On useita ammatteja, joita ei saa tehdä ilman viranomaisen myöntämää lupaa. Useimmat varmasti tietävätkin, ettei esimerkiksi lääkäriksi voi ryhtyä hetken mielijohteesta. Mutta kuinka itsestäänselvää on että esimerkiksi hissihuoltaja, sähköasentaja (+jänniteytöt erillisellä luvalla) ja kylmälaiteasentaja tarvitsevat luvan, mutta LVI-asentaja, kiinteistön kuntotarkastaja tai kirvesmies ei, vaikka rautaista ammattitaitoa hekin tarvitsevat suoriutuakseen työstään. Luvanvaraisista elinkeinoista löytyy listoja esimerkiksi täältä, täältä ja täältä. Luvan omaavia yrityksiä/työntekijöitä voi etsiä esimerkiksi täältä ja täältä.
Entäpä kuinka monelle on itsestäänselvää, että telineille nousu on kielletty mikäli niille ei ole tehty käyttöönottotarkastusta. Tarkistetut telineet merkitään vihreällä telinekortilla, josta löytyy tietoa telineiden kestävyydestä ja mm. tarkastuksen suorittajasta. Mikäli telineissä on havaittu vika tai tarkastusta ei ole tehty, on vihreä kortti käännettynä, joka kieltää telineiden käytön. Esimerkki telinekortin sisällöstä. Kuva telinekortista.
Entäpä esimerkiski kuumailmapuhaltimen käyttö, vaatiiko se jotakin erityistä? Mikäli ilman lämpötila ylittää 200°C, tai se muuten aiheuttaa palovaaran, vaditaan sen käyttöön tulityölupa. Yksistään lupa ei riitä, vaan kohteesssa tulee olla alkusammutuskalusto (vähintään kaksi 43A 183BC -teholuokan käsisammutinta, joista toisen voi korvata pikapalopostilla tai kahdella 27A 144BC-teholuokan käsisammuttimella) sekä erillinen tulityövahti. Kotona itsetehty tulityö ei lupaa vaadi, mutta ukopuolisen tekemänä vaatii. Tulityötä ovat kaikki sellaiset työt, joista syntyy kipinöitä tai joissa käytetään liekkiä tai muuta lämpöä ja jotka aiheuttavat palovaaraa. Tulityön tekijältä vaaditaan tulityökurssin käyminen, josta merkiksi annetaan määräaikainen tulityökortti. Lisätietoa tulityöstä saa finanssialankeskusliiton tulityö suojeluohjeesta.
Moni itsestäänselvältä vaikuttava asia ei sitä välttämättä ole. Jos uusi työntekijä ei ole koskaan kuullut tällaisista vaatimuksista, ei hän niitä osaa myöskään työnantajalta vaatia. Työnantajakin saattaa olla täysin tietämätön näistä asioista, tai rikkoa niitä tietoisesti säästääkseen koulutuskuluissa. Asian esilletuominen ei välttämättä ole helppoa, tämä riippuu työnantajan asenteesta. Ja vaikka asian saisi kerrottua niin että sopu säilyy, niin reagoiko työnantaja tähän loppujenlopuksi mitenkään? Itse väänsin tulitöistä, mastotyökoulutuksesta, ensiapukoulutuksesta, sähkötyöturvallisuuskouluksen ja muiden koulutusten puutteista kättä reilu 2 vuotta edellisen työnantajan leivissä ennenkuin asiaan saatiin edes jonkinmoinen parannus.
Entäpä ylityöt? Jos työntekijä on halukas tekemään niitä niin paljon kuin työnantaja niitä suinkin suostuu antamaan, ja jos työnantaja maksaa asianmukaisesti palkan niin onko tässä ongelmaa? Ylityön tekemistä rajoittaa laki. Lailla on tarkoitus suojella työntekijää, myös itseltään. Toinen asia on, puuttuuko asiaan kukaan. Työsuojeluviranomainen puuttuu asiaan jos työntekijä ilmoittaa heille asiasta, työpaikan työsuojeluvaltuutettu huomaa asian (jos valittu) tai pistotarkastusten yhteydessä. Mutta mikä on tolkuttoman ylityön teetättämisen hinta?
Vaikka tehdyistä ylitöistä saisikin asianmukaisen korvauksen, on pitkillä työpäivillä henkisiä ja fyysisiä vaikutuksia. Väsyneenä tekee myös herkemmin virheitä, jotka voivat olla kohtalokkaita. Työntekijä saattaa sairastua esimerkiksi työuupumukseen.
Työnantajalle olisi edullisempaa palkata lisää työntekijöitä ylityön teettämisen sijaan, mutta välttämättä tämä ei ole koko totuus. Vaikka yksi työntekijä tekisi 16h pitkää työpäivää, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä että kaksi tekijää saisi työt valmiiksi samassa ajassa tai että molemmille ylipäätään riittäisi töitä edes täyspäiväisesti.
Kun työnantaja tuomitaan törkeästä ylityön teettämisestä, saattaa tuomio tulla yllätyksenä kaikille. 1050h ylityöstä on työnataja tuomittu maksamaan 400€ sakkoa (sallitty määrä 250h + 80h, jos paikallisesti erikseen sovittu. Lisäksi ylityöntekoa rajoittaa 138h/4kk ikkuna). Mutta on niitä 5000€ sakkojakin nähty. Summa on kuitenki pieni, ja koska muita riskejä ei juurikaan ole, niin työtä voi teetättää suruutta. Työn teettäminen ylitöinä ei kuitenkaan ole halpaa.
Hieman sama tilanne on huonoissa työoloissa ja vaarallisissa koneissa. Jos työntekijä kuolee työsuojelurikkomusten takia, on kuoleman hinta aika pieni aiheutuneeseen vahinkoon nähden. Toinen asia on, jos työntekijä vammautuu ja työnanta on ollut tietoinen puutteista. Tällöin tulee sakkojen lisäksi maksettavaksi vammautumisesta aiheutuvaa korvausta, vamman suuruudesta ja kosmeettisen haitan suuruudesta riippuen jopa tuhansia euroja.
On hienoa, että on säädetty lait suojelemaan työntekijöitä. Toisaalta on naurettavaa, että näiden lakien rikkomisesta annetaan nimellinen sakko, jolla ei ole välttämättä minkäänlaista painostavaa vaikutusta asioiden muuttumiseki. Sakkojen tulisi olla sen suuruiset, että se pistäisi oikeasti työnantajat ajattelemaan tekemisiään.
Työntekijällä on oikeus tehdä työtä turvallisesti ja palata kotiin terveenä. Työnantajalle sairaustyöpäivä maksaa 240-380 euroa. Sairauspäivän hinta riippuu siitä, kuinka pitkä sairauspoissaolo on, palkataanko sairastuneen henkilön tilalle sijainen ja otetaanko huomioon työnantajalle aiheutuneiden työvoimakustannusten lisäksi myös tuottavuuden menetykset. Vaikka työturvallisuuteen panostaminen maksaakin, syntyy siitä pitkässä juoksussa merkittäviä säästöjä. Työntekijöiden jaksamiseen, terveyteen ja työoloihin on siis syytä kiinnittää huomioita. Valtiovarainministeriö on kirjoittanut hyvän selvityksen sairauspoissaoloihin liittyen: Miten hallita sairauspoissaoloja.
Yhtenä merkittävänä ongelmana pidän työsuojeluun liittyvistä rikkomuksista langetettavien tuomioiden mitäänsanomattomuuden. Toisaalta itse yrityksen perustamisen helppous on sekin ongelma, sillä koulutus ei ole pakollinen. Koulutuksen puute tarkoittaa yleensä tietämättömyyttä. Yrityksen perustajille pitäisikin järjestää aiottuun alaan liittyvä räätälöity koulutus, joka sisältäisi tietoa asioista jotka tulee ottaa huomioon yrityksen toiminnassa (mahdollinen luvanvaraisuus, työntekijöiltä vaadittavat koulutukset, yleiset työturvallisuusasiat jne.). Tällainen toisaalta hankaloittaa yrityksen perustamista entisestään ja toisaalta, ne jotka ovat hälläväliä asenteella liikkellä, tuskin tapojaan muuttaisivat koulutuksesta huolimatta. Loppuviimeksi kärsijänä olisivat ne kaikkein tunnollisimmat yrityksen perustajat.