Konkurssi ei koskaan tule yllättäen

Yrityksen johto on hyvinkin tietoinen yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Siitä huolimatta monen konkurssiyhtiön toiminta jatkuu loppumetreille saakka täysin normaalisti, ihan kuin konkurssi tulisi lopulta täytenä yllätyksenä. Tällaista toimintaa voisi pitää jopa rikollisena, mutta sitä se harvoin kuitenkaan on. Pitäisikö sitten olla? Mielestäni johtohenkilöt pitäisi saada paljon nykyistä herkemmin vastuuseen synnyttämistään vahingoista ja veloista yhtiölle.

AirFinlandin toiminta lopetettiin kun ilmoitus konkurssihakemuksesta julkaistiin, tätä ennen ei oltu tehty mitään yhtiön pelastamiseksi, ei irtisanomisia, ei lomautuksia [1]. Vielä hetkeä aiemmin kaikki näytti siltä kuin konkurssista ei olisi ollut tietoakaan. Tämän seurauksena moni matkalainen ehti varaamaan ja maksamaan matkansa, vain minuutteja ennen H-hetkeä.

Edellinen työnantajani koki niinikään konkurssin. Pankkitilin saldo oli varmasti tiedossa jo kauan ennen loppua, samoin kuin kasautuvat laskut ja velkojien uhittelut. Vain pari päivää ennen palkanmaksua minulle ilmoitettiin, että tili on tyhjä eikä palkkaa kyetä maksamaan. Vaikka osasinkin odottaa loppua, tuli ilmoitus tietyllä tapaa myös yllätyksenä. Uskon lopun olleen tiedossa jo pidemmän aikaa, tästä huolimatta yhtiö toimi kuten ennenkin, tarjoten palveluita ja tuotteita asiakkaille. Aivan kuin vääjäämätön olisi suljettu kokonaan pois mielestä. Ei siis ihme, että konkurssit tulevat ”yllätyksenä”.

AirFinland ilmoittaa tilanteestaan kuitenkin reilusti kotisivuillta, toisin kuin entinen työnantajani, jonka kotisivuilta ei ilmene yhtiön nykyinen tilanne mitenkään. Sivujen perusteella voisi hyvin luulla, että toiminta jatkuu normaalisti. Sieltä löytyy nimittäin kaikki yhteystiedot ja etsittiinpä siellä myyjääkin, ainakin vielä jokin aika sitten.

Molemmissa edellämainituissa tapauksissa toimintaa pyöritettiin aivan loppuun asti, vaikka ihan varmasti oli tiedossa, että toiminta tulee loppumaan. Jonkinlaisena rajanvetona voisi pitää yhtiön toimia loppumetreillä. Mikäli työntekijöitä ei ole lomautettu tai irtisanottu, tai palveluiden myymistä lopetettu siitä huolimatta, että on tiedetty ettei palvelua voida tosiasiallisesti järjestää, olisi aihetta pistää päitä vadille. Kyseessä on selkeä tahallisuus, mitenkään muutoin tällaista toimintaa ei voi perustella.

Itse ainakin reiluna ihmisenä pyrkisin lopettamaan yhtiön toiminnan mahdollisimman pehmeästi, sivullisille mahdollismman vähän haittaa aiheuttaen. Näin säästyttäisiin suuremmilta mielipahan aiheuttamiselta ja itsekin saisi nukuttua yöt paremmin, tietäen että teki kaikkensa pehmeän mahalaskun tekemiseksi. Mutta ehkä tämän hyväsydämisyyden takia minusta ei koskaan voi tulla suuren yrityksen johtajaa.

Näkemyksiini saattaa vaikuttaa vahvasti se, että olen omakohtaisesti päässyt todistamaan, kuinka kylmästi voi vetäytyä kaikista vastuista nostamalla kädet pystyyn kun pilliin on puhallettu.

Lähteitä ja linkkejä:
[1] Taloussanomat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.