Blogi | Pasi Vähämartti

Kilometrikorvauksilla tienaaminen

by on elo.22, 2013, under Työelämä, Yhteiskunta

Autonomistusta on takana tasan vuosi. Tänä aikana olen pitänyt kirjaa jokaikisestä kilometristä ja eurosta joka autoon on uponnut. Näiden tietojen pohjalta sain laskettua kustannuksen ajettua kilometriä kohti.

Kustannukset olivat reilulla 25 tkm ajosuoritteella todella lähellä verottajan vuosittain vahvistamaa kilometrikorvausta oman auton käytöstä työajossa, joka vuonna 2013 on 45 snt/km.

Vuodessa kilometrejä kertyi 25643 km, joista työajoa oli 16115 km, omia ajoja 2774 km, sekä puolison ajoja 6754 km.

Polttoainetta kului yhteensä 1362,30 litraa. Keskimäärin tankkiin upposi 54,49 litraa, jolla ajeli 1020 km. Dieselin litrahinnan painotettu keskiarvo oli 1,537 €/l. Kun huomioi käyttövoimaveron (dieselveron), litrahinnaksi muodostuu 1,832 €/l.

Auton keskikulutus oli 5,31 l/100 km (valmistaja lupaa maantieajossa 4.2, kaupungissa 5.1, yhdistetty 4.5), joka on lupauksiin nähden aika korkea, mutta ainakaan raskaasta kaasujalasta tuo ei johdu. Jokatapauksessa polttoainekustannuksesi muodostuu käyttövoimavero mukaanlukien 9,45 €/100km, eli lähes 10 snt/km.

Muuttuvat kulut olivat yhteensä 6757,65 €. Tämä summa sisältää polttoaineen, vakuutukset, huollot, parkkipaikan, autoiluun käytetyn rahan korkomenetys (0,5% korolla laskettuna, pääomaverolla vähennettynä), siis ihan kaikki autoilusta aiheutuvat kulut. Muuttuvat kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27 snt/km, josta polttoaineen osuus on tuo aiemmin laskettu ~10 snt/km.

Kun vertailulukuna käytetään verottajan 45 snt/km, jää auton arvonalenemaan jäljelle 18 snt/km. Ajetulla kilometrimäärällä tämä vastaa 4615,74 €.

Entäs auton todellinen arvonaleneminen? Ostin auton käytettynä suoraan yksityiseltä, joten hinta oli autoliikettä jonkin verran edullisempi. Kaikkine varusteineen kyseinen auto on maksanut uutena noin 24000 €. Auton tämänhetkisen absoluuttisen hinnan määrittäminen on hankalaa, koska se vaihtelee jonkin verran riippuen siitä mihin autoon sitä ollaan vaihtamassa. Uuteen KIA:aan vaidettaessa nykyisestä kulkupelistä tarjottiin 12500 €. Tämä siis 3 vuotta vanhasta 60 tkm ajetusta Hyundai i30 SW 1.6 CRDi 60 kW / 90 hv. Keskimääräinen hinnanalenema on siis ollut noin 3800 €/vuosi.

Auton vanhentuessa hinnanalenema hidastuu, mutta huoltokustannukset vastaavasti nousevat. Vahingottomista ajovuosista vakuutusyhtiö muistaa kasvavilla liikennevakuutuksen bonuksilla, jotka olivat nollassa ensimmäisen vuoden aikana. Nyt alennusta on 10%, mutta vakuutuksen loppusumma ei muuttunut nousseiden vakutushintojen seurauksena lainkaan. Myös asuinpaikkakunnalla on vaikutusta vakuutuksen hintaan.

Jos jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta, olisi korvauksia maksettu 816 € (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (62,8% kaikista ajoista), putoaa summa 512 €:n.

Ylemmille toimihenkilöille ei makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla.  70 km/h keskinopeudella 16115 km ajamiseen kuluu 230 tuntia (=vastaa 1½ kuukauden ylimääräistä työtuntimäärää vuodessa). Netto ”tuntipalkaksi” kilometrikorvauksista muodostuu täten 2,23 €/h. Ei siis mikään rahasampo (keskusteluissa on väitetty jopa 10 €/h verottomasta tienistista), mutta tässä ei ole vielä koko totuus.

Tuulilasi halkesi kiveniskemästä, jonka seurauksena vaihto on ennemmin tai myöhemmin edessä (2 vuoden sisällä ennen seuraavaa katsastusta, jos poliisi käskee tai jos halkeama alkaa häiritsemään ajamista liikaa). Tuulilasin vaihto menee lasivakuutuksen piikkiin, mutta siinäkin omavastuu on 200 €. Lisäksi kesä- ja talvirenkaat menevät lähiaikoina vaihtoon (toki niillä ajelee sitten seuraavat 3 vuotta). Huollot olen hoitanut merkkihuollon sijaan Bosch Car Servicessä, sillä  edellinen huolto oli siellä 200 € merkkihuoltoa edullisempi. Seuraava 60 tkm huolto kustantaa noin 600 €, joka ei ihan mahtunut vuoden tarkastelujaksoon. Lisäksi usein auto ostetaan lainarahalla, joten korko- ja lainanhoitokulut nostavat menoja jonkin verran, joskin omani ostin ilman velkaa suoralla käteiskaupalla.

Lisäksi työn takia olen joutunut ajamaan kaikenkuntoisilla teillä, mm. maalipintaa kuluttaa kaikenlaiset oksat ja puskat metsäteiden reunoilla. Pari kertaa myös pohja on ottanut maakosketuksen. Sisätilat kuluvat kaikenlaisten työkalujen ja tavaroiden kuljettamisesta. Auto kuluu työkäytössä siis paljon enemmän kuin tavallisessa kotikäytössä vastaavalla kilometrimäärällä (lapsiperheet saattavat olla asia erikseen). Tällaiselle kulumiselle on vaikea laskea hintaa, loppuviimeksi se näkyy kuitenkin alentuneena jälleenmyyntiarvona.

Toisinsanoen ainakaan 25 tkm ajosuoritteella ei pääse tienaamaan senttiäkään, vaikka aivan kaikki ajot olisi puhtaasti työajoa. Todellinen kulu on siis todella lähellä verottajan 45 snt/km arviota.

Hallituksen päätös ensivuoden kilometrikorvauksen rajaamisesta 15 tkm:iin täydellä korvauksella ja tästä eteenpäin 25 snt/km tarkoittaa käytännössä sitä, että omalla autolla ei ole mitään järkeä ajaa yli 15 tkm työajoja, koska korvauksen erotus menee suoraan omasta pussista. Lisäksi omia ajoja pitää olla työajojen päälle vähintään 10 tkm jotta kustannus laskee 45 snt/km tietämille, pienemmällä ajosuoritteella kustannus on tätä suurempi. Ja tämä siis kohtuullisen pieniruokaisella ja edullisella kulkupelillä, jonka lisäksi kustannuksia on pyritty minimoimaan etsimällä edullisimmat huollot jne. Kalliimmalla ja isoruokaisemmalla autolla kustannukset ovat tätäkin huomattavasti suuremmat, mm. suuremman euromääräisen arvonalaneman takia.

Kustannuksissa voi tietysti säästää, kuten jättämällä kasko vakuutuksen pois, sekä jättää auton pesut ja putsaukset väliin. Likainen auto ei kuitenkaan ole edustava, eikä viihtyisä paikka tehdä pitkiä matkoja. Kaskovakuutuksen poisjättäminen uudesta autosta on vuorostaan kohtuuttoman suuri taloudellinen riski. Todellisuudessa säästökohteita ei montaa ole.

Toiset kutsuvat kilometrikorvauksen maksamista Kreikkalaiseksi verotukseksi, eduskunnan päätöksen myötä minä sanon sen olevan tulonsiirto työntekijöiltä työnantajille.

PS. Liitot voisivat ottaa asiakseen neuvotella matka-aika palkanmaksun piiriin, esimerkiksi puolipalkka työajan ulkopuolella tapahtuvasta matkustamisesta olisi hyvä kompromissi. Hallitus voisi lisäksi tulla vastaan siten, että matka-ajan palkasta ei työnantajan tarvitsisi maksaa sivukuluja. Kilometrikorvauksen porrastuksen sijaan korvaukseen voisi liittää 2 snt/km veron, jolloin hallituksen kaavailema 80 M€ lisäverotulot saataisiin varmasti kasaan.


Leave a Reply