Avainsana-arkisto: sopimus

Adobe Lightroom sopimus ja vaihtoehtoja Lightroomille

Lähes vuosi Lightroomin käyttöä on takana. Olen tyytyväinen ohjelmaan, mutta ongelma on käytön vähäisyys. Muutaman kuvan säätämiseen silloin tällöin sopimus on turhan kallis (12,39€/kk).

Päätin lopettaa tilauksen. Hallintasivun kautta oli mahdollista katkaista tilaus loppumaan välittömästi, mutta ei laskutuskauden loppuun. Samalla puhuttiin sakkomaksusta, joka on 50% tilauksen enneaikaisesta päättämisestä. Minulla tämä olisi ollut 6,20€. Mitähän ihmettä…

Vuosisopimus

Yhteys asiakaspalveluun toi mukanaan pienen yllätyksen, sopimukseni on vuosiperustainen. Asiakaspalvelun mukaan sopimus olisi mahdollista muuttaa kuukausisopimukseksi, mutta en löytänyt mistä tämän muutoksen saisi tehtyä. Kysyin asiasta ja noin 10 min päästä sain vastauksen, että kuukausitilausta ei olekaan saatavilla valokuvajäsenyydelle.

Adobe valokuvajäsenyydessä on aina kyse vuosisopimuksesta, joka voidaan maksaa joko kerralla, tai kuukausittain. Olin aiemmin ollut siinä uskossa, että palvelusta on kaksi versiota, vuosijäsenyys ja kuukausijäsenyys. Tässä samassa virhekäsityksessä on myös monet Lightroomista kertovat videot.

Mitään vahinkoa tässä ei käynyt, mutta jälleen kerran tämä oli hyvä muistutus siitä, että sopimustekstit on syytä lukea tarkasti. Tämä siis varoituksena teille muille, jotka harkitsette Lightroomin lyhytaikaista hankkimista: Vain vuosisopimuksia on tarjolla valokuvajäsenyys sopimuksella.

Tilauksen jatkamisesta alennus

Olisin saanut 3kk ilmaisen jatkon, mutta kannattaa huomioida, että tämä aloittaa uuden 12kk sopimuksen, josta 3kk on ilmaista. Tämä on hyvä alennus, mutta käytön vähäisyyteen suhteutettuna ei kuitenkaan riittävä, jotta olisin jatkanut sopimusta.

Toisaalta, mikäli käytät Lightroomia jatkuvasti, voi tässä olla pienen säästön paikka: Kun olet perumassa tilausta sopimuskauden lopussa, systeemi ehdottaa sinulle paria ilmaiskuukautta sillä varjolla, että jatkat tilausta. Voi olla, että alennuksen saa vain yhden kerran, mutta pieni säästö tämäkin.

Lisenssityypit

Kertahankittava lisenssi olisi ollut käyttötarpeelleni paljon soveltuvampi. Valitettavasta tällaista versiota Adobe ei enää tarjoa. Vanhoja lisenssejä oli mahdollista ostaa vielä vuosi takaperin, mutta niistä puuttui tuki uusimmille RAW -formaateille. Toinen haittapuoli oli, että ohjelmaa ei enää kehitetä. Viimeisin työpöytäversio (Lr 6) on vuodelta 2015.

Lightroomin 6 versio olisi tukenut kameraani (Canon EOS 80D), jonka hankkiminen olisi tullut halvemmaksi kuin valokuvajäsenyys. Pitkällisen mietinnän jälkeen päädyin kuitenkin lisenssin vuokrausmalliin, koska siinä on mukana kaikki viimeisimmät ominaisuudet.

Loppuelämän sitoutuminen

Lightroomissa tehdyt säädöt eivät tallennu RAW tiedostoon (kuten ei muissakaan RAW editoreissa), vaan Lightroomin tapauksessa tietokantaan.

Lightroomissa tehtyjä asetuksia ei saa exportattua muihin valotuksensäätöohjelmiin, sillä ohjelmien toimintatavat muokata kuvia poikkeaa toisistaan. Vaikka asetukset saisikin jotenkin siirrettyä ohjelmasta toiseen, ei kuvat näyttäisi samalta eri ohjelmissa tästä samasta syystä johtuen.

Mikäli Lightroomilla säädettyjä kuvia haluaa joskus toiste säätää, on ainoa vaihtoehto hankkia Lightroom uudestaan. Tai, olla käyttämättä Lightroomia alunalkujaankaan, ja käyttää jotakin toista joko vapaata tai kertamaksullista ohjelmaa käyttäen.

Kuvat voi tallentaa häviölliseen JPG-muotoon, eli editoidut kuvat saa talteen, mutta niiden häviötön säätäminen ei ole enää mahdollista. Uudella ohjelmalla (esim. Darktable) työ on vuorostaan aloitettava alusta.

Vaihtoehtoja Lightroomille

Lightroomille on myös vaihtoehtoja, niin vapaita kuin maksullisiakin. Alla on esitelty muutama vaihtoehto, googlettamalla löytää lisää vaihtoehtoja.

Yksi vapaista vaihtoehdoista on Darktable. Kokeilin tätä pian Lightroomin hankkimisen jälkeen, mutta koska olin oppinut Lightroomin käyttöön, tuntui Darktablen käyttö kankealta. Darktablen voi käydä lataamassa täältä: https://www.darktable.org

Rawtherapee on toinen vapaa vaihtoehto. Darkroomiin verrattuna kuvat ovat vakiona paljon luonnollisempia ja värikkäämpiä, tosin sanoen ohjelmat eivät avaa kuvia sellaisenaan, vaan tekevät niihin joitain parannuksia omatoimisesti. Tämä oli pienoinen yllätys. Rawtherapheen voi käydä lataamassa täältä: https://rawtherapee.com/

Exposure X5 on vuorostaan maksullinen, hinta 119US$, päivitys 89US$. Tätä on tituleerattu jopa todelliseksi Lightroomin kilpailijaksi. Käyttöliittymältään se onkin Lightroomiin tottuneelle hyvin samannäköinen. Yksi merkittävin ero ovat tasot (layers), jotka mahdollistavat kuvien säädön ihan toisella tavalla. Exposure X5 vaikuttaakin hyvin mielenkiintoiselta, jota aion ehdottomasti kokeilla. Exposuren 30-päivän kokeiluversion voi käydä lataamassa täältä: https://exposure.software/

Exposuressa on myös puutteensa ja sanotaankin, että vakavalle valokuvaajalle Lightroom on edelleen se paras vaihtoehto. Eri ohjelmien puutteista huolimatta (Lightroomiin verrattuna), monet ammattilaiset ovat siirtyneet pois Adobesta, ja olleet tyytyväisiä päätökseensä.

Huonosti tehty sopimus voi tulla todella kalliiksi

Olen aiemmin puhunut sopimusten tärkeydestä ja siitä, kuinka huono sopimus mutkistaa asioita. Tästä syntyy yleensä riita, jonka seurauksena asioiden selvittely alkaa viemään aikaa, rahaa ja hermoja. Myöskään lopputulos on harvoin molempia osapuolia tyydyttävä.

En ole sanonut tätä syyttä, sillä itselläni on tästä syvää kokemusta. Prosessin läpikäynti kesti hieman yli kuusi vuotta, ja vihdoin se on saatu päätökseen. Nyt on aika käydä läpi, miten kävi.

Muutama sisältöön liittyvä asia 

Heti alkuun on huomautettava, että palkkasaatavia on käräjöity vain työsuhteen viimeisten 3kk ajalta, sillä palkkaturva ei korvaa sitä vanhempia saatavia. Palkkaturvassa on myös maksimikorvauskatto, 15200€, joka ylittyi tapauksessani. Tämän korvauskaton pystyy ylittämään työaikapankin avulla, kunhan vain sopimukset ovat kunnossa.

Jutussa esitetyt laskelmat sisältävät maksamatta jääneen osan palkkavaatimuksista, joita työnantajalta ennen konkurssia vaadin maksettavaksi. Lain voimaa kaikilla satavilla ei ole, mutta mikäli yritys olisi jatkanut toimintaansa ja käräjillä vaatimusten perusteet olisi vahvistettu (uskon vakaasti, että olisi, koska kaikki 3kk ajalta olevat vaatimukset menivät läpi), on loppusumma se hinta, jonka jouduin maksamaan puuteellisten ja puuttuvien sopimusten, sekä ”en halua riitaa” asenteestani.

Omalta osaltani tämä tapaus on käsitelty ja kuopattu. Ainoa, jota tästä kaikesta voi lopulta syyttää, on itseäni. Tämän jutun on tarkoitus olla esimerkki lukijoilleni siitä, miten sopimusasioita ei tule hoitaa ja kuinka kalliiksi tällaiset virheet voivat käydä. Asioiden ei myöskään pidä antaa kasautua, vaan ne kannattaa hoitaa heti kun asia tulee ilmi.

Taustaa

Ennen ensimmäistä vakituista työpaikkaa, olin ollut kesäharjoittelijana isossa yrityksessä useampana kesänä. Isoissa työpaikoissa työturvallisuus ja sopimusasiat ovat yleensä kunnossa, eikä asioista juurikaan tarvitse pelätä tai huolehtia. Palkka tulee ajallaan ja mahdolliset lisät ja palkankorotukset automaattisesti. Ja jos jotain on sovittu suullisesti, se myös on pitänyt (esim. ylityöt). Helposti tulee siis mielikuva, että näin ne asiat hoituu kaikkialla.

Kun opiskelujen päättymisen jälkeen etsii sitä ensimmäistä työpaikkaa muutenkin huonossa työtilanteessa, jokainen tarjottu paikka on vakavasti otettava vaihtoehto. Valmistumisen jälkeen ehdin olla työttömänä vajaa neljä kuukautta, kunnes minulta kysyttiin olinko vielä työtön. Työnantaja oli löytänyt kotisivuni ja CV:ni googlettamalla. Sovimme haastattelun muutaman päivän päähän ja 30min kestäneen haastattelun jälkeen löin kättä päälle ja työt alkoivat heti. Kävi aika hyvä tuuri aikana, jolloin työttömyyskassojen käsittelyajatkin olivat 5 kuukautta.

Sopimusten aika

Työsopimuksen vakiolomakepohja täytettiin kaikkine tarvittavine tietoineen. Työsopimuksessa itsessään ei ollut mitään sen ihmeellisempää.

Myöhemmässä vaiheessa työsuhdetta työnantaja ehdotti työaikapankin käyttöönottoa. Sen tarkoitus oli tasata työaikaa, eli kun välillä piti olla pidempään töissä, niin toisaalla sitten näitä tunteja voisi ottaa takaisin vapaina, kun oli hiljaisempia hetkiä.

Pyysin työnantajaa päivittämään työsopimustani, jonne olisi kirjattu sekä palkankorotus että työaikapankin käyttöönotto. Työnantaja kuitenkin totesi, että aivan turhaa vaivaa moisesta, kun ei siitä ole mitään hyötyä. Joten tiedot jätettiin päivittämättä, kun oli tiedossa, että kaikki kirjalliset asiat olivat jotenkin todella hankalia työnantajalle suoritettavaksi. Toisaalta tähän mennessä oli väännetty työturvallisuus asioista yms. niin paljon, että en halunnut ottaa taas yhtä väännettävää asiaa lisää työlistalle. Eli annoin olla, en halunnut olla ’hankala’… olisi ehkä sittenkin kannattanut…

Sopimus käytännössä

Työaikapankki toimi loistavasti. Mikäli oli tarvetta tehdä pitempää päivää, tunnit kertyivät sinne ja toisaalta kun tein lyhennettyä päivää, tunnit poistuivat sieltä. Tai näin ainakin luulin. Kun velkojat hakivat työnantajan konkurssiin, ongelmat alkoivat.

Työnantaja kiisti koko työaikapankin olemassaolon (ja samalla liudan muita palkkoja). Pankkiin oli ehtinyt kertyä 130 tunnin edestä töitä. Tosin sopimuksen mukaan sinne voi tallentaa vain 75h edestä tunteja 9kk ikkunassa, jonka jälkeen ne on käytettävä.

Yhtiön toiminnan loppumetreillä olin ainoa työntekijä, eikä minulla ollut käytännössä mahdollisuutta enää pitää tunteja pois, sillä työnantaja vaati läsnäoloa. Lopussa yritettiin tehdä korjaavia toimenpiteitä tuotteiden osalta, jotta yritys olisi saatu pelastettua. Tästä seurasi liuta ylimääräisiä työtunteja, jotka saivat pankin saldon karkaamaan tuosta maksimi katosta.

Palkkaturva

Palkkaturvahakemuksen jättämisen jälkeen minulle alkoi selvitä, että työnantajan olisi tullut tehdä kirjallinen allekirjoitettu työaikapankkisopimus. Työnantajan olisi pitänyt työtuntikirjanpidon ohella pitää tiedot myös kirjanpidossa, työaikapankin saldon kun pitäisi näkyä velkana yhtiön taseessa.

Olin saanut sähköpostiin speksit työaikapankin ehdoista, sekä kuukausittain tilin saldon. Tämä ei ollut palkkaturvan mukaan sopimus. Edes Helsingin käräjäoikeuden päätös sopimuksen olemassaolosta ei muuttanut ELY-keskuksen kantaa, vaikka käräjäoikeus puolsi kaikkia palkkasaatavia.

ELY-keskuksen tulkinta ei muuttunut palkkaturvan muutoksenhakulautakunnassa, eikä vakuutusoikeudessa, johon tämä riita sai päätöksensä, kuuden vuoden taistelun jälkeen.

Sopimisen vaikeus

Mikäli olisin tiennyt, että työaikapankissa pitää olla kirjallinen sopimus, olisin sitä ilman muuta vaatinut ja vienyt sen läpi vaikka väkisin. Koska olin hölmö ja uskoin työnantajaa, sekä olin kyllästynyt asioiden kanssa ainaiseen vääntämiseen, annoin asian olla.

Hälytyskellojen olisi pitänyt kuitenkin alkaa soimaan jo paljon aiemmin, eli silloin kun minkään kirjallisen asian tekeminen ei oikein luonnistunut.

Jos mitä tahansa sopimusta, allekirjoitettuna asiakirjana, ei haluta tehdä, ei silloin pidä suostua koko sopimukseen.

Mitä tämä kaikki tuli maksamaan?

Palkkasaatavat ovat kertyneet työsuhteen alusta asti, joihin lukeutuu arkipyhäkorvauksia, ylityökorvauksia, palkankorotuksia… Näitä saatavia kertyi aikavälillä 8.4.2009-30.9.2011 yhteensä 11439,29€. Tähän päälle tulee vielä työaikapankki 1449,75€ (vain 75h osuus), sekä palkkaturvan yli mennyt osuus 1478,58€ (viimeisten 3kk aikana kertyneet saatavat). Työaikapankin ainoa lohtu olisi ollut sen kuulumattomuus tuon 15200€ korvauskaton piiriin. Yhteensä saamatta jäi 14367,62€, josta kiistatonta käräjäoikeuden tuomiolla oli 2928,33€. Tämä osuus jäi kuitenkin saamatta, koska palkkaturva saavutti kattonsa.

Sen lisäksi, että palkkoja jäi lopulta saamatta, ei taistelu ollut ilmaista.

Käräjäoikeuskierros tuli maksamaan liiton vakuutuksesta huolimatta 959,40€. Tämän päälle tuli ulosottoselvitys 10€ ja haastemiehen tiedoksianto 30€. Yhteensä näistä kertyi 999,40€ suuruinen ylimääräinen kulu. Tämä vajaa tonni piti tienata työllä, eli noin 1500€ edestä sai tehdä töitä, että tämänkin summan sai maksetuksi.

Oikeudenkäyntikuluja ei myöskään pystynyt vähentämään tulonhankkimiskuluina, koska minun olisi pitänyt kuulemma kiistää tuo lasku, mennä ilmeisesti käräjille, jonka tuomio olisi pakottanut minut maksamaan laskun. Tämän jälkeen verottaja olisi hyväksynyt kulun tulonhankkimiskuluiksi. Mikäli vastapuoli olisi ollut maksukykyinen, olisi tämä kustannus jäänyt vastapuolen (hävinneen) maksettavaksi. Voittajaa ei siis paljoa lohduta, jos vastapuoli on varaton, kaikki kustannukset kaatuvat lopulta voittajan maksettavaksi. 

Tulostelin kaikki tarvittavat paperit omalla tulostimella, joten tästä aiheutunutta kustannusta on hankala laskea. En myöskään koskaan laskenut kuinka monta sivua asiaan liittyviä papereita tuli kaikkinensa tulostettua, lähemmäs 500 joka tapauksessa. Tulosteet sisälsivät työaikakirjanpidon, sähköposteja, palkkalaskelmia, siis helposti aikaansaatavia materiaaleja, mutta kaikenlaiset laskelmat, vastineet ja selvitykset piti kirjoittaa ajan kanssa.

Materiaalien etsimiseen, vastineiden kirjoittamiseen ja laskelmien tekemiseen upposi todella paljon aikaa. Käytettyä aikaa en myöskään laskenut, ja varmaan ihan hyvä niin, sillä siitä tulisi vain paha mieli. Ajallisesti suurin ajankäyttö sijoittui heti konkurssin jälkeiseen aikaa, eli palkkaturvahakemusten ja liitteiden kirjoittamiseen. Tämän jälkeen vastineita tuli kirjoiteltua muutaman kuukauden välein prosessin tahdissa. Loppua kohti asioiden eteneminen hidastui, jolloin asioihin tarvitsi puuttua enää noin vuoden välein. Sanoisin, että vähintään kuukauden työpanos tuli annettua asian läpiviemiseen. Tai kaksi.

Kaikki tämä oli hyvin raskasta, etenkin niinä hetkinä, kun postiluukusta kolahti mitä tahansa asiaan liittyvää. Tämä sai aina v-käyrän nousemaan, sen verran paksua asiaa sieltä aina tuli.

Asian päättäminen

Keväällä 2018 luovutin, vakuutusoikeuden hylkäävään päätökseen. Oli selvää, että vaikka sinällään todistusaineisto oli kiistaton työaikapankin suhteen, niin ilman allekirjoitettua sopimusta, sopimusta ei katsottu olevan.

Jo pelkkä suullinen sopimus on sitova, sellaisen sopimuksen sisällön osoittaminen on vain hyvin vaikeaa. Tässä tapauksessa minulla oli kiistattomat todisteet pankin olemassaolosta kirjallisessa muodossa, vain allekirjoitettu sopimus puuttui. Monessa muussa tilanteessa tällaiset todisteet olisi katsottu sopimukseksi, mutta koska lopussa syytettynä oli valtio, niin mitä muutakaan lopputulokselta voisi odottaa kuin hylkäävää päätöstä.

Syy lopettamiselle oli lopulta ajankäyttö, kustannukset sekä asiasta aiheutuva jatkuva v-käyrä. Lisäksi voittaessanikin olisin saanut ainoastaan 1449,75€ + viivästyskorot, joten asian tämän pidemmälle viemisessä ei ollut järkeä.

Kannattiko oikeustaistelu?

Kyllä ja ei. Oikeuden päätöksellä sain palkkataatavia haettavaksi lisää 5791,06€ + työaikapankin sisällön 1449,75€ + korot. ELY-keskus ei kuitenkaan hyväksynyt käräjäoikeuden päätöstä työaikapankista, koska allekirjoitettua sopimusta ei pankista edelleenkään ollut esittää. Lisäksi työnantaja oli vielä toistamiseen kiistänyt työaikapankin olemassaolon ELY-keskuksen pyytäessä lausuntoa uusimpaan palkkaturvahakemukseeni työnantajalta käräjäoikeuden päätöksen jälkeen. Tämän myötä menetin uskoani suomalaiseen oikeusjärjestelmään.

Ilman oikeustaistelua olisin säästänyt vajaa 1000€, valtavasti aikaa ja vaivaa. Toisaalta, ilman taistelua olisi jäänyt saamatta 4312,48€. Ajankäytölliseltä kannalta tämä ei ollut järkevää, mutta koska minulla oli mahdollisuus ja rahaa harrastaa tätä leikkiä kuutisen vuotta, niin halusin sen tehdä. Mikäli ELY-keskus olisi noudattanut käräjäoikeuden päätöstä, niin olisin saanut 1449,75€ + viivästyskorot 24.12.2011 lähtien (~684,53€, 1.3.2018 asti, viivekorkolaskuri) lisää tässä taistossa.

Neuvoja

Kannattaa muistaa, että vaikka olisit kuinka rehellinen ja tunnollinen työantajaa kohtaan, vastavuoroisesti näin ei aina ole. Ainakaan siinä vaiheessa, kun ongelmat alkavat / yhtiötä haetaan konkurssiin. Vaikka työnantaja olisi kuinka mukava tahansa, suojelee hän omaa nahkaansa konkurssissa. Tällä tarkoitan sitä, että mikäli tietyt asiat on hoidettu huonosti tai ei ollenkaan, työnantaja voi olla näistä tekemättä jättämisistä rikosoikeudellisessa vastuussa. Siksi on järkevää ja luonnollistakin, että työnantaja kiistää kaikki vähänkään epäselvät asiat. Todennäköisesti toimisin itsekin vastaavasti vastaavassa tilanteessa, joka on toki työntekijän kannalta todella ikävää. Mutta tähän on ratkaisu: tee sopimukset kunnolla ja hoida epäselvät asiat heti pois alta.

Älä ole siis liian kiltti, edes startup yrittäjää kohtaan. Työnantaja on palkannut sinut tekemään työtä ja ratkomaan ongelmat, joita työnajantalla on. Mikäli hän tarvitsee apua niiden ratkaisemiseksi, sitä ei tule tehdä ilmaiseksi. Et ole yrittäjä, eikä sinulla ole yrittäjän vastuuta, olet työntekijä. Työpäiväsi loppuu silloin kun tunnit tulevat täyteen, ja mikäli päivä venähtää tänään pitkäksi, on syytä jo heti huomenna ottaa tunnit takaisin, ellei ylityökorvauksia makseta.

En sano, että työntekijän pitää olla ilkeä, joustavuutta on hyvä olla ja sitä pitääkin olla, mutta joustossakin pitää olla rajansa. Lisäksi joustoa pitää olla myös työnantajan puolella, jousto ei saa olla vain toispuoleista.

Lisäksi jos sinua alkaa missään vaiheessa epäilyttämään työantajan toiminta missään muodossa, siis mikä tahansa mikä vain ei tunnu oikealta tai normaalilta, on tällöin syytä havahtua ja pysähtyä ajattelemaan asiaa tarkemmin, josko näissä tuntemuksissa on oikeasti jotain perää.

Itselläni tuli moinen tunne jo noin viikon jälkeen töiden aloittamisen jälkeen. Halusin kuitenkin uskoa, että yritys alkaa menestymään maailmanlaajuisesti ja uskoin, että kyllä se tilanne paranee tästä vielä. Todennäköisesti vaikka yritys olisi menestynytkin, ei toimintatavat olisi muuttuneet mihinkään. Lisäksi on sanottava, että on onni, etten pistänyt rahojani kiinni yrityksen osakkeisiin, muutoin olisin menettänyt nekin.

Lopuksi

Pelkän työaikapankin takia en todennäköisesti olisi käräjille lähtenyt, mutta koska työnantaja kiisti täysin selviä palkkasaatavia, oli käräjöinti käytännössä ainoa vaihtoehto turvata palkkoja.

Työaikapankkisaatavissa ei lopulta ollut kyse kuin 1449,75€ + viivästyskorot.  Kyse ei siis ollut isoista rahoista tämän osalta. Ylityöt, tekemättömät palkankorotukset yms. kuitenkin kasvattivat pottia merkittävästi. Oikeuteen lähtemisen taustalla ei niinkään ollut raha, vaan oikeudenmukaisuus. Toisaalta kun tein sopimuksia huonosti/en ollenkaan, on sitten sama viedä asia pitkän kaavan mukaan loppuun asti, ja nähdä minkälaisen vaivan ja polun asian käsittely vaatii. Ja toivon mukaan toimia varoittavana esimerkkinä teille kaikille muille, miksi sopimusten kirjaaminen on niin tärkeää.

Noista vajaasta kolmesta vuodesta sain valtavasti kokemusta ja tietotaitoa. Toisaalta ilman tätä vaihetta elämässäni, en olisi työllistynyt seuraavaan työpaikkaan (johonkin muuhun, mahdollisesti eri alan yritykseen kylläkin).

Näistä palkkasaatava sotkuista ja surkeista sopimuksista on yritetty ottaa oppia. Ikävistä kokemuksista on ollut myös hyötyä muita vastaavissa tilanteissa olevia neuvoessa. Lisäksi tämä on opettanut itseäni toimimaan järkevämmin sopimusasioissa.

Työsopimus ja sen tekeminen

Elämän aikana teemme monia sopimuksia. Työsopimus on yksi tärkeimmistä, ellei jopa kaikkein tärkein sopimus kaikista. Se on tärkeä siksi, että usein ihmisillä ei ole muita tulonlähteitä kuin työ. Työstä saatu palkka ratkaisee kuinka paljon pystyy kuluttamaan. Raha ei ole ainut elämän laatuun vaikuttava tekijä, siihen vaikuttaa myös työajat, työpäivän pituus, työpaikan etäisyys, työn mielekkyys jne.

Edullinen asuntolainasopimus on toki järkevämpi kuin kalliimpi, mutta kaikesta huolimatta lainaa tullaan tyypillisimmin lyhentämään työsuhteesta saadulla palkalla. Huonosti laadittu työsopimus voi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin työntekijän kannalta, mutta myös merkittäviin palkanmenetyksiin. Mikäli kuulut työntekijäliitoon, kannattaa ehdotettu työsopimus luetuttaa liiton mahdollisesti tarjoamalla työsuhdeasiamiehellä tai lakimiehellä, sillä se ei maksa mitään.

Mikäli työnanaja on vastahakoinen tekemään mitä tahansa sopimusta kirjallisena, voi se olla merkki ongelmallisesta työpaikastaja ja tietää vaikeuksia pitkässä juoksussa. Viimeistään siinä vaiheessa kun työnantaja ajautuu konkurssiin, kaikki suullisesti sovittu tullaan todennäköisesti kiistämään, siitäkin huolimatta että ennen konkurssia kaikki on sujunut sovitun mukaisesti (yleensä ongelmitta ei ole selvitty).

Jotta sudenkuopat välttää, tulisi työsopimuksesta löytyä ainakin seuraavat kohdat:

  • Työsopimuksen osapuolet (työnantaja, työntekijä)
  • Työnantajan ja työntekijän koti- tai liikepaikka
  • Työnteon alkamisajankohta
  • Määräaikaisen työsopimuksen kesto ja määräaikaisuuden peruste
  • Koeajan pituus, jos siitä sovittu
  • Työntekopaikka tai jos työntekijällä ei ole pääasiallista kiinteää työntekopaikkaa, selvistys niistä periatteista, joiden mukaan työntekijä työskentelee eri työkohteissa (huomioi, että on suuri merkitys merkitäänkö työsopimukseen tietty osoite vai koskeeko sopimus kaikkia yhtiön toimipisteitä)
  • Työntekijän pääasialliset työtehtävät
  • Työhön sovellettava työehtosopimus
  • Palkan ja muun vastikkeen määräytymisen perusteet sekä palkanmaksukausi
  • Säännöllinen työaika
  • Vuosiloman määräytyminen
  • Vähintään kuukauden kestävässä ulkomaantyössä työn kesto, valuutta, jossa rahapalkka maksetaan, ulkomailla suoritettavat rahalliset korvaukset ja luontoisedut sekä työntekijän kotiuttamisen ehdot

Lisäksi työsopimuksessa olisi hyvä olla maininta seuraavista asioista:

  • Lomaraha / lomaltapaluuraha
  • Sairausajan palkka
  • Yrityksen järjestämä koulutus
  • Palkkakehitys
  • Matkapäivien määrä
  • Matka- ja ym. kustannusten korvaukset

Koeajasta, kilpailukieltoehdoista tai salassapidosta ei ole pakko sopia työsopimuksessa.

Muutamia erityishuomioita:

Koeaika saa olla enintään 50% määräaikaisen työsuhteen pituudesta, kuitenkin enintään 6kk. Tästä ei voi poiketa edes yhteisellä päätöksellä (tai voi, mutta oikeudessa sopimus tältä osin pätemätön). Samaan työtehtävään ketjutetuissa määräaikaisissa työsopimuksissa koeaikaa ei voi määrätä uudelleen, molemmat osapuolet tietävät mitä on luvassa ja tiedossa.

Työntekopaikan määrittäminen työsopimukseen on oleellista, sillä kodin ja työpaikan väliset työmatkat maksaa työntekijä omasta pussistaan. Jos työsopimukseen on määritelty työntekopaikaksi kaikki yrityksen toimipaikat, tarkoittaa se käytännössä sitä että joudut omalla kustannuksella matkustamaan esimerkiksi Helsingistä Rovaniemen toimipisteeseen. Jos työntekopaikaksi on määritelty edellä mainittu Helsingin toimipiste, on työnajanta velvollinen maksamaan matkakorvauksen ja mahdollisen matka-ajan palkan muualle kohdistuvista työmatkoista. Keikkatyötä tekevän pahin moka olisi hyväksyä työsopimukseen kohta, jossa koko suomi on määritetty työntekoalueeksi. Tällöin kaikki kustannukset työmatkoista kaatuisi työntekijän niskaan. Tällainen sopimus voitaisiin oikeudessa tosin todeta kohtuuttomaksi, mutta tämän varaan en asiaa jättäisi.

Niinsanottuja nollatunti työsopimuksia tulisi välttää. Nollatuntisopimus tarkoittaa sitä, että työnantaja ei lupaa sinulle töitä, mutta varaa itselleen oikeuden milloin tahansa kutsua sinut töihin. Sopimukseen kirjattu 10-40h/vko on parempi kuin 0-40h/vko (=nollatuntisopimus), sillä vaikka työtä ei olisikaan tarjolla, on työnantaja velvollinen maksamaan sopimuksen mukaisen minimituntimäärän mukaisen palkan.

Matkapäivien osalta on hyvä sopia kuinka monta matkapäivää vuodessa suunnilleen tehdään, millä ajalla matkustaminen tehdään ja korvataanko työajan ulkopuolella tehty matkustaminen jotenkin. Tai tehdäänkö matkat kenties vailla minkäänlaista korvausta omalla vapaa-ajalla (asiaan vaikuttaa työehtosopimus). Jos matkapäivien määrää ei ole rajattu, eikä matka-ajan käytöstä työkohteeseen sovittu, voi se teoriassa johtaa tilanteeseen, jossa työntekijä matkustaa työkohteiden välillä kaiken vapaa-aikansa työajan ulkopuolella, saaden palkkaa vain varsinaiselta työajalta. Toisaalta, eipä kukaan tällaista rääkkiä pitkään kestä vaikka palkattomuus ei tekijää haittaisikaan.

Kilpailukiellon osalta on syytä huomioida, että se rajaa työn vastaanottomahdollisuutta kilpailevalta työnantajalta tietyksi määräajaksi irtisanoutumisen jälkeen. Aika voi olla esimerkiksi 6kk. Toisaalta jos työnantaja irtisanoo työsopimuksen, tulkitaan tämä käsittääkseni samalla kilpailukiellon purkamiseksi, jolloin töitä voi vastaanottaa mistä tahansa. Toisaalta täytyy muistaa, että kilpailukiellon ei koskaan pitäisi koskea tavallista työntekijää, vaan hieman suurempaa kihoa, yhtiölle strategisesti merkittävää henkilöä.

Summa summarum: Epäselvyyksien välttämiseksi työsopimus on aina syytä tehdä kirjallisesti, vaikka suullinen sopimus on täysin pätevä. Pahan paikan tullen suullista sopimusta on vaikea näyttää toteen, ja kuka oikeastikaan muistaa mitä 5 vuotta sitten sovittiin? Sama koskee mitä tahansa muutakin sopimista, joten olkaa tiukkoina että sopimukset tehdään aina kirjallisena.