Blogi | Pasi Vähämartti

Tag: blu-ray

Tekstitystä siirtävä Cambridge Audio Azur 752BD

by on syys.09, 2018, under Kotiteatteri, Soittimet

Uuden vaihtuvakuvasuhteisen valkokankaan myötä vastaan tuli uusi ongelma, tekstityksen sijainti elokuvalevyillä.

Elokuvien katselu luonnistuu itseltä ilman tekstityksiä, mutta näin ei välttämättä ole kaikkien katselijoiden kohdalla. Täten elokuvien tekstitykset on syytä olla näkyvillä. Muuttuvakuvasuhteinen valkokangas aiheutti kuitenkin sen, että kun mustat verhot nostaa palkkien eteen, se vaimentaa valoa niin voimakkaasti ettei edes valkoinen tekstitys erotu. Puolittaisesta tekstityksestä ei ole iloa kenellekään. Tietysti tekstitysten ei edes pitäisi sijaita mustalla alueella ylipäätään, mutta syystä tai toisesta elokuvien julkaisijat toimivat toisin.

Playstation 3 on tähän asti toiminut Blu-ray pyörittimenä, siinä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta säätää tekstityksen sijaintia. Lisäksi sen laseri on temppuillut pidemmän aikaa, elokuvan sai tyypillisesti pyörimään vasta tunnin lämmittelyn jälkeen. Minulla oli kolme vaihtoehtoa mielessä, ostaa pleikkariin uusi laser ja toivoa että se lähtee toimimaan, ostaa uusi pleikkari tai ostaa sellainen soitin, joka kykenee siirtämään tekstityksiä. Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa ei kuitenkaan ratkaise tekstitysongelmaa, mutta silloin olisi edes jokin toimiva ohjelmalähde.

Markkinoilla on tietääkseni kaksi soitinta, joissa tekstityksen sijainnin muuttaminen on mahdollista. Nämä ovat kuitenkin erittäin kalliita highend laitteita, kyseessä on Cambridge Audio Azur 752BD sekä Oppo BDP-105EU.  Cambridge Audio Azur 752BD:n valmistus on tätä kirjoitettaessa lopetettu ja sen tilalle on tullut päivitetty CXU. Hintaa Opolla on 1600€, CXU:lla 1300€ ja 752BD:llä poisto myynnissä 865€ (normaali 1250€).

Tarjoushinnallakin 752BD on todella kallis ja aikoinaan ihmettelin kuka ihme ostaa tämän hintaisia laitteita, kun levyjä pyörittäviä soittimia saa halvimmillaan satasella. No, näköjään minä ainakin, kun oli tarve tietylle ominaisuudelle, jota ei halvemmallakaan saanut. Tietokoneella olisi voinut tietysti softien kanssa leikkiä, mutta halusin ihan dedikoidun soittimen tehtävään enkä PC:tä.

Oppo ja 752BD ovat testien mukaan hyvin tasaväkiset ja ilmeisesti konepellin alla pyörii pitkälti identtinen rauta suorittamassa tehtäviä. 752BD:n ostamisen suhteen tuli kiire, sillä niitä oli vain muutamia jäljellä ja nekin hupenivat edullisen hinnan vuoksi nopeasti. Hinnastakaan ei enää pystynyt tinkimään yhtään enempää kuin mitä hinnaksi oli verkkokaupoissa lätkäisty.

752BD:sta on kirjoitettu Audiovideo.fi:ssä kaksi eri testiä. Ensimmäinen testi painottuu kuvaan ja ääneen, eli elokuvien pyörittämiseen. Toinen testi painottuu vakavaan musiikinkuunteluun. Molempien testien perusteella voidaan sanoa, että kyseessä on huippulaite. Ja sitä se tosiaan on ollutkin.

Levyt pyörähtävät käyntiin todella vikkelästi eikä sen kanssa ole ollut muutoinkaan ongelmia, mutta on siinä pari pikku juttua, jotka voisi päivittää.

Tekstinsiirto on hyvä ja toimiva, mutta on siinä pieni puutekin. Tekstitys on koko kuva-alan kokoinen näkymätön kenttä, josta näytetään vain ne rivit, joilla on tekstiä. Monissa julkaisuissa tekstiä on kuitenkin ripoteltu niin kuvan ylä- kuin alalaitaankin. Kun alalaidan tekstin säätää näkyviin, karkaa yläreunassa oleva tekstitys yleensä piiloon. Onneksi yläreunan tekstityksiä on hyvin vähän käytössä, joten kyse ei ole kovin suuresta ongelmasta. Toisaalta jos tekstinsiirrosta haluaisi tehdä viimeisen päälle hyvän, tulisi ylä- ja alaosan tekstityksiä pystyä säätämään joko erikseen, tai sitten siten että tekstit liikkuvat vastakkaisiin suuntiin, jolloin kaikki tekstit saisi säädettyä kohdalleen kerralla.

Toinen vielä mitättömämpi viilaustarve liittyy HDMI oton signaalin katkeamiseen. Eli jos sammutan digiboxin, joka on kyseisen oton perässä, alkaa kuva hyppimään, asetusvalikko näyttöä myöden. Tämä ei estä laitteen käyttöä, mutta näin kalliissa laitteessa soisi olla kaikki ominaisuudet pitkälle viilattuja.

752BD:llä on tullut pyöriteltyä mediaa tähän mennessä arviolta lähemmäs 2000h edestä. Samalla tulin tosin hankkineeksi PS3:een uuden laserin ja sekin tuli korjattua toimivaksi. Nyt sitäkin voi tarvittaessa käyttää hopeakiekkojen pyörittämiseen.

Leave a Comment :, , , , , , , , more...

Piratismi

by on heinä.27, 2016, under Piratismi

Piratismi, eli merirosvous on vuosisatoja vanha ilmiö. Itse asiassa sitä on tapahtunut jo ennen ajanlaskun alkua; ensimmäiset merirosvouksen vastaiset lait on säädetty 101 eaa. Piratismia on kuitenkin aina ollut, ihan viimepäiviin asti ja näin varmaan tulee myös aina olemaan. Piratismin syynä on usein köyhyys.

Sana piratismi tarkoittaa nykyään muutakin kuin merirosvousta. Vaikka merirosvousta tapahtuu vielä 2000-luvullakin, ei se enää ole niin yleistä kuin joskus aikanaan. 2000-luvulla piratismi on iskostettu tarkoittamaan kopiointia. Kopiointi voidaan jakaa kahteen ryhmään:

  • näköistuotteen valmistaminen (tuoteväärennös, myyminen ansaintatarkoituksessa)
  • kopion tekeminen omaan käyttöön (CD, DVD jne. -levyt)

Aiemmin blogauksissani olen käynyt läpi lapsuuden, nuoruuden ja teini-iän pelejä. Kuten näissä postauksissa olen todennut, 80-luvun alussa ei ollut edes tietoa mistä pelit olivat peräisin. Niitä sai kopioimalla kaverilta. Yksikään Commodore 64:n peli ei ollut aito, kuten ei itse asiassa ollut Amiga 500:n pelikään. Ja melkein voisi kysyä, kuinka olisikaan voinut olla. Olen asunut maalla aikuisikään asti, kaukana mahdollisista pelikaupoista. Eikä aluksi ollut edes Internetiä käytössä, jonka kautta olisi mahdollisesti voinut saada vihiä pelien ostamismahdollisuudesta.

Yllätys yllätys, pelien kopioiminen ei tuntunut mitenkään väärältä. Sitä tekivät kaikki ja olihan se siistiä kun sai uuden pelin pelattavakseen. Toki ihmettelin niitä pelien alussa olevia introja musiikkeineen ja välkkyvine ruutuineen (C64). Joskus ajattelin värien olevan pelin datan latautumisen visualisoitumista ruutuun. Usein musiikit olivat ihan mukiinmeneviä. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että kyse oli pelin suojauksen kräkkäyksen tehneen tiimin mainoksesta.

Ohjelmistokopioinnin haitallisesta vaikutuksesta on toitotettu ainakin 2000-luvun alusta lähtien. Kummasti ohjelma, peli, musiikki, elokuva ja esimerkiksi vaatekauppa käy, vaikka ilmiö on ollut siitä lähtien olemassa kun tietokoneita on ollut olemassa. Fyysisten tuotteiden osalta ilmiön on ollut olemassa vielä paljon aikaisemmin. Mutta entäpä sitten piraattituotteiden laatu?

Piraattituotteista varoitetaan niiden huonommasta laadusta ja mahdollisesta vaarallisuudesta. Näin varmasti pääsääntöisesti onkin, siis kun puhutaan fyysisestä tuoteväärennöksestä. Digitaalisten kopioiden kohdalla väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä kopiot ovat täydellisiä (levykopiot). Joissain tilanteissa digitaalinen piraattikopio voi olla jopa alkuperäistä parempi. Tästä aiheesta olen aiemmin kirjoittanut otsikolla ’Kulttuurista maksavien kuluttajien huono kohtelu’. Tosin esimerkiksi ohjelmistojen suojaukset ohittavat kräkit saattavat sisältää haitta-ohjelmia, jotka voivat vakoilla koneen käyttöä, käyttää konetta bottiverkon osana lähettämässä roskapostia tai osallistua palvelunestohyökkäyksiin.

Monesti kuulee sanottavan, että piratismi on varastamista. Varastaminen on luonnollisesti haitallista, mutta digitaaliseen maailmaan tämä analogia ei ainakaan ihan yksi yhteen sovellu, jo ihan siitäkin syystä että missään piratismin muodossa alkuperäinen tuote ei katoa mihinkään. Alkuperäismyynnistä se saattaa olla pois, mutta silloinkaan alkuperäistä tuotetta ei ole varastettu vaan se on jäänyt kaupan hyllylle oikean varkaan varastettavaksi. Ymmärrän kyllä täysin mistä ’piratismi on varastamista’ -vertauskuva tulee.

Tuoteväärennös, esimerkiksi Niken lenkkarit, eivät nekään välttämättä ole alkuperäisen valmistajan myynnistä pois, sillä todennäköisesti ostajalla ei kuitenkaan olisi varaa ostaa aitoja ja alkuperäisiä. Imagohaittaa huonolaatuisista piraattikengistä valmistajalle sitä vastoin todennäköisesti tulee, koska ainakin osa voi luulla niitä halvasta hinnasta huolimatta aidoksi, laadun ollessa mitä on. Tosin, jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta (halpa hinta), se todennäköisesti ei ole totta (ei aitoa).

Joskus 20 vuotta takaperin tuli käytyä ostoksilla Mustamäen-torilla Tallinnassa. Sieltä sai ostaa halvalla niin musiikkia, ohjelmia, pelejä kuin vaatteitakin. Syystä tai toisesta tuolloin tuntui hienolta maksaa tuotteista, siis kun sai ’alennuksella’ kalliita tuotteita. Kaupallinen toiminta piraattituotteilla on kuitenkin erittäin haitallista, sillä tällä toiminnalla rahoitetaan rikollisjärjestöjen toimintaa. Siksi mielestäni softan kopiointi (kotikäyttöön) on vähemmän tuomittavaa kuin sen ostaminen hämärämiehiltä.

Piraatteja sanotaan vapaamatkustajiksi, jotka haluavat kaiken ilmaiseksi. Jos kaikki haluaisivat kaiken ilmaiseksi, niin mistä palkka tekijöille? Eihän kukaan työtä ilmaiseksi tee, harrastelijat ovat oma lukunsa (joka ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä että harrastelijan tuotos olisi huonompaa kuin kaupallinen). Asia ei kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoinen ja tätä onkin pyritty selvittämään eri tutkimusten avulla, joissa on pyritty selvittämään piratismin vaikutusta kuluttamiseen. Tutkimuksen lopputulokseen tuntuu vaikuttavan tutkimuksen teettäjän intressit. Joidenkin tulosten mukaan piratismi on haitallista, joidenkin mukaan vaikutusta saattaa olla suuntaan tai toiseen ja joidenkin mukaan piratismi jopa lisää kulutusta.

Itse olen sekä piraatti että kuluttaja. Etenkin nuorempana tuli latailtua musiikkia, elokuvia, pelejä ja ohjelmia netin loputtomasta kirjastosta. Toki lataamisessa ei aina ollut ’järkeä’, sikäli että tuli latailtua kaikkea mahdollista, sellaista jolla ei tehnyt mitään. Olihan se tietysti kiva ’omistaa’ 50000 markan arvoinen AutoCAD ohjelma kaikkine lisäosineen, vaikka sitä ikinä edes koneelle tullut asennettua. Elokuvia tuli ladattua niin hyviä kuin huonoja, kuten myös musiikkia, eikä kaikkea ladattua materiaalia tullut koskaan edes katseltua/kuunneltua. Osa tästä tauhkasta saattaa edelleen olla painolastina jossain kovalevyjen syövereissä. Tiedän, pitäisi siivota, kuten kotiakin aina silloin tällöin.

Kopioimisen vastapainoksi olen kyllä kuluttanutkin rahaa paljon sisältöön, todella paljon. Ostin nuoruudessa yli 30 peliä, joista kukin maksoi tutut 280-300mk/peli. Tuohon aikaan raha oli ihan eri arvossaan, toisin sanoen kyse oli kalliista peleistä, vaikka edelleen tänä päivänä pelit maksavatkin sen 50-80e, rahan arvo on vain hieman eri tänään kuin silloin joskus. Eniten olen kuitenkin kunnostautunut elokuvien hankinnassa, niitä olen ostanut tähän mennessä 604 kpl, TV-sarjojen tuotantokausiakin alkaa kohta olla 150. Musiikkia en sitä vastoin ole juurikaan ostanut, vain muutamia harvoja levyjä (Lady Gagan sekä Within Temptationin vinyyli levy boxit), sekä jotain Il Divon tuotantoa CD-muodossa… Mutta toisaalta enpä ole musiikkiakaan kopioinut enää vuosiin. Radiosta musiikkia tulee jonkin verran kuitenkin kuunneltua. Ja tietysti Youtubesta. Mutta musiikin ostaja kuluttaja en varsinaisesti kuitenkaan ole, minun rahani valuvat 99 prosenttisesti elokuviin.

Edellisestä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että kopioimalla paljon myös vastapainona kuluttaa merkittävän paljon vastaavaan sisältöön. Näin ei varmastikaan kaikkien kohdalla ole, mutta tällöin se raha menee todennäköisesti johonkin muuhun, tai sitten sitä ei yksinkertaisesti ole käytettäväksi kuin pakollisten elinkustannusten kattamiseen.

Maailma on toki muuttunut vuosien saatossa paljonkin. Nykyään on kaikenlaista suoratoistopalvelua edullisilla kuukausimaksuilla höystettynä. Tosin piratismin juurisyyt saattoivat johtua nimenomaan niukkuudesta, eli tuotteita ei ollut tarjolla siinä muodossa jossa niitä todellisuudessa halutaan kuluttaa. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin piratismin määrä on laskenut merkittävästi. Enkä usko että Piratebayn ratsialla, täysin järjettömillä korvauksilla tai kiristyskirjeillä olisi kovin merkittävää vaikutusta piratismin vähenemiseen. Ajat muuttuvat. Lailliset suoratoistopalvelut ovat se todennäköinen syy tähän kehitykseen. Kun jotakin saa todella helposti käytettäväkseen, kohtuullisella hinnalla, ollaan tällaisesta valmiit maksamaan. Ilmaista vastaan voi siis kilpailla, tarjoamalla parempaa palvelua, jota PirateBayn kautta ei saa.

Ja, onhan meillä kirjastot. Kävin kirjastossa ensimmäistä kertaa sitten viimeisen 8 vuoden. On ajat hieman muuttuneet myös tällä saralla. Muistan joskus aikanaan että kirjastossa oli joku 10 DVD elokuvalevyä lainattavissa, saattoi olla musiikkiakin…. Mutta tässä pari viikkoa sitten kun kävin kirjastossa, olin suorastaan äimistynyt tarjonnan määrästä. Hylly toisensa perään notkui musiikkia ja elokuvia. Lisäksi kirjaston sähköisten palveluiden kautta on mahdollista lainata posketon määrä eri aikakausilehtiä. Tämä jos joku on varsinaista ’piratismia’, toki eihän kirjastokaan näitä materiaaleja ilmaiseksi hyllyynsä ole saanut, vaan on joutunut maksamaan pitkän pennin niistä. Mutta silti kirjastotoiminta säväytti näin monen vuoden jälkeen.

Väittäisin, että kehityksen kannalta piratismi on ollut välttämätön paha, joka ei varmasti koskaan tule lopullisesti poistumaan, mutta Netflixin, Spotifyn, Youtuben ja muiden vastaavien laillisten palveluiden myötä laillisen materiaalin saaminen käsiin on paljon vaivattomampaa ja nopeampaa kuin harmaita teitä pitkin hankittu. Ainoastaan sellainen sisältö mikä ei ole päätynyt mihinkään palveluun, voi olla ainoa syy enää kohta käyttää näitä vähemmän laillisia palveluita. Vielä kun kotikäyttäjien softillekin saataisiin jokin vastaavanlainen palvelu pystyyn. Onhan toki Linuxille ja Windowsillekin saatavilla liuta ilmaista softaa, mutta puhun kuukausimaksullisesta palvelusta (esim. 10e/kk) jolla saisi jotakuinkin kaikki maailman maksulliset ohjelmat yhtä kätevästi käyttöönsä kuin elokuvat Netflixistä tai musiikit Spotifystä. Tätä päivää odotellessa.

Leave a Comment :, , , , , , , , , , , , , , , , more...