Avainsana-arkisto: kulttuuri

Museokortti

Mitä sinulle tulee mieleen museoista?

Lapsuudessani kotikylän kotiseutumuseo tuli tutuksi, liiankin hyvin. Tästä muodostui turhan yksipuolinen kuva siitä, mitä museo tarkoittaa. Koulun kautta tuli käytyä muutamassa muussakin museossa, kuten Kiasmassa, jossa tehosekoittimessa pyöri kakkapökäle, sekä Ateneumin taidemuseossa, jossa oli maalauksia ja veistoksia. Näistäkään paikoista kumpikaan ei herättänyt sisäistä taiteen arvostajaa. Toisaalta olin liian nuori ymmärtämään ja arvostamaan tällaista (kakkapökäleitä en tosin ymmärrä vieläkään). Lahden Radio ja TV-museo oli ainoa, jossa oli todella mielenkiintoisia asioita. Kokemukseni museoista tätä yhtä lukuun ottamatta ei ollut kovin kaksinen.

Vaihtoehto käteiselle

Muutamia vuosia sitten ilmestyi museokortti, pääsylippu vuoden mittaiselle kulttuurimatkalle. Alussa en kiinnittänyt tähän sen suurempaa huomiota, koska, museothan ovat vain museoita… vaan kuinka väärässä olinkaan. Tämän huomasin tosin vasta sen jälkeen, kun olin hankkinut ensimmäisen museokortin. Tällä hetkellä on jo toinen kausi menossa, kortin käydessä nykyään 280 museoon.

Museokortti on henkilökohtainen, luottokortin kokoinen keltainen kortti, jossa on kortin haltijan nimi ja kortin numero. Kortti on voimassa vuoden kerrallaan (tarjouksissa saa 13kk kauden vuoden hinnalla, kuten nyt joulun alla). Kortti maksaa aloitusvuonna 68€, jatkossa 59€/vuosi, kunhan kortin uusii ennen sen voimassaolon päättymistä. Vanhentuneen kortin uusinta maksaa 68€.

Kortin pystyy hankkimaan museon lipunmyynnistä (niistä, joissa museokortti käy), ja sitä voi alkaa käyttämään siltä istumalta. Kortin voi hankkia myös netistä. Varsinainen kortti postitetaan 1-3 viikon kuluessa, korttia odotellessa riittää pelkkä asiakasnumeron näyttäminen museossa. Kortin voimassaolo alkaa ensimmäisestä museokäynnistä, täten etukäteen esimerkiksi joululahjaksi ostettu kortti ei vanhene ennenaikaisesti.

Ostettaessa lisää aikaa korttiin, ei korttia itsessään uusita, kortti toimii siis hieman samaan tapaan kuin julkisen liikenteen kuukausikortit (sisältäen rajattomasti käyttöä voimassaoloaikana). Kortin voimassaoloa voi päivittää milloin tahansa, eli aina kun tulee hyvä tarjous (esim. Black Friday), on tarjous mahdollista hyödyntää, vaikka kortilla olisi ennestään 12 kuukautta voimassaoloa jäljellä.

Onko museokortin hankkiminen järkevää?

Museokäynnin hinta on paikasta riippuen muutamasta eurosta reiluun kymppiin. Jos museoissa pitäisi käydä rahalla, ei niissä tulisi juurikaan käytyä (ennen museokorttia en käynyt omalla rahalla yhdessäkään museossa). Museokortin hinnan tienaa takaisin hyvinkin nopeasti, ja koska kortin myötä ei ole enää kustannuspainetta, tulee museoissa käytyä sitäkin enemmän. On myös helppoa lähteä käymään sellaisissa museoissa, joiden kiinnostavuudesta ei ole varmuutta. Kiasmassa käynti ei harmita niin paljoa, kun ei ole tarvinnut maksaa käynnistä mitään. Museokortti on ehdottomasti hyvä hankinta, se yllyttää käymään museoissa.

Museokortin myötä käsitykseni museoista on muuttunut totaalisesti. Olen tehnyt useita museoreissuja, jotka ovat kestäneet päivän pituisista käynneistä viikon kestäviin kulttuuripläjäyksiin. Viikon aikana on ehtinyt käymään todella monessa paikassa. En ole laskenut kuinka monessa museossa olen käynyt, mutta noin 50 on aika lähellä totuutta.

Olen erityisesti pitänyt linnoista (Olavinlinna, Turunlinna, Hämeen linna), joihin kannattaa varata aikaa reilusti (puolesta päivästä päivään). Myös taidemaalauksia on osannut alkaa arvostaa sitä enemmän, mitä useammassa taidemuseossa on tullut käytyä. Rautatie museossa oli todella kauniita vanhoja vetureita nähtävillä, vakoilumuseossa oli erilaisia vakoilussa käytettävää esineistöä jne. Museot ovat siis paljon muutakin kuin kotiseutumuseoita, vaikka Pielisen ulkomuseo onkin tätä ja paljon muutakin (ollen suomen toiseksi suurin ulkomuseo). Mutta, museokohteista enemmän mahdollisesti tulevissa bloggauksissa.

Museot.fi

Museokortin kattavuutta voi käydä tarkastelemassa museot.fi sivun kautta. Museokohteet painottuvat eteläiseen suomeen, mutta nähtävää on tästä huolimatta ympäri suomen. Sivun kautta voi ostaa museokortin (itselle tai lahjaksi), jatkaa kortin voimassaoloa (itselle tai lahjaksi), sekä tarkastella oman kortin tietoja (mm. voimassaolo, käydyt kohteet).

Museot.fi sivun kautta pääsee näkemään kunkin museon kuvauksen, lipun hinnat, aukioloajat yms. Sivun tietoihin ei kuitenkaan aina kannata luottaa, vaan ajantasaiset tiedot on syytä aina käydä tarkistamassa museokohtaisilta omilta sivuilta. Tästä päästään myös toiseen puutteeseen, eli linkkeihin museoiden omille sivuille, joita ei ole. Museokohtaiset sivut täytyy aina googlata erikseen.

Toivoisin museot.fi sivulle hieman laajempaa kuvausta kohteesta, etenkin museon koosta. Välillä museot ovat pieniä, jolloin kohteen käy läpi puolessa tunnissa, isommissa kohteissa taas menee helposti päivä, tai kaksi… Eli sivuilla voisi olla ohjeaika, joka kohteen läpi käynnissä menee (kategorioissa nopea, normaali, perusteellinen läpikäynti). Esimerkiksi Pielisen museo on niin laaja, että siellä saa kulumaan koko päivän, mikäli ei halua kiireessä juosta paikasta toiseen (juoksin kirjaimellisesti paikan läpi kolmessa tunnissa).

Piraatti kuluttajana

Olen piraatti, se ei liene yllätys kenellekään. Tunen olevani normaali ihminen, normaali kuluttaja, enkä koe viihdettä ladatessani olevani varas.

Kulutustottumuksiini on vuosien varrella vaikuttanut suuresti kulloinenkin elämäntilanne. Kun olin opiskelija ja asuin maalla, tuli elokuvia ladattua joskus ympärivuorokautisestikin kiinteähintaisen ADSL-yhteyden saapumisen jälkeen. Yhteysnopeus oli nykymittapuun mukaan varsin hidas 256kbps. Tälläkin nopeudella ehti lataamaan parikin elokuvaa päivässä, enemmän kuin ehdin katsella. Kalliille nettimaksulle piti saada vastinetta, ja sitähän sai. Parissa vuodessa latasin ja katsoin arviolta 200-300 elokuvaa. Tällaisen elokuvamäärän ostaminen opiskelijana olisi ollut taloudellisesti haastavaa, jopa mahdotonta.

Vuodet kuluivat, rahaa oli työelämän myötä enemmän käytettävissä ja elokuvien lataaminen hiljalleen väheni. Nekin elokuvat jotka latasin, jäi lopulta katsomatta. Latauksen tarkoitukseksi muodostuikin elokuvan läpikäynti pikakelauksella, eli tarkastella onko elokuva ylipäätään hankkimisen arvoinen. Oli elokuva hyvä tai huono, poistin elokuvan koneelta. Hyvät ostin, huonot jätin kaupan hyllylle.

Kuten jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, aktiivipiraatit käyttävät huomattavasti enemmän rahaa viihteen hankkimiseen kuin keskiverto kuluttaja. Omalla kohdallani tämä pitää varsin hyvin paikkaansa. Tätä kirjoittaessani sain valmiiksi luettelon elokuvista, TV-sarjoista ja musiikki DVD-levyistä, jotka levyhyllyni sisältää (kaikki ostettu uusina ja alkuperäisinä).

Elokuvia hyllystä löytyy 379 kpl, eri tv-sarjojen tuotantokausia yhteensä 70 kpl ja musiikki dvd-levyjä 11 kpl. Monet elokuvista on kaksilevyisiä lisämateriaalilla varustettuja julkaisuja. Eli vaikka aikoinani latasin ja katselin paljon ilmaiseksi, niin latailusta huolimatta minusta on syntynyt viihteen suurkuluttaja. Itseasiassa uskon, että ilman piratismia minusta ei koskaan olisi tullut elokuvaharrastajaa.

Saatan tietysti olla poikkeama joukossa, mutta elokuvateollisuus kiittänee siitäkin huolimatta että olen heidän arkki vihollinen, piraatti. Em. viihteen olen osanut 95% viimeisen 6 vuoden aikana, vuoden 2006 jälkeen. Keskimäärin tämä takoittaa noin 60 elokuvan ja 10 tv-sarjan tuotantokauden ostamista joka vuosi (keskiarvo antaa TV-sarjojen osalta virheellisen kuvan, sillä olen ostellut niitä pääasiassa vasta parin viimevuoden aikana). Oheisessa linkissä lista ostamistani viihdemedioista. Lista päivittyy sitämukaan kun uutta materiaalia tulee hyllyyn hankittua.

Levyhyllyn sisältö