Aihearkisto: Videotykki

Panasonic PT-AE3000E lamppuliitinvian korjaus

Kolme vuotta sitten vanha työjuhta sanoi työsopimuksen irti. Kuului kova paukahdus, jota seurasi pimeys ja kimalteleva lumisade. Tämän jälkeen ilmassa alkoi leijailemaan paha elektroniikan käry. Lampun hajoaminen ei ole uusi juttu, kuten ei lamppuliittimen sulaminenkaan. Hajusta päätellen tällä kertaa meni jotain muutakin rikki.

Lamppu oli jymähtänyt paikalleen todella tiukasti. Soitto huoltoon ja kustannusarvio korjaukselle oli alkaen 600e ja ylöspäin, riippuen mitä rikki. Tämän jälkeen marssin kauppaan ostamaan uuden projektorin.

Uuden projektorin myötä vanha jäi lojumaan työpöydän nurkalle odottamaan tarkempaa diagnoosia ja korjausta.

Diagnoosi

Projektori piti saada auki, jotta syntyneet vauriot voi tutkia. Lamppu oli hyvin tiukasti kiinni paikoillaan, joka esti kotelon avaamisen. Ainoa vaihtoehto oli ottaa lamppu ulos väkivalloin, eli ’pala’ kerrallaan.

Väkivalta ei tässä tapauksessa tarkoita mitään älytöntä voimankäyttämistä, vaan sen käyttöä tilanteen vaatimalla tavalla. Välillä sitä piti olla enemmän, esimerkiksi lampun suojakotelon murtamisessa. Lamppu oli tarkoitus saada irti siten, että mikään ympärillä oleva ei mene rikki. Tässä myös onnistuin, mutta aikaa se vei.

Lamppuliittimeen oli sulanut reikä, joka lukitsi lampun niille sijoilleen. Tämä oli ainoa syy lamppurungon irtoamattomuuteen. Lamppu itsessään oli halki, ja koska lamppurunko on osa lamppua, sen tuhoaminen irrotusoperaatiossa ei ollut mikään menetys.

Lamppuliitin oli sulanut niin hyvin yhteen, että sekään ei ilman sivuleikkureita ja muita työkaluja suostunut irtaantumaan. Lopputuloksena hyvin järsityn näköinen liitin projektorin päässä.

Lamppuliitintä ei olisi tarvinnut irrottaa, sillä liitin oli joka tapauksessa vaihdettava uuteen. Myöhemmässä vaiheessa tästä oli kuitenkin hyötyä, eli ei kannata hötkyillä, vaan tehdä asiat vasta sitten kun ne on pakko tehdä.

Korjaamisen vaikeus

Ajatus projektorin korjaamisesta on ollut mielessä hajoamisesta lähtien. Varaosien löytäminen on ollut todella vaikeaa, eikä 10 vuoden ikä helpota asiaa.

Moduulitasolla varaosia saisi, mutta hinnat ovat älyttömiä. Useimpia komponentteja saa esimerkiksi Farnelilta, joten komponenttitason korjaaminen on mahdollista – paitsi jos kyse on projektorin pään lamppuliittimestä. Mutta, kun tuhojen laajuudesta ei ole mitään tietoa.

Lamppu on varmasti mennyt, kuten myös lamppuliitin. Myös B-moduuli (Ballast unit), tyyppi TXANP03VKJ8, on todennäköisesti saanut kipeää. Tämä yksikkö hoitaa lampun sytytyksen ja sähkönsyötön.

Sytytysjännite on ymmärtääkseni reilusti yli 1000V, joten tavallisella yleismittarilla sitä on turha mennä mittailemaan. Jännitteen mittaamalla sytytysyksikön kunnosta saisi edes jotain vihiä. Soveltuvaa mittaria minulla ei kuitenkaan ole.

Sytytysyksikkö sijaitsee alimpana, joten projektorin joutuisi purkamaan lähes alkutekijöihin. Olenkin siis toivonut, että vika olisi lopulta vain liittimessä ja lampussa.

Olen etsinyt lamppuliittimen tyyppiä vuosien varrella aina silloin tällöin, tuloksetta. Myöskään itse liittimiä en ole mistään löytänyt. Liittimet vaikuttavat olevan kiinteä osa B-yksikköä, joka vaihdetaan kokonaisuudessaan. Se siitä korjattavuudesta. Huollettu B-yksikkö maksaa noin 100€ + ALV + postit. Jos kyseessä sattuisi olemaan pelkkä liitinvika, olisi mukava löytää edullisempi ratkaisu.

Yritin etsiä huutokaupoista viallista projektoria, jossa olisi ehjä liitin. Samaa liitintä (ja lamppuyksikköä) käytetään PT-AE1000, -2000 ja -3000 -malleissa. Eipä löytynyt. Ehjiä projektoreja olisi löytynyt joitakin kappaleita, mutta hintaa oli ihan liian paljon (enkä halunnut ehjää, vaan korjata viallisen). USA:sta olisi löytynyt myös risoja, mutta lähtöhinta oli itsessään kohtuuton, puhumattakaan postimaksuista. Joten, se siitä.

Ajoittain olen kysellyt Kiinan suunnalta pelkkiä liittimiä. Kukaan ei tuntunut tietävän mikä liittimen tyyppi on tai mistä niitä saisi. Vähän aikaa sitten sain uuden idean; ballast unit -kauppiaita löytyy useita, joten löytyisikö joltakin risaa ballastia, josta voisi viedä liittimen? Monen kieltävän vastauksen jälkeen onnisti. lamp-book Store -niminen kauppias alibaba.com:in kautta suostui selvittämään asiaa, ja tarjosi lopulta pelkkää liitinjohtoa. Hintaa liittimelle tuli toimituskuluineen 22,76€. Toimitusaika tilauksesta tilauksen saapumiseen oli 10 päivää.

Nyt kun liitin olisi käsillä, enää tarvitaan lopullinen vikadiagnoosi. Mitäpä sitä liitimellä, jos vika on jossain muualla. Eli, oli testattava, toimiiko projektori vai ei, ennen varaosan tilaamista.

Lopullinen vikadiagnoosi

Kun varaosa oli tiedossa, sai vianetsintä ihan uudenlaista puhtia.

Minulla on ennestään pari eri tavoin vioittunutta lamppua. Kasasin näistä vanhoista lamppurungoista yhden toimivan lampun. Yhdessä rungossa oli ehjä liitin, toisessa ehjä lamppu, kolmannessa ehjä runko.

Yhdistin lampun ja lamppurungon liittimen toisiinsa puristusliitoksella käyttäen Abiko jatkoliittimen ydintä, sekä lampun johdon ylimääräistä suojaa. Kolvaaminen ei ole vaihtoehto, sillä lamppu käy todella kuumana, enkä halua ottaa riskiä liitoksen pettämisestä, vaikka lyhytaikaisesta testistä onkin kyse.

Tällä ’uudella’ lampulla saisin selville, onko vika vain liittimessä ja lampussa, vai jossain syvemmällä.

Viallisen liittimen paikalleen jättämisessä (se aiempi hötkyily kommentti) oli kaksi hyvää puolta. Ensimmäinen on johtojen napaisuus ja toinen johdon päissä olevat liittimet, joka helpottaa testaamista merkittävästi, vaikka itse runko onkin tohjona. Purin liitinrungon, putsasin liittimien sisäpinnat, ja tökkäsin päät suoraan lamppurungon kontakteihin.

Eihän tämä mikään kaunis tai turvallinen ole, mutta tämä oli väliaikainen kytkentä testausta varten. Varmistin myös, että liittimet eivät pääse koskettamaan toisiaan tai putoamaan.

Tökkäsin lampun omalle paikalleen projektorin sisälle, ilman ulointa ulosvedin kehikkoa. Lampussa itsessään oli ohjurit paikallaan, joten se oli testin aikana prikulleen oikeassa kohdassa projektorin sisällä.

Se elää!

Sähköjen päälle kytkeminen on aina jännää puuhaa. Testilaitteita käytän aina suojaerotusmuuntajan kanssa. Mitään poksahduksia suojaerotusmuuntaja ei estä, mutta koska konepelti oli auki, niin sen läsnäolo parantaa merkittävästi henkilöturvallisuutta.

Kaikeksi onneksi tykki hyrähti käyntiin ja kuva ilmestyi ruutuun! Eli, käytännössä ainoat rikkinäiset osat ovat Ballast yksikön lamppuliitin, sekä lamppu.

Korjaaminen

Jo varaosajohtoa tilatessa tiesin, että johdon pituus (20cm) ei ole riittävä. Johdon jatkaminen ei ole hankalaa, eristämisessä on kuitenkin syytä olla tarkkana, sillä lampun sytytysjännite on yli 1000V. Jatkamisen tein samoin kuin lamppumoduulia kasatessa, eli Abiko jatkoliittimen ydintä, sekä lamppumoduulin johdoista ylijäänyttä eristettä käyttäen. Jatkos sijaitsee heti liittimen vieressä, eli projektorin sisällä jatkos roikkuu ilmassa => ei pääse osumaan mihinkään.

Puristetut Abiko-liittimen ytimet
Kutistesukat liitosten päällä
Vielä extra suojaus vanhasta lampusta ylijääneillä johtoeristeillä
Uusi liitin paikoillaan

Lopuksi projektorin konepelti kiinni ja valmista tuli.

Aika vs. raha

Moni laite heitetään turhaan menemään, sillä ne ovat usein helposti korjattavissa. Tai olisi, mikäli valmistaja olisi mahdollistanut sen tarjoamalla varaosia. Nykyaikainen ’korjaaminen’ on isojen kokonaisuuksien vaihtamista, ja usein myös niin kallista, ettei korjaaminen ei ole järkevää.

Tämä korjaus osoitti, että sinnikkyys palkittiin ja projektori saatiin kuntoon, paljon edullisemmin kuin huollon tekemänä. Huoltaminen olisi ollut paljon nopeampaa, mikäli olisi ollut jonkinlainen järkevä kanava varaosien hankkimiseksi.

Eihän korjaamisessa mennytkään kuin kolme vuotta. Todellisuudessa mikäli varaosia olisi ollut saatavissa nopeasti ja helposti, koko operaatio olisi ollut ohi noin kahdessa tunnissa. Kaikkinensa aikaa kului ainakin parin työviikon verran.

Ajankäytöllisesti tällaisessa korjaamisessa ei juurikaan ole järkeä, mutta harrastusmielessä omia laitteita voi korjailla ilman aikataulupaineita.

PS. Jos sinulla on joku mielenkiintoinen viallinen laite, sellaisen voi minulle lahjoittaa korjattavaksi. Onnistuessaan siitä putkahtaa juttu blogiini.

Uusi lamppu

Vaikka kasattu lamppu toimii moitteetta, oli sen ainoa tarkoitus toimia B-yksikön toiminnan varmistamisessa.

Aiemmin olen ostanut lamppuja Kiinasta. Edelliskerralla kopio kustansi 90$, tänään vastaavan kopion saa 23$. Tällä kertaa en aio päätyä kaikkein halvimpaan vaihtoehtoon.

Lamppuliittimen sulaminen on tyyppivika. On mahdotonta sanoa olisiko alkuperäisen lamppumoduulin käyttäminen estänyt sulamista. Oletettavasti kopioiden laatu on kaikilta osin heikompaa kuin alkuperäisen. Koska sain projektorin vihdoin ja viimein korjattua, aion hankkia alkuperäistä vastaavan lamppumoduulin siinä toivossa, että liitin kestää aiempaa pidempää.

Alkuperäinen ET-LAE1000 lamppumoduuli maksaa verkkokauppa.com:ssa 399,90€, tarvike vuorostaan 185,90€. Saksassa vastaava tarvikemoduuli feldmann-led:ssa 104,27€. Tarvikemoduulissa on alkuperäinen polttimo, rungon (muovinen ulosvedin) ollessa kopio.

Projektori toimii täysin ongelmitta. Ainoa ongelma on kaksi toimivaa projektoria, sillä toiselle ei ole sijoituspaikkaa.

Sony VPL-HW45ES -videoprojektori Mareksoundilta

Kotiteatteri on kokenut paljon viimeisen 2,5 vuoden aikana. Videotykki oli kuitenkin viimeinen asia, jota olin ajatellut päivittää. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja tykistä pääsi toimintasavut ulos keväällä 2016. Lamppu on ’liimautunut’ paikkaansa niin hyvin, ettei sitä hajottamatta saa irti. Vähintäänkin sen virtaliitin on sulanut, mutta hajusta päätellen ei taida lampun virtalähdekään olla kunnossa.

Uusi videotykki piti luonnollisesti saada tilalle, mutta vastaan tuleekin valinnanvaikeus. LED tai laser-valolähteellä varustettu tykki olisi kiva, sillä sen lampun voidaan ajatella olevan elinikäinen (yli 20000 h). Myös 4K kiinnostaisi. Mutta jälleen kerran realiteetit, eli kukkaro saneli, että molemmista haaveista olisi luovuttava. Edullisimman LED/laser tykin (FullHD) hinta keväällä 2016 liikkui siellä 2500-3000€ tietämillä (ViewSonice Pro 9000 / Optoma HD90). Edullisin 4K tykki liikkuu samassa hintaluokassa (Epson EH-TW7300). Mutta kun nämä ominaisuudet yhdistää yksiin kuoriin, hinta nousee roimasti. Nämä ovat lisäksi kategoriansa edullisimmat mallit, ja tyypillisesti edullisin ei tarkoita välttämättä hyvää, eikä varmastikaan parasta.

Vaikka rahaa olisikin käytettävissä paljon, ei sitä kannata ehdoin tahdoin törsätä. Muutoin voi jäädä jotain muuta tärkeää hankkimatta, puhumattakaan jos tulee äkillinen tarve jollekin asialle.

Uuden tykin hankintaa helpotti hieman se seikka, että vakuutusyhtiö maksoi kotivakuutuksen kautta vanhasta videotykin raadosta vähän vajaa 1000€. Vanha tykki oli maksanut aikanaan 2800€, ja nykyisin lähin vastaava videotykki (tarjouksessa) maksoi noin 2000€. Vakuutusyhtiö käytti tätä arvoa 7 vuotta vanhan tykin arvon laskemiseksi.

Mikä tykki tilalle?

BenQ W2000 videotykkiä on kehuttu hyväkuvaiseksi ja päteväksi laitteeksi, lisäksi hintaa sillä on ainoastaan 1150€. Muutoin olisin saattanut tähän vaihtoehtoon päätyäkin, mutta ongelmana oli linssinsiirron rajallisuus, joka ei olisi ollut riittävä tapauksessani. W3000-mallissa linssinsiirto olisi ollut riittävä, mutta muutoin laitteena se on taas huonompi kuin W2000.

Panasonic PT-AE6000 olisi ollut myös looginen jatkumo vanhan 3000-mallin tilalle. Myyjät kuitenkin sanoivat, että aika on ajanut Panasta ohi, ja että samaan rahaan saa paljon parempaa rautaa. Pana siis sai jäädä kaupan hyllylle.

Sonyltä oli kesän 2016 korvilla saapumassa suomeen uusittu VPL-HW45ES. Myös 65 malli oli tulossa, mutta erot näillä malleilla olivat hyvin vähäiset: Dynaaminen iiris ja Ethernet liitäntä lisää 45:een verrattuna. Hintaa oli 65:llä noin 800€ enemmän, ja se on aika paljon näistä lisäominaisuuksista. Ethernet on myös aika turha, sillä sitä ei voi käyttää edes firmwaren päivittämiseen. Se ei myöskään ilmeisesti toimi tykin ollessa sammuksissa ja muutoinkin sieltä voi tarkastella vain tykin käyttötuntilaskuria ja jotain muita tietoja. Täten päädyin lopulta 45-mallin.

Omani kävin noutamassa mukavan ja asiantuntevan Mareksoundin kivijalkamyymälästä. Kävin liikkeessä istumassa ja katsomassa tykin tarjoamaa kuvanlaatua silmät ristissä, sillä saavuin liikkeeseen suoraan lentokentältä ja edelleen Keniasta, huonosti nukutun yön ja pitkän työpäivän (ja viikon) päätteeksi. Lyhyen tuokion jälkeen tykki lähti kainalossa kohti kotia. Tosin kotiin saapumisen jälkeen suuntasin suoraan kohti Vapepan etsintä- ja viestikurssia, joten tykin asentaminen tapahtui vasta pari päivää myöhemmin.

Entä minkälaiset kokemukset tykistä on?

Lamppuun on nakutettu reilussa vuodessa 1200 tuntia. Tosin kesällä 2016 tuli remontoitua 2kk tauotta, joten tykin katsominen tuolla ajanjaksolla jäi hieman vähemmälle. Eco-moodissa lampulle on luvattu 6000 tunnin kestoikä. Normaaliteholle kestoikää ei ole ilmoitettu. Pitkän lampun kestoiän lisäksi mukavaa on ’edullinen’ varalampun hinta, noin 300€. Onhan tuokin paljon rahaa, mutta edullinen edellisen tykin lamppuun verrattuna joka normaali moodissa kesti 2000h ja eco moodissakin vain 3000h. Ostaessani Panan, sen vaihtolampulla oli hintaa noin 600€, joskin vuosia myöhemmin hinta oli pudonnut 350€ tietämille. Sonyssä tuntihinta on joka tapauksessa puolet pienempi kuin Panasonicissa pidemmän lamppukeston myötä.

Koska en saa kotiteatteriani täysin pimeäksi, kärsii mustantaso tästä. Dynaamisen iiriksen vaikutusta en luonnollisesti pysty sanomaan mitään, koska 45-mallissa sitä ei ole. Toisaalta itse kuvakennossa on valovuotoa, sen huomaa parhaiten, kun seisoo tykin ja taulun välissä. Ja huomaa sen taulun valoisuutena pimeässä huoneessa mustalla kuvallakin, tähän ei enää seinien väri vaikuta juurikaan. Kennon valovuoto olisi saanut olla vähäisempää, tämä ei kuitenkaan selvinnyt testipaikan kuvasta, koska siellä screeni oli huomattavasti omaani (120″) isompi.

Valotehoa lampusta löytyy kuin pienestä kylästä. Arvosteluissa on moitittu eco-moodin tavanomaista suurempaa valotehon pudotusta. Eco-moodissa valoa lähtee joka tapauksessa enemmän kuin tarpeeksi, ainakin minun tapauksessa. Isomman valotehon asetuksen muutoksen huomaa selvästi, mutta en kutsuisi eroa kuitenkaan kovin dramaattiseksi. Eco moodia isompaa valotehoa nykyisellä kangaskoolla en osaa edes kaivata. Jos tehoa voisi pudottaa vielä enemmän, tekisin sen todennäköisesti.

Uuden videotykin kuva on paljon värikylläisempi ja skarpimpi kuin Panan. Sony SXRD paneelit, eli LCoS tekniikkaan perustuvan kuvapaneelin pikseliverkko on paljon huomaamattomampi kuin PT-AE3000:ssa (toki tekniikka on ehtinyt kehittyä paljon noin 10:ssä vuodessa). Istumapaikalta kummankaan verkkoa ei huomaa. Paneelien kohdistus Sonyssä ei ollut ihan priimaa saapuessaan, mutta onneksi 45:stä löytyy sähköinen paneelien säätö, jolla ongelman sai korjattua helposti.

Videotykin lämmetessä sen kotelo elää hieman, jonka seurauksena kuuluu pari paukahdusta ensimmäisen 30min aikana, kun kotelo vaihtaa mukavampaan tilaan. Onneksi tämä tapahtuu vain pari kertaa/käynnistys, eikä ole jatkuvaa katsontasession aikana. Tämän hintaluokan laitteessa ei kuitenkaan soisi olevan tällaisia natinoita.

Yksi säätöjen kannalta erikoinen asia on lampputeho asetus (koskettaa myös kaikkia muitakin asetuksia). Tehon saa säädettyä sekä HDMI -otto että kuvamoodikohtaisesti. Jos haluaa ajaa kaikissa tiloissa eco -teholla, on edessä aikamoinen eco -moodien päälle kytkentä. Enennen kuin huomasin tämän ominaisuuden, menin lankaan siinä, miten kuvanlaatuero voi olla niin valtaisa perinteisen HDMI -kaapelin ja kuitu HDMI:n kesken, kuidun hyväksi. Ero luonnollisesti kutistui nollaan siinä vaiheessa kun huomasin muuttaa asetukset identtisiksi tulojen kesken, koska samaa dataahan se siellä piuhassa kulkee, oli siirtomedia mikä tahansa.

Tykissä on 3D tuki, mutta mukana ei toimiteta laseja. Lasit toimivat RF-linkin kautta. 3D-lasit tuli hankittua reilu vuoden käytön jälkeen, joista olen tehnyt jutun aiemmin. Onhan tuo 3D ihan mahtava kokemus, tosin alussa kestää hieman aikaa, että silmät tottuu tähän uuteen maailmaan. Kuvassa on jonkin verran ristivuotoa, joka näkyy selkeimmin suurissa kontrastieroissa. 3D-katselussa lampputeho on täysillä, sillä lasit syövät valotehoa runsaasti.

Kaiken kaikkiaan pidän hankintaa hyvänä parannuksena aiempaan, vaikka en vielä 4K / LED maailmaan päässytkään. Ehkä sitten 10 vuoden päästä, kun seuraava hankintakierros edessä.

Grandview Vertical Multiformat 120″, 16:9 / 2.35:1 valkokangas ja sen asentaminen

Muutto uuteen kotiin innoitti hankkimaan uuden valkokankaan. Toki osasyynä oli myös vanhan taulun vasempaan alakulmaan tullut naarmu muuton yhteydessä, sekä se että nyt kotiteatterille oli paremmat puitteet ja tilat, jonka myötä vanha taulu olisi tuntunut postimerkiltä isolla seinällä. Alla kuva vanhasta setistä.

IMG_8429

Uuden kodin olohuoneella on leveyttä 4m ja pituutta 5m. Käytännössä katseluetäisyydeksi muodostuu noin 4m, tälle etäisyydelle ihanteellinen kuvakoko on 120″. Tätä suurempaa kuvaa seinälle ei juurikaan olisi saanut edes mahtumaan, lisäksi tätä isompi kuva olisi estänyt tai ainakin hankaloittanut tulevia teatterin päivityksien toteuttamista, joista lisää tulevissa blogauksissa.

Edellinen Screenlux:in screeni oli todella hyvä, sillä pystyi katselemaan jopa merkittävässä hajavalossa, kuva yllä (itselläni silver pinta, jossa efekti ei ole ihan yhtä voimakas kuin videon versiossa, joka on black quartz pintakäsittely). Hyväkään screeni ei kuitenkaan pysty parantamaan mustan tasoa paljoa. Mustan heikohko taso ylä- ja alareunan mustissa palkeissa sai palkit näyttämään harmahtavilta ja tämä oli elokuvakokemuksen kannalta eniten häiritsevää.

Tälläkertaa päädyin edullisempaan ratkaisuun, eli Grandviewin valmistamaan tauluun Screenluxin sijasta. Screenluxin gain oli 1.7 (pinta hopeanharmaa), Grandviewin gain on 1.0 (pinta valkoinen), jonka myötä mustien palkkien harmaus korostuisi entisestään ja häiritsisivät entistä enemmän.

Sceenluxin 80″ screeni maksaa hivenen enemmän kuin Grandviewin 120″. Grandviewin multiformat 120″ on vuorostaan noin tuplasti kalliimpi tavalliseen versioon verrattuna. Harmaita palkkeja harmitellessani totesin että tässä kohtaa ei ole syytä säästää ja päädyin Grandviewin multiformat 120″ screeniin.

Multiformat tarkoittaa sitä, että taulun kuvasuhdetta saa muutettua. Palkit liikkuvat manuaalisesti, hieman samaan tapaan kuin rullaverhot ikkunan edessä. Ylä- ja alareuna kuitenkin seuraavat toisiaan, eli molemmat reunat säätyvät samanaikaisesti kun taulun alareunan palkkia liikuttaa. Kuvasuhteen säätämisestä löytyy video täältä.

Mutta sitten itse asennukseen. Asennustyöt alkavat tietysti vastaremontoidusta tyhjästä seinästä, sekä ison paketin purkamisesta, josta paljastuu lisää laatikoita.

IMG_9774 IMG_9671

Laatikoita löytyi yhteensä 4, joista löytyi seuraavat osat:
– Kangas
– Oikean ja vasemmanpuolseiset runkoputket
– Ylä- ja alapuolen runkoputket + kankaan tukitangot
– Ruuvit ja muut nippelit, sekä ohjekirja

Itse ohjekirja voisi olla parempi, sillä ajoittain se oli hieman sekava ja puutteellinen. Nippelipussista löytyi kaikki tarpeelliset osat taulun kasaamiseksi.

IMG_9677 IMG_9681

Ennenkuin taulua alkaa kasailemaan ja kiinnityskiskoja seinälle virittelemään, on hyvä hahmotella ruudun paikkaa seinälle. Koska taulu on iso, se peittää ison osan seinästä. Pystysuunnassa tilaa on niukalti, sillä ihan katon rajaan en kuvaa halua asentaa, lisäksi taulun alapuolelle pitäisi mahtua pyörittimet ja muut vimpaimet.

IMG_9683

Taulun kasaus alkaa tukirungon levittämisestä lattialle, sekä laittamalla kulmat kohdakkain. Ruuveja ei kuitenkaan heti aluksi kannata laittaa kiinni, sillä mustat peiteverhot pitää kiinnittää pystypalkkien uriin. Väliaikainen kappale poistetaan peiteverhojen päistä ja pystypalkeissa olevat nostomekanismin palikat työnnetään vapautuneisiin aukkoihin. Kiinnitys varmisteaan pienellä ruuvilla per kulma. Kun peiteverhot ovat paikallaan, voidaan rungon kaikki ruuvit kiinittää. Myös rungon ulkopuolella on muutamia ruuveja kiinnitettävänä.

IMG_9785 IMG_9784IMG_9789 IMG_9787

Kun runko on kasassa, levitetään kangas valkoinen puoli alaspäin. Lattialla kannattaa olla suojamuovit suojelemassa kangasta likaantumiselta. Tämän jälkeen kankaan jokaiseen sivuun työnnetään tukitangot. Ennen kankaan kiristämistä jousilla, tangot jäävät jonkin verran liian pitkiksi. Tangot kannattaa keskittää jokaisella sivulla, sillä kankaan venyessä tankojen ylipitkät päät eivät enää kohta olekaan niin pitkät. Kun jouset ovat paikallaan, ei tankojen sijaintia saa enää muutettua, ellei jousia irrota uudelleen. Jousien kiinnittäminen on sen verran ikävää puuhaa, että niitä ei mielellään irrottele. Jousien kiinnittämiseen ei tule mitään työkalua, itse käytin kärkipihtejä.

IMG_9790 IMG_9791IMG_9792 IMG_9793IMG_9794 IMG_9796 IMG_9797

Venytyksen jälkeen kankaassa näkyy kaikenlaisia ryppyjä, mutta ne tasoittuvat muutamassa päivässä. Parin päivän ajan myös jouset elämöivät hiljaa kilahdellen lämpötilamuutosten ja kankaan paikalleenasettumisen myötä. Tämän jälkeen elämöintiä ei ole kuulunut, tai ainakaan en ole moiseen kiinnittänyt huomiota.

Seinäkiinnikkeen ja taulun välistä kiinnitystä piti hieman ihmetellä, sillä ohje ei tämän osalta ollut täysin yksiselitteinen. Lisäksi lisähaastetta toi mukanaan taulun rungosta puuttuneet jengat (8kpl), joihin nuo C-raudat piti ruuvata kiinni. Reijät siis löytyi, mutta jengat uupuivat. Biltemasta kävin ostamassa vajaa 2€ maksavan jenkatapin, joka ratkaisi ongelman.

IMG_9700 IMG_9701IMG_9702 IMG_9704

Ennen seinäkiinnikkeen kinnityksen aloittamista, piti hieman mittailla jotta taulun yläreunan saa halutulle korkeudelle.

IMG_9807 IMG_9811

Kun seinäkiinnike on halutulla korkeudella, keskellä seinää suoruus tarkistettuna sekä seinäkiinnikkeen alaosan etäisyys yläosasta varmistettu, kiinnitetään tukiraudat kunnolla seinään. Yläosan tukirauta on suhteellisen lättänä, kun alareunan tukiraudassa on 90 asteen kulma. Etäisyyttä kiinteästi säätävät liuskat tulevat musta puoli kohti katsojaa, valkoinen puoli jää seinää vasten.

IMG_9802 IMG_9800 IMG_9804 IMG_9805IMG_9813

Kun tukiraudat on tukevasti paikallaan, on viimeisenä tehtävänä nostaa taulu paikalleen ja varmistaa että se tulee haluttuun kohtaan. Taulun sivuttaissuuntainen siirtäminen onnistuu helposti nostamalla sitä hieman alareunasta ja siirtämällä haluttuun kohtaan. Kun paikka on löytynyt, taulun alareunaan pyöritellään kaksi kiinnitysmutteria. Lopuksi testataan kuinka kuvasuhteen muuntomekanismi pelaa, ja pelaahan se. Nyt mustat palkit ovat todellakin mustia ja pyörittimetkin mahtuivat juuri ja juuri screenin alapuolelle.

Seuraava ongelma olikin sitten huonosti julkaistut DVD ja Blu-ray levyt, joissa kaikissa teksitytkset sijaitsevat osin mustan palkin alueella. Tästä seurasikin uuden Blu-ray pyörittimen hankkiminen, josta lisää tulevassa blogauksessa.

IMG_9817 IMG_9816IMG_9751

Panasonic PT-AE3000:n lamppulaskurin nollaaminen

Videotykkiin lamppua vaihdettaessa lamppulaskuri tulee nollata. Näin tiedetään monta tuntia lamppua on käytetty, jonka lisäksi myös videotykki pysyy kartalla milloin se alkaa ehdottelemaan lamppuvaihtoa.

Resetointi tapahtuu seuraavasti:

1. Kytke sähköt päälle POWER nappulasta
2. Paina MENU näppäintä
3. Valitse OPTION ja paina ENTER
4. Valitse LAMP RUNTIME
5. Paina ja pidä ENTER näppäintä pohjassa noin 3 sekuntia
6. Valitse OK ilmestyvästä ikkunasta
7. Laite menee standby tilaan. Katkaise virrat ja kytke uudelleen päälle nollataksesi laskurin.
8. Lopuksi varmista että laskuri on nollaantunut.

Panasonic PT-AE3000 videotykin lampun kestoikä ja hankinta

Alkuperäinen videotykin lamppu meni vaihtoon 2818 eco katselutunnin jälkeen. Lamppu toimi edelleen moitteetta, mutta laskuri oli toista mieltä. Toki laskurin olisi voinut nollata ja jatkaa katsomista vanhalla lampulla, mutta uuden osto oli jokatapauksessa edessä ja seuraavaa lamppurikkoa silmällä pitäen on hyvä olla toimiva vanha varalamppu käyttökatkon minimoimiseksi.

Suomessa uusi lamppu olisi maksanut kesällä 2012 noin 600 €, joka on aika paljon. Suuntasin katseeni ulkomaalaisiin nettikauppoihin. Lopulta päädyin tilaamaan uuden lampun (ET-LAE1000) eBays:sta dtvlamps nimiseltä myyjältä. Paketti sisältää sekä polttimon että tukirakenteen (huom! jotkut myyvät pelkkiä polttimoita, ilman tukirakennetta). Toimitus kesti vajaan kuukauden päivät. Toimituskulujen kanssa hintaa kertyi 90,98 US$.

Uusi lamppu toimi ongelmitta 1½ vuotta, kunnes pamahti 1711 eco katselutunnin jäkeen vuodenvaihteessa 2014. Vaikka tunteja ei ihan yhtä paljon kertynytkään kuin alkuperäiselle lampulle (jotka nekin paukahtavat joskus vain muutamien kuukausien jälkeen), oli lamppu hintansa tienannut. Eihän tarvikelamppu ihan yhtä laadukas tietty ole kuin alkuperäinen, joka tässä tapauksessa tarkoittaa lampun syttymistä hitaammin, pienempää valotehoa, lamppu tukikehikkoineen ei liukunut paikalleen yhtä nätisti, eikä lampun ympärillä ollut lämpösuojaa (siirsin alkuperäisestä uuden ympärille). Puutteistaan huolimatta olin ostokseen tyytyväinen.

Suomessa uusi lamppu maksaa vuoden 2014 alussa 410 €, dtvlamps myyjän myydessä lamppuaan tällä kertaa toimituskuluineen 87,99 US$:lla. Positiivisten kokomusten siivittämänä päädyin ei alkuperäiseen lamppuun tälläkin kertaa. Toimitusajaksi on luvattu 2-3 viikkoa, tämän ajan katselut jatkuvat alkuperäisellä vanhalla lampulla käyttötuntilaskuri nollattuna.

Kolmas lamppu ei sitten kestänytkään juuri mitään. Itseasiassa heti alusta asti oli sen kanssa ongelmia. Itse lamppu ja tukikehikko olivat paljon parempaa laatua kuin edellinen, itseasiassa ulkoisesti laadussa ollaan hyvin lähellä alkuperäistä. Tässä lampussa oli kuitenkin alusta asti valmistusvika, nimittäin virtaliittmien johdon liitos oli huono. Huono liitos tarkoittaa käytännössä ylikuumenevaa liitintä ja edelleen muoviosien sulamista. Tässä tapauksessa lampun liitin suli osittain projektorin lampun virtaliittimeen kiinni vain kolmen eco käyttötunnin jälkeen. Pienoisen urakan jälkeen sain lampun irti, sekä kasattua edellisestä risan lampun kehikosta (jossa ehjä virtaliitin) uuden lamppupaketin. Tämän jälkeen lamppu toimikin moitteetta aina 315 eco käyttötuntiin asti. Tämänkin jälkeen itseasiassa lamppu edelleen toimi, mutta sai mitä ilmeisimmin videoprojektorin lampun virtalähteen pitämään sellaista meteliä että ei pysty käyttämään.

Huonoista kokemuksista huolimatta tilasin samalta myyjältä jälleen uuden lampun. Toivotaan että se toimii ilman ääntelyä (alkuperäisellä vanhalla lampulla kaikki toimi ok), ja että sillä olisi vähintään 1500h elämä edessä.

Käyttötunnit lampuille:
– 2818 +97 + 65 + 175  = 3155h (alkuperäinen, toimii edelleen)
– 1711h (1. tarvike, paukahti)
– 315h (2. tarvike, toimii edelleen mutta pitää hirveää meteliä, heijastinmateriaali osittain irronnut)
– 2145h (3. tarvike, paukahti)