Aihearkisto: Työelämä

Kilometrikorvauksilla tienaaminen

Työelämä, Yhteiskunta

Autonomistusta on takana tasan vuosi. Tänä aikana olen pitänyt kirjaa jokaikisestä kilometristä ja eurosta joka autoon on uponnut. Näiden tietojen pohjalta sain laskettua kustannuksen ajettua kilometriä kohti.

Kustannukset olivat reilulla 25 tkm ajosuoritteella todella lähellä verottajan vuosittain vahvistamaa kilometrikorvausta oman auton käytöstä työajossa, joka vuonna 2013 on 45 snt/km.

Vuodessa kilometrejä kertyi 25643 km, joista työajoa oli 16115 km, omia ajoja 2774 km, sekä puolison ajoja 6754 km.

Polttoainetta kului yhteensä 1362,30 litraa. Keskimäärin tankkiin upposi 54,49 litraa, jolla ajeli 1020 km. Dieselin litrahinnan painotettu keskiarvo oli 1,537 €/l. Kun huomioi käyttövoimaveron (dieselveron), litrahinnaksi muodostuu 1,832 €/l.

Auton keskikulutus oli 5,31 l/100 km (valmistaja lupaa maantieajossa 4.2, kaupungissa 5.1, yhdistetty 4.5), joka on lupauksiin nähden aika korkea, mutta ainakaan raskaasta kaasujalasta tuo ei johdu. Jokatapauksessa polttoainekustannuksesi muodostuu käyttövoimavero mukaanlukien 9,45 €/100km, eli lähes 10 snt/km.

Muuttuvat kulut olivat yhteensä 6757,65 €. Tämä summa sisältää polttoaineen, vakuutukset, huollot, parkkipaikan, autoiluun käytetyn rahan korkomenetys (0,5% korolla laskettuna, pääomaverolla vähennettynä), siis ihan kaikki autoilusta aiheutuvat kulut. Muuttuvat kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27 snt/km, josta polttoaineen osuus on tuo aiemmin laskettu ~10 snt/km.

Kun vertailulukuna käytetään verottajan 45 snt/km, jää auton arvonalenemaan jäljelle 18 snt/km. Ajetulla kilometrimäärällä tämä vastaa 4615,74 €.

Entäs auton todellinen arvonaleneminen? Ostin auton käytettynä suoraan yksityiseltä, joten hinta oli autoliikettä jonkin verran edullisempi. Kaikkine varusteineen kyseinen auto on maksanut uutena noin 24000 €. Auton tämänhetkisen absoluuttisen hinnan määrittäminen on hankalaa, koska se vaihtelee jonkin verran riippuen siitä mihin autoon sitä ollaan vaihtamassa. Uuteen KIA:aan vaidettaessa nykyisestä kulkupelistä tarjottiin 12500 €. Tämä siis 3 vuotta vanhasta 60 tkm ajetusta Hyundai i30 SW 1.6 CRDi 60 kW / 90 hv. Keskimääräinen hinnanalenema on siis ollut noin 3800 €/vuosi.

Auton vanhentuessa hinnanalenema hidastuu, mutta huoltokustannukset vastaavasti nousevat. Vahingottomista ajovuosista vakuutusyhtiö muistaa kasvavilla liikennevakuutuksen bonuksilla, jotka olivat nollassa ensimmäisen vuoden aikana. Nyt alennusta on 10%, mutta vakuutuksen loppusumma ei muuttunut nousseiden vakutushintojen seurauksena lainkaan. Myös asuinpaikkakunnalla on vaikutusta vakuutuksen hintaan.

Jos jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta, olisi korvauksia maksettu 816 € (=arvonaleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (62,8% kaikista ajoista), putoaa summa 512 €:n.

Ylemmille toimihenkilöille ei makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla.  70 km/h keskinopeudella 16115 km ajamiseen kuluu 230 tuntia (=vastaa 1½ kuukauden ylimääräistä työtuntimäärää vuodessa). Netto ”tuntipalkaksi” kilometrikorvauksista muodostuu täten 2,23 €/h. Ei siis mikään rahasampo (keskusteluissa on väitetty jopa 10 €/h verottomasta tienistista), mutta tässä ei ole vielä koko totuus.

Tuulilasi halkesi kiveniskemästä, jonka seurauksena vaihto on ennemmin tai myöhemmin edessä (2 vuoden sisällä ennen seuraavaa katsastusta, jos poliisi käskee tai jos halkeama alkaa häiritsemään ajamista liikaa). Tuulilasin vaihto menee lasivakuutuksen piikkiin, mutta siinäkin omavastuu on 200 €. Lisäksi kesä- ja talvirenkaat menevät lähiaikoina vaihtoon (toki niillä ajelee sitten seuraavat 3 vuotta). Huollot olen hoitanut merkkihuollon sijaan Bosch Car Servicessä, sillä  edellinen huolto oli siellä 200 € merkkihuoltoa edullisempi. Seuraava 60 tkm huolto kustantaa noin 600 €, joka ei ihan mahtunut vuoden tarkastelujaksoon. Lisäksi usein auto ostetaan lainarahalla, joten korko- ja lainanhoitokulut nostavat menoja jonkin verran, joskin omani ostin ilman velkaa suoralla käteiskaupalla.

Lisäksi työn takia olen joutunut ajamaan kaikenkuntoisilla teillä, mm. maalipintaa kuluttaa kaikenlaiset oksat ja puskat metsäteiden reunoilla. Pari kertaa myös pohja on ottanut maakosketuksen. Sisätilat kuluvat kaikenlaisten työkalujen ja tavaroiden kuljettamisesta. Auto kuluu työkäytössä siis paljon enemmän kuin tavallisessa kotikäytössä vastaavalla kilometrimäärällä (lapsiperheet saattavat olla asia erikseen). Tällaiselle kulumiselle on vaikea laskea hintaa, loppuviimeksi se näkyy kuitenkin alentuneena jälleenmyyntiarvona.

Toisinsanoen ainakaan 25 tkm ajosuoritteella ei pääse tienaamaan senttiäkään, vaikka aivan kaikki ajot olisi puhtaasti työajoa. Todellinen kulu on siis todella lähellä verottajan 45 snt/km arviota.

Hallituksen päätös ensivuoden kilometrikorvauksen rajaamisesta 15 tkm:iin täydellä korvauksella ja tästä eteenpäin 25 snt/km tarkoittaa käytännössä sitä, että omalla autolla ei ole mitään järkeä ajaa yli 15 tkm työajoja, koska korvauksen erotus menee suoraan omasta pussista. Lisäksi omia ajoja pitää olla työajojen päälle vähintään 10 tkm jotta kustannus laskee 45 snt/km tietämille, pienemmällä ajosuoritteella kustannus on tätä suurempi. Ja tämä siis kohtuullisen pieniruokaisella ja edullisella kulkupelillä, jonka lisäksi kustannuksia on pyritty minimoimaan etsimällä edullisimmat huollot jne. Kalliimmalla ja isoruokaisemmalla autolla kustannukset ovat tätäkin huomattavasti suuremmat, mm. suuremman euromääräisen arvonalaneman takia.

Kustannuksissa voi tietysti säästää, kuten jättämällä kasko vakuutuksen pois, sekä jättää auton pesut ja putsaukset väliin. Likainen auto ei kuitenkaan ole edustava, eikä viihtyisä paikka tehdä pitkiä matkoja. Kaskovakuutuksen poisjättäminen uudesta autosta on vuorostaan kohtuuttoman suuri taloudellinen riski. Todellisuudessa säästökohteita ei montaa ole.

Toiset kutsuvat kilometrikorvauksen maksamista Kreikkalaiseksi verotukseksi, eduskunnan päätöksen myötä minä sanon sen olevan tulonsiirto työntekijöiltä työnantajille.

PS. Liitot voisivat ottaa asiakseen neuvotella matka-aika palkanmaksun piiriin, esimerkiksi puolipalkka työajan ulkopuolella tapahtuvasta matkustamisesta olisi hyvä kompromissi. Hallitus voisi lisäksi tulla vastaan siten, että matka-ajan palkasta ei työnantajan tarvitsisi maksaa sivukuluja. Kilometrikorvauksen porrastuksen sijaan korvaukseen voisi liittää 2 snt/km veron, jolloin hallituksen kaavailema 80 M€ lisäverotulot saataisiin varmasti kasaan.

Leikkuri iskemässä kilometrikorvauksiin

Työelämä,

Helsingin Sanomat uutisoi tänään valtionvarainministeriön suunnitelmista leikata työnantajien maksaman kilometrikorvauksen suuruutta. Tällä muutoksella tavoitellaan jopa 70 miljoonan euron säästöä.

Työmatka käsite ei internetissä seuraamani keskustelun perusteella tunnu olevan kaikille läheskään selvä. Työmatkalla tarkoitetaan työpaikan ja työkohteen välistä matkaa, ei siis kotimatkaa (jota niinikään kutsutaan työmatkaksi). Kilometrikorvausta maksetaan työntekijälle, joka on käyttänyt omaa ajoneuvoa työnantajan määräämien työmatkojen tekemiseen.  Kyse ei siis ole huviajelusta, josta maksetaan korvauksia.

Kilometrikorvauksia maksettiin vuonna 2010 yhteensä 728 000 palkansaajalle. Heistä 38000 ajoi yli 15000km, joihin ehdotettu muutos iskisi kaikkein kovimmin. Suurin osa paljon ajavien ryhmästä lienee myyntimiehiä, mutta mukaan mahtuu myös muita, esimerkiksi huollosta ja käyttöönotosta vastaavia henkilöitä. Vaikka ehdotettu uudistus ei tavalliseen autoilijaan vaikuta mitenkään, saattaa muutoksella olla ennalta-arvaamattomia vaikutuksia talouteen.

Mistä valtio sitten aikoo saada havittelemansa 70 miljoonan euron säästöt? Ei ainakaan suoraan kilometrikorvausten leikkaamisella, sillä valtio ei ole tähänkään asti osallistunut missään muodossa niiden maksamiseen. Korvauksen suuruus on perustunut verottajan vuosittaiseen arvioon auton käytöstä aiheutuvista kuluista. Korvaus on veroton, koska sillä korvataan aiheutuneita veronalaisia kuluja, aivan kuten työnantaja korvaa esimerkiski työpaikalle osatamasi toimistotarvikkeet verottomasti (kyse on veronalaisten kulujen korvaamisesta). Mikäli tällaiset korvaukset pistettäisiin verolle, tarkoittaisi se työnantajan suoraa rahallista tukemista, jossa työntekijä joutuu maksumieheksi. Tai mikäli maksajaksi pistettäisiin työnantaja, tarkoittaisi se verovähennysoikeuden poistamista.

Ainakin vielä työnantaja saa vähentää tuloksestaan matkakulut ennen yhteisöveron maksua. Tässä mielessä matkakulujen leikkaaminen kasvattaa yhteisöveron tuottoa, koska yhtiön tulos paranee pienentyneiden matkakulujen muodossa. Tuloksen parannus tehdää kuitenkin työntekijän kustannuksella, jossa työntekijä joutuu omalla palkkatulollaan kustantamaan osan työmatkoista aiheutuneista kuluista.

Matkakulukorvauksen leikkaaminen karsii todennäköisesti osan tehtävistä matkoista pois, jotta 15000km raja ylittyisi mahdollisimman vähän (jos tällainen vaara on olemassa). Vähentyneiden ajojen seurauksena polttoaineen menekki pienenee, jolloin siitä saatavat verotulot pienenevät niinikään. Koska matkoja karsitaan, saattaa sillä olla haitallisia vaikutuksia yhtiön tulokseen esimerkiksi vähentyneen myynnin seurauksena.

Mikäli palkkoja on maksettu kilometreinä, saattaa muutoksen myötä valtion kirstuun kilahtaa lisää rahaa, mutta vain mikäli pimeät palkat realisoituvat todelliseksi verotettavaksi palkaksi. Palkkojen maksaminen kilometreinä on lainvastaista ja rangaistavaa, ollut iät ja ajat. Valvonta lienee kuitenkin hankalaa ja kiinni jää vain jäävuoren huippu. Toisaalta jos valvontaa ei tiukenneta, kilometreillä voi huijata jatkossakin entiseen malliin, joskin kilometrejä pitää merkitä enstistä enemmän halutun rahamäärän saamiseksi.

Kaavailtu muutos ei juuri näy vähää ajavan kukkarossa. Nykyiseen verratuna 15000 km vuodessa ajava saisi uudella mallilla 300 € vähemmän. Leikkuri iskee rajusti paljon ajavalle, sillä korvaus leikkaantuu 1000 €:llä jokaista ajettua 5000 km kohti 15000 km jälkeen. Kyseessä on merkittävä tulonsiirto työntekijältä työnantajalle.

Graafisesti esitettynä ehdotus näyttää seuraavalta (x=km, y=€):

Kuvaajasta näkee hyvin kuinka raju leikkaus tapahtuu 15000 km jälkeen. Vihreä ”Vaikutus”-käyrä kertoo kuinka paljon vähemmän kilometrikorvausta (pystyakseli) saa tietyllä kilometrimäärällä (vaaka-akseni). 30000 km vuodessa ajava saa lähes 4000 € vähemmän korvausta vuoteen 2012 verrattuna.

Koska matkatyöläisiä ollaan sakottamassa, niin uudistusten tulisi koskea myös kansanedustajia. Tällähetkellä heille maksetaan könttäsummana kulukorvausta, jonka suuruuteen vaikuttaa mm.kotipaikkakunta (kaksi asuntoa). Tämän lisäksi taksia käytetään suruutta, jonka käytön kustannukset eivät sisälly aiemmin mainittuun könttään. Jotta kansanedustajat oikeasti ymmärtäisivät mihin ovat ryhtyneet, pitäisi heidän korvaukset käsitellä kuten missä tahansa työpaikassa. Taksia tulisi käyttää vain välttämättömissä tapauksisa ja oman auton käyttö korvataan vain virkatehtäviin liittyvissä matkoissa. Julkisten käyttöä tulisi niinikään suosia. Kotipaikkakunta asiassa kansanedustajaa tulee kohdella verotuksellisesti kuten työntekijää, siitä ei tule maksaa mitään erillistä verotonta korvausta.

Konkurssi ei koskaan tule yllättäen

Työelämä, Yhteiskunta,

Yrityksen johto on hyvinkin tietoinen yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Siitä huolimatta monen konkurssiyhtiön toiminta jatkuu loppumetreille saakka täysin normaalisti, ihan kuin konkurssi tulisi lopulta täytenä yllätyksenä. Tällaista toimintaa voisi pitää jopa rikollisena, mutta sitä se harvoin kuitenkaan on. Pitäisikö sitten olla? Mielestäni johtohenkilöt pitäisi saada paljon nykyistä herkemmin vastuuseen synnyttämistään vahingoista ja veloista yhtiölle.

AirFinlandin toiminta lopetettiin kun ilmoitus konkurssihakemuksesta julkaistiin, tätä ennen ei oltu tehty mitään yhtiön pelastamiseksi, ei irtisanomisia, ei lomautuksia [1]. Vielä hetkeä aiemmin kaikki näytti siltä kuin konkurssista ei olisi ollut tietoakaan. Tämän seurauksena moni matkalainen ehti varaamaan ja maksamaan matkansa, vain minuutteja ennen H-hetkeä.

Edellinen työnantajani koki niinikään konkurssin. Pankkitilin saldo oli varmasti tiedossa jo kauan ennen loppua, samoin kuin kasautuvat laskut ja velkojien uhittelut. Vain pari päivää ennen palkanmaksua minulle ilmoitettiin, että tili on tyhjä eikä palkkaa kyetä maksamaan. Vaikka osasinkin odottaa loppua, tuli ilmoitus tietyllä tapaa myös yllätyksenä. Uskon lopun olleen tiedossa jo pidemmän aikaa, tästä huolimatta yhtiö toimi kuten ennenkin, tarjoten palveluita ja tuotteita asiakkaille. Aivan kuin vääjäämätön olisi suljettu kokonaan pois mielestä. Ei siis ihme, että konkurssit tulevat ”yllätyksenä”.

AirFinland ilmoittaa tilanteestaan kuitenkin reilusti kotisivuillta, toisin kuin entinen työnantajani, jonka kotisivuilta ei ilmene yhtiön nykyinen tilanne mitenkään. Sivujen perusteella voisi hyvin luulla, että toiminta jatkuu normaalisti. Sieltä löytyy nimittäin kaikki yhteystiedot ja etsittiinpä siellä myyjääkin, ainakin vielä jokin aika sitten.

Molemmissa edellämainituissa tapauksissa toimintaa pyöritettiin aivan loppuun asti, vaikka ihan varmasti oli tiedossa, että toiminta tulee loppumaan. Jonkinlaisena rajanvetona voisi pitää yhtiön toimia loppumetreillä. Mikäli työntekijöitä ei ole lomautettu tai irtisanottu, tai palveluiden myymistä lopetettu siitä huolimatta, että on tiedetty ettei palvelua voida tosiasiallisesti järjestää, olisi aihetta pistää päitä vadille. Kyseessä on selkeä tahallisuus, mitenkään muutoin tällaista toimintaa ei voi perustella.

Itse ainakin reiluna ihmisenä pyrkisin lopettamaan yhtiön toiminnan mahdollisimman pehmeästi, sivullisille mahdollismman vähän haittaa aiheuttaen. Näin säästyttäisiin suuremmilta mielipahan aiheuttamiselta ja itsekin saisi nukuttua yöt paremmin, tietäen että teki kaikkensa pehmeän mahalaskun tekemiseksi. Mutta ehkä tämän hyväsydämisyyden takia minusta ei koskaan voi tulla suuren yrityksen johtajaa.

Näkemyksiini saattaa vaikuttaa vahvasti se, että olen omakohtaisesti päässyt todistamaan, kuinka kylmästi voi vetäytyä kaikista vastuista nostamalla kädet pystyyn kun pilliin on puhallettu.

Lähteitä ja linkkejä:
[1] Taloussanomat

Jäikö palkka saamatta? Palkkaturvasta apua

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , ,

Jäikö palkka saamatta työnantajan maksukyvyttömyyden tai konkurssin seurauksena? Ei hätää, palkkaturva auttaa alle 3 kuukautta vanhojen saatavien osalta.

Vielä vuosi takaperin en ollut kuulutkaan palkkaturvasta, sittemmin yksi kaverini itseni lisäksi on turvautunut siihen. Viimeksi tänään minulta kysyttiin neuvoa mitä pitäisi tehdä, kun pomo on häipynyt maan alle, kirjanpitäjä on lakossa, eikä palkkaakaan ole kuulunut.

Mikäli on selvää, että palkkaa ei tule tai tästä on suuri epäilys, on palkkaturvahakemus syytä täyttää pikimmiten. Periaatteessa hakemuksen jättämisellä ei ole ihan näin kiire, mutta koska käsittelyaika on noin kolme kuukautta, ei hakemuksen jättämistä kannata tarpeettomasti pitkittää.

Mikäli ensimmäiseen palkkaturvahakemukseen ei muistanut listata kaikkia saatavia, voi perään lähettää aina täydentävän hakemuksen (3 kk aikaraja huomioonottaen). Itse jätin kaikenkaikkiaan kolme hakemusta. Edessä on vielä mitä ilmeisemmin käräjöinti, jonka tuloksesta riippuen jätän toivottavasti vielä neljännen hakemuksen.

Palkkaturva korvaa enintään 15200€ edestä riidattomia palkkasaatavia (riidaton = työnantaja puoltaa haettavaa palkkasummaa). Vaikka summa kuulostaa suurelta, tulee katto vastaan hyvin nopeasti jo 3000€/kk palkalla. Mikäli työntekijällä on työsuhteessa ollut käytössä työaikapankki, korvataan pankkiin kerrytetty saldo täysmääräisesti työaikapankkisopimuksessa mainittuun kattoon asti, kuitenkin korkeintaan kuuden kuukauden palkkaa vastaavalla summalla. Työaikapankin saldo kuuluu 15200€ korvauskatton ulkopuolelle, eli se ei vähennä mahdollisuutta saada muita työsuhteesta johtuvia palkkasaatavia.

Palkkaturvahakemuksen saa TE-toimistolta, ELY-keskukselta tai internetistä. Hakemuksen voi jättää joko TE-toimistoon tai ELY-keskukseen (myös postittamalla). Suosittelen viemään hakemuksen henkilökohtaisesti ELY-keskukseen, jolloin saat leiman papereihin todisteeksi siitä, että ne on toimitettu varmasti ajoissa ja perille asti.

Hakemukseen on syytä listata kaikki palkkasaatavat. Suurin osa listattavista saatavista on itsestäänselviä:

  • Varsinainen palkka
  • Ylityöt
  • Vuorolisät
  • Vuosilomapalkka
  • Lomakorvaus
  • Lomaraha
  • Irtisanomisajan palkka
  • Liukumasaldo
  • Työaikapankki
  • Odotusajan palkka

Odotusajan palkka jää helposti pois hakemuksesta, sillä se ei ole osa tavanomaista palkanmaksua. Työsuhteen päättyessä tilanne on hieman erilainen, sillä mikäli palkka ei tule ajoissa, on normaalin viivästymiskoron lisäksi oikeutettu saamaan odotusajan palkkaa enintään kuuden perättäisen päivän ajalta palkkasaatavan erääntymisestä. Tätä ei kuitenkaan makseta automaattisesti, vaan sitä pitää osata vaatia lisäämällä yksi lisärivi palkkasaatavien luetteloon.

Myös kaikki muut työsuhteesta johtuvat saavat on syytä listata hakemukseen. Tällaisia saatavia voivat olla esimerkiksi:

  • Matkakorvaukset (kilometrit oman auton käytöstä tai julkisilla matkustaminen)
  • Päivärahat (osapäivä-, kokopäivä-, ulkomaanpäiväraha ja ateriakorvaus)
  • Korvaus omien työkalujen käytöstä
  • Työnantajalle ostetut tavarat tai palvelut (esim. tulostinmusteet, ruokatarjoilu asiaakkaalle, lääkärikäynti jne.)

Vaikka konkurssi, työpaikan menettäminen ja palkkojen saamattajääminen on musertava kokemus, voin lohduttaa että ajan kanssa helpottaa. Jaksamista hakemuksen täyttöön ja uuden työn etsimiseen.

Lisätietoa palkkaturvaan liittyvistä asioista saa seuraavista virallisista lähteistä:

 

Työsuhde – yksinkertainen ja kuitenkin niin monimutkainen asia

Työelämä, Työsuhdeasiat

Nimi alle työsopimukseen, aamulla töihin, illalla kotiin ja palkka tilille kuun lopussa. Periaatteessa näin, mutta tosiasiassa kokonaisuuden taustalle kätkeytyy paljon muutakin.

Lyhyesti sanottuna työsuhde tarkoittaa työnantajan ja työntekijän välistä sopimusta, jossa työntekijä lupautuu antamaan osan vapaa-ajastaan työnantajan käyttöön sovittua korvausta (palkkaa) vastaan. Kokoaikatyössä työaika on 37,5h tai 40h/vko, palkkaan vaikuttaa mm. työn vaativuus/vastuullisuus.

Työsuhteeseen liittyy lukuisia asioita; osa niistä on itsestään selviä, toisia tulee harvemmin ajatelleeksi ja osaa ei edes tiedä olevan olemassa ennen kuin niistä ensimmäisen kerran kuulee. Lait, säädökset ja sopimukset on tehty turvaamaan molempia osapuolia. Näistä seuraa työnantajalle ja työntekijälle oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Kun näiden pelisääntöjen mukaan pelataan, kaiken pitäisi sujua ongelmitta.

Todellisuus on hieman toisenlainen, sillä pykäliä ja ohjeita on lukuisia. Jos työnantaja on tietämätön tai mikäli asioiden selvittämiseen ei löydy kiinnostusta, voivat asiat mennä pahasti metsään. Toisaalta välinpitämättömyys voi olla työnantajan tietoinen valinta, sillä useimmiten rangaistukset ovat mitättömän pieniä. Loppuviimeksi kärsijänä on aina työntekijä.

 

Tämä alkupuhe aloittaa blogissani työsuhdeasioihin liittyvän juttusarjan, jossa pyrin käymään läpi asioita laidasta laitaan. Käsittelemieni asioiden pohjana käytän omakohtaisia kokemuksia työelämästä. Juttusarjan tavoitteena on lisätä tietoisuutta työsuhteen koukeroista, sekä ultimaattisena tavoitteena pyrkiä estämään sinulle käymästä samoin kuin itselleni: Vajaan kolmen vuoden aikana palkkasaatavia kertyi noin 13000e ja oli hyvin lähellä etten menettänyt myös henkeäni.

Juttusarjan ensimmäisenä aiheena aion käsitellä työsopimusta ja sen sisältöä. Juttuja julkaisen motivaation ja tilanteen mukaan. Toiveita aiheista saa esittää.

Työuupumus, kuinka sen tunnistaa?

Työelämä, Työhyvinvointi, Yhteiskunta,

Osaatko tunnistaa työuupumuksen oireet? Useimmat eivät ja hoitoon hakeutuminen pitkittyy. Elimistö saattaa alkaa oireilemaan työuupumuksen seurauksena muillakin tavoin ja niiden takia useimmiten hakeudutaan hoitoon. Työuupumus ilmenee tutkimusten yhteydessä, kunhan ei pelkää kertoa mahdollisesti oudoiltakin kuulostavia oireita. Olisi kuitenkin tärkeää tunnistaa oireet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Omalla kohdallani tilanne oli juuri edelläkuvatun kaltainen. Totesin yleislääkärin vastaanotolla, että en oikein tiedä mikä vaivaa ja aloin luetella oireita yksi toisensa jälkeen. Hyvin pian lääkäri totesi, että kuvailemani oireet olivat klassisia työuupumuksen merkkejä. Hoitokeinot ovat yksilöllisiä, omalla kohdallani tilannetta lähdettiin perkaamaan unirytmin korjaamisella, sillä se oli todella pahasti sekaisin.

Jotakuinkin tasan kuukautta myöhemmin ilmestyi Uudenmaan insinööri ins. 5/2011 -lehti. Sivuilla 10-11 oli hyvä artikkeli työuupumukseen liittyen. Oli hätkähdyttävää lukea listaa oireista, sillä ne olivat muutamaa yksittäistä kohtaa lukuunottamatta samoja joita lääkärille olin luetellut. Ei siis ihme että oireeni todettiin klassisiksi työuupumuksen merkeiksi. Alla lista em. lehdessä luetelluista työuupumuksen merkeistä:

  • Tunne, ettei työllä ole merkitystä
  • Työssä sattuu yhä enemmän virheitä
  • Kyyninen ja agressiivinen suhtautuminen työhön, työtovereihin ja asiakkaisiin
  • Väsymys ei helpota viikonloppuina eikä lomilla
  • Unen saanti on vaikeaa tai uni loppuu aamuyöllä
  • Epätodellinen tunne, kuin kulkisi sumussa ja katsoisi itseä ulkopuolelta
  • Masennus, elämänhalun väheneminen
  • Töistä palattua väsymys on niin totaalista, että on mentävä heti makuulle, illalla ei jaksa harrastaa

Jos ainakin 3-4 asiasta tuntuu tutulta, kannattaa hankkia apua. Itselläni käytännössä jokaisen rivin sisältö kuulostaa enemmän tai vähemmän tutulta.

On tavallaan surkuhupaisaa, että en koskaan uskonut voivani päätyä tähän tilanteeseen, olenhan ahkera ja tunnollinen. Kaltaiseni ihmiset ovat kuitenkin kaikkein alttiimpia kuormittumaan liikaa ja uupumaan, eikä sitä kovin helposti edes huomaa. Pitäkää huoli omasta terveydestänne, ei itseään työllä pidä tappaa.