Kun omatoiminen työnhaku on työvoimatoimistolle liikaa

Eräs läheinen haki taannoin muutamaa avointa työpaikkaa, ja sai yhdestä paikasta noin kuukauden mittaisen määraikaisen pestin. Hieno homma, paitsi että tuli 2kk karenssi. Mikä meni pieleen?

Työkkärin kanssa oli reilu vuosi sitten sovittu, että työtön työnhakija hakee töitä omatoimisesti. Omatoiminen haku oli toiminut loistavasti, vaikka töitä ei lähes aina ollutkaan saatavilla. Kuitenkin sen verran että vaaditut työehtoviikot ehtivät kertyä tarkastelujaksolla (ansiosidonnaisen nollaantuminen). Työkkärin työllistymissuunnitelma oli voimassa vuoden, sillä vähän aikaa sitten alkoi postiluukusta pudota työhönosoituksia.

Työhönosoitukset ovat työkkärin pakottamia, eli niihin on jätettävä työhakemus. Sillä ei ole väliä vastasiko ehdotettu paikka ollenkaan omaa osaamista, tai tuleeko tehtävään valituksi vai ei, mutta haettava on. Työkkärille pitää ilmoittaa onko osoitettuun paikkaan haettu vai ei, ja minä päivänä haku on tapahtunut. Jos jättää hakematta, siitä seuraa karenssi. Ihan loogista tähän asti.

2403 te-toimisto
Kuva: Jenny Huttunen / Yle

Työnhakija oli omatoisesesti hakenut kolmeen paikkaan, palvelutaloihin A, B ja C. Paikoista A ja B ei ollut vielä tullut vastausta, mutta paikkaan C hän oli saanut kuukauden mittaisen työsopimuksen, jota myöhemmin jatkettiin kolmella viikolla. Työt alkaisivat viikon kahden päästä paikassa C. Hieman näiden hakemusten lähettämisen jälkeen työkkäristä tuli työhönosoitus, paikkoihin A ja B. Eikä vain samoihin paikkoihin, vaan myös samoihin tehtäviin, joihin aiemmin oli jo haettu (noin viikkoa aiemmin). Työtön on siis ollut omatoimisesti aktiivinen ja hakenut samoihin paikkoihin ennen työkkärin patistuskirjettä. Ihailtavaa omatoimisuutta, eikövain?

Työkkärin nettipalvelun kautta pitää ilmoittaa minä päivänä kyseistä työtehtävää on haettu. Järjestelmään ei voi kirjata kuitenkaan aikaisempaa päivää kuin milloin työhönosoituskirje on postitettu. Tämä on estetty järjestelmätasolla. Eli vaihtoehtoina on joko merkata ettei ole hakenut paikkaa ollenkaan tai sitten jokin kirjeen lähettämisen jälkeinen päivä (päivä jolloin on työtä haettu).

Työkkärin velvoitteet hoidettiin ja kuukauden pätkätyö edessä, voisiko asiat olla paremmin? Tietysti työ voisi olla vakituinen. Ja se, että tästä ei olisi tarvinnut tulla kahden kuukauden karenssia.

Valituskierroksen jälkeen päätös ei muuttunut, uusintavalitusta ei voi tehdä työkkärille. Sillä ei ollut väliä vaikka samaan aikaan toisaalla oli kuukauden mittainen työrupeama alkamassa. Hakea on jokatapauksessa pakko, kun käsketään. Syynä oikaisuvaatimuksen hylkäykselle oli, että paikkaan A oli muka haettu avoimesti, eikä sitä nimenomaista paikkaa ollut haettu jota olisi pitänyt hakea. Väite on väärä.

Mikä siis meni pieleen? No se, että kun olet työkkärin pommituslistalla, tällöin omatoiminen aktiivisuus eli töiden hakeminen pitää lopettaa täysin, niin ei varmasti tule tehtyä mitään virheitä.

Työkkärin kannalta ongelman ydin oli siinä, että viikkoa aiemmin haettuun tehtävään olisi pitäny hakea uudelleen, koska työkäri käski. Kyseessä oli siis yksi ja sama työtehtävä, johon työkkärin mielestä olisi pitänyt hakea kahdesti. Haku ei ollut välillä ehtinyt umpeutua ja avautua uudelleen, vaan yksi ja sama paikka oli ollut koko tämän prosessin ajan avoinna. Mitähän työnantajakin ajattelee jos samaan tehtävään samalla hakukierroksella joku hakee kahteen kertaan? Toisaalta kyseiseen paikkaan pitää hakea sisäisen järjestelmän kautta, joten ei ole tiedossa onko ylipäätään edes mahdollista hakea samaan tehtävään kahteen kertaan, koska homma hoidetaan nettilomakkeen avulla.

Ymmärrän että jos olet hakenut työtehtävää X paikasta A ja työkkäri määrää sinun hakemaan samasta paikasta A tehtävää Y, hakemus on jätettävä. Mutta se että olet itse omatoimisesti hakenut paikasta A tehtävää X viikkoa aiemmin ennenkuin työkkäri on älynnyt ehdottaa täysin saman paikan (A) ja tehtävän (X) hakemista ja saat tästä hyvästä karenssia, on täysin mielipuolista. Toisaalta vaikka hakisitkin avoimesti kaikkia paikkoja, sen kattavuus on näennäisesti paljon suurempi kuin vain osoitetun tehtävän hakeminen, koska avoin hakemus kattaa ihan kaikki tehtävät, ainakin periaatteessa. Paitsi että nyt ei oltu haettu edes avoimesti, vaan kohdistetusti sitä tiettyä tehtävää, jota pitikin hakea.

Työkkärin päätöksen mukaan aiempi haku tehtävään ei ole sellainen syy jonka perusteella voi kieltäytyä ottamasta vastaan tarjottua työtä. Olihan siinä viikko väliä, vaikka täysin samaa paikkaa olikin haettu. Toisaalta työkkärin sanamuoto on väärä. Mitään työtä ei ollut edes tarjolla, ainoastaan mahdollisuus hakea avointa paikkaa josta saattaa mahdollisesti työllistyä.

Työkkäri toimisi paljon paremmin jos ne oikeasti tarjoisivat työtehtäviä ihmisille, joihin heidän pitää mennä tekemään töitä. Tällaisesta tilanteesta kieltäytymisestä pitääkin rangaista, mutta että olet jättänyt hakemuksen, mutta paria päivää liian aikaisin, koska työkkäri oli liian hidas, saat karenssia kaksi kuukautta, on jo täysin mielivaltaista. Tällaisella mielivaltaisella toiminnalla ajetaan jo muutenkin ahtaalla olevat entistä tiukemmalle ja saadaan ihmiset passivoitumaan enstistä enemmän.

Mikään ei ole pahempaa ja nöyryyttävämpää kuin olla työvoimatoimiston asiakas. Olen itse joutunut olemaan siellä kirjoilla noin 3 + 1 + 3 kk, tässäkin on 7kk liikaa. Ei sen takia että olisi kiva olla töissä vaan sen takia kun se on nöyryyttävää, kyykyttävää ja muutenkin täysin perseestä. Ennemmin töissä pienellä palkalla kuin olla työkkärin kyykytettävänä.

Työkkärin päätöksestä ei voi valittaa, mutta työttömyyskassaan voi lähettää kuitenkin oikaisuvaatimuksen kielteisen ansiosidannaispäätöksen saamisen jälkeen. Näin tehtiinkin ja lopulta järki ja oikeus voitti – karenssi peruttiin. Mutta niin taas kului aikaa turhanpäiväiseen säätämiseen ja valituksen tekoon, epävarmuus miten asian kanssa käy, rahaa paloi ja mitä korvaukseksi sait – et mitään. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta perseestä tämä silti on.

S-ryhmän osuusmaksut vuonna 2015

Hieman ennen vuodenvaihdetta tehty sijoitus on tuottanut tulosta. Korko ja ylijäämäpalautus yhteenlaskien tuotto oli 136,00 €.

Koska osuusmaksut ovat kustantaneet yhteensä 2035,00 €, tarkoittaa tämä 6,7% tuottoa. Tosin tuotosta joutuu maksamaan 30% pääomatuloveroa (lasketaan 25% osasta, kun korot alle 1500€/vuosi) [1]. Veronalainen osuus on täten vain 33,88 €. Verojen jälkeen käteen jää 125,34 € (135,50 € – 135,50 € * 0,25 * 0,3 = 125,34€ =>10,16€ veroa).

Veroista huolimatta tuottoprosentiksi muodostuu ~6,2%, joka on todella hyvä ja vielä kaikenlisäksi riskitön.  Pahimmassa tapauksessa tuotto olisi 0%, mutta ei milloinkaan negatiivinen ellei jokin osuuskunta menisi nurin. Tätä tuskin annetaan tapahtua, vaan muut osuuskunnat tukee tappiota tekevää osuuskuntaa (muistaakseni ainakin Hämeenmaata tuettiin tällä tapaa joskus aikoinaan monia vuosia).

Näin hyvää korkoa (6,2%) ei saa missään pankkitilillä. Toki euromääräisesti (125,34 €) tällä ei pääse rikastumaan, mutta pienelle panokselle saa kaikesta huolimatta todella kovan tuoton.

Allaolevassa taulukossa on esitetty minä päivänä rahat ovat kilahtaneet pankkitilille, kuka on maksaja ja kuinka paljon on maksettu (pääomatulovero huomioidaan vasta lopullisessa verotuksessa).

MaksupäiväOsuuskauppaKorkoYlijäämäpalautus
25.3.2015KPO20€
25.4.2015SSO10€
25.5.2015PEEÄSSÄ0,50€
25.5.2015TURUN OSUUSKAUPPA10€
25.5.2015OK SUUR-SAVO10€
25.5.2015PKO12€
25.5.2015VARUBODEN-OSLA10€
25.5.2015KYMEN SEUTU5€
25.5.2015HOK-ELANTO3,50€
25.6.2015OK HÄMEENMAA5€
25.6.2015KESKIMAA6€
25.6.2015ETELÄ-KARJALAN OSK10€
25.6.2015PIRKANMAA OK8€
25.6.2015SATAKUNTA6€
25.6.2015EEPEE20€
Yhteensä:135,50€0,50€

Viimeksi pyörittelin mielessäni, että pienten summien pääomaveron vapauden poistuminen voi vaikuttaa asioihin ja moni myikin osuutensa pois tämän seurauksena (mielestäni hieman typerää, koska tällä kertaa veroihin upposi huikeat 10,16€, mutta tietysti jos osaa rahansa sijoittaa paljon paremmin, niin onhan se tuotto varmasti parempi kuin tuo nyt saavutettu 6,2%). Asia jota en kuitenkaan tullut ajatelleeksi on markkinatilanteen heikentymisen aiheuttamat positiiviset vaikutukset.

Koska osuusmaksut maksetaan osuuskunnan ylijäämän mukaan ja koska markkinoilla menee nyt huonosti, ei investointeja juurikaan tehdä. Ruokaa kuitenkin aina ostetaan. Tämä tarkoittaa että mikäli samaan malliin jatkettaisiin, osuusmaksun korko paisuisi todella suureksi. Tätä ei haluta tehdä, koska silloin ihmiset huomaisivat kuinka ylihintaista ruokaa olemmekaan ostaneet. Vaikka yhä useampi osuuskunta maksoikin korkoa, oli ainoa vaihtoehto lopulta halpuuttaminen, joista me kaikki pääsemme nauttimaan ja täysin verovapaasti (toisin kuin ylijäämä ja korkopalautuksissa, joista jouituisi maksamaan pääomatuloveroa).

[1] Verohallinto: Osuuskunnan jakamat ylijäämät, ennakonpidätys sekä Verohallinnolle annettavat ilmoitukset vuoden 2015 alusta

Auton kustannukset, 3. tarkasteluvuosi

Kahtena aikaisempana vuonna olen julkaissut autonkäytön kululaskemien lopputulokst blogissani, eikä tämä kerta ole poikkeus.

Autolla on ikää viisi vuotta, itselläni se on ollut käytössä tasan 3 vuotta. Kilometrejä autossa on tällä hetkellä 104020, joista 73378 km on siunaantunut viimeisen 3 vuoden aikana. Keskimäärin siis 24459km/vuosi. Työajoa on ollut yhteensä 48363km (16121km/vuosi), omia ajoja 7515km (2505km/vuosi) ja puolison ajoja 17501km (5834km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuvat: työ 65,9% / omat 10,2% / puoliso 23,8%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 3888 litraa, keskimäärin 54,8 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 1033 km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,448 €/l. Käyttövoimavero huomioonotaen litrahinnaksi muodostuu 1,758 €/l.

Keskikulutus on ollut 5,3 l/100km (3 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoimaveron kanssa on 9,04 €/100km, eli hieman päälle 9 snt/km.

Muuttuvat kulut kolmen vuoden aikana on ollut yhteensä 19797,77 €. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuunottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9 snt/km.

Kuluvana vuonna verottajan ilmoittama kilometrikorvaus nousi 44 snt/km. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013) ja 43 snt/km (2014). Lasken siis tälläkin kertaa 44 snt keskiarvon mukaan auton arvonalenemaan varatun summan, joka ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 12474,26 €.

Auton hintaa en tälläkään kertaan käynyt kysymässä, netissä vastaavan ikäisestä ja kilometreillä olevasta autosta pyydetään 9300 €, vaihdossa autosta saanee jotain 7500€ luokkaa. Viidessä vuodessa hinta on pudonnut 16500 €, joka tekee vuotta kohden 3300 € (kolmessa vuodessa 9900 €).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta, olisi korvausta maksettu 2574,26 € (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (65,9%), putoaa summa 1696,44 €:n.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. 70 km/h keskinopeudella 48363 km ajamiseen kuluu 691 tuntia (=vastaa reilun 18 viikon ylimääräistä työtuntimäärää kolmessa vuodessa, eli noin 1½ kk ylimääräistä ”työaikaa” vuodessa). Netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu täten 2,45 €/h. Aikaisempiin vuosiin verrattuna nousu on reilu kaksinkertainen.

Viimevuonna kustannuksia nosti pieni kolhu, joka maksoi pienen omaisuuden. Kuluvana vuonna tällaisia suurempia havereita ei ollut, vaikka joku hyväkäs autollaan törttöilikin vasemman takakulman solmuun, eikä edes ilmoittanut itsestään. Tämä meni vakuutuksesta, kustantaen kuitenkin 200€ ylimääräistä. Samalla reissulla myös pahasti haljennut tuulilasi vaihdettiin, joka niin ikään kustansi 200€.

Kesärenkaat alkavat olla jo sakoilla, mutta tämän sykysyn niillä vielä ajelee. Keväällä tulee kuitenkin niiden osto vihdoin ja viimein eteen. Talvirenkaat ovat niin ikään lopussa, eli kunhan ensimmäiset lumet tulee niin tällöin renkaat menee vaihtoon. Tosin voi olla että joutuu jo aiemminkin hankkimaan, koska yhdessä renkaassa on reikä, ja jos paikka ei pidä niin vaihto on vääjäämätön. Talvirenkaat päällelaitettuna kustantavat noin 550€, kesärenkaat 450€.

Koska auto oli jo ostohetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana.

Keskimääräisellä 24 tkm vuotuisella ajosuoritteella ja 5 vuotta vanhalla autolla näyttäisi pääsevän jo pieneen kreikkalaisen verotuksen makuun. Tämäkin on paljon kiinni siitä kuinka auto itsessään toimii. Ainakin takapää kolisee, joten sen remppaamiseen kulunee jonkin verran rahaa, kun takuukin pääsi loppumaan. Myös renkaat kustantavat paljon, joskin ne kestävät sitten muutaman vuoden ajoa. Mikäli olisin renkaat ehtinyt hankkia ennen laskelmien tekemistä, olisi kulut kasvaneet sen verran että arvonaleneman erotus olisi pudonnut noin 1600 €:n. Tällöin työmatkoista maksettu liika kilometrikorvaus olisi pudonnut noin 1050 €:oon, vuotta kohden siis 350 € liikaa, jolloin ylimääräinen veroton hyöty olisi ollut noin 1,5€/h. Sen verran surkea korvaus etten kyllä vapaaehtoisesti viitsi ajella yhtään ylimääräistä kilometriä, vaan aina mennään nopeinta/lyhintä reittiä käyttäen.

Monesti paljon ajava vaihtaa autonsa 3-5 vuoden ikäisenä, itse meinasin kuitenkin ajella vielä lisää kilometrejä mittariin kun pirssi on toiminut ilman suurempia ongelmia. Mikäli auton kuitenkin olisi vaihtanut, alkaisi kululaskelman tekeminen ns. nollasta, jolloin minun kilometrimäärillä menisi sen 3-5 vuotta jotta pääsisin seuraavan kerram tienaamaan verottomasti. Täten väittäisinkin, että ne jotka vaihtavat autoaan 3 vuoden välein, eivät kilometreillä pääse tienaamaan yhtään tai todella vähän (korkeintaan parisataa vuodessa). Ja mikäli ajelee hintaluokaltaan kalliimmalla autolla, ei varmasti pääse tienaamaan euroakaan, vaan jokainen työnantajan osoittama työmatka aiheuttaa negatiivisen kassavirran kukkaroon. Että se siitä Kreikkalaisesta verotuksesta taas tälläkin kertaa. Ehkä sitten ensivuonna pääsen todenteolla niihin luvattuihin 10€/h tienisteihin. Minun ajoilla tämä tarkoittaisi 2300 €/vuodessa, joka vastaa yhden kuukauden palkan käteen jäävää summaa. Vielä siis jäisi 2 vko edestä teoreettisiä ’palkkoja’ saamatta.

Kieltenopiskelun sietämätön vaikeus

Olin koulussa todella huono kielissä. Matemaattiset aineet sitävastoin sujui hyvin.

En ymmärrä äidinkielestäkään mitään, siis imperfekteistä, adjektiiveistä ym. höpö höpö sanoista tai niiden merkityksestä. Yksi syy on se, että termit itsessään eivät kiinnosta (kuka millään termeillä mitään tekee), toisaalta kaikenmaailman epäsäännöllisyydet ja poikkeukset eivät mahdu matemaattiseen ajattelumalliin. Niin sanottu yhdenmukaisuus puuttuu kielistä kokonaan. Kielet ovat vähän sama asia kuin jos matikassa 1+1=2, mutta 1+2 = 4 tms.

Kieltenopiskelun ongelma ei kuitenkaan ole se että jokin kieli olisi turha (ruotsi) tai vaikea opiskella (ruotsi). Itselläni taisi olla enkusta 6 (4-10) niin ala-asteen kuin yläasteenkin päästötodistuksessa. Olikohan sama numero tai putosiko 5:een lukiossa. AMK:ssa enkusta taisi tulla 2 tai 3 (1-5), ruotsista säälillä läpi.

Vaikka olin koulussa surkea englannissa, pärjään näillä englannin numeroilla odotuksiin nähden varsin hyvin. Ruotsia en sitten puhu tai kirjoita ollenkaan, koska sehän on… Ruotsin opettajakin sanoi lukiossa että mitä mä siellä teen kun en mitään osaa… Niin, mulla oli mm. fysiikasta ja tähtitieteestä 10, matikasta tais olla jotain 8 tienoilla (laski loppua kohden kun tiesin että lukio jää ruotsin takia jokatapauksessa kesken). Em. aineiden opettaja oli hyvin pahoillaan kuullessani lopetuspäätöksestäni, mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Mikäli koulussa ei olisi opetettu että ruotsi on syvältä, niin varmaan sitäkin uskaltaisin käyttää, tai käyttäisin, jos olisin oppinut jotakin, mutta kun haluttomalle yritetään opettaa tarpeetonta niin… lopputulos on aika selvä.

Kielikellon kielipoliisit, entiset sekä nykyiset kieltenopettajat varmaan kääntyvät haudassaan, mutta kieltenopiskelun suurin ongelma on mielestä liiallinen täydellisyyden tavoittely. Ymmärrän että matematiikassa kaikki pitää olla oikein että tulee oikea lopputulos. Näinhän se pitkälti kielissäkin varmaan on (vaikka siellä lasketaankin väärin). Mikäli kieliä opetattaisiin miten sattuu niin kieli voisi lähteä kehittymään arvaamattomaan suuntaan. En siis väitä että kieliopin opiskelu pitäisi lopettaa koulussa tai että pitäisi opettaa väärin tai huonosti.

Se että joku oppiaine (tai kieli) on syvältä, ei välttämättä johdu itse aineesta, tai opettajasta, vaan niistä kokemuksista mitä luokassa kokonaisuudessaan tapahtuu. Se voi olla jokin yksittäinen herkkä hetki kun opettaja vastaa jotenkin ivallisen oloisesti ”vastasit väärin”, tai että joku oppilas naurahtaa väärälle vastauksellesi, näiden yhdistelmät tai ihan mitä tahansa. Tällaisen kokemuksen jälkeen mistä tahansa voi tulla inhokki.

Oli hirveän noloa olla tyhmä kielissä, ja ihmetellä sitä miten jotkut muut osaavat vastata johonkin poikkeukselliseen aikamuoto kysymykseen oikein. Ja vielä selittää että joku imperfektin diipadaapa ja jedi jedi jedi jutun takia asia on näin. No näinhän se tietysti on, mutta hitto sentään, en minä elävässä elämässä noita hienoja selityksiä ole tarvinnut (en kyllä osaisikaan). Pärjää muuten hiton hyvin ilmankin, tai niin ainakin uskottelen itselleni.

Kun työelämässä on jonkin verran tullut maailmaa reissattua, pystyn sanomaan, että vastapuoli on harvemminen täydellistä kieltä puhuva. Itseasiassa osa on puhunut niin huonoa englantia että ei sitä enää ehkä englanniksi voisi kutsua. Aika monesti olen keskusteluissa huomannut, että olenkin keskustelun paras osaaja… Mutta pääasia että kommunikaatio kulkee, ei sillä kuka osaa parhaiten.

Ja tässä on mielestäni suomalaisen opetuksen kompastuskivi. Vaaditaan ’täydellilistä’ osaamista. Aikamuotoja on hyvä osata joo, sanastokin todella tärkeä, mutta kaikkein tärkeintä on rokeus käyttää kieltä. Ei sillä ole mitään merkitystä osaatko kieltä hyvin tai huonosti jos sitä ei käytä ollenkaan. Tällöin on mennyt opit kokonaan hukkaan.

Työelämässä ulkomaalainen vastapuoli ei ole koskaan ujostellut, vaikka on puhunut miten huonsti tahanta. Hän on itseasiassa ylpeä että osaa edes sen vähän, koska englanninkielen osaaminen on iso juttu (ja halu oppia ja kehittyä jatkuvasti on kova). Näin sen pitäisi olla myös suomessa ja minusta opettajien tulisikin painottaa opetuksessaan sitä, että rohkaisee oppilaitaan käyttämään kieltä, viis siitä vaikka ei ihan täydellisesti menisikään. Jos asia tulee ymmärretyksi, vaikka pitkän kaavan mukaan, niin tällöin tehtävä on suoritettu. Tyylin pitäisi antaa olla vapaa. Kun kieltä käyttää niin siinä samalla sitä oppii jatkuvasti lisää.

Onpa vastaan tullut sellaisiakin tilanteita jossa vastapuoli osaa niin täydellisesti englantia, että jos hänelle puhuu tai kirjoittaa vähänkin väärin niin ymmärrys katoaa samantien. Kun taas huonosti puhuvan kanssa kommunikoi huonosti, menee juttu monesti paljon paremmin perille, ja jopa vähemmällä selittelyllä.

Omasta kielitaidostani saan kiittää isääni ja jo edesmennyttä Raija -mummoa, jolla oli käytännön läheisiä esimerkkejä opetuksessa. Ilman heidän apua en välttämättä edes uskaltaisi puhua englantia (en ole siinä hyvä vieläkään, mutta uskallan käyttää sitä).

Tärkeintä on taitotasosta huolimatta uskaltaa käyttää kieltä, koska vain tosielämän kanssakäyminen kehittää kielitaitoasi. Oppimista ei siis kannata jättää pelkän koulun varaan. Netissä puörimällä oppii paljon, kuten myös elokuvia ilman tekstitystä katsomalla, mutta parasta oppia on hankkia ulkomaalaisia kavereita joiden kanssa kommunikoi yhteisellä kielellä, oli se sitten vaikka ruotsiksi.

Hyvää opintojen alkua kaikille uusille ja vanhoille koulukkaille.

Työhaastattelu

Työpaikka on yksi elämän tärkeistä asioista, sen saamisen esteenä on vain työhaastattelu.

Varsinkin vastavalmistuneelle työhaastattelu on jännittävä tilanne, mutta tuskin se kenellekään helppoa tai ainakaan stressitöntä ole, koska työpaikan saanti ei ole automaatti vaikka haastattelu menisi kuinka hyvin tahansa. Toisaalta työhaastattelussa käyminen on ainakin itselleni työsuhteen aikana paljon helpompaa kuin työttömänä ollessa. Tämä osin saattaa johtua siitä että työssäkäyvänä epäonnistuminen ei välttämättä ole niin iso juttu. Toisaalta työttömänä mieli on monesti sen verran maassa, että on ylipäätään vaikea nousta ”ylös”, vaikka tällöin olisi kaikkein tärkeintä panostaa täysillä.

Olen käynyt muutamissa työhaastatteluissa, joista on kertynyt paljonkin hyviä kokemuksia vaikka eivät ole työllistymiseen johtaneetkaan. Jokaisesta kerrasta oppii jotakin ja sitä kautta seuraavalla kerralla osaa välttää aiemmin tekemiään virheitä. Mikään kokenut kehäkettu työhaastatteluissa käyjä en kuitenkaan ole. Olen itseasiassa todella huono työnhakijana, vaikka työntekijänä hyvä ja pätevä.

Olen kokenut joissakin haastattelutilanteissa sen hetken kun homma on mennyt ns. pieleen ja joka on ollut se todennäköinen syy putoamiseen. Se, onko tämä tunne oikea oikeasta asiasta on kokonaan toinen asia, mutta hyvin mahdollista että syy on oikeakin. Toisaalta omasta mielestä huonosti mennyt haastattelu saattaa yllättää positiivisesti.

Työnhaussa ei kannata lannistua. Se että on päässyt haastatteluun on jo voitto itsessään ja merkki siitä että olet tehnyt asioita oikein.

Tässä listaa paikoista joissa olen käynyt työhaastattelussa, sekä syyt miksi en tullut valituksi. Tähdellä merkityt ovat työnantajan kertomia syitä. Kahdella tähdellä oma kuviteltu syy tai oma vastakommentti työnantajan ilmoittamaan syyhyn. Työnantajat eivät ole missään erityisessä järjestyksessä kahta viimeistä lukuunottamatta.

  • Enermet Oy, Jyväskylä *Liian kriittiset kommentit edellisestä työnantajasta **Kritisoin psykologisen testauksen yritystä, joka oli kirjoitellut osin paikkaansapitämättömiä johtopäätöksiä. Tutkimus oli tehty toiselle työnantajalle aiemmin. Totesin että kunhan joku muu firma hoitaa psykologiset testit kuin ko. yritys niin minulla ei ole mitään psykologisia testejä vastaan. Borealis Polymers Oy:stä minulla ei ollut haasattelussa mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Ilmeisesti työnantajalla meni nämä kaksi asiaa ristiin, ja loppu onkin historiaa.
  • Protacon Oy, Jyväskylä * Työnantajan mukaan maksavat kesätyö palkkaa opintotuen rinnalla saatavan kuukausittaisen tulorajan mukaan. ** Annoin oman selvityksen kuinka paljon voin rajojen puitteissa tienata enintään/kk ja homma jäi tähän. Vaikka tulorajat on ilmoitettu kuukausikohtaisesti, tuettomilta ja tuetuilta kuukausilta, niin tulon voi tienata tarvittaessa vaikka kuukaudessa, kunhan vuositasolla yhteenlaskettu rajasumma ei ylity. En tarkkaan muista oliko vielä niin, että opintotukea olisi pitänyt nostaa tässä työn ohessa, jolloin varsinainen palkka olisi ollut vain 505e/kk tms.
  • Digita Oy, Anjalankoski **Fyysisen kunnon puute/kantin kesto korkean paikan työssä. Myöhemmässä vaiheessa olen kyllä mastoissa kiipeillyt ja ollut korkeimmillaan 96m:ssä, pääosin pystytikkaita kiiveten.
  • Oy LM Ericsson Ab, Jorvas **Saattoi kaatua siihen kun köyhänä opiskelijana luonnollisesti laskeskelin euroja kuinka paljon maksaa mennä haastatteluun. Toisaalta en löytänyt alueelta vapaita asuntoja (työnantaja avusti osoittamalla paikan josta asuntoja voi kysellä, pian tosin huomasin että minkään jonon ohi ei pääse vaan ihan normaaliin jonoon muiden perän), joten ilmoitus siitä että asuntoa ei nyt saa, viimeistään sinetöi hommat.
  • RFID LabFinlad ry, Vantaa **En tiedä erityisempä syytä kuin sen että 5 haastateltavaa ja 4 valittiin tehtäviin. Todennäköisesti olin näistä viidestä kaikkein huonoin vaihtoehto, ainakin ulosannilta.
  • Ele-Products Oy, Tyrnävä **Todennäköisesti epäilevä asenteeni kiinteää vuosipalkkaa kohtaan ilman erilliskorvauksia (sisältää lomat, ylityöt, yms.)
  • Tecalemit Flow Oy, Helsinki *Molemmat kaksi haastateltavaa todella tasaväkiset ja erittäin vaikea valinta. ** Todennäköisesti lopulta ratkaisi että olin itse töissä ja vastaehdokas oli työtön, ja hyvä näin jolloin yhden sijaan kahdella oli töitä.
  • Perimeter Protection Oy, Vantaa **Tulin valituksi, mutta jätin väliin koska toinen työpaikka oli jo varmistumassa. Toisaalta tässä hommassa taidot olisivat menneet osin ”hukkaan”, ainakin alkuvaiheessa. Mielenkiintoinen työ olisi kuitenkin varmasti ollut kyseessä ja olisin ollut siinä täysillä mukana, mikäli työn olisin päätynyt ottamaan vastaan.
  • Cypress WindTurbines Oy, Helsinki ** Tämä oli ensimmäinen vakituinen työpaikka valmistumisen jälkeen. Työllistyin pikaisen noin 30 min kestävän työhaastattelun jälkeen, aloittaen työt siltä istumalta.
  • Nocart Oy, Lahti ** Toinen työpaikkani, edellisen mentyä konkurssiin. Työnantaja totesi, että haastattelun perusteella ei olisi ottanut töihin, mutta kun tiesi ja tunsi minut edellisen työnantajan loppumetreiltä, oli hän nähnyt minussa todella kovan potentiaalin, eikä hän tässä väärässä ollutkaan. Olin vain niin loppu, pettynyt, nöyryytetty ja huijattu Cypressin mentyä nurin, että itsetunto ja arvostus oli todella nollassa. Työnantaja toki pyysi että yrittäisin nyt edes vähän tsempata haastattelussa, ja parhaani toki yritin. Näin pahaa rimanalitusta en koskaan ole tehnyt missään aiemmassa työhaastattelussa.

Olen kiitollinen että olen päässyt käymään näissä kaikissa työpaikoissa työhaastattelussa. Se että en tullut valituksi haettuun tehtävään, ei ole ollut työnantajan syytä, vaan omaa kokemattomuutta.

Jotta työhaastattelu menisi mahdollisimman mutkattomasti, on siihen hyvä valmistautua etukäteen. Alle olen listannut asioista joita on hyvä tehdä ja selvittää ennen haastattelua, miten haastattelussa on hyvä toimia.

Loppupuolella on liuta kysymyksiä, joita sinulta tullaan mahdollisesti kysymään, sekä kysymyksiä joita itse voit kysyä. Lista ei luonnollisestikaan ole kaiken kattava ja sisältö vaihdella haettavan työtehtävän mukaan. Tekemäni listan lisäksi kannattaa käydä katsomassa Moster.fi:n tekemä lista työhaastattelukysymyksistä, joita työnantajien suositellaan kysyvän.

Työhaastatteluun valmistautuminen (ennen haastattelua)

  • Selvitä haastattelupaikan sijainti etukäteen, ole ajoissa paikalla
  • Huoliteltu ulkoasu (kyseiseen työpaikkaan ja tehtävään sopeutuva linja)
  • Valmistaudu yllättäviin tilanteisiin (esim. sää, liikenneonnettomuudet)
  • Selvitä taustatiedot: Työnantajasta, toimialasta ja tehtävästä
  • Pohdi mitä vaikeita kysymyksiä sinulle voidaan esittää ja mitä kysymyksiä haluaisit itse esittää
  • Valmistaudu kertomaan oman elämänkerran tarina lyhyesti
  • Mieti miksi juuri sinut kannattaisi valita tehtävään (esim. vahvuudet)
  • Mitä tarjoan yritykselle (asiantuntijuus, lisäarvo, uudet kontaktit ja suhdeverkostot jne.)
  • Omien kehittämisalueiden tunnistaminen
  • Valmistele keskustelutilaisuus etukäteen harjoittelemalla
  • Ota mukaan alkuperäiset työ ja opiskelijatodistukset sekä mahdollinen portfolio
  • Yritä ennakkoon luoda mahdollisimman hyvä fiilis
  • Sulje kännykkä

Haastattelussa:

  • Positiivinen ensivaikutelma, esittäydy kaikille, kättele reippaasti, katso silmiin
  • Rentous, ole oma itsesi, pieni jännitys ei kuitenkaan ole pahasta
  • Aitous, rehellisyys, avoimmuus
  • Osoita motivoituneisuutesi, ole aktiivinen
  • Asennoidu positiivisesti
  • Ryhdikkyys ja selkeys asioiden käsittelyssä
  • Älä rönsyile
  • Katsekontakti
  • Tilannetaju, tilannekomiikka, huumori
  • Puhetyyli, äänenkäyttö, ilmeikkyys, havainnollisuus, mielenkiintoisuus
  • Ole myyntihenkinen
  • Tärkeää oma aktiivisuus esitellä omaa ammatillista ja erikoisosaamista
  • Pyri ongelmien havainnointiin ja ratkaisuun
  • Ole joustava
  • Kerro mahdollisuudestasi olla heti käytettävissä
  • Älä väittele tai kritisoi
  • Tee muistiinpanoja – se osoittaa kiinnostustasi
  • Oman persoonan kytkeminen työhön – ole itsesi näköinen
  • Esitä omat näkemykset, innovaatiot ja tavoitteet
  • Älä ole ylimielinen tai liian vaatimaton
  • Älä tee johtopäätöksiä siitä, että tämä ei ole minun paikkani
  • Haastattelu on kaksisuuntainen vuorovaikutustilaisuus
  • Kuuntele mitä muut sanovat, älä keskeytä
  • Omat kysymykset ja kommentit
  • Mene haastatteluun, tunne tulevasi neuvottelusta poislähtiessäsi
  • Palkkatoivomuksen esittämisessä muista olla joustava ja realistinen

Haastattelun jälkeen:

  • Loppuvaikutelma – kiitä kohteliaasti kaikkia tunnelmasta, ajasta ja käydystä keskustelusta
  • Jos jotain tärkeää unohtui, voit palata vielä myöhemmin asiaan esim. puhelimitse tai sähköpostitse
  • Voit myös muistiinpanojasi apuna käyttäen käydä haastattelun mielessäsi läpi; missä onnistuin, mitä olisin ehkä voinut tehdä toisin
  • Jos et tullut valituksi, niin itse ainakin mielenkiinnosta kysyn mikä oli merkittävin syy miksi juuri minua ei valittu. Vastauksesta voi oppia jotain seuraavaan haastatteluun mennessä.

Haastattelun kysymyksiä:

  1. Miksi sinulla on ollut niin monia / vain yksi työpaikka?
  2. Miltä alalta olet hakenut aiemmin työtä?
  3. Mikä on paras aikaansaannoksesi?
  4. Kerro luonteestasi?
  5. Miten määrittelet asiakaspalvelun?
  6. Kerro kaksi hyvää ja kaksi kehittämistä vaativaa asiaa itsestäsi?
  7. Miten arvioit edellistä esimiestäsi?
  8. Entä työtovereitasi?
  9. Minkälaisena koit työilmapiirin?
  10. Miten työskentelet stressin alaisena?
  11. Millainen perhe sinulla on ja mitä harrastat?
  12. Miten varma olet, että haluat tälle alalle?
  13. Mitä tiedät yrityksestämme?
  14. Miksi tämä työ kiinnostaa sinua?
  15. Kuinka kauan tarvitset aikaa ennen kuin hallitset työn täydellisesti?
  16. Mikä on palkkatoivomuksesi?
  17. Kerro kokemuksia tähän astisista työkokemuksista?
  18. Mainitse kolme sinulle tärkeää asiaa?
  19. Mikä on sinulle tärkeää työssäsi?
  20. Minkälaiset ovat työtapasi ja miten koet työelämäjoustot?
  21. Miksi sinusta tuntuu, että tämä on sinun juttusi?
  22. Miksi vaihdat työpaikkaa/tehtävää/alaa?
  23. Miksi meidän pitäisi valita juuri sinut?
  24. Miten viihdyit edellisessä työpaikassasi?
  25. Miten haluat kehittää itseäsi?
  26. Miksi haet tätä tehtävää?
  27. Miten koet asiakaskontaktoinnin?
  28. Miten ajattelet vuorovaikutuksesta asiakasneuvotteluissa?

Mitä haluaisit kysyä haastattelussa?

  • Henkilöstön hyvinvointi
  • Missä voi syödä
  • Minkälainen ilmapiiri
  • Avustatteko asunnon etsimisessä
  • Mahdollisuus kouluttautua
  • Yhteistyökumppanit, sidosryhmät
  • Kulttuuri
  • Miten suhtaudutte ylityöhön
  • Lomat
  • Perehdytys
  • Asiakkaat
  • Työn jatkuvuus
  • Joustava työaika
  • Omistajat
  • Työvälineet
  • Liikkuminen
  • Setelit (ruoka, )
  • Henkilöstön vaihtuvuus
  • Keihityssuunta
  • Pukeutuminen
  • Uusi vai vanha tehtävä
  • Työvälineet
  • Työterveyshuolto
  • Puhelin/netti
  • Organisaatio
  • Kilpailijat
  • Toimialan kehitys
  • Merkittävini saavutus

Valehdella ei pidä, mutta liian rehellinenkään ei kannata olla. Jos minulta nyt kysyttäisiin minkälainen edellinen työnantajani oli (Cypress Wind Turbines Oy), olisi vastaukset niin karua luettavaa että niiden perusteella tuskin töihin pääsisi. Toisaalta, minkäs sitä totuudelle voi… Onnea työnhakuun!

Päivitys 19.9.2017: Lisätty linkki Monster.fi:n työhaastattelukysymyksiin

Työttömyyskassan asiakkuuden optimoiva pätkätyöläinen

Ansiosidonnaisen järjestelmän speksejä:

  • 500 ansiosidonnaispäivää vastaa 100 viikkoa, eli 1 vuotta ja 11 kuukautta jatkuvaa työttömyyttä.
  • Työssäoloehdon saa nollattua kun on ollut 26 kalenteriviikkoa, tai vähintään 18 tuntia/viikko, 26 viikon ajan työssä 28 tarkastelukuukauden aikana. 28 kuukautta vastaa 2 vuotta ja 4kk aikaa kerryttää työssäoloehto.
  • Lisäksi työttömyysturvassa on nykyään 300e suojaosa.

Leikitelläänpä hieman näillä luvuilla.

Oletetaan että työttömällä on mahdollisuus optimoida pätkätyöskentelynsä siten että hän työskentelee  kolmena päivänä yhden viikon ajan yhteensä 18 tuntia, eli 6 tuntia/päivä. Näiltä 18 tunnilta hän saa palkkaa yhteensä 300e (sisältäen lisät ja lomarahat jne.). Sopivasti siis suojaosan sisällä, jolloin saatu tulo ei vaikuta ansiosidonnaisen suuruuteen (soviteltu päiväraha).

Täten kuukautta kohden hänellä on vain 3 päivää töitä, loput vapaata. Samalla hän saa kerrytettyä yhden työehtoviikon kuukautta kohden. Koska työehtoviikkoja on aikaa kerätä 28 kuukauden ajan, ehtii 26 työehtoviikkoa saada mukavasti kasaan tässä ajassa.

Tekemällä yhteensä 78 päivää töitä 2 vuoden ja 2 kuukauden aikana (3pvä/kk), jää ansiosidonnaisia päiviä käyttämättä 13 päivää ja aikaakin työehdon kerryttämiseen jää jäljelle 2 kuukautta (tosin 13 päivää ei riitä edes kuukauden verran pitkittämiseen, eli optimoinnissa saa olla todella tarkkana). 78 työpäivän vastapainoksi on ehtinyt viettämään vapaa-aikaa sopivat 712 päivää. Tarkasteluajanjakson pituus on 2 vuotta 2 kuukuatta, eli 790 päivää. Päivät jakautuvat seuraavasti: 487 ansiosidonnaista päivää, 78 työpäivää sekä 225 viikonloppupäivää, joista siis yhteensä vapaata tuo 712 päivää. Optimoijan työvuorotaulukko löytyy täältä.

Hesari julkaisi 3.9.2013 laskelman 300e suojaosan vaikutuksista pätkätyöläisen ansioihin. Esimerkissä on Helsingissä yksin asuva ihminen, joka asuu 40 neliön asunnossa jonka vuokra on 600e/kk. Ansiosidonnaisen päivärahan laskennan perusteena oleva palkka 3000e/kk.

Hesarin jutusta on kerätty arvot allaolevaan taulukkoon. Tämän perusteella esimerkkitapaus hyötyy 300e työskentelystä 160e netto.

Ennen 31.12.2013Jälkeen 1.1.2014Vaikututs
Palkka300,00300,000
Soviteltu päiväraha1531,221681,32+150,10
Verot397,39438,19-40,80
Asumistuki-22,47+22,47
Nettotulot1433,931594,60+160,67
Vuokra-600,00-600,000
Nettotulot vuokran jälkeen833,93994,60+160,67

Toisinsanoen kolmella työpäivällä voisi optimitilanteessa saada 160e hyödyn, sekä maksimoida vapaajana määrän (noin 1:10, ei huono).

Kokonaan toinen asia on, kuinka helppoa tällainen kikkailu käytännössä olisi. Mutta teoriassa on mahdollista minimoida työnteko ja maksimoida vapaa-aika, sekä siinä samalla saaden hieman ekstraa, sekä varmuuden siitä että päivät nollautuvat ajallaan ennenkuin ne kuluvat loppuun. Jotta tämä onnistuisi täydellisesti, se vaatisi että myöskään työkkäri ei hätistele aktivoimiskursseilla jne.

Toki tästä kikkailusta aiheutuu se, että mikäli aiemmin päivärahan laskentaperusteena oleva palkka oli 3000e/kk, tämän kikkailun myötä tulon laskentaperuste putoaa ilmeisesti 1980e/kk:ssa. Toisinsasanoen päivien nollautumisen jälkeen seuraavat 2 vuotta menee pykälää kurjemmissa oloissa, joskin asumistuen määrä ilmeisesti tulojen laskun myötä kasvaa. Tämä on kuitenkin se hinta jonka joutuu maksamaan optimoinnista, eli minimoimalla työnteon määrän ilman että ansiosidonnaisen tulo katkeaa.

Esimerkin tarkoitus on osoittaa, että kikkailemalla on periaatteessa mahdollista käyttää järjestelmää hyväksi. Helppoa tälläinen elämä ei ole taloudellisesti kuten ei myöskään työn järjestämisen suhteen. Teoriassa tämä on kuitenkin mahdollista ja täten se osoittaa nykyisen järjestelmän heikkouden, joka mahdollisesti vähentää halua ottaa työtä vastaan. Toisaalta jos on valmis ottamaan työtä vastaan, niin todennäköisesti sitä ottaa niin paljon kuin sitä tarjotaan (useimmat varmasti haluaisi tehdä täyspäiväistä työtä, jos sitä vaan olisi tarjolla). Lisäksi työnteko todennäköisesti helpottaa työllistymistä, mahdollisesti johtaen vakituiseen työsuhteeseen aikanaan. Kotona löhöäjä tuskin sitä saa.

Työttömyyskorvausjärjestelmän pitäisi olla työntekoa kannustava, sitä se ei välttämättä optimoijalle ole. Toisaalta en halua uskoa että tällaisia ihmisiä on olemassa. Itse ainakin olen luonteeltani sellainen että töihin vaikka pienemmällä palkalla, jottein työkkärin asiakkaana tarvitse olla yhtään ylimääräistä päivää.

Autonkäytön kulujen korvaaminen

Tämän kirjoituksen kirjoitin yli 3 vuotta sitten. Julkaisu on kuitenkin jäänyt roikkumaan syystä tai toisesta. Sisältö on edelleen validia, kuten myös esitetyt mielipiteet ennen auton omistamista.


 

En ole koskaan omistanut autoa (tai työsuhdeautoa). Matkakorvauksia auton käytöstä minulle on maksettu edellisen kerran noin 10 vuotta sitten kerran tai kaksi. Joukkoliikennettä olen sitävastoin käyttänyt useamman vuoden ajan, etenkin Helsingissä.

Oman auton käyttöön on monia syitä. Merkittävin lienee mukavuus ja mahdollisuus matkustaa joustavasti. Kyse ei ole pelkästään halusta käyttää auto, vaan monesti myös käytännön sanelemasta pakosta päästä ylipäätään perille.

Autonkäyttökysymyksessä pitää huomioida julkisen liikenteen toimivuus. Se toimii vain suurimmissa kaupungeissa (sisäisesti), pienimmillä paikkakunnilla sellaista ei ole ollenkaan. Käytännössä tämä takoittaa sitä, että lähelle saatetaan päästä, muttei perille. Hintana kohtuuton ajankäyttö => työreissujen tekeminen julkista liikenettä käyttäen mahdotonta. Toisaalta vaikka perille pääsisikin, saattaa mukana joutua kuljettamaan niin paljon tavaraa, ettei niiden kuljettaminen julkisissa ole yksinkertaisesti mahdollista.

Verottajan vahvistaman ja monesti myös työnantajan maksaman maksimikorvauksen suuruus oman auton käytöstä työreissujen tekemiseen kuluvana vuonna (2012) on 45snt/km.

Autoilun kustannukset nousevat muiden kustannusten noustessa yhtälailla. Autoista on tullut polttoainepihimpiä, joka vähentää hieman käytöstä aiheutuvia kuluja. Täten voi olla täysin perusteltua laskea korvauksen suuruutta 45snt/km => 43snt/km, kuten viimeaikaisissa keskusteluissa on paljon puhuttu.

Itse en autoa omista, ainakaan vielä. Tulevan työn kannalta sellaisen hankkiminen on kuitekin käytännössä pakollista. Olen käyttänyt julkisia Helsingissä noin kolmen vuoden ajan. Siellä homma toimii mielestäni kohtuullisen hyvin. Asia monimutkaistuu kuitenkin hyvin äkkiä kun matkat suuntautuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Työmatka Lahteen sujuu, mutta aikaa siihen palaa tuhottomasti.

Kun työreissuja tehdään julkisia käyttäen, muuttuu matkustaminen kertaluokkaa monimutkaisemmaksi. Ongelmana on aikataulujen yhteensovittaminen. Esimerkiksi matka Lahdesta Loviisaan kestää vähintään 2-3h/suunta. Omalla autolla tämä matka taittuisi huomattavasti lyhyempää reittiä, vajaassa 1½ tunnissa. Ja tämäkin vain siinä tapauksessa että riittää päästä keskustasta keskustaan. Vielä kun mukana tarvitsee kuljettaa vähänkin enemmän tavaraa, voi julkisten käytön suosiolla unohtaa. Jos matka suuntautuu vielä harvemmin asutuille seuduille, ei niihin pääse julkisilla ollenkaan tai sitten matka-aika venyy 1-2 päivän pituiseksi.

Kilometrikorvauksen suuruuden oikeellisuudesta voidaan keskustella. Sen leikkaaminen jopa puolella ei kuitenkaan kuulosta kohtuulliselta. Toisaalta minua ihmetyttää, miten valtio muka säästää tällä leikkauksella yhtään mitään? Korvaus on toki verotonta työntekijälle, mutta valtio ei osallistu sen maksuun millään muotoa. Todennäköisesti asiaa on ajateltu siltä kantilta, että palkkoja on maksettu kilometrikorvausten muodossa. Tämä on rikollista ja se on jo nykyisin rangaistavaa, valvonnan toimivuus on kokonaan toinen asia. Nyt ilmeisesti kuitenkin ajatellaan, että pimeät palkat muuttuvat suoraan palkaksi, jolloin valtio saa lisää verotuloja (näin voi toki käydäkin). Tällaisen veronkierron yleisyydestä en tiedä, mutta epäilen että tällaista vilunkia on häviävän pieni osa kaikista maksetusta kilometrikorvauksista.

Kerran olin työhaastattelussa, jossa ilmeni, että autonkäyttöä olisi 30000-40000km/vuosi. Kyse olisi ollut radioaktiivisten mittalaitteiden (virtausmittaus, pinannmittaus, tiheysmittaus) käyttönotto, kalibrointi ja huolto tehtävät. Kyseisessä yrityksessä olisi maksettu myös matka-ajan palkkaa täyden kilometrikorvauksen lisäksi, mutta kaikissa yrityksissä näin ei ole. Tämäkin on epäkohta joka pitäisi saada korjattua ja yhdenmukaistettua. Itse kilometrikorvausten kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Kilometrikorvaus on korvausta auton käyttämisestä aiheutuneiden kulujen kattamiseen, ei palkkaa ajamisesta.

On myös hieman ristiriitaista, että eduskunnassa ajellaan taksilla tuhansilla euroilla kuukaudessa. Tasapuolusuuden nimessä kansanedustajien ja ministerien tulisi siirtyä käyttämään julkisia, kiinteät matkakakorvaukset pois ja kilometrilaskutus kuten työssäkäyvillä ihmisillä. Taksin käyttöön jonkinlainen eurokatto, jonka jälkeen kulut omasta pussista (=yritetään ohjata käyttämään halvempia liikkumistapoja).

 

Vaihtoehto nykyiseen korvauskäytäntöön:

Lyhyesti sanottuna todellisten kulujen mukaan. Idea perustuu ajettujen kilometrien suhteeseen.

Jos työntekijä ajaa vuositasolla autollaan yheensä 50000km, josta työajoa on 20000km, tarkoittaa tämä kustannusten jakautumista 2:3.

Kustannuksiin pitäisi ottaa kaikki kulut huomioon:
– Auton arvonalenema
– Vakuutukset
– Huollot, varaosat, renkaat
– Polttoaine
– Kastastus
– jne.

Kaikki muut paitsi auton arvonalenema on helppoja todeta suoraan kuisteista.

Sanotaan, että kaikki em. kulut ovat 20000e vuodessa. Em. suhteella tämä tarkoittaisi, että työnantajan osuus kuluista on 8000e, työntekijän osuuden ollessa 12000e (omien ajojen osuus kaikista autoilun kuluista).

Tämä malli olisi kaikkein kannalta tasapuolisin, sillä silloin auton kulut menevät juuri sille taholle jonka ajojen seurauksena kulut ovat syntyneet. Mutta käytännössä tämä menisi ihan älyttömäksi säätämiseksi. Tämä on syy miksi kilometrikorvaukset on alunalkujaan otettu käyttöön, helpottamaan kululaskutusta. Kilometrikorvaus on keskimäärin käyttäjälle reilu. Vähän ajava joutuu maksamaan työajojen kustannuksia omasta pussista, kohtuullisesti ajava saa omansa pois ja huomattavan paljon ajava voi saada muutaman satasen ylimääräistä. Lopputulokseen vaikuttaa käytetyn auton kalleus ja täten sen hinnanalenema.

 

Oman auton sijan vaihtoehtona on autoetu.

Edun arvo on auton arvosta riippuva, ja on tyypillisesti noin 500e/kk. Tämä tarkoittaa palkkakuitissa näkyvää suurempaa palkkasummaa, josta maksetaan vero. Jos tulosi ovat ilman autoa 3000e/kk, on vuositulosi noin 37000e, josta maksat veroa kaikkineen kuluineen noin 28,8%. Autoetu kohottaa vuositulot noin 44000 euroon, joka tarkoittaa veroasteen nousua 31,6%:iin.

Bruttopalkkana tämä tarkoittaa seuraavaa:

Ei autoa: 3000 * (1-0,288) =2136e/kk

Auto palkan päälle: 3500 * (1-0,316) = 2394e/kk, mutta koska 500e oli ”ilmaa”, käteen jää 3000 * (1-0,316) = 2052e/kk.

Auto sisältyy palkkaan: 3000 * (1-0,288) =2136e/kk, mutta koska 500e oli ”ilmaa”, käteen jää 2500 * (1-0,288) = 1780e/kk

Mikäli autoedun saa palkan päälle, maksaa se esimerkin käyttäjälle 84e/kk. Jos työntekijä saisi auton sijasta palkkaa vastavalla summalla, olisi kuukausitulot 258e/kk suuremmat (2395-2052). Mikäli taas saat käyttöösi auton, mutta palkkasi ei nouse, eli toisinsanoen auto sisältyy palkkaan, maksaa auto 356e/kk (2136-1780).

Autoetu ei ole ilmainen etu, vaan siitä joutuu maksamaan kuukausittain pienemmän palkkapussin muodossa. Käyttäjälleen autoetu on kannatavin silloin kun sen saa palkan päälle. Autoetu voi kuitenkin tulla kalliiksi, etenkin jos henkilökohtainen ajo jää todella vähäiseksi. Toisaalta taas jos kodin ja työpaikan välinen etäisyys on esimerkiksi 70km/suunta, joutuu autosta maksamaan korotettua veroa, koska autosta on saatu enemmän hyötyä kuin mitä verottaja auton verotusarvoon on laskenut sisältyvän.


 

Kommenttina vanhaan kirjoitukseen: Pian uuden työn aloitetuani päädyin hankkimaan auton. Tähän oli käytännössä yksi syy: julkisilla ei pystynyt tekemään työreissuja työpaikan ja asiakaskohteen välillä, edes järkevän kuuloisten paikkakuntien välillä (Lahti – Loviisa). Sittemmin työkohteet ovat sijainneet mitä erinäisemmissä paikoissa, joihin julkisilla matkustaminen olisi ollut sula mahdottomuus. Puhumattakaan että farmarin takakontti on ollut täynnä työhön liittyvää tavaraa, työkaluja ja tarvikkeita useiden kymmenien kilojen edestä. Vaikka kovasti yritin vältellä oman auton käyttöä vielä sen hankkimisen jälkeenkin, siis yrittäen käyttää sinnikkäästi julkisia, oli realiteetit pakko tunnustaa. Julkisista ei ole matkatyöläisen kulkuvälineeksi.

Kuluttajan oikeudet konkurssissa

Matkanjärjestäjät on velvoitettu maksamaan Kuluttajavirastolle vakuus konkurssin varalta. Air Finlandin tapauksessa (2012) vakuuden suuruus on kaksi miljoonaa euroa. Tämä summa ei välttämättä riitä korvaamaan kaikkia kuluja täydellisesti ja loppuviimeksi maksajaksi ja kärsijäksi jää kuluttaja. Tämä vakuus tosin koskee vain valmismatkoja. Ne, jotka ovat ostaneet pelkät lennot tai majoituksen, kärsivät nahoissaan koko summan.

Yhtenä mahdollisuutena on valvoa saatavansa konkurssin yhteydessä. Valitettavasti kuluttaja ei ole velkojalistan etuoikeutetulla puolella, joten rahojen takaisin saamisen suhteen ei kannata elätellä liikoja toiveita. Toisaalta konkurssiyhtiöiltä harvoin löytyy varallisuutta, ellei sitä sitten ole sidottu esimerkiksi kiinteistöihin. Yleensä velkojien velat yhteensä ovat niin suuria, että yksittäisen kuluttajan muutamankin tuhanen euron osuus koko potista on häviävän pieni. Pari takaisin saatua euroa ei pientä velkojaa lohduta.

Mikäli matkansa on sattunut maksamaan luotolla, voi saamatta jääneistä palveluista reklamoida suoraan luotonantajaa ja saada tätä kautta rahansa takaisin. Valitettavasti luottolimiitti on usein niin pieni, että harva pystyy matkansa luotolla maksamaan.

Sama ongelma koskee mitä tahansa konkurssia. Jos netissä toimiva postimyyntikauppa menee konkurssiin ja on sattunut maksamaan tilauksen etukäteen, jää tavarat ja todennäköisesti rahatkin saamatta. Näissä tapauksissa kun ei ole erillisiä vakuuksia joiden kautta kuluttajalle korvattaisiin menetykset. Täten ainoa järkevä tapa on maksaa tuotteet luotolla. Mikäli tuotteet jää saamatta, voi luotonantajalta vaatia rahojaan takaisin. Luottokortti onkin käytännössä ainut turva konkurssin varalle.

Koulukiusaaminen ja kiusatuksi tuleminen

Allaolevan kirjoitin erään lehden pyytäessä kokemuksia koulukiusaamisesta. Alla oma vastineeni.

 

Olen 32 ja työssäkäyvä. Työelämässä ei ole tarvinnut kiusaamiseen törmätä.

Ala-asteen noin 3-luokasta lähtien kiusatuksi tuleminen kuitenkin alkoi.

Muistan elävästi kun koulun uusi rehtori sanoi, että jos jotakuta kiusataan siitä pitää tulla heti kertomaan. Kun näin sitten omalla kohdallani kävi, kävin kertomassa kuten oli neuvottu. Vastaus oli tyly, älä tule kantelemaan.

Kiusaaminen paheni vuosien varrella, olin kuitenkin rehtorin kommentin saattamana päättänyt että en asiasta kerro kenellekään. Ala-asteella kiusaaminen oli kohdallani nimittelyä ja tönimistä.

Yläasteella tilanne paheni, tuolloin nytkit alkoi heilumaan. Osumat tulivat onneksi pääasiassa paikkoihin joita ei päällepäin huomannut.

Pääasiassa kiusaaminen oli sanallista, tai esimerkiksi kenkien kastelua liikuntatunnin aikana.

Pahimmillaan minua potkaistiin päähän (näin tapahtui vain kerran tai kaksi, onneksi), opettaja ei ottanut asiaan mitään kantaa vaikka sattui tulemaan paikalle heti tapahtuman jälkeen (ei nähnyt itse tapahtumaa).

Välillä mitta tuli kiusaamisesta täyteen ja sain ”roivokohtauksen”. Kenelläpä ei hermo menisi. Tietysti kiusaajille tässä oli taas mukava hetki naureskella ja tietyisti opettajakin sattuu osumaan paikalle juuri ”oikeaan” aikaan. Kiusaajat pääsivät aina kuin koira veräjästä, kiusattua monesti syyllistetään riehumisesta ja vaikka mistä. Jälki-istuntoa en onneksi koskaan saanut, se olisi ollut oikeusmurha ja epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tuleminen olisi voinut tuoda mukanaan vakavempia seuraamuksia. Valitettavan usein taitaa kuitenkin olla niin, että kiusattu saa lisää kuraa niskaan siitä ainoasta tukiverkosta joka hänellä pitäisi olla, opettajilta.

Kävihän se monesti mielessä, että jos maailmaan saisi rauhan yhden ihmisen uhrauksella, olisin valmis tekemään tämän uhrauksen kaikkien kiusattujen ja kiusaajien puolesta.

En koskaan vaipunut epätoivoon, vaan yritin olla kova ja olla näyttämättä tunteitani. Vaikka en uskovainen ollut/ole, rukoilin kiusaamisen loppumisen puolesta joka ilta. Mitään ihmettä ei kuitenkaan tapahtunut, joten usko jumalaan lopullisesti sammui.

Kiusaaminen ei loppunut täysin vielä lukiossakaan (sama fyysinen koulu jossa yläaste toimi), vaikka helpotti huomattavasti. Tähän vaikutti luonnollisesti pahimpien kiusaajien mennessä jonnekin muualle opiskelemaan.

Lukio jäi muista syistä kesken ja siirryin ammattikouluun. Vasta tuolloin kiusaaminen loppui kokonaan.

Ammattikoulussa muutuin ihmisenä todella paljon. Eräällä oppilasvaihto reissulla avauduin historiastani ensimmäistä kertaa kenellekään. Tuolloin koulukaverini ymmärsivät, etten ollutkaan niin täydellinen ja vahva kuin miltä olin ulkopuolin näyttänyt. He olivat jopa ihailleet minua kuinka helppoa minulla oli, vailla mitään ongelmia.

Asioista kertominen pudotti suuren kiven pois sydämeltä. Sen jälkeen asioista kertominen on ollut helpompaa ja siitä myös aina kerron kun suinkin mahdollista. Tuolloin myös päätin, että autan muita, tilanteessa kuin tilanteessa.

Kun olen lukenut koulukiusaamisesta aikuisiällä, on vastaan tullut paljon todella rajuja tapauksia. Pahimpiin tapauksiin verrattuna itse pääsin todella ”helpolla”. Jokainen kuitenkin tulkitsee kiusatuksi tulemisen eri tavalla. Toiselle pienikin läppä voi olla tosi iso juttu, toisten mielestä se ei ole mitään.

Jokaisella on kuitenkin itsemääräämisoikeus, oikeus opiskella rauhassa, kuten myös olla oma itsensä. Siksi kukaan ei ole ansainnut tulla kiusatuksi millään muotoa.

Jo koulu aikana, kun minua vielä kiusattiin, annoin kiusaajilleni anteeksi (hiljaa itseksieni). En ollut heille vihainen silloin, enkä nyt. Olin heidän puolestaan jopa surullinen, koska tekivät mitä tekivät.

Kun olen ajatellut asioita tässä vuosien varrella, olen havahtunut ajatukseen että itseasiassa itsekin olin koulukiusaaja hetken aikaa ala-asteen alkuvaiheessa, ennenkuin itsestäni tuli kiusattu. Olen tästä luonnollisesti hyvin pahoillani, mutta kuten niin monesti kiusaajat jälkikäteen sanovat, eivät he tienneet kiusaavansa tai että se oli vain semmosta pientä sanallista läppää.

Ehkä sain ansioni mukaan ja sain kestää oman lyhyen hölmöilyni takia 9 vuoden ”helvetin”. Ainakin olen monta kokemusta rikkaampi, jos asiasta jotain ”hyvää” pitää etsiä.

Verkkolaitteiden kesäaika asetukset kohdalleen

Tietoverkkoon liitettäviä laitteita löytyy laidasta laitaan. Monissa niissä on sisäinen kello, jota käytetään esimerkiksi logitiedostoissa aikaleimassa tai vaikkapa valvontavideokameran kuvassa näyttämään videon tallennushetkeä.

Aika näihin laitteisiin voidaan asettaa käsin tai NTP aikapalvelinta käyttäen. Sisäinen kello jätättää tyypillisesti enemmän tai vähemmän, joka puoltaa NTP aikapalvelimen käyttämistä.

Kaiken kukkuraksi useimmat maat käyttävät älytöntä kellojen kääntelyä jota myös kesäajaksi kutsutaan. Tämä aiheuttaa haittaa niin ihmisten terveydelle kuin harmia aikatauluille ja tiedonkeruulle (logit). Hyötyjä kellonkääntelystä sitävastoin ei juurikaan ole, jos yhtään.

Jotta kello saataisiin näyttämään oikein kaikissa tilanteissa, pitää kello kääntää joko käsin oikeaan aikaan tai kääntäminen automatisoida mikäli mahdollista. Jotta kello kääntyy automaattisesti oikein oikeana ajanhetkenä, tulee laitteen asetukset säätää kohdilleen. Oli kyseessä mikä tahansa laite, on kesäaika asetusten säätö toteutettu hyvinkin yhdenmukaisesti.

Aika-asetuksiin määritellään seuraavat asetukset: Aikavyöhyke, Kesäaika käytössä sekä kesäajan alkamis ja loppumishetki. Tietysti myös kellonaika säädetään kohdalleen omassa kentässä (yleensä voi syöttää käsin, hakea tietokoneen aika tai käyttää aikapalvelimen tietoa).

Kesäaika alkaa maaliskuun viimeinen sunnuntai (asetuksissa fifth / last) klo 3:00 ja päättyy lokakuun viimeinen sunnuntai (fifth / last) klo 4:00.

Alla esimerkkkikuva kesäaika asetuksista.

DST