Aihearkisto: Säätöä

Suojaerotusmuuntaja videotykin sähkönsyöttöön

Kotiteatteri, Säätöä, Vinkit, , , , , ,

Kuten aktiivisimmat lukijat ovat huomanneet, on kotiteatterin kanssa ollut pientä ongelmaa. Näitä ongelmia on ratkottu jo pidemmän aikaa, nyt toivon mukaan nämä on vihdoin selätetty.

Edellisessä jutussa uumoilin, että todennäköisesti pitää hankkia antennivahvistin, jotta antennijohtoon liitettyjen vaippavirranerottimen aiheuttaman signaalin vaimenemisen saisi kumottua. Otin yhteyttä DNA:n tukeen, jossa todettiin, että tilaa mittamies paikalle. Käynti olisi maksanut 55€.

Signaalin vaimeus ei kuitenkaan ole se todellinen ongelma, vaan digiboxista kaapeli tv-verkkoon menevä maavuotovirta. Oli jo alusta asti selvää, että ongelma ei ole mitenkään yksioikoinen, ja siksi antenniasentajan tilaaminen ei todennäköisesti edes ratkaise ongelmaa. Toki jos vahvistimesta olisi kääntänyt lisää gainia, olisi ongelma liian heikosta signaalista korjautunut, mutta tämä ei ole varsinainen lääke vaippavirta ongelmaan (+ naapurit olisivat joutuneet hankkimaan signaalivaimentimet). Vaippavirtaerotin oli lääke, jolla oli kuitenkin sivuvaikutus. Sivuvaikutusten korjaaminen uudella lääkkeellä ei kuulosta kovin hyvältä. Eli, oli paneuduttava ongelman alkujuurille.

Kiinteistössä on suojamaadoitetut pistorasiat, mutta tosiasiassa kaikki rasiat on nollattu jakorasiassa. Sähkökeskukselta siis tulee L + PEN, joka jakautuu kytkentärasioissa L + N + PE. Nollaus on monesti ongelmallinen, ja saattaa olla merkittävä osasyyllinen havaitsemiini ongelmiin.

Vuotovirta antenniverkkoon vaihtelee sähköverkon kuormituksesta riippuen 30-140mA välillä. Virran suuruuden muuttuessa, videotykin kuva häviää. Tästä olen tehnyt aiemmin jutun, joka on luettavissa täältä (jutussa myös video, joka havainnollistaa hyvin ongelman häiritsevyyttä).

Nyt kun asiaa on tutkittu jo pidempi tovi, niin voisi tietysti sanoa, että edelliset oireet ovat antaneet vihjeitä siitä, millä suunnalla ongelma sijaitsee. Koska kuva häviää, niin ongelma on jossain näyttöketjun loppupäässä. Harmi, että nyt vasta tässä vaiheessa tajusin alkaa mittailemaan vuotovirtoja laitekohtaisesti. Aiemmin näitä virtoja tuli mitattua ainoastaan antennipistokkeen ja antennijohdon väliltä.

Vuotovirran lähde paikantui lopulta hyvin nopeasti; nypin vuorotellen HDMI johtoja irti esivahvistimesta, ja seurasin, kuinka vuotovirran suuruus muuttuu. Kun nyppäsin digiboxin irti, niin virta putosi olemattomiin. Tämän jälkeen kokeilin ottaa videotykille lähtevän optisen HDMI kaapelin irti, ja kas, virta putosi jälleen olemattomiin. Tämän jälkeen kokeilin, vaikuttaako videotykin sähköjohdon kytkentäsuunta virtaan; ei vaikutusta. Sähköjohdon irrottaminen luonnollisesti poisti vuotovirran.

Koko AV räkin vuotovirta kaapeli-TV verkkoon on 3mA ilman videotykin HDMI kytkentää. Videotykin lisääminen yhtälöön HDMI-kaapelin kytkennällä nosti vuotovirran tällä kertaa 64mA:han. Pikaisella etsinnällä en löytänyt galvaanisia erottimia HDMI liittimiin. Ja toisin kuin voisi äkkiä luulla, niin optinen HDMI ei sekään erota järjestelmää galvaanisesti, koska kuidun ohella kyseisessä kaapelissa menee myös vastaanottimen sähkönsyöttö ja HDMI-liittimien runkomaadoitus.

Koska HDMI:tä ei saanut erotettua galvaanisesti, niin seuraavaksi helpointa oli erottaa videotykin sähkönsyöttö sähköverkosta galvaanisesti. Hyllystä sattui löytymään kaksi 350VA suojaerotusmuuntajaa, joista toinen ylimääräinen. Tehonsa puolesta tämä riittää juuri kattamaan tykin sähkönsyöttötarpeen (310W, cos fi hyvin lähellä ykköstä), niin olihan sitä pakko kokeilla.

Suojaerotusmuuntajan lisäämisen myötä antenniverkon vuotovirta oli enää 3mA, ilman antennisignaalia vaimentavia erotuskondensaattoreita. Enää kuva ei pätki, kun rappukäytävään laittaa valot, ei vaikka kuivausrummun käynnistäisi. Myös kaikki TV-kanavat näkyvät häiriöttä, eli signaali on jälleen riittävän voimakas.

Muutaman tunnin yhtäjaksoisen käytön jälkeen kuvanpätkimisongelmaa ei esiintynyt kertaakaan. Suojaerotusmuuntaja sitävastoin lämpenee ihan mukavasti, mutta sen pitäisi kestää tämä hyvin, koska sen nimellistehoa ei ylitetä. Muuntajassa on integroitu ylivirtasuoja, joka on suuruudeltaan 2A. Videotykki ottaa maksimissaan 1,3A virran.

Miten suojaerotusmuuntaja toimii?

Muuntajan ensiö ja toisio sisältää yhtä monta kierrosta, eli sen muuntosuhde on 1:1. Täten kun sisään syöttää 230VAC, tulee ulos sama jännite. Muuntajan ensiö ja toisio eivät ole galvaanisesti toisiinsa yhteydessä, teho ja jännite siirtyvät magneettisesti muuntajasydämen kautta ensiöltä toisiolle. Koska toisio on täysin kelluva, eli sillä ei ole minkäänlaista yhteyttä maahan, ei koskettamalla kumpaakaan johdinta erikseen saa sähköiskua.  Sähköverkon puolelta sitä vastoin saa sähköiskun, koska muuntajan nolla (N) on yhteydessä myös maahan (PE). Tästä syystä huollettavat laitteet kytketään / olisi syytä kytkeä suojaerotusmuuntajan taakse, henkilöturvallisuuden nimissä (etenkin paikoissa, joissa ei ole vikavirtasuojia).

Kuva otettu Intertrafo Oy:n kotisivuilta.

Koska aiemmin virtapiiri syntyi sähköverkon, videotykin, HDMI-kaapelin ja digiboxin kautta antenniverkkoon, niin katkaisemalla yhteys jossain kohtaa piiriä, lakkaa myös vuotovirran kulkeminen.

Hintaa käyttämälläni muuntajalla on 125€, jota myy esimerkiksi Partco. Tätä juttua varten minun ei kuitenkaan tarvinnut ostaa suojaerotusmuuntajaa, sillä olen saanut nämä joskus 20 vuotta sitten täysin ehjänä purkujätteenä.

Madboy MFP-2000 levykelkka ei aukea

Korjausohjeet, Säätöä, , , , , ,

Uuden esivahvistimen myötä kotiteatteri alkaa olla hyvällä mallilla. Tämän avulla sain myös ratkaistua pitkään vaivanneen ongelman kuvan ja äänen yhdistämisen kanssa. Parin vuoden tauon jälkeen karaokesoitin ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, levykelkka ei auennut.

Avauspainikkeen painallus saa selkeän hurinan aikaiseksi, eli moottori on varmasti ehjä. Epäilin välittömästi syyksi katkennutta levykelkan hihnaa. Asia selviää avaamalla konepelti, eli neljä ruuvia takaa ja kaksi kummaltakin kyljeltä. Ensin kuitenkin irrotetaan laite seinästä, jotta vältytään hengenvaaralta.

Tämän jälkeen irrotetaan kaksi ruuvia levykelkan päältä, jotta laser suoja ja vastamagneetti saadaan pois tieltä.

 

Levykelkkaa ei tule pakottaa käsin, vaan tässä vaiheessa on syytä kytkeä sähköt päälle. Avauspainike ei luonnollisestikaan saa kelkkaa auki, mutta vapauttaa mekanismin muutoin, jotta sitä pystyy käsin liikuttelemaan. Kun avaustoimenpide on tehty, katkaisin virrat.

Pieni varoituksen sana, laser lähtee päälle, kun laitteen käynnistää. Laseriin ei tule katsoa, ja turvallisinta onkin asettaa laserin päälle pieni pala puhdasta paperia. Tämänkin jälkeen laseriin katsomista on syytä välttää. Mikäli käytössäsi on laser suojalasit, on niitä suositeltavaa käyttää. Itselläni tällaisia ei kuitenkaan ole.

Hihna tosiaan oli poikki. Hihan koko, eli halkaisija on 25mm, eli 8cm pitkä.

 

Hihnoja myy mm. Partco, mutta yhtä hihnaa en lähtenyt tilaamaan korkeiden postikulujen takia. Purin vanha CD-aseman, jonka avausmekanismista otin hihnan. Asema oli peräisin vuodelta 2004, hihna vaikutti olevan uuden veroisessa kunnossa. Samaa ei voi sanoa MadBoyn hihnasta, joka oli täysin hapertunut (hihnan laatu lienee alinta, mitä markkinoilta löytyy). Uuden hihna halkaisija oli noin 27mm, eli hieman liian iso. Tämän huomaa myös hihnan kireydessä, joka on löysähkö. Kelkka toimii, mutta aina se ei jaksa lähteä kiinni, jolloin kelkkaa pitää hieman avustaa käsin. Auki se kuitenkin menee joka kerta. Tämä on tällainen hätävara ratkaisu. Mikäli vastaan tulee joskus sopivankokoinen hihna tai muutoin tulee tarve tilata isompi erä tavaraa, niin pitää vaihtaa oikeanpituinen hihna nykyisin hätävaran tilalle.

Lopuksi laite kasataan päinvastaisessa järjestyksessä.

 

 

APC Network Management Card – Kirjautumisongelma

Säätöä, Vinkit, , , ,

Minulla on kolme APC:n UPS:ia, joissa jokaisessa on Network Manegement Card (NMC). NMC kortin webbikäyttöliittymän kautta pääsee muuttamaan laitteen asetuksia, tarkastelemaan tilaa ja hälytyshistoriaa.

Käyttöliittymä on suhteellisen tarkka uloskirjautumisen suhteen. Jos suljet selaimen suoraan, saat seuraavalla kerralla todennäköisesti virheilmoituksen ”Someone is currently logged into the APC Management Web Server”. Tämä saattaa poistua ajan kanssa, tai kuten tällä kertaa, ei suostunut poistumaan ollenkaan.

Onneksi tähän on olemassa todella yksinkertainen ratkaisu, eli lisäämällä laitteen IP-osoitteen perään /logout.htm. Tämän jälkeen ilmestyy normaali uloskirjautumisesta ilmoittava sivu, jonka jälkeen sisäänkirjautuminen onnistuu normaaliin tapaan.

DIY taulun ripustin

Säätöä, Vinkit, , ,

Tuli ostettua muutama taulun kehys, joista kuitenkin puuttui ehkä se tärkein, ripustuspiste. Takaa löytyy kaksi metallista lenkkiä, joiden väliin on tarkoitus laittaa naru, jolla se puuttuva ripustuspiste saadaan aikaiseksi.

Tavallinen naru olisi liian helppo ratkaisu, toisaalta ohuet kiinnikkeet hiertäisivät narun ajan saatossa poikki. Toinen vaihtoehto on käyttää jekkulankaa, jota sitäkin kaapista löytyisi ennestään. Sekin voi kuitenkin ajan saatossa venyä / liikkua, ja halusinkin jotain vielä parempaa, vaijeria.

Koska vaijeria ei voi pyörittää itsensä ympäri kuten jekkulankaa, tarvitaan vaijerille sopivat kiinnikkeet. Sopivia kiinnikkeitä en kuitenkaan löytänyt. Kiinnikkeet piti tehdä itse, tai paremminkin DIY-hengessä purkaa abiko-johdon jatkojen sisältä (mikään ei sinällään olisi estänyt käyttämästä liittimiä muovieristeen kanssa). Käytin siis sinisiä, eli 2,5mm² johtimelle tarkoitettua jatkoa, jonka läpi 1mm halkaisijaltaan oleva vaijeri sujahtaa kivasti kahteen kertaan, kunhan liittimen keskellä olevan esteen saa poistettua (yksi syy, miksi lopulta päädyin muovieristeen poistamiseen => se lähti irti, kun estettä poisti).

Liittimen ulossaaminen ja esteen poistaminen tapahtuu yhdellä toimenpiteellä, eli laittamalla piikkityökalu estekaaren ulkopuolelle, ja napauttamalla pari kertaa kevyesti vasaralla. Lopussa liitintä pitää vielä kerran kopauttaa vasaralla reunaa vasten, jotta liitin tulee kaikkinensa ulos, joka lähtee tämän jälkeen helposti sormin irti vetämällä. Kun liitin on ulkona, on estekin siinä samassa siirtynyt alkuperäisille synnyinsijoilleen.

Sitten tarvitaan sopivan pituinen pätkä sopivan paksuista vaijeria. Tähän tarkoitukseen hankin 1mm paksuista vaijeria, joka meni tavallisilla sivuleikkureilla helposti poikki. Yhtään paksumpi vaijeri olisi todennäköisesi vioittanut sivuleikkureita. Eli, kannatta varoen testata katkeaako vaijeri vai tuleeko sivuleikkureihin lovi. Sopiva vaijerin pituus on se, kun paikalleen asennettuna se jää kehyksen sisäpuolelle (+pätkät, jotka taitetaan päissä liitoksen tekoa varten).

Kun vaijeri on pätkitty sopivaan mittaan (ylläolevan kuvan mukaisesti, noin 1cm yläreunasta irti), sujauta kaksi liitintä vaijeriin. Taita tämän jälkeen vaijerin päät sormin niin, että se on sopivan mittainen. Vaijeria ei kannata tehdä liian lyhyeksi, koska mitä vaakasuorempi vaijeri on lopullisessa asennuksessa, sitä suuremman voiman se aiheuttaa kiinnityspisteille. Eli, mahdollisimman pitkä ja loiva vaijeri on syntyvien voimien minimoimiseksi paras ratkaisu.

Lopuksi onkin jäljellä enää vaijerin paikalleen puristaminen. Sujauta liitin alla olevan kuvan mukaisesti, ja purista se paikalleen sopivilla pihdeillä. Itselläni on kahdenlaista pihtiä, perus abiko pihti, sekä pienille kaapelikengille tarkoitetut pihdit. Kaapelikengille tarkoitetut pihdit toimivat paremmin tässä tarkoituksessa, koska ne puristavat liitintä paremmin, joka suunnasta – toisin kuin abiko-pihdit, jotka vain litistävät liitintä. Tulee kuitenkin huomata, että tällaiset pienikokoisten johtimien pihdit puristavat tyypillisesti vain toisesta laidasta. Täten jouduin tekemään kaksi puristusta.

Alla kuva valmiista tuotoksesta, sekä testi vaijerin pituudesta. Yhden taulun osalta (sen ensimmäisen kokeilun) jouduin uusimaan vaijerin, koska se ulottui juuri taulun yläreunaan asti, eli oli noin sentin verran liian pitkä vaijeri.

Vielä en tauluja seinälle ehtinyt viritellä, mutta vaijeriliitos vaikutti erittäin jämäkältä.

Galvaaninen maaerotin antennijohtoon

DigiTV, Kotiteatteri, Laitteet, Säätöä, , , , , , , , , , , ,

Taustaa

Syksyllä 2016 ostin optisen HDMI kaapelin. Muutaman päivän käytön jälkeen vastaan tuli kuitenkin ongelma, jossa kuva pätki lyhytaikaisesti, tai jäi pätkimään loputtomasti.

Tuolloin epäilin HDMI-portin riittämätöntä sähkön syöttöä, mutta myöhemmin selvisi, että syynä on todennäköisimmin maavirta luuppi antennijohdon kautta. Antennijohto irrotettuna ongelmia ei ole ilmennyt kertaakaan, mutta tämä luonnollisesti estää digiboxin käytön.

Uusi esivahvistin toi mukanaan vielä uuden ongelman, jossa ilmeisesti laitteiden käynnistysjärjestys yhdessä maavirtaluupin kanssa aiheuttaa tilanteen, jossa kuva jää välillä kokonaan näkymättä. Tämän sai ’korjattua’ nyppäämällä esivahvistimen sähköjohdon irti ja kytki takaisin. Laitteen sammuttaminen kaukosäätimestä ei siis riittänyt. Tämä oli kuitenkin hyvin rasittavaa, sillä näin joutui tekemään useamman kertaa viikossa.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, olen elänyt tuon kuvan pätkimisongelman kanssa jo reilu 1½ vuotta. Uusi esivahvistinkin on ehtinyt olla reilu puoli vuotta käytössä, oman ongelmansa kanssa. Töissä on ollut sen verran kiirettä ja elämässä muutenkin hyvin paljon yhtä sun toista menoa ja harrastetta, että tämän pienen ongelman ratkaiseminen on vaan jäänyt. Nyt tilanne vihdoin kuitenkin muuttuu.

Ratkaisuna ongelmaan on galvaaninen maaerotin laitteen ja antennipistokkeen välille.

Hinta

Galvaanisia maaerottimia myydään vähän siellä sun täällä, hintahaitari sitä vastoin on todella laaja. Pikaisella etsinnällä hinta vaihteli alle kolmesta eurosta 30 euroon, kyseessä ollen vielä saman valmistajan täysin identtinen tuote.

Halvimmalla löysin tuotteen satshop.fi:stä, hinnan ollessa 2,70€/kpl, verkkokauppa.com:ssa hinta vuorostaan oli 8,90€/kpl. Clash Ohlson myy teknisesti samaa tuotetta, vaikka onkin ulkoisesti hieman erinäköinen. Hintaa Clasulla on 12,99€/kpl. Satshopin toimituskulut olivat kohtuulliset 2,90€ kolmelle erottimelle, kokonaishinnaksi muodostuen 11€:ksi. Yksi radiolle ja yksi kullekin TV-virittimelle digiboxissa, kaapeli modeemi jää erotuksen ulkopuolelle.

Mikä galvaaninen erotin?

Laitteena galvaaninen erotin on hyvin yksinkertainen laite; sen tehtävänä on erottaa kaksi piiriä toisistaan, päästäen lävitseen hyötysignaalin. TV:n tapauksessa hyötysignaali on luonnollisesti kuva ja ääni, katkaistava häiriösignaali vuorostaan laitteiden ja TV-pistokkeen välinen vuotovirta. Joskus erotus on tehtävä esimerkiksi suuren jännite-eron takia (esimerkiksi logiikan 24VDC kanava ohjaa 230VAC syöttöä/valaistusta).

Kuljetettavasta signaalityypistä riippuen, erotus voidaan toteuttaa muuntajalla, kondensaattorilla, optoerottimella tai releellä/kontaktorilla (myös muutama muu vaihtoehto on olemassa). Täytyy kuitenkin muistaa, että kondensaattori ei erota virtapiirin osia toisistaan galvaanisesti, vaikka se tasavirran katkaiseekin. Täten on virheellistä puhua galvaanisesta erottimesta kondensaattoreilla toteutettujen laitteiden osalta, siitä huolimatta tätä virheellistä nimitystä näistä tuotteista käytetään ihan markkinointia myöten. Ja koska suurin osa tämän lukijoista on nimenomaan etsinyt galvaanista erotinta, en lähde muuttamaan jutun otsikkoakaan asiavirheestä huolimatta.

Koska hankkimani erotin on toteutettu kondensaattorein, käyn pikaisesti läpi sen rakenteen. Ulkovaipassa on 20uF ja keskinastassa 10uF suuruinen kondensaattori sarjassa uros- ja naarasliittimen välillä. Sähköisesti uros ja naarasliitin ovat identtisiä, eli signaalin kulkusuunnalla ei ole merkitystä toiminnan kannalta (toimii niin radion kuin tv:nkin kanssa). Alla piirtämäni kytkentäkuva rakenteesta.

Alla kuva varsinaisesta tuotteesta.

Lähtötilanne ja lopputulos

Ennen erottimien asentamista, kuivausrummun päällä ollessa vuotovirtaa antennikaapelin ulkovaipassa vaihteli 30-140mA välillä, siis järjettömän suuri. Virta oli suuri kuivausrummusta huolimatta, se saa vaan suurimpana kuormana aikaan kaikkein suurimmat heilahtelut aikaan.

Henkilösuojaukseen tarkoitetut vikavirtasuojat (joita kiinteistössä ei ole) laukeavat vikavirran ylittäessä 30mA. 50mA voi riittää aiheuttamaan sydämen pysähtymisen tai kammiovärinän. Kyse ei ole mistää pienistä virroista. Jännite-ero on tosin luokkaa 1,3-2,5V, jolloin ihmisen kehon kokonaisimpedanssi on näillä jännitteillä yli 2000 ohmia => virtatie on olematon, ei pitäisi olla vaaraa (max ~1,5mA). Tästä huolimatta pitäisin näppini erossa, sähkön kanssa ei koskaan tule leikkiä.

Erottimen lisäämisen jälkeen kuva ei ole enää pätkinyt, eikä esivahvistimen HDMI lähtö jumiutunut. Ongelma siis ratkesi ja syynä oli maavirtaluuppi antennijohdossa. Vuotovirta putosi 0,4mA paikkeille. Alla kuvat paikalleen asennetuista erottimista.

Mutta, kondensaattorit aiheuttavat signaalitiellä hyötysignaalin vaimenemista, jonka myötä HD kanavat lakkasivat pääsääntöisesti toimimasta kokonaan, muutaman kohdalla kuva meni mosaiikiksi. Myös National Geographic kanava palikoitui täysin, vaikka ei HD kanava olekaan.

Yksi ongelma selätetty, toinen tuli tilalle. Seuraavaksi täytynee hankkia signaalivahvistin, joka kykenee läpäisemään kaapelimodeemin signaalin, tai sitten täytyy tehdä toisenlainen kaapelointiratkaisu, jossa modeemi ottaa netin vahvistimen ohitse, mikäli netti yhteensopivaa vahvistinta ei löydy.

VMware ESXi virtuaalipalvelimen raudan valinta ja virheellisesti valitun raudan kirous

Lähiverkko, Säätöä, , , , , , , , , , , , , , , , ,

Puolisen vuotta sitten kasasin FreeNAS levypalvelimen. Tuohon koneeseen päätyi edellisen virtuaalipalvelimen emolevy, prosessori ja muistit. Uutta virtuaalipalvelinta varten tarvitaan luonnollisesti uudet osat.

VMware ESXi pyörii hyvin moninaisen raudan päällä, siitä huolimatta, vaikka komponentteja ei löytyisikään yhteensopivuusluettelosta. Yhteensopivuusluettelosta löytyy komponentit, jotka varmuudella toimivat. Puuttuvat toimivat todennäköisesti, mutta jotkin toiminnallisuudet voivat puuttua tai toimia epävakaasti. Tukea luettelon ulkopuolisille laitteille ei tarjota, mutta epävirallisia viritysohjeita netistä kuitenkin löytyy, joilla toimimattomia ominaisuuksia saattaa hyvällä tuurilla saada toimimaan.

Mutta sitten itse asiaan, eli raudan valintaan.

Olen tykästynyt Asuksen palvelinemolevyihin, koska niissä on kätevä KVM etähallinta (löytyy muiltakin, mutta Asuksesta ainoastaan kokemuksia). KVM palikka pitää ostaa erikseen, jonka hinnalla saa halvimman emolevyn. Muihin vaatimuksiin kuuluu MicroATX koko ja sisältää mahdollisimman monta SATA-porttia (vähintään 6). Myös mahdollisimman edullinen hinta on plussaa.

Vaihtoehtoja oli näillä spekseillä hyvin niukalti, joten emolevyksi valikoitui Asus P9D-MV ja sen kaveriksi Asus ASMB7-iKVM. Jälkimmäisen tilasin ebaysta (myyjänä avides) hintaan 41,77€, koska se oli noin puolet halvempi kuin suomessa. iKVM tuli nopeasti, täysin alkuperäisessä pakkauksessa kaikkine materiaaleineen.

 

Emolevyn yhteensopivuuslistasta valitsin prosessorin, joka tukee varmuudella VGA lähtöä ja olisi toisaalta mahdollisimman edullinen. Tällainen oli Intel Core i3-4160. Muisteiksi valitsin 32GB Kingston HyperX Fury Black, joka myöhemmin selvisi virhevalinnaksi. Ennen asian selviämistä, moni asia meni pieleen, jonka seurauksena aikaa ja rahaa paloi. Koska kyseessä on harrastus, ei ajankäytöllä sinällään ole väliä, mutta rahapuoli harmittaa.

Ongelmat alkoivat heti koneen kasauksen jälkeen; näytönohjaimesta ei tullut kuvaa, eikä KVM pelastanut tilannetta. Myöskään erillinen näytönohjain ei muuttanut tilannetta. Asuksen teknisen tuen kautta selvisi, että kaikissa toimitetuissa emolevyissä on vanhin mahdollinen BIOS versio sisällä (ei pitänyt paikkaansa), jonka seurauksena valitsemaani prosessorimallia ei tueta. Emolevy pitäisi siis saada päivitetyksi, varmuudella tuetulla prosessorilla. Tällainen olisi esimerkiksi Intel Xeon E3-1220v3.

Lahden alueella kaikki yritykset Datatronicia lukuun ottamatta sanoivat eioota. Vielä ennen päivitykseen viemistä varmistin, että prosessori on varmasti kunnolla paikallaan ja kaikki muutoinkin ok. Näin olikin, mutta tarkistaminen olisi kannattanut jättää väliin. Tämä selvisi karvaasti, kun huollosta ilmoitettiin, että emolevy on entinen, prosessorikannan pinnit olivat vääntyneet. Joten päivitystä ei luonnollisesti edes yritetty tehdä. Tämä virheliike kustansi hajonneen emolevyn lisäksi 32,50€ huoltokustannuksina. Tekevälle sattuu, sanovat… Ensimmäinen kerta minulle tosin. Toisaalta en pysty käsittämään, miten pinnit pääsi vääntymään. Eniten harmitti 182,90€ arvoisen emolevyn romuttuminen. Takuuseen sitä on turha edes yrittää laittaa, koska oma moka.

Tämän jälkeen suoristin emolevyn pinnit (4kpl) ja hankin yhteensopivan prosessorin (Intel Xeon E3-1220v3). Yksi jaloista oli kuitenkin mennyt peruuttamattomasti poikki, joten sama näytön pimeys jatkui. iKVM näytti edelleen prosessorin lämmöiksi 130C. Tämä lämpö ei ole todellinen, vaan toimintahäiriöstä johtuvaa.

Seuraava luonnollinen toimenpide oli hankkia uusi emolevy. Mutta mitä ihmettä, sama laulu jatkuu, vaikka nyt on varmuudella yhteensopiva prosessori ja emolevykin varmuudella ehjä (varmistin vielä pinnit, etten taas hajottanut niitä => en ollut). Otin jälleen yhteyttä Asuksen tekniseen tukeen. Kävin asioita läpi ja loppulauseessa totesin, voisiko ongelma olla muisteissa, koska kaikki muu oli jo vaihdettu ja silti mikään ei toimi.

Hankkimani muistit eivät totta tosiaan olleet yhteensopivat emolevyn kanssa. Olin mennyt hankkimaan NON-ECC muisteja, kun tämä emolevy söi vain ja ainoastaan kalliimpaa ECC muistia. Koska tähän mennessä oli kulunut jo 6kk laitteiden hankkimisesta, oli turhaa edes kysyä, josko myyjä olisi halukas ottaa alun perin tilaamiani muisteja takaisin.

ECC muisti on noin 50 % kalliimpaa kuin NON-ECC. Sinällään kalliimpi hinta ei olisi ongelma, mutta DDR3 muistien yleinen hintakehitys on ollut +100 % viimeisen 6kk aikana. Tämän seurauksena alkuperäinen 123,80€ hankinta paisuisi 350€:ksi, jonka lisäksi minulla oli käsissä ylimääräiset toimimattomat muistit ja prosessori, sekä tietysti se hajonnut emolevy… Kohtahan tässä onkin osat kahteen koneeseen, yhteen toimivaan ja yhteen toimimattomaan.

Tässä välissä tulee kuvioihin jälleen kerran Lahden Datatronic. Tilaan yleensä tietokoneiden osat verkkokauppa.com:sta tai jostain muusta verkkokaupasta ja ohitan kivijalkakaupat suosiolla. Datatronicilla on kivijalkakaupan lisäksi verkkokauppa. Positiivisena yllätyksenä sain huomata, että heillä on erittäin kilpailukykyiset hinnat, sekä miellyttävä asiakaspalvelu. Oikeaa muistityyppiä ei suoraan hyllystä löytynyt sen harvinaisuuden ja hinnan vuoksi, mutta asia ratkesi tilaamalla ja odottamalla pari päivää. Verkkokauppa.com:iin verrattuna säästin noin 100€, joskin rahaa kului silti yli tuplat alkuperäisestä projektin muistibudjetista. Positiivisesta kokemuksesta viisastuneena pitää hyödyntää useammin paikallista Datatronicin liikettä.

Uusien muistien myötä kone lähti vihdoin päälle ja lämpötilatkin näyttävät oikein. Mikäli muistivalinta olisi osunut nappiin tai vähintäänkin niiden osuus ongelmien aiheuttajana olisi selvinnyt heti alkumetreillä, olisi minulla ehjä kone ilman ylimääräisiä kuluja ja kommervenkkeja.

Tämä on ensimmäinen kerta koskaan, kun minulla on ollut näin paljon ongelmia. Jatkossa onkin syytä muistaa vähintään seuraavat asiat:

  • Emolevyvalmistaja ei välttämättä tiedä emolevyistään kaikkea:
    • 1801 emolevyn tarrassa tarkoitti todellakin käytössä olevaa BIOS versiota
    • Emolevyssä voi olla valmiiksi viimeisin julkaistu BIOS versio (1801)
  • Yhteensopivuuslistat on syytä käydä tarkasti läpi:
    • Mitä prosessoreita emolevy tukee mistäkin BIOS-versiosta lähtien
      • Jos mahdollista, kysy myyjältä mikä BIOS versio emolevyssä on.
      • Tilaa BIOS päivitys emolevyn hankinnan yhteydessä, jos olet hankkimassa sellaista prosessoria, joka vaatii toimiakseen uunituoreen BIOSin.
    • Varmista, että haluamasi prosessori tukee emolevyyn integroitua näytönohjainta
    • Varmista emolevyn tukemat muistityypit (ECC / NON-ECC, muiden normaalien speksien lisäksi)
  • Prosessorin asennuksessa kannattaa olla extra varovainen, ettei vahingoita emolevyn pinnejä.

Saa nähdä minkälaisia yhteensopivuusongelmia ESXi:n asentamisen kanssa vielä tulee. Näistä kokemuksista kuulemme myöhemmin, kävi niin tai näin.

Lopulta kokoonpanoksi muodostui:

  • Emolevy: Asus P9D-MV + ASMB7-iKVM
  • Prosessori: Intel Xeon E3-1220v3
  • Muisti: Kingston KVR16LE11/8HD, 4 x 8GB
  • Teholähde: SilentiumPC Vero L1 500W
  • Kotelo: Fractal design Core 1000 USB 3.0
  • Kovalevyt: 500GB Samsung HD502HI ja 80GB Samsung HM080HI

Kovalevyinä käytän toistaiseksi vanhoja kiekkoja, jotka löytyivät hyllystä. Lähitulevaisuudessa tarkoitus hankkia reilusti levykapasiteettia, jotta saan tehtyä levypalvelimen varmuuskopiot tälle koneelle.

Alla kuva paikalleen asennetusta iKVM piiristä. Hieman peukalon kynttä suuremmalla palikalla on kilohinta kohdallaan.

 

Windows 10:n hankkiminen

Nettiostokset, Säätöä, Windows, , , , , ,

Vanhempien tietokone sanoi työsopimuksensa irti. Siinä oli käytössä Windows 7 Pro, mutta uuden raudan myötä päätin tehdä jotain radikaalia ja hankkia tilalle Windows 10 Pro:n. Tämä siitä huolimatta, että olen vannonut, että ellei Windows 7:n jälkeen tule jotain parempaa, jää se viimeiseksi Windowsiksi. Tämä oli kuitenkin vanhempieni kone, joten lupausta ei ole rikottu, ainakaan toistaiseksi.

Lisenssin hankkiminen

Eräässä aiemmassa jutussa olen maininnut allkeyshop.com:in, jonka kautta saa etsittyä edullisia lisenssejä. Sen kautta olen hankkinut menestyksekkäästi kahteen kertaan Norton Security -virustorjunta ohjelmiston sekä Windows 7 Pro -käyttöjärjestelmän. Tuttuun tapaan suuntasin etsimään edullista lisenssiä allkeyshop.com:in kautta, sillä suomessa Win 10 Pro:n OEM versio kustantaa noin 190€ ja normaali versio 260€.

OEM ja normaaliversion ero on siinä, että OEM lukittuu toimimaan yhdelle koneelle, kun normaalin version voi poistamisen jälkeen asentaa toiselle koneelle. OEM ei myöskään tarjoa Microsoftin puhelintukea, eikä sitä voi käyttää aiemman Windows version päivittämiseen (=vaatii aina uudelleenasennuksen). Muutoin versiot ovat täysin identtisiä keskenään. Hinnassa on toki pieni ero, OEM kustantaa psngames.org:ssa 13,98€, normaali vuorostaan 24,99€. Päädyin jälkimmäiseen, koska rauta vanhenee nopeammin kuin softa.

Kaupaksi valikoitui siis psngames.org, joka lupasi toimittaa asennuskoodin välittömästi. Maksutapahtuma oli PayPalilla nopeaa ja mutkatonta, koodi lävähti näyttöruutuun saman tien maksutapahtuman päätyttyä. Koodi toimitettiin myös sähköpostiin.

Lisenssikoodi on kuitenkin vain puolet, sillä ilman asennusmediaa koodilla ei tee mitään.

Asennusmedian hankkiminen

Piratebayn ja muiden vastaavien palveluiden kautta saisi todennäköisesti tarvittavan asennusmedian, mutta kielivaihtoehdot voivat olla rajalliset. Lisäksi nämä voivat sisältää viruksia, tai mediassa voi olla syystä tai toisesta virheitä. Onneksi Microsoft on herännyt tähän päivään ja asennusmedioita saa ladattua heidän sivuiltaan, ilman mitään kommervenkkeja.

Windows 10:n asennusmedian saa siis ladattua suoraan Microsoftilta, käyttäen Media Creation Tool:ia. Tällä työkalulla saa ladattua haluamansa Windows 10:n version koneelle, joko päivittämällä ko. kone suoraan, tai luomalla asennusmedia (ISO-tiedosto, USB-asennusmedian luominen). Asennuskielen saa valita vapaasti. Latausohjelman kieli määräytyy olemassa olevan käyttöjärjestelmän kielen mukaan (vanhempien koneessa suomi, työkoneessa englanti, josta kuvakaappaus otettu).

Microsoftin työkalu ei kuitenkaan tunnistanut SanDisk Cruzer Force 64GB USB-muistia muistitikuksi, joten latasin ISO-tiedoston ja loin muistitikusta Rufuksen avulla asennusmedian. Tämän jälkeen asennus sujui leikiten, nopeasti ja vaivattomasti.

Syötin ostamani lisenssikoodin Windowsin sitä kysyessä ja aktivointi meni ilman ongelmia läpi.

Tokihan tässä tavassa joutui näkemään hieman vaivaa, mutta mielestäni pieni vaiva ei ole pahitteeksi, kun säästö on noin 235€. Samalla rahalla saikin itseasiassa ostettua prosessorin, emolevyn ja DVD-aseman. Eli lopulta ”maksettavaksi” jäi vain teholähde ja muisti. Kotelo löytyi ennestään. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot!

Ensivaikutelmat

Onhan 10:ssä paljon eroa, ensimmäisenä silmään pistää musta käynnistä palkki, sekä omituinen käynnistä valikko. Kopiointi/siirto ikkunaan on tullut siirron pysäytys niin että voi jatkaa siitä mihin jäi, nyt myös siirrot ryhmittyvät yhteen ikkunaan monen ikkunan sijasta, jonka lisäksi mukana on myös siirtonopeudesta kertova trendiviiva. Aluksi oudokseltaan hieman opettelua vaativaa, mutta suhteellisen nopeasti lähti homma sujumaan. Kun käynnistä valikon tunkkasi tutumman näköiseksi, helpottui käyttö entisestään. Myös käynnistyminen on salaman nopeaa, osin varmasti uuden tehokkaamman prosessorin ja SSD levyn takia, mutta 10 on toisaalta tehty myös muutoinkin nopeammin buuttaavaksi.

Windows 10:n käynnistävalikko uuteen uskoon Classic Start Menun avulla

Säätöä, Windows, , ,

Windows 10:n ulkoasu poikkeaa Windows 7:sta merkittävästi, jolla on vaikutusta käytettävyyteen. Uudesta ulkoasusta ja käyttöliittymästä joko pitää, tai sitten ei. Itse olen tykästynyt vanhaan käynnistä valikon ulkoasuun ja sellaiseksi sen halusin muuttaa myös vanhempieni takia, joille uusi kone on tulossa.

Microsoft ei kuitenkaan tarjoa käynnistä valikon muokkaamiseen mitään kättä pidempää, ei teemoja, ei työkaluja. Onneksi netti on täynnä ystävällisiä ihmisiä, jotka ovat nähneet vaivaa, jotta me muut pääsisimme hieman helpommalla. Yksi tällainen on Ivo Beltchev:in luoma Classic Shell, jolla saa perinteisen näköisen käynnistä valikon (Classic Start Menu) käyttöön. Tämän työkalun avulla käynnistysvalikon muokkaaminen haluamakseen käy vaivattomasti, joskin englanninkielen osaaminen helpottaa.

Asennuksen jälkeen käynnistä valikon ulkoasun asetuksia pääsee säätämään käynnistä napin päällä painamalla oikeanpuoleista hiiren painiketta ja valitsemalla Asetukset.

Asetusnäkymästä on saatavilla kaksi versiota, suppea ja laaja. Suppeassa näkymässä pääsee muokkaamaan ainoastaan käynnistä valikkoa, kun taas laajassa näkymässä voi säätää paljon enemmän ja yksityiskohtaisemmin, kuten alapalkin kuvakekokoa, läpinäkyvyyttä, väriä jne.

Alla kaksi esimerkkiä ulkoasuista, joita löytyy tukku lisää, ja joita voi muokata mielin määrin mieleisekseen. Pikaisen säädön ja virittelyn myötä päädyin oikeanpuoleiseen ratkaisuun. Saa nähdä mihin ajan kanssa tuo valikko muodostuu, vai jääkö nykyiselleen.

Vuotava WC kuluttaa euroja

Korjausohjeet, Säätöä, , , , , ,

Vuodenvaihteessa alakerran WC alkoi pitää ihme mekkalaa. Syyksi paljastui vuotava tyhjennysventtiilin tiiviste, joka aiheutti säiliön täydentymisen noin 10 min välein. Tiivisteen iästä ei ole tietoa, mutta se oli päässyt heikkoon kuntoon, kuten alla olevista kuvista näkyy.

Täyttöventtiilin hystereesi kyseisessä pöntössä oli noin 1,2 litraa, eli tuon verran pönttö ehti vuotamaan ennen kuin säiliö täyttyi uudelleen. 10 min täyttövälillä tämä tarkoittaa noin 7,2 litran vesikulutusta tunnissa. Vuorokaudessa vettä valuu viemäriin reilu 170 litraa ja vuodessa hulppeat 63 kuutiota. Näin sivuhuomautuksena todettakoon, että taloyhtiön (jossa asun) keskimääräinen vedenkulutus asukasta kohden on vajaa 100 litraa vuorokaudessa (lämmin + kylmä yhteensä). Eli hiljalleen vuotava pönttö kolminkertaistaa vedenkulutuksen tuosta vain (yhden hengen tapauksessa).

Tällainen vedenkulutus syntyy siis kohtalaisen pienestä vuodosta, jonka pystyy huomaamaan katsomalla tarkasti. Mutta kukapa sitä pöntön aukkoa tuijottelisi. Riippuen vuodon tyypistä, sen saattaa pystyä havaitsemaan kuuntelemalla. Mikäli pönttö pitää ajoittain itsestään mekkalaa, on se merkki vuodosta. Vuoto voi tosin johtua myös täyttöventtiilistä, jolloin toistuvaa täytön ääntä ei synnykään ja vuoto on täysin äänetön. Joissain tapauksissa vuoto voi olla niin voimakasta, että vedenpinnan väreilyn huomaa sen suurempia edes tutkimatta.

Yksi merkki pitkään vuotaneesta pöntöstä on ruskea vana pöntön takaosassa (useimmiten täyttöventtiili vuodon aiheuttama). Mikäli havaitset tällaisen jäljen, on pönttö vuotanut jo pidemmän tovin ja korjaustoimenpiteisiin on syytä alkaa välittömästi (kuten minkä tahansa vuodon yhteydessä muutoinkin). Vuotavan pöntön huomaa myös vedenkulutuksesta, olettaen että on pitänyt kirjaa kuukausittaisesta vedenkulutuksesta. Tilastojen pitämisestä ja seuraamisesta on siis käytännön hyötyä.

Helpoin testi vuodon tarkistamiseksi on vessapaperi. Ota pala paperia ja laita se pöntön takareunaan. Mikäli pönttö vuotaa, paperin yläreuna kastuu ja suht lyhyessä ajassa koko paperi menee täysin märäksi. Vaikka pöntön vuoto olikin kohtalaisen pieni, paperi testi osoitti että vettä valuu tosiasiassa aikamoista vauhtia, sillä se kastui kokonaan noin 10 sekunnissa. Alla olevat kuvat esittävät vuodon testaamisen vessapaperilla.

 

Mutta entäpä mitä tuollainen vähän vuotava pönttö tarkoittaa rahallisesti? Laskeskelin, että vesikuutio (sis. jätevesi) kustantaa 3,7€/m³. 63 kuution vuosivuoto tarkoittaa rahassa noin 234€! Pienestä vuodosta aiheutuu siis merkittävät kustannukset. Vielä kun ottaa huomioon että uusi tiiviste kustantaa noin 13 euroa (IDO:n alkuperäinen) ja sen vaihtaminen pitäisi onnistua meiltä jokaiselta suhteellisen helposti, niin tiiviste kannattaa ehdottomasti vaihtaa. Ja vaikka et saisi vaihtoa itse tehtyä, joku lähipiiristäsi varmasti sen osaa. Vaihtoehtona on myös tilata huoltomies vaihtamaan tiiviste. En tiedä paljon tiivisteen vaihdosta veloitetaan töineen, ehkä 60-80€, mutta tämä raha kannattaa ehdottomasti maksaa, sillä säästät tämän summan vesilaskussasi jo muutamassa kuukaudessa korjaamisen jälkeen.

Alla hyvä video, jossa kerrotaan miten WC:n koneisto huolletaan. Jokainen pönttömalli on luonnollisesti omanlaisensa, joten video ei välttämättä sellaisenaan sovellu juuri sinun pönttöösi. Perusperiaate jokaisessa pöntössä on kuitenkin samanlainen.

Veden kulutuksen kalleutta on aika vaikea hahmottaa. Jos kerran pieni vuoto kustantaa vuositasolla noin paljon, niin mitä isompi kulutus sitten kustantaa?

Sähkö on itselleni kulutusmielessä helpompi hahmottaa kuin vesi. Eräässä aiemmassa postauksessa puhuin, että 1W jatkuva kulutus kustantaa ~1€/vuosi. Vettä ei kuitenkaan kulu jatkuvasti, olettaen että missään ei ole vuotoja. Täten mielekkäämpää onkin puhua esimerkiksi suihkussa käynnin kustannuksista.

Testasin, että perus Oraksen suihkupäällä vettä tulee 21 litraa/min (3,5 litraa/10s testissä, mitattu kaksi kertaa), kun hana on täysin auki. Kylmän veden hinnalla veden lotraus maksaa siis lähes 8snt/min. Jotta sähköllä päästäisiin samaan minuuttikulutukseen, tulisi vastaavan sähkökuorman olla peräti 38kW. Tällaisiin tehoihin päästään sähköauton pikalatausasemilla tai ison uimahallin saunan [tilavuus 30-50m³] kiukaalla.

Omakotitaloissa on tyypillisesti 25A kokoiset pääsulakkeet, jolloin maksimi tehonsiirtokapasiteetti kolmella vaiheella on vajaa 17,2kVA (resistiivisellä kuormalla, esim. kiukaalla tai hehkulampuilla kuormitettavuus on siis 17,2kW). Toisin sanoen sähköliittymän pitäisi olla hulppean 3x63A kokoinen jotta vastaava kylmänveden kulutus (21 litraa/min) pystyttäisiin suihkussa kattamaan.

Täytyy kuitenkin muistaa, että useimmat eivät käy suihkussa jääkylmällä vedellä. Täten kustannus on edellistä esimerkkiä paljon suurempi, koska veden lämmittäminen maksaa myös (lämmin vesi on lähes 3 kertaa kalliimpaa kylmään verrattuna).

Edellisestä esimerkistä ainakin opimme sen, että hanaa ei missään nimessä kannata pitää täysillä. Useimmissa uusissa hanoissa on ns. Eco -asento. Vaikka eco -asentoa ei olisikaan, järjestyy se helposti ranneliikkeellä: Älä väännä hanaa täysille. Myöskään suihkussa ei pidä lotrata tarpeettoman pitkiä aikoja (joidenkin arvioiden mukaan yli 8min suihkuaika tulee kalliimmaksi kuin ammeessa lotraaminen => eli 8 minuutissa kulutat ammeellisen verran vettä).

FreeNAS – osa 2: Levypakan ja datasetin luominen

Lähiverkko, Säätöä, , , , , , , , , , , ,

Edellisessä osassa kävin läpi FreeNAS:in asentamisen sekä perusasetusten säätämisen. Asentamisessa ei ollut mitään sen erikoisempaa, itseasiassa jopa suoraviivaisempaa kuin vaikkapa Windows 7:n asentaminen.

Tälläkertaa käyn läpi kuinka FreeNAS:iin luodaan levypakka sekä datasetit. Lisäksi käyn läpi kirjoitusvälimuistin ja salauksen lisäämisen.

Levypakan luominen

Seuraavaksi luodaan tallennustilaan käytettävä levypakka. Tämä tapahtuu Storage / Volumes / Volume Manager kautta. Anna asemalla jokin nimi, laita rasti Encryption-kohtaan mikäli haluat salata koko levypakan, valitse levyt joista levypakka luodaan, sekä RAID-aseman tyyppi. Tässä tapauksessa minulla on käytössä 7 levyä, joista kaksi pyhitetään pariteettidatalle, jolloin valitsin RaidZ2, joka vastaa siis RAID 6-tasoa. Paina lopuksi Add Volume.

freenas_15

Kirjoitusvälimuistin lisääminen

Log (ZIL), eli kirjoitusvälimuistin lisääminen tapahtuu pitkälti samalla tavalla kuin levypakan luominen. Tämä tehdään samassa paikassa kuin levypakka luotiin, eli Storage / Volumes / Volume Manager. Aiempaan verrattuna asemalle ei annata nimeä, vaan pudotusvalikosta valitaan mitä asemaa halutaan laajentaa. Tässä tapauksessa haluan laajentaa data-nimistä asemaa, joka edellisessä vaiheessa luotiin. Kirjoitusvälimuistia ei salata, sillä sitä käytetään nimenomaan tiedonsiirron nopeutamiseen verkosta levypalvelimelle päin kirjoitettaessa, SSD on nopea levyasema joten sine data valuu liukkaasti ja vastaavasti tiedon siirtäminen SSD:ltävarsinaiselle levypakalle ja tiedon salaaminen ottaa aikaa. Lisätään haluttu asema(t) välimuistiksi ja valitaan tyypiksi Log (ZIL) ja painetaan lopuksi Extend Volume. Välimusitina toimivan levyn tulee olla mahdollisimman nopea SSD-levy.

freenas_16

Levyaseman laajentaminen, tässä tapauksessa kirjoitusvälimuistin lisääminen, resetoi tunnussanan sekä palautusavaimen levyaseman salauksesta. Koska näitä ei oltu vielä aiemmin määritelty, ei tällä ole väliä. Mikäli kuitenkin lisäsit aseman olemassaolevaan järjestelmään, tulee tunnussana ja palautusavain luoda uudelleen.

Salauksen lisääminen levylle

Pelkkä enctyptio -valinnan tekeminen levypakkaa luodessa ei vielä tee levyistä salattua. Salaaminen tapahtuu vasta sen jälkeen kun levylle on määrittänyt tunnuslauseen.

Tunnuslause määritellään samassa paikkaa jossa itse levyjärjestelmä luotiin, eli Storage / Volumes. Tämän jälkeen valitaan listasta luotu levy, joka tässä tapauksessa on nimeltään data. Tunnuslause määritellään painamalla avaimen kuvaa. Tunnuslause ei varsinaisesti ole salasana, mutta on toiminnan kannalta pitkälti samanlainen. Ilman oikeaa tunnuslausetta levyllä oleviin tietoihin ei pääse käsiksi. Tunnuslause voi olla vaikka elämäsi motto, mutta sen tulee kuitenkin olla sellainen jota kukaan muu ei tiedä. Tunnuslause saa sisältää välilyöntejä, esimerkiksi ’kaikki tai ei mitaan’ on toimiva tunnuslause.

freenas_17a

freenas_17b

On ehdottoman tärkeää muistaa määrittämäsi tunnuslause, sillä ilman sitä levyillä olevat tiedot on ja pysyvät salattuina, eikä niihin pääse enää millään käsiksi. Unohtamisen varalle on kuitenkin olemassa avaimen varmuuskopio, joka täytyy ladata joka kerta avaimesta jonka vieressä on nuoli alaspäin, kun tunnusanaa on muuttanut. Tämä tiedosto on pidettävä visusti tallessa jossain turvallisessa paikkaa, sillä sen avulla tiedostoihin pääsee käsiksi ilman tunnussanaa.

freenas_17c

Dataset ja sen luominen

Dataset ei suoranaisesti ole kansio levypakan juuressa, vaan sitä voidaan pitää eräänlaisena asemana aseman (levypakan) sisällä. Tämä vaikuttaa aseman/levyjaon toimintatapaan. Kun kahden kansion välillä siirtää tiedostoja, muutetaan levyllä todellisuudessa vain hakemistopolun viittausta, jolloin varsinaista dataa ei liikutella ollenkaan. Eri datasetit sitävastoin toimivat kuin fyysisesti erilliset levyt, jolloin tieto siirretään todellisuudessa levyasemalta toiselle, vaikka kummatkin datasetit sijaitsevat samassa RAID-pakassa.

Mitä hyötyä datasetistä on kansioon verrattuna? FreeNAS on hyvin monipuolinen palvelinohjelmisto, joka mahdollistaa erilaisia säätömahdollisuuksia. Levyasemaan liittyviä säätöjä ovat mm. tiedostojen pakkaamisen taso, identtisten tiedostojen viittaukset säästämään levytilaa (deduplication), levykiintiöt jne. Jo valmiiksi pakattuja tiedostoja on turha yrittää pakata uudelleen, kuten kuva ja videotiedostoja, sitävastoin tekstitiedostot pakkaantuvat merkittävästi pienemmiksi.

Koska tiedostojen pakkaaminen vie palvelimelta prosessointitehoa, siis hidastaa tiedostojen siirtämistä, erityyppisiä materiaaleja varten kannattaa luoda erilliset datasetit ja säätää asetukset dataset kohtaisesti. Erillisistä dataseteistä on myös helppoa ottaa snapshotteja, eli varmuuskopiota tietyllä ajanhetkellä. Tällaisia snapshotteja voi olla useita eri ajanhetkiltä, jolloin jälkikäteen tilanne levyllä on mahdollista palauttaa tiettyyn hetkeen, ei siis välttämättä viimeisimpään.

Jotta varsinainen levyjako voidaan tehdä lähiverkkoon, pitää ensin luoda haluttu määrä datasettejä. Dataset luodaan Storage / Volumes -kautta. Valitaan luotu levyasema, tässä tapauksessa data ja painetaan taulukko painiketta jonka oikeassa yläkulmassa on + -merkki.

freenas_19

Tämän jälkeen määritellään datasetille nimi, jolle tässä tapauksessa annoin nimeksi testisetti. Jaon tyypiksi valitsin Windows, muihin asetuksiin en koskenut. Lopuksi painetaan Add Dataset ja datasetti on valmis, levyjakoa verkkoon tästä ei kuitenkaan vielä syntynyt, vaan se on tehtävä erikseen.

freenas_20

Levyjakojen ja käyttöoikeuksien lisäämisestä juttusarjan seuraavassa osassa.