Muutto uuteen kotiin innoitti hankkimaan uuden valkokankaan. Toki osasyynä oli myös vanhan taulun vasempaan alakulmaan tullut naarmu muuton yhteydessä, sekä se että nyt kotiteatterille oli paremmat puitteet ja tilat, jonka myötä vanha taulu olisi tuntunut postimerkiltä isolla seinällä. Alla kuva vanhasta setistä.
Uuden kodin olohuoneella on leveyttä 4m ja pituutta 5m. Käytännössä katseluetäisyydeksi muodostuu noin 4m, tälle etäisyydelle ihanteellinen kuvakoko on 120″. Tätä suurempaa kuvaa seinälle ei juurikaan olisi saanut edes mahtumaan, lisäksi tätä isompi kuva olisi estänyt tai ainakin hankaloittanut tulevia teatterin päivityksien toteuttamista, joista lisää tulevissa blogauksissa.
Edellinen Screenlux:in screeni oli todella hyvä, sillä pystyi katselemaan jopa merkittävässä hajavalossa, kuva yllä (itselläni silver pinta, jossa efekti ei ole ihan yhtä voimakas kuin videon versiossa, joka on black quartz pintakäsittely). Hyväkään screeni ei kuitenkaan pysty parantamaan mustan tasoa paljoa. Mustan heikohko taso ylä- ja alareunan mustissa palkeissa sai palkit näyttämään harmahtavilta ja tämä oli elokuvakokemuksen kannalta eniten häiritsevää.
Tälläkertaa päädyin edullisempaan ratkaisuun, eli Grandviewin valmistamaan tauluun Screenluxin sijasta. Screenluxin gain oli 1.7 (pinta hopeanharmaa), Grandviewin gain on 1.0 (pinta valkoinen), jonka myötä mustien palkkien harmaus korostuisi entisestään ja häiritsisivät entistä enemmän.
Sceenluxin 80″ screeni maksaa hivenen enemmän kuin Grandviewin 120″. Grandviewin multiformat 120″ on vuorostaan noin tuplasti kalliimpi tavalliseen versioon verrattuna. Harmaita palkkeja harmitellessani totesin että tässä kohtaa ei ole syytä säästää ja päädyin Grandviewin multiformat 120″ screeniin.
Multiformat tarkoittaa sitä, että taulun kuvasuhdetta saa muutettua. Palkit liikkuvat manuaalisesti, hieman samaan tapaan kuin rullaverhot ikkunan edessä. Ylä- ja alareuna kuitenkin seuraavat toisiaan, eli molemmat reunat säätyvät samanaikaisesti kun taulun alareunan palkkia liikuttaa. Kuvasuhteen säätämisestä löytyy video täältä.
Mutta sitten itse asennukseen. Asennustyöt alkavat tietysti vastaremontoidusta tyhjästä seinästä, sekä ison paketin purkamisesta, josta paljastuu lisää laatikoita.
Laatikoita löytyi yhteensä 4, joista löytyi seuraavat osat:
– Kangas
– Oikean ja vasemmanpuolseiset runkoputket
– Ylä- ja alapuolen runkoputket + kankaan tukitangot
– Ruuvit ja muut nippelit, sekä ohjekirja
Itse ohjekirja voisi olla parempi, sillä ajoittain se oli hieman sekava ja puutteellinen. Nippelipussista löytyi kaikki tarpeelliset osat taulun kasaamiseksi.
Ennenkuin taulua alkaa kasailemaan ja kiinnityskiskoja seinälle virittelemään, on hyvä hahmotella ruudun paikkaa seinälle. Koska taulu on iso, se peittää ison osan seinästä. Pystysuunnassa tilaa on niukalti, sillä ihan katon rajaan en kuvaa halua asentaa, lisäksi taulun alapuolelle pitäisi mahtua pyörittimet ja muut vimpaimet.
Taulun kasaus alkaa tukirungon levittämisestä lattialle, sekä laittamalla kulmat kohdakkain. Ruuveja ei kuitenkaan heti aluksi kannata laittaa kiinni, sillä mustat peiteverhot pitää kiinnittää pystypalkkien uriin. Väliaikainen kappale poistetaan peiteverhojen päistä ja pystypalkeissa olevat nostomekanismin palikat työnnetään vapautuneisiin aukkoihin. Kiinnitys varmisteaan pienellä ruuvilla per kulma. Kun peiteverhot ovat paikallaan, voidaan rungon kaikki ruuvit kiinittää. Myös rungon ulkopuolella on muutamia ruuveja kiinnitettävänä.
Kun runko on kasassa, levitetään kangas valkoinen puoli alaspäin. Lattialla kannattaa olla suojamuovit suojelemassa kangasta likaantumiselta. Tämän jälkeen kankaan jokaiseen sivuun työnnetään tukitangot. Ennen kankaan kiristämistä jousilla, tangot jäävät jonkin verran liian pitkiksi. Tangot kannattaa keskittää jokaisella sivulla, sillä kankaan venyessä tankojen ylipitkät päät eivät enää kohta olekaan niin pitkät. Kun jouset ovat paikallaan, ei tankojen sijaintia saa enää muutettua, ellei jousia irrota uudelleen. Jousien kiinnittäminen on sen verran ikävää puuhaa, että niitä ei mielellään irrottele. Jousien kiinnittämiseen ei tule mitään työkalua, itse käytin kärkipihtejä.
Venytyksen jälkeen kankaassa näkyy kaikenlaisia ryppyjä, mutta ne tasoittuvat muutamassa päivässä. Parin päivän ajan myös jouset elämöivät hiljaa kilahdellen lämpötilamuutosten ja kankaan paikalleenasettumisen myötä. Tämän jälkeen elämöintiä ei ole kuulunut, tai ainakaan en ole moiseen kiinnittänyt huomiota.
Seinäkiinnikkeen ja taulun välistä kiinnitystä piti hieman ihmetellä, sillä ohje ei tämän osalta ollut täysin yksiselitteinen. Lisäksi lisähaastetta toi mukanaan taulun rungosta puuttuneet jengat (8kpl), joihin nuo C-raudat piti ruuvata kiinni. Reijät siis löytyi, mutta jengat uupuivat. Biltemasta kävin ostamassa vajaa 2€ maksavan jenkatapin, joka ratkaisi ongelman.
Ennen seinäkiinnikkeen kinnityksen aloittamista, piti hieman mittailla jotta taulun yläreunan saa halutulle korkeudelle.
Kun seinäkiinnike on halutulla korkeudella, keskellä seinää suoruus tarkistettuna sekä seinäkiinnikkeen alaosan etäisyys yläosasta varmistettu, kiinnitetään tukiraudat kunnolla seinään. Yläosan tukirauta on suhteellisen lättänä, kun alareunan tukiraudassa on 90 asteen kulma. Etäisyyttä kiinteästi säätävät liuskat tulevat musta puoli kohti katsojaa, valkoinen puoli jää seinää vasten.
Kun tukiraudat on tukevasti paikallaan, on viimeisenä tehtävänä nostaa taulu paikalleen ja varmistaa että se tulee haluttuun kohtaan. Taulun sivuttaissuuntainen siirtäminen onnistuu helposti nostamalla sitä hieman alareunasta ja siirtämällä haluttuun kohtaan. Kun paikka on löytynyt, taulun alareunaan pyöritellään kaksi kiinnitysmutteria. Lopuksi testataan kuinka kuvasuhteen muuntomekanismi pelaa, ja pelaahan se. Nyt mustat palkit ovat todellakin mustia ja pyörittimetkin mahtuivat juuri ja juuri screenin alapuolelle.
Seuraava ongelma olikin sitten huonosti julkaistut DVD ja Blu-ray levyt, joissa kaikissa teksitytkset sijaitsevat osin mustan palkin alueella. Tästä seurasikin uuden Blu-ray pyörittimen hankkiminen, josta lisää tulevassa blogauksessa.
