Laki lapsipornografian estotoimista otettiin käyttöön suurella kohulla vuonna 2008. Sensuuri miellettiin hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi vakavaan ongelmaan. Sensuuriin liittyy kuitenkin ongelmia, jotka tiedostettiin ennen suodatuslistan käyttöönottoa. Kovasta vastustuksesta huolimatta järjestelmä otettiin käyttöön.
Vaikka lista on salainen, sen sisältö on pystytty selvittämään kohtuullisen hyvin. Aktiivisten kansalaisten toimesta listan sisältöä on tutkittu tarkoin, tulokset ovat olleet hälyyttäviä. Listan linkit ovat johtaneet pääasiassa homopornosivuille ja vain kourallinen lapsipornosivuille. Homoporno on enemmistön mielestä kuvottavaa, mutta lain kannalta se on täysin laillista. Listalle on joutunut myös täysin tavallisia sivuja, kuten webin standardointijärjestön W3C:n ja Thaimaan prinsessan muistosivu. Ainakin W3C:n sivu poistettiin estolistalta asian tultua julkisuuteen.
Estolista on julkaistu lapsipornoon viittaavat linkit poislukien osoitteessa lapsiporno.info. Kyseessä ei ole lapsipornosivusto, vaan sillä käsitellään sensuuriin liittyviä ongelmia ja uutisointia. Sivusto on ollut yli 3 vuotta KRP:n sensuurilistalla, vaikka lain mukaan tämän ei pitäisi olla edes mahdollista (laki koskee vain ulkomailla sijaitsevien sivujen sensurointia). Suomessa sijaitsevien sivujen laittoman materiaalin poistoon on olemassa riittävän tehokas lainsäädäntö ja keinot, näin ei kuitenkaan olla menetelty kyseisen sivun osalta (ehkäpä juuri laittoman materiaalin puutteen takia). Vaikuttaakin siltä että sivusto on sensuurilistalla vain siksi että se kritisoi sensuuriin liittyviä ongelmia.
Koska sensuuriin liittyviä ongelmia on käsitelty kattavasti Matti Nikin lapsiporno.info -sivulla, en ala käymään niitä tässä sen tarkemmin läpi. Sensuurin suurin ongelma liittyy kuitenkin siihen, kuka päättää ja valvoo sensuroitavasta sisällöstä ja oikeellisuudesta.
Lapsipornon ollessa kyseessä on suorastaan törkeää, että sensuurin lisäksi asialle ei yritetä tehdä mitään. Suurin osa listan osoitteista sijaitsee USA:ssa ja Euroopassa, joissa on tiukka lainsäädäntö lapsipornon suhteen. Ongelmiin voisi puuttua helposti ilmoitusmenetelmällä. Paikalliselle poliisille tai palvelinten ylläpitäjille ei kuitenkaan ole ilmoitettu laittoman sisällön olemassaolosta, joten laiton materiaali jatkaa saatavillaoloaan.
Estolistan käyttöönoton jälkeen eri tahot ovat ilmaisseet halunsa laajentaa sensuurilistan kattamaan mm. ulkomaalaiset uhkapelisivusotot ja piratebayn kaltaiset laittoman kopioinnin mahdollistavat sivustot. Mikäli tälle linjalle lähdetään, joutuvat sensuurin kohteeksi pian päättäjien kritisoijat ja uutispalvelut. Mikäli listan käyttötarkoitusta aletaan laajentamaan, miten voidaan varmistua siitä etteivät sinne kuulumattomat sivut joudu listalle? Kuka puolueeton taho valvoisi tätä?
Lapsiporno on kuvottavaa ja sille tulee oikeasti tehdä jotakin. Sensuuri on ongelmien lakaisemista maton alle, koska asialle ei tehdä mitään estolistalle lisäämisen jälkeen. Estolista onkin näennäinen toimenpide, jonka perusteella päättäjät voivat ”hyvillä” mielen sanoa, että asialle on tehty jotakin.
Suurin osa laittomasta materiaalista sijaitsee muualla kuin julkisessa internetissä. Vaikka sensuurin avulla saataisiinkin suljettua kaikki lapsipornoa tarjoavat sivustot, niin suurin osa materiaalista jää edelleen sitä etsivien saataville suljettujen verkkojen ja yhteisöjen kautta. Tämän takia sensuuri ei ole ratkaisu ongelmaan, vaan ongelmat täytyy ratkaista siellä missä rikos tapahtuu.