Aihearkisto: Yhteiskunta

Jätteiden lajittelemisen vaikeus

Luonto, Yhteiskunta, ,

Välillä tuntuu, että osalle (suomessa) jätteiden lajitteleminen tuottaa suuria vaikeuksia. Täytyy tunnustaa, että minullakin oli elämässä vaihe, jolloin heitin energiajätteen sekajätteeseen. En kuitenkaan ole esimerkiksi lasipurkkeja, metallipurkkeja tai sähkölaitteita heittänyt sekajätteeseen, joita toisilla sinne näyttää välillä lipsahtavan. Toisaalta tämä on paljon parempi vaihtoehto kuin luontoon heittäminen, jota myöskin tapahtuu.

Jätteiden lajittelematta jättäminen on todella helppoa, sen kun vaan kippaa kaikki roskat sekajätteeseen. Toisaalta eri jakeiden lajitteleminen ei vaadi kovinkaan paljoa ajatusta ja vaivaa, se tapahtuu kuin itsestään kun sen ottaa tavaksi.

Lajitteleminen

Kiinteistön koosta riippuu, minkälaiset jäteastiat sieltä löytyy. Esimerkiksi Lahdessa 1-2 huoneiston kiinteistöltä vaaditaan energia ja sekajäteastiat. 3-9 huoneiston kiinteistöltä vaaditaan taajama-alueilla myös paperinkeräys. Mikäli huoneistoja on vähintään 10, tulee edellisten lisäksi olla astiat myös biojätteelle, kartongille, lasille ja metallille.

Alla lista jätejakeista, jotka lajittelen:
– *Energia
– *Muovi (kierrätin jo ennen kuin astia hankittiin taloyhtiöön kesällä 2019)
– Metalli
– Lasi
– Vaaralliset (lamput, akut/patterit)
– *Paperi
– Kartonki
– Sähkölaitteet
– *Sekajäte
– Tyhjät pullot/tölkit

Tähdellä merkityt keräysastiat löytyvät taloyhtiöstämme, loput jakeet vien kierrätyspisteisiin. Biojäte jää lajittelematta, koska tälle ei ole järjestetty erillistä keräysastiaa=> päätyy sekajätteen joukkoon, kierrätysohjeiden mukaisesti. Toisaalta biojätettä syntyy taloudessamme hyvin vähän, eikä ruokaa muutoinkaan tule kevein perustein heitettyä menemään.

Kierrättämisen toteutumiseen on vaikuttanut itselläni ainakin liikkumisen helppous, eli autonkäyttö. Myös asenteeni kierrättämisen tärkeydestä on kasvanut työskennellessäni mm. Nepalissa ja Keniassa.

Asenne vaikuttaa ympäristöömme

Kun maailmalla kiertää, näkee siellä yhtä ja toista. Olen nähnyt jätteitä poltettavan kadunvarsilla, vietävän megalomaanisen suuriin jätekasoihin (jotka saattavat myös palaa) tai kipattavan jokeen. Yhteistä näillä on ollut jätteiden jälkikäsittelyn riittämättömyys tai sen puuttuminen kokonaan. Myös tietämättömyydellä lienee merkittävä osa toiminnassa.

Alla olevan kaltaiset videot ovat surullinen esimerkki ihmisten välinpitämättömyydestä, jätteenkäsittelyn puutteesta ja näiden vaikutuksista elinympäristöömme. Tällaisia videoita löytyy esimerkiksi hakusanalla plastic river tai dirty river.

Miten jätteiden lajittelua saisi tehostettua suomessa?

Kierrättäminen on pitkälti kiinni asenteesta, ja lapsuudessa opituista tavoista, kuten moni muukin asia. Mutta, miten suomalaiset saataisiin paremmin kierrättämään? Vaikka suomessa kierrättäminen ei olekaan vaikeaa, niin kierrättämättä jättämisestä on tehty liian helppoa: sekajäte.

Mikäli sekajäteastiat sijaitsisivat kaukana (esim. kauppojen pihoilla) ja muut keräysastiat lähempää (pihoissa), pistäisi tämä aika varmasti ihmiset lajittelemaan tarkemmin, jotta mahdollisimman vähän tarvitsisi viedä jätteitään kauas. Voisi käydä myös toisin: lajitellaan väärin, tai pahimmassa tapauksessa heittämään roskat luontoon. Myös tilanahtaus monen jäteastian sijoittamiselle olisi ongelmallista.

Jäte on kallista

Kannattaa pitää mielessä, että jäte maksaa. Energiajätteen hinta Lahdessa on 70€/tonni ja sekajäte 145€/tonni (jäteautojen kuljettamana, hinnat ALV 0%). Pahvit, lasit, metallit, muovit, lamput, patterit ja sähkölaitteet saa vielä ilmaiseksi esimerkiksi Prismojen pihoista löytyviin keräysastioihin.

Kun lajittelee oikein, sekajätettä tulee lopulta hyvin vähän. Meidän taloudessa kaksi roskapussillista kuukauteen. Kun aloin lajittelemaan muovin erikseen (ennen kuin taloyhtiöllä oli keräysastiaa muoville), havahduin, kuinka suuri määrä energiajätteestä on muovia. Muovia tulee viikossa jopa kaksi roskapussillista, energiajätettä yhden pussin verran. Lasia, metallia ja pahvia tulee vietyä kerran kuussa vaihteleva määrä.

Ja se lajittelemisen hankaluus suomessa?

Lajittelussa mielestäni kaikkein hankalinta on tilan järjestäminen, useat keräysastiat vievät paljon tilaa. Tästä syystä meillä eri jakeet sijaitsee vähän eripuolilla asuntoa:

  • Keittiön roskis käsittää energiajakeen, muovin ja sekajätteen. Sekajäte on viimeisenä, jotta sinne päätyisi mahdollisimman vähän jätettä (eräänlaista pakkolajittelua)
  • Pahvi, lasi, metalli, paperi ja palautuspullot sijaitsee keittiön aputason alapuolella, pesukoneen vieressä.
  • Patterit ja lamput sijaitsee pienessä korissa eteisen laatikossa.
  • SER sijaitsee työhuoneen hyllyssä.

Loppusanat

Olen miettinyt, miten sekajätteen määrää saisi edelleen vähennettyä, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että monille jätetyypeille ei yksinkertaisesti ole muuta sijoituspaikkaa kuin sekajäte.

Muistelen lukeneeni, että jäteasemilla jätteet lajiteltaisiin kaikkinensa 27 tai 28 eri jakeeseen. Toisin sanoen, lajittelu jatkuu siitä, mihin se on kotona päättynyt. Jälkikäteen lajittelu on hankalaa ja kallista. Siksi on tärkeää, että jätteet lajitellaan mahdollisimman hyvin.

Hozelock Superhoze 30m – laajeneva letku

Kuluttajansuoja, Yhteiskunta, , ,

Saatat muistaa ihmeletkun Ostos-TV:stä. Letkun idea on olla kevyt, vähän tilaa vielä, kestävä, solmuun menemätön… Alla oleva mainosvideo kertoo kaiken oleellisen ihmeletkun ideasta.

Olen aina pitänyt Ostos-TV tuotteita B-laatuisina ihmekeksintöinä, jotka ei tavalliseen kauppaan edes kelpaa (miksi muuten niitä saisi vain ja ainoastaan yksinoikeudella TV-shopista?)

En ole koskaan ostanut Ostos-TV:stä mitään, en tälläkään kertaa. Muistikuva tästä ihmeletkusta on kuitenkin jäänyt mieleen.

Kesällä 2016 istutin uuden aidan. Aitaa oli tarve kastella, mutta taloyhtiön oma letku oli epäkäytännöllisen painava, muotoonsa jämähtänyt osin litassa oleva letku. Tämä johti oman letkun hankkimiseen. Vaihtoehtoina oli perinteinen letku ja ihmeletku. Perinteisen letkun kategoriaan kuuluvat kaikki sotkeentumattomat ja littaan menemättömät letkut.

Ihmeletkun kestävyys oli suurin huolenaihe. Kun tavalliseen letkuun tulee reikä, voi sen katkaista ja tarvittaessa tehdä jatkon. Tämä ei ole mahdollista ihmeletkulla, vaan se on kerrasta entinen.

Hozelock Superhoze letkulle luvataan 5v takuu, joten se antaa uskoa letkun laatuun. Yleensähän takuu mitoitetaan siten, että se kestää takuuajan.

Paketin mukana tulee itse letku (10m => 30m), jonka molempiin päihin on integroitu jatkoliitin vesilukolla (aquastop). Lisäksi mukana tulee säädettävä suutin, sekä adapterit letkun kiinnittämiseksi 3/4″ ja 1/2″ hanaliittimeen.

Letku on todella kevyt ja menee pieneen tilaan. 30m versiolla saa mukavasti ulottuvuutta. Käyttö on huomattavasti mielekkäämpää kuin tavallisella letkulla, jonka myötä letkun ottaa paljon helpommin käyttöön pientäkin juttua varten.

Tästä huolimatta letku ei ole ollut kovinkaan ahkerassa käytössä. Itseasiassa sillä on alle 20 käyttökertaa takana. Käytön vähäisyyteen ei ole mitään muuta syytä kuin se, että letkulle ei tämän useammin ole käyttöä.

Loppukesästä 2019, noin kolme kuukautta takaperin, letkun paine yhtäkkiä hävisi. Kävin varmistamalle, ettei kukaan ollut laittanut hanaa kiinni – ei ollut. Letku vuoti välittömästi alkupäästä. Suojaavan kuoren alle, kun ei näe, niin on vaikea sanoa minkälaiset vahingot on kyseessä. Veden vuotamistavasta päätellen letku on revennyt pituussuunnassa. Letku on uudesta asti hieman vuotanut liittimen juuresta, joten on mahdollista, että tämä kyseinen vaurio laajeni ja teki letkusta käyttökelvottoman.

Takuu

Ostin letkun Lahden Kodin Terrasta. Kyseistä liikettä ei kuitenkaan enää ole olemassa. Takuun hoitaminen mutkistuu tämän myötä hieman.

Etsin takuukuitin käsiini. Yllätyksekseni siinä lukee takuuajan olevan vain 2 vuotta, vaikka pakkauksen kyljessä mainostetaan viittä vuotta.

Yllätykset eivät loppuneet tähän. Kyseisestä tuotteesta on olemassa kahdenlaista pakkausta, joiden välillä ainoa ero on kyljessä komeileva takuuaika, joka on 3 tai 5 vuotta.

Kuvia kummastakin pakkausmallista käytetään sekalaisesti mainonnassa, ja yhtä sekalaisesti takuuksi liikkeet ilmoittavat 2 tai 3 vuotta. Missään (Suomessa) en kuitenkaan ole törmännyt luvattuun viiteen vuoteen.

Saa nähdä, mikä letkun todellinen takuuaika on. Ostohetkellä olin siinä käsityksessä pakkauksen perusteella, että takuu on 5 vuotta. Letkulla oli hintaa 44,95€, joten sen soisi kestävän joka tapauksessa enemmän kuin 3 vuotta, oli sen takuuaika sitten 2, 3 tai 5 vuotta.

Noin kuukausi sitten laitoin takuupyynnön suoraan Hozelockin suomen sivujen kautta, joskaan vastausta ei ole vielä kuulunut. Tilannepäivityksiä seuraa sitä mukaan, kun asioita selviää.

Työnantajan tarjoama luottokortti

Työelämä, Työsuhdeasiat, Yhteiskunta, , ,

Kiireellisimpinä vuosina minulla on ollut noin 140 matkapäivää. Ulkomaan matkapäiviä parhaimpana vuotena on olut noin 100. Tällainen matkustelu käy kukkarolla ahkerasti.

Suurimmat kulut syntyvät lentolipuista, hotelliyöpymisistä ja taksimatkoista. Myös autovuokra, tankkaukset, tietullit, siltatullit ja lauttamatkat voivat tulla kyseeseen. Ei ole myöskään mahdotonta, että joutuu ostamaan työkaluja, tarvikkeita tai varaosia. Kuukaudessa summat voivat nousta todella suuriksi.

Etenkin startup yrityksissä korttikäytännöt ovat kirjavia.

Kortteja on kahta tyyppiä: Maksuaikakortti (lyhennys 100%), sekä luottokortti (minimilyhennys). Tämän lisäksi kortti voi olla työnantajan takaama (työntekijä maksaa laskun), tai työnantajan maksamana.

Edellisessä työpaikassa minulla oli tällainen työnantajan takaama kortti. Lasku tuli joka kuukausi kotiini, joka piti maksaa eräpäivänä. Useinkaan kulukorvaus ei ehtinyt tulla ajoissa, joten tilillä piti olla riittävästi katetta.

Perustelu miksi en saanut yrityksen maksamaa luottokorttia, oli että yritysten kortteja käytetään niin paljon väärin, ja että tällaisia kortteja ei yleisesti ottaen myönnetä enää missään yrityksessä kenellekään. Pureskellaanpa asioita hieman.

Mitä tarkoittaa yrityksen takaama kortti?

  • Mahdollistaa suuremman limiitin, joka tässä tapauksessa oli 5000€/kk. Henkilökohtaisessa kortissa oli 2000€ raja, joskin sen olisi saanut helposti nostettua suuremmaksi => tapauksessani yrityksen kortista ei ollut hyötyä.
  • Vastaat kortin veloista, ja jos ulosoton jälkeen jää maksettavaa, käännytään vasta tämän jälkeen takaajan, eli työnantajan puoleen.
  • Kun työnantaja menee konkurssiin, takaaja katoaa. Tällöin vastaat kortin veloista, kuten käytännössä tähänkin asti. Palkkaturvasta näitä kuluja voi saada takaisin, tai olla saamatta.

Yrityksen luottokortti on ainoa oikea vaihtoehto työntekijälle, sillä

  • Väärinkäytöstä aiheutuva riski työnantajalle on mitätön. 5000€ limiitillä ei tehdä 5000€ suurempaa laskua. Työnantajan pystyy vähentämään väärinkäytökset palkasta ja ottamaan tarvittaessa kortin pois. Myös rikosilmoituksen tekeminen on aina mahdollista. Työnantajan riski on täysin olematon.
  • Yritys maksaa kortin laskun, jolloin työntekijän ei tarvitse rahoittaa työnantajan toimintaa.
  • Konkurssitilanteessa konkurssipesä vastaa kortin veloista.

Lyhyesti sanottuna yrityksen takaamat kortit pitäisi kieltää lailla. Työntekijän tehtäviin ei kuulu rahoittaa työnantajan toimintaa antamalla ilmaista lainaa, samalla todellisuudessa ottaen taloudellisen riskin kortin veloista.

Työnantajan väittäessä, että taattu kortti on ainoa vaihtoehto väärinkäyttöriskin takia, on täysin höpö puhetta. Tällaiseen korttiin ei pidä suostua, tai työnantajalta on saatava kortin limiittiä vastaava summa ennakkomaksuna. Ennakolla voi maksaa kortin laskun sen saapuessa, jonka lisäksi kaikissa tilanteessa saa ns. omansa pois.

Blogin aihe kumpusi tällä kertaa siitä, että edellinen työnantaja meni konkurssiin marraskuussa 2018 ja osa kulukorvauksista jäi saamatta. Omalta osalta saavat jäivät vähäisiksi, toisilla saatavat olivat merkittävästi suurempia.

Loppuvaiheessa korttiostoja ei onneksi ollut kovin paljoa, mutta yhden kuukauden kulukorvaukset jäivät kokonaan saamatta. Ne minulle periaatteessa maksettiin, mutta koska palkka ja kulukorvaukset maksettiin tuolloin ilman palkkalaskelmaa, niin seuraavan kuun palkkalaskeman kirjausvirhe teki maksun mitättömäksi.

Aiempi potti kirjattiin kokonaisuudessaan palkkaennakoksi, jolloin sain vain puolikkaan kuun palkan ja kulukorvaukset muuttuivat jälleen saataviksi. Konkurssihetkellä tästä oli kulunut juuri sen verran aikaa, että jo maksettu kulukorvaus katosi olemasta. Näin kävi myös palkkaturvan silmissä, koska konkurssihetkellä tästä oli juuri sopivasti kulunut yli 3 kuukautta. Tarkalleen ottaen tässä tuli tupaan 1383,72€.

Jokaisella konkurssi ja palkkaturva kierroksella oppii jotain. Takana on kaksi työpaikkaa, kaksi konkurssia ja kaksi palkkaturvaan turvautumista viimeisten 10 vuoden ajalta.

Suomi, sähköautojen luvattu maa?

Liikenne, Yhteiskunta, , , , , ,

Ilmasto lämpenee, johon vaikuttaa fossiilisten polttoaineiden käyttö. Jotta ilmaston lämpötilan kasvua saataisiin hillittyä, on tapahduttava muutos. Suomessa on asetettu tiukat päästötavoitteet liikenteelle, jota vauhdittamaan on ajateltu jopa kieltää polttomoottoriautojen myynti nopeutetussa aikataulussa. Tavoitteissa on saada liikenteeseen 250000 täyssähköautoa/hybridiä vuoteen 2030 mennessä, jotta tavoitteissa pysyttäisiin.

Useimmilla ei kuitenkaan ole varaa ostaa uutta autoa. Moni ei myöskään halua ostaa uutta, tai edes uudehkoa autoa; auto kun on taloudellisesti surkea ’sijoitus’. Käytettyjä sähköautoja on vähän tarjolla, ja ne ovat kalliita. Käytetyissä hybrideissä tilanne on aavistuksen parempi, mutta niitäkin on edelleen vähän tarjolla.

Sähköautoja valmistetaan toistaiseksi verrattain vähän, johon syynä on kallis hinta (rajoittaa menekkiä). Myös pelot uutta tekniikkaa kohtaan, sekä ehkä se suurin kysymys, toimintasäde ja latausaika, hillitsevät ostohaluja. Ajan saatossa käytettyjä sähkö ja hybridiautoja alkaa ilmestymään markkinoille.

Sähköautoja ei riitä kaikille tältä istumalta, eikä varmasti pidemmälläkään aikataululla, sillä paine tavoitteiden saavuttamiseen tuntuu olevan kova, ympäri maailman. Toisaalta koko autokantaa ei olla päivittämässä yhdellä hetkellä, mutta sähköautobuumi tulee luomaan haasteita markkinoille, eikä yksin autojen valmistuksessa.

Unohdetaan kuitenkin edellä mainittu, ja puhutaan energiasta.

Energia

Energiaa tarvitaan pyörittämään jokapäiväistä elämäämme. Ensimmäisenä miellämme energian sähköksi, jolla kaikki laitteet toimivat. Liikennekin liikkuu energialla, pääsääntöisesti nestemäisillä tai kaasumaisilla polttoaineilla. Energiaa kuluu päivä päivältä enemmän, jonka takia uusia voimalaitoksia tarvitaan. Energiaa halutaan tuottaa puhtaasti, jonka takia vanhoja saastuttavia laitoksia suljetaan. Mutta, onko kukaan ajatellut mitä sähköautoihin siirtyminen käytännössä tarkoittaa?

Otetaan esimerkki omasta autoilustani, se on helpointa, sillä olen pitänyt kirjaa kaikista siihen liittyvistä kuluista. Autoni on Hyundai i30 CW, menovetenä toimii Diesel. Olen omistanut kyseisen kulkuvälineen 6,28 vuotta, tankkiin on uponnut 7178,41 litraa ja tällä on ajeltu yhteensä 131744 km. Vuodessa polttoainetta on kulunut keskimäärin 1143 litraa (keskikulutus 5,45 l/100km), ja keskimääräinen ajosuorite vuodessa on ollut hieman vajaa 21000km.

Litra dieseliä sisältää energiaa noin 10 kWh. 5,45 litran keskikulutuksella energiaa kuluu siis 54,5 kWh/100km. Vuotuisella ajomäärälläni energiankulutus on noin 11,4 MWh. Dieselmoottorin hyötysuhde on kuormituksesta riippuen noin 25-40%, jolloin liikuttamiseen on päätynyt 4,0 MWh määrä energiaa (35% hyötysuhteella). Toisin sanoen, auton liikuttamiseen hyötysuhde huomioiden on kulunut noin 19kWh/100km. Sähköllä saman auton liikuttamiseen kuluu saman verran energiaa (kun puhutaan liikuttamiseen käytetyn hyötyenergian osuudesta, eli akselitehosta).

Sähköautojen kuluttama teho on auton koosta, ajotavasta, nopeudesta jne. riippuen 14-20kWh/100km, isotehoisissa ja painavissa autoissa enemmänkin. Ensipäätelmä tuloksista on, että sähköauto on merkittävästi dieseliä parempi. Invertterin ja sähkömoottorin hyötysuhde liikkuu siellä 95% tietämillä, joten akselille päätyy lähes kaikki kulutettu energia. Polttomoottorissa suurin osa energiasta häviää lämpönä taivaalle, joka toden totta on typerää energian hukkaa, mutta nykyteknologia ei parempaan pysty.

Hyvä hyötysuhde autossa, huono toisaalla

Ydinvoimaloissa hyötysuhde on 33-40%, hiilivoimaloissa 40%, vesivoimaloissa 90%, aurinkovoimassa 18%, tuulivoimalassa 45%… Ydinvoimalan ja hiilivoimalan hyötysuhdetta saadaan nostettua merkittävästi, kun myös lämpö otetaan talteen (kaukolämmöksi). Ylläolevat hyötysuhteet koskevat pelkästään sähkön tuotantoa. Kuten aiemmin mainitsin, polttomoottorin hyötysuhde on kuormituksesta riippuen 25-40%. Hyötysuhde voi olla suurempikin, mutta ei toteudu autoissa, koska moottorin kuormitus ei ole optimaalinen. Tasaisessa ajossa moottorin kuormitus on suhteellisen matala, jolloin hyötysuhde huononee. [Lähde]

Kuten huomataan, ei hyötysuhde ole millään energiantuotannolla 100%. Vesivoima on lähinnä tätä. Aurinkopaneelien hyötysuhteella ei ole muuta merkitystä kuin kenttien vatimaan koon kannalta (suurempi hyötysuhde => pienempi ala). Tuulivoiman hyötysuhteella ei myöskään ole niin suurta merkitystä, koska tässäkään ei varsinaisesti hukata resursseja, osa energiasta jää yksinkertaisesti hyödyntämättä. Toisin on lauhdevoiman kanssa, jossa lämpöä ajetaan valtavasti hukkaan (ellei sitä oteta hyötykäyttöön kaukolämpönä).

Päästöt siirtyvät sähköautojen myötä autoista voimalaitoksiin. Täten on erittäin tärkeää, että energiaa tuotetaan kestävästi ja puhtaasti, muussa tapauksessa sähköautoista ei ole päästöjen kannalta juurikaan hyötyä.

Energian kulutus

Sähkönkulutus Suomessa vuonna 2017 oli 85,4 TWh, eli 85400 GWh. Reilu 25% tästä on tuotettu ydinvoimalla, 17% vesivoimalla… mutta ehkä suurin ongelma on nettotuonti, joka on lähes 24%. Toisin sanoen, energia kulutetaan reilusti enemmän, kuin mitä tuotamme. [Lähde]

Mitä sähköautojen kasvava määrä tarkoittaa sähkön kulutukselle? Se tietysti kasvaa, ja nettotuonnin tarve lisääntyy, ellei omaa tuotantokapasiteettia rakenneta lisää. Nettotuonnissakin on ongelmansa, sillä silläkin on rajansa siirtolinjojen kapisiteettien puitteissa.  Mutta, kuinka paljon liikenteen sähköistäminen vaatii lisäenergiaa?

Vuosittaisilla ajokilometreilläni syntyisi täyssähköautolla 4 MWh lisäys sähkönkulutukseen (olettaen, että kulutus olisi identtinen dieseliin verrattuna hyötysuhde huomioiden). Mutta, mitä 250000 auton tavoite tarkoittaa, jonka verran niitä pitäisi olla vuoteen 2030 mennessä.

Tällä hetkellä sähköautoja on 1682 ja hybrideitä 5719 kpl. Täten uusia sähkö/hybridiautoja pitäisi rekisteröidä noin 20000 kpl/vuosi, jotta tavoitteeseen päästään. Vuonna 2017 rekisteröitiin henkilöautoja yhteensä noin 120000 kpl, täten täyssähkö/hybridien myynnin pitäisi olla vajaa 20% kaikista myydyistä uusista autoista.

Jos vuosittain myytäisiin 20000 täyssähköautoa, tarkoittaa se 17000km keskimääräisellä ajosuoritteella (ja 17kWh/100km keskimääräisellä kulutuksella) energiankulutuksen kasvamista 57,8 GWh:lla / vuosi. 250000 täyssähköautoa tarkoittaisi 722,5 GWh lisäystä sähkönkulutukseen. Koko autokannan päivittäminen täyssähköiseksi tarkoittaisi vuorostaan noin 10 TWh lisäenergiatarvetta, joka on yli 10% lisäys nykyiseen koko suomen energiankulutukseen nähden. Esimerkiksi Loviisan yksiköt tuottavat yhteensä noin 8 TWh vuodessa. Energiankulutuksen lisääntyminen ei kuitenkaan ole ihan näin suoraviivaista, sillä talvella autojen lohkolämmittimien kuluttama energiamäärä poistuu sähköautojen myötä (joskin sisätiloja lämmitetään jatkossakin).

Lisää energiaa

Seuraava kysymys onkin, mistä kaikki energia näille sähköautoille, kun jo tällä hetkellä kovimmilla paukkupakkasilla sähköntuotanto ja tuonti käyvät äärirajoilla. Onneksi Olkiluoto 3 on ehkä jo kohta valmis, mutta sen tuotanto kattaa vain nettotuontia. Sähkönkulutus kasvaa luonnostaan, ja liikenteen sähköistyminen kiihdyttää tätä tahtia entisestään.

Sähköverkosta on tehtävä sähköautomullistuksen aikana älykäs, sillä sähköautoja tullaa lataamaan pääsääntöisesti yöaikaan (kotona), sekä päiväsaikaan (työpaikalla). Tämä tarkoittaa merkittävää kuormaprofiilin muutosta, eli säätövoimaa tarvitaan lisää tasaamaan kuormitusvaihteluita, sekä lisää perusvoimaa kattamaan muutoinkin alijäämäistä tuotantoa. Kannattaisi vakavasti harkita esimerkiksi yhden uuden ydinvoimalareaktorin rakentamista, jonka rinnalle lisää vesi-, aurinko- ja tuulivoimaa.

Energian hinta

Sähkön hinta on ollut koholla jo pidemmän aikaa. Myös siirtomaksut veroineen ovat kovia. Sähkön hinnan voi kilpailuttaa, siirtoa ei. Tämä asettaa kuluttajat eriarvoiseen asemaan. Tämä eriarvoisuus tulee rokottamaan niitä autoilijoita enemmän, jotka asuvat korkeiden siirtohintojen alueilla.

Energian hinta tulee tulevaisuudessa aika varmasti kasvamaan. Syynä vanhentuvien voimalaitosten uusimistarve, saastuttavien voimaloiden ennenaikainen sulkeminen, energiatarpeen lisääntyminen ja siitä aiheutuva energian rajallisuus, sähkön myyminen yli rajojen niille, jotka maksavat siitä meitä enemmän (joiden oma tuotanto on kalliimpaa) … Halpa sähköautoilu ei tulevaisuudessa ehkä olekaan niin halpaa kuin mitä se nyt on. Vaikka sähköautoilu maksisi tulevaisuudessa saman kuin polttonesteillä ajaminen nyt, ei tämä varmaan kenellekään ongelma olisi, mutta suurin ongelma tästä muodostuu kaikelle muulle sähkönkulutukselle, josta maksamme.

Polttonesteille on suunniteltu toistuvia veronkorotuksia, tämä rankaisee kaikkein eniten niitä, joilla ei ole varaa hankkia uutta hienoa autoa, tai edes käytettyä. Toki ajan kanssa polttomoottoriautot poistuvat käytöstä.

Sähköauton lataaminen

Suomessa on tällä hetkellä noin 1700 julkista latauspistettä. Osa näistä on pikalatausasemia, osa keskinopeusasemia. Suurin osa on edelleen hitaampia latauspisteitä. Latauspisteiden määrä on kasvanut mukavaa vauhtia, ja näin pitääkin olla, mikäli pyörät halutaan pitää pyörimässä. Latauskapasiteetti ei saa tulla pullonkaulaksi kehitykselle.

Pikalataaminen on suhteellinen käsite. Jos verrataan esimerkiksi dieselin tankkaamisen, parin minuutin tankkauksella saa 1000 km toimintasäteen. Supercharger asemalla 30min pysähdyksellä saa noin 270 km lisää toimintasädettä. En pidä tätä mitenkään superina, tai edes pikana. Lataaminen yöllä hitaasti ei ole ongelma, kuten ei päivälläkään työpaikan parkkipaikalla, autohan kuitenkin seisoo paikallaan 95% ajasta. Pikalatauksen hitautta pidänkin yhtenä merkittävänä ongelmana, mutta latausasemaverkoston tiheneminen pienentää tätä haittaa, joskin ’tankilla’ saa käydä alvariinsa. Toisaalta kaasuautoilijat tekevät tätä jo nyt, tankaten pari kertaa viikossa.

Sähköauto. Nyt

Useimmille kaupunkilaisille täyssähköauto voisi olla täydellinen kumppani jo nyt, maaseudulle sopisi todennäköisesti paremmin hybridit pidempien etäisyyksien ja rajallisen latausverkon takia.

Kaikille täyssähkö ei kuitenkaan sovellu, vielä. Reissutyötä tekevälle tällä hetkellä paras valinta on mielestäni hybridit. Alla lueteltu muutama syy, miksi valitsisin hybridin täyssähkön sijaan:

  • uusissa hybrideissä pieni polttoaineenkulutus (3,3l/100km)
  • akulla pääsee tekemään suurimman osan lähiajoista (kantama ~50 km/lataus) + akku mahdollistaa jarruenergian talteenoton
  • kokonaistoimintasäde merkittävästi suurempi kuin täyssähköautolla (1000 km vs. 200-400 km ), yhdensuuntainen ajomatka reissaajalle on helposti 600km =>  olisi kiva päästä perille yhdellä istumalla
  • plug-in hybridin tankkausnopeus (pari minuuttia tankilla noin 1000 km välein ja noin 2 tuntia roikan perässä aina kun siihen mahdollisuus [ei pakollista] vs. 60 min supercharger asemalla jokaisen 400 km välein, ja lataus aina muutoinkin kuin mahdollista + tankkia ei koskaan saa/kannata ladata täyteen, koska hinnoittelu)
  • hinta täyssähköautoa edullisempi, vaikkakin kalliimpi kuin perinteinen.

Ylläolevat tiedot peilaavat Hyundai Ioniq plug-in hybridin tietoihin, jollaista olen haaveillut jo jonkin aikaa. Hintaa tosin saisi olla 10000€ vähemmän, käytettyjäkään ei vielä ole tarjolla. Kun sähköauton lataus kehittyy siten, että tankki on täynnä 15 minuutissa, yhdellä latauksella pääsee 600km, aletaan olla jo käyttäjäystävällisellä tasolla.

Lopuksi

Hallituksen 250000 auton tavoite sisältää sekä täyssähköautoja että hybrideitä. En lähtökohtaisesti lähtisi kieltämään polttomoottoriautojen myyntiä kokonaan kovinkaan nopealla aikataululla, ennen kuin sähkö- ja hybridiautojen hinnat ovat tulleet alas ja käytettyjen tarjonta on riittävää. Jatkossa polttomoottoriautojen tulisi kuitenkin täyttää tiukat päästönormit, ja kulutusta ohjaamaan poistaisin autoveron kokonaan täyssähköautoilta ja hybrideiltä. Veromuutoksella kulutus ohjautuisi automaattisesti näihin vaihtoehtoihin, kun hinta saataisiin lähemmäs kuluttajan kukkaroa.

Sähkö ja sähkön siirto

Yhteiskunta, , , ,

Uutisista on saanut lukea useaan otteeseen, kuinka sähkönsiirto on maksanut sata euroa, mutta sähköä on käytetty vain muutamalla eurolla. Miten tämä on mahdollista, onko siirtomaksut jossain päin suomea todella näin järjettömät, vai onko sittenkään?

Sähkön hintaa tulee seurattua lähes päivittäin, jonka myötä olen huomannut sähkön hinnan olleen koholla jo pidemmän aikaa. Sähkönsiirron hintaan sitä vastoin harvemmin tulee kiinnitettyä huomiota, kun siihen ei voi vaikuttaa. Siirtolaskujen suurempi hinta on niin ikään ollut tiedossa.

En kuitenkaan ole koskaan sen tarkemmin tutkinut, miten laskujen summat jakautuvat keskenään, ja mistä osista ne muodostuvat. Jotta arvailut loppuvat, niin tarkastellaan tilannetta toteutuneiden sähkö- ja siirtolaskujen perusteella viimeisten 12 kuukauden ajalta.

Tarkastellaan ensimmäiseksi, mistä kaikista elementeistä sähkön kokonaishinta muodostuu. Kuten alla olevasta listasta huomataan, sähkön kokonaishinta ei koostu kahdesta tai kolmesta osatekijästä, vaan kaikkinensa kuudesta. Näiden summien takana on kolmen tahon näpit pelissä; energiaa tuottavan yrityksen, sähköä siirtävän yrityksen, sekä verottajan.

Sähkölasku koostuu seuraavista osatekijöistä:
– Sähköliittymän perusmaksusta (€/kk)
– Siirtomaksusta (snt/kWh)
– Energian perusmaksusta (€/kk)
– Energiasta (snt/kWh)
– Sähköverosta (2,79 snt/kWh, sis. ALV)
– Arvonlisäverosta (24%)

Esimerkiksi LE-sähköverkko Oy:llä (Lahti energia) sähköliittymän perusmaksu on 5,21€/kk/asunto (3x25A/asunto, 8 huoneiston rivitalo). Siirtomaksu 4,21snt/kWh, sähkövero 2,79snt/kWh (joka on kaikille yhtä suuri). Fortumilla energian perusmaksu on 4,02€/kk, ja sähkön hinta määräytyy minulla sähköpörssin mukaan (SPOT hinta). Lisäksi tästä kaikesta maksetaan arvonlisäveroa, myös sähköverosta (ylläolevaan sähköveroon ALV on valmiiksi laskettu mukaan).

Kun kilpailutat sähkön toimittajaa, kysytään vuosikulutusta. Vuosikulutus kerrotaan, jotta laskuri saa arvioitua vuosittaisen sähkölaskun suuruuden. Laskuri laskee myös sähkön keskihinnan (snt/kWh), johon on jyvitetty kuukausimaksu. Toisin sanoen, mitä vähemmän sähköä käytät, sitä kalliimmalta kWh hinta vaikuttaa. Nämä laskurit näyttävät kuitenkin vain energian osuuden, mutta samaa laskentatapaa voidaan käyttää myös energiansiirron kWh hinnan laskemisessa (kuten myöhemmin esittämieni kuvien laskennassa olen tehnyt).

Kun uutisissa on puhuttu sähkönsiirron olevan jopa 100€@3kk ja energialaskun vain muutamia euroja samalta ajalta, niin tällöin sekoitetaan sähkönsiirto ja liittymän perusmaksu. On jokseenkin väärin puhua perusmaksusta sähkönsiirtona, koska se on kiinteä summa, käytti sähköä tai ei. Siirtohinnoissa on vuorostaan suuria alueellisia eroja, jossain siirto voi olla 4snt/kWh, toisaalla lähemmäs 20snt/kWh (hintatilasto), ei kuitenkaan euroja/kWh. Mikäli sähköä ei ole käyttänyt, ei siirtomaksuakaan muodostu. Tällöin laskutetaan ainoastaan liittymän perusmaksu, joka määräytyy sulakekoon sekä sähköverkkoyhtiön (alueellinen hinta) mukaan. Laskutus perustuu vain ja ainoastaan käyttöön (perusmaksuja lukuun ottamatta).

Alla oleva kuvaaja näyttää sähkön (harmaa) ja siirron (oranssi) hintakehityksen (snt/kWh) aikavälillä 7/2015 – 3/2019. Sininen käyrä esittää näiden summan hintakehitystä.

Sähkönsiirron hinta päivittyy kerran vuodessa, aina vuoden alussa (vuonna 2019 hinta ei kuitenkaan noussut). Kuvaajassa näkyvät siirtohinnan vaihtelut johtuvat kuukausimaksun jyvittämisestä kulutettuun sähkönmäärään. Kun sähköä on kulunut vähemmän, vaikuttaa siirto kalliimmalta ja päinvastoin. Sama pätee myös energian hintaan, mutta SPOT hinnoittelusta johtuen kuukausimaksun osuuden vaihtelu ei ole selkeästi nähtävissä.

Minulla on ollut SPOT hinnoiteltu sähkö käytössä 7/2015 lähtien. Energian ja siirron hinnat ovat kasvaneet aikavälillä 7/2015 – 3/2019 keskimäärin noin 35% (11,3 => 15,1 snt/kWh), eli keskimäärin noin 10%/vuosi.

Samalla, kun sähkön hinta on noussut, niin myös kulutus on kasvanut. Oheisessa kuvaajassa sininen osoittaa kuukausikohtaisen kulutuksen (kWh/kk) ja oranssi kuukausikohtaisen sähkölaskun suuruuden (energia + siirto, €/kk).

Mutta, missä suhteessa verkkoyhtiö, energiayhtiö ja verottaja käyvät kuluttajan kukkarolla? Energialaskussa maksetaan energian tuottajille ja verottajalle (alv), siirtolaskussa maksetaan siirtoverkon omistajalle ja verottajalle (sähkövero + alv). ALV:n prosentuaalinen osuus pysyy aina samana, koska se lasketaan laskun loppusummasta, täten sen osuus on aina 19,4%. Loppujen suhde vaihtelee kuukausimaksujen, kWh hinnan ja kulutuksen mukaan. Viimeisten 12kk laskujen keskiarvon mukaan osuudet ovat jakautuneet minulla alla olevan kuvaajan mukaisesti (vuosikulutus 5947,75kWh).

Kun tästä kuvaajasta yhdistetään vielä kunkin saajan osuudet, huomataan, ettei ainakaan Lahden alueella verkkoyhtiö ole rivitaloasujalle rosvo. Itseasiassa, siirtoyhtiön kustannus on saajista kaikkein matalin, vain 27,8%. Verottaja vie seuraavaksi eniten 34,4% (alv + sähkövero), ja kalleinta on olut itse energia 37,9% osuudella. Itseasiassa jokainen segmenttiosuus tuli pienoisena yllätyksenä, sillä odotusarvo oli, että siirto on kallein, tämän jälkeen energia ja viimeisenä verottaja.

Se mikä osin aiheuttaa harhaa sähkönsiirron kalleudesta, johtuu siitä, että siirtoyhtiö velottaa sähköveron, jolloin käykin niin, että siirtolaskun osuus on 53% ja energialaskun 47% (sisältäen verottajan osuudet).

Mutta, onko reilua jyvittää liittymän kuukausimaksu kWh hintaan kulutuksen mukaan? Ilman sähköliittymää ei ole sähköä. Liittymän perusmaksua maksetaan mahdollisuudesta käyttää sähköä. Tämän päälle maksetaan siirretystä energiasta siirtomaksua. Jos kulutusta ei ole, on kWh hinta tällöin määrittelemätön (nollalla jakaminen). Kun sähköä käyttää vähän, tulee jyvittäen yksikköhinnaksi suuri luku. Mitä enemmän sähköä käyttää, sitä edullisempaa näin laskettu siirtomaksu on.

Esittämissäni grafiikoissa jyvitin liittymän maksut osaksi sähkönhintaa, koska kaikesta maksetaan kuitenkin. Mielestäni on silti väärin puhua, että on maksanut sähkönsiirrosta 100€/3kk, vaikka on samaan aikaan kuluttanut sähköä eurolla. Syynä näkemykseeni on se, että sähköliittymän perusmaksu mahdollistaa sähkön käytön, kyse ei siis suoranaisesti ole sähkön siirtomaksusta (joka laskutetaan siirretyn energiamäärän mukaan). Tämä ei silti tee asiasta yhtään vähäpätöisempää, rahaa lähtee tililtä käytetyistä termeistä huolimatta yhtä paljon.

Lopuksi täytyy vielä sanoa, että tiedostan hyvin sen, että rivitalossa asuvan sähköliittymän kuukausimaksu on ihan eri luokkaa kuin omakotiasujan. Omakotiasuja maksaa vähintään 30€/kk, kun itse selviän reilulla 5€/kk.

Alla oleva kuvaaja sisältää samat tiedot, kun jutun ensimmäinen kuvaaja, mutta hieman eri tavalla esitettynä. Tässä oranssi pylväs esittää siirtomaksun ja harmaa pylväs energian hintaa. Myös tässä kuvaajassa kuukausimaksut on jyvitetty kulutetun sähkön mukaan, joka aiheuttaa pientä kuukausittaista vaihtelua.

Nykyisellä sähkön hinnalla (keskimääräisen trendin mukaan määriteltynä maaliskuussa 2019, 15,1 snt/kWh) 1W jatkuva kulutus maksaa vuodessa 1,32€ ( [1W * 24h * 365pvä] / 1000 = 8,76kWh, [8,76kWh * 15,1 snt/kWh] / 100 = 1,32€). Täten aiemmin hyvin toiminut euro per watti muistisääntö ei enää ole kovin tarkka. Valmiustilassa olevat laitteet muodostavat vuosittaisesta sähkölaskusta helposti merkittävän siivun, kuten minunkin tapauksessa.

Huonosti tehty sopimus voi tulla todella kalliiksi

Työelämä, Työsuhdeasiat, Yhteiskunta, , , , , , , , , ,

Olen aiemmin puhunut sopimusten tärkeydestä ja siitä, kuinka huono sopimus mutkistaa asioita. Tästä syntyy yleensä riita, jonka seurauksena asioiden selvittely alkaa viemään aikaa, rahaa ja hermoja. Myöskään lopputulos on harvoin molempia osapuolia tyydyttävä.

En ole sanonut tätä syyttä, sillä itselläni on tästä syvää kokemusta. Prosessin läpikäynti kesti hieman yli kuusi vuotta, ja vihdoin se on saatu päätökseen. Nyt on aika käydä läpi, miten kävi.

Muutama sisältöön liittyvä asia 

Heti alkuun on huomautettava, että palkkasaatavia on käräjöity vain työsuhteen viimeisten 3kk ajalta, sillä palkkaturva ei korvaa sitä vanhempia saatavia. Palkkaturvassa on myös maksimikorvauskatto, 15200€, joka ylittyi tapauksessani. Tämän korvauskaton pystyy ylittämään työaikapankin avulla, kunhan vain sopimukset ovat kunnossa.

Jutussa esitetyt laskelmat sisältävät maksamatta jääneen osan palkkavaatimuksista, joita työnantajalta ennen konkurssia vaadin maksettavaksi. Lain voimaa kaikilla satavilla ei ole, mutta mikäli yritys olisi jatkanut toimintaansa ja käräjillä vaatimusten perusteet olisi vahvistettu (uskon vakaasti, että olisi, koska kaikki 3kk ajalta olevat vaatimukset menivät läpi), on loppusumma se hinta, jonka jouduin maksamaan puuteellisten ja puuttuvien sopimusten, sekä ”en halua riitaa” asenteestani.

Omalta osaltani tämä tapaus on käsitelty ja kuopattu. Ainoa, jota tästä kaikesta voi lopulta syyttää, on itseäni. Tämän jutun on tarkoitus olla esimerkki lukijoilleni siitä, miten sopimusasioita ei tule hoitaa ja kuinka kalliiksi tällaiset virheet voivat käydä. Asioiden ei myöskään pidä antaa kasautua, vaan ne kannattaa hoitaa heti kun asia tulee ilmi.

Taustaa

Ennen ensimmäistä vakituista työpaikkaa, olin ollut kesäharjoittelijana isossa yrityksessä useampana kesänä. Isoissa työpaikoissa työturvallisuus ja sopimusasiat ovat yleensä kunnossa, eikä asioista juurikaan tarvitse pelätä tai huolehtia. Palkka tulee ajallaan ja mahdolliset lisät ja palkankorotukset automaattisesti. Ja jos jotain on sovittu suullisesti, se myös on pitänyt (esim. ylityöt). Helposti tulee siis mielikuva, että näin ne asiat hoituu kaikkialla.

Kun opiskelujen päättymisen jälkeen etsii sitä ensimmäistä työpaikkaa muutenkin huonossa työtilanteessa, jokainen tarjottu paikka on vakavasti otettava vaihtoehto. Valmistumisen jälkeen ehdin olla työttömänä vajaa neljä kuukautta, kunnes minulta kysyttiin olinko vielä työtön. Työnantaja oli löytänyt kotisivuni ja CV:ni googlettamalla. Sovimme haastattelun muutaman päivän päähän ja 30min kestäneen haastattelun jälkeen löin kättä päälle ja työt alkoivat heti. Kävi aika hyvä tuuri aikana, jolloin työttömyyskassojen käsittelyajatkin olivat 5 kuukautta.

Sopimusten aika

Työsopimuksen vakiolomakepohja täytettiin kaikkine tarvittavine tietoineen. Työsopimuksessa itsessään ei ollut mitään sen ihmeellisempää.

Myöhemmässä vaiheessa työsuhdetta työnantaja ehdotti työaikapankin käyttöönottoa. Sen tarkoitus oli tasata työaikaa, eli kun välillä piti olla pidempään töissä, niin toisaalla sitten näitä tunteja voisi ottaa takaisin vapaina, kun oli hiljaisempia hetkiä.

Pyysin työnantajaa päivittämään työsopimustani, jonne olisi kirjattu sekä palkankorotus että työaikapankin käyttöönotto. Työnantaja kuitenkin totesi, että aivan turhaa vaivaa moisesta, kun ei siitä ole mitään hyötyä. Joten tiedot jätettiin päivittämättä, kun oli tiedossa, että kaikki kirjalliset asiat olivat jotenkin todella hankalia työnantajalle suoritettavaksi. Toisaalta tähän mennessä oli väännetty työturvallisuus asioista yms. niin paljon, että en halunnut ottaa taas yhtä väännettävää asiaa lisää työlistalle. Eli annoin olla, en halunnut olla ’hankala’… olisi ehkä sittenkin kannattanut…

Sopimus käytännössä

Työaikapankki toimi loistavasti. Mikäli oli tarvetta tehdä pitempää päivää, tunnit kertyivät sinne ja toisaalta kun tein lyhennettyä päivää, tunnit poistuivat sieltä. Tai näin ainakin luulin. Kun velkojat hakivat työnantajan konkurssiin, ongelmat alkoivat.

Työnantaja kiisti koko työaikapankin olemassaolon (ja samalla liudan muita palkkoja). Pankkiin oli ehtinyt kertyä 130 tunnin edestä töitä. Tosin sopimuksen mukaan sinne voi tallentaa vain 75h edestä tunteja 9kk ikkunassa, jonka jälkeen ne on käytettävä.

Yhtiön toiminnan loppumetreillä olin ainoa työntekijä, eikä minulla ollut käytännössä mahdollisuutta enää pitää tunteja pois, sillä työnantaja vaati läsnäoloa. Lopussa yritettiin tehdä korjaavia toimenpiteitä tuotteiden osalta, jotta yritys olisi saatu pelastettua. Tästä seurasi liuta ylimääräisiä työtunteja, jotka saivat pankin saldon karkaamaan tuosta maksimi katosta.

Palkkaturva

Palkkaturvahakemuksen jättämisen jälkeen minulle alkoi selvitä, että työnantajan olisi tullut tehdä kirjallinen allekirjoitettu työaikapankkisopimus. Työnantajan olisi pitänyt työtuntikirjanpidon ohella pitää tiedot myös kirjanpidossa, työaikapankin saldon kun pitäisi näkyä velkana yhtiön taseessa.

Olin saanut sähköpostiin speksit työaikapankin ehdoista, sekä kuukausittain tilin saldon. Tämä ei ollut palkkaturvan mukaan sopimus. Edes Helsingin käräjäoikeuden päätös sopimuksen olemassaolosta ei muuttanut ELY-keskuksen kantaa, vaikka käräjäoikeus puolsi kaikkia palkkasaatavia.

ELY-keskuksen tulkinta ei muuttunut palkkaturvan muutoksenhakulautakunnassa, eikä vakuutusoikeudessa, johon tämä riita sai päätöksensä, kuuden vuoden taistelun jälkeen.

Sopimisen vaikeus

Mikäli olisin tiennyt, että työaikapankissa pitää olla kirjallinen sopimus, olisin sitä ilman muuta vaatinut ja vienyt sen läpi vaikka väkisin. Koska olin hölmö ja uskoin työnantajaa, sekä olin kyllästynyt asioiden kanssa ainaiseen vääntämiseen, annoin asian olla.

Hälytyskellojen olisi pitänyt kuitenkin alkaa soimaan jo paljon aiemmin, eli silloin kun minkään kirjallisen asian tekeminen ei oikein luonnistunut.

Jos mitä tahansa sopimusta, allekirjoitettuna asiakirjana, ei haluta tehdä, ei silloin pidä suostua koko sopimukseen.

Mitä tämä kaikki tuli maksamaan?

Palkkasaatavat ovat kertyneet työsuhteen alusta asti, joihin lukeutuu arkipyhäkorvauksia, ylityökorvauksia, palkankorotuksia… Näitä saatavia kertyi aikavälillä 8.4.2009-30.9.2011 yhteensä 11439,29€. Tähän päälle tulee vielä työaikapankki 1449,75€ (vain 75h osuus), sekä palkkaturvan yli mennyt osuus 1478,58€ (viimeisten 3kk aikana kertyneet saatavat). Työaikapankin ainoa lohtu olisi ollut sen kuulumattomuus tuon 15200€ korvauskaton piiriin. Yhteensä saamatta jäi 14367,62€, josta kiistatonta käräjäoikeuden tuomiolla oli 2928,33€. Tämä osuus jäi kuitenkin saamatta, koska palkkaturva saavutti kattonsa.

Sen lisäksi, että palkkoja jäi lopulta saamatta, ei taistelu ollut ilmaista.

Käräjäoikeuskierros tuli maksamaan liiton vakuutuksesta huolimatta 959,40€. Tämän päälle tuli ulosottoselvitys 10€ ja haastemiehen tiedoksianto 30€. Yhteensä näistä kertyi 999,40€ suuruinen ylimääräinen kulu. Tämä vajaa tonni piti tienata työllä, eli noin 1500€ edestä sai tehdä töitä, että tämänkin summan sai maksetuksi.

Oikeudenkäyntikuluja ei myöskään pystynyt vähentämään tulonhankkimiskuluina, koska minun olisi pitänyt kuulemma kiistää tuo lasku, mennä ilmeisesti käräjille, jonka tuomio olisi pakottanut minut maksamaan laskun. Tämän jälkeen verottaja olisi hyväksynyt kulun tulonhankkimiskuluiksi. Mikäli vastapuoli olisi ollut maksukykyinen, olisi tämä kustannus jäänyt vastapuolen (hävinneen) maksettavaksi. Voittajaa ei siis paljoa lohduta, jos vastapuoli on varaton, kaikki kustannukset kaatuvat lopulta voittajan maksettavaksi. 

Tulostelin kaikki tarvittavat paperit omalla tulostimella, joten tästä aiheutunutta kustannusta on hankala laskea. En myöskään koskaan laskenut kuinka monta sivua asiaan liittyviä papereita tuli kaikkinensa tulostettua, lähemmäs 500 joka tapauksessa. Tulosteet sisälsivät työaikakirjanpidon, sähköposteja, palkkalaskelmia, siis helposti aikaansaatavia materiaaleja, mutta kaikenlaiset laskelmat, vastineet ja selvitykset piti kirjoittaa ajan kanssa.

Materiaalien etsimiseen, vastineiden kirjoittamiseen ja laskelmien tekemiseen upposi todella paljon aikaa. Käytettyä aikaa en myöskään laskenut, ja varmaan ihan hyvä niin, sillä siitä tulisi vain paha mieli. Ajallisesti suurin ajankäyttö sijoittui heti konkurssin jälkeiseen aikaa, eli palkkaturvahakemusten ja liitteiden kirjoittamiseen. Tämän jälkeen vastineita tuli kirjoiteltua muutaman kuukauden välein prosessin tahdissa. Loppua kohti asioiden eteneminen hidastui, jolloin asioihin tarvitsi puuttua enää noin vuoden välein. Sanoisin, että vähintään kuukauden työpanos tuli annettua asian läpiviemiseen. Tai kaksi.

Kaikki tämä oli hyvin raskasta, etenkin niinä hetkinä, kun postiluukusta kolahti mitä tahansa asiaan liittyvää. Tämä sai aina v-käyrän nousemaan, sen verran paksua asiaa sieltä aina tuli.

Asian päättäminen

Keväällä 2018 luovutin, vakuutusoikeuden hylkäävään päätökseen. Oli selvää, että vaikka sinällään todistusaineisto oli kiistaton työaikapankin suhteen, niin ilman allekirjoitettua sopimusta, sopimusta ei katsottu olevan.

Jo pelkkä suullinen sopimus on sitova, sellaisen sopimuksen sisällön osoittaminen on vain hyvin vaikeaa. Tässä tapauksessa minulla oli kiistattomat todisteet pankin olemassaolosta kirjallisessa muodossa, vain allekirjoitettu sopimus puuttui. Monessa muussa tilanteessa tällaiset todisteet olisi katsottu sopimukseksi, mutta koska lopussa syytettynä oli valtio, niin mitä muutakaan lopputulokselta voisi odottaa kuin hylkäävää päätöstä.

Syy lopettamiselle oli lopulta ajankäyttö, kustannukset sekä asiasta aiheutuva jatkuva v-käyrä. Lisäksi voittaessanikin olisin saanut ainoastaan 1449,75€ + viivästyskorot, joten asian tämän pidemmälle viemisessä ei ollut järkeä.

Kannattiko oikeustaistelu?

Kyllä ja ei. Oikeuden päätöksellä sain palkkataatavia haettavaksi lisää 5791,06€ + työaikapankin sisällön 1449,75€ + korot. ELY-keskus ei kuitenkaan hyväksynyt käräjäoikeuden päätöstä työaikapankista, koska allekirjoitettua sopimusta ei pankista edelleenkään ollut esittää. Lisäksi työnantaja oli vielä toistamiseen kiistänyt työaikapankin olemassaolon ELY-keskuksen pyytäessä lausuntoa uusimpaan palkkaturvahakemukseeni työnantajalta käräjäoikeuden päätöksen jälkeen. Tämän myötä menetin uskoani suomalaiseen oikeusjärjestelmään.

Ilman oikeustaistelua olisin säästänyt vajaa 1000€, valtavasti aikaa ja vaivaa. Toisaalta, ilman taistelua olisi jäänyt saamatta 4312,48€. Ajankäytölliseltä kannalta tämä ei ollut järkevää, mutta koska minulla oli mahdollisuus ja rahaa harrastaa tätä leikkiä kuutisen vuotta, niin halusin sen tehdä. Mikäli ELY-keskus olisi noudattanut käräjäoikeuden päätöstä, niin olisin saanut 1449,75€ + viivästyskorot 24.12.2011 lähtien (~684,53€, 1.3.2018 asti, viivekorkolaskuri) lisää tässä taistossa.

Neuvoja

Kannattaa muistaa, että vaikka olisit kuinka rehellinen ja tunnollinen työantajaa kohtaan, vastavuoroisesti näin ei aina ole. Ainakaan siinä vaiheessa, kun ongelmat alkavat / yhtiötä haetaan konkurssiin. Vaikka työnantaja olisi kuinka mukava tahansa, suojelee hän omaa nahkaansa konkurssissa. Tällä tarkoitan sitä, että mikäli tietyt asiat on hoidettu huonosti tai ei ollenkaan, työnantaja voi olla näistä tekemättä jättämisistä rikosoikeudellisessa vastuussa. Siksi on järkevää ja luonnollistakin, että työnantaja kiistää kaikki vähänkään epäselvät asiat. Todennäköisesti toimisin itsekin vastaavasti vastaavassa tilanteessa, joka on toki työntekijän kannalta todella ikävää. Mutta tähän on ratkaisu: tee sopimukset kunnolla ja hoida epäselvät asiat heti pois alta.

Älä ole siis liian kiltti, edes startup yrittäjää kohtaan. Työnantaja on palkannut sinut tekemään työtä ja ratkomaan ongelmat, joita työnajantalla on. Mikäli hän tarvitsee apua niiden ratkaisemiseksi, sitä ei tule tehdä ilmaiseksi. Et ole yrittäjä, eikä sinulla ole yrittäjän vastuuta, olet työntekijä. Työpäiväsi loppuu silloin kun tunnit tulevat täyteen, ja mikäli päivä venähtää tänään pitkäksi, on syytä jo heti huomenna ottaa tunnit takaisin, ellei ylityökorvauksia makseta.

En sano, että työntekijän pitää olla ilkeä, joustavuutta on hyvä olla ja sitä pitääkin olla, mutta joustossakin pitää olla rajansa. Lisäksi joustoa pitää olla myös työnantajan puolella, jousto ei saa olla vain toispuoleista.

Lisäksi jos sinua alkaa missään vaiheessa epäilyttämään työantajan toiminta missään muodossa, siis mikä tahansa mikä vain ei tunnu oikealta tai normaalilta, on tällöin syytä havahtua ja pysähtyä ajattelemaan asiaa tarkemmin, josko näissä tuntemuksissa on oikeasti jotain perää.

Itselläni tuli moinen tunne jo noin viikon jälkeen töiden aloittamisen jälkeen. Halusin kuitenkin uskoa, että yritys alkaa menestymään maailmanlaajuisesti ja uskoin, että kyllä se tilanne paranee tästä vielä. Todennäköisesti vaikka yritys olisi menestynytkin, ei toimintatavat olisi muuttuneet mihinkään. Lisäksi on sanottava, että on onni, etten pistänyt rahojani kiinni yrityksen osakkeisiin, muutoin olisin menettänyt nekin.

Lopuksi

Pelkän työaikapankin takia en todennäköisesti olisi käräjille lähtenyt, mutta koska työnantaja kiisti täysin selviä palkkasaatavia, oli käräjöinti käytännössä ainoa vaihtoehto turvata palkkoja.

Työaikapankkisaatavissa ei lopulta ollut kyse kuin 1449,75€ + viivästyskorot.  Kyse ei siis ollut isoista rahoista tämän osalta. Ylityöt, tekemättömät palkankorotukset yms. kuitenkin kasvattivat pottia merkittävästi. Oikeuteen lähtemisen taustalla ei niinkään ollut raha, vaan oikeudenmukaisuus. Toisaalta kun tein sopimuksia huonosti/en ollenkaan, on sitten sama viedä asia pitkän kaavan mukaan loppuun asti, ja nähdä minkälaisen vaivan ja polun asian käsittely vaatii. Ja toivon mukaan toimia varoittavana esimerkkinä teille kaikille muille, miksi sopimusten kirjaaminen on niin tärkeää.

Noista vajaasta kolmesta vuodesta sain valtavasti kokemusta ja tietotaitoa. Toisaalta ilman tätä vaihetta elämässäni, en olisi työllistynyt seuraavaan työpaikkaan (johonkin muuhun, mahdollisesti eri alan yritykseen kylläkin).

Näistä palkkasaatava sotkuista ja surkeista sopimuksista on yritetty ottaa oppia. Ikävistä kokemuksista on ollut myös hyötyä muita vastaavissa tilanteissa olevia neuvoessa. Lisäksi tämä on opettanut itseäni toimimaan järkevämmin sopimusasioissa.

Museokortti

Matkailu, Yhteiskunta, , , , ,

Mitä sinulle tulee mieleen museoista?

Lapsuudessani kotikylän kotiseutumuseo tuli tutuksi, liiankin hyvin. Tästä muodostui turhan yksipuolinen kuva siitä, mitä museo tarkoittaa. Koulun kautta tuli käytyä muutamassa muussakin museossa, kuten Kiasmassa, jossa tehosekoittimessa pyöri kakkapökäle, sekä Ateneumin taidemuseossa, jossa oli maalauksia ja veistoksia. Näistäkään paikoista kumpikaan ei herättänyt sisäistä taiteen arvostajaa. Toisaalta olin liian nuori ymmärtämään ja arvostamaan tällaista (kakkapökäleitä en tosin ymmärrä vieläkään). Lahden Radio ja TV-museo oli ainoa, jossa oli todella mielenkiintoisia asioita. Kokemukseni museoista tätä yhtä lukuun ottamatta ei ollut kovin kaksinen.

Vaihtoehto käteiselle

Muutamia vuosia sitten ilmestyi museokortti, pääsylippu vuoden mittaiselle kulttuurimatkalle. Alussa en kiinnittänyt tähän sen suurempaa huomiota, koska, museothan ovat vain museoita… vaan kuinka väärässä olinkaan. Tämän huomasin tosin vasta sen jälkeen, kun olin hankkinut ensimmäisen museokortin. Tällä hetkellä on jo toinen kausi menossa, kortin käydessä nykyään 280 museoon.

Museokortti on henkilökohtainen, luottokortin kokoinen keltainen kortti, jossa on kortin haltijan nimi ja kortin numero. Kortti on voimassa vuoden kerrallaan (tarjouksissa saa 13kk kauden vuoden hinnalla, kuten nyt joulun alla). Kortti maksaa aloitusvuonna 68€, jatkossa 59€/vuosi, kunhan kortin uusii ennen sen voimassaolon päättymistä. Vanhentuneen kortin uusinta maksaa 68€.

Kortin pystyy hankkimaan museon lipunmyynnistä (niistä, joissa museokortti käy), ja sitä voi alkaa käyttämään siltä istumalta. Kortin voi hankkia myös netistä. Varsinainen kortti postitetaan 1-3 viikon kuluessa, korttia odotellessa riittää pelkkä asiakasnumeron näyttäminen museossa. Kortin voimassaolo alkaa ensimmäisestä museokäynnistä, täten etukäteen esimerkiksi joululahjaksi ostettu kortti ei vanhene ennenaikaisesti.

Ostettaessa lisää aikaa korttiin, ei korttia itsessään uusita, kortti toimii siis hieman samaan tapaan kuin julkisen liikenteen kuukausikortit (sisältäen rajattomasti käyttöä voimassaoloaikana). Kortin voimassaoloa voi päivittää milloin tahansa, eli aina kun tulee hyvä tarjous (esim. Black Friday), on tarjous mahdollista hyödyntää, vaikka kortilla olisi ennestään 12 kuukautta voimassaoloa jäljellä.

Onko museokortin hankkiminen järkevää?

Museokäynnin hinta on paikasta riippuen muutamasta eurosta reiluun kymppiin. Jos museoissa pitäisi käydä rahalla, ei niissä tulisi juurikaan käytyä (ennen museokorttia en käynyt omalla rahalla yhdessäkään museossa). Museokortin hinnan tienaa takaisin hyvinkin nopeasti, ja koska kortin myötä ei ole enää kustannuspainetta, tulee museoissa käytyä sitäkin enemmän. On myös helppoa lähteä käymään sellaisissa museoissa, joiden kiinnostavuudesta ei ole varmuutta. Kiasmassa käynti ei harmita niin paljoa, kun ei ole tarvinnut maksaa käynnistä mitään. Museokortti on ehdottomasti hyvä hankinta, se yllyttää käymään museoissa.

Museokortin myötä käsitykseni museoista on muuttunut totaalisesti. Olen tehnyt useita museoreissuja, jotka ovat kestäneet päivän pituisista käynneistä viikon kestäviin kulttuuripläjäyksiin. Viikon aikana on ehtinyt käymään todella monessa paikassa. En ole laskenut kuinka monessa museossa olen käynyt, mutta noin 50 on aika lähellä totuutta.

Olen erityisesti pitänyt linnoista (Olavinlinna, Turunlinna, Hämeen linna), joihin kannattaa varata aikaa reilusti (puolesta päivästä päivään). Myös taidemaalauksia on osannut alkaa arvostaa sitä enemmän, mitä useammassa taidemuseossa on tullut käytyä. Rautatie museossa oli todella kauniita vanhoja vetureita nähtävillä, vakoilumuseossa oli erilaisia vakoilussa käytettävää esineistöä jne. Museot ovat siis paljon muutakin kuin kotiseutumuseoita, vaikka Pielisen ulkomuseo onkin tätä ja paljon muutakin (ollen suomen toiseksi suurin ulkomuseo). Mutta, museokohteista enemmän mahdollisesti tulevissa bloggauksissa.

Museot.fi

Museokortin kattavuutta voi käydä tarkastelemassa museot.fi sivun kautta. Museokohteet painottuvat eteläiseen suomeen, mutta nähtävää on tästä huolimatta ympäri suomen. Sivun kautta voi ostaa museokortin (itselle tai lahjaksi), jatkaa kortin voimassaoloa (itselle tai lahjaksi), sekä tarkastella oman kortin tietoja (mm. voimassaolo, käydyt kohteet).

Museot.fi sivun kautta pääsee näkemään kunkin museon kuvauksen, lipun hinnat, aukioloajat yms. Sivun tietoihin ei kuitenkaan aina kannata luottaa, vaan ajantasaiset tiedot on syytä aina käydä tarkistamassa museokohtaisilta omilta sivuilta. Tästä päästään myös toiseen puutteeseen, eli linkkeihin museoiden omille sivuille, joita ei ole. Museokohtaiset sivut täytyy aina googlata erikseen.

Toivoisin museot.fi sivulle hieman laajempaa kuvausta kohteesta, etenkin museon koosta. Välillä museot ovat pieniä, jolloin kohteen käy läpi puolessa tunnissa, isommissa kohteissa taas menee helposti päivä, tai kaksi… Eli sivuilla voisi olla ohjeaika, joka kohteen läpi käynnissä menee (kategorioissa nopea, normaali, perusteellinen läpikäynti). Esimerkiksi Pielisen museo on niin laaja, että siellä saa kulumaan koko päivän, mikäli ei halua kiireessä juosta paikasta toiseen (juoksin kirjaimellisesti paikan läpi kolmessa tunnissa).

Mieli ja kuluttaminen muokkaavat rahan arvoa

Yhteiskunta, ,

Opiskelijalle kaikki on kallista, eikä ihme, sillä opintotuki on kohtalaisen pieni ja se uppoaa kokonaisuudessaan vuokraan, ruokaan, koulumatkoihin sekä oppikirjoihin. Monesti opintotuki ei edes riitä, jolloin turvaudutaan opintolainaan. Kesätöistä saa sievoisen summan rahaa verrattuna opintotukeen, vaikka kesätyöpalkka voi olla vaatimaton vakituisesti työssäkäyvän palkkaan verrattuna. Kesätyöt ovat kaikesta huolimatta erittäin tarpeellisia, niin tienistien kuin työkokemuksenkin takia.

Rahan arvo ei kuitenkaan ole kaikille sama, se riippuu tuloista. Jos tulot ovat pienet, kaikki on kallista ja etenkin tällöin hankintoja pitää miettiä tarkkaan. Tämä koskee meitä kaikkia, mutta erityisesti opiskelijoita, työttömiä, eläkeläisiä ja jopa työssäkäyviäkin. Toisin sanoen puhutaan on ostovoimasta.

Kalleuteen havahtuminen

Opintojen päättymisen jälkeen opiskelijakorttini oli voimassa puolisen vuotta. Pääsin vakituiseen työhön muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen. Vaikka palkka alkoi juosta (2200€/kk), myös muut kulut olivat kasvaneet samalla, jolloin rahaa ei jäänyt aiempaa yhtään enemmän yli. Reilu 20€/kk maksava joukkoliikennelippu Helsingissä opiskelijahinnalla oli ihan ok hintainen, mutta kun opiskelijakortti lopetti voimassaolonsa, lippu maksoikin ~43€. Kauhistelin matkustamisen kalleutta, kustannus sentään tuplaantui.

Näin 10 vuotta myöhemmin, kun asiaa ajattelee, asia tuntuu lähinnä hassulta. Nousihan lipun hinta toki kaksinkertaiseksi, mutta siitä huolimatta kyse on aika pienistä rahoista. Varsinkin, kun omistaa auton ja tietää mitä sen omistaminen, ylläpitäminen ja käyttäminen maksaa. Tankatessa heilahtaa 80€/kerta ja tankillinen ei välttämättä kestä viikkoakaan. Ja nyt puhutaan siis vain pelkästä polttoaineesta. Pääkaupunkiseudulla 3-alueen lipun noin 120€ hinta ei lopulta olekaan niin paljoa kun vertaa autoilun 400-600€/kk kuluihin. Mutta, fakta on, että vaikka oman historiani ajatteleminen tuntuu hassulta, on tämä sama tilanne monen edessä päivittäin.

Tuloni ovat nousseet tässä vuosien varrella, jonka lisäksi työantajan määräämistä työmatkoista saa kilometrikorvaukset ja päivärahat. Rahaa tulee tilille siis ihan kohtuullisesti, roppakaupalla opintotukeen verrattuna. Tässä piilee myös vaara, nimittäin kuluttamisen leväperäisyys ja toisaalta kalleuden unohtaminen (etenkin auton hankkimisen jälkeen).

Kuluttaminen

Opiskeluaikoina tuli hyvin tarkkaan katsottua mitä tuli ostettua, mihin hintaan ja mitään ylimääräistä/ tarpeetonta ei todellakaan tullut ostettua. Nykyisinkin kiinnitän huomiota ruoan hintaan ja monesti pyrin ostamaan edullisinta, mutta huonoksi havaitsemani tuotteet jätän hyllylle ja ostan suosiolla kalliimpaa. Mikäli alelaputettuja tuotteita löytyy, ostan myös usein niitä. Nykyisin tulee tosin ostettua myös kaikkea vähemmän tarpeellista, kuten kalliimpia juustoja (makuelämyksen takia) yms.

Opiskeluaikana kaupan ruokalasku oli alimmillaan 80€/kk. Opiskelujen päätyttyä ruokaan kului jo 155€/kk. Nykyisin en ole pitänyt tarkkaa kirjaa ruokalaskusta, mutta sinne 200-250€/kk välille se osuu. Kulutus on siis tuplaantunut, jopa triplaantunut. Toki ruoan hinta on kallistunut vuosien varrella, mutta siitäkin huolimatta nykyisin tulee ostettua paljon sellaista mistä opiskeluaikana ei tullut edes uneksittua.

Todellisuudesta erkaantuminen

Päättäjät päättävät kaikenlaisista asioista, kuten opintotuen suuruudesta. Minulla on edelleen hyvä muisti opiskeluajan taloudenpidosta ja siitä että tarkkana sai olla, että rahat riittävät. Silti asia etääntyy päiväpäivältä, eli vaikka sen muistaa, ei asia tunnu enää niin tärkeältä (enhän ole ollut 10 vuoteen opiskelija). Asiat ovat varmasti muuttuneet viimeisen 10 vuoden aikana, mutta varmasti siellä on myös paljon tuttuja elementtejä. Ymmärrän, että päättäjien pitää tehdä vaikeita päätöksiä, jotta valtion taloutta saataisiin oiottua. Jokainen meistä joutuu tavalla tai toisella näiden päätösten vaikutukseen.

Välillä kuitenkin tuntuu, että päättäjät ovat erkaantuneet reaalimaailmasta täysin. Jokaisen meistä, jolla elämä on ns. helppoa, olisi syytä kokeilla miltä tuntuu olla esimerkiksi sossun vakioasiakas, vain nähdäkseen millaista elämä aidan toisella puolen on. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta sossusta, mutta jo työkkärin asiakkaana oleminen on ollut sen verran syvältä olevaa puuhaa, että sossuilu on varmasti vähintään dekadia tai kahta syvemmältä.

Lienee turha sanoa, että elämä on helppoa, kun saa työttömyyskorvausta, tai että kyllähän se sossu maksaa. Vaikka meillä näitä tukiverkkoja onkin, niin se paperisodan määrä, jatkuva epävarmuus rahojen riittävyydestä, työttömyys, jatkuva kyykytys yms. eivät todellakaan helpota asiaa. Jos yksi asia on pielessä, siitä on monesti vielä helppo selvitä, mutta kun asioita on useita, alkaa taakka kasvamaan, joskus se voi olla jopa musertavaa. Toisaalta, on ihmisiä jotka ovat ’tottuneet’ elämään pienten tukien varassa, joille elintaso on riittävä ja vapaa-aika kaikkein tärkeintä.

Arvon hämärtyminen

20€ joukkoliikenteen lipusta on opiskelijalle paljon, 43€ kohtuullisesti tienaavalle suhteellisen mitätön summa. Autoilijalle koituu vuorostaan helposti 400-600€/kk kulut. Auton omistaminen on todella kallista, mutta kun rahaa tulee ja menee, niin tähän kalleuteen tottuu – vaikka ei pitäisi. Kun rahat ovat tiukissa, kiinnittää huomiota enemmän oleellisiin ja oikeasti tärkeisiin asioihin. Jo pelkästään se, että jouduin ensimmäisen työpaikan jälkeen työttömäksi, muutti kulutuskäyttäytymistä saman tien, siitä huolimatta vaikka tilille oli kerrytetty varmuusvarastoa eikä välitön nuukailu olisi ollut pakollista.

Jos työssäkäyvältä vie 5% palkasta pois, muodostuu siitä helposti 100€/kk alenema palkkaan. Tämä on suoraan ostovoimasta pois, eikä summaa voi pitää mitenkään pienenä. Työssäkäyvillä on sentään jotain mistä leikata, mutta kun vähästä leikkaa vähän, on se suhteessa paljon enemmän, peruasiat kun maksavat kaikille saman verran.

Raha

Jos rikkaalle antaa 1000€, sijoitetaan se tuottamaan lisää rahaa. Jos saman rahasumma antaa sitä oikeasti tarvitsevalle, ostaa hän mitä todennäköisimmin sellaiset asiat, joita on jo pitkään kaivannut: uuden sängyn, tiskikoneen, silitysraudan, lautasia…

Antamalla rikkaalle, ei valtio hyödy siitä välttämättä yhtään. Mutta vähävarainen pistää rahan saman tien hyötykäyttöön (poikkeuksiakin varmasti on), hankkien sellaisia tarve esineitä, joista on apua ja helpotusta jokapäiväisessä elämässä. Tällainen kulutus tuottaa valtion kassaan arvonlisäveroa, työllistää ihmisiä sekä lisää kulutusta (vaikka kulutuksen lisääminen ei itsessään ole hyve) ja täten auttaa myös yrityksiä vaikeina aikoina.

Ottamalla pois vähävaraiselta, se vain näivettää asioita entisestään. Ottamalla pois rikkailta, he muuttavat äkkiä muualle, kevyemmin verotettuihin maihin. Ei ole helppoa olla päättäjä, ja tasapainotella kurjistamisen ja poismuuton välillä. Toisille raha on kalliimpaa kuin toisille, kiitos ostovoiman. Toivottavasti me kaikki osaamme pitää tämän mielessä.

Skross PRO – World & USB -matka-adapteri

Laitteet, Matkailu, Yhteiskunta, , , , , , , ,

Matkusteletko paljon? Jos vastaus on myöntävä, tiedät että monen maan sähköpistokkeet eroavat merkittävästi meille tutusta schuko -pistokkeesta. Eri maiden pistokkeetkaan eivät ole keskenään samannäköisiä / yhteensopivia. Tämän takia sähkölaitteita ei saa kytketyksi pistorasiaan ilman oikeanlaista adapteria.

Olen työn puolesta matkustanut Saksassa, Virossa, Nepalissa, Venäjällä ja Keniassa. Vapaa-ajalla olen vuorostaan käynyt Norjassa, Bulgariassa, Singaporessa, Turkissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa… Toisissa maissa suomalainen pistoke toimii suoraan, toisissa ei. UK-tyylistä pistoketta käytetään luonnollisesti Iso-Britanniassa, mutta myös esimerkiksi Keniassa, Nepalissa ja Singaporessa.

Vanha adapteri

Minulla on Keniasta ostettu noin 3€ maksava adapteri, jota olen matkoilla käyttänyt. Tämä sopii ainoastaan UK pistokkeeseen, mutta kaikkein hienointa tässä hapis-adapterissa on kolme erillistä ulostuloa. Ylä- ja alapuolelle toimii 2-napainen eurooppalainen maadoittamaton pistoke, mutta myös 2-napainen USA ja 2-napainen australialainen pistoke. Etupuolella toimii 2/3-napainen UK, 2/3-napainen USA, 2/3-napainen Australia, sekä maadoittamaton litteä eurooppalainen 2-napainen pistoke. Myös schuko toimii, mutta ilman maadoitusta. Alla kuvia Keniasta ostetusta adapterista.

Uusi tilalle

Olen jo useamman vuoden ajatellut hankkia monikäyttöisen matka-adapterin, johon on kompaktiin kokoon pakattu mahdollisimman monta eri pistoketyyppiä. Tämä ei luonnollisesti ole kaikenkattava adapteri monipuolisuudestaan huolimatta, sen luvataan toimivan yli 120 maassa (maita on kaikkiaan 236). Tällä pärjää siis jo yli puolessa maailman maista.

Erilaisten pistoketyyppien lisäksi eri maissa on myös meistä poikkeavia verkkojännitteitä ja taajuuksia. Meille tuttu on 230VAC/50Hz, mutta esimerkiksi USA:ssa on 115V/60Hz. Matka-adapteri on passiivinen laite, se muuttaa vain pistokkeen tyyppiä. Se ei siis muokkaa jännitettä tai taajuutta. Onneksi useimmat nykypäivän laitteet sisältävät universaalin virtalähteen; esimerkkisi kannettavan tietokoneen virtalähde toimii tyypillisesti 110-240VAC jännitteellä ja 50-60Hz taajuudella, eli kaikkialla maailmassa.

Erilaisia pistoketyyppejä on olemassa ainakin kymmentä eri mallia. Hankkimani Skrossin matka-adapteri tukee näistä viittä:

  • USA
  • UK
  • Australia / Kiina
  • Italia
  • Sveitsi

Puuttumaan jäävät ainakin seuraavat pistokemallit:

  • Tanska
  • Israel
  • Intia / Hongkong
  • Etelä-Afrikka

Adapterissa on 5x20mm kokoinen 6,3A lasiputkisulake, joka on käyttäjän vaihdettavissa. Tämä rajaa käyttöjännitteestä riippuen liitettävän laitteen maksimi tehon 630-1575W välille. 230V verkkojännitteellä käytettäessä teho todennäköisesti riittää kaikkiin mukana kuljetettavien laitteiden ruokkimiseen.

Käyttäminen on hyvin yksinkertaista, kyljessä on neljä liukua, sekä päädyssä lukituksen vapautuspainike. Mikä tahansa neljästä pistokkeesta voidaan ottaa käyttöön työntämällä liu’usta. Kun liuku on työnnetty pohjaan, se lukittuu. Tämän jälkeen adapteri on valmis käyttöön. Kun pistokkeen tyyppiä haluaa muuttaa tai laittaa takaisin kuljetuskuntoon, tulee päädyssä olevaa mustaa painiketta painaa ja samalla työntää liukua toiseen suuntaan. Italia / Sveitsi pistoke saadaan molemmat yhdestä adapterista, jossa maadoitustapin kulman saa vaihdettua sormin.

Ulkoisesti matka-adapteri on todella hyvää työnlaatua. Suunnittelu on tehty Sveitsissä, mutta kokoonpano Thaimaassa. Ulkoisessa laadussa tämä ei kuitenkaan näy millään tavalla.

World to Europe USB-adapteri

Hankkimani adapteri malli on PRO World & USB. Tämä on muuten sama malli kuin PRO-sarja, ainoana erona on irrallinen USB laturi/Schukosta viiteen muuhun pistoketyyppiin muuttava adapteri. Tämän lisäpalan avulla on mahdollista ladata yhtä USB laitetta sekä käyttää suojamaadoittamatonta eurooppalaista pistotulppaa yhtaikaa, tai vaihtoehtoisesti USA / UK / Australia / Kiina / Italia / Sveitsi pistotulppaa.

USB laturi antaa merkintöjen mukaan max 2,1A@5V ulos, eli se jaksaa ruokkia suurinta osaa isovirtaisia laitteita. Jotkut tabletit käyttävät jopa 2,4A, mutta oletettavasti ne toimivat myös hieman pienemmällä laturilla, lataus vain kestää hieman tehokkaampaa laturia pidempään. Testasin USB keino kuormalla laturin virranantokykyä, ylivirtasuojaus astui kuvioon 2,3A kohdalla. Ilman kuormitusta laturin jännite on 4,8V, mutta nousee kuormituksen kasvaessa 4,96V:iin.

Pitkäaikaisessa kuormituksessa laturi lämpenee ja ilmeisesti sisäinen lämpösuoja alkaa alentamaan jännitettä virran pienentämiseksi ja edelleen ylikuumenemisen estämiseksi.

Loppuajatukset

Keniasta hankittuun 3€ hintaiseen UK adapteriin nähden, Skross on painava kapistus, ja myös samalla kymmenen kertaa kalliimpi (~30€). Yhdessä Schuko osan kanssa painoa on kertynyt 207g (pelkkä adapteri 147g). Ulkoisilta mitoiltaan tämä on myös noin tuplasti paksumpi (SLK: 72x57x75mm).

Skrossilla pärjää useammassa maassa, sen mukana tarvitsee kuljettaa myös jatkojohtoa, mikäli haluaa käyttää useampaa kuin yhtä laitetta kerrallaan. Toisaalta erillinen läpisyöttävä USB laturi mahdollistaa sen, että esimerkiksi kännykän lataaminen ja tietokoneen käyttäminen onnistuu yhtaikaa. Toisaalta se kolmas laite jää sitten kytkemättä, esimerkiksi hyttyskarkote.

 

Tuotteen sivut

Datalehti

Manuaali

Auton kustannukset, 6. tarkasteluvuosi

Työelämä, Yhteiskunta, , , ,

Kuudes omistusvuosi on nyt takana. Ainoastaan yksi jännityksen hetki oli kuluneen vuoden aikana; vasemman etujarrun jumiutuminen viron maalla. Onneksi matkaa pääsi kuitenkin jatkamaan, kun hieman herkisteli jarrusatulaa ja paloja tien päällä, jotta akuuteimman jarrupalojen kantamisen sai pois. Etupään levyjen ja palojen vaihtaminen kustansi 255€. Normaalin 140tkm huollon yhteydessä vaihdettiin myös vasemman takarenkaan koiranluu (140tkm huolto + koiranluu maksoi 240€).

Auto meni katsastuksesta läpi ilman huomautuksia, kuten kaikkina aiempinakin kertoina. Täten auton voikin viedä hyvillä mielin 160tkm huoltoon (~600€).

Mutta, mennäänpä sitten itse lukuihin.

Autolla ikää 8 vuotta, josta käytössäni se on ollut 6 vuotta. Kilometrejä mittarissa 156149, joista 125507 kertynyt viimeisen 6 vuoden aikana. Keskimäärin siis 20918km/vuosi. Työ ajoa on ollut yhteensä 74086km (12348km/vuosi), omia ajoja 20471km (3412km/vuosi) ja puolison ajoja 30951km (5155km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuivat: työ 59,0% / omat 16,3% / puoliso 24,7%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 6848,88 litraa, keskimäärin 54,36 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 996km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,353€/l. Käyttövoima vero huomioon ottaen litrahinnaksi muodostuu 1,705€/l.

Keskikulutus on ollut 5,46 l/100km (6 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoima veron kanssa on 9,30 €/100km, eli 9,3 snt/km.

Muuttuvat kulut kuuden vuoden aikana on ollut yhteensä 28535,82€. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuun ottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9,3 snt/km. Auton arvon alenema on ollut keskimäärin 12 snt/km. Täten kokonaiskuluiksi kaikkineen kuluineen saadaan 38 snt/km.

Koska auto oli osto hetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana.

Verottajan ilmoittama kilometrikorvaus nousi parin vuoden laskun jälkeen sentillä, ollen siis 42snt/km vuonna 2018. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013), 43 snt/km (2014), 44 snt/km (2015), 43 snt/km (2016), 41snt/km (2017). Lasken 43 snt keskiarvon mukaan auton arvon alenemaan varatun summan, vaikka todellisuudessa vuosittaiset kilometrit pitäisi painottaa ja suhteuttaa todellisen keskimääräisen kilometrikorvauksen määrittämiseksi. 43 snt mukaan laskien auton arvon alenemaa varten ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 20303,89€.

Autoa en tällä kertaa käynyt tarjoamassa autoliikkeessä, eikä netissäkään ei ollut myynnissä saman vuosimallin ja samoilla kilometreillä varustettua autoa. Vuoden ja kahden tuoreempaa mallia löytyi samoilla kilometreillä. Vuosi sitten autoliike tarjosi vaihdossa 6000€, joten oletettavasti vaihtoarvo on nyt jossain 5000-5500€ tietämillä. Autoliikkeen jälleenmyyntiarvo lienee jossain siellä 7500€ titämillä. Ajetuilla kilometreillä auton arvon heittäminen esimerkiksi 500€:llä ei vaikuta laskelmiin sentin tarkkuudella tarkasteltuna ollenkaan (tarkastellessa kilometrikorvauksen riittävyyttä). Oletetaan siis arvoksi 5500€, jolloin auton arvo olisi laskenut kahdeksassa vuodessa 18500€, joka tekee vuotta kohden 2313€ (kuudessa vuodessa 13875€).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta (43snt mukaan), olisi korvausta maksettu 6428,89€ (=arvon aleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (59,0%), putoaa summa 3794,94 €:n. Vuotta kohti tämä tekee 632€ liikaa. Vuosi takaperin tämä liikasumma oli 370€. Toisaalta jos auton arvon alenema olisi määritelty 500€ suuremmaksi ja 160tkm ehditty saada tarkastelu jaksolle, olisi kulut olleet noin 1500€ suuremmat, joka on olisi vastaavalla matematiikalla suhteutettuna laskenut liikasummaa 497€:oon. Summa on joka tapauksessa kasvanut viimevuodesta, laski miten päin tahansa.

Ylimäärä johtuu pääasiassa siitä, että auton arvon ei laske enää yhtä rajusti kuin alussa. Myös ei merkkihuollossa käyttäminen säästää rahaa arviolta 30% huoltokuluissa. Toisaalta autoa ei myöskään ole tullut käytettyä yhtä usein pestävänä kuin alkuaikoina, jonka lisäksi sisätilalämmitin, navigaattori yms. laitteiden hankintahinta ei vaikuta juurikaan tässä vaiheessa. Auton kulut koostuvat siis enää pääsääntöisesti vakuutuksista, polttoaineesta ja huolloista.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. Tosin työpaikalla otettiin käyttöön alkuvuodesta järjestelmä, jossa vapaa-ajalla matkustamisesta saa vastaavan tuntimäärän vapaata, kuitenkin korkeintaan yhden työpäivän verran. Täten kuluneen vuoden aikana netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu 3,07€/h, kun keskinopeudeksi on määritelty 60km/h (=632,49€ / (12348km/60km/h) ). Tämä on vielä aika kaukana aikoinaan uutisissa mainitusta 10€/h verottomasta palkasta, jota ajamalla saa, mutta näköjään hiljalleen alan lähestymään tätä maagista lukua. Vuosi takaperin vastaava luku oli 2,04€/h, kun summa laskettiin koko ajetusta kilometrimäärästä 70km/h mukaan lasketulla keskinopeudella.

Lopuksi täytyy vielä todeta, että kilometrikorvaus on kaikille autoilijoille sama, oli auto uusi tai vanha, kallis tai halpa. Toiset siis häviävät, toiset voittavat. Kilometrikorvauksen on tarkoitus olla keskimäärin hyvä kaikille. Pieni kolhu tai tekninen vika kustantavat helposti useita satasia, jopa tuhansia, jolloin pieni plussa historiassa kääntyy pitkällä juoksulla aika lähelle verottajan määrittämää kilometrikorvausta. Minun tapauksessa hyöty on tällä hetkellä noin 632€/vuosi, eli noin 5snt/km.