Jo pitkään olen ihmetellyt, mikä idea kiinteistön kulutuksen normituksella on – se kun ei vastaa todellista kulutusta, eikä se ole tuntunut vastaavan oikein mitään muutakaan – edes itseään. Olen asiasta lukenut monesti aiemmin, esimerkiksi Motivan sivuilta, ja sinällään periaate on ymmärrettävä.

Normituksen ideana on tasoittaa lämpötilasta, eli lämmitystarpeesta johtuvat vaihtelut. Toisin sanoen, oli talvi todella kylmä tai leuto, niin normitus antaa jotakuinkin saman tuloksen vuodesta toiseen, kertoen kiinteistön energiatehokkuudesta / keskimääräisestä energiantarpeesta keskimääräisenä vuotena. Tulos muuttuu, kun kiinteistölle tehdään energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä.

Alla esimerkki kaukolämmön vuosikulutuksista, yksikkönä MWh/vuosi. Kuten kuvaajasta näkee, välillä energiaa on mennyt enemmän, toisinaan vähemmän. Kuvaajasta päätellen voisi ajatella, että vuodet 2015, 2017 ja 2022 ovat olleet hieman keskimääräistä leudompia, ja vuodet 2020 ja 2023 hyvin leutoja.

Mutta missä sitten mättää? 

Ongelma liittyi normitetun kulutuksen lukemiin eri vuosina. Kun niitä vertaili, tulos vaihteli jopa enemmän kuin normittamaton kulutus. Eli tulokset eivät vastanneet odotusarvoja siitä, että niiden olisi pitänyt olla vuosittain jotakuinkin samanlaisia. Eli mitä järkeä on vertailla laskennallisia lukuja keskenään, jos ne eivät kerro mistään mitään…

Lähtötietojen on luonnollisesti oltava oikein, eli on käytettävä paikkakuntakohtaista lämmitystarvelukua, toteutunutta lämmitystarvelukua, käytettyä energiamäärää, sekä lämpimän veden kulutusta. Ja tässä se ongelman ydin piilikin, eli luvuissa ei ollut johdonmukaisuutta, koska lähtöarvoissa oli ollut virheitä. Asia selvisi vasta, kun aloin tutkia ja tutustumaan asiaan kunnolla, sekä laskin arvot ja vertasin niitä aiemmin ilmoitettuihin arvoihin. Kun olin korjannut virheellisiä lähtötietoja, alkoi lukuihin tulla järkeä. Ja lopulta koko systeemin hienous alkoi hiljalleen avautumaan.

Lämmitystarveluku

Lämmitystarveluku on paikkakuntakohtainen, ja se lasketaan ulkolämpötilan ja sisälämpötilan erotuksesta tietyin ehdoin. Paikkakuntakohtaiset luvut saa ilmatieteenlaitoksen palvelusta ilmaiseksi, joten tämän suhteen ei tarvitse päätään vaivata.

Lämmitystarveluvusta on saatavilla kuukausikohtaiset, sekä vuosikohtaiset arvot. Olen käyttänyt laskelmissa vuosiarvoa, koska vuosittainen lämmitystarve on se, jota yleensä vertaillaan. Kuten alla olevasta lämmitystarveluvusta voidaan nähdä, vuodet 2015 ja 2020 olivat varsin lämpimiä, eli lämmitystarve on ollut pienempää. Vastaavasti vuosi 2021 on ollut kylmempi. Muut vuodet ovat olleet varsin samanlaisia, eli lämmitystarveluku on pyörinyt siinä 4000 pinnassa.

Kun lämmitystarvelukua vertaa kiinteistön todelliseen energiankulutukseen (ensimmäinen kuvaaja), on havaittavissa selvä korrelaatio. Vuodet 2015 ja 2020 olivat lämpimämpiä, jonka myötä energiaakin on kulunut vähemmän. Toisaalta vuodesta 2021 lähtien on tapahtunut jotain, koska kulutus ei vastaa lämmitystarvetta samalla tavalla kuin aiemmin. Syistä myöhemmin lisää.

Vaikka normitettu kulutus ei kerro syistä miksi luvut ovat muuttuneet, niiden käyttäminen helpottaa eri vuosien vertailua. Yllä olevassa esimerkissä silmämääräisesti vertailin vuosikulutuksia lämmitystarvelukuun, näiden kesken on havaittavissa selkeä korrelaatio. Mutta jotta tällaista pähkäilyä ei tarvitse tehdä, käytetään normitettua kulutusta.

Normitettu kulutus

Aiemmin mainitsin ihmetelleeni normitetun kulutuksen järjellisyyttä, kun luvuissa ei tuntunut olevan mitään järkeä. Ne eivät oikein tuntuneet noudattavan mitään järkevää kaavaa. Syy tähän oli lopulta varsin yksinkertainen, virheet laskelmissa. Toisinaan luvut olivat oikein, toisinaan niissä saattoi olla isohko virhe, joka suoraan selittää epäjohdonmukaisuutta. Lisäksi kun lukuja on esitetty vain viimeisten kolmen vuoden ajalta, niin mitään trendiä ei ole ollut myöskään helposti havaittavissa. Kun kerralla näkee viimeiset 11 vuotta, saa varsin hyvän käsityksen, miten asioiden laita on.

Alla on esitetty oikeita lähtöarvoja käyttäen lasketut normitetun kulutuksen arvot kiinteistölle. Tässäkin on havaittavissa vuosittaista vaihtelua, eli arvo ei pysy täysin samana, vaan keskiarvoon nähden vaihtelua on noin +-5MWh/vuosi. Kuten jo aiemmin mainitsin, vuonna 2021 on nähtävissä selvä pudotus.

Vuosittaisista vaihteluista huolimatta, on varsin selvästi nähtävissä, että kiinteistön energiantarve ei ole muuttunut vuosien varrella. Vuosi 2015 on ainoa, joka kiinnittää huomion, sillä silloin lämmitystarve on ollut vähäinen lämmitystarveluvusta katsottuna, silti energiaa on mennyt jonkin verran enemmän kuin keskimäärin. Tämän poikkeaman syytä en osaa selittää, sillä muutin kiinteistöön vuonna 2016 enkä papereistakaan ole löytänyt tälle selitystä – ei sillä, että tällä mitään merkitystä olisi.

Vuosina 2013-2020 keskimääräinen normitettu kulutus on ollut 142 MWh. Vuosina 2021-2022 kulutus on pudonnut 133 MWh:iin ja 123 MWh:iin vuonna 2023. Vuoden 2021 pudotus selittyy kattoremontista, sekä ennen kaikkea välikaton lisäeristyksestä. Vuoden 2023 pudotus on vuorostaan seurausta pesuhuoneiden ja saunojen viallisten venttiilien ja termostaattien uusimisesta. Saunoissa oli ennen muutosta jopa yli 40 C lämpö jatkuvasti, korjauksen jälkeen lämmöt ovat olleet siellä 20-25C paikkeilla. Pienillä teoilla voi olla yllättävänkin suuria vaikutuksia.

Sekä katon lisäeristys, että termostaattien uusiminen ovat olleet energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä. Nämä ovat selvästi nähtävissä normitetun kulutuksen laskelmista, ja tämä onkin normitetun kulutuksen hienous. Vaikka se ei kerro syistä miksi muutoksia on tapahtunut, luvuista näkee selvästi tehtyjen toimenpiteiden hyödyn. Tai sen, jos jotain on mennyt pieleen, eli kulutus on lähtenyt kasvuun.

Laskelmien tekeminen

Nyt kun laskelmien tekemisen hyödyt ja tulokset on esitelty, niin miten laskelmat sitten tehdään?

Sinällään laskelman tekeminen on hyvin suoraviivaista, joiden tekemiseksi tarvitset seuraavat tiedot:

• S_N = Paikkakuntakohtaisen lämmitystarveluku, esim. Lahdessa 4238
• S_tot = Toteutunut lämmitystarveluku, esim. vuonna 2023 Lahdessa 3980
• V_lkv = Lämpimän käyttöveden määrä [m³]
• Q_kok = Kiinteistön lämmitysenergian määrä [MWh] (esim. kaukolämmön vuosikulutus)

Motivan sivuilla on ohjeet vertailuluvun laskemiseksi. Olen käyttänyt laskemien tekemisessä kaavaa 1, jolla vertaillaan kiinteistön energiakulutusta eri vuosien kesken.

Kaava on kaksiosainen. Lämpimän käyttöveden käyttämä energiamäärä ei ole riippuvainen lämmitystarveluvusta, jonka takia veden käyttämä energia vähennetään laskuista. Se kuitenkin lisätään lopuksi laskelmaan, koska se on osa kiinteistön energiankulutusta. Tästä päästäänkin siihen, että koska lämmin vesi huomioidaan laskelmassa, niin normitettu kulutus ei ole pelkästään säästä riippuva, vaan myös asukkaiden määrästä, eli lämpimän veden käyttömäärästä kiinni.

Vaikka eroa laskelmissa tuleekin lämpimän veden takia, tasoittuu luvut vain hieman, kun veden vaikutuksen poistaa laskelmista. Vuoden 2015 hyppäystä tuo ei kuitenkaan poistanut.

Lämpimän veden lämmitykseen käytetty energiamäärä saadaan laskettua seuraavalla yksinkertaistetulla kaavalla:

Q_lkv = V_lkv * 58 / 1000

Laskennan voi tehdä myös fysiikan tunneilta tuttua kaavaa käyttäen:

Q_lkv = (c * m * Δt) / 3600

Kun veden lämmittämiseen tarvittava energiamäärä on saatu lasketuksi, on kaikki luvut kasassa normitetun kulutuksen laskemiseksi alla olevalla kaavalla.

Q_norm = (S_N / S_tot) * (Q_kok – Q_lkv) + Q_lkv

Tulosten analysointi

Yksittäisen vuoden lukema on varsin orpo, toisaalta eri vuosien lukujen pitäisi olla varsin samanlaisia. Useamman vuoden lukemista on iloa silloin, kun tarkastellaan energianparannushankkeen onnistumista.

Toisaalta yhden vuoden lukemalla voi vertailla kahden kiinteistön energiankulutusta toisiinsa samalla paikkakunnalla, tai korjauskertoimia käyttäen eripuolin suomea. Näin saa varsin hyvän kuvan siitä, miten oma kiinteistö suoriutuu. Mitä pienempi kulutus, sitä energiatehokkaampi ja pienemmät lämmityskulut kiinteistössä on.

Kuten alussa kävin läpi taloyhtiön tuloksia, niin olin hieman yllättynyt, että välikaton lisäeristys näkyi niinkin selvästi laskelmissa. Eristämisestä on aina hyötyä, mutta osaltaan olen pitänyt välikaton eristämistä jopa humpuukina, eli hyötyä varsin pienenä suhteessa kustannuksiin. Välikaton eristämisen tuoma energiansäästö lämmityslaskussa on vuosittain kuitenkin sitä luokkaa, että eristyskustannukset kuittaavat itsensä noin neljässä vuodessa. Lämmitysventtiilien osittaisen uusimisen tuomat säästöt ovat samaa luokkaa kuin katon eristyksen. Venttiilien uusimisen kustannukset on kuitattu vuodessa.

Nämä ovatkin niitä seikkoja, joiden takia normitettu kulutus on todella informatiivinen luku. Toisaalta ei tule unohtaa kuukausittaisen kulutusseurannan tärkeyttä, tai ideointia, joilla energiatehokkuutta tai kulutusta saataisiin alennettua.