Lahden kaupunki päätti muuttaa käytännössä kaikki P-kiekkopaikat maksulliseksi (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), muutos tapahtuu 1.10.2024. Samassa rytäkässä myös olemassa olevien pysäköintialueiden hintoja korotettiin. Päätöksen taustalla on heikko talous, eli kaupungin kassan rahojen vähyys. Toisena syynä muutokselle on ollut väärinkäytökset.
Näin autoilevana olisi mukavaa, että edes jossain olisi kiekkopaikkoja. Mutta ehkä se suurin harmitus ja suurin kärsijä tulevat olemaan alueen yrittäjät. Autoilevat suuntaavat automarketteihin, mutta ehkä meitä keskustan palveluiden käyttäjiä on lopulta niin vähän, ettei maksullisuudella ja hintojen korotuksella tule olemaan mitään vaikutusta. Tosin uutisissa on ollut välillä juttuja, joissa eri kaupunkien keskustan yritykset ovat menettäneet asiakkaita todella paljon pysäköinnin maksullisuuden myötä.
Toisaalta yleinen suuntaus on ollut (ainakin Helsingissä), että kaupunkien keskustoista pitäisi tehdä ainakin osin autottomia. Hankaloittamalla liikennettä ja nostamalla maksuja, sekä ehkä joskus tulevaisuudessa ruuhkamaksut ovat varmasti edesauttamassa tätä tavoitetta.
Mutta olisiko olemassa vaihtoehtoa, jossa kiekkopysäköinnin, sekä maksullisen pysäköinnin edut ja hyödyt saataisiin yhdistettyä? Ja vieläpä niin, että myös alueen yrittäjät hyötyisivät tästä.
Olen törmännyt Iso-Britanniassa sellaiseen pysäköintijärjestelyyn, joka on varsin tuttu suurilta osin meille autoilijoille, pienellä twistillä. Pysäköidessä automaattiin (tai äppiin) syötetään rekisterinumero pysäköinnin aloittamiseksi, ja maksu suoritetaan pysäköinnin päätyttyä. Tähän asti kaikki kuulostaa tutulta.
Mutta. Sen sijaan, että pysäköinnin maksullisuus alkaisi välittömästi, on alussa esimerkiksi 30min, 1h tai 2h ilmainen pysäköinti. Maksu lähtee juoksemaan vasta pysäköinnin pitkittyessä, ja sitä peritään vain ylimenevältä ajalta. Jotta järjestelmää ei käytettäisi väärin, ilmaispysäköinti on mahdollista samalla alueella seuraavan kerran esimerkiksi 4h päästä edellisen pysäköinnin päättymisestä.
Tämä toteutus poistaa pysäköinnin väärinkäyttämisen (kiekon siirtelyn), antaen kuitenkin P-kiekon hyödyt, maksullisuuden estäessä ylipitkien pysäköintien tekemisen. Ilmaisominaisuutta ei tietenkään ole pakko ottaa kaikilla alueilla käyttöön ja sen pituus voidaan määritellä aluekohtaisesti. Toinen hyöty tästä on P-kiekon 30min säännön poistuminen, eli pysäköinti alkaa heti, eikä vasta seuraavasta alkavasta puoli tai tasatunnista. Täten pysäköintiaikaa ei voi venyttää sääntöä käyttämällä enää 2h 29min:iin (riippuen saapumisajasta).
Kaupungit ja valtio voisi joskus ottaa oppia, ja ainakin kokeilla muualla maailmassa käytössä olevia toimivia ratkaisuja. Meillä täällä suomessa ainoa ratkaisu tuntuu olevan kaiken kieltäminen, sekä hintojen ja verojen korottaminen. Toivottavasti tämä kehityskulku ainakin joskus kokeilisi uudenlaisiakin polkuja.
Ostin diagnostiikkalaitteiston lapsuudenajan C64:n korjaamista varten. Se osoittautui todella päteväksi välineeksi erinäisten vikojen paikantamiseen. Mutta, yhtä vikaa en millään meinannut saada korjattua. Testi herjasi PLA vikaa, vaikka tein testejä kahdella eri koneella, ja kahdellakin uudella PLA:lla. Yksi alkuperäinen PLA oli oikeastikin rikki, mutta molemmat uudet ja yksi vanha olivat ehjiä.
Ylimääräisen PLA:n hankin virheellisen testituloksen seurauksena. Kuvittelin ensimmäisen olevan jollain tapaa rikki / potevan yhteensopivuusongelmia – koska tällaisia tapauksiakin on raportoitu. Syynä virheelliseen testitulokseen oli yksittäisen dippikytkimen asento.
Testilaitteisto
Testilaitteisto koostuu kuudesta osasta: jumpperipalikan moduulista (vasen ylä), softa ROM-moduulista, näppäimistö donglesta, kasettiportti moduulista, peliporttimoduulista ja sarjaporttidonglesta (oikea ala).
Syyllinen
Testilaitteessa, eikä testattavissa PLA-piireissä ollut vikaa, vaan syy oli käyttäjässä. Merkittävässä roolissa olivat ohjeet, jotka kitin mukana seurasivat. Ohjeiden tiedot olivat täysin oikein, mutta ne olisivat voineet olla selkeämmät. Ongelman ydin / ohjeiden epäjohdonmukaisuus johtuu siitä, että ohjeita ei ole tehty mukana tulevalle ROM-softamoduulille, vaikka samat asettelut siitä löytyykin (ja jotka saa aseteltua oikein ohjeiden mukaan).
Ohjeissa on järkeä, kun sitä vertaa sitä varten suunniteltuun ROM-moduuliin. Tässä vaihtoehtoina ovat selkeästi joko HI tai LO kullekin valinnalle, sekä GAME ja EXROM voivat olla joko auki tai kiinni (open/close). Myös järjestys on yhtenevä ohjeen kanssa.
Toisin oli mukana tulleen Versa64Cart:in kanssa. Tässä GAME, EXROM, A15, A14 ja A13 tila valitaan yksittäisten dippikytkimien avulla, jonka lisäksi järjestys on erilainen. HIGH/LOW asennosta kerrotaan SW1-dippikytkinpaketin vasemmalla reunalla. Kaikki tieto oikein tekemiseen on tarjolla, mutta palasia täytyy hieman osata yhdistellä.
Vaikka tekniikan kanssa olisi kuinka paljon paininut, niin uudet asiat ovat aina uusia. Tuskailin ohjeiden kanssa alusta lähtien, en käsittänyt miksi järjestys ei voi olla looginen ja miksi ohjeet eivät voi kertoa kytkinten asentoa – kuten normaalisti esim. automaatio maailmassa. Kun sain testiohjelman käyntiin muutaman yrityksen jälkeen, olin tyytyväinen. Paitsi, että epähuomiossa tuo GAME-dippi oli jäänyt väärään asentoon – tämän virheasennon raapustin myös ohjelappuseen. Tämä ei estänyt softan käynnistymistä, koska valinta ei vaikuta käynnistettävän ohjelman valintaan (ohjelma valitaan A15-13 dipeillä).
Ohjeet
Alla alkuperäinen ohje näyttää tältä:
Alla päivitetty versio taulukosta. Vaikka taulukon esityssuunta onkin vaihtunut ristiin, tämä ei ole ensisijainen parannus oikeiden asetusten tekemiseksi. Yksi suurimmista ongelmista oli dippikytkimien epälooginen järjestys, joka tähän versioon on muutettu. Tässä järjestys vastaa VersaCartin dippikytkimiä ja jumppereita, sulkuihin on merkitty kunkin dippikytkimen numero. Nämäkään päivitykset eivät poista kaikkea epäselvyyttä.
GAME (1)
EXROM (2)
A15 (3)
A14 (4)
A13 (5)
ROM
HI
LO
LO
LO
LO
LO
C64 Diaggnostics 586220++
LO
HI
LO
LO
HI
HI
DeadTest
HI
LO
HI
LO
LO
LO
C64 doctor
HI
LO
HI
HI
HI
LO
1541 Diag
HI
LO
HI
HI
LO
LO
BlackBox V3
HI
LO
HI
LO
HI
LO
SYS700 Assembler & SYS32777 Monitor
HI
HI
LO
HI
LO
LO
C128 Diag 588121
HI
HI
LO
HI
HI
LO
C128 Diag2 789010
Sekavaa
Eniten hämmennystä aiheutti HI / LO ja Open / Closed -esitystapa. Levyn pintaa dippikytkimien viereen on painettuna HI / LO, joka tarkoittaa signaalin tilaa / tasoa, eli Hi = jännite löytyy ja LO = jännite puuttuu / maadoitettu. Tämä saavutetaan kytkimillä käänteisesti, eli kun kytkin on yläasennossa (ON), niin signaali on LO. Kun kytkin on ala-asennossa (OFF), signaali on HI. Jos tässä kohdin erehtyy miettimään HI/LO tarkoittavan kytkimen fyysistä ylhäällä/alahaalla oloa, niin metsään menee. Kunhan mieltää, että kytkimen asento ON = LO ja OFF = ja HI, niin homma toimii. Mutta on tämä silti sekavaa.
Eikä epäjohdonmukaisuudet lopu tähän. ROM:in tapauksessa esitetään jumpperipalikan fyysistä sijaintia, eli onko se HI / LO-kohdassa. Tämä menee siis juuri niin kuin levylle on painettu.
Oman mausteensa soppaan lisää GAME ja EXROM dippien esitystapa, joka onkin yhtäkkiä Open / Closed, vaikka nämä sijaitsevat dippikytkimen paikoissa 1 ja 2, jolloin ON / OFF esitystapa olisi se kaikkein järkevin. Tässä vaihteeksi esitettiinkin signaalin tasoa tekstillä, Open = HI (OFF) ja Closed = LO (ON). Loogista. Toki tämä kaikki on loogista, kun ROM-moduulina on oikea ’alkuperäinen’ moduuli, mutta se on kaikkea muuta VersaCartin kanssa.
Virhe
Vaikka asian laita selvisikin, on tämä käänteislogiikka jotenkin todella hankala mieltää. Aina sai olla pyörittelemässä, miten päin niiden kytkimien pitikään olla. Tämän takia piirsinkin ohjelappuun dippien asennot siinä järjestyksessä kuin ne levyllä ovat. Jonkun syyn takia GAME dippi oli jäänyt väärään asentoon. Ongelmallisinta tässä on, että kaikki ’toimii’ kuten pitää, oli GAME kummassa asennossa tahansa. Ainoa sivuvaikutus on, että PLA testi joko toimii tai ei toimi.
Miksi testi toimii, mutta tulos on väärin? A13…15, sekä ROM valitsevat käytetyn softan muistipaikan, kun taas GAME ja EXROM ovat fyysisten signaalien reitittämistä. Jos GAME on väärässä asennossa, niin PLA:ta ei ilmeisesti koskaan valita (chip select) testattavaksi, vaan testi tehdäänkin virheellisesti BasicROM:iin. Ei ihme, että tuloksena on vika.
Lisää paranneltu ohje
Lopuksi vielä viimeisin versio taulukosta, joka mielestäni on se kaikkein selkein esitystapa Versa64Cart:ia käytettäessä. Tämä kertoo kunkin kytkinten fyysisen asennon. Ja selvyyden vuoksi: ON = kytkin yläasennossa, OFF = kytkin ala-asennossa. ROM valinnan H/L tarkoittaa kummassa paikassa jumpperi sijaitsee (ROMH / ROML).
Marketti jauhesammuttimissa ei ole mitään vikaa, ne ovat toimivia ja parempia kun ei sammutinta ollenkaan. Miksi ainakin jotkut markettien myymät sammuttimet kannattaisi jättää ostamatta? Syy on huollettavuudessa, tai tarkemmin ottaen sen puutteesta.
Vuositarkastukset
Ajoneuvossa, veneessä, sekä ulkona säilytettävät sammuttimet tulee tarkistuttaa 1 vuoden välein, sisäkäytössä olevat 2 vuoden välein. Kun sammutin tulee 10 vuoden ikään, se pitää huoltaa, eli painekoestaa – pelkkä 1 tai 2 vuoden välein tehtävä tarkastus ei tällöin riitä. Marketti sammuttimiin ei välttämättä saa varaosia, eli vian löytyessä muuttuu sammutin jätteeksi. Viimeistään painekoestuksessa sammuttimesta tulee jätettä, koska tarkastusta ei tehdä sellaiseen mihin ei ole varaosia saatavilla. Tällöin edessä on vanhan hävittäminen ja uuden osto.
Sammutin saattaa toimia ongelmitta, vaikka sitä ei tarkastaisi kertaakaan. Toimimattomuuden riskiä ei kannata ottaa, sillä toimiva jauhesammutin on tehokas alkusammutin ja voi estää isomman tuhon syntymisen. Tarkistaminen ei myöskään maksa paljoa, joten syitä tarkastamattomuudelle ei pitäisi olla.
Toisinaan tarkastaminen on pakollista. Esimerkiksi veneessä (tiettyjen ehtojen täyttyessä) sammutin on pakollinen varuste ja sen tarkastusleiman tulee olla voimassa. Leiman voimassaolo kannattaakin tarkistaa jo ostettaessa, sillä tänään ostettu uusi sammutin voi veneillessä olla valmiiksi sakon arvoinen.
Huoltamalla vähemmän jätettä
Uusi markettisammutin maksaa jotakuinkin saman mitä vanhan sammuttimen painekoestuksen sisältävä huolto. Vaikka rahallinen säästö ei kovin kummoinen ole, niin vuositasolla sammutinjätteen määrä on merkittävä. Tämän takia valintoja kannattaisi tehdä myös ympäristön näkökulmasta. Toisaalta myyjät voisivat miettiä mitä myyvät, mutta ymmärrän, että raha edellä näissä asioissa mennään – sitä myydään mikä menee parhaiten kaupaksi. Tiedän tämän itsekin, sillä ensimmäinen Nordic-merkkinen sammutin oli halvin minkä löysin.
Huollettavia merkkejä löytyy varmuudella sammutinhuoltoa tekevistä yrityksistä, esim. Lahden palokalustolta. Tämä ei tarkoita, etteikö huollettavia sammuttimia voisi löytyä myös marketeista. Huollettavuus kannattaa yrittää selvittää ennen ostopäätöksen tekemistä. Huollettavia merkkejä ovat esimerkiksi Presto, Gloria ja Nordic. Itselläni löytyy Gloria ja Nordic, joista jälkimmäinen on ostettu marketista.
Hinnat
Nordicille tuli ikää 10 vuotta, joten se kävi painekoestuksessa. Painekoestus maksoi 45€. Ostin myös uuden Gloria merkkisen jauhesammuttimen, jolla oli hintaa 67€. Tavanomainen tarkastus maksaa 14€.
Marketissa myytäviä 6kg jauhesammuttimia saa halvimmillaan 40€:lla (tyypillisesti 45-55€), painekoestus maksaa 45€ (Lahden palokalustolla). Säästö huollettavaan sammuttimeen verrattuna on enimmillään 27€, eli ei puhuta isosta säästöstä tai lisäkustannuksesta – kummin päin asiaa haluaakaan ajatella. Ja niin, sen vanhan sammuttimen oikeaoppinen hävittäminen maksaa noin 20€, eli rahallinen säästö kutistuu olemattomaksi.
Kannattaa pitää mielessä, että mikä tahansa sammutin on parempi, kuin ei sammutinta ollenkaan. Jätteen määrän minimointiin on hyvä pyrkiä, mutta ensisijaisen tärkeää on omata kunnossapidettyä sammutuskalustoa.
Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksiani
Alla linkit kahteen kirjoittamaani juttuun alkusammutuksen tärkeydestä, joista jälkimmäisessä käsitellään myös sammuttimen sammutustehoa, eli niitä mystisiä kirjaimia ja numeroita sammuttimen kyljessä.
NES:iin (Nintendo Entertainment System) oli saatavilla vielä jokunen vuosi sitten Hi-Def NES modifikaatio, eli HDMI -lähtö. Tätä ei valitettavasti enää saa, eikä tässä muodossaan tule enää koskaan saamaankaan. Ehkä joku vaivautuu suunnittelemaan uuden version uudemmalla FPGA:lla jonain päivänä.
NES:in oma komposiitti -kuvalähtö on varsin huonolaatuinen, ja sille olisi luonnollisesti mukava tehdä jotakin. Tämän takia Hi-Def NES:in poistuminen markkinoilta oli suuri harmi. Modin hankkimista mietin useaankin otteeseen, mutta lykkäsin hankintaa, kun ehtiihän se myöhemminkin. Tämä mahdollisuus tuli ja meni – liika odottaminen kostautui.
Hi-Def NES:in jälkeen seuraavaksi paras vaihtoehto on NESRGB. Tämä on täysin analoginen kuvaliitännöiltään – vaikka itse kuvaprosessointi tapahtuukin digitaalisesti. NESRGB tarjoaa komposiitti, S-Video sekä RGBs kuvaliitännät. Näistä huonolaatuisin on komposiitti (ei juurikaan parempi NES:in omaan verrattuna), parasta kuvaa tarjoaa vuorostaan RGBs.
NESRGB:n hyväpuoli on, että se on kuvanmuodostukselta viiveetön – siinä ei ole minkäänlaisia videobuffereita, skaalauksia tai muutakaan kuvankäsittelyä. Se tarjoaa väripalettien vaihtamismahdollisuuden, mutta tämäkin tapahtuu muokkaamalla väripaletin asetuksia – ei videodataa manipuloimalla.
Pientä kritiikkiä
Ensimmäistä kertaa mitä tahansa modia tehtäessä, kaikki on tekijälleen uutta. Tällöin mahdollisimman selkeä ohjeistus on plussaa. Suunnittelijan sivuilla on tavallaan paljon tietoa ja hyvät kuvaohjeet, mutta ne ovat peräisin pääasiassa levyn 1. versiosta. Lisäksi joitain asioita ei selitetä ollenkaan – eikä välttämättä edes mainita ohimennen.
Levystä on tehty vuosien varrella useampia versiota. Aiemmissa versioissa on ollut bugeja, joihin löytyy korjausohjeet suunnittelijan sivuilta. Uusin, ilmeisen bugivapaa ja eniten ominaisuuksia sisältävä versio on 4.1. Tosin kotisivuilla mainitaan uusimman version olevan 4.0.
Ensimmäistä kertaa sivua lukiessa olin hieman hukassa eri versioiden, laitemallien, hajautetun tiedon ja osin sekavan asettelun myötä. Kun sivua on pyöritellyt useamman kerran ja tehnyt ensimmäisen asennuksen, sisältö on alkanut aukeamaan. Tärkeintä on katsoa Front loading NES sekä Notes for version 4 -sivuja, joista löytyy tarvittavat asennusohjeet ja tiedot. Tosin, expansion audio -laajennuksesta sivuilla ei jostain syystä mainita mitään. Etsivä löytää tähänkin varsin hyvät ohjeet aivan toisaalta. Olisi tietty ollut kiva, jos kaikki ohjeet löytyisivät yhdestä paikkaa – ja paremmin jäsenneltynä.
Kolvattavien jumppereiden osalta olisin toivonut, että nämä olisi kaikki listattu yhdelle sivulle. Nyt versioon 4-liittyvät erot on listattu omalle sivulleen, ja kaikki yhteiset ominaisuudet toisaalle. Tämäkään ei ole ongelma, kun asian tietää. Ja kun ensimmäistä kertaa tehdessä ei tiedä ja kun toimivuuden kanssa sattuu tulemaan ongelmia, niin taas ihmetellään ja selvitellään asioita.
Modaaminen
Modifikaation tekeminen on varsin yksinkertaista, suunnittelijan nettisivuilta löytyy asennusohjeet ja YouTubesta löytyy asennusvideoita. Tästä syystä en ala käymään läpi yksityiskohtaisempia asennusohjeita.
Modin tekemiseen tarvitsee joitakin työkaluja – joista tärkein on kunnon tinaimuri. PPU -piirin irrottamista ilman kunnon tinaimuria ei kannata edes yrittää. Kun piiri on irti, loppu onkin varsin helppoa. Piirikanta PPU:n tilalle, piikkirimat NESRGB levylle sekä piikkiriman jalkojen trimmaus, PPU:n juottaminen NESRGB-levylle (alle ei voi asentaa piirikantaa, osat ei mahdu kotelon alle). Tämän jälkeen onkin äänijohtojen, sähkönsyötön, kuvaliitännän, sekä väripaletti valitsimen (joko valintakytkin tai peliohjain) johtojen juottaminen.
NESRGB:n alapuolelta näyttää tältä. Ohut ruskea johto on expansion audio-singaali, valkoinen latta wireless-kitin liittimille menevä (huomattavasti siistimpi kuin irtojohdoilla toteutettuna)
Kuvaliitäntää varten on saatavilla optiona SNES:in MultiAV liitäntä. Tätä kutsutaan hieman harhaanjohtavasti wireless kitiksi. Wirelesillä tarkoitetaan tässä sitä, että asentaminen toteutetaan flex-kaapelia käyttäen, sen sijaan että liittimelle vietäisiin kasa yksittäisiä johtoja.
Wireless-kitin NESRGB-pää
Jumpperit
Levyltä löytyy yhteensä 11 juotettavaa jumpperia. Koska sivuille tieto oli sijoitettu kolmeen eri paikkaan, kasasin jokaisen selityksen yhteen listaan. Käyttämäni asetukset lihavoituna.
Jumppereilla on seuraavat tarkoitukset:
J1 – Paletin vaihtotapa (auki = ulkoinen kytkin, kiinni = NES ohjain) J2 – Ulkoisella palettikytkimellä valittavat vaihtoehdot (auki = vaihtoehdot 1-3, kiinni = vaihtoehdot 4-6). Asetuksella ei vaikutusta kun J1 = kiinni. J3 – Sähkönsyötön lähteen valinta (auki = erillinen regulaattori [suositeltu edestä ladattavalle NES:lle], kiinni = sisäinen regulaattori [muut versiot]) J4 – Televisiojärjestelmän valinta (auki = NTSC, kiinni = PAL) J5 – Luma trap komposiitti-videolle (auki = PAL, kiinni= NTSC) J6 – Resetin toimintasuunta (auki = negatiivinen toimisuunta [Famicom ja NES päältä ladattava], kiinni = positiivinen toimisuunta [NES edestä ladattava]) J7 – PPU-tyypin valinta (auki = NTSC, kiinni = PAL) J8 – Komposiitti syncin tyyppi (auki = TTL [ammattilaitteiden käyttämä], kiinni = 75ohm [suositeltu, kotilaitteiden käyttämä]). HUOM! TTL signaalitaso saattaa hajottaa sitä tukemattomat laitteet. J9 – RGB-lähdön alipäästösuodin (auki = ei käytössä, kiinni = käytössä). Suodinta ei kannata käyttää ainakaan, mikäli perässä on kuvaskaalain. J10 – De-jitter ajoituksen korjaus (auki = vakio, kiinni = de-jitter käytössä (toimii vain NTSC -konsolissa, jossa suositeltu käyttää) J11 – LED valojen käyttäminen (auki = valot käytössä, kiinni = valot pois)
S-video kokeiluja muutoin valmiilla asennuksella
Kovaa ajoa, paitsi…
Harvemmin mikään asennus on mennyt ykkösellä maaliin. Sama tälläkin kertaa. Käyn kohtaamiani asioita tässä läpi, sillä suunnittelijan sivulla ei ole minkäänlaista ongelmanratkaisu ohjetta. Toisaalta modi itsessään on niin yksinkertainen, että mikäli kaikki on kytketty oikein, kaiken pitäisi toimia. Eli ongelmanratkaisusivulle ei ole tarvetta, vai olisiko sittenkin? Ehkä ainakin joku lyhyt Q&A voisi olla paikallaan.
Ongelma 1: Everdrive ja CIC
Ensimmäinen ongelma ei liittynyt NESRGB:hen mitenkään. Koska minulla ei ole yhtään alkuperäistä pelikasettia, vaan Everdrive N8 Pro (jota en ollut aiemmin käyttänyt), täytyi se konfiguroida ensin. Ilman konfigurointia CIC, eli kopiosuojauspiiri estää käynnistymisen. Tämä ongelma ratkesi helposti painamalla NES:in reset-nappulaa 7 kertaa peräkkäin => Everdrive konfiguroitu.
Ongelma 2: Ei kuvaa
Seuraavan ongelman syy jäi hieman epäselväksi. Todennäköisesti DIP-kannan ja NESRGB:n piikkirimojen välillä oli jonkinlainen huono kontakti. Oman mausteensa asian selvittelyssä aiheutti Everdrive.
Ongelmana oli, että NESRGB:n kautta ei tullut kuvaa ollenkaan. Tässä kohdin on hyvä tiedostaa, että NES:in oma kuvalähtö on jotakuinkin täysin rampautunut silloin kun NESRGB on käytössä. Ja kun se ei ole käytössä, NES:in oma kuvalähtö toimii normaalisti. Jotenkin tämän tiedon olin skipannut – tämä seikka aiheutti hieman hämmennystä.
Kiinnitin pitkään huomiota väärän asian selvittämiseen, eli siihen miksi NES:in oma kuvalähtö toimi ja ei toiminut. Toisaalta NESRGB:n yksikään kuvalähdöistä ei toiminut. Lisäksi kun oskilloskoopilla tutkin PPU:n signaaleja, NESRGB:n päällä ollessa useat IO-signaalit olivat kaikkea muuta kuin selkeitä pulsseja. Ne olivat sekalaista kohinaa yms. Tästä taas tein virheellisen johtopäätöksen, että se olisi ollut syynä NES:in oman kuvalähdön kuolemiseen.
Mikäli käytössäni olisi ollut normaali pelikasetti, eikä Everdrive, sekä tieto siitä että NESRGB:n käytössä ollessa NES:in oma videolähdön signaalit ovat raskaasti modifioituja – olisi tilanne ollut ehkä hieman selkeämpi. Ongelmana oli, että kun NESRGB on käytössä, se modifioi alkuperäistä videodataa rajusti (syytä tälle en tiedä, mutta näin suunnittelija Tim asiasta kertoi). Tämän seurauksena NES:in videolähdön kautta on nähtävissä ainoastaan spritet, ja nekin vain valkoisena. Tämä ei siis ole toimintahäiriö, vaan kuuluu osana normaalia toimintaa. Everdrive toi mausteensa soppaan, sillä sen käynnistysvalikot eivät sisällä spritejä. Näytöllä näkyi siis pelkästään valkoista. Vasta Timin mainittua tuosta sprite asiasta, kokeilin käynnistää pelin sokkona (3x A-painike) ja kas, spritet näkyivät valkosina.
Yksikään NESRGB:n tarjoamista kuvalähdöistä ei kuitenkaan sisältänyt kuvasignaalia. Tahdistuspulssit siellä näkyivät, mutta ei mitään muuta. Otin Timille kuvat juotoksista yms, ja laitoin kaikki takaisin nippuun. Jatkoin tämän jälkeen oskilloskoopilla mittailua ja kas, PPU:n signaalit olivat puhtaita… ja kuvalähdöissäkin oli muuta kuin pelkkiä tahdistuspulsseja tarjolla. Johdot kiinni näyttöön ja kas, siellähän se kuva näkyykin.
Olin vikaselvittelyn yhteydessä irrottanut NESRGB:n lukuisia kertoja, joten huonoa kontaktia pidän varsin epätodennäköisenä. Ehkä FPGA tai jokin muu oheispiiri oli jotenkin jumissa, joka aiheutti toimintahäiriöitä PPU:n signaaleihin. Niin tai näin, ongelma ratkesi itsestään. Aika näyttää, toimiiko modi luotettavasti, vai alkaako se sekoilemaan.
Ongelma 3:
Kun kuvalähtöjen toimivuus oli varmistettu, asensin viimeiseksi wireless -kitin, eli tein koteloon reiän ja asettelin liittimen paikalleen. En päässyt testaamaan liittimen toimintaa, koska kaapelit olivat vielä matkalla kiinasta. Kun ne sitten saapuivat, niin ei kuvaa, ei ääntä. Yleismittari käteen ja aikani mittailtuani huomasin, että flex-kaapeli oli tullut liittimen päässä asennettua ylösalaisin. Miten lie taas olin silmät ristissä katsonut tuon, koska varsin selkeä
Kuvalähdöt
NESRGB tarjoaa kolmea erilaista kuvalähtöä, komposiitti, S-video ja RGBs. Komposiitin kuvanlaatu ei juuri poikkea NES:in tarjoamasta. Nämä liitännät tarjoillaan SNES:stä tutulla AV-liittimen kautta. 3D-tulsotettu runko poikkeaa muusta väristä, mutta on muutoin siisti toteutus.
Lisätty SNES-AV -liitin
S-videossa kuvanlaatu paranee merkittävästi. RGBs:ää pääsin lopulta testaamaan TV:ssä, jossa scart-liitäntä. Tätä ennen yritin RGBs:ää useammalla tietokoneen näytöllä ja videotykillä, mistään ei tullut kuvaa ulos.
Jälleen kerran opin uutta asiaa kantapään kautta, vaikka asiasta olenkin joskus lukenut. Asioista oppii vasta kun ne osuvat omalle kodalle ja niitä joutuu selvittämään. VGA-liittimen kautta kulkee RGB signaalit, kuten myös tahdistuspulssit. Tahdistuspulsseja on kahdenlaisia, vaaka (H) ja pysty (V). VGA-liittimessä näille on varattuna omat pinninsä. Mutta NESRGB tuottaa vain composite sync (CS), eli yhdistelmäpulssit. Tässä siis H ja V signaalit on ympätty yhteen johtimeen.
Ilmeisesti monet näytöt kykenevät lukemaan CS-signaalit vaakapulssi (H) kautta. Ja vaikka ei osaisikaan, niin väliin voi aina laittaa logiikkapiirihässäkän, joka erottaa CS signaalin sisältämät H ja V pulssit omiksi signaaleikseen. Mutta ei tässä vielä kaikki. NESRGB tuottaa 15kHz taajuudella vaakapulsseja, nykyaikaiset näytöt eivät tätä kuitenkaan ymmärrä, vaan vaativat vähintään 24kHz. Joten pelkkä pulssien erottamisen omiksi signaaleikseen ei ratkaisisi mitään.
Tämä oli luonnollisesti pienoinen pettymys, koska tarkoitus oli saada ulos mahdollisimman hyvää kuvaa. S-video on tähän hätään ihan ok, mutta ajan kanssa asialle on tehtävä jotain. Käytännössä tarkoittaa videoskaalaimen hankkimista, esim. OSSC Pro. Homma meni siis sikäli vihkoon, että pelkkä NESRGB maksoi 95€, ja tähän päälle pitää vielä hankkia kallis skaalain. Hi-Def NES olisi maksanut noin 200€.
Vuosien varrella on tullut modattua HDMI lähtö Amiga 500, Commodore 64, PS1:een. Nämä modit eivät ole olleet mitään halpoja toteuttaa, paljon halvemmalla olisi selvinnyt, kun olisi hankkinut videoskaalaimen ja tyytynyt kunkin laitteen analogi videolähtöjen laatuun. Nyt NES:in modaamisesta tuli kokonaisuudessaan todella kallis operaatio.
Mutta eihän näitä juttuja rahan takia tehdä, vaan kiinnostuksesta tekniikkaan ja modaamista kohtaan. Ja samalla opitaan uusia asioita.
Kuvanlaatu
Komposiittilähtö on laadultaan jotakuinkin samaa luokkaa kuin NES:in oma kuvalähtö. Ehkä suurin ilo on väripalettien vaihtomahdollisuus. Eli pelien värit saa toistumaan hieman erinäköisenä eri asetuksilla. Tämä ominaisuus on toki kaikissa muissakin NESRGB:n tarjoamissa kuvalähdöissä.
S-video lähtö tarjoaa jo merkittävää parannusta kuvan laatuun. Detaljit näkyvät merkittävästi paremmin, mutta jonkinlaista varjostumista kontrastirajoissa on havaittavissa.
Edellisiä kuvalähtöjä sain kokeiltua videotykin kanssa, mutta RGBs ei toiminut yhdelläkään laitteella, joka kodistani löytyi. Vanhempien luota löytyi kuitenkin TV, jossa scart-liitäntä ja sehän toimi. TV:ssä saattaa olla jonkinlaista kuvanparannustekniikkaa käytössä (en tarkistanut asetuksia), jonka lisäksi videotykin ja TV:n välisiä kuvaeroja on hyvin vaikea verrata keskenään (kuvakoko, valovoima, tila, ei pääse rinnakkain vertaamaan). Mutta wow, voiko muuta sanoa.
En ruutua tutkinut läheltä, vaan normaalilta katseluetäisyydeltä. Melkein voisi luulla, että kuva on HDMI modin tuottamaa, toki vertailukohtaa minulla ei tähän ole. Kuva on luonnollisesti hieman pehmeä, kun HDMI:llä kaikki pikselit erottuisivat selkeästi terävin reunoin. Pieni pehmeys on vain hyvästä, sillä näin kuva on miellyttävämpi katoa. Esim. PS1:n HDMI modin tuottama kuva on luonnollisesti niin hyvä, kun se voi olla, mutta samalla siinä saisi olla hieman reunanpehmennystä. Tästä syystä NES:in pelaaminen on ainakin omille silmille miellyttävämpää kuin PS1:n.
Kannattava modi?
Ehdottomasti. NES:in alkuperäinen kuva on todella huonoa, etenkin RGBs:ään verrattuna. Jos pelaat NES:iä yhtään useammin kuin pari kertaa vuoteen, niin lämmin suositus tälle modille. Jo S-videon käyttö on merkittävä parannus, mutta analogisissa kuvaliitännöissä kannattaa aina pyrkiä käyttämään parasta. Väitän, että pelaamisesta tuulee paremman kuvan myötä paljon miellyttävämpää.
Harmittaako, kun Hi-Def NES:iä ei ole enää saatavilla?
Ei, ei enää, kun näin kuinka hyvään tulokseen RGBs pääsee. Toki täytyy päivittää kalustoa niin, että pääsen tätä käyttämään myös videotykillä.
Jos omaat kunnollisen tinaimurin, niin tämä on sellainen modi josta on helppo aloittaa. Ja jos omistat kunnollisen tinaimurin, niin sinulta löytyy varmasti riittävät taidot näihin kolvailuihin, todennäköisesti hieman vaativimpiinkin modeihin.
Otsikko on tarkoituksella virheellinen, sillä tarkoituksena ei ole puhua Apinarokosta, tai M-rokosta tautina. Vaan yhteiskunnan wokeilun näkökulmasta.
Nykyisin tuntuu, että kaikesta loukkaannutaan. Teit niin tai näin, teet aina väärinpäin. Hyvänä esimerkkinä HSL:n ’Ihan lipun laitonta’-kampanja. Monimuotoisuus saatiin käännettyä rasistiseksi, koska tummaihoiset kaverukset. Sinällään ymmärrän, että asian voi toki näinkin nähdä, jos niin haluaa.
Ehkä olen liian vanhaa sukupolvea, mutta ainoa asia mikä kiinnitti huomioni, oli piilosanoma -> ’Ihan vitun laitonta’. En ole tutkinut, oliko tämä vahinko vaiko tarkoituksenmukainen ja onko tästä joku vetänyt palkokasvin sieraimeen. Kiinnitti ainakin minun huomioni, ihonväriä en tullut edes ajatelleeksi.
Entäpä sitten se apinarokko. Tämä on paha, koska apina. Onhan se perseestä, jos jotakuta koulu kiusataan ja haukutaan, tiedän sen itsekin todella hyvin, kun koulukiusattu olen ollut. Sanalla ei ole väliä, jos se puree. Minua haukuttiin vähikseksi (vähä-äly), veljeäni taas kutsuttiin vähikseksi (tulee sukunimestä, Vähämartti). Toiselle suuri loukkaus, toiselle kutsumanimi, toki sanan tarkoitusperät olivat erilaiset.
Mutta niin, se apina. Kansainvälisesti on suositeltu, että ei käytettäisi Apinarokko nimitystä (monkeypox), vaan mpox. Mikäs siinä. Tosin suomessa sitä ei voida kutsua A-rokoksi, koska siinä on A… vaan M-rokoksi. Sinällään sama, vaikka kutsuisi Ö-rokoksi, mutta minusta perustelut osin ontuu. Apina, ehkä, mutta se A… ei voida käyttää koska sekin on leimaava. Mutta miksi M-rokko on parempi, tuleehan sekin monkey:sta (joka muuten tarkoittaa apinaa)?
Tarkoittaako tämä, että myös esimerkiksi A-Katsastus ja A-kuivaus ovat leimaavia. Nyt oikeasti…
Ja entäpä ne muut eläimet, kuten sika, lehmä… nämäkin ovat todella halventavia nimiä. Ilmeisesti ulkoisten ominaisuuksien haukkuminen on ok, mutta älyllisten lahjojen haukkuminen ei. Saa nähdä mihin tämä maailma vielä menee, vai tullaanko joskus järkiimme.
Uutisissa on viimepäivinä ollut juttua Heka:n, eli Helsingin kaupungin asunnoista. Kovasti on ihmetelty, kun yli puolet jättää ottamatta tarjotun asunnon 1. Myös kalliita hintoja, sekä huonoa kuntoa on ihmetelty. Vuokran suuruus ei kuulemma vastaa kuntoa, ja vuokrat sen kuin nousee 2. Täysin epäintuiivista, eikö? Vai onko sittenkään…
Neliövuokrat Hekalla ovat 10,72 €/m2 (Roihuvuori, rakennusvuosi 1955) – 19,36 €/m3 (Kalasatama, 2023) 3. Vapailla markkinoilla Roihuvuoren vuokrat ovat välillä 9,54 – 27,98 €/m2 (1955-1961), ja Kalasatamassa 17,38 – 27,49 €/m3 (2019-2021) 4. En ala vertailemaan asuntojen kuntoja, koska kunto- tai vuokravertailu ei ole tämän jutun aihe. Hintatasaosta voi kuitenkin päätellä, että Hekan vuokrat ovat vapaisiin markkinoihin verrattuna seillä halvimmassa kategoriassa.
Myöskään Hekan asunnot eivät ole bloggauksen aihe, vaan kiinteistön kulujen muodostuminen, vuokran muodostuminen ja ennen kaikkea kiinteistön kunnossapidon tärkeys kulujen näkökulmasta. Ja se polttavin kysymys, eli miksi kustannukset vain jatkavat kasvuaan, samalla kun asumisolot huononevat.
Kiinteistön kulut, hoitovastike
Taloyhtiön kulut koostuvat varsin rajatusta määrästä menoluokkia (monet omakotitaloasujallekin tuttuja). Menoja ovat hallintoon liittyvät kulut (pankkikulut, kirjanpito, isännöinti), laajakaista/kaapeli-TV, ulkoalueiden hoito (kiinteistöhuolto), lämmitys, vesi, sähkö, jätehuolto, vakuutukset, kiinteistövero, sekä korjaukset.
Näistä merkittävimpiä menoeriä syntyy lämmityksestä, isännöinnistä, kiinteistöhuollosta, ja kiinteistön iästä riippuen myös korjauksista. Useita menoluokkia voi kilpailuttaa, mutta tässäkin tulee aina pohja vastaan. Lisäksi edullisempi tarkoittaa usein huonompaa / suppeampaa palvelua (isännöinnissä ja kiinteistöhuollossa).
Hoitovastike koostuu kaikista näistä vuoden aikana syntyvistä kuluista. Kulut jaetaan neliömetrillä ja kuukausilla, josta saadaan hoitovastikkeen neliöhinta. Hoitovastike voi olla esimerkiksi 6€/m^2/kk. Tällöin 50 m^2 asunnon hoitovastike on 300 €/kk.
Vesimaksu laskutetaan hoitovastikkeesta erillään; todellisen kulutuksen mukaan (asuntokohtainen mittarointi), tai keskikulutuksen mukaan €/kk/hlö (vain kiinteistön kokonaiskulutuksen mittarointi). Toisinaan voi olla, että pelkkä lämmin vesi on mittaroitu ja kylmää ei, jollain laskutus on jonkinlainen kombo (esim. kylmä kuuluu hoitovastikkeeseen).
Kiinteistön kulut, pääomavastike
Kun kiinteistölle on tehty remontteja, esimerkiksi linjasaneeraus (putkiremontti) tai julkisivuremontti, on tätä varten otettu lainaa. Lainan osuus jakautuu osakkeiden määrän mukaan. Oletetaan, että tarkastelun kohteena olevan huoneiston osuus tehdyistä remonteista on maltillinen 180 €/kk. Oletetaan tässä esimerkissä huoneiston olevan 50 m^2, jolloin pääomavastikkeen suuruus on 3,6 €/m^2/kk.
Vuokranantajan kate
Kun olet vuokralla, ei vuokranantaja hyvää hyvyyttään laita asuntoaan vuokralle, vaan tarkoituksena on saada tuottoa sijoitetulle pääomalle. Toisin sanoen pakollisten kulujen (hoitovastikkeen ja pääomavastikkeen) päälle lätkäistään kate, eli tuotto. Se mikä tuoton suuruus on, riippuu paljon alueen vuokratasosta, kysynnän/tarjonnan suhteesta, sijainnista, asunnon kunnosta jne. Hyväksi vuokrantuotoksi lasketaan noin 6% asunnon hankintahinnasta, jolloin esim. 180k€ asunnon vuokratuoton pitäisi olla 10800€/vuosi, eli 900€/kk. Tähän vaikuttaa jo tehtyjen remonttien kustannukset, tulevien remonttien kustannukset, sekä tyhjillään olokuukaudet.
Vuokra
Yllä esitetyt vastikkeiden suuruudet, asunnon hinta ja remonttikustannukset ovat kuvitteellisen kohteen, mutta toteutuvat jotakuinkin tällaisenaan halvimmillaan Roihuvuoren alueella.
Kun käytämme yllä oleva arvoja, asunnon vuokraksi muodostuu 300 + 180 + 900 = 1380 €/kk. 50m^2 suuruisessa asunnossa tämä tarkoittaisi 27,60 €/m^2/kk vuokraa. Tämä osuu alun hintakaivelun yläpäähän Roihuvuoren alueelle vapailla markkinoilla. Eri asia on, saisiko vuonna 1955 rakennettuun asuntoon ketään tällä hintaa.
Entä minkälainen vuokratuotto näillä luvuilla saataisiin? Yksinkertainen vuokratuotto lasketaan kaavalla: (vuokra – vastike) * 12 / velaton_hinta * 100. Sijoittamalla aiemmin esitetyt luvut yhtälöön, saadaan vuokratuotto: (1380 – 480) * 12 / 180k€ * 100 = 6,0 %. Heka:n halvin vuokra-asunto Roihuvuoressa kustantaa 10,72€/m^2, jolloin vuokratuotto jää varsin minimaaliseksi – joka on Heka:n ideakin, tarjota edullisia asuntoja.
Sijoitusasunnon vuokratuotto on yleensä 4 – 8%, eli esimerkin tuotto olisi ok. 5
Jätetään remontit tekemättä
Kun kustannukset nousee, on remontit helpoin kohden säästöjen tekemiseen. Monesti ajatellaan, että kun remontteja siirretään, se säästää rahaa. Lyhyellä tähtäimellä näin onkin, sillä kun ei tee remonttia, ei synny kustannuksia. Kääntöpuolena on kunnossapidon kulujen kasvu. Eniten tämä korjausvelka näkyy LVI korjausten kuluissa (ainakin taloyhtiössä, jossa itse asun). Kun putkisto vanhenee, niin siihen voi syntyä vuotoja, venttiilit ja hanat ym. laitteet hajoavat. Nämä kaikki on korjattava joka tapauksessa, ja tästä syntyy väkisinkin kuluja.
Etenkin putkiremontin lykkääminen liiaksi tulevaisuuteen voi olla kustannusten kannalta kohtalokasta. Kaikki on ’kunnossa’, kunhan mitään isoa ei tapahdu. Mutta kun esimerkiksi putkirikko kastelee asunnon, jos toisenkin, tai pitkäaikainen pieni vuoto aiheuttaa mittavat homevauriot, voi ’syntyneille’ säästöille sanoa hei hei. Ennakoimalla remontit säästetään pitkässä juoksussa rahaa, eikä kustannusten nousutkaan ole niin radikaaleja.
Putkiremontin aika ei välttämättä ole vielä, mutta ikääntymisen myötä huoltokulut kasvavat vuosittain. Tekemällä putkiremontin, putkiin liittyvät korjauskulut poistuvat pitkäksi aikaa. Toisin sanoen hoitovastike pienenee, samalla kun tilalle tulee pääomavastike.
Se mikä on oikea hetki putkiremontin toteuttamiselle, on oma aiheensa. LVI korjausten osuutta vastikkeista on silti hyvä seurata, sillä mitä suurempi osuus tähän uppoaa rahaa, sitä huonommassa kunnossa paikat ovat. Taloyhtiössä, jossa asun, korjauksiin varattu summa on 15% hoitovastikkeesta. Euroissa tämä ei ole kuin 5500€/vuosi, eikä koko summa mene LVI korjailuihin – ainakaan joka vuosi. Oli korjauskustannusten syyn aiheuttaja mikä tahansa, tarkoittaa tämä lähes 60€/kk/huoneisto ylimääräistä menoa. Tällä rahalla lyhentäisi jo remonttilainaakin vähän.
Miksi vuokrat nousevat?
Esimerkiksi kaukolämmön hinta on noussut Lahden alueella rajusti, kuten varmasti muuallakin. Myös kiinteistövero, vakuutukset jne. kustannukset nousevat vuosittain. Ja mikäli remontit ovat tekemättä, tilkkutäkki paikkailu tulee pitkässä juoksussa todella kalliiksi.
Hekan asunnoissa parvekkeilta on pudonnut betonia, joka viittaa akuuttiin remontin tarpeeseen. Näin käy, kun remontteja ei tehdä ajoissa. Pienet paikkailut siellä täällä kuitenkin maksavat, ja kun näitä paikkailuita alkaa tulla liikaa, myös kustannukset alkavat nousta räjähdysmäisesti. Jossain vaiheessa remonttivelkaa on niin paljon, että on halvempaa ajaa puskutraktorilla talon yli.
Vuokrien nousulle on siis varsin luonnolliset syyt: yleinen kustannustason nousu, sekä korjauskustannusten kasvu. Ja mikäli vuokranantaja ei laske tuotto-odotusta (eikä laske, jos ei ole ihan pakko vuokralaisen saamiseksi), hinnoilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nousta. Bisneksen kannalta katteen alentamisessa ei ole mitään järkeä, ja mikäli asunnot seisovat tyhjillään, muut joutuvat vuokrissaan kattamaan tyhjien asuntojen tyhjäkäynnin.
Mikäli remontit on jätetty tekemättä, vuokra on varmasti suhteessa kova saatuun laatuun nähden. Vuokralaisellakin kulkee jossain raja mikä on kallista ja mikä on paskaa, kun jompikumpi näistä ehdoista täyttyy, voi muutto olla lähellä. Hekan ongelma ei kuulosta ulkopuolisen korviin ollenkaan mysteeriltä, vaikka heille itselleen se mysteeri tuntuukin olevan. Minusta kuulostaa ihan siltä, että tarjoavat kallista paskaa. Ei ihme, etteivät asunnot kelpaa.
Sama dilemma omistusasujilla
Asuntosijoittajalla on todennäköisesti pieniempi halu panostaa kohteen remontointiin kuin omistusasujalla. Hekan kaltaiset vuokratalot ovat oma lukunsa.
Mutta kun puhutaan kustannuksista, remontit ovat se ilmeisin kohde, jota lykätä. Myös kunnossapidossa saatetaan jättää jotain vähemmän oleellisia asioita korjaamatta. Tämä kaikki tekemätön työ kerryttää korjausvelkaa. Se on kuin näkymätöntä pankkilainaa, joka vaanii korkojen äkkinäistä nousua. Ja tämä velka kasvaa ajansaatossa, mikäli sille ei tee mitään. Siihen puree ainoastaan korjaustoimenpiteet.
Olen kuullut, kuinka 20 vuotta vanhassa taloyhtiössä on sanottu ja tuudittauduttu siihen harhakuvaan, että nyt ei tarvitse tehdä mitään, kun talot ovat vielä niin uusia. Aika näyttää miten kyseisessä kohteessa käy, toivottavasti ymmärtävät aloittaa remonttien teon ennen kuin remontoitavaa on kertynyt liikaa. Tämä tuntuu muutenkin olevan trendi, että siirretään asioita. Ymmärrän sinällään ne syyt, mutta ongelma kun on, että kaikki kallistuu ajansaatossa. Ja mikäli korjaamattomuus aiheuttaa ajansaatossa lisävahinkoja, on kustannukset vieläkin suurempia. Ja mikäli rahaa korjaamiseen ei ole tänään, niin milloin sitten?
Korjaamista on tehtävä, ellei halua omaisuutensa hiljalleen häviävän. Ethän jätä autoasikaan huoltamatta? Suuria kustannusyllätyksiä voi pyrkiä välttämään tekemällä pitkäjänteistä työtä kiinteistön kunnon seuraamisessa, sekä korjaushankkeiden oikea-aikaisessa aloittamisessa. Kun remontteja toteutetaan sopivin väliajoin, kustannusmuutokset ovat paljon maltillisempia, jolloin omaa talouttaan pystyy tarvittaessa helpommin sopeuttamaan tilanteeseen.
Lisäksi harvemmin remontoiminen on huomenna halvempaa kuin eilen. Tulevaisuudesta ei toki koskaan voi tietää, mutta koronan ja ukrainan tilanteen takia moni asia on kallistunut todella paljon viimeisten neljän vuoden aikana.
PS. Olen omistusasujana rivitaloyhtiössä ja toimin hallituksen puheenjohtajana. Kiinteistö on rakennettu 1981. Vuosien varrella kiinteistöä on ylläpidetty varsin hyvin, mutta iän puolesta kalliit remontit lähestyvät, kuten putkiremontti.
Pitkään harmittelin, kun Amiga 500:n tieltä tuli myytyä C64. Samoin tuli tehtyä A500:lle PC:n myötä. Ostin serkulta samaisen C64:n takaisin vuonna 2019. Samalla ostin hänen vanhan C64:n sekä A500:n. Luokkakaveri sitä vastoin oli myynyt A500:n eteenpäin, joten se ei tule pääsemään takaisin kotiin.
Keskityn tässä kirjoituksessa lapsena käyttämäni C64:n remontointiin ja modaukseen, vaikka käsissäni onkin kolme enemmän ja vähemmän viallista yksilöä. A500:sta kirjoittanen joskus tulevaisuudessa, kunhan sen kaikki salat on aikanaan saatu selvitettyä.
Vanha kone
Kyseisellä yksilöllä on ikää 40 vuotta (valmistettu 1984), joten ei ihme, että se ei enää toimi. Mikäli C64 itsessään vielä toimisikin, viallinen teholähde tulee tekemään siitä lopun. Siksi vanhaa teholähdettä ei tule käyttää ennen, kun jännitteiden oikeellisuus on varmistettu. Eikä sitä silloinkaan kannata käyttää ilman osien uusimista ja ylijännite estopiirin lisäämistä, sillä hajotessaan teholähde antaa ylijännitteen, ja kohta käsillä vasta iso remontti onkin.
Pitkään kestänyt korjausurakka
Vianetsintää varten hankin C64 diagnostiikka laitteiston, koska aloittelevana C64 korjaajana täysin mykän laitteen kuntoon saaminen on ihan eriluokan työ kuin pääasiassa teholähteisiin liittyvien vikojen korjaaminen.
C64 Full test diag harness v1.3
Edes diagnostiikan dead test ei toiminut aluksi. Totaali toimimattomuuden syynä oli Kernal ROM:in (käyttöjärjestelmän) vika, jonka sain paikannettua sormituntumalla, eli piiri oli poikkeuksellisen kuuma. Kernalin poistamisen jälkeen diagnostiikka lähti toimimaan. Diagnostiikka toimii hyvin vähäisellä piirimäärällä, esimerkiksi CIA-piirit ja SID:in voi huoletta poistaa. Turhat piirit kannattaakin poistaa, mikäli näyttö pysyy pimeänä.
Diagnostiikka kertoo osat, joissa todennäköisesti on vikaa. Tässä vikaa on oikeanpuoleisessa CIA-piirissä, joka vaikuttaa peliohjain porttien toimintaan.
Toisessa koneessa VIC-II (näytönohjain) toimi osin, kuvan ollessa mustavalkoinen ja todella kohinainen. Mikäli VIC-II piiri on täysin rikki, ei muiden piirien poistaminen auta. Tällöin on turvauduttava piirien ristiin kokeiluun. Tällöin on varmistuttava, että piirit käyttävät samaa referenssijännitettä (löytyy 12V ja 5V mallit).
Monta rikkinäistä osaa
Mitä kaikkea vanhassa koneessa oli lopulta rikki?
Kernal ROM-piiri (käyttöjärjestelmä)
toinen CIA -piireistä (Complex Interface Adapter, eli I/O-portti ohjain)
PLA-piiri (Programmable Logic Array, eli osoitekooderi piirien valintaan)
(toisessa koneessa rikki olivat PLA, VIC-II (näytönohjain) ja Basic ROM (sisältää basic komennot))
Remontti itsessään ei varsinaisesti kestänyt kovin pitkään, vaikka kaikkinensa aikaa ehtikin vierähtää viitisen vuotta. Suurin murheenkryyni oli PLA, joka uusista piiristä huolimatta näytti testeissä vikaa, vaikka muutoin kone tuntui toimivan ongelmitta. Ongelman syy löytyi lopulta testilaitteistosta itsestään, josta tein erillisen bloggauksen.
Varaosien hankkiminen
Vanhaan koneeseen varaosien löytäminen voi olla hankalaa, sillä monen komponentin (perus porttipiirejä, vastuksia, diodeita, kondensaattoreita lukuun ottamatta) valmistus on lopetettu aikapäiviä sitten. Käytännössä vaihtoehtona on ostaa toimivaksi testattuja alkuperäisiä osia kovaan hintaan, joiden jäljellä olevasta eliniästä ei ole mitään takeita.
Mikäli koneen alkuperäisenä pitäminen ei ole tärkeää, tai koneen modaaminen/parantelu kiinnostaa, löytyy nykyaikaisia vaihtoehtoja. Hinnaltaan nämä ovat samaa luokkaa kuin alkuperäiset vanhat osat, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.
Esimerkiksi alkuperäiset CIA-piirit maksavat noin 40€/kpl, nykyaikainen FPGA:lla toteutettu J-CIA korvike maksaa niin ikään 40€.
Edulliset parannukset
Kondensaattori remontti on yksi helpoimmista ja edullisimmasta tehdä. Nämä kannattaa vaihtaa, sillä vaikka toimintahäiriöitä ei olisikaan, on 40v vanhan laitteen konkkien parasta ennen päiväys ollut 20-30 vuotta sitten.
Mikään komponentti ei ole ikuinen, joten risoja osia etsiessä ja vaihtaessa, kannattaa suosiolla asentaa IC kannat (DIP) osien vaihtamisen helpottamiseksi. Tämä on pieni kustannus, ja helpottaa todella paljon osien kokeilua. Asentelin kannat molemmille CIA piireille, Char ROM, Basic ROM ja Kernal ROM, sekä VIC-II, PLA ja SID -piireille. Koska muistipiireihin tai CPU:hun ei tarvinnut koskea vikoja etsiessä, ei näihin myöskään tullut kantoja asennettua. Piirejä ei kannata yrittää lähteä irrottamaan ilman kunnollista tinaimuria.
DIP-kannat piirien alle asennettuna
Komponenttien iän maksimoimiseksi on hyvä huolehtia niiden riittävästä jäähtymisestä. Ostin IC-piirien pinnalle liimattavat jäähdytysrivat. Liimasin ne lopulta vain CPU:n ja SID-piirin päälle, sillä muut piirit, joiden päälle jäähdyttimet olisivat tulleet, menivät vaihtoon viallisuutensa vuoksi. Osat päivittyivät samalla nykyaikaisiin korvikkeisiin, jotka eivät lisäjäähdytystä kaipaa.
CPU ja SID varustettuna jäähdytyslevyillä
Monet heittävät pahvisen häiriösuojan pois, sillä se estää ilmavirtaa ja täten osien jäähtymistä. Näin tein minäkin, molempien laitteiden kanssa.
Ilman pahvista häiriösuojaa
Nykyaikaisissa laitteissa on ESD suojat staattisen sähkön varalle, toisin on C64:n kanssa. Staattinen sähkö lienee yksi merkittävimmistä syistä CIA-piirien hajoamiseen. Suojien lisääminen on onneksi helppoa, eikä maksa kuin muutaman euron / ohjainportti.
ESD suojat peliporteissa
Viallisten osien korvaaminen
PLA lienee yksi yleisimmistä syistä C64:n toimimattomuuteen. PLA piirejä löytyy, jos jonkinlaista. Itselläni on rePLA/SuperPLA V4 sekä PLA20V8, molemmat ovat toimivia ja maksavat noin 20-30€/kpl.
PLA20V8
I/O-porttiohjain, eli CIA on myös varsin usein syyllinen peliporttien, näppäimistön, tai levyaseman toimimattomuuteen. J-CIA on suomalaisvalmisteinen, ja maksaa 40€/kpl. Voit korvata vain viallisen piirin, eli J-CIA toimii vanhan CIA:n rinnalla. Korvasin molemmat piirit kerralla, vaikka vain toinen piireistä oli viallinen.
J-CIA
Kernal ROM, eli käyttöjärjestelmä. Vaikka piiri ei olisi rikki, voi sen tilalle vaihtaa esim. JiffyDOS:in. Se on paranneltu / tuunattu versio alkuperäisestä käyttöjärjestelmästä, joka nopeuttaa levyoperaatioita eli lyhentää latausaikoja. Ostin alunperin JiffyDos:in ja adapterilevyn (yht. 15€), mutta vaihdoin sen myöhemmin NeatROM:iin CS-adaptereineen. Hintaa paketilla 16€ + JiffyDOS lisenssi, mikäli sitä ei ennestään omista. Tämä setti korvaa samalla BasicROM:in, sekä CharROM:in. NeatROM mahdollistaa kytkimettömän käyttöjärjestelmän vaihdon, mutta koska olin tehnyt JiffyDOS:ia varten reijän pienelle kytkimelle, liitin kytkimen osaksi NeatROM:ia.
NeatROM ja CS-adapterit
Parantelua
RF-modulaattori on aikansa elänyttä tekniikkaa, jota voi käyttää vielä sitä tukevan analogisen TV:n kanssa, kuvanlaatu on kuitenkin mitä on. RF-modulaattori itsessään tuottaa häiriöitä levylle, joka heikentää kuvanlaatua. Modulaattorin poistamalla, ja korvaamalla sen hieman nykyaikaisemmalla S-video lähdöllä, saa kuvanlaatua parannettua merkittävästi. Tämä on harrasteprojekti, joten piirilevy täytyy teetättää ja osat hankkia itse. Tilasin osat viiteen korttiin, hinnaksi tuli noin 25€/kortti kaikkine osineen. Toiseen koneeseen tämän päivityksen olen tehnyt, joten toistaiseksi näitä löytyy neljä ylimääristä. Mikäli satuit kiinnostumaan, niin voit olla yhteydessä minuun.
RF-modulaattori on korvattu S-Video lähdöllä
Ultimaattisin päivitys kaikista, ja myös kallein, on HDMI liitännän lisääminen. VIC-II Kawari Large on FPGA pohjainen VIC-II piirin korvike, jolla on hintaa noin 130€. Tämän lisäksi tarvitset micro HDMI – HDMI -adapterin. Käytin tässä SmallRIG:in adapterikaapelia, jolla hintaa 15€. Mikäli haluat päästä hieman halvemmalla, eikä sinulla ole tarvetta HDMI:lle, voit vaihtoehtoisesti hankkia VIC-II Kawari Minin, jolla on hintaa noin 100€.
FPGA lukee suoraan muistista kuvadatan ja puskee sen HDMI:n kautta ulos pikselitarkasti. Kuvan skaalausta se ei tee, vaan tämä tapahtuu näytön päässä. Mikäli näytössä ei ole mahdollista valita 4:3 kuvamoodia, venyy kuva sivusuunnassa ruudun kuvasuhdetta vastaavaksi (esim. 16:9). Tietokonenäytöstäni löytyy vain Full ja 1:1 moodit, joista jälkimmäinen säilyttää oikeain kuvasuhteen, mutta ei sisällä skaalausta, jolloin itse kuva on pieni postimerkki ruudun keskellä.
Vanhojen kuorien alla pyörii osin nykyaikaisia komponentteja käyttävä kone. Hintaa näille kotelon sisäisille korjauksille ja päivityksille tuli reilu 300€. Päälle tulee vielä uusi teholähde, sekä SD-kortillinen ’lerppu’ asema, jolloin puhutaan jo 400€:stä. Tästä puuttuu vielä itse koneen hankintahinta. Hankin lisäksi kaksi TAC-2-ohjainta, niin aletaan olla aika lähellä PlayStation 5:n hinnoissa.
Vanhan korjaamisessa käyttökuntoon näin kalliilla ei juurikaan ole järkeä, puhumattakaan ajasta, jota tähän kaikkeen säätämiseen tuli käytettyä. Harva tällaisesta paketista edes 300€:tä maksaisi, en ainakaan itse maksaisi, ellen tarkalleen tietäisi mitä mikin osa maksaa ja ellei minulla samalla olisi juuri tällaiselle koneelle tarvetta. Mutta kun osa kerrallaan rakentelee mielenkiinnosta tekniikkaa ja modaamista kohtaan, niin kustannukset kasvavat kuin salaa – tosin kustannukset eivät missään vaiheessa tulleet yllätyksenä, vaan hankin osia sitä mukaan, kun jotakin mielenkiintoista ja budjettiin sopivaa osaa löytyi.
Toisaalta korjasin ja modasin laitteen itselleni, en myyntiin. Täten kustannuksilla tai jälleenmyyntiarvolla ei ole merkitystä. Tämä oli ennemminkin oppimismatka ja kokemus, sekä lapsuusaikaa lämmöllä muistelleen.
Jos löysit tämän bloggauksen tekemälläsi puhelinnumerohaulla (0415747884), niin mielelläni kuulisin kokemuksiasi ko. häiriköijästä. Jos sinua on häiriköity tästä numerosta samoin kuin minua, niin tee rikosilmoitus ellet näin ole jo tehnyt. Jos taas tiedät kuka numeron omistaa, siitä voi ilmoittaa Päijät-Hämeen Poliisin tutkijalle numeroon 029 5437 540. Ja jos löysit itsesi, voisitko kiitos lopettaa.
Häiriköinti alkaa
Kaikki alkoi 5.6.2019 klo 14:38, tämän jälkeen soittelua on jatkunut säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä taukoa on ollut parikin kuukautta, kunnes tekijä jälleen aktivoituu. Soittoja on tullut enimmillään 16 kappaletta vuorokaudessa. Ei kuulosta paljolta päivää kohden, mutta kun se on jatkuvaa, niin ajan kanssa puheluita kertyy valtava määrä.
Puheluita tulee kaikkina vuorokauden aikoina, useimmiten klo 8-22 välillä. Keskellä yötä (klo 3-5 välillä) tulevat puhelut eivät nekään tavattomia ole. Toisinaan puheluita tulee kaksi peräkkäin, minuutin – kahden sisään. Tällä on tarkoituksena poistaa puhelimen mykistys keskellä yötä.
Häiriköinti vähentynyt, muttei loppunut
Häiriöpuheluita tältä tyypiltä on tullut vuosien varrella arviolta lähemmäs 1500 kappaletta, joista suurin osa tuli ensimmäisten kahden vuoden aikana. Nykyisellään puheluita tulee noin 100 kpl vuodessa. En ole jaksanut pitää kirjaa näistä soitteluista, koska on muutakin tekemistä. Nykyisin tulee yksittäisiä puheluita silloin tällöin, joka sinällään on jo suuri parannus pahimpiin hetkiin verrattuna.
Alla kaksi kuvakaappausta puhelimen soittologista. Soittologi koostuu pääasiassa häirikköpuheluista, koska niitä suurin osa kaikista saamistani puheluista on. Oikeanpuoleisessa kuvassa on käytetty suodatusta, joka näyttää vain häirikköpuhelut. Tuplapuhelut ajoittuvat yleensä keskelle yötä.
Häiriköintiä numero kerrallaan
Kuten kuvista voi päätellä, on kyseessä jo viides numero, jota samainen häirikkö käyttää. Alle listasin häirikön käyttämät puhelinnumerot vuosien varrelta, sekä päivämäärät milloin kyseinen numero on ensimmäistä kertaa häiriköinyt. Valitettavasti en löytänyt tekemiäni rikosilmoituksia, joista olisin saanut jokaiselle numerolle päivämäärät. Karkeasti voi sanoa, että numero on käytössä vuoden päivät, kunnes se vaihtuu uuteen.
Häirikkö 1: 0449529774 (5.6.2019) Häirikkö 2: 0449658633 Häirikkö 3: 0414973573 (25.3.2021) Häirikkö 4: 0402445079 Häirikkö 5: 0415747884 Häirikkö 6: Salainen numero (19.8.2024), häiriköinti alkaa yleensä salaisesta numerosta
Yksi ja sama häirikkö
Vaikka häirikkönumerot on numeroitu juoksevasti, on soittelijana varmuudella yksi ja sama henkilö. Tämän pystyy päättelemään taustaäänien perusteella, sekä toimintatavoista. Kun uusi numero on otettu käyttöön, ei vanhasta ole tullut uusia puheluita. Uuden numeron hankkimisen taustalla on todennäköisesti vanha liittymän umpeenmeno.
Häiriköinti alkaa yleensä ensin suojatulla numerolla, kunnes suojaus syystä tai toisesta myöhemmin poistetaan käytöstä.
Motiivi tuntematon
Soittelijan motiivista ei ole mitään tietoa, eikä siitä, kuka soittelija on. Sen verran tiedetään, että liittymät ovat PrePaid-tyyppisiä. Ainakin ensimmäiset kaksi, oletettavasti myös myöhemmät liittymät on hankittu Mänttä-Vilppulan R-Kioskilta. Todennäköisesti häirikkö asuu samalla alueella. Hän on aika varmasti yksinäinen vanhempi mies. Liittymät voivat olla myös jonkun toisen hankkimia, esimerkiksi kotihoidon työntekijän.
Olen yrittänyt kovasti miettiä, mikä häiriköinnin taustalla voisi olla syynä:
Olen toiminut Piraattipuolueen taloudenhoitajana, sekä ollut ehdolla niin eduskuntavaaleissa kuin kunnallisvaaleissakin. Olen kuitenkin ollut hyvin näkymätön politiikassa, joten tuskin kyse on tästä.
Facebookissa suurin osa julkaisuista ovat yksityisiä, sisällön koostuessa matkustelu valokuvista, musiikkiharrastuksesta, omista säätöprojekteista, sekä harvemmin uutisointiin liittyen. Kaikille näkyvät kirjoitukset ovat pääasiassa blogikirjoituksien mainostamista.
Blogikirjoitusten pitäisi vuorostaan olla jokseenkin neutraaleita, korjausohjeita tai muuta pohdintaa. En koe, että näistä kirjoituksista kenenkään pitäisi hermostua.
YouTubeen olen julkaissut joitain läheltä piti liikennevideoita, joista vastapuoli voi olla harmissaan, kun tilanteesta on kuvamateriaalia. Kokeilin piilottaa videot väliaikaisesti noin puoleksi vuodeksi, mutta tällä ei ollut mitään vaikutusta ollut. Kun vapautin videot uudelleen nähtäviksi, poistin niistä kommentointimahdollisuuden, koska sisältö ei aina ollut kovin asiallista.
En juurikaan netin keskustelupalstoilla ole käynyt, tai muutenkaan ole kovin aktiivinen uutisten kommentoija somessa. Joskus jotkut tulevat haastamaan riitaa, mutta pyrin vastaamaan provosoitumatta asiallisesti ja muutaman yrityksen jälkeen toinen luovuttaa. Tuskin kyse mistään kaunan kantamisestakaan on. Kerran yksi tuli jotain uhkailemaan yksityisviestein, mutta koskaan ei selvinnyt mistä ko. herra oli päreensä polttanut – mahdollisesti evoluutioon liittyvästä asiasta. Tämä tosin tapahtui vasta noin 6kk ensimmäisen puhelun jälkeen.
Todennäköisesti olenkin sattumalta valikoitunut häiriköinnin kohde, eikä häiriköintiin ole mitään varsinaista syytä. Paitsi ehkä se häiriköinnin tuoma ilo.
Rikosilmoituksia
Rikosilmoituksia olen tehnyt muistaakseni 7 tai 8 kappaletta asiaan liittyen, joista viimeisimmässä poliisi tutki asiaa vähän syvällisemminkin. Tutkinnassa tuli vesiperä, kun valvontakameran nauhoja ei ollut tallella liittymien hankintahetkiltä. Liittymien ostopaikka kuitenkin selvisi.
Valitettavasti operaattorit eivät voi asialle mitään, eikä poliisikaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi ja ratkaisuksi minulle on ehdotettu puhelinnumeron vaihtamista. Yhden häirikön takia en tähän ryhdy – etenkään, kun numero on ollut käytössä yli 20 vuotta. Puhelinnumeron ja yhteystietojen piilottamisella ei luonnollisesti ole enää mitään vaikutusta, koska numero on häirikön hallussa. Toisaalta tietojen piilottamisella ilmaisen, että en todellakaan kaipaa näitä puheluita. Asiasta voin jutella kenen kanssa tahansa, myös tämän häirikön, jos suutaan haluaisi avata.
Ensimmäinen vähemmän neutraali bloggaus
Koska julkaisin häiriköijän käyttämät numerot, tämä lieneekin se kaikkein eniten mielipiteitä, keskustelua ja mielipahaa aiheuttava bloggaus, mitä olen koskaan kirjoittanut.
Puolustuksekseni sanon, että olen tilannetta joutunut sietämään 5 vuotta, eikä se ole juurikaan parantunut vuosien varrella. Koska soittelija ei ole omatoimisesti tajunnut lopettaa häiriköintiä, niin ehkä asian esilletuominen saa tekijän lopettamaan. Ennemmin tai myöhemmin hänen henkilöllisyys tulee selviämään. Kiinnijäädessään hän tuskin tuomiota saa, mutta pääasia olisi, että lopettaisi tämän pelleilyn.
Numeroita ei ole julkaistu sitä varten, että lukijani alkaisi niihin soittelemaan. Todennäköisesti vanhimmat numerot ovat jo uudelleen kierrossa, järkevien ihmisten käytössä. Siksi vielä erikseen kiellän teitä soittelemasta ja häiriköimästä häirikköä.
Tämä kirjoituksen aihe syntyi, kun julkisuudessa on puhuttu, että myös sähkönmyyjän pitäisi kantaa enemmän vastuuta pörssisähkön hinnanmuutoksista [1]. Asioita voisi ehdottomasti kehittää parempaan suuntaan, jolloin mm. kulutusjoustoihin voisi paremmin varautua.
Marginaali
Sähköyhtiöt ovat kilvan nostaneet pörssisähkön marginaaleja ja kuukausimaksuja ylöspäin, syynä muka hankintakustannusten kasvaminen. Palkkakustannukset ovat varmasti hieman nousseet, mutta tuskin sähkön hankkiminen itsessään kalliimmaksi on muuttunut tai työllistä aiempaa enempää, sehän on sähköyhtiön leipätyötä (etenkin niiden, joilla ei ole omaa tuotantoa).
Luulen, että todellinen syy on pienempi kate verrattuna kiinteisiin sopimuksiin. Sekä se tosiasia, että nykyisin noin 30% asiakkaista on pörssisähkön piirissä, aiemmin määrän ollessa vain noin 10% [2].
Tätä juttua kirjoittaessani huomasin, että Fortum on kaikessa hiljaisuudessa nostanut marginaalin 0,45c/kWh => 0,59c/kWh (varmasti sähkölaskussa on ollut tiedotus asiasta, mutta kun menevät suoramaksuna, niin harvemmin laskuja tulee syynättyä tarkasti läpi). Hintojen nousu on ollut rajua, kun vielä vuoden 2022 lopussa marginaali oli vain 0,30c/kWh. Tuskinpa kustannukset ovat kaksinkertaistuneet…
Hintariski
Pörssisähkössä sähkön hintavaihtelusta syntyvän riskin kantaa kuluttaja, kiinteissä sopimuksissa myyjä. Pörssisähkön myyminen on kaikilla sähköhinnoilla kannattavaa bisnestä myyjälle, sillä myyjä kerää myydyn sähkön päältä marginaalin suuruisen voiton ilman riskiä. Ainoaksi riskiksi jää käytännössä luottotappiot, eli maksamattomat laskut. Ostajan riskin ja myyjän riskin puutteen takia marginaalit ovat olleet pieniä, ainoa hyöty ostajalle on ollut toivo halvemmasta sähköstä.
Kiinteässä sopimuksessa hinnanerotuksen maksaa myyjä, tosin kiinteissä sopimuksissa sähkö on ostettu jopa vuosi etukäteen, eli pörssisähkön tämänhetkinen hinta ei suoraan kerro aiheutuuko myyjälle tappiota vai ei. Tappion ratkaisee se, paljon kiinteän sopimuksen käyttäjät käyttävät enemmän sähköä kuin mitä myyjä on ostanut ennakkoon. Puuttuvan sähkön ostaminen tuntimarkkinoilta voi olla todella kallista.
Pörssisähköasiakkaat joustavat paljon kulutuksessa korkeilla sähkönhinnoilla. Koska sähkön hinta on ennakolta lyöty lukkoon, ei kulutusjousto vaikuta toteutuvaan sähkönhintaan jälkipainotteisesti. Nähdäkseni kulutusjoustosta hyötyy ainoastaan tuntimarkkinoilta ostava sähköyhtiö, koska alentunut kulutus vähentää kalliimpien tuotantomuotojen käyttämistä ja edelleen alentaen ostettavan sähkön hintaa tuntimarkkinoilta. Tämä ei tarkoita, että yhtiö tekisi tällä hyödyllä voittoa, hyöty on todennäköisimmin pienempi tappio.
Pörssisähkön hintariskiin voi varautua hankkimalla hintakaton, mutta hinta pitää tyypillisesti kiinnittää kuukausittain (raja päivittyy kuukausittain) ja tästä ilosta pitää maksaa vielä erillinen kuukausimaksu, kiinnitit hinnan tai et. Jos joku kokee pörssisähkön vaivalloiseksi, niin minä koen tämän hintakiinnityksen vaivalloiseksi, siitä huolimatta vaikka se tarvitsee tehdä vain kerran kuussa. Samalla vaivalla voisi ottaa kiinteän sähkösopimuksen vuodeksi tai kahdeksi ja olla täysin huoletta. Kiinteän sopimuksen hinta on tällä hetkellä noin 9 snt/kWh.
Ennustettavuuden puuttuminen
Minua ei haittaa, mikäli sähkö on tunnin tai kaksi todella kallista, eikä edes se, jos hinta on koko päivän kallista. Suurin ongelma onkin tietämättömyys tulevasta. Sähkön futuurihintoja voi katsella ja saada jonkinlaisen käsityksen tulevasta, mutta varmaa on vain klo 14:15 julkaistu sähkönhinta seuraavalle vuorokaudelle.
Sähkönkäyttöä olisi helpompaa suunnitella, mikäli vuorokauden sijaan tietäisi varmuudella ainakin kahden vuorokauden hinnan etukäteen. Näin esimerkiksi aamulla voisi päättää, meneekö illalla saunaan, vai siirtääkö saunomisen seuraavalle päivälle. Alla kuvasarja pörssisähkön menneestä ja tulevasta hinnasta.
Eilen olisi ollut yöllä halpaaTänään oli pitkästä aikaa poikkeuksellisen kallistaSeuraavan päivän hinnat julkaistaan noin 14:15Huomisen hinnat
Koska kyse on pörssisähköstä, hinta on kaikille sama – ainoa ero syntyy marginaalista. Samaisesta syystä johtuen, voit seurata minkä tahansa yhtiön pörssisähkö uutisointia. Vaikka ylihuomisen sähkönhintaa ei tiedäkään, niin ainakin Väre on alkanut julkaisemaan sähkön hintaennustetta. Vaikka ennuste ei ole tae tulevasta, voi tämän avulla halutessaan yrittää suunnitella tulevaa sähkönkäyttöä, mikäli tämän vaivan haluaa nähdä. Tähän en ole ryhtynyt, vaan minulle on riittänyt seuraavan päivän sähkönhinnat silloin, kun se on julkaistu.
Dynaaminen kuormitus
Monessa mittarissa on tariffiohjaus, jota käytetään yleensä kuorman kytkemiseksi päälle halvemman yösähkön ajaksi. Pörssisähkö ja miksei muissakin sopimustyypeissä tätä voisi käyttää kääntäen, kuormituksen vähentämiseksi korkean sähkönhinnan tai sähköpulan aikana. Sähköyhtiö voisi antaa alennusta kuukausimaksusta niissä tapauksissa, jossa se saisi pudottaa väliaikaisesti lämmityksen pois päältä kulutuksen rajoittamiseksi.
Tällä voitaisiin pienentää sähkön huippuhintoja, sekä estää mahdolliset kiertävät sähkökatkokset sähköpulan aikana. Mikäli tallainen joskus tuleekin, niin se tullaan aika varmasti pilaamaan lisämaksulla – verukkeella, että säästät automaattisella tehosäädöllä (joka sinänsä on täysin totta, mutta todellinen hyötyjä on sähkön myyjä, kun heidän ei tarvitse ostaa tuntimarkkinoilta kallista sähköä).
Edelleen pörssisähköä
Olen käyttänyt pörssisähköä taas kohta 2 vuotta, ja olen ollut valintaan tyytyväinen. Edelliset huomiot ovat havaitsemiani epäkohtia, ja joihin puuttuminen voisi helpottaa omaa arkea. Ei sillä, että arki vaikeaa nytkään olisi, mutta esimerkiksi vuorokautta pidempi tieto tulevasta sähkönhinnasta, sekä sähkön hintaennusteet olisivat hyvä lisä sellaisille, jotka päivittäin seuraavat hintoja.
Ja niin, pyykinpesukoneen ja tiskikoneen pyrin ohjelmoimaan edullisimmelle tunneille, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sähkön pitäisi olla silloin ilmaista. Pyykit ja tiskit on pestävä silloin kuin tarve on.
Tässä bloggauksessa käsittelen hajonneen kovalevyn vaihtoa. Levyn hajoaminen voi olla äkillinen, eli se hajoaa varoittamatta, tai sen toiminta alkaa hiljalleen heikkenemään kirjoitus ja lukuvirheiden myötä. Alussa käyn läpi varmuuskopioiden tärkeyden, sekä mikä RAID on. Tämän jälkeen siirryn varsinaisiin ohjeisiin.
Varmuuskopioiden tärkeys
Säilytän levypalvelimella pääasiassa valokuvia ja videointeja, joten niiden tallessa pysyminen on varsin tärkeää. Varmuuskopioiden tekeminen on paras tapa varmistaa tiedon säilyminen, mutta mikäli tätä ei ole automatisoitu, varmuuskopioiden tekeminen saattaa unohtua.
Varmuuskopiointi on ainoa tapa, jolla vahingossa poistettu tieto saadaan palautettua. Toisaalta tieto voi kadota hajonneen kovalevyn seurauksena. Kovalevyn hajoamisen varalta on olemassa erilaisia RAID-tasoja, joilla yksittäisen tai useammankin levyn hajoaminen ei aiheuta tietojen menetystä. Täytyy kuitenkin muistaa, että oli käytetty RAID-taso mikä tahansa, ei se estä vahingossa poistetun tiedon katoamista.
Mikä ihmeen RAID?
Redundant Array of Independent Disks, on tapa tallentaa tietoa usealle levylle siten, että levyn hajoamisen myötä tiedot säilyvät. Tämä perustuu tiedon hajauttamiseen ja pariteettidatan tallentamiseen, jota hyväksi käyttämällä hajonneen levyn tiedot voidaan luoda ’tyhjästä’. Tosin RAID 0-taso on poikkeus, siinä yksittäisen levyn hajoaminen kadottaa kerralla kaikki tiedot.
Käytössäni on RAID-Z2 (vastaa RAID 6), joka lyhykäisyydessään tarkoittaa sitä, että levyjärjestelmässä on kaksi ylimääräistä levyä. Minkä tahansa kahden levyn yhtäaikainen hajoaminen ei aiheuta tiedonmenetystä. Kolmannen levyn hajoamisen myötä kaikki katoaa. Kahden levyn samanaikainen hajoaminen on hyvin epätodennäköistä, kolmen levyn hajoamisesta puhumattakaan.
Levyn vaihtamisen tärkeys
Rakentamani levypalvelin koostuu 7 kpl 3TB Western Digital WD RED NAS levystä, joista kahden levyn verran käytetään pariteettidatan tallentamiseen. Rakensin levypalvelimen vuonna 2016, eli se on lähes 8 vuotta vanha. Kovalevyillä on käyttötunteja reilu 50000h, eli reilun 6 vuoden edestä lähes tauotonta pyörimistä. Viimeiset 2 vuotta palvelin on ollut käytössä vain tarvittaessa korkean energiahinnan takia. Käynnistyskertoja levyillä näyttää olevan vain 165. Käyttötuntien perusteella ei ole ihme, että levyt alkavat hiljalleen ilmoittelemaan toimintahäiriöstä.
Toimintahäiriöstä ilmoittava levy on syytä vaihtaa uuteen nopeasti, sillä koskaan ei tiedä milloin seuraava levy alkaa piiputtamaan. Koska palvelin tekee pariteettilaskennan luentaa ja kirjoitusta levyille, on viallisen levyn poistaminen ja uuden lisääminen varsin raskas operaatio olemassa oleville levyille. Tästä voi seurata uusi levyrikko. Tämän takia odotteluun ei ole aikaa, ja niiden varmuuskopioidenkin on syytä olla kunnossa, ihan varmuuden vuoksi.
Vaihdon suorittaminen
Levyn vaihto-operaatio on varsin suoraviivainen prosessi:
1. Kirjaudu TrueNAS:iin
2. Tarkistetaan oikean yläkulman kellosta hälytykset
3. Valitaan vasemmalta Storage => Pools
4. Valitse ratas -kuvake => Status
5. Tarkista levyjen status. Kunnossa olevien levyjen tila on ONLINE, viallisessa levyssä UNHEALTY. Levy ei välttämättä ole mennyt UNHEALTY-tilaan, vaikka siinä virheitä olisikin. Virheet ovat peräisin tällöin levyn omasta S.M.A.R.T-diagnostiikasta.
6. Valitaan vasemmalta Storage => Disks
7. Käydään läpi levy kerrallaan tarkistamalla S.M.A.R.T test results. Hälytysluettelon mukaan levyistä da5 ja da6 löytyvät ongelmat. Ota samalla talteen levyn sarjanumero, sillä tarvitset sitä myöhemmin varmistaaksesi, että olet vaihtamassa oikeaa levyä.
8. Valitettavasti S.M.A.R.T test resultsin kautta ei tule hullua hurskaammaksi, sillä näkymä tarjoilee vain mystisen error koodin. Sivu kertoo myös levyn käyttötuntimäärät, jotka tässä tapauksessa on 53829 tuntia, eli noin 6 vuotta ja 2 kuukautta.
9. Kattavat testitulokset on mahdollista saada näkyviin Shell:in kautta, jonka saa valittua vasemmasta reunasta.
10. Kirjoita avautuvaan ikkunaan smartctl -a /dev/xxx, jossa xxx on haluamasi levyn laitetunnus, esim. da5. Tietoa tulee useamman sivun verran, syyllinen täytyy osta kaivaa kaiken tämän seasta. Alla kuvakaappaus osasta saamaani raporttia.
Pääasiassa useimmat rivit raportoivat vanhasta iästä. Ikä itsessään ei mielestäni ole mittari tai syy vaihdolle, toki kun levyillä alkaa olla ikää, voi olla hyvä hankkia levy, jos toinenkin varalle. Tällöin toimenpiteisiin pääsee puuttumaan heti, eikä esimerkiksi vasta 3 viikon päästä kuten minulla.
Lukuvirheiden määrä on kasvussa, samoin levyn käynnistyminen on hitaampaa, sekä jotain sektorin siirtämisiä on mahdollisesti tehty. Nämä ovat vasta ennakkoilmoituksia, ja koska energiansäästösyistä palvelin on ollut päällä näiden kolmen viikon aikana vain pari vuorokautta yhteensä, en ole pitänyt kovin suurta kiirettä levyjen vaihdon kanssa.
Toisaalta kun ennakkoilmoituksia oli jo kahdella levyllä, niin niitä voi pian ilmaantua myös muille levyille. Joidenkin mielestä ennenaikaista hötkyilyä, mutta ennemmin sitä kuin kaiken tiedon menettäminen. Vian havaittuani tein osittaiset varmuuskopioinnit ja uusien isompien varmuuskopiolevyjen saavuttua (2x 16Tb) tein täydelliset varmuuskopiot.
11. Kun vialliset levyt on paikannettu ja päätös levyjen vaihdosta on tehty, mennään jälleen Storage => Pools => Ratas -kuvake => Pool status. Etsitään haluttu levy, joka halutaan poistaa käytöstä, esimerkiksi da5. Painetaan vastaavan rivin perässä olevaa kolmea pistettä, ja painetaan Offline.
12. Levyn ohjelmallisessa irrottamisessa tulee olla huolellinen – ettet irrota vahingossa väärää levyä. Enkä suosittele irrottamaan ja vaihtamaan kuin yhden levyn kerrallaan (vaikka käytössä olisi RAID-Z2 tai -Z3).
Mikäli levy on salattu, kuten minulla, ilmestyy varotus, jossa ilmoitetaan, että Offlineen laitettua levyä ei voi laittaa takaisin Onlineen. Valitaan Confirm, ja painetaan lopuksi Offline.
13. Tämän jälkeen valittu levy menee OFFLINE-tilaan, ja levypakka DAGRADED-tilaan. Nyt voit sammuttaa palvelimen.
14. Kun palvelin on sammunut, avaa kotelo ja poista viallinen levy. Tässä kohtaa tarkista, että ohjelmallisesti irrottamasi levyn sarjanumero vastaa fyysisen levyn sarjanumeroa. Liitä uusi levy tilalle (samankokoinen tai suurempikapasiteettinen), ja käynnistä kone.
15. Käynnistymisen jälkeen mennään jälleen Storage => Pools => Ratas -kuvake => Pool status. Yksi asemista on kadonnut ja tilalle on tullut mystinen kirjainhirviö. Tämä on se puuttuva levy, joka ei ole vielä osana RAID-pakkaa. Valitaan samalta riviltä kolme pistettä, ja Replace.
16. Avautuvasta ikkunasta valitaan levy, joka halutaan ottaa uutena käyttöön. Erikoista tässä on se, että vaikka irrotin levyn da5, niin irrotuksen jälkeen aiempi da6 muuttui da5:ksi. Eli kun olen liittämässä uutta levyä systeemiin, epäintuitiivisesti valitsekin levyn da6, sen irrotetun da5:n tilalle. Koska levyni on salattu, täytyy myös salauksen tunnussana syöttää.
17. Palvelin rouskuttaa noin minuutin, jonka jälkeen tulee ilmoitus onnistuneesta levynvaihdosta. Ikkunan voi sulkea.
18. Vaikka kaikki käyttäjän toimenpiteet ovat tehtynä, on vaihto kaikkea muuta kuin valmis. Koska uusi levy on täysin tyhjä, ei se vastaa RAID-Z2 konfiguraatiota. Eli puuttuvat tiedot on kopioitava muilta levyiltä. Toisaalta muut levyt eivät sisällä sitä tietoa mitä tällä levyllä pitäisi olla, vaan palvelin joutuu laskemaan olemassa olevien levyjen tiedoista puuttuvan datan pariteettien perusteella, tätä toimenpidettä kutsutaan resilvering:ksi. Tämän operaation kesto riippuu niin käytettyjen levyjen koosta, levyillä olevan tiedon määrästä kuin RAID-pakan leveydestä (minulla 7 rinnakkaista levyä yhdessä poolissa).
Alussa arvio näytti yli 24 tuntia, mutta aika lyhenee todellista nopeammin. Todellisuudessa aikaa kului noin 13 tuntia.
19. Kun puuttuva data on saatu luotua ja siirrettyä levylle, on operaatio lopullisesti valmis.
Helppoa, mutta kuumottavaa
Vaihto-operaatio oli hieman jännittävä, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun jouduin tämän tekemään – ja vielä kahdesti peräkkäin. Etenkin tuo kohdan 12 levyn irrottaminen ja siitä tullut varoitus, että levyä ei voi enää liittää takaisin hieman epäilytti. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että mitään epämääräistä tai ennakoimatonta ei ole tapahtumassa. Kunhan vaan sen oikean levyn irrottaa, ettei joudu tekemään yhtä ylimääräistä resilvering kierrosta.
Toinen jännityksen aihe oli, miten olemassa olevat levyt kestävät tuon 13 tuntia kestävän rääkin, niin ikään kahdesti. Jo aiemminhan levyt olivat huutaneet noin 17 tuntia varmuuskopioinnin merkeissä. Onneksi ongelmia ei esiintynyt, eikä levyille ilmaantunut myöhemmin tehdyssä S.M.A.R.T testeissä virheitä.
