Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2017

Acer Aspire XC-704 -pöytätietokone

Vanhempien edellinen tietokone sanoi työsopimuksensa irti. Ilmeisesti emolevy oli mennyt oikosulkuun, sillä kokeilu toisella teholähteellä ei tuottanut tulosta. Uusi poweri otti verkosta 180W tehon, ja sen jälkeen tämäkään poweri ei toiminut. Sain siis enemmän SER:iä aikaiseksi kun oli tarkoitus.

Vanhempieni tietokonekäyttö on pääasiassa nettipankissa käyntiä, uutisten lukemista ja valokuvien katselua, eli mitään tehohirmua en ole etsimässä.

Verkkokauppa.com:sta tilasin otsikon mukaisen kompaktin kokoisen valmistietokoneen, joka kuitenkin osoittautui heikoksi esitykseksi. Palautin koneen takaisin ostopaikkaan ja tilasin uuden koneen komponentteina. Hinta/laatu/teho on nyt merkittävästi paremmin kohdallaan.

Mutta, millainen tuo valmistietokone sitten oli, joka ei minulle kelvannut?

Kyseessä on siis Acer Aspire XC-704 pöytätietokone. Hintaa koneella oli hankintahetkellä 399,90€ (tätä kirjoittaessani hinta on pudonnut 349,90€:n). Koneessa on seuraavat speksit (Lähde: verkkokauppa.com):

  • Intel Pentium J3710 Quad Core 1,6 GHz prosessori
  • 8 Gt (2 x 4 Gt) DDR3 1600 MHz keskusmuisti, ei vapaita muistipaikkoja
  • 1 Tt 7200 RPM SATA kovalevy
  • Intel HD Graphics 405 integroitu näytönohjain (2 x HDMI)
  • DVD Super Multi asema (=polttava CD/DVD-asema)
  • Gigabit Ethernet, Wi-Fi ac
  • Liitännät edessä: 2x USB 2.0, SD-kortinlukija, kuuloke/mikrofoniliitäntä
  • Liitännät takana: 2x USB 3.0, 2 x HDMI, LAN, ääniliitännät
  • Mitat (LxSxK): 100 x 369.6 x 266.5 mm
  • Windows 10 64-bit (FIN/SWE/UK) käyttöjärjestelmä
  • Näppäimistö ja hiiri

Speksien puolesta kone olisi ollut vanhemmilleni vähintäänkin riittävä. Tilaushetkellä spekseissä oli pari virhettä, jotka selvisivät vasta kun sain koneen konepellin auki. Jos speksit olisivat olleet oikein, olisin jättänyt koneen tilaamatta.

Koneessa sanottiin olevan 8Gt muistia, sekä yksi vapaa muistipaikka. Todellisuudessa muisti koostui 2x4Gt kammoista, eikä yhtään vapaata paikkaa täten ollut jäljellä. Alla kuva kansoitetuista muistipaikoista.

Toinen ongelma liittyi 3,5/2,5″ laajennuspaikkaan. Jonkinlainen laajennuspaikka koneessa vaikuttaisi olevan, mutta ei välttämättä 2,5″, tai edes 3,5″. Laajennuspaikkaa suurempi ongelma on kuitenkin SATA-liittimien puute; niitä on vain kaksi ja kumpikin on käytössä (niihin kytketty DVD-asema ja kovalevy), jolloin mahdollisesta laajennusvarasta ei ole mitään hyötyä. Joten se tärkein kriteeri, eli vanhan koneen SSD-levyn liittäminen koneeseen ei onnistunut. Vasemmalla kuva koneen vasemmasta kyljestä, jossa kovalevy sijaitsee. Oikeanpuoleisen kuvan yläreunassa näkyy slim DVD-asema, jonka alapuolella mahdollinen laajennuspaikka sijaitsee.

 

Olen tottunut kasaamaan koneeni itse, joten koneiden sisuskalut eivät ole outoja minulle. Acerin konepellin avaaminen tuotti tästä huolimatta suuren yllätyksen; kone on hyvin pelkistetty kaikilla mittapuilla ja muutoinkin todella halvan näköinen. Näihin havaintoihin pohjaten, kyseessä on todella kallis kone.

Kone on ulkomitoiltaan mukavan pienikokoinen (100 x 369.6 x 266.5 mm [LxSxK]), mutta em. puutteista johtuen en pistänyt koneeseen edes sähköjä päälle, vaan se lähti takaisin kohti Verkkokauppa.com:ia. Täten en pysty arvioimaan koneen muita ominaisuuksia, suorituskykyä tai melua.

Koneen voi asentaa joko pysty tai vaaka-asentoon. Etupuolelta löytyy virtapainike, DVD-asema, SD-muistikortinlukija, kaksi USB liitintä, sekä mikrofoni ja kuuloke liittimet. Koneen takaa löytyy niin ikää todella suppea valikoima liittimiä: ulkoisen teholähteen liitin, kaksi HDMI-liitintä, ethernet, kaksi USB:tä, sekä ääniliitännät. Alla pari kuvaa koneen ulkonäöstä.

      

Mikäli laajennusvara tarpeita ei ole, niin mahdollisesti ihan asiallinen kone, muussa tapauksessa suosittelen pysymään erossa tästä tuotteesta. Jos tietokoneen kasaamiseen löytyy yhtään taitoa, niin samalla rahamäärällä saa tehokkaamman koneen, joskaan ei välttämättä yhtä kompaktinkokoista.

Tähdet ja avaruus -lehti

Hyvää ja mielenkiintoista lukemista voi olla hankala löytää. Tämähän riippuu tietysti siitä, mikä lukijaa kiinnostaa.

Tieteen kuvalehti on mielenkiintoinen lehti, mutta myös todella kallis. Tokihan 9,75€/lehti on aika normi hinta mille tahansa lehdelle, mutta koska lehti ilmestyy jopa 18 kertaa vuodessa, muodostuu tästä 175,50€ vuosikustannus. Tieku käsittelee hyvin laajasti sitä mikä itseäni kiinnostaa. Vuositilauksen kipukynnys liikkuu kuitenkin siellä 80-90€ paikkeilla, jonka seurauksena Tiekua ei ole tullut tilattua kuin silloin tällöin lyhyitä jaksoja. Edellisestä Tiekun tilausjaksosta on kuitenkin aikaa. Välillä olen vilkuillut tarjouksia, josko lyhyen aikaa taas kokeilisi tilata, mutta tilaus on kuitenkin jäänyt tekemättä.

Opiskeluaikana törmäsin Tähdet ja avaruus -lehteen. Jo tuolloin se oli hyvä sisältöinen ja kauniisti taitettu täysväri lehti. Ja sitä se on edelleen. Kuten lehden nimikin kertoo, käsittelee se avaruuteen ja sen havainnointiin liittyviä asioita. Tämän seurauksena sisältö on huomattavasti aiheiltaan rajoittuneempaa kuin Tiekun, se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei T&A olisi todella hyvä lehti. T&A on mielestäni ainoa ja lähin vastine Tiekulle, ja omassa aihekategoriassaan pesee Tiekun mennen tuleen. Suosittelen tutustumaan T&A lehteen kaupan lehtihyllyllä, tiedä vaikka sinäkin innostuisit.

Erittäin hyvän sisällön lisäksi Tähdet ja avaruus -lehdessä on hyvää myös sen hinta. Liittymällä Ursan jäseneksi, saa T&A lehden jäsenlehtenä. Vuosijäsenyys vuodelle 2017 maksaa 45€ (alle 18-vuotiaille 35/vuosi). Täten yksittäisen lehden hinnaksi muodostuu 5,63€ (4,38€), sillä lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Irtonumerolla on hintaa 8,80€, eli vuodessa 70,40€. Lisäksi Ursan jäsenenä T&A:ta pääsee lukemaan ilman lisämaksua digitaalisena painoksena. Ursan jäsenyys siis kannattaa.

Mikäli myös muut tähtitieteelliset julkaisut kiinnostavat, saa Ursan verkkokaupasta kirjoista noin 25% ja havaintolaitteista 10% alennuksen. Pari kirjaa olenkin sieltä tilannut, ja eiköhän joskus tulevaisuudessa näistäkin kirjoista jonkinlainen arvioi tänne blogiin saada aikaiseksi.

PS. Olen ollut Ursan jäsen useita vuosia, käytännössä lehden takia. Ei sillä, ettei tähtien havainnointi kiinnostaisi, en vain kaikkeen mahdolliseen ole elämäni aikana ehtinyt sotkeutua (vielä, tämä on työn alla). Lahden paikallisyhdistyksellä käyminen on käynyt useasti mielessä, kuten myös oman havaintokaluston hankkiminen. Tähtivalokuvaus kun hieman polttelisi. Mutta tämä olisi taas yksi aikaa ja rahaa vievä harrastus lisää, joten ihan heppoisin perustein moiseen en lähde.

 

Skrolli -lehti

Mikäli olet 80-luvun lapsi, muistat varmaan Mikrobitti-lehden, siis sen aidon ja alkuperäisen. Nykyinen Mikrobitti on vain varjo entisestään, se on tehty suurta yleisöä varten, ilman mitään syvällisiä juttuja. Muistan kun aikoinaan lehdessä oli paljon ohjelmointiin, rakenteluun yms. liittyviä mielenkiintoisia juttuja, toisin on nykyään. Pilattua tusina bittiä en ole lukenut yli kymmeneen vuoteen.

Muutama vuosi sitten tilanne muuttui, kun Skrolli-lehden ensimmäinen numero julkaistiin 25.3.2013. Skrolli on täysin suomalainen, pääosin vapaaehtoisvoimin tehty tietokonekulttuurin lehti.

Skrolli poikkeaa monessa asiassa muihin kaupallisiin lehtiin verrattuna. Sisältö koostuu aiheista ja näkökulmista, joita tusinamarkkinoiden tekniikkamedia väheksyy. Toisin sanoen sisältö koostuu tee-se-itse- jutuista (rakentelua, ohjelmointia jne.), asioiden läpikäyntiä pintaa syvemmältä (mm. 3D moottorin toiminta), juttuja 80-luvun pelikoneista, peleistä, yms. Eli pitkälti niistä samoista asioista joita alkuperäisessä Mikrobitissäkin aikoinaan käsiteltiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei Skrollissa käsiteltäisi myös ajankohtaisia asioita.

Ennen aikoinaan tietokone ja tekniikka oli jännää, jopa hieman mystistä. Nykyisin ne vain ovat, tavallisia kulutushyödykkeitä ilman sen suurempaa jännitystä. Lehden lukeminen tuo mukanaan nostalgisen tunteen, on mahtavaa palata nuoruusvuosien pariin.

Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Se on myös edullinen, vuoden 2017 tilaus maksoi vielä vuoden alussa 29€. Lehti julkaistaan sekä paperisena (hyvälle, paksulle paperille painettuna), että suojaamattomana PDF-versiona. Toinen erikoisuus on se, että lehti julkaistaan vapaasti (ilmaiseksi) jaettavana kotisivuilla, linkit löytyvät kunkin lehden numeron esittelysivun lopusta. Ilmaisversio julkaistaan tosin aina lehden viiveellä, eli edellinen numero julkaistaan vapaaseen jakeluun vasta kun seuraava numero on julkaistu.

Olen tilannut painettua paperiversiona ihan kannatuksen vuoksi, joskin olen myös pääasiassa vain paperisena sitä lukenut. Pieneltä kännykän näytöltä, tai edes tietokoneen näytöltä lukeminen ei ole minun juttu. Jotenkin paperi tuntuu luonnollisemmalta alustalta lukea, niin lehtiä kuin kirjojakin, siitäkin huolimatta että olen syntynyt tietokoneiden nousukiidon aikana.

Lehteen tutustuminen ei maksa mitään, sitä kun voi lukea lehden sivujen kautta ilmeiseksi. Suosittelen kuitenkin tilaamaan lehden, sillä se on ainoa mahdollisuus pitää lehti saatavilla myös jatkossa.