Blogi | Pasi Vähämartti

Tag: auto

Park lite – Elektroninen pysäköintikiekko

by on marras.06, 2017, under Liikenne, Yhteiskunta

Oletko joskus unohtanut asettaa parkkikiekon, tai onko kiekko liikahtanut hieman paikalleen laskettaessa ja olet saanut sakon? Sakkoja pysäköinnistä en ole saanut, mutta pientä päänvaivaa kiekosta aiheutuu, kun esimerkiksi kaupan ovella muistaa: ai niin, se kiekko. Näitä unohduksia helpottamaan voi hankkia elektronisen pysäköintikiekon. Elektroninen parkkikiekko ei poista velvollisuutta tarkistaa pysäköinnin ehtoja (maksullinen / pysäköintikiekon käyttövelvollisuus).

Kuukausi takaperin ostin Park Liten elektronisen pysäköintikiekon. Hintaa kiekolla oli 25,90€. Laitteella on kahden vuoden takuu ja sen luvataan korvaavan saamasi parkkisakot takuun voimassaoloaikana, mikäli sakko on ollut mittarin toimintavirheestä johtuvaa. Takuu ei siis kata virheellisesti asetettua kellonaikaa tai liian pitkäksi venähtänyttä pysäköintiä.

Elektroninen pysäköintikiekko toimitetaan pienessä pahvilaatikossa, jonka sisältä löytyy itse mittarin lisäksi patteri + teline, tuulilasin puhdistusliina, sekä ohjekirjanen (suomi, ruotsi, englanti).

       

Parkkimittari asennetaan neljällä pienellä tarralla tuulilasiin. Asennuslämpötilan tulee olla yli +15C, jotta teippi tarttuu tuulilasiin varmasti. Itse tein asennuksen noin +8C lämpötilassa siten, että auto oli ajon jälkeen valmiiksi jonkin verran lämmin. Mittari on pysynyt hyvin kiinni.

Ohjekirja suosittaa asentamaan mittarin tuulilasin oikeaan alanurkkaan (sisältä katsottuna). Aluksi pähkäilin mittarin asennusta, mutta lopulta päädyin ohjekirjan suosittelemaan paikkaan. Mittaria ei kuitenkaan kannata asentaa liian alas, jotta patterin vaihtaminen ei myöhemmin muodostu ongelmaksi.

 

Asentamisen jälkeen syötetään päivämäärä ja kelloaika. Päivämäärä syötetään siksi, että kello osaa kääntää automaattisesti kesä/talviajan välillä. Automaattisen kellonkäännön voi poistaa käytöstä, mikäli kellonkäännöstä luovutaan tulevaisuudessa. Päivämäärä on mahdollista asettaa 2012-2038 välille, joten ihan heti mittari ei jää käyttökelvottomaksi (ja jos kellon kääntää manuaalisesti, ei päivämäärällä ole edes väliä). Toisaalta, mittarin elinikä tuskin on 20 vuotta…

Kannattaa huomioida, että aika lähtee juoksemaan vasta, kun ajan asetustilasta poistuu. Mikäli siis haluaa, että kello on tarkasti ajallaan, kannattaa säätää aika esim. minuutin edelle, jolloin ehtii säätämään myös päivämäärän kohdalle ja sitten tasaminuutilla hyväksyä asetukset. Kellon tarkkuudeksi luvataan ±2s / 2vuotta, joten ajan säätämiselle patterin eliniän aikana ei pitäisi olla tarvetta. Kello nollautuu patterinvaihdon yhteydessä, joten se tulee muistaa asettaa kohdalleen.

Patterin vähyydestä ilmoittaa laitteen takana sijaitseva led-valo, joka vilkkuu 10 sekunnin ajan pysäköintitilaan siirtymisen jälkeen, tai siitä poistuttaessa. Patteri kestää noin viikon varoituksen ilmestymisen jälkeen. Patterin pitäisi kestää valmistajan mukaan noin 2 vuotta. Patteri on tyypiltään CR 2450.

Takana on ehtinyt olla -10C pakkasia, ja mittari on toiminut kaikilla kerroilla moitteettomasti. Mittarille luvataankin toimivuus jopa -40C lämpötiloissa. Parkkikiekon käyttö on ollut helppoa, eikä sakkojakaan ole tullut. Saapumisaika aktivoituu noin 20 sekunnin kuluttua ajoneuvon pysähtymisestä, joten sen pystyy tarkistamaan käytännössä heti pysähtymisen jälkeen. Ajan voi asettaa myös manuaalisesti, painamalla mittarin pohjassa olevaa leveää painiketta (30min/painallus).

Lopuksi jää muistettavaksi ainoastaan kuinka pitkän aikaa kiekolla saa pysäköidä. Helppoa ja kätevää.

Leave a Comment :, , , , , , more...

Autonkäytön kulujen korvaaminen

by on helmi.22, 2015, under Työelämä, Työsuhdeasiat

Tämän kirjoituksen kirjoitin yli 3 vuotta sitten. Julkaisu on kuitenkin jäänyt roikkumaan syystä tai toisesta. Sisältö on edelleen validia, kuten myös esitetyt mielipiteet ennen auton omistamista.


 

En ole koskaan omistanut autoa (tai työsuhdeautoa). Matkakorvauksia auton käytöstä minulle on maksettu edellisen kerran noin 10 vuotta sitten kerran tai kaksi. Joukkoliikennettä olen sitävastoin käyttänyt useamman vuoden ajan, etenkin Helsingissä.

Oman auton käyttöön on monia syitä. Merkittävin lienee mukavuus ja mahdollisuus matkustaa joustavasti. Kyse ei ole pelkästään halusta käyttää auto, vaan monesti myös käytännön sanelemasta pakosta päästä ylipäätään perille.

Autonkäyttökysymyksessä pitää huomioida julkisen liikenteen toimivuus. Se toimii vain suurimmissa kaupungeissa (sisäisesti), pienimmillä paikkakunnilla sellaista ei ole ollenkaan. Käytännössä tämä takoittaa sitä, että lähelle saatetaan päästä, muttei perille. Hintana kohtuuton ajankäyttö => työreissujen tekeminen julkista liikenettä käyttäen mahdotonta. Toisaalta vaikka perille pääsisikin, saattaa mukana joutua kuljettamaan niin paljon tavaraa, ettei niiden kuljettaminen julkisissa ole yksinkertaisesti mahdollista.

Verottajan vahvistaman ja monesti myös työnantajan maksaman maksimikorvauksen suuruus oman auton käytöstä työreissujen tekemiseen kuluvana vuonna (2012) on 45snt/km.

Autoilun kustannukset nousevat muiden kustannusten noustessa yhtälailla. Autoista on tullut polttoainepihimpiä, joka vähentää hieman käytöstä aiheutuvia kuluja. Täten voi olla täysin perusteltua laskea korvauksen suuruutta 45snt/km => 43snt/km, kuten viimeaikaisissa keskusteluissa on paljon puhuttu.

Itse en autoa omista, ainakaan vielä. Tulevan työn kannalta sellaisen hankkiminen on kuitekin käytännössä pakollista. Olen käyttänyt julkisia Helsingissä noin kolmen vuoden ajan. Siellä homma toimii mielestäni kohtuullisen hyvin. Asia monimutkaistuu kuitenkin hyvin äkkiä kun matkat suuntautuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Työmatka Lahteen sujuu, mutta aikaa siihen palaa tuhottomasti.

Kun työreissuja tehdään julkisia käyttäen, muuttuu matkustaminen kertaluokkaa monimutkaisemmaksi. Ongelmana on aikataulujen yhteensovittaminen. Esimerkiksi matka Lahdesta Loviisaan kestää vähintään 2-3h/suunta. Omalla autolla tämä matka taittuisi huomattavasti lyhyempää reittiä, vajaassa 1½ tunnissa. Ja tämäkin vain siinä tapauksessa että riittää päästä keskustasta keskustaan. Vielä kun mukana tarvitsee kuljettaa vähänkin enemmän tavaraa, voi julkisten käytön suosiolla unohtaa. Jos matka suuntautuu vielä harvemmin asutuille seuduille, ei niihin pääse julkisilla ollenkaan tai sitten matka-aika venyy 1-2 päivän pituiseksi.

Kilometrikorvauksen suuruuden oikeellisuudesta voidaan keskustella. Sen leikkaaminen jopa puolella ei kuitenkaan kuulosta kohtuulliselta. Toisaalta minua ihmetyttää, miten valtio muka säästää tällä leikkauksella yhtään mitään? Korvaus on toki verotonta työntekijälle, mutta valtio ei osallistu sen maksuun millään muotoa. Todennäköisesti asiaa on ajateltu siltä kantilta, että palkkoja on maksettu kilometrikorvausten muodossa. Tämä on rikollista ja se on jo nykyisin rangaistavaa, valvonnan toimivuus on kokonaan toinen asia. Nyt ilmeisesti kuitenkin ajatellaan, että pimeät palkat muuttuvat suoraan palkaksi, jolloin valtio saa lisää verotuloja (näin voi toki käydäkin). Tällaisen veronkierron yleisyydestä en tiedä, mutta epäilen että tällaista vilunkia on häviävän pieni osa kaikista maksetusta kilometrikorvauksista.

Kerran olin työhaastattelussa, jossa ilmeni, että autonkäyttöä olisi 30000-40000km/vuosi. Kyse olisi ollut radioaktiivisten mittalaitteiden (virtausmittaus, pinannmittaus, tiheysmittaus) käyttönotto, kalibrointi ja huolto tehtävät. Kyseisessä yrityksessä olisi maksettu myös matka-ajan palkkaa täyden kilometrikorvauksen lisäksi, mutta kaikissa yrityksissä näin ei ole. Tämäkin on epäkohta joka pitäisi saada korjattua ja yhdenmukaistettua. Itse kilometrikorvausten kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Kilometrikorvaus on korvausta auton käyttämisestä aiheutuneiden kulujen kattamiseen, ei palkkaa ajamisesta.

On myös hieman ristiriitaista, että eduskunnassa ajellaan taksilla tuhansilla euroilla kuukaudessa. Tasapuolusuuden nimessä kansanedustajien ja ministerien tulisi siirtyä käyttämään julkisia, kiinteät matkakakorvaukset pois ja kilometrilaskutus kuten työssäkäyvillä ihmisillä. Taksin käyttöön jonkinlainen eurokatto, jonka jälkeen kulut omasta pussista (=yritetään ohjata käyttämään halvempia liikkumistapoja).

 

Vaihtoehto nykyiseen korvauskäytäntöön:

Lyhyesti sanottuna todellisten kulujen mukaan. Idea perustuu ajettujen kilometrien suhteeseen.

Jos työntekijä ajaa vuositasolla autollaan yheensä 50000km, josta työajoa on 20000km, tarkoittaa tämä kustannusten jakautumista 2:3.

Kustannuksiin pitäisi ottaa kaikki kulut huomioon:
– Auton arvonalenema
– Vakuutukset
– Huollot, varaosat, renkaat
– Polttoaine
– Kastastus
– jne.

Kaikki muut paitsi auton arvonalenema on helppoja todeta suoraan kuisteista.

Sanotaan, että kaikki em. kulut ovat 20000e vuodessa. Em. suhteella tämä tarkoittaisi, että työnantajan osuus kuluista on 8000e, työntekijän osuuden ollessa 12000e (omien ajojen osuus kaikista autoilun kuluista).

Tämä malli olisi kaikkein kannalta tasapuolisin, sillä silloin auton kulut menevät juuri sille taholle jonka ajojen seurauksena kulut ovat syntyneet. Mutta käytännössä tämä menisi ihan älyttömäksi säätämiseksi. Tämä on syy miksi kilometrikorvaukset on alunalkujaan otettu käyttöön, helpottamaan kululaskutusta. Kilometrikorvaus on keskimäärin käyttäjälle reilu. Vähän ajava joutuu maksamaan työajojen kustannuksia omasta pussista, kohtuullisesti ajava saa omansa pois ja huomattavan paljon ajava voi saada muutaman satasen ylimääräistä. Lopputulokseen vaikuttaa käytetyn auton kalleus ja täten sen hinnanalenema.

 

Oman auton sijan vaihtoehtona on autoetu.

Edun arvo on auton arvosta riippuva, ja on tyypillisesti noin 500e/kk. Tämä tarkoittaa palkkakuitissa näkyvää suurempaa palkkasummaa, josta maksetaan vero. Jos tulosi ovat ilman autoa 3000e/kk, on vuositulosi noin 37000e, josta maksat veroa kaikkineen kuluineen noin 28,8%. Autoetu kohottaa vuositulot noin 44000 euroon, joka tarkoittaa veroasteen nousua 31,6%:iin.

Bruttopalkkana tämä tarkoittaa seuraavaa:

Ei autoa: 3000 * (1-0,288) =2136e/kk

Auto palkan päälle: 3500 * (1-0,316) = 2394e/kk, mutta koska 500e oli ”ilmaa”, käteen jää 3000 * (1-0,316) = 2052e/kk.

Auto sisältyy palkkaan: 3000 * (1-0,288) =2136e/kk, mutta koska 500e oli ”ilmaa”, käteen jää 2500 * (1-0,288) = 1780e/kk

Mikäli autoedun saa palkan päälle, maksaa se esimerkin käyttäjälle 84e/kk. Jos työntekijä saisi auton sijasta palkkaa vastavalla summalla, olisi kuukausitulot 258e/kk suuremmat (2395-2052). Mikäli taas saat käyttöösi auton, mutta palkkasi ei nouse, eli toisinsanoen auto sisältyy palkkaan, maksaa auto 356e/kk (2136-1780).

Autoetu ei ole ilmainen etu, vaan siitä joutuu maksamaan kuukausittain pienemmän palkkapussin muodossa. Käyttäjälleen autoetu on kannatavin silloin kun sen saa palkan päälle. Autoetu voi kuitenkin tulla kalliiksi, etenkin jos henkilökohtainen ajo jää todella vähäiseksi. Toisaalta taas jos kodin ja työpaikan välinen etäisyys on esimerkiksi 70km/suunta, joutuu autosta maksamaan korotettua veroa, koska autosta on saatu enemmän hyötyä kuin mitä verottaja auton verotusarvoon on laskenut sisältyvän.


 

Kommenttina vanhaan kirjoitukseen: Pian uuden työn aloitetuani päädyin hankkimaan auton. Tähän oli käytännössä yksi syy: julkisilla ei pystynyt tekemään työreissuja työpaikan ja asiakaskohteen välillä, edes järkevän kuuloisten paikkakuntien välillä (Lahti – Loviisa). Sittemmin työkohteet ovat sijainneet mitä erinäisemmissä paikoissa, joihin julkisilla matkustaminen olisi ollut sula mahdottomuus. Puhumattakaan että farmarin takakontti on ollut täynnä työhön liittyvää tavaraa, työkaluja ja tarvikkeita useiden kymmenien kilojen edestä. Vaikka kovasti yritin vältellä oman auton käyttöä vielä sen hankkimisen jälkeenkin, siis yrittäen käyttää sinnikkäästi julkisia, oli realiteetit pakko tunnustaa. Julkisista ei ole matkatyöläisen kulkuvälineeksi.

Leave a Comment :, , , , more...