Kärcher Puzzi 8/1 C – tekstiilipesuri

Hankinnan taustaa

Elämässä on paljon asioita, joita olisi kiva olla. Tekstiilipesuri on ollut yksi pidemmän ajan haave, joka tuli lopulta hankittua kesällä 2018. Tätä ennen, kolme vuotta sitten vuokrasin pesurin ensimmäistä kertaa. Tuolloin tuli pestyä sohva ja mattoja, jotka lienevätkin ne tyypillisimmät kohdin pesukohteet tekstiilipesurilla, ja samalla myös sellaisia, joita kaikkein harvimmin kodeissa pestään, etenkin sohvia.

Ensimmäisen vuokrauskerran jälkeen en kuitenkaan tullut vuokranneeksi laitetta uudelleen, vaikka olin pesutulokseen todella tyytyväinen. Osittain syynä oli vuokraamisen näennäinen kalleus ja toisaalta pesemiseen kuluvan ajan määrä. Tein sen virheen, että vuokrasin laitteen vain päiväksi, jolloin pesemiselle tuli todella hoppu, jonka myötä se oli stressaava ja ikäväkin kokemus. Haave omasta laitteesta jäi kuitenkin elämään.

Kysymys siitä, kannattaako laite lopulta ostaa vai vuokrata, riippuu tarpeesta. Mikäli perheeseen kuuluu eläimiä ja/tai pieniä lapsia, niin laitteen hankkiminen on todennäköisesti kannattavaa. Matolle kaatuneet juomat, ruoat tai eläimen sotkut saa kätevästi ja nopeasti siivottua pois. Jos et ole varma ylipäätään koko laitteesta, niin vuokraa, kokeile ja ihastu. Tee tämän jälkeen päätös. Itse koen että vuokraaminen on hukkaan heitettyä rahaa, joten päätös oman hankinnasta yhdessä lemmikkien läsnäolon myötä oli looginen valinta.

Tekstiilipesurin vuokra riippuu asunpaikkakunnasta, päivästä, laitteen mallista sekä vuokrauksen kestosta riippuen 20-45€/vrk, viikonlopuksi 40-50€ ja viikoksi 60-70€. Hinnasto ei ole kaikenkattava, vaan koostuu netistä pikaisesti silmäilemällä kerättyihin hintoihin. Näillä hinnoilla saa vain pienikokoisimpia ammattikäyttöön tarkoitettuja malleja, kuten tässäkin jutussa mainitun laitteen. Kaikki järeämmät mallit ovat näiden hintojen ulkopuolella.

Laitteen valinta

Olen monesti joutunut toteamaan, että kotikäyttöön tarkoitetut laitteet ovat vain keskinkertaisia laadultaan. Jotta laitteen elinikä olisi pitkä ja kestävyys mahdollisimman hyvä, päädyin ratkaisuun ammattikäyttöön tarkoitetun laitteen hankinnasta. Koska tällaiset laitteet ovat kuluttajalaitteita vähintään tuplasti kalliimpia, päädyin edullisimpaan Kärcherin ammattilaismalliin, eli Puzzi 8/1:een.

Puzzi 8/1 C:n suositus hinta on 548€, mutta halvimmillaan sitä saa suomesta 479€ (ulkomailta vieläkin halvemmalla). Osti laitteen sitten mistä tahansa, niin hankinta hinnalla saa vuokrattua laitteen jo hyvin moneksi päiväksi, joten kannattaa harkita ottaako nurkkiin pyörimään yhden laitteen lisää.

Minkälainen laite

Normaali imuriin verrattuna laite on kookas, mitat ovat 53 x 33 x 44cm (PLK).

Tyhjäpaino on 9,8kg, jonka päälle tulee vielä pesuveden paino, jota laitteeseen mahtuu 8 litraa. Likavesisäiliön tilavuus on litran pienempi, sillä vaikka laite kuinka imeekin ruiskuttamansa nesteen pois, jää siitä osa aina kankaaseen. Vettä laite ruiskuttaa 1 Bar paineella 1 litran minuutissa. Pesemisestä lisää jutun loppupuolella.

Sähköteho on 1.2 kW, joka aikaansaa 61 litraa/sekunti ilmavirran sekä 230 mbar alipaineen. Mitä isompi alipaine ja virtaama, sitä paremmin pestävästä kohteesta saadaan vesi imetyksi pois. Imurille ja vesipumpulle on omat painikkeensa, eli niitä voi käyttää toisistaan riippumatta.

Melu taso on korkeahko 71 dB, ja pidänkin mieluusti kuulosuojaimia pestessä, vaikka ei tämä vielä ylitäkään kuulosuojainten käyttösuositusrajaa (80dB) 8h altistusajalla. Pitkään pestessä en yksinkertaisesti jaksa kuunnella imurin ääntä, ja kuulosuojaimet helpottavat kummasti.

Vakiona mukana tuleva imuletku vedensyötöllä on 2,5m pitkä. Useimpiin tilanteisiin tämä on riittävä, mutta 50cm lisää pituutta ei olisi vakioletkuunkaan pahitteeksi. Lisävarusteena on saatavilla 2,5 ja 4m pitkiä letkuja. Nämä ovat kuitenkin kohtalaisen arvokkaita, jonka takia jätin ostamatta. Imuletkun päähän tulee käsisuutin, johon saa liitettyä erilaisia suulakkeita. Vakiona mukana tulee läpinäkyvä imusuulake (josta näkee, milloin vettä ei irtoa kankaasta enempää), jolla saa pestyä matot ja huonekalut. Matoille on myytävissä erillinen lattiasuutin, joka maksaa noin 150€.

Yleensä peseminen tapahtuu pienellä alueella, jonka takia sähköjohdon 7,5m pituus on vähintäänkin riittävä. Johdolle ei ole kelaa, mutta kyljestä löytyy ulos taitettava koukku, johon johdon saa ripustettua.

Laitteen kyljestä löytyy selkeät ohjeet käyttämiseksi. Tärkeintä on putsata ja kuivata laite lopuksi kunnolla.

Peseminen

Palatkaamme kuitenkin siihen kiinnostavimpaan osaan, eli pesemiseen. Peseminen on rankkaa puuhaa, ja suhteellisen hidasta. Voisikin sanoa, että tekstiilipesuri mahdollistaa pesemisen, ei tee siitä yhtä lailla helppoa kuin esimerkiksi pyykinpesukone pyykkien pesemisen suhteen. Toki, kyllä tämä aina juuriharjan voittaa. Kaikki riippuu siis näkökulmasta.

Mainosvideoissa näytetään, kuinka likaista vettä pestävästä kohteesta lähtee. On totta, että pesuvesi, ja yleensä myös huuhteluvesi, ovat todella likaista. Mutta läpinäkyvässä suuttimessa nopeasti ohivirtaava vesi näyttää minun silmiini hyvinkin puhtaalta, toisin kuin mainosvideoissa, jossa vesi on todella ruskeaa. Tai sitten yksinkertaisesti toisilla on vain likaisemmat pesukohteet kuin itselläni. Puhdasta tulee joka tapauksessa.

Peseminen riippuu pestävästä materiaalista. Esimerkiksi omistamani sohvan kangas ei ime ohutta pintakerrosta syvemmälle vettä. Tämä aiheuttaa haasteita pesemiseen, sillä vettä ei voi laskea liipaisin pohjassa, tai muutoin joka paikka tulvii. Liipaisimella voi säätää veden tuloa, mutta mitenkään kovin hyvä se tähän tehtävään ei ole. Toimivampi ratkaisu saattaisi olla, mikäli käsisuuttimessa olisi erillinen veden virtausta kuristava säätöruuvi. Veden määrää onkin tullut lopulta säädeltyä pulssittamalla suihkutusta päälle/pois sopivalla syklillä.

Alla kuvat sohvan kankaasta ennen pesua ja kuivumisen jälkeen (samasta kohdasta). Lisäksi pari kuvaa sohvan huuhteluvedestä. Ja kyllä, myös tuo hiekka oli peräisin sohvasta (raoista)!

Mattojen peseminen oli vuorostaan helpompaa, imukyvyn ja tasaisen pinnan takia. Tietysti kun mattoja oli kymmenkunta, niin hommaa riitti pariksi päiväksi osin kuivumistilan loppumisenkin takia. Matot pesin siten, että ensin levitin pesuaineen suuttimella. Tämän jälkeen annoin pesuaineen vaikuttaa hetken. Laitoin pesuriin puhdasta vettä (ilman saippuaa), ja imuroin maton puhtaaksi samalla puhdasta vettä ruiskuttaen. Tämän jälkeen huuhtelin maton suihkun alla, ja imin vielä kertaalleen kuivaksi. Näin toteutettuna työ on moninkertainen, mutta jotta kangas pysyy mahdollisimman puhtaana myös pesun jälkeen, pitäisi pesuainejäämät saada mahdollisimman hyvin poistettua. Kankaaseen jäänyt pesuaine alkaa keräämään likaa paljon nopeammin kuin puhdas kangas samoissa olosuhteissa.

Sohva oli pinta kuiva noin 2h kuluttua pesemisen päättymisestä ja kaikki raotkin olivat kuivuneet 24h kuluttua pesemisestä. Ohuet matot olivat niin ikään pinta kuivia noin 2h kuluttua ja vuorokauden kuluttua läpikuivia. Paksumpi kangasmatto (luokkaa 2cm) kuivui noin 48h:ssa. Jotta kuivuminen olisi mahdollisimman nopeaa, on tärkeää, että imurilla pyritään kuivaamaan pestävä kohde mahdollisimman hyvin.

Huuhteluveden lämpötila saa olla korkeintaan +50C ja pesuaineen tulee olla vaahtoamatonta, muutoin vesipumppu on valmistajan mukaan vaarassa rikkoutua. Kärcher myy luonnollisesti omia pesuaineita, näitä en kuitenkaan ole käyttänyt. Olen käyttänyt Kiilto Jiffy pesuainetta, jota monet painehuuhtelupesureiden käyttäjät ovat kehuneet. Se on hyvin miedon tuoksuinen ja pesun jälkeen pesty kohde tuoksuu puhtaalle, ei voimakkaalle pesuaineelle. Jiffyä annostellaan pesuveteen 1-5 ml/litra. Oikein vaikeille tahroille voi seossuhteeksi laittaa huikeat 100ml/litra.

 

PS. Laite on ostettu omilla rahoilla, ilman mitään alennuksia tai kenenkään kehotuksia. Eli tämä juttu, kuten kaikki muutkin jutut tässä blogissa, ovat täysin alusta loppuun itseni tekemiä, ja 100% omiin mielipiteisiini perustuvia.

 

Skross PRO – World & USB -matka-adapteri

Matkusteletko paljon? Jos vastaus on myöntävä, tiedät että monen maan sähköpistokkeet eroavat merkittävästi meille tutusta schuko -pistokkeesta. Eri maiden pistokkeetkaan eivät ole keskenään samannäköisiä / yhteensopivia. Tämän takia sähkölaitteita ei saa kytketyksi pistorasiaan ilman oikeanlaista adapteria.

Olen työn puolesta matkustanut Saksassa, Virossa, Nepalissa, Venäjällä ja Keniassa. Vapaa-ajalla olen vuorostaan käynyt Norjassa, Bulgariassa, Singaporessa, Turkissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa… Toisissa maissa suomalainen pistoke toimii suoraan, toisissa ei. UK-tyylistä pistoketta käytetään luonnollisesti Iso-Britanniassa, mutta myös esimerkiksi Keniassa, Nepalissa ja Singaporessa.

Vanha adapteri

Minulla on Keniasta ostettu noin 3€ maksava adapteri, jota olen matkoilla käyttänyt. Tämä sopii ainoastaan UK pistokkeeseen, mutta kaikkein hienointa tässä hapis-adapterissa on kolme erillistä ulostuloa. Ylä- ja alapuolelle toimii 2-napainen eurooppalainen maadoittamaton pistoke, mutta myös 2-napainen USA ja 2-napainen australialainen pistoke. Etupuolella toimii 2/3-napainen UK, 2/3-napainen USA, 2/3-napainen Australia, sekä maadoittamaton litteä eurooppalainen 2-napainen pistoke. Myös schuko toimii, mutta ilman maadoitusta. Alla kuvia Keniasta ostetusta adapterista.

Uusi tilalle

Olen jo useamman vuoden ajatellut hankkia monikäyttöisen matka-adapterin, johon on kompaktiin kokoon pakattu mahdollisimman monta eri pistoketyyppiä. Tämä ei luonnollisesti ole kaikenkattava adapteri monipuolisuudestaan huolimatta, sen luvataan toimivan yli 120 maassa (maita on kaikkiaan 236). Tällä pärjää siis jo yli puolessa maailman maista.

Erilaisten pistoketyyppien lisäksi eri maissa on myös meistä poikkeavia verkkojännitteitä ja taajuuksia. Meille tuttu on 230VAC/50Hz, mutta esimerkiksi USA:ssa on 115V/60Hz. Matka-adapteri on passiivinen laite, se muuttaa vain pistokkeen tyyppiä. Se ei siis muokkaa jännitettä tai taajuutta. Onneksi useimmat nykypäivän laitteet sisältävät universaalin virtalähteen; esimerkkisi kannettavan tietokoneen virtalähde toimii tyypillisesti 110-240VAC jännitteellä ja 50-60Hz taajuudella, eli kaikkialla maailmassa.

Erilaisia pistoketyyppejä on olemassa ainakin kymmentä eri mallia. Hankkimani Skrossin matka-adapteri tukee näistä viittä:

  • USA
  • UK
  • Australia / Kiina
  • Italia
  • Sveitsi

Puuttumaan jäävät ainakin seuraavat pistokemallit:

  • Tanska
  • Israel
  • Intia / Hongkong
  • Etelä-Afrikka

Adapterissa on 5x20mm kokoinen 6,3A lasiputkisulake, joka on käyttäjän vaihdettavissa. Tämä rajaa käyttöjännitteestä riippuen liitettävän laitteen maksimi tehon 630-1575W välille. 230V verkkojännitteellä käytettäessä teho todennäköisesti riittää kaikkiin mukana kuljetettavien laitteiden ruokkimiseen.

Käyttäminen on hyvin yksinkertaista, kyljessä on neljä liukua, sekä päädyssä lukituksen vapautuspainike. Mikä tahansa neljästä pistokkeesta voidaan ottaa käyttöön työntämällä liu’usta. Kun liuku on työnnetty pohjaan, se lukittuu. Tämän jälkeen adapteri on valmis käyttöön. Kun pistokkeen tyyppiä haluaa muuttaa tai laittaa takaisin kuljetuskuntoon, tulee päädyssä olevaa mustaa painiketta painaa ja samalla työntää liukua toiseen suuntaan. Italia / Sveitsi pistoke saadaan molemmat yhdestä adapterista, jossa maadoitustapin kulman saa vaihdettua sormin.

Ulkoisesti matka-adapteri on todella hyvää työnlaatua. Suunnittelu on tehty Sveitsissä, mutta kokoonpano Thaimaassa. Ulkoisessa laadussa tämä ei kuitenkaan näy millään tavalla.

World to Europe USB-adapteri

Hankkimani adapteri malli on PRO World & USB. Tämä on muuten sama malli kuin PRO-sarja, ainoana erona on irrallinen USB laturi/Schukosta viiteen muuhun pistoketyyppiin muuttava adapteri. Tämän lisäpalan avulla on mahdollista ladata yhtä USB laitetta sekä käyttää suojamaadoittamatonta eurooppalaista pistotulppaa yhtaikaa, tai vaihtoehtoisesti USA / UK / Australia / Kiina / Italia / Sveitsi pistotulppaa.

USB laturi antaa merkintöjen mukaan max 2,1A@5V ulos, eli se jaksaa ruokkia suurinta osaa isovirtaisia laitteita. Jotkut tabletit käyttävät jopa 2,4A, mutta oletettavasti ne toimivat myös hieman pienemmällä laturilla, lataus vain kestää hieman tehokkaampaa laturia pidempään. Testasin USB keino kuormalla laturin virranantokykyä, ylivirtasuojaus astui kuvioon 2,3A kohdalla. Ilman kuormitusta laturin jännite on 4,8V, mutta nousee kuormituksen kasvaessa 4,96V:iin.

Pitkäaikaisessa kuormituksessa laturi lämpenee ja ilmeisesti sisäinen lämpösuoja alkaa alentamaan jännitettä virran pienentämiseksi ja edelleen ylikuumenemisen estämiseksi.

Loppuajatukset

Keniasta hankittuun 3€ hintaiseen UK adapteriin nähden, Skross on painava kapistus, ja myös samalla kymmenen kertaa kalliimpi (~30€). Yhdessä Schuko osan kanssa painoa on kertynyt 207g (pelkkä adapteri 147g). Ulkoisilta mitoiltaan tämä on myös noin tuplasti paksumpi (SLK: 72x57x75mm).

Skrossilla pärjää useammassa maassa, sen mukana tarvitsee kuljettaa myös jatkojohtoa, mikäli haluaa käyttää useampaa kuin yhtä laitetta kerrallaan. Toisaalta erillinen läpisyöttävä USB laturi mahdollistaa sen, että esimerkiksi kännykän lataaminen ja tietokoneen käyttäminen onnistuu yhtaikaa. Toisaalta se kolmas laite jää sitten kytkemättä, esimerkiksi hyttyskarkote.

 

Tuotteen sivut

Datalehti

Manuaali

Suojaerotusmuuntaja videotykin sähkönsyöttöön

Kuten aktiivisimmat lukijat ovat huomanneet, on kotiteatterin kanssa ollut pientä ongelmaa. Näitä ongelmia on ratkottu jo pidemmän aikaa, nyt toivon mukaan nämä on vihdoin selätetty.

Edellisessä jutussa uumoilin, että todennäköisesti pitää hankkia antennivahvistin, jotta antennijohtoon liitettyjen vaippavirranerottimen aiheuttaman signaalin vaimenemisen saisi kumottua. Otin yhteyttä DNA:n tukeen, jossa todettiin, että tilaa mittamies paikalle. Käynti olisi maksanut 55€.

Signaalin vaimeus ei kuitenkaan ole se todellinen ongelma, vaan digiboxista kaapeli tv-verkkoon menevä maavuotovirta. Oli jo alusta asti selvää, että ongelma ei ole mitenkään yksioikoinen, ja siksi antenniasentajan tilaaminen ei todennäköisesti edes ratkaise ongelmaa. Toki jos vahvistimesta olisi kääntänyt lisää gainia, olisi ongelma liian heikosta signaalista korjautunut, mutta tämä ei ole varsinainen lääke vaippavirta ongelmaan (+ naapurit olisivat joutuneet hankkimaan signaalivaimentimet). Vaippavirtaerotin oli lääke, jolla oli kuitenkin sivuvaikutus. Sivuvaikutusten korjaaminen uudella lääkkeellä ei kuulosta kovin hyvältä. Eli, oli paneuduttava ongelman alkujuurille.

Kiinteistössä on suojamaadoitetut pistorasiat, mutta tosiasiassa kaikki rasiat on nollattu jakorasiassa. Sähkökeskukselta siis tulee L + PEN, joka jakautuu kytkentärasioissa L + N + PE. Nollaus on monesti ongelmallinen, ja saattaa olla merkittävä osasyyllinen havaitsemiini ongelmiin.

Vuotovirta antenniverkkoon vaihtelee sähköverkon kuormituksesta riippuen 30-140mA välillä. Virran suuruuden muuttuessa, videotykin kuva häviää. Tästä olen tehnyt aiemmin jutun, joka on luettavissa täältä (jutussa myös video, joka havainnollistaa hyvin ongelman häiritsevyyttä).

Nyt kun asiaa on tutkittu jo pidempi tovi, niin voisi tietysti sanoa, että edelliset oireet ovat antaneet vihjeitä siitä, millä suunnalla ongelma sijaitsee. Koska kuva häviää, niin ongelma on jossain näyttöketjun loppupäässä. Harmi, että nyt vasta tässä vaiheessa tajusin alkaa mittailemaan vuotovirtoja laitekohtaisesti. Aiemmin näitä virtoja tuli mitattua ainoastaan antennipistokkeen ja antennijohdon väliltä.

Vuotovirran lähde paikantui lopulta hyvin nopeasti; nypin vuorotellen HDMI johtoja irti esivahvistimesta, ja seurasin, kuinka vuotovirran suuruus muuttuu. Kun nyppäsin digiboxin irti, niin virta putosi olemattomiin. Tämän jälkeen kokeilin ottaa videotykille lähtevän optisen HDMI kaapelin irti, ja kas, virta putosi jälleen olemattomiin. Tämän jälkeen kokeilin, vaikuttaako videotykin sähköjohdon kytkentäsuunta virtaan; ei vaikutusta. Sähköjohdon irrottaminen luonnollisesti poisti vuotovirran.

Koko AV räkin vuotovirta kaapeli-TV verkkoon on 3mA ilman videotykin HDMI kytkentää. Videotykin lisääminen yhtälöön HDMI-kaapelin kytkennällä nosti vuotovirran tällä kertaa 64mA:han. Pikaisella etsinnällä en löytänyt galvaanisia erottimia HDMI liittimiin. Ja toisin kuin voisi äkkiä luulla, niin optinen HDMI ei sekään erota järjestelmää galvaanisesti, koska kuidun ohella kyseisessä kaapelissa menee myös vastaanottimen sähkönsyöttö ja HDMI-liittimien runkomaadoitus.

Koska HDMI:tä ei saanut erotettua galvaanisesti, niin seuraavaksi helpointa oli erottaa videotykin sähkönsyöttö sähköverkosta galvaanisesti. Hyllystä sattui löytymään kaksi 350VA suojaerotusmuuntajaa, joista toinen ylimääräinen. Tehonsa puolesta tämä riittää juuri kattamaan tykin sähkönsyöttötarpeen (310W, cos fi hyvin lähellä ykköstä), niin olihan sitä pakko kokeilla.

Suojaerotusmuuntajan lisäämisen myötä antenniverkon vuotovirta oli enää 3mA, ilman antennisignaalia vaimentavia erotuskondensaattoreita. Enää kuva ei pätki, kun rappukäytävään laittaa valot, ei vaikka kuivausrummun käynnistäisi. Myös kaikki TV-kanavat näkyvät häiriöttä, eli signaali on jälleen riittävän voimakas.

Muutaman tunnin yhtäjaksoisen käytön jälkeen kuvanpätkimisongelmaa ei esiintynyt kertaakaan. Suojaerotusmuuntaja sitävastoin lämpenee ihan mukavasti, mutta sen pitäisi kestää tämä hyvin, koska sen nimellistehoa ei ylitetä. Muuntajassa on integroitu ylivirtasuoja, joka on suuruudeltaan 2A. Videotykki ottaa maksimissaan 1,3A virran.

Miten suojaerotusmuuntaja toimii?

Muuntajan ensiö ja toisio sisältää yhtä monta kierrosta, eli sen muuntosuhde on 1:1. Täten kun sisään syöttää 230VAC, tulee ulos sama jännite. Muuntajan ensiö ja toisio eivät ole galvaanisesti toisiinsa yhteydessä, teho ja jännite siirtyvät magneettisesti muuntajasydämen kautta ensiöltä toisiolle. Koska toisio on täysin kelluva, eli sillä ei ole minkäänlaista yhteyttä maahan, ei koskettamalla kumpaakaan johdinta erikseen saa sähköiskua.  Sähköverkon puolelta sitä vastoin saa sähköiskun, koska muuntajan nolla (N) on yhteydessä myös maahan (PE). Tästä syystä huollettavat laitteet kytketään / olisi syytä kytkeä suojaerotusmuuntajan taakse, henkilöturvallisuuden nimissä (etenkin paikoissa, joissa ei ole vikavirtasuojia).

Kuva otettu Intertrafo Oy:n kotisivuilta.

Koska aiemmin virtapiiri syntyi sähköverkon, videotykin, HDMI-kaapelin ja digiboxin kautta antenniverkkoon, niin katkaisemalla yhteys jossain kohtaa piiriä, lakkaa myös vuotovirran kulkeminen.

Hintaa käyttämälläni muuntajalla on 125€, jota myy esimerkiksi Partco. Tätä juttua varten minun ei kuitenkaan tarvinnut ostaa suojaerotusmuuntajaa, sillä olen saanut nämä joskus 20 vuotta sitten täysin ehjänä purkujätteenä.

Madboy MFP-2000 levykelkka ei aukea

Uuden esivahvistimen myötä kotiteatteri alkaa olla hyvällä mallilla. Tämän avulla sain myös ratkaistua pitkään vaivanneen ongelman kuvan ja äänen yhdistämisen kanssa. Parin vuoden tauon jälkeen karaokesoitin ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, levykelkka ei auennut.

Avauspainikkeen painallus saa selkeän hurinan aikaiseksi, eli moottori on varmasti ehjä. Epäilin välittömästi syyksi katkennutta levykelkan hihnaa. Asia selviää avaamalla konepelti, eli neljä ruuvia takaa ja kaksi kummaltakin kyljeltä. Ensin kuitenkin irrotetaan laite seinästä, jotta vältytään hengenvaaralta.

Tämän jälkeen irrotetaan kaksi ruuvia levykelkan päältä, jotta laser suoja ja vastamagneetti saadaan pois tieltä.

 

Levykelkkaa ei tule pakottaa käsin, vaan tässä vaiheessa on syytä kytkeä sähköt päälle. Avauspainike ei luonnollisestikaan saa kelkkaa auki, mutta vapauttaa mekanismin muutoin, jotta sitä pystyy käsin liikuttelemaan. Kun avaustoimenpide on tehty, katkaisin virrat.

Pieni varoituksen sana, laser lähtee päälle, kun laitteen käynnistää. Laseriin ei tule katsoa, ja turvallisinta onkin asettaa laserin päälle pieni pala puhdasta paperia. Tämänkin jälkeen laseriin katsomista on syytä välttää. Mikäli käytössäsi on laser suojalasit, on niitä suositeltavaa käyttää. Itselläni tällaisia ei kuitenkaan ole.

Hihna tosiaan oli poikki. Hihan koko, eli halkaisija on 25mm, eli 8cm pitkä.

 

Hihnoja myy mm. Partco, mutta yhtä hihnaa en lähtenyt tilaamaan korkeiden postikulujen takia. Purin vanha CD-aseman, jonka avausmekanismista otin hihnan. Asema oli peräisin vuodelta 2004, hihna vaikutti olevan uuden veroisessa kunnossa. Samaa ei voi sanoa MadBoyn hihnasta, joka oli täysin hapertunut (hihnan laatu lienee alinta, mitä markkinoilta löytyy). Uuden hihna halkaisija oli noin 27mm, eli hieman liian iso. Tämän huomaa myös hihnan kireydessä, joka on löysähkö. Kelkka toimii, mutta aina se ei jaksa lähteä kiinni, jolloin kelkkaa pitää hieman avustaa käsin. Auki se kuitenkin menee joka kerta. Tämä on tällainen hätävara ratkaisu. Mikäli vastaan tulee joskus sopivankokoinen hihna tai muutoin tulee tarve tilata isompi erä tavaraa, niin pitää vaihtaa oikeanpituinen hihna nykyisin hätävaran tilalle.

Lopuksi laite kasataan päinvastaisessa järjestyksessä.

 

 

APC Network Management Card – Kirjautumisongelma

Minulla on kolme APC:n UPS:ia, joissa jokaisessa on Network Manegement Card (NMC). NMC kortin webbikäyttöliittymän kautta pääsee muuttamaan laitteen asetuksia, tarkastelemaan tilaa ja hälytyshistoriaa.

Käyttöliittymä on suhteellisen tarkka uloskirjautumisen suhteen. Jos suljet selaimen suoraan, saat seuraavalla kerralla todennäköisesti virheilmoituksen ”Someone is currently logged into the APC Management Web Server”. Tämä saattaa poistua ajan kanssa, tai kuten tällä kertaa, ei suostunut poistumaan ollenkaan.

Onneksi tähän on olemassa todella yksinkertainen ratkaisu, eli lisäämällä laitteen IP-osoitteen perään /logout.htm. Tämän jälkeen ilmestyy normaali uloskirjautumisesta ilmoittava sivu, jonka jälkeen sisäänkirjautuminen onnistuu normaaliin tapaan.

DIY taulun ripustin

Tuli ostettua muutama taulun kehys, joista kuitenkin puuttui ehkä se tärkein, ripustuspiste. Takaa löytyy kaksi metallista lenkkiä, joiden väliin on tarkoitus laittaa naru, jolla se puuttuva ripustuspiste saadaan aikaiseksi.

Tavallinen naru olisi liian helppo ratkaisu, toisaalta ohuet kiinnikkeet hiertäisivät narun ajan saatossa poikki. Toinen vaihtoehto on käyttää jekkulankaa, jota sitäkin kaapista löytyisi ennestään. Sekin voi kuitenkin ajan saatossa venyä / liikkua, ja halusinkin jotain vielä parempaa, vaijeria.

Koska vaijeria ei voi pyörittää itsensä ympäri kuten jekkulankaa, tarvitaan vaijerille sopivat kiinnikkeet. Sopivia kiinnikkeitä en kuitenkaan löytänyt. Kiinnikkeet piti tehdä itse, tai paremminkin DIY-hengessä purkaa abiko-johdon jatkojen sisältä (mikään ei sinällään olisi estänyt käyttämästä liittimiä muovieristeen kanssa). Käytin siis sinisiä, eli 2,5mm² johtimelle tarkoitettua jatkoa, jonka läpi 1mm halkaisijaltaan oleva vaijeri sujahtaa kivasti kahteen kertaan, kunhan liittimen keskellä olevan esteen saa poistettua (yksi syy, miksi lopulta päädyin muovieristeen poistamiseen => se lähti irti, kun estettä poisti).

Liittimen ulossaaminen ja esteen poistaminen tapahtuu yhdellä toimenpiteellä, eli laittamalla piikkityökalu estekaaren ulkopuolelle, ja napauttamalla pari kertaa kevyesti vasaralla. Lopussa liitintä pitää vielä kerran kopauttaa vasaralla reunaa vasten, jotta liitin tulee kaikkinensa ulos, joka lähtee tämän jälkeen helposti sormin irti vetämällä. Kun liitin on ulkona, on estekin siinä samassa siirtynyt alkuperäisille synnyinsijoilleen.

Sitten tarvitaan sopivan pituinen pätkä sopivan paksuista vaijeria. Tähän tarkoitukseen hankin 1mm paksuista vaijeria, joka meni tavallisilla sivuleikkureilla helposti poikki. Yhtään paksumpi vaijeri olisi todennäköisesi vioittanut sivuleikkureita. Eli, kannatta varoen testata katkeaako vaijeri vai tuleeko sivuleikkureihin lovi. Sopiva vaijerin pituus on se, kun paikalleen asennettuna se jää kehyksen sisäpuolelle (+pätkät, jotka taitetaan päissä liitoksen tekoa varten).

Kun vaijeri on pätkitty sopivaan mittaan (ylläolevan kuvan mukaisesti, noin 1cm yläreunasta irti), sujauta kaksi liitintä vaijeriin. Taita tämän jälkeen vaijerin päät sormin niin, että se on sopivan mittainen. Vaijeria ei kannata tehdä liian lyhyeksi, koska mitä vaakasuorempi vaijeri on lopullisessa asennuksessa, sitä suuremman voiman se aiheuttaa kiinnityspisteille. Eli, mahdollisimman pitkä ja loiva vaijeri on syntyvien voimien minimoimiseksi paras ratkaisu.

Lopuksi onkin jäljellä enää vaijerin paikalleen puristaminen. Sujauta liitin alla olevan kuvan mukaisesti, ja purista se paikalleen sopivilla pihdeillä. Itselläni on kahdenlaista pihtiä, perus abiko pihti, sekä pienille kaapelikengille tarkoitetut pihdit. Kaapelikengille tarkoitetut pihdit toimivat paremmin tässä tarkoituksessa, koska ne puristavat liitintä paremmin, joka suunnasta – toisin kuin abiko-pihdit, jotka vain litistävät liitintä. Tulee kuitenkin huomata, että tällaiset pienikokoisten johtimien pihdit puristavat tyypillisesti vain toisesta laidasta. Täten jouduin tekemään kaksi puristusta.

Alla kuva valmiista tuotoksesta, sekä testi vaijerin pituudesta. Yhden taulun osalta (sen ensimmäisen kokeilun) jouduin uusimaan vaijerin, koska se ulottui juuri taulun yläreunaan asti, eli oli noin sentin verran liian pitkä vaijeri.

Vielä en tauluja seinälle ehtinyt viritellä, mutta vaijeriliitos vaikutti erittäin jämäkältä.

Auton kustannukset, 6. tarkasteluvuosi

Kuudes omistusvuosi on nyt takana. Ainoastaan yksi jännityksen hetki oli kuluneen vuoden aikana; vasemman etujarrun jumiutuminen viron maalla. Onneksi matkaa pääsi kuitenkin jatkamaan, kun hieman herkisteli jarrusatulaa ja paloja tien päällä, jotta akuuteimman jarrupalojen kantamisen sai pois. Etupään levyjen ja palojen vaihtaminen kustansi 255€. Normaalin 140tkm huollon yhteydessä vaihdettiin myös vasemman takarenkaan koiranluu (140tkm huolto + koiranluu maksoi 240€).

Auto meni katsastuksesta läpi ilman huomautuksia, kuten kaikkina aiempinakin kertoina. Täten auton voikin viedä hyvillä mielin 160tkm huoltoon (~600€).

Mutta, mennäänpä sitten itse lukuihin.

Autolla ikää 8 vuotta, josta käytössäni se on ollut 6 vuotta. Kilometrejä mittarissa 156149, joista 125507 kertynyt viimeisen 6 vuoden aikana. Keskimäärin siis 20918km/vuosi. Työ ajoa on ollut yhteensä 74086km (12348km/vuosi), omia ajoja 20471km (3412km/vuosi) ja puolison ajoja 30951km (5155km/vuosi). Prosentuaalisesti ajot jakautuivat: työ 59,0% / omat 16,3% / puoliso 24,7%.

Polttoainetta on kulunut yhteensä 6848,88 litraa, keskimäärin 54,36 litraa/tankkaus, jolla on päässyt 996km. Dieselin hinnan painotettu keskiarvo on 1,353€/l. Käyttövoima vero huomioon ottaen litrahinnaksi muodostuu 1,705€/l.

Keskikulutus on ollut 5,46 l/100km (6 vuoden keskiarvo). Polttoainekustannus käyttövoima veron kanssa on 9,30 €/100km, eli 9,3 snt/km.

Muuttuvat kulut kuuden vuoden aikana on ollut yhteensä 28535,82€. Summa sisältää kaikki muut kulut auton arvon alenemaa lukuun ottamatta. Kulut jyvitettynä ajokilometriä kohti muodostaa kustannukseksi 27snt/km. Tästä polttoaineen osuus on aiemmin mainittu 9,3 snt/km. Auton arvon alenema on ollut keskimäärin 12 snt/km. Täten kokonaiskuluiksi kaikkineen kuluineen saadaan 38 snt/km.

Koska auto oli osto hetkellä velaton, ei rahoituskustannuksia ole näissä laskelmissa mukana.

Verottajan ilmoittama kilometrikorvaus nousi parin vuoden laskun jälkeen sentillä, ollen siis 42snt/km vuonna 2018. Aiempina vuosina korvaus on ollut 45 snt/km (2013), 43 snt/km (2014), 44 snt/km (2015), 43 snt/km (2016), 41snt/km (2017). Lasken 43 snt keskiarvon mukaan auton arvon alenemaan varatun summan, vaikka todellisuudessa vuosittaiset kilometrit pitäisi painottaa ja suhteuttaa todellisen keskimääräisen kilometrikorvauksen määrittämiseksi. 43 snt mukaan laskien auton arvon alenemaa varten ajetulla kokonaiskilometrimäärällä ja muuttuvat kulut vähennettynä muodostaa 20303,89€.

Autoa en tällä kertaa käynyt tarjoamassa autoliikkeessä, eikä netissäkään ei ollut myynnissä saman vuosimallin ja samoilla kilometreillä varustettua autoa. Vuoden ja kahden tuoreempaa mallia löytyi samoilla kilometreillä. Vuosi sitten autoliike tarjosi vaihdossa 6000€, joten oletettavasti vaihtoarvo on nyt jossain 5000-5500€ tietämillä. Autoliikkeen jälleenmyyntiarvo lienee jossain siellä 7500€ titämillä. Ajetuilla kilometreillä auton arvon heittäminen esimerkiksi 500€:llä ei vaikuta laskelmiin sentin tarkkuudella tarkasteltuna ollenkaan (tarkastellessa kilometrikorvauksen riittävyyttä). Oletetaan siis arvoksi 5500€, jolloin auton arvo olisi laskenut kahdeksassa vuodessa 18500€, joka tekee vuotta kohden 2313€ (kuudessa vuodessa 13875€).

Mikäli jokaisesta ajetusta kilometristä olisi maksettu kilometrikorvausta (43snt mukaan), olisi korvausta maksettu 6428,89€ (=arvon aleneman erotus) liikaa todellisiin kuluihin verrattuna. Koska korvausta maksetaan vain työajoista (59,0%), putoaa summa 3794,94 €:n. Vuotta kohti tämä tekee 632€ liikaa. Vuosi takaperin tämä liikasumma oli 370€. Toisaalta jos auton arvon alenema olisi määritelty 500€ suuremmaksi ja 160tkm ehditty saada tarkastelu jaksolle, olisi kulut olleet noin 1500€ suuremmat, joka on olisi vastaavalla matematiikalla suhteutettuna laskenut liikasummaa 497€:oon. Summa on joka tapauksessa kasvanut viimevuodesta, laski miten päin tahansa.

Ylimäärä johtuu pääasiassa siitä, että auton arvon ei laske enää yhtä rajusti kuin alussa. Myös ei merkkihuollossa käyttäminen säästää rahaa arviolta 30% huoltokuluissa. Toisaalta autoa ei myöskään ole tullut käytettyä yhtä usein pestävänä kuin alkuaikoina, jonka lisäksi sisätilalämmitin, navigaattori yms. laitteiden hankintahinta ei vaikuta juurikaan tässä vaiheessa. Auton kulut koostuvat siis enää pääsääntöisesti vakuutuksista, polttoaineesta ja huolloista.

Ylemmille toimihenkilöille ei edelleenkään makseta palkkaa matka-ajalta, matkustus tapahtuu siis omalla vapaa-ajalla. Tosin työpaikalla otettiin käyttöön alkuvuodesta järjestelmä, jossa vapaa-ajalla matkustamisesta saa vastaavan tuntimäärän vapaata, kuitenkin korkeintaan yhden työpäivän verran. Täten kuluneen vuoden aikana netto ’tuntipalkaksi’ kilometrikorvauksista muodostuu 3,07€/h, kun keskinopeudeksi on määritelty 60km/h (=632,49€ / (12348km/60km/h) ). Tämä on vielä aika kaukana aikoinaan uutisissa mainitusta 10€/h verottomasta palkasta, jota ajamalla saa, mutta näköjään hiljalleen alan lähestymään tätä maagista lukua. Vuosi takaperin vastaava luku oli 2,04€/h, kun summa laskettiin koko ajetusta kilometrimäärästä 70km/h mukaan lasketulla keskinopeudella.

Lopuksi täytyy vielä todeta, että kilometrikorvaus on kaikille autoilijoille sama, oli auto uusi tai vanha, kallis tai halpa. Toiset siis häviävät, toiset voittavat. Kilometrikorvauksen on tarkoitus olla keskimäärin hyvä kaikille. Pieni kolhu tai tekninen vika kustantavat helposti useita satasia, jopa tuhansia, jolloin pieni plussa historiassa kääntyy pitkällä juoksulla aika lähelle verottajan määrittämää kilometrikorvausta. Minun tapauksessa hyöty on tällä hetkellä noin 632€/vuosi, eli noin 5snt/km.

Elisa Kirja – eKirja- ja äänikirjapalvelu

Olen kautta aikain ollut todella huono lukemaan kirjoja. Kannesta kanteen olen elämäni aikana lukenut yhden käden sormin laskettavan määrän kirjoja (ennen Elisa Kirjaa). Useita kirjoja olen aloittanut lukemaan, mutta ne ovat aina jääneet kesken.

Kuulun ns. vanhaan koulukuntaan, eli vaikka lapsena olinkin tekniikan ihmelapsi (kuten varmasti monet teistä, jotka ovat syntyneet 80-luvulla, ja sen jälkeen), niin elokuvat ja sarjat katson edelleen levyltä, lehdet luen lehtinä, ja kirjat kirjoina.

Kirjahyllyyn olen ostanut kevyttä iltalukemista, kuten Anneli Auer – Murhalesken muistelmat, Juoksukengät, Sata tapaa tappaa sielu, Syötäväksi kasvatetut, Hukassa huostassa, The Lord of the Rings (eng), The Hobbit (eng)… Yhteistä näille kaikille kirjoille on se, että joko en ole edes alkanut lukemaan niitä, tai olen lukenut enintään 1/5-osan. Ajan puutetta, vai kenties sittenkin huono media?

Vuoden 2016 alussa törmäsin Elisa Kirjaan. Tuolloin tutustumislahjana sai ilmaisen kirjan, ja ajan kuluessa muutaman muunkin kirjan (asiakkuuteni aikana yhdeksän kirjaa, tosin, ainakin yhden olen missannut). Testasin pikaisesti ja totesin että ei ole minun juttu (vielä). Fyysinen kirja tuntui edelleen luontevammalta, kuten lukumääristäkin on ’selvästi’ nähtävissä.

Niin aika kuitenkin kului, ja kerran aloin lukemaan Juoppohullun päiväkirjaa. Mikään erikoinen kirja tämä ei ollut, mutta sellainen hyvä, kevyt aloitus ja alkukosketus kirjojen ihmeelliseen maailmaan (151 sivua tuntuivat todella pitkältä). Pieneltä kännykän näytöltä lukeminen oli tuskaa, siitä huolimatta, että fonttikokoa, taustaväriä ja näytön kirkkautta saa muuttaa. (Taustaväriä muuttamalla saa luentakokemuksesta hieman silmiä vähemmän rasittavan, etenkin jos lukee hämärässä/pimeässä.)

Tämän jälkeen innostuin lukemaan Kun suljen silmäni, joka olikin todella jännittävä ja mukaansa tempaava 278 sivuinen trilleri. Sitten tuli luettua Minä, Ozzy, 324 sivuinen viinan ja huumeiden huuruinen elämänkerta Ozzy Osbournen elämästä. Enpä olisi uskonut, että kenenkään elämänkerta voisi olla näin kiinnostava, etenkään sellaisen, jota en ole koskaan seurannut/fanittanut.

En ole vertaillut eKirjoja fyysisiin vastineisiinsa. eKirja sisältää kansikuvan, takakannen tekstit yms, eli todennäköisesti kaikki samat asiat kuin fyysinen kirja. eKirja sisältää lisäksi ostajan tiedot aina siellä täällä sivun lopussa, sekä varoituksen mahdollisuudesta selvittää kirjan alkuperäinen ostaja, mikäli teosta jaellaan laittomasti.

Näiden lukeminen otti aikaa pidemmän tovin, mutta sain luettua loppuun! eKirja osoittautui erittäin käteväksi lentokoneessa ja laivassa matkustaessa (miksei junassa, linja-autossa ja taksissakin, näitä ei vaan ole tullut käytettyä ainakaan viiteen vuoteen). Ensimmäiset eKirjat tuli tiirailtua pienen kännykän näytöltä, mutta eKirjojen lukemisen makuun pääsin näiden teosten myötä.

Todellinen lukuelämys irtosi vasta isomman näytön, eli tabletin myötä. Lukeminen helpottui isomman fonttikoon myötä (kokoa voi kasvattaa asetuksista, mutta pienellä näytöllä sivua saa olla kääntämässä jatkuvasti kuin Tinderin tykkäyssivua konsanaan). Isomman näytön myötä sivujen kääntelytarve putosi kolmannekseen.

Sain juuri päätökseen neljännen eKirjani, joka oli samalla pisin tähän mennessä lukemani kirja; 572 sivuisen George Lucasin elämästä kertovan kirjan. Mielenkiintoinen kirja, jonka myötä oppi uusia asioita niin Star Warsista, THX äänimaailmasta, Pixarista, ILM:stä, elokuvien digitalisaation vallankumouksesta, tekijätietojen siirtämisestä elokuvan loppuun sekä sen, että George Lucas on ollut kaikkien näiden alullepanija. George on ollut aikaansa edellä, todellinen keksijä ja visionääri.

Tämä ei ole kuitenkaan mitään kirja-arvostelu, vaan piti puhumani Elisa Kirjasta. Kuten jo edellä selvisikin, innostuin eKirjoista Elisa Kirjan myötä. Sovellus itsessään ei ole mikään erikoinen, tekee sen minkä pitää. Sovellus muistaa mille sivulle olet viimeksi jäänyt ja mikäli käytät samaa käyttäjätunnusta useammassa laitteessa, osaa se kirjaa avatessa kertoa, että olet lukenut kirjaa toisella laiteella, haluatko siirtyä sivulle x. Saat myös jätettyä kirjanmerkkejä sivuille, jotta voit palata haluamaasi kohtaan myös näitä käyttäen.

Valikosta voi tarkastella mitkä kirjat ovat laitteella ja mitkä kaikki kirjat olet ostanut. Ostetut kirjat saa ladattua laitteelle (saatavilla Apple and Android alustoille) kätevästi kirjan kuvaa painamalla. Kirjojen ostaminen tapahtuu ainoastaan Elisa Kirja nettisivujen kautta, joka toteutettu suojaviivaisesti ja on helppo käyttää.

Sovellus on täysin ilmainen, eikä vaadi toimiakseen Elisan muita asiakkuuksia. Tällä hetkellä palvelun kautta on mahdollista ladata täysin ilmaiseksi 414 klassikko kirjaa (=> hyvä mahdollisuus kokeilla, kuinka sovellus toimii). Kaikkiaan suomenkielisiä kirjoja on tarjolla lähes 10000, ruotsiksi lähes 25000 ja englanniksi 3000, eli yhteensä hieman päälle 37000 kpl. Elisa Kirja onkin suomen suurin ja kattavin eKirjojen myyntipaikka, ei lopu lukeminen kesken paatuneimmaltakaan lukutoukalta. Kirjojen lisäksi, joistain teoksista on mahdollisuus hankkia myös äänikirja versio. Äänikirjoja en ole kokeillut.

Myös noin kolmesti vuodessa on ollut mahdollisuus valita neljän tai kuuden maksullisen kirjan/äänikirjan listasta yksi ilmainen tuote. Nuo aiemmin mainitsemani kirjat ovat olleet tällaisia tarjouskirjoja. Kirjoja on tullut siihen tahtiin ilmaiseksi, että minun lukuvauhdilla en mitenkään pysy ilmaiskirjojen jakeluvauhdissa mukana, etenkin kun aloin lukemaan näitä kirjoja hieman jälkijunassa. Kirjojen hinnat vaihtelevat palvelussa 8-30€ välillä, joskin jotkin teokset maksavat yli 100e ja toiset vuorostaan tarjouksessa vain muutamia euroja. Hinnat ovat eKirja versiona jotakuinkin saman hintaisia kuin painettuna versiona.

Käyttämäni ohjelmaversio Elisa Kirjasta oli 2.5.7.

Kuvakaappaukset on otettu Elisa Kirja -ohjelmasta, sekä Kun suljen silmäni -eKirjasta (Elisa Kirjaa käyttäen). Kuvien sisällön oikeudet omistaa Elisa ja kirjojen kustantajat.

Galvaaninen maaerotin antennijohtoon

Taustaa

Syksyllä 2016 ostin optisen HDMI kaapelin. Muutaman päivän käytön jälkeen vastaan tuli kuitenkin ongelma, jossa kuva pätki lyhytaikaisesti, tai jäi pätkimään loputtomasti.

Tuolloin epäilin HDMI-portin riittämätöntä sähkön syöttöä, mutta myöhemmin selvisi, että syynä on todennäköisimmin maavirta luuppi antennijohdon kautta. Antennijohto irrotettuna ongelmia ei ole ilmennyt kertaakaan, mutta tämä luonnollisesti estää digiboxin käytön.

Uusi esivahvistin toi mukanaan vielä uuden ongelman, jossa ilmeisesti laitteiden käynnistysjärjestys yhdessä maavirtaluupin kanssa aiheuttaa tilanteen, jossa kuva jää välillä kokonaan näkymättä. Tämän sai ’korjattua’ nyppäämällä esivahvistimen sähköjohdon irti ja kytki takaisin. Laitteen sammuttaminen kaukosäätimestä ei siis riittänyt. Tämä oli kuitenkin hyvin rasittavaa, sillä näin joutui tekemään useamman kertaa viikossa.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, olen elänyt tuon kuvan pätkimisongelman kanssa jo reilu 1½ vuotta. Uusi esivahvistinkin on ehtinyt olla reilu puoli vuotta käytössä, oman ongelmansa kanssa. Töissä on ollut sen verran kiirettä ja elämässä muutenkin hyvin paljon yhtä sun toista menoa ja harrastetta, että tämän pienen ongelman ratkaiseminen on vaan jäänyt. Nyt tilanne vihdoin kuitenkin muuttuu.

Ratkaisuna ongelmaan on galvaaninen maaerotin laitteen ja antennipistokkeen välille.

Hinta

Galvaanisia maaerottimia myydään vähän siellä sun täällä, hintahaitari sitä vastoin on todella laaja. Pikaisella etsinnällä hinta vaihteli alle kolmesta eurosta 30 euroon, kyseessä ollen vielä saman valmistajan täysin identtinen tuote.

Halvimmalla löysin tuotteen satshop.fi:stä, hinnan ollessa 2,70€/kpl, verkkokauppa.com:ssa hinta vuorostaan oli 8,90€/kpl. Clash Ohlson myy teknisesti samaa tuotetta, vaikka onkin ulkoisesti hieman erinäköinen. Hintaa Clasulla on 12,99€/kpl. Satshopin toimituskulut olivat kohtuulliset 2,90€ kolmelle erottimelle, kokonaishinnaksi muodostuen 11€:ksi. Yksi radiolle ja yksi kullekin TV-virittimelle digiboxissa, kaapeli modeemi jää erotuksen ulkopuolelle.

Mikä galvaaninen erotin?

Laitteena galvaaninen erotin on hyvin yksinkertainen laite; sen tehtävänä on erottaa kaksi piiriä toisistaan, päästäen lävitseen hyötysignaalin. TV:n tapauksessa hyötysignaali on luonnollisesti kuva ja ääni, katkaistava häiriösignaali vuorostaan laitteiden ja TV-pistokkeen välinen vuotovirta. Joskus erotus on tehtävä esimerkiksi suuren jännite-eron takia (esimerkiksi logiikan 24VDC kanava ohjaa 230VAC syöttöä/valaistusta).

Kuljetettavasta signaalityypistä riippuen, erotus voidaan toteuttaa muuntajalla, kondensaattorilla, optoerottimella tai releellä/kontaktorilla (myös muutama muu vaihtoehto on olemassa). Täytyy kuitenkin muistaa, että kondensaattori ei erota virtapiirin osia toisistaan galvaanisesti, vaikka se tasavirran katkaiseekin. Täten on virheellistä puhua galvaanisesta erottimesta kondensaattoreilla toteutettujen laitteiden osalta, siitä huolimatta tätä virheellistä nimitystä näistä tuotteista käytetään ihan markkinointia myöten. Ja koska suurin osa tämän lukijoista on nimenomaan etsinyt galvaanista erotinta, en lähde muuttamaan jutun otsikkoakaan asiavirheestä huolimatta.

Koska hankkimani erotin on toteutettu kondensaattorein, käyn pikaisesti läpi sen rakenteen. Ulkovaipassa on 20uF ja keskinastassa 10uF suuruinen kondensaattori sarjassa uros- ja naarasliittimen välillä. Sähköisesti uros ja naarasliitin ovat identtisiä, eli signaalin kulkusuunnalla ei ole merkitystä toiminnan kannalta (toimii niin radion kuin tv:nkin kanssa). Alla piirtämäni kytkentäkuva rakenteesta.

Alla kuva varsinaisesta tuotteesta.

Lähtötilanne ja lopputulos

Ennen erottimien asentamista, kuivausrummun päällä ollessa vuotovirtaa antennikaapelin ulkovaipassa vaihteli 30-140mA välillä, siis järjettömän suuri. Virta oli suuri kuivausrummusta huolimatta, se saa vaan suurimpana kuormana aikaan kaikkein suurimmat heilahtelut aikaan.

Henkilösuojaukseen tarkoitetut vikavirtasuojat (joita kiinteistössä ei ole) laukeavat vikavirran ylittäessä 30mA. 50mA voi riittää aiheuttamaan sydämen pysähtymisen tai kammiovärinän. Kyse ei ole mistää pienistä virroista. Jännite-ero on tosin luokkaa 1,3-2,5V, jolloin ihmisen kehon kokonaisimpedanssi on näillä jännitteillä yli 2000 ohmia => virtatie on olematon, ei pitäisi olla vaaraa (max ~1,5mA). Tästä huolimatta pitäisin näppini erossa, sähkön kanssa ei koskaan tule leikkiä.

Erottimen lisäämisen jälkeen kuva ei ole enää pätkinyt, eikä esivahvistimen HDMI lähtö jumiutunut. Ongelma siis ratkesi ja syynä oli maavirtaluuppi antennijohdossa. Vuotovirta putosi 0,4mA paikkeille. Alla kuvat paikalleen asennetuista erottimista.

Mutta, kondensaattorit aiheuttavat signaalitiellä hyötysignaalin vaimenemista, jonka myötä HD kanavat lakkasivat pääsääntöisesti toimimasta kokonaan, muutaman kohdalla kuva meni mosaiikiksi. Myös National Geographic kanava palikoitui täysin, vaikka ei HD kanava olekaan.

Yksi ongelma selätetty, toinen tuli tilalle. Seuraavaksi täytynee hankkia signaalivahvistin, joka kykenee läpäisemään kaapelimodeemin signaalin, tai sitten täytyy tehdä toisenlainen kaapelointiratkaisu, jossa modeemi ottaa netin vahvistimen ohitse, mikäli netti yhteensopivaa vahvistinta ei löydy.

S-ryhmän osuusmaksun korot 2018

Vuosi 2018 oli merkittävä alamäki osuusmaksujen korkojen kannalta, laskua tuli peräti 28% viimevuoteen verrattuna.

Vuonna 2017 korkoa maksettiin 121€ edestä, mutta 2018 tuotto putosi 87€:oon. Varsin heikkoa.

MaksupäiväOsuuskauppaKorkoYlijäämäpalautus
25.4.2018SSO5€
25.4.2018KPO20€
25.5.2018PKO12€
25.5.2018OK SUUR-SAVO10€0,03€
25.5.2018TURUN OSUUSKAUPPA10 €
25.5.2018PEEÄSSÄ2,48€
25.5.2018PKO1,11€
25.6.2018KESKIMAA6€0,70€
25.6.2018SATAKUNTA6€
25.6.2018EEPEE5€
25.6.2018PIRKANMAA8€
25.6.2018ETELÄ-KARJALAN OSK5€
Yhteensä:87€4,32€

Suurimman pudotuksen koroissa teki Eepee, joka putosi peräti 15€ verran, 20€:stä 5€:oon. SSO pudotti eurolla 6€:sta 5€:oon. HOK, Hämeenmaa ja Maakunta pudottivat koron nollaan, joista tuli laskua yhteensä 18€. Näin muodostui 34€, eli 28% suuruinen pudotus.

Vuosina 2011-2015 korot pysyivät jotakinkin vakaana, vaikka pientä laskua tälläkin aikavälillä on ollut. Vuodesta 2016 eteenpäin laskunopeus on kasvanut kiihtyvää tahtia. Saa nähdä, milloin koronmaksu loppuu tyysti.

Myös verottaja muistaa sijoittajaa; 87€ tuotosta veroja lähtee 0,25 x 0,3 = 6,53€, käteen jäädessä 80,47€. Tämä on edelleen hyvin, kun ottaa huomioon, että Danske Bankin säästötililtä saan lähes puolet vähemmän korkoa vuodessa, jossa rahaa on kuitenkin yli 20 kertaa enemmän kuin S-sijoituksissa.

Ylijäämäpalautukset

Ylijäämäpalautuksia maksetaan kyseisen alueen palveluiden käytön perusteella, ei siis pelkän omistajuuden perusteella. Ylijäämäpalautukset ovat kuukausittain takaisin maksettavien bonusten mukaisesti verovapaita. Ylijäämäpalautukset kohdistuvat siis paremmin oikeasti oman alueen palveluiden käyttäjille, blokaten sijoittajat ulkopuolelle (ellei sijoittaja satu käyttämään kyseisen alueen palveluita). On siis mahdollista, että S-sijoittajien määrän kasvu on aiheuttanut korjausliikkeen sijoittajien kannalta huonompaan suuntaan.

Yksi syy korkojen määrän laskuun voi olla myös bonustasojen pudottaminen. Esimerkiksi Hämeenmaassa aiemmin 5% tason saavutti 1500€ kuukausiostoilla, kun nykyisin 5% tasoon pääsee jo 900€ kuukausiostoilla. Täten bonusta kertyy aiempaa helpommin, ja enemmän.

Osuuskauppojen määrä

Osuuskauppojen määrä laski yhdellä, kun Lappajärven Osuuskauppa yhdistyi KPO:n kanssa. Tämän myötä sijoitettu 100€ palautui tilille automaattisesti, sillä olin jo ennestään KPO:n jäsen. Mikäli en olisi ollut jäsen entuudestaan, olisi osuuskaupan vaihtuminen tapahtunut huomaamatta.

Jäämme jännityksellä odottamaan kehityksen suuntaa.