Blogi | Pasi Vähämartti

Pakkasvahti Green Start PV02

by on huhti.23, 2017, under Liikenne, Yhteiskunta

Talvi alkaa olla jo ohi, eikä autoa tarvitse juurikaan enää aamuisin lämmittää. Säätiedotuksetkin ovat sen verran tarkkoja, että edellisenä iltana tietää varmuudella tarvitseeko autoa tulevana aamuna lämmittää vaiko ei.

Mutta entäpä jos lämmityksen (lämmitysajan keston säädön) voisi hoitaa täysin automaattisesti ympäri talven, ilman tarvetta seurata säätiedotuksia?

Tai entäpä jos hotellin lämmitystolpassa ei ole kelloa ollenkaan; jättääkö auton koko yöksi lämmitykselle, vai herätäkö hieman aiemmin ja käy aamutuimaan laittamassa menopelin lämmitykseen? Entäpä jos auto olisi aina lähtövalmis, säällä kuin säällä.

Yksi vaihtoehto kellokytkimen tilalle tai sen kaveriksi on Pakkasvahti Green Start PV02. Sen toimintaidea on hyvin yksinkertainen, ulkolämpötilan mukaan ohjautuva termostaattijohto. Mitä kylmempi ulkona on, sitä pidempiä jaksoja se kerralla lämmittää. Pakkasvahti alkaa toimia noin +5C lämpötilassa, jolloin johto on noin 15% ajasta päällä (9min / 60min). Nollassa lämmityssykli on noin 27% (16min / 60min). 50% päällä olo saavutetaan noin -7C:ssä ja jatkuva lämmitys yli -18C pakkasilla. Lämmityssykli tapahtuu valmistajan mukaan noin 20 minuutin ikkunoissa, joka takaa tasaisen lämmityksen, pienentäen lämpötilavaihteluita moottorissa ja sisätiloissa (mikäli autossa sisätilalämmitin).

Ulkolämpötilan lisäksi pakkasvahti huomioi auringonpaisteen lämmittävän ja tuulen kylmentävän vaikutuksen. Näillä on vaikutusta noin ±2ºC toiminta-alueeseen (lähtee päälle +7…+3ºC, täysiteho -16…-20ºC).

Koska lämmitys ei ole jatkuvasti päällä, säästää tämä luonnollisesti sähköä. Toisaalta jos auton pitää lämmityksessä periaatteella aina valmis, kuluu energiaa vuorokaudessa ulkolämpötilasta riippuen roimasti. Tässä mielessä kellokytkimen yhdistäminen pakkasvahtiin on kätevä tapa pienentää sähkölaskua, joskin kellokytkimen aika tulee säätää riittävän pitkäksi, se tavallinen parituntinen ei pakkasvahdin kanssa riitä, koska lämmitys on päällä vain osan ajasta (ulkolämpötilasta riippuen).

Pakkasvahdin toiminta perustuu kaksoismetalli kytkimeen, ilmeisesti pieneen erilliseen lämmitysvastukseen, kuorman aiheuttamaan lämpöhäviöön, sekä ulkoilman jäähdyttävään vaikutukseen. Erittäin yksinkertainen ja toimiva rakenne. Jahka tästä johdosta joskus aika jättää, täytynee tehdä sille ruumiinavaus.

Pakkasvahdin käyttö eroaa kellokytkimestä siten, että sen kanssa auto ei ole koskaan sauna. Kellokytkimeen tottuneella saunojalla haalea auto on aluksi hieman outo, koska tuntuu että lämmitys on epäonnistunut. Toisaalta saunaksi lämmitetty ohjaamo viilenee esilämmityksestä huolimatta heti liikkeellelähdön jälkeen hetkellisesti, joten pakkasvahdin avulla käyttäjä koskee pienemmän lämpötilavaihtelun.

Esimerkiksi taksiautoilijalle tämä tuote sopii hyvin, sillä auto on aina lähtövalmis. Vastaavasti myös traktorit yms. työkoneet saa pidettyä talvella lämpöisenä ilman ylikuumenemisen vaaraa.

Pakkasvahdin käyttäminen on helppoa, se liitetään pistokkeen ja lämmitysjohdon väliin, ja siinä kaikki. Pituutta johdolla on 80 cm. Hintaa 80€, jota myy esimerkiksi Fixus Varaosalinna.

10A kuormitusvirralla (2300W) eliniäksi luvataan 100000 kytkentäkertaa (vastaa ~15 vuoden käyttöä) ja 16A kuormitusvirralla (3600W) 30000 kytkentäkertaa (vastaa ~4 vuoden käyttöä).

Itselläni tuote on ollut käytössä nelisen vuotta. Käyttö painottuu hotellien jatkuvan sähkön pistorasioihin, muutoin käytän kellokytkintä (koska taloyhtiöllä kiinteä 2h ajastin => ei riittävä pakkasvahdin kanssa käytettäväksi). Olen ollut tyytyväinen tuotteeseen ja suosittelen sen hankkimista, siitäkin huolimatta, että kyseisen tuotteen keksijä kiisti ja jätti palkkojani maksamatta noin 15000€ edestä erään hänen toisen yrityksen konkurssin yhteydessä.

Leave a Comment :, , , , more...

VMware ESXi virtuaalipalvelimen raudan valinta ja virheellisesti valitun raudan kirous

by on huhti.07, 2017, under Lähiverkko, Säätöä

Puolisen vuotta sitten kasasin FreeNAS levypalvelimen. Tuohon koneeseen päätyi edellisen virtuaalipalvelimen emolevy, prosessori ja muistit. Uutta virtuaalipalvelinta varten tarvitaan luonnollisesti uudet osat.

VMware ESXi pyörii hyvin moninaisen raudan päällä, siitä huolimatta, vaikka komponentteja ei löytyisikään yhteensopivuusluettelosta. Yhteensopivuusluettelosta löytyy komponentit, jotka varmuudella toimivat. Puuttuvat toimivat todennäköisesti, mutta jotkin toiminnallisuudet voivat puuttua tai toimia epävakaasti. Tukea luettelon ulkopuolisille laitteille ei tarjota, mutta epävirallisia viritysohjeita netistä kuitenkin löytyy, joilla toimimattomia ominaisuuksia saattaa hyvällä tuurilla saada toimimaan.

Mutta sitten itse asiaan, eli raudan valintaan.

Olen tykästynyt Asuksen palvelinemolevyihin, koska niissä on kätevä KVM etähallinta (löytyy muiltakin, mutta Asuksesta ainoastaan kokemuksia). KVM palikka pitää ostaa erikseen, jonka hinnalla saa halvimman emolevyn. Muihin vaatimuksiin kuuluu MicroATX koko ja sisältää mahdollisimman monta SATA-porttia (vähintään 6). Myös mahdollisimman edullinen hinta on plussaa.

Vaihtoehtoja oli näillä spekseillä hyvin niukalti, joten emolevyksi valikoitui Asus P9D-MV ja sen kaveriksi Asus ASMB7-iKVM. Jälkimmäisen tilasin ebaysta (myyjänä avides) hintaan 41,77€, koska se oli noin puolet halvempi kuin suomessa. iKVM tuli nopeasti, täysin alkuperäisessä pakkauksessa kaikkine materiaaleineen.

 

Emolevyn yhteensopivuuslistasta valitsin prosessorin, joka tukee varmuudella VGA lähtöä ja olisi toisaalta mahdollisimman edullinen. Tällainen oli Intel Core i3-4160. Muisteiksi valitsin 32GB Kingston HyperX Fury Black, joka myöhemmin selvisi virhevalinnaksi. Ennen asian selviämistä, moni asia meni pieleen, jonka seurauksena aikaa ja rahaa paloi. Koska kyseessä on harrastus, ei ajankäytöllä sinällään ole väliä, mutta rahapuoli harmittaa.

Ongelmat alkoivat heti koneen kasauksen jälkeen; näytönohjaimesta ei tullut kuvaa, eikä KVM pelastanut tilannetta. Myöskään erillinen näytönohjain ei muuttanut tilannetta. Asuksen teknisen tuen kautta selvisi, että kaikissa toimitetuissa emolevyissä on vanhin mahdollinen BIOS versio sisällä (ei pitänyt paikkaansa), jonka seurauksena valitsemaani prosessorimallia ei tueta. Emolevy pitäisi siis saada päivitetyksi, varmuudella tuetulla prosessorilla. Tällainen olisi esimerkiksi Intel Xeon E3-1220v3.

Lahden alueella kaikki yritykset Datatronicia lukuun ottamatta sanoivat eioota. Vielä ennen päivitykseen viemistä varmistin, että prosessori on varmasti kunnolla paikallaan ja kaikki muutoinkin ok. Näin olikin, mutta tarkistaminen olisi kannattanut jättää väliin. Tämä selvisi karvaasti, kun huollosta ilmoitettiin, että emolevy on entinen, prosessorikannan pinnit olivat vääntyneet. Joten päivitystä ei luonnollisesti edes yritetty tehdä. Tämä virheliike kustansi hajonneen emolevyn lisäksi 32,50€ huoltokustannuksina. Tekevälle sattuu, sanovat… Ensimmäinen kerta minulle tosin. Toisaalta en pysty käsittämään, miten pinnit pääsi vääntymään. Eniten harmitti 182,90€ arvoisen emolevyn romuttuminen. Takuuseen sitä on turha edes yrittää laittaa, koska oma moka.

Tämän jälkeen suoristin emolevyn pinnit (4kpl) ja hankin yhteensopivan prosessorin (Intel Xeon E3-1220v3). Yksi jaloista oli kuitenkin mennyt peruuttamattomasti poikki, joten sama näytön pimeys jatkui. iKVM näytti edelleen prosessorin lämmöiksi 130C. Tämä lämpö ei ole todellinen, vaan toimintahäiriöstä johtuvaa.

Seuraava luonnollinen toimenpide oli hankkia uusi emolevy. Mutta mitä ihmettä, sama laulu jatkuu, vaikka nyt on varmuudella yhteensopiva prosessori ja emolevykin varmuudella ehjä (varmistin vielä pinnit, etten taas hajottanut niitä => en ollut). Otin jälleen yhteyttä Asuksen tekniseen tukeen. Kävin asioita läpi ja loppulauseessa totesin, voisiko ongelma olla muisteissa, koska kaikki muu oli jo vaihdettu ja silti mikään ei toimi.

Hankkimani muistit eivät totta tosiaan olleet yhteensopivat emolevyn kanssa. Olin mennyt hankkimaan NON-ECC muisteja, kun tämä emolevy söi vain ja ainoastaan kalliimpaa ECC muistia. Koska tähän mennessä oli kulunut jo 6kk laitteiden hankkimisesta, oli turhaa edes kysyä, josko myyjä olisi halukas ottaa alun perin tilaamiani muisteja takaisin.

ECC muisti on noin 50 % kalliimpaa kuin NON-ECC. Sinällään kalliimpi hinta ei olisi ongelma, mutta DDR3 muistien yleinen hintakehitys on ollut +100 % viimeisen 6kk aikana. Tämän seurauksena alkuperäinen 123,80€ hankinta paisuisi 350€:ksi, jonka lisäksi minulla oli käsissä ylimääräiset toimimattomat muistit ja prosessori, sekä tietysti se hajonnut emolevy… Kohtahan tässä onkin osat kahteen koneeseen, yhteen toimivaan ja yhteen toimimattomaan.

Tässä välissä tulee kuvioihin jälleen kerran Lahden Datatronic. Tilaan yleensä tietokoneiden osat verkkokauppa.com:sta tai jostain muusta verkkokaupasta ja ohitan kivijalkakaupat suosiolla. Datatronicilla on kivijalkakaupan lisäksi verkkokauppa. Positiivisena yllätyksenä sain huomata, että heillä on erittäin kilpailukykyiset hinnat, sekä miellyttävä asiakaspalvelu. Oikeaa muistityyppiä ei suoraan hyllystä löytynyt sen harvinaisuuden ja hinnan vuoksi, mutta asia ratkesi tilaamalla ja odottamalla pari päivää. Verkkokauppa.com:iin verrattuna säästin noin 100€, joskin rahaa kului silti yli tuplat alkuperäisestä projektin muistibudjetista. Positiivisesta kokemuksesta viisastuneena pitää hyödyntää useammin paikallista Datatronicin liikettä.

Uusien muistien myötä kone lähti vihdoin päälle ja lämpötilatkin näyttävät oikein. Mikäli muistivalinta olisi osunut nappiin tai vähintäänkin niiden osuus ongelmien aiheuttajana olisi selvinnyt heti alkumetreillä, olisi minulla ehjä kone ilman ylimääräisiä kuluja ja kommervenkkeja.

Tämä on ensimmäinen kerta koskaan, kun minulla on ollut näin paljon ongelmia. Jatkossa onkin syytä muistaa vähintään seuraavat asiat:

  • Emolevyvalmistaja ei välttämättä tiedä emolevyistään kaikkea:
    • 1801 emolevyn tarrassa tarkoitti todellakin käytössä olevaa BIOS versiota
    • Emolevyssä voi olla valmiiksi viimeisin julkaistu BIOS versio (1801)
  • Yhteensopivuuslistat on syytä käydä tarkasti läpi:
    • Mitä prosessoreita emolevy tukee mistäkin BIOS-versiosta lähtien
      • Jos mahdollista, kysy myyjältä mikä BIOS versio emolevyssä on.
      • Tilaa BIOS päivitys emolevyn hankinnan yhteydessä, jos olet hankkimassa sellaista prosessoria, joka vaatii toimiakseen uunituoreen BIOSin.
    • Varmista, että haluamasi prosessori tukee emolevyyn integroitua näytönohjainta
    • Varmista emolevyn tukemat muistityypit (ECC / NON-ECC, muiden normaalien speksien lisäksi)
  • Prosessorin asennuksessa kannattaa olla extra varovainen, ettei vahingoita emolevyn pinnejä.

Saa nähdä minkälaisia yhteensopivuusongelmia ESXi:n asentamisen kanssa vielä tulee. Näistä kokemuksista kuulemme myöhemmin, kävi niin tai näin.

Lopulta kokoonpanoksi muodostui:

  • Emolevy: Asus P9D-MV + ASMB7-iKVM
  • Prosessori: Intel Xeon E3-1220v3
  • Muisti: Kingston KVR16LE11/8HD, 4 x 8GB
  • Teholähde: SilentiumPC Vero L1 500W
  • Kotelo: Fractal design Core 1000 USB 3.0
  • Kovalevyt: 500GB Samsung HD502HI ja 80GB Samsung HM080HI

Kovalevyinä käytän toistaiseksi vanhoja kiekkoja, jotka löytyivät hyllystä. Lähitulevaisuudessa tarkoitus hankkia reilusti levykapasiteettia, jotta saan tehtyä levypalvelimen varmuuskopiot tälle koneelle.

Alla kuva paikalleen asennetusta iKVM piiristä. Hieman peukalon kynttä suuremmalla palikalla on kilohinta kohdallaan.

 

Leave a Comment :, , , , , , , , , , , , , , , , , more...

Acer Aspire XC-704 -pöytätietokone

by on helmi.20, 2017, under Nettiostokset

Vanhempien edellinen tietokone sanoi työsopimuksensa irti. Ilmeisesti emolevy oli mennyt oikosulkuun, sillä kokeilu toisella teholähteellä ei tuottanut tulosta. Uusi poweri otti verkosta 180W tehon, ja sen jälkeen tämäkään poweri ei toiminut. Sain siis enemmän SER:iä aikaiseksi kun oli tarkoitus.

Vanhempieni tietokonekäyttö on pääasiassa nettipankissa käyntiä, uutisten lukemista ja valokuvien katselua, eli mitään tehohirmua en ole etsimässä.

Verkkokauppa.com:sta tilasin otsikon mukaisen kompaktin kokoisen valmistietokoneen, joka kuitenkin osoittautui heikoksi esitykseksi. Palautin koneen takaisin ostopaikkaan ja tilasin uuden koneen komponentteina. Hinta/laatu/teho on nyt merkittävästi paremmin kohdallaan.

Mutta, millainen tuo valmistietokone sitten oli, joka ei minulle kelvannut?

Kyseessä on siis Acer Aspire XC-704 pöytätietokone. Hintaa koneella oli hankintahetkellä 399,90€ (tätä kirjoittaessani hinta on pudonnut 349,90€:n). Koneessa on seuraavat speksit (Lähde: verkkokauppa.com):

  • Intel Pentium J3710 Quad Core 1,6 GHz prosessori
  • 8 Gt (2 x 4 Gt) DDR3 1600 MHz keskusmuisti, ei vapaita muistipaikkoja
  • 1 Tt 7200 RPM SATA kovalevy
  • Intel HD Graphics 405 integroitu näytönohjain (2 x HDMI)
  • DVD Super Multi asema (=polttava CD/DVD-asema)
  • Gigabit Ethernet, Wi-Fi ac
  • Liitännät edessä: 2x USB 2.0, SD-kortinlukija, kuuloke/mikrofoniliitäntä
  • Liitännät takana: 2x USB 3.0, 2 x HDMI, LAN, ääniliitännät
  • Mitat (LxSxK): 100 x 369.6 x 266.5 mm
  • Windows 10 64-bit (FIN/SWE/UK) käyttöjärjestelmä
  • Näppäimistö ja hiiri

Speksien puolesta kone olisi ollut vanhemmilleni vähintäänkin riittävä. Tilaushetkellä spekseissä oli pari virhettä, jotka selvisivät vasta kun sain koneen konepellin auki. Jos speksit olisivat olleet oikein, olisin jättänyt koneen tilaamatta.

Koneessa sanottiin olevan 8Gt muistia, sekä yksi vapaa muistipaikka. Todellisuudessa muisti koostui 2x4Gt kammoista, eikä yhtään vapaata paikkaa täten ollut jäljellä. Alla kuva kansoitetuista muistipaikoista.

Toinen ongelma liittyi 3,5/2,5″ laajennuspaikkaan. Jonkinlainen laajennuspaikka koneessa vaikuttaisi olevan, mutta ei välttämättä 2,5″, tai edes 3,5″. Laajennuspaikkaa suurempi ongelma on kuitenkin SATA-liittimien puute; niitä on vain kaksi ja kumpikin on käytössä (niihin kytketty DVD-asema ja kovalevy), jolloin mahdollisesta laajennusvarasta ei ole mitään hyötyä. Joten se tärkein kriteeri, eli vanhan koneen SSD-levyn liittäminen koneeseen ei onnistunut. Vasemmalla kuva koneen vasemmasta kyljestä, jossa kovalevy sijaitsee. Oikeanpuoleisen kuvan yläreunassa näkyy slim DVD-asema, jonka alapuolella mahdollinen laajennuspaikka sijaitsee.

 

Olen tottunut kasaamaan koneeni itse, joten koneiden sisuskalut eivät ole outoja minulle. Acerin konepellin avaaminen tuotti tästä huolimatta suuren yllätyksen; kone on hyvin pelkistetty kaikilla mittapuilla ja muutoinkin todella halvan näköinen. Näihin havaintoihin pohjaten, kyseessä on todella kallis kone.

Kone on ulkomitoiltaan mukavan pienikokoinen (100 x 369.6 x 266.5 mm [LxSxK]), mutta em. puutteista johtuen en pistänyt koneeseen edes sähköjä päälle, vaan se lähti takaisin kohti Verkkokauppa.com:ia. Täten en pysty arvioimaan koneen muita ominaisuuksia, suorituskykyä tai melua.

Koneen voi asentaa joko pysty tai vaaka-asentoon. Etupuolelta löytyy virtapainike, DVD-asema, SD-muistikortinlukija, kaksi USB liitintä, sekä mikrofoni ja kuuloke liittimet. Koneen takaa löytyy niin ikää todella suppea valikoima liittimiä: ulkoisen teholähteen liitin, kaksi HDMI-liitintä, ethernet, kaksi USB:tä, sekä ääniliitännät. Alla pari kuvaa koneen ulkonäöstä.

      

Mikäli laajennusvara tarpeita ei ole, niin mahdollisesti ihan asiallinen kone, muussa tapauksessa suosittelen pysymään erossa tästä tuotteesta. Jos tietokoneen kasaamiseen löytyy yhtään taitoa, niin samalla rahamäärällä saa tehokkaamman koneen, joskaan ei välttämättä yhtä kompaktinkokoista.

Leave a Comment :, , , , more...

Tähdet ja avaruus -lehti

by on helmi.04, 2017, under Lehdet, Painettu teksti

Hyvää ja mielenkiintoista lukemista voi olla hankala löytää. Tämähän riippuu tietysti siitä, mikä lukijaa kiinnostaa.

Tieteen kuvalehti on mielenkiintoinen lehti, mutta myös todella kallis. Tokihan 9,75€/lehti on aika normi hinta mille tahansa lehdelle, mutta koska lehti ilmestyy jopa 18 kertaa vuodessa, muodostuu tästä 175,50€ vuosikustannus. Tieku käsittelee hyvin laajasti sitä mikä itseäni kiinnostaa. Vuositilauksen kipukynnys liikkuu kuitenkin siellä 80-90€ paikkeilla, jonka seurauksena Tiekua ei ole tullut tilattua kuin silloin tällöin lyhyitä jaksoja. Edellisestä Tiekun tilausjaksosta on kuitenkin aikaa. Välillä olen vilkuillut tarjouksia, josko lyhyen aikaa taas kokeilisi tilata, mutta tilaus on kuitenkin jäänyt tekemättä.

Opiskeluaikana törmäsin Tähdet ja avaruus -lehteen. Jo tuolloin se oli hyvä sisältöinen ja kauniisti taitettu täysväri lehti. Ja sitä se on edelleen. Kuten lehden nimikin kertoo, käsittelee se avaruuteen ja sen havainnointiin liittyviä asioita. Tämän seurauksena sisältö on huomattavasti aiheiltaan rajoittuneempaa kuin Tiekun, se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei T&A olisi todella hyvä lehti. T&A on mielestäni ainoa ja lähin vastine Tiekulle, ja omassa aihekategoriassaan pesee Tiekun mennen tuleen. Suosittelen tutustumaan T&A lehteen kaupan lehtihyllyllä, tiedä vaikka sinäkin innostuisit.

Erittäin hyvän sisällön lisäksi Tähdet ja avaruus -lehdessä on hyvää myös sen hinta. Liittymällä Ursan jäseneksi, saa T&A lehden jäsenlehtenä. Vuosijäsenyys vuodelle 2017 maksaa 45€ (alle 18-vuotiaille 35/vuosi). Täten yksittäisen lehden hinnaksi muodostuu 5,63€ (4,38€), sillä lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Irtonumerolla on hintaa 8,80€, eli vuodessa 70,40€. Lisäksi Ursan jäsenenä T&A:ta pääsee lukemaan ilman lisämaksua digitaalisena painoksena. Ursan jäsenyys siis kannattaa.

Mikäli myös muut tähtitieteelliset julkaisut kiinnostavat, saa Ursan verkkokaupasta kirjoista noin 25% ja havaintolaitteista 10% alennuksen. Pari kirjaa olenkin sieltä tilannut, ja eiköhän joskus tulevaisuudessa näistäkin kirjoista jonkinlainen arvioi tänne blogiin saada aikaiseksi.

PS. Olen ollut Ursan jäsen useita vuosia, käytännössä lehden takia. Ei sillä, ettei tähtien havainnointi kiinnostaisi, en vain kaikkeen mahdolliseen ole elämäni aikana ehtinyt sotkeutua (vielä, tämä on työn alla). Lahden paikallisyhdistyksellä käyminen on käynyt useasti mielessä, kuten myös oman havaintokaluston hankkiminen. Tähtivalokuvaus kun hieman polttelisi. Mutta tämä olisi taas yksi aikaa ja rahaa vievä harrastus lisää, joten ihan heppoisin perustein moiseen en lähde.

 

Leave a Comment :, , , , , , more...

Skrolli -lehti

by on helmi.04, 2017, under Lehdet, Painettu teksti

Mikäli olet 80-luvun lapsi, muistat varmaan Mikrobitti-lehden, siis sen aidon ja alkuperäisen. Nykyinen Mikrobitti on vain varjo entisestään, se on tehty suurta yleisöä varten, ilman mitään syvällisiä juttuja. Muistan kun aikoinaan lehdessä oli paljon ohjelmointiin, rakenteluun yms. liittyviä mielenkiintoisia juttuja, toisin on nykyään. Pilattua tusina bittiä en ole lukenut yli kymmeneen vuoteen.

Muutama vuosi sitten tilanne muuttui, kun Skrolli-lehden ensimmäinen numero julkaistiin 25.3.2013. Skrolli on täysin suomalainen, pääosin vapaaehtoisvoimin tehty tietokonekulttuurin lehti.

Skrolli poikkeaa monessa asiassa muihin kaupallisiin lehtiin verrattuna. Sisältö koostuu aiheista ja näkökulmista, joita tusinamarkkinoiden tekniikkamedia väheksyy. Toisin sanoen sisältö koostuu tee-se-itse- jutuista (rakentelua, ohjelmointia jne.), asioiden läpikäyntiä pintaa syvemmältä (mm. 3D moottorin toiminta), juttuja 80-luvun pelikoneista, peleistä, yms. Eli pitkälti niistä samoista asioista joita alkuperäisessä Mikrobitissäkin aikoinaan käsiteltiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei Skrollissa käsiteltäisi myös ajankohtaisia asioita.

Ennen aikoinaan tietokone ja tekniikka oli jännää, jopa hieman mystistä. Nykyisin ne vain ovat, tavallisia kulutushyödykkeitä ilman sen suurempaa jännitystä. Lehden lukeminen tuo mukanaan nostalgisen tunteen, on mahtavaa palata nuoruusvuosien pariin.

Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Se on myös edullinen, vuoden 2017 tilaus maksoi vielä vuoden alussa 29€. Lehti julkaistaan sekä paperisena (hyvälle, paksulle paperille painettuna), että suojaamattomana PDF-versiona. Toinen erikoisuus on se, että lehti julkaistaan vapaasti (ilmaiseksi) jaettavana kotisivuilla, linkit löytyvät kunkin lehden numeron esittelysivun lopusta. Ilmaisversio julkaistaan tosin aina lehden viiveellä, eli edellinen numero julkaistaan vapaaseen jakeluun vasta kun seuraava numero on julkaistu.

Olen tilannut painettua paperiversiona ihan kannatuksen vuoksi, joskin olen myös pääasiassa vain paperisena sitä lukenut. Pieneltä kännykän näytöltä, tai edes tietokoneen näytöltä lukeminen ei ole minun juttu. Jotenkin paperi tuntuu luonnollisemmalta alustalta lukea, niin lehtiä kuin kirjojakin, siitäkin huolimatta että olen syntynyt tietokoneiden nousukiidon aikana.

Lehteen tutustuminen ei maksa mitään, sitä kun voi lukea lehden sivujen kautta ilmeiseksi. Suosittelen kuitenkin tilaamaan lehden, sillä se on ainoa mahdollisuus pitää lehti saatavilla myös jatkossa.

Leave a Comment :, , , , , , more...

Windows 10:n hankkiminen

by on tammi.31, 2017, under Nettiostokset, Säätöä, Windows

Vanhempien tietokone sanoi työsopimuksensa irti. Siinä oli käytössä Windows 7 Pro, mutta uuden raudan myötä päätin tehdä jotain radikaalia ja hankkia tilalle Windows 10 Pro:n. Tämä siitä huolimatta, että olen vannonut, että ellei Windows 7:n jälkeen tule jotain parempaa, jää se viimeiseksi Windowsiksi. Tämä oli kuitenkin vanhempieni kone, joten lupausta ei ole rikottu, ainakaan toistaiseksi.

Lisenssin hankkiminen

Eräässä aiemmassa jutussa olen maininnut allkeyshop.com:in, jonka kautta saa etsittyä edullisia lisenssejä. Sen kautta olen hankkinut menestyksekkäästi kahteen kertaan Norton Security -virustorjunta ohjelmiston sekä Windows 7 Pro -käyttöjärjestelmän. Tuttuun tapaan suuntasin etsimään edullista lisenssiä allkeyshop.com:in kautta, sillä suomessa Win 10 Pro:n OEM versio kustantaa noin 190€ ja normaali versio 260€.

OEM ja normaaliversion ero on siinä, että OEM lukittuu toimimaan yhdelle koneelle, kun normaalin version voi poistamisen jälkeen asentaa toiselle koneelle. OEM ei myöskään tarjoa Microsoftin puhelintukea, eikä sitä voi käyttää aiemman Windows version päivittämiseen (=vaatii aina uudelleenasennuksen). Muutoin versiot ovat täysin identtisiä keskenään. Hinnassa on toki pieni ero, OEM kustantaa psngames.org:ssa 13,98€, normaali vuorostaan 24,99€. Päädyin jälkimmäiseen, koska rauta vanhenee nopeammin kuin softa.

Kaupaksi valikoitui siis psngames.org, joka lupasi toimittaa asennuskoodin välittömästi. Maksutapahtuma oli PayPalilla nopeaa ja mutkatonta, koodi lävähti näyttöruutuun saman tien maksutapahtuman päätyttyä. Koodi toimitettiin myös sähköpostiin.

Lisenssikoodi on kuitenkin vain puolet, sillä ilman asennusmediaa koodilla ei tee mitään.

Asennusmedian hankkiminen

Piratebayn ja muiden vastaavien palveluiden kautta saisi todennäköisesti tarvittavan asennusmedian, mutta kielivaihtoehdot voivat olla rajalliset. Lisäksi nämä voivat sisältää viruksia, tai mediassa voi olla syystä tai toisesta virheitä. Onneksi Microsoft on herännyt tähän päivään ja asennusmedioita saa ladattua heidän sivuiltaan, ilman mitään kommervenkkeja.

Windows 10:n asennusmedian saa siis ladattua suoraan Microsoftilta, käyttäen Media Creation Tool:ia. Tällä työkalulla saa ladattua haluamansa Windows 10:n version koneelle, joko päivittämällä ko. kone suoraan, tai luomalla asennusmedia (ISO-tiedosto, USB-asennusmedian luominen). Asennuskielen saa valita vapaasti. Latausohjelman kieli määräytyy olemassa olevan käyttöjärjestelmän kielen mukaan (vanhempien koneessa suomi, työkoneessa englanti, josta kuvakaappaus otettu).

Microsoftin työkalu ei kuitenkaan tunnistanut SanDisk Cruzer Force 64GB USB-muistia muistitikuksi, joten latasin ISO-tiedoston ja loin muistitikusta Rufuksen avulla asennusmedian. Tämän jälkeen asennus sujui leikiten, nopeasti ja vaivattomasti.

Syötin ostamani lisenssikoodin Windowsin sitä kysyessä ja aktivointi meni ilman ongelmia läpi.

Tokihan tässä tavassa joutui näkemään hieman vaivaa, mutta mielestäni pieni vaiva ei ole pahitteeksi, kun säästö on noin 235€. Samalla rahalla saikin itseasiassa ostettua prosessorin, emolevyn ja DVD-aseman. Eli lopulta ”maksettavaksi” jäi vain teholähde ja muisti. Kotelo löytyi ennestään. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot!

Ensivaikutelmat

Onhan 10:ssä paljon eroa, ensimmäisenä silmään pistää musta käynnistä palkki, sekä omituinen käynnistä valikko. Kopiointi/siirto ikkunaan on tullut siirron pysäytys niin että voi jatkaa siitä mihin jäi, nyt myös siirrot ryhmittyvät yhteen ikkunaan monen ikkunan sijasta, jonka lisäksi mukana on myös siirtonopeudesta kertova trendiviiva. Aluksi oudokseltaan hieman opettelua vaativaa, mutta suhteellisen nopeasti lähti homma sujumaan. Kun käynnistä valikon tunkkasi tutumman näköiseksi, helpottui käyttö entisestään. Myös käynnistyminen on salaman nopeaa, osin varmasti uuden tehokkaamman prosessorin ja SSD levyn takia, mutta 10 on toisaalta tehty myös muutoinkin nopeammin buuttaavaksi.

Leave a Comment :, , , , , , more...

Windows 10:n käynnistävalikko uuteen uskoon Classic Start Menun avulla

by on tammi.22, 2017, under Säätöä, Windows

Windows 10:n ulkoasu poikkeaa Windows 7:sta merkittävästi, jolla on vaikutusta käytettävyyteen. Uudesta ulkoasusta ja käyttöliittymästä joko pitää, tai sitten ei. Itse olen tykästynyt vanhaan käynnistä valikon ulkoasuun ja sellaiseksi sen halusin muuttaa myös vanhempieni takia, joille uusi kone on tulossa.

Microsoft ei kuitenkaan tarjoa käynnistä valikon muokkaamiseen mitään kättä pidempää, ei teemoja, ei työkaluja. Onneksi netti on täynnä ystävällisiä ihmisiä, jotka ovat nähneet vaivaa, jotta me muut pääsisimme hieman helpommalla. Yksi tällainen on Ivo Beltchev:in luoma Classic Shell, jolla saa perinteisen näköisen käynnistä valikon (Classic Start Menu) käyttöön. Tämän työkalun avulla käynnistysvalikon muokkaaminen haluamakseen käy vaivattomasti, joskin englanninkielen osaaminen helpottaa.

Asennuksen jälkeen käynnistä valikon ulkoasun asetuksia pääsee säätämään käynnistä napin päällä painamalla oikeanpuoleista hiiren painiketta ja valitsemalla Asetukset.

Asetusnäkymästä on saatavilla kaksi versiota, suppea ja laaja. Suppeassa näkymässä pääsee muokkaamaan ainoastaan käynnistä valikkoa, kun taas laajassa näkymässä voi säätää paljon enemmän ja yksityiskohtaisemmin, kuten alapalkin kuvakekokoa, läpinäkyvyyttä, väriä jne.

Alla kaksi esimerkkiä ulkoasuista, joita löytyy tukku lisää, ja joita voi muokata mielin määrin mieleisekseen. Pikaisen säädön ja virittelyn myötä päädyin oikeanpuoleiseen ratkaisuun. Saa nähdä mihin ajan kanssa tuo valikko muodostuu, vai jääkö nykyiselleen.

Leave a Comment :, , , more...

Vuotava WC kuluttaa euroja

by on tammi.03, 2017, under Korjausohjeet, Säätöä

Vuodenvaihteessa alakerran WC alkoi pitää ihme mekkalaa. Syyksi paljastui vuotava tyhjennysventtiilin tiiviste, joka aiheutti säiliön täydentymisen noin 10 min välein. Tiivisteen iästä ei ole tietoa, mutta se oli päässyt heikkoon kuntoon, kuten alla olevista kuvista näkyy.

Täyttöventtiilin hystereesi kyseisessä pöntössä oli noin 1,2 litraa, eli tuon verran pönttö ehti vuotamaan ennen kuin säiliö täyttyi uudelleen. 10 min täyttövälillä tämä tarkoittaa noin 7,2 litran vesikulutusta tunnissa. Vuorokaudessa vettä valuu viemäriin reilu 170 litraa ja vuodessa hulppeat 63 kuutiota. Näin sivuhuomautuksena todettakoon, että taloyhtiön (jossa asun) keskimääräinen vedenkulutus asukasta kohden on vajaa 100 litraa vuorokaudessa (lämmin + kylmä yhteensä). Eli hiljalleen vuotava pönttö kolminkertaistaa vedenkulutuksen tuosta vain (yhden hengen tapauksessa).

Tällainen vedenkulutus syntyy siis kohtalaisen pienestä vuodosta, jonka pystyy huomaamaan katsomalla tarkasti. Mutta kukapa sitä pöntön aukkoa tuijottelisi. Riippuen vuodon tyypistä, sen saattaa pystyä havaitsemaan kuuntelemalla. Mikäli pönttö pitää ajoittain itsestään mekkalaa, on se merkki vuodosta. Vuoto voi tosin johtua myös täyttöventtiilistä, jolloin toistuvaa täytön ääntä ei synnykään ja vuoto on täysin äänetön. Joissain tapauksissa vuoto voi olla niin voimakasta, että vedenpinnan väreilyn huomaa sen suurempia edes tutkimatta.

Yksi merkki pitkään vuotaneesta pöntöstä on ruskea vana pöntön takaosassa (useimmiten täyttöventtiili vuodon aiheuttama). Mikäli havaitset tällaisen jäljen, on pönttö vuotanut jo pidemmän tovin ja korjaustoimenpiteisiin on syytä alkaa välittömästi (kuten minkä tahansa vuodon yhteydessä muutoinkin). Vuotavan pöntön huomaa myös vedenkulutuksesta, olettaen että on pitänyt kirjaa kuukausittaisesta vedenkulutuksesta. Tilastojen pitämisestä ja seuraamisesta on siis käytännön hyötyä.

Helpoin testi vuodon tarkistamiseksi on vessapaperi. Ota pala paperia ja laita se pöntön takareunaan. Mikäli pönttö vuotaa, paperin yläreuna kastuu ja suht lyhyessä ajassa koko paperi menee täysin märäksi. Vaikka pöntön vuoto olikin kohtalaisen pieni, paperi testi osoitti että vettä valuu tosiasiassa aikamoista vauhtia, sillä se kastui kokonaan noin 10 sekunnissa. Alla olevat kuvat esittävät vuodon testaamisen vessapaperilla.

 

Mutta entäpä mitä tuollainen vähän vuotava pönttö tarkoittaa rahallisesti? Laskeskelin, että vesikuutio (sis. jätevesi) kustantaa 3,7€/m³. 63 kuution vuosivuoto tarkoittaa rahassa noin 234€! Pienestä vuodosta aiheutuu siis merkittävät kustannukset. Vielä kun ottaa huomioon että uusi tiiviste kustantaa noin 13 euroa (IDO:n alkuperäinen) ja sen vaihtaminen pitäisi onnistua meiltä jokaiselta suhteellisen helposti, niin tiiviste kannattaa ehdottomasti vaihtaa. Ja vaikka et saisi vaihtoa itse tehtyä, joku lähipiiristäsi varmasti sen osaa. Vaihtoehtona on myös tilata huoltomies vaihtamaan tiiviste. En tiedä paljon tiivisteen vaihdosta veloitetaan töineen, ehkä 60-80€, mutta tämä raha kannattaa ehdottomasti maksaa, sillä säästät tämän summan vesilaskussasi jo muutamassa kuukaudessa korjaamisen jälkeen.

Alla hyvä video, jossa kerrotaan miten WC:n koneisto huolletaan. Jokainen pönttömalli on luonnollisesti omanlaisensa, joten video ei välttämättä sellaisenaan sovellu juuri sinun pönttöösi. Perusperiaate jokaisessa pöntössä on kuitenkin samanlainen.

Veden kulutuksen kalleutta on aika vaikea hahmottaa. Jos kerran pieni vuoto kustantaa vuositasolla noin paljon, niin mitä isompi kulutus sitten kustantaa?

Sähkö on itselleni kulutusmielessä helpompi hahmottaa kuin vesi. Eräässä aiemmassa postauksessa puhuin, että 1W jatkuva kulutus kustantaa ~1€/vuosi. Vettä ei kuitenkaan kulu jatkuvasti, olettaen että missään ei ole vuotoja. Täten mielekkäämpää onkin puhua esimerkiksi suihkussa käynnin kustannuksista.

Testasin, että perus Oraksen suihkupäällä vettä tulee 21 litraa/min (3,5 litraa/10s testissä, mitattu kaksi kertaa), kun hana on täysin auki. Kylmän veden hinnalla veden lotraus maksaa siis lähes 8snt/min. Jotta sähköllä päästäisiin samaan minuuttikulutukseen, tulisi vastaavan sähkökuorman olla peräti 38kW. Tällaisiin tehoihin päästään sähköauton pikalatausasemilla tai ison uimahallin saunan [tilavuus 30-50m³] kiukaalla.

Omakotitaloissa on tyypillisesti 25A kokoiset pääsulakkeet, jolloin maksimi tehonsiirtokapasiteetti kolmella vaiheella on vajaa 17,2kVA (resistiivisellä kuormalla, esim. kiukaalla tai hehkulampuilla kuormitettavuus on siis 17,2kW). Toisin sanoen sähköliittymän pitäisi olla hulppean 3x63A kokoinen jotta vastaava kylmänveden kulutus (21 litraa/min) pystyttäisiin suihkussa kattamaan.

Täytyy kuitenkin muistaa, että useimmat eivät käy suihkussa jääkylmällä vedellä. Täten kustannus on edellistä esimerkkiä paljon suurempi, koska veden lämmittäminen maksaa myös (lämmin vesi on lähes 3 kertaa kalliimpaa kylmään verrattuna).

Edellisestä esimerkistä ainakin opimme sen, että hanaa ei missään nimessä kannata pitää täysillä. Useimmissa uusissa hanoissa on ns. Eco -asento. Vaikka eco -asentoa ei olisikaan, järjestyy se helposti ranneliikkeellä: Älä väännä hanaa täysille. Myöskään suihkussa ei pidä lotrata tarpeettoman pitkiä aikoja (joidenkin arvioiden mukaan yli 8min suihkuaika tulee kalliimmaksi kuin ammeessa lotraaminen => eli 8 minuutissa kulutat ammeellisen verran vettä).

Leave a Comment :, , , , , , more...

Vapepa, eli vapaaehtoinen pelastuspalvelu

by on tammi.01, 2017, under Vapepa, Yhteiskunta

30.12.2016 oli harvinainen tilanne, jolloin kahta ihmistä ja koiraa etsittiin lähes samanaikaisesti (kolme erillistä tapausta: 1, 2, 3). Koira on ehtinyt olla kadoksissa jo viikkoja, ihmiset vain tunteja. Tätä kirjoittaessani koiraa ei ole vieläkään saatu kiinni, mutta molemmat ihmiset löytyivät hyväkuntoisina katoamispäivänä. Aina etsinnän tulos ei ole näin onnellinen, vaan ajoittain etsittävä löytyy menehtyneenä.

Itse kuulun Vapepaan, eli vapaaehtoiseen pelastuspalveluun. Vapepa toimii poliisin alaisuudessa ja poliisin pyynnöstä. Omatoimisesti ei siis lähdetä Vapepa etsintöjä järjestämään.

Vapepalaiset ovat etsintöihin koulutettuja vapaaehtoisia ihmisiä, jotka kutsutaan tarvittaessa. Koska kyse on vapaaehtoisuudesta, ei etsintöihin osallistumisesta makseta palkkaa tai muutakaan korvausta (matkakuluja lukuun ottamatta). Etsintöihin ei myöskään ole pakko osallistua vaikka kutsu tulisi, sillä kyse on vapaaehtoisuudesta.

Koulutettuja vapaaehtoisia on rajallinen määrä (noin 22500, jotka muodostavat noin 1500 hälytysryhmää ympäri suomen). Tästä seuraa tilanne, että kun kutsu käy, paikasta ja ajasta riippuen on hyvä, jos tunnin sisään saadaan kasaan 10 henkeä. Kun aikaikkunaa venytetään 2-4 tuntiin, saadaan kasaan noin 30 etsijää.

Tätä yhtä koiraa oli kiinni ottamassa arvioiden mukaan parhaimmillaan jopa yli 500 henkeä. Kuulostaa uskomattomalta, mutta hienoa jos näin paljon vapaaehtoisia löytyy Hämeen alueelta. Koiraa voi kuka tahansa lähteä etsimään (esim. Facebook kutsulla, kuten tässä tapauksessa oli toimittu), kun taas ihmisen etsintään osallistuvat vain koulutetut henkilöt poliisin pyynnöstä. Lapakiston luonnonsuojelualueelle eksynyttä ihmistä oli etsimässä helikopteri ja pari koirapartiota. Muulle etsintäjoukolle tuli ennakkohälytys mahdollisesta etsintätehtävästä, joka kuitenkin peruuntui kun helikopteri tavoitti eksyneen hyväkuntoisena.

Vapepalaiset ovat vaitiolovelvollisia, eli he eivät saa puhua etsinnöissä kuulemistaan tai näkemistään asioita enempää kuin mitä mediaan asiasta on tiedotettu.

Koska halukkaita auttajia näyttää Hämeestä löytyvän näin paljon, millähän heidät saataisiin aktivoitumaan myös Vapepa toimintaan? Etsijöitä kun ei koskaan ole liikaa. Mitä enemmän etsijöitä on, sitä isompia alueita saadaan tutkittua lyhyemmässä ajassa, nopeuttaen etsittävän löytymistä.

Lemmikit ovat rakkaita ja tunteita herättäviä. Suloinen koira voi saada kenen tahansa sympatiat puolelle, vaikka koira olisikin täysin tuntematon. Kadonnut ihminen ei välttämättä aiheuta samanlaista tunnereaktiota, vaikka on läheisilleen hyvin tärkeä ja rakas. Parasta Vapepassa on, että pääsee auttamaan avuntarvitsijaa.

Asiaa kannattaa ajatella myös toisinpäin. Mitä jos itse tarvitsisit apua? Haluatko että sinua tultaisiin etsimään? Jos vastasit tähän kysymykseen myöntävästi, suosittelen tutustumaan ja osallistumaan Vapepan toimintaan.

Jokainen Vapepalainen kuuluu johonkin jäsenjärjestöön. Itse kuulun Vapepaan radioamatööriliiton kautta, mutta kaikkiaan Vapepaan kuuluu 52 eri järjestöä. Jäsenjärjestöihin kuuluu muun muassa SPR, Marttalitto, Reserviläislitto, MPK, Sukeltajaliitto, Metsästäjäliitto, Suunnistusliitto, Lentopelastusseura, Pelastuskoiraliitto ja WWF, näin muutamia mainitakseni. Edellisestä linkistä löytyy täydellinen luettelo kaikista Vapepaan kuuluvista järjestöistä.

Mikäli kuulut johonkin jäsenjärjestöön valmiiksi, riittää että hakeudut jäsenjärjestösi hälytysryhmään ja osallistut kursseille. Kursseilla voit kouluttautua juuri sinua kiinnostaviin tehtäviin. Kursseista peritään nimellinen maksu, joka kattaa mahdollisen majoittumisen ja ateriat. Itse toimin radioamatööritaustasta johtuen viestissä, mutta olen saanut myös etsijän koulutuksen. Osoituksena käydyistä kursseista saa merkinnät kurssitodistukseen.

 

Kun koiran etsintään on löytynyt näin valtava määrä ihmisiä, pitäisi ihmisenkin etsintään löytyä vähintään sama määrä halukkaita. Eli jokainen asiasta kiinnostunut tehköön lupauksen vuodelle 2017: Osallistua Vapepan toimintaan.

Hyvää ja turvallista vuotta 2017!

Leave a Comment :, , , , , , , , , , , , , more...

Sadas blogaus

by on joulu.31, 2016, under Sekalainen

Kiitokset kaikille blogini lukijoille. Kulunut vuosi on ollut mielenkiintoinen monessakin suhteessa.

Kuten jutun aihekin kertoo, tämä on sadas postaus. Vaikka vuosi onkin ollut mielenkiintoinen, en ota kantaa Sipilän tai hallituksen sekoiluihin, vaan omahyväisesti käsittelen blogini historiaa ja tilastoja.

Blogi on perustettu helmikuussa 2010, jolloin myös ensimmäinen postaus tapahtui. Kävijäseurannan sain aktivoitua vasta samaisen vuoden joulukuussa. Lisäksi oli noin 9 kuukauden mittainen pätkä, jolloin kävijäseuranta ei toiminut palvelinpään ongelman vuoksi vuosien 2013 ja 2014 vaihteessa. Ensimmäinen postaus käsitteli blogin perustamista, eli sitä kuinka idean toteuttamisessa kesti 10 vuotta. Vielä ei kuitenkaan juhlita tasavuosia, sillä blogi täyttää kohtapuolin vasta 7 vuotta, virstanpylväs sekin!

Aluksi blogin oli tarkoitus olla politiikkaan suuntautunut, piraattipuolue taustani takia. Olen kuitenkin enemmän puuhamies kuin poliitikko, tämän takia myös blogin aihesisältö on vahvasti tekniikkapainotteinen, ja politiikka puoli on käytännössä unohtunut kokonaan. Ehkä hyvä näin, jonninjoutavien valheellisten (olen tosin huono valehtelemaan) poliittisten jorinoiden sijaan pääsette lukeman pitkää ja raskasta jorinaa kaikista päähänpistosta, hankinnoista ja virityksistä. Toivottavasti tästä huolimatta viihdyt juttujeni parissa.

Julkaisen juttuja aina kun mahdollista, käytännössä tätä harrastusta rajoittaa päivätyö ja siihen sisältyvät ulkomaanmatkat, ja ennen kaikkea raha. Kaikki esittelemäni laitteet olen hankkinut itselleni päivittäiseen käyttöön, normaalilla hinnalla (joka usein kerrotaan jutun yhteydessä), ilman mitään tavanomaista suurempia tinkimisalennuksia. Blogin pitämisestä en vuorostaan saa mitään korvausta, sen pyörittäminen vie ajan lisäksi myös rahaa, palvelin- ja domain maksujen muodossa joka vuosi.

Jokainen blogin juttu on lähtenyt henkilökohtaisesta tarpeesta tai muutoin sydäntä lähellä olevasta asiasta. Lähes kaikki blogissa kerrotut korjausvinkit olen tehnyt omakätisesti ja täten todennut asiat käytännössä. Hammastahna juttu oli kaverini suorittama, mutta lopputuloksen prosessin toimivuudesta näin omin silmin ja täten kirjoitin aiheesta jutun, koska mielestäni tämä on aivan huikea Niksi Pirkka juttu, joka oikeasti toimii.

Kirjoittamani jutut ovat myös täysin riippumattomia, eli niiden sisältämää totuutta tai henkilökohtaista mielipidettä ei ole muokannut laitevalmistaja, jälleenmyyjä, painostus tai raha. Muutaman asian olen kuitenkin tehnyt pyynnöstä:

  • Talvirenkaiden turvallisuus jutun kirjoitin erään jälleenmyyjän pyynnöstä. Aihe oli vapaa, kunhan siihen liittyi auton renkaat. Jutun kirjoittamisesta luvattiin maksaa 100€. Tein myös täysin dedikoidun jutun talvirenkaiden tilaamisesta heidän kauttaan, mutta en sen julkaisemisen jälkeen ole saanut yhteyttä vastuuhenkilöön, enkä hänen varahenkilöön. Myöskään info-osoitteeseen lähettämääni yhteydenottoon kukaan ei vastannut. Eli rahaakaan ei ole näkynyt.
  • Ultraäänipesuri juttuun lisäsin vuorostaan erään laitejällenmyyjän pyynnöstä pari teknisistä ominaisuuksista kertovaa kohtaa, joiden olemassaolosta en ollut tietoinen (koskee joidenkin ultraäänipesurien ominaisuuksia/tekniikkaa). Näitä ominaisuuksia en ole päässyt kuitenkaan kokeilemaan käytännössä. Tästä lisäyksestä luvattiin myös pieni korvaus, mutta eipä siitäkään ole kuulunut mitään. Toisaalta enpä ole peräänkään kysellyt.

Juttuaiheita saa ehdotella, mutta jos teen vertailun esimerkiksi talvirenkaiden hankintapaikkojen hintaeroista, esittelen tulokset tasapuolisesti, ketään suosimatta. Tällaisissa jutuissa katson ainoastaan hintaa. Sivuston tai asiakaspalvelun toimivuuteen en ota kantaa, ennen kuin olen tilauksen tehnyt. Eli listan ensimmäiseksi pääsee halvimman hinnan perusteella. Ja jokainen listalla olija saa myös linkin sivuilleen, vaikka niiden poistamista rahaa vastaan onkin pyydetty. Linkkejä en ole poistanut, mutta en ole saanut rahaakaan.

Dedikoidun jutun saa ainoastaan kun teen hankinnan. Jutun taas kirjoitan omasta tahdostani, eli sen tekeminen/julkaiseminen ei maksa kenellekään yhtään mitään. Hankinnat ovat vuorostaan henkilökohtaisesta tarpeesta lähtöisin olevia. Jutun kirjoitan kokemusteni pohjalta. Hyvästä kokemuksesta saa kehuja, huonosta risuja. Helpot ja yksinkertaiset periaatteet.

Mikäli joku haluaa tarjota rahaa, se sopii, mutta edelliset periaatteet pätee edelleen. Käytännössä nämä periaatteet karkottaa vähäisetkin rahavirrat. Mutta tämä ei haittaa, sillä jutut teen omien tarpeiden mukaan, harrastemielellä. Tämän takia juttuja ilmestyy säännöllisen epäsäännöllisesti. Jos kuitenkin rahaa sattuisi jotain kautta joskus tulemaankin, se tuskin kiihdyttää julkaisutahtia niin pitkään kunnes blogaaminen on täysipäiväistä. Tätä tuskin tulee tapahtumaan, enkä sitä oikeastaan edes halua. Harrastaminen on silloin mukavaa kun se ei ole työtä. Mahdolliset saamani tulot ilmoitan verottajalle ja maksan niistä asiaankuuluvat verot, sekä teen kuluvähennykset joita sivuston pyörittämisestä aiheutuu. Kun ei ole ollut tuloja, en ole myöskään päässyt kulujani vähentämään.

Tämä juttu oli siis historian sadas postaus. 7 vuoden historiassa tämä tarkoittaa keskimäärin 14 juttua vuodessa, eli noin yhtä juttua kuukaudessa. Tosin julkaisutahti on ollut hyvin epätasaista. Alkuvaiheessa sain aikaan vain pari juttua vuoteen, kun taas kuluvana vuonna julkaisin 43 juttua.

Kulunut vuosi on monessakin suhteessa ollut historiallinen:

  • Se on ollut vuosi, jona olen julkaissut juttuja enemmän kuin koskaan aiemmin (43 kpl).
  • Se on ollut vuosi, joka on rikkonut päivittäiset kävijäennätykset kerta toisensa jälkeen, vuoden 2016 aktiivisin päivä oli 30 joulukuuta 319 näyttökerralla.
  • Joulukuussa kävijöitä on ollut kaikkein eniten aiempiin kuukausiin verrattuna. Joulukuussa oli 4895 näyttökertaa.
  • Suosituin artikkeli on ollut s-ryhmän vuoden 2016 osuusmaksusta kertova juttu. Aihe kiinnostanee näin vuoden lopussa, sillä tänään oli viimeinen päivä jolloin liittyminen piti tehdä, mikäli halusi ensivuonna saada osuusmaksun korot tililleen.
  • Lukijamäärän kasvun selittää julkaistujen juttujen määrä raju kasvu aiempiin vuosiin verrattuna, sekä tietysti se että kumulatiivisesti juttujen määrä kasvaa ajan kassa aina vain suuremmaksi, jolloin myös kohdeyleisö kasvaa hiljalleen suuremmaksi.

Julkaisu ja juttujen näyttökertamäärät selviää alla olevasta taulukosta.

VuosiKävijämääräKävijämäärän kasvuJulkaistut kirjoitukset
2010ei tilastoja5
20115783
20121468254 %8
20132434166 %4
20146215255 %24
201514749237 %13
201626322178 %43
Yhteensä51766100

Edellisen taulukon vuosikävijämääristä piirsin kuvaajan hahmottamaan kävijämäärän kasvua.

Koska jotakuta saattaa kiinnostaa myös kuukausikohtaiset luentakertamäärät, niin tein niistä vielä erillisen kuvaajan. Elokuu 2013 – Toukokuu 2014 välisen ajan lukemat on heitetty hatusta yleisen lukijamäärä trendiin suhteutettuna, sillä kyseisellä aikavälillä kävijäseuranta oli pois käytöstä.

Roskakommenttien määrä on niinkään ollut kaikkein aikojen suurinta. Blogin historiassa sivuille on saapunut yli 23000 roskakommenttia, julkaisuun on päätynyt 59 kommenttia. Roskaviestit ovat bottien kirjoittamia, epämääräistä mainosroskaa. Jokainen viesti käy läpi ennakkomoderoinnin, eli viesti ilmestyy vasta kun olen sen hyväksynyt julkaistavaksi. Tässä onkin työtä, sillä vain noin joka 400. viesti on aiheellinen. Viimeisen 6kk aikana roskaviestejä on saapunut reilu 2900 kpl.

Myös sivustolle epämääräisiä kirjautumis-/hakkerointiyrityksiä on tullut kohtalaisesti, pääasiassa Ukrainasta. Nämäkin tosin hiipuivat, oletettavasti sen seurauksena kun vaihdoin admin-kirjautumisnimen toiseksi.

Pyrin jatkossakin kirjoittamaan erikoisista, ja toivonmukaan mielenkiintoisista jutuista. Toivotaan että saan pidettyä julkaisutahdin vähintään samana kuin menneenä vuotena. Enempivähempi valmiita julkaisemattomia juttuja roikkuu blogialustassa tällä hetkellä 30 ja lisää tulee jatkuvasti lisää.

Hyvää uutta vuotta kaikille vanhoille ja uusille blogini lukijoille.

2 Comments :, , , more...