Blogi | Pasi Vähämartti

Mieli ja kuluttaminen muokkaavat rahan arvoa

by on joulu.05, 2018, under Yhteiskunta

Opiskelijalle kaikki on kallista, eikä ihme, sillä opintotuki on kohtalaisen pieni ja se uppoaa kokonaisuudessaan vuokraan, ruokaan, koulumatkoihin sekä oppikirjoihin. Monesti opintotuki ei edes riitä, jolloin turvaudutaan opintolainaan. Kesätöistä saa sievoisen summan rahaa verrattuna opintotukeen, vaikka kesätyöpalkka voi olla vaatimaton vakituisesti työssäkäyvän palkkaan verrattuna. Kesätyöt ovat kaikesta huolimatta erittäin tarpeellisia, niin tienistien kuin työkokemuksenkin takia.

Rahan arvo ei kuitenkaan ole kaikille sama, se riippuu tuloista. Jos tulot ovat pienet, kaikki on kallista ja etenkin tällöin hankintoja pitää miettiä tarkkaan. Tämä koskee meitä kaikkia, mutta erityisesti opiskelijoita, työttömiä, eläkeläisiä ja jopa työssäkäyviäkin. Toisin sanoen puhutaan on ostovoimasta.

Kalleuteen havahtuminen

Opintojen päättymisen jälkeen opiskelijakorttini oli voimassa puolisen vuotta. Pääsin vakituiseen työhön muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen. Vaikka palkka alkoi juosta (2200€/kk), myös muut kulut olivat kasvaneet samalla, jolloin rahaa ei jäänyt aiempaa yhtään enemmän yli. Reilu 20€/kk maksava joukkoliikennelippu Helsingissä opiskelijahinnalla oli ihan ok hintainen, mutta kun opiskelijakortti lopetti voimassaolonsa, lippu maksoikin ~43€. Kauhistelin matkustamisen kalleutta, kustannus sentään tuplaantui.

Näin 10 vuotta myöhemmin, kun asiaa ajattelee, asia tuntuu lähinnä hassulta. Nousihan lipun hinta toki kaksinkertaiseksi, mutta siitä huolimatta kyse on aika pienistä rahoista. Varsinkin, kun omistaa auton ja tietää mitä sen omistaminen, ylläpitäminen ja käyttäminen maksaa. Tankatessa heilahtaa 80€/kerta ja tankillinen ei välttämättä kestä viikkoakaan. Ja nyt puhutaan siis vain pelkästä polttoaineesta. Pääkaupunkiseudulla 3-alueen lipun noin 120€ hinta ei lopulta olekaan niin paljoa kun vertaa autoilun 400-600€/kk kuluihin. Mutta, fakta on, että vaikka oman historiani ajatteleminen tuntuu hassulta, on tämä sama tilanne monen edessä päivittäin.

Tuloni ovat nousseet tässä vuosien varrella, jonka lisäksi työantajan määräämistä työmatkoista saa kilometrikorvaukset ja päivärahat. Rahaa tulee tilille siis ihan kohtuullisesti, roppakaupalla opintotukeen verrattuna. Tässä piilee myös vaara, nimittäin kuluttamisen leväperäisyys ja toisaalta kalleuden unohtaminen (etenkin auton hankkimisen jälkeen).

Kuluttaminen

Opiskeluaikoina tuli hyvin tarkkaan katsottua mitä tuli ostettua, mihin hintaan ja mitään ylimääräistä/ tarpeetonta ei todellakaan tullut ostettua. Nykyisinkin kiinnitän huomiota ruoan hintaan ja monesti pyrin ostamaan edullisinta, mutta huonoksi havaitsemani tuotteet jätän hyllylle ja ostan suosiolla kalliimpaa. Mikäli alelaputettuja tuotteita löytyy, ostan myös usein niitä. Nykyisin tulee tosin ostettua myös kaikkea vähemmän tarpeellista, kuten kalliimpia juustoja (makuelämyksen takia) yms.

Opiskeluaikana kaupan ruokalasku oli alimmillaan 80€/kk. Opiskelujen päätyttyä ruokaan kului jo 155€/kk. Nykyisin en ole pitänyt tarkkaa kirjaa ruokalaskusta, mutta sinne 200-250€/kk välille se osuu. Kulutus on siis tuplaantunut, jopa triplaantunut. Toki ruoan hinta on kallistunut vuosien varrella, mutta siitäkin huolimatta nykyisin tulee ostettua paljon sellaista mistä opiskeluaikana ei tullut edes uneksittua.

Todellisuudesta erkaantuminen

Päättäjät päättävät kaikenlaisista asioista, kuten opintotuen suuruudesta. Minulla on edelleen hyvä muisti opiskeluajan taloudenpidosta ja siitä että tarkkana sai olla, että rahat riittävät. Silti asia etääntyy päiväpäivältä, eli vaikka sen muistaa, ei asia tunnu enää niin tärkeältä (enhän ole ollut 10 vuoteen opiskelija). Asiat ovat varmasti muuttuneet viimeisen 10 vuoden aikana, mutta varmasti siellä on myös paljon tuttuja elementtejä. Ymmärrän, että päättäjien pitää tehdä vaikeita päätöksiä, jotta valtion taloutta saataisiin oiottua. Jokainen meistä joutuu tavalla tai toisella näiden päätösten vaikutukseen.

Välillä kuitenkin tuntuu, että päättäjät ovat erkaantuneet reaalimaailmasta täysin. Jokaisen meistä, jolla elämä on ns. helppoa, olisi syytä kokeilla miltä tuntuu olla esimerkiksi sossun vakioasiakas, vain nähdäkseen millaista elämä aidan toisella puolen on. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta sossusta, mutta jo työkkärin asiakkaana oleminen on ollut sen verran syvältä olevaa puuhaa, että sossuilu on varmasti vähintään dekadia tai kahta syvemmältä.

Lienee turha sanoa, että elämä on helppoa, kun saa työttömyyskorvausta, tai että kyllähän se sossu maksaa. Vaikka meillä näitä tukiverkkoja onkin, niin se paperisodan määrä, jatkuva epävarmuus rahojen riittävyydestä, työttömyys, jatkuva kyykytys yms. eivät todellakaan helpota asiaa. Jos yksi asia on pielessä, siitä on monesti vielä helppo selvitä, mutta kun asioita on useita, alkaa taakka kasvamaan, joskus se voi olla jopa musertavaa. Toisaalta, on ihmisiä jotka ovat ’tottuneet’ elämään pienten tukien varassa, joille elintaso on riittävä ja vapaa-aika kaikkein tärkeintä.

Arvon hämärtyminen

20€ joukkoliikenteen lipusta on opiskelijalle paljon, 43€ kohtuullisesti tienaavalle suhteellisen mitätön summa. Autoilijalle koituu vuorostaan helposti 400-600€/kk kulut. Auton omistaminen on todella kallista, mutta kun rahaa tulee ja menee, niin tähän kalleuteen tottuu – vaikka ei pitäisi. Kun rahat ovat tiukissa, kiinnittää huomiota enemmän oleellisiin ja oikeasti tärkeisiin asioihin. Jo pelkästään se, että jouduin ensimmäisen työpaikan jälkeen työttömäksi, muutti kulutuskäyttäytymistä saman tien, siitä huolimatta vaikka tilille oli kerrytetty varmuusvarastoa eikä välitön nuukailu olisi ollut pakollista.

Jos työssäkäyvältä vie 5% palkasta pois, muodostuu siitä helposti 100€/kk alenema palkkaan. Tämä on suoraan ostovoimasta pois, eikä summaa voi pitää mitenkään pienenä. Työssäkäyvillä on sentään jotain mistä leikata, mutta kun vähästä leikkaa vähän, on se suhteessa paljon enemmän, peruasiat kun maksavat kaikille saman verran.

Raha

Jos rikkaalle antaa 1000€, sijoitetaan se tuottamaan lisää rahaa. Jos saman rahasumma antaa sitä oikeasti tarvitsevalle, ostaa hän mitä todennäköisimmin sellaiset asiat, joita on jo pitkään kaivannut: uuden sängyn, tiskikoneen, silitysraudan, lautasia…

Antamalla rikkaalle, ei valtio hyödy siitä välttämättä yhtään. Mutta vähävarainen pistää rahan saman tien hyötykäyttöön (poikkeuksiakin varmasti on), hankkien sellaisia tarve esineitä, joista on apua ja helpotusta jokapäiväisessä elämässä. Tällainen kulutus tuottaa valtion kassaan arvonlisäveroa, työllistää ihmisiä sekä lisää kulutusta (vaikka kulutuksen lisääminen ei itsessään ole hyve) ja täten auttaa myös yrityksiä vaikeina aikoina.

Ottamalla pois vähävaraiselta, se vain näivettää asioita entisestään. Ottamalla pois rikkailta, he muuttavat äkkiä muualle, kevyemmin verotettuihin maihin. Ei ole helppoa olla päättäjä, ja tasapainotella kurjistamisen ja poismuuton välillä. Toisille raha on kalliimpaa kuin toisille, kiitos ostovoiman. Toivottavasti me kaikki osaamme pitää tämän mielessä.

Leave a Comment :, , more...

ViewSonic VP730 – Näyttövian korjaus

by on joulu.05, 2018, under Korjausohjeet, Säätöä

Tämä näyttö on ollut käytössä vuoden 2005 syksystä lähtien (valmistettu viikolla 32 vuonna 2005). Näytön alkutaival ei ollut kovin häävi, sillä ensimmäinen näyttö oli rikki heti uutena, kuten myös sen vaihtokappale. Tämän jälkeen vaihdokit loppuivat, ja sain tilalle pykälää arvokkaamman mallin. Tämä näyttö onkin palvellut hyvin nämä viimeiset 13 vuotta.

Muutama kuukausi sitten näytön käynnistyminen alkoi kestää todella pitkään. Näytön ’lämmettyä’ noin 7min ajan, kuva ilmestyi ja toimi tämän jälkeen muutoin ongelmitta. Vähän aikaa sitten näyttöön tuli uusi vika; kuvanlaatu heikkeni erikoisella tavalla, ihan kuin signaaliin summautuisi jonkinlainen kohina häiriö, joka tuli ja meni ajoittain.

Poweri valon vilkkuminen käynnistystilanteessa viittaa vahvasti ongelmaan virtalähteessä. Myös myöhemmät kuvaan ilmestyneet häiriöt voivat hyvin johtua virtalähteestä lähtöisin olevasta ongelmasta.

Ongelma paljastuikin välittömästi kotelon avaamisen jälkeen; yksi powerin kondensaattoreista oli pullistunut (merkitty punaisella ympyrällä).

Näytön purkamisessa, korjaamisessa ja kasaamisessa kului noin 30min. Korjaamista nopeutti miljoonalaatikosta löytynyt oikealla mitoituksella (220uF / 25V) varustettu kondensaattori (Bebekissä kondensaattori kustantaa 0,40€). Samalla havaitsin myös päävirtakytkimessä olleen kylmäjuotoksen, jonka korjasin samalla (punainen ympyrä piirikortilla).

Näiden korjaustöiden jälkeen näyttö oli kuin uusi; se lähti käyntiin noin kahdessa sekunnissa, ihan kuten uutena. Myös kuvan häiriöt ovat tiessään.

Tämähän ei ole ensimmäinen konkan korjausjuttu blogissani, eikä varmasti myöskään viimeinen. Tämä toisaalta osoittaa, että usein toimimattoman laitteen syynä on todennäköisesti jokin hyvin simppeli vika (lue kondensaattori), jonka korjaaminen on helppoa ja nopeaa (ja itse tehtynä halpaa).

HUOM! Koska kyse on sähkölaitteista, tulee huomioida, että korjaaminen on syytä jättää ammattilaisen tehtäväksi. Väärin tehty korjaus voi aiheuttaa pahimmillaan kuoleman tai omaisuusvahinkoja. Tämän jutun tarkoituksena on lähinnä muistuttaa, että useimmat laitteet on mahdollista korjata pienellä vaivalla, ja että aina ei tarvitse ostaa uutta. Säästetään siis luontoa korjaamalla vanhat laitteet, eikä osteta aina uutta parin vuoden välein!

Leave a Comment :, , , , , , , , more...

Panasonic eneloop AAA/AA akut

by on loka.14, 2018, under Laitteet, Testit

Uuden digikameran myötä tuli hankittua akkuja lisälaitteita varten (mm. ääninauhuria, mikkiä ja salamaa varten). Samalla selvisi vanhan luottolaturin hajoaminen, jonka korjaamisesta tein jokin aika sitten kirjoituksen.

Alun perin ei ollut edes aikomusta tehdä juttua näistä akuista, mutta koska yksittäinen akku kenno oli merkittävästi pienempikapasiteettisempi kuin muut, päätin testata kaikkien kunnon. Samalla vaivalla tuli sitten kirjoitettua tämä juttukin.

Kennon alhainen kapasiteetti ilmeni ääninauhurin käytön yhteydessä, nauhuri näytti akkukapasiteettia olevan reilusti jäljellä, kunnes se yhtäkkiä vain sammui. Laittaessani akut laturiin, huomasin että kolme akuista on lähes täynnä (~1,20V), mutta tuon yhden akun osalta jännite oli vain ~0,78V. Tästä heräsi luonnollisesti kiinnostus akkujen todelliseen kapasiteettiin ja lupausten täyttymiseen.

Akkujen valmistaja on Panasonic, tuotemerkki eneloop. Akuista on saatavilla kolmea versiota; eneloop lite, eneloop ja eneloop pro. Listasin alla olevaan taulukkoon akkutyyppien väliset erot. Akkujen kappalehinnat on laskettu neljän pakettien hinnoista, reichelt.de -kaupan hintoja käyttäen.

 eneloop liteeneloopeneloop pro
Kapasiteetti (AAA / AA)550 / 950 mAh750 / 1900 mAh900 / 2450 mAh
Syklit30001800500
Itsepurkautuminen (kapasiteettia jäljellä x vuoden jälkeen)>70% / 5 vuotta85% / 1 vuosi85% / 5 vuotta
SoveltuvuusPienelle/keskisuurelle energiakuluttajalle: langattomat puhelimet, kaukosäätimet, kellotUniversaali kaikkeen käyttöön: kamerat, lelutKorkeaan energiakulutukseen: salamat, kamerat, ohjaimet, kosketinsoittimet
Hinta (AAA / AA) / kpl1,80€ / 2,20€2,46€ / 2,46€4,15€ / 3,92€

Olin ostamassa Pro akkuja, kunnes tarkempi vertailu sai muuttamaan ajatukset normaaliversion puolelle. Pro:n hinta on lähes tuplasti kalliimpi, mutta suurin syy oli lataus/purkusyklien määrä. Pro:lle luvataan ainoastaan 500 sykliä, kun tavallisille jopa 1800. Lite olisi ollut tässä kategoriassa ehdoton voittaja 3000 syklillään, mutta sen merkittävästi pienempi kapasiteetti ei houkuttanut. Normaaliversiossa on merkittävästi suurempi itsepurkautuminen kuin muissa versioissa, mutta akkuja joutuu joka tapauksessa lataamaan tuon tuosta, joten en pitänyt tätä merkittävänä miinuksena.

Tehcnolite laturissa on lataamisen lisäksi akkujen kapasiteettimittaus sekä elvytystoiminto. Pakasta otetut akut eivät välttämättä anna ensimmäisellä kerralla oikeaa kapasiteettilukemaan, jonka takia ajoin kaikki akut elvytystoiminnolla. Elvytystoiminto toimii käytännössä siten, että akku puretaan tyhjäksi ja ladataan täyteen muutamia kertoja, kunnes mittaustulos (kapasiteetti) ei kasva merkittävästi.

Eneloop AA akkujen tyypilliseksi kapasiteetiksi luvataan 2000mAh ja minimiksi 1900mAh. Ostamieni akkujen keskiarvokapasiteetti oli 1975mAh. Kapasiteetti vaihteli 1933-2020mAh välillä, kun yksi alisuoriutuja (1824mAh) on jätetty huomiotta. Alla oleva kuvaaja esittää kunkin akun kapasiteetin. Kuten huomataan, eivät akut ole keskenään identtisiä, vaan hajontaa löytyy.

Eneloop AAA akkujen tyypilliseksi kapasiteetiksi luvataan 800mAh ja minimiksi 750mAh. Akkujen keskiarvokapasiteetti oli 787mAh, kapasiteetin vaihdellessa 760-811mAh välillä. Alla olevassa kuvaajassa on esitetty kapasiteettimittauksen tulokset. Kuten nähdään, on täälläkin nähtävissä yhtä lailla hajontaa, vaikka otanta onkin vain kolmasosa.

Kapasiteettimittaukset tein käyttäen 100mA purkuvirtaa ja 200mA latausvirtaa. Akkuvalmistaja on käyttänyt 2000mA latausvirtaa, sekä 400, 1000, 2000, 4000 ja 6000mA purkuvirtoja. Näillä arvoilla akkujen (eneloop, AA) keskimääräiseksi kapasiteetiksi valmistaja on saanut 1920, 1877, 1842, 1896 ja 1712mAh. Isompi purkuvirta antaa huonomman tuloksen, koska sisäiset häviöt kasvavat (=>akku lämpenee).

Koska käytin neljäsosan (100mA) suuruista purkuvirtaa kuin valmistaja pienimmässä testissään (400mA), on tulos luonnollisesti hieman suurempi. Akkujen kapasiteetti ilmoitetaan usein C10 purkuvirralla, eli akun kapasiteetin kymmenesosan suuruisella purkuvirralla, eli ajalla, jolla akku tyhjenee 10 tunnissa. 1900mAh akun optimaalinen purkuvirta olisi siis 190mA. Valmistaja on käyttänyt C5 purkuvirtaa kapasiteetin määrittämisessä, jolla luvattu minimi 1900mAh pitäisi täyttyä (mitä korkeammalla virralla tulos saavutetaan, sen parempi). Tekemäni testit on vuorostaan C20 virralla tehdyt.

Mittausten perusteella voidaan todeta, että akut täyttävät kapasiteettilupauksen, tuota yhtä kennoa lukuun ottamatta. Akut ovat toimineet hyvin Canon EOS 80D kameran, Canon Speedlite 430EX salaman ja Tascam DR-60DmkII nauhurin kanssa, joista jokainen on jonkinlainen virtasyöppö.

Leave a Comment :, , , , , , , more...

Canon i-SENSYS MF8540Cdn -tulostimeen väriaineet saksasta

by on syys.26, 2018, under Nettiostokset

Tulostimien väriaineet ovat tunnetusti kalliita, sillä väriaineilla yhtiöt rahansa tekevät. Mitään muuta syytä korkeille värien hinnoille ei sitten olekaan.

Mikäli kiinnostaa, kannattaa katsoa alla oleva video. En pysty todistamaan videon väitteitä todeksi, mutta sen mitä olen laservärikasettien hintoja tutkinut, niin ei ole oikeastaan väliä saako patruunalla tulostettua 1000, 5000 tai 10000 sivua, on patruunan hinta aina sama, vähän päälle 100€ (suomessa). Ainoa ero on tulostimen hankintahinnassa, halpaan tulostimeen saa pieniä patruunoita ja kalliisiin isoja ja suhteessa paljon edullisempia.

Eniten säästöä saa ostamalla tarvikeväriaineen, näitä olen käyttänyt joskus mustesuihkutulostimella, sekä edellisen laserin kanssa. Tarvikeväriaineista minulla on kuitenkin huonoja kokemuksia, niin tukkeutuneiden suuttimien ja väriaineen poisto kanavien, kuin huonon tulostuslaadunkin osalta.

Tarvikekasetteja mainostetaan alkuperäisiä vastaavina, yhtä laadukkaina, ja niissä on myös takuu, mitä se ikinä sitten kattaakaan. Edellinen lasertulostin kuitenkin hajosi (jo vuosia sitten), eli kaikki hukkavärin poisto kanavat tukkeutuivat, ja niitä putsatessa melkein hajotin imurinkin (pro tip: ei kannata imuroida hienojakoista värianeitta, osa menee suodattimien läpi aina moottoriin asti…). Tulostimen hajoamisessa voi kyse olla huonosta tuuristakin, mutta lupasin itselleni, etten enää ikinä käytä tarvikeväriaineita.

Alkuperäisten ja tarvikeväriainekasettien välillä on suuri hintaero, mutta niin on alkuperäisen ja alkuperäisenkin välillä, riippuen siitä mistä väriaineen ostaa.

Suomessa CRG-718 BK/C/M/Y maksaa noin 140€/väri (tupla musta paketti 180€). Täysi sarja värejä maksaa 560€. Aika kallista, kun uusi tulostin maksaa 450€. Täytyy tosin muistaa, että tulostimen mukana seuraavat värikasetit sisältävät tyypillisesti vain 1/3 osan verran väriainetta. Uuden tulostimen ostaminen joka kerta ei siis todellisuudessa tule halvemmaksi.

Saksa on tullut tutuksi viimevuosina erilaisten tavaroiden hankintamaana. Kaikki kaupat eivät tosin toimita suomeen, joten hieman vaivaa sopivan kaupan etsimiseksi joutui käyttämään.

365tageoffen.de oli yksi edullisimmista kaupoista, joka toimittaa myös suomeen. Hintaa yksittäisellä mustalla kasetilla on 52,50€, tupla kasetilla 102,43€ ja väreillä 82,96€/kpl. Toisin sanoen sarja värejä maksaa 301€, siis 259€ vähemmän kuin suomesta ostettuna. Toimituskulut ovat tosin suomea kalliimmat, 25€ vs. 8€, tästä huolimatta saksasta tilaaminen säästi riihikuivaa rahaa. Tilauksesta (19.9.2018) tavaran toimittamiseen kotiovelle (25.9.2018) kesti 7 päivää.

Leave a Comment :, , , , more...

Norton Securityn lisenssin uusiminen/päivittäminen

by on syys.13, 2018, under Säätöä, Vinkit

Olen käyttänyt Norton Antivirus / Norton Security -tuotetta viimeiset noin 10 vuotta maksavana asiakkaana. Lisenssit olen ostanut joko tarjouksesta kivijalkakaupasta tai netin lisenssikaupoista.

Lisenssin päivittäminen on ollut helppoa, kun ohjelma on ilmoittanut vanhentumisesta. Tällöin valitaan uudista nyt, ja sen jälkeen on voinut valita kahden vaihtoehdon väliltä; tilata jatkoa, jonka jälkeen laskutus tapahtuu automaattisesti luottokortilta vuosittain, tai koodin syöttämällä.

Näin ei ole kuitenkaan enää, sillä uudista nyt -nappia painamalla tulee alla oleva ilmoitus ja nettiselain aukeaa. Kun ostoksen tekee näin, niin luottokorttia veloitetaan automaattisesti aina lisenssin vanhettua. Tämä on toki kätevää, mutta myös todella kallis tapa. Vuoden lisenssi viidelle koneelle maksaa nettikaupan kautta ostettuna 94,90€, kahdeksi vuodeksi sama paketti maksaa 189,90€. MMOGA:n kautta ostettuna kahden vuoden lisenssit viidelle koneelle kustansi ainoastaan 30,99€. Hintaeroa on huikeat 158,91€. Ei siis ihme, että erillisen lisenssin syöttämistä on hankaloitettu.

Oikea paikka löytyy Ohje-painikkeen takaa, joka löytyy samaiselta sivulta Uudista nyt -painikkeen kanssa. Ohje -painikkeen alta aukeaa help center, jonka viimeisenä kohtana löytyy Anna tuotetunnus.

Tästä eteenpäin koodin syöttäminen tapahtuukin samalla tavalla kuin aiemmin. Hetki meni ihmetellessä mitä kautta tuon koodin saa syötettyä. Ihan ensimmäisenä kun ei tullut mieleen mennä mihinkään ohjeisiin…

Lisenssi päivittyi tämän jälkeen mukavasti ja huoletonta käyttöä on seuraavat kaksi vuotta edessä.

Mutta, on vielä toinen asia, jota on heikennetty, nimittäin lisenssin kirjaaminen toiselle koneelle. Aiemmin riitti, että kirjautui omalle tilille Norton Security ohjelmassa, jolloin uusi lisenssi asettui koneelle. Näin ei ole enää. Nyt se sama pitkä koodirimpsu pitää naputella siitä huolimatta edellä kuvatulla tavalla, vaikka lisenssi olisikin aktivoitu kyseiselle tilille (koodi voi olla käytössä vain yhdellä käyttäjätunnuksella).

Toinen vaihtoehto on lähettää latauslinkki, johon tarvitaan sähköpostiosoitetta. Sähköpostiin saapuu latauslinkki, josta klikkaamalla ohjelmisto latautuu koneelle ja asentuu. Näin tehdään, vaikka virustorjunta olisikin valmiiksi asennettuna koneelle. Tällä tavoin lisenssi kuitenkin seuraa mukana, ilman lisenssiavaimen syöttöä.

Vielä viimeinen koiruus liittyy useamman lisenssin käyttöön. Kun laitteita on enemmän kuin ostettu lisenssipaketti antaa myöten, täytyy tällöin ostaa lisää lisenssejä. Ainoa hankaluus on, että ylimääräisten lisenssien käyttöönottaminen on vielä hankalampaa kuin jo olemassa olevan, mikäli aktivointi pitää tehdä mobiililaitteella.

Ainoa tapa, jolla sain selätettyä tämän ongelman, oli mennä Norton Mobilen sivuille rekisteröimään koodi erikseen. Tämän jälkeen piti lähettää latauslinkki sähköpostitse, ja asentaa ohjelmisto uudelleen linkin kautta. Tämän jälkeen laite rekisteröityi oikein.

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka hankalaksi maksavan asiakkaan elämä on voitukaan tehdä. Pari kertaa piti nimittäin käyttää googlea apuna näiden ongelmien selvittämiseksi.

3 Comments :, , , , , , more...

Tekstitystä siirtävä Cambridge Audio Azur 752BD

by on syys.09, 2018, under Kotiteatteri, Soittimet

Uuden vaihtuvakuvasuhteisen valkokankaan myötä vastaan tuli uusi ongelma, tekstityksen sijainti elokuvalevyillä.

Elokuvien katselu luonnistuu itseltä ilman tekstityksiä, mutta näin ei välttämättä ole kaikkien katselijoiden kohdalla. Täten elokuvien tekstitykset on syytä olla näkyvillä. Muuttuvakuvasuhteinen valkokangas aiheutti kuitenkin sen, että kun mustat verhot nostaa palkkien eteen, se vaimentaa valoa niin voimakkaasti ettei edes valkoinen tekstitys erotu. Puolittaisesta tekstityksestä ei ole iloa kenellekään. Tietysti tekstitysten ei edes pitäisi sijaita mustalla alueella ylipäätään, mutta syystä tai toisesta elokuvien julkaisijat toimivat toisin.

Playstation 3 on tähän asti toiminut Blu-ray pyörittimenä, siinä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta säätää tekstityksen sijaintia. Lisäksi sen laseri on temppuillut pidemmän aikaa, elokuvan sai tyypillisesti pyörimään vasta tunnin lämmittelyn jälkeen. Minulla oli kolme vaihtoehtoa mielessä, ostaa pleikkariin uusi laser ja toivoa että se lähtee toimimaan, ostaa uusi pleikkari tai ostaa sellainen soitin, joka kykenee siirtämään tekstityksiä. Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa ei kuitenkaan ratkaise tekstitysongelmaa, mutta silloin olisi edes jokin toimiva ohjelmalähde.

Markkinoilla on tietääkseni kaksi soitinta, joissa tekstityksen sijainnin muuttaminen on mahdollista. Nämä ovat kuitenkin erittäin kalliita highend laitteita, kyseessä on Cambridge Audio Azur 752BD sekä Oppo BDP-105EU.  Cambridge Audio Azur 752BD:n valmistus on tätä kirjoitettaessa lopetettu ja sen tilalle on tullut päivitetty CXU. Hintaa Opolla on 1600€, CXU:lla 1300€ ja 752BD:llä poisto myynnissä 865€ (normaali 1250€).

Tarjoushinnallakin 752BD on todella kallis ja aikoinaan ihmettelin kuka ihme ostaa tämän hintaisia laitteita, kun levyjä pyörittäviä soittimia saa halvimmillaan satasella. No, näköjään minä ainakin, kun oli tarve tietylle ominaisuudelle, jota ei halvemmallakaan saanut. Tietokoneella olisi voinut tietysti softien kanssa leikkiä, mutta halusin ihan dedikoidun soittimen tehtävään enkä PC:tä.

Oppo ja 752BD ovat testien mukaan hyvin tasaväkiset ja ilmeisesti konepellin alla pyörii pitkälti identtinen rauta suorittamassa tehtäviä. 752BD:n ostamisen suhteen tuli kiire, sillä niitä oli vain muutamia jäljellä ja nekin hupenivat edullisen hinnan vuoksi nopeasti. Hinnastakaan ei enää pystynyt tinkimään yhtään enempää kuin mitä hinnaksi oli verkkokaupoissa lätkäisty.

752BD:sta on kirjoitettu Audiovideo.fi:ssä kaksi eri testiä. Ensimmäinen testi painottuu kuvaan ja ääneen, eli elokuvien pyörittämiseen. Toinen testi painottuu vakavaan musiikinkuunteluun. Molempien testien perusteella voidaan sanoa, että kyseessä on huippulaite. Ja sitä se tosiaan on ollutkin.

Levyt pyörähtävät käyntiin todella vikkelästi eikä sen kanssa ole ollut muutoinkaan ongelmia, mutta on siinä pari pikku juttua, jotka voisi päivittää.

Tekstinsiirto on hyvä ja toimiva, mutta on siinä pieni puutekin. Tekstitys on koko kuva-alan kokoinen näkymätön kenttä, josta näytetään vain ne rivit, joilla on tekstiä. Monissa julkaisuissa tekstiä on kuitenkin ripoteltu niin kuvan ylä- kuin alalaitaankin. Kun alalaidan tekstin säätää näkyviin, karkaa yläreunassa oleva tekstitys yleensä piiloon. Onneksi yläreunan tekstityksiä on hyvin vähän käytössä, joten kyse ei ole kovin suuresta ongelmasta. Toisaalta jos tekstinsiirrosta haluaisi tehdä viimeisen päälle hyvän, tulisi ylä- ja alaosan tekstityksiä pystyä säätämään joko erikseen, tai sitten siten että tekstit liikkuvat vastakkaisiin suuntiin, jolloin kaikki tekstit saisi säädettyä kohdalleen kerralla.

Toinen vielä mitättömämpi viilaustarve liittyy HDMI oton signaalin katkeamiseen. Eli jos sammutan digiboxin, joka on kyseisen oton perässä, alkaa kuva hyppimään, asetusvalikko näyttöä myöden. Tämä ei estä laitteen käyttöä, mutta näin kalliissa laitteessa soisi olla kaikki ominaisuudet pitkälle viilattuja.

752BD:llä on tullut pyöriteltyä mediaa tähän mennessä arviolta lähemmäs 2000h edestä. Samalla tulin tosin hankkineeksi PS3:een uuden laserin ja sekin tuli korjattua toimivaksi. Nyt sitäkin voi tarvittaessa käyttää hopeakiekkojen pyörittämiseen.

Leave a Comment :, , , , , , , , more...

XLR Y-haarajohdon tekeminen

by on syys.09, 2018, under Kotiteatteri, Säätöä, Vinkit

Tietokoneen musiikin toisto järjestelmä koostuu DSPeaker Anti-Mode 2.0 Dual core audio prosessorista, kahdesta Genelec 8010 kaiuttimesta sekä Velodyne HGS-18 subbarista.

Genelecit on kytkettynä XLR liittimin prosessoriin, mutta subbari RCA:lla. Tämä on toiminut, mutta yksi miinuskin tässä toteutustavassa on ollut. Mikäli subbarin unohtaa päälle, niin aina kun Genelecit sammuu tai lähtevät päälle, subbarista kuuluu hirveä tömähdys. Audio linjassa tapahtuu siis jotain erikoista, jonka juurisyytä en kuitenkaan tullut selvittäneeksi.

Koska subbarista löytyy XLR sisäänmeno, päätin kokeilla sen käyttämistä ongelman poistamiseksi. XLR kaapelit ovat balansoidulla kytkennällä toteutettuja, kun RCA:t ovat balansoimattomia. Tästä syystä signaalitie on kelluva, eikä mahdollisia vaippavirtoja pääse muodostumaan. Vaippavirta olikin todennäköisin syy pamauksen aiheuttaja.

Koska Anti-Modessa on ainoastaan 2 kpl XLR ulostuloa, eikä Geneleceissä tai Velodynessä ole signaalin läpiketjutusta, tarvintaan Y-haara XLR kaapeli. Y-haara ei eroa kytkennältään millään tavalla suoraan johtoon verrattuna, ainoastaan että signaali jakautuu kahdelle liitimelle. Koska tässä ei olla yhdistämässä signaaleita, ei liittimien sisälle tarvitse rakennella ylimääräisiä kytkentöjä.

Y-haaroja löytyy kaupasta valmiina, eikä niiden hintaa ole juurikaan kalliimpi irto-osiin verrattuna. Itse rakenteleminen on kuitenkin kivaa, ja siksi tein kaapelit itse.

Y-haara koostuu yhdestä naaras XLR liittimestä ja kahdesta uros XLR liittimestä. Kaapelin tekeminen on helppoa, kunhan löytyy oikeat välineet; eli sivuleikkurit, tinakolvi ja tinaa. Johtoja tinaillessa tulee kiinnittää huomiota, että johtimet kytketään oikeassa järjestyksessä oikeisiin liittimiin.

Kun johtimet ovat kolvattu paikoilleen, kasataan liittimen ulkokuori lopuksi.

Lopullisista kaapeleista tuli siistin näköiset. Ja mikä parasta, subbarin jysähdykset poistuivat XLR kaapeloinnin myötä.

 

Leave a Comment :, , , , more...

FreeNAS:in automaattinen varmuuskopiointi Rsync:llä

by on syys.08, 2018, under Lähiverkko, Säätöä, Vinkit

Varmuuskopioiden tekeminen on tunnetusti ikävää puuhaa, koska se ei yleensä ole automaattista. Koska varmuuskopioiden tekeminen jää yleensä muistin varaan, jää se usein kokonaan tekemättä, tai kopiot ovat todella vanhoja. Ja sitten kun se odottamaton joskus tapahtuu, alkaa harmittaa.

Digikuvia olen varmuuskopioinut levypalvelimelta ulkoiselle kovalevylle käyttäen FreeFileSync nimistä ohjelmaa, joka on täysin vapaa ohjelmisto. Ohjelman käyttäminen on helppoa ja se tutkii kohteiden väliset erot, jonka jälkeen se kopioi, poistaa tai päivittää levyjen keskinäiset sisällöt yksisuuntaisesti tai kaksisuuntaisesti käyttäjän valintojen mukaisesti. Mikäli levypalvelimella on useita käyttäjiä (jokaisella henkilökohtainen levyasema yhteisten asemien lisäksi), niin tällöin jokaiselle käyttäjälle pitäisi asentaa tämä ohjelma… kuulostaa hankalalta.

Oma konstruktio

Levypalvelimen olen rakentanut itse, joka koostuu FreeNAS ohjelmistosta, sekä seitsemästä 3TB levystä yhdessä muiden tietokoneen peruskomponenttien kanssa. Levyt ovat ZFS RAID-Z2:ssa, eli se on kuin RAID 5 mutta sillä erolla, että pariteettilevyjä on yhden sijaan kaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mitkä tahansa kaksi levyä saa hajota järjestelmästä ilman, että tiedot katoavat. Kolmannen hajotessa menetetään kaikki data. RAID:in käyttäminen useine pariteettilevyineen ei kuitenkaan ole varmuuskopiointia.

Tästä syystä johtuen, rakensin toisen levypalvelimen (virtuaalikoneeseen, jolla ajetaan samalla muitakin palveluita). Toistaiseksi varmuuskopioille on varattuna ainoastaan 4TB tilaa (myöhemmässä vaiheessa on tarkoitus ostaa kolme 8TB levyä). Näitä levyjä ajetaan tällä hetkellä RAID 0 moodissa, joka yhdistää neljä teran levyä yhdeksi neljän teran levyksi. Mikäli yksi levyistä hajoaa, kadotetaan kaikki tiedot. Se mahdollisuus, että kahdesta erillisestä levypalvelimesta hajoaisi levyt yhtä aikaa, on todella epätodennäköistä. Toisaalta tulipalon varalta, varmuuskopiopalvelimen olisi syytä olla fyysisesti eri sijainnissa.

Mutta sitten itse asiaan, eli kuinka automaattinen varmuuskopiointi kahden FreeNAS levypalvelimen kesken saadaan toteutettua Rsyncin avulla

Rsync asutukset

Kumpaankin palvelimeen syötetään lähes identtiset asetukset, jolla varmuuskopiointi saadaan toimimaan.

 

Varsinaisen levypalvelimen asetukset:

Ensin lisätään Rsync moduuli, jonka saa tehtyä valikon Services – Rsync – rsync modules – add rsync module kautta.

Moduulille annetaan haluttu nimi, valitaan mikä polku halutaan synkata (tässä tapauksessa koko data pooli, joka sisältää ihan kaikki lähiverkon jaot kaikille käyttäjille). Käyttäjäksi määritellään root ja ryhmäksi wheel.

Tämän jälkeen lisätään Rsync task, joka saa tehtyä valikon Tasks – rsync tasks – add rsync task kautta.

Jälleen valitaan sama polku kuin edellä, joka halutaan varmuuskopioida. Käyttäjäksi määritellään root. Määritellään varmuuskopiolevypalvelimen IP osoite (ei siis varsinaisen palvelimen omaa osoitetta). Annetaan vapaasti valittava nimi taskille. Lisäksi on tärkeää huomioida, että direction -kohtaan on valittu Push. Loput asetukset toimivat sellaisenaan, niitä voi muokata haluamakseen ja määrittää milloin ja kuinka usein varmuuskopioin tekeminen tapahtuu.

 

Varmuuskopiopalvelimen asetukset:

Varmuuskopiopalvelimella säädetään asetukset lähes identtisesti kuin varsinaisella levypalvelimella.

Ensin lisätään varmuuskopio moduuli, joka saa tehtyä valikon Services – Rsync – rsync modules – add rsync module kautta.

Poluksi valitaan se paikka, jonne kopio halutaan tehtävän. Polun ei tarvitse olla identtinen varsinaisen levypalvelimen polun kanssa.

Tämän jälkeen lisätään Rsync task, joka saa tehtyä valikon Tasks – rsync tasks – add rsync task kautta.

Jälleen valitaan sama polku kuin edellä, jonne varmuuskopio halutaan tehtävän. Käyttäjäksi määritellään root. Määritellään varsinaisen levypalvelimen IP osoite (ei siis varmuuskopiopalvelimen omaa osoitetta). Annetaan vapaasti valittava nimi. Lisäksi tärkeää on huomioida, että direction kohtaan on valittu Pull.

Lopuksi kummankin palvelimen asetuksista käydään aktivoimassa Rsync moduuli päälle, joka tapahtuu services – control services kautta. Ativoi Rsync ja laita start on boot -kohtaan täppä. Nyt varmuuskopioinnin pitäisi aktivoitua automaattisesti käyttöön jokaisen bootin yhteydessä. Jotta moduuli lähtee saman tien päällä ilman boottia, tulee vielä painaa start now.

 

Tämän jälkeen päästäänkin kokeilemaan, toimiiko varmuuskopioiden tekeminen. Mene Tasks – rsync taks – view rsync tasks, ja valitse taski jonka hetki sitten loit, paina Run Now. Kestää hetken ennen kuin kopioiminen alkaa. Missään ei kuitenkaan ole edistymisestä kertovaa prosenttilukua tai muutakaan indikaattoria, miten kopiointi etenee.

Reporting -välilehden kautta voidaan käydä tutkailemassa ethernet interfacen liikennettä sekä kovalevyjen luku ja kirjoitus tiedonsiirtonopeutta. Kun varmuuskopiointi on alkanut, alkaa näissä käyrissä tapahtua liikehdintää.

Myös Display system Processes kautta voidaan käydä katsomassa, että Rsync on päällä ja että se käyttää prosessoria. Varsinaisen levypalvelimen prosessori huutaa lähes 100% kuormalla, mutta backup kone selviää 10% kuormalla.

 

Hyvin yksinkertaista, ja nyt jatkossa kaikki varmuuskopiot tapahtuvat automaattisesti. Tämä oli pieni pinta raapaisu asetusten tekemiseen, jotta varmuuskopiointi saatiin ylipäätään päälle. Asetukset kannattaa käydä viilaamassa kuntoon omien tarpeiden mukaisiksi.

On syytä muistaa aina ajoittain käydä tarkistamassa, että onhan palvelimilla kaikki kunnossa ja että varmuuskopioita tosiasiallisesti tehdään. Joskus kun voi käydä niin, että kopioiden tekeminen vain loppuu ja siitä ollaan täysin tietämättömiä, kunnes se pahin tapahtuu, jonka jälkeen taas harmittaa.

Leave a Comment :, , , , , more...

Techno line BC-900 akkulaturin latausongelma

by on syys.06, 2018, under Korjausohjeet, Säätöä

Noin 10 vuotta sitten ostin techno line BC-900 akkulaturin, jolla voi ladata AA ja AAA -koon akkuja. Latausominaisuuden lisäksi laturissa on kapasiteetin mittaus sekä akun elvytys ominaisuus. Eri toimintoja on voinut käyttää ristiin eri akkujen osalta, varsin hieno laturi.

Laturin hankin aikanaan digikameran salaman akkujen lataamiseen. Sittemmin akuista loppui henki ja siirryin käyttämään pattereita. Laturi ehti olla muutaman vuoden telakalla.

Uuden digikameran myötä tilasin kasan akkuja, ideana käyttää akkuja jatkossa myös kotiteatterin kaukosäätimissä, sekä vähentää patteri jätteen muodostumista.

Uusien akkujen piti olla tehtaalla valmiiksi ladattuja. Latasin akut kuitenkin varmuudenvuoksi ennen käyttöä. Ihmettelin, kun lataaminen on todella hidasta, ja että 1900mAh akkuihin uppoaa lähes 3000mAh. Lataamisessa on toki häviönsä, mutta akkujenhan piti olla täynnä…

Välillä laturi boottaili ihmeellisesti, etenkin kun akut laittoi paikalleen ja laturi alkoi lataamaan. Myöskään lataus/purkuvirran valinta ei toiminut kuin satunnaisesti, sama koski moodin valintaa (lataaminen, elvyttäminen, purkaminen). Kävi jo mielessä uuden laturin hankkiminen, mutta pitihän sitä hieman tutkia.

Laturin sisältä ei löytynyt mitään ihmeellisempää, odotin enemmän osia ja isoja purkuvastuksia, joita ei ollut ollenkaan. Tämän jälkeen mittailin laturin tulo jännitettä, joka näytti 2,8V. Powerin mukaan jännitteen pitäisi olla 3V. Laturi toimi kuitenkin tällä hetkellä ok. Hetken päällä olon jälkeen laturi oli pimentynyt. Uusi mittaus ja jännitettä oli enää 1,8V. Vika oli selkeästikin powerin puolella.

Powerin kotelo oli kuitenkin ultraäänihitsattu, joten ainoa vaihtoehto oli avata kotelo Dremelillä varovasti. Ongelma paikantuikin välittömästi, kolme ulostulo suodattimen kondensaattoria olivat pullistuneet. Syy hajoamisille oli ilmeinen, kondensaattorien läheinen jäähdytyslevy käy todella kuumana, ja lämpö ei tunnetusti ole kondensaattoreiden kaveri. Selvää suunniteltua vanhenemista, hyi! Jo koulussa opetetaan, että kondensaattorit ja lämmönlähteet kauas toisistaan. Tämä on kuitenkin tapa, jolla saadaan uutta kauppaa, ja elektroniikkajätettä aikaiseksi, valitettavasti.

Irrotin kondensaattorit ja mittasin ne. Lähinnä jäähdytyslevyä ollut kondensaattori ei antanut minkäänlaista mittaustulosta (kotelo eniten pullistunut). Kahden muun kondensaattorin arvot heittelivät villisti 318-416uF (ka. 353uF) ja 326-429uF (ks. 331uF) välillä. Alun perin kondensaattorien arvot olivat 1000uF/10V. Ei siis ihme, ettei hakkuri toiminut kunnolla.

Miljoonalaatikosta ei tosi löytynyt kuin 1000uF/6,3V kondensaattorit, joten nämä saivat kelvata. Ulostulo jännite on 3V, joten teoriassa pitäisi olla 100% verran varaa jännitteelle. Käytännössä hakkurin ulostulo jännitteessä on rippeliä, jota en kuitenkaan tullut mitanneeksi. 6,3V pitäisi tästä huolimatta olla riittävästi, jos ei niin sitten paukkuu…

Tämän jälkeen teippasin powerin kotelon kiinni lasikuituteipillä ja ei muuta kuin kokeilemaan. Laturin kaikki toiminnot toimivat kuten pitikin. Ulostulo jännite kuormittamattomana oli 3V ja kuormitettuna 2,8V, eli samat kuin ennen kondensaattorien korjaamista. Suotokondensaattorien hajoamisen takia ulostulon rippelijännite oli huomattavasti suurempaa kuin ehjillä, joka luonnollisesti vaikutti laturin ohjauselektroniikan toimintaan. Rippelijännitteen mittaukset olisivat olleet kiva lisä tähän juttuun, mutta pitäisi hankkia esimerkiksi Rigol DS1054Z oskilloskooppi joskus.

Ammattikorkeakouluaikana tuli käytyä hakkuriteholähdesuunnittelu -kurssi. Mikäli hakkurin suunnittelu ja sielunelämä kiinnostaa, tässä linkki raporttiin hakkurivirtalähteestä, jonka suunnittelin kurssilla. Näin vuosia myöhemmin harmittaa, kun raporttia ei ole tullut kirjoitettua seikkaperäisemmin.

Leave a Comment :, , , , , , more...

Kärcher Puzzi 8/1 C – tekstiilipesuri

by on syys.04, 2018, under Laitteet

Hankinnan taustaa

Elämässä on paljon asioita, joita olisi kiva olla. Tekstiilipesuri on ollut yksi pidemmän ajan haave, joka tuli lopulta hankittua kesällä 2018. Tätä ennen, kolme vuotta sitten vuokrasin pesurin ensimmäistä kertaa. Tuolloin tuli pestyä sohva ja mattoja, jotka lienevätkin ne tyypillisimmät kohdin pesukohteet tekstiilipesurilla, ja samalla myös sellaisia, joita kaikkein harvimmin kodeissa pestään, etenkin sohvia.

Ensimmäisen vuokrauskerran jälkeen en kuitenkaan tullut vuokranneeksi laitetta uudelleen, vaikka olin pesutulokseen todella tyytyväinen. Osittain syynä oli vuokraamisen näennäinen kalleus ja toisaalta pesemiseen kuluvan ajan määrä. Tein sen virheen, että vuokrasin laitteen vain päiväksi, jolloin pesemiselle tuli todella hoppu, jonka myötä se oli stressaava ja ikäväkin kokemus. Haave omasta laitteesta jäi kuitenkin elämään.

Kysymys siitä, kannattaako laite lopulta ostaa vai vuokrata, riippuu tarpeesta. Mikäli perheeseen kuuluu eläimiä ja/tai pieniä lapsia, niin laitteen hankkiminen on todennäköisesti kannattavaa. Matolle kaatuneet juomat, ruoat tai eläimen sotkut saa kätevästi ja nopeasti siivottua pois. Jos et ole varma ylipäätään koko laitteesta, niin vuokraa, kokeile ja ihastu. Tee tämän jälkeen päätös. Itse koen että vuokraaminen on hukkaan heitettyä rahaa, joten päätös oman hankinnasta yhdessä lemmikkien läsnäolon myötä oli looginen valinta.

Tekstiilipesurin vuokra riippuu asunpaikkakunnasta, päivästä, laitteen mallista sekä vuokrauksen kestosta riippuen 20-45€/vrk, viikonlopuksi 40-50€ ja viikoksi 60-70€. Hinnasto ei ole kaikenkattava, vaan koostuu netistä pikaisesti silmäilemällä kerättyihin hintoihin. Näillä hinnoilla saa vain pienikokoisimpia ammattikäyttöön tarkoitettuja malleja, kuten tässäkin jutussa mainitun laitteen. Kaikki järeämmät mallit ovat näiden hintojen ulkopuolella.

Laitteen valinta

Olen monesti joutunut toteamaan, että kotikäyttöön tarkoitetut laitteet ovat vain keskinkertaisia laadultaan. Jotta laitteen elinikä olisi pitkä ja kestävyys mahdollisimman hyvä, päädyin ratkaisuun ammattikäyttöön tarkoitetun laitteen hankinnasta. Koska tällaiset laitteet ovat kuluttajalaitteita vähintään tuplasti kalliimpia, päädyin edullisimpaan Kärcherin ammattilaismalliin, eli Puzzi 8/1:een.

Puzzi 8/1 C:n suositus hinta on 548€, mutta halvimmillaan sitä saa suomesta 479€ (ulkomailta vieläkin halvemmalla). Osti laitteen sitten mistä tahansa, niin hankinta hinnalla saa vuokrattua laitteen jo hyvin moneksi päiväksi, joten kannattaa harkita ottaako nurkkiin pyörimään yhden laitteen lisää.

Minkälainen laite

Normaali imuriin verrattuna laite on kookas, mitat ovat 53 x 33 x 44cm (PLK).

Tyhjäpaino on 9,8kg, jonka päälle tulee vielä pesuveden paino, jota laitteeseen mahtuu 8 litraa. Likavesisäiliön tilavuus on litran pienempi, sillä vaikka laite kuinka imeekin ruiskuttamansa nesteen pois, jää siitä osa aina kankaaseen. Vettä laite ruiskuttaa 1 Bar paineella 1 litran minuutissa. Pesemisestä lisää jutun loppupuolella.

Sähköteho on 1.2 kW, joka aikaansaa 61 litraa/sekunti ilmavirran sekä 230 mbar alipaineen. Mitä isompi alipaine ja virtaama, sitä paremmin pestävästä kohteesta saadaan vesi imetyksi pois. Imurille ja vesipumpulle on omat painikkeensa, eli niitä voi käyttää toisistaan riippumatta.

Melu taso on korkeahko 71 dB, ja pidänkin mieluusti kuulosuojaimia pestessä, vaikka ei tämä vielä ylitäkään kuulosuojainten käyttösuositusrajaa (80dB) 8h altistusajalla. Pitkään pestessä en yksinkertaisesti jaksa kuunnella imurin ääntä, ja kuulosuojaimet helpottavat kummasti.

Vakiona mukana tuleva imuletku vedensyötöllä on 2,5m pitkä. Useimpiin tilanteisiin tämä on riittävä, mutta 50cm lisää pituutta ei olisi vakioletkuunkaan pahitteeksi. Lisävarusteena on saatavilla 2,5 ja 4m pitkiä letkuja. Nämä ovat kuitenkin kohtalaisen arvokkaita, jonka takia jätin ostamatta. Imuletkun päähän tulee käsisuutin, johon saa liitettyä erilaisia suulakkeita. Vakiona mukana tulee läpinäkyvä imusuulake (josta näkee, milloin vettä ei irtoa kankaasta enempää), jolla saa pestyä matot ja huonekalut. Matoille on myytävissä erillinen lattiasuutin, joka maksaa noin 150€.

Yleensä peseminen tapahtuu pienellä alueella, jonka takia sähköjohdon 7,5m pituus on vähintäänkin riittävä. Johdolle ei ole kelaa, mutta kyljestä löytyy ulos taitettava koukku, johon johdon saa ripustettua.

Laitteen kyljestä löytyy selkeät ohjeet käyttämiseksi. Tärkeintä on putsata ja kuivata laite lopuksi kunnolla.

Peseminen

Palatkaamme kuitenkin siihen kiinnostavimpaan osaan, eli pesemiseen. Peseminen on rankkaa puuhaa, ja suhteellisen hidasta. Voisikin sanoa, että tekstiilipesuri mahdollistaa pesemisen, ei tee siitä yhtä lailla helppoa kuin esimerkiksi pyykinpesukone pyykkien pesemisen suhteen. Toki, kyllä tämä aina juuriharjan voittaa. Kaikki riippuu siis näkökulmasta.

Mainosvideoissa näytetään, kuinka likaista vettä pestävästä kohteesta lähtee. On totta, että pesuvesi, ja yleensä myös huuhteluvesi, ovat todella likaista. Mutta läpinäkyvässä suuttimessa nopeasti ohivirtaava vesi näyttää minun silmiini hyvinkin puhtaalta, toisin kuin mainosvideoissa, jossa vesi on todella ruskeaa. Tai sitten yksinkertaisesti toisilla on vain likaisemmat pesukohteet kuin itselläni. Puhdasta tulee joka tapauksessa.

Peseminen riippuu pestävästä materiaalista. Esimerkiksi omistamani sohvan kangas ei ime ohutta pintakerrosta syvemmälle vettä. Tämä aiheuttaa haasteita pesemiseen, sillä vettä ei voi laskea liipaisin pohjassa, tai muutoin joka paikka tulvii. Liipaisimella voi säätää veden tuloa, mutta mitenkään kovin hyvä se tähän tehtävään ei ole. Toimivampi ratkaisu saattaisi olla, mikäli käsisuuttimessa olisi erillinen veden virtausta kuristava säätöruuvi. Veden määrää onkin tullut lopulta säädeltyä pulssittamalla suihkutusta päälle/pois sopivalla syklillä.

Alla kuvat sohvan kankaasta ennen pesua ja kuivumisen jälkeen (samasta kohdasta). Lisäksi pari kuvaa sohvan huuhteluvedestä. Ja kyllä, myös tuo hiekka oli peräisin sohvasta (raoista)!

Mattojen peseminen oli vuorostaan helpompaa, imukyvyn ja tasaisen pinnan takia. Tietysti kun mattoja oli kymmenkunta, niin hommaa riitti pariksi päiväksi osin kuivumistilan loppumisenkin takia. Matot pesin siten, että ensin levitin pesuaineen suuttimella. Tämän jälkeen annoin pesuaineen vaikuttaa hetken. Laitoin pesuriin puhdasta vettä (ilman saippuaa), ja imuroin maton puhtaaksi samalla puhdasta vettä ruiskuttaen. Tämän jälkeen huuhtelin maton suihkun alla, ja imin vielä kertaalleen kuivaksi. Näin toteutettuna työ on moninkertainen, mutta jotta kangas pysyy mahdollisimman puhtaana myös pesun jälkeen, pitäisi pesuainejäämät saada mahdollisimman hyvin poistettua. Kankaaseen jäänyt pesuaine alkaa keräämään likaa paljon nopeammin kuin puhdas kangas samoissa olosuhteissa.

Sohva oli pinta kuiva noin 2h kuluttua pesemisen päättymisestä ja kaikki raotkin olivat kuivuneet 24h kuluttua pesemisestä. Ohuet matot olivat niin ikään pinta kuivia noin 2h kuluttua ja vuorokauden kuluttua läpikuivia. Paksumpi kangasmatto (luokkaa 2cm) kuivui noin 48h:ssa. Jotta kuivuminen olisi mahdollisimman nopeaa, on tärkeää, että imurilla pyritään kuivaamaan pestävä kohde mahdollisimman hyvin.

Huuhteluveden lämpötila saa olla korkeintaan +50C ja pesuaineen tulee olla vaahtoamatonta, muutoin vesipumppu on valmistajan mukaan vaarassa rikkoutua. Kärcher myy luonnollisesti omia pesuaineita, näitä en kuitenkaan ole käyttänyt. Olen käyttänyt Kiilto Jiffy pesuainetta, jota monet painehuuhtelupesureiden käyttäjät ovat kehuneet. Se on hyvin miedon tuoksuinen ja pesun jälkeen pesty kohde tuoksuu puhtaalle, ei voimakkaalle pesuaineelle. Jiffyä annostellaan pesuveteen 1-5 ml/litra. Oikein vaikeille tahroille voi seossuhteeksi laittaa huikeat 100ml/litra.

 

PS. Laite on ostettu omilla rahoilla, ilman mitään alennuksia tai kenenkään kehotuksia. Eli tämä juttu, kuten kaikki muutkin jutut tässä blogissa, ovat täysin alusta loppuun itseni tekemiä, ja 100% omiin mielipiteisiini perustuvia.

 

2 Comments :, , , , more...