Aihearkisto: Yhteiskunta

Jäikö palkka saamatta? Palkkaturvasta apua

Työelämä, Työsuhdeasiat, , , ,

Jäikö palkka saamatta työnantajan maksukyvyttömyyden tai konkurssin seurauksena? Ei hätää, palkkaturva auttaa alle 3 kuukautta vanhojen saatavien osalta.

Vielä vuosi takaperin en ollut kuulutkaan palkkaturvasta, sittemmin yksi kaverini itseni lisäksi on turvautunut siihen. Viimeksi tänään minulta kysyttiin neuvoa mitä pitäisi tehdä, kun pomo on häipynyt maan alle, kirjanpitäjä on lakossa, eikä palkkaakaan ole kuulunut.

Mikäli on selvää, että palkkaa ei tule tai tästä on suuri epäilys, on palkkaturvahakemus syytä täyttää pikimmiten. Periaatteessa hakemuksen jättämisellä ei ole ihan näin kiire, mutta koska käsittelyaika on noin kolme kuukautta, ei hakemuksen jättämistä kannata tarpeettomasti pitkittää.

Mikäli ensimmäiseen palkkaturvahakemukseen ei muistanut listata kaikkia saatavia, voi perään lähettää aina täydentävän hakemuksen (3 kk aikaraja huomioonottaen). Itse jätin kaikenkaikkiaan kolme hakemusta. Edessä on vielä mitä ilmeisemmin käräjöinti, jonka tuloksesta riippuen jätän toivottavasti vielä neljännen hakemuksen.

Palkkaturva korvaa enintään 15200€ edestä riidattomia palkkasaatavia (riidaton = työnantaja puoltaa haettavaa palkkasummaa). Vaikka summa kuulostaa suurelta, tulee katto vastaan hyvin nopeasti jo 3000€/kk palkalla. Mikäli työntekijällä on työsuhteessa ollut käytössä työaikapankki, korvataan pankkiin kerrytetty saldo täysmääräisesti työaikapankkisopimuksessa mainittuun kattoon asti, kuitenkin korkeintaan kuuden kuukauden palkkaa vastaavalla summalla. Työaikapankin saldo kuuluu 15200€ korvauskatton ulkopuolelle, eli se ei vähennä mahdollisuutta saada muita työsuhteesta johtuvia palkkasaatavia.

Palkkaturvahakemuksen saa TE-toimistolta, ELY-keskukselta tai internetistä. Hakemuksen voi jättää joko TE-toimistoon tai ELY-keskukseen (myös postittamalla). Suosittelen viemään hakemuksen henkilökohtaisesti ELY-keskukseen, jolloin saat leiman papereihin todisteeksi siitä, että ne on toimitettu varmasti ajoissa ja perille asti.

Hakemukseen on syytä listata kaikki palkkasaatavat. Suurin osa listattavista saatavista on itsestäänselviä:

  • Varsinainen palkka
  • Ylityöt
  • Vuorolisät
  • Vuosilomapalkka
  • Lomakorvaus
  • Lomaraha
  • Irtisanomisajan palkka
  • Liukumasaldo
  • Työaikapankki
  • Odotusajan palkka

Odotusajan palkka jää helposti pois hakemuksesta, sillä se ei ole osa tavanomaista palkanmaksua. Työsuhteen päättyessä tilanne on hieman erilainen, sillä mikäli palkka ei tule ajoissa, on normaalin viivästymiskoron lisäksi oikeutettu saamaan odotusajan palkkaa enintään kuuden perättäisen päivän ajalta palkkasaatavan erääntymisestä. Tätä ei kuitenkaan makseta automaattisesti, vaan sitä pitää osata vaatia lisäämällä yksi lisärivi palkkasaatavien luetteloon.

Myös kaikki muut työsuhteesta johtuvat saavat on syytä listata hakemukseen. Tällaisia saatavia voivat olla esimerkiksi:

  • Matkakorvaukset (kilometrit oman auton käytöstä tai julkisilla matkustaminen)
  • Päivärahat (osapäivä-, kokopäivä-, ulkomaanpäiväraha ja ateriakorvaus)
  • Korvaus omien työkalujen käytöstä
  • Työnantajalle ostetut tavarat tai palvelut (esim. tulostinmusteet, ruokatarjoilu asiaakkaalle, lääkärikäynti jne.)

Vaikka konkurssi, työpaikan menettäminen ja palkkojen saamattajääminen on musertava kokemus, voin lohduttaa että ajan kanssa helpottaa. Jaksamista hakemuksen täyttöön ja uuden työn etsimiseen.

Lisätietoa palkkaturvaan liittyvistä asioista saa seuraavista virallisista lähteistä:

 

Työsuhde – yksinkertainen ja kuitenkin niin monimutkainen asia

Työelämä, Työsuhdeasiat

Nimi alle työsopimukseen, aamulla töihin, illalla kotiin ja palkka tilille kuun lopussa. Periaatteessa näin, mutta tosiasiassa kokonaisuuden taustalle kätkeytyy paljon muutakin.

Lyhyesti sanottuna työsuhde tarkoittaa työnantajan ja työntekijän välistä sopimusta, jossa työntekijä lupautuu antamaan osan vapaa-ajastaan työnantajan käyttöön sovittua korvausta (palkkaa) vastaan. Kokoaikatyössä työaika on 37,5h tai 40h/vko, palkkaan vaikuttaa mm. työn vaativuus/vastuullisuus.

Työsuhteeseen liittyy lukuisia asioita; osa niistä on itsestään selviä, toisia tulee harvemmin ajatelleeksi ja osaa ei edes tiedä olevan olemassa ennen kuin niistä ensimmäisen kerran kuulee. Lait, säädökset ja sopimukset on tehty turvaamaan molempia osapuolia. Näistä seuraa työnantajalle ja työntekijälle oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Kun näiden pelisääntöjen mukaan pelataan, kaiken pitäisi sujua ongelmitta.

Todellisuus on hieman toisenlainen, sillä pykäliä ja ohjeita on lukuisia. Jos työnantaja on tietämätön tai mikäli asioiden selvittämiseen ei löydy kiinnostusta, voivat asiat mennä pahasti metsään. Toisaalta välinpitämättömyys voi olla työnantajan tietoinen valinta, sillä useimmiten rangaistukset ovat mitättömän pieniä. Loppuviimeksi kärsijänä on aina työntekijä.

 

Tämä alkupuhe aloittaa blogissani työsuhdeasioihin liittyvän juttusarjan, jossa pyrin käymään läpi asioita laidasta laitaan. Käsittelemieni asioiden pohjana käytän omakohtaisia kokemuksia työelämästä. Juttusarjan tavoitteena on lisätä tietoisuutta työsuhteen koukeroista, sekä ultimaattisena tavoitteena pyrkiä estämään sinulle käymästä samoin kuin itselleni: Vajaan kolmen vuoden aikana palkkasaatavia kertyi noin 13000e ja oli hyvin lähellä etten menettänyt myös henkeäni.

Juttusarjan ensimmäisenä aiheena aion käsitellä työsopimusta ja sen sisältöä. Juttuja julkaisen motivaation ja tilanteen mukaan. Toiveita aiheista saa esittää.

Laajakaista yleispalveluna

Yhteiskunta,

Isoissa kaupungeissa nopeita internetyhteyksiä saa kohtuulliseen hintaan. Helsingissä Welho tarjoaa 200/10 Mbit/s yhteyttä hintaan 54,90 €/kk ja 10/1 Mbit/s yhteyden saa 24,90 €/kk. Laajakaistan nopeus ja saatavuus eivät ole ongelma kaupungeissa, toisin on kuitenkin harvemmin asutuilla alueilla, sillä operaattoreille tällaiset paikat eivät useimmiten ole taloudellisesti kannattavia.

Internet on Suomalaisille vuosi vuodelta yhtä tärkeämpi tietolähde ja asioiden hoitokanava. Useat palvelut, kuten pankkiasiointi ovat siirtynyt nettiin. Koska Internet koettiin yhtä tärkeäksi kuin vesi ja sähkö, määriteltiin myös se yleispalveluksi. Yleispalveluvelvoite tarkoittaa, että kaikissa Suomen vakituisesti asutuissa rakennuksissa on oltava mahdollisuus veteen, sähköön… ja nyt siis myös laajakaistayhteyteen.

Laajakaistan määritelmä ja minimivaatimus yleispalveluvelvollisuuden täyttämiseksi on vähintään 1 Mbits nopeudella toimiva yhteys.

Vanhempani asuvat Porlammilla, joka on osa Lapinjärven kuntaa. Lapinjärvi sijaitsee noin 100 km päässä Helsingistä itään, eli reilun tunnin ajomatkan päässä. Lapinjärvellä asuu noin 3000 henkilöä, joista Porlammilla vajaa 600. Kyse on siis pienestä maalaiskylästä.

Vanhemmillani on ollut syksystä 2002 lähtien Elisan ADSL yhteys. Alkuaikoina Elisa nosti ja laski yhteyden nopeutta ja hintaa muutamia kertoja. Nopeus vakiintui 512/256:ksi ja hinta 29e/kk. Nopeuteen nähden hinta oli suolainen, mutta vielä jotenkin siedettävä. Pari kuukautta sitten Elisa ilmoitti nostavansa yhteyden hintaa noin 70%:lla heinäkuun alusta lähtien. Uudeksi hinnaksi muodostui täten 49,00 €/kk, nopeuden pysyessä samana. Asiakassuhde Elisan kanssa päättyi tämän seurauksena heinäkuun alussa.

49 €/kk noin hitaasta yhteydestä on kohtuuton, etenkin kun yleispalvelulaki määrittelee 1M vähimmäisnopeuden. Elisa ei ole tarjonnut alueelle uusia ADSL-yhteyksiä muutamaan vuoteen, eikä sen enää tarvitsekaan, sillä Sonera on määritelty yleispalvelutarjoajaksi Lapinjärven alueella. Soneralta kesti kutienkin vuosia Elisan jälkeen saada oma ADSL-solmu pystyyn. Toisaalta Sonera yritti tehdä aikanaan kaikkensa, jotta Elisa ei olisi tunkenut sen alueelle. Markkinaoikeus kuitenkin oli toista mieltä ja nopeat yhteydet alueelle saatiin. Olen kuullut, että Elisa aikoo purkaa laitteensa pois, eikä ihme. Tuolla hinnoittelulla karkoitetaan viimeisetkin asiakkaat.

Hinnankorotus oli ainakin osittain seurausta Soneran johdinparivuokrien hinnankorotuksista. Hinnankorotus meni luonnollisesti asiakkaiden maksettavaksi, mutta olisiko Sonerakaan nostanut parivuokraa 20 e:llä/kk? Elisan uusi hinnoittelupolitiikka viittaa vahvasti siihen, että he  haluavat päästä eroon viimeisistäkin asiakkaistaan.

Onneksi alueella on kuitenkin Sonera, vaikka en siitä operaattorina erityisemmin pidäkään. Soneralta saa 24kk määräaikaisella sopimuksella 8/1M yhteyden 30e/kk. Nopeus alkaa olla kohtuullinen ja hintakin sidettävä, vaikka vanhempieni nettikäyttöön sovelutuisi paljon hitaampikin yhteys. Mikäli alueella olisi 3G-verkko, riittäisi se satunnaiseen nettisuffailuun hyvin.

Päivitys: Kesällä 2011 Saunalahden verkosta löytyi 3G ja HSPA signaalit, mutta käytössä on ainakin toistaiseksi Soneran ADSL.

Monella alueella tilanne on Porlammiakin huonompi. Useimmiten vaihtoehtona on Soneran langaton @450 tai mobiililaajakaista. Näiden teoreettinen maksiminopeus on 1M, nopeuden jäädessä useimmiten alle puoleen, viiveet ovat kiinteää yhteyttä huomattavsti suuremmat, hinta 50e/kk ja kaiken kukkuraksi päälle on lätkäisty 3Gt/kk siirtoraja, jonka ylittävältä osalta joutuu maksamaan 10e/Gt. Jo vähäisellä mobiilikäytöllä minulla kuluu lähes 1Gt/kk, ja jos kytken puhelimen tietokoneeseen, niin päivässä saa liikkumaan helposti parisataa megaa tekemättä juuri mitään muuta kuin surffaamalla netissä.

Työuupumus, kuinka sen tunnistaa?

Työelämä, Työhyvinvointi, Yhteiskunta,

Osaatko tunnistaa työuupumuksen oireet? Useimmat eivät ja hoitoon hakeutuminen pitkittyy. Elimistö saattaa alkaa oireilemaan työuupumuksen seurauksena muillakin tavoin ja niiden takia useimmiten hakeudutaan hoitoon. Työuupumus ilmenee tutkimusten yhteydessä, kunhan ei pelkää kertoa mahdollisesti oudoiltakin kuulostavia oireita. Olisi kuitenkin tärkeää tunnistaa oireet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Omalla kohdallani tilanne oli juuri edelläkuvatun kaltainen. Totesin yleislääkärin vastaanotolla, että en oikein tiedä mikä vaivaa ja aloin luetella oireita yksi toisensa jälkeen. Hyvin pian lääkäri totesi, että kuvailemani oireet olivat klassisia työuupumuksen merkkejä. Hoitokeinot ovat yksilöllisiä, omalla kohdallani tilannetta lähdettiin perkaamaan unirytmin korjaamisella, sillä se oli todella pahasti sekaisin.

Jotakuinkin tasan kuukautta myöhemmin ilmestyi Uudenmaan insinööri ins. 5/2011 -lehti. Sivuilla 10-11 oli hyvä artikkeli työuupumukseen liittyen. Oli hätkähdyttävää lukea listaa oireista, sillä ne olivat muutamaa yksittäistä kohtaa lukuunottamatta samoja joita lääkärille olin luetellut. Ei siis ihme että oireeni todettiin klassisiksi työuupumuksen merkeiksi. Alla lista em. lehdessä luetelluista työuupumuksen merkeistä:

  • Tunne, ettei työllä ole merkitystä
  • Työssä sattuu yhä enemmän virheitä
  • Kyyninen ja agressiivinen suhtautuminen työhön, työtovereihin ja asiakkaisiin
  • Väsymys ei helpota viikonloppuina eikä lomilla
  • Unen saanti on vaikeaa tai uni loppuu aamuyöllä
  • Epätodellinen tunne, kuin kulkisi sumussa ja katsoisi itseä ulkopuolelta
  • Masennus, elämänhalun väheneminen
  • Töistä palattua väsymys on niin totaalista, että on mentävä heti makuulle, illalla ei jaksa harrastaa

Jos ainakin 3-4 asiasta tuntuu tutulta, kannattaa hankkia apua. Itselläni käytännössä jokaisen rivin sisältö kuulostaa enemmän tai vähemmän tutulta.

On tavallaan surkuhupaisaa, että en koskaan uskonut voivani päätyä tähän tilanteeseen, olenhan ahkera ja tunnollinen. Kaltaiseni ihmiset ovat kuitenkin kaikkein alttiimpia kuormittumaan liikaa ja uupumaan, eikä sitä kovin helposti edes huomaa. Pitäkää huoli omasta terveydestänne, ei itseään työllä pidä tappaa.

Sensuuri – poissa silmistä, poissa mielestä

Yhteiskunta

Laki lapsipornografian estotoimista otettiin käyttöön suurella kohulla vuonna 2008. Sensuuri miellettiin hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi vakavaan ongelmaan. Sensuuriin liittyy kuitenkin ongelmia, jotka tiedostettiin ennen suodatuslistan käyttöönottoa. Kovasta vastustuksesta huolimatta järjestelmä otettiin käyttöön.

Vaikka lista on salainen, sen sisältö on pystytty selvittämään kohtuullisen hyvin. Aktiivisten kansalaisten toimesta listan sisältöä on tutkittu tarkoin, tulokset ovat olleet hälyyttäviä. Listan linkit ovat johtaneet pääasiassa homopornosivuille ja vain kourallinen lapsipornosivuille. Homoporno on enemmistön mielestä kuvottavaa, mutta lain kannalta se on täysin laillista. Listalle on joutunut myös täysin tavallisia sivuja, kuten webin standardointijärjestön W3C:n ja Thaimaan prinsessan muistosivu. Ainakin W3C:n sivu poistettiin estolistalta asian tultua julkisuuteen.

Estolista on julkaistu lapsipornoon viittaavat linkit poislukien osoitteessa lapsiporno.info. Kyseessä ei ole lapsipornosivusto, vaan sillä käsitellään sensuuriin liittyviä ongelmia ja uutisointia. Sivusto on ollut yli 3 vuotta KRP:n sensuurilistalla, vaikka lain mukaan tämän ei pitäisi olla edes mahdollista (laki koskee vain ulkomailla sijaitsevien sivujen sensurointia). Suomessa sijaitsevien sivujen laittoman materiaalin poistoon on olemassa riittävän tehokas lainsäädäntö ja keinot, näin ei kuitenkaan olla menetelty kyseisen sivun osalta (ehkäpä juuri laittoman materiaalin puutteen takia). Vaikuttaakin siltä että sivusto on sensuurilistalla vain siksi että se kritisoi sensuuriin liittyviä ongelmia.

Koska sensuuriin liittyviä ongelmia on käsitelty kattavasti Matti Nikin lapsiporno.info -sivulla, en ala käymään niitä tässä sen tarkemmin läpi. Sensuurin suurin ongelma liittyy kuitenkin siihen, kuka päättää ja valvoo sensuroitavasta sisällöstä ja oikeellisuudesta.

Lapsipornon ollessa kyseessä on suorastaan törkeää, että sensuurin lisäksi asialle ei yritetä tehdä mitään. Suurin osa listan osoitteista sijaitsee USA:ssa ja Euroopassa, joissa on tiukka lainsäädäntö lapsipornon suhteen. Ongelmiin voisi puuttua helposti ilmoitusmenetelmällä. Paikalliselle poliisille tai palvelinten ylläpitäjille ei kuitenkaan ole ilmoitettu laittoman sisällön olemassaolosta, joten laiton materiaali jatkaa saatavillaoloaan.

Estolistan käyttöönoton jälkeen eri tahot ovat ilmaisseet halunsa laajentaa sensuurilistan kattamaan  mm. ulkomaalaiset uhkapelisivusotot ja piratebayn kaltaiset laittoman kopioinnin mahdollistavat sivustot. Mikäli tälle linjalle lähdetään, joutuvat sensuurin kohteeksi pian päättäjien kritisoijat ja uutispalvelut. Mikäli listan käyttötarkoitusta aletaan laajentamaan, miten voidaan varmistua siitä etteivät sinne kuulumattomat sivut joudu listalle? Kuka puolueeton taho valvoisi tätä?

Lapsiporno on kuvottavaa ja sille tulee oikeasti tehdä jotakin. Sensuuri on ongelmien lakaisemista maton alle, koska asialle ei tehdä mitään estolistalle lisäämisen jälkeen. Estolista onkin näennäinen toimenpide, jonka perusteella päättäjät voivat ”hyvillä” mielen sanoa, että asialle on tehty jotakin.

Suurin osa laittomasta materiaalista sijaitsee muualla kuin julkisessa internetissä. Vaikka sensuurin avulla saataisiinkin suljettua kaikki lapsipornoa tarjoavat sivustot, niin suurin osa materiaalista jää edelleen sitä etsivien saataville suljettujen verkkojen ja yhteisöjen kautta. Tämän takia sensuuri ei ole ratkaisu ongelmaan, vaan ongelmat täytyy ratkaista siellä missä rikos tapahtuu.

Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen toimivuus ja lahjaidea

Yhteiskunta,

HSL:n tuottama/tilaama joukkoliikenne toimii pääsääntöisesti hyvin. Toki välillä junat ja linja-autot ovat olleet enemmän tai vähemmän myöhässä, joskus ovat jättäneet tulematta, mutta matka on aina jatkunut hetken odottelun jälkeen.

Useimmiten myöhästelyn syynä ovat poikkeukselliset sääolosuhteet, onnettomuudet tai autoilijoiden huolimattomuus autoa pysäköidessä. Toki laiterikkojakin tapahtuu välillä, myös uudelle kalustolle.

Viimeviikkoina lunta on satanut huomattavia määriä, jopa 10-20cm yhden myräkän aikana. Lunta on satanut nopeammin kun sitä on ehditty auraamaan/viemään kaduilta pois. Voidaan puhua kaluston riittämättämyydestä, huonosta varautumisesta ja poikkeuksellisista sääoloista. Ei siis ihme että liikenne on tökkinyt – eikä vain joukkoliikenne, vaan kaikki liikenne.

Tämän sain huomata keskiviikkona vuokra-autoa palauttaessani. Liikenne eteni kävelyvauhtia hitaammin ja Lauttasaaresta Kallioon (~7 km) ajamiseen kului 70 min.  Tuolloin toivoin ettei autolla olisi tarvinnut ajaa ja että olisin istunut samaisen matkan linja-autossa, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Oli suorastaan helpotus kun lopulta pääsin raitiovaunun ja junan kyytiin ehjin nahoin, 11.5 tunnin työpäivän jälkeen.

Perjantaina töistä kotiin linja-autolla matkatessani eräs naismatkustaja tapasi ystävänsä ja manasi hänelle kuinka liikenne takkuaa ja kuinka vuoroja on jäänyt ajamatta. Ystävä tiedusteli miksi hän ylipäätään käytti julkisia, sillä normaalistihan hän kulki omalla autolla. Syyksi paljastui lumenpaljous: autolla ei pystynyt ajamaan koska liikenne oli kaaoksessa ja vaikka perille olisi päässytkin, ei sitä olisi kuitenkaan saanut pysäköidyksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi oli jäänyt julkisten käyttö. Hän käytti sitä peräti toista kertaa kuluvalla viikolla, vaikka ensimmäisen kerran jälkeen oli luvannut itselleen ettei toiste käyttäisi.

Päätöksen julkisten huonoudesta ja toimimattomuudesta hän oli tehnyt ensimmäisen matkan yhteydessä ajamatta jääneiden ja myöhässä olleiden vuorojen takia sekä 90 min kestäneen kotimatkan takia.

Herää kysymys, miksi hän kuvitteli julkisten toimivan paremmin kuin oman autonsa tässä kaaoksessa? Joukkoliikenne (junia ja mertoa lukuunottamatta) käyttää kuitenkin samoja teitä ja katuja muiden tienkäyttäjien kanssa. Toisaalta kulkupelin vaihto julkisiin tällaisessa kaaoksessa lisää myöhästelyä ja tungosta entisestään, sillä kuljetuskapasiteetti on mitoitettu tavanomaisen matkustajamäärän mukaan. Joukkoliikenteen toimivuutta ei ole syytä arvostella mikäli samasta syystä oman kulkuvälineen käyttö on käynyt mahdottomaksi.

Sunnuntaina vuorostaan oli mitä mainioin talvinen ajokeli. Matkanteon keskeytti kuitenkin heti alkuunsa Klaneettitien sivuun lumentäyteisen parkkiruudun takia hieman sivuttain parkkeerattu henkilöauto. Perä oli sen verran toisen kaistan päällä ettei linja-auto päässyt ohi. Auton omistajaa ei tavoitettu ja poliisin paikalletulo kesti reilu 30min. En jäänyt odottelemaan hinausauton saapumista ja siirto-operaation alkamista, vaan kävelin loput matkasta Kannelmäen Prismaan.

Raitiovaunut ovat joutuneet vastaaviin tilanteisiin todella monesti viimeviikon aikana. Tällaisilta ongelmilta voitaisiin useimmiten välttyä mikäli autoilijoiden takakonteista löytyisi lumilapio. Lapiosta olisi ollut apua myös sille taksinkuljettajalle jonka auto oli jäänyt pohjastaan kiinni Pasuunatien mutkaan.

Mitä tästä opimme? Lapiosta olisi ollut apua moneen kertaan ja siksi sellaisen tulisi kuuluakin jokaisen autoilijan vakiovarustukseen (lapiota pitää tietysti osata ja muistaa käyttää). Osta siis autoilevalle ystävälle lahjaksi lumilapio! Se on käytännöllinen, edullinen sekä säästää sakko ja hinauskuluissa.

Ovatko rahasi turvassa?

Yhteiskunta, ,

Karkeasti ottaen on olemassa kahdenlaisia ihmisiä: tallettajia, sekä riskinottajia eli sijoittajia.

Tallettajia löytyy kaikista yhteiskuntaluokista. Hän voi olla esimerkiksi tavallinen palkansaaja. Tallettajille yhteistä on se, että he eivät halua ottaa riskiä isomman rahan toivossa. He ovat jotakuinkin tyytyväisiä tuloihinsa ja elämänlaatuun, tai ainakaan eivät ole valmiita ottamaan riskiä rahojen menettämisestä. Siksi rahat talletetaan usein pankin käyttelytilille. Rahaa saatetaan tallettaa myös määräaikaistilille, jossa on hieman parempi korko, mutta talletusta ei voi käyttää ennen määräajan umpeuduttua. Miksikään rahantekokoneeksi varojen tallettamista ei kuitenkaan voida sanoa, sillä korko on yleensä parhaimmassakin tapauksissa alle inflaation. Inflaation seurauksena  ostovoima heikkenee, eli kiinteällä rahamäärällä saa vuosi vuodelta vähemmän. Talletusten luulisi kuitenkin olevan varmassa tallessa.

Sijoittajia löytyy ainakin lähes kaikenlaisista yhteiskuntaluokista, heitä on vain huomattavasti vähemmän kuin tallettajia. Sijoittajia kiinnostaa rahalla rahan tekeminen. He ottavat tietoisia riskejä sijoittaessaan esimerkiksi osakkeisiin. On mahdollista, että heidän sijoittamansa summa moninkertaistuu, mutta on myös riski että sijoitettu summa hupenee tai pahimmassa tapauksessa jopa katoaa. Kaikki on kiinni oikeasta ajoituksesta. Ellet myy tänään, voi olla että huomenna sinulla ei ole mitään. Sama pätee myös toisinpäin: jos olisit tiennyt eilenä sen minkä tiedät tänään, olisit voinut rikastua kertaheitolla. Mitä suurempi riski, sitä suurempi mahdollisuus on saada suuria tuottoja, mutta myös menetyksen riski kasvaa samassa suhteessa.

Toisin kuin usein saatetaan luulla, edes pankkitallettaminen ei ole täysin riskitöntä. Tallettajakin saattaa menettää rahansa ainakin osittain. Näin voi käydä mikäli käyttämäsi pankki – johon rahasi olet tallettanut – kaatuu.  Kaikki on kiinni siitä paljon tilillesi olet tallettanut. Talletuksiasi suojaa talletuossuojarahasto. Syksyyn 2008 asti talletussuoja turvasi Suomessa enintään 25000 euron talletukset. Finanssikriisin vuoksi EU-maat päättivät nostaa talletussuojan 50000 euroon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli kaatunut pankki todetaan maksukyvyttömäksi, talletussuojarahasto korvaa korkeintaan 50000 euroa. Kaikki tuon summan yli olevat talletukset ovat vaarassa kadota savuna ilmaan.

EU:ssa ollaan kaavailemassa uutta muutosta, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa talletussuoja kaikissa jäsenmaissa. Talletussuoja on tarkoitus nostaa 100000 euroon vuoden 2011 alkuun mennessä. Tallettajien kannalta tämä on hyvä asia, mutta myöhemmässä vaiheessa tuo 100000 euroa on tarkoitus määrittää myös suurimmaksi mahdolliseksi korvaussummaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ne maat joiden talletussuoja on suurempi kuin 100000 euroa – kuten esimerkiksi Italiassa ja Irlannissa – joutuvat pienentämään talletussuojaansa. Tällaisissa maissa talletussuoja tulee heikkenemään, mutta monessa muussa maassa se tarkoittaa huomattavaa suojan parantumista.

Euroopan finanssikriisin takia pankkien kaatumisen riski on kasvanut huomattavasti. Ympäri eurooppaa on kaatunut yksi jos toinen pankki. Myös Suomessa kaatui Sofia-pankki maaliskuun loppupuolella 2010. Vielä ei ilmeisesti ole ihan selvää saavatko kaikki Sofian asiakkaat rahansa täysmääräisesti takaisin. 85% talletuksista on kuitenkin maksettu takaisin ja jäljellejäävää osaa ollaan maksamassa talletussuojarahastosta myöhemmin tänävuonna.

Mielestäni talletussuojan tulisi olla 100% talletuksista, eli käytännössä pankkitallettamisen tulisi olla täysin riskitöntä. Suurin osa tallettajista on kuitenkin tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, opiskelijoita, eläkelläisiä… Vain pieneltä osalta löytynee talletuksia yli 50000 euron edestä. Kyse ei kuitenkaan ole yli 50000 euroa tallettaneiden ihmisten määrästä, vaan ylipäätään ihmisten rahoista. Vaikka säästössä olisikin alle 50000 euroa, ovat rahat jumissa jokatapauksessa useita kuukausia. Mikäli kaikki rahasi sattuivat olemaan kaatuneessa pankissa, niin toivottavasti sinulla on sukan varressa muutama satanen edes ruoan ostamiseen.

Ohjelmistopiratismi ja maksavien asiakkaiden kohtelu

Kuluttajansuoja, Piratismi,

Pakko tunnustaa: olen aikoinani käyttänyt piraattiversiota mm. virustorjuntaohjelmista. Nuorempana tähän syynä oli puhtaasti rahanpuute. Nykyisin työssäkäyvänä tätä ongelmaa ei ole, joten ostan mielelläni esimerkiksi virustorjuntani – tai näin ainakin luulin ennen tämänpäiväistä.

Olen useamman vuoden käyttänyt Norton Antivirusta. Ensimmäiset käyttämäni versiot olivat kräkättyjä. Vuosi sitten tuli kuitenkin ostettua ihan aito lisenssi. En jaksanut enää kikkailla aktivointien ja kräkkien kanssa, etenkään kun parilla kympillä sain varman vuoden rauhan ja toimivuuden kolmelle koneelleni.

Vuosi alkoi kuitenkin olemaan takana, joten päivitysversion hankkiminen oli edessä. Vanha lisenssi oli päättymässä 23.4.2010, eli reilun kuukauden päästä kirjoitushetkestä laskien. Olisin hyvin voinut käydä ostamassa lisenssin myöhemmin ja syöttää koodin vasta kun sille on oikeasti tarvetta. Koska koneesta hajosi kuitenkin virtalähde, päätin ostaa päivityspaketin samalla reissulla.

Luottavaisin mielin naputtelin koodin päivittääkseni ohjelman. Homma onnistui ilman kommervenkkejä – kuten maksava asiakas odottaakin. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun tilaus olikin voimassa vain 366 päivää, eikä 406 – kuten olin kuvitellut. Lisenssin päivittäminen tarkoittikin uuden tilausjakson aloittamista aktivointihetkestä. Kun olin reilu ja rehti, mutta liian aikasin liikkeellä, jäi reilun kuukauden osuus edellisestä lisenssistä käyttämättä. Toisaalta ei tullut suurena yllätyksenä sekään, että vanhaa lisenssiä ei vapautettu uusiokäyttöön: mynortonaccount -sivu osaa kertoa kaikkien kolmen vanhan lisenssin olevan käytössä, siitä huolimatta että uusi lisenssi näkyy omana rivinään.

Tilanne olisi vastaava jos uusisin määräaikaisen lehtitilauksen pari kuukautta ennen aiemman tilauksen päättymistä ja uusi tilausjakso alkaisi samantien uusimishetkestä ilman että jäljellejäänyttä tilausta huomioitaisiin mitenkään. Tällöin minulta jäisi saamatta kuukauden tai kahden lehdet, joista kuitenkin olen jo aiemmin maksanut.

Sitten yritykset vielä ihmettelevät miksi heidän tuotteitaan kräkätään eikä kukaan halua niitä ostaa. Kräkätyt Nortonit toimivat jotakuinkin yhtä hyvin kuin ostettu tuote – mitä nyt kerran pari vuodessa tuote piti aktivoida uudelleen. Ostetussa versiossa tälläistä aktivointia ei tarvinnut tehdä kuin asennuksen yhteydessä, mutta minkä ihmeen takia minulta ryöstettiin reilu kuukausi käyttöaikaa siitä hyvästä että maksoin tuotteesta?

Jos asiakkaita kohdellaan tällä tavalla, ei ole ihmekään että osa turvautuu piraattilisenssin käyttöön. Toisaalta ei-kaupalliseen käyttöön on tarjolla useita täysin maksuttomia virustorjunta- ja palomuuri ohjelmistoja, kuten hyväksi havaitsemani Comodo. Myös monesta muusta kaupallisesta ohjelmasta on tarjolla vapaa vastine: Microsoft Officen sijaan voi käyttää OpenOfficea ja Adobe PhotoShopin sijaan Gimppiä. Usein todellista tarvetta piraattilisenssin käytöön ei ole, kyse on ennemminkin asenteesta. Kun kouluissa opetetaan käyttämään MS Officea, niin sitä halutaan käyttää myös kotona. Kalliin hinnan takia sitä ei kuitenkaan haluta ostaa.

Ohjelmistoa valmistavan yrityksen kannalta lienee jokseenkin yhdentekevää valitseeko kuluttaja laillisen vapaan version vai piraattiversion. Kummassakaan tapauksessa ohjelmistoyritys ei saa senttiäkään. Mutta maksavien asiakkaiden huijaminen on älytöntä, sillä pian he ovat entisiä asiakkaita. Sitten kehdataan vielä valittaa kuinka piratismi syö heidän tulosta, vaikka välillä saattaisi olla syytä katsoa peiliin.

Päivitys:

Norton ei koskaan vastannut lähettämääni yhteydenottopyyntöön. Myöhemmin huomasin linkin suomenkieliseen live-chat tukeen. Chatissa selitin tilanteen ja ongelma olikin ratkaistu hetkessä, uuden lisenssikoodin merkeissä. Kaikesta tästä aiheutui kuitenkin paljon ylimääräistä vaivaa.  Mikäli haluat päästä helpommalla, ainakaan Norton Antivirus 2010:tä ei kannata päivittää päivääkään ennen edellisen lisenssin loppumista.

Päätös YLE-veron kohtalosta seuraavalle hallitukselle

Yhteiskunta,

Olin pudota penkiltä kun sain kuulla Suvi Lindénin kääntäneen kelkkansa YLE-vero asiassa. Tuskin olin ainut joka iloitsi päätöksestä, vaikka asiaahan ei ole lopullisesti haudattu – päätöksentekoa on vain siirretty muutamalla vuodella eteenpäin.

Toisen onni on toisen epäonni, niin tässäkin tapauksessa.  Aiemmin Lindén sai lokaa niskaansa pienituloisilta, kuten opiskelijoilta ja työttömiltä sekä televisiottomilta ja varmasti myös lupamaksupinnareidenkin osalta. Kelkankäännön seurauksena lokaa alkoi kuitenkin satamaan mm. puoluetovereilta, keskustan suunnalta, Ylen väistyvältä toimitusjohtajalta Mikael Jugnerilta kuin Ylen hallintoneuvoston puheenjohtajalta Kimmo Sasilta. Tämä oli Lindéniltä todella rohkea veto, sillä hän varmasti osasi aavistaa minkälainen soppa tästä päätöksestä syntyy eduskunnan ja YLEn puolella.

Miksi päättäjät sitten olivat tyytymättömiä Lindénin ratkaisuun? Tähän tuskin on muuta syytä kuin takuuvarman rahastusautomaatin menettäminen. Vaikka en itse tällaista pakkovero-mallia kannatakaan, niin jos omistaisin esimerkiksi Canal Digitalin, niin olisihan se tyhmää olla käyttämättä mahdollisuutta saada käyttöön kaikille pakollinen CD-vero. Vero takaisi varman rahoituksen yrityksen toiminnalle, eikä laadulla ja tuloksellisuudella olisi tämänjälkeen juurikaan mitään väliä. Myöskään asiakastyytyväisyydellä ei olisi mitään merkitystä, koska asiakas ei voi äänestää kukkarollaan. Jos et maksa, joudut ulosottoon.

Jo monen vuoden ajan on kampanjoitu loisia vastaan, eli siis TV-maksu pinnareita vastaan. Usein on argumentoitu, että muut maksavat lupamaksuissaan myös lupapinnareiden osuuden. Näin varmasti onkin, siis niiden osalta joilla telkkari on, mutta eivät lupaa kuitenkaan maksa. Olen ollut ilman TV:tä vuodesta 2004 lähtien, mutta en ilman viihdettä. Viihdettä olen ostanut vuosittain useilla sadoilla euroilla muovikiekkojen muodossa. Lupamaksupinnari-kampanjan voisikin kääntää toisinpäin: ”Miksi minun pitäisi rahoittaa muiden TV-katselu?”. Onko tämä yhtään reilumpaa kuin olla maksamatta TV-lupaa silloin kun minulla ei oikeasti ole TV:tä?

Mikäli lupapinnarit huolestuttavat niin kovasti, miksei kanavia sitten laiteta maksukortin taakse? Tarvittava tekniikka on jo olemassa ja kortinlukijalla varustettu digiboksi löytyy jo ennestään useimmasta kodista. En keksi oikein muuta syytä kuin raha: Mikäli YLE:n kanavat pistettäisiin maksukortin taakse, hyvin moni jättäisi kortin hankkimatta koska monelle riittäisi mainoskanavien tarjonta. Toisaalta edullisimpia maksukanavapaketteja saa lähes nykyisen TV-lupamaksun hinnalla. Kun kuluttajalla on mahdollisuus äänestää kukkarollaan, olisi hyvin todennäköistä että he hankkisivat jonkin muun maksukanavapaketin kuin YLE:n paketin. Tästä vuorostaan seuraisi rahavirtojen pieneneminen ja YLE:n matka kohti tuhoa alkaisi.

YLE on tärkeässä asemassa, sillä yleisradiolain 7 § mukaan sen täytyy tarjota käytännössä kaikille kaikkea – siis myös sellaista mikä kaupallisella kanavalla ei olisi taloudellisesti järkevää vähäisen katsojamäärän takia. On kuitenkin väärin pakottaa kaikki maksamaan tasaveroa hyvästä tarkoituksesta huolimatta. Opiskelijalle lupamaksun suuruus vastaa puolen kuukauden opintotukea, eikä työttömän tai eläkeläisen rahatilanne ole välttämättä paljoa opiskelijaa parempi. Entäpä sitten maksukyvyttömät ja ulosotossa olevat? Tai mitä sokeat tekevät TV::llä? Esitetyssä muodossaan YLE-vero ei olisi ottanut erikoisryhmiä huomioon ollenkaan.

Koska nykyinen lupamaksukäytäntö alkaa olemaan aikansaelänyt, maksukortti tappaisi YLEn toiminnan rahavirtojen supistumisen takia ja YLE-vero olisi hyvin epäreilu vähävaraisia ja televisiottomia kohtaan, jää jäljelle mainokset, budjettirahoitus tai näiden yhdistelmä. Puhdas mainosrahoitus on kuitenkin ongelmallinen ylen riippumattomuuden säilyttämisen takia.

Mikäli siis kaikki halutaan pakottaa televison orjiksi, lienee budjettirahoitus (+ mahdollinen rajoitettu mainostusoikeus esim. urheilutapahtumissa)  kaikkien kannalta tasapuolisin ratkaisu. Tällöin pienituloisimmilla ja maksuvaikeuksissa olevilla olisi yksi huoli vähemmän.

Vai haluaisitko että kaikki verot kerättäisiin erillislaskuilla? Miltä tuntuisi saada lasku koulunkäynnistä vaikka et enää käy koulua tai laskun oopperan toiminnan tukemisesta vaikka vihaat oopperaa yli kaiken? Niin, veronmaksajan kannalta on paljon helpompaa kun ei tiedä tarkalleen minne kaikkialle veroeurot valuvat. Tällöin ei tule vastareaktiota ”miks mun pitää maksaa kun en edes käytä”. Näin kävi YLE-veron kanssa ja näin kävisi myös oppeera ja muiden maksujen kanssa mikäli ne yritettäisiin irtauttaa verotuksesta. Tähän politikoilla ei kuitenkaan onneksi ole pokkaa.

On hienoa että Lindén on havahtunut tasaveron epäoikeudenmukaisuuteen, mutta onko kyse kuitenkin vain pisteiden keräämisestä seuraavia eduskuntavaaleja silmälläpitäen? Nykyisten puolueiden on muutettava politiikkaansa lähemmäs nykypäivää tai seuraavissa vaaleissa he saattavat menettää paikkojaan esimerkiksi Piraattipuolueen ehdokkaille.