Aihearkisto: Kotiteatteri

StarTech HDMM30MAO – aktiivinen optinen HDMI kaapeli (AOC)

Muutto uuteen kotiin ja siitä seurannut kotiteatterin päivitysrumba ei ole vielä päättynyt. Edellisessä kotiteatterissa käytetyt 10 metrin pituiset HDMI ja virtajohdot eivät enää riittäneet uuden olohuoneen mittojen muututtua muuta kuin lattian poikki roikkoasennukseen. Tällä konstruktiolla on eletty viimeinen vuosi. Lattialla luikertelevat kaksi mustaa kaapelia eivät ole kaunista katsottavaa, ovat siivouksen tiellä ja alttiina myös mahdollisille vaurioille.

Viimeksi käytössä oli Haman keskihintainen passiivinen HDMI-kaapeli (HDMI-DVI -adapteri + DVI-HDMI -kaapeli). Kelalla ollessaan 10 metrin kaapeli aiheutti kuvaan pieniä häiriöitä, suoraksi vedettynä toimien ongelmitta. Vaikka HDMI standardissa ei ole määriteltykään kaapelin maksimipituutta, käytettävä resoluutio ja virkistystaajuus vaikuttavat siihen. Kaapelin laadusta riippuen passiivisilla kaapeleilla pääsee enintään 15 metrin tuntumaan. [Lähde]

15 metriä riittäisi tarkoitukseen juuri, mutta koska olemassa olevat kaapelikourut ovat hyvin täynnä kaiutinkaapeleita, GLM verkon kaapelointia, antennijohtoja sekä sähköjohtoja, mahdollisimman ohut HDMI kaapeli sopisi tarkoitukseen parhaiten. Pitkä ja ohut eivät laadun kanssa sovi samaan lauseeseen. Täten passiivinen 15 metrin kaapeli ei tule enää kyseeseen, kuten ei aktiivinenkaan koska sekin on liian paksu, joten ainoiksi vaihtoehdoiksi jää optinen HDMI tai ethernet-kaapeleilla toteutettu HDMI. Optinen kaapeli on näistä ohuin vaihtoehto, joten kuitu sen olla pitää.

Koska kyse on aktiivisesta kaapelista, tarkalleen ottaen signaalimuuntimesta, tarvitsee kaapeli toimiakseen sähköä. Eri valmistajilla on tarjolla erilaisia ratkaisuja. Joissain tuotteissa ulkoinen sähkönsyöttö tarvitaan kaapelin molemmissa päissä, joissain vain vastaanottavassa päässä ja joissain ei ollenkaan (ottaa tällöin käyttösähkönsä HDMI liittimen nastoista). Lähettävän pään ulkoinen virtalähde olisi ollut vielä siedettävä vaihtoehto, mutta vastaanoton tulee ehdottomasti olla virtalähteetön.

MyTrendyPhone Oy myy verkkokaupassaan StarTech AOC (Active Optical Cable) valokuitu HDMI-kaapelia, jonka pituus on 30 metriä. Pituutta on tarpeisiini nähden 10-15 metriä liikaa, eikä hintaakaan voi pitää kovin edullisena, 370€ ilman toimituskuluja. Sivustolla ei kerrota tuotteen tarkempaa tyyppiä, mutta googlaamalla oikea mallinumero selvisi nopeasti.

Kyseessä on StarTech HDMM30MAO. Pituutta kaapelilla on 30 metriä. Kaapeli tukee Ultra HD 4k-resoluutiota 30Hz kuvataajuuteen asti, hyväksyen kaikki alemmat resoluutiot. 1080p kuvan kaapeli välittää aina 120Hz kuvataajuuteen asti, tukee 3D kuvasignaalia sekä kuljettaa äänen. Kaapelilla on 2 vuoden takuu. Lisäksi kaapeli ei tarvitse ulkoista sähkönsyöttöä ollenkaan. Tämä on toteutettu hybridi-kaapeli rakenteella, eli kuidun rinnalla kulkee kuparijohtimet, jotka syöttänevät lähettävästä päästä sähköä vastaanottimeen. Lähettävä pää ottaa käyttösähköt suoraan HDMI-liittimestä. Itse kaapelilla on paksuutta vain 5x3mm ja se on hyvin taipuisaa. Vanha HDMI-kaapeli on vertailun vuoksi halkaisijaltaan 8mm, pinta-alassa ero on 6,7 kertainen.

IMG_2420

Tällainen kaapeli oli siis saatava. Jälleen kerran on kuitenkin syytä tarkistaa saatavuus ja hinnat muista kaupoista. Suomesta en tätä kaapelia löytänyt kenenkään muun myyvän, mutta saksalainen hintahakukone idealo.de on lyömätön apuväline edullisimpien saksalaisten kauppojen metsästykseen.

Tyypillinen hinta saksassa on siellä 320€ tietämissä, eli jonkin verran suomen hintaa edullisempi. Eräänä päivänä amazon.de sivulla hinta oli pudonnut  261,90€:oon (itse asiassa noin 10€ pienempi, mutta ostoskoriin lisäämisen jälkeen verot lasketaan suomen mukaan 19% => 24%, jolloin hinta nousi noin 10€:llä tuohon 261,90€:oon).

Koska mytrendyphone.fi sivuilla mainostetaan ’oletko löytänyt tuotteen halvemmalla’, päätin kokeilla kepillä jäätä, vaikka arvasin ettei ulkomaisen kaupan hinta varmastikaan kelpaa, edes siitä huolimatta että mainostavat itseään 13 maan kansainväliseksi yritykseksi. Ja eihän se kelvannut. Ei koske ulkomaalaisia kauppoja, ei yli 150€ hintaisia tuotteita, ei tarjoustuotteita jne… No, eipä ole minun ongelma ettei kauppa suomessa käy, joten tilasin kaapelin saman tien Amazon.de:n kautta. Kaapeli saapui tilauksesta vajaassa kahdessa viikossa. Tilattu 19.8., toimitettu 22.8., saapui 31.8.

Hintaa toimituskuluineen kertyi 272,58€, kun suomesta tilattuna se olisi kustantanut toimituskuluineen 379,50€, eli 106,92€ enemmän. Tätä voisi kutsua jo ryöstöksi, mutta kukaan ei ole pakottanut tilaamaan suomesta.

Kaapeli tuli sisäkkäin pakattuihin pahvilaatikoihin pakattuna, kuitukaapeli kelan ympärille kiedottuna. Mitään ohjeita mukana ei tule. Asentaminen on kuitenkin helppoa, sillä itse kaapelissa lukee kumpi pää tulee kytkeä kuvalähteeseen ja kumpi näyttölaitteeseen. Väärinpäin kytkettynä kaapeli ei toimi.

IMG_2413 IMG_2414 IMG_2415 IMG_2419

Missään ei kerrota kaapelin maksimi taivutussädettä, mutta ainakin 10mm taivutussäteelle kaapeli muovautui hyvin. Kaapelia ei kuitenkaan tule runnoa tiukkaan 90-asteen kulmaan, muuten se on ihan varmasti entinen. R10 vaikuttaa kuitenkin vielä turvalliselta.

IMG_2424 IMG_2426

Kuvanlaatu ei muuttunut suuntaan tai toiseen kaapelin vaihdon seurauksena. Eikä pitäisikään, sillä kyse on digitaalisesta signaalista jota välitetään ilman kuvankäsittelyä. Kuvassa ei ole havaittavissa mitään eroa tavanomaiseen HDMI-kaapeliin verrattuna.

Kahden päivän käytön perusteella ei ole tullut vastaan ongelmia, vaan tuote toimii kuten sen pitääkin. Kaikin puolin pätevä tuote ja pituuden puolesta se on hyödynnettävissä tulevaisuudessa osana isompaa kotiteatteria.

Kotiteatterin laitteiden sijoittaminen räkkitelineeseen

Kotiteatterissa alkaa olemaan jo aikamoinen arsenaali kaikenlaista pyöritintä ja vimputinta, eikä niiden sijoittaminen TV-tason lokerikoihin ole enää mitenkään itsestäänselvyys. Itseasiassa olin jo pitkään etsinyt mahdollisimman leveää ja monilokeroista matalaa hyllykköä/TV-tasoa, mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Mikä tahansa kötöstys ei ulkonäöllisesti kelpaa ja niin siinä lopulta kävikin ettei mitään sopivaa hyllykköä löytynyt, edes ulkonäöllisesti huonoa vaihtoehtoa.

Työhuoneessa minulla on sijoitettuna palvelimet ym. laitteet pieneen räkkikaappiin. Se on kaukana kauniista, mutta toisaalta se on erittäin käytännöllinen. Niinpä aloinkin selvittämään eri vaihtoehtoja, sekä tilantarpeen määrää. Thomann.de my kahta keskikokoista räkkikaappia, Samson SRK21 (jollainen löytyy työhuoneesta), sekä Millenium SR-2024. Ensin mainitussa on 21U verran laitepaikkoja ja hintaa 159€, jälkimmäisessä vuorostaan 24U ja hintaa 129€.

Samson SRK21 on todella jämäkkä teline, se ei hytky eikä hulju. Tämä näkyy myös hinnassa. Millenium SR-2024:stä ei vuorostaan ole mitään kokemusta, mutta laskelmien mukaan 24U paikkaa on siinä ja siinä että ne edes riittävät. Tässäkin tapauksessa vinyylisoitin pitäisi sijoittaa kaapin päälle. Täten kaapiksi valikoitui SR-2024, vaikka sen laatu hieman epäilyttikin.

Kun rakennussarja lopulta saapui, huomasi heti että kyseessä on halpis tuote. Rungon sisäosan kiskot olivat hieman epämuodostuneet, eli saaneet kipeää jossain vaiheessa. Nämä sai pienellä vaivalla oiottua, kun muutoin totesin tuotteen olevan asiallisessa kunnossa.

Kaapin kasauksen jäleen huomasi että tämä on kertaluokkaa jos toistakin huterampi Samsonin kaappiin verrattuna. Toisaalta välihyllyjä tulisi laitettua useita kappaleita, jotka tukevoittaisivat rakennelmaa. Välihyllyistä ja asennetuista laitteista huolimatta vakauteen jäi toivomisen varaa, Samson on tyhjiltäänkin vakaampi kuin Millenium täyteen kalustettuna. Toisaalta telineen on tarkoitus nököttää paikallaan ja sitä siirrellään vain siivouksen tieltä, joten vakauden voi katsoa olevan riittävä.

Ulkonäöstä voidaan sitten olla montaa mieltä, mutta sitä ei ole kiistäminen etteikö se olisi erittäin toiminnallinen. Aluksi se näytti omaankin silmään rujolta kapistukselta olohuoneen nurkassa, mutta nyt siihen on jo tottunut eikä siihen tule juurikaan kiinnitettyä huomiota. Laitteet nököttävät omilla hyllyillään nätisti päällekäin ja ilmanvaihtokin tuntuu pelaavan hyvin.

rakki_sivulta rakki_edesta

Hylystä löytyy seuraavat laitteet (linkit kirjoittamiini blogauksiin):
Pro-Ject Essential II Phono USB – vinyylilevysoitin
– Cambridge Audio Azur 540R – AV-viritinvahvistin
– 2kpl MadBoy U-Tube 20P – mikrofonivastaanotin
– MadBoy REMIX-32 – mikseri
MadBoy MFP-2000 – karaokesoitin
– DeamBox DM8000 – digiboxi
– Cambridge Audio Azur 752BD – moninormisoitin
– PlayStation 3
– X-Box 360

Lisäksi hyllystä löytyy:
– APC upsi
-HDMI kytkin
– GLM huonekorjain
– Cisco Kaapelimodeemi
– HP Gigabit kytkin
– 2kpl virtapaneeli

Genelec 8330A, 8320A ja 7350A SAM studiomonitori kaiuttimet kotiteatterissa

Kotiteatteriharrastus alkoi askel kerrallaan noin 10 vuotta sitten. Hyvin palvelleilla laitteilla on ikää vanhimmillaan 10 vuotta ja toimivat edelleen moitteettomasti. Muutto uuteen, viimeinkin omaan kotiin sai innoittamaan päivittämään kotiteatterin kalustoa muun remontoinnin ohella. Oheisessa kuvassa päivitystä edeltänyt setti.

IMG_5645

Genelecin kaiuttimet ovat olleet haaveena hankkia jo lähes harrastuksen alkumetreistä lähtien. Opiskeluaikana ne olivat kuitenkin hintansa takia käsien ulottumattomissa. Aikoinaan päädyin hankkimaan Cambridge Audio Azur 540R -vahvistimen sekä Epos ELS-3 kaiutinsarjan, joka sisälsi ELS-3C (keskikaiutin), ELS-3 (etukaiuttimet), sekä ELS Sub (subwoofer). Takakaiuttimiksi valikoitui säästösyistä 2kpl Canton Fonissimo. Subwooferiksi päivittyi myöhemmin merkittävästi järeämpi Velodyne HGS-18, jota varten hankin DSPeaker Anti-Mode 2.0 Dual Core huonekorjaimen. Kaikki tämä sai jäädä Genelecien tieltä, vaikka Velodynen subwooferin meinasin aluksi jättää osaksi systeemiä.

Geneleciltä löytyy kuitenkin useampaa kaiutinsarjaa, joten mikä olisi sopivin minulle?

Kotikäyttöön Genleciltä löytyy G-sarjalaiset, eli G One, Two, Three, Four ja Five kaiuttimet, sekä F One ja Two subwooferit. Audiovideo.fi:n testi löytyy em. kaiuttimista täältä.

Verkkokauppa.com:ssa 26.3.2016 hintaa eri G-malleilla oli seuraavasti:
G One – 299,90€/kpl
G Two – 464,90€/kpl
G Three – 714,90€/kpl
G Four – 1124,90€/kpl
G Five – 1779,90€/kpl
F One – 629,90€/kpl
F Two – 1284,90€/kpl

Aluksi ajattelin eteen 3kpl G Two ja taakse 2kpl G One. Näin koottuna kaiuttimet eivät olisi kustantaneet ihan poskettomia, vajaa 2000€. Sitten näin huuto.net:ssä 3kpl käytettyjä G Three mallin kaiuttimia edulliseen hintaan ja innostuin niistä. Valitettavasti nämä olivat jo menneet, mutta innostus isommista kaiuttimista jäi elämään. Täten kombinaatio muuttuikin 3kpl G Three sekä 2kpl G Two, jolloin paketille kertyi hintaa jo lähemmäs 3100€. Kun päälle ottaa vielä F Two subwooferin, nousee hinta jo 4350€.

Samaan aikaan kun pohdin hankintaa, eräs kouluaikainen kaveri oli työllistynyt Genelecille. Hän heitti ilmoille idean että miksi en hankkisi studio monitoreita, joissa on DSP huonekorjaus sisäänrakennettuna. Ja jotta systeemistä saa kerralla hyvän, niin myös DSP subwoofer olisi syytä hankkia pakettiin samalla ja unohtaa vanha subwoofer.

Kaverini ehdottamat kaiuttimet olivat noin 1,5 vuotta sitten julkaistut 8300-sarjalaiset. Aiemmin Genelecin kaiuttimiin sisäänrakennettu huonekorjaus on ollut vain järeämmissä ja kalliimmissa 8240A (1199€) ja 8250A (1749€) kaiuttimissa, sekä 7260A (2299€), 7270A (3099€) ja 7271A (4290€) subwoofereissa. Nyt tämä toivottu uutuus laajeni pykälää pienempiin ja hinnaltaan huokeampiin kaiuttimiin. Audiovideo.fi:n testi 83xxA kaiuttimista löytyy täältä.

8300-sarjaan kuuluu kolme mallia, hinnat Thomann.de 26.3.2016:
8320A – 529€/kpl
8330A – 749€/kpl
7350A – 1059€/kpl

Huonekorjaus:
GLM 2.0 – 489€ (sis. GLM adapteri, GLM kalibrointi mikki 8300A, GLM softa 2.0 sekä johdollisen äänenvoimakkuussäätimen 9310A)

Huonekorjauksen saa myös edullisesti osana kaiutinpaketteja:
– 8320A Pack – 1299€ (sis. 2kpl 8320A + GLM 2.0)
– 8330A Pack – 1699€ (sis. 2kpl 8330A + GLM 2.0)

Huonekorjaukselle jää osana kaiutinpakettia hintaa 241€ (8320) / 201€ (8330), eli se kannattaa ehdottomasti ostaa osana pakettia. Genelecin GLM huonekorjauksen ja DSP:n historiasta voi lukea Audiovideo.fi:n artikkelista.

Lopulta päädyin hankkimaan 8330A Pack + 8330A + 2x 8320A + 7350A. Tälle kombinaatiolle muodostui lopulta hintaa 3506€ (kaiuttimet) + 1059€ (subwoofer), yhteensä 4565€, joka on vain parisataa kalliimpi kuin G-sarjalaisilla toteutettu vastaavan kokoluokan järjestelmä (jossa ei ole huonekorjausta). Mistään halvasta setistä ei kuitenkaan voida enää puhua, mutta laatu maksaa ja kaikki on suhteellista.

IMG_6210

Kaiuttimien asentamisessa on tavallista enemmän tekemistä, sillä signaalijohtojen (XLR) lisäksi pitää myös sähkönsyöttö sekä GLM verkon johdot (RJ-45) liittimineen kasata ja asentaa paikalleen. Yhteensä kullekin kaiuttimille tuli 4 johtoa, subwooferille tulikin sitten jo huikeat 14 johtoa (5.1 sisään, 5.0 ulos, sähkönsyöttö + 2 GLM). Signaalit kierrätetään subwooferin kautta jotta se voi toistaa matalat taajuudet kaikkien 5 satelliitin osalta.

IMG_7287 IMG_7299 IMG_7312 IMG_7297 IMG_6220 IMG_6291

Kun asennukset olivat valmiina, GLM softa käyntiin ja kalibrointi mikki paraatipaikalle. Kaiuttimien sijoittelun jälkeen (softassa) huonevasteen mittaaminen kestää vain hetken per kaiutin, subwooferin vaiheen säätäminen kestää hieman pidempään, mutta koko mittausprosessi on ohi noin kahdessa minuutissa. Tämän jälkeen lasketaan kaiutinkohtaiset korjauskäyrät, joka kestää muutaman minuutin. Halutessaan automaattisen korjaimen antamia tuloksia voi muokata käsin haluamakseen.

genelec_kayrat

Huonekorjauksen jälkeen ohjelmalähteestä materiaalia pyörimään ja kovaa ajoa. Ensimmäisenä kiinnitti huomiota keskikaiuttimesta tulleen puheen muuttuminen kirkkaammaksi ja tarkemmaksi. Äänikenttä oli myös todella tasainen, suuntaavuus ja tarkkuus kasvoi, jonka lisäksi subwoofer integroitui settiin täydellisesti.

Kaiuttimien äänenpainekyvyt ovat riittävät, volyyminappia ei yksinkertaisesti kehtaa kääntää loppuun asti, sillä kuulovaurio on taattu. Myös epäilykset subwooferin kyvyistä haihtuivat saman tien kun ääni kajahti ilmoille. On uskomatonta kuinka hyvin Iisalmen pojat ovat saaneet ulottuvuutta ja äänenpainetta irti 8″ elementistä. Onneksi kuuntelin kaimaa ja uhrasin tonnin lisää, sillä voin sanoa hyvillä mielin että ei se koko vaan se laatu. Ihan yhtä alas 7350A ei toista kuin HGS-18, mutta paperilla vertailtavia lukuja lukuun ottamatta 7350A vetää pidemmän korren kaikilla osa-alueilla Velodyneen verrattuna.

Vaikka hankintaa ei voi sanoa edulliseksi, olen erittäin tyytyväinen tekemiini valintoihin. Vaikka kyse on tarkkailukaiuttimista, ei kertaakaan ole tullut mieleen että ääni olisi jotenkin kliininen, liian tarkkailumainen, raaka saatikka kova. Nyt nautin referenssitason äänenlaadusta täysin siemauksin, joka ikinen kerta kun käynnistän laitteiston.

Ainoa asia mikä harmittaa on se että en yhtään aiemmin tullut hankkineeksi Genelecejä, vaan rahaa on tullut tuhlailtua yhteen jos toiseen laitteeseen (mm. isompaan subwooferiin ja sen huonekorjaimeen), puhumattakaan äänenlaadullisesta menetyksestä josta olen jäänyt paitsi nämä vuodet. Halvemmalla olisi päässyt kun olisi kerralla ostanut hyvä laitteet. Toisaalta 10 vuotta sitten koko 8300-sarjaa ei ollut olemassa, kuten ei ollut G-sarjaakaan. Tosin Geneleciltä löytyi jo tuolloin huippu kaiuttimia, kuten 8030B ja 8020B, jotka olisivat olleet senhetkinen valinta.

8300-sarjan kaiuttimia en ollut koskaan käynyt kuuntelemassa, saatikka edes nähnyt luonnossa (G-sarjalaisia ja jotakin muita malleja olen nähnyt ja kuunnellut messuilla). Valinta oli kuitenkin täydellinen. Jos haluat kotiisi erittäin hyvän kaiutin setin, voin suositella varauksetta em. kokoonpanoa. Jos et usko, käy kuuntelemassa alan liikkeissä ja ihastu.

Alla vielä pari kuvaa valmistuneesta systeemistä. Muutama irtojohto on vielä piilottamatta kouruihin, mutta nekin menevät piiloon pois siivouksen tieltä, kunhan saan pari pidempää virtajohtoa hankittua.

IMG_7337 IMG_6425 IMG_7284 IMG_7296 IMG_7283

Tätä juttua kirjoittaessani Genelec julkaisi 8300-sarjaan kaksi uutta aktiivikaiutinta (8340 ja 8350) sekä kaksi subwooferia (7360 ja 7370). Alustavaa tietoa uutukaisista voi lukea Audiovideo.fi:n uutisesta.

PS. Geneleciltä löytyy erittäin hyvät ohjeet kaiuttimien sijoitteluun / asentamiseen

Grandview Vertical Multiformat 120″, 16:9 / 2.35:1 valkokangas ja sen asentaminen

Muutto uuteen kotiin innoitti hankkimaan uuden valkokankaan. Toki osasyynä oli myös vanhan taulun vasempaan alakulmaan tullut naarmu muuton yhteydessä, sekä se että nyt kotiteatterille oli paremmat puitteet ja tilat, jonka myötä vanha taulu olisi tuntunut postimerkiltä isolla seinällä. Alla kuva vanhasta setistä.

IMG_8429

Uuden kodin olohuoneella on leveyttä 4m ja pituutta 5m. Käytännössä katseluetäisyydeksi muodostuu noin 4m, tälle etäisyydelle ihanteellinen kuvakoko on 120″. Tätä suurempaa kuvaa seinälle ei juurikaan olisi saanut edes mahtumaan, lisäksi tätä isompi kuva olisi estänyt tai ainakin hankaloittanut tulevia teatterin päivityksien toteuttamista, joista lisää tulevissa blogauksissa.

Edellinen Screenlux:in screeni oli todella hyvä, sillä pystyi katselemaan jopa merkittävässä hajavalossa, kuva yllä (itselläni silver pinta, jossa efekti ei ole ihan yhtä voimakas kuin videon versiossa, joka on black quartz pintakäsittely). Hyväkään screeni ei kuitenkaan pysty parantamaan mustan tasoa paljoa. Mustan heikohko taso ylä- ja alareunan mustissa palkeissa sai palkit näyttämään harmahtavilta ja tämä oli elokuvakokemuksen kannalta eniten häiritsevää.

Tälläkertaa päädyin edullisempaan ratkaisuun, eli Grandviewin valmistamaan tauluun Screenluxin sijasta. Screenluxin gain oli 1.7 (pinta hopeanharmaa), Grandviewin gain on 1.0 (pinta valkoinen), jonka myötä mustien palkkien harmaus korostuisi entisestään ja häiritsisivät entistä enemmän.

Sceenluxin 80″ screeni maksaa hivenen enemmän kuin Grandviewin 120″. Grandviewin multiformat 120″ on vuorostaan noin tuplasti kalliimpi tavalliseen versioon verrattuna. Harmaita palkkeja harmitellessani totesin että tässä kohtaa ei ole syytä säästää ja päädyin Grandviewin multiformat 120″ screeniin.

Multiformat tarkoittaa sitä, että taulun kuvasuhdetta saa muutettua. Palkit liikkuvat manuaalisesti, hieman samaan tapaan kuin rullaverhot ikkunan edessä. Ylä- ja alareuna kuitenkin seuraavat toisiaan, eli molemmat reunat säätyvät samanaikaisesti kun taulun alareunan palkkia liikuttaa. Kuvasuhteen säätämisestä löytyy video täältä.

Mutta sitten itse asennukseen. Asennustyöt alkavat tietysti vastaremontoidusta tyhjästä seinästä, sekä ison paketin purkamisesta, josta paljastuu lisää laatikoita.

IMG_9774 IMG_9671

Laatikoita löytyi yhteensä 4, joista löytyi seuraavat osat:
– Kangas
– Oikean ja vasemmanpuolseiset runkoputket
– Ylä- ja alapuolen runkoputket + kankaan tukitangot
– Ruuvit ja muut nippelit, sekä ohjekirja

Itse ohjekirja voisi olla parempi, sillä ajoittain se oli hieman sekava ja puutteellinen. Nippelipussista löytyi kaikki tarpeelliset osat taulun kasaamiseksi.

IMG_9677 IMG_9681

Ennenkuin taulua alkaa kasailemaan ja kiinnityskiskoja seinälle virittelemään, on hyvä hahmotella ruudun paikkaa seinälle. Koska taulu on iso, se peittää ison osan seinästä. Pystysuunnassa tilaa on niukalti, sillä ihan katon rajaan en kuvaa halua asentaa, lisäksi taulun alapuolelle pitäisi mahtua pyörittimet ja muut vimpaimet.

IMG_9683

Taulun kasaus alkaa tukirungon levittämisestä lattialle, sekä laittamalla kulmat kohdakkain. Ruuveja ei kuitenkaan heti aluksi kannata laittaa kiinni, sillä mustat peiteverhot pitää kiinnittää pystypalkkien uriin. Väliaikainen kappale poistetaan peiteverhojen päistä ja pystypalkeissa olevat nostomekanismin palikat työnnetään vapautuneisiin aukkoihin. Kiinnitys varmisteaan pienellä ruuvilla per kulma. Kun peiteverhot ovat paikallaan, voidaan rungon kaikki ruuvit kiinittää. Myös rungon ulkopuolella on muutamia ruuveja kiinnitettävänä.

IMG_9785 IMG_9784IMG_9789 IMG_9787

Kun runko on kasassa, levitetään kangas valkoinen puoli alaspäin. Lattialla kannattaa olla suojamuovit suojelemassa kangasta likaantumiselta. Tämän jälkeen kankaan jokaiseen sivuun työnnetään tukitangot. Ennen kankaan kiristämistä jousilla, tangot jäävät jonkin verran liian pitkiksi. Tangot kannattaa keskittää jokaisella sivulla, sillä kankaan venyessä tankojen ylipitkät päät eivät enää kohta olekaan niin pitkät. Kun jouset ovat paikallaan, ei tankojen sijaintia saa enää muutettua, ellei jousia irrota uudelleen. Jousien kiinnittäminen on sen verran ikävää puuhaa, että niitä ei mielellään irrottele. Jousien kiinnittämiseen ei tule mitään työkalua, itse käytin kärkipihtejä.

IMG_9790 IMG_9791IMG_9792 IMG_9793IMG_9794 IMG_9796 IMG_9797

Venytyksen jälkeen kankaassa näkyy kaikenlaisia ryppyjä, mutta ne tasoittuvat muutamassa päivässä. Parin päivän ajan myös jouset elämöivät hiljaa kilahdellen lämpötilamuutosten ja kankaan paikalleenasettumisen myötä. Tämän jälkeen elämöintiä ei ole kuulunut, tai ainakaan en ole moiseen kiinnittänyt huomiota.

Seinäkiinnikkeen ja taulun välistä kiinnitystä piti hieman ihmetellä, sillä ohje ei tämän osalta ollut täysin yksiselitteinen. Lisäksi lisähaastetta toi mukanaan taulun rungosta puuttuneet jengat (8kpl), joihin nuo C-raudat piti ruuvata kiinni. Reijät siis löytyi, mutta jengat uupuivat. Biltemasta kävin ostamassa vajaa 2€ maksavan jenkatapin, joka ratkaisi ongelman.

IMG_9700 IMG_9701IMG_9702 IMG_9704

Ennen seinäkiinnikkeen kinnityksen aloittamista, piti hieman mittailla jotta taulun yläreunan saa halutulle korkeudelle.

IMG_9807 IMG_9811

Kun seinäkiinnike on halutulla korkeudella, keskellä seinää suoruus tarkistettuna sekä seinäkiinnikkeen alaosan etäisyys yläosasta varmistettu, kiinnitetään tukiraudat kunnolla seinään. Yläosan tukirauta on suhteellisen lättänä, kun alareunan tukiraudassa on 90 asteen kulma. Etäisyyttä kiinteästi säätävät liuskat tulevat musta puoli kohti katsojaa, valkoinen puoli jää seinää vasten.

IMG_9802 IMG_9800 IMG_9804 IMG_9805IMG_9813

Kun tukiraudat on tukevasti paikallaan, on viimeisenä tehtävänä nostaa taulu paikalleen ja varmistaa että se tulee haluttuun kohtaan. Taulun sivuttaissuuntainen siirtäminen onnistuu helposti nostamalla sitä hieman alareunasta ja siirtämällä haluttuun kohtaan. Kun paikka on löytynyt, taulun alareunaan pyöritellään kaksi kiinnitysmutteria. Lopuksi testataan kuinka kuvasuhteen muuntomekanismi pelaa, ja pelaahan se. Nyt mustat palkit ovat todellakin mustia ja pyörittimetkin mahtuivat juuri ja juuri screenin alapuolelle.

Seuraava ongelma olikin sitten huonosti julkaistut DVD ja Blu-ray levyt, joissa kaikissa teksitytkset sijaitsevat osin mustan palkin alueella. Tästä seurasikin uuden Blu-ray pyörittimen hankkiminen, josta lisää tulevassa blogauksessa.

IMG_9817 IMG_9816IMG_9751

MadBoy MFP-2000 karaokesoitin

Karaokelaitteita etsiessä ei voi olla törmäämättä MadBoy -merkkiin. Heidän kotisivuiltaan löytyy liuta erilaisia laitteita, myös tulevista laitteista annetaan jotain viitteitä.

Jo muutaman vuoden ajan olen yrittänyt etsiä tietoa sivuilla näkyvästä MFP-3000 karaokesoittimesta. Kukaan ei tästä kuitenkaan tunnu tietävän mitään ja ne jotka tietävät, eivät voi sanoa edes sitä ilmestyykö laite lähitulevaisuudessa, joskus vai ei koskaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, laitteen kehitys on jäissä ja saa nähdä julkaistaanko sitä ikinä.

Luonnollisesti tuo MFP-3000 kiinnosti eniten, sillä olisihan se uusinta ja viimeisintä tekniikka. Koska sitä nyt ei varmuudella ollut tulossa myyntiin lähiaikoina, piti katse suunnata muihin vaihtoehtoihin.

Valikoimista löytyy MFP-500, MFP-1000 ja MFP-2000 -soittimet. Näistä vain viimeksi mainitusta löytyy HDMI-liitäntä. Se on kolmikosta kaikkein kookkain, ja myös arvokkain (215e). Videotykki syö vain HDMI:tä joten soittimen valinta oli tältä osalta aika selkeä ja helppo.

Mutta mitäpä MFP-2000 sitten toi mukanaan olohuoneeseeni?

Speksit lupaa paljon enkä ole testannut jokaista nippeliä tai väitettyjen formaattitukien toimivuutta. Sellaiset jokapäiväiset jutut on tullut kuitenkin kokeiltua ja niistä on saanut jonkinlaisen käsityksen. Aloitetaan kuitenkin liitäntöjen läpikäymisellä.

Etupuolelta löytyy kaksi 6.3mm mono liitintä mikeille, SD-muistikortinlukija sekä USB-liitin.

MFP-2000a

Takaa löytyy kattava valikoima liittimiä.

Kuvan saa ulos viiden liitännän kautta: HDMI, Scart, YUV, S-video ja komposiittivideo. Yhtäaikaa kuvan saa ulos joko YUV & HDMI tai komposiitti & S-video & Scart.

Äänen saa ulos niinikään viidestä liitännästä: HDMI, 5.1 RCA, stereo RCA, toslink (S/PDIF) ja digitalinen koaksiaali. Näihin liitäntöihin ei kuitenkaan ole miksattu mikkituloja, joten noita liitäntöjä voi käyttää vain muksiinkin kuunteluun/elokuvien ääniraidan toistamiseen.

Karaokemikserin ulostulo on käytettävissä kahdessa stereo RCA lädössä sekä XLR -liittimistä. Nämä ovat stereolähtöjä, joten karaokea ei pääse laulamaan monikanavaisena 😉 Liekkö niitä edes monikanava karaokelevyjä olemassa.

MFP-2000b

Molemmille mikrofonituloille on omat voimakkuussäätimet. Tämä on hyvä, sillä etenkin miehen ja naisen yhteislaulussa miehen ääni jyrää äkkiä yli hennomman äänen. Tämä toimii tietysti vain tilanteissa joissa kumpaankin tuloon on kytketty yksi mikki. Esimerkiksi langaton vastaanotin sisältää kaksi mikkiä ja niiden signaalit on miksattu keskenään. Tällaisessa tilanteessa soittimen säädin toimii yleisenä lauluäänen voimakkuussäätönä ja mikkien välinen voimakkuudentasaus on tehtävä vastaanottimen päässä.

Sävynsäätimiä on kaksi, bassolle ja diskantille. Nämä ovat yhteiset kummallekin mikkitulolle. Lisäksi on effect säätö, jolla saa säädettyä lauluäänen kaiuntaa. Kaikusäätö toimii hyvin ja sitä on helppo käyttää. Sävynsäätimilläkin löytää korvaa miellyttävät asetukset, joten nekin toimivat.

HDMI ei itsessään tuo mitään lisäarvoa videon laatuun tai valikoiden tarkkuuteen. Valikot muistuttavat 90-luvun videonauhureiden valikoita. Samaisesta syystä johtunee, että valikoissa liikkuminen on hieman kankeaa. Onneksi alkuasetusten teon jälkeen valikoihin ei juurikaan tarvitse koskea ja tietyt säädöt pystyy tekemään suoraan kaukosäätimestä kesken laulannan. Lippulaivamallilta olisi kuitenkin voinut odottaa hieman enemmän.

Levykelkka pitää aika kovaa meteliä liikkuessaan. Soitin itsessään ei ole täysin hiljainen levyä soitettaessa, joskin sen kuulee vain ihan välittömässä läheisyydessä. Kun musiiki soi taustalla, ei koko soittimen olemassaoloa edes huomaa.

SD-muistikortille ja USB tikulle/kovalevylle voi tallentaa musiikkia suoraan CD-levyltä. Myös toisto näiltä medioilta on mahdollista. Tai pitäisi, sillä en ole saanut lukemista tai kirjottamista toimimaan. Tallennus alkaa, mutta keskeytyy noin minuutin päästä. Tiedostojen toisto vuorostaan mahdollistaa tiedostolistan selailun, mutta mitään se ei soita. Tämä voi johtua käytetystä MP3 koodaustavasta ja bittivirran nopeudesta. Lähinnä karaoke videoiden soittaminen muistista olisi kätevää, mutta vaikka se toimisikin kunnolla, on toteutus kankea, jopa hankala. Ensisijaiseksi tiedostosoittimeksi tätä soitinta en hankkisi.

DVD-soittimena elokuville en ole soitinta käyttänyt, vaikka se aluekoodivapaa soitin onkin. PS3 ajaa virkaa videolevyjen pyörittimenä.

Musiikkilevyjä soittimella sitävastoin on tullut soiteltua. Äänenlaatu tässä tarkoituksessa on hyvä. Ei se varmasti yllä kultakorvien käyttämien tonneja maksavien soittimien tasolle, mutta ei ääntäkään voi huonoksi sanoa.

Tavanomaiseen DVD-soittimeen verrattuna tästä löytyy sävelkorkeuden säätö. Tällä on tarkoitus sovittaa biisi omaan lauluääneen siten, ettei tarvitse laulaa liian korkealta tai matalalta. Valitettavasti touteus on epäonnistunut. Sävelkorkeus, tai ainakin joku muuttuu, saaden musiikin kuulostamaan kauhealta (mitä enemmän säätää, sitä kauheammalta kuulostaa). Parempi siis valita omaan ääneen sopivat biisit ja unohtaa niiden raiskaaminen tällaisilla ominasuuksilla.

Soittimessa kuten kaukosäätimessäkin on valtavasti nappuloita. Soittimen painikkeet ovat jämäkät kuminappulat, jotka naksahtavat painalluksen merkiksi. Kaukosäädin on hieman samanoloinen kuin kaupassa myytävät halvat yleiskaukosäätimet. Ei siis mikään kovin ihmeellinen, mutta ajaa asiansa.

Soittimen mukana tuli irrotettava virtajohto sekä RCA-kaapeli. RCA kaapeli lienee jotain kiinan tehtaiden sekundaa, sillä yhtä ohutta johtoa saa etsiä. Kyllä siitä ääni kulki läpi moitteetta, mutta katu-uskottavuus puuttui. Parilla eurolla olisi saanut huomattavasti laadukkaammat johdot. Soitinta myydään karaokelaitteiden huippulaitteena, joten RCA johto olisi ehdottomasti saanut olla luottamusta herättävämmän näköinen. Räkkiraudat tulevat soittimen mukana, mutta reikien jaottelu ja sijainti suhteessa soittimeen on hassu, jonka myötä 2U korkea laite vie 3U verran tilaa. Raudat ovat kaunis ajatus, mutta mielestäni hieman epäonnistuneet.

Ohjekirja on suomenkielinen ja ajaa asiansa, vaikka sen ulkonäköön ei juurikaan ole panostettu. Ohjekirja löytyy täältä.

Entä kannattaako soitin ostaa karaokesoittimeksi?

Jos setiksi riittää soitin + mikit, on MFP-2000 hyvä valinta. Jos taas kaipaa parempaa käytettävyyttä, suosittelen hankkimaan tavallisen DVD-soittimen sekä erillisen mikserin + mikit. Mikserin kaveriksi kelpaa mikä tahansa DVD-soitin mistä saa äänen ulos stereona (RCA). Miksereitä on tarjolla ilman efektejä ja efektien kanssa. Yhtenä vaihtoehtona on käyttää MadBoy REMIX-32 mikseriä.

Itselleni hankin MadBoy REMIX-32 mikserin ja kokemusten perusteella olisi minulle ehdottomasti parempi vaihtoehto ollut ostaa joku muu soitin kuin MadBoy MFP-2000. Ei setti huono ole, mutta rahalle olisi saanut hieman parempaa vastinetta toisella kokoonpanolla.

Lue myös tekemäni arvostelu MadBoy U-Tube 20P langattomasta mikrofonijärjestelmästä.

MadBoy U-Tube 20P langaton mikrofonijärjestelmä

Vuosi sitten hankin olohuoneeseen karaokelaitteet. Päädyin MadBoyn laitteistoon, vaikka laitearvosteluita tai esittelyitä näistä ei mistään tunnu löytyvän. Myös muita vaihtoehtoja olisi ollut, mutta kaupoissa juuri muiden valmistajan laitteita ei pässyt käpistelemään. Valinta pohjautui esittelykaluston olemassaoloon kaupassa. Sähköä laitteisiin ei kuitenkaan saanut, joka olisi ollut hyvä lisä päätöksenteon tueksi. Tämä olisi saattanut vaikuttaa päätöksentekoon tiettyjen laitteiden osalta.

Laitteistoksi valikoitui lopulta MFP-2000, Remix-32 ja U-Tube 20P. Aloitan laitteiston läpikäynnin mikeistä, eli U-Tube 20P -setistä.

Minkälainen mikkisetti olisi hyvä? Langattomuus kuulosti hienolta, lisäksi niiden tulisi olla hyvälaatuiset mutta ei tolkuttoman hintaiset. Muut vaatimukset muotoutuivat ajan kanssa ominaisuuksia tutkiessa.

MadBoylta löytyy langattomista mikeistä kolmea vaihtoehtoa: U-Tube 20, 20R ja 20P. Kukin setti sisältää vastaanottimen ja kaksi mikrofonia (+oheistarpeet). Ulkonäöllisten seikkojen lisäksi niissä on seuraavia eroja keskenään:

  • 20: Kiinteät kaksi taajuutta, patterikäyttöiset mikit (169e)
  • 20R: Kiinteät kaksi taajuutta, ladattavat mikit (239e)
  • 20P: 32 kanavainen, patterikäyttöiset mikit (335e)

Ladattavat mikit olisi niinikään vaikuttaneet hienolta, mutta käynti Kärkkäisellä sai toisiin aatoksiin. 20R:n mikkien valmistuslaatu ei ollut sitä mitä odotin: hieman muovista, latausliittimet pikaisesti kyhätyn näköiset, viimeistely keskeneräinen. Laatuun nähden siis kalliit.

20P setin valintaa puolusti kovasta hinnasta huolimatta vaivaton taajuuksien vahtaminen. Ne olivat myös viimeitellyimmän näköiset ja mekaanisesti vakuuttavimmat (kuva alla).

U-TUBE 20P

Entäpä ne käyttökokemukset?

Sekä mikit että vastaanottoyksikkö ovat päällepäin laadukkaan oloiset ja näköiset. Mikin runko on mattapintaista muovia, joka on samettisen pehmä ja tavallaan kumimainen. On miellyttävä pitää kädessä, ei luisu. Pienenä kauneusvirheenä pidän mikrofonin 12 kulmaiseen reunaan tarjottua kumista suojaa, joka on vain 9-kulmainen. Kumi vähentää kolahdus ääntä laskettaessa se pöydälle päälläollessaan.

Mikistä taajuuden vaihto on helppoa ja nopeaa. Valittu kanava näytetään joko kanavanumerona tai taajuutena. Kanavan saa lukittua, jottei se vaihdu vahingossa. Pattereita mikit syö aika tiuhaan tahtiin. En ole kellottanut, mutta luokkaa 5-10h. Painoa 275g ilman pattereita.

Vastaanottoyksikkö sisältää kaksi antenniliitäntää, 2x XLR audiolähdöt, 6.3mm monoplugi audiolähdön, sekä virtaliittimen. Vastaanotin on kompaktin kokoinen, tukevarakenteinen ja muutenkin tyylikkään näköinen. Näytössä näkyy kanavanumero, taajuus, signaalivoimakkuus sekä audiotaso kummallekin kanavalle yhtäaikaisesti. Kummankin kanavan äänenvoimakkuutta saa säädettyä erikseen. Äänenlaadussa en ole löytänyt valittamista, signaalinsiirto oli häiriötöntä.

Äänen saa ulos vastaanottimesta joko molemmat mikit miksattuna yhteen 6,3mm mono lähdöstä tai kummatkin omina XLR-lähtöinä. Mukana toimitettu 6,3mm mono-plugi johto oli sisäisesti poikki. Välillä ääni kuului, välillä rätisi tai ei ollenkaan. XLR-kaapelit eivät kuulu mukaan.

Ohjekirja on suomenkielinen ja ajaa asiansa, vaikka sen ulkonäköön ei juurikaan ole panostettu. Ohjekirja löytyy täältä.

Mikit toimivat uudella 823-832MHz lupavapaalla taajuusalueella, joten niitä voi käyttää huoletta nyt ja tulevaisuudessa.

Settiä mainostetaan 32 kanavaisena, joka pitää paikkaansa, mutta A-vastaanotin virittyy ensimmäisille 16:lle kanavalle ja B-vastaanotin lopuille 16 kanavalle. 16+16 olisi ehkä selkeämpi tapa mainostaa…

Kanavat ja niitä vastaavat taajuudet (MHz):

Kanava (A)Taajuus (A)Kanava (B)Taajuus (B)
1823.2517827.25
2823.5018827.50
3823.7519827.75
4824.0020828.00
5824.2521828.25
6824.5022828.50
7824.7523828.75
8825.0024829.00
9825.2525829.25
10825.5026829.50
11825.7527829.75
12826.0028830.00
13826.2529830.25
14826.5030830.50
15286.7531830.75
16287.0032831.00

Vaikka mikkisetti oli huomattavan kallis, olen ollut sen laatuun ja ominaisuuksiin tyytyväinen. Halvimmalla mallilla olisi silläkin varmasti tullut hyvin toimeen, paitsi jos naapurilla sattuu olemaan samalla taajuudella toimivat mikit. Toimiva ja edullisin ratkaisu olisi tietysti ne perinteiset johdolliset mikit.

Pro-Ject Essential II Phono USB levysoitin

Tulipa tuossa jokin aika sitten ostettua verkkokauppa.com:sta Pro-Ject Essential II Phono vinyylisoitin varustettuna USB liitännällä. Alla tekemäni lyhyt arvostelu laitteesta ja sen käyttöönotosta:

Käyttöönottaminen oli ensivaikutelmaa huomattavasti yksinkertaisempi. Levylautanen, hihna, vastapaino, RCA kaapeli, pölysuoja sekä poweri paikalleen (antiskate puntti asennetaan vasta säätöjen tekemisen jälkeen). Vesivaan (ei kuulu toimitukseen) avulla säädetään pojassa olevia jalkoja käyttäen soitin vaateriin.

Tämän jälkeen neulan suojus pois, ja ääniverran vastapainolla säädetään äänivarsi tasapainoon. Painon asteikkolevy käännetään 0-asentoon, jonka jälkeen koko punttia käännetään niin että asteikko näyttää 17, eli 17mN, joka vastaa 1,7g naulapainoa. Aseta lopuksi antiskate puntti sille varatulle paikalle, siima keskimmäiseen hahloon. Ja ei muuta kuin vinyyliä kyntämään.

Pro-Ject Essential II Phono USB

Plussat:
+ Antiskate puntti kuuluu toimitukseen
+ Laadukkaan oloinen soitin, äänenlaatu ainakin omille messinki korvilleni todella hyvä.
+ Helppo käyttöönotto
+ Tarkka neulapainon säätö (neulapainovaaka näytti 1.7g, kun puntin sääti asentoon 17)
+ USB liitäntä, jonka kautta levyt saa tallennettua tietokoneelle (en ole kokeillut käytännössä)
+ USB kaapeli tulee mukana
+ Mukana myös kortti, jonka avulla uuden neulan saa asemoitua kohdalleen.
+ Täysin valmis paketti, kaikkine kaapeleineen päivineen.

Miinukset:
– Soitin on kohtuullisen kevyt, eli liikkuu herkästi pöydällä mikäli pinta ei ole esim. kuminen.
– Ei vesivaakaa soittimen säätämiseksi vaateriin
– Eikä muuta huonoa sitten mieleen tulekaan.

Ei kaikkein edullisin soitin, mutta toisaalta rahalle saa vastinettakin. Olen erittäin tyytyväinen hankintaani.

Panasonic PT-AE3000:n lamppulaskurin nollaaminen

Videotykkiin lamppua vaihdettaessa lamppulaskuri tulee nollata. Näin tiedetään monta tuntia lamppua on käytetty, jonka lisäksi myös videotykki pysyy kartalla milloin se alkaa ehdottelemaan lamppuvaihtoa.

Resetointi tapahtuu seuraavasti:

1. Kytke sähköt päälle POWER nappulasta
2. Paina MENU näppäintä
3. Valitse OPTION ja paina ENTER
4. Valitse LAMP RUNTIME
5. Paina ja pidä ENTER näppäintä pohjassa noin 3 sekuntia
6. Valitse OK ilmestyvästä ikkunasta
7. Laite menee standby tilaan. Katkaise virrat ja kytke uudelleen päälle nollataksesi laskurin.
8. Lopuksi varmista että laskuri on nollaantunut.

Panasonic PT-AE3000 videotykin lampun kestoikä ja hankinta

Alkuperäinen videotykin lamppu meni vaihtoon 2818 eco katselutunnin jälkeen. Lamppu toimi edelleen moitteetta, mutta laskuri oli toista mieltä. Toki laskurin olisi voinut nollata ja jatkaa katsomista vanhalla lampulla, mutta uuden osto oli jokatapauksessa edessä ja seuraavaa lamppurikkoa silmällä pitäen on hyvä olla toimiva vanha varalamppu käyttökatkon minimoimiseksi.

Suomessa uusi lamppu olisi maksanut kesällä 2012 noin 600 €, joka on aika paljon. Suuntasin katseeni ulkomaalaisiin nettikauppoihin. Lopulta päädyin tilaamaan uuden lampun (ET-LAE1000) eBays:sta dtvlamps nimiseltä myyjältä. Paketti sisältää sekä polttimon että tukirakenteen (huom! jotkut myyvät pelkkiä polttimoita, ilman tukirakennetta). Toimitus kesti vajaan kuukauden päivät. Toimituskulujen kanssa hintaa kertyi 90,98 US$.

Uusi lamppu toimi ongelmitta 1½ vuotta, kunnes pamahti 1711 eco katselutunnin jäkeen vuodenvaihteessa 2014. Vaikka tunteja ei ihan yhtä paljon kertynytkään kuin alkuperäiselle lampulle (jotka nekin paukahtavat joskus vain muutamien kuukausien jälkeen), oli lamppu hintansa tienannut. Eihän tarvikelamppu ihan yhtä laadukas tietty ole kuin alkuperäinen, joka tässä tapauksessa tarkoittaa lampun syttymistä hitaammin, pienempää valotehoa, lamppu tukikehikkoineen ei liukunut paikalleen yhtä nätisti, eikä lampun ympärillä ollut lämpösuojaa (siirsin alkuperäisestä uuden ympärille). Puutteistaan huolimatta olin ostokseen tyytyväinen.

Suomessa uusi lamppu maksaa vuoden 2014 alussa 410 €, dtvlamps myyjän myydessä lamppuaan tällä kertaa toimituskuluineen 87,99 US$:lla. Positiivisten kokomusten siivittämänä päädyin ei alkuperäiseen lamppuun tälläkin kertaa. Toimitusajaksi on luvattu 2-3 viikkoa, tämän ajan katselut jatkuvat alkuperäisellä vanhalla lampulla käyttötuntilaskuri nollattuna.

Kolmas lamppu ei sitten kestänytkään juuri mitään. Itseasiassa heti alusta asti oli sen kanssa ongelmia. Itse lamppu ja tukikehikko olivat paljon parempaa laatua kuin edellinen, itseasiassa ulkoisesti laadussa ollaan hyvin lähellä alkuperäistä. Tässä lampussa oli kuitenkin alusta asti valmistusvika, nimittäin virtaliittmien johdon liitos oli huono. Huono liitos tarkoittaa käytännössä ylikuumenevaa liitintä ja edelleen muoviosien sulamista. Tässä tapauksessa lampun liitin suli osittain projektorin lampun virtaliittimeen kiinni vain kolmen eco käyttötunnin jälkeen. Pienoisen urakan jälkeen sain lampun irti, sekä kasattua edellisestä risan lampun kehikosta (jossa ehjä virtaliitin) uuden lamppupaketin. Tämän jälkeen lamppu toimikin moitteetta aina 315 eco käyttötuntiin asti. Tämänkin jälkeen itseasiassa lamppu edelleen toimi, mutta sai mitä ilmeisimmin videoprojektorin lampun virtalähteen pitämään sellaista meteliä että ei pysty käyttämään.

Huonoista kokemuksista huolimatta tilasin samalta myyjältä jälleen uuden lampun. Toivotaan että se toimii ilman ääntelyä (alkuperäisellä vanhalla lampulla kaikki toimi ok), ja että sillä olisi vähintään 1500h elämä edessä.

Käyttötunnit lampuille:
– 2818 +97 + 65 + 175  = 3155h (alkuperäinen, toimii edelleen)
– 1711h (1. tarvike, paukahti)
– 315h (2. tarvike, toimii edelleen mutta pitää hirveää meteliä, heijastinmateriaali osittain irronnut)
– 2145h (3. tarvike, paukahti)