksiin kuuluu MicroATX koko ja sisältää mahdollisimman monta SATA-porttia (vähintään 6). Myös mahdollisimman edullinen hinta on plussaa.

Vaihtoehtoja oli näillä spekseillä hyvin niukalti, joten emolevyksi valikoitui Asus P9D-MV ja sen kaveriksi Asus ASMB7-iKVM. Jälkimmäisen tilasin ebaysta (myyjänä avides) hintaan 41,77€, koska se oli noin puolet halvempi kuin suomessa. iKVM tuli nopeasti, täysin alkuperäisessä pakkauksessa kaikkine materiaaleineen.

 

Emolevyn yhteensopivuuslistasta valitsin prosessorin, joka tukee varmuudella VGA lähtöä ja olisi toisaalta mahdollisimman edullinen. Tällainen oli Intel Core i3-4160. Muisteiksi valitsin 32GB Kingston HyperX Fury Black, joka myöhemmin selvisi virhevalinnaksi. Ennen asian selviämistä, moni asia meni pieleen, jonka seurauksena aikaa ja rahaa paloi. Koska kyseessä on harrastus, ei ajankäytöllä sinällään ole väliä, mutta rahapuoli harmittaa.

Ongelmat alkoivat heti koneen kasauksen jälkeen; näytönohjaimesta ei tullut kuvaa, eikä KVM pelastanut tilannetta. Myöskään erillinen näytönohjain ei muuttanut tilannetta. Asuksen teknisen tuen kautta selvisi, että kaikissa toimitetuissa emolevyissä on vanhin mahdollinen BIOS versio sisällä (ei pitänyt paikkaansa), jonka seurauksena valitsemaani prosessorimallia ei tueta. Emolevy pitäisi siis saada päivitetyksi, varmuudella tuetulla prosessorilla. Tällainen olisi esimerkiksi Intel Xeon E3-1220v3.

Lahden alueella kaikki yritykset Datatronicia lukuun ottamatta sanoivat eioota. Vielä ennen päivitykseen viemistä varmistin, että prosessori on varmasti kunnolla paikallaan ja kaikki muutoinkin ok. Näin olikin, mutta tarkistaminen olisi kannattanut jättää väliin. Tämä selvisi karvaasti, kun huollosta ilmoitettiin, että emolevy on entinen, prosessorikannan pinnit olivat vääntyneet. Joten päivitystä ei luonnollisesti edes yritetty tehdä. Tämä virheliike kustansi hajonneen emolevyn lisäksi 32,50€ huoltokustannuksina. Tekevälle sattuu, sanovat… Ensimmäinen kerta minulle tosin. Toisaalta en pysty käsittämään, miten pinnit pääsi vääntymään. Eniten harmitti 182,90€ arvoisen emolevyn romuttuminen. Takuuseen sitä on turha edes yrittää laittaa, koska oma moka.

Tämän jälkeen suoristin emolevyn pinnit (4kpl) ja hankin yhteensopivan prosessorin (Intel Xeon E3-1220v3). Yksi jaloista oli kuitenkin mennyt peruuttamattomasti poikki, joten sama näytön pimeys jatkui. iKVM näytti edelleen prosessorin lämmöiksi 130C. Tämä lämpö ei ole todellinen, vaan toimintahäiriöstä johtuvaa.

Seuraava luonnollinen toimenpide oli hankkia uusi emolevy. Mutta mitä ihmettä, sama laulu jatkuu, vaikka nyt on varmuudella yhteensopiva prosessori ja emolevykin varmuudella ehjä (varmistin vielä pinnit, etten taas hajottanut niitä => en ollut). Otin jälleen yhteyttä Asuksen tekniseen tukeen. Kävin asioita läpi ja loppulauseessa totesin, voisiko ongelma olla muisteissa, koska kaikki muu oli jo vaihdettu ja silti mikään ei toimi.

Hankkimani muistit eivät totta tosiaan olleet yhteensopivat emolevyn kanssa. Olin mennyt hankkimaan NON-ECC muisteja, kun tämä emolevy söi vain ja ainoastaan kalliimpaa ECC muistia. Koska tähän mennessä oli kulunut jo 6kk laitteiden hankkimisesta, oli turhaa edes kysyä, josko myyjä olisi halukas ottaa alun perin tilaamiani muisteja takaisin.

ECC muisti on noin 50 % kalliimpaa kuin NON-ECC. Sinällään kalliimpi hinta ei olisi ongelma, mutta DDR3 muistien yleinen hintakehitys on ollut +100 % viimeisen 6kk aikana. Tämän seurauksena alkuperäinen 123,80€ hankinta paisuisi 350€:ksi, jonka lisäksi minulla oli käsissä ylimääräiset toimimattomat muistit ja prosessori, sekä tietysti se hajonnut emolevy… Kohtahan tässä onkin osat kahteen koneeseen, yhteen toimivaan ja yhteen toimimattomaan.

Tässä välissä tulee kuvioihin jälleen kerran Lahden Datatronic. Tilaan yleensä tietokoneiden osat verkkokauppa.com:sta tai jostain muusta verkkokaupasta ja ohitan kivijalkakaupat suosiolla. Datatronicilla on kivijalkakaupan lisäksi verkkokauppa. Positiivisena yllätyksenä sain huomata, että heillä on erittäin kilpailukykyiset hinnat, sekä miellyttävä asiakaspalvelu. Oikeaa muistityyppiä ei suoraan hyllystä löytynyt sen harvinaisuuden ja hinnan vuoksi, mutta asia ratkesi tilaamalla ja odottamalla pari päivää. Verkkokauppa.com:iin verrattuna säästin noin 100€, joskin rahaa kului silti yli tuplat alkuperäisestä projektin muistibudjetista. Positiivisesta kokemuksesta viisastuneena pitää hyödyntää useammin paikallista Datatronicin liikettä.

Uusien muistien myötä kone lähti vihdoin päälle ja lämpötilatkin näyttävät oikein. Mikäli muistivalinta olisi osunut nappiin tai vähintäänkin niiden osuus ongelmien aiheuttajana olisi selvinnyt heti alkumetreillä, olisi minulla ehjä kone ilman ylimääräisiä kuluja ja kommervenkkeja.

Tämä on ensimmäinen kerta koskaan, kun minulla on ollut näin paljon ongelmia. Jatkossa onkin syytä muistaa vähintään seuraavat asiat:

  • Emolevyvalmistaja ei välttämättä tiedä emolevyistään kaikkea:
    • 1801 emolevyn tarrassa tarkoitti todellakin käytössä olevaa BIOS versiota
    • Emolevyssä voi olla valmiiksi viimeisin julkaistu BIOS versio (1801)
  • Yhteensopivuuslistat on syytä käydä tarkasti läpi:
    • Mitä prosessoreita emolevy tukee mistäkin BIOS-versiosta lähtien
      • Jos mahdollista, kysy myyjältä mikä BIOS versio emolevyssä on.
      • Tilaa BIOS päivitys emolevyn hankinnan yhteydessä, jos olet hankkimassa sellaista prosessoria, joka vaatii toimiakseen uunituoreen BIOSin.
    • Varmista, että haluamasi prosessori tukee emolevyyn integroitua näytönohjainta
    • Varmista emolevyn tukemat muistityypit (ECC / NON-ECC, muiden normaalien speksien lisäksi)
  • Prosessorin asennuksessa kannattaa olla extra varovainen, ettei vahingoita emolevyn pinnejä.

Saa nähdä minkälaisia yhteensopivuusongelmia ESXi:n asentamisen kanssa vielä tulee. Näistä kokemuksista kuulemme myöhemmin, kävi niin tai näin.

Lopulta kokoonpanoksi muodostui:

  • Emolevy: Asus P9D-MV + ASMB7-iKVM
  • Prosessori: Intel Xeon E3-1220v3
  • Muisti: Kingston KVR16LE11/8HD, 4 x 8GB
  • Teholähde: SilentiumPC Vero L1 500W
  • Kotelo: Fractal design Core 1000 USB 3.0
  • Kovalevyt: 500GB Samsung HD502HI ja 80GB Samsung HM080HI

Kovalevyinä käytän toistaiseksi vanhoja kiekkoja, jotka löytyivät hyllystä. Lähitulevaisuudessa tarkoitus hankkia reilusti levykapasiteettia, jotta saan tehtyä levypalvelimen varmuuskopiot tälle koneelle.

Alla kuva paikalleen asennetusta iKVM piiristä. Hieman peukalon kynttä suuremmalla palikalla on kilohinta kohdallaan.

 

Leave a Comment :, , , , , , , , , , , , , , , , , more...

Acer Aspire XC-704 -pöytätietokone

by on helmi.20, 2017, under Nettiostokset

Vanhempien edellinen tietokone sanoi työsopimuksensa irti. Ilmeisesti emolevy oli mennyt oikosulkuun, sillä kokeilu toisella teholähteellä ei tuottanut tulosta. Uusi poweri otti verkosta 180W tehon, ja sen jälkeen tämäkään poweri ei toiminut. Sain siis enemmän SER:iä aikaiseksi kun oli tarkoitus.

Vanhempieni tietokonekäyttö on pääasiassa nettipankissa käyntiä, uutisten lukemista ja valokuvien katselua, eli mitään tehohirmua en ole etsimässä.

Verkkokauppa.com:sta tilasin otsikon mukaisen kompaktin kokoisen valmistietokoneen, joka kuitenkin osoittautui heikoksi esitykseksi. Palautin koneen takaisin ostopaikkaan ja tilasin uuden koneen komponentteina. Hinta/laatu/teho on nyt merkittävästi paremmin kohdallaan.

Mutta, millainen tuo valmistietokone sitten oli, joka ei minulle kelvannut?

Kyseessä on siis Acer Aspire XC-704 pöytätietokone. Hintaa koneella oli hankintahetkellä 399,90€ (tätä kirjoittaessani hinta on pudonnut 349,90€:n). Koneessa on seuraavat speksit (Lähde: verkkokauppa.com):

  • Intel Pentium J3710 Quad Core 1,6 GHz prosessori
  • 8 Gt (2 x 4 Gt) DDR3 1600 MHz keskusmuisti, ei vapaita muistipaikkoja
  • 1 Tt 7200 RPM SATA kovalevy
  • Intel HD Graphics 405 integroitu näytönohjain (2 x HDMI)
  • DVD Super Multi asema (=polttava CD/DVD-asema)
  • Gigabit Ethernet, Wi-Fi ac
  • Liitännät edessä: 2x USB 2.0, SD-kortinlukija, kuuloke/mikrofoniliitäntä
  • Liitännät takana: 2x USB 3.0, 2 x HDMI, LAN, ääniliitännät
  • Mitat (LxSxK): 100 x 369.6 x 266.5 mm
  • Windows 10 64-bit (FIN/SWE/UK) käyttöjärjestelmä
  • Näppäimistö ja hiiri

Speksien puolesta kone olisi ollut vanhemmilleni vähintäänkin riittävä. Tilaushetkellä spekseissä oli pari virhettä, jotka selvisivät vasta kun sain koneen konepellin auki. Jos speksit olisivat olleet oikein, olisin jättänyt koneen tilaamatta.

Koneessa sanottiin olevan 8Gt muistia, sekä yksi vapaa muistipaikka. Todellisuudessa muisti koostui 2x4Gt kammoista, eikä yhtään vapaata paikkaa täten ollut jäljellä. Alla kuva kansoitetuista muistipaikoista.

Toinen ongelma liittyi 3,5/2,5″ laajennuspaikkaan. Jonkinlainen laajennuspaikka koneessa vaikuttaisi olevan, mutta ei välttämättä 2,5″, tai edes 3,5″. Laajennuspaikkaa suurempi ongelma on kuitenkin SATA-liittimien puute; niitä on vain kaksi ja kumpikin on käytössä (niihin kytketty DVD-asema ja kovalevy), jolloin mahdollisesta laajennusvarasta ei ole mitään hyötyä. Joten se tärkein kriteeri, eli vanhan koneen SSD-levyn liittäminen koneeseen ei onnistunut. Vasemmalla kuva koneen vasemmasta kyljestä, jossa kovalevy sijaitsee. Oikeanpuoleisen kuvan yläreunassa näkyy slim DVD-asema, jonka alapuolella mahdollinen laajennuspaikka sijaitsee.

 

Olen tottunut kasaamaan koneeni itse, joten koneiden sisuskalut eivät ole outoja minulle. Acerin konepellin avaaminen tuotti tästä huolimatta suuren yllätyksen; kone on hyvin pelkistetty kaikilla mittapuilla ja muutoinkin todella halvan näköinen. Näihin havaintoihin pohjaten, kyseessä on todella kallis kone.

Kone on ulkomitoiltaan mukavan pienikokoinen (100 x 369.6 x 266.5 mm [LxSxK]), mutta em. puutteista johtuen en pistänyt koneeseen edes sähköjä päälle, vaan se lähti takaisin kohti Verkkokauppa.com:ia. Täten en pysty arvioimaan koneen muita ominaisuuksia, suorituskykyä tai melua.

Koneen voi asentaa joko pysty tai vaaka-asentoon. Etupuolelta löytyy virtapainike, DVD-asema, SD-muistikortinlukija, kaksi USB liitintä, sekä mikrofoni ja kuuloke liittimet. Koneen takaa löytyy niin ikää todella suppea valikoima liittimiä: ulkoisen teholähteen liitin, kaksi HDMI-liitintä, ethernet, kaksi USB:tä, sekä ääniliitännät. Alla pari kuvaa koneen ulkonäöstä.

      

Mikäli laajennusvara tarpeita ei ole, niin mahdollisesti ihan asiallinen kone, muussa tapauksessa suosittelen pysymään erossa tästä tuotteesta. Jos tietokoneen kasaamiseen löytyy yhtään taitoa, niin samalla rahamäärällä saa tehokkaamman koneen, joskaan ei välttämättä yhtä kompaktinkokoista.

Leave a Comment :, , , , more...